:: wikimiki.org ::
| Suomen Maaherrat |
Suomen maaherrat
Maaherra johtaa lääninhallituksen toimintaa. Maaherrat nimittää Suomen presidentti.
Luettelo maaherroista
- Pirjo Ala-Kapee, 1997–
- Kaarlo Hillilä, 1938–1947
- Uuno Hannula, 1947–1958
- Martti Miettunen, 1958–1973
- Asko Oinas, 1974–1994
- Hannele Pokka, 1994–
- Tuula Linnainmaa, 1997–
- Edvard Furuhjelm, 1901–1903
- Otto Savander, 1903–1905
- Guido Gadolin, 1905–1911
- Hjalmar Langinkoski, 1911–1915
- Axel Fabian af Enehjelm, 1915–1917
- Matts von Nandelstadh, 1917–1925
- Eero Pehkonen, 1925–1948
- Kaarle Määttä, 1949–1967
- Niilo Ryhtä, 1967–1973
- Erkki Haukipuro, 1973–1986
- Ahti Pekkala, 1986–1991
- Eino Siuruainen, 1991–
- Heikki Koski, 1997–2003
- Rauno Saari, 2003–
- Hjalmar von Bondsdorff, 1918
- William Isaksson, 1918–1922
- Lars Wilhelm Fagerlund, 1922–1937
- Torsten Rothberg, 1938
- Ruben Österberg, 1939–1945
- Herman Koroleff, 1945–1953
- Tor Brenning, 1954–1972
- Martin Isaksson, 1972–1982
- Henrik Gustavsson, 1982–1999
- Peter Lindbäck, 1999–
Maaherrat
Presidentti]
Presidentti on valtionpäämies tasavaltalaisessa hallitusmuodossa. Presidentin asema otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1789. Etelä-Amerikan valtioiden itsenäistyessä myös ne ottivat käyttöön presidentin tittelin johtajilleen, usein tarkoituksellisesti perustaen perustuslakinsa Yhdysvaltain perustuslakiin. Suomessa kulloisenkin valtionpäämiehen titteli on tasavallan presidentti, entisiä presidenttejä puolestaan kutsutaan vain presidenteiksi.
Euroopan ensimmäinen eurooppalainen presidentti oli Ranskan toisen tasavallan presidentti 10. joulukuuta valittu ja 20. joulukuuta 1848 virkavalan vannonut Napoleon Bonaparten veljenpoika Ludvig Napoleon, josta tuli 2. joulukuuta 1851 keisari Napoleon III. Ranskan ensimmäinen tasavalta oli vielä käyttänyt roomalaista järjestelmää, jossa johtajana olivat konsulit. Ensimmäinen presidentti Aasiassa oli Kiinan tasavallan presidentti Sun Jat-sen 1912.
Afrikan ensimmäinen presidentti oli Liberian presidentti Joseph Jenkins Roberts 1848-1855 ja 1872-1874. Syy Liberian varhaiseen tasavaltalaisuuteen on se, että Liberia perustustaltaan yhdysvaltalaistyylinen maa, koska se perustettiin lähinnä kveekareiden pyrkimyksistä tarjota kotimaa Afrikkaan palaaville entisille orjille.
Presidenttejä on valittu kansalaisten valitsemien valitsijamiesten kokouksen päätöksillä, suoralla kansanvaalilla tai parlamenttien valitsimina. Myös useat diktaattorit ovat virkanimikkeeltään presidenttejä, vaikka estävät käytännössä vastaehdokkaita kilpailemasta presidentin tehtävästä tasavaltalaisten periaatteiden mukaan.
Voimakkaasti enemmistöparlamentaarisissa maissa ei presidentillä välttämättä ole suurta päivänpoliittista valtaa, vaan hän on pelkästään maan keulakuva. Tällöin todellinen johtaja on usein pääministeri. Tässä mielessä jotkin tasavallat muistuttavat parlamentaarisia monarkioita. Maita jossa presidentillä on merkittävästi valtaa maan asioihin, ovat mm. Yhdysvallat, Venäjä ja Ranska. Maita, joissa presidentti on lähinnä keulakuva, ovat esimerkiksi Saksa, Intia, Italia ja Irlanti.
Suomen tasavallan presidentti
:Pääartikkeli: Suomen presidentti.
Suomen ensimmäiset valtionpäämiehet Pehr Evind Svinhufvud 1918 ja Carl Gustaf Emil Mannerheim 1918-1919 olivat valtionhoitajia, koska hallitusmuoto oli vielä vakiintumaton. Suomen ensimmäinen presidentti oli Kaarlo Juho Ståhlberg 1919-1925.
Suomessa presidenteiksi on valittu kolmivaiheisella valitsijamiesäänestyksellä Kaarlo Juho Ståhlberg 1919, Lauri Kristian Relander 1925, Pehr Evind Svinhufvud 1931, Kyösti Kallio 1937, Juho Kusti Paasikivi 1950, Urho Kekkonen 1956, 1962, 1968 ja 1978 sekä Mauno Koivisto 1982 ja 1988.
Poikkeuksellisia valintapoja on ollut Risto Rytin valitseminen presidentiksi 1940 Kyösti Kallion presidentiksi valinneiden vuoden 1937 valitsijamiesten avulla, Mannerheimin valinta presidentiksi 1944 eduskunnan päätöksellä, Juho Kusti Paasikiven valinta 1946 Mannerheimin presidenttikauden loppuun eduskunnan säätämällä lailla sekä Urho Kekkosen valitseminen lyhennetykssi nelivuotiseksi kaudeksi poikkeuslailla 1974. Ensimmäisen kerran Suomessa suoralla kansanvaalilla ilman valitsijamiehiä valittiin presidentiksi Martti Ahtisaari 1994. Vuoden 1988 vaaleissa Mauno Koivisto voitti valitsijamiesten suorittaman vaalin, mutta silloisen lain mukaan valitsijamiehiä ei olisi tarvittu, jos joku ehdokkaista olisi saanut yli 50 prosenttia kansan antamista äänistä.
Sanan alkuperä ja muita merkityksiä
Presidentti-nimitystä käytetään myös korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenteistä ja hovioikeuksien presidenteistä. Myös järjestöt voivat kutsua johtajaa presidentiksi, esimerkiksi Lions-klubi ja Helvetin enkelit. Presidentti-nimitystä käytetään myös suuryhtiöiden hallitusten puheenjohtajista. Sanan presidentti alkuperä on ranskan kielessä, johon se muodostettiin latinan sanasta praesidēre (='johtaa'). Alkuperäisiin osasiinsa pilkottuna tämä latinan verbi tarkoittaa sananmukaisesti edessä istuvaa, so. pöydän päässä istuvaa eli puheenjohtajaa.
Katso myös
- Irlannin presidentti
- Italian presidentti
- Kiinan presidentti
- Kiinan tasavallan presidentti
- Ranskan presidentti
- Saksan presidentti
- Suomen presidentti
- Venäjän presidentti
- Yhdysvaltain presidentti
Luokka:Politiikka
Luokka:Valtionhallinto
ja:大統領
simple:President
Itä-Suomi
Itä-Suomen lääni on yksi Suomen lääneistä. Läänin naapurit ovat Etelä-Suomen lääni, Länsi-Suomen lääni, Oulun lääni ja Venäjä.
Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Itä-Suomen lääni luotiin yhdistämällä Mikkelin lääni (lukuun ottamatta Heinolaa ympäristöineen, joka kuuluu Etelä-Suomen lääniin), Kuopion lääni ja Pohjois-Karjalan lääni.
Hallinto
Itä-Suomen lääninhallitus on seitsemän ministeriön ohjaama valtion aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen tehtävä on edistää läänin asukkaiden hyvinvointia ja tukea kuntia peruspalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä.
Lääninhallituksen palvelupisteet sijaitsevat Mikkelissä, Joensuussa ja Kuopiossa.
Maakunnat
Itä-Suomen lääni on jaettu 3 maakuntaan:
- Pohjois-Karjala (Norra Karelen)
- Pohjois-Savo (Norra Savolax)
- Etelä-Savo (Södra Savolax)
Kunnat
Itä-Suomen lääni on jaettu 64 kuntaan, joista kaupunkeja on 15, mukaan lukien Mikkeli, Joensuu ja Kuopio.
Suurimmat kunnat (as.)
# Kuopio 90595
# Joensuu 57617
# Mikkeli 46557
# Savonlinna 27490
# Varkaus 24243
# Iisalmi 22637
# Siilinjärvi 20260
# Lieksa 14065
# Pieksämäki 12447
# Kontiolahti 12359
Vaakuna
Itä-Suomen läänin vaakuna on luotu yhdistämällä Savon ja Karjalan vaakunat.
Ulkopuoliset linkit
- [http://www.laaninhallitus.fi/lh/ita/home.nsf Itä-Suomen lääni]
-
Luokka:Savo
ko:동핀란드 주
Lappi
:Lappi-sanalla on muitakin merkityksiä. Katso Lappi (täsmennyssivu).
Lappi (saamen kielellä Sápmi, ruotsin kielellä Lappland, norjaksi Finnmark, venäjäksi Кольский; Kolski) on saamelaisten perinteinen asuinalue. Suomen Lapin kunnissa paitsi Utsjoella saamelaiset ovat vähemmistö.
Nykyään Lappi kattaa pohjoisosat Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Venäjän Kuolan niemimaan. Lappi oli myös Ruotsin historiallinen provinssi. Lappi jakaantuu neljän eri maan hallinnollisten alueiden kesken:
- Ruotsin Norrbottenin lääni
- Norjan Finnmarkin maakunta
- Suomen Lapin maakunta ja Lapin lääni
- Venäjän Murmanskin alue
Suomen osa Lapista muodostaa Lapin läänin ja vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen myös Lapin maakunnan.
Katso myös
- Pirkkamiehet
Martti MiettunenMartti Miettunen (s. 17. huhtikuuta 1907, Simo - k. 19. tammikuuta 2002, Kauniainen) oli valtioneuvos, Suomen kolminkertainen pääministeri ja Lapin läänin maaherra.
Martti Miettunen syntyi 1907 Simon kunnassa Oulun pohjoispuolella pientilallisen poikana. Hän valmistui agrologiksi Mustialan maatalousopistosta 1932 ja työskenteli ennen poliittista uraansa pienviljelijänä sekä maanviljelysneuvojana.
Miettunen nousi eduskuntaan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa 1945 Maalaisliiton listoilta. Hän nousi nopeasti merkittäviin asemiin puolueessaan. 1946 - 1950 Miettunen toimi Maalaisliiton puoluesihteerinä. 1950-luvulla hän oli ministerinä lähes kaikissa hallituksissa: kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1950 - 1951 ja 1954 - 1956, maatalousministerinä 1951 - 1953, 1956 - 1957 ja 1958 - 1959, sekä valtiovarainministerinä 1956 ja 1957. Samalla hän nousi yhdeksi presidentti Urho Kekkosen lähimmistä miehistä.
Miettunen jätti kansanedustajuuden ja päivänpolitiikan kun hänet nimitettiin kotilääninsä Lapin maaherraksi 1958. Maaherran virasta Miettunen jäi eläkkeelle 1973. Presidentti Kekkonen kuitenkin kutsui luottomiehensä Miettusen kolmasti Lapista takaisin Helsinkiin, kun hänen tarvitsi miestä tärkeälle poliittiselle paikalle.
Ensimmäisen kerran Miettunen nimitettiin maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen pääministeriksi 1961. Miettusen lyhytikäinen hallitus oli väliaikaisratkaisu tilanteessa, jossa enemmistöhallituksen muodostaminen oli poliittisten riitojen vuoksi mahdotonta. Hallitus muistetaan lähinnä siitä, että sen pääministeri toimi presidentin sijaisena tämän kuuluisan Yhdysvaltain-matkan aikana 1961 ja joutui vastaanottamaan Neuvostoliiton nootin. 1962 Miettunen palasi takaisin maaherran tehtäviin.
1968 Miettunen kutsuttiin toisen kerran Mauno Koiviston hallituksen maatalousministeriksi. Suomi kärsi pahasta maatalouden ylituotantokriisistä, ja presidentti Kekkonen halusi maatalousministeriksi päivänpolitiikan ulkopuolisen henkilön, joka voisi tehdä radikaaleja ratkaisuja pelkäämättä suosionsa menetystä. Miettunen esitteli ns. pakettipeltolain, jolla maanviljelijöille maksettiin korvauksia siitä, että he jättävät peltonsa viljelemättä. Laki aiheuttikin paljon pahaa verta viljelijäväestön keskuudessa, mutta Miettunen saattoi palata 1970 jälleen Lappiin hallituksen hajottua.
Kolmannen kerran Kekkonen kutsui 1975 jo eläkkeellä olleen Miettusen hallituksenmuodostajaksi. Taloudellinen taantuma ja 60 000 työtöntä vaativat presidentin mielestä "hätätilahallituksen" muodostamista, ja pääministeriksi hän tahtoi jälleen politiikan ulkopuolisen henkilön. Maalaisliiton, SDP:n ja SKDL:n varaan koottu Miettusen II hallitus hajosi jo seuraavana vuonna vasemmiston riitoihin, mutta Miettunen johti keskustalaista vähemmistöhallitusta vielä vuoteen 1977. Hallitukset saivat aikaan vaatimattomia uudistuksia, mm. TUPO-ratkaisun, mutta epäonnistuivat työttömyyden hoitamisessa.
1977 Miettunen jäi lopullisesti eläkkeelle politiikasta, ja presidentti Kekkonen nimitti hänet valtioneuvokseksi. Vuoden 1982 presidentinvaaleissa hän tuki Ahti Karjalaista Kekkosen seuraajaksi, mutta eli muuten julkisuuden ulottumattomissa.
Martti Miettunen kuoli 94 vuoden iässä Kaunialan sotavammasairaalassa 2002. Miettunen toimi ministerinä yhteensä yli 4300 päivää, mikä on neljänneksi eniten Suomen poliittisessa historiassa.
Miettunen, Martti
Miettunen, Martti
Ahvenanmaa
Ahvenanmaa (ruotsiksi Åland) on saariryhmä Itämeressä. Se muodostaa Suomeen kuuluvan demilitarisoidun itsehallinnollisen maakunnan. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi. Maakunnan väkiluku on 26 010 ja sen pääkaupunki on Maarianhamina.
Maantiede
Ahvenanmaa sijaitsee Pohjanlahden ja Itämeren pääalueen välissä. Maakuntaan kuuluu yli 6 500 saarta ja luotoa, joista Manner-Ahvenanmaa on suurin. Ruotsista sen erottaa kapeimmalta kohdaltaan noin 50 km leveä, saareton ja syvä Ahvenanmeri. Varsinais-Suomen saaristoa vastaan rajana oleva Kihti (Skiftet) sen sijaan on saarekas ja kapea.
Pääsaari, Manner-Ahvenanmaa, on yli 50 km pitkä; siihen luetaan myös kapean Marsundin erottama Eckerö sekä Lemland ja Lumparland. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Vuoriperusta on enimmäkseen karkearakeista punervaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä. Korkein huippu on
Orrdalsklint (132 m) Saltvikin pitäjässä.
Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpö +5°, helmikuun -4°. Kasvillisuus yleensä rehevää, kasvisto lajirikas, siemenkasveja noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava marjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrnipensas. Eläimistöstä puuttuvat muun muassa hirvi, ilves ja metso.
Ahvenanmaan nimikkolajit ovat metsäkauris, merikotka, kevätesikko, hauki ja eloperäinen kalkkikivi.
Historia
Esihistoria
Orrdalsklint ja Långbergen Saltvikissä, Ahvenanmaan korkeimmat kohdat, alkoivat kohota merestä n. 10 000 vuotta sitten. Pikku hiljaa syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella. Saarten vanhimmat arkeologiset kulttuurilöydöt edustavat kampakeraamista kulttuuria n. 4000 eaa. Noin 2500 eaa Ahvenanmaalle saapui kuoppakeramiikka ja noin 1800 eaa kuoppakeramiikan korvaa kiukaisten-kulttuurin löydöt. Saarten sijainnista johtuen skandinaavinen vaikutus on arkeologisessa aineistossa Ahvenanmaalla voimakkaampi kuin manner-Suomessa. Pronssikauteen ajoittuva Kökarin asuinpaikka lienee Puolan pohjoisrannikolta saapuneiden hylkeenpyynti- ja kaupparetkikuntien muistoa. Ahvenanmaalle on saapunut vaikutteita ja asukkaita idästä, lännestä ja etelästä koko saariryhmän olemassaolon ajan.
Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaallakin runsaat. On vaikea sanoa, mitä kieltä saarten rautakautinen väestö puhui. 1000-luvulla saariryhmä ehkä autioitui, mutta sai pian uuden asutuksen Ruotsin suunnasta.
Ahvenanmaan muinaishistoria ei välttämättä olekaan niin ruotsalainen kuin luullaan. Ahvenanmaan ruotsinkielinen nimi Åland on Lars Huldénin tutkimusten mukaan (Finlandssvenska bebyggelsenamn) muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta ahva, joka on sama sana kuin latinan aqua 'vesi'. Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana "ahvena" ahven), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä ruotsalainen sana å. Sanan loppu -maa olisi sitten käännetty ruotsiksi -land.
Huldénin mukaan Ahvenanmaan nimistöstä osa on myös mahdollisesti suomalaisperäisiä tai suomalaisiin viittaavia nimiä. Tällaisia ovat hänen mukaan ehkä mm. Finbo, Finby, Finholma, Finnö, Finström, Geta (Kaita), Jomala, Jomalby, Jurmo (Jurimaa), Korsö (Koskipää), Lappo, Lappvesi, Leisor (Laitasaari), Lemböte, Lemland, Lumparby, Lumparland, Lumpo, Posta, Seglinge (Seilonen), Simskälä (Simasalo), Sålis (Saarilaksi) ja Töftö (Toivottu).
Ruotsalaisuuden aika
Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Korsholman linnaläänin keskusalue. Lääni siirtyi vuoden 1809 rauhassa osaksi Venäjään liitettyä Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa.
Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana.
Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Suomen itsenäisyyden alkuaikoina, Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom, ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta.
Suomen sisällissodan (1918) aikana Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan — nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä.
Ahvenanmaan kysymys joutui Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon. Saarelaisten enemmistö on nykyisin tyytyväinen itsehallintoon.
Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. Ahvenanmaan linnoitukset purettiin jo vuonna 1919.
Itsehallinto
1919
Suomen eduskunta on vahvistanut itsehallinnon Ahvenanmaan itsehallintolailla 1920, jota uudistettiin 1951 ja 1991.
Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta. Ahvenanmaalla on oma lakeja säätävä parlamentti, maakuntapäivät. Maakuntapäivät kokoontui ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922. Sitä juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä. Maakuntapäivät nimittää maakuntahallituksen.
Seuraavilla aloilla Ahvenanmaa toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja omine hallintokoneistoineen:
- opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
- terveyden- ja sairaanhoito
- ympäristöasiat
- elinkeinoelämän edistäminen
- sisäinen liikenne
- kunnallishallinto
- poliisitoimi
- postilaitos
- radio ja televisio
Suomen liittyessä Euroopan unioniin Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaalla järjestettiin liittymisestä oma erillinen kansanäänestys. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa verovapaan myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä.
Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnosta johtuen Ahvenanmaan lääninhallituksella on erilaiset tehtävät kuin muun Suomen lääninhallituksilla.
Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 alkaen Ahvenanmaan omia postimerkkejä. Myös omasta rahasta on välillä keskusteltu ja 1994 Ahvenanmaalta käsin pyrittiin julkaisemaan 100 taalerin juhlaraha. Tämä hanke kiellettiin, koska valtakunnan rahayksiköksi oli määrätty markka.
Kotiseutuoikeus
Ahvenmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta.
Kunnat
Ahvenanmaalla on yhteensä 16 kuntaa, joista Maarianhamina on ainoa kaupunki.
Muuta
- Ahvenanmaan suomalaiset
Tunnettuja ahvenanmaalaisia
- Gustaf Erikson, laivanvarustaja
- Janne Holmén, kestävyysjuoksija
Yrityksiä ja yhdistyksiä
- Chips Abp, elintarvikealan konserni
- Viking Line Abp, laivanvarustamo
- Ålands Penningautomatförening (PAF), peli- ja raha-automaattiyhdistys
Tunnettuja urheiluseuroja
- IFK Mariehamn (jalkapallo, Veikkausliiga)
Linkkejä
- [http://www.aland.fi/ Ahvenanmaan kotisivu (ruotsiksi)]
- [http://www.aland.fi/alandfi/ Ahvenanmaa pähkinänkuoressa]
Luokka:Suomen saaret
Luokka:Ahvenanmaa
ko:올란드 제도
ja:オーランド諸島
Luokka:Suomen politiikkaSuomen politiikkaan liittyviä artikkeleja.
Luokka:Politiikka
Politiikka
Pierre Gassmann
Pierre Gassmann (
- 1913 [nach anderen Quellen: 1914] in Breslau, † 5. Juli 2004 in Paris) ist der Gründer von Picto und war der wahrscheinlich berühmteste Fotolaborant (Printer) der Welt.
Leben
Gassmann wurde 1913 in Breslau geboren, wo seine Mutter ein Röntgenlabor betrieb. Er begann im Alter von zwölf Jahren mit dem Fotografieren und wurde beeinflusst von Künstlern wie Paul Klee, Oskar Kokoschka oder László Moholy-Nagy, die zum Bekanntenkreis seiner Mutter gehörten.
Er begann in Berlin zu studieren, floh jedoch als Jude und Kommunist unmittelbar nach der Machtergereifung durch die Nationalsozialisten nach Paris in den Montparnasse. Dort traf er neben zahlreichen anderen Künstlern auch seine spätere Geliebte, Gerda Taro, und 1935 den Ungarn Endre Friedmann; Friedmann, der sich jetzt Robert Capa nannte, hatte eine Affäre mit Gerda Taro, die Freundschaft zwischen Gassmann und Capa hielt jedoch bis zu Capas Tod.
Seinen Lebensunterhalt bestritt Gassmann als "Laborant", zunächst noch im heimischen Badezimmer; seine Geschicklichkeit im Fotolabor sprach sich rasch herum, obwohl es zu dieser Zeit noch keine Fachlabore gab: Wer beruflich fotografierte, entwickelte seine Bilder selbst.
Nicht so jedoch der Franzose Henri Cartier-Bresson, der zu einer neuen Generation von Fotojournalisten gehörte und weder Geschick noch Interesse für die Laborarbeit aufbrachte. Gassmann wurde so zur rechten Hand Cartier-Bressons; zu seinen weiteren namhaften Kunden und teilweise auch Freunden zählten seit Ende der 40er Jahre u.a. Jacques-Henri Lartigue, André Kertész, Robert Doisneau, Martin Munkacsi, Robert Capa und Emanuel Rudnitzky, besser bekannt als Man Ray.
Neben seiner Laborarbeit fotografierte er in Paris; als 1947 die Agentur Magnum Photos gegründet wurde, zählte er zu den Gründungsmitgliedern. Nach Ausbruch des Krieges tauchte Gassmann unter und arbeitete für die Résistance.
Nach Kriegsende arbeitete Gassmann noch kurz als Fotoreporter, bis er 1949 feststellte, "überall, wo er hinkam, war Robert Capa vor ihm gewesen, und er hatte die besseren Bilder gemacht" (Michael Ebert in: Der König des Schattenreichs). Danach gab er das Fotografieren auf und konzentrierte sich vollständig auf das, was er am besten konnte: Die Laborarbeit.
1950 gründete er daher das erste Fachlabor Europas, Picto (Pictorial Service), in der Rué de la Comète. Bestärkt durch den raschen Erfolg richtete er noch ein Mietstudio ein, ein Konzept, das später F. C. Gundlach mit PPS in Hamburg nachmachte.
Gassmann und das Labor Picto erwarben sich einen ausgezeichneten Ruf; Harper's Bazaar ließ dort Aufträge aus Übersee verarbeiten, zwischen 1956 und 1978 stellte Picto zahlreiche Prints für die Photokina-Bilderschauen her und für Magnum Photos war Picto schlicht "unser Labor". Picto betreibt heute 12 Filialen in Frankreich und eine in Südafrika (Kapstadt).
Gassmann blieb bis ins hohe Alter aktiv, arbeitete im Labor und setzte sich mit der Digitaltechnik auseinander; um 1997 schaffte er einen Apple Macintosh an und erlernte noch mit 84 Jahren die digitale Bildbearbeitung: "Mit der Gelassenheit des Mannes, der sich selbst erfunden hatte, saß er am Mac, scannte und druckte. Anachronistisches Verhalten passte nicht zu dem Pragmatiker. Die Art der Herstellung war sekundär, für ihn zählte das Ergebnis, das gute Bild – und dem gehörte seine ganze Leidenschaft" (Michael Ebert in: Der König des Schattenreichs).
Im Sommer 2004 starb Gassmann im Alter von 91 Jahren.
Werk
Pierre Gassmann erklärte 1995 in einem Interview sein Selbstverständnis: "Der Fotograf ist der Komponist, er schreibt die Noten, und ich bin der Dirigent, der seine Partitur interpretiert".
Mit seinen eigenen Fotografien gelang es Gassmann nie, aus dem Schatten von Capa oder Cartier-Bresson herauszutreten; mit seinen hochwertigen Prints prägte er aber – quasi aus dem Hintergrund – das, was die Öffentlichkeit von diesen Fotokünstlern zu sehen bekam: die Vergrößerungen ihrer Bilder; so fertigte er beispielsweise die autorisierten Abzüge für Man Ray an, die heute in Ausstellungen gezeigt werden.
Ausstellungen
- 1997: "Pierre Gassmann - Interprète et photographe", Berliner Zentrum für Fotografie (ZFF)
Siehe auch
- Serge Béguier, ein weiterer namhafter Printer
Literatur
- Michael Ebert: Der König des Schattenreichs. Zum Tod von Pierre Gassmann. In: Photonews 9/04: S. 7 (ausführlicher Nachruf)
- Pierre Gassmann, Rosalind Krauss und Caroline Elissagaray: Maurice Tabard. Paris, Contrejour 1987
- Pierre Gassmann (Hrsg.): Atget: Voyages en Ville. Paris, 1979
Weblinks
- http://www.picto.fr/pictonew/legroupe/hommage_p.htm - PICTO - Hommage a Pierre Gassmann (kurzer Nachruf in französischer Sprache)
- http://www.berlinonline.de/berliner-zeitung/archiv/.bin/dump.fcgi/1997/1229/feuilleton/0007/ - Der Mann im Dunkeln. Fotografien von Pierre Gassmann im neuen Berliner Zentrum für Fotografie (von Andreas Krase bei BerlinOnline)
Gassmann, Pierre
Gassmann, Pierre
Gassmann, Pierre
Gassmann, Pierre
Gassmann, Pierre
Gassmann, Pierre
cellulitis Forex bwin Barcellona hotel praca
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Instalacja (technika)
Instalacja – w technice zestaw urządzeń wewnątrz budynku, pojazdu, statku lub innego obiektu, służących do przesyłania mediów takich jak prąd elektryczny, woda, gaz ziemny,
|
Łukasz Kobiela
Łukasz Kobiela (ur. 14 września 1964), polski wokalista i gitarzysta blues-rockowy. Najczęściej śpiewa, z akompaniamentem gitary akustycznej, bluesowe utwory Roberta Johnsona, Big Billa Broonzy, Bessie Smith. Występuje przede wszystkim solo, jednak zagrał w tercecie z Janem "Kyksem" Skrzekiem i Ondrejem Konradem.
Na estradzie zadebiutował podczas Korporacja akademicka powstała w dniu 22 maja 2005. Działa w Olsztynie. Nawiązuje do tradycji przedwojennej korporacji Jagiellonia. Pozostaje pod opieką kartelu korporacji Konwe
|
Jagiellonia (korporacja)
Jagiellonia Korporacja akademicka powstała w Wiedniu w 1910. Barwami korporacji były amarant, srebro i błękit. Po I wojnie światowej przeniosła się do Warszawy. W okresie PRL korporacja nie mogła prowadzić normalnej działalności na uczelniach. Jagiellonia zawarła
|
Saab 9000
Saab 9000 - model osobowego samochodu klasy średniej-wyższej, produkowanego w latach 1984 - 1998. Był to pierwszy duży model firmy Saab.
Samochód ten został zaprojektowany na wspólnej platformie (płycie podłogowej) Saaba i
|
Ratusz słupski
Ratusz w Słupsku został wzniesiony i oddany do użytku w roku 1901. Jest to budowla w stylu neogotyckim, która znajduje się przy Placu Zwycięstwa. Została ona wpisana na listę zabytków chronionych prawem. Budynek jest siedzibą Urzędu Miejskiego w akcji z domieszką dramatu produkcji amerykańskiej. Film wszedł na ekrany kin w 1986 roku. Opowiada on o szkole lotniczej Top Gun w Stanach Zjednoczonych oraz o życiowych i zawodowych zmaganiach pilotów.
- Reżyseria - Tonny Scott
- Scenariusz - Jack Epps Jr., Jim Cash
|
|
Bukowina (kraina)
Bukowina - kraina historyczna położona pomiędzy Karpatami Wschodnimi a środkowym Dniestrem, podzielona po II wojnie światowej na Bukowinę północną (ukraińską) oraz Bukowinę południową (
|
|
