:: wikimiki.org ::

Socialdemokraterna

Socialdemokraterna

Sveriges socialdemokratiska arbetareparti (Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue, yleensä vain Socialdemokraterna, lyhenne: s) on Ruotsin suurin puolue. Puolue perustettiin vuonna 1889. Vuonna 1917 kommunistit erosivat ja perustivat oman puolueensa. Ideologisesti puolue on sosiaalidemokraattinen ja sillä on noin 165 000 jäsentä. Sillä on vahvat kytkökset LO-ammattiliittoon.

Pääministereitä

- Hjalmar Branting, (1920, 1921-1923, 1924-1925)
- Rickard Sandler, (1925-1926)
- Per Albin Hansson, (1932-1936, 1936-1946)
- Tage Erlander, (1946-1969)
- Olof Palme, (1969-1976, 1982-1986)
- Ingvar Carlsson, (1986-1991, 1994-1996)
- Göran Persson, (1996-nykyinen) Luokka:Ruotsalaiset puolueet

Ruotsi

Ruotsi on pohjoismainen perustuslaillinen monarkia. Sillä on yhteinen maaraja Suomen lisäksi Norjan kanssa.

Historia

Pääartikkeli: Ruotsin historia Ruotsin nykyisistä kieliryhmistä vanhin ovat mahdollisesti saamelaiset. Kuitenkin myös indoeurooppalainen kielimuoto, josta ruotsin kieli vähitellen on kehittynyt, levisi maahan jo kivikaudella. 800- ja 900-lukujen aikana eteläisessä Ruotsissa vallitsi viikinkikulttuuri. Ruotsalaiset viikingit kävivät kauppaa, sotivat ja kolonosoivat Itämeren alueella, Venäjällä ja aina Mustallamerellä asti. Kristinusko saapui Ruotsiin jo viikinkiajalla, mutta vakiintui lopullisesti vasta 1100-luvulla. Suomesta tuli osa Ruotsia joskus 1100- ja 1200-luvun aikana. Suomea kutsuttiin 1300- ja 1400-luvuilla ruotsalaisissa asiakirjoissa Itämaaksi. Vuonna 1389 perustettiin Kalmarin unioni, kun Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningaskunnat tulivat saman hallitsijan alaisiksi. 1400-luvulla Ruotsi taisteli päästäkseen irti Tanskan vallasta. Ruotsi erosi unionista vuonna 1521 ja erosta tuli lopullinen kun Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas 1523. 1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta, erityisesti kuningas Kustaa II Aadolfin ansiosta. 1700-luvulla Ruotsin suurvalta-asema luhistui. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin Suuressa Pohjan sodassa. Suomen sodassa vuonna 1808 Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta. Ruotsi oli puolueeton ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pysyi myös puolueettomana. Ruotsi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995.

Politiikka

Ruotsi on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttävät yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruotsiksi riksdag) sekä pääministerin johtama hallitus. Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä. Ruotsin eduskuntapuolueita ovat (suluissa kansanedustajien määrä)
- Socialdemokraterna (Sosiaalidemokraattinen puolue) (144)
- Moderata samlingspartiet (Kokoomuspuolue) (55)
- Folkpartiet liberalerna (Kansanpuolue) (48)
- Kristdemokraterna (Kristillisdemokraatit) (33)
- Vänsterpartiet (Vasemmistopuolue) (30)
- Centerpartiet (Keskustapuolue) (22)
- Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue) (17) Ruotsissa on Sosiaalidemokraattisen puolueen muodostama vähemmistöhallitus, jota tukevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue. Pääministeri on Göran Persson.

Sisäpolitiikka

Ruotsin suuri saavutus oli 1930-luvulta alkaen erityinen sosiaalivaltio eli Kansankoti (Folkhemmet) joka melkoisesti paransi kansalaisten taloudellista asemaa ja yhdenvertaisuutta. 1980-luvun lopulla Ruotsin taloudellinen tilanne on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi, mikä on johtanut hyvinvointivaltion rahoituskriisiin, mikä vaikeutti järjestelmän ylläpitoa.

Kansainväliset suhteet

Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953-1961. Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Liittoutumattomuudella on Ruotsissa vankka kansan tuki. Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1.1.1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan union jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3% ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää ns. Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät Euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä. euro

Läänit

Ruotsi on jaettu 21 lääniin (län). Läänit on edelleen jaettu 290 kuntaan (kommun). Ruotsi jaetaan myös tradition mukaan maihin (land) (Sveanmaa, Göötanmaa sekä Norlanti) ja maakuntiin (landskap).
- Blekingen lääni
- Gotlannin lääni
- Gävleborgin lääni
- Hallannin lääni
- Jämtlannin lääni
- Jönköpingin lääni
- Kalmarin lääni
- Kronobergin lääni
- Norrbottenin lääni (Pohjoispohjan lääni)
- Skoonen lääni
- Södermanlannin lääni
- Taalainmaan lääni
- Tukholman lääni
- Upsalan lääni
- Värmlannin lääni
- Västerbottenin lääni (Länsipohjan lääni)
- Västernorlannin lääni (Länsi-Norlannin lääni)
- Västmanlannin lääni
- Länsi-Göötanmaan lääni
- Örebron lääni
- Itä-Göötanmaan lääni

Maantiede

Ruotsin maantiede Ruotsi on sekä pinta-alaltaan (450 000 neliökilometriä) että väestöltään (noin 9 miljoonaa) jonkin verran Suomea suurempi. Ruotsin pääkaupunki on Tukholma. Muita kaupunkeja ovat muun muassa Malmö, Göteborg, Uppsala, Haaparanta, Luulaja ja Uumaja. Katso Luettelo Ruotsin kunnista.

Väestö

Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, suurin vähemmistökieli on suomi. Maalla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan lainsäädännöllä määrättyä virallista kieltä ruotsin hallitsevasta asemasta huolimatta. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romaani ja jiddish. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran (Gällivare), Jokkmokkin ja Kiirunan kunnissa ja niiden läheisyydessä. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vähemmistökielillä ei kuitenkaan ole samaa asemaa kuin ruotsilla Suomessa. Romaanilla ja jiddishillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa asuu suuri määrä ulkomaalaissyntyisiä maan vapaamielisen pakolaisten vastaanoton ja 1960- 1980-luvulle vallinneen aktiivisen siirtotyöläispolitiikan ansiosta. Suurin osa ruotsalaisista on luterilaisia. Vielä muutamia vuosia sitten luterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli pakollista, ja sen lisäksi sai kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen huomattavasti suomalaisia vähemmän uskonnollisia.

Talous

Ruotsin talous painottuu voimakkaammin metalli- ja kemianteollisuuteen samoin kuin Suomen. Volvo, Saab, Ericsson, Tetrapak, Asea ja Nobel ovat olleet ruotsalaisen talouselämän kivijalkoja ja omistus on monimutkaisten, eri äänivaltaisten osakkeiden kautta keskittynyt muutamalla mahtiomistajalle muun muassa Wallenberg-suvulle. Viime vuosien aikana omistus on monessa yhtiössä siirtynyt kansainväliseen omistukseen ja tämä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- sinkki
- rautamalmi
- kupari
- lyijy
- hopea
- uraani
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- paperituotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Ruotsi Google Mapsissa] Luokka:Ruotsi als:Schweden ms:Sweden zh-min-nan:Sverige [[got:

1889

Tapahtumia

- 31. maaliskuuta - Eiffelin torni vihitään (aukeaa yleisölle 6. toukokuuta)
- 15. marraskuuta - Brasilian keisari Pedro II syrjäytetään ja maa julistetaan tasavallaksi.
- William ja Catharine Booth perustavat Pelastusarmeijan. Suomen Pelastusarmeija perustetaan 8. marraskuuta.
- Toinen internationaali perustetaan, vapunpäivä päätetään ottaa työläisten kansainväliseksi toimintapäiväksi.
- Nintendo-yritys perustetaan.

Syntyneitä

- 3. helmikuuta - Risto Ryti, Suomen presidentti
- 16. huhtikuuta - Charlie Chaplin
- 20. huhtikuuta - Adolf Hitler
- 26. syyskuuta - Martin Heidegger, filosofi
- 5. heinäkuuta - Jean Cocteau, kirjailija ja ohjaaja
- 20. marraskuuta - Edwin Hubble, tähtitieteilijä
- 9. joulukuuta - Hannes Kolehmainen, juoksija († 1966)

Kuolleita

- 8. maaliskuuta - John Ericsson, ruotsalainen insinööri ja keksijä ms:1889 ko:1889년 simple:1889 th:พ.ศ. 2432

1917

Tapahtumia

- Ensimmäinen maailmansota jatkuu (1914–1918)

Tammikuu

- 22. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson vaatii "rauhaa ilman voittoa" Euroopassa.
- 25. tammikuuta - Yhdysvallat osti Neitsytsaaret Tanskalta 25 miljoonalla dollarilla.
- 31. tammikuuta - Saksa ilmoitti rajoittamattomasta sukellusvenesodasta.

Helmikuu

- 3. helmikuuta - Yhdysvallat katkaisi diplomaattiset suhteet Saksaan.
- 24. helmikuuta - Yhdysvallat sai tiedon Saksan tarjouksesta palauttaa kaakkoislänsi Meksikolle, jossa Meksiko ryhtyisi sotaan Yhdysvaltoja vastaan.

Maaliskuu

- 11. maaliskuuta - Helmikuun vallankumous (26.2. vanhaa lukua): Petrogradissa lakkoja ja levottomuuksia, armeijan rykmenttejä siirtyy mielenosoittajien puolelle.
- 15. maaliskuuta - Keisari Nikolai II luopui vallasta.

Huhtikuu

- 6. huhtikuuta - Yhdysvallat julisti sodan Saksalle.
- 16. huhtikuuta - Lenin saapui Petrogradiin.

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

- 7. heinäkuuta - Aleksandr Kerenski muodosti Venäjän väliaikaisen hallituksen.
- 18. heinäkuuta - Suomen suuriruhtinaskunnan eduskunta hyväksyi valtalain vallan siirtämiseksi eduskunnalle personaaliunionin päätyttyä suuriruhtinaan luovuttua asemastaan. Kerenskin hallitus hajotti eduskunnan.
- 25. heinäkuuta - Kanada otti käyttöön "väliaikaisen" tuloveron ( 4–25 %).

Elokuu

Syyskuu

Marraskuu

- 6. marraskuuta - Kolmas Ypresin taistelu päättyy: Kanadalaiset valtasivat Ypresin Belgiassa.
- 7. marraskuuta - Lokakuun vallankumous (juliaanisen kalenterin mukaan 25.10.). Leninin bolševikit ottivat vallan Kerenskin hallitukselta.
- 7. marraskuuta - Britit valtasivat Gazan osmaneilta.
- 20. marraskuuta - Ukraina julistettiin tasavallaksi.
- 26. marraskuuta - National Hockey League perustettiin.

Joulukuu

- 6. joulukuuta - 1 635 ihmistä menehtyi Halifaxin räjähdysonnettomuudessa Kanadan Nova Scotiassa.
- 6. joulukuuta - P. E. Svinhufvudin senaatin ehdotuksesta Suomi julistettiin itsenäiseksi.

Syntyneitä

- 11. helmikuuta - Sidney Sheldon, kirjailija
- 29. toukokuuta - John F. Kennedy, Yhdysvaltain presidentti
- 11. elokuuta - Dik Browne, sarjakuvapiirtäjä († 1989)
- 10. syyskuuta - Miguel Serrano, Chilen fasisti-ideologi.
- 11. syyskuuta - Ferdinand Marcos, Filippiinien diktaattori.
- 19. marraskuuta - Indira Gandhi, Intian pääministeri († 1984)
- 16. joulukuuta - Arthur C. Clarke, tieteiskirjailija

Kuolleita

- 10. tammikuuta - William F. Cody, Buffalo Bill
- 16. tammikuuta - Amiraali George Dewey, (s. 1837)
- 8. maaliskuuta - Ferdinand von Zeppelin, ilmailupioneeri (s. 1838)
- 14. huhtikuuta - L. L. Zamenhof, Dr. Esperanto
- 27. syyskuuta - Edgar Degas, taidemaalari
- 15. lokakuuta - Mata Hari, hollantilainen tanssija ja vakooja (teloitettiin)
- 7. marraskuuta - Alfred Kordelin, liikemies ja mesenaatti (murhattiin)
- 11. marraskuuta - Liliuokalani, Havaijin kuningatar (s. 1838)

Nobelin palkinnot

- Nobelin fysiikanpalkinto - Charles Glover Barkla
- Nobelin kemianpalkinto - ei jaettu
- Nobelin lääketieteen palkinto - ei jaettu
- Nobelin kirjallisuuspalkinto - Karl Adolph Gjellerup, Henrik Pontoppidan
- Nobelin rauhanpalkinto - Kansainvälinen Punainen Risti, Geneve Luokka:1917 Luokka:1910-luku ms:1917 ko:1917년 ja:1917年 simple:1917 th:พ.ศ. 2460

Sosiaalidemokratia

Sosiaalidemokratia tai sosialidemokratia on 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa marxilaisten sosialistien joukossa syntynyt aate, jonka mukaan siirtyminen sosialistiseen yhteiskuntaan on mahdollista parlamentaarisen kehityksen kautta vallankumouksen sijaan. Sosiaalidemokraattien käsitys sosialismista 1900-luvun aikana on muuttunut vuosien myötä yhä enemmän ainakin Suomessa tarkoittamaan sekataloutta tai jonkinlaista sosiaalisin perustein ohjattua markkinataloutta. Samalla puolueet ovat etääntyneet aikaisemmasta marxismista ja luokkataistelusta. Maailmassa on kuitenkin sellaisiakin sosiaalidemokraattisia ryhmiä, jotka yhä kannattavat suurten alojen tuotantovälineiden sosialisointia, jota se vielä ainakin 1970-luvulle saakka tarkoitti Suomenkin sosiaalidemokraateille. Nykyään kuitenkin suuri osa maailman sosiaalidemokraattisista puolueista ei näe konfliktia kapitalistisen markkinatalouden ja sosiaalidemokraattisen yhteiskuntanäkemyksen välillä. Historiallisesti sosiaalidemokraatteja on myös kutsuttu parlamentarististen menettelytapojensa takia reformistisosialisteiksi, erotuksena vallankumoussosialisteista. Reformisosialistit näkivät reformeja tarvittavan kapitalismin välinpitämättömyyttä vastaan. Sosiaalidemokratian julkilausuttuja periaatteita ovat tasa-arvo, yhteisvastuu ja oikeus työhön. Sosiaalidemokraatit kannattavat vahvaa ammattiyhdistysliikettä ja markkinatalouden ohjaamista sekä sosiaalivaltiota. Sosiaalidemokratian opinkappaleisiin kuuluu demokraattisesti tehtyjen enemmistöpäätösten kunnioittaminen. Sosiaalidemokratiaa lähellä jyrkempään sosialismiin päin on marxismi ja liberalismiin päin sosiaaliliberalismi. Sosiaalidemokratia nähdään usein hyvinvointivalitollisen ajattelun alkulähteenä. Suomessa sosiaalidemokratiaa edustaa Suomen sosialidemokraattinen puolue.

Sosiaalidemokratian individualistinen kritiikki

Sosiaalidemokratian kriitikkojen näkemyksen mukaan sosiaalidemokraattinen enemmistödemokratia merkitsee ihmiskuvaa, jonka mukaan yksilöitä tulee ohjata ja että kansa tarvitsee ohjausta elämässään. Sosiaalidemokraattisen tasa-arvotavoitteen toteutusmuotoja on kritisoitu tasapäistävyydestä sekä insentiivien ja omavastuisuuden latistamisesta. Suomessakin käytössä oleva edustuksellisen demokratian järjestelmä palvelee kriitikoiden mukaan holhoamistavoitteita ja sosiaalidemokratian kannattama vahva korporatiivisuus sisältää ainekset joustamattomuudelle. Käytännön sosiaalidemokraattisella politiikalla on kritiikin mukaan onnistuttu kasvattamaan julkista sektoria ja virkavaltaisuutta sekä paperinpyöritystä. Sosiaalidemokraattien vastentahtoinen suhtautuminen yhteiskunnan toimintojen yksityistämiseen on myös ollut yksityistämisen kannattajien kritiikin kohteena. Luokka:Sosialismi Luokka:Poliittinen ideologia

Ammattiliitto

Ammattiliitto (myös ammattiyhdistys, ammattijärjestö) on työntekijöiden muodostama järjestö, joka pyrki puolustamaan ja parantamaan työntekijöiden työehtoja. Ammattiliitot neuvottelevat työehtosopimuksia työnantajapuolen kanssa.

Historia

Ensimmäiset modernit ammattiyhdistykset syntyivät Englannissa 1800-luvuna alussa osin vanhojen kilta-ammattikuntien perinteisiin pohjautuen. Alkuun ammattiyhdistykset olivat usein työnantajien kiivaasti vastustamia ja valtiovallan kieltämiä järjestöjä, niinpä niiden toiminnassa oli salaseuramaisia piirteitä. Vähitellen ammattiyhdistysten toimintaoikeudet on kuitenkin yleisesti tunnustettu mm. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n konventioissa. Suomessa eräänä käännekohtana voidaan pitää ns. "tammikuun kihlausta" 1940, jolloin työnantajajärjestöt tunnustivat ammattiliitot tasavertaiseksi sopimuskumppaniksi, mutta laillinen toimintaoikeus niillä oli ollut jo hyvin pitkään. Alussa liberaalit olivat keskeisessä roolissa ammattiyhdistysten perustamisessa ja levittämisessä, myös Suomessa. Tavoitteena eivät olleet lakot tai luokkataistelu vaan työntekijöiden tukeminen, neuvominen ja sivistäminen, toimiminen näiden vakuutusyhtiöinä työkyvyttömyyttä, sairautta ja työttömyyttä vastaan, työntekijöitä neuvottiin alueelta toiselle parhaiden työehtojen saamiseksi jne. Myös moni työntekijöiden oloista huolestunut tehtailija perusti ensimmäisiä ammattiyhdistyksiä, kuten englantilainen sosialisti Robert Owen ja suomalainen Viktor von Wright. 1800-luvun puolivälissä sosialistien rooli alkoi vahvistua ja sosialistien ja liberaalien yhteistyö väheni. Myös kristillisiä, nationalistisia ja muita ammattiyhdistyksiä perustettiin. Työntekijöiden yhdistystoiminta syntyi Suomessa 1800-luvun puolessavälissä, Suomen teollistumisen alkuvaiheessa. Ensimmäiset työntekijöiden yhdistykset perustettiin 1850-luvulla, mutta varsinainen murros alkoi 1880-luvulla, kun kirjanpainajat, maalarit, räätälit, pelti- ja vaskisepät, puusepät, muurarit ja suutarit ryhtyivät perustamaan omia yhdistyksiään. Professori Hannu Soikkanen toteaa: työväenliikkeen synty oli maassamme seurausta kolmen aatevirtauksen kohtaamisesta. Vuosisadan puolivälistä lähtien sääty-yhteiskunta oli nopeuttanut kulkuaan kohden omaa tuhoaan ja oli käynnissä melko ripeä muutos kapitalistiseksi yhteiskunnaksi, jossa oli vielä selkeät luokkarajat. Nämä kolme murroksen tullutta aatevirtausta olivat kansallisuusaate, liberalismi ja sosialismi. Tähän murrosvaiheeseen liittyy myös kohoava, ja toki yhä jatkuva, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisliikkeiden muodostaminen, jotka ovat demokraattisen kansalaisyhteiskunnan perusteita. Myös työväenliike on tällainen 1800-luvun lopun kansanliike, joka takaa yhteiskunnan demokraattista toimintaa. Vuonna 1883 perustettiin ensimmäiset työväenyhdistykset ja tästä alkanutta vaihetta työväenliikkeessä kutsutaan wrightiläiseksi työväenliikkeeksi (kts. Viktor von Wright). Perustettuihin yhdistyksiin liittyi eritoten kaupunkien käsityöläisiä ja ammattityöntekijöitä. Lisäksi työnantajien kuuluminen yhdistyksiin oli hyvin yleistä. Tätä vaihetta työväenliikkeen historiassa voidaan pitää myös eräänlaisena patronaattisen työväenliikkeen aikana. Vuoteen 1899 mennessä työväenyhdistyksiä oli perustettu lähes kaikkiin maamme kaupunkeihin ja useille teollisuuspaikkakunnille. Myös joihinkin mökkiläisvaltaisiin maaseutupitäjiinkin oli perustettu omat yhdistyksensä. 1890-luvulla työväenliikkeessä pääsi jyrkempi suunta vallalle, kun sosialistiset aatteet alkoivat saada ammattiyhdistyksiä yhä laajemmin haltuunsa. Suomessa työväenliike julistautui sosialistiseksi vuonna 1899, jolloin sen nuorsuomalaiset johtajat erosivat. Liikkeen tavoitteiden joukossa kuitenkin säilyi liberaalien vaatimuksia kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapaus. Suomen vanhin ammattiyhdistys on 1869 perustettu Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdistys, mutta laajemmin ammatillinen järjestäytyminen alkoi edetä vasta 1900-luvun alussa. Ensimmäinen keskusjärjestö Suomen Ammattijärjestö SAJ perustettiin 15. huhtikuuta 1907 ja se oli läheisessä suhteessa Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Suomen sisällissodan jälkeen SAJ:ssa saivat enemmistön kommunistit ja vasemmistososialistit ja heinäkuussa 1930 se lakkautettiin valtiovallan toimesta. Uusi keskusjärjestö, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) perustettiin 19. lokakuuta 1930 pääasiassa sosiaalidemokraattien toimesta. Talvisodan aikana 1940 työnantajat tunnustivat SAK:n sopimuskumppaniksi ja 1944 tehtiin ensimmäinen keskusjärjestöjen välinen yleissopimus. Myös toimihenkilöt alkoivat järjestäytyä, STTK perustettiin 1946 ja AKAVA 1950. 1950-luvun lopulla sosiaalidemokraattien keskinäinen riita ulottui myös ammattiyhdistysliikkeeseen. SAK:n jäätyä TPSL:n kannattajien haltuun, osa SDP:n kannattajien hallitsemista liitoista erosi ja muodosti uuden Suomen Ammattijärjestön, osin CIA:lta saadun rahoituksen turvin. TPSL:n kuihduttua SAJ ja SAK yhdistyivät jälleen 1969 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi, eli nykyiseksi SAK:ksi. Viimeisin mullistus keskusjärjestökentässä tapahtui 1990-luvun alussa jolloin toimihenkilökeskusjärjestö TVK ajautui konkurssiin ja jäsenliitot siirtyivät pääasiassa STTK:hon ja AKAVA:an.

Ammattiliittojen asema Suomessa

Suomessa ammattiliitoilla on lailla taattu järjestäytymisvapaus ja vakiintunut asema niin useimmilla työpaikoilla kuin yhteiskunnan institutionaalisessa päätöksenteossa. Ammattiliittojen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia ja työnantajajärjestöihin järjestäytyneet työnantajat perivät ne suoraan ammattilittojen jäsenten palkoista ja tilittävät ne ammattiliitoille. Ammattiliitot pitävät yllä myös työttömyyskassoja joiden jäsenmaksut peritään jäsenmaksujen yhteydessä. 1990-luvulla syntynyt työnantajaliittojen perustama ammattiliitoista riippumaton Yksityisten alojen työttömyyskassa YTK (ns. "Loimaan kassa") on kuitenkin noussut ammattiliitojen kilpailijaksi työttömyysvakuutusalalla.

Keskusjärjestöt

Suomessa ammattiliitot ovat järjestäytyneet pääasiassa kolmeen keskusjärjestöön:
- Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö, SAK, 1 049 000 jäsentä. Edustaa perinteisesti työntekijöitä teollisuudessa, rakennus- ja kuljetusalalla mutta nykyisin suuri osa jäsenistä palvelualoilla ja julkisella sektorilla.
- Toimihenkilökeskusjärjestö STTK 640 000 jäsentä. Edustaa paljolti toimihenkilöitä, virkamiehiä, ja terveydenhoitoalan henkilökuntaa.
- AKAVA 436 000 jäsentä. Korkeasti koulutettujen etujärjestö, edustaa mm. opettajia, lääkäreitä, ekonomeja, lakimiehiä ja insinöörejä. Kaikki kolme suomalaista keskusjärjestöä kuuluvat Vapaiden ammattiyhdistysten kansainväliseen liittoon (VAKL, englanniksi ICFTU eli International Confederation of Free Trade Unions').
Suurimmat ammattiliitot:
#Kunta-alan ammattiliitto KTV, 202 000 jäsentä, SAK #Palvelualojen ammattiliitto PAM, 197 000 jäsentä, SAK #Metallityöväen Liitto, 170 000 jäsentä, SAK #Tehy 124 000 jäsentä, STTK #Toimihenkilöunioni TU 125 000 jäsentä, STTK #Opetusalan ammattijärjestö OAJ 113 000 jäsentä, AKAVA #Rakennusliitto, 80 000 jäsentä, SAK #Pardia, 70 000 jäsentä, STTK #Kunnallisvirkamiesliito KVL, 70 000 jäsentä, STTK #Tekniikan akateemisten liitto TEK, 60 000 jäsentä, AKAVA (jäsenmäärät 1.1.2004 oman ilmoituksen mukaan )
Katso myös

- ammattiyhdistysliike
- työehtosopimus
- luottamusmies
- työtaistelu Luokka:Työväenliike Luokka:Ammattiliitot ko:노동조합 ja:労働組合

Luokka:Ruotsalaiset puolueet

Luokka:Ruotsi Luokka:Puolueet

Sanction

Conséquence négative d'une action qui enfreint un règlement, une loi ou un ordre.

online spielautomaten od�ywki Casino cheap holidays lanzarote slots

:: RELATED NEWS ::

Савич Олексій
Савич Олексій (1810 — 83), астроном і математик з старшинського роду на Сумщині. Вчився в Харківському, Моск. і Дорпатському (тепер Тартуському) унтах. Дослідник у Дорпатській Обсерваторії (1833-39), проф. Петербурзького Ун-ту (1839 — 80), д. чл. Петербурзької АН (з 1862). Авт

Савичі
Савичі, коз.-старшинський рід на Чернігівщині, одна галузь якого ще в першій пал. 18 в. переселилася на Слобожанщину, походив від Сави Прокоповича († 1701), сотника воронізького (1669), писаря Ген. Військ. Суду (до 1672), ген. писаря (1672-87) й ген. судді (1687-1700), учасника чигиринських і крим. походів, посланця до Москви (1677). Син його Семен С. († 17

Савін Гурій
Савін Гурій (
- 1907), інж.-гірник і механік родом з Калінінградської обл.; 1932 закінчив Дніпропетровський Ун-т; з 1932 викладав у Дніпропетровському Інженерно-Будів. Ін-ті, з 1941 — його проф. З 1945 чл.-кор., з 1948 — д. чл. АН УРСР. 1940-45 дир. Ін-ту Гірничої Механіки АН УРСР; 1945 — 48 очолював н.-д. установи АН УРСР у Львові, 1

Савіна Марія
Савіна Марія (псевд. Подраменцевої-Славич; 1854 — 1915), видатна рос. акторка родом з Кам'янця Подільського. Сценічну діяльність почала з 1869, з 1874 в Александринському театрі у Петербурзі. Гол. Ради «Русского театрального общества» (1883 — 84) та ініціатор Першого Всерос. з'їзду сценічних

Савінов Борис
Савінов Борис (
- 1903), інж.-хімік родом з Сибіру; 1925 закінчив Київ. Політехн. Ін-т, з 1925 працює у різних наук. ін-тах Києва; з 1959 завідує катедрою в Київ. Ін-ті Нар. Господарства. Понад 100 друкованих праць з ділянок кристалізації у цукр. пром-сті, хімії харч. виробництв та каротину.

Література

Савка-Качмар Марія
Савка-Качмар Марія (
- 1933), керамістка родом з Львівщини. Закінчила Львівський Ін-т прикладного та декоративного мистецтва. З 1967 вчить у Львівській дитячій мист. школі. Декоративні настінні вази та рельєфи («Коваль», «Ганчар», «Колядники»), тематичні композиції («Яворівське весілля», «Лемківське весілл�

Савойка Теодор
Савойка Теодор (1866-1942), гр.-кат. свящ. і гром. діяч, довголітній організатор Посяння (Березівщина), чл.-засновник Нац.-Дем. Партії. Автор «Проповідей на неділі» (1900), «Проповідей на свята» (1910), «Гомілійних наук» (1924).