:: wikimiki.org ::

Suomen Pienviljelijäin Puolue

Suomen pienviljelijäin puolue

Suomen Maaseudun Puolue (SMP) oli suomalainen poliittinen puolue, joka henkilöityi karismaattiseen johtajaansa Veikko Vennamoon Puolueen kannattajia kutsuttiin yleisesti vennamolaisiksi. SMP on aiemmalta nimeltään Suomen Pienviljelijäin Puolue. Maalaisliitosta lähtenyt lakitieteen lisensiaatti Veikko Vennamo, joka johti puoluetta 1960- ja 70-luvuilla, oli Suomen karismaattisimpia poliittisia toimijoita. Puoluesihteerinä toimi pitkään pohjoiskarjalainen Eino Poutiainen.

1970 vaalivoitto

SMP oli tunnusomaisesti protestipuolue ja sen toimintatapoja pidettiin osin populistisina. SMP koki sykähdyttävän nousun 1968 presidentinvaaleissa ja 1970 eduskuntavaaleissa, tuloksena se sai eduskuntaan 18 kansanedustajaa. Syy oli lähinnä siinä, että Keskustapuolueen koettiin menneen mukaan Mauno Koiviston hallituksen kovaan rakennemuutospolitiikkaan mukaan ja unohtaneen maaseudun asian. Keskustapuolue 1970 keskittyi Johannes Virolaisen johdolla lähinnä korkeakoulujen hallinnonuudistukseen, missä opiskelijoiden oikeudeksia lisättiin yliopistojen ja korkeakoulujen hallinnossa. Saman verran kansanedustajia puolue sai kansanedustajia 1972 hajotusvaaleissa.

Suomen kansan yhtenäisyyspuolue - SKYP

Kun ETYK-prosessin varmistamiseksi Urho Kekkonen ei halunnut käydä vuoden 1974 presidentinvaalia, vaan edellytti, että hänet valitaan presidentiksi eduskunnan perustuslain säätämisjärjestystä edellyttävällä poikkeuslailla, muutettiin puoluelakia siten, että jos yli puolet eduskuntaryhmän kansanedustajista siirtyy toiseen puolueeseen, maksetaan näille kansanedustajille puoluetuki myös uuteen puolueeseen eikä siihen, mistä poistuvat. Tällä tavalla varmistettiin riittävä enemmistö poikkeuslaille, koska tiedettiin, ettei Veikko Vennamon puheenjohtama maaseudunpuolue koskaan kannattaisi Urho Kekkosen presidenttikauden jatkamista poikkeuslailla. Maaseudunpuolueen jättäneiden kansanedustajien pohjalle muodostettiin Suomen kansan yhtenäisyyden puolue (SKYP) joka sai eduskuntavaaleissa 1975 vain yhden eduskuntapaikan. Myös maaseudun puolueen kannatus väheni 18:sta 2:een. Puheenjohtaja Veikko Vennamo luonnehti ryhmää vaihtaneita ja puoluetuen mukanaan vieneitä "seteliselkärankaisiksi".

Maaseudunpuolue hallituspuolueeksi

Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa maaseudunpuolue sai jälleen suuren vaalivoiton, Sen kansanedustajamäärä lisääntyi vuoden 1979 eduskuntavaalien 7:stä 17:ään, jolloin SDP hyväksyi Kalevi Sorsan puheenjohdolla maaseudunpuolueen hallitukseen. Maaseudun puoluetta edusti työministeri Urpo Leppänen, joka loi Suomen historian kattavimman työllisyyslain, missä kunnat velvoitettiin työllistämään ne, jotka eivät työtä muuten saaneet. Lain ideoinnissa oli mukana sosialidemokraatti Heikki Rinne. Kattava työllisyyslaki jouduttiin purkamaan 1990-luvun laman vuoksi, koska työllistettäviä olisi ollut liikaa. 1980-luvulla puoluetta johti tekniikan ylioppilas Pekka Vennamo, edellisen puheenjohtajan poika. 1990-luvun puolivälissä SMP ajautui ylivoimaisiin taloudellisiin ongelmiin, käytännössä vararikkoon, jonka takia puolueen aktiivit perustivat uuden samankaltaisen pienpuolueen, Perussuomalaiset r.p.

Puheenjohtajat

- Veikko Vennamo (1959-1979)
- Pekka Vennamo (1979-1989)
- Heikki Riihijärvi (1989-1991)
- Tina Mäkelä (1991-1992)
- Raimo Vistbacka (1992-1995)

Vaalimenestys

Eduskuntavaalit
- 1983 9,7%
- 1987 6,3%
- 1991 4,8%
- 1995 1,3% Kunnallisvaalit
- 1960 2,7%
- 1964 1,4%
- 1968 7,3%
- 1972 5,0%
- 1976 2,1%
- 1980 3,0%
- 1984 5,3%
- 1988 3,6%
- 1992 2,4% Presidentinvaalit
- 1968 - Veikko Vennamo, 33 valitsijamiestä
- 1978 - Veikko Vennamo, 10
- 1982 - Veikko Vennamo, 1 Luokka:suomalaiset puolueet

Puolue

Poliittinen puolue on järjestö tai järjestökokonaisuus, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on yhteiskunnan kehittäminen jäsenten haluamaan suuntaan, joka yleensä on suunnilleen yhteinen ja samansuuntainen. Useimmat puolueet toimivat demokraattisten pelisääntöjen mukaan, eli pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen vaaleissa valittujen edustajien kautta, ja noudattavat sisäisessä päätöksenteossaan puolueen jäsenten kesken jäsendemokratiaa. Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puoluerekisterijärjestelmä tuli voimaan 10. tammikuuta 1969, jolloin hyväksyttiin puoluelaki. Osa puolueista on luonteeltaan kansainvälisiä, samantapaisia päämääriä ajavia puolueita on siis useissa maissa. Esimerkkeinä voitaneen mainita liberaaliset puolueet, konservatiiviset puolueet, sosialistiset puolueet, työväenpuolueet, ympäristöpuolueet, kommunistiset puolueet, uskonnolliset puolueet ja nationalistiset puolueet. Suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa jäsenet kuuluvat puolueeseensa yleensä puolueosaston kautta. Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin. Puolueen henkilöjäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käyttää puolueosastossa kollektiivisesti valittu puoluekokousedustaja, siis puolueen asioista päätetään edustuksellisesti ja välillisesti, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Suomessa on kuitenkin muutama puolue, joissa on käytössä suora henkilöjäsenyys. Joissakin maissa on voimassa yksipuoluejärjestelmä, eli yksi puolue käyttää valtaa (esim. Kiina ja Pohjois-Korea). Monissa yksipuoluemaissa kilpailevien puolueiden perustaminen on kielletty tai valtapuolueen kontrolloivat viranomaiset rajoittavat niiden toimintaa. Joissakin maissa puolueet on kokonaan kielletty.

Katso myös

- Luettelo Suomen puolueista Luokka:Politiikka Luokka:Puolueet ko:정당 ja:政党 simple:Political party

Veikko Vennamo

Veikko Emil Aleksander Vennamo (11. kesäkuuta 1913 - 12. kesäkuuta 1997), lakitieteen lisensiaatti ja varatuomari oli värikäs poliitikko. Vuoteen 1938 saakka hänen sukunimensä oli Fennander. Hänen puolisonsa oli Sirkka Vennamo os. Tuominen. Veikko Vennamo toimi:
- Maatalousministeriön asutusasiain osastopäällikkönä ja ylijohtajana 1944-59
- Suomen Maaseudun Puolueen ja sen edeltäjän Suomen Pientalonpoikien Puolueen johtajana 1959-1979.
- Kansanedustaja 1945-59 (Maalaisliitto), 1959-62 (Suomen Pientalonpoikien Puolue) ja 1966-87 (Suomen Maaseudun Puolue).
- Toisena valtiovarainministerinä 1954-1956 Veikko Vennamo oli harvoja poliitikkoja, jotka vastustivat Urho Kekkosen tapaa hoitaa idänpolitiikkaa. Vennamo koki itse olevansa "kekkosdiktatuurin vankina" ja kärsikin paljon kekkosvastaisuudestaan, koska se merkitsi myös epäilyä neuvostovastaisuudesta ja näin ollen esti SMP:n hallituskelpoisuuden. Kekkosen valitsemiseksi vuoden 1974 presidentinvaalien sijasta presidentiksi eduskunnan säätämällä poikkeuslailla vuosiksi 1974-1978 tapahtui siten, että perustuslaillinen määräenemmistö varmistettiin säätämällä puoluelain muutos, millä osan SMP:n kansanedustajista oli mahdollista siirtyä SMP:stä Suomen kansan yhtenäisyyspuolue SKYP:iin vieden kansanedustajuuteen liittyvä puoluetuki mukanaan uuteen puolueeseen, koska yli puolet eduskuntaryhmästä siirtyi. Tämä sai Veikko Vennamon kutsumaan SKYP:n kansanedustajia "seteliselkärankaisiksi". SMP pääsi vasta Kalevi Sorsan IV hallitukseen Mauno Koiviston ollessa presidenttinä 1983 Kekkosen erottua 1981 terveydellisistä syistä ennen presidenttikautensa 1978-1984 päättymistä. Kauden merkittävin aikaansaannos SMP:n osalta oli Heikki Rinteen malliin perustuva työllisyyslaki, mikä velvoitti kunnat työllistämään työttömiksi jääneet tietyn ajan kuluttua. Lain esitteli työvoimaministeri Urpo Leppänen. Veikko Vennamon kuuluisiin vaalilupauksiin oli kuulunut poistaa työttömyys kolmessa kuukaudessa. Laista jouduttiin luopumaan työttömyyden kasvettu liian suureksi rahoitettavaksi kuntien työllistämisellä. Vennamon lähtöön Maalaisliitosta liittyy keskinäinen kilpailu Urho Kekkosen kanssa. Vennamon merkittävin saavutus on karjalaisen siirtoväen asutus maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikkönä. Vennamo oli Johannes Virolaisen ohella yksi Suomen merkittävimmistä karjalaispoliitikoista. Vennamolle leimallista oli värikäs esiintyminen ja kielenkäyttö, mm. "unohdettu kansa", "rötösherrat" ja "kyllä kansa tietää" kuuluivat hänen fraaseihinsa. Hän nosti 60-luvun loppupuolella puolueensa SMP:n merkittäväksi eduskuntapuolueeksi käytännössä oman persoonansa tenholla. Poliittiset kilpailijat sanoivat SMP:n (Suomen Maaseudunpuolue) tarkoittava "Sirkka, Minä ja Pekka" Veikko Vennamon rouvan ja pojan mukaan. Vennamolle kaavailtiin valtioneuvoksen arvonimeä, mutta edellytyksiä sen myöntämiselle ei katsottu olevan. Veikko Vennamon poika on entinen poliitikko, SMP:n puheenjohtaja ja nykyinen liike-elämän vaikuttaja Pekka Vennamo. Vennamo, Veikko

Suomen pienviljelijäin puolue

1970 vaalivoitto

Suomen kansan yhtenäisyyspuolue - SKYP

Maaseudunpuolue hallituspuolueeksi

Puheenjohtajat

- Veikko Vennamo (1959-1979)
- Pekka Vennamo (1979-1989)
- Heikki Riihijärvi (1989-1991)
- Tina Mäkelä (1991-1992)
- Raimo Vistbacka (1992-1995)

Vaalimenestys

Puoluesihteeri

Puoluesihteeri on puoluejärjestöä puolueen puheenjohtajan tukena johtava toimihenkilö, joka koordinoi puolueen toimintaa sen perusyhdistyksiin ja piirijärjestöihin päin. Aikaisemmin puoluesihteerin tehtäviin kuului myös ideologinen julistaminen, mistä kuuluisimpia esimerkkejä Suomen historiassa ovat Kekkosen ja Maalaisliiton murskaamisen sanomaan erikoistuneet SDP:n Väinö Leskinen, Kaarlo Pitsinki. Järjestöorganisaattorina tunnetuin puoluesihteeri lienee Maalaisliiton Arvo Korsimo, jonka tehokkaat menetelmät aiheuttivat myös oman puolueen piirissä keskustelua. Ideologisina puoluesihteereinä 1990- ja 2000-luvuilla ovat tulleet tunnetuiksi Suomen keskustan Pekka Perttula ja SAK:sta lähtöisin oleva SDP:n Eero Heinäluoma, josta tuli SDP:n puheenjohtajakin. Perttula kannatti SDP- ja SAK-kriittistä uutta ajattelua, kun taas Heinäluoma jo ennen puoluesihteeriksi tuloaan keskittyi menetyksellisestä gallupeita ja tiedotusvälineitä hyödyntäen torjumaan Suomen keskustan ajaman työreformin. 1980-luvun ideologisesti korkeaprofiilisin puoluesihteeri oli Seppo Kääriäinen, joka puheenjohtaja Paavo Väyrysen aikana ajoi voimakkaasti SDPn vahvistuneen aseman haastavaa tahtopolitiikkaa. Puheenjohtajien ajauduttua kriisiin pyrkivät puoluesihteerit tai viime kädessä eduskuntaryhmien puheenjohtajat koordinoimaan vaikeita tilanteita esimerkiksi hallituspuolueiden välillä. Parlamentarismin vahvistuminen Suomessa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla on heikentänyt puoluejärjestöjen ja puoluesihteereiden sekä vahvistanut eduskuntaryhmien ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien asemaa. Luokka:Puolueet

1968

Tapahtumia

- 5. tammikuuta - Alexander Dubček valitaan Tšekkoslovakian kommunistipuolueen johtoon, Prahan kevät alkaa.
- 21. tammikuuta - USA:n B-52-pommikone putosi Grönlantiin neljän ydinpommin kuormassa.
- 25. tammikuuta - Israelin sukellusvene Dakar upposi välimerellä - 69 kuollutta.
- 27. tammikuuta - Ranskalainen sukellusvene upposi välimerellä, 52 hukkuu.
- 30. tammikuuta - Vietnamin sota: Tet-offensiivi alkoi Vietkongin yllätyshyökkäyksellä.
- 31. tammikuuta - Naurun presidentti Hammer DeRoburt julisti itsenäisyyden Australiasta.
- 8. helmikuuta - Boeing 747:n ensilento.
- 11. helmikuuta - Israelin–Jordanian rajaselkkaus
- 7. maaliskuuta - Vietnamin sota: ensimmäinen Saigonin taistelu alkaa.
- 12. maaliskuuta - Mauritius itsenäistyi.
- 16. maaliskuuta - Vietnamin sota: My Lain verilöyly
- 31. maaliskuuta - Yhdysvaltain presidentti Lyndon Johnson ilmoitti, ettei pyri toiselle kaudelle.
- 4. huhtikuuta - Martin Luther King Jr. murhattiin Memphisissa, Tennesseessa.
- 11. huhtikuuta - London Bridge myytiin miljoonalla punnalla Robert McCulloughille. Se pystytetään myöhemmin uudelleen Arizonaan.
- 11. huhtikuuta - Saksassa vasemmistolaiset opiskelijat saartoivat Springer Pressin päämajan Berliinissä, monia pidätetään, mukaan lukien Ulrike Meinhof.
- toukokuu - Opiskelijamellakat Pariisissa.
- 22. toukokuuta - Ydinkäyttöinen sukellusvene USS Scorpion upposi 99 miehistön jäsenen kanssa 650 km Azoreilta.
- 1. kesäkuuta - Ydinsulkusopimus avattiin YK:ssa allekirjoituksille. Ensimmäisenä sen allekirjoitti Irlanti ja nykyisin vain neljä maata ei ole allekirjoittanut sitä.
- 5. kesäkuuta - Presidenttiehdokas Robert F. Kennedy ammuttiin Los Angelesissa Kaliforniassa. Hän kuolee seuraavana päivänä.
- 29. kesäkuuta - Paavi Paavali VI tuomitsi syntyvyydensäännöstelyn.
- 17. heinäkuuta - Saddam Husseinista tuli Irakin vallankumousneuvoston varapuhemies vallankaappauksen jälkeen.
- elokuu - lauttaliikenne Oulunsalon Huikun ja Hailuodon Santosen välillä alkaa.
- 5. elokuuta - Saimaan kanava vihittiin uudelleen käyttöön
- 20. elokuuta - 200 000 Varsovan liiton sotilasta ja 5000 panssarivaunua valtaavat Tšekkoslovakian ja päättävät Prahan kevään.
- 6. syyskuuta - Swazimaa itsenäistyi.
- 29. syyskuuta - Kansanäänestys Kreikassa antaa sotilasjuntalle lisää valtaa.
- 2. lokakuuta - Opiskelijamielenosoitus päättyi verilöylyyn La Plaza de las Tres Culturasilla Méxicossa.
- 11. lokakuuta - NASAn Apollo 7, ensimmäinen miehitetty Apollo-lento laukaistiin.
- 20. lokakuuta - Aristotle Onassis ja Jacqueline Kennedy menivät naimisiin Skorpioksen saarella.
- 5. marraskuuta - Yhdysvaltain presidentinvaaleissa republikaanipuolueen Richard M. Nixon voitti niukasti varapresidentti Hubert Humphreyn ja riippumattoman ehdokkaan George C. Wallacen.
- 25. marraskuuta - "Vanhan valtaus" Helsingissä.
- 21. joulukuuta - Apollo 8 laukaistiin avaruuteen ja kiersi ensimmäisenä aluksena Kuun.

Syntyneitä

- 28. tammikuuta - Sarah McLachlan, laulaja
- 1. helmikuuta - Lisa Marie Presley, Elvis Presleyn tytär
- 5. helmikuuta - Marcus Grönholm, ralliautoilija
- 22. helmikuuta - Jeri Ryan, näyttelijä (Star Trek: Voyager)
- 29. maaliskuuta - Lucy Lawless, näyttelijä ja laulaja
- 30. maaliskuuta - Céline Dion, laulaja
- 1. huhtikuuta - Alexander Stubb, poliitikko
- 28. toukokuuta - Kylie Minogue, näyttelijä ja laulaja
- 29. heinäkuuta - Alan Cox, hakkeri
- 9. elokuuta - Gillian Anderson, näyttelijä
- 1. syyskuuta - Mohammed Atta, terroristi, (11. syyskuuta -iskujen suunnittelija)
- 25. syyskuuta - Will Smith, näyttelijä
- 28. syyskuuta - Mika Häkkinen, Formula 1-kuljettaja
- 30. syyskuuta - Monica Bellucci, malli ja näyttelijä
- 7. lokakuuta - Toni Braxton, laulaja
- 12. lokakuuta - Hugh Jackman, näyttelijä
- 27. lokakuuta - Kata Kärkkäinen, kirjailija ja kolumnisti
- 2. joulukuuta - Lucy Liu, näyttelijä

Kuolleita

- 27. maaliskuuta - Juri Gagarin, kosmonautti
- 4. huhtikuuta - Martin Luther King Jr, aktivisti, salamurha
- 6. toukokuuta - Toivo Kivimäki, poliitikko (pääministeri 1932-1936)
- 1. kesäkuuta - Helen Keller
- 6. kesäkuuta - Robert F. Kennedy, yhdysvaltalainen senaattori, salamurha
- 26. marraskuuta - Arnold Zweig, saksalainen kirjailija
- 28. marraskuuta - Enid Blyton, kirjailija
- 20. joulukuuta - John Steinbeck, kirjailija
- 30. joulukuuta - Trygve Lie, ensimmäinen YK:n pääsihteeri ms:1968 ko:1968년 ja:1968年 simple:1968 th:พ.ศ. 2511

Presidentti

] Presidentti on valtionpäämies tasavaltalaisessa hallitusmuodossa. Presidentin asema otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1789. Etelä-Amerikan valtioiden itsenäistyessä myös ne ottivat käyttöön presidentin tittelin johtajilleen, usein tarkoituksellisesti perustaen perustuslakinsa Yhdysvaltain perustuslakiin. Suomessa kulloisenkin valtionpäämiehen titteli on tasavallan presidentti, entisiä presidenttejä puolestaan kutsutaan vain presidenteiksi. Euroopan ensimmäinen eurooppalainen presidentti oli Ranskan toisen tasavallan presidentti 10. joulukuuta valittu ja 20. joulukuuta 1848 virkavalan vannonut Napoleon Bonaparten veljenpoika Ludvig Napoleon, josta tuli 2. joulukuuta 1851 keisari Napoleon III. Ranskan ensimmäinen tasavalta oli vielä käyttänyt roomalaista järjestelmää, jossa johtajana olivat konsulit. Ensimmäinen presidentti Aasiassa oli Kiinan tasavallan presidentti Sun Jat-sen 1912. Afrikan ensimmäinen presidentti oli Liberian presidentti Joseph Jenkins Roberts 1848-1855 ja 1872-1874. Syy Liberian varhaiseen tasavaltalaisuuteen on se, että Liberia perustustaltaan yhdysvaltalaistyylinen maa, koska se perustettiin lähinnä kveekareiden pyrkimyksistä tarjota kotimaa Afrikkaan palaaville entisille orjille. Presidenttejä on valittu kansalaisten valitsemien valitsijamiesten kokouksen päätöksillä, suoralla kansanvaalilla tai parlamenttien valitsimina. Myös useat diktaattorit ovat virkanimikkeeltään presidenttejä, vaikka estävät käytännössä vastaehdokkaita kilpailemasta presidentin tehtävästä tasavaltalaisten periaatteiden mukaan. Voimakkaasti enemmistöparlamentaarisissa maissa ei presidentillä välttämättä ole suurta päivänpoliittista valtaa, vaan hän on pelkästään maan keulakuva. Tällöin todellinen johtaja on usein pääministeri. Tässä mielessä jotkin tasavallat muistuttavat parlamentaarisia monarkioita. Maita jossa presidentillä on merkittävästi valtaa maan asioihin, ovat mm. Yhdysvallat, Venäjä ja Ranska. Maita, joissa presidentti on lähinnä keulakuva, ovat esimerkiksi Saksa, Intia, Italia ja Irlanti.

Suomen tasavallan presidentti

:Pääartikkeli: Suomen presidentti. Suomen ensimmäiset valtionpäämiehet Pehr Evind Svinhufvud 1918 ja Carl Gustaf Emil Mannerheim 1918-1919 olivat valtionhoitajia, koska hallitusmuoto oli vielä vakiintumaton. Suomen ensimmäinen presidentti oli Kaarlo Juho Ståhlberg 1919-1925. Suomessa presidenteiksi on valittu kolmivaiheisella valitsijamiesäänestyksellä Kaarlo Juho Ståhlberg 1919, Lauri Kristian Relander 1925, Pehr Evind Svinhufvud 1931, Kyösti Kallio 1937, Juho Kusti Paasikivi 1950, Urho Kekkonen 1956, 1962, 1968 ja 1978 sekä Mauno Koivisto 1982 ja 1988. Poikkeuksellisia valintapoja on ollut Risto Rytin valitseminen presidentiksi 1940 Kyösti Kallion presidentiksi valinneiden vuoden 1937 valitsijamiesten avulla, Mannerheimin valinta presidentiksi 1944 eduskunnan päätöksellä, Juho Kusti Paasikiven valinta 1946 Mannerheimin presidenttikauden loppuun eduskunnan säätämällä lailla sekä Urho Kekkosen valitseminen lyhennetykssi nelivuotiseksi kaudeksi poikkeuslailla 1974. Ensimmäisen kerran Suomessa suoralla kansanvaalilla ilman valitsijamiehiä valittiin presidentiksi Martti Ahtisaari 1994. Vuoden 1988 vaaleissa Mauno Koivisto voitti valitsijamiesten suorittaman vaalin, mutta silloisen lain mukaan valitsijamiehiä ei olisi tarvittu, jos joku ehdokkaista olisi saanut yli 50 prosenttia kansan antamista äänistä.

Sanan alkuperä ja muita merkityksiä

Presidentti-nimitystä käytetään myös korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenteistä ja hovioikeuksien presidenteistä. Myös järjestöt voivat kutsua johtajaa presidentiksi, esimerkiksi Lions-klubi ja Helvetin enkelit. Presidentti-nimitystä käytetään myös suuryhtiöiden hallitusten puheenjohtajista. Sanan presidentti alkuperä on ranskan kielessä, johon se muodostettiin latinan sanasta praesidēre (='johtaa'). Alkuperäisiin osasiinsa pilkottuna tämä latinan verbi tarkoittaa sananmukaisesti edessä istuvaa, so. pöydän päässä istuvaa eli puheenjohtajaa.

Katso myös

- Irlannin presidentti
- Italian presidentti
- Kiinan presidentti
- Kiinan tasavallan presidentti
- Ranskan presidentti
- Saksan presidentti
- Suomen presidentti
- Venäjän presidentti
- Yhdysvaltain presidentti Luokka:Politiikka Luokka:Valtionhallinto ja:大統領 simple:President

Eduskuntavaalit

Suomen eduskuntavaaleilla valitaan Suomen valtiopäiville 200 kansanedustajaa. Kaikki 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset ovat oikeutettua osallistumaan vaaleihin. Luettelo eduskuntavaaleista listaa Suomessa järjestetyt eduskuntavaalit. Vaaleja varten Suomi on jaettu maakuntien mukaan vaalipiireihin. Kustakin vaalipiiristä valitaan edustajia vaalipiirin asukasluvun mukaisesti. Vaalipiireistä valitaan edustajia vaalipiirin väkiluvun mukainen määrä ja ennen vaaleja paikkaluvusta tehdään asetus. Vaalipiirejä on 15 kappaletta. Tämä jako oli Valtioneuvoston [http://www.vaalit.fi/uploads/1rpkzxrfiu.pdf asetuksen mukaan] voimassa 1.3.2002-31.3.2003, siis viime vaaleissa:
- Ahvenanmaa (1 kansanedustaja)
- Etelä-Savo (6)
- Helsinki (21)
- Häme (14)
- Keski-Suomi (10)
- Kymi (12)
- Lappi (7)
- Oulu (18)
- Pirkanmaa (16)
- Pohjois-Karjala (7)
- Pohjois-Savo (10)
- Satakunta (9)
- Uusimaa (33)
- Vaasa (17)
- Varsinais-Suomi (17) Vaalipiirit on numeroitu. Toukokuun 2004 väkilukutilanteen mukaan paikkajako olisi seuraava:
- 01 Helsingin vaalipiiri (21) Helsingfors valkrets
- 02 Uudenmaan vaalipiiri (33) Nylands valkrets
- 03 Varsinais-Suomen vaalipiiri (17) Egentliga Finlands valkrets
- 04 Satakunnan vaalipiiri (9) Satakunta valkrets
- 06 Hämeen vaalipiiri (14) Tavastlands valkrets
- 07 Pirkanmaan vaalipiiri (18) Birkalands valkrets
- 08 Kymen vaalipiiri (12) Kymmene valkrets
- 09 Etelä-Savon vaalipiiri (6) Södra Savolax valkrets
- 10 Pohjois-Savon vaalipiiri (10) Norra Savolax valkrets
- 11 Pohjois-Karjalan vaalipiiri (7) Norra Karelens valkrets
- 12 Vaasan vaalipiiri (17) Vasa valkrets
- 13 Keski-Suomen vaalipiiri (10) Mellersta Finlands valkrets
- 14 Oulun vaalipiiri (18) Uleåborgs valkrets
- 15 Lapin vaalipiiri (7) Lapplands valkrets

Aiheesta muualla

- [http://www.eduskunta.fi/ Eduskunta]
- [http://www.vaalit.fi/ Suomen vaalit]
- [http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/053DE30F5D75DDBAC2256CAF0056CF4C Eduskuntavaalien paikkajakauma kuukausittain] Luokka:Vaalit

Kansanedustaja

Kansanedustaja on kansalaisten valitsema asiamies, joka ajaa heidän asiaansa eduskunnassa. Suomessa kansanedustajia on 200. Kansanedustajan kausi on normaalisti neljä vuotta. Muiden maiden vastaavasta tehtävästä käytetään yleensä nimitystä parlamentin jäsen. Kansanedustajat valitaan eduskuntavaaleilla. Vaaleja varten Suomi on jaettu 15:een vaalipiiriin. Kustakin vaalipiiristä valitaan edustajia vaalipiirin asukasluvun mukaisesti. Vaalipiireistä valitaan edustajia vaalipiirin väkiluvun mukainen määrä ja ennen vaaleja paikkaluvusta tehdään asetus. Kansanedustajat valitaan suhteellisella listavaalilla. Ehdokkaita voivat asettaa puolueet ja vähintään 100-jäseniset valitsijayhdistykset. Pienemmät puolueet ja sitoutumattomat ehdokkaat yhdistyvät yleensä vaaliliitoksi parantaakseen läpipääsyn mahdollisuuksiaan. Eduskunnan vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäiviksi. Vallan kolmijako -opin mukaisessa jaottelussa kansanedustajat käyttävät lainsäädäntövaltaa. Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti presidentin jälkeen. Pääosan työstään kansanedustajat tekevät valiokunnissa, joissa lakiesitysten ja valtion talousarvioesitysten käsittely käytännössä tapahtuu. Valiokuntatyöskentelyn ohella koko eduskunta kokoontuu neljä kertaa viikossa täysistuntoihin, joissa lakiehdotuksia voidaan hyväksyä, hylätä, muuttaa tai palauttaa valiokuntaan valmisteltavaksi. Viime vuosina kansanedustajien työ on muuttunut aiempaa kansainvälisemmäksi, ja työhön kuuluu paljon matkoja erilaisten kansainvälisten järjestöjen kokouksiin.

Katso myös

- Luettelo kansanedustajista
- Luettelo nykyisistä kansanedustajista Luokka:Politiikka Luokka:Suomi

Mauno Koivisto

Mauno Henrik Koivisto (25. marraskuuta 1923, Turku) on Suomen yhdeksäs presidentti. Hän oli presidenttinä kaksi perättäistä kautta ajalla 1982–1994. Mauno Koiviston aviopuoliso on Tellervo Koivisto ja heillä on yksi tytär, Assi.

Elämä ennen presidenttiyttä

Koivisto osallistui jatkosotaan kaukopartiomiehenä. Sen jälkeen hän opiskeli Turun yliopistossa (filosofian kandidaatti ja lisensiaatti 1953, tohtori 1956) ja sen ohessa työskenteli muun muassa ahtaajana Turun satamassa, josta myös ammensi aiheen väitöskirjaansa Sosiaaliset suhteet Turun satamassa (1956). Ennen presidentiksi tuloaan Koivisto kuului SDP:hen ja toimi mm. pääministerinä 1968-1970 ja 1979-1982. Hän oli johtajana Suomen Pankissa ajalla 1968-1977 ja oli mukana päättämässä muun muassa Suomen ulkomaankaupalle tärkeästä devalvaatiosta vuonna 1977.

Kaudet presidenttinä

Koiviston ura presidenttinä alkoi syksyllä 1981, kun Kekkonen joutui eroamaan presidentin tehtävästä terveydellisistä syistä. Tuolloin pääministerinä ollut Koivisto siirtyi Kekkosen tilalle virkaa toimittavaksi presidentiksi.

Ensimmäinen kausi 1982–1988

Vuoden 1982 presidentinvaalit jouduttiin pitämään ennenaikaisina johtuen Kekkosen eroamisesta presidentin paikalta kesken kauden. Koivisto ryhtyi presidentiksi tultuaan remontoimaan Suomen sisäpolitiikkaa ja ilmoitti vahvistavansa parlamentarismia. Kekkosen kaudelle tyypilliset virkamieshallitukset, eduskunnan hajoittamiset ynnä muut puhtaalle demokratialle vieraat ilmiöt saivat jäädä. Koivisto valitsi heti kautensa alusta pidättyvän roolin "reservissä". Koiviston mukaan presidentin kuului pysyä taustalla silloin kuin kaikki suijui hyvin. Presidenttiä tarvittiin hänen mukaansa vasta asioiden saadessa uusia käänteitä. Tämä näkyi selvimmin Koiviston tulkitessa yksipuolisesti uudelleen Pariisin rauhansopimusta ja yya-sopimusta heti Neuvostoliiton sisäisen tilanteen salliessa. Presidentin jättämää "valtatyhjiötä" ryhtyivät täyttämään pääministeriksi noussut Kalevi Sorsan, ulkoministeri Pär Stenbäck ja hänen seuraajansa Paavo Väyrynen sekä eduskunnan puhemies Johannes Virolainen. Urho Kekkonen nimitti yhteensä 21 hallitusta, Koivisto neljä. Suhdeluku 21:4 kertoo jotain olennaista kahden presidentin eroista, vaikka Kekkonen ehtikin hallita kaksi kertaa kauemmin ja osin levottomampana aikana kuin Koivisto. Koiviston käynnistämien uudistusten ansiosta Suomi muuttui sisäpoliittisesti repaleisesta, presidenttivetoisesta yhteiskunnasta yhdeksi maailman vakaimmista parlamentaarisista demokratioista. Ulkopolitiikka pysyi silti tiiviisti presidentillä, eikä hän muutenkaan halunnut kaventaa presidentin valtaoikeuksia. Aluksi monet epäilivät, ettei Koivistosta olisi edeltäjänsä Urho Kekkosen veroiseksi ulkopoliittiseksi voimahahmoksi. Veikkaus ei kuitenkaan osunut oikeaan. Koivisto teki useita historiallisia ja määrätietoisia ulkopoliittisia ratkaisuja, mutta tyyli oli aivan erilainen kuin edeltäjällään.Kekkonen pyrki näyttäviin aloitteisiin, vaikkei aina uskonutkaan niiden läpimenoon. Koiviston aktiivisuus taas oli kuin jäävuori: vain huippu oli näkyvissä. Koivisto ilmoitti ensimmäisen kautensa alussa jatkavansa edeltäjiensä Paasikiven ja Kekkosen linjalla. Koivisto matkusti Moskovaan vain viisi viikkoa virkaanastumisensa jälkeen. YYA-sopimuksen jatkaminen nostettiin esiin, vaikka se olisi ollut voimassa vielä kahdeksan vuotta. Paavo Lipposen mukaan Koiviston kuitenkin teki lopun Kekkosen aikaisesta nöyristelevästä suhtautumisesta Neuvostoliittoon päin sekä Moskovan sekaantumisesta Suomen asioihin. Myös professori Juhani Suomen mukaan linja idänsuhteissa ei pysynyt entisellään ja suomalaiset kääntyivät enemmän Neuvostoliittoa vastaan. Kotimaassa Koivisto tosin vakuutti ulkopolitiikan pysyvän ennallaan. Koiviston kauden alussa suhteet Ruotsiin viilenivät, kun Koivisto epäili ruotsalaisten sukellusvenehavaintoja.

Toinen kausi 1988–1994

Ulkopolitiikan saralla tapahtui tälläkin kaudella suuria muutoksia. Neuvostoliiton hajoamisen (1991) johdosta irtisanottiin YYA-sopimus sekä Pariisin rauhansopimuksen aserajoitukset. Myös Suomen Euroopan unioni -jäsenhakemus jätettiin Koiviston kaudella. Koivistoa voidaankin pitää ensimmäisenä presidenttinä, joka ratkaisevasti käänsi Suomen ulkopolitiikan painopisteen idästä länteen. Koiviston toinen merkkisaavutus oli tasavallan presidentin aseman parlamentarisoiminen. Koiviston presidenttikaudella presidentin toimikaudet rajattiin kahteen kauteen. Tämä päätös ei olisi koskenut vielä Koivistoa, mutta hän ei kuitenkaan enää asettunut ehdolle kolmanneksi kaudeksi. Syynä toimikausien rajaukseen oli ollut Kekkosen ylipitkä hallituskausi. Koiviston aikana myös vähennettiin presidentin valtaoikeuksia ja muutettiin presidentin vaalitapa valitsijamiesvaalista suoraksi kaksivaiheiseksi kansanvaaliksi (vuonna 1988 viimeinen valitsijamiesvaali). Toisella kaudella Suomi alkoi askel askeleelta irrottautua varovaiselta linjaltaan kohti yhdentyvää Eurooppaa. Suomi hakeutui entistä tiiviimpään yhteistyöhön länsivaltojen kanssa. Koiviston presidenttikaudella Suomesta tuli EFTA:n täysjäsen ja Euroopan neuvoston jäsen. Suomi sai myös toimia Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton presidenttien tapaamisen isäntänä vuonna 1990. Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston vuosikausien uurastus kantoi hedelmää 26.10.1989, jolloin Mihail Gorbatšov antoi Finlandia-talolla pidetyssä puheessaan varauksettoman tunnustuksen Suomen puolueettomuudelle. Vuonna 1992 Koivisto ilmoitti kantanaan, että Suomen tulisi liittyä Euroopan Yhteisön, nykyisen Euroopan Unionin jäseneksi. Jäsenhakemus jätettiin samana vuonna. Mainittakoon, että jäsenyysehdot lyötiin lopullisesti lukkoon 1.3. 1994, jolloin Koivisto jätti virkansa seuraajalleen Martti Ahtisaarelle. Vain harva valtionpäämies on voinut päättää elämäntyönsä yhtä historialliseen saranakohtaan. Koiviston kaudella maailma ja Suomen asema siinä muuttui nopeasti. Neuvostoliitto hajosi, Baltian maat itsenäistyivät, Tiananmenin aukiolla tankit murskasivat mielenosoittajia. Koivisto tuli tunnetuksi varovaisista lausunnoistaan ja "fundeeraamisesta". Koiviston varovaista tyyliä arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että erityisesti Koiviston ensimmäisen kauden alussa maailmantilanne oli huomattavan jännittynyt ja Neuvostoliitossa johtajat vaihtuivat tiheään tahtiin. Suomi pelkäsi työvoimapulaa ja alkoi houkutella paluumuuttajia muun muassa Ruotsista. Koiviston tokaisu, että inkeriläisiä kohdellaan paluumuuttajina, muovasi maahanmuuttopolitiikkaa vuosiksi eteenpäin.

Yhteenveto

Koiviston presidenttikausia voisi luonnehtia eräänlaiseksi äärimmäisyyksien ajaksi. Koiviston hallitseman 12 vuoden aikana Suomi koki niin häikäisevän taloudellisen nousun kuin tyrmäävän lamankin. Entisen pankinjohtajan rohdot eivät tehonneet ylikuumenneeseen talouteen. Koivistoa on syytetty 1990-luvulla koetusta lamasta, koska hän kannatti Harri Holkerin, Kalevi Sorsan, Esko Ahon ja Suomen Pankin johtajan Rolf Kullbergin ohella sittemmin vääräksi tuomittua vahvan markan politiikkaa. Laman puhkeamiseen vaikutti kuitenkin useita muitakin tekijöitä.

Poliittinen toiminta presidenttikausien jälkeen

Presidenttikautensa jälkeen Koivisto on esittänyt usein kriittisiä kommentteja maailmanpolitiikasta. Hän on kritisoinut NATOn roolia Kosovon sodassa ja syyttänyt Suomea Venäjän unohtamisesta. Niin ikään hän on vastustanut Suomen liittymistä NATOon.

Koivisto mediahenkilönä

Mauno Koivisto on kuuluisa myös paksuista kulmakarvoistaan. Näyttelijä Ismo Kalliota on kutsuttu leikkisästi "Vara-Manuksi" yhdennäköisyytensä ja turkulaisuutensa ansiosta (etenkin Koiviston presidenttikaudella). Koiviston harrastuksiin lukeutuu lentopallo, jota hän pelaa edelleen iästään huolimatta Sikariporras-joukkueessa, joka on voittanut Suomen mestaruuksia veteraanisarjassa. 1990-luvulla lehdet kirjoittivat myös hänen videopeliharrastuksestaan. Koiviston suosikkipeli tuolloin oli Nintendon Ice Climber. Koivisto on kertonut aina olleensa uskossa, vaikka hän ei sitä tuonut esille presidenttiaikanaan. Koivistolla on erinomainen venäjän kielen taito ja hän on ottanut kantaa Venäjän politiikkaan. Hänellä on ollut lämpimät suhteet erikoisesti Yhdysvaltain entiseen presidenttiin George Bushiin ja Neuvostoliiton entiseen presidentti Mihail Gorbatshoviin. Koiviston nauttimasta arvostuksesta kertoo jotain se, että tultuaan valituksi virkaansa presidentti George Bush soitti kymmenen eri maan ja hallituksen päämiehelle - yksi heistä oli Mauno Koivisto. Haastatteluissaan hän on paljastanut pitäneensä 1970-lukua Suomen historian ns. vaaran vuosina, kun on kysytty minkä uhan Neuvostoliitto muodosti Suomelle. Muistelmissaan hän on tuonut avoimesti esille myös tunteitaan; kun hän kertomansa mukaan autolla ajaessaan sai kuulla radiosta 21. elokuuta 1968 Neuvostoliiton suorittamasta Tšekkoslovakian miehityksestä, hän kertoo pysäyttäneensä autonsa tien reunaan ja purskahtaneensa itkuun. Koivisto on ollut Rooman Klubin kunniajäsen vuodesta 1984.

Koiviston kirjallinen ura

- Sosiaaliset suhteet Turun satamassa (väitöskirja), 1956
- Linjan vetoa, 1969
- Väärää politiikkaa, 1978
- Tästä lähtien, 1981
- Linjaviitat, 1983 (käännetty useille kielille)
- Politiikkaa & politikointia 1979–81, 1988.
- Maantiede ja historiallinen kokemus, 1992 (käännetty useille kielille)
- Kaksi kautta I, 1994
- Kaksi kautta II. Historian tekijät, 1995
- Liikkeen suunta, 1997
- Venäjän idea, 2001.
- Itsenäiseksi imperiumin kainalossa – mietteitä kansojen kohtalosta, 2004

Kirjallisuutta

Tellervo Koivisto, Seppo Lindblom, Jaakko Kalela, Olavi Arrakoski (toim.): Kyllä se siitä! Mauno Koiviston ensimmäiset kahdeksan vuosikymmentä. Tammi, 2003. (Mauno Koiviston 80-vuotisjuhlakirja)

Aiheesta muualla

- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32975&-find= Kansallisbibliografia] Koivisto Koivisto

1972

Tapahtumia

Tammikuu

- 4. tammikuuta - Kurt Waldheimista tuli YK:n pääsihteeri.
- 5. tammikuuta – NASA julkaisi suunnitelman avaruussukkulan kehittämiseksi.
- 9. tammikuuta - RMS Queen Elizabeth tuhoutui tulipalossa Hong Kongin satamassa.
- 22. tammikuuta - Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyivät EEC:hen.
- 23. tammikuuta - Koko Istanbul asetettiin kotiarestiin 24 tunniksi.
- 30. tammikuuta - Verisunnuntai Pohjois-Irlannissa. Brittiarmeija surmasi 13 katolista marssijaa.

Helmikuu

- 2. helmikuuta - Brittien vastaisia mellakoita Irlannissa. UK:n lähetystö poltettiin Dublinissa.
- 3. helmikuuta - XI talviolympialaiset alkoivat Sapporossa Japanissa. Suomi jäi ensimmäisen kerran ilman kultamitalia.
- 4. helmikuuta – Mariner 9 lähetti valokuvia Marsista.
- 21. helmikuuta – Neuvostoliiton miehittämätön avaruusalus Luna 20 laskeutui Kuuhun tuoden paluumatkallaan näytteitä kuukivistä.

Maaliskuu

- 1. maaliskuuta - Rooman klubi julkaisi raporttinsa "Kasvun rajat".
- 2. maaliskuuta – Pioneer 10 laukaistiin.
- 2. maaliskuuta – Jean-Bedel Bokassasta tuli Keski-Afrikan tasavallan presidentti.

Huhtikuu

- 10. huhtikuuta – USA, Neuvostoliitto ja 70 muuta maata allekirjoittivat biologiset aseet kieltävän sopimuksen.
- 16. huhtikuuta – Apollo 16 laukaistiin.

Toukokuu

- 15. toukokuuta - Alabaman kuvernööri George Wallace ammuttiin Marylandissa.
- 19. toukokuuta - 17 loukkaantui pommi-iskussa Hampurissa; Punainen armeijakunta otti vastuun.
- 24. toukokuuta - Punaisen armeijakunnan pommi-isku tappoi kaksi yhdysvaltalaissotilasta Heidelbergissa.
- 26. toukokuuta - Richard Nixon ja Leonid Brežnev allekirjoittivat SALT I -sopimuksen Moskovassa.
- 30. toukokuuta - Japanin punainen armeija (日本赤軍) tappoi 24 ja haavoitti sataa Lodin lentokentällä Israelissa.
- Kesäkuu - Irak kansallisti maan öljy-yhtiön.

Kesäkuu

- 2. kesäkuuta - Andreas Baader ja muita RAF:n terroristeja pidätettiin Frankfurt am Mainissa.
- 15. kesäkuuta - Ulrike Meinhof ja muita pidätettiin Langenhagenissa.
- 17. kesäkuuta - Watergate-skandaali: viisi valkoisen talon työntekijää pidätettiin murrosta demokraattipuolueen toimistoihin.
- 17. kesäkuuta - Yhdysvallat luovutti Okinawan Japanille.
- 25. kesäkuuta - Juan Perón valittiin Argentiinan presidentiksi.

Heinäkuu

- 18. heinäkuuta - Anwar Sadat karkoitti 20 000 Neuvostoliiton neuvonantajaa Egyptistä.
- 21. heinäkuuta - "Veriperjantai", 20 pommia räjähti Belfastin keskustassa. (kts. IRA)

Elokuu

- 11. elokuuta - Vietnamin sota: viimeiset Yhdysvaltain maajoukot vetäytyivät Etelä-Vietnamista.
- 21. elokuuta – Ensimmäinen kuumailmapallo lensi Alppien yli.
- 26. elokuuta – XX kesäolympialaiset alkoivat Münchenissä Saksassa.

Syyskuu

- 1. syyskuuta - Bobby Fischer voitti Reykjavikissa ensimmäisenä yhdysvaltalaisena šakin maailmanmestaruuden Boris Spasskilta.
- 3. syyskuuta - Lasse Viren voitti 10 000 m:n juoksun ME-ajalla Münchenin olympialaisissa.
- 5.—6. syyskuuta – Münchenin verilöyly: 11 israelilaista urheilijaa kuoli, kun Musta syyskuu valtasi olympiakylän.
- 10. syyskuuta - Lasse Viren voitti 5 000 m:n juoksun ja Pekka Vasala 1500 m:n juoksun Münchenin olympialaisissa.
- 17. syyskuuta - Uganda ilmoitti, että sen alueella on tansanialaisjoukkoja.
- 21. syyskuuta - Filippiinien presidentti Ferdinand Marcos asetti koko maan poikkeustilaan.

Lokakuu

- 13. lokakuuta - Uruguaysta Chileen rugby–joukkueen pelaajia kuljettanut lentokone putosi Andeilla. Heidät löydettiin vasta 20. joulukuuta. Selviytyneet olivat joutuneet syömään törmäyksessä menehtyneiden ruumiita selvitäkseen hengissä.
- 16. lokakuuta - Maailman Luonnonsäätiön (WWF) Suomen osasto perustettiin.
- 29. lokakuuta - Musta syyskuu kaappasi Lufthansan koneen Turkin yllä ja vaati kolmen jäsenensä vapautusta.

Marraskuu

- 17. marraskuuta - Juan Perón palasi maanpaosta Argentiinaan.

Joulukuu

- 21. joulukuuta - Länsi-Saksa ja Itä-Saksa tunnustivat toisensa. Muuta:
- Kim Il-Sungista tuli Pohjois-Korean presidentti.
- Stephen Hawking joutui pyörätuoliin.
- Ensimmäiset Cray-supertietokoneet valmistuivat.
- Ruotsin pääministeri Olof Palme vertasi Yhdysvaltain pommituksia Vietnamissa natsien hirmutekoihin. Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet Ruotsiin.
- Ensimmäinen kotikäyttöön tarkoitettu pelikonsoli Magnavox Odyssey tulee markkinoille.

Syntyneitä

- 17. helmikuuta - Billie Joe Armstrong, Green Dayn laulaja ja kitaristi
- 6. maaliskuuta - Shaquille O'Neal, NBA-koripalloilija
- 17. huhtikuuta - Jennifer Garner, näyttelijätär (Alias)
- 2. toukokuuta - Dwayne Johnson ("The Rock")
- 4. toukokuuta - Mike Dirnt, Green Dayn kitaristi
- 23. toukokuuta - Rubens Barrichello, brasilialainen Formula 1-kuljettaja
- 23. kesäkuuta - Zinedine Zidane, huippujalkapalloilija
- 29. heinäkuuta - Anssi Kela, muusikko
- 6. elokuuta - Geri Halliwell, laulaja (Spice Girls)
- 15. elokuuta - Ben Affleck, näyttelijä
- 30. elokuuta - Cameron Diaz, näyttelijätär
- 21. syyskuuta - Liam Gallagher, rock-muusikko
- 12. lokakuuta - Miia Nuutila, näyttelijä
- 17. lokakuuta - Eminem, rap-artisti / tuottaja
- 9. joulukuuta - Tré Cool, Green Dayn rumpalisti
- 12. joulukuuta - Brandon Teena, Boys Don't Cry-elokuvan käsikirjoituksen päähenkilö
- 19. joulukuuta - Alyssa Milano, näyttelijätär
- 29. joulukuuta - Jude Law, näyttelijä

Kuolleita

- 14. tammikuuta - Frederik IX, Tanskan kuningas
- 27. maaliskuuta - M.C. Escher, taiteilija
- 2. toukokuuta - J. Edgar Hoover, FBI:n johtaja
- 28. toukokuuta - Edward VIII, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas (luopui vallasta 1936)
- 14. heinäkuuta - Olavi Virta - laulaja
- 26. lokakuuta - Igor Sikorski, ilmailupioneeri
- 23. joulukuuta - Andrei Tupolev, lentokonesuunnittelija
- 26. joulukuuta - Harry S. Truman, Yhdysvaltain presidentti als:1972 ms:1972 ko:1972년 ja:1972年 simple:1972 th:พ.ศ. 2515

Urho Kekkonen

Urho Kaleva Kekkonen (3. syyskuuta 1900 Pielavesi–31. elokuuta 1986 Helsinki) oli Suomen 8. tasavallan presidentti. Hän toimi tehtävässä yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen 1982, ollen siten pitkäaikaisin tasavallan presidentti Suomen historiassa.

Nuori UKK

Nuoruudessaan Kekkonen osallistui Suomen sisällissotaan 1918 valkoisten puolella Kajaanin sissinä, työskenteli etsivälle keskuspoliisille lakitieteen ylioppilaana ja varatuomarina sekä oli heimoaatetta kannattavan Akateemisen Karjala-Seuran jäsen. Urho Kekkonen voitti myös Suomen mestaruuden korkeushypyssä 1924 ja hänen hallussaan oli myös vauhdittoman kolmiloikan epävirallinen maailmanennätys (974 cm). Myös Kekkosen aika sadan metrin juoksussa oli varsin hyvätasoinen: 11,0 sekuntia. Korkeus 185cm ja kolmiloikka yli 14m. Myöhemmin hän toimi myös Suomen Olympiakomitean ja Suomen Urheiluliiton johdossa. Kekkosen urheiluansioiden innoittamana perustettiin vuonna 1980 UKK-instituutti, jonka tarkoituksena on edistää kansalaisten terveyttä ja fyysistä kuntoa.

Siirtyminen politiikkaan

Kekkonen vieraili Saksassa 1932 ja todisti Adolf Hitlerin valtaannousua. Näiden kokemusten vavahduttamana Kekkonen lähti mukaan päivänpolitiikkaan ja liittyi Saksan vierailunsa jälkeisenä vuonna Maalaisliittoon sekä julkaisi poliittisen pamflettinsa "Demokratian itsepuolustus", jossa hän varoitti äärioikeiston noususta ja esitti keinoja ilmiön torjuntaan. Hän mm. esitti, että valtiovallan on tarpeellista rajoittaa sananvapautta tietyssä määrin voidakseen estää demokratian luhistumisen. Tätä ohjetta noudatetaan nykyäänkin useimmissa Euroopan valtioissa, kuten Saksassa. Vuonna 1936 Kekkonen valittiin eduskuntaan ja nimitettiin apulaissisäministeriksi (1936-1937).

Presidentiksi

Pääministeri Kekkonen valittiin tasavallan presidentiksi dramaattisessa valitsijamiesvaalissa 1956. Ratkaisevassa äänestyksessä hän voitti SDP:n ehdokkaan, eduskunnan puhemies Karl-August Fagerholmin mahdollisimman niukasti 151–149. Ratkaisevan äänen antajasta on keskusteltu siitä lähtien ja hyvinkin mahdollista on, että useita valitsijamiehiä siirtyi molempiin suuntiin pääehdokkaiden ajateltujen "leirien" välillä. Suurista puolueista maalaisliittolaiset ja kansandemokraatit olivat Kekkosen kannalla, kun taas Fagerholm voitti puolelleen sosiaalidemokraattien lisäksi valtaosan kokoomuksen valitsijamiehistä.

Noottikriisi

Kekkosen ajalta mieleen jäi myös ns. noottikriisi. Noottikriisissä oli kysymys Neuvostoliiton 30. lokakuuta 1961 lähettämästä nootista. Nootissa ehdotettiin keskusteluja "toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Länsi-Saksan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhkan johdosta". Nykyään arvellaan, että nootin todellinen tarkoitus oli vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin ja varmistaa siten Kekkosen uudelleenvalinta, joskaan varmaa näyttöä tästä ei ole. Aihetta epäilyyn kuitenkin antavat Kekkosen erinomaiset henkilökohtaiset idänsuhteet. Toisaalta Kekkonen toimi taitavasti luodessaan nämä henkilösuhteet. Kekkosen ulkopolitiikan ansiosta Suomi kävi ainoana länsimaana kauppaa sekä idän että lännen kanssa, mistä oli Suomelle valtavasti hyötyä. Suomen talous kasvoi vahvasti juuri kauppasuhteiden monipuolisuuden ansiosta.

1970-luku ja viimeiset kaksi kautta

1974 Urho Kekkonen valittiin neljäksi vuodeksi uudelleen poikkeuslain turvin. Täten vanha valtionpäämies vältti vaalitaistelun ETY-kokouksen alla. Poikkeuslaki on yksi Kekkosen eniten arvostelluista toimista ja johti poliittisessa elämässä muun muassa perustuslaillisen puolueen syntyyn. Kun Kekkonen valittiin viimeiselle kaudelleen tasavallan presidentiksi vuonna 1978, olivat vaalit enää näytöstä – Kekkonen sai peräti 82% äänistä ja 260 valitsijamiestä 300:sta. Kaikki merkittävimmät puolueet olivat presidentti Kekkosen takana. Huhut Kekkosen heikentyneestä terveydestä alkoivat liikkua 1970-luvulla, ja ne kiihdyttivät puolueiden presidenttipeliä seuraajan valitsemiseksi. Julkisuudelta presidentin kunnon rapistuminen onnistuttiin salaamaan erittäin pitkälle. Lopulta lempinimillä UKK ja "Urkki" tunnettu valtionpäämies joutui kuitenkin jäämään sairaslomalle ja lopulta eroamaan 1981. Hänen seuraajakseen valittiin pääministerinä siihen asti toiminut Mauno Koivisto.

Kekkosen aika Suomen tasavallan presidenttinä

Hänen suurimpana ansionaan on pidetty Suomen idänsuhteiden ansiokasta hoitamista maailmanpoliittisesti vaikealla aikakaudella. Poliitikkona Kekkonen ei tyytynyt vain hakemaan kompromisseja, vaan myös lopulta nujersi monet sisäpoliittiset kilpailijansa, osan kovinkin ottein. Hän osasi hyödyntää erinomaisia henkilökohtaisia idänsuhteitaan sisäpolitiikassa siten, että jopa monet poliittiset vastustajat alkoivat pitää häntä korvaamattomana. Presidentti Kekkosta on sittemmin kritisoitu tästä Suomen hankalan aseman hyödyntämisestä henkilökohtaisen edun tavoittelussa. Politiikan strategisessa valtapelissä Kekkonen oli oman aikansa suvereeni taituri. Läntisissä demokratioissa Kekkosen presidenttikausi oli poikkeuksellisen pitkä. Tätä on selitetty Kekkosen voimakkaalla karismalla, häikäilemättömän suvereenilla taktisella taituruudella, kansansuosiolla ja kylmän sodan aikakauden poliittisella herkkyydellä. Suomen politiikkaa varjosti miltei koko Kekkosen aikakauden ajan suurvaltojen valtapeli, jossa Suomen sijainti ainoana länsimielisenä valtiona Neuvostoliiton rajanaapurina oli strategisesti herkkä. Kekkonen onnistui säilyttämään suurvaltojen painostuksenkin alla asemansa arvostettuna valtiomiehenä sekä idässä että lännessä. Hänen poliittisen uransa suurimpana yksittäisenä kansainvälisenä tunnustuksena voidaan pitää Euroopan Turvallisuus ja Yhteistyökonferenssin ETYKin järjestämistä Helsingissä 1975, jossa Kekkonen isännöi suurvaltojen huippukokousta kylmän sodan lievittämiseksi. Kekkosen aikana suomalaiseen poliittiseen termistöön lisättiin "Paasikiven–Kekkosen-linja" ja "suomettuminen". Kekkonen kirjoitti useilla nimimerkeillä: Homo Ludens, K.Y., Känä, Laaksonen, Liimatainen, Mies Suomalainen, Pekka Peitsi, R.Y., Seppo Järvinen, Tampio, U.K., Veljenpoika. Kekkosen aviopuoliso oli kirjailija Sylvi Kekkonen os. Uino.

Kekkosen hallitukset

- Kekkosen I hallitus
- Kekkosen II hallitus
- Kekkosen III hallitus
- Kekkosen IV hallitus
- Kekkosen V hallitus

Katso myös

- Suuret suomalaiset
- [http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/4-2005/18-13-15-04.html Urho Kekkosen kirjoitukset 1914-1981]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32974&-find= Kansallisbiografia] Kekkonen, Urho Kekkonen Kekkonen, Urho Kekkonen, Urho ko:우르호 케코넨

Veikko Vennamo

1983

Tapahtumia

- 1. tammikuuta - ARPANET siirtyy virallisesti käyttämään Internet-protokollaa, Internet saa alkunsa.
- 1. tammikuuta - turvavyöpakko käyttöön UK:ssa.
- 19. tammikuuta - Klaus Barbie, saksalainen sotarikollinen pidätetään Boliviassa.
- 19. tammikuuta - Apple Lisa -tietokone julkistetaan.
- 22. tammikuuta - Bjorn Borg jää eläkkeelle voitettuaan viisi peräkkäistä Wimbledonin mestaruutta.
- 26. tammikuuta - Lotus 1-2-3 julkistetaan.
- 16. helmikuuta - Pensaspalot vaativat 71 ihmisen hengen Australiassa.
- 24. helmikuuta - Yhdysvaltain kongressin komitea julkaisee japanilaista alkuperää olevien kansalaisten kohtelua toisen maailmansodan aikana arvostelevan raportin.
- 1. maaliskuuta - Swatch esittelee ensimmäiset kellonsa.
- 8. maaliskuuta - Ronald Reagan kutsuu Neuvostoliittoa "pahan valtakunnaksi" ("evil empire").
- 23. maaliskuuta - Strategic Defense Initiative: Ronald Reagan esittää strategisen ohjuspuolustuksen rakentamista. Media antaa utopistiselle suunnitelmalle nimen "Tähtien sota".
- 7. huhtikuuta - Lennolla STS-6, astronautit Story Musgrave ja Don Peterson suorittavat ensimmäisen avaruuskävelyn (4 h, 10 min) sukkulasta käsin.
- 18. huhtikuuta - USA:n lähetystössä räjähtää pommi Beirutissa, 63 kuolee.
- 17. toukokuuta - Libanon, Israel, ja USA solmivat sopimuksen Israelin vetäytymisestä Libanonista.
- 13. kesäkuuta - Pioneer 10:sta tulee ensimmäinen aurinkokunnan jättänyt avaruusluotain.
- 27. kesäkuuta - Paul Mockapetris keksii internetin DNS-nimipalvelun.
- 4. elokuuta - Thomas Sankarasta Ylä-Voltan presidentti.
- 7. elokuuta - ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat alkavat Helsingissä.
- 21. elokuuta - Benigno Aquino, Jr., Filippiinien oppositiojohtaja murhataan Manilassa.
- 1. syyskuuta - Neuvostoliiton ilmavoimien hävittäjäkone ampuu alas Korean Air Lines-lentoyhtiön lennolla [http://www.airliners.net/search/photo.search?regsearch=HL7442&distinct_entry=true KAL-007] olleen Boeing 747-matkustajakoneen sen tunkeuduttua Neuvostoliiton ilmatilaan. Kaikki 269 koneessa ollutta saavat surmansa.
- 6. syyskuuta - Neuvostoliitto myöntää ampuneensa alas lennon [http://www.airliners.net/search/photo.search?regsearch=HL7442&distinct_entry=true KAL-007], mutta väittää ettei tiennyt sen olevan siviilikone.
- 26. syyskuuta - Everstiluutnantti Stanislav Petrov ei laukaise ballistisia ohjuksia, vaikka tietokonevirhe näyttää Neuvostoliiton olevan hyökkäyksen kohteena.
- 12. lokakuuta - Japanin entinen pääministeri Tanaka Kakuei tuomitaan neljäksi vuodeksi vankeuteen kahden miljoonan dollarin lahjusten ottamisesta Lockheediltä.
- 23. lokakuuta - Yhdysvaltojen merijalkaväen parakki tuhoutuu Beirutissa itsemurhaiskussa, 241 kuolee.
- 25. lokakuuta - Yhdysvallat hyökkää Grenadaan.
- 30. lokakuuta - Argentiinassa pidetään demokraattiset vaalit seitsemän vuoden sotilasvallan jälkeen.
- 26. marraskuuta - Lontoossa varastetaan 6800 kultaharkkoa — yhteisarvoltaan 26 miljoonaa puntaa — viedään holvista Heathrowin lentokentällä. (Vain osa on saatu takaisin, ja vain kaksi tekijöistä on saatu kiinni.)

Muita

- När-Tv eli ruotsinkielinen paikallistelevisio perustetaan Närpiöön.

Syntyneitä

- 20. maaliskuuta - Anne-Mari Berg, kohukaunotar
- 24. maaliskuuta - Alexei Eremenko jr, jalkapalloilija
- 26. huhtikuuta - Jose Maria Lopez, argentiinalainen kilpa-autoilija
- 18. marraskuuta - Jon Johansen, hakkeri

Kuolleita

- 24. tammikuuta - George Cukor, amerikkalainen elokuvaohjaaja
- 4. helmikuuta - Karen Carpenter, amerikkalainen poplaulaja (The Carpenters)
- 22. helmikuuta - Luis Buñuel, espanjalainen elokuvaohjaaja (s. 1900)
- 25. helmikuuta, Tennessee Williams, näytelmäkirjailija
- 3. maaliskuuta - Hergé, belgialainen sarjakuvapiirtäjä
- 18. maaliskuuta - Umberto II, Italian entinen kuningas
- 8. huhtikuuta - Kauko Käyhkö, säveltäjä, laulaja, näyttelijä
- 30. huhtikuuta - Muddy Waters, amerikkalainen bluesmuusikko
- 31. toukokuuta - Jack Dempsey, amerikkalainen nyrkkeilyn maailmanmestari
- 11. heinäkuuta - Ross Macdonald, amerikkalainen jännityskirjailija
- 24. elokuuta - Pentti Saarikoski, kirjailija
- 25. syyskuuta - Belgialaisten kuningas Leopold III Luokka:1980-luku Luokka:1983 als:1983 ko:1983년 ja:1983年 simple:1983 th:พ.ศ. 2526

SDP

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
Finlands Socialdemokratiska Parti

Perustamisvuosi	1899
Puheenjohtaja	Eero Heinäluoma
1. varapuheenjohtaja	Pia Viitanen
2. varapuheenjohtaja	Tarja Filatov
Puoluesihteeri	Maarit Feldt-Ranta
Kansanedustajia	53

:SDP-lyhenteen muut merkitykset ovat sivulla SDP (täsmennyssivu) Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) on yksi Suomen suurimmista puolueista. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään vasemmistolaiseksi, sosialismia edustavaksi puolueeksi. Se nähdään maltillisemmaksi kuin Vasemmistoliitto ja Suomen kommunistiset puolueet. SDP on kiinteässä yhteistyössä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa. Huomaa, että vaikka sanalla "sosiaali" on suomen kielessä kaksi "a"-kirjainta, tämän puolueen nimi kirjoitetaan yhdellä "a"-kirjaimella historiallisista syistä, vaikka sosialidemokratiaan viitataan ajoittain tiedotusvälineissä sosiaalidemokratiana. Puolueen virallinen nimi (kuten rekisteröity Suomen puoluerekisteriin) on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue / Finlands Socialdemokratiska Parti r.p.

Historiaa

Puolue perustettiin 1899, jolloin sen nimi oli Suomen Työväenpuolue. Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi nimi muutettiin Forssassa 1903 pidetyssä puoluekokouksessa. Samalla hyväksyttiin myös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen mallin mukainen marxilainen ohjelma. Venäjän vuoden 1905 vallankumous seurannaisilmiöineen (mm. Suurlakko) toi Suomeen yksikamarisen 200-paikkaisen eduskunnan ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, joka oli SDP:n ohjelman vaatimuslistalla. SDP nousi välittömästi suureksi puolueeksi, ja vuoden 1916 vaaleissa se sai enemmistön, 103 paikkaa. Tämän seurauksena Suomeen nimitettiin maailman ensimmäinen sosialistienemmistöinen senaatti (puolet ministereistä tosin oli porvareita), puheenjohtajanaan Oskari Tokoi. Tämä SDP:n hallitsema eduskunta laati valtalain, maaliskuun vallankumouksen jälkeen kesällä 1917, jossa eduskunta julistettiin korkeimman vallan haltijaksi. Tämän seurauksena Venäjän väliaikainen hallitus hajoitti eduskunnan ja kesän 1917 SDP:n enemmistö muuttui lievän vaalitappion jälkeen vähemmistöksi. Seuraava senaatti oli täysporvarillinen. Eduskunta jätti siitä lähtien SDP:n yritykset parlamentaariseen vaikuttamiseen huomiotta ja yhteiskunnallinen jännitys kiristyi syksyn aikana johtaen tammikuussa 1918 avoimeen luokkasotaan (kuten asia punaisella puolella tuolloin ymmärrettiin). Suomen sisällissodassa punaisen puolen hallitukseen, Kansanvaltuuskunnan, kuului sosialidemokraattien jäseniä ja suuri osa puolueen jäsenistä toimi punaisten puolella. Monet jäsenistä ja johtohenkilöistä kuitenkin jättäytyivät sivuun punaisten tominnasta. Sisällissodan alettua puolueorganisaation toiminta käytännössä lakkasi. Sisällissodan päättyessä monet puolueen johtajista ja aktiiveista pakenivat Venäjälle. Tuhansia puolueen jäseniä ja kannattajia kuoli myös taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä. Syksyllä 1918 punaisten toiminnasta sivussa olleet puoluejohdon jäsenet käynnistivät kuitenkin SDP:n toiminnan uudelleen Väinö Tannerin johdolla. Jo seuraavissa vaaleissa (1919) kannatus osoittautui suunnilleen aiemman kaltaiseksi. Venäjälle paenneet entiset SDP:n aktiivit perustivat elokuussa 1918 Moskovassa Suomen kommunistisen puolueen, joka otti lähtökohdakseen Venäjän bolshevikkien mallin mukaisen vallankumousohjelman. SKP joutui kuitenkin toimimaan Suomessa maanalaisena. Vasta myöhemmin 1920-luvulla kommunistien peitepuolue Suomen Sosialistinen Työväenpuolue Suomessa sai vaaleissa osan SDP:n eduskuntapaikoista. 1930-luvulla valtiovallan estäessä tehokkaasti kommunistien ja vasemmistososialistien yritykset osallistua vaaleihin, SDP:n kannatus ja paikkamäärä eduskunnassa nousi jälleen selkeästi. Sekä talvisota että jatkosota aiheuttivat SDP:n sisällä ristiriitoja, kun osa puolueen kansanedustajistakin asettui kritisoimaan Suomen ulkopolitikkaa. Sodan jälkeen 1944 osa SDP:n vasemman siiven toimijoista (muun muassa niin sanotut "kuutoset") erkani ja liittyi SKDL:n riveihin. SDP:n ja kansandemokraattien suuri vedenjakaja toisen maailmansodan aikana ja jälkeen useita vuosikymmeniä oli itsenäisyystahto, sen sijaan maansisäinen sosialisointitahto yhdisti. SDP liittoutui kuitenkin ennemmin konservatiivisen oikeiston (Kansallinen Kokoomus) kanssa, esimerkiksi Urho Kekkosta vastaan, kuin sosialististen aateveljiensä Kommunistien kanssa. SDP:n sisäiset ristiriidat kuitenkin jatkuivat. 1950-luvun lopulla niin sanotut skogilaiset (sittemmin jyrkentymisen jälkeen niin sanotut simoslaiset) irtaantuivat SDP:stä ja perustivat TPSL:n. Pääosa TPSL:stä yhdistyi takaisin SDP:hen 1970-luvun alussa. 1960-luvun alun alamaissa eletyn kauden jälkeen SDP saavutti 1966 huomattavan vaalivoiton, josta alkaen se on ollut Suomen kahden suurimman puolueen joukossa (yleensä suurin) sekä hallituspolitiikan kulmakiviä. Sitä on ryhdytty kutsumaan valtionhoitajapuolueeksi.

SDP nykyään

SDP:n kannattajia asuu tilastollisesti paljon suurimmissa kaupungeista. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokas on Tarja Halonen.

Kritiikkiä SDP:tä kohtaan

2000-vuosikymmenelle tultaessa SDP:stä on demografisista syistä muodostunut lähinnä nk. suurten ikäluokkien puolue, jonka takia joidenkin arvioiden mukaan sosialismi on joutunut syrjään puolueen käytännön politiikasta keskituloisten edunvalvonnan tieltä. SDP:n kannattajakunnasta valtaosa on keski-ikäisiä tai iäkkäitä, jotka ovat usein keränneet kohtuullisen henkilökohtaisen varallisuuden (asuntoineen ja kesämökkeineen). Näiden kriitikoiden mukaan olisi SDP:ltä poliittinen itsemurha ajaa yksityisen omistusoikeuden heikentämistä tai verotuksen merkittävää kiristämistä, missä SDP:läisillä ei ole yhtenäistä kantaa. Puheenjohtaja Paavo Lipposen johtaman SDP:n politiikkaa jotkut äärivasemmistolaiset ovatkin kutsuneet jopa Kokoomusta oikeistolaisemmaksi. Vuoden 1972 Zavidovo-vuodon yhteydessä usea SDP:n ministeri tai virkamies todettiin syylliseksi tekoon. Vuonna 1973 joukko vasemman siiven demareita allekirjoitti muun vasemmiston kanssa vetoomuksen EEC-kauppasopimusta vastaan. Molemmissa tapauksissa siihen osallistuneiden tavoite oli EEC-kauppasopimusneuvottelujen keskeytyminen.

SDP:n saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

1945	1948	1951	1954	1958	1962	1966	1970	1972	1975	1979	1983	1987	1991	1995	1999	2003
50	54	53	54	48	38	55	52	55	54	52	57	56	48	63	51	53

Merkittäviä sosialidemokraattisia poliitikkoja

Puolueen puheenjohtajat

- N. R. af Ursin (1899-1900)
- J. A. Salminen (1900)
- K. F. Hellsten (1900-1903)
- Taavi Tainio (1903-1905)
- Emil Perttilä (1905-1906)
- Edvard Valpas (1906-1909)
- Matti Paasivuori (1909-1917 ja 1926-1930)
- Kullervo Manner (1917-1918)
- Väinö Tanner (1918-1926 ja 1957-1963)
- Kaarlo Harvala (1930-1944)
- Onni Hiltunen (1944-1946)
- Emil Skog (1946-1957)
- Rafael Paasio (1963-1975)
- Kalevi Sorsa (1975-1987)
- Pertti Paasio (1987-1991)
- Ulf Sundqvist (1991-1993)
- Paavo Lipponen (1993-2005)
- Eero Heinäluoma (2005–)

Linkkejä

- [http://www.sdp.fi/ Puolueen kotisivut]
- [http://www.tyark.fi/julisteet.htm SDP:n vaalijulisteita vuosien varrelta]
- [http://www.sdp.fi/easydata/customers/sdp/files/pdf/pjt03.pdf Puolueen puheenjohtajat ja puoluesihteerit] Luokka:Suomalaiset puolueet

Perussuomalaiset

Perussuomalaiset rp on suomalainen poliittinen puolue, joka syntyi vararikkoon päätyneen lyhenteekseen SMP:ksi nimensä muuttaneen Suomen Maaseudun Puolueen pohjalta vuonna 1995. Puolueen kansanedustajina ovat nyt Raimo Vistbacka, Tony Halme ja Timo Soini. Perussuomalaisten kansanedustajamäärä kasvoi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa aiemmasta yhdestä paikasta kolmeen. Uusina kansanedustajina eduskuntaan nousivat Uudeltamaalta Soini ja Helsingistä Halme, jälkimmäinen vaalipiirinsä yhtenä ääniharavana. Puolueen presidenttiehdokas on Timo Soini. Puolueen julkaisema pää-äänenkannattaja on Perussuomalainen.

Puheenjohtajat

- Raimo Vistbacka (1995-1997)
- Timo Soini (1997-)

Aiheesta muualla

- [http://www.perussuomalaiset.fi/ Perussuomalaiset] Luokka:suomalaiset puolueet

Suomen pienviljelijäin puolue

1970 vaalivoitto

Suomen kansan yhtenäisyyspuolue - SKYP

Maaseudunpuolue hallituspuolueeksi

Puheenjohtajat

Vaalimenestys

Puolue

Katso myös

Veikko Vennamo

Suomen pienviljelijäin puolue

1970 vaalivoitto

Suomen kansan yhtenäisyyspuolue - SKYP

Maaseudunpuolue hallituspuolueeksi

Puheenjohtajat

Vaalimenestys

Puoluesihteeri

1968

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Presidentti

Suomen tasavallan presidentti

Sanan alkuperä ja muita merkityksiä

Katso myös

Eduskuntavaalit

Aiheesta muualla

Kansanedustaja

Katso myös

Mauno Koivisto

Elämä ennen presidenttiyttä

Kaudet presidenttinä

Ensimmäinen kausi 1982–1988

Toinen kausi 1988–1994

Yhteenveto

Poliittinen toiminta presidenttikausien jälkeen

Koivisto mediahenkilönä

Koiviston kirjallinen ura

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

1972

Tapahtumia

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

Syntyneitä

Kuolleita

Urho Kekkonen

Nuori UKK

Siirtyminen politiikkaan

Presidentiksi

Noottikriisi

1970-luku ja viimeiset kaksi kautta

Kekkosen aika Suomen tasavallan presidenttinä

Kekkosen hallitukset

Katso myös

Veikko Vennamo

1983

Tapahtumia

Muita

Syntyneitä

Kuolleita

SDP

Historiaa

SDP nykyään

Kritiikkiä SDP:tä kohtaan

SDP:n saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Merkittäviä sosialidemokraattisia poliitikkoja

Presidenttejä

Pääministereitä

Ministereitä

Kansanedustajia