:: wikimiki.org ::

Suomen Keskusta

Suomen Keskusta

Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.) on poliittinen puolue Suomessa. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään keskustalaiseksi. Toisaalta puolue on varsin liberaali, mutta samalla monissa asioissa puoluekartan konservatiivisimpia, erityisesti puolueen veteraanipolitiikkoja koskettavissa ja maatalouteen liittyvissä kysymyksissä. Se on toisen maailmansodan jälkeen kamppaillut SDP:n kanssa suurimman puolueen asemasta Suomessa. Keskusta on nykyään suurin eduskuntapuolue 55 kansanedustajapaikalla eduskunnan kaiken kaikkiaan 200 paikasta. Vuonna 1906 perustettu puolue on vaihtanut nimeään kahdesti, Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi 1965 ja Suomen Keskustaksi 1988. Puolue on Liberal Internationalin ja European Liberal Democrat and Reform Partyn jäsen ja liittynyt näiden liberaalisiin manifestoihin. Sen jäsenet Euroopan Parlamentissa ovat Euroopan liberaalien ja demokraattien allianssin jäseniä. Kyseessä on europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän ja sosialistien jälkeen. Moneen länsieurooppalaiseen ja lähinnä kaupunkiliberaaliin puolueeseen verrattuna Keskustan liberaalisuus on maakuntalähtöistä, mikä korostaa yleisen liberalismin ja varsinkin talousliberalismin rinnalla kansallista eheyttä ja omavaraisuutta. Keskustan kaltaisia voimakkaita talonpoikaispuolueita ennen toisen maailmansodan jälkeistä keskushallintoja korostavaa sosialidemokratisoitumista on ollut Bulgariassa maailmansotien välillä. Liberaalia ja kaupunkilaista ulottuvuutta Keskusta on pyrkinyt kehittämään liittoutumalla Liberalisen kansanpuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi, perustamalla kaupunkityötä pohtivia työryhmiä ja lopulta 2003 nimityttämällä kolme ministeriä Uudeltamaalta valtioneuvostoon, mikä on taannut aikaista suuremman mediahuomion. Toisaalta tämä nimitys jätti Keskustan vahvimman tukialueen Pohjanmaan ministereittä. Taloudellisesti voimakkain liberaalihanke, mitä Keskusta on koskaan esittänyt, oli 1995 eduskuntavaaleissa esitetty työreformi, minkä toinen versio koettiin ay-liikkeessä työehtosopimusjärjestelmän tuhoavana aloitteena. Tämä osaltaan johti siihen, että keskusta ajautui oppositioon Paavo Lipposen I ja II hallituksen ajaksi, mistä keskusta selvisi suurimmimmaksi puolueeksi ja samalla pääministeripuolueeksi ottamalla voimakkaasti kantaa keväällä 2003 liittoutumattomuuden puolesta Irakin sotaan liittyvistä operaatioista kieltäytyen EU:n peruslinjausten mukaisesti. Puolueen presidenttiehdokas vuoden 2006 vaaleissa on Matti Vanhanen.

Historia

Suomen keskustan syntymävuotena voidaan pitää vuotta 1906, jolloin perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto ja Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto, jotka yhdistyivät Maalaisliitoksi vuonna 1908. Maalaisliiton ideologisena isänä pidetään Santeri Alkiota. Puolueen kannatus perustui laajaan maatalous- ja maaseutuväestöön, joten Suomen kaupungistuessa nopeasti, maalaisliitto vaihtoi nimensä Keskustapuolueeksi. Nykyään maanviljelijöiden osuus Keskustan kannattajista on pudonnut huomattavasti ja Keskustan äänestäjät jakautuvat eri puolueista laajimmin eri ammattiryhmiin. Maaseutu-Suomi ja pienet kaupungit ovat silti nykyäänkin vahvinta keskustalaisten kannatusaluetta, vaikkakin puolue on tehnyt tuloaan suuriin etelän kaupunkeihin vaihtelevalla menestyksellä. Suomen keskusta esiintyy Suomen suurimpana kuntapuolueena, koska sillä on eniten kunnanvaltuutettuja kaikkiin muihin puolueisiin verrattuna. Tämä tekee sen varovaiseksi esimerkiksi kuntauudistusta koskevissa kysymyksissä.

Eduskuntapaikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Maalaisliiton / Keskustapuolueen / Suomen Keskustan saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

1945	1948	1951	1954	1958	1962	1966	1970	1972	1975	1979	1983	1987	1991	1995	1999	2003
49	56	51	53	48	53	49	36	35	39	36	38	40	55	44	48	55

Merkittäviä maalaisliittolaisia ja keskustalaisia poliitikkoja

Presidentit

- Lauri Relander (1925-1931), Suomen historian nuorin Presidentti
- Kyösti Kallio (1937-1940, kuoli sydänkohtaukseen kesken virkakauden)
- Urho Kaleva Kekkonen (1956-1981, joutui eroamaan terveydellisistä syistä)

Pääministerit

- Kyösti Kallio (3) :I (14.11.1922-18.1.1924), II (16.8.1925-12.12.1926), III (16.8.1929-4.7.1930)
- Juho Sunila (2) :I (17.12.1927-22.12.1928), II (21.3.1931-14.12.1932)
- Urho Kekkonen (5) :I (17.3.1950-17.1.1951), II (17.1.1951-20.9.1951), III (20.9.1951-9.7.1953), IV (9.7.1953-17.11.1953), V (20.10.1954-3.3.1956)
- Vieno Johannes Sukselainen (2) :I (27.5.1957-29.11.1957), II (13.1.1959-14.7.1961)
- Martti Miettunen (3) :I (14.7.1961-13.4.1962), II (30.11.1975-29.9.1976), III (29.9.1976-15.1977)
- Ahti Karjalainen (2) :I (13.4.1962-18.12.1962), II (15.7.1970-29.10.1971)
- Johannes Virolainen (1) :I (12.9.1966-27.5.1966)
- Esko Aho (1) :I (26.4.1991-13.4.1995)
- Anneli Jäätteenmäki (1) :I (17.4.2003-24.6.2003)
- Matti Vanhanen (1) :I (24.5.2003-)

Puheenjohtajat

- Otto Karhi (1906-1909)
- Kyösti Kallio (1909-1917)
- Filip Saalasti (1918)
- Santeri Alkio (1918)
- Petter Vilhelm Heikkinen (1919-1940)
- Viljami Kalliokoski (1941-1945)
- V. J. Sukselainen (1946-1964)
- Johannes Virolainen (1965-1980)
- Paavo Väyrynen (1980-1990)
- Esko Aho (1990-2002)
- Anneli Jäätteenmäki (2002-2003)
- Matti Vanhanen (2003-)

Muita maalaisliittolaisia, keskustapuoluelaisia ja keskustalaisia

- Alexander (Santeri) Alkio kirjailija, kustantaja, päätoimittaja, alkiolaisuuden isä
- Maria Kaisa Aula entinen kansanedustaja, pääministerin neuvonantaja ja nykyinen lapsiasiavaltuutettu
- Kari Hokkanen ideologi, sanomalehti Ilkan päätoimittaja
- Kauko Juhantalo entinen ministeri ja nykyinen kansanedustaja
- Kyösti Kallio monenkertainen pääministeriä ja presidentti
- Ahti Karjalainen ministeri ja Suomen pankin pääjohtaja
- Tanja Karpela kulttuuriministeri
- Mari Kiviniemi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
- Keijo Korhonen professori, ministeri, alivaltiosihteeri, päätoimittaja
- Eeva Kuuskoski-Vikatmaa ministeri
- Seppo Kääriäinen puolustusministeri
- Timo Laaninen erityisavustaja ja sanomalehtimies
- Eero Lankia entinen järjestöpäällikkö ja nykyinen puoluesihteeri
- Paula Lehtomäki ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
- Martti Manninen presidentin entinen neuvonantaja
- Mauri Pekkarinen kauppa- ja teollisuusministeri
- Pekka Perttula entinen puoluesihteeri
- Hannele Pokka entinen oikeusministeri ja Lapin läänin maaherra
- Olli Rehn entinen kansanedustaja ja EU:n komissaari
- Lauri Kristian Relander Viipurin läänin maaherra ja presidentti
- Alpo Rusi ulkoasiainneuvos, presidentti Ahtisaaren neuvonantaja
- Juho Emil Sunila kaksinkertainen pääministeri
- Hannu Takkula eurokansanedustaja
- Paavo Väyrynen monivuotinen ulkoministeri, presidenttiehdokas ja puolueen puheenjohtaja

Keskustalaisia tai keskustahenkisiä järjestöjä ja yrityksiä tai oppilaitoksia

- Alkio-opisto, Korpilahdessa sijaitseva puolueopisto [http://www.alkio.fi/docs/tervetuloa.html]
- Maaseudun sivistysliitto, Keskustaa lähellä oleva kulttuurijärjestö
- Lalli -sanomalehti, porilainen keskustalainen sanomalehti
- Maahenki Oy -kustantamo, Maaseudun sivistysliiton kustantamo
- Suomenmaa -sanomalehti, Suomen keskustan pää-äänenkannattaja

Aiheesta muualla

- http://www.keskusta.fi/ Luokka:suomalaiset puolueet ja:中央党 (スオミ)

Puolue

Poliittinen puolue on järjestö tai järjestökokonaisuus, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on yhteiskunnan kehittäminen jäsenten haluamaan suuntaan, joka yleensä on suunnilleen yhteinen ja samansuuntainen. Useimmat puolueet toimivat demokraattisten pelisääntöjen mukaan, eli pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen vaaleissa valittujen edustajien kautta, ja noudattavat sisäisessä päätöksenteossaan puolueen jäsenten kesken jäsendemokratiaa. Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puoluerekisterijärjestelmä tuli voimaan 10. tammikuuta 1969, jolloin hyväksyttiin puoluelaki. Osa puolueista on luonteeltaan kansainvälisiä, samantapaisia päämääriä ajavia puolueita on siis useissa maissa. Esimerkkeinä voitaneen mainita liberaaliset puolueet, konservatiiviset puolueet, sosialistiset puolueet, työväenpuolueet, ympäristöpuolueet, kommunistiset puolueet, uskonnolliset puolueet ja nationalistiset puolueet. Suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa jäsenet kuuluvat puolueeseensa yleensä puolueosaston kautta. Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin. Puolueen henkilöjäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käyttää puolueosastossa kollektiivisesti valittu puoluekokousedustaja, siis puolueen asioista päätetään edustuksellisesti ja välillisesti, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Suomessa on kuitenkin muutama puolue, joissa on käytössä suora henkilöjäsenyys. Joissakin maissa on voimassa yksipuoluejärjestelmä, eli yksi puolue käyttää valtaa (esim. Kiina ja Pohjois-Korea). Monissa yksipuoluemaissa kilpailevien puolueiden perustaminen on kielletty tai valtapuolueen kontrolloivat viranomaiset rajoittavat niiden toimintaa. Joissakin maissa puolueet on kokonaan kielletty.

Katso myös

- Luettelo Suomen puolueista Luokka:Politiikka Luokka:Puolueet ko:정당 ja:政党 simple:Political party

Vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu

Vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu on monien poliittisten järjestelmien keskustelussa esiintyvä poliittisten mielipiteiden jaottelu vasemmistoon ja oikeistoon, joiden nähdään edustavan jonkun kysymyksen vastakkaisia mielipiteitä. Vallitsevat assosiaatiot vaihtelevat maan ja ajan mukaan, ovat jopa ristiriitaisia, mutta vastakkainasettelu on edelleen suosittu etenkin Euroopassa.

Historia

Termit oikeisto ja vasemmisto poliittisessa merkityksessään syntyivät Ranskan vallankumouksen aikana, jolloin ne viittasivat istumapaikkajärjestelyihin erilaisissa Ranskan lainsäädännöllisissä elimissä, erityisesti Ranskan lainkokoukseen vuonna 1791, jolloin Feuillant-ryhmä istui oikealla puolella salia ja Montagnard-ryhmä vasemmalla.

Kritiikkiä

Erityisesti libertaristit vastustavat yksioikoista oikeisto/vasemmisto-jakoa ja suosittelevat mieluummin kaksiulotteista Nolanin karttaa. Vasemmistolaisemmat taas ovat ehdottaneet Vosemin kaaviota, joka lisää vielä kolmannenkin akselin.

Konservatismi

Konservatismi on poliittinen, henkinen ja yhteisöllinen näkemys, joka pyrkii säilyttämään vallitsevan arvo- ja yhteiskuntajärjestelmän. Varsinaisesti konservatismi tarkoittaa kuitenkin alempana selostettua poliittista aatetta. Konservatismin asenteelliset juuret ovat kaukana historiassa. Poliittisena aatteena konservatismi alkoi esiintyä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Konservatismi syntyi Euroopassa vastavaikutuksena valistusajattelulle sekä vallankumouksellisille virtauksille. Konservatismi oli vastavaikutusta rationalismille (varsinkin uudella ajalla länsimaissa nousseelle järkeä korostavalle vapaudesta ja samanarvoisuudesta sekä valtiollisten oikeuksien laajennukselle. Sana konservatismi johtuu luultavasti ranskalaisen Le Conservateur- lehden nimestä. (Latinankielen conservare = säilyttää.) 1700-luvun lopulla aatelisto, papisto ja virkamiehistö eivät pitäneet vallankumouksellisen keskiluokan pyrkimyksistä. Asenteilleen hallitsevat ryhmät kehittivät teoreettisen perustelun. Ote norfolkilaisen kirkkoherra Woodforden päiväkirjasta (tammikuun 26. pivä 1793) "Nautin aamiaisen, päivällisen jne. jälleen kotona. Päivälliseksi tänään siansylttyä, vasikanmunuaisia ja sydäntä paahdettuna. Bidewellin väki toi sanomalehtemme Norwichista. Ranskan kuninkaan Ludwig XVI:n julmat ja verenhimoiset alamaiset ovat epäinhimillisesti ja epäoikeudenmukaisesti mestanneet hänet viime maanantaina. Pelkäänpä, että Ranskan näytettyä esimerkkiä kauheat ajat ovat edessä kaikkialla Euroopassa." Konservatismi arvosteli valistusajattelun ja liberalismin oppia ihmisjärjen kyvykkyydestä selvittää todellisuuden arvoitukset. Tilalle konservatismi asetti uskonnollisen lähestymistavan. Lisäksi konservatismi korosti perinteiden merkitystä. Tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkaasti, mutta perustana eivät olleet ihmisen kyvyt vaan Jumalan maailmansuunnitelman asteittainen toteutuminen. Moraalinormit johdettiin lähinnä kristinuskosta. Konservatiivit vertaavat usein yhteiskuntaa ihmisruumiiseen, jossa jokaisella osalla on oma tehtävänsä. Samoin kuin ihmisruumissa yhteiskunnassa jokainen hakeutuu omalle paikalleen. Konservatiiveille yhteiskunta on valtion (pään) ohjaama elimistö. Ajattelu on toinen kuin liberalisteilla, jotka vastustavat valtion puuttumista yksilöiden ja yritysten asioihin. Konservatiivit korostavat erityisesti kansallista ja valtiollista yhteyttä. Valtion lujuutta ja puolustustahtoa korostetaan. Suomessa konservatiivista ajattelua on edustanut muun muassa Kansallinen Kokoomus. Kokoomuksen perustavan kokouksen pöytäkirjassa 9.12.1918 sanotaan mm.: "11...vaatiessaan lujaa valtiovaltaa kokoomus on sitä mieltä, että tämä on mahdollista vain kansanvaltaiselta pohjalta siinä vakavassa ja terveessä merkityksessä, että valtiovalta ei milloinkaan saa olla esteenä, kun kansantahto, joka on tullut ilmi pysyväisenä suunnitelmanmukaisena kansantahtona, on toteutuva." Kokoomuksen puolueohjelmassa vuodelta 1936 sanottiin muun muassa: "..isiltä perityille pohjoismaisille katsomuksille sekä valtiolliselle vapaudelle vieraat fasistiset pyrkimykset on torjuttava." Konservatiivit ovat kannattaneet yksityisomistukseen perustuvaa markkinataloutta. Yksityisomistus kuuluu konservatiiviseen arvoperinteeseen. Konservatiivit sanovat, että kansalaiset omistusviettinsä mukaisesti keräävät pääomaa mieluummin itselleen kuin yhteisölle. Konservativismin mukaan yhteisomistus hävittää varallisuuden moraalisen arvon. Tässä suhteessa konservatiivit ovat samoilla linjoilla liberalistien kanssa. Kokoomuslainen Juho Kusti Paasikivi sanoi vuonna 1936 muun muassa: "Me emme kannata nykyistä talousjärjestelmää sen vuoksi, että se muka edistää varallisuuden kerääntymistä harvojen yksityisten haltuun, samalla kun kansan suurten joukkojen elintaso jäisi alhaiseksi ja heidän elämäänsä aina tulisi painamaan köyhyyden raskas taakka. Jokaisen taloudellisen järjestelmän tarkoituksenmukaisuutta on arvosteltava sen mukaan, missä määrässä se kykenee tyydyttämään kansan kaikkien kerrosten tarpeita. Historia ja kokemus on osoittanut, että laajojen kansankerrosten tila juuri nykyisen järjestelmän aikana on kohonnut niin suuresti, ettei taloushistoria sellaista tunne." Konservatiivien historiankäsityksestä seuraa kunnioittava suhtautuminen perinteisiin. Konservatismin teoreetikko Edmund Burke (1729-1797) sanoi perinteen olevan ohje, jonka mukaan yhteiskunta oli järjestettävä. Jokaiselle kansalle oli kehittynyt historian kuluessa juuri sille sopiva yhteiskuntajärjestelmä, joka merkitsi menneiden sukupolvien kokemuksen summaa. Burke yhdisti perinteet kansan yhteisen hengen tuotteeksi, jota on kunnioitettava kuin uskontoa. Burken mielestä jokainen äkillinen hyppäys yhteiskunnan kehityksessä rikkoo asteittaisen perinnesidonnaisen kehityksen. Tästä syystä hän arvosteli ankarasti Ranskan suurta vallankumousta, jota hän piti häiritsevänä puuttumisena oikeaan historian kulkuun. Konservatismin piirissä on perusteltu tasaista kehitystä muun muassa seuraavasti:
- Kumouksellinen uudistaminen on sokeata ja hätäistä. Uudistusinnossa mennään pitemmälle kuin alun perin oli tarkoituksena.
- Kumouksessa rikotaan peritty järjestys huomaamatta, että yhteiskunta on suuri ja monimutkainen laitos, jonka yhtäkkinen järkyttäminen johtaa sekasortoon.
- Pelkkä lakien ja säädösten muuttaminen ei poista maailmasta pahaa.
- Usein puuttuvat riittävät edellytykset uudistusten toteuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Suomen historiassa vaikuttaneet konservatismin perusperiaatteita ovat olleet muun muassa seuraavat:
- Ihminen on pohjimmaltaan uskonnollinen olento. Uskonto ja moraali [kristillinen) ovat sivistyneen yhteiskunnan perusta.
- Yhteiskunta on sen osien yläpuolella. Kansallinen kehitys ilmentää kansan yhteistä henkeä. Perhe on yhteiskunnan perusosa.
- Yksityinen omistusoikeus ja vapaa kilpailu takaavat niin yksityisille kuin kansoille korkeimman elintason
- Yhteiskunnallisia oloja kehitettäessä on seurattava perinteitä ja uudistuksissa on edettävä varovasti.

Katso myös

- Uuskonservatismi
- Konservatiiviset puolueet
- Konservatiivisuus Luokka:Konservatismi Luokka:Poliittinen ideologia ja:保守 simple:Conservatism

Suomen sosialidemokraattinen puolue

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
Finlands Socialdemokratiska Parti

Perustamisvuosi	1899
Puheenjohtaja	Eero Heinäluoma
1. varapuheenjohtaja	Pia Viitanen
2. varapuheenjohtaja	Tarja Filatov
Puoluesihteeri	Maarit Feldt-Ranta
Kansanedustajia	53

:SDP-lyhenteen muut merkitykset ovat sivulla SDP (täsmennyssivu) Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) on yksi Suomen suurimmista puolueista. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään vasemmistolaiseksi, sosialismia edustavaksi puolueeksi. Se nähdään maltillisemmaksi kuin Vasemmistoliitto ja Suomen kommunistiset puolueet. SDP on kiinteässä yhteistyössä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa. Huomaa, että vaikka sanalla "sosiaali" on suomen kielessä kaksi "a"-kirjainta, tämän puolueen nimi kirjoitetaan yhdellä "a"-kirjaimella historiallisista syistä, vaikka sosialidemokratiaan viitataan ajoittain tiedotusvälineissä sosiaalidemokratiana. Puolueen virallinen nimi (kuten rekisteröity Suomen puoluerekisteriin) on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue / Finlands Socialdemokratiska Parti r.p.

Historiaa

Puolue perustettiin 1899, jolloin sen nimi oli Suomen Työväenpuolue. Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi nimi muutettiin Forssassa 1903 pidetyssä puoluekokouksessa. Samalla hyväksyttiin myös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen mallin mukainen marxilainen ohjelma. Venäjän vuoden 1905 vallankumous seurannaisilmiöineen (mm. Suurlakko) toi Suomeen yksikamarisen 200-paikkaisen eduskunnan ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, joka oli SDP:n ohjelman vaatimuslistalla. SDP nousi välittömästi suureksi puolueeksi, ja vuoden 1916 vaaleissa se sai enemmistön, 103 paikkaa. Tämän seurauksena Suomeen nimitettiin maailman ensimmäinen sosialistienemmistöinen senaatti (puolet ministereistä tosin oli porvareita), puheenjohtajanaan Oskari Tokoi. Tämä SDP:n hallitsema eduskunta laati valtalain, maaliskuun vallankumouksen jälkeen kesällä 1917, jossa eduskunta julistettiin korkeimman vallan haltijaksi. Tämän seurauksena Venäjän väliaikainen hallitus hajoitti eduskunnan ja kesän 1917 SDP:n enemmistö muuttui lievän vaalitappion jälkeen vähemmistöksi. Seuraava senaatti oli täysporvarillinen. Eduskunta jätti siitä lähtien SDP:n yritykset parlamentaariseen vaikuttamiseen huomiotta ja yhteiskunnallinen jännitys kiristyi syksyn aikana johtaen tammikuussa 1918 avoimeen luokkasotaan (kuten asia punaisella puolella tuolloin ymmärrettiin). Suomen sisällissodassa punaisen puolen hallitukseen, Kansanvaltuuskunnan, kuului sosialidemokraattien jäseniä ja suuri osa puolueen jäsenistä toimi punaisten puolella. Monet jäsenistä ja johtohenkilöistä kuitenkin jättäytyivät sivuun punaisten tominnasta. Sisällissodan alettua puolueorganisaation toiminta käytännössä lakkasi. Sisällissodan päättyessä monet puolueen johtajista ja aktiiveista pakenivat Venäjälle. Tuhansia puolueen jäseniä ja kannattajia kuoli myös taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä. Syksyllä 1918 punaisten toiminnasta sivussa olleet puoluejohdon jäsenet käynnistivät kuitenkin SDP:n toiminnan uudelleen Väinö Tannerin johdolla. Jo seuraavissa vaaleissa (1919) kannatus osoittautui suunnilleen aiemman kaltaiseksi. Venäjälle paenneet entiset SDP:n aktiivit perustivat elokuussa 1918 Moskovassa Suomen kommunistisen puolueen, joka otti lähtökohdakseen Venäjän bolshevikkien mallin mukaisen vallankumousohjelman. SKP joutui kuitenkin toimimaan Suomessa maanalaisena. Vasta myöhemmin 1920-luvulla kommunistien peitepuolue Suomen Sosialistinen Työväenpuolue Suomessa sai vaaleissa osan SDP:n eduskuntapaikoista. 1930-luvulla valtiovallan estäessä tehokkaasti kommunistien ja vasemmistososialistien yritykset osallistua vaaleihin, SDP:n kannatus ja paikkamäärä eduskunnassa nousi jälleen selkeästi. Sekä talvisota että jatkosota aiheuttivat SDP:n sisällä ristiriitoja, kun osa puolueen kansanedustajistakin asettui kritisoimaan Suomen ulkopolitikkaa. Sodan jälkeen 1944 osa SDP:n vasemman siiven toimijoista (muun muassa niin sanotut "kuutoset") erkani ja liittyi SKDL:n riveihin. SDP:n ja kansandemokraattien suuri vedenjakaja toisen maailmansodan aikana ja jälkeen useita vuosikymmeniä oli itsenäisyystahto, sen sijaan maansisäinen sosialisointitahto yhdisti. SDP liittoutui kuitenkin ennemmin konservatiivisen oikeiston (Kansallinen Kokoomus) kanssa, esimerkiksi Urho Kekkosta vastaan, kuin sosialististen aateveljiensä Kommunistien kanssa. SDP:n sisäiset ristiriidat kuitenkin jatkuivat. 1950-luvun lopulla niin sanotut skogilaiset (sittemmin jyrkentymisen jälkeen niin sanotut simoslaiset) irtaantuivat SDP:stä ja perustivat TPSL:n. Pääosa TPSL:stä yhdistyi takaisin SDP:hen 1970-luvun alussa. 1960-luvun alun alamaissa eletyn kauden jälkeen SDP saavutti 1966 huomattavan vaalivoiton, josta alkaen se on ollut Suomen kahden suurimman puolueen joukossa (yleensä suurin) sekä hallituspolitiikan kulmakiviä. Sitä on ryhdytty kutsumaan valtionhoitajapuolueeksi.

SDP nykyään

SDP:n kannattajia asuu tilastollisesti paljon suurimmissa kaupungeista. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokas on Tarja Halonen.

Kritiikkiä SDP:tä kohtaan

2000-vuosikymmenelle tultaessa SDP:stä on demografisista syistä muodostunut lähinnä nk. suurten ikäluokkien puolue, jonka takia joidenkin arvioiden mukaan sosialismi on joutunut syrjään puolueen käytännön politiikasta keskituloisten edunvalvonnan tieltä. SDP:n kannattajakunnasta valtaosa on keski-ikäisiä tai iäkkäitä, jotka ovat usein keränneet kohtuullisen henkilökohtaisen varallisuuden (asuntoineen ja kesämökkeineen). Näiden kriitikoiden mukaan olisi SDP:ltä poliittinen itsemurha ajaa yksityisen omistusoikeuden heikentämistä tai verotuksen merkittävää kiristämistä, missä SDP:läisillä ei ole yhtenäistä kantaa. Puheenjohtaja Paavo Lipposen johtaman SDP:n politiikkaa jotkut äärivasemmistolaiset ovatkin kutsuneet jopa Kokoomusta oikeistolaisemmaksi. Vuoden 1972 Zavidovo-vuodon yhteydessä usea SDP:n ministeri tai virkamies todettiin syylliseksi tekoon. Vuonna 1973 joukko vasemman siiven demareita allekirjoitti muun vasemmiston kanssa vetoomuksen EEC-kauppasopimusta vastaan. Molemmissa tapauksissa siihen osallistuneiden tavoite oli EEC-kauppasopimusneuvottelujen keskeytyminen.

SDP:n saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

1945	1948	1951	1954	1958	1962	1966	1970	1972	1975	1979	1983	1987	1991	1995	1999	2003
50	54	53	54	48	38	55	52	55	54	52	57	56	48	63	51	53

Merkittäviä sosialidemokraattisia poliitikkoja

Puolueen puheenjohtajat

- N. R. af Ursin (1899-1900)
- J. A. Salminen (1900)
- K. F. Hellsten (1900-1903)
- Taavi Tainio (1903-1905)
- Emil Perttilä (1905-1906)
- Edvard Valpas (1906-1909)
- Matti Paasivuori (1909-1917 ja 1926-1930)
- Kullervo Manner (1917-1918)
- Väinö Tanner (1918-1926 ja 1957-1963)
- Kaarlo Harvala (1930-1944)
- Onni Hiltunen (1944-1946)
- Emil Skog (1946-1957)
- Rafael Paasio (1963-1975)
- Kalevi Sorsa (1975-1987)
- Pertti Paasio (1987-1991)
- Ulf Sundqvist (1991-1993)
- Paavo Lipponen (1993-2005)
- Eero Heinäluoma (2005–)

Linkkejä

- [http://www.sdp.fi/ Puolueen kotisivut]
- [http://www.tyark.fi/julisteet.htm SDP:n vaalijulisteita vuosien varrelta]
- [http://www.sdp.fi/easydata/customers/sdp/files/pdf/pjt03.pdf Puolueen puheenjohtajat ja puoluesihteerit] Luokka:Suomalaiset puolueet

Puolue

Katso myös

- Luettelo Suomen puolueista Luokka:Politiikka Luokka:Puolueet ko:정당 ja:政党 simple:Political party

Maalaisliitto

Historia

Eduskuntapaikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Maalaisliiton / Keskustapuolueen / Suomen Keskustan saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

1945	1948	1951	1954	1958	1962	1966	1970	1972	1975	1979	1983	1987	1991	1995	1999	2003
49	56	51	53	48	53	49	36	35	39	36	38	40	55	44	48	55

Merkittäviä maalaisliittolaisia ja keskustalaisia poliitikkoja

Presidentit

Pääministerit

Puheenjohtajat

Muita maalaisliittolaisia, keskustapuoluelaisia ja keskustalaisia

Keskustalaisia tai keskustahenkisiä järjestöjä ja yrityksiä tai oppilaitoksia

Aiheesta muualla

- http://www.keskusta.fi/ Luokka:suomalaiset puolueet ja:中央党 (スオミ)

Liberalismi

Liberalismi on 1700-luvun valistusaatteesta lähtöisin oleva poliittinen aatejärjestelmä. Liberalismin alkuperäistä muotoa kutsutaan klassiseksi liberalismiksi, mutta aate on myöhemmin laajentunut erillisiin suuntauksiin. Kaikki liberaalit kuitenkin kannattavat vapausoikeuksia kuten yhdistymisvapautta, laajaa sopimusvapautta ja elinkeinovapautta, sananvapautta, lehdistönvapautta ja liikkumisen vapautta, vapautta orjuudesta, pakkotyöstä ja väkivallasta, uskonnonvapautta ja yksityisomistusoikeuksia eli laajaa henkilökohtaista ja taloudellista vapautta.

Liberalismin erilaiset painotukset

Liberalismissa on kaksi pääasiallista painotusta:
- Sosiaaliliberalismin mukaan julkinen valta on mukana takaamassa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Valtion tulee hoitaa peruspalvelut kansalaisilleen, mutta muuten sen pitää olla sekaantumatta kansalaisyhteiskunnan toimintaan ja ihmisyksilöiden elämään.
- Markkinaliberalismi kannattaa markkinoiden täydellistä vapauttamista ja tunnustaa vain negatiiviset vapaudet eli vapauden pakkovallasta ja väkivallasta. Markkinaliberalismin teesit kuuluvat myös libertarismiin, jota on kuvailtu radikaaliksi markkinaliberalismiksi tai markkinaliberalismin synonyymiksi.

Liberalismi-sanan erilaiset merkitykset

Anglosaksisessa keskustelussa, kuten Amerikassa, sana "liberalism" yhdistetään useimmiten sosiaaliliberalismiin ja näitä liberalisteja pidetään jopa usein vasemmistolaisina (heidät asetetaan tällöin vastakkain republikaanien ja muiden konservatiivien kanssa). Markkinoiden avoimuutta painottava suuntaus suljetaan tällöin useimmiten libertarismi-käsitteen alle. Suomessa sana "liberalismi" viittaa usein nimenomaan markkinaliberalismiin.

Liberalismin suppeus

Liberalismi ei oikeastaan ole kokonaisvaltainen aatejärjestelmä siinä mielessä, että se tarjoaisi vastaukset kaikkiin poliittisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Liberalismi lähinnä pyrkii eriyttämään yksityisen ja julkisen moraalin. Liberalismin perusajatuksena on, että valtio hoitaa korkeintaan vain sitä pienintä yhteistä tehtäväjoukkoa, jonka kaikki tai lähes kaikki hyväksyvät, ja loppu jätetään ihmisten itse päätettäväksi.

Liberalismin suhde valtioon

Valtion osuus on rajattu. Rajauksen tiukkuus riippuu siitä, mitä liberalismin haaraa noudatetaan. Sosiaaliliberalismissa julkinen valta voi jossakin määrin joustavammin saada hoidettavakseen uusia tehtäviä tai joutua luopumaan joistakin tehtävistä. Minarkismin aatejärjestelmässä valtion toimivalta taas on tiukasti määritelty minimaaliseksi. Useimpien liberaalien mielestä valtiovaltaa pitää rajoittaa perustuslailla, jossa määritellään valtion toimivalta. Monien mielestä radikaaleimman liberalismin suunnan anarkokapitalismin mukaan valtiota ei pidä olla olemassa, koska esimerkiksi perustuslailla ei voida estää valtiota loukkaamasta yksilönvapautta. Yllä on kuvattu erilaisia liberaaleja näkökulmia siitä, mitä julkinen valta voi tehdä ja mistä sen tulee pidättäytyä. Libertaristit lähtevät pelkästään negatiivisista vapauksista ja negatiivisista ihmisoikeuksista; sosiaaliliberaalien mielestä mahdollisuuksien tasa-arvon turvaaminen ja järjestäminen julkisen vallan roolina on toivottavaa. Markkinaliberalismin tärkein piirre on sen vaatimus, että julkisen vallan ei pidä sekaantua talouteen ja yhteiskuntaan läheskään niin paljon hyvinvointivaltiot sekaantuvat.

Liberalismin suhde demokratiaan

Monet liberaalit suhtautuvat kriittisesti demokratiaan, koska näkevät sen uhkaavan yksilönvapautta. Demokraattisestikin tehty päätös on epäliberaali, jos se rajoittaa sitä yksilön päätösvaltaa omista asioistaan, joka hänelle liberalismin mukaan kuuluu. Liberalismin mukaan demokratian ei tule sallia loukkaavan yksilönvapautta ainakaan kovin paljon. Liberalismi ei kuitenkaan yleisimmässä mielessä ota kantaa demokratiaan, vaan suhtautuu kaikkiin valtiomuotoihin samalla tavalla eli vaatien yksilönvapautta.

Liberalismin suhde ammattiyhdistystoimintaan

Liberalismi sisältää yhdistymisvapauden, joten ammattiyhdistystoiminnan tulee liberalismin mukaan olla vapaata. Eräät uusliberaaleiksi kutsutut liberalismiin päin kallellaan olevat konservatiivit kuten Margaret Thatcher ovat kuitenkin rajoittaneet ammattiyhdistystoimintaa hieman enemmän kuin yhdistymisvapaus sallisi. Monet liberaalit haluavat poistaa ammattiliittojen etuoikeudet kuten työehtosopimusten yleissitovuuden eli oikeuden sopia muidenkin kuin ammattiliiton jäsenten ja sopimusosapuolten työehdoista vastoin työntekijän ja työnantajan tahtoa. Liberalismin mukaan vapaa eli yksityinen ammattiyhdistystoiminta sinänsä ei ole julkista väliintuloa, jota liberaalit vastustavat. Ammattiliitot kuitenkin usein etuoikeuksiensa avulla loukkaavat yksilönvapautta ja ajavat sosialistista politiikkaa, joka on liberalismin vastaista. 1900-luvun alusta lähtien jotkut sosiaaliliberaalit ovat kuitenkin kannattaneet ammattiliittojen kollektiivista sopimista.

Muita liberalismiin liittyviä termejä

Katso Uusliberalismi

Liberaali perinne yhteiskuntateorioissa

Filosofian saralla useiden varhaisten yhteiskuntateoreetikkojen voi sanoa olevan liberaaleja, tai ainakin käsitelleen asioita, joihin liberalismi perustuu. Thomas Hobbes oli ensimmäinen yhteiskuntateoreetikko, joka esitteli yhteiskuntasopimuksen periaatteen. Hobbesilaiset ideat sopimusteoriasta ovat kurantteja vielä nykyisellekin liberaalille perinteelle. Sen sijaan hobbesilaisessa yhteiskunnassa kansalaiset (liberalismin vastaisesti) luopuivat oikeuksistaan yksinvaltiaalle, kun taas John Locke, liberalismin ensimmäisiä yhteiskuntafilosofeja, määritti luonnolliset oikeudet (ihmisoikeudet), joihin ei saanut kajota. Lockelainen luonnonoikeusteoria on pohjana suurelle osalle liberalismia. 1700-luvulla liberaaleja luonnonoikeuksia julistettiin Amerikan ja Ranskan vallankumouksissa. Lockelaisen luonnonoikeuden mukaan ihmisellä katsotaan olevan määrätä omasta kehostaan, oikeus ottaa omistukseensa omistamatonta materiaa ja luovuttaa omaisuuttaan toiselle. Eräät luonnonoikeusteorian kannattajat kuten Murray Rothbard väittävät näistä perusaksioomista seuraavan yksilönvapauden mukaan lukien taloudellisen vapauden. Locken mukaan jokaisella on oikeus ottaa omaisuudekseen omistamatonta materiaa eli vallata sekoittamalla työtään materiaan, jos kenenkään muun asemaa ei niin tehden huononneta. Monet libertaarit kuten Murray Rothbard kannattavat luonnonoikeuksia. Murray Rothbard ei kuitenkaan kannata Locken varausta, että valtausoikeus olisi vain muiden asemaa huonontamatta. Rothbardin luonnonoikeusteoria on deontologinen moraaliteoria, jonka perusaksiooman mukaan ne teot ovat moraalisesti väärin, jotka loukkaavat toista ihmistä tai hänen työnsä tuloksia. Deontologisuutensa vuoksi teoria ei kuitenkaan tarkastele teon tuloksia, vaan itse tekoa. Monet libertaarit ovat muutenkin johdonmukaisemmin yksilönvapauden kannalla kuin Locke eivätkä kannata teleologista etiikkaa. Tunnettu libertaari filosofi Robert Nozick kirjassaan Anarchy, State and Utopia otti kuitenkin Lockea huomattavasti muistuttavan kannan valtausoikeuteen. Monet myöhemmät yhteiskuntateoreetikot lievensivät lähtökohtiaan, kuten John Stuart Mill, joka määritteli utilitarismin pohjaksi omalle moraalilleen. Individualististen moraaliteorioiden pohjana vaikuttaa vahvasti Immanuel Kantin ajatus, että ihmiset ovat itseisarvo sinällään, eikä heitä saa käyttää keinoina johonkin päämäärään. Kantilainen moraali lähtee siitä, että jos ihmisiä uhrataan yhteisön hyväksi, yhteisö ei kunnioita tarpeeksi heitä ihmisinä eikä pane arvoa sille, että ihmisillä on vain tämä yksi elämä. Kantilla oli myös vahva näkemys, ettei laki saanut suosia ketään, vaan ihmisten tuli olla tasavertaisia lain edessä. Tämä ei kuitenkaan koskenut köyhäinhoitoa, joten valtio pysyi pakottamaan paremmassa asemassa olevat yhteiskunnan jäsenet huolehtimaan heikompiosaisista.

Tunnettuja liberaaleja

- Lordi Acton
- Juan Bautista Alberdi
- Frédéric Bastiat
- Jeremy Bentham
- Isaiah Berlin
- John Bright
- James Buchanan
- Eugen von Böhm-Bawerk
- Camillo Cavour
- Anders Chydenius
- Richard Cobden
- Markiisi Condorcet
- Benjamin Constant
- Luigi Einaudi
- Milton Friedman
- Peter Forsskål
- Friedrich von Hayek
- Henry Hazlitt
- Patrick Henry
- John Hospers
- Wilhelm von Humboldt
- David Hume
- Francis Hutcheson
- Thomas Jefferson
- Immanuel Kant
- John Locke
- James Madison
- Bernard de Mandeville
- Harriet Martineau
- Giuseppe Mazzini
- Leo Mechelin
- Carl Menger
- James Mill
- John Stuart Mill
- Ludwig von Mises
- Charles de Montesquieu
- Robert Nozick
- José Ortega y Gasset
- Thomas Paine
- Karl Popper
- Richard Price
- Joseph Priestley
- Leonard Read
- David Ricardo
- Eugen Richter
- Risto Ryti
- Wilhelm Röpke
- Jean-Baptiste Say
- Adam Smith
- Herbert Spencer
- Anne Louise Germaine de Staël
- K. J. Ståhlberg
- William Graham Sumner
- Johan Rudolf Thorbecke
- Alexis de Tocqueville
- Voltaire, Jean-Marie Arouet
- Friedrich von Weiser

Linkkejä

- Nolanin kartta - testistruktuuri, jolla määrittyy henkilön poliittisen näkemyksen kaukaisuus klassiseen liberalismiin nähden
- [http://www.liberaalinuoret.fi/tekstit/liberalismi.shtml] Johdatus liberalismiin
- [http://www.mises.org/liberal/isec1.asp] Ludwig von Misesin Liberalism-kirja Luokka:Liberalismi Luokka:Poliittinen ideologia ja:自由主義 simple:Liberalism

Europarlamentti

Euroopan parlamentti (tai Europarlamentti) on Euroopan unionin kansanedustuslaitos, joka on vuodesta 1979 valittu suoralla vaalilla. Sen edeltäjä oli Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous. Edustajat eli "mepit" (MEP, Member of the European Parliament) valitaan eri jäsenmaissa samanaikaisesti järjestettävillä vaaleilla. Euroopan parlamentti kokoontuu kahdessa paikassa: Brysselissä ja Strasbourgissa.

Vaalit

Vuoden 2004 vaalit järjestettiin ensimmäistä kertaa samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Samanaikaisuudella tarkoitetaan eri maiden vaalien päättyvän muutaman päivän sisällä. EU suositteli vaalituloksien julkaisemista vasta kun viimeisetkin äänet on annettu. Tästä lipsuttiin hiukan, sillä esimerkiksi Alankomaat julkisti vaaliensa tuloksen heti torstaina, kolme päivää etuajassa.

Suomalaiset edustajat

Alankomaat Vaalikaudella 2004-2009 Suomesta valittiin 14 edustajaa europarlamentiin:
- Satu Hassi (Vihreät)
- Ville Itälä (Kokoomus)
- Anneli Jäätteenmäki (Keskusta)
- Piia-Noora Kauppi (Kokoomus)
- Eija-Riitta Korhola (Kokoomus)
- Henrik Lax (RKP)
- Lasse Lehtinen (SDP)
- Riitta Myller (SDP)
- Reino Paasilinna (SDP)
- Esko Seppänen (Vasemmistoliitto)
- Alexander Stubb (Kokoomus)
- Hannu Takkula (Keskusta)
- Kyösti Virrankoski (Keskusta)
- Paavo Väyrynen (Keskusta)
- Lisäksi Ari Vatanen valittiin Ranskasta UMP:n listalta.

Aiheesta muualla

- [http://www.europarl.eu.int/ Europarlamentin virallinen kotisivu]
- [http://www.europarl.fi/ Europarlamentin Suomen tiedotustoimisto] Luokka:Euroopan unioni Luokka:Politiikka ko:유럽 의회 ja:欧州議会

Työreformi

Työreformi -termillä tarkoitetaan Keskustan 1995 eduskuntavaaleissa esittämää ehdotusta työmarkkinauudistukseksi. Ohjelma herätti voimakasta poliittista vastustusta heti ilmestyessään, erityisesti SAK katsoi sen heikentävän voimakkaasti työehtosopimusjärjestelmää, ja työntekijöiden oikeuksia.

Työreformin tausta

Keskustassa katsottiin Ahon hallituskauden lopulla 1995, että Keskusta tarvitsee ohjelman jolla he osallistuvat talouspoliittiseen keskusteluun [2]. Samalla työreformin katsottiin toimivan puolueen oman uudistumisen ja poliittis-ideologisen profiloinnin välineenä [3]. Ohjelman keskeisiä kirjoittajia oli mm. nykyinen pääministeri Matti Vanhanen, sekä silloinen varapuheenjohtaja Maria-Kaisa Aula.

Ohjelman saama vastaanotto

Ohjelma herätti jo ilmestyessään vastustusta myös Keskustan sisällä sen rohkeiden uusliberalististen linjausten vuoksi. Ohjelma otettiin kuitenkin puoluekokouksessa puolueen keskeiseksi vaaliteemaksi vuoden 1999 eduskuntavaaleihin. SAK hermostui ehdotuksiin työttömyyskassajärjestelmästä luopumisesta, sekä paikallisen sopimisen lisäämisestä, ja katsoi, että ohjelma romuttaa työehtosopimusten yleissitovuuden. Ohjelma tuomittiin täysin SAK:n valtuuston kokouksessa 1998 Kiljavalla [4]. SAK myös vetosi voimakkaasti eduskuntavaalien edellä äänestämään ammattiyhdistys- ja työväenliikkeen ehdokkaita. Keskusta kärsi vaalitappion, ja oli lopulta pakotettu virallisesti hylkäämään ohjelma. Ohjelma on sittemmin jäänyt elämään Suomen poliittiseen keskusteluun useasti mainittuna terminä.

Keskeiset kohdat

Työttömyysturvan uudistaminen: Työttömyysvakuutus

Ansiosidonnaiseksi työttömyysturvaksi kaavailtiin yleistä ja pakollista työttömyysvakuutusta, jossa kaikki työikäiset olisivat vakuutettuja työttömyyden varalta. Palkansaajien ohella tähän olisivat päässeet mukaan myös yrittäjät. Vakuutusperusteisissa etuuksissa olisi vähimmäisturvaosuus, jonka rahoittamisesta vastaisi valtio, sekä ansio-osuus, jota työntekijä maksaisi palkastaan kuten nykyisin TEL-maksua. Työnantajat maksaisivat samoin omaa maksuaan. Ideana oli, ettei tarvittaisi erillisiä työttömyyskassoja ansioturvan turvaamiseksi, vaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa laajennetaan.

Perusturvan uudistaminen perustulon hengessä

Tämä piti sisällään pieniä uudistuksia mm. toimeentulotukeen, opintotukeen ja työmarkkinatukeen. Ohjelmaan kuului myös työn käsitteen laajentaminen kotityöhön ja kotona tapahtuvaan hoivatyöhön.

Verouudistus

Työnantajan sosiaali- ja työeläkemaksuja olisi porrastettu matalapalkkaisia suosivalla tavalla, esim. alimmassa palkkaluokassa vuoden 1998 ehdotuksessa tämä olisi ollu 80%, ja siitä pienentynyt ylöspäin asteittain. Ohjelmaan sisältyi myös tuloverokevennyksiä painotettuna pieni- ja keskituloisiin, mikä on viime vuosina suurimmalta osalta toteutunut. Veromallin rahoituksen perusteissa vedottiin uudistuksiin osana laajempaa uudistusohjelmaa, eli työreformia. Verotusuudistuksen nähtiin maksavan itsensä joiltain osin takaisin työllisyyden paranemisen myötä. Sosiaaliturvan ja verotuksen paremmalla yhteensovittamisella nähtiin myös saavutettavan säästöjä.

Yrittäjyyden helpottaminen

Työnantajamaksujen alentamiset tähtäävät työntekijän maksamien kustannusten ja työntekijän käteen jäävän rahasumman väliseen kuilun eli ns. verokiilan kaventamiseen, ja tällä ajateltiin olevan työllistämistä helpottava vaikutus. Arvonlisäverokantaan esitettiin laskettavaksi palvelusektorilla ja käsityöammateissa asteittain 12 prosenttiin. Yrittäjyyteen kuuluvan byrokratian vähentäminen oli myös tavoitteena.

Paikallisen sopimisen oikeus ja mahdollisuus

Koko ohjelman silmätikuksi joutunut paikallisen sopimisen oikeus ja mahdollisuus olisi ohjelman mukaan annettava kaikille työntekijöille ja työnantajille. Valtakunnallinen sopimus olisi työelämässä lähtökohta, mutta siihen olisi voinut paikallisista tarpeista tehdä muutos. Ellei paikallista sopua löytyisi, olisi noudatettava työehtosopimusta.

Ohjelman vaikutus nykyään

Vaikka ohjelma onkin virallisesti haudattu, ja sen isäksi mainittu Matti Vanhanen sanoutunut siitä irti, on hänen johtamansa nykyinen hallitus toteuttanut monia työreformin kohtia, mm. veronalennuksia ja työnantajamaksujen alentamisia. Alennukset ovat kuitenkin olleet pienempiä, ja nämä nähdään osana laajempaa samansuuntaista kehitystä muualla maailmassa.

Lähteet

# Työreformi: Keskustan uudistusohjelma työn antamisen ja työn tekemisen helpottamiseksi. 1998. http://www.keskusta.fi/tietopankki/?gid=7&ref_gid=&action=show_document&action_param=465&print=1. Suomen Keskusta. Ladattu 30.4.2005. # Matti Vanhanen: Vaikeita valintoja. [http://66.102.9.104/search?q=cache:o_HhKZezEkkJ:www.mattivanhanen.net/kirja_lisaa.html+ty%C3%B6reformi&hl=fi&client=firefox-a Googlen välimuistisivu: Ote Matti Vanhasen kirjasta "Vaikeita valintoja" ]. Ladattu 30.4.2005. # Miettinen, Ilkka: Periaate-, puolue- ja yleisohjelmat itsenäisyyden ajalla. http://www.keskusta.fi/keskusta/aate/artikkelit/?article_id=8495. Keskusta. # Reijo Korhonen: SAK:n valtuuston kokous kiljavalla. http://www.tkyturku.fi/vanhat/sak.htm. Ladattu 2.5.2005. # Eero Heinäluoma:[http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/12.kesakuu/EERO2398.HTM "Mikä on keskustan suhde tulopolitiikkaan?"] (Verkkouutiset)

2006

Ennustettuja tapahtumia

- 1. tammikuuta – Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyvät Rovaniemen kaupungiksi.
- 15. tammikuuta – Suomen presidentinvaalit 2006.
- 29. tammikuuta – Jos Suomen presidentinvaalien tulos ei ratkea ensimmäisessä kierroksella, järjestetään toinen kierros.
- 10.–26. helmikuuta – Vuoden 2006 talviolympialaiset Torinossa, Italiassa.
- 16. maaliskuuta – Harry Potter ja puoliverinen prinssi ilmestynee suomeksi.
- 9. kesäkuuta – 9. heinäkuuta Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2006 Saksassa.
- kesäkuu – Alex Rider -elokuva tulee Suomen teattereihin
- 1. syyskuuta – Kerava–Lahti-oikorata valmistunee.
- 1. joulukuuta – Sähköistys otetaan käyttöön rataosilla Oulu–Iisalmi ja Kontiomäki–Vartius.
- Guns N' Roses tehnee kauan odotetun paluunsa julkaisemalla kahdeksan vuotta tuotannossa olleen albumin, Chinese Democracyn. Luokka:2006 als:2006 ms:2006 zh-min-nan:2006 nî ko:2006년 ja:2006年 simple:2006 th:พ.ศ. 2549

Matti Vanhanen

Matti Taneli Vanhanen (syntynyt 4. marraskuuta 1955, Jyväskylässä) on suomalainen keskustalainen poliitikko, joka nimitettiin puolustusministerin paikalta Suomen pääministeriksi 24. kesäkuuta 2003 Anneli Jäätteenmäen erottua virasta. Vanhasen isä on emeritusprofessori ja dosentti Tatu Vanhanen. Matti Vanhanen on oppiarvoltaan valtiotieteen maisteri. Ennen tuloaan eduskuntaan vuonna 1991 hän toimi paikallislehti Kehäsanomien toimittajana 1985–1988 ja päätoimittajana 1988–1991 Vantaalla. Matti Vanhasen nimittäminen puolustusministeriksi oli osa Keskustan strategiaa esiintyä vahvemmin kolmella ministerillä muuttovoittoisella Uudellamaalla, koska sieltä nimitettiin pääministeriksi sinne Etelä-Pohjanmaan vaalipiiristä siirtynyt Anneli Jäätteenmäki ja myös Tanja Karpela. Pohjanmaiden jäädessä ministerinpaikoitta hyvitettiin niitä lautakuntien puheenjohtajapaikoilla. Jäätteenmäen erotessa pääministeriksi nimitettävää Vanhasta puolustusministerinä seurasi aiemmin kauppa- ja teollisuusministerinä ollut Seppo Kääriäinen. Kun Vanhanen päätettiin nimittää pääministeriksi, valittiin hänet myös Suomen Keskustan puheenjohtajaksi. 16. huhtikuuta 2005 Matti Vanhasen ilmoitti ryhtyvänsä Suomen Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Hänellä on kaksi lasta entisen vaimonsa Merja Vanhasen (avioitui 1985) kanssa, Annastiina (1991) ja Juhana (1994). Merja ja Matti Vanhasen asumusero alkoi toukokuussa 2005, kun Merja Vanhanen muutti omaan asuntoonsa Nurmijärven Klaukkalaan. Vanhasten lapset pysyvät kirjoilla Katajamäessä.

Poliittinen ura

Vanhanen toimi Keskustanuorten (keskustan nuorisojärjestö, silloinen Nuoren Keskustan Liitto) puheenjohtajana 1980–1983. Vanhanen valittiin kansanedustajaksi 1991. Kansanedustajana Vanhanen edusti keskustaliberaalia ja vihreää linjaa torjuen eduskuntaponnella mm. kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäisen muotoileman energiakompromissin marraskuussa 1992, mikä olisi jo silloin mahdollistanut viidennen ydinvoimalan rakentamisen Suomeen. Paavo Lipposen I hallituksen aikana Vanhanen oli valmistelemassa työehtosopimusjärjestelmän paikallistasolle tuovaa työreformia, minkä erityisesti toista versiota SAK piti työehtosopimusjärjestelmän murtamisena. Työreformia kannatettiin järjestökentässä erityisesti Suomen yrittäjäin keskusliitossa (nykyisin Suomen yrittäjät ry.), kun taas lähinnä SAK:n teollisuusliitoissa asia koettiin uhaksi koko työehtosopimusjärjestelmälle. 2003 hallitusneuvotteluissa Säätytalolla SDP halusi varmat takeet siitä, ettei keskusta ota johtavana hallituspuolueena työreformia esille hallituksessa ja että työreformi on keskustan puolelta haudattu "Atlantin pohjaan". Pääministeriksi Vanhanen valittiin puolustusministerin paikalta kesäkuussa 2003, kun Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin paikalta niin sanotun Irak-skandaalin vuoksi. Vanhasen hallitus on Suomen tasavallan 69.hallitus. Suomessa oli Esko Ahon hallituksesta 1991 alkaen omaksuttu brittiläinen tapa, jossa suurimman puolueen puheenjohtaja valitaan pääministeriksi. Näin ollen päätös Vanhasen nimityttämisestä pääministeriksi johti myös siihen, että hänet valittiin Jäätteenmäen jälkeen Suomen Keskustan puheenjohtajaksi. 16. huhtikuuta 2005 Matti Vanhasen ilmoitti ryhtyvänsä Suomen Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Asia vahvistui Vanhasen ilmoitettua asiasta Keravalla keskustan Uudenmaan piirin vuosikokouksessa. Virallisesti Vanhanen nimitettiin Suomen Keskustan presidenttiehdokkaaksi 29.10.2005 Helsingin jäähallissa pidetyssä Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessa. Vanhanen korosti linjapuheessaan Suomen asemaa globalisoituvassa yhteiskunnassa. Vanhasen vaalityön tueksi perustettua presidenttiverkostoa johtavat Keskustan eurorlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ja presidentti Martti Ahtisaaren Crisis Management Initiative -toimiston toiminnanjohtaja Pauliina Arola.

Ulkopoliitiikka

7. kesäkuuta 2005 Matti Vanhanen, liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen sekä ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki tekivät työvierailun Moskovaan Venäjän pääministeri Mihail Fradkovin luo Suomen ja Venäjän välisiin taloussuhteisiin koskien. Vierailun yhteydessä todettiin ilmaloukkauskeskustelu loppuun käsitellyksi. Ulkoasiainhoidosta pääministerille on katsottu kuuluvan Eurooppa-politiikan osana ulkosuhteet muihin EU-maihin.

Neutraali Venäjä-poliitikko

5. elokuuta 2005 ilmoitti puolustusministeriö kevään ilmaloukkauskeskustelun jälkeen sovituin periaattein, että vieraan vallan ilma-alus oli loukannut Suomen ilmatilaan Porvoon alueella. Aikaisemman perusteella monet tiedotusvälineet julkaisivat uutisen kerraten aikaisemmat tapahtumat, jolloin muodostui mielikuva, että kone olisi saattanut olla venäläinen. Ennen kuin keskustelu ja arviot asiasta laajenivat, tarkensi puolustusministeriö seuraavana päivänä, lauantaina, että kyseessä olisi ollut Tupolev Tu-134. Tupolev Tu-134 on tunnettu 1960-luvun neuvostoliittolainen matkustajakone, mistä on olemassa myös myös tiedustelulaitteilla varustettuja tyyppejä. Poliittisena ennakkokannanottona pääministeri totesi, että kyseessä on valitettava yksittäistapaus, mikä tarkoittaa sitä, että edellisistä ilmatilanloukkauksista lähetetyn nootin epäonnistuttua ei valtioneuvosto halua ottaa asiaa korkeaprofiiliseen käsittelyyn.

Henkilökohtainen elämä

Matti Vanhanen on useaan otteeseen ilmaissut kantansa, ettei hän kommentoi yksityiselämäänsä ja ettei se kuulu muille. Merja Vanhanen kertoi STT:lle 6. huhtikuuta 2005 eroavansa ja asumusero astui voimaan toukokuussa. Sekä Merja että Matti Vanhanen ovat kieltäytyneet käsittelemästä asiaa julkisuudessa. Avioeron harkinta-aika kului umpeen lokakuussa 2005, mutta kumpikaan ei hakenut virallisesti avioeron vahvistusta. Heinäkuussa tanskalaisen kustantamo "7 päivää"-lehti julkaisi anonyymisti esiintyneen "Kaarina"-nimisen naisen haastattelun. "Kaarina väitti, että Vanhasella ja hänellä olisi ollut kaksi vuotta suhde. Vanhanen ei kommentoinut millään tavalla asiaa, ja ilmoitti, että yksityiselämään liittyvistä asioista hän ei kommentoi. Vanhanen kuitenkin keskeytti kesälomansa ja tuli ilmoittamaan kantansa Yleisradioon. Vanhanen totesi, ettei hän lähde kommentoimaan lehdistön ehdoilla tapahtuvaa uutisointia. Anonyymisti kasvot peitetysti lehdissä esiintynyt "Kaarina" ei ole tullut julkisuuteen eikä väitteille ole esitetty pitäviä todisteita. Lauantaina 16. heinäkuuta 2005 Vanhanen totesi haastattelussaan, että kohulla on vaikutusta presidentinvaaliin.[http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-07-16,4:314639,1:0:0:0:0:] Vanhanen on myös todennut, että kohu rakennettiin juuri presidentinvaalien vuoksi. Perjantaina 22. heinäkuuta 2005 Matti Vanhanen antoi Helsingin Sanomille, Ilta-Sanomille ja Iltalehdelle tiedotteen pääministerin kansliasta, minkä mukaan häntä varoitettiin Seitsemän päivää -lehdessä julkaistavata artikkelista. Hän ei kuitenkaan suostunut "Kaarinan" ehdotukseen.

"Hevimies"

Toukokuussa 2005 Vanhanen vieraili Japanissa Finnish Metal Days -tapahtumassa, jossa esiintyi neljä Spinefarmin metallibändiä. Vanhanen oli Japanissa muista syistä, mutta suostui Musexin (Music Export Finland) pyynnöstä paikalle ja kuunteli Deep Insightin, Boomhauerin, The 69 Eyesin ja Tigerbombsin keikat läpi. Myöhemmin Vanhanen vietti aikaa takahuoneessa ainakin The 69 Eyesin ja Deep Insightin kanssa. Matkaseurueessa virisi epäilys, että Vanhasen sisimmässä asuu "hevimies", minkä hän tunnustikin. Seuraavana päivänä Vanhanen kommentoi jo paperialan lakkoa Helsinki-Vantaan lentoasemalta. (Suomalainen Rock esittäytyi Tokiossa, Rumba 10/05)[http://www.kaleva.fi/cf/juttu.cfm?j=484466] Lokakuussa 2005 Vanhanen kävi kiteeläisen Nightwish-yhtyeen kiertueen päättäneessä konsertissa. Hän esitti toivomuksen, että jokin suomalainen huippuyhtye voisi saada valtakunnallisen yrittäjätunnustuksen.[http://www.taloussanomat.fi/etusivu/4683678.asp] [http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=80472]

Merkittäviä luottamustoimia

- Nuoren keskustan liiton puheenjohtajana 1980–1983.
- Keskustan puoluehallitus 1980–1983.
- Espoon kaupunginvaltuusto 1981–1984
- Kansanedustaja 1991–
- Keskustan varapuheenjohtaja 2000–2003, puheenjohtaja 2003–
- Puolustusministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksessa 17. huhtikuuta 2003–24. kesäkuuta 2003
- Suomen pääministeri 24. kesäkuuta 2003– Lisäksi hän on toiminut muun muassa Neste/Fortum Oyj:n ja HOK:n hallintoneuvostoissa, Uudenmaan liiton hallituksessa, Suomen varusmiesliiton puheenjohtajana ja Maaseudun raittiusliiton puheenjohtajana.

Julkaisut

- Elinympäristö -80 Maaseudun Sivistysliiton opintokeskuksen ja Nuoren Keskustan Liiton opintokurssi luonnontalouden kysymyksistä (1979, toim.)
- Seurantaraportti valtioneuvoston nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta (1986)
- Raportti nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta (OPM) (1986)
- Vihertyvä Uusimaa : Keskustan Uudenmaan piirin historia III-IV (toimitettu teos) (1987, 1997, toim.)
- Ensimmäinen kausi (1995)
- Uudistajat (1999, yhdessä Tanja Karpelan kanssa)
- Vaikeita valintoja (2002)
- Se on ihan Matti, Timo Laaninen, 2005 [http://www.mattivanhanen.net/?sivu=kirjaesite], Maahenki Oy

Triviaa

- Matti Vanhanen tunnetaan absolutistina.
- Vanhanen on myös sanonut, että hänen sisällään on ollut aina "hevimies".
- Matti Vanhanen pitää spagetista, kunhan se ei ole liian maustettua.

Aiheesta muualla

- [http://www.eduskunta.fi/Vanhanen_Matti Eduskunnan esittelysivu]
- [http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/414/index.html Matti Vanhasen kotisivut]
- [http://www.keskusta.fi/content/henkilot/vanhanen.html Keskustahistoria]
- [http://www.keskusta.fi/apila/uutiset/?article_id=11792&Keskusta_Session=6983c8b4c3d7070df8dfdc1fcb83ca4b Ajankohtaista] Vanhanen, Matti Vanhanen, Matti Vanhanen, Matti ja:マッティ・ヴァンハネン

1906

Tapahtumia

- 6. toukokuuta - Nikolai II perusti Venäjän kansallisen duuman. Se kokoontui heinäkuussa ja hajotettiin kymmenessä viikossa.
- 1. kesäkuuta - Suomessa säätyvaltiopäivät hyväksyivät uuden valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain. Valtiopäivät korvattiin yksikamarisella eduskunnalla. Sekä miehet että naiset saavat yleisen äänioikeuden (naisille Suomessa Euroopan ensimmäisenä maana).
- 3. lokakuuta - SOS:sta tuli virallinen hätämerkki.
- Roald Amundsen purjehtii Luoteisväylän läpi.
- Kommunistinen manifesti käännettiin suomeksi.

Syntyneitä

- 7. helmikuuta - Henry Pu-Ji, 1908–1912 ja 1917 Kiinan keisari.
- 18. helmikuuta - Hans Asperger, itävaltalainen lastenlääkäri
- 22. huhtikuuta - Ruotsin prinssi Gustaf Adolf (k. 1947)
- 28. huhtikuuta - Kurt Gödel, matemaatikko (k. 1978)
- 25. syyskuuta - Dmitri Šostakovitš, säveltäjä (k. 1975)
- marraskuu - Faisal ibn Abd al-Aziz, Saudi-Arabian kuningas
- 16. joulukuuta - Leonid Brežnev, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri
- 25. joulukuuta - Ernst Ruska, fyysikko, Nobel-voittaja

Kuolleita

- 29. tammikuuta - Tanskan kuningas Kristian IX
- 19. huhtikuuta - Pierre Curie, fyysikko
- 23. toukokuuta - Henrik Ibsen, näytelmäkirjailija ms:1906 ko:1906년 ja:1906年 simple:1906 th:พ.ศ. 2449

Santeri Alkio

Poliitikko, kirjailija ja lehtimies Santeri Alkio (oik. Aleksander Filander) syntyi Laihialla 17. kesäkuuta 1862 ja kuoli Laihialla 24. heinäkuuta vuonna 1930. Alkion vanhemmat olivat Juho ja Maria (o.s. Jakku) Filander ja hän oli naimisissa opettaja Anna Augusta Faleniuksen kanssa vuodesta 1896. Santeri Alkio aloitti toimintansa Nuorsuomalaisessa Puolueessa mutta arvioi sitten sen liian liberaaliksi maalaisväestölle, koska silloiset kaupunkilaispuolueet eivät hänen mielestään riittävästi ottaneet huomioon maaseudun asiaa. Välttääkseen maalaisväestön joutumisen sosialismin pauloihin hän perusti Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalaisen Maalaisliiton, jonka myöhemmin (1908) yhdisti vähemmän aatteelliseen Maalaisväestön liittoon. Hänestä tuli Maalaisliitto-puolueen eli nykyisen Keskustan pääideologi, ja häntä pidetään yhä Keskustan henkisenä isänä, minkä vuoksi puolueen piirissä edelleen puhutaan alkiolaisuudesta. Santeri Alkion mukaan on myös nimetty Alkio-opisto. Alkio toimi puolueen kansanedustajana vuosina 1907 - 1908 ja 1914 - 1922. Eduskunnan varapuhemiehenä hän oli vuodet 1917 ja 1918, sekä sosiaaliministerinä 1919 - 1920. Toimiessaan sosiaaliministerinä Vennolan hallituksessa (15. elokuuta 1919 - 15. maaliskuuta 1920) hän oli raittiusmiehenä säätämässä Suomeen kieltolakia ja myös esitteli sen vastaavana ministerinä presidentti Ståhlbergin vahvistettavaksi. Alkio oli myös erittäin tuottelias kirjailija sekä sanomalehti Ilkan perustaja ja päätoimittaja vuosina 1906 - 1930. Alkiota esittävä postimerkki julkaistiin 17. kesäkuuta 1992.

Alkion näkemyksiä

Alkio oli innokas demokratian ja Suomen itsenäisyyden puolestapuhuja. Hän johti nuorisoseuraliikettä, joka ennen kaikkea halusi puolustaa maalaiselämän arvoja sekä vaalia raittiutta ja terveitä elämäntapoja. Raittiusihanteen synnyttämä tavoite oli tuolloin yhteinen myös niin herätys- kuin työväenliikkeelläkin. 1918 Alkio kannatti Suomen itsenäistymistä ja Svinhuvudin itsenäisyyssenaattia. Hän oli kannattanut korkeimman valtiovallan riistämistä Venäjän väliaikaiselta hallitukselta jo kesällä 1917 valtalain (Lex Tulenheimo) yhteydessä osana Suomen itsenäistymistä oikeiston vielä vastustaessa. Alkio piti venäläissotilaiden tukemaa punaisten kapinaa yrityksenä palauttaa Suomi Neuvosto-Venäjään: "Sen [kapinan] tarkoituksena on tehdä tyhjäksi Suomen itsenäisyys." Hän oli myös pasifisti. Maan Ääni -lehdessä hän kirjoitti 15.1.1920: "Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa."

Teoksia

- Teerelän perhe (1887)
- Puukkojunkkarit - kuvauksia nyrkkivallan ajalta (1894) ([http://www.gutenberg.org/files/13991/13991-8.txt kokoteksti])
- Murtavia voimia (1896) ([http://www.gutenberg.org/files/14292/14292-8.txt kokoteksti])
- Jaakko Jaakonpoika (1913) ([http://www.gutenberg.org/files/14349/14349-8.txt kokoteksti])
- Uusi aika (1914)
- Patriarkka (1916)
- Ihminen ja kansalainen (1919)
- Yhteiskunnallista ja valtiollista (1919)
- Maalaispolitiikkaa I - II (1919, 1921)
- Kootut teokset I - XIII (1919 - 1928)
- Valitut teokset (1953)

Aiheesta muualla

- [http://www.gutenberg.org/catalog/world/authrec?fk_authors=5319 Santeri Alkio Gutenberg-projektissa], Alkion teoksia elektronisessa muodossa
- [http://www.keskusta.fi/content/henkilot/alkio.html Keskustahistoria] Alkio, Santeri Alkio, Santeri Alkio, Santeri

Kuntauudistus

Kuntauudistus on hanke, minkä tarkoituksena on suurentaa Suomen kuntakokoa kunnallisten palveluiden tuottamiseksi pienemmin yksikkökustannuksin.

Kunnan tehtävät

Kunnan tehtävänä on kuntalain mukaan hyvinvoinnin ylläpitö ja kestävä kehitys. Kunnan on täytettävä laeissa säädetyt lakisääteiset velvoitteensa. 1990-luvulta valtio on maksanut 1/2 - 2/3 kunnille määräämistään uusista velvoitteista, mikä on johtanut kunnallisverojen nousuun. Kunnallisverojen nousua pienituloisilla on hyvitetty kunnallisen tuloveron vähennyksellä, mikä on vienyt kuntien veropohjaa. Kunnallisen tuloveron lisäksi kunnille on säädetty katumaksuista alkanut kunnallinen kiinteistövero, minkä määrä on laissa rajoitettu. Valtion tarkoituksena on vajailla kompensaatioilla saada kunnat tuottamaan palveluitaan suuremmissa yksiköissä yhdessä tai pidättäytymään niistä toimista, mitkä eivät ole lakisääteisiä velvotteita. Peruskuntien yhdistyessä valtio myöntää yhdistymistukea.

Kunnallishallinnon historia

Suomessa kunnat muodostettiin autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan aikana vuoden 1865 kunta-asetuksen perusteella evankelis-luterilaisista seurakunnista ja kappeliseurakunnista, jolloin kuntajaon pohjaksi tuli pääasiassa maalaiskunnista muodostuva seurakuntajako ja joissain tapauksissa seurakunnalle alisteisista kappelikunnista. Rukoushuonepiirin, kappeliseurakunnan tai seurakunnan muodostuminen riippui aikanaan alueen asukkaiden tahdosta ja kyvystä rakentaan itselleen rukoushuone, kappeli tai kirkko ja maksaa papiston apulaisen, kappalaisen tai kirkkoherran palkka. Vähävaraisilla ja harvaanasutuilla alueilla kuntien pinta-ala muodostui suureksi, kun taas tiheämmin asutuille ja vauraammille alueille muodostui paikallishallinnon yksikköjä enemmän ja pienemmälle alueelle. Teollistumisen myötä toteutui myös jako kaupunkeihin ja niitä ympäröiviin maalaiskuntiin, missä päätöksentekoon vaikuttivat porvareiden ja teollistajien sijasta maanomistajat. 1865-1873 luotiin ensimmäiset kuntalait, missä tehtiin jako maalaiskuntiin ja kaupunkeihin. Kaupungeissa maistraatin toimintamenot maksettiin kaupungin varoista, kun taas maaseudulla vastaava hallinto ylläpidettiin valtion varoin. Vastuu maistraatin ylläpidosta siirtyi vasta 1964 ns. uusien kaupunkien yhteydessä valtiolle, jolloin kynnys kaupungiksi muuttumiseen alentui ja ero suuren teollistuneen maalaiskunnan ja pienen kaupungin välillä pieneni. Suomen itsenäistyttyä säädettiin 1917-1919 kuntalait ja perustuslait, mitkä määrittelivät yleiset, yhtäläiset, salaiset ja suhteelliset vaalit myös kunnallishallinnon perustaksi aikaisemmasta veronmaksusta riippumatta. Valtiollisissa vaaleissa vastaava uudistus oli toteutunut säätyvaltiopäivien lakkauttamiseen ja eduskunnan perustamiseen vuoden 1906 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa. 1925 kuntajaotus säädettiin riippumattomaksi evankelis-luterilaisten seurakuntien alueista tai muista ulkoisista jaoista. Kuntien ja seurakuntien lukumäärä maassa tulivat näin riippumattomiksi toisistaan. Koska kunnat osoittautuivat pieniksi joidenkin tehtäviensä suorittamiseksi virallistettiin kuntien muodostamien yhteisöjen, kuntayhtymien muodostaminen ja hallinto sekä purkaminen lakiin 1932. Kuntayhtymiä on erityisesti maakunnallista kokoa olevissa palveluissa, kuten erikoissairaanhoidossa keskussairaalapiireissä ja ammattikoulutuksessa. 1949 uudistetaan kunnallislaki ja kuntia koskevaa lainsäädäntöä yhtenäistetään. Kaikkiin kuntatyyppeihin tulee kunnanjohtaja. 1970 perustetaan kunnallinen työmarkkinalaitos palkkauksen yhtenäistämiseksi. Hyvinvointiyhteiskunnan mukana kunnat saavat valtiolta lisää tehtäviä ja valtionapuja. 1977 uudessa kunnallislaissa kuntien ja kaupunkien erot poistetaan. Kuntasuunnittelu tulee pakolliseksi. 1989 alkaa vapaakuntakokeilu. 1993 luovutaan kuntien menoja vastaavien valtionapujen tarkasta määrittelemisestä ja kunnat voivat laskennallisin perustein saamansa jako-osuudet käyttää vapaan harkintansa mukaan lakisääteiset velvoitteensa kuitenkin täyttäen. Tämä auttaa saneeraamaan kuntataloutta laman olosuhteissa ilman suoranaisia valtiovarainministeriön ohjeita. 1995 säädetään uusi kunnallislaki, mikä lisää kuntien autonomiaa.

Ehdotuksia kuntauudistuksiksi

Kuntaliitokset

Verrattuna muihin maihin on suomalanen kunta erittäin itsenäinen laajojen velvoitteidensa vuoksi. Ensimmäisenä ajatuksena on ollut tukea pienten kuntien yhdistymistä suuremmiksi. Monissa tapauksissa yhdistyvät kaupunki ja sitä ympäröivä kehyskunnaksi kutsuttu maalaiskunta. Joskus myös kolme kuntaa yhdistyvät yhdeksi. Kolmesta kunnasta muodostettu kunta on 1969 muodostunut Kruunupyy (Kruunupyy, Ala-Veteli ja Teerijärvi). Riippumatta kunnallisesta erillisyydestä on teollistumisen, kaupungistumisen ja tieyhteyksien vuoksi olemassa kuntia, missä vanhan kirkonkylän lisäksi on uusi kuntakeskus. Jyväskylän maalaiskunnassa, joka on Nurmijärven kanssa toinen yli 30 000 asukkaan maalaiskunnasta, on kolme kuntakeskusta: Tikkakoski, Palokka ja Vaajakoski, mikä edellyttää tasapuolisuutta palvelujen järjestämisessä. Kuntaliitoksia yleensä kannatetaan valtiollisesti tapana tehostaa palvelujen tuotantoa, mutta vastustetaan paikallisesti peruskoulun ala-asteiden toiminnan turvaamiseksi omassa kylässä tai siksi, että pelätään suuremman kunnan, yleensä kaupungin kanssa yhtymisen aiheuttavan palveluiden heikkemenistä omalla alueella.

Tanskan malli

Kuntaliiton lehden keskustelualoitteeksi nostama Tanskan malli tarkoittaisi yksinkertaisesti suurempien kuntien muodostamista, Tanskassa aiotaan vähentää kuntien lukumäärää sataan. Suomeen mekaanisesti sovellettuna asukasluvun perusteella malli tarkoittaisi sitä, että Uudellamaalla, Hämeessä ja Varsinais-Suomessa kuntamäärää pitäisi lisätä Tanskan kokoisella alueella, kun taas Lappiin pitäisi muodostaa Pohjois-Lapin käsittävä Sodankylän kaupunki, minkä pinta-ala kattaisi Belgian ja suuren osan Hollantia.

Saimaankaupunki

Suurin esitetty kuntaliitos on Lappeenrannan ja Imatran sekä Joutseno mahdollinen yhdistyminen nauhakaupungiksi. Hanke on viivästynyt lähinnä siksi, että Imatralla on ollut epäilyksiä Lappeenrannan kanssa muodostettavan kaupungin aiheuttamista palveluvaikutuksista. [http://www.saimaankaupunki.fi/]

Maakuntamallit

Ahvenanmaan maakunnallinen itsehallinto

Ainoa täysin toteutettu maakuntahallinto Suomessa on Ahvenanmaan autonomisen maakunnan hallinto, missä alueen kunnat ovat siirtäneet päätösvaltaa Ahvenanmaan käräjillä itsehallintolain suomin laajoin valtuuksin. Ahvenanmaalla kunnat ovat pieniä saaristokuntia.

Kainuun maakuntahallintokokeilu

Kainuussa on kokeillaan maakuntahallintoa vaaleilla valitun maakuntavaltuuston pohjalta. Manner-Suomen 18 muussa maakunnassa maakuntavaltuuston nimeävät kunnanvaltuustot. Kainuun maakuntakokeilussa ovat mukana Kainuun kymmenen kuntaa: Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi, Vaala ja Vuolijoki. Motiivina kokeiluun lähtemiselle on maakunnan väestötappio ja väestön ikääntyminen, mikä aiheuttaa suuren sosiaalityön ja terveydenhuollon tarpeen. Kokeilun tuloksena arvellaan olevan Kainuun kymmenen kunnan muuttuminen neljäksi kunnaksi. [http://www.kainuu.fi/kainuunliitto/hallintokokeilu.htm]

Seutukunnat

1994 perustettiin Suomen seutukunnat Euroopan unionin NUTS4 (nykyään LAU1)-tilastojakoalueiksi kuntien NUTS5 (nykyään LAU2) ja maakuntien NUTS3 väliin. Yhtenä ajatuksena oli se, että kunnat seutukuntayhteistyön EU-projektien tuloksena myöhemmin yhdistyisivät yhdeksi kunnaksi. Tässä mallissa Suomen 432 kunnasta tulisi 77 seutukuntaa. Käytännössä kuntien yhteistyö seutukunnissa ja maakunnissa menee vanhojen kuntayhtymien kautta eikä seutukuntayhteistyöstä ole seurannut kuntaliitoksia. Seutukunnat eivät ole lukumäärältään eivätkä kokoonpanoltaan vakaita. Rajakunnat, joilla on yhteyksiä muihin seutukuntiin saattavat vaihtaa seutukuntaa paremman yhteistyön aikaansaamiseksi projekti- ja kehittämistyössä.

Maakunnat

Suomen maakunnat nykymuodossaan perustettiin 1997 hallinnonuudistuksella, missä lakkautettiin 12 lääniä ja perustettiin viisi suurlääniä, mitkä vastaavat miltei Euroopan unionin tilastoalue NUTS2:n kokoa. Muodostuneen alueellisen tyhjiön hallitsemiseksi perustettiin hallinnolliset maakunnat läänin kuntien yhteistoimintaelimiksi.

Kunnallisen maakuntahallinnon liitynnät valtion aluehallintoon - Te-keskuksiin

Samalla perustettiin 15- työvoima- ja elinkeinokeskusta, koska jokaiseen maakuntaan ei myönnetty omaa valtionhallinnon te-keskusta. Österbottenin (ruotsinkielisen rannikkoseudun) ja Keski-Pohjanmaan maakunta ovat aluetason yhteistyössä Vaasassa sijaitsevan Pohjanmaan (Österbotten) te-keskuksen kanssa, Päijät-Häme Kanta-Hämeen te-keskuksen kanssa. Kymenlaaksossa Etelä-Karjala käyttää Kymen te-keskusta. Uudellamaalla Itä-Uusimaa käyttää Uudemaan te-keskusta yhdessä Uudenmana kanssa.

Keski-Pohjanmaa ja Itä-Uusimaa

Valtionhallinnon te-keskusten ja kunnallishallintojen maakuntien välinen yhteensopivuus määrittää alueellista kehittämistä. Pääkaupunkiseudun suomenkielisen väestön asuttamiseksi Helsingin ja Porvoon välillä olevaan Sipooseen on esitetty Itä-Uudemaan lakkauttamista ja yhdistämistä Uuteenmaahan. Näin ollen maakuntakaavalla voisivat Uudenmaan kunnat vaikuttaa myös Sipoon asutuksen kaavoitukseen. Keski-Pohjanmaalla sen itäinen osa Kaustisen seutukunta on pyrkinyt siirtymään maakuntastrategian avulla vaihtamaan Keski-Pohjanmaan te-keskuksen Pohjanmaan te-keskuksesta Pohjois-Pohjanmaan te-keskukseen, minkä vuoksi Kokkolan kaupunki haatoi maakuntaliiton hallinto-oikeuteen väärällä tavalla tehdystä päätöksestä maakuntastrategiasta maakuntaliiton ulkojäsenten muodostaman enemmistön turvin.

Aluekunta - yksi maakuntahallintomalleista

Maakuntahallintoa kunnallishallinnon järjestämiseksi tarkoittaa käytännössä sosialidemokraattisen projektipäällikkö Jukka Peltomäen ehdotus kuntaministeri Hannes Mannisen pyynnöstä asuinkunnista, missä kunnallinen päätöksentekovalta keskitetään 20 kuntaan nykyisten kunnanvaltuustojen jäädessä eräänlaisiks alueellisiksi paikallisneuvostoiksi. Tällöin kuntakoon määrittäisi 100 000 - 200 000 asukkaan keskussairaalapiiri eli terveydenhuollon erikoissairaanhoito. [http://www.kuntalehti.fi/uploaded/template/asp/kl_perustyyli.asp?version=50321&category=17]

Suomen Keskusta

Historia

Eduskuntapaikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Merkittäviä maalaisliittolaisia ja keskustalaisia poliitikkoja

Presidentit

Pääministerit

Puheenjohtajat

Muita maalaisliittolaisia, keskustapuoluelaisia ja keskustalaisia

Keskustalaisia tai keskustahenkisiä järjestöjä ja yrityksiä tai oppilaitoksia

Aiheesta muualla

Puolue

Katso myös

Vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu

Historia

Kritiikkiä

Konservatismi

Katso myös

Suomen sosialidemokraattinen puolue

Historiaa

SDP nykyään

Kritiikkiä SDP:tä kohtaan

SDP:n saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Merkittäviä sosialidemokraattisia poliitikkoja

Presidenttejä

Pääministereitä

Ministereitä

Kansanedustajia

Puolueen puheenjohtajat

Linkkejä

Puolue

Katso myös

Maalaisliitto

Historia

Eduskuntapaikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Merkittäviä maalaisliittolaisia ja keskustalaisia poliitikkoja

Presidentit

Pääministerit

Puheenjohtajat

Muita maalaisliittolaisia, keskustapuoluelaisia ja keskustalaisia

Keskustalaisia tai keskustahenkisiä järjestöjä ja yrityksiä tai oppilaitoksia

Aiheesta muualla

Liberalismi

Liberalismin erilaiset painotukset

Liberalismi-sanan erilaiset merkitykset

Liberalismin suppeus

Liberalismin suhde valtioon

Liberalismin suhde demokratiaan

Liberalismin suhde ammattiyhdistystoimintaan

Muita liberalismiin liittyviä termejä

Liberaali perinne yhteiskuntateorioissa

Tunnettuja liberaaleja

Linkkejä

Europarlamentti

Vaalit

Suomalaiset edustajat

Aiheesta muualla

Työreformi

Työreformin tausta

Ohjelman saama vastaanotto

Keskeiset kohdat

Työttömyysturvan uudistaminen: Työttömyysvakuutus

Perusturvan uudistaminen perustulon hengessä

Verouudistus

Yrittäjyyden helpottaminen

Paikallisen sopimisen oikeus ja mahdollisuus

Ohjelman vaikutus nykyään

Lähteet

2006

Ennustettuja tapahtumia

Matti Vanhanen

Poliittinen ura

Ulkopoliitiikka

Neutraali Venäjä-poliitikko

Henkilökohtainen elämä

"Hevimies"

Merkittäviä luottamustoimia

Julkaisut

Triviaa

Aiheesta muualla

1906