:: wikimiki.org ::

Suomen Presidentti

Suomen presidentti

Suomen tasavallan presidentti on kansan valitsema Suomen valtion keulahahmo. Hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa ja on puolustusvoimain ylipäällikkö. Hän nimittää myös korkeimmat virkamiehet ja korkeimman oikeuden tuomarit. Vielä joitakin vuosia sitten presidentti oli myös evankelis-luterilaisen kirkon nimellinen johtaja. Tasavallan presidentti valitaan suoralla kaksivaiheisella vaalilla kuuden vuoden välein. Mikäli yksi ehdokkaista saa ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan tasavallan presidentiksi. Muussa tapauksessa kaksi eniten ääniä saanutta ovat vastakkain toisella kierroksella, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa. Aiemmin tasavallan presidentti valittiin valitsijamiesvaalilla. Äänestäjät valitsivat valitsijamiehiä suhteellisella vaalitavalla, ja sitten valitsijamiehet tasavallan presidentin suhteellisen monimutkaisella menettelyllä. Koiviston presidenttikauden päättyessä 1994 tasavallan presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen perättäiseen. Muutoksen taustalla oli Kekkosen yli 25-vuotinen hallintokausi, jolloin tasavallan presidentin asema korostui monien mielestä liikaa. Vanhan perustuslain (1919-2000) aikaan tasavallan presidentti nimitti myös hallituksen muodostajan (käytännössä pääministerin), ja hän saattoi hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. Presidentin oikeuksia hallituksen muodostamisessa ja eduskunnan hajottamisessa rajoitettiin 1990-luvulta lähtien ja edelleen perustuslain kokonaisuudistuksessa, joka astui voimaan 1. maaliskuuta 2000. Tasavallan presidentin odotetaan toimivan arvovaltaisena välittäjänä puolueiden välillä. Tästä huolimatta jotkut tasavallan presidentit ovat käyttäneet asemaansa oman puolueen etujen ajamiseen. Suomen tasavallan presidentin edustusasunto on Helsingin keskustassa sijaitseva presidentinlinna, ja virka-asunto Helsingin Meilahdessa sijaitseva Mäntyniemi. Presidentin kesäasunto on Kultaranta Naantalissa.

Suomen tasavallan presidentit

Katso myös: Suomen hallitsijat # Kaarlo Juho Ståhlberg (1865-1952), tasavallan presidentti (1919-1925) # Lauri Kristian Relander (1883-1942), tasavallan presidentti (1925-1931) # Pehr Evind Svinhufvud (1861-1944), tasavallan presidentti (1931-1937) # Kyösti Kallio (1873-1940), tasavallan presidentti (1937-1940) # Risto Heikki Ryti (1889-1956), tasavallan presidentti (1940-1944) # Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951), tasavallan presidentti (1944-1946) # Juho Kusti Paasikivi (1870-1956), tasavallan presidentti (1946-1956) # Urho Kaleva Kekkonen (1900-1986), tasavallan presidentti (1956-1982) # Mauno Henrik Koivisto (syntynyt 1923), tasavallan presidentti (1982-1994) # Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (syntynyt 1937), tasavallan presidentti (1994-2000) # Tarja Kaarina Halonen (syntynyt 1943), tasavallan presidentti (vuodesta 2000) Ståhlberg valittiin 1919 eduskunnan toimittamalla vaalilla ja samoin valittiin Paasikivi Mannerheimin erottua vuonna 1946. Toisen maailmansodan kestäessä, 1940 (Ryti, vain kolmeksi vuodeksi) ja 1943 (Ryti) presidentinvaalin toimittivat jo 1937 valitut valitsijamiehet. Risto Rytin erottua 1944 marsalkka Mannerheim määrättiin nimenomaisesti lailla presidentiksi, ja vuonna 1973 Urho Kekkosen toimikautta jatkettiin poikkeuslailla neljäksi vuodeksi (1974-78). ImageSize = width:800 height:100 PlotArea = width:800 height:80 left:0 bottom:20 DateFormat = yyyy Period = from:1919 till:2006 TimeAxis = orientation:horizontal ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920 # there is no automatic collision detection, # so shift texts up or down manually to avoid overlap Define $dy = 20 # shift text to up side of bar Colors= id:lightgrey value:gray(0.9) PlotData= bar:Leaders color:lightgrey width:65 mark:(line,white) align:left fontsize:S from:1919 till:1925 shift:(-21,$dy) text:K. J. ~Ståhlberg from:1925 till:1931 shift:(-23,$dy) text:L. K. ~Relander~ from:1931 till:1937 shift:(-27,$dy) text:P. E. ~Svinhufvud from:1937 till:1941 shift:(-14,$dy) text:Kyösti~Kallio~ from:1941 till:1944 shift:(-13,$dy) text:Risto~Ryti from:1944 till:1946 shift:( -9,9) text:C. G. E.~Mannerheim~ from:1946 till:1956 shift:(-35,$dy) text:J. K. Paasikivi from:1956 till:1982 shift:(-38,$dy) text:Urho Kekkonen from:1982 till:1994 shift:(-35,$dy) text:Mauno Koivisto from:1994 till:2000 shift:(-21,$dy) text:Martti~Ahtisaari~ from:2000 till:end shift:(-21,$dy) text:Tarja~Halonen Tasavallan presidentti myöntää korkeimmat arvonimet lukuunottamatta juuri presidentin arvoa, joka tulkitaan myönnetyksi suoraan kansalta. Presidentin elinikäisen arvon henkilö saa astuessaan hoitamaan tasavallan presidentin virkaa.

Katso myös

- Suomen presidentinvaali

Aiheesta muualla

- [http://www.presidentti.fi/ Virallinen kotisivu] Presidentti

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös

- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet

- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Suomen hallitus

n laidalla.]] Valtioneuvosto (ruots. statsrådet) käsittää pääministerin ja ministerien muodostaman hallintovallan keskittymän hallituksen ja laajemmassa merkityksessä sillä tarkoitetaan valtioneuvoston yleisistunnon ja ministeriöiden muodostamaa hallitus- ja hallintoasioiden päätöksentekoelintä. Toimeenpanovalta kuuluu perustuslain mukaan valtioneuvostolle, toisin sanoen se panee eduskunnan ja presidentin päätöset täytäntöön ja antaa asetuksia. Valtioneuvostoa johtaa pääministeri, hänen apunaan on valtioneuvoston kanslia, ministeriö, joka vastaa pääministerin johdolla hallitusohjelman toimeenpanon valvonnasta ja avustaa pääministeriä valtioneuvoston johtamisessa. Valtioneuvoston kanslia vastaa Suomen EU-politiikan yhteensovittamisesta ja käsittelee EU:n kehittämistä. Valtioneuvoston kanslia turvaa kaikissa olosuhteissa pääministerin ja hallituksen toimintaedellytykset. Presidentti nimittää ministerit pääministerin esityksestä. Ministeriksi nimitettävien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Ministerit ovat virkatoimistaan vastuullisia eduskunnalle, ministerien ja koko hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Suomessa on nykyisin 13 ministeriötä. Ne vastaavat toimialallaan lainsäädännön valmistelusta ja valtioneuvostossa päätettävien asioiden valmistelusta.
- valtioneuvoston kanslia
- ulkoasiainministeriö
- oikeusministeriö
- sisäasiainministeriö
- puolustusministeriö
- valtiovarainministeriö
- opetusministeriö
- maa- ja metsätalousministeriö
- liikenne- ja viestintäministeriö
- kauppa- ja teollisuusministeriö
- sosiaali- ja terveysministeriö
- työministeriö
- ympäristöministeriö Valtioneuvostossa voi olla myös enemmän ministereitä kuin ministeriöitä on. Osin tämä johtuu tehtävien jakamisesta ja osin salkuttomista ministereistä, joita nimitetään valtatasapainon takia. Tällä hetkellä valtioneuvoston muodostaa Matti Vanhasen koalitiohallitus.

Oikeuskanslerinvirasto

Valtioneuvoston yhteydessä toimiva oikeuskansleri ja oikeuskanslerinvirasto valvoo valtioneuvoston, sen jäsenten ja presidentin päätösten ja toimenpiteiden lainmukaisuutta. Valtioneuvoston toiminnan laillisuusvalvonta suoritetaan ensisijaisesti tarkastamalla yleisistuntojen ja tasavallan presidentin istuntojen esittelylistat ennakolta siten, että havaitut virheet voidaan korjata. Vuonna 2003 tarkastettiin noin 2 300 lista-asiaa.

Katso myös

- Wikisource:Senaatin nimeksi valtioneuvosto Luokka:Suomi Luokka:Politiikka

Suomen Puolustusvoimat

Puolustusvoimat on sotilaallinen organisaatio, jonka tehtävänä on puolustaa Suomen alueellista koskemattomuutta. Puolustusvoimat pyrkii tekemään hyökkäämisen Suomea vastaan kannattamattomaksi ylläpitämällä uskottavaa sotilaallista puolustuskykyä. Puolustusvoimat jaetaan kolmeen puolustushaaraan:
- Maavoimat. Aselajit muodostavat maavoimien kokonaisuuden.
- Merivoimat eli laivasto ja rannikkojoukot.
- Ilmavoimat Sisäasiainministeriön alainen rajavartiolaitos ei kuulu puolustusvoimiin, mutta sen henkilöstö ja materiaali voidaan erillisellä päätöksellä liittää puolustusvoimiin konfliktin uhatessa. Puolustusvoimat perustuu Suomessa niin sanotulle kaaderijärjestelmälle, jossa vain osa sotilashenkilöstöstä on palkattua sotilasopetuslaitoksissa koulutettua kantahenkilökuntaa ja suurimman osan sodanajan kokoonpanosta muodostavat reserviläiset. Viime vuosina asetekniikan kehittyessä ja kaluston vanhetessa on myös joukkojen kokoonpanoon tullut muutoksia. Aikaisemmin jopa 750 000 miehen reserviä on jatkuvasti vähennetty ja vuonna 2008 tarkoituksena on ylläpitää enää noin 350 000 hengen joukkoja.

Katso myös

- Suomen asevelvollisuus
- Suomen suuriruhtinaskunnan armeija
- Suomen puolustusvoimien sotilasarvot
- Puolustusvoimain komentaja
- Puolustuspolitiikka

Linkkejä

- [http://www.mil.fi/ Puolustusvoimat] Luokka:Armeijat Luokka:Puolustusvoimat Luokka:Viranomaiset

Suomen presidentinvaali

Presidentinvaali pidetään Suomessa kuuden vuoden välein. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Kaksivaiheisissa vaaleissa äänioikeus on yleinen, yhtäläinen ja salainen. Ensimmäinen vaalipäivä on tammikuun kolmas sunnuntai. Vaalipiirinä on koko maa. Ehdokkaan saa asettaa puolue, jolla on eduskunnassa vähintään yksi edustaja sekä valitsijayhdistys, jonka on perustanut vähintään 20 000 äänioikeutettua. Valitsijayhdistyksen keräämät kannattajakortit tulee olla enintään vuoden vanhoja. Jos ehdokkaita asetetaan vain yksi, tämä tulee valituksi ilman vaalia. Jos kukaan ehdokkaista ei saa ensimmäisessä vaalissa yli puolta hyväksytyistä äänistä, järjestetään toinen vaali kahden viikon päästä. Toisessa vaalissa ehdokkaina on ensimmäisessä vaalissa kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta. Eniten ääniä saanut valitaan presidentiksi. Mikäli tässä vaiheessa äänet ovat vielä tasan, vaalin voittaja arvotaan.

Triviaa

- Toisen kierroksen äänestyslipun on oltava väriltään eri kuin ensimmäisellä kierroksella.

Aiheesta muualla

- [http://www.presidentti.fi/fin/instituutio/electsu.html Vaalitilastot 1919-2000] Luokka:Suomen presidentinvaalit

Mauno Henrik Koivisto

Mauno Henrik Koivisto (25. marraskuuta 1923, Turku) on Suomen yhdeksäs presidentti. Hän oli presidenttinä kaksi perättäistä kautta ajalla 1982–1994. Mauno Koiviston aviopuoliso on Tellervo Koivisto ja heillä on yksi tytär, Assi.

Elämä ennen presidenttiyttä

Koivisto osallistui jatkosotaan kaukopartiomiehenä. Sen jälkeen hän opiskeli Turun yliopistossa (filosofian kandidaatti ja lisensiaatti 1953, tohtori 1956) ja sen ohessa työskenteli muun muassa ahtaajana Turun satamassa, josta myös ammensi aiheen väitöskirjaansa Sosiaaliset suhteet Turun satamassa (1956). Ennen presidentiksi tuloaan Koivisto kuului SDP:hen ja toimi mm. pääministerinä 1968-1970 ja 1979-1982. Hän oli johtajana Suomen Pankissa ajalla 1968-1977 ja oli mukana päättämässä muun muassa Suomen ulkomaankaupalle tärkeästä devalvaatiosta vuonna 1977.

Kaudet presidenttinä

Koiviston ura presidenttinä alkoi syksyllä 1981, kun Kekkonen joutui eroamaan presidentin tehtävästä terveydellisistä syistä. Tuolloin pääministerinä ollut Koivisto siirtyi Kekkosen tilalle virkaa toimittavaksi presidentiksi.

Ensimmäinen kausi 1982–1988

Vuoden 1982 presidentinvaalit jouduttiin pitämään ennenaikaisina johtuen Kekkosen eroamisesta presidentin paikalta kesken kauden. Koivisto ryhtyi presidentiksi tultuaan remontoimaan Suomen sisäpolitiikkaa ja ilmoitti vahvistavansa parlamentarismia. Kekkosen kaudelle tyypilliset virkamieshallitukset, eduskunnan hajoittamiset ynnä muut puhtaalle demokratialle vieraat ilmiöt saivat jäädä. Koivisto valitsi heti kautensa alusta pidättyvän roolin "reservissä". Koiviston mukaan presidentin kuului pysyä taustalla silloin kuin kaikki suijui hyvin. Presidenttiä tarvittiin hänen mukaansa vasta asioiden saadessa uusia käänteitä. Tämä näkyi selvimmin Koiviston tulkitessa yksipuolisesti uudelleen Pariisin rauhansopimusta ja yya-sopimusta heti Neuvostoliiton sisäisen tilanteen salliessa. Presidentin jättämää "valtatyhjiötä" ryhtyivät täyttämään pääministeriksi noussut Kalevi Sorsan, ulkoministeri Pär Stenbäck ja hänen seuraajansa Paavo Väyrynen sekä eduskunnan puhemies Johannes Virolainen. Urho Kekkonen nimitti yhteensä 21 hallitusta, Koivisto neljä. Suhdeluku 21:4 kertoo jotain olennaista kahden presidentin eroista, vaikka Kekkonen ehtikin hallita kaksi kertaa kauemmin ja osin levottomampana aikana kuin Koivisto. Koiviston käynnistämien uudistusten ansiosta Suomi muuttui sisäpoliittisesti repaleisesta, presidenttivetoisesta yhteiskunnasta yhdeksi maailman vakaimmista parlamentaarisista demokratioista. Ulkopolitiikka pysyi silti tiiviisti presidentillä, eikä hän muutenkaan halunnut kaventaa presidentin valtaoikeuksia. Aluksi monet epäilivät, ettei Koivistosta olisi edeltäjänsä Urho Kekkosen veroiseksi ulkopoliittiseksi voimahahmoksi. Veikkaus ei kuitenkaan osunut oikeaan. Koivisto teki useita historiallisia ja määrätietoisia ulkopoliittisia ratkaisuja, mutta tyyli oli aivan erilainen kuin edeltäjällään.Kekkonen pyrki näyttäviin aloitteisiin, vaikkei aina uskonutkaan niiden läpimenoon. Koiviston aktiivisuus taas oli kuin jäävuori: vain huippu oli näkyvissä. Koivisto ilmoitti ensimmäisen kautensa alussa jatkavansa edeltäjiensä Paasikiven ja Kekkosen linjalla. Koivisto matkusti Moskovaan vain viisi viikkoa virkaanastumisensa jälkeen. YYA-sopimuksen jatkaminen nostettiin esiin, vaikka se olisi ollut voimassa vielä kahdeksan vuotta. Paavo Lipposen mukaan Koiviston kuitenkin teki lopun Kekkosen aikaisesta nöyristelevästä suhtautumisesta Neuvostoliittoon päin sekä Moskovan sekaantumisesta Suomen asioihin. Myös professori Juhani Suomen mukaan linja idänsuhteissa ei pysynyt entisellään ja suomalaiset kääntyivät enemmän Neuvostoliittoa vastaan. Kotimaassa Koivisto tosin vakuutti ulkopolitiikan pysyvän ennallaan. Koiviston kauden alussa suhteet Ruotsiin viilenivät, kun Koivisto epäili ruotsalaisten sukellusvenehavaintoja.

Toinen kausi 1988–1994

Ulkopolitiikan saralla tapahtui tälläkin kaudella suuria muutoksia. Neuvostoliiton hajoamisen (1991) johdosta irtisanottiin YYA-sopimus sekä Pariisin rauhansopimuksen aserajoitukset. Myös Suomen Euroopan unioni -jäsenhakemus jätettiin Koiviston kaudella. Koivistoa voidaankin pitää ensimmäisenä presidenttinä, joka ratkaisevasti käänsi Suomen ulkopolitiikan painopisteen idästä länteen. Koiviston toinen merkkisaavutus oli tasavallan presidentin aseman parlamentarisoiminen. Koiviston presidenttikaudella presidentin toimikaudet rajattiin kahteen kauteen. Tämä päätös ei olisi koskenut vielä Koivistoa, mutta hän ei kuitenkaan enää asettunut ehdolle kolmanneksi kaudeksi. Syynä toimikausien rajaukseen oli ollut Kekkosen ylipitkä hallituskausi. Koiviston aikana myös vähennettiin presidentin valtaoikeuksia ja muutettiin presidentin vaalitapa valitsijamiesvaalista suoraksi kaksivaiheiseksi kansanvaaliksi (vuonna 1988 viimeinen valitsijamiesvaali). Toisella kaudella Suomi alkoi askel askeleelta irrottautua varovaiselta linjaltaan kohti yhdentyvää Eurooppaa. Suomi hakeutui entistä tiiviimpään yhteistyöhön länsivaltojen kanssa. Koiviston presidenttikaudella Suomesta tuli EFTA:n täysjäsen ja Euroopan neuvoston jäsen. Suomi sai myös toimia Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton presidenttien tapaamisen isäntänä vuonna 1990. Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston vuosikausien uurastus kantoi hedelmää 26.10.1989, jolloin Mihail Gorbatšov antoi Finlandia-talolla pidetyssä puheessaan varauksettoman tunnustuksen Suomen puolueettomuudelle. Vuonna 1992 Koivisto ilmoitti kantanaan, että Suomen tulisi liittyä Euroopan Yhteisön, nykyisen Euroopan Unionin jäseneksi. Jäsenhakemus jätettiin samana vuonna. Mainittakoon, että jäsenyysehdot lyötiin lopullisesti lukkoon 1.3. 1994, jolloin Koivisto jätti virkansa seuraajalleen Martti Ahtisaarelle. Vain harva valtionpäämies on voinut päättää elämäntyönsä yhtä historialliseen saranakohtaan. Koiviston kaudella maailma ja Suomen asema siinä muuttui nopeasti. Neuvostoliitto hajosi, Baltian maat itsenäistyivät, Tiananmenin aukiolla tankit murskasivat mielenosoittajia. Koivisto tuli tunnetuksi varovaisista lausunnoistaan ja "fundeeraamisesta". Koiviston varovaista tyyliä arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että erityisesti Koiviston ensimmäisen kauden alussa maailmantilanne oli huomattavan jännittynyt ja Neuvostoliitossa johtajat vaihtuivat tiheään tahtiin. Suomi pelkäsi työvoimapulaa ja alkoi houkutella paluumuuttajia muun muassa Ruotsista. Koiviston tokaisu, että inkeriläisiä kohdellaan paluumuuttajina, muovasi maahanmuuttopolitiikkaa vuosiksi eteenpäin.

Yhteenveto

Koiviston presidenttikausia voisi luonnehtia eräänlaiseksi äärimmäisyyksien ajaksi. Koiviston hallitseman 12 vuoden aikana Suomi koki niin häikäisevän taloudellisen nousun kuin tyrmäävän lamankin. Entisen pankinjohtajan rohdot eivät tehonneet ylikuumenneeseen talouteen. Koivistoa on syytetty 1990-luvulla koetusta lamasta, koska hän kannatti Harri Holkerin, Kalevi Sorsan, Esko Ahon ja Suomen Pankin johtajan Rolf Kullbergin ohella sittemmin vääräksi tuomittua vahvan markan politiikkaa. Laman puhkeamiseen vaikutti kuitenkin useita muitakin tekijöitä.

Poliittinen toiminta presidenttikausien jälkeen

Presidenttikautensa jälkeen Koivisto on esittänyt usein kriittisiä kommentteja maailmanpolitiikasta. Hän on kritisoinut NATOn roolia Kosovon sodassa ja syyttänyt Suomea Venäjän unohtamisesta. Niin ikään hän on vastustanut Suomen liittymistä NATOon.

Koivisto mediahenkilönä

Mauno Koivisto on kuuluisa myös paksuista kulmakarvoistaan. Näyttelijä Ismo Kalliota on kutsuttu leikkisästi "Vara-Manuksi" yhdennäköisyytensä ja turkulaisuutensa ansiosta (etenkin Koiviston presidenttikaudella). Koiviston harrastuksiin lukeutuu lentopallo, jota hän pelaa edelleen iästään huolimatta Sikariporras-joukkueessa, joka on voittanut Suomen mestaruuksia veteraanisarjassa. 1990-luvulla lehdet kirjoittivat myös hänen videopeliharrastuksestaan. Koiviston suosikkipeli tuolloin oli Nintendon Ice Climber. Koivisto on kertonut aina olleensa uskossa, vaikka hän ei sitä tuonut esille presidenttiaikanaan. Koivistolla on erinomainen venäjän kielen taito ja hän on ottanut kantaa Venäjän politiikkaan. Hänellä on ollut lämpimät suhteet erikoisesti Yhdysvaltain entiseen presidenttiin George Bushiin ja Neuvostoliiton entiseen presidentti Mihail Gorbatshoviin. Koiviston nauttimasta arvostuksesta kertoo jotain se, että tultuaan valituksi virkaansa presidentti George Bush soitti kymmenen eri maan ja hallituksen päämiehelle - yksi heistä oli Mauno Koivisto. Haastatteluissaan hän on paljastanut pitäneensä 1970-lukua Suomen historian ns. vaaran vuosina, kun on kysytty minkä uhan Neuvostoliitto muodosti Suomelle. Muistelmissaan hän on tuonut avoimesti esille myös tunteitaan; kun hän kertomansa mukaan autolla ajaessaan sai kuulla radiosta 21. elokuuta 1968 Neuvostoliiton suorittamasta Tšekkoslovakian miehityksestä, hän kertoo pysäyttäneensä autonsa tien reunaan ja purskahtaneensa itkuun. Koivisto on ollut Rooman Klubin kunniajäsen vuodesta 1984.

Koiviston kirjallinen ura

- Sosiaaliset suhteet Turun satamassa (väitöskirja), 1956
- Linjan vetoa, 1969
- Väärää politiikkaa, 1978
- Tästä lähtien, 1981
- Linjaviitat, 1983 (käännetty useille kielille)
- Politiikkaa & politikointia 1979–81, 1988.
- Maantiede ja historiallinen kokemus, 1992 (käännetty useille kielille)
- Kaksi kautta I, 1994
- Kaksi kautta II. Historian tekijät, 1995
- Liikkeen suunta, 1997
- Venäjän idea, 2001.
- Itsenäiseksi imperiumin kainalossa – mietteitä kansojen kohtalosta, 2004

Kirjallisuutta

Tellervo Koivisto, Seppo Lindblom, Jaakko Kalela, Olavi Arrakoski (toim.): Kyllä se siitä! Mauno Koiviston ensimmäiset kahdeksan vuosikymmentä. Tammi, 2003. (Mauno Koiviston 80-vuotisjuhlakirja)

Aiheesta muualla

- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32975&-find= Kansallisbibliografia] Koivisto Koivisto

Urho Kaleva Kekkonen

Urho Kaleva Kekkonen (3. syyskuuta 1900 Pielavesi–31. elokuuta 1986 Helsinki) oli Suomen 8. tasavallan presidentti. Hän toimi tehtävässä yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen 1982, ollen siten pitkäaikaisin tasavallan presidentti Suomen historiassa.

Nuori UKK

Nuoruudessaan Kekkonen osallistui Suomen sisällissotaan 1918 valkoisten puolella Kajaanin sissinä, työskenteli etsivälle keskuspoliisille lakitieteen ylioppilaana ja varatuomarina sekä oli heimoaatetta kannattavan Akateemisen Karjala-Seuran jäsen. Urho Kekkonen voitti myös Suomen mestaruuden korkeushypyssä 1924 ja hänen hallussaan oli myös vauhdittoman kolmiloikan epävirallinen maailmanennätys (974 cm). Myös Kekkosen aika sadan metrin juoksussa oli varsin hyvätasoinen: 11,0 sekuntia. Korkeus 185cm ja kolmiloikka yli 14m. Myöhemmin hän toimi myös Suomen Olympiakomitean ja Suomen Urheiluliiton johdossa. Kekkosen urheiluansioiden innoittamana perustettiin vuonna 1980 UKK-instituutti, jonka tarkoituksena on edistää kansalaisten terveyttä ja fyysistä kuntoa.

Siirtyminen politiikkaan

Kekkonen vieraili Saksassa 1932 ja todisti Adolf Hitlerin valtaannousua. Näiden kokemusten vavahduttamana Kekkonen lähti mukaan päivänpolitiikkaan ja liittyi Saksan vierailunsa jälkeisenä vuonna Maalaisliittoon sekä julkaisi poliittisen pamflettinsa "Demokratian itsepuolustus", jossa hän varoitti äärioikeiston noususta ja esitti keinoja ilmiön torjuntaan. Hän mm. esitti, että valtiovallan on tarpeellista rajoittaa sananvapautta tietyssä määrin voidakseen estää demokratian luhistumisen. Tätä ohjetta noudatetaan nykyäänkin useimmissa Euroopan valtioissa, kuten Saksassa. Vuonna 1936 Kekkonen valittiin eduskuntaan ja nimitettiin apulaissisäministeriksi (1936-1937).

Presidentiksi

Pääministeri Kekkonen valittiin tasavallan presidentiksi dramaattisessa valitsijamiesvaalissa 1956. Ratkaisevassa äänestyksessä hän voitti SDP:n ehdokkaan, eduskunnan puhemies Karl-August Fagerholmin mahdollisimman niukasti 151–149. Ratkaisevan äänen antajasta on keskusteltu siitä lähtien ja hyvinkin mahdollista on, että useita valitsijamiehiä siirtyi molempiin suuntiin pääehdokkaiden ajateltujen "leirien" välillä. Suurista puolueista maalaisliittolaiset ja kansandemokraatit olivat Kekkosen kannalla, kun taas Fagerholm voitti puolelleen sosiaalidemokraattien lisäksi valtaosan kokoomuksen valitsijamiehistä.

Noottikriisi

Kekkosen ajalta mieleen jäi myös ns. noottikriisi. Noottikriisissä oli kysymys Neuvostoliiton 30. lokakuuta 1961 lähettämästä nootista. Nootissa ehdotettiin keskusteluja "toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Länsi-Saksan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhkan johdosta". Nykyään arvellaan, että nootin todellinen tarkoitus oli vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin ja varmistaa siten Kekkosen uudelleenvalinta, joskaan varmaa näyttöä tästä ei ole. Aihetta epäilyyn kuitenkin antavat Kekkosen erinomaiset henkilökohtaiset idänsuhteet. Toisaalta Kekkonen toimi taitavasti luodessaan nämä henkilösuhteet. Kekkosen ulkopolitiikan ansiosta Suomi kävi ainoana länsimaana kauppaa sekä idän että lännen kanssa, mistä oli Suomelle valtavasti hyötyä. Suomen talous kasvoi vahvasti juuri kauppasuhteiden monipuolisuuden ansiosta.

1970-luku ja viimeiset kaksi kautta

1974 Urho Kekkonen valittiin neljäksi vuodeksi uudelleen poikkeuslain turvin. Täten vanha valtionpäämies vältti vaalitaistelun ETY-kokouksen alla. Poikkeuslaki on yksi Kekkosen eniten arvostelluista toimista ja johti poliittisessa elämässä muun muassa perustuslaillisen puolueen syntyyn. Kun Kekkonen valittiin viimeiselle kaudelleen tasavallan presidentiksi vuonna 1978, olivat vaalit enää näytöstä – Kekkonen sai peräti 82% äänistä ja 260 valitsijamiestä 300:sta. Kaikki merkittävimmät puolueet olivat presidentti Kekkosen takana. Huhut Kekkosen heikentyneestä terveydestä alkoivat liikkua 1970-luvulla, ja ne kiihdyttivät puolueiden presidenttipeliä seuraajan valitsemiseksi. Julkisuudelta presidentin kunnon rapistuminen onnistuttiin salaamaan erittäin pitkälle. Lopulta lempinimillä UKK ja "Urkki" tunnettu valtionpäämies joutui kuitenkin jäämään sairaslomalle ja lopulta eroamaan 1981. Hänen seuraajakseen valittiin pääministerinä siihen asti toiminut Mauno Koivisto.

Kekkosen aika Suomen tasavallan presidenttinä

Hänen suurimpana ansionaan on pidetty Suomen idänsuhteiden ansiokasta hoitamista maailmanpoliittisesti vaikealla aikakaudella. Poliitikkona Kekkonen ei tyytynyt vain hakemaan kompromisseja, vaan myös lopulta nujersi monet sisäpoliittiset kilpailijansa, osan kovinkin ottein. Hän osasi hyödyntää erinomaisia henkilökohtaisia idänsuhteitaan sisäpolitiikassa siten, että jopa monet poliittiset vastustajat alkoivat pitää häntä korvaamattomana. Presidentti Kekkosta on sittemmin kritisoitu tästä Suomen hankalan aseman hyödyntämisestä henkilökohtaisen edun tavoittelussa. Politiikan strategisessa valtapelissä Kekkonen oli oman aikansa suvereeni taituri. Läntisissä demokratioissa Kekkosen presidenttikausi oli poikkeuksellisen pitkä. Tätä on selitetty Kekkosen voimakkaalla karismalla, häikäilemättömän suvereenilla taktisella taituruudella, kansansuosiolla ja kylmän sodan aikakauden poliittisella herkkyydellä. Suomen politiikkaa varjosti miltei koko Kekkosen aikakauden ajan suurvaltojen valtapeli, jossa Suomen sijainti ainoana länsimielisenä valtiona Neuvostoliiton rajanaapurina oli strategisesti herkkä. Kekkonen onnistui säilyttämään suurvaltojen painostuksenkin alla asemansa arvostettuna valtiomiehenä sekä idässä että lännessä. Hänen poliittisen uransa suurimpana yksittäisenä kansainvälisenä tunnustuksena voidaan pitää Euroopan Turvallisuus ja Yhteistyökonferenssin ETYKin järjestämistä Helsingissä 1975, jossa Kekkonen isännöi suurvaltojen huippukokousta kylmän sodan lievittämiseksi. Kekkosen aikana suomalaiseen poliittiseen termistöön lisättiin "Paasikiven–Kekkosen-linja" ja "suomettuminen". Kekkonen kirjoitti useilla nimimerkeillä: Homo Ludens, K.Y., Känä, Laaksonen, Liimatainen, Mies Suomalainen, Pekka Peitsi, R.Y., Seppo Järvinen, Tampio, U.K., Veljenpoika. Kekkosen aviopuoliso oli kirjailija Sylvi Kekkonen os. Uino.

Kekkosen hallitukset

- Kekkosen I hallitus
- Kekkosen II hallitus
- Kekkosen III hallitus
- Kekkosen IV hallitus
- Kekkosen V hallitus

Katso myös

- Suuret suomalaiset
- [http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/4-2005/18-13-15-04.html Urho Kekkosen kirjoitukset 1914-1981]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32974&-find= Kansallisbiografia] Kekkonen, Urho Kekkonen Kekkonen, Urho Kekkonen, Urho ko:우르호 케코넨

Hallitus

Politiikan käsitteistössä hallitus on toimeenpanovaltaa käyttävä hallinnon osa. Sen alaisuuteen voivat kuulua esimerkiksi virkamieskoneisto, keskuspankki, valtionyhtiöt, poliisi ja armeija. Parlamentarismissa hallituksen on nautittava parlamentin luottamusta. Suomen hallituksen nimi on valtioneuvosto ja sen valitsee eduskunta.

Kaksipuoluejärjestelmän hallitus

Kaksipuoluejärjestelmään voi kuulua olennaisena osana se että kummallakin puolueella on tietyn ministeriön hallinnonalaan keskittyvät henkilönsä, joita voidaan kutsua esimerkiksi kabinettiministereiksi, mutta oppositiopuolueen kabinetti kulkee nimellä varjokabinetti, ja vastaavasti kaikkien kabinettiministerien tehtävänimikkeiden eteen ympätään samainen "varjo-" etuliite. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaksipuoluejärjestelmässä, missä oppositiopuolue voi täysin korvata hallituspuolueen hallituksessa vaalien jälkeen, on jo ennen mahdollista vaihdosta oppositiopuolueen piiristä katsottu valmiiksi sopiva ministeriehdokas. Yleensä monarkistisissa tai parlamentaarisissa kaksipuoluejärjestelmissä pääministerin rooli korostuu, koska perustuslain vain valtiokäytännön mukaisesti usein seremoniallisella valtionpäämiehellä on vähän päivänpoliittista valtaa.

Monipuoluejärjestelmän hallitus

Monipuoluejärjestelmässä harvoin ylläpidetään jatkuvaa hallituskoneistoa kussakin puolueessa erikseen, koska puolueet joutuvat melkein aina muodostamaan hallituskoalition, jolloin kukin siihen kuuluva puolue saa vain osan ministerinsalkuista. Puolueiden keskinäiset voimasuhteet useimmiten vaikuttavat kohtalaisen merkittävästi siihen kuinka monta ja vaikutusvaltaista salkkua kukin puolue salkkujaossa saa.

Yksipuoluejärjestelmän hallitus

Kun sekä kaksipuoluejärjestelmässä että monipuoluejärjestelmässä suurin merkitys on sillä mitkä puolueet menestyvät vaaleissa; yksipuoluejärjestelmässä olennaisinta on se miten eri suuntauksia edustavat henkilöt nousevat ja laskevat hallituskoneiston sisällä. Tämä on ainoa muutosvoima yksipuoluejärjestelmässä.

Joitain hallitusministerinimikkeitä

- Pääministeri
- Valtionvarainministeri
- Ulkoministeri
- Sisäministeri
- Ulkomaankauppaministeri
- Terveysministeri
- Kulttuuriministeri
- Työministeri

Katso myös

- Suomen hallitus
- vähemmistöhallitus
- toimitusministeriö
- virkamieshallitus
- enemmistöhallitus
- suuri koalitio
- sateenkaarihallitus
- kokoomushallitus Luokka:Politiikka ja:内閣

Suomen perustuslaki

Suomen nykyinen perustuslaki (säädös 11.6.1999/731) on yhtenäinen, 1. maaliskuuta 2000 lähtien Suomessa voimassa ollut perustuslaki, joka korvasi aikaisemmin neljä erillistä perustuslakia. Uuteen perustuslakiin on koottu aik. perustuslakien, vuoden 1919 hallitusmuodon, vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen sekä vuoden 1922 ns. ministerivastuulain ja valtakunnanoikeudesta annetun lain, samoin kuin niihin myöh. tehtyjen muutosten pohjalta kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä keskeisiä valtioelimiä ja niiden keskinäisiä suhteita – Suomen kansanvallan perusteita – koskevat säännökset keskistetyssä ja nykyaikaisessa muodossa. Perustuslaissa on 131 pykälää, jotka jakautuvat 13 lukuun seuraavasti: 1. Valtiojärjestyksen perusteet, 2. Perusoikeudet, 3. Eduskunta ja kansanedustajat, 4. Eduskunnan toiminta, 5. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto, 6. Lainsäädäntö, 7.Valtiontalous, 8. Kansainväliset suhteet, 9. Lainkäyttö, 10. Laillisuusvalvonta, 11. Hallinnon järjestäminen ja itsehallinto, 12, Maanpuolustus ja 13. Loppusäännökset. Useimmat säännökset vastaavat vähäisin tarkistuksin entisiä, ja 1995 uudistetut perusoikeussäännökset on otettu uuteen perustuslakiin lähes sellaisenaan. Uutta perustuslakia säädettäessä on pidetty tavoitteena, että lait pyritään mukauttamaan perustuslakeihin poikkeuksia tekemättä, ja perustuslain sanamuodonkin mukaan vain "rajatut poikkeukset" perustuslaista ovat mahdollisia. Tuomioistuimet, jotka eivät aikaisempien säännösten mukaan ole voineet tutkia lakien perustuslainmukaisuutta, ovat uuden perustuslain mukaan velvolliset ilmeisessä ristiriitatilanteessa antamaan etusijan perustuslain säännöksille.

Aiheesta muualla

- [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990731 Suomen perustuslaki (11.06.1999/731)] Luokka:Perustuslait Luokka:Suomen laki

2000

Tapahtumia

Tammikuu-helmikuu

- Y2K menee ohi ilman ennustettuja katastrofeja.
- 1. tammikuuta - Ruotsissa kirkko erotetaan valtiosta.
- 1. tammikuuta - Millenium Dome - näyttelyhalli avataan Greenwichissä, Englannissa, lähellä Lontoota.
- 3. tammikuuta - taivaalla näkyy satoja tähdenlentoja kun meteoriparvi syöksyy Maan ilmakehään
- 4. tammikuuta - 19 kuoli ja 68 loukkaantui kun kaksi junaa törmäsi toisiinsa Åstassa. Junaturma oli Norjan historian pahin rautatieonnettomuus.
- 9. helmikuuta - Pikajuna törmäsi pakettiautoon ja suistui raiteilta Iin pohjoispuolella.
- 10. tammikuuta - America On-line julkistaa ostavansa Time Warnerin 162 miljardilla dollarilla historian suurimmassa fuusiossa.
- 10. tammikuuta - Conservation International -ympäristöjärjestö julkaisi raportin maailman uhatuimpien eläinlajien tilanteesta.
- 14. tammikuuta - YK:n tuomioistuin tuomitsee viisi Bosnian kroaattia 25 vuodeksi vankeuteen vuoden 1993 tehdystä yli 100 muslimin murhasta.
- 16. tammikuuta - Suomessa presidentinvaalien ensimmäinen kierros, jatkoon pääsevät Tarja Halonen ja Esko Aho.
- 6. helmikuuta - Tarja Halonen valitaan Suomen presidentiksi, voittaen Esko Ahon 51%–48%
- 9. helmikuuta - Mosambikin tulvat alkavat, satojatuhansia ihmisiä joutuu kodittomiksi.

Maaliskuu

- 1. maaliskuuta - Uusi presidentti astuu virkaansa ja uusi Suomen perustuslaki tulee voimaan.
- 1. maaliskuuta - Hans Blix UNMOVIC-asetarkastajien johtoon.
- 10. maaliskuuta - NASDAQ-pörssin kaikkien aikojen ennätys, 5048.
- 18. maaliskuuta - Taiwanin presidentinvaalit Chen Shui-bianista Kiinan tasavallan presidentti.
- 26. maaliskuuta - Venäjällä Vladimir Putin valitaan presidentiksi.

Huhtikuu

- 1. huhtikuuta - Japanin pääministeri Obuchi Keizo saa kohtauksen ja vaipuu koomaan.
- 3. huhtikuuta - Microsoft tuomitaan syylliseksi monopoliaseman väärinkäyttöön.
- 5. huhtikuuta - Mori Yoshirosta Japanin pääministeri.
- 7. huhtikuuta - Mars Odyssey -luotain laukaistaan.

Toukokuu-elokuu

- 25. toukokuuta - Israel vetäytyy Libanonista 22 vuoden miehityksen jälkeen.
- 2. heinäkuuta - Meksikossa Vicente Fox voittaa vaalit ensimmäisenä oppositiosta valittuna presidenttinä sitten Francisco I. Maderon vuonna 1911.
- 10. heinäkuuta - Nigeriassa bensiiniputki räjähtää ja tappaa 250 kyläläistä, jotka olivat keräämässä vuotavaa bensiiniä.
- 25. heinäkuuta - Air Francen Concorde putoaa nousun jälkeen Pariisissa surmaten 109 koneessa ja 5 maassa.
- 12. elokuuta - Venäjän sukellusvene Kursk uppoaa Barentsinmerellä

Syyskuu-lokakuu

- Jugoslaviassa järjestetään presidentinvaalit, jotka oppositio voittaa. Presidentti Slobodan Milošević hylkää tuloksen.
- 6. syyskuuta - Viimeinen ruotsalainen asevalmistaja, Bofors, myydään Yhdysvaltalaiselle United Defenselle.
- 15. syyskuuta - Sydneyssä, Australiassa käynnistyvät 27. kesäolympialaiset.
- 28. syyskuuta - Tanskassa kansanäänestyksessä enemmistö ei halua ottaa euron käyttöön.
- 28. syyskuuta - Oppositiojohtaja Ariel Sharon vierailee temppelivuorella tuhatpäisen aseistetun retkikuntansa kanssa ja julistaa siellä alueen ikuisesti Israelin maaksi. Tapahtuma johtaa Al-Aksan kansannousuun.
- 5. lokakuuta - Joukkomielenosoitus Belgradissa johtaa presidentti Miloševićin eroon, häntä seuraa opposition Vojislav Koštunica.
- 12. lokakuuta - Adenissa, Jemenissä USS Cole -hävittäjä vaurioituu pahasti, kun pieni räjähteillä lastattu vene törmää sen kylkeen. 17 miehistön jäsentä kuolee ja 39 haavoittuu.
- 12. lokakuuta - Sadas avaruussukkulalento avaruussukkula Discoverylla.
- 31. lokakuuta - Viimeinen Multics-käyttöjärjestelmää ajava tietokone poistetaan käytöstä.

Marraskuu

- 1. marraskuuta - Serbia ja Montenegro hyväksytään YK:n jäseneksi.
- 7. marraskuuta - Yhdysvaltain presidentinvaaleissa George W. Bush voittaa varapresidentti Al Goren, mutta tulokset viivästyvät kuukaudella ääntenlaskun epäselvyyksien vuoksi.
- 11. marraskuuta - Kaprunissa, Itävallassa, 155 laskettelijaa kuolee tulipalossa hiihtohissin tunnelissa.
- 14. marraskuuta - Netscape Navigator 6.0 julkaistaan kahden vuoden ja Mozilla-selaimen kehityksen jälkeen.
- 15. marraskuuta - koulutyttö Eveliina Lappalainen surmattiin Imatralla
- 16. marraskuuta - Bill Clintonista tulee ensimmäinen USA:n presidentti, joka vierailee virassaan Vietnamissa.
- 17. marraskuuta - Perun kongressi erottaa korruptiosta syytetyn presidentti Alberto Fujimorin, joka on jo paennut Japaniin.
- 27. marraskuuta - Kanadassa Jean Chrétien valitaan uudelleen pääministeriksi.

Joulukuu

- 1. joulukuuta - Miss Maailma -kilpailut Lontoon Millenium Domessa, Priyanka Chopra voittaa.
- 30. joulukuuta - Manilassa Filippiineillä sarja pommiräjähdyksiä tappaa 22.

Muuta

- Vuoden 2000 kesäolympialaiset Sydneyssa, Australiassa.
- Ruotsalaiseen Robinson-formaattiin perustuva Selviytyjät-tv -sarja aloittaa tosi-TV -trendin.
- Ohjelmistomarkkinoilla alkaa helmikuussa laskukausi Y2K-paniikin jälkeen.
- Nizzan sopimus, Euroopan unioni
- IT-kupla paisuu maksimiinsa, jonka jälkeen alkaa puhkeamaan.

Syntyneitä

Kuolleita

- 15. tammikuuta - Arkan, serbialainen sotapäällikkö
- 12. helmikuuta - Charles M. Schulz, Tenavat-sarjakuvan luoja
- 22. maaliskuuta - Pauli Räsänen, suomalainen viihdetaiteilija
- 27. toukokuuta - Maurice Richard, jääkiekkolegenda
- 1. heinäkuuta - Walter Matthau, näyttelijä
- 5. elokuuta - Sir Alec Guinness, näyttelijä
- 25. elokuuta - Carl Barks, Aku Ankan piirtäjä
- 26. lokakuuta - Laila Kinnunen, laulaja
- 20. marraskuuta - Kalle Päätalo, kirjailija
- 22. marraskuuta - Emil Zátopek, juoksija
- 11. joulukuuta - Johannes Virolainen, poliitikko
- 25. joulukuuta - W. V. Quine, filosofi ja loogikko Luokka:2000 Luokka:2000-vuosikymmen als:2000 ms:2000 zh-min-nan:2000 nî ko:2000년 ja:2000年 simple:2000 th:พ.ศ. 2543

Helsinki

Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.

Maantiede

Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria. Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja. Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta. Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.

Historia

Ruotsin vallan aika

Ruotsi.]] Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä. Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka. Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle. Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 1713–1721. Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita. Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 1808–1809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.

Venäjän vallan aika

Venäjä] Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta. Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.

Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle

Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna. Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana. Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa. 1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin. Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.

Väkiluvun kehitys

Vuosi	Asukasta
1810	4 070
1830	11 100
1850	20 700
1880	43 300
1900	93 600
1925	209 800
1950	368 519
1970	523 677
1980	483 675
1990	490 691
2000	551 123
2003	559 716
2004	559 046

Palvelut

Koulutus

Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taide korkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon. Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä. Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä. Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.

Terveydenhuolto

Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.

Liikenne

sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]] metrojärjestelmä.] Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla. Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä. Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin. Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.

Muut palvelut

Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.

Helsingin työssäkäyntialue

Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.

- Askola (66 km)
- Hausjärvi (83 km)
- Hyvinkää (56 km)
- Inkoo (58 km)
- Järvenpää (36 km)
- Karkkila (63 km)
- Kerava (31 km)

- Kirkkonummi (31 km)
- Loppi (75 km)
- Mäntsälä (61 km)
- Nummi-Pusula (70 km)
- Nurmijärvi (37 km)
- Pernaja (80 km)
- Pornainen (54 km)

- Porvoo (50 km)
- Riihimäki (69 km)
- Sipoo (35 km)
- Siuntio (51 km)
- Tuusula (28 km)
- Vihti (49 km)

Vihtissa]] Vihti Vihti] Vihti]

Nähtävyydet

Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.

Kulttuuri

Tapahtumia

Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää. Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.

Kulttuurin järjestäjät

Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä. Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.

Urheilu

Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon [http://www.helsinkicitymarathon.com/]. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi [http://www.naistenkymppi.fi/], joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille. Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003.

Ystävyyskaupungit

- Sendai (Japani)

Tilastot

Asukasluku (29.12. 2003) on 559 753. Vuoden 2001 (1.1. 2001) asukasluvusta (555 474) oli ruotsinkielisiä 6,5 % ja ulkomaiden kansalaisia 4,7 %. Helsingin asukkaista on huomattavasti suurempi osa naisia kuin muualla Suomessa. Keskilämpötila (2001) +5,9 °C
Lämpimin kuukausi heinäkuu, keskilämpötila +20,2 °C
Kylmin kuukausi helmikuu, keskilämpötila -6,8 °C

Katso myös

- Hitas
- Pääkaupunkiseudun lähiliikenne
- Helsingin alueellinen jako
- Helsingin kaupunginjohtaja

Aiheesta muualla

- [http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut]
- [http://www.ytv.fi/reittiopas Reittiopas joukkoliikenteeseen]
- [http://www.hepo.fi/ Helsingin Polkupyöräilijät ry HePo] - näe Helsinkiä pyörän satulasta käsin
- [http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia] - Museoviraston aikaansaannoksia