:: wikimiki.org ::
| Sichuan |
Sichuan
Sichuan (四川, pinyin: Sìchuān; myös vanhaa latinisaatiota Szechuan käytetään edelleen) on provinssi eteläisessä Kiinassa. Nimi tarkoittaa neljää jokea, jotka ovat Jangtse, Keltainenjoki, Mekong ja Salween – kaikki virtaavat Sichuanin kautta.
Historia
Taistelevat läänitysvaltiot -kaudella Shu- ja Ba-valtiot olivat nykyisen Sichuanin alueella. Itäisen Han-dynastian aikaan, vuonna 184, Sichuanissa nousi merkittävä talonpoikaiskapina, joka kuitenkin kukistettiin melko nopeasti. Kolmen kuningaskunnan kaudella Shu Han-kuningaskunta oli Sichuanissa.
Sichuanin lakkoilu ja kapinamieliala toimi taustatekijänä Wuchangin kansannousulle, joka kaatoi Qing-dynastian ja perusti Kiinan tasavallan, sillä mantšuarmeija lähetettiin Wuhanista Sichuanin lakkoa kukistamaan.
Maantiede
Provinssin naapurit ovat: Chongqing, Tiibet, Qinghai, Gansu, Shaanxi, Guizhou ja Yunnan.
Sichuan on vuorten ympäröimä, länsipuolella on Himalaja, pohjoisessa Qingling-vuoristo ja etelässäkin vuoristoinen Yunnan. Niinpä vanha kiinalainen sanonta toteaakin: 蜀道难于上青天 ("Tie Sichuaniin on hankalampi kuin taivaaseen nouseminen").
Ilmastoltaan Sichuan kuuluu subtrooppiseen vyöhykkeeseen, mutta suurten korkeuserojen vuoksi ilmasto provinssin sisällä on kovin vaihteleva. Jangtsen laaksojen matalassa ilmanalassa kuuma ilma tapaa jäädä paikalleen ja kesälämpötilat nousevat lähelle 40 astetta.
Osa Sichuanin vuorista on yli 5 000 metriä merenpinnasta, ja niillä on pysyvä lumipeite vuoden ympäri. Muutoinkin hieman korkeammilla alueilla, esimerkiksi provinssin koillisosissa, lämpötila on keskimäärin 15 ja 20 asteen välillä, talvisin on myös lunta. Alin koskaan mitattu lämpötila Sichuanissa oli -36 astetta.
Talous
Sichuanin ilmasto on maanviljelykselle suotuisa ja aluetta kutsutaan joskus myös Kiinan vilja-aitaksi. Alueella on myös paljon teollisuutta, ja suurten kaupunkien lähistöllä ympäristö on pahoin saastunut. Rakenteilla oleva Kolmen kanjonin pato sijaitsee osin Sichuanin alueella. Padon toivotaan ratkaisevan seudun energiapulan ja tuovan myös helpotusta aluetta säännöllisesti koetteleviin tulviin. Hanketta on kritisoitu voimakkaasti, sillä veden pinnan noustessa tuhoutuu merkittäviä arkeologisia kohteita ja kiinalaista kulttuurimaisemaa. Padon arvostelijat pitävät virallisia laskelmia myös ekologisesti kestämättöminä.
Väestöryhmät
Han-kiinalaiset ovat ylivoimainen enemmistö Sichuanissa, heitä on väestöstä yli 95%. Loput kuuluvat johonkin yli 40 vähemmistökansasta.
Kulttuuri
Sichuan tunnetaan maailmalla tulisesta ruuastaan.
Turismi
UNESCOn maailman perintökohteet:
- Dujiangyanin kastelujärjestelmä rakennettiin 200-luvulla eaa
- Jiuzhaigou-laakso, nähtävyys- ja historiallinen alue
- Huanglong, nähtävyys- ja historiallinen alue
- Emei-vuori, jonka lähistöllä sijaitsee myös Leshanin valtava Buddha-patsas
- Dazun kivikaiverrukset
- Qingcheng-vuori
Aiheesta muualla
- [http://www.sc.gov.cn Provinssinhallinnon virallinen sivusto] (kiinaksi)
Luokka:Kiinan provinssit
ko:쓰촨 성
ja:四川省
PinyinPinyin (拼音 pīnyīn) tarkoittaa sananmukaisesti "yhdistää ääniä" (paremmin käännettynä "fonetisoida") kiinan kielessä. Sillä tarkoitetaan tavallisesti järjestelmää nimeltä Hanyu pinyin (汉语拼音, missä "Hanyu" tarkoittaa kiinan kieltä), joka on mandariinikiinan latinisaatiojärjestelmä. Se hyväksyttiin Kiinan kansantasavallassa 1958 ja otettiin siellä käyttöön 1979. Se korvasi aiemmat latinisointijärjestelmät kuten Wade-Giles-järjestelmän. Vastaavia järjestelmiä on kehitetty muillekin murteille ja kielille Kiinassa.
Pinyin on sittemmin hyväksytty lähes kaikkialla maailmassa mandariinin latinisointijärjestelmäksi, mikä helpottaa aiempaa tilannetta, jossa lukuisilla kieliryhmillä oli kullakin omat kiinan latinisointijärjestelmät ja käännösten tekeminen oli vaivalloista. ISO hyväksyi pinyinin mandariinin latinisointijärjestelmäksi 1979. Siitä on tullut myös yleisin tapa syöttää kiinaa tietokoneelle.
Lausuminen
Pinyiniä käytetään osoittamaan kiinan merkkien lausuminen mandariinikiinassa. Kiinassa sillä on erityisesti merkitystä niille koululaisille, jotka eivät puhu mandariinia äidinkielenään (yleistä erityisesti Etelä-Kiinassa), vaan opettelevat sitä vieraana kielenä pinyiniä apuna käyttäen. Myös ulkomailla se on käytössä kiinan opetuksen apuvälineenä sekä kirjoitustapana kiinalaisille henkilöiden ja paikkojen nimille mm. lehdistössä.
Mandariinikiinan äänteet ovat pääosin varsin helppoja suomalaisillekin. Pinyin-järjestelmässä kirjainten ääntäminen kuitenkin poikkeaa tuntuvasti suomen kirjoitusjärjestelmän ääntämisestä; pinyin on pääsääntöisesti lähempänä englannin kuin suomen kirjoitusjärjestelmää (joskaan se ei vastaa sitäkään). Erityisesti huomioitavia suomalaisten kannalta ovat suomessa soinnillisia äänteitä merkitsevät "b", "d" ja "g", jotka pinyinissä ääntyvät soinnittomina kuten suomen "p", "t" ja "k". Nämä jälkimmäiset pinyinissä merkitsevät (soinnittomia) aspiroituja äänteitä (kuten ao. kirjaimet englannissa). Lisäksi "y" on suomen "j" eivätkä "x" ja "q" ole lähelläkään suomalaista lausumista.
Lausumissäännöt tarkemmin
:a: IPA [a] (paitsi ian tai yan), kuten suomen "a"
:ao: IPA [au̯], a kuuluu huomattavasti selkeämmin kuin o, joka lausutaan tässä suomen "o":ta "u-maisempana"
:b: IPA [p], kuten suomen "p"
:c: IPA [tsʰ], kuten "ts", mutta aspiroituna; kuten englannin cats
:ch: IPA [tʂʰ], paksu versio pinyinin "c":stä; kuten englannin chin
:d: IPA [t], kuten suomen "t"
:e: IPA [ɤ], takainen, pyöristämätön vokaali, lausutaan kuta kuinkin samoin kuin englannin epämääräinen artikkeli a
:ê: IPA [ɛ], lähes kuten suomen "e"
:ei: IPA [ei], kuten suomessa
:er: IPA [ɝ], kuten pinyinin "e", mutta kieli sykyssä suulakea vasten; vähän takaisempi kuin englannin her
:f: IPA [f], kuten suomessa
:g: IPA [k], kuten suomen "k"
:h: IPA [x], kuten suomen "h" jos perässä tulee "a", muuten vähän rahinaa mukaan, kuten espanjan "j"
:i: IPA [i], kuten suomessa, ellei edessä ole "c", "ch", "r", "s", "z" tai "zh", jolloin lausuminen on kuten pinyinin "e" mutta hieman suljetumpi
:ie: IPA [iɛ], kuten suomessa, paino on "e":llä
:iu: IPA [iou̯], lausutaan kuin iou
:j: IPA [tɕ], suunnilleen kuin englannin jeep, aspiroimaton
:k: IPA [kʰ], aspiroitu "k" (kh), kuten englannin "k"
:l: IPA [l], kuten suomessa
:m: IPA [m], kuten suomessa
:n: IPA [n], kuten suomessa
:o: IPA [u̯], [ʊ], lähellä suomen "o":ta
:ong: IPA [ʊŋ], suunnilleen suomen "ung"
:p: IPA [pʰ], aspiroitu "p" (ph), kuten englannin "p"
:q: IPA [tɕʰ] aspiroitu versio pinyinin "j":stä, lähes kuin englannin cheap
:r: IPA [ʐ], suunnilleen samoin kuin englannin read
:s: IPA [s], kuten suomessa
:sh: IPA [ʃ], kuten suomen "š" eli suhu-s
:t: IPA [tʰ,] aspiroitu "t" (th), kuten englannin "t"
:u: IPA [u], [y], kuten suomen "u", paitsi jos edellä on y, x, j tai q, jolloin se lausutaan kuin suomen "y"
:uo: IPA [uo], u on lyhyempi ja kevyempi kuin o
:ü: IPA [y], kuten suomen "y"
:üe: IPA [yɛ], kuten suomen "ye", y on kevyt ja lyhyt
:w: IPA [w], kuten englannissa; ei äänny jos perässä tulee u
:x: IPA [ɕ], kuten sh mutta ei yhtä "paksu", sh:n ja s:n väliltä
:y: IPA [j], kuten suomen "j", ei äänny jos perässä tulee i tai ü
:z: IPA [ts], aspiroimaton versio pinyinin "c":stä, kuten suomen "ts"
:zh: IPA [tʂ], aspiroimaton versio pinyinin "ch":sta, kuten suomen "tš"
Oikeinkirjoituksen erikoisuuksia
- u:lla alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen w
- i:llä tai ü:llä alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen y
- ü kirjoitetaan u jos kyseisessä paikassa mandariinikiinassa ei voi olla u-äännettä (kuten ju, qu ja xu) ja ü vain jos vastaava u-tavu on olemassa (kuten lü ja nü)
- iou, uei, ja uen lyhenevät muotoihin iu, ui, un jos niitä edeltää konsonantti (täten poiketen lausumisesta)
- muo- ja puo-äänteet kirjoitetaan mo ja po.
- Heittomerkkiä (') käytetään jos tavujako ei ole yksiselitteinen, esim. pi'ao (皮袄) vs. piao (票), ja Xi'an (西安) vs. xian (先).
- Yksin tavuna esiintyvä "e" kirjoitetaan ê, muulloin e. Schwa kirjoitetaan aina e.
- zh, ch ja sh voidaan lyhentää ẑ, ĉ, ŝ , mutta näitä ei käytetä juuri koskaan.
- ng voidaan lyhentää ŋ, muttei sitä käytetä juuri koskaan.
- Koska ü voi olla vaikea syöttää tietokoneelle, sen sijaan syötemetodeissa käytetään yleensä v:tä (jota ei käytetä pinyinissä lainkaan).
Toonit
Pinyin-järjestelmä sisältää luonnollisesti myös mandariinikiinan toonit, jotka merkitään kirjaamalla sen vokaalin yläpuolelle diakriittinen merkki, joka ei ole mediaalin asemassa. Seuraavassa esimerkissä toonitettu vokaali on a.
# Ensimmäistä toonia merkitsee yläviiva eli makroni (ˉ) vokaalin päällä:
#: ā
# Toista toonia merkitsee akuutti aksentti (ˊ):
#: á
# Kolmatta toonia merkitään karonilla, (ˇ, jota joskus kutsutaan käänteiseksi sirkumfleksiksi). Tämä ei ole sama kuin breve (˘, joka ei ole kulmikas), vaikka Internetissä breveä käytetäänkin paljon väärin karonin sijasta.
#: ǎ
# Neljättä toonia merkitsee graavi aksentti (ˋ):
#: à
# Viides tooni esitetään kirjoittamalla vokaali ilman toonimerkkiä:
#: a
:(Joskus se voidaan kirjoittaa merkitsemällä piste ennen tavua, esimerkiksi ·ma.)
Koska monista tietokoneen kirjasimista puuttuvat yläviiva ja karon aksentteina, on hyvin tavallista kirjoittaa tooni numerona tavun perään (esim. "tóng" (tong nousevalla toonilla) kirjoitetaan "tong2"). Numerointi menee kuten edellä on esitetty, paitsi että viides tooni voi olla joko numero 5 tai 0, esim. ma0 (吗, jota käytetään kysymyksen merkkinä).
Pinyinin vokaalien järjestys on a, o, e, i, u, ü. Toonimerkki sijoitetaan sen vokaalin päälle, joka tuosta listasta esiintyy tavussa ensimmäisenä. Poikkeuksena iu silloin kun sen lausuminen on iou, jolloin tooni merkitään u:n päälle, sillä o (osana ou:ta joka on lyhentynyt u:ksi) edeltää i:tä - siis iú.
Toonit merkitään tavallisesti vain oppikirjoihin, mutta ne ovat välttämättömiä oikean lausumisen esittämiseksi.
Pinyin Taiwanilla
Kiinan tasavalta (eli Taiwan) on todennäköisesti ottamassa käyttöön oman pinyin-version, joka tunnetaan nimellä tongyong pinyin. Tähän asti siellä on käytetty zhuyin-järjestelmää perusopetuksessa. Latinisointiin siellä ei ole sovittua standardia, mutta käytännössä yleisin on ollut Wade-Giles, usein hieman muunnettuna. 1990-luvun lopussa hallitus teki päätöksen siirtyä pinyin-järjestelmään, jota seurasi kiivas keskustelu siitä voidaanko ottaa käyttöön Kansantasavallasta tullut hanyu pinyin vai täytyykö käyttöön ottaa jokin muu järjestelmä.
Pinyinin kannattajat puolustavat kantaansa sanoen, että se on kansainvälinen standardi, jota käytetään kaikkialla maailmassa. Uutta järjestelmää haluavat sanovat, että Taiwanilla olisi kansallisen identiteettinsä vuoksi oltava erilainen järjestelmä kuin Kansantasavallalla. 1998 Taiwanilla kehitettiin uudeksi järjestelmäksi tongyong pinyin, joka on pääosin samanlainen kuin hanyu pinyin, mutta kirjoittaa joitakin äänteitä eri kirjaimilla.
Lokakuussa 2002 Taiwanin hallitus virallisti tongyong pinyinin, mutta vain hallinnollisella määräyksellä minkä paikallishallinto voi ohittaa. Guomindang-puolueen hallitsemat paikkakunnat, huomattavimpana Taipei, ovat ohittaneet määräyksen ja ottaneet käyttöön hanyu pinyinin (joskin he käyttävät isoja kirjaimia jossain märin manner-Kiinasta poiketen). Niinpä Taiwanilla kylteissä on vaihteleva latinisaatio, useimmissa paikoissa käytetään tongyong pinyiniä, mutta joissakin hanyu pinyiniä. Hyvin kummalliselta tämä näyttää Taipeissa, jossa maanteiden kyltit, jotka ovat maan hallituksen hallinnassa, käyttävät eri latinisaatiojärjestelmää kuin katukyltit, jotka ovat kaupungin hallinnassa.
Vuonna 2003 pinyiniä ei vielä ollut käytössä perusopetuksessa Taiwanilla. Hallitus on tehnyt päätöksen latinisaation pikemmin kuin zhuyinin käytöstä, mutta vielä ei olla päästy yksimielisyyteen siitä, mitä pinyiniä tulisi käyttää. Käyttöönottoa hidastaa vielä se, että opettajien lisäkoulutus vaatii voimavaroja.
Ulkoiset linkit
- [http://www.pinyin.info/ Pinyin.info] - kattava selitys pinyinistä Unicodessa.
- [http://www.pinyin.info/unicode/testpage.html testisivu pinyinille]
- [http://www.math.nus.edu.sg/aslaksen/read.shtml Lue/kirjoita Unicodea käyttämällä]
- [http://www.geocities.com/hao520/research/papers/pinyin-comparison.htm Tongyong ja Hanyu Pinyinin erot]
- [http://lcweb.loc.gov/catdir/pinyin/ Yhdysvaltain kongressin kirjaston pinyiniin siirtymisprojekti]
- [http://enciclopedia.us.es/wiki.phtml?title=pinyin IPA-pinyin vastaavustaulukko (sivun lopussa)]
- [http://www.pinyin.info/unicode/marks3.html Automaattinen muunnos tooninumeroista toonimerkeiksi]
- [http://www.foolsworkshop.com/ptou/convert.php Toinen automaattinen muunnosväline]
- [http://www.helsinki.fi/~alhonen/pinyinconv.html Imuroitavissa oleva muunnosväline erilaisille pinyin-järjestelmille ja zhuyinille]
Kirjasimia
:UTF-8 Unicode kattaa pinyinin hyvin, katso yksityiskohtia sivulta [http://www.pinyin.info/ Pinyin.info]
- [ftp://ftp.netscape.com/pub/communicator/extras/fonts/windows/Cyberbit.ZIP Netscape Cyberbit-kirjasin]
- [http://www.wiedenhof.nl/ul/pinyinok.ttf PiyinOK.ttf]
- [http://www.wiedenhof.nl/ul/pinyinok.fot PinyinOK.fot]
Luokka:Kiina
luokka:kirjoitusjärjestelmät
ko:병음
ja:ピン音
th:พินอิน
Kiinan provinssitKiinan alueellinen hallinto jakautuu noin viiteen tasoon keskushallinnon alapuolella. Nämä tasot ovat provinssitaso (省级), prefektuuritaso (地级), piirikuntataso (县级), kuntataso (乡级) ja kylätaso (村级). Alueilla on hallinnon lisäksi merkittävä kulttuurillinen rooli, ihmiset usein samastavat itsensä kotiprovinssiinsa, joista kullakin on omat stereotypiansa.
(Artikkelissa esitettävät eri aluetyyppien lukumäärät Kiinan kansantasavallan osalta olivat ajanmukaisia 31. joulukuuta 2002)
Artikkelissa käytettävät suomennokset ovat äkkiseltään keksittyjä, niitä on hyvä parantaa ja artikkelista muutenkin keskustella.
2002
Provinssitaso (省级)
Provinssitason alueita on neljää eri tyyppiä:
- Provinssit
- Itsehallinnolliset kunnat (eli provinssintasoiset kaupungit), jotka eivät jakaudu prefektuuritasolle
- autonomiset alueet on määritelty jollekin vähemmistökansallisuudelle
- erityishallintoalueet, jotka säilyttävät vanhan aluehallintonsa
Suurin osa näiden rajoista periytyy Ming-dynastian ajoilta, joskin Kiinan kansantasavalta on tehnyt niihin useita muutoksia. Tuoreimmat muutokset ovat Chongqingin ja Hainanin korottaminen provinsseiksi ja Hong Kongin ja Macaon liittäminen erityishallintoalueiksi.
Kiinan kansantasavallassa on 22 provinssia (teoriassa Taiwan on 23. provissi), neljä itsehallinnolista kuntaa, viisi autonomista aluetta ja kaksi erityishallintoaluetta. Vaikka nämä 33 (+Taiwan) ovat keskushallinnon alaisuudessa, käytännössä provinsseilla on laajat valtuudet määrätä itse esimerkiksi talouteensa liittyvistä asioista.
Kiinan tasavalta (Taiwan) hallitsee kokonaisuudessaan yhtä provinssia ja osia toisesta, minkä lisäksi sillä on kaksi itsehallinnollista kuntaa. Virallisesti tasavalta hallitsee kaikkia Kiinan provinsseja ja autonomisia alueita, mukaan lukien jopa Kansantasavallan itseensä liittämää Tiibetin autonomista aluetta.
Provinssit:
- Taiwan
- Fujian, josta tasavalta käytännössä hallitsee kahta piirikuntaa (县):
- Kinmen
- Lienchiang
Itsehallinnolliset kunnat:
- Kaohsiung
- Taipei
Prefektuuritaso (地级)
Kiinan kansantasavallassa on yhteensä 332 prefektuuritason aluetta:
- 275 Prefektuuritason kaupunkia (地级市) tai aliprefektuuritason kaupunkia (副地級市)
- 22 prefektuuria/aluetta (地区)
- 30 autonomista prefektuuria (自治州)
- 5 liittoa (盟) (kaikki Sisä-Mongoliassa)
Kiinan tasavallalla ei ole prefektuuritason kaupunkeja, aliprefektuuritason kaupunkeja eikä autonomisia prefektuureja.
Piirikuntataso (县级)
Piirikuntatason alueita Kiinan kansantasavallassa on yhteensä 2860:
- 830 kaupunkialuetta (市辖区), joita ei ole prefektuurien eikä liittojen alaisuudessa
- 381 piirikuntatason kaupunkia (县级市)
- 1478 piirikuntaa (县), joita hallinnoivat piirikunnan tuomarit
- 116 autonomista piirikuntaa (自治县)
- 49 lippua (旗) (kaikki Sisä-Mongoliassa)
- 3 autonomista lippua (自治旗) (kaikki Sisä-Mongoliassa)
- 2 erityisvyöhykettä (特区)
- 1 metsävyöhyke (林区)
Kiinan tasavallassa piirikuntatason kaupunkien tilalla on provinssinhallinnoimia kaupunkeja.
Kuntataso (乡级)
Piirikuntatasoa alempia määritettyjä hallintoalueita on Kiinan kansantasavallassa yhteensä 44 821, mutta niitä ei tässä sen tarkemmin eritellä.
Kuntatason yksiköitä ovat:
- kunnat (镇)
- pienkunnat (乡), tai maalaismaisemmat alueet
- kansalliset/etniset pienkunnat (民族乡), joissa on erityisen paljon vähemmistökansojen edustajia
- urbaanit alivyöhykkeet (街道办事处 "katutoimistot", tai 办/辦), joita on vain piirikuntatason kaupungeissa tai vyöhykkeissä (ei piirikunnissa). Ne ovat selvästi kuntia ja pienkuntia pienempiä, mutta kehittyneempiä.
Kylätaso (村级)
- korttelikomitea (居民委员会, lyhenne: 居委)
- kyläkomitea (村民委员会) eli kyläläisryhmä (村民小组), joka on kaikkein vähiten kehittynyt ja lukumäärältään suurin alue (ne ovat kuitenkin muuttumassa muiksi alikuntatason yksiköiksi, joten määrä on vähenemässä)
- hallinnollinen kylä (行政村)
- luonnollinen kylä (自然村)
Korttelikomiteoiden ja alivyöhykkeiden asemesta kaupungilla saattaa olla:
- naapurusto (居民区)
- yhteisö (社区)
Katso myös
- Luettelo Kiinan hallinnollisista alueista bruttokansantuotteen mukaan
- Luettelo Kiinan hallinnollisista alueista pinta-alan mukaan
- Luettelo Kiinan hallinnollisista alueista väkiluvun mukaan
- Luettelo Kiinan hallinnollisista alueista väestötiheyden mukaan
Ulkoiset linkit
- [http://www.sungwh.freeserve.co.uk/chinese/chinasch.htm Schematic Representation of the Provinces of China]
- [http://www.asiawind.com/pub/forum/fhakka/mhonarc/msg00311.html Literal Meaning and Brief History of the Provinces]
- [http://www.asinah.net/chinaprovinces.html Provinces of the People's Republic of China]
- [http://www.china.org.cn/english/eng-shuzi2003/gq/biao/1-1.htm Statistics]
- [http://big5.xinhuanet.com/gate/big5/news.xinhuanet.com/ziliao/2003-08/22/content_1039416_3.htm Hallintotasojen kuvaukset] (kiinaksi, perinteiset merkit)
- [http://202.130.245.40/ch-zhengzhi/zhengzhi6.htm Kaikki samalla sivulla]
- [http://www.xzqh.org/index.htm Hallintoalueet kuntatasolle saakka] (kiinaksi, yksinkertaistetut merkit)
Alueellinen hallinto
ko:중화인민공화국의 행정 구역
ja:中華人民共和国の行政区分
simple:List of provinces of China
Kiina
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Se sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Asukkaita Kiinassa on noin 1,3 miljardia ja pinta-ala on noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä.
Kiinan pääkaupunki on Peking eli Beijing, joka sijaitsee maan pohjoisosassa ja jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Suurin kaupunki on etelämpänä rannikolla sijaitseva Shanghai.
Kiinan valuutta on renminbi (人民币), lyhenne RMB, ja sen yksikkö on yuan (元). Kansainvälisessä rahaliikenteessä tästä käytetään lyhennettä CNY (Chinese Yuan Renminbi). Hintojen perässä on tavallisesti valuuttamerkki yuan (元), jolla voidaan kuitenkin viitata muihinkin rahayksiköihin. Yksi euro vastaa noin 10 CNY (14.11.2005), vastaavasti yksi CNY vastaa 0,10 euroa.
Historia
Kiina on maailman vanhin, katkeamattoman historian omaava, merkittävä sivilisaatio, ja sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eKr.. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti "vain" noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.
Pääartikkelit:
- Kiinan dynastiat
- Kiinan esihistoria ( – n. 1000-luku eaa)
- Kiinan varhaishistoria (n. 1000-luku eaa – 200-luku eaa)
- Kiinalainen imperiumi (200-luku eaa – 200-luku jaa):
- Qin-dynastia (221 eaa – 206 eaa)
- Han-dynastia (206 eaa – 220 jaa) ("Suuri dynastia")
- Kiinan keskiaika (200-luku – 500-luku)
- Keskiajalta moderniin aikaan (600-luku – 900-luku)
- Sui-dynastia (581 – 618), joka yhdisti Kiinan uudelleen.
- Tang-dynastia (618 – 907) ("Suuri dynastia")
- Kiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku)
- Mongolivalta Kiinassa (1200-luku – 1300-luku)
- Ming-dynastia (1300-luku – 1600-luku) ("Suuri dynastia")
- Mantšuvalta ja keisarivallan loppu (1600-luku – 1911)
- Kiinan tasavallan historia (1911 – 1949 (+ Taiwan))
- Kiinan kansantasavallan historia (1949 – )
Merkittäviä keksintöjä:
- Kirjapainotaito (Tang-dynastia)
- Paperin valmistus (Han-dynastia)
- Ruuti ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa)
- Kompassi
- Leijat
- Paperiraha (Song-dynastia)
- Pankkiluotot (Song-dynastia)
Hallinto
Song-dynastia
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 provinssiin eli maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. provinssiksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Provinssien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Taloudelliset erityisalueet
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
- Shenzhen (香港)
- Zhuhai (澳门)
- Xiamen
- Shanghai
- Shantou
- Hainanin provinssi sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
- Beihai
- Dalian
- Fuzhou
- Guangzhou
- Lianyungang
- Nantong
- Ningbo
- Tianjin
- Wenzhou
- Yantai
- Zhanjiang
- Qinhuangdao ja
- Qingdao
|
Lippu
Kiinan kansantasavallan lippu on nimeltään 五星红旗 [wǔ xīng hóng qí], eli viisitähtinen punalippu. Sen suunnitteli Zeng Liansong (曾联松). Lipun punainen tausta on kommunismin symbolinen väri. Keltaisten tähtien symbolismista on erilaisia tulkintoja. Erään mukaan suurin tähti kuvastaa Kommunistista puoluetta ja pienemmät tähdet kenties neljää yhteiskuntaluokkaa: työläiset, maanviljelijät, pikkuporvaristo ja isänmaalliset kapitalistit. Toisen tulkinnan mukaan se kuvastaisi perinteistä viiden kansanryhmän ajattelua Kiinassa, jolloin iso tähti kuvastaisi han-kiinalaisia, pienet olisivat tällöin mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja huit.
Politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka
Kiinan hallitusta nimitetään edelleen sosialistiseksi, vaikka käytännössä maa on siirtynyt keskusjohtoiseen markkinatalousjärjestelmään talousuudistusten myötä. Tosin 2000-luvulle tultaessa vielä noin puolet kansantulosta oli peräisin julkisesti omistetuista tuotantolaitoksista, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kommunistisen puolueen jäsenyys on kuitenkin edellytys vähänkin korkeampiin hallinnollisiin virkoihin.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Ulkopolitiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen valtionpäämies Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979-1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), mihin sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteita myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa.
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi alkaa Kiinalla olla merkitystä EUn ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat -Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi- siitä, että kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
1989 Taivaallisen rauhan aukion taphtumien vuoksi Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat kielsivät aseviennin Kiinaan, mitä ovat viime aikoina (2004) EUn osalta pyrkineet mm. Ranska ja Saksa poistamaan Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi. Kiinalla on ilmoituksensa mukaan oikeus puuttua Taiwanin tilanteeseen, mikäli Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai se ei palaa Kiinan keskushallinnon yhteyteen riittävän nopeasti.
Maantiede
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheäänasuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsse Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Talous
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous
Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.
BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arvioltoa 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan talous kasvaa 5-10 prosentin vuosivauhtia, ja Kiina onkin ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien.
Kiina on eräs teen tärkeimmistä tuottajista.
Väestöryhmät ja uskonnot
Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät
Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido vähemmistökansoja.
Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong meditaatioharjoitus, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa
Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi.
Kielet
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Sitä puhuu Kiinassa äidinkielenään noin 870 miljoonaa ihmistä, eli noin 70 % väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Muutenkin han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100-120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.
Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):
- Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
- Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
- Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
- Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
- Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
- Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
- Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
- Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
- Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
- Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
- Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
- Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
- Mongoli (3 milj.) mongolialainen
- Bouyei (2 milj.) tai-kadai
- Korea (2 milj.) isolaatti
- Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
- Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
- Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
- Kasakki (1 milj.) turkkilainen
- Khams (1 milj.) tiibetiläinen
- Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri
Kiinalainen kulttuuri on vuosituhansien saatossa kehittynyt kaikilla kulttuurin osa-alueilla yhdeksi maailman suurista kulttuureista. Kiinalainen kulttuuri poikkeaa osin paljon länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina, mutta kertomakirjallisuutta ei ole arvostettu, joten sitä on säilynyt vasta 1300-luvulta lähtien. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta.
Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.
Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.
Kiinalainen maalaustaide on myös melko omaleimaista. Hyvin tärkeä kiinalaisille on myös kalligrafia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- öljy
- tina
- elohopea
- mangaani
- antimoni
- vanadiini
- alumiini
- uraani
- lyijy
- sinkki
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
Katso myös
- Kiinan tasavalta eli Taiwan
- Kiinan kansantasavallan historia
- Kiinan dynastiat
- Kiinan kieli
- Maailman maat
als:Volksrepublik China
ja:中華人民共和国
ko:중화인민공화국
ms:Republik Rakyat China
simple:People's Republic of China
th:สาธารณรัฐประชาชนจีน
zh-cn:中华人民共和国
zh-min-nan:Tiong-hoâ Jîn-bîn Kiōng-hô-kok
zh-tw:中华人民共和国
Luokka:Kiina
Jangtse
Jangtse on Aasian pisin joki ja maailman kolmanneksi pisin joki Amazonin ja Niilin jälkeen. Kiinassa joesta käytetään nimeä Chang Jiang ja tätä nimeä käytetään myös useissa nykyaikaisissa kartoissa muissa maissa.
Jangtse on noin 6380 km pitkä. Sitä on perinteisesti pidetty Etelä- ja Pohjois-Kiinan välisenä jakajana.
Jangtsen tulviminen on ollut alueella suuri ongelma. Edellisen kerran joki tulvi vuonna 1998, mutta paljon tuhoisammin 1954, jolloin yli 30 000 ihmistä kuoli. Vakavia tulvia tapahtui myös vuosina 1911 (100 000 kuollutta), 1931 (145 000 kuollutta) ja 1935 (142 000 kuollutta).
Yichangiin, Hubein provinssiin rakennettava Kolmen solan pato vähentää tulvimista huomattavasti ja helpottaa alueen sähköntuotantoa, tosin monien veden alle pysyvästi jäävien kaupunkien ja ympäristölle aiheutuvien vakavien haittojen kustannuksella.
Luokka:Kiinan joet
ko:양쯔 강
ja:長江
Keltainenjoki5 500 km pitkä Keltainenjoki (yksink.: 黄河; perint.: 黃河; pinyin: Huáng Hé; aiemmin Hwang-ho), on Kiinan toiseksi pisin joki. Sitä pitempi on vain Jangtse-joki.
Keltaisen joen alkulähteet ovat 4 500 m:n korkeudessa Bayankera-vuorien pohjoisrinteellä Qingzuangin tasangolla Qinghain provinssissa.
Kiinan pitkän historian aikana Keltaistajokea on pidetty sekä siunauksena taivaasta että piruna helvetistä. Historiankirjoituksen mukaan joen uoma on muuttunut dramaattisesti vuoden 602 eaa jälkeen ainakin viidesti ja suojavallit ovat murtuneet yli 1 500 kertaa. Vuonna 1194 tapahtunut suuri uomanmuutos kaappasi Huai-joen vesistön seuraavan 700 vuoden ajaksi. Keltaisenjoen muta kirjaimellisesti tukki Huai-joen suun ja teki tuhannet kodittomiksi. Joki siirtyi nykyiseen uomaansa vuonna 1897 vuonna 1855 tapahtuneen viimeisimmän uomanmuutoksen jälkeen. Tällä hetkellä Keltainenjoki virtaa Jinanin, Shandong-provinssin pääkaupungin läpi ja laskee Bohainmereen.
Joen keltainen väri tulee virran mukana kulkevasta hiesusta. Vuosisatoja kestänyt hiesuttuminen ja patoaminen on saanut aikaan sen, että joki tulvii erityisen vaarallisesti ympäröiville pelloille. Toisen maailmansodan aikana Chiang Kai-Shekin johtamat Guomindangin joukot mursivat Keltaisenjoen suojavallit hidastaakseen japanilaisten joukkojen etenemistä. Joki tulvi laajalla alueella, aiheuttaen 900 000 hengen menetyksen.
Joskus Keltaisestajoesta käytetään nimitystä Zhou Liu (濁流) eli Mutainen virta. Kiinalainen sanonta "kun Keltainenjoki on kirkas" on samanlainen kuin Suomessakin käytetty sanonta "kun Helvetti jäätyy".
Hebein ja He'nanin provinssien nimet tulevat Keltaisenjoen nimestä Huang He. Niiden nimet tarkoittavat "pohjoiseen" ja "etelään (Keltaisesta) Joesta".
Muita kaupunkeja, joiden ohi Keltainenjoki kulkee: Lanzhou (Gansussa).
Luokka:Kiinan joet
ko:황허 강
ja:黄河
Taistelevat läänitysvaltiotTaistelevat läänitysvaltiot -kausi (戰國時代 [zhàn guó shí dài] (战国时代)) vallitsi Kiinassa 475 – 221 e.Kr. Tämä oli osa Zhou-dynastiaa ja tarkemmin Itäistä Zhou-dynastiaa.
(Nimet on tällä sivulla kirjoitettu pinyin-latinisaatiolla, perinteisillä merkeillä ja sulkeissa yksinkertaistetuilla merkeillä silloin kun ne poikkeavat perinteisistä. Katso myös huomautus itä-aasialaisista nimistä.)
Zhou-dynastian kuninkaat olivat pitkälti menettäneet auktoriteettiasemansa Kevättä ja syksyä -kauden aikana. Taistelevien läänitysvaltioiden kaudella seitsemän valtiota, 秦 [Qín], 魏 [Wèi], 韓 [Hán] (韩), 趙 [Zhào] (赵), 燕 [Yān], 齊 [Qí] (齐) ja 楚 [Chǔ] taistelivat keskenään, ja sota oli normaali asiaintila kunnes Qin-valtion kuningas 贏政 [Yíng Zhèng] (赢政) lopulta kukisti muut ja julisti itsensä ensimmäiseksi keisariksi vuonna 221 e.Kr.
Sotien pituus ja ammattimaisuus kasvoivat vähitellen. Aristokratian sijaan kenraalit johtivat armeijoita ja talonpojat pakotettiin mukaan sotiin. Keksittiin myös uusia aseita kuten hilpari ja varsijousi, jalkaväellä oli panssarisuojukset ja rautakypärät, heitä tukivat vaunut ja jousiampujat. Läänitysvaltiot perustivat varuskuntia ja pystyttivät muureja rajoilleen, sotilasneuvonantajat taktikoivat vihollisen päänmenoksi ja vaeltelevat suostuttelijat (joista tunnetuin oli 蘇秦 [Sū Qín] (苏秦)) esittivät parhaita liittoutumisvaihtoehtoja muiden valtioiden kanssa ja niitä vastaan. Poliittinen hajanaisuus toi esille myös huomattavan määrän erilaisia ajattelijoita, mistä tulee nimitys "sata koulukuntaa" (百家 [bǎijiā]). Kauden alkupuolella merkittävin valtio oli Qi, viimeisellä vuosisadalla Qin.
Hallitsijat
Varsinaisia hallitsijoita kaudella olivat eri läänitysvaltioiden johtajat, Zhou-kuninkailla ei ollut enää lainkaan käytännön valtaa. (Näissä nimissä 王 [wáng] tarkoittaa kuningasta.)
Zhou-kuninkaat
- Zhou Yuanwang 周元王, 475-469 e.Kr.
- Zhou Zhendingwang 周貞定王, 468-441 e.Kr. (周贞定王)
- Zhou Kaowang 周考王, 440-426 e.Kr.
- Zhou Weiliewang 周威烈王, 425-402 e.Kr.
- Zhou Anwang 周安王, 401-376 e.Kr.
- Zhou Liewang 周烈王, 375-369 e.Kr.
- Zhou Xianwang 周顯王, 368-321 e.Kr. (周显王)
- Zhou Shenjingwang 周慎靚王, 320-315 e.Kr. (周慎靓王)
- Zhou Nanwang 周赧王, 314-256 e.Kr.
- Itäisen Zhoun lordi 東周君, 255-249 e.Kr.
Läänitysvaltioiden johtajat
Läänitysvaltioiden johtajista löytyy taulukko täältä: http://www.chinaknowledge.org/History/Zhou/rulersZhou.htm
Sata koulukuntaa
Vaikka (tai koska) Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausien yhteiskunnallinen hallinto oli hajallaan, aikakaudella syntyi ennennäkemätön määrä uusia ajatussuuntia ja filosofioita, minkä vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa (諸子百家 [zhūzìbǎijiā] (诸子百家)). Näihin aikoihin syntyneet filosofiat ovat vaikuttaneet merkittävästi kiinalaisen yhteiskunnan kehitykseen, sillä aikakaudella saivat alkunsa mm. kungfutselaisuus ja taolaisuus.
Seuraavassa esitellään joitakin Taistelevat läänitysvaltiot -kauden aikana syntyneitä filosofioita.
Käytännölliset koulukunnat
Käytännön neuvonantajat olivat suuressa arvossa jatkuvan sotatilan ja yhteiskunnallisten muutosten aikana. Tässä kenties menestyneimpiä olivat legalistit (法家 [fǎjiā]). Näistä suurin osa toimi Qin-valtiossa, heitä olivat esimerkiksi Guan Zhong 管仲, ja Shang Yang 商君鞅.
Sotilaalliset sopimusten juonittelijat (兵家 [bīngjiā]) olivat myös merkittävä käytännönläheinen koulukunta. Näihin kuuluu myös kuuluisa 孫子 Sunzi (孙子), joka kirjoitti teoksen Sodan taito 孫子兵法 [Sūnzì bīngfǎ] (孙子兵法) (engl. "The Art of War"). Hänen hengenheimolaisiaan olivat mm. 孫臏 [Sūn Bìn] (孙膑) ja 吳子 [Wúzi] (吴子).
Seuraava käytännöllinen koulukunta, (縱橫家 [zōnghéngjiā] (纵横家)), yritti suositella erilaisia liittoumia Qin-valtion kanssa tai sitä vastaan. Merkittävin teos on 戰國策 [Zhànguócè] (战国策) (engl. "Stratagems for the Warring States Zhanguoce"). Teos sisältää monia suosittelijoiden anekdootteja, minkä vuoksi se on romaaninkaltainen ja miellyttävä lukea. Samaan kategoriaan kuuluu myös kirja 晏子春秋 [Yànzì chūnqiū].
Kungfutselaisuus ja taolaisuus
Kiinan ulkopuolella tunnetuin kiinalainen koulukunta on kungfutselaisuus (儒家 [rújiā]). Kungfutse (孔子 [Kǒngzi]) pyrki vaalimaan vanhaa tietämystä ja tapoja. Hän uskoi että menneisyyden viisaat johtajat olivat olleet riittävän humaaneja ja oikeudenmukaisia hallinnossaan että he saivat hallita ilman aseita ja rangaistuksia. Hänen oppilaansa Mengzi 孟子 oletti että ihminen on luonteeltaan hyvä. Kungfutselaiset uskoivat sosiaaliseen jakoon hallitsijoiden ja palvelijoiden välillä ainoana keinona välttää kaaosta ja sotaa. Tätä vastusti kuitenkin kungfutselaisistakin Xunzi 荀子, jonka mielestä ihmiskunta on luonnostaan paha ja sitä on siksi ohjattava rituaalein ja säännöin. Kungfutsen sanontojen kokoelma on nimeltään 論語 [Lúnyǔ] (论语).
Taolaisuuden (道家 [dàojiā]) perustana pidetään Laozi:n (老子) teosta 道德經 [Dàodéjīng] (道德经), joka on myös peräsin tältä kaudelta. Keskeisenä piirteenä on vetäytyminen maailman menosta ja itsensä kehittäminen, sekä luonnonlakien seuraaminen.
Tässä on mainittu vain joitakin oleellisimpia koulukuntia, lukuisia muita syntyi myös tällä kaudella ja kauden haudoista on löydetty suuria määriä filosofisia kirjoituksia.
Yhteiskuntakehitys
Kevättä ja syksyä -kauden siirtyminen aristokraattisesta järjestelmästä byrokratiaan jatkui, ja nyt jopa alempien yhteiskuntaluokkien jäsenillä oli mahdollisuus nousta korkeisiinkin valtion virkoihin. Ihmiset muuttivat myös usein valtiosta toiseen. Muutamat miehet jopa keräsivät tuhansia kannattajia ja haastoivat valtiaansa vallan, heitä olivat mm. lordit Mengchang (孟嘗君) Qi-valtiosta, Pingyuan (平原君) Zhao:sta, Xinling (新陵君) Wei:stä ja Chunshen (春申君) Chu-valtiosta.
Hallinnon keskittämiseksi ja tehostamiseksi jatkettiin Kevättä ja syksyä -kaudella aloitettuja uudistuksia: upseereille maksettiin palkkaa läänien jakamisen sijaan ja uusille aluille määrättiin komentajia sen sijaan että ne olisi annettu aristokraateille. Täten hallitsija saattoi käyttää valtaansa keskitetysti, käskyjen noudattamisesta tuli nopeampaa ja luotettavampaa ja sodankäynti tehostui. Erityisen paljon uudistuksia tehtiin Qin-valtiossa, joka oli luonnonolosuhteiden puolesta melko hyvin eristäytynyt muista, suhteellisen köyhä ja jossa oli varsin vähän valtaapitävää aatelia.
Lain ajatus ilmaantui myös Taistelevien läänitysvaltioiden ajanjaksolla Kiinaan. Tämä laki oli objektiivinen, julkinen ja kaikkien ihmisten yläpuolella, sillä ohjattiin ihmisiä hierarkkisesti arvostettujen ja ei-arvostettujen tekojen mukaan. Sillä voitiin ohjata kaikkien toimintaa valtion mahdin ja yleisen rauhan suuntaan.
Väestö ja talous kasvoivat laajamittaisesta sodankäynnistä huolimatta. Rauta tuli entistä yleisempään käyttöön ja kuparisista ja rautaisista kolikoista tuli yleisiä maksuvälineitä. Tämä valuraudan (jota Euroopassa alettiin käyttää vasta keskiajan lopulla) käyttö toi tuotteiden massatuotannon Kiinaan, samalla muotilla tuotettiin useita esineitä. Kaupungeista tuli hallinnollisten keskusten lisäksi markkinapaikkoja ja käsityöläiskeskuksia. Kauppiaat saattoivat kerätä suuriakin omaisuuksia valtioidenvälisessä kaupassa ja rikkaat kauppiaat omistivat myös kaivoksia ja takomoita. Kaupankäynti ulottui myös ei-kiinalaisille alueille, kuten Mantšuriaan ja Koreaan, silkkiä myytiin Intiaan saakka. Ruoantuotantoa auttoivat uudet maataloustekniikat kuten keinokastelu.
Rikastuminen ei suinkaan koskenut kaikkia väestönosia. Köyhät maanviljelijät velkaantuivat ja joskus ajettiin pois mailtaan. Vuokraviljelijöiden, maatalouden työläisten ja velkaorjien (rangaistusorjuuden ohella ainoa orjuuden muoto Kiinassa) määrä kasvoi. Maattomat maanviljelijät päätyivät joko uusiin teollisuuden alan töihin tai uusille maa-alueille, joten vanhat kyläyhteisöt usein rikkoutuivat. Tällaiset olosuhteet mahdollistivat suuret uudistukset jotka johtivat keskitettyyn valtioon.
Katso myös
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Kevättä ja syksyä -kausi
- vallitseva suurempi jakso: Zhou-dynastia ja siitä osana: Itäinen Zhou
- seuraava kausi: Qin-dynastia
- 400-luku e.Kr.
- 300-luku e.Kr.
- 200-luku e.Kr.
Luokka:Kiinan historia
ko:전국시대
ja:戦国時代 (中国)
Itäinen Han-dynastiaItäinen Han-dynastia 東漢 [dōng hàn] (东汉) hallitsi Kiinassa 25 – 220 j.Kr. Tämä oli osa Han-dynastiaa. Aiempi historiankirjoitus (mm. Sima Qian) tuntee ajanjakson myöhempänä Han-dynastiana, mutta tämä nimike tarkoittaa nykyisin 900-luvulla vallinnutta dynastiaa.
Uudistaja Wang Mang (王莽) oli korvannut Liu-suvun Han-dynastian johdossa vuodesta 9 vuoteen 24 taloudellisia ongelmia korjatakseen. Lukuisat talonpoikaiskapinat kuitenkin heikensivät hänen valtaansa ja Liu Xiu, keisarinimeltään Guang Wudi 光武帝, palautti Han-dynastian perheelleen monien suurmaanomistajaperheiden tukemana, mikä synnytti myöhemmän Han-dynastian eli Itäisen Han-dynastian jonka pääkaupunkina toimi Luoyang.
Sekä maan sisäinen että rajojen valvonta muuttui vähemmän tiukaksi Itäisen Han-dynastian aikana, mikä nosti yksityiskaupan ja salakuljetuksen roolia. Näihin aikoihin Kiinaan saapui suuria määriä ulkomaisia kauppiaita, silkkitie johti kukoistavaan silkkikauppaan Euraasiassa ja buddhalaisuus levisi Intiasta Kiinaan.
Dynastian alkuaikoina tilanne kotimaassa oli stabiili ja dynastia laajeni ulkovaltojen alueille. Alkuperäisasukkaiden kapina keski-Vietnamissa kukistettiin 43-44 ja Pohjois-Kiinaankin kohdistuva ulkoinen uhka lientyi. Kiinan hallitseva rooli Keski-Aasiassa saatiin myös palautettua ensimmäisellä vuosisadalla.
Poliittinen ilmasto kääntyi kuitenkin huonompaan suuntaan pääkaupungissa keisari Ho di:n (88-105) aikana. Keisarilliseen perheeseen avioliiton kautta tulleet ulkoiset perheet alkoivat lisätä valtaansa kun keisareiksi päätyi lapsia ja heikkoja miehiä. Myös eunukit onnistuivat nostamaan asemaansa, he saivat oikeuden adoptoida poikia vuonna 135 ja heidän valtansa ja varallisuutensa kasvoivat. Maanomistajaperheet ja oppineet vastustivat näiden alempien luokkien vaikutusta keisarin politiikkaan ja virkamiesten palkkaukseen. He muodostivat puolueen tätä vastaan, minkä eunukit kuitenkin saivat kaadettua ja karkoitettua maasta vuonna 167. Maanomistajaperheet pitivät kuitenkin valtansa provinsseissa ja valtakamppailu jatkui.
Toisen vuosisadan lopussa talonpoikaiskapinat uhkasivat valtaa provinsseissa. Keltaisenjoen tulvien jälkeen taolaisuuteen taipuvaiset talonpojat liikehtivät Hunanin ja Shandongin rajoilla. Tämä johti nk. Keltaisten turbaanien (Huang-qin) veriseen kapinaan vuonna 184. Kapinoitsijoilla oli yli 360 000 miestä aseissa. Länsi-Kiinassa tapahtui vastaava kapina samoihin aikoihin, mutta sen ulottuvuus rajoittui Sichuanin provinssiin.
Kapinointi vei vallan armeijan johtajien käsiin. Eunukit yrittivät vallankaappausta vuonna 189 joidenkin kenraalien tukemina, mutta Yuan Shao kukisti tämän ja teurasti yli 2000 eunukkia. Heti teloitusten jälkeen Dong Zhuo johdatti joukkonsa Luoyangiin ja asetti valtaistuimelle viimeisen Han-dynastian keisarin Xian Di:n. Hänen armeijansa, johon kuului suuria määriä barbaareja, poltti ja hävitti Luoyangin vuonna 190, tuhoten keisarillisen kirjaston ja Han-dynastian arkistot. Pääkaupunki siirrettiin Chang Aniin ja Dong Zhuo murhattiin 192. Cao Cao alkoi lisätä omaa valtaansa eliminoiden vähitellen kilpailijoitaan pohjois-Kiinassa.
Kaupunkilaistalous alkoi romuttua talonpoikaiskapinoiden ja kilpailevien armeijoiden johtajien sotien vuoksi. Han-kaudella vallinnut suuri tuottavuus ja urbaani talous kärsivät niin pahasti, että Han-kauden loppu nähdän uuden aikakauden, Kiinan keskiajan, alkuna.
Katso myös
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Läntinen Han-dynastia
- vallitseva suurempi jakso: Han-dynastia
- seuraava kausi: Kolme kuningaskuntaa
- ensimmäinen vuosisata j.Kr.
- 100-luku
- 200-luku
Luokka:Kiinan historia
ko:후한
ja:後漢
Kolme kuningaskuntaaKolme kuningaskuntaa -kausi vallitsi Kiinassa 220 – 280. Kolme kuningaskuntaa olivat:
# Wei-kuningaskunta 220 – 265
# Shu Han-kuningaskunta 221 – 263
# Wu-kuningaskunta 222 – 280
Mm. Keltaisten turbaanien kapinan vuoksi Han-dynastian keisari joutui antamaan sotilaskomentajille enemmän valtaa kuin olisi ollut toivottavaa. Koska Itäisen Han-dynastian aikana valtaa olivat itselleen kahmineet kuninkaallisten puolisoiden klaani (waiqi 外戚) ja eunukit. Keisari Huandi (漢桓帝) lopetti puolisoklaanit, joten tämän jälkeen vain eunukit tukivat keisaria vallasa. Vuonna 189 eunukit kukistettiin ja syntyi valtatyhjiö, jonka sotilasjohtajat sitten täyttivät. Kolme merkittävää kenraalia nimesi myöhemmin itsensä kukin oman valtionsa keisariksi.
Kolmen kuningaskunnan ajan tapahtumista kertoo Kiinan ensimmäiseksi varsinaiseksi romaaniksi nimitetty Sanguozhi yanyi. Kirja kuvailee näiden kolmen valtion ja niiden johtajien toimia tänä vaikeana aikana. Kukin johtaja osoittaa eri tavalla oikeaoppisuutta ja alun perin kirja oli varsin puolueeton näiden suhteen, sittemmin Cao Cao:sta ja täten Wei-valtiosta on tehty paha muiden ollessa hyviä.
Katso myös
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Han-dynastia
- seuraava kausi: Läntinen Jin-dynastia
- 200-luku
Luokka:Kiinan historia
ko:삼국 시대 (중국)
ja:三国時代 (中国)
Qing-dynastia
Qing-dynastia (mantšuksi: daicing gurun; kiinaksi: 清朝 [qīng cháo]; vanhemmissa suomalaisissa teksteissä usein Tshing-dynastia), joka tunnetaan myös mantšudynastiana, hallitsi Kiinaa 1644 – 1911 ja jäi Kiinan viimeiseksi keisaridynastiaksi. Sen virallinen nimi oli Suuren Qingin keisarikunta (大淸帝國). Dynastian perusti mantšuperhe Aisin-Gioro (kiinaksi: 愛新覺羅 [aì xīn jué luó]).
Katsaus Qing-dynastian valta-aikaan
Mantšuja ajateltiin Kiinassa, erityisesti etelä-Kiinassa, ulkomaalaisina, koska he eivät olleet enemmistön mukaisia han-kiinalaisia. Tämä herätti merkittävää vastustusta mantšuvaltaa kohtaan jo aikaisessa vaiheessa. Hovi ymmärsi että heidän oli hallittava Kiinaa kiinalaisittain, joten he säilyttivät useimmat Ming-dynastian aikaiset instituutiot ja noudattivat tiukasti kungfutselaisia perinteitä. Tämä tiukka perinteisiin nojaaminen oli yksi Kiinan 1800-luvun heikkouteen johtaneista syistä, sillä eurooppalaisten kasvava vaikutus alueella olisi kaivannut mukautumiskykyistä yhteiskuntajärjestelmää.
Varmistaakseen mantšuvallan säilymisen Kiinassa, hovi asetti erityisesti korkeisiin valtionhallinnon asemiin mantšukiintiöitä, mantšuilta kiellettiin maanviljelys ja kaupankäynti sotilasperinteen säilyttämiseksi ja koko dynastian ajan ylläpidettiin erillistä mantšuarmeijaa. Tästä mantšukeskeisyydestä huolimatta mantšukulttuuri, mukaan lukien mantšun kieli, kuta kuinkin kuoli pois Qing-dynastian aikana. Toisaalta taas muutamat mantšuperinteet, kuten miesten palmikot, tulivat pakon kautta (palmikottomat miehet teloitettiin) käyttöön koko maassa.
Sisäisen kapinoinnin uhan lisäksi Qing-dynastialla oli entistä enemmän ulkoisia uhkatekijöitä. He pyrkivät hävittämään ulkoiset uhat valloittamalla ensin Ulko-Mongolian 1600-luvulla, sitten 1700-luvulla valloitettiin Keski-Aasiaa aina Pamir-vuorille saakka ja Tiibetistä tehtiin protektoraatti. Myös Taiwan liitettiin ensimmäistä kertaa Kiinaan, ja Kiina oli Qing-dynastian aikana suurempi kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Täten vaikutti siltä että maarajoilta tuleva ulkoinen uhka olisi eliminoitu. Eurooppalaisten rooli Itä-Aasiassa kuitenkin muuttui Qing-dynastian aikana melko rauhallisesta kaupankäynnistä puhtaaksi imperialismiksi. Japani mukautui eurooppalaisten mukanaan tuomiin muutoksiin meiji-restauraation myötä, ja sen sotilallinen mahti kasvoi vähitellen Kiinaa uhkaavaksi. Myös Venäjä voimisti vaikutusvaltaansa ja oli uhkakuva muiden eurooppalaisten rinnalla Qing-dynastian loppuvaiheissa.
Qing-dynastian valtaannousu
Ming-dynastia heikkeni 1600-luvulla pitkien mongoleita vastaan käytyjen sotien ja Japanin rannikkokaupunkeihin ja Koreaan kohdistuvien hyökkäilyjen vuoksi. Lisäksi suuri väestönkasvu Ming-dynastian aikana, tai pikemminkin se, ettei hallinto reagoinut väestönkasvuun rakenteita muuttamalla, aiheutti sisäistä tyytymättömyyttä Ming-dynastian valtaan.
Samaan aikaan Mantšuriassa Aisin-Gioro Nurgachi perusti Manzhou-valtion (满洲). Hän yhdisti neljä kahdeksasta mantšuryhmittymästä ja myöhemmin liitti loputkin niistä valtaansa. Valtakautensa lopuksi hän siirsi pääkaupungin Shenyangiin (mantšuksi Mukden).
Kun Lingdan-kaani, mongoleiden viimeinen suurkaani, kuoli matkallaan Tiibetiin 1634, jänen poikansa Ejei antautui mantšuille ja luovutti Yuan-keisareiden sinetin Hong Taijille. Täten Hong Taiji saattoi perustaa uuden Qing-dynastian Yuan-dynastian seuraajana vuonna 1636.
Li Zhichengin (李自成) johtamat kapinalliset valloittivat Ming-dynastian pääkaupungin Pekingin huhtikuussa 1644. Ming-dynastia päättyi virallisesti sen viimeisen keisarin hirtettyä itsensä puuhun, josta oli näkymä Kiellettyyn kaupunkiin. Pekingin valtaamisen jälkeen Li Zhicheng johdatti 60 000 sotilaan armeijansa kohti Ming-dynastian kenraali Wu Sanguin (吴三桂) johtamaa varuskuntaa Shanhaiguanissa (山海关). Shanhaiguan on Kiinan muurin ratkaiseva koillinen läpikulkupaikka noin 80 km koilliseen Pekingistä. Vuosikausia sen puolustus oli pitänyt mantšut kurissa. Nyt Wu 100 000 sotilaansa kanssa jäi kahden vihollisen väliin ja päätti luottaa mieluummin mantšuihin ja teki liiton Dorgonin kanssa.
27. toukokuuta 1644 nämä kaksi armeijaa kohtasivat yhdessä Li Zhichengin kapinallisjoukot. He voittivat taistelun, mutta Wun joukot heikkenivät taistelussa niin pahoin että ne joutuivat liittymään mantšujoukkojen tueksi kun ne valloittivat Pekingin 6. kesäkuuta 1644 ja alkoivat miehittää koko Kiinaa. Ming-lojalisteja ja kapinallisia vastaan käydyt taistelut kestivät noin 17 vuotta. Viimeinen Ming-dynastian jälkeläisenä teeskentelijä prinssi Gui yritti saada turvapaikkaa Burmasta, mutta hänet luovutettiin Wu Sanguin johtamille Qing-dynastian joukoille, jotka johdattivat hänet takaisin Yunnanin provinssiin missä hänet teloitettiin 1662.
Feodaalihallitsijoiden kapina
Kolme antautunutta Ming-dynastian kenraalia palkittiin lojaalisuudesta Qing-dynastialle nimittämällä heidät feodaaliprinsseiksi (藩王) ja antamalla heidän hallittavakseen suuria maa-alueita etelä-Kiinassa. Nämä muuttuivat vähitellen varsin autonomisiksi ja keskusvallasta piittaamattomiksi. Yhden näistä kenraaleista eläkkeellejäännistä alkanut ristiriita johti kahdeksan vuotta kestäneeseen Qing-dynastian feodaaliprinssien kapinaan.
Vallan voimistaminen
Kangxi (vallassa 1662 - 1722) johdatti Kiinan sotaretkille Tiibetiin, Zunghareja vastaan ja lopulta Venäjälle.
Voimakkaimmillaan Qing-dynastia oli keisari Yongzhengin (vallassa 1723 - 1735) ja hänen poikansa Qianlongin (vallassa 1735 - 1796) aikana. 1780-luvun alussa Qing-dynastian joukot valtasivat Alankomaiden siirtomaana olleen Taiwanin saaren.
1800-luku - oopiumsodat ja kapinoita
1800-luku oli vaikeaa aikaa mantšudynastialle. Huima väestönkasvu (143 miljoonaa vuonna 1750 -> 450 miljoonaa vuonna 1850) hankaloitti virkatutkintojärjestelmää, sillä paikkojen määrää ei lisätty. Dynastia vaikutti olevan loppuvaiheessa 1800-luvun alussa: virkamiehet olivat korruptoituneita, ylityöllistettyjä ja alipalkattuja. Myös armeijassa, etenkin mantšuarmeijassa, esiintyi korruptiota. Hoviin rakennettiin ylellisyyksiä ja rakennushankkeissa yleensäkin tuhlailtiin. Näissä olosuhteissa syntyi lukuisia kapinoita, joiden kukistaminen tuli kalliiksi.
Kenties suurimman ongelman aiheuttivat kuitenkin länsimaat. 1821 Kiina otti käyttöön vuoden 1729 lain, joka kielsi oopiumkaupan. Oopiumkauppa ja erimielisyydet tuomiovallasta saivat britit aloittamaan ensimmäisen oopiumsodan 1840. Nanjingin sopimuksessa 1842 Britannialle luovutettiin Hong Kong ja ulkomaat saivat lukuisia etuuksia Kiinassa.
Koska länsimaisten tekstiilien kysyntä Kiinassa ei vieläkään ollut länsimaiden toiveiden tasoista, Britannia vaati oopiumkaupan laillistamista. Muihin vaatimuksiin kuului mm. diplomaattien sijoittaminen Pekingiin. Vaateet saavuttaakseen Britannia ja Ranska käynnistivät toisen oopiumsodan (1856-1860), taustatukenaan Yhdysvallat ja Venäjä. Lisäongelman Kiinalle aiheutti samaan aikaan käytävä suuri Taiping-kapina. Kun britit ja ranskalaiset olivat ryöstäneet Pekingin 1860, Venäjä tarjoutui välittäjäksi kiistassa ja saikin rauhansopimuksen aikaan, ottaen itse korvaukseksi Vladivostokin Kiinalta.
Leskikeisarinna Cixi kaappasi itselleen vallan oopiumsotien jälkeen ja pitikin käytännön valtaa käsissään lähes kuolemaansa saakka 1908. Aluksi nimellisenä keisarina toimi Cixin alaikäinen poika Tongzhi, joka jäi historiaan Tongzhi-restauraation ansiosta. 1800-luvun lopulla länsimaiden imperialismi kiihtyi, Ranskaa vastaan käytiin vielä sota Vietnamin hallinnasta 1884-1885. Aivan vuosisadan lopussa käytiin Kiinan-Japanin sota (1894-1895)
Mantšuvallan kaatuminen
Sodan jälkeen Qing-dynastian lopun uudistusliikkeet saivat lisää potkua mm. Sadan päivän reformin kautta. Ulkomaisvastaisuus Kiinassa nousi myös entistä näkyvämmäksi tekijäksi boksarikapinan vaikutuksena. Kapinan jälkeen muutokset ja vallankumousliike voimistuivat, kunnes Wuhanin kansannousu lopulta johti Qing-dynastian kaatumiseen ja Kiinan tasavallan perustamiseen.
Hallitsijat ja merkittävät hahmot
Luettelo kaikista Qing-dynastian keisareista löytyy sivulta Qing-dynastian keisarit, tässä joitakin merkittävimpiä sekä muita merkkihenkilöitä:
- Leskikeisarinna Cixi
- Keisari Kangxi
- Keisari Tongzhi
- Pu Yi (viimeinen keisari)
- Li Hongzhang
- Yuan Shikai
Katso myös
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Ming-dynastia
- seuraava kausi: Kiinan tasavalta
- 1600-luku
- 1700-luku
- 1800-luku
- 1900-luku
Luokka:Kiinan historia
ko:청나라
ja:清
Chongqing
Chongqing (yksink.: 重庆, perint.: 重慶, pinyin: chóng qìng) on yksi Kiinan neljästä provinssitasolla itsehallinnollisesta kunnasta. Se on näistä kunnista ainoa joka ei sijaitse lähellä vaurasta itärannikkoa.
Historia
Chongqing saattoi olla Ba-valtion sijaintipaikka Taistelevat läänitysvaltiot-kaudella.
Nimensä se sai prinssi Zhao Dunilta (Eteläinen Song-dynastia) vuonna 1189. Hänestä tuli ensin kuningas ja sitten keisari, ja hän totesi tämän olevan "kaksinkertainen onnellinen juhla" (yksink.:双重喜庆, perint.: 雙重喜慶, pinyin: shuāngchóng xǐqìng), mistä toinen ja neljäs merkki muodostivat sitten kaupungin nimen.
Yuan-dynastian aikana 1362 talonpoikaiskapinan johtaja Ming Yuzhen perusti Chongqingiin lyhytaikaisen Daxia-kuningaskunnan. Vastaavasti sinne perustettiin lyhytaikainen kuningaskunta Daliang vuonna 1621.
Qing-dynastian aikana 1891 Chongqingista avattiin ensimmäisenä sisämaankauppapaikkana ulkomaalaisille.
Kiinan tasavalta teki Chongqingista itsehallinnollisen kunnan vuonna 1929. Generalissimo Jiang Jieshi (Chiang Kai-shek) teki siitä väliaikaisen pääkaupungin Kiinan-Japanin sodan aikana 1937-1945. Kiinan kansantasavalta alensi sen jälleen tavallisen kaupungin asemaan 1954.
14. maaliskuuta 1997 Chongqing korotettiin takaisin itsehallinnolliseksi kunnaksi. Tämän tavoitteena oli tukea Kiinan yritystä laajentaa kehitystään myös läntisille alueille ja johtaa Kolmen solan padon alta evakuoitavien ihmisten virtaa.
Maantiede
- Koodinaatit: 105°17'-110°11' itäistä, 28°10'－32°13' pohjoista
- Vuosittainen keskilämpötila: 18°C
- Lämpötilanvaihtelu: 6-29°C
- Vuosittainen päivänvalo tunteina: 1000-1200
- Vuosittainen sademäärä: 1000-1400 mm
- Naapuriprovinssit: Hubei (idässä), Hu'nan (idässä), Guizhou (etelässä), Sichuan (lännessä), Shaanxi (pohjoisessa)
Chongqing sijaitsee Tiibetin ylängön reunalla. Sen halkaisevat Jialing- ja Jangtse-joet. Chongqingissa on Daba-vuori pohjoisessa, Wu-vuori idässä, Wuling-vuori kaakossa ja Dalou-vuori etelässä.
Talous
Chongqingin on tarkoitus johtaa Kiinan läntisten osien kehitystä, joten keskushallitus sijoittaa sinne suuria rahasummia.
Väestöryhmät
Kulttuuri
Turismi
Aiheesta muualla
- [http://www.cq.gov.cn Virallinen sivusto] (kiinaksi ja englanniksi)
- [http://www.westtour.net/cq/ditu.htm Aluekartta] / [http://www.chinacity.net/zgcs/chongqing/page3.htm Versio 2] (kiinaksi)
- [http://www.9654.com/m/cq.htm Kaupungin keskustan kartta]
- [http://www.visitcq.net Turistiopas] (kiinaksi)
- [http://www.travelchinaguide.com/cityguides/chongqing.htm] (englanniksi)
Luokka:Kiinan kaupungit
ko:충칭
ja:重慶市
Qinghai
Qinghai (青海, pinyin: Qīnghǎi) on provinssi Kiinassa.
Historia
Qinghain provinssirajat ovat varsin uutta alkuperää, se määritettiin maakunnaksi vasta 1928. Suurin osa on aikanaan kuulunut tiibetiläiseen Amdo-maakuntaan, tosin kaakkoisosat ovat olleet tiibetiläistä Kham-maakuntaa ja koillisosat kiinalaista Gansua. Tiibetiläiset pakolaisjärjestöt laskevatkin Qinghain kuuluvaksi etniseen Suur-Tiibetiin. Qinghai ei kuitenkaan ole kuulunut suoraan dalai-laman hallinnon alla olleeseen alueeseen. Nykyinen, 14. dalai-lama Tenzin Gyatso on syntynyt Qinghaissa, samoin vuonna 1989 kuollut 10. panchen-lama Choekyi Gyaltse.
Maantiede
Suurin osa Qinghaista kuuluu Qinghain-Tiibetin ylänköön, joka on maailman korkein ylänkö. Monet Kiinan suurista joista lähtevät Qinghaista, mm. Jangtse ja Keltainenjoki, sekä Vietnamiin virtaava Mekong. Pääkaupunki Xining sijaitsee idän jokilaaksoissa ja on perinteisesti kuulunut Gansun maakuntaan.
Keskellä Qinghaita sijaitsee | |
