:: wikimiki.org ::
| Stavropolin Aluepiiri |
Stavropolin aluepiiri
Stavropolin aluepiiri on Venäjän federaation osa Pohjois-Kaukasiassa Itä-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Rostovin alueeseen ja Kalmukiaan, idässä Dagestaniin, kaakossa Tšetšeniaan, etelässä Pohjois-Ossetiaan, Kabardi-Balkariaan ja Karatšai-Tšerkessiaan sekä lännessä Krasnodarin aluepiiriin. Aluepiirin pinta-ala on 52 400 km² ja sen pääkaupunki on Stavropol (1935-43 nimenä Vorošilovsk).
Maantiede
Alueen itä- ja pohjoisosat ovat alankoa ja kuuluvat Kalmukkiaroon ja Nogaiaroon. Lounaaseen päin mentäessä maa kohoaa hiljalleen. Suurimmat joet ovat Kuban, Kuma ja Egorlyk.
Väestö
Stavropolin aluepiirin asukasluku on 2 224 600 ja väentiheys 42,5 as./km². Suurimmat kaupungit ovat Stavropol (343 500 as.), Nevinnomyssk (132 200 as.), Pjatigorsk (132 200 as.), Georgijevsk ja Budjonnovsk.
Hallinto
Aluepiiri on jaettu hallinnollisesti 26 hallintopiiriin ja 18 kaupunkialueeseen. Aluepiirin hallintoa johtavat Kuvernööri, Aluepiirin hallitus ja Valtiollinen duuma.
Talous
Aluepiirissä on kaivos-, elintarvike-, koneenrakennus- ja kemianteollisuutta sekä öljyn- ja maakaasun tuotantoa. Kaivosteollisuus tuottaa kivihiiltä ja värimetalleja. Maataloudessa on keskitytty maanviljellykseen, joka tuottaa viljaa, auringonkukan siemeniä, sokerijuurikasta, viiniä ja vihanneksia. Myös matkailu on tärkeä elinkeino. Alueella sijaitsee kivennäisvesistään kuuluisat kylpyläkaupungit Kislovodsk, Pjatigorsk ja Essentuki.
Historia
Toisessa maailmansodassa Saksa valtasi suurimman osan aluepiiristä loppukesällä 1942. Neuvostoliitto valtasi alueen kuitenkin takaisin seuraavana vuonna.
Luokka:Venäjän aluepiirit
ja:スタヴロポリ地方
Venäjä
Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.
Historia
Pääartikkeli: Venäjän historia
Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio.
Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917.
Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.
Politiikka
Pääartikkeli: Venäjän politiikka
Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy.
Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli
liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon,
valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli
duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.
Ihmisoikeusrikokset
Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.
Venäjän federaation subjektit
Pääartikkeli: Venäjän osat
Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön.
Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.
Maantiede
Pääartikkeli Venäjän maantiede
Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m.
Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj.
Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista
Venäjän alueet
Tasavallat
Luettelo Venäjän kaupungeista
Luettelo Venäjän kaupungeista
#Adygeia (Адыгея)
#Altai (Алтай)
#Baškortostan, Baškiria (Башкортостан)
#Burjatia (Бурятия)
#Dagestan (Дагестан)
#Ingušia (Ингушская)
#Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская)
#Kalmukia (Калмыкия)
#Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия)
#Karjala (Карелия)
#Komi (Коми)
#Mari (Марий-Эл)
#Mordva (Мордовия)
#Saha (Jakutia) (Саха (Якутия))
#Pohjois-Ossetia (Северная Осетия)
#Tatarstan (Tataria) (Татарстан)
#Tuva (Тува)
#Udmurtia (Удмуртия)
#Hakassia (Хакасия)
#Tšetšenia (Чечня)
#Tšuvassia (Чувашия)
Aluepiirit
- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)
Alueet
Liittovaltion kaupungit
- Moskova
- Pietari
Autonominen alue
- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)
Autonomiset piirikunnat
- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)
Talous
Pääartikkeli Venäjän talous
Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja.
Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%.
Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde.
Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.
Väestö
Pääartikkeli: Venäjän väestö
Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa,
vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua.
Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit.
Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.
Kulttuuri
Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan.
Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua.
Katso myös venäläinen keittiö.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| 1. tammikuuta & 2. tammikuuta | uusivuosi | Новый год | valtiollinen juhlapäivä |
| 7. tammikuuta | ortodoksinen joulu | Рождество | valtiollinen juhlapäivä |
| 23. helmikuuta | isänmaan puolustajan päivä | День защитника отечества | valtiollinen juhlapäivä |
| 8. maaliskuuta | kansainvälinen naistenpäivä | Международный женский день | valtiollinen juhlapäivä |
| 1. & 2. toukokuuta | kevään ja työn juhla | Праздник весны и труда | valtiollinen juhlapäivä |
| 9. toukokuuta | voitonpäivä | День Победы | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. kesäkuuta | Venäjän Federaation kansallispäivä | День независимости | valtiollinen juhlapäivä |
| 4. marraskuuta | kansallisen yhtenäisyyden päivä | | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. joulukuuta | perustuslain päivä | День конституции | valtiollinen juhlapäivä |
Aiheesta muualla
- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
-
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
als:Russland
roa-rup:Rusii
ms:Russia
zh-min-nan:Lō·-se-a
ko:러시아
ja:ロシア
simple:Russia
th:สหพันธรัฐรัสเซีย
EurooppaEurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa.
Aasian
Etymologia
Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).
Historia
Katso pääartikkeli Euroopan historia.
Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.
Euroopan määritelmä
Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.
Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio.
Vatikaanivaltio
Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):
Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä.
2004
Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä
Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa.
Luokka:Mantereet
Luokka:Eurooppa
als:Europa
roa-rup:Evropa
ms:Eropah
zh-min-nan:Europa
ko:유럽
ja:ヨーロッパ
simple:Europe
th:ทวีปยุโรป
KalmukiaKalmukia on tasavalta Itä-Euroopassa Venäjällä. Se rajoittuu koillisessa Astrahanin alueeseen, idässä Kaspianmereen, etelässä Dagestaniin ja Stavropolin aluepiiriin, lännessä Rostovin alueeseen ja luoteessa Volgogradin alueeseen. Kalmukian suurin pituus on pohjois-eteläsuunnassa 448 kilometriä ja itä-länsisuunnassa 423 kilometriä.
Historia
Kalmukkien autonominen alue perustettiin vuonna 1920 ja se korotettiin Kalmukian autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi vuonna 1935.
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan aikana Kalmukiakin joutui sotaalueeksi. saksalaiset miehittivät Kalmukian länsiosan kesällä 1942. Pääkaupunki Elista siirtyi saksalaisten haltuun 13. elokuuta 1942. Neuvostoliitto valtasi alueen takaisin 1943. Tällöin muutamia satoja kalmukkeja pakeni saksalaisten mukana. He päätyivät pakolaisiksi Länsi-Saksaan ja Yhdysvaltoihin.
Karkoitus
Vallattuaan Kalmukian takaisin Neuvostoliitto syytti kalmukkeja yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa. Rangaistuksena tästä koko kalmukkikansa karkoitettiin 28. joulukuuta 1943 Siperiaan ja Keski-Aasiaan ja Kalmukian ASNT lakkautettiin. Tämän väestösiirron yhteydessä kuoli 1/3 kalmukeista. Kalmukkien karkoituksen ja Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen maasta pyrittiin hävittämään kaikki merkit kalmukkikansan olemassaolosta. Muun muassa noin 600 budhalaista tempeliä tuhottiin ja paikannimistökin muutettiin (esimerkiksi pääkaupungin Elistan nimi muutettiin Stepnoiksi). Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen alue liitettiin Astrahanin alueeseen. Nikita Hrutsevin valtakaudella kalmukit saivat palata kotimaahansa oltuaan karkoitettuina 13 vuotta.
Politiikka
Kalmukian presidenttinä on ollut vuodesta 1993 lähtien Kirsan Iljumžinov, joka oli virkaan astuessaan vain 30-vuotias.
Kalmukian nykyinen perustuslaki hyväksyttiin 5. huhtikuuta 1994.
Hallinnollinen jako
Kalmukia on jaettu 13 piirikuntaan. Lisäksi pääkaupunki Elista on suoraan tasavallan hallinnon alainen.
Maantiede
Pääartikkeli: Kalmukian maantiede
Pinnanmuodot
Pinnamuodostukseltaan Kalmukia voidaan jakaa kolmeen osaan: itäosat kuuluvat Kaspian syvänköön, länsiosat Jergenin ylänköön ja luoteisosa Manytsin alankoon.
Kasvillisuus
Kalmukia on suureksi osaksi aroa tai puoliaavikkoa. Maan luoteisosat ovat muuta maata hedelmällisempää ja siellä kasvatetaan vehnää, sokerijuurikasta, viiniköynnöstä ja monia hedelmiä.
Ilmasto
Kalmukiassa vallitsee mannerilmasto, kuumine ja kuivine kesineen sekä kylmine ja vähälumisine talvineen. Keskilämpötila on tammikuussa -7°C ja heinäkuussa +24°C. Vuoden keskimääräinen sademäärä on maan itäosassa 170 mm ja länsiosassa 400 mm.
Vesistöt
Kalmukian suurin järvi on, ellei Kaspianmertä lasketa, Manytš-Gudilo, joka sijaitsee maan läntisimmässä osassa. Se kuuluu Donin vesistöalueeseen ja laskee länteen Rostovin alueelle. Sen lisäksi maan pohjoisosassa on lukuisia pienempiä järviä, joista suurimmat ovat Sarpinkoje, Sostinskije ja Tsagan-Hak.
Alueella ei ole merkittäviä jokia. Tosin Volga kulkee lyhyen matkan Kalmukian puolella maan koilliosassa. Kuma-joki puolestaan muodostaa Kalmukian ja Dagestanin välisen rajan. Doniin laskevan Sal-joen latvahaarat ulottuvat lisäksi maan luoteisosaan. Samoin maan luoteisosassa virtaa Manytš-joki. Kaspianmeren rannikolla on jokunen pieni saari.
Talous ja elinkeinot
Kalmukia ei ole teollisesti kehittynyt, vaan maatalous on tärkein elinkeino. Siellä harjoitetaan laajaa karjanhoitoa ja siellä kasvatetaan lampaita (karakullampaita) ja nautoja. Myöskään kameli ei ole harvinainen näky Kalmukian maaseudulla. Paimenkulttuuri elää vahvana.
Vähäinen teollisuus on elintarvikkeiden sekä öljyn ja kaasun jalostusta. Suurin osa Kalmukian öljy- ja maakaasuvaroista on kuitenkin vielä hyödyntämättä.
Kaspianmeren rannikolla ja Volgan varrella kalastetaan. Volgan kalastajien tärkein pyyntikala on sampi.
Väestö
Kalmukian asukasluku on 299 149 (1.1.2003). Asukastiheys on 3,93 asukasta/km².
Etniset ryhmät
Vuoden 2002 väestönlaskun mukaan Kalmukian väkiluku oli 292 410. Tuolloin väestöstä oli kalmukkeja 155 938 (53,3 %), venäläisiä 98 115 (33,5 %), gardeja 7 295 (2,49 %), tšetšeenejä 5 979 (2,04 %), kazakkeja 5 011 (1,71 %), ukrainalaisia 2 505 (0,86 %), avaareja 2 305 (0,79 %), saksalaisia 1 643 (0,56 %) ja korealaisia 1,049 (0,36 %). Loput 4,39 % väestöstä koostuu 88 kansallisuudesta.
Vuonna 1931 Kalmukiassa asui 164 500 ihmistä, joista kalmukkeja oli 76 %. Kalmukit karkoitettiin 1943-1956 väliseksi ajaksi Siperiaan (vrt. historia) ja maahan siirrettiin tuhansittain venäläisiä maahanmuuttajia sekoittamaan kansallisuusoloja. Tämän jälkeen kalmukkien määrä on pikkuhiljaa kasvanut ja venäläisten määrä puolestaan laskenut.
Esimerkiksi vuonna 1989 Kalmukian kansallisuusjakauma oli seuraavanalainen: kalmukkeja 45,4 %, venäläisiä 37,7 %, gardeja 4,0 %, tšetšeenejä 2,6 %, kazaheja 1,9 %, saksalaisia 1,7 %, ukrainalaisia 1,3 % ja avaareja 1,2 %.
Sijoittuminen
Vuonna 2002 väestöstä asuu kaupungeissa 44 % ja maaseudulla 56 %. Kalmukian suurin kaupunki on pääkaupunki Elista (103 800 as.). Muita kaupunkeja ovat Lagan (14 400 as.) ja Gorodovikovsk (10 700 as.)(kaupunkien asukasluvut vuodelta 2004).
Tilastotietoja (2002)
Kalmukian väestöstä on miehiä 47,9 % (140 097) ja naisia 52,1 % (152 313). Kalmukian väestö on varsin nuorta, sillä väestön keski-ikä on 33 vuotta. Miesten keski-ikä on 31 vuotta ja naisten 35 vuotta. Kaupunkiväestön keski-ikä puolestaan on 32 vuotta ja maaseutuväestön 34 vuotta. Odotettavissa oleva elinikä on naisilla 72 vuotta ja miehillä 60 vuotta.
Uskonto
Kalmukit ovat uskonnoltaan budhalaisia, mikä tekee Kalmukiasta Euroopan ainoan budhalaisen maan. Venäläiset puolestaan ovat pääasiassa ortodokseja. Lisäksi Kalmukiassa on pieni islaminuskoinen vähemmistö, joka koostuu pääasiassa tšetšeeneistä, kazakeista, gardeista ja avaareista.
Koulutus
Elistassa toimii Kalmukian valtion yliopisto.
Luokka:Kalmukia
Luokka:Venäjän tasavallat
ko:칼미크 공화국
ja:カルムイク共和国
Tšetšenia
Tšetšenian tasavalta (venäjäksi: Чеченская Республика; Tšetšenskaja respublika, tšetšeeniksi: Нохчийн Республика; Noxçiyn Respublika) on Venäjän federaation tasavalta. Se sijaitsee Kaukasiassa, Venäjän eteläisessä liittopiirissä (federalnyj okrug). Tšetšenian rajanaapurit ovat Stavropolin aluepiiri (kraj) pohjoisessa, Dagestanin tasavalta idässä, itsenäinen Georgia etelässä ja Venäjän federaation Ingušian ja Pohjois-Ossetian tasavallat lännessä.
Historia
Venäjän vaikutus Kaukasiassa alkoi jo 1500-luvulla Iivana IV:n perustettua Tarkin 1559, jossa ensimmäinen kasakka-armeija oli sijoitettuna 1587. Myöhemmin alue kuului Krimin kaanikuntaan, joka liitettiin Venäjään 1783. Keisarikunnan armeijat saapuivat nykyisen Tšetšenian alueelle 1830-luvulla turvaamaan Venäjän etupiiriä Osmanien valtakuntaa vastaan. Tšetšeeniheimojen vastarintaa johti kansallissankari imaami Šamil, joka vangittiin ja karkoitettiin 1859. Sodan myötä kaukasialaisia muutti Turkkiin ja Lähi-itään, ja tilalle muutti armenialaisia ja kasakoita.
Tšetšenia liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1859 ja Neuvostoliiton aikana se oli osa Tšetšeeni-ingušian sosialistista neuvostotasavaltaa. Tasavalta sai autonomian 1936. Toisen maailmansodan aikana tšetšeenejä syytettiin yhteistyöstä Saksan kanssa ja Josif Stalin siirrätytti lähes koko väestön maanpakoon Kazakstaniin. Yli neljännes tšetšeeneistä kuoli karkoituksen aikana. Tšetšeenit rehabiloitiin ja heidän sallittiin palata kotiseuduilleen vuonna 1957 Stalinin kuoleman jälkeen.
Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä Tšetšenian tasavallan johtajat julistautuivat itsenäisiksi 6. syyskuuta 1991. Entinen kenraali Džohar Dudajev syrjäytti kaappauksella maan kommunistijohdon. Hänet valittiin maan johtoon vaaleilla 27.10.1991. Hän julisti maan yksipuolisesti itsenäiseksi Venäjän federaatiosta marraskuussa. Itsenäisyyden tunnustivat Georgian vallankaappauksella jo syrjäytetty hallitus ja Afganistan Taliban-liikkeen noustua valtaan 1996. Vuonna 1992 inguušien Ingušia erosi Tšetšeeni-Ingušian tasavallasta ja jäi Venäjän yhteyteen.
Uuden valtion hallintoa vastaan aloitettiin sissisota vuoden 1993 puolivälissä ja keväällä 1993 sissisotaa käyvä puoli pyysi apua Venäjältä. Dudajev hajotti maan parlamentin. Lokakuussa 1994 Venäjän tukemat sissijoukot yrittivät vallankaappausta. Venäjän armeija aloitti Boris Jeltsinin käskystä hyökkäyksen joulukuussa 1994 (katso: ensimmäinen Tšetšenian sota). Dudajev sai surmansa iskussa huhtikuussa 1996. Presidentin tehtäviä alkoi hoitamaan Zelimhan Jandarbijev. Toukokuussa solmittiin tulitauko, mutta se ei pitänyt. Sota päättyi Hasavjurtin rauhansopimukseen ja Venäjän vetäytymiseen. Tulitauko solmittiin 27. tammikuuta 1997. Kysymys maan itsenäisyydesta jätettiin 31. joulukuuta 2001 jälkeen.
Tammikuussa 1997 presidentiksi valittiin Aslan Mashadov. Hän vieraili Moskovassa, jolloin allekirjoitettiin lopullinen rauhansopimus. Elokuussa 1997 Mashadov ilmoitti oikeuslaitoksen siirtyvän islamilaiseen šaria-lakiin, mikä näkyi mm. julkisina teloituksina. Tammikuussa 1998 sissipäällikkö Šamil Basajev muodosti hallituksen. Hän erosi kuitenkin jo heinäkuussa. Suosionsa menettänyttä Mashadovia vastaan tehtiin lukuisia murhayrityksiä, maalikuussa 1999 jo neljäs.
Vuoden 1999 aikan Tšetšenian ja Venäjän rajalla tapahtui lukuisia aseellisia yhteenottoja. Tšetšeenit kaappasivat mm. YK:n työntekijöitä ja venäläisiä virkamiehiä.
Toinen Tšetšenian sota alkoi 1999. Syynä oli Basajevin naapuritasavaltaan Dagestaniin johtama hyökkäys ja noin 300 kuolonuhria vaatineet kerrostaloräjäytykset elo–syyskuussa 1999 Moskovassa ja Dagestanissa. Venäjän lehdistö syytti iskuista tšetšeenikapinallisia ja he puolestaan Venäjää. Sota alkoi 1. lokakuuta 1999 ilmaiskuilla joilla Venäjän armeija vältti ensimmäisen sodan raskaat miestappiot.
Huolimatta Venäjän voitosta, islamilaiset militantit Šamil Basajevin johtamina jatkavat sissisotaa Venäjän joukkoja ja Venäjän asettamaa Tšetšenian hallitusta vastaan. Noin 280 000 ihmista pakeni tasavallasta, valtaosa Ingušiaan. Lisäksi maassa oli 150 000 sisäistä pakolaista.
Separatistihallinnosta käytetään nimitystä Itškerian tšetšeenitasavalta.
Politiikka
Tšetšenia on Venäjän federaation tasavalta, sen perustuslaki astui voimaan 2. huhtikuuta 2003 23. maaliskuuta järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Yli 70 prosenttia Tšetšenian asukkaista kannattaa pysymistä osana Venäjän federaatiota, myös Venäjää arvostelevien tahojen järjestämissä kyselyissä.
Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Ahmad Kadyrov, entinen separatistinen sotapäällikkö, jonka separatistit tuomitsivat petturiksi. Kadyrov sai 83% äänistä kansainvälisesti tarkkaillussa vaalissa 5. lokakuuta 2003. Kaikki eivät hyväksyneet vaalin tulosta, ja syyttivät Venäjän armeijan sotilaita äänestäjien pelottelusta ja vaaliuurnien väärentämisestä. Hänellä ei myöskään ollut merkittäviä vastaehdokkaita. Kadyrov murhattiin pommilla 9. toukokuuta 2004 Grozyin stadionilla voitonpäivän juhlallisuuksien yhteydessä. Iskussa sai surmansa 12 yhteensä ja 56 loukkaantui. Kadyrovia vastaan oli tehty tusina murhayrityksiä jo aiemmin.
Uusi presidentinvaali suoritettiin 29. elokuuta 2004. Alu Alhanov, entinen sisäministeri sai 74% äänistä 85,2% äänestysaktiivisuudella. Alhanov oli Kremlin tukema ehdokas. Tarkkailijat, mukaan lukien Yhdysvaltain sisäministeriö ja Helsinki-ryhmä kritisoivat merkittävän vastaehdokkaan, liikemies Malik Saidullajevin ehdokkuuden eväämistä korkeimmassa oikeudessa. Vaalia valvoivat IVY ja Saudi-Arabia, länsimaiset tarkkailijat eivät osallistuneet kutsusta huolimatta.
Vaaleilla valitun hallituksen lisäksi maassa on itse itsensä valtaan asettanut separatistinen hallitus, joka pitää Tšetšeniaa itsenäisenä valtiona nimellä Itškerian tšetšeenitasavalta. Tätä hallintoa ei tunnusta mikään hallitus, mutta jotkin Euroopan ja arabimaat ovat antaneet sen jäsenille turvapaikkoja, huolimatta Venäjän vaatimuksesta luovuttaa sen terroristeiksi syytetyt jäsenet. Tämän hallituksen presidentti on Abdul-Halim Saidulajev ja ulkoministeri Iljas Ahmadov. Aslan Mashadov valittiin 27.1.1997 pidetyissä ETYJin ja EN:n valvomissa vaaleissa Itškerian presidentiksi. Mashadov sai 63,8% äänistä. Hänen kauttaan jatkettiin, koska sodan aikana ei voitu järjestää uusia vapaita vaaleja. Hän ei voinut osallistua vuoden 2003 vaaleihin separatistipuolueen ollessa kielletty ja ollessaan syytettynä terrorismista Venäjällä. Mashadov pakeni toisen Tšetšenian sodan edellä etelään separatistien hallitsemille alueille maan eteläosiin, ja 8. maaliskuuta 2005 venäläisviranomaiset ilmoittivat tämän kuolleen venäläisjoukkojen hyökkäyksessä Tolstoi-Jurtin kylään Groznyin pohjoispuolella. Väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin kansainvälisesti lähes tuntematon šeikki Abdul-Halimin nimeä käyttävä korkeimman šaria-oikeuden puheenjohtaja, joka on syntynyt Tshetsheniassa Argunin kaupungissa. Todellisen vallan uskotaan kuitenkin siirtyneen komentaja Abdallah Shamil Abu Idrisille, joka tunnetaan kansainvälisesti paremmin nimellä Šamil Basajev.
Hallinnollinen jako
šeikki Abdul-Halimin
Tšetšenia on jaettu muiden autonomisten tasavaltojen ja alueiden tapaan piireihin (районы):
# Naurskin piiri (Наурский район)
# Shelkovskoin piiri (Шелковской район)
# Nadteretšnin piiri (Надтеречный район)
# Groznenski piiri (Грозненский район)
# Gudermesski piiri (Гудермесский район)
# Sunženski piiri (Сунженский район)
# Atšhoy-Martanovskin piiri (Ачхой-Мартановский район)
# Urus-Martanovskin piiri (Урус-Мартановский район)
# Šalinskin piiri (Шалинский район)
# Kurtšalojevskin piiri (Курчалоевский район)
# Itum-Kalinskin piiri (Итум-Калинский район)
# Shatojskin piiri (Шатойский район)
# Vedenski piiri (Веденский район)
# Nožai-Jurtovskin piiri (Ножай-Юртовский район)
# Sharojskin piiri (Шаройский район)
Väestöjakauma
Suurin osa tšetšeeneistä on sunni-muslimeja, johon uskoon kansa kääntyi 1500–1700 luvuilla. Neuvostoliiton loppuvaiheissa maassa oli 23% venäläisiä (269 000 1989) Suurin osa venäläisväestöstä on paennut maasta sotien vuoksi ja 1990-luvun lopussa noin 60 000 oli jäljellä.
Viralliset kielet ovat tšetšeeni ja venäjä. Tšetšeenin kieli kuuluu pohjois-keskiseen kaukasialaiseen kieliryhmään jonka sukulaiskieliä ovat inguuši ja batsb.
Väestönkasvu on nopeaa, ja väestö on keskimäärin yksi nuorimpia Venäjällä.
Kirjallisuuta
- Tšetšenian historiaa on Antero Leitzingerin kirjassa Tshetsheenit – Pohjois-Kaukasuksen historiaa ja Groznyin taistelu 24.1.1995 saakka.
- Toista Tšetšenian sotaa Anna Politkovskajan kirjassa "Toinen Tshetshenian sota", sekä eversti Erkki Nordbergin tutkimuksessa Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla.
- Džohar Dudajevin lesken Alla Dudajevan kirjoittama kirja "Miljoni esimene" on julkaistu viroksi. Siinä kerrotaan Tšetšenian historiasta ja ensimmäisestä Tšetšenian sodasta. Kirjan lopussa on kronologia, jonka on kirjoittanut virolainen kansanedustaja Andres Herkel.
Muuta
- Kielitoimiston ohjeiden mukaan Tšetšenia on kirjoitettava š-kirjaimilla, eikä š-kirjainta tule kirjoittaa esimerkiksi "sh".
Aiheesta muualla
- [http://chechnya.gov.ru/ Tšetšenian tasavallan virallinen sivusto] (venäjäksi)
- [http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/index.htm Suomi-Tshetshenia -seura]
- [http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/laki.htm Tšetšenian perustuslaki] (englanniksi)
- [http://www.kavkazcenter.com/eng/ Kavkaz-Center Chechen independent international Islamic Internet agency] (tšetšeenisissien sivusto)
- [http://www.chechenpress.co.uk/english/index.shtml separatistien uutistoimisto]
- [http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/tshetshenia_vapaaksi.htm Tšetšenian historiaa viitetiedoin]
- [http://www.chechnya-mfa.info/ Itškerian (itsenäisyyttä kannattava) ulkoasiainhallinto] (englanniksi)
Luokka:Tšetšenia
ko:체첸 공화국
ja:チェチェン共和国
Kabardi-BalkariaKabardi-Balkarian tasavalta (kabardiksi Къэбэрдей-Балъкъэр Республикэ, balkaariksi Къабарты-Малкъар Республика, venäjäksi Кабарди́но-Балка́рская Респу́блика) on tasavalta Itä-Euroopassa Kaukasuksen pohjoisrinteillä ja Kabardian tasangolla. Se kuuluu Venäjän federaatioon. Se rajoittuu pohjoisessa Stavropolin aluepiiriin, idässä ja kaakossa Pohjois-Ossetiaan, lounaassa Georgiaan ja lännessä Karatšai-Tšerkessiaan. Tasavallan pääkaupunki on Naltšik.
Maantiede
Kabardi-Balkarian pohjois- ja koillisosat kuuluvat Kabardian tasankoon. Tasankoalueen eteläpuolella on kumpuilevaa ylänköä, joka maan eteläosassa kohoaa Kaukasusvuoristoksi. Kaukasuksen korkein alue sijaitsee juuri Kabardi-Balkarian ja Georgian välisellä rajalla. Maan länsiosassa Karatšai-Tšerkessian vastaisella rajalla sijaitsee Euroopan korkein vuori Elbrus (5 642 m). Muita korkeita vuoria ovat Dykh Tau (5 203 m) ja Škhara (5 201 m). Vuoristoalueella on myös useita jäätiköitä, joista suurimmat ovat Bezengi ja Dykhsu.
Maan suurin joki on Terek, joka virtaa Kabardian tasangon läpi maan koillisosassa. Terekiin laskee Kabardi-Balkarian alueella Kaukasukselta alkavat Malka, Baksan, Chegem ja Cherek.
Ilmasto on mantereinen. Kabardian tasangon keskilämpötila on tammikuussa -4 ˚C ja heinäkuussa +23 ˚C. Vuoristoalueella keskilämpötila on tammikuussa puolestaan -12 ˚C ja heinäkuussa +4 ˚C. Vuotuinen keskisademäärä on Kabardian tasangolla 500 mm ja vuoristoalueella valtavat 2 000 mm.
Kabardian tasankoa hallitsee arokasvillisuus. Vuoriston alavampia alueita peittävät metsät, joissa kasvaa pyökkiä, koivua, leppää, tammea, valkopyökkiä ja mäntyä. Metsärajan yläpuolella on alppiniittyjä ja sen yläpuolella paljasta kalliota ja jäätiköitä.
Väestö
Kabardi-Balkariassa asuu 780 186 henkeä (2003). Väestöstä asuu kaupungeissa noin 60 %. Suurin kaupunki on pääkaupunki Naltšik (231 800 as./2000), jossa asuu lähes 30 % maan väestöstä. Muita suuria kaupunkeja ovat Prohladnyi (59 700 as.), Baksan, Nartkala, Terek, Malgobek ja Tyrnyauz. Asutus on keskittynyt maan keski- ja pohjoisosaan.
Väestöstä on maan alkuperäisväestöön kuuluvia kabardeja 48,2 % ja balkaareja 9,4 %. Lisäksi on venäläisiä 32,0 %, ukrainalaisia 1,7 %, osseetteja 1,3 %, saksalaisia 1,1 % ja muita 6,3 %. Kabardit kuuluvat kaukasialaisten kansojen abhasialais-adygeiläiseen ryhmään ja heillä on yhteinen kirjakieli naapurimaassa Karatšai-Tšerkessiassa asuvien tšerkessien kanssa. Balkaarit puolestaan kuuluvat Altailaisten kansojen turkkilais-tataarilaiseen ryhmään ja he ovat läheistä sukua naapurimaassa Karatšai-Tšerkessiassa asuville karatšaille.
Hallinnollinen jako
Kabardi-Balkaria on jaettu 10 piiriin ja 3 suoraan tasavallan hallinnon alaiseen kaupunkiin. Nämä kaupungit ovat tasavallan pääkaupunki Naltšik sekä Baksan ja Prokhladny. Elbrusin piirissä sijaitseva Tyrnyauzin kaupunki on Balkarian hallinnollinen keskus.
Politiikka
Talous ja elinkeinot
Maatalouden tärkeimmät alat ovat viljanviljely ja lihakarjan kasvatus. Lisäksi viljellään hedelmiä, auringonkukkaa, ja kasviksia sekä tuotetaan maitoa, viiniä ja munia. Teollisuudenaloista tärkein on vuoristoalueelle keskittynyt vuoriteollisuus, joka tuottaa kivihiiltä, voframia ja molybdeeniä. Vuoristossa harjoitetaan myös metsätaloutta ja turismia. Muista teollisuudenaloista mainittakoon elintarvike-, koneenrakennus- ja metalliteollisuus.
Kulttuuri
Kabardino-Balkarian väestöstä kabardit ja balkaarit ovat pääasiassa islaminuskoisia eli noin 58% maan väestöstä.
Naltšikissa toimii Kabardi-Balkarian valtionyliopisto sekä talouden, historian, kielen ja kirjallisuuden tutkimusinstituutti. Lisäksi maassa toimii Vuoristogeologian instituutti.
Historia
Kabardit ovat olleet alueen ensimmäisiä tunnettuja asukkaita. Heidät mainitaan zikhi-nimellä lähteissä, jotka ajoittuvat ajanlaskumme 500 ensimmäiselle vuodelle. Sitten 1200-luvulta 1400-luvulle heidät mainitaan tšerkesseiksi. Mongolien tulo alueelle 1200-luvulla ajoi turkkilais-tataarilaisia heimoja vuoristoon, missä he sekoittuivat indoeuroopalaisten alaanien kanssa. Näin syntyi balkaarikansa. Vuonna 1557 kabardilainen prinssi Temriuk pyysi Venäjän tsaari Iivana IV ”Julmalta”, että Venäjä ottaisi kabardikansan suojelukseensa. Iivana Julma suostui tähän ja hän jopa nai kabardilaisen prinsessan. Vuonna 1739 Kabardia kuitenkin itsenäisyi uudelleen. Kabardit olivat hallitsevassa asemassa Kaukasiassa ja muut kansat maksoivat heidän ruhtinailleen veroja. Vuonna 1774 alue joutui uudelleen Venäjän valtaan kabardien sitkeästä vastarinnasta huolimatta. Balkaria puolestaan liitettiin Venäjään vasta 1827.
Neuvostoliitossa kabardien asuinalueesta muodostettiin Kabardian autonominen piirikunta 1.9.1921. Se ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen hallintoyksikkö, sillä jo seuraavana vuonna se korvattiin Kabardino-Balkaarian autonomisella alueella, josta tuli autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 5.12.1936. Toisessa maailmansodassa saksalaiset valloittivat maan loppukesällä 1942, mutta Neuvostoliitto valtasi sen seuraavana vuonna takaisin. Neuvostoliitto syytti balkaareja yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa ja koko kansa karkoitettiin Keski-Aasiaan 1944. Balkaarien karkoituksen jälkeen tasavallan nimeksi tuli Kabardian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta. Balkaarit saivat palata kotimaahansa vuonna 1957 ja tasavallan nimeksi palautettiin Kabardino-Balkarian ASNT. Marraskuussa 1991 Kabardino-Balkarian ASNT antoi suvenerisuusjulistuksen ja muutti nimensä Kabardi-Balkarian sosialistinen neuvostotasavalta. Neuvostoliiton hajottua maan nimeksi tuli Kabardi-Balkaria ja se allekirjoitti maaliskuussa 1992 sopimuksen Venäjän kanssa, jonka mukaan se jäi Venäjän federaation osaksi.
Luokka:Venäjän tasavallat
Luokka:Kaukasia
ko:카바르디노발카르 공화국
ja:カバルダ・バルカル共和国
Krasnodarin aluepiiri
Krasnodarin aluepiiri on hallintoalue Etelä-Venäjällä Kaukasiassa Itä-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Rostovin alueeseen, idässä Stavropolin aluepiiriin, kaakossa Karatšai-Tšerkessiaan, etelässä Georgiasta itsenäistyneeksi julistautuneeseen Abhasiaan, lounaassa Mustaanmereen sekä luoteessa Asovanmereen. Lännessä Kertšinsalmi erottaa Krasnodarin aluepiirin Ukrainaan kuuluvasta Krimin tasavallasta. Lisäksi kokonaan aluepiirin sisällä on Adygeian tasavalta. Aluepiirin pinta-ala on 76 000 km² ja sen pääkaupunki on Krasnodar (nimenä v:een 1920 Jekaterinodar).
Maantiede
Krasnodar
Krasnodarin aluepiiri sijaitsee pääasiassa Kubanin–Asovan alangolla. Eteläosassa on ylänköä. Alueen merkittävin joki on Kuban.
Väestö
Asukasluvun kehitys
- 5 010 000 (1999)
- 5 125 221 (2002)
Suurimmat kaupungit ovat Krasnodar (642 200 as.), Sotši (334 400 as.), Armavir (164 700 as.), Novorossijsk (205 000 as.), Kropotkin (77 200 as.), Tihoretsk (68 100 as.) ja Jeisk (80 500 as.). Alueen väentiheys on 67,4 as./km².
Kansallisuusjakauma vuonna 2002:
- venäläisiä 86,6 % (4 436 272)
- armenialaisia 5,36 % (274 566)
- ukrainalaisia 2,57 % (131 774)
- kreikkalaisia 0,52 % (26 540)
- valkovenäläisiä 0,51 % (26 260)
- tataareja 0,5 % (25 589)
- muita 3,91 % (200 396)
- kansallisuuttaan ei ilmoittanut 0,03 % (13190)
Hallinto
Krasnodarin aluepiiri on yksi Venäjän federaation subjekti (alue). Aluepiirin hallinnosta vastaavat kuvernööri ja Lakiasäätävä kokous.
Talous
Krasnodarin aluepiirissä on elintarvike-, koneenrakennus-, metalli-, sementti- ja puunjalostusteollisuutta. Alueella tuotetaan myös öljyä ja maakaasua. Maataloudessa on keskitytty maanviljelyyn, joka tuottaa viljaa, sokerijuurikasta, tupakkaa, eteerisiä öljykasveja, hamppua, viiniä ja teetä. Lisäksi harjoitetaan karjataloutta.
Historia
Krasnodarin aluepiiri on pääasiassa vanhaa tšerkessien asuma-aluetta. Se on ollut asutettuna esihistorialliselta ajalta lähtien. Alue kuului 800- ja 900-luvuilla Alanian valtioon ja tuona aikana alueelle muodostui adygei-tšerkessiläinen "kantakansa". Alue kuului sittemmin Tšerkessian valtioon, joka käsitti laajan alueen Länsi-Kaukasukselta ja aina Asovanmereltä Georgian Mustanmeren rannikolle asti. Tšerkessian pääkaupunkina oli Mustanmeren rannikkokaupunki Sotši. Venäjän keisarikunta ryhtyi valloittamaan aluetta 1800-luvun alkupuolella, mutta vasta 1858 Venäjä sai valloitettua Tšerkessian. Tämän jälkeen seurasi Tšerkessian tuhoaminen, jonka seurauksena peräti 90 % tšerkessikansasta joko tapettiin tai ajettiin pois kotimaastaan. Suurin osa, yli 400 000 henkeä, vaelsi 1858-64 Turkin alueelle, jossa heidät asutettiin eri puolille valtakuntaa. Muistona Tšerkessian valtiosta on Krasnodarin aluepiirin sisällä oleva Adygeian tasavalta, jonka adygeiväestön esi-isät onnistuivat välttämään Venäjän toimeenpaneman karkotuksen ja kansanmurhan.
Venäjän sisällissodassa alue oli bolševikkeja vastustavan Etelä-Venäjän hallituksen hallussa, joka oli asettunut Jekaterinordiin (nykyinen Krasnodar). Bolševikit kuitenkin voittivat Etelä-Venäjän hallituksen ja toukokuussa 1918 alueelle perustettiin Kubanin-Mustanmeren neuvostotasavalta, joka sittemmin liitettiin Venäjän neuvostotasavaltaan. Alueelle perustettiin Tšerkessien (Adygeiden) autonominen alue 1922 ja 1928 se nimettiin uudelleen Adygeiden autonomiseksi alueeksi, jonka pääkaupunkina oli Krasnodar oli vuoteen 1936 asti, jolloin alueen rajoja muutettiin. Toisessa maailmansodassa Saksa valloitti Krasnodarin aluepiirin loppukesällä 1942, mutta Neuvostoliitto valtasi sen takaisin seuraavana vuonna. Adygeian autonominen alue kuului Krasnodarin aluepiiriin vuoteen 1992 asti jolloin siitä tuli Adygeian tasavalta.
Luokka:Venäjän aluepiirit
ja:クラスノダル地方
KalmukkiaroKalmukkiaro on aroalue Itä-Euroopassa Kaspianmeren länsipuolella. Se käsittää suurimman osan Kalmukiaa ja ulottuu myös Astrahanin alueelle ja Kazakstaniin, jossa se rajoittuu Kirgiisiaroon. Etelässä Kalmukkiaro rajoittuu Kuma-jokeen, jonka eteläpuolella olevaa aroaluetta kutsutaan Nogaiaroksi. Nimensä Kalmukkiaro on saanut alueella asuvasta kalmukkikansasta.
Luokka:Kalmukia
Kuban (joki)Kuban (tšerkessiksi Pšyze, venäjäksi Куба́нь, antiikin Hypanis) on joki Pohjois-Kaukasiassa Venäjällä Itä-Euroopassa. Joen ympäristö muodostaa historiallisen Kubanin alueen. Kuban on 870 km pitkä ja sen vesialue on noin 56 000 km². Joen alajuoksusta on noin 180 km laivaliikenteelle soveltuvaa.
Kuban saa alkunsa Karatšai-Tšerkessian kaakkoisosasta Kaukasukselta läheltä Elbrus-vuorta. Sieltä se virtaa Karatšai-Tšerkessian halki pohjoiseen Stavropolin aluepiiriin, jonka alueella se kääntyy luoteeseen ja länteen. Sitten se virtaa Adygeian ja Krasnodarin aluepiirin halki ja laskee Asovanmereen.
Kubanin sivujoista mainittakoon Teberda, Bol’šoi, Zenentšuk, Malyi Zelentšuk, Urup, Belaja, Laba ja Bol’šaia Laba.
Joen varrella olevista kaupungeista mainittakoon Karatšajevsk, Tšerkessk, Nevinnomyssk, Armavir, Krasnodar ja Temryuk.
Luokka:Venäjän joet
Luokka:Kaukasia
ja:クバン川
ÖljyÖljy on yleinen termi jolla kuvataan sellaisia orgaanisia nesteitä jotka eivät ole vesiliukoisia.
Usein öljy-sanalla viitataan nimenomaan maaöljyyn (raakaöljyyn), jota pumpataan maan sisältä. Maaöljy on tällä hetkellä yksi maailman tärkeimmistä energialähteistä ja se liittyy kansainväliseen politiikkaan.
Eri tyyppisiä öljyjä
- maaöljy (raakaöljy)
- synteettinen öljy
- eteerinen öljy
- keittoöljy
- mineraaliöljy
- vaihdeöljy
- moottoriöljy
- lämmitysöljy
- kalaöljy
- kasviöljyt
- auringonkukkaöljy
- hamppuöljy
- mäntyöljy
- oliiviöljy
- pellavansiemenöljy
- rapsiöljy
- rypsiöljy
luokka:Raaka-aineet
ja:油
simple:Oil
KivihiiliKivihiili on eloperäinen, kiteytymätön, hiiltä, happea ja vetyä sisältävä kivilaji. Kivihiili on syntynyt kovan paineen alaiseksi joutuneesta turpeesta. Ruskohiili on nuorinta kivihiiltä. Koksi on kivihiilestä kuivatislaamalla valmistettu polttoaine.
Merkittävimmät esiintymisalueet
ja:石炭
Luokka: Luonnonvarat
ViljaVilja on heinäkasvien siemeniä, joita kasvatetaan ravinnoksi. Viljaa kasvatetaan maapallolla enemmän kuin mitään muita ravintokasviryhmiä, ja se antaa ihmisille enemmän ravintoa kuin mikään muu ravintoaineryhmä. Eräissä kehitysmaissa köyhät ihmiset syövät lähes pelkästään viljaa. Kehittyneissä maissa viljansyönnin osuus on pienempi mutta silti merkittävä.
Vaikka eri viljalajeissa on eroja, niiden viljely on periaatteessa varsin samankaltaista. Kaikki ovat yksivuotisia heinäkasveja: yhdellä kylvämisellä saadaan yksi sato. Kylmien alueiden viljaa on usein kahta tyyppiä: syys- ja kevätviljaa.
Viljan ravintosisällöstä suurin osa on hiilihydraattia, mutta niissä on myös merkittävä määrä proteiinia, vaikka aminohappojen koostumus ei olekaan optimaalinen. Kokojyvävilja on hyvä kuidun, eräiden hyödyllisten rasvahappojen, vitamiinien ja muiden hivenaineiden lähde.
Viljalajeja, suunnilleen vuosituotannon järjestyksessä
- vehnä (Triticum sp.), lauhkean ilmaston päävilja
- riisi (Oryza sativa), trooppisen ilmaston päävilja
- maissi (Zea mays), Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Afrikan käytetyin vilja; paljon myös karjan rehuna
- sulkahirssi (Pennisetum sp.), Afrikassa ja Aasiassa
- durra (Sorghum vulgare), Afrikassa
- ruis (Secale cereale), kylmässä ilmastossa
- kaura (Avena sativa), viileässä viljastossa ja paljon myös karjan rehuna
- ohra (Hordeum vulgare), myös mallasohrana käytetty
- tefheinä (Eragrostis tef), yleinen Etiopiassa, mutta viljellään harvoin muualla
- intiaaniriisi (Zizania aquatica)
- spelttivehnä (Triticum spelta), vehnän läheinen sukulainen
Luokka:Ruoka
Luokka:Maanviljelys
zh-min-nan:Ngó·-kok
ja:穀物
ms:Bijirin
simple:Corn
Sokerijuurikas
Sokerijuurikas (Beta vulgaris ssp. vulgaris Altissima Group) eli (Beta vulgaris cv. saccharifera) on juurikkaan jalostettu muoto. Parhaiden lajikkeiden juurissa on sokeripitoisuus yli 20%. Sokerijuurikkaan viljely alkoi Suomessa varsinaisesti vasta 1918. Sokerin sivutuotteina saadaan juurikkaista naatit, jotka käytetään rehuksi; juurikasleike on myös hyvää rehua. Melassia voidaan käyttää mm. alkoholiteollisuuden raaka-aineena.
Luokka:Juurikkaat
ja:テンサイ
Vihannes
Vihannes on termi, jota käytetään kasvista, jota tavallisesti voidaan käyttää ihmisravintona ja joka ei ole hedelmä, pähkinä, yrtti, mauste tai vilja. Usein normaalissa kielenkäytössä vihanneksella tarkoitetaan kasvin lehtiä (esim. lehtisalaatti), vartta (esim. selleri) tai juurta (esim. porkkana).
Luokka:Puutarhanhoito
ms:Sayur
zh-min-nan:Chhài-se
ja:野菜
simple:Vegetable
Natsi-Saksa
Kansallissosialistinen Saksa, Kolmas valtakunta tai natsi-Saksa viittaa vuosien 1933 ja 1945 väliseen Saksaan, jota kansallissosialistinen puolue Adolf Hitlerin johdolla hallitsi totalitaristisesti.
Natsi-Saksa -nimitys viittaa kansallissosialistisen aatteen saksankieliseen muotoon nationalsozialismus. Käsiteltäessä Saksan historiaa, nimitystä natsi on syytä käyttää varoen — se on yleisesti väärinkäytetty ja yleistävä termi nykykielenkäytössä.
Kolmas valtakunta taas juontaa juurensa kansallissosialistien tapaan nähdä hallintonsa kolmantena suurena saksalaisena valtakuntana, jota olivat edeltäneet Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ja vuoden 1871 Saksan keisarikunta. Tarkoitus oli korostaa historiallisen loistavuuden ja vallan jatkuvuutta, jonka alennustila oli ollut ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Saksan Weimarin tasavalta. Natsipropaganda käytti itsestään myös nimitystä "tuhatvuotinen valtakunta."
Saksalaisen vallan perintöä korostettiin kansallissosialistisessa propagandassa myös sekoittamalla nationalistisia, traditionalistisia ja kansallissosialistisia symboleja toisiinsa.
Kansallissosialistisessa Saksassa hallinto valvoi kansalaisiaan hyvin henkilökohtaiselle tasolle ideologian viitoittamien päämäärien edistämiseksi. Tarkoitus oli luoda kulttuurisesti, rodullisesti ja terveydellisesti mahdollisimman voimakas arjalainen kansa.
Historiaan kansallissosialistinen Saksa jäi etenkin toteuttamansa kansanmurhan takia, jossa surmattiin joukoittain eri vähemmistöryhmiin, esimerkiksi homoseksuaaleihin, juutalaisiin, romaneihin ja slaaveihin kuuluneita henkilöitä. Kansanmurhasta käytetään yleisesti nimitystä holokausti. Hallinto itse käytti termiä die endgültige Endlösung (lopullinen ratkaisu).
Rotuhygieniaohjelma
Kansallisosialistien rotuhygieniaohjelma tyytyi aluksi mielisairaiden ja kehitysvammaisten pakkosterilointeihin, joita harjoitettiin samaan aikaan myös muissa Euroopan maissa ja Amerikassa. Sodan alettua rotuhygieniaohjelmassa siirryttiin sykysyllä 1939 laajamittaiseen mielisairaalapotilaiden tappamiseen nimellä "Operaatio T4". Elokuuhun 1941 mennessä tapettujen määrä nousi 70 000:een ja ns. eutanasiaohjelmaa jatkettiin salassa sodan loppuun asti. Toimintaa oikeutettiin eugeniikalla, mutta syynä oli myös yksinkertainen laskelmointi hoitokulujen karsimisesta ja sairaalaresurssien vapauttamisesta haavoittuneile sotilaille.
"Lopullinen ratkaisu"
Kansallissosialistien laatimat rotulait veivät Saksan juutalaisilta kansalaisoikeudet 1935 ja kielsivät seka-avioliitot. Vähitellen lainsäädäntöä kiristettiin yhä enemmän ja kansallissosialistit pyrkivät poistamaan juutalaiset Saksasta ja lopulta kaikilta valtaamiltaan alueilta sekä liittolaismaista. Juutalaisten karkoitus Saksaan liitetyiltä Puolan alueilta loi ensimmäiset suuret juutalaisten keskitysleirit ja eristetty juutalaisväestö, jolta oli viety mahdollisuudet itsensä elättämiseen, alkoi kuolla nälkään ja tauteihin.
Kun organisoitua joukkomurhaa oli kokeiltu ja harjoiteltu "Operaatio T4":n puitteissa, päätyivät kansallisosialistit Wannseen konferenssin jälkeen "juutalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisuun", eli juutalaisten järjestelmälliseen tappamiseen. Tuhoamisen ensimmäisiksi uhreiksi joutuivat työkyvyttömät. Työkykyiset juutalaiset laitettiin ensin pakkotyöhön, jossa monet kuolivat tauteihin ja aliravitsemukseen. Erilaisten kokeilujen jälkeen päädyttin tehokkaimpana tappamisen muotona kaasukammioihin, joissa tuhottaviksi määrätyt kaasutettiin kuoliaiksi.
Juutalaisten lisäksi järjestelmällisen tuhoamisen uhreiksi joutuivat myös romanit. Myös venäläisiä, ukrainalaisia, valkovenäläisiä ja puolalaisia pidettiin rodullisesti alempiarvoisina, "arvottomana elämänä", ja heitä kuoli joukoittain pakkotyössä, vaikka järjestelmällistä tuhoamisohjelmaa ei heihin ulotettukaan. Kansallissosialistisen hallinnon arvellaan tappaneen noin 5,3—6 miljoonaa juutalaista, mukaan lukien muissa tapauksissa kuolleet, ja ehkä 200 000 romania (joidenkin arvioiden mukaan jopa miljoona).
Kansallissosialistisen Saksan organisaatioita
(armeija)
- Heer - maavoimat
- Kriegsmarine - merivoimat
- Luftwaffe - ilmavoimat
- Abwehr - armeijan tiedustelupalvelu
Puolisotilaalliset
- SA (Sturmabteilung)
- SS (Schutzstaffel)
- Waffen-SS (Waffen-Schutzstaffel)
- Volkssturm
Poliisi
(RSHA, Reichsicherheithauptamt)
- Järjestyspoliisi
- Schutzpolizei
- Gendarmerie
- Gemeindepolizei
- Turvallisuuspoliisi
- Geheime Staatspolizei, Gestapo
- Reich Kriminalpolizei, Kripo
- Sicherheitdienst, SD
Poliittiset
- Kansallissosialistinen puolue, NSDAP
- Nuorisojärjestöt
- Hitler-Jugend, HJ
- Bund Deutscher Mädel, BDM
- Työorganisaatiot
- Deutscher Arbeitsfront
- Kraft durch Freude
Kirjallisuutta
Michael Burleigh, Kolmas valtakunta: Uusi historia, WSOY 2004, ISBN 951-0-28721-0
----
Luokka:Saksan historia
Luokka:Kansallissosialistinen Saksa
ja:ナチス・ドイツ
Luokka:Venäjän aluepiiritVenäjän federaation aluepiirejä käsitteleviä artikkeleita.
Aluepiirit, Venäjän Pafendall
De Pafendall ass e Quartier vun der Stad Lëtzebuerg, geleeën an der Ënnerstad, am Uelzechtdall, méi oder manner tëschent der Rouder Bréck an dem Eisebunnsviadukt.
Schon zu Réimerzäiten huet hei eng Bréck iwwert d'Uelzecht gefouert. Op den 2 Säite vum Floss stinn 2 gutt erhale Paarten vun der Vaubans-Festung.
Kuckt och
- Théiwesbur
Category:Stad Lëtzebuerg
Odzyskiwanie danych wynajem autokarw keno spalacze tuszczu hmb
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Preah Vihear
Preah Vihear is a northern province of Cambodia. Its capital is Phnum Tbeng Meanchey.
The province is named after the temple of Prasat Preah Vihear
Administration
The province is subdivided into 7 districts.
- 1301 Chey Saen
- 1302 Chhaeb
- 1303 Choam Khsant
- 1304 Kuleaen
|
Prey Veng
Prey Veng is a province of Cambodia. Its capital is Prey Veng.
Land area
The total land area is about 4,883 km² that equal to 2.70% of the total land area of Cambodia (181,035 km²), which consisting of 445.18 km² or 9.12% are human settlements, 3,100 km² 63.49% are agriculture land areas, 194.61 km² or 3.99% are forest areas, 1,082.86 km² or 22.18% are public land, infrastructures and water bodies, and
|
Ten thousand
Ten thousand (10,000) is the natural number following 9999 and preceding 10,001.
In mathematics
- In scientific notation, it is written as 104.
- It is also written as 1 E4
- It is the square of 100
- It is the square root of 100 000 000
<
|
Ratanak Kiri
Ratanak Kiri is a province in the northeast of Cambodia. Its current capital is Ban Lung. The former provincial capital is Lumphat.
The province is subdivided into 9 districts.
- 1601 Andoung Meas
- 1602 Ban Lung
- 1603 Bar Kaev
- 1604 Koun Mom
- 1605 Lumphat
- 1606 Ou Chum
- 1607 Ou Ya Dav
|
Stoeng Treng
Stung Treng is a northern province of Cambodia. Formerly called Xieng Teng, it was a part of the Lao kingdom of Lan Xang and later the Lao kingdom of Champassack. It was ceded to Cambodia during the period of French Indochina.
The province is subdivided into 5 districts.
- 1901 Sesan
- 1902 Siem Bouk
- 1903 Siem Pang
|
Svay Rieng
Svay Rieng is a province in the southeast of Cambodia. Its capital is Svay Rieng.
The province is subdivided into 7 districts.
- 2001 Chantrea
- 2002 Kampong Rou
- 2003 Rumduol
- 2004 Romeas Haek
- 2005 Svay Chrum
- 2006 Svay Rieng
- 2007 Svay Teab
Category:Provinces of Cambodia
Takeo, Saga.
Takeo, Saga
Takéo is a province of Cambodia. Its capital is Takéo.
The province is subdivided into 10 districts.
- 2101 Angkor Borei
- 2102 Bati
- 2103 Bourei Cholsar
- 2104 Kiri Vong
- 2105 Kaoh Andaet
- 2106 Prey Kabbas
- 2107 Samraong
- 2108 Doun Kaev
- 2109 Tram Kak
- 2110
|
Muhammed Saeed Al-Sahaf
Mohammed Saeed al-Sahaf (Arabic محمد سعيد الصحاف also Mohammed Said al-Sahhaf) (born 1940) was an Iraqi diplomat and politician. He came to wide prominence around the world during the 2003 Invasion of Iraq, during which he was the Inf
|
Muhammed Saeed Al Sahaf
Mohammed Saeed al-Sahaf (Arabic محمد سعيد الصحاف also Mohammed Said al-Sahhaf) (born 1940) was an Iraqi diplomat and politician. He came to wide prominence around the world during the 2003 Invasion of Iraq, during which he was the Inf
|
Fort Buchanan
Fort Buchanan is the name of two United States Army forts:
- Fort Buchanan, Arizona is a former United States Army base in Arizona to control land purchased in the Gadsden Purchase.
- Fort Buchanan, Puerto Ric
|
|
