:: wikimiki.org ::

Suomen Sota

Suomen sota

Suomen sota käytiin 1808-1809 Venäjän ja Ruotsin välillä.

Sodan syitä

Voitettuaan Preussin, Saksin ja Venäjän muodostaman neljännen koalition 1807 Napoleon sopi Tilsitin sopimuksessa Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa Ruotsin Kustaa IV Aadolfin pakottamisesta Britannian vastaiseen mannermaasulkemukseen. Ruotsin kieltäytyminen liittoutumasta Britanniaa vastaan johtui laajasti kuninkaan voimakkaasta vihasta Napoleonia vastaan ja epärealistisesta uskomuksesta Ruotsin kykyyn taistella suurvaltoja vastaan. Ruotsin armeija oli lähes 20 rauhanvuoden jälkeen ilman merkittävää sotakokemusta, puolustus köyhtyvässä Ruotissa oli pahasti laiminlyöty ja upseerien keskuudessa vallitsi laaja epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua Venäjää vastaan. Venäjä hyökkäsi Ruotsiin 21. helmikuuta 1808. Sodan syttyessä Suomen ruotujakoarmeijassa oli jalkaväkeä 12 999 miestä josta täydennysväkeä (reserviä) 4050 miestä. Näiden lisäksi oli ruotuväkijärestelmän ulkopuolisia, värvättyjä joukkoja yhteensä 6400 miestä. Täydennykseksi sodan aikana muodostettiin muutama pienempi joukko-osasto vapaaehtoisista ja lisäväenotosta, joukossa Sveaborgissa antautuneita ja kotiin päästettyjä sotilaita. Emämaasta saatiin myös tänne joitakin vähäisiä ruotsalaisia osastoja. Lisäksi Pohjois-Karjala oli miltei kokonaan vain ns. talonpoikaisjoukkojen hoidossa (vrt. ulkomainen "militia"), mutta he suoriutuivat tehtävässään erinomaisesti viivyttäen vihollista useita kuukausia vajavaisella aseistuksellaan. 19. marraskuuta 1808 solmittiin aselepo, jossa ruotsin armeija määrättiin vetäytymään Kaakamojoen taa. Ruotsin armeija poistui koko silloisesta Suomesta, Kemijoen taa vuoden loppuun mennessä. Maaliskuussa venäläiset marssivat jään yli Uumajaan Västerbotteniin. Suomen sota päättyi 17. syyskuuta 1809 Haminan rauhaan. Ruotsi menetti kaikki itäiset maakuntansa ja raja vedettiin Tornionjokeen.

Sodan suomalaiset joukot

Jalkaväki

Ruotujalkaväki

- 6 rykmenttiä
- Turun Läänin Rykmentti
- Porin Rykmentti
- Hämeen Läänin Rykmentti
- Uudenmaan Rykmentti
- Savon Rykmentti
- Pohjanmaan Rykmentti
- 3 erillistä pataljoonaa
- Hämeen Jääkäripataljoona
- Uudenmaan Jääkäripataljoona
- Kajaanin Pataljoona

Värvätty jalkaväki

- 4 rykmenttiä
- Savon Jääkärirykmentti
- Adlercreutzin Rykmentti
- Jägerhornin Rykmentti
- Leskikuningattaren Henkirykmentti
- 1 pataljoona
- Karjalan Jääkärit (Jägerkåren) (Vahvuudeltaan kuin yksi jääkäripataljoona, mutta oli jaettuna kahdeksi pataljoonaosastoksi.)

Vapaaehtoiset armeijaosastot

- 2 pataljoonaa
- Gyllenbögellin Vapaapataljoona
- Gyllenbögellin Tarkkampujapataljoona (Vastaa jääkäripataljoonaa)
- 2 komppaniaa
- Heinzlin Vapaakomppania
- Sahlsteinin Vapaakomppania

Talonpoikaisjoukot (Militia)

- Pohjoiskarjalan Talonpoikaisosastot
- Pohjanmaan Talonpoikaisosastot
- Turun alueen Talonpoikaisosastot
- Savon Talonpoikaisosastot
- Ahvenanmaan Talonpoikaisosastot
- Hämeen Talonpoikaisosastot

Ratsuväki

- 1 rakuunarykmentti (Nylands Dragonregemente)
- 1 pienempi erillinen rakuunaosasto (Karelska Dragoncorpsen)

Kenttätykistö

- Suomen Tykistörykmentti
- 10 patteria (tykkikomppaniaa)
- 2 varikkoa (Hämeenlinna, Helsinki)
- Savon Tykistökomppania
- 10 tykkiä

Meriväki

Armeijan Laivasto Suomen merialueella

- Sveaborgin Eskaaderi
- Turun Eskaaderi

Armeijan Laivasto Suomen järvialueella

Saimaan Laivasto

- Varkauden Laivastoasema "Laivanlinna"
- Ristiinan (Christina) Laivastoasema

Päijänteen Laivasto

- Joitakin aluksia (mahdollisesti myös muillakin alueen suurista järvistä)

Laivanrakentajakomppaniat

- Pedersöre
- Kruunupyy

Sanitäärihuolto

- Kiinteä Kenttäsairaala Helsingissä
- Prikaatien liikkuvat "kenttäsairaalat" (heikosti varusteltuja)

Sodan venäläiset hyökkäysjoukot

Jalkaväki

- 11 rykmenttiä tavallista jalkaväkeä
- 7 rykmenttiä jääkäreitä

Ratsuväki

- 4 eskadroonaa rakuunoita
- 7 eskadroonaa husaareita
- 8 sotniaa kasakoita

Kenttätykistö

- 6 kevyttä patteria
- 3 raskasta patteria
- 1 jaos ratsastavasta patterista

Muut joukot

- 1 pioneerikomppania
- Huoltokuormastoja
- Sanitäärijoukkoja Lähde: http://www.elisanet.fi/apila/SP/ (Sivuston tekijän luvalla)

Suomen sodan vaiheita

- Pyhäjoen Yppärin taistelu -- 16. huhtikuuta 1808
- Siikajoen taistelu -- 18. huhtikuuta 1808
- Revonlahden taistelu -- 27. huhtikuuta 1808
- Pulkkilan taistelu -- 2. toukokuuta 1808
- Lapuan taistelu -- 14. heinäkuuta 1808
- Kauhajoen taistelu -- 10. elokuuta 1808
- Alavuden taistelu -- 17. elokuuta 1808
- Karstulan taistelu -- 21. elokuuta 1808
- Kuortaneen Ruonan ja Salmin taistelu -- 1.--2. syyskuuta 1808
- Juuttaan taistelu -- 13. syyskuuta 1808
- Oravaisten taistelu -- 14. syyskuuta 1808
- Koljonvirran taistelu -- 27. lokakuuta 1808
- Hörneforsin taistelu -- 5.--6. heinäkuuta 1809
- Sävarin taistelu -- 19. elokuuta 1809
- Ratanin taistelu -- 20. elokuuta 1809

Komentajia

- Georg Carl von Döbeln
- Carl Johan Adlercreutz
- Carl Olof Cronstedt
- Johan Adam Cronstedt
- Joachim Zachris Duncker
- Johan Reinhold von Törne
- Carl von Otter
- Wilhelm Mauritz Klingspor
- Johan August Sandels
- Gustaf Adolf Montgomery
- Gustaf Wachtmeister
- Peter Bagration
- Michael Andreas Barclay de Tolly
- Friedrich Wilhelm von Buxhoevden
- Jacob Petrovitš Kulnev
- Nikolai Mihailovitš Kamenski

Katso myös

- Vänrikki Stoolin tarinat luokka:Suomen sodat Luokka:Ruotsin historia Luokka:Venäjän historia

1808

Tapahtumia

- Suomen sota alkoi Ruotsin ja Venäjän välillä.
- Toivalan taistelu nykyisen Siilinjärven alueella.
- 2. toukokuuta - Pulkkilan taistelu

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1808 ko:1808년 simple:1808

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit

- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet

- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad

- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin

- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit

- Moskova
- Pietari

Autonominen alue

- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat

- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- maakaasu
- puutavara

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuuta	uusivuosi	Новый год	valtiollinen juhlapäivä
7. tammikuuta	ortodoksinen joulu	Рождество	valtiollinen juhlapäivä
23. helmikuuta	isänmaan puolustajan päivä	День защитника отечества	valtiollinen juhlapäivä
8. maaliskuuta	kansainvälinen naistenpäivä	Международный женский день	valtiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuuta	kevään ja työn juhla	Праздник весны и труда	valtiollinen juhlapäivä
9. toukokuuta	voitonpäivä	День Победы	valtiollinen juhlapäivä
12. kesäkuuta	Venäjän Federaation kansallispäivä	День независимости	valtiollinen juhlapäivä
4. marraskuuta	kansallisen yhtenäisyyden päivä		valtiollinen juhlapäivä
12. joulukuuta	perustuslain päivä	День конституции	valtiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla

- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Ruotsi

Ruotsi on pohjoismainen perustuslaillinen monarkia. Sillä on yhteinen maaraja Suomen lisäksi Norjan kanssa.

Historia

Pääartikkeli: Ruotsin historia Ruotsin nykyisistä kieliryhmistä vanhin ovat mahdollisesti saamelaiset. Kuitenkin myös indoeurooppalainen kielimuoto, josta ruotsin kieli vähitellen on kehittynyt, levisi maahan jo kivikaudella. 800- ja 900-lukujen aikana eteläisessä Ruotsissa vallitsi viikinkikulttuuri. Ruotsalaiset viikingit kävivät kauppaa, sotivat ja kolonosoivat Itämeren alueella, Venäjällä ja aina Mustallamerellä asti. Kristinusko saapui Ruotsiin jo viikinkiajalla, mutta vakiintui lopullisesti vasta 1100-luvulla. Suomesta tuli osa Ruotsia joskus 1100- ja 1200-luvun aikana. Suomea kutsuttiin 1300- ja 1400-luvuilla ruotsalaisissa asiakirjoissa Itämaaksi. Vuonna 1389 perustettiin Kalmarin unioni, kun Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningaskunnat tulivat saman hallitsijan alaisiksi. 1400-luvulla Ruotsi taisteli päästäkseen irti Tanskan vallasta. Ruotsi erosi unionista vuonna 1521 ja erosta tuli lopullinen kun Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas 1523. 1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta, erityisesti kuningas Kustaa II Aadolfin ansiosta. 1700-luvulla Ruotsin suurvalta-asema luhistui. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin Suuressa Pohjan sodassa. Suomen sodassa vuonna 1808 Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta. Ruotsi oli puolueeton ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pysyi myös puolueettomana. Ruotsi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995.

Politiikka

Ruotsi on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttävät yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruotsiksi riksdag) sekä pääministerin johtama hallitus. Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä. Ruotsin eduskuntapuolueita ovat (suluissa kansanedustajien määrä)
- Socialdemokraterna (Sosiaalidemokraattinen puolue) (144)
- Moderata samlingspartiet (Kokoomuspuolue) (55)
- Folkpartiet liberalerna (Kansanpuolue) (48)
- Kristdemokraterna (Kristillisdemokraatit) (33)
- Vänsterpartiet (Vasemmistopuolue) (30)
- Centerpartiet (Keskustapuolue) (22)
- Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue) (17) Ruotsissa on Sosiaalidemokraattisen puolueen muodostama vähemmistöhallitus, jota tukevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue. Pääministeri on Göran Persson.

Sisäpolitiikka

Ruotsin suuri saavutus oli 1930-luvulta alkaen erityinen sosiaalivaltio eli Kansankoti (Folkhemmet) joka melkoisesti paransi kansalaisten taloudellista asemaa ja yhdenvertaisuutta. 1980-luvun lopulla Ruotsin taloudellinen tilanne on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi, mikä on johtanut hyvinvointivaltion rahoituskriisiin, mikä vaikeutti järjestelmän ylläpitoa.

Kansainväliset suhteet

Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953-1961. Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Liittoutumattomuudella on Ruotsissa vankka kansan tuki. Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1.1.1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan union jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3% ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää ns. Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät Euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä. euro

Läänit

Ruotsi on jaettu 21 lääniin (län). Läänit on edelleen jaettu 290 kuntaan (kommun). Ruotsi jaetaan myös tradition mukaan maihin (land) (Sveanmaa, Göötanmaa sekä Norlanti) ja maakuntiin (landskap).
- Blekingen lääni
- Gotlannin lääni
- Gävleborgin lääni
- Hallannin lääni
- Jämtlannin lääni
- Jönköpingin lääni
- Kalmarin lääni
- Kronobergin lääni
- Norrbottenin lääni (Pohjoispohjan lääni)
- Skoonen lääni
- Södermanlannin lääni
- Taalainmaan lääni
- Tukholman lääni
- Upsalan lääni
- Värmlannin lääni
- Västerbottenin lääni (Länsipohjan lääni)
- Västernorlannin lääni (Länsi-Norlannin lääni)
- Västmanlannin lääni
- Länsi-Göötanmaan lääni
- Örebron lääni
- Itä-Göötanmaan lääni

Maantiede

Ruotsin maantiede Ruotsi on sekä pinta-alaltaan (450 000 neliökilometriä) että väestöltään (noin 9 miljoonaa) jonkin verran Suomea suurempi. Ruotsin pääkaupunki on Tukholma. Muita kaupunkeja ovat muun muassa Malmö, Göteborg, Uppsala, Haaparanta, Luulaja ja Uumaja. Katso Luettelo Ruotsin kunnista.

Väestö

Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, suurin vähemmistökieli on suomi. Maalla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan lainsäädännöllä määrättyä virallista kieltä ruotsin hallitsevasta asemasta huolimatta. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romaani ja jiddish. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran (Gällivare), Jokkmokkin ja Kiirunan kunnissa ja niiden läheisyydessä. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vähemmistökielillä ei kuitenkaan ole samaa asemaa kuin ruotsilla Suomessa. Romaanilla ja jiddishillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa asuu suuri määrä ulkomaalaissyntyisiä maan vapaamielisen pakolaisten vastaanoton ja 1960- 1980-luvulle vallinneen aktiivisen siirtotyöläispolitiikan ansiosta. Suurin osa ruotsalaisista on luterilaisia. Vielä muutamia vuosia sitten luterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli pakollista, ja sen lisäksi sai kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen huomattavasti suomalaisia vähemmän uskonnollisia.

Talous

Ruotsin talous painottuu voimakkaammin metalli- ja kemianteollisuuteen samoin kuin Suomen. Volvo, Saab, Ericsson, Tetrapak, Asea ja Nobel ovat olleet ruotsalaisen talouselämän kivijalkoja ja omistus on monimutkaisten, eri äänivaltaisten osakkeiden kautta keskittynyt muutamalla mahtiomistajalle muun muassa Wallenberg-suvulle. Viime vuosien aikana omistus on monessa yhtiössä siirtynyt kansainväliseen omistukseen ja tämä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- sinkki
- rautamalmi
- kupari
- lyijy
- hopea
- uraani
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- paperituotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Ruotsi Google Mapsissa] Luokka:Ruotsi als:Schweden ms:Sweden zh-min-nan:Sverige [[got:

Saksi

Saksi on historiallinen alue nykyisen Saksan liittotasavallan alueella. Suomen kielen maannimi Saksa tulee Saksin ja saksien heimon nimestä, sillä saksilaisrannikko oli Skandinaviaan päin avautunut ensimmäinen yhteyspinta. Nykyään Saksin osavaltio on myös Saksan osavaltio, mutta se sijaitsee pitkälti eri paikassa kuin yllä mainittu historiallinen alue.

Keskiajan saksilaiset

Saksi sai nimensä sakseilta, Pohjois- ja Luoteis-Saksaa varhaiskeskiajalla asuttaneelta heimolta. Heidän maakuntiaan (joita olivat Itä-Saksi, Engria ja Westfalen) kutsuttiin yhteisnimellä Saksi. Muinaisen saksilaisheimon asuma-alueiden keskeisestä osasta Saksan liittotasavallassa muodostettu osavaltio sai 1900-luvulla nimekseen Ala-Saksi (Niedersachsen). Maantieteellisesti siis juuri se paremmin osoittaa, missä alkuperäiset saksilaiset vaikuttivat.

Ensimmäinen herttuakunta

Ensimmäisen Saksin herttuakunta muodostui 700-luvulla nykyisen Ala-Saksin ja Westfalenin alueelle. 900-luvulla Saksin ruhtinaat olivat Saksan kuninkaita ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisareita. Vuonna 1137 Saksi joutui Welfien suvulle. Herttuakunta saavutti huippunsa Henrik Leijonan alaisuudessa, mutta alkoi hajota hänen jouduttuaan Fredrik Barbarossan kukistamaksi. Vuonna 1180 suuria alueita Weserin länsipuolella joutui Kölnin piispoille, ja niistä muodostui Westfalen, kun taas Henrik Leijonan welfiperillisille muodostui Elben-Weserin välille Braunschweig-Lüneburgin herttuakunta. Saksin nimi jäi itäisimmälle, askanialaiselle ruhtinaskunnalle. Vuonna 1260 loput, askanialaisten maat jaettiin pieniksi Sachsen-Lauenburgin ja Sachsen-Wittenbergin ruhtinaskunniksi. Sachsen-Lauenburgista käytettiin myöhemmin uudella ajalla lyhyttä nimeä Lauenburg.

Toinen ruhtinaskunta

Vuonna 1423 askanialaisten Sachsen-Wittenberg päätyi Wettinin suvulle, jotka olivat jo valmiiksi Meissenin rajakreivejä ja lääninherroja Thuringenissa. Näin muodostui uusi, voimakas ruhtinaskunta. Saksin nimi vakiintui tälle (perimyksen vaiheiden kautta päätyneelle) alkuperäistä saksilaisaluetta hieman etelämpänä sijaitsevalle nykyistä Saksin vapaavaltiota vastaavalle alueelle, joka alun perin oli thuringiheimon ja slaavilaisten vendien asuma-aluetta. Kyseinen Saksi oli myöhäiskeskiajan ja uuden ajan merkittäviä saksalaisia valtioita: Sen hallitsijat olivat vaaliruhtinaita joilla harvojen joukossa oli oikeus ottaa osaa keisarinvaaliin. Muutamasta sen hallitsijasta tuli samanaikaisesti Puolan kuninkaita, ja siten keskitasoisia vaikuttajia eurooppalaisellekin näyttämölle.

Saksin kuningaskunta

Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajotessa 1806, Saksista tuli kuningaskunta ja vaaliruhtinas Fredrik August III:sta tuli kuningas Fredrik August I. Hän teki raskaan erehdyksen jäämällä liian pitkään uskolliseksi Napoleonille, jolloin hänet vangittiin ja hänen Preussi pyrki anastamaan kaikki hänen maansa 1813. Itävallan, Ranskan ja Britannian vastustuksesta Fredrik August kuitenkin palautettiin valtaan Wienin kongressissa, mutta hän menetti pohjoisimmat osat maistaan Preussille. Näistä maista tuli Preussin Saksin maakunta, joka on nykyisin Sachsen-Anhaltin osavaltiota. Saksin kuninkaille jäljelle jäänyt osa vastasi suunnilleen nykyistä Saksin vapaavaltiota (joskin Saksin vapaavaltioon liitettiin joitakin Preussin anastamia alueita). Vuosien 1848–1849 kapinoissa Saksista tuli vallankumouksellisten pesä, jossa mm. anarkisti Mihail Bakunin, hovisäveltäjä Richard Wagner ja Gottfried Semper ottivat osaa toukokuun 1849 kansannousuun. Vuoden 1918 jälkeen Saksi oli osavaltio Weimarin tasavallassa, josta päätyi natsi-Saksan ajan jälkeen Neuvostoliiton miehittämäksi. DDR purki osavaltion 1952, mutta jälleenyhdistymisessä Liittotasavaltaan osavaltio palautettiin ja se on nyt yksi Saksan osavaltioista. Luokka: Saksa ja:ザクセン州 simple:Saxony

Venäjä

Historia

Politiikka

Ihmisoikeusrikokset

Venäjän federaation subjektit

Maantiede

Venäjän alueet

Tasavallat

Aluepiirit

Alueet

- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad

- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin

- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit

- Moskova
- Pietari

Autonominen alue

- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat

Talous

Väestö

Kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- maakaasu
- puutavara

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuuta	uusivuosi	Новый год	valtiollinen juhlapäivä
7. tammikuuta	ortodoksinen joulu	Рождество	valtiollinen juhlapäivä
23. helmikuuta	isänmaan puolustajan päivä	День защитника отечества	valtiollinen juhlapäivä
8. maaliskuuta	kansainvälinen naistenpäivä	Международный женский день	valtiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuuta	kevään ja työn juhla	Праздник весны и труда	valtiollinen juhlapäivä
9. toukokuuta	voitonpäivä	День Победы	valtiollinen juhlapäivä
12. kesäkuuta	Venäjän Federaation kansallispäivä	День независимости	valtiollinen juhlapäivä
4. marraskuuta	kansallisen yhtenäisyyden päivä		valtiollinen juhlapäivä
12. joulukuuta	perustuslain päivä	День конституции	valtiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla

1807

Tapahtumia

- 7. heinäkuuta - Napoleonin sodat: Tilsitin rauha Ranskan, Preussin kuningaskunnan ja Venäjän välillä lakkauttaa neljännen koalition.

Syntyneitä

- 16. helmikuuta - Niilo Kustaa Malmberg - yksi körttiläisyyden johtohahmoista
- 4. heinäkuuta - Giuseppe Garibaldi, italialainen patriootti.

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1807 ko:1807년 simple:1807

Napoleon

Napoléon Bonaparte (15. elokuuta 1769 – 5. toukokuuta 1821), oikealta nimeltään Napoleone Buonaparte, oli Ranskan ensimmäinen konsuli vuodesta 1799 alkaen ja Ranskan keisari Napoléon I 18. toukokuuta 1804 – 6. toukokuuta 1814 välisen ajan. Uransa huipulla hän valloitti ja hallitsi laajoja osia Länsi- ja Keski-Eurooppaa, kunnes hänet lyötiin Waterloon taistelussa, vangittiin ja karkoitettiin.

Nuoruus

Napoléon syntyi Ajacciossa, Korsikalla, Ajaccion kaupungissa, vuoden kuluttua siitä, kun Genovan tasavalta oli myynyt Korsikan Ranskalle velanmaksuna. Hänen syntymänimensä oli Napoleone Buonaparte, mutta hän vaihtoi sen ranskalaisemmalta kuulostavaan Napoléon Bonaparteen vuoteen 1796 mennessä. Napoléonin vanhemmat olivat alhaista aatelissukua. Hänen isänsä Carlo Buonaparte, italialaissyntyinen asianajaja, nimettiin Ludvig XVI:n hoviin 1778, jossa hän vietti useita vuosia. Napoléonin äiti Laetitia oli aikaansa edellä ja kylvetti kahdeksaa lastaan joka toinen päivä - normaalisti yläluokkakaan ei kylpenyt kuin ehkä noin kuukauden välein. Isä järjesti poikansa koulutuksen Ranskassa ja nuori Napoléon laitettiin Brienne-le-Château'n sotilaskouluun 1779. Napoléonia pidettiin maalaisena ja moukkana, hän oppi ranskaa vasta kymmenvuotiaana ja puhui sitä italialaisella korostuksella. Isän suhteilla Napoléon pääsi sittemmin École Militairen eliittikouluun Pariisissa, josta hän valmistui 28. lokakuuta 1784. Hänet määrättiin tykistön vänrikiksi tammikuussa 1785 16-vuotiaana. Hän opiskeli myös kuninkaallisessa tykistökoulussa Auxonne'ssa v:1797. Ranskan suuren vallankumouksen alettua 1789 Napoléon palasi Korsikalle, jossa nationalistit kapinoivat irtautuakseen Ranskasta. Buonaparten perhe pakeni sisällissotaa Ranskaan. Napoléon tuki vallankumouksellisia ja nousi nopeasti arvoasteikossa. Vuonna 1793 hän vapautti Toulonin rojalisteilta ja näitä tukeneilta brittijoukoilta. Vuonna 1795 rojalistien marssiessa kansalliskokousta vastaan Pariisissa hän ammututti kapinoijat. Napoléon sai lempinimen Pikku korpraali voitettuaan Itävallan joukot Lodin taistelussa 1796. Hän oli loistava strategisti ja osasi soveltaa tietomääräänsä taistelutilanteissa. Tykistöupseerina hän osasi käyttää tykistöä jalkaväkihyökkäysten tukemiseen. Ranskan huonosti varustettujen joukkojen johtajana Italiassa hän löi Itävallan arkkiherttua Kaarlen johtamat joukot useita kertoja, ja itävaltalaiset joutuivat myöntymään heidän kannaltaan epäsuotuisaan rauhansopimukseen. Samaan aikaan Napoléon järjesti kaappauksen Pariisissa ja syrjäytti rojalistit vallasta.

Hyökkäys Egyptiin ja valtaannousu

Vuonna 1798 Ranskan hallitus alkoi pelätä Napoléonin kansansuosiota ja määräsi hänet hyökkäämään Egyptiin vaikeuttaakseen Britannian yhteyksiä Intiaan. Valistusajan ihanteiden mukaan Napoléon otti mukaansa tiedemiesjoukon, joka suoritti tutkimuksia Egyptissä, kuuluisimpana tuloksenaan Rosettan kiven löytö. Pašša Cezzar Ahmet, osmanien kenraali pysäytti Napoléonin valloitukset Syyriassa, Saidan linnan lähellä. Amiraali Nelsonin johtama laivasto tuhosi ranskalaisen laivaston Niilin taistelussa, ja kun Euroopassa Ranskaa vastaan muodostettiin koalitio ja rojalistit saivat lisää kannatusta, Napoléon joutui hylkäämään armeijansa 1799 ja palasi Pariisiin. Marraskuussa hän järjesti vallankaappauksen, ja julistautui hallitsijaksi ja sotilasdiktaattoriksi arvonimellä Ensimmäinen konsuli. Päivämäärä oli Ranskan vallankumouskalenterin mukaan 18. Brumaire (19. marraskuuta 1799). Napoléon järjesti useita Ranskan vallankumouksen ideoiden mukaisia uudistuksia koulutukseen, lakiin, talouteen ja hallintoon. Code Napoléon, joka oli pääasiassa toisen konsulin, Jean Jacques Régis de Cambacérès'n työstämä lakijärjestelmä, korvasi feodalismin ajan paikalliset lait yhdellä yhtenäisellä lakikokoelmalla. Useat Euroopan maat kopiovat lakijärjestelmän myöhemmin omaan käyttöönsä.

Napoléonin sodat

Euroopan Katso myös: Napoleonin sodat Vuonna 1800 Napoléon hyökkäsi Itävaltaa vastaan ja voitti jälleen, ja nyt myös Britannia suostui rauhantekoon. 1802 Napoléon myi suuren maa-alan Pohjois-Amerikassa Yhdysvalloille koska ei olisi pystynyt puolustamaan sitä. Louisianan ostossa yli 2 000 000 km² maata vaihtoi omistajaa vain 15 miljoonalla dollarilla. Napoléon laajensi vaikutusvaltaansa Sveitsiin ja Saksaan, mutta kiista Maltasta johti jälleen Iso-Britannian sodanjulistukseen 1803 ja tukeen Napoléonia vastustaville rojalisteille. Paavi Pius VII kruunasi Napoléonin keisariksi 2. joulukuuta 1804. 26. toukokuuta 1805 hänet kruunattiin myös Italian kuninkaaksi Milanon katedraalissa Lombardian rautakruunulla. Ranskan ja Espanjan suunnitelma tuhota brittien kuninkaallinen laivasto koki kuitenkin takaiskun Trafalgarin taistelussa 21. lokakuuta 1805, ja vaikka amiraali Nelson sai siinä surmansa, Britannia sai pysyvän yliotteen merellä seuraavaksi sadaksi vuodeksi. 1805 Napoléonin taistelussa kolmatta koalitiota vastaan 1805, hän saavutti jälleen suuren voiton Itävaltaa ja Venäjää vastaan Austerlitzissa 2. joulukuuta 1805. Seuraavana vuonna hän löi myös Preussin Jenassa (14. syyskuuta 1806). Näin Napoléonista tuli myös Saksan tosiasiallinen hallitsija. Marssittuaan Puolan läpi hän solmi rauhan ja liiton Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa jakaen Euroopan näiden kahden suurvallan kesken. Ranskan osasta Puolaa tehtiin Varsovan suuriruhtinaskunta, jonka johtoon asetettiin saksilainen kuningas. Napoléon oli naimisissa kahdesti. Ensin Joséphine de Beauharnais'n kanssa, jonka hän kruunasi keisarinnaksi. Liitto oli kuitenkin lapseton, ja johti sen vuoksi eroon. Hänen toinen vaimonsa oli Itävallan arkkiherttuatar Marie Louise, josta tuli toinen keisarinna. Marie-Louise synnytti yhden lapsen: Napoléon Francis Joseph Charles Bonaparte (1812 – 1833), joka sai Rooman kuninkaan arvonimen. Napoléonilla oli myös aviottomia lapsia: Kaarle, Léonin kreivi (1806 – 1881), Catherine Eléonore Denuelle de la Plaignen (1787 – 1868) ja Alexandre Joseph Colonna, myöhemmin Walewskin kreivi (1810 – 1868) Walewskin kreivitär Marian kanssa. Myös Émilie Louise Marie Françoise Joséphine Pellapra'a (äiti Françoise-Marie LeRoy), Karl Eugin von Mühlfeldia (äiti Victoria Kraus) ja Hélène Napoleone Bonapartea (äiti Montholonin kreivitär) on väitetty Napoléonin aviottomiksi lapsiksi. Vielä 1809 Napoléon liitti Kirkkovaltion Ranskan keisarikuntaan. Veljensä hän asetti Espanjan kuninkaaksi. Espanjalaiset nousivat kuitenkin kapinaan ja britit nousivat maihin Portugalissa. Itävalta taas hyökkäsi Saksaan, mutta kärsi tappion Wagramissa 6. heinäkuuta 1809. Aleksanteri I puolestaan sanoutui irti Britannian sulkemuksesta. Vuonna 1812 Napoléon lähti hyökkäämään Puolasta Venäjää vastaan. Puolalaiset ehdottivat vain Puolan Venäjälle kuuluvan osan valtaamista, mutta Napoléon hylkäsi varovaisuuden ja marssi Moskovaa kohti. Varoittelujen mukaisesti venäläiset Smolenskin ruhtinaan Mihail Illarionovitš Kutuzovin johdolla eivät antautuneet taisteluun, vaan käyttivät poltetun maan taktiikkaa Napoléonin ylivoimaisia joukkoja vastaan. Ensimmäinen suuri taistelu käytiin 12. syyskuuta Borodinossa Moskovan edustalla, jonka Napoléon voitti ja marssi Moskovaan odottaen Aleksanteri I:n nyt anovan rauhaa. Moskova poltettiin, ja koska kuukauden kuluttua Napoléon alkoi pelätä tilanteen Ranskassa riistäytyvän käsistä, hän lähti paluumarssille syyssäässä. Ranskan Grande Armée kärsi hirvittävät tappiot ja vain 10 000 miestä valloitukselle lähteneistä 600 000:sta pääsi marraskuuksi 1812 takaisin. Napoléonin vastoinkäyminen yllytti muut valtiot käymään jälleen Napoléonia vastaan. Ranskan häviö koitti viimein Leipzigin taistelussa 16. - 19. lokakuuta 1813.

Häviö ja karkoitus Elballe

Vuonna 1814 Britannia, Venäjä, Preussi ja Itävalta muodostivat liiton Napoléonia vastaan. Vaikka ranskalaiset voittivat monia taisteluita, ylivoima oli suuri, ja koalition joukot marssivat Pariisiin 31. maaliskuuta 1814. Voittajat määräsivät Napoléonin luopumaan kruunusta, ja hän luovutti sen 6. huhtikuuta pojalleen. Voittajat vaativat kuitenkin ehdotonta antautumista, ja Napoléon luopui kruunusta toistamiseen 11. huhtikuuta. Fontainebleau'n sopimuksessa voittajat karkoittivat Napoléonin Elban saarelle 20 km Italian rannikosta. Hän sai pitää keisarin tittelin, mutta keisarikunta rajoittui nyt tuohon pieneen saareen. Napoléon yritti myrkyttää itsensä, mutta epäonnistui; matkalla Elballe hänet yritettiin salamurhata. Ranskassa rojalistit ottivat vallan ja Ludvig XVIII nostettiin valtaan. Napoléon huolestui vaimonsa ja poikansa kohtalosta itävaltalaisten käsissä, eikä Ranskan hallitus maksanut hänelle luvattua eläkettä. Lisäksi hän kuuli huhuja karkoittamisestaan edelleen jollekin Atlantin saarelle. Napoléon karkasi Elbalta 26. helmikuuta 1815 ja saapui Ranskaan 1. maaliskuuta. Häntä vastaan lähetetyt armeijat kääntyivät hänen puolelleen. Hän saapui Pariisiin 20. maaliskuuta armeijan 140 000 vakituisen ja 200 000 vapaaehtoisen tukemana ja hallitsi vielä sata päivää.

Karkoitus Saint Helenalla ja kuolema

Viimeisen tappionsa hän koki Wellingtonin herttua Arthur Wellesleyta ja Gebhard Leberecht von Blücheria vastaan Waterloon taistelussa nykyisessä Belgiassa 18. kesäkuuta 1815. Napoléon allekirjoitti virallisen antautumissopimuksen HMS Bellerphonin kannella Rochefortin sataman ulkopuolella 15. heinäkuuta 1815. Napoléonin vangitsijat veivät hänet maanpakoon Saint Helenan saarelle 2800 km päähän Guineanlahden rannikosta 15. syyskuuta 1815 lähtien. Siellä hän kirjoitti muistelmansa ja testamenttinsa kritisoiden vangitsijoitaan. Napoléon kuoli 5. toukokuuta 1821. Napoléonin kamaripalvelijan Louis Marchandin päiväkirjat julkaistiin 1955. Niistä tehtiin johtopäätös, että Napoléon olisi myrkytetty arsenikilla. Vuonna 2001 Napoléonin hiuksista otetussa näytteessä mitattiin 73 kertaa normaali taso arsenikkia. Arsenikkia käytetiin kuitenkin tuolloin yleisesti tapeteissa, maaleissa ja jopa lääkkeissä ennen antibioottien keksimistä, joten varmuutta siitä myrkytettiinkä hänet, vai johtuiko kuolema muista syistä ei olla saatu selville. Napoléon haudattiin aluksi Saint Helenalle, mutta kaivettiin ylös 1840 ja haudattiin uudelleen hänen toivomuksensa mukaisesti Pariisin Invalidikirkkoon Seinen rannalle, suomalaisesta granitista tehtyyn arkkuun. 169 senttimetriä pitkän Napoleonin pienikokoisuudelle on naurettu, mutta tosiasia on, että hänen aikanaan ranskalaisten keskipituus oli 164 cm.

Katso myös

- Napoleon III Luokka:Ranskan hallitsijat ko:나폴레옹 보나파르트 ja:ナポレオン・ボナパルト simple:Napoleon th:นโปเลียน โบนาปาร์ต

Venäjän keisari

Venäjän keisarin arvonimen otti Pietari I Suuri laajennettuaan ja länsimaistettuaan Venäjää 1700-luvun alussa. Venäjä julistettiin suurvallaksi ja hallitsija Pietari Suuri Isänmaan Isäksi ja Koko Venäjänmaan keisariksi "(Vserossijski Imperator)". Arvonimi "tsaari" säilyi ennallaan, mutta ei Venäjän vaan lukuisten muiden alueiden tsaarina. Näitä olivat mm. Kasanin tsaari, Astrakanin tsaari, Siperian tsaari, Taurian Kersoneson tsaari muiden arvonimien ohessa. Matti Klingen mukaan Venäjän imperiumin keisari oli Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsija nimenomaan keisarin arvonimellä. Venäläisille hän oli ja on edelleen puhekielessä tsaari. Suomalaisille nimitys suuriruhtinas oli tärkeä siksi, että se osoitti, ettei Venäjän keisarilla ollut Suomessa keisarin, vaan ainoastaan Ruotsin vuoden 1789 perustuslain mukaiset valtuudet. Venäjän tsaari oli myös Puolassa vain suuriruhtinas maan kolmannen jaon jälkeen. Venäjällä tsaarin aseman muuttui perustuslaillisemmaksi vuoden 1905 levottomuuksien johdosta 17. lokakuuta annetun manifestin ansiosta. Tosin valtakunnanduuman asema parlamentaarisena kansanedustuslaitoksena ei länsieurooppalaisen perustuslailisuuden näkökulmasta toteutunut. Vuoden 1905 lopusta alkaen tsaari oli perustuslaillinen hallitsija. Tämän perustuslaillisen muutoksen vuoksi venäläisissä ja joissain englanninkielisissä lähteissä vuoden 1905 tapahtumista käytetään nimeä "1905 vallankumous". Venäjän hallitsijoista on syytä puhua Venäjän keisareina Pietari Suuresta alkaen. Juuri Pietari liitti Venäjän länsieurooppalaiseen kulttuuriperintöön luomalla virka-asteikon tabel o rangah ja Ruotsin mallin pohjalta mukaillun aluehallinnon. Venäläisen rahvaan näkökulmasta "keisari"- ja "tsaari"-termin välillä ei ole käytännössä eroa.

Venäjän keisarit

- Pietari I (Pietari Suuri) (1682–1725)
- Katariina I (1725–1727)
- Pietari II (1727–1730)
- Anne (1730–1740)
- Iivana VI (1740–1741)
- Elisabet I (1741–1762)
- Pietari III (1762)
- Katariina II (Katariina Suuri) (1762–1796)
- Paavali I (1796–1801)
- Aleksanteri I (1801–1825)
- Nikolai I (1825–1855)
- Alensanteri II (1855–1881) - lakkautti maaorjuuden
- Aleksanteri III (1881–1894)
- Nikolai II (1894–1917)
- Mikael II (1917) Mikael II asema viimeisenä Venäjän keisarina on ongelmallinen. Nikolai II luopui vallasta vallankumouksellisten painostuksesta ja luovutti kruunun veljelleen Mikaelille. Mikael suostui aluksi keisariksi, mutta pian luopui kruunusta. Nikolai II oli joka tapauksessa viimeinen keisarillista Venäjää todella hallinnut hallitsija. Vallankumoukselliset surmasivat Mikael ja Nikolai Romanovin vuonna 1918. Mikael II:n jälkeen Nikolai II:n perustuslailliset valtuudet siirtyivät sellaisinaan Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, mikä tunnustettiin Suomessakin Suomen Suuriruhtinas Nikolai II:lle kuuluneen vallan haltijaksi.
- Venäjän väliaikainen hallitus Venäjän väliaikaisen hallituksen perustuslaillisuus hallitsijana päättyi sitä johtaneen Kerenskin julistautumiseen johtajaksi puolueiden kannattamien ministereiden erottua hallituksesta.

Katso myös

- Tsaari
- Venäjän hallitsijat Luokka:Venäjän historia

Kustaa IV Aadolf

Kustaa IV Aadolf (1778-1837) oli Ruotsin ja Suomen kuningas 1792-1809. Hän oli Kustaa III:n ja Sofia Magdalenan ainoa poika. Hän meni naimisiin 31. lokakuuta 1797 Fredrika af Badenin kanssa. Kun Kustaa III salamurhattiin, Kustaa IV Aadolf oli alaikäinen. Holhoojana hallitsi aluksi hänen setänsä Kaarle-herttua (myöhemmin Kaarle XIII). Vuonna 1807 Venäjä ja lähes koko Euroopan valloittanut Ranska sopivat että Venäjä saisi miehittää Suomen rangaistuksena Ruotsin epäviisaasta liittoutumisesta Englannin kanssa. Kustaa IV Aadolf vihasi Napolonia voimakkaasti (uskoi hänen olevan anti-kristus) ja hänellä oli epärealistinen usko sekä omaan että köyhtyvän Ruotsin kykyyn taistella suurvaltoja vastaan. Kustaa IV oli huonosti suunnitellun Suomen sodan pääarkkitehti 1809 ja lisäksi hän oli pahasti laiminlyönyt Suomen puolustuksen kehittämisen. Suomessa sotivien upseerien keskuudessa vallitsi laaja tyytymättömyys kuninkaaseen ja suuri epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua. Ruotsi oli vailla mahdollisuuksia ja menetti koko Suomen Venäjän Aleksanteri I:lle. Tästä raivostuneena valtiopäivät ensin vangituttivat hänet ja sitten lähettivät hänet maanpakoon. Kustaa IV Aadolf asui jonkin aikaa Saksassa, mutta muutti Sveitsiin jossa kuoli vuonna 1837. Uudeksi kuninkaaksi valittiin Kaarle-herttua.
Kaarle-herttua Kaarle-herttua Kaarle-herttua
Luokka:Ruotsin kuninkaat ja:グスタフ4世アドルフ (スウェーデン王)

21. helmikuuta

21. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 52. päivä. Vuodesta on jäljellä 313 päivää (314 päivää karkausvuonna). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Keijo :- suomenruotsalainen kalenteri: Alf, Alva :- ortodoksinen kalenteri: Timo, Jesto :- saamenkielinen kalenteri: Álfá :- vanhemmissa kalentereissa: Esaias, Eukarius, Hilarius, Hillari, Hillervo, Holger, Pipinus, Saja

Tapahtumia

- 1431 - Jeanne d'Arcin oikeudenkäynti alkoi.
- 1613 - Kansalliskokous valitsi Mikael Fedorovitsin (Mikael I tai Mihael I) yksimielisesti Venäjän tsaariksi ensimmäisenä Romanovin suvusta.
- 1848 - Karl Marx julkaisi "Kommunistisen manifestin".
- 1875 - Jeanne Calment syntyi. Hän eli 122 vuotta 164 päivää ollen todistettavasti (dokumentoidusti) kaikkein pisimpään elänyt ihminen.
- 1878 - Ensimmäinen puhelinluettelo julkaistiin New Havenissa, Connecticutissa.
- 1916 - Ensimmäinen maailmansota: Verdunin taistelu alkoi.
- 1925 - The New Yorkerin ensimmäinen numero julkaistiin.
- 1947 - New Yorkissa Edwin Land esitteli ensimmäistä "pikakameraa", Polaroid Land Cameraa, Optical Society of American kokouksessa.
- 1952 - Churchillin hallitus lopetti henkilökorttien käytön "vapauttaakseen ihmiset" Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
- 1953 - Francis Crick ja James D. Watson löysivät DNA:n rakenteen.
- 1960 - Kuuban johtaja Fidel Castro kansallisti kaikki yritykset Kuubassa.
- 1965 - Nation of Islam -järjestön jäsenet murhasivat Malcolm X:n New Yorkissa.
- 1972 - Neuvostoliiton miehittämätön avaruusalus Luna 20 laskeutui Kuuhun.
- 1972 - Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon vieraili Kiinan kansantasavallassa normalisoidakseen maidensa väliset suhteet.
- 1973 - Israelilainen suihkuhävittäjä ampui Siinain autiomaan yllä alas Libyan Airlinesin matkustajakoneen. 108 ihmistä sai surmansa.
- 1975 - Watergate-skandaali: entinen Yhdysvaltain oikeuskansleri John N. Mitchell sekä entiset Valkoisen talon avustajat H. R. Haldeman ja John Ehrlichman tuomittiin vankeusrangaistuksiin.
- 1995 - Steve Fossett laskeutui Leaderiin Kanadan Saskatchewanissa ensimmäisenä ihmisenä, joka lensi yksin Tyynen valtameren yli ilmapallolla.
- 2004 - Ensimmäinen euroopanlaajuinen (paneurooppalainen) poliittinen puoluejärjestö, Euroopan Vihreät (European Greens), perustettiin Roomassa. 32 eurooppalaista "vihreää puoluetta" liittyi järjestöön, Suomesta Vihreä Liitto.

Syntyneitä

- 1688 - Ulrika Eleonora, Ruotsin kuningatar († 1741)
- 1728 - Pietari III, Venäjän tsaari, Katariina Suuren puoliso († 1762)
- 1875 - Jeanne Calment, todistettavasti pisimpään elänyt ihminen († 1997)
- 1903 - Anaïs Nin, kirjailija († 1977)
- 1925 - Sam Peckinpah, elokuvaohjaaja († 1984)
- 1933 - Nina Simone, yhdysvaltalainen laulaja († 2003)
- 1937 - Harald V, Norjan kuningas
- 1961 - Chuck Palahniuk, kirjailija

Kuolleita

- 1513 - Paavi Julius II (s. 1443)
- 1861 - Lars Levi Laestadius, lestadiolaisuuden perustaja
- 1938 - George Ellery Hale, tähtitieteilijä
- 1965 - Malcolm X, yhdysvaltalainen mustien kansalaisoikeuksien puolustaja

Juhlapäiviä

- YK: Kansainvälinen äidinkielen päivä (International Mother Language Day). Vietetty vuodesta 2002 (Unescon julistamana vuodesta 2000). ---- Katso myös: kalenteri ~ 20. helmikuuta, 22. helmikuuta Luokka:Helmikuu -02-21 ms:21 Februari ko:2월 21일 ja:2月21日 simple:February 21 th:21 กุมภาพันธ์

19. marraskuuta

19. marraskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 323. päivä (324. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 42 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Liisa, Elisa, Eliisa, Liisi, Elisabet, Elise :- suomenruotsalainen kalenteri: Elisabet, Lisa, Lisen, Lisbet, Elise, Bettina :- ortodoksinen kalenteri: Päiviö :- saamenkielinen kalenteri: Liissá, Liisá, Eliissá :- vanhemmissa kalentereissa: Aila, Aili, Elisabeth, Elsa, Lambert, Saida

Tapahtumia

- 461 - Pyhä Hilarius paaviksi.
- 1493 - Kristoffer Kolumbus astui ensimmäisenä eurooppalaisena saarelle, jonka hän näki ensimmäisen kerran edellisenä päivänä. Hän antoi saarelle nimen San Juan Bautista (nimettiin myöhemmin Puerto Ricoksi).
- 1863 - Amerikan sisällissota: Pohjoisvaltioiden presidentti Abraham Lincoln piti kuuluisan Gettysburgin puheensa sotilashautausmaan vihkiäistilaisuudessa Pennsylvanian Gettysburgissa.
- 1904 - Pohjoismaiden ensimmäinen kahvinpaahtimo Pauligin kahvilaitos ja sikuritehdas aloitti toimintansa.
- 1941 - Toinen maailmansota: Australian kuninkaallisen laivaston risteilijä HMAS Sydney ja saksalainen kaappari Kormoran upottivat toisensa Länsi-Australian rannikolla. 645 australialaista ja 77 saksalaista merimiestä sai surmansa.
- 1942 - Toinen maailmansota: Stalingradin taistelu. Neuvostoliittolaiset kenraali Vasili Žukovin johtamat joukot käynnistivät Operaatio Uranuksen, vastahyökkäyksen Stalingradissa, mikä käänsi taistelun kulun Neuvostoliitossa Puna-armeijalle suotuisaksi ([http://www.yle.fi/multifoorumi/aurora/zgo.php?z=20040414194535192760 Ylen äänitiedosto aiheesta]).
- 1946 - Afganistan,