:: wikimiki.org ::

Suomen Suuriruhtinaskunta

Suomen suuriruhtinaskunta

Suomen suuriruhtinaskunta -nimitystä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1584, jolloin Ruotsin kuningas Juhana III lisäsi Suomen suuriruhtinaan arvonimen hallitsijatitteleihinsä. Käytännössä Suomella oli suuriruhtinaskunnan asema vuodesta 1809 vuoteen 1917 Venäjän keisarin alaisuudessa.

Suomen suuriruhtinaskunta
*Storfurstendömet Finland*
Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna
Virallinen kieli	ruotsi, vuodesta 1883 myös suomi, venäjä vuodesta 1809 vuoteen 1863 ja uudelleen vuodesta 1900 vuoteen 1917)
Pääkaupunki	Turku 1809–1812 Helsinki 1812–
Hallinnollinen keskuspaikka	Pietari
Hallitsija	Suomen suuriruhtinas,Venäjän keisari
Väkiluku	1 636 900 (1850)
Rahayksikkö	Rupla (–1859) Markka (1860
Olemassa	1809 –1917

Ruotsilta Venäjälle

1700-luvun vaihteessa Ruotsilla ei ollut enää resursseja ylläpitää suurvalta-asemaansa. Suurvalta romahti, kun Suuri Pohjan sota pakotti ruotsalaiset lopulta 1721 luovuttamaan Baltian omistuksensa sekä Karjalasta Viipurin ja Käkisalmen läänit Venäjälle. Sodan loppuaikoina Suomi oli kokonaan miehitettynä. Miehitysajasta käytetään nimeä Isoviha. Ruotsin ja Venäjän seuraavan yhteenoton, Pikkuvihan, tuloksena Turun rauhassa 1743 Hamina ja Kymenkartanon läänin itäosa siirtyivät Venäjälle. Edellä kahdessa vaiheessa muodostuneita Venäjän hallitsemia suomalaisalueita kutsutaan yhteisnimellä Vanha Suomi tai Viipurin kuvernementti. Napoleonin vaatimukset aiheuttivat Ruotsin ja Venäjän joutumisen sotaan 1800-luvun alussa, käytiin Suomen sota 1808–1809. Sodan päättyessä 1809 Suomi oli kokonaan miehitettynä ja liitettiin Venäjään, samoin aiemmin Ruotsin osina pidettyjä osia Lapista sekä Ahvenanmaa. Suomen sodan päätteeksi 17. syyskuuta 1809 solmittiin Haminan rauha Ruotsin ja Venäjän välillä. Ruotsille kuuluneet Suomen alueet luovutettiin virallisesti Venäjälle, joka oli niitä käytännössä miehittänyt ja hallinnut jo yli puoli vuotta. Haminan rauhaJo sodan aikana Venäjän hallitsija Aleksanteri I oli kutsunut koolle Porvoon maapäivät (myös käytetään kohottavampaa, mutta historiallisesti perustelemattomampaa nimitystä Porvoon valtiopäivät), jossa suomalaisten johtohenkilöt vannoivat uskollisuutta uudelle hallitsijalle tämän taatessa suomalaisten oikeuksia ja ottaessa Suomen suuriruhtinaan arvonimen. Ruotsilta saaduista alueista muodostettiin autonominen maakunta (nk. Uusi-Suomi), Suomen suurruhtinaskunta, ja 1812 siihen vielä liitettiin Viipurin kuvernementin, eli Turun rauhassa 1743 ja Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle virallisesti siirtyneet, vastaavasti isovihan ja pikkuvihan aikana vallatut Vanhan Suomen alueet. Näin muodostui Suomen suuriruhtinaskunta (1809–1917). Suomalaissyntyisellä kreivi Gustaf Mauritz Armfeltilla, tsaarin neuvonantajalla, oli ratkaiseva rooli siihen, että Suomi sai erillisaseman ja suuren autonomian, sekä takaisin Vanhan Suomen. Armfelt toimi Suomen Asiain Komitean puheenjohtajana Pietarissa.

Hallinto

Pietari Suomi oli muusta Venäjästä erillinen itsehallintoalue, Suomen suuriruhtinaskunta, jossa oli mm. käytössä oma raha vuodesta 1860 ja oma armeija. Suuriruhtinaskuntaa hallitsi Pietarista käsin tsaari, esittelijänään ja valmistelijanaan Suomen ministerivaltiosihteeri, sekä autonomian pääkaupungista Helsingistä käsin Suomen senaatti ja Venäjän keisarin edustajana Suomen kenraalikuvernööri. Suuriruhtinaskunnan historia voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin:
- 1809–1862: Puoli vuosisataa, jonka aikana suuriruhtinaskunnan viranomaisten onnistui vakuuttaa tsaari ja Venäjän hovi, paitsi omasta, mutta myös kaikkien suomalaisten uskollisuudesta.
- 1863–1898: Kolmannesvuosisata kasvavaa sisäistä itsenäisyyttä, sisältäen mm. maapäivien (valtiopäivien) muodostumisen säännöllisiksi, sekä suomen kielen kohoamisen rahvaan kielestä ruotsin kanssa tasaveroiseksi kansalliskieleksi.
- 1899–1917: parikymmentä vuotta venäläistämisyrityksiä. Vuodesta 1863 alkaen Suomen säätyvaltiopäivät kokoontuivat säännöllisesti.

Suomen Läänit

Ruotsissa 1634 käyttöön otettu hallinnollinen jaotus säilyi vain vähäisin muutoksin. Vuonna 1837 maaherran nimi muutettiin kuvernööriksi.
- Uudenmaan lääni
- Hämeenlinnan lääni
- Turun ja Porin lääni
- Viipurin lääni (muodostui Suomeen liitetystä Viipurin kuvernmentistä)
- Mikkelin lääni (ent. Kymenkartanon lääni)
- Kuopion lääni (ent. Savon ja Karjalan lääni)
- Vaasan lääni
- Oulun lääni

Kieli

Johan Vilhelm Snellman esitti 1840-luvulla että suomenkielistä kirjallisuutta on pyrittävä kehittämään kansan sivistystason kohottamiseksi ja kansallishengen kehittämiseksi. Snellmannin syntymäpäivänä 12. toukokuuta vietetään edelleen Suomalaisuuden päivää. 1841 suomen kieli otettiin ensimmäisen kerran oppiaineeksi kouluihin. Rahvaan nousua alettiin pelätä Pariisin mellakoiden 1848 jälkeen vaikka suomalaiset olivatkin Nikolai I:n mielestä rauhallisia alamaisia. 19. maaliskuuta 1850 sääti kenraalikuvernööri A.S. Menšikov sensuuriasetuksen, jolla kiellettiin suomenkielisten lehtien ja kirjallisuuden julkaisu uskonnollista ja tiettyä tietokirjallisuutta lukuun ottamatta. Vaikuttajana oli myös ruotsinkielinen virkamiehistö ja yläluokka. Asetus kumottiin 27. helmikuuta 1860. 1. elokuuta 1863 annettiin kieliasetus, jolla suomen kieli nostettiin tasavertaiseen asemaan ruotsin kanssa 20 vuoden siirtymäajan jälkeen, vaikka ruotsi jäikin vielä viralliseksi kieleksi. Vasta sortovuonna 1902 suomi nousi samaan asemaan ruotsin kanssa, tosin nyt molemmat alistettiin venäjän kielelle.

Raha

Autonomian alussa 1809–1860 Suomessa käytettiin rahana sekä Ruotsin kruunua että Venäjän ruplaa. Suomen pankki perustettiin 1811 nimellä Waihetus- Laina ja Depositioni- Contori Suomen Suuren- Ruhtinanmaassa. Krimin sodan jälkeisten talousvaikeuksien aikana Venäjä luopui hopeakannasta, joka tiesi Suomessakin taloudellisia vaikeuksia hopearahan loppuessa ja setelirahan muuttuessa arvottomaksi. Vuonna 1859 J.V. Snellman ja Fabian Langenskiöld aloittivat operaation oman rahan saamiseksi. 4. huhtikuuta 1860 keisari Aleksanteri II määräsi Suomeen oman markan ja pennin. Markan arvo määriteltiin aluksi ruplan neljäsosaksi. Vuonna 1865 hopeamarkka julistettiin ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi Suomessa. Vuonna 1878 Suomen markka sidottiin Ranskan kultafrangiin.

Kalenteri

Ruotsissa oli siirrytty gregoriaaniseen kalenteriin jo 1753 jättämällä kalenterista pois 11 päivää. Venäjän vallattua Suomen uusi kalenteri jäi voimaan ja asiakirjoihin merkittiin päivämäärät uuden ja vanhan luvun mukaan. 1800-luvulla ero oli 12 päivää, näin Porvoon maapäivien hallitsijanvakuutus päivättiin 15. maaliskuuta juliaanisen kalenterin mukaan ja 27. maaliskuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan. 1900-luvun vaihteessa ero Suomen ja muun keisarikunnan välillä kasvoi päivällä lisää.

Armeija

Pääartikkeli: Suomen suuriruhtinaskunnan armeija Porvoon maapäivillä uusi hallitsija asetti ruoturasitteen toteuttamisen siitä alkaen jäihin. Tosin aatelissäädyn uskollisuuden varmistamiseksi upseereille taattiin heidän virkatalonsa, vaikkeivät enää tehneet palvelusta. Siitä pitäen Suomen asevoimat olivat pienet ja yleensä rakentuivat palkka-armeijaperiaatteelle. Tällöin niitä voitiin yhdistää Venäjän asevoimiin ja käyttää myös Suomen rajojen ulkopuolella, mitä lainsädäntö ei olisi sallinut "omalle armeijalle". Napoleonin sotien aikana vuonna 1812 muodostettiin kolme 1200 miehen rykmenttiä ja Haminaan perustettiin Topografiakunta, joka vuodesta 1821 järjestettiin kadettikouluksi. Heinäkuussa 1829 sai Anders Edvard Ramsayn johtama opetuspataljoona nuoren kaartin arvonimen ja siitä tuli Henkivartioväen 3. Suomen tarkk'ampujapataljoona, Suomen kaarti. Suomen kaarti osallistui kaartin joukkojen etujoukkona muiden Venäjän joukko-osastojen mukana kukistamaan Puolan kapinaa vuosina 1830–1831. Suomen kaarti kunnostautui vielä Turkin sodassa eritoten Gornyi Dubnjakin taistelussa 1877 ja sai palattuaan vanhan kaartin arvonimen. Vuonna 1878 sääti Aleksanteri II asevelvollisuuden saatettavaksi voimaan koko valtakunnassa. Suomessa perustettiin autonomian turvin oma armeija, joka erotettiin Venäjän armeijasta. Sotaministeriö ei tätä hyväksynyt ja koko järjestelyä pidettiin sen taholta väliaikaisena. Armeija koostui suomalaisista ja sitä johti kenraalikuvernööri. Armeijan pataljoonat perustettiin läänien pääkaupunkeihin 1880–1881 ja Rakuunarykmentti Lappeenrantaan 1890. Suurin osa asevelvollisista palveli kolmena kesänä 90 päivää reservikomppaniassa. Pääsy kolmen vuoden palvelukseen vakinaisessa armeijassa johti usein valtion virkaan postissa tai rautateillä ja sosiaaliseen nousuun. Suomen asevelvollinen armeija lakkautettiin ensimmäisellä sortokaudella 1901, Haminan kadettikoulu 24. huhtikuuta 1903 ja kaartin pataljoona 8. elokuuta 1905. Suomalaisia ei saatu Venäjän armeijaankaan, vaan kutsuntalakot aiheuttivat suomalaisten asevelvollisuuden lopettamiseen ja asevoimat korvattiin rahallisella korvauksella, ns. sotilasmiljoonilla.

Sortokaudet

Pääartikkeli: Sortokausi Venäjän vallan loppuaika, sortokaudet, oli aktiivisen venäläistämisen aikaa. Suomen ja ruotsin kielet sekä suomen itsehallintoasema joutuivat erilaisten hyökkäysten kohteiksi. Suomenmielisiä poliitikkoja karkotettiin Siperiaan ja sanomalehtiä lakkautettiin. Ensimmäisen Sortokauden aikainen vastarinta huipentui kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaan. Sortokausien aikana talous ja teollisuus kehittyivät voimakkaasti. Vuonna 1905 Venäjän tappio sodassa Japania vastaan johti yleislakkoon sekä Suomessa että Venäjällä, ja vallankumouksen uhkaamalta tsaarilta saatuihin useisiin myönnytyksiin. Seuranneissa uudistuksissa säätyvaltiopäivät korvattiin koko kansaa edustavalla eduskunnalla, jonka ensimmäiset vaalit toimitettiin 1907. Yhtenäistämistoimenpiteet aloitettiin jälleen 1909 ja ne kestivät maaliskuun vallankumoukseen 1917 asti.

Suomen itsenäistyminen

Suomi julistautui itsenäiseksi Venäjän bolševikkien Lokakuun vallankumouksen jälkeen 6. joulukuuta 1917. Katso: Jääkäriliike — Itsenäinen Suomen tasavalta

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/hist/kronologia/index.php Agricola-Suomen historiaverkko: Suomen historian tapahtumia, dokumentteja ja artikkeleita kronologisesti järjestettynä] luokka:Suomen suuriruhtinaskunta

1584

Vuosisadat: 1400-luku - 1500-luku - 1600-luku Vuosikymmenet: 1530 1540 1550 1560 1570 - 1580 - 1590 1600 1610 1620 1630 Vuodet: 1579 1580 1581 1582 1583 - 1584 - 1585 1586 1587 1588 1589 ----

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1500-luku ko:1584년

Ruotsin kuningas

Ruotsi on kuningaskunta, jonka nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Vuonna 1974 voimaan tulleen uuden perustuslain jälkeen Ruotsin kuningas on ollut nimellinen valtionpäämies sekä kansakunnan yhtenäisyyden ja perinteiden elävä symboli vailla todellista valtaa.

Historia

Islantilaisten saagojen mukaan Ruotsia hallitsi monen vuosisadan ajan Yngling-suku. Todellisuudessa Ruotsi ei kuitenkaan liene muodostanut yhtenäistä kuningaskuntaa ennen 1100- tai 1200-lukua, vaan oli jakautunut moniin eri alueisiin. Snorre Sturlassonin Heimskringlassa luettelemista kuninkaista ensimmäinen olisi ollut viikinkijumala Odin, joten näihin varhaisiin kuningasluetteloihin ei ole paljoa luottamista. 800-luvun puolivälissä Keski-Ruotsissa hallitsi Björn-niminen kuningas, joka mainitaan Ansgarin elämäkerrassa. Seuraava kuningas, josta on olemassa jonkinlaisia tietoja, on Erik Voittoisa (Segersäll), joka hallitsi Upplannissa 900-luvun lopulla. Ennen 1200-lukua ei yleensä tarkalleen tiedetä, missä, milloin ja kuinka kauan jokin kuningas hallitsi.

Viikinkikuninkaat

- Björn (800-luvun puoliväli)
- Eerik Voittoisa (Erik Segersäll) (970-luku - noin 995)

Ensimmäiset kristityt kuninkaat

- Olavi Sylikuningas (Olof Skötkonung) (noin 955 - noin 1022)
- Anund Jakob
- Emund Vanha (Emund gamle) Anund Jakob oli Olavi Sylikuninkaan poika, joka oli kuningas noin 1022-1050. Emund oli Olavin avioliiton ulkopuolella saama poika. Hän oli kuningas noin 1050-1060.

Stenkilin suku

- Stenkil
- Erik Stenkilsson
- Erik hedningen (Eerik Pakana)
- Halsten
- Håkan röde (Haakon Punainen)
- Inge den äldre (Inge vanhempi)
- Blot-Sven (Uhri-Sven)
- Inge den yngre (Inge nuorempi)
- Filip
- Inge den yngre (toiseen kertaan)
- Ragvald Knaphövde (Ragvald Tuittupää)
- Magnus Nielsen Stenkil oli Länsi-Götanmaan jaarlin Ragnvaldin poika. Hän oli kuningas vuoteen 1066, jolloin alkoi valtataistelu Stenkilin pojan Eerikin ja Eerik Pakanan välillä. Kumpikin kuolivat vuonna 1067. Kirkkohistorioitsija Adam Bremeniläinen mainitsee, että Stenkilin kuoltua Ruotsin kuninkaana olisi ollut Stenkilin poika Halsten. Myös venäläinen Anund Gårdske mainitaan kuninkaana. Tämän jälkeen kuninkaaksi tuli Haakon Punainen (Håkan Röde), joka hallitsi jonkin aikaa yhdessä Stenkilin pojan Ingen kanssa. Inge mainitaan paavin kirjeessä kuninkaana vuonna 1079. Pakanallinen reaktio sai aikaan sen, että Inge syrjäytettiin Sveanmaalla ja Blot-Svenistä tuli kuningas. Inge mainitaan vuonna 1081 vain Länsigöötanmaan kuninkaana. Blot-Sven oli Ruotsin viimeinen pakanakuningas. Inge palasi Sveanmaalle ja syrjäytti Blot-Svenin noin 1087. Tällöin ilmeisesti tuhottiin Uppsalassa ollut pakanatemppeli. Inge kuoli noin vuonna 1110 ja hänen veljenpojistaan Filipistä ja Inge nuoremmasta tuli kuninkaita. Filip kuoli 1118 ja Inge 1120-luvulla. Ragvald Knaphövde mainitaan Länsigöötanmaan kuninkaana 1120-luvulla. Magnus Nilsen (1106-1134) oli tanskalainen prinssi, joka oli Inge vanhemman lapsenlapsi. Hänet valittiin kuninkaaksi Göötanmaalla mutta ei Sveanmaalla. Sverker vanhempi karkoitti hänet Ruotsista noin 1130.

Pfalzilainen suku

Kaarle X Kustaa oli Pfaltzin kreivin poika ja Kustaa II Aadolfin sisarenpoika. Hän nousi valtaistuimelle serkkunsa Kristiinan luovuttua kruunusta.
- Kaarle X Kustaa (1654-1660)
- Kaarle XI (1660-1697)
- Kaarle XII (1697-1718)
- Ulrika Eleonora (1719-1720)
- Frederik I (1720-1751)

Holstein-Gottorp-suku

Hattujen sodan jälkeen 1743 Ruotsin valtiopäivät valitsi kruununperilliseksi Holstein-Gottorpin suvun Aadolf Fredrikin saadakseen lievemmät rauhanehdot Venäjän kanssa. Aadolf Fredrik oli etäistä sukua sekä Pfalzilaiselle kuningassuvulle että Venäjän keisarinna Elisabetille.
- Adolf Frederik (1750-1771)
- Kustaa III (1771-1792)
- Kustaa IV Aadolf (1792-1809)
- Kaarle XIII (1809-1818)

Bernadotte-suku

- Kaarle XIV Juhana 1818-1844
- Oskar I 1844-1859
- Kaarle XV 1859-1872
- Oskar II 1872-1907
- Kustaa V 1907-1950
- Kustaa VI Adolf 1950-1973
- Kaarle XVI Kustaa 1973-
- Luokka:Luettelot hallitsijoista ko:스웨덴 국왕 연대표 ja:スウェーデン君主一覧

1809

Tapahtumia

- 29. maaliskuuta - Porvoon maapäivät, Suomen edustajat vannovat uskollisuutta Venäjän tsaari Aleksentari I:lle.
- 17. syyskuuta - Haminan rauha, jossa Ruotsi luovuttaa Suomen alueen Venäjälle

Syntyneitä

- 19. tammikuuta - Edgar Allan Poe, amerikkalainen kirjailija ja runoilija.
- 12. helmikuuta - Abraham Lincoln, Yhdysvaltain presidentti
- 12. helmikuuta - Charles Darwin, Brittiläinen tiedemies
- 31. maaliskuuta - Nikolai Gogol, venäläinen kirjailija
- Antti Andelin - suomalainen kielitietelijä

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1809 ko:1809년 simple:1809

Venäjän keisari

Venäjän keisarin arvonimen otti Pietari I Suuri laajennettuaan ja länsimaistettuaan Venäjää 1700-luvun alussa. Venäjä julistettiin suurvallaksi ja hallitsija Pietari Suuri Isänmaan Isäksi ja Koko Venäjänmaan keisariksi "(Vserossijski Imperator)". Arvonimi "tsaari" säilyi ennallaan, mutta ei Venäjän vaan lukuisten muiden alueiden tsaarina. Näitä olivat mm. Kasanin tsaari, Astrakanin tsaari, Siperian tsaari, Taurian Kersoneson tsaari muiden arvonimien ohessa. Matti Klingen mukaan Venäjän imperiumin keisari oli Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsija nimenomaan keisarin arvonimellä. Venäläisille hän oli ja on edelleen puhekielessä tsaari. Suomalaisille nimitys suuriruhtinas oli tärkeä siksi, että se osoitti, ettei Venäjän keisarilla ollut Suomessa keisarin, vaan ainoastaan Ruotsin vuoden 1789 perustuslain mukaiset valtuudet. Venäjän tsaari oli myös Puolassa vain suuriruhtinas maan kolmannen jaon jälkeen. Venäjällä tsaarin aseman muuttui perustuslaillisemmaksi vuoden 1905 levottomuuksien johdosta 17. lokakuuta annetun manifestin ansiosta. Tosin valtakunnanduuman asema parlamentaarisena kansanedustuslaitoksena ei länsieurooppalaisen perustuslailisuuden näkökulmasta toteutunut. Vuoden 1905 lopusta alkaen tsaari oli perustuslaillinen hallitsija. Tämän perustuslaillisen muutoksen vuoksi venäläisissä ja joissain englanninkielisissä lähteissä vuoden 1905 tapahtumista käytetään nimeä "1905 vallankumous". Venäjän hallitsijoista on syytä puhua Venäjän keisareina Pietari Suuresta alkaen. Juuri Pietari liitti Venäjän länsieurooppalaiseen kulttuuriperintöön luomalla virka-asteikon tabel o rangah ja Ruotsin mallin pohjalta mukaillun aluehallinnon. Venäläisen rahvaan näkökulmasta "keisari"- ja "tsaari"-termin välillä ei ole käytännössä eroa.

Venäjän keisarit

- Pietari I (Pietari Suuri) (1682–1725)
- Katariina I (1725–1727)
- Pietari II (1727–1730)
- Anne (1730–1740)
- Iivana VI (1740–1741)
- Elisabet I (1741–1762)
- Pietari III (1762)
- Katariina II (Katariina Suuri) (1762–1796)
- Paavali I (1796–1801)
- Aleksanteri I (1801–1825)
- Nikolai I (1825–1855)
- Alensanteri II (1855–1881) - lakkautti maaorjuuden
- Aleksanteri III (1881–1894)
- Nikolai II (1894–1917)
- Mikael II (1917) Mikael II asema viimeisenä Venäjän keisarina on ongelmallinen. Nikolai II luopui vallasta vallankumouksellisten painostuksesta ja luovutti kruunun veljelleen Mikaelille. Mikael suostui aluksi keisariksi, mutta pian luopui kruunusta. Nikolai II oli joka tapauksessa viimeinen keisarillista Venäjää todella hallinnut hallitsija. Vallankumoukselliset surmasivat Mikael ja Nikolai Romanovin vuonna 1918. Mikael II:n jälkeen Nikolai II:n perustuslailliset valtuudet siirtyivät sellaisinaan Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, mikä tunnustettiin Suomessakin Suomen Suuriruhtinas Nikolai II:lle kuuluneen vallan haltijaksi.
- Venäjän väliaikainen hallitus Venäjän väliaikaisen hallituksen perustuslaillisuus hallitsijana päättyi sitä johtaneen Kerenskin julistautumiseen johtajaksi puolueiden kannattamien ministereiden erottua hallituksesta.

Katso myös

- Tsaari
- Venäjän hallitsijat Luokka:Venäjän historia

1809

Tapahtumia

- 29. maaliskuuta - Porvoon maapäivät, Suomen edustajat vannovat uskollisuutta Venäjän tsaari Aleksentari I:lle.
- 17. syyskuuta - Haminan rauha, jossa Ruotsi luovuttaa Suomen alueen Venäjälle

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1809 ko:1809년 simple:1809

1863

Tapahtumia

- Orjuus lakkautetaan Yhdysvaltojen pohjoisvaltioissa
- Yhdysvaltojen sisällissodan suurimmat taistelut Gettysburgissa ja Vicksburgissa

Syntyneitä

- 8. marraskuuta - Eero Järnefelt, suomalainen taidemaalari
- 12. joulukuuta - Edvard Munch, norjalainen taidemaalari

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1863 ko:1863년 simple:1863 th:พ.ศ. 2406

1917

Tapahtumia

- Ensimmäinen maailmansota jatkuu (1914–1918)

Tammikuu

- 22. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson vaatii "rauhaa ilman voittoa" Euroopassa.
- 25. tammikuuta - Yhdysvallat osti Neitsytsaaret Tanskalta 25 miljoonalla dollarilla.
- 31. tammikuuta - Saksa ilmoitti rajoittamattomasta sukellusvenesodasta.

Helmikuu

- 3. helmikuuta - Yhdysvallat katkaisi diplomaattiset suhteet Saksaan.
- 24. helmikuuta - Yhdysvallat sai tiedon Saksan tarjouksesta palauttaa kaakkoislänsi Meksikolle, jossa Meksiko ryhtyisi sotaan Yhdysvaltoja vastaan.

Maaliskuu

- 11. maaliskuuta - Helmikuun vallankumous (26.2. vanhaa lukua): Petrogradissa lakkoja ja levottomuuksia, armeijan rykmenttejä siirtyy mielenosoittajien puolelle.
- 15. maaliskuuta - Keisari Nikolai II luopui vallasta.

Huhtikuu

- 6. huhtikuuta - Yhdysvallat julisti sodan Saksalle.
- 16. huhtikuuta - Lenin saapui Petrogradiin.

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

- 7. heinäkuuta - Aleksandr Kerenski muodosti Venäjän väliaikaisen hallituksen.
- 18. heinäkuuta - Suomen suuriruhtinaskunnan eduskunta hyväksyi valtalain vallan siirtämiseksi eduskunnalle personaaliunionin päätyttyä suuriruhtinaan luovuttua asemastaan. Kerenskin hallitus hajotti eduskunnan.
- 25. heinäkuuta - Kanada otti käyttöön "väliaikaisen" tuloveron ( 4–25 %).

Elokuu

Syyskuu

Marraskuu

- 6. marraskuuta - Kolmas Ypresin taistelu päättyy: Kanadalaiset valtasivat Ypresin Belgiassa.
- 7. marraskuuta - Lokakuun vallankumous (juliaanisen kalenterin mukaan 25.10.). Leninin bolševikit ottivat vallan Kerenskin hallitukselta.
- 7. marraskuuta - Britit valtasivat Gazan osmaneilta.
- 20. marraskuuta - Ukraina julistettiin tasavallaksi.
- 26. marraskuuta - National Hockey League perustettiin.

Joulukuu

- 6. joulukuuta - 1 635 ihmistä menehtyi Halifaxin räjähdysonnettomuudessa Kanadan Nova Scotiassa.
- 6. joulukuuta - P. E. Svinhufvudin senaatin ehdotuksesta Suomi julistettiin itsenäiseksi.

Syntyneitä

- 11. helmikuuta - Sidney Sheldon, kirjailija
- 29. toukokuuta - John F. Kennedy, Yhdysvaltain presidentti
- 11. elokuuta - Dik Browne, sarjakuvapiirtäjä († 1989)
- 10. syyskuuta - Miguel Serrano, Chilen fasisti-ideologi.
- 11. syyskuuta - Ferdinand Marcos, Filippiinien diktaattori.
- 19. marraskuuta - Indira Gandhi, Intian pääministeri († 1984)
- 16. joulukuuta - Arthur C. Clarke, tieteiskirjailija

Kuolleita

- 10. tammikuuta - William F. Cody, Buffalo Bill
- 16. tammikuuta - Amiraali George Dewey, (s. 1837)
- 8. maaliskuuta - Ferdinand von Zeppelin, ilmailupioneeri (s. 1838)
- 14. huhtikuuta - L. L. Zamenhof, Dr. Esperanto
- 27. syyskuuta - Edgar Degas, taidemaalari
- 15. lokakuuta - Mata Hari, hollantilainen tanssija ja vakooja (teloitettiin)
- 7. marraskuuta - Alfred Kordelin, liikemies ja mesenaatti (murhattiin)
- 11. marraskuuta - Liliuokalani, Havaijin kuningatar (s. 1838)

Nobelin palkinnot

- Nobelin fysiikanpalkinto - Charles Glover Barkla
- Nobelin kemianpalkinto - ei jaettu
- Nobelin lääketieteen palkinto - ei jaettu
- Nobelin kirjallisuuspalkinto - Karl Adolph Gjellerup, Henrik Pontoppidan
- Nobelin rauhanpalkinto - Kansainvälinen Punainen Risti, Geneve Luokka:1917 Luokka:1910-luku ms:1917 ko:1917년 ja:1917年 simple:1917 th:พ.ศ. 2460

Pääkaupunki

Pääkaupunki on kunkin itsenäisen valtion tai muun hallinnollisen alueen keskus, jossa yleensä sijaitsevat valtionhallinnon päätoiminnot, kuten hallitus ja kansanedustuslaitos. Valtoilla saattaa olla useita pääkaupunkeja, kuten Alankomailla (Amsterdam, Haag) ja Etelä-Afrikalla (Pretoria, Kapkaupunki, Bloemfontein). Toisaalta Naurun tasavallalla ei ole pääkaupunkia lainkaan.

Katso myös

- luettelo pääkaupungeista Luokka:Hallinto ko:수도 ja:首都 simple:Capital

Turku

Turku (ruotsiksi Åbo) on kaupunki Suomen lounaisrannikolla Aurajoen suulla. Turku sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa Länsi-Suomen läänissä. Turku on Suomen vanhin kaupunki. Sen arvellaan syntyneen 1200-luvun lopulla. Turun väkiluku vuoden 2005 heinäkuussa oli 174 293, joten Turku on asukasluvultaan Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Turun seudulla asukkaita on 290 000, joista ruotsia äidinkielenään puhuvia oli 5,2 prosenttia vuonna 2003. Alue muodostaa maan kolmanneksi suurimman väestökeskittymän pääkaupunkiseudun ja Tampereen seudun jälkeen. Turulla on pitkä historia Suomen suurimpana kaupunkina ja hallinnollisena keskuksena. Kaupungissa on asunut jo pitkään suomenruotsalaista väestöä, jonka perintönä kaupunki on kaksikielinen, kuten eräät muutkin suuret rannikkokaupungit (muun muassa Helsinki, Porvoo, Vaasa ja Kokkola). Turku on merkittävä satamakaupunki ja sieltä on tiheät laivayhteydet Maarianhaminaan ja Tukholmaan.

Historia

Esihistoria

Nykyisen Turun kaupungin alueelta on tehty jo kivikautisia löytöjä muun muassa Kärsämäen ja Jäkärlän kaupunginosista. Aurajoen ja Vähäjoen laaksoissa oli rautakaudella runsaasti maaseutumaista asutusta vilkkaine kauppayhteyksineen. Eräs todiste tästä on Ristimäen merovingiaikainen polttokenttäkalmisto Kuralan kaupunginosassa.

Kaupungin synty

1200-luvun kuluessa tältä pohjalta syntyi kaupunkiasutus, joka oli lajissaan (tiettävästi) Suomen ensimmäinen. Sana turku tulee yleisesti hyväksytyn teorian mukaan muinaisvenäjän sanasta tǔrgǔ, joka tarkoittaa 'markkinapaikkaa'. Nykyistä Turkua alettiin ehkä sanoa Suomen Turuksi erotukseksi muista turuista eli markkinapaikoista, joita oli muinoin pitkin Suomen rannikkoa. Sanonta "maailman turuilla ja toreilla" tarkoittaa nykykielellä "maailman markkinoilla ja markkinapaikoilla". Turun perustamisvuodeksi on laskettu 1229. Arvio perustuu kuitenkin keskiaikaisten asiakirjojen virheelliseen tulkintaan. Vuonna 1229 paavi antoi luvan piispanistuimen siirtoon, ilmeisesti Nousiaisista Koroisiin. Koroisten kylä sijaitsi lähellä Turun nykyistä keskustaa, mutta jäi keskiaikaisen kaupunkialueen ulkopuolelle. Mikään ei viittaa siihen, että varsinaista Turun kaupunkia olisi vielä tässä vaihessa ollut olemassa. Kaupungin synty olisikin melko todennäköisesti parempi ajoittaa 1200-luvun loppuun. Ei kuitenkaan ole säilynyt varsinaista perustamiskirjaa, jossa kaupungille myönnettäisiin kaupunkioikeudet. Joka tapauksessa Turku on Suomen vanhin kaupunki, sillä Porvoon perustamisvuosi on 1346. 1346

Keskiajan Turku

Turussa oli jo 1200-luvulla dominikaaniveljien konventti (luostari) ja piispanistuin. Turun tuomiokirkko vihittiin käyttöön kesäkuussa 1300; on tosin epäselvää, missä määrin nykyisen kivi- ja tiilikirkon osia kuului tällöin vihittyyn rakennukseen, joka joidenkin tutkijoiden mielestä saattoi olla puuta. Turun linnan, joka sijaitsi kaupunkialueen ulkopuolella, rakentaminen on saattanut käynnistyä jo 1200-luvun lopulla. Linna, kaupunkiyhteisö, domikaaniveljien luostari sekä tuomiokirkko piispanistuimineen tekivät Turusta keskiajan Suomen tärkeimmän keskuksen, ehkä Viipurin ohella. Kaupunki oli pitkään Suomen merkittävin myös kaupankäynnin saralla. Se lukeutui keskiajalla Hansaliiton kaupan ja merenkulun piiriin olematta kuitenkaan liiton jäsen. Keskiaikainen kaupunki oli keskittynyt suurin piirtein Tuomiokirkon, Kerttulinmäen ja Kaskenmäen väliselle alueelle Aurajoen eteläpuolelle. Joen pohjoispuolella keskiaikaista kaupunkiasutusta oli mm. Aninkaistenmäellä. Asukasluku lienee keskiajalla noussut kahdentuhannen tienoille. Huomattakoon, että monien Turun nykyisten kaupunginosien alueella sijaitsi keskiajalla maaseutuasutusta. Kaupunkialueen laajentumisen ja alueliitosten myötä koko Maarian pitäjä on vähitellen liitetty Turkuun, samoin Kakskerta ja Paattinen. Myös Kaarinan pitäjän keskiaikainen ydinosa on nykyisin Turun kaupungin aluetta. Viime vuosina suoritetut kaivaukset eri puolilla Turun keskustaa ovat antaneet lisävalaistusta kaupungin historiaan.

Kaupunki kehittyy

Koko Ruotsin vallan ajan Turku oli piispanistuimen sijoituspaikkana Suomen merkittävin hallinnollinen keskus. Turun asema kohosi vielä, kun kenraalikuvernööri otti kaupungin asuinpaikakseen 1620-luvulla. Lääninhallitus kaupunkiin perustettiin vuonna 1617, hovioikeus 1623, lukio 1630 ja Turun akatemia, Suomen ensimmäinen yliopisto, vuonna 1640.

Turku Venäjän vallan aikana

Ruotsin hävittyä sodan Venäjän kanssa ja luovutettua Suomen alueen Haminan rauhassa vuonna 1809 Turku oli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki (keskushallinnon sijoituspaikka), sillä siellä sijaitsivat jo ennestään tärkeimmät hallinnolliset elimet ja mm. Turun akatemia. Turku oli kuitenkin keisarillisen hallinnon kannalta liian kaukana emämaasta, joten pääkaupunki päätettiin siirtää Helsinkiin vuonna 1812. Uuden pääkaupungin suunnittelijaksi valittiin arkkitehti C. L. Engel. Siirto tapahtui vuonna 1819, ja viimeisetkin Turkuun jääneet virastot siirrettiin Helsinkiin Turun palon (1827) jälkeen. Turun akatemia, joka oli vielä tuolloin maan ainoa yliopisto, siirrettiin Helsinkiin 1828. Se nimettiin samalla uudelleen Suomen Keisarilliseksi Aleksanterin Yliopistoksi ja myöhemmin Suomen itsenäistyttyä siitä tuli Helsingin yliopisto. Pääkaupungin lisäksi C. L. Engel laati myös Turkuun uuden, aikaisempaa väljemmän ja paloturvallisemman asemakaavan kaupungin lähes täysin tuhonneen palon jälkeen. Suomen suurimpana kaupunkina Turku pysyi vielä parikymmentä vuotta tämän jälkeen. 1800-luvun puolivälissä Turku oli Helsingin rinnalla Suomen merkittävin käsityöläiskaupunki. 1870-luvulle mennessä oli kaupunkiin alkanut jo muodostua suuria käsityötehtaita, manufaktuureja. Teollinen vallankumous höyry- ja sähkökoneineen koettiin kuitenkin vasta vuoden 1900 tienoilla. Ensimmäinen maailmansota tarjosi kaupungin teollisuudelle piristysruiskeen, sillä vientivaikeudet koskivat kovimmin metsäteollisuutta, jota Turussa ei liiemmin ollut ja Turkuun oli helppo saada kipeästi kaivattuja raaka-aineita puolueettomasta Ruotsista. Turun palon jälkeen kaupunki oli ilman yliopistoa vuoteen 1918 saakka, jolloin perustettiin ruotsinkielinen Åbo Akademi. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin suomenkielinen Turun yliopisto. Kaupunki säilytti kuitenkin kirkollisen keskuksen asemansa, ja vuonna 1817 Turun hiippakunta muutettiin arkkihiippakunnaksi.

Turun paloista

Turku on joutunut historiansa aikana lukuisten ryöstöjen ja tulipalojen uhriksi. Turun lukuiset palot ovat muuttaneet kaupunkia. Kaupunki paloi kokonaan tai osittain vuosina 1425, 1546, 1593, 1601, 1656, 1681 ja 1738. Viimeisessä suuressa Turun palossa 4-5.9.1827 miltei koko vanha kaupunki tuhoutui. Turku on myös useasti joutunut vihollisten ryöstelyn kohteeksi. Tanskalaiset ryöstivät kaupunkia vuosina 1509 ja 1522, novgorodilaiset 1318 (epävarma tieto) ja venäläiset 1713 - 1714 isonvihan aikaan. Lukuisten palojen ehkämiseksi kaupunkia ei voitu rakentaa yhtä tiiviiksi kuin ennen. Turun palon (1827) jälkeen C.L. Engel suunnitteli nykyaikaisemman asemakaavan, ruutukaavan, jollainen kaupunki on edelleenkin. Kaavoitettu alue ulottui kummallekin puolelle jokea. Tuolloin muodostui yksi nyky-Turussakin näkyvistä rakenteista: kolme "perspektiivikatua" joen kahden puolen. Näitä katuja ovat nykyisin Uudenmaankatu–Aninkaistenkatu, Kaskenkatu–Aurakatu ja Martinkatu–Puistokatu. Engelin asemakaavassa mäet jätettiin rakentamatta paloturvallisuuden vuoksi.

Väestö

paloturvallisuuden Turun asukasluku vuoden 2005 alussa oli 174 824. Turku on Suomen viidenneksi suurin kaupunki ja Turun seutu on kolmanneksi suurin kaupunkiseutu. Kaupungin väkiluku kasvoi jatkuvasti 1970-luvun puoleen väliin asti, minkä jälkeen se alkoi laskea hitaasti. 1990-luvun alusta väkiluvun kasvu on taas jatkunut. Muuttotilastoissa näkyy erittäin selvästi, että korkeakoulut tuovat Turkuun runsaasti 18-30 -vuotiaita uusia asukkaita. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungin asukkaista naisia on ollut 12 000 enemmän kuin miehiä. 1870-luvulla ruotsia puhuvien osuus oli lähes puolet väestöstä. 1900-luvun alussa neljännes ja vuonna 1950 enää 10 prosenttia. 1980-luvulta lähtien ruotsinkielisten osuus on ollut hieman yli 5 prosenttia. Muita kieliä kuin suomea ja ruotsia puhuvia on noin 9 500. Turun suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat järjestyksessä seuraavat: Venäjä, Viro, Irak, Iran, Ruotsi, Jugoslavia, Somalia, entinen Jugoslavia, Kiina ja Bosnia-Hertsegovina.

Maantiede

Turun kokonaispinta-ala on 306,40 km², josta maa-aluetta on 243,4 km² ja vesistöjä 63,0 km². Vesistöistä tärkein on kaupungin halki virtaava Aurajoki. Vähäjoki saa alkunsa Paattisilta, josta se virtaa Maarian läpi ja yhtyy Aurajokeen Koroisissa. Raisiojoki laskee mereen Artukaisissa Ruissaloa vastapäätä. Suurimmat järvet ovat Kakskerran saaressa sijaitseva Kakskerranjärvi sekä Hirvensalon saaressa sijaitseva Illoistenjärvi. Turun joilla on muutamia hyvin pieniä sivuhaaroja, joita kutsutaan ojiksi. Jaaninoja laskee Lausteelta Laukkavuoren ja Kuralan poikki Aurajokeen. Topinojan reitti kulkee Metsämäestä Halisten ja Räntämäen kautta Vähäjokeen. Vähäjokeen laskee myös Piipanoja, joka saa alkunsa Saramäestä ja yhtyy Vähäjokeen Orikedolla. Kuninkoja saa alkunsa Raisiosta, mutta virtaa Turussa muun muassa Länsikeskuksen ja Pläkkikaupungin ohitse Raisionjokeen. Turun pohjoisimmasta kolkasta eteläisimpään on matkaa yhteensä 45 kilometriä. Suurin leveys vastaavasti on vain 15 kilometriä. Pituuden vuoksi alue on vaihtelevaa. Turun lounaisosa koostuu saarista, joista suurimmat ovat Ruissalo, Hirvensalo, Satava ja Kakskerta ja joiden metsät ovat paikoin lehtipuuvoittoista. Pohjoisempana sisämaassa Paattisilla havumetsät ovat selvästi vallitsevia. Ilmasto on suhteellisen merellinen ja leuto. Vuoden keskilämpötila on n. 6 °C ja sademäärä on tyypillisesti 700 mm vuodessa. Pysyvä lumipeite saadaan yleensä vasta vuodenvaihteen tienoilla ja vain joka toinen joulu on valkoinen. Toisinaan Aurajoki jäätyy niin, että sen jään päällä voi käydä kävelyllä tai hiihtämässä, mikä on varsin suosittua. Jäät lähtevät joesta yleensä maalis-huhtikuun vaihteessa.

Turun kaupunginosat

Turun suurimmat kaupunginosat
- Artukainen - Halinen - Harittu - Hirvensalo - Härkämäki - Ilpoinen - Ispoinen - Iso-Heikkilä - Itäharju - Jäkärlä - Kakskerta - Kastu - Katariina - Keskusta - Kohmo - Koivula - Koroinen - Kupittaa - Kurala - Kurjenmäki - Kähäri - Kärsämäki - Lauste - Luolavuori - Maaria - Majakkaranta - Martti - Metsämäki - Moisio - Mälikkälä	- Mäntymäki - Nummi - Oriketo - Paattinen - Pahaniemi - Pansio - Peltola - Perno - Pihlajaniemi - Pitkämäki - Pohjola - Port Arthur - Puistomäki - Pääskyvuori - Raunistula - Ruissalo - Runosmäki - Ruohonpää - Räntämäki - Satava - Teräsrautela - Tortinmäki - Uittamo - Urusvuori - Vaala - Varissuo - Vasaramäki - Vähäheikkilä - Vätti - Ylioppilaskylä - Yli-Maaria

Turun keskusta-alue muodostuu C. L. Engelin piirtämästä ruutukaava-alueesta. Muiden suurten kaupunkien tapaan keskusta on tiheästi ja korkeasti rakennettua. Virkistysalueita on säilynyt kukkuloilla ja joen rannassa. Ruutukaava-alue vastaa monissa paikoin myös Turun vanhaa kuntarajaa. Keskustan ympäröi pientalovaltaisten kaupunginosien kehä. Suuri osa näistä alueista on liitetty Turkuun vasta 1900-luvulla ja ne ovat alun perin olleet köyhän työväestön asuinalueita (Portsa, Nummi, Raunistula). Nykyisin nämä keskustan lähellä sijaitsevat alueet ovat arvostettuja ja hintavia asuinalueita. 1970-luvulla ja sen jälkeen Turkuun ovat muodostuneet suuret lähiöt, jotka rakennettiin edellä mainittujen pientaloalueiden ulkopuolelle. Suurimpia lähiöitä ovat Varissuo, Runosmäki, Pansio ja Jäkärlä. 1990-luvulta alkaen trendinä on ollut toisaalta rakentaminen Turun saarille (Hirvensalo) ja täydennysrakentaminen, jolla pyritään tiivistämään kaupunkirakennetta.

Liikenne

Turku on jo vanhastaan ollut sekä sijaintinsa että pääkaupunkiasemansa vuoksi portti länteen ja laivayhteydet Ruotsiin ovat olleet kiinteät. Nykyään Turun satamasta lähtee Tukholmaan seitsemän laivaa joka päivä. Helsingin sataman jälkeen Turun satama on Kotkan rinnalla Suomen toiseksi suurin, mutta Kotkaan verrattuna huomattavasti matkustajavaltaisempi. Turkuun saatiin rautatie vuonna 1876 osana Hämeenlinna–Tampere–Turku-linjaa. Rautatien rakentaminen pääsi käyntiin vasta vuonna 1874 yli 10 vuotta kestäneiden linjauksia koskevien erimielisyyksien ja rahoitusongelmien takia. Rantarata Karjaalle valmistui 1899 ja Helsinkiin 1902. Suomen ensimmäiset Pendolinot alkoivat kulkea Turun ja Helsingin välillä vuonna 1995. Välillä kulkee vuosittain noin 1,2 miljoonaa matkustajaa, mutta tavaraliikenne on hyvin vähäistä ja rata on melko huonokuntoinen. Turku–Toijala-radalla on matkustajia noin 660 000 (2004) 1,6 miljoonaa tonnia.

Aurajoki

Pendolino Aurajoki on vaikuttanut Turun historiaan merkittävästi. Sen rannalle Turku syntyi 1200-luvulla. Sillä on yhä suuri merkitys turkulaisille ja ohittamattomana luonnonelementtinä se myös määrää asioita kaupungissa. Aurajoki virtaa Turussa hieman alle yhdeksän kilometrin matkan itä–länsi-suunnassa. Se on keskimäärin noin 50 metriä leveä. Turun keskustan kohdalla joen syvyys on 2,5–5 metriä, mutta tuomiokirkolta ylöspäin veneilykelpoinen uoma kapenee ja madaltuu huomattavasti. Paikoin rautatiesillan jälkeen Nummessa olisi mahdollista ylittää joki juuri ja juuri kävellen. Veneilyä tuomiokirkkosillasta yläjuoksulle päin haittaavat myös karit. Aurajoki soveltuu kuitenkin hyvin melontaharrastukseen.

Kaksi puolta

Nummessa Aurajoki jakaa Turun kahteen puoleen. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle (eli eteläpuolelle). Siellä sijaitsevat ja ovat sijainneet tuomiokirkko, Turun akatemia, suurtori, ensimmäiseet koulut ja niin edelleen. Tämän historian takia Turussa joen itäpuoli on "täl pual jokke" ja nykyisen ydinkeskustan ja kauppatorin puoli "tois pual jokke". Nämä määritelmät ovat absoluuttisia eivätkä riipu siitä, kummalla puolen jokea niiden sanoja seisoo. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi (”tois pual”) ja Turuksi (”täl pual”). Nimiä käytetään erityisesti, kun kerrotaan förin vievän ihmisiä Åbosta Turkuun.

Sillat ja föri

Turun akatemia Aurajoen ylittää Turussa yhdeksän siltaa ja föri. Yläjuoksulta päin ne ovat järjestyksessä:
- Halistensilta (vanha ja uusi)
- Rautatiesilta (1898)
- Tuomaansilta (1999)
- Tuomiokirkkosilta (1899, puusillasta rautasillaksi)
- Aurasilta (1907, kiviarkullisesta puusillasta rautasillaksi)
- Teatterisilta (1997)
- Myllysilta (1975)
- Martinsilta (1940)
- Föri (1904) Turun ensimmäinen silta oli Pennisilta, joka ylitti joen nykyisen Vanhan suurtorin kohdalla. Se rakennettiin vuonna 1414. 2000-luvun vaihteessa on alettu elvyttää ajatusta uudesta Pennisillasta, joka rakennettaisiin vanhan sillan kohdalle ja palvelisi kevyttä liikennettä — samoin kuin vuonna 1997 rakennettu Teatterisilta. 1997 Föri on vuonna 1903 rakennettu, Suomen ainoa kunnallinen ja maksuton jokilautta (ruots. 'färja'), joka kuljettaa ihmisiä joen yli Kakolanmäen kohdalla. Se on turkulaisille yksi rakkaimmista kaupungin erikoisuuksista, ja vaikka se saattaa vaikuttaa ulkopuolisen silmin vähemmän järkevältä toiminnalta, sillä on kuitenkin perustelunsa: silta estäisi suurempien veneiden liikennöinnin jokea ylemmäs.

Vapaa-ajankäyttö

1960-luvulle asti Turun jätevedet laskettiin suoraan Aurajokeen. Jätevedenpuhdistamon käyttöönoton jälkeen joen laatu on parantunut ja sen virkistyskäyttö on lisääntynyt. Vuonna 1997 aloitettu valaistusprojekti on luonut joelle erittäin keskieurooppalaisen ilmeen. Joen molemmilla rannoilla on kävelykadut. Itäinen rantakatu on vain parin korttelin pituinen, mutta läntistä rantakatua pitkin voi kävellä tuomiokirkolta Turun linnalle asti. Rantakaduilla järjestetään vuosittain useita tapahtumia: Saaristolais- ja silakkamarkkinat tuovat kaupunkiin tuulahduksen Turunmaan saariston tunnelmaa. Vanhalla suurtorilla järjestetään kesällä keskiaikaiset markkinat ja talvisin joulumarkkinat. Kulttuuria edustavat tapahtumat Down by the Laituri kesä-heinäkuussa ja Taiteiden yö elokuussa. Down by the Laituri Syksyisin joessa järjestetään Suomen vanhin soutukilpailu, Aurasoudut[http://www.aurasoudut.net], jossa Turun kaikkien ylioppilaskuntien joukkueet kisaavat keskenään. Keväällä järjestetään TS-kortteliajot-polkupyöräkilpailu Auransillan ja Tuomiokirkkosillan välillä. Myös Paavo Nurmi -maraton juostaan osittain Läntisellä rantakadulla. Aurajoen rantamilla voi nauttia virvokkeita nurmikolla, kahviloissa tai ravintolalaivoissa, joiden määrä on ainutlaatuista jopa maailman mittakaavassa. Joen rannalla on noin 20 ravintolalaivaa, joiden kannet toimivat kesäterasseina.

Talous

Turku on Turun seutukunnan keskus myös taloudellisessa mielessä. Turun alueella on monipuolinen elinkeinorakenne, mitä tukee laaja-alainen koulutustarjonta. Tällä hetkellä Turun kaupungin kärkialat ovat bioalat, ICT, logistiikka-ala ja matkailu. Turun seutukunnan bruttokansantuote oli vuonna 2003 24 022 €/as (koko maan keskiarvo 23 780 €/as.) Suomen diagnostisesta teollisuudesta Turun seudulla on noin 60 prosenttia ja lääketeollisuudesta noin 50 prosenttia. ICT-ala ei Turussa ole perinteisesti ollut yhtä vahva kuin monissa muissa suurissa kaupungeissa. Tämän takia 1990-luvun taloudellinen buumi pääosin sivuutti sen. Samoin 2000-luvun alun ICT-kriisi pääasiassa kiersi kaupungin. Nykyään kaupunki panostaa alaan mm. koulutuksella ja Turun keskustaan sekä yliopistojen yhteiselle kampusalueelle on luotu Suomen laajin langaton Internet-verkko, ”SparkNet”. Bio- ja ICT-aloja kehitetään Turku Science Park Oy:ssä, joka on rakennuttanut yrityksille 210 000 kerrosneliömetriä toimitiloja Helsingintien ja Kupittaan rautatieaseman lähistölle. Pilot Turku Oy kehittää Turkua Itämeren alueen logistisena keskuksena. Tavoite perustuu mm. Turun keskeiseen sijaintiin Pietari-Tukholma- ja Pietari-Saksa-merireittien välissä. Lisäksi Turussa on matkustajamäärältään Suomen kolmanneksi vilkkain lentoasema sekä kohtalaiset raideyhteydet Helsinkiin. Metalliteollisuus, erityisesti laivanrakennus, on ollut perinteisesti vahva ala. Wärtsilän päätös siirtää tuotantoa Italian Triesteen oli kova pala kaupungille, mutta monet työntekijät ovat sittemmin saanet työtä Aker Finnyardsilta. 1990-luvun aikana ja sen jälkeen elintarviketeollisuus on vähentänyt väkeä Turussa. Muun muassa Valio ja Leaf ovat sulkeneet toimipisteensä.

Työelämä

Turussa oli vuonna 2003 92 522 työpaikkaa, jotka jakautuivat aloittain seuraavasti:
- Yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut – 35,9 %
- Teollisuus – 16,4 %
- Liike-elämän palvelut, rahoitus ym. – 16,0 %
- Kauppa, majoitustoiminta ym. – 15,3 %
- Liikenne ym. – 9,2 %
- Rakennustoiminta – 5,5 %
- Maa- ja metsätalous – 0,4 %
- Tuntematon – 1,3 % Turun työvoimaomavaraisuus on 123,3 % ja työttömyysaste vuonna 2004 oli 13,1 %. Turun kaupunki työllistää yhteensä 13 000 ihmistä.

Hallinto

Turku on Länsi-Suomen läänin ja Varsinais-Suomen maakunnan pääkaupunki. Ennen lääniuudistusta Turku oli Turun ja Porin läänin pääkaupunki. Turku on Suomen hengellinen keskus – kaupungissa sijaitsee Turun arkkipiispa ja Turun tuomiokapituli.

Kunnallishallinto

Turun kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 1995 Armas Lahoniitty (sd). Hän siirtyy eläkkeelle vuoden 2006 alusta, jonka jälkeen kaupunjohtajaksi tulee Seinäjoen entinen kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen (kok). Apulaiskaupunginjohtajina toimivat Kaija Hartiala (kok, palvelutoimen apulaiskaupunginjohtaja), Jaakko Virtanen (sd, ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtaja) ja Tero Hirvilammi (sd, osaamis- ja elinkeinotoimen apulaiskaupunginjohtaja). Vuoden 2005 alusta Turussa otettiin käyttöön Suomen oloissa poikkeuksellinen pormestarimalli, jossa kaupunginhallituksen puheenjohtajalle maksetaan ansiotyön mukaista palkkiota. Kaupungihallituksen puheenjohtajana toimii vuonna 1975 syntynyt Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Aleksi Randell. 67 edustajan kaupunginvaltuusto johtaa kunnan hallintoa valtuuston hyväksymän Turku-strategian ja hallitussopimuksen mukaan. Hallitussopimus on sovellus parlamentaarisesta enemmistöhallitusten johtamistavasta ja sen takana on ollut koko kaupunginvaltuusto Vasemmistoliittoa ja Suomen Kansan Sinivalkoisia lukuun ottamatta.

Kaupunginjohtajat (1931-)

- Arvi Hellfors (1931-1942)
- Eero Mantere (1942-1951)
- Kalervo Pellinen (1952-1961)
- Harras Kyttä (1961-1963)
- Väinö J. Leino (1. maaliskuuta 1964 - 31. maaliskuuta 1989)
- Juhani Leppä (1. huhtikuuta 1989 - 31. toukokuuta 1995)
- Armas Lahoniitty (1. kesäkuuta 1995 - 31. joulukuuta 2005)
- Mikko Pukkinen (1. tammikuuta 2006-)

Politiikka

1970-luvulta lähtien Turun politiikkaa on hallinnut Kokoomuksen ja SDP:n ns. aseveliakseli. Vasemmistoenemmistöistä valtuustoa ei ole nähty sitten 1970-luvun, jolloin SKDL alkoi menettää kannatustaan. Sen seuraajalla Vasemmistoliitolla on kuitenkin laajahko kannatus. Viime vuosina merkittäviä kunnallispoliittisia ilmiöitä ovat olleet Vihreän liiton nousu ja Vihreiden, Keskustan ja RKP:n neuvottelurintaman syntyminen ja toisaalta Olavi Mäenpään muukalaisvastainen Suomen kansan sinivalkoiset, jolla on enimmillään ollut kolme valtuutettua. Tunnetuin turkulaispoliitikko lienee presidentti Mauno Koivisto, joka puhuu hyvin tunnistettavasti turkulaisittain.

Kulttuuri

Turku on tunnettu kulttuurikaupunki ja se hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011. ”Turun taideakatemia”, joka on nykyään osa Turun ammattikorkeakoulua, kouluttaa uusia taiteilijoita sirkuksesta elokuvataiteisiin. Turun taiteilijoiden markkinointia edistää [http://www.arsnet.net Arsnet]-palvelu, josta löytyy helposti lähes kaikkien esiintyvien turkulaisten taiteilijoiden yhteystiedot. Turun ”Taiteiden yö” järjestetään perinteisesti koulujen alkamisen jälkeisenä torstaina.

Musiikki

Musiikin saralla Turussa on monia tapahtumia. Ehkä tunnetuin tapahtuma on vuodesta 1970 Ruissalossa järjestetty Ruisrock, joka on vuosien varrella kerännyt aikansa huipputähtiä esiintymään Turkuun. Ruisrockin lisäksi suosittu populaarimusiikkitaphtuma on Down by the Laituri, joka kerää väkeä niin klubeille kuin Aurajoen ympäristöönkin. Näiden lisäksi elokuussa järjestetään Turun musiikkijuhlat sekä vuosittain jokin oopperaproduktio. Turku on tunnettu myös elektronisen musiikin kaupunkina. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Turussa järjesti erilaisia tapahtumia Hyperdelic Housers -ryhmä. Se järjesti mm. Ruisrockin kanssa yhteistyönä Turkuhallissa olleet Typpihappo-tapahtumat. Vuosina 1999 ja 2000 järjestettiin DBTL:n yhteydessä Teknotunneliksi nimetty tapahtuma. Tapahtumapaikkana oli liikenteeltä suljettu Myllytunneli. Vuosina 2000 ja 2001 Turussa järjestettiin Kupittaan ympäristössä Koneisto-festivaali, joka sittemmin on siirtynyt Helsinkiin. Tunnettuja Turussa vaikuttavia tai vaikuttaneita elektronisen musiikin artisteja ovat mm. Pan Sonic, Bomfunk MC's yhtyeessä ollut DJ Gismo, Sandstorm-hitistään tunnettu Darude sekä tuottaja Jaakko "JS16" Salovaara. Rockmusiikin puolella mainetta ovat viime vuosina niittäneet The Crash sekä garage rock -yhtyeet Sweatmaster ja Boomhaeur. Turkulaisen rockmusiikin historiasta voidaan mainita progressiivista rockia 1970-luvulla esittänyt Kaamos. Aikoinaan Turku tunnettiin myös punkkareistaan. Turkulaisesta musiikista puhuttaessa ei voi unohtaa myöskään vanhemman polven iskelmätähtiä Mattia ja Teppoa sekä oopperalaulajia Tamara Lundia ja Seppo Ruohosta. Marraskuisin Turussa järjestetään Pohjoismaiden suurin nuorisolle tarkoitettu kristillinen musiikkitapahtuma, Maata Näkyvissä -festivaalit.

Kirjallisuus

Turku on vaikuttanut maamme kirjallisuushistoriaan. 1800-luvun alkupuolella Turun akatemian piirissä syntyi poliittis-kirjallinen liike Turun romantiikka. Sen ohjelmana oli suomalaisen kansallistunteen herättäminen ja suomenkielisen kulttuurin kehittäminen. Tunnetuimpia turkulaisia kirjailijoita ja runoilijoita ovat todennäköisesti Jarkko Laine, Markku Into, Jukka Parkkinen ja Reijo Mäki. Nuoria lupaavia, palkittuja kirjailijoita ovat Riku Korhonen ja Joni Pyysalo. Sarjakuvataiteilija Jussi ”Juba” Tuomola on saavuttanut suursuosion Viivi ja Wagner -sarjakuvallaan. Palkittuja tietokirjailijoita ovat tähtitieteilijät Esko Valtaoja (Tieto-Finlandia vuonna 2002 kirjalla Kotona maailmankaikkeudessa) ja Hannu Karttunen (Tieto-Finlandia vuonna 1998 kirjalla Vanhin tiede) sekä biologi Petter Portin. Turkulaisten sydäntä lähellä oleva murrerunoilija Heli Laaksonen on syntyisin Turusta, vaikka asuukin nykyisin Laitilassa. Turussa on vahva ns. underground-runouden yhteisö. Vanhan polven underground-runoilijat kuten Laine ja Into ovat viime vuosina saaneet perinteen jatkajia, tunnetuimpana ehkä Tapani Kinnunen. Turussa toimii myös pienkustantamot Sammakko sekä Savukeidas. Turussa on myös vahvaa sarjakuvaosaamista. Kaupungin valtalehti Turun Sanomat julkaisee kolmea kotimaista sarjakuvaa, joilla on kaikilla turkulaistaustaa. Nämä ovat Kirjaston kissat, Jussi "Juba" Tuomolan Viivi ja Wagner ja Ilkka Heilän B. Virtanen. Syksyisin Turussa järjestetään kirjamessut, jotka ovat säilyttäneet asemansa, vaikka Helsingissä on jo jonkin aikaa pidetty kilpaileva tapahtuma. Turun kirjamessuihin yhdistetään yleensä muitakin messuja, joiden teemana voi olla vaikka tiede, musiikki tai sarjakuva.

Teatteri

Turku on myös monipuolinen teatteri- ja tanssiteatterikaupunki. Valtionosuuksia Turussa saavat Turun Kaupunginteatteri, Åbo Svenska Teatern, Linnateatteri, tanssiteatteri ERI ja Aurinkobaletti. Opiskelijateatteria on kaupungissa sekä suomeksi (Turun ylioppilasteatteri) että ruotsiksi (Studentteatern i Åbo). 1970-luvulla kaupunginteatteri kohosi suomalaisen estraditaiteen huipulle Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan johtajakaudella.

Elokuva

Turku on pitkään ollut melko monipuolinen elokuvakaupunki. Turussa toimii Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut elokuvakerho Turun elokuvakerho. Se järjestää viikottaisia esityksiä keväisin ja syksyisin. Tämän lisäksi Turussa toimii Elokuvakerho Kinokopla ja Turun Elokuva-Arkisto, lisäksi Suomi-Venäjä -seuran elokuvaosasto Mahorkka ja siansorkka on järjestänyt esityksiä. Turussa toimii myös Film-O-Holic -verkkojulkaisua tekevä Filminurkka Ry. ja Turussa järjestetään vuosittain kaksi elokuvafestivaalia, lyhytelokuvafestivaali Tough Eye ja Suomen ainoa pelkästään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin keskittyvä elokuvafestivaali Vinokino. Turun yliopistossa tutkitaan elokuvaa ja televisiota. Alan tutkimus henkilöityy paljolti Veijo Hietalaan.

Turkulaisuus

Turkulaisuus on vaikeasti määriteltävä asia, mutta turkulaisuuteen liitetään usein sisäänpäinlämpeävä ja omanarvontuntoinen mielenlaatu sekä selkeästi erottuva Turun murre. Turkulaisen sanonnan mukaan turkulaiseksi ei voikaan tulla vaan ainoastaan syntyä – ja turkulaiseksi voi syntyä ainoastaan Heidekenin synnytyssairaalassa (joka tosin lakkautettiin vuonna 1996). Pahiten Turun ja turkulaisuuden kanssa törmäyskurssilla ovat kansanperinteen mukaan tamperelaiset. Molemmin puolin kerrotut vitsit toisista ovat tavallisia, mutta kuitenkin leikkimielisiä. Tampereella toimii myös Ei-Turkulainen Osakunta, joka vuosittain pyrkii lekan ja kiilan avulla irrottamaan Turun mantereesta tai upottamaan sen hyppimällä. Kaikesta huolimatta Turku on kolme kertaa peräkkäin sijoittunut kärkikolmikkoon Taloustutkimuksen muuttohalukkuutta mittaavissa tutkimuksissa.

Nähtävyyksiä

- Aboa Vetus & Ars Nova - Arkeologis-historiallinen ja nykytaiteen museo
- Turun linna
- Turun tuomiokirkko
- Suomen Joutsen
- Forum Marinum
- Käsityöläismuseo

Puistot

- Asemanpuisto
- Barkerinpuisto
- Brahenpuisto
- Ingegerdinpuisto
- Kansanpuisto
- Kupittaanpuisto

- Linnanpuisto
- Lönnrotinpuisto
- Mannerheiminpuisto
- Porthaninpuisto
- Samppalinnanpuisto
- Tuomiokirkonpuisto

- Tähkäpuisto
- Urheilupuisto
- Vartiovuorenmäki
- Vasaramäenpuisto
- Vätinpuisto

Korkeakoulut

Turussa toimii nykyään kolme yliopistoa ja neljä ammattikorkeakoulua. Näissä on yhteensä lähes 30 000 perustutkinto- ja jatko-opiskelijaa, joista noin puolet Turun yliopistossa. Turku on kaiken kaikkiaan vahva ja perinteinen korkeakoulukaupunki: Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun Akatemia perustettiin Turkuun 1640. Åbo Akademi ja Turun yliopisto perustettiin vuosina 1918 ja 1920 järjestyksessä toisena ja kolmantena monialaisena yliopistona. Turun ammattikorkeakoulu on Suomen suurin ammattikorkeakoulu ja Åbo Akademi suurin ruotsinkielinen korkeakoulu. Turun yliopisto taas on toiseksi suurin yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu toiseksi suurin kaupallisen alan yliopistokoulutusta antava yksikkö Suomessa. Kolmella ammattikorkeakoululla on Turussa sivupisteitä. Opistotason eli nykyään ammattikorkeakoulutason teknillisellä koulutuksella kaupungissa on perinteitä, mutta diplomi-insinöörejä on pitkään koulutettu vain Åbo Akademissa ja harvoilla aloilla. Turun yliopistossa diplomi-insinöörin tutkintoon johtavaan koulutusta on annettu vuodesta 1999 alkaen tietotekniikan, elektroniikan ja tietoliikennetekniikan alalla.

Urheilu

Väestömäärältään isohkolle kaupungille tyypillisesti Turussa on monipuolisesti tiloja ja alueita monien eri lajien harrastamiseen. Kupittaan alue on todennäköisesti monipuolisin liikunta- ja urheilualue Turussa. Kupittaalla sijaitsee myös 9 000 katsojaa vetävä Veritas Stadion, joka on jalkapallokäytössä. Toinen kaupungin merkittävä stadion on Urheilupuistossa sijaitseva Paavo Nurmi Stadion, jossa käydään pääosin yleisurheilukilpailuja. Kaupungin jäähalleista suurin on vuonna 1990 valmistunut Elysée Arena, jonka kapasiteetti on 11 820 katsojaa. Toista suurta jäähallia ollaan paraikaa rakentamassa Kupittaalle vanhan puretun hallin tontille.

Jalkapallo

Selvästi menestynein turkulainen urheiluseura jääkiekossa ja jalkapallossa on vuonna 1922 perustettu Turun Palloseura. Jalkapallossa se on voittanut yhdeksän suomenmestaruutta ja Suomen Cupin kahdesti. Tällä hetkellä jalkapallon liigatasolla pelaa toinenkin turkulaisseura, vuonna 1990 perustettu FC Inter, joka viime vuosina on menestynyt TPS:aa paremmin. Historian saatossa menestykseikkäitä seuroja ovat olleet myös Åbo IFK ja Turun Pyrkivä.

Jääkiekko

Myös jääkiekossa TPS on voittanut suomenmestaruuden yhdeksän kertaa ja on kaikkien aikojen maratontaulukossa Suomen ykkönen. Erityisen menestyksekkäitä kausia TPS:lle ovat olleet kolmen peräkkäisen SM-liigamestaruuden vuodet 1989–1991 sekä uudestaan 1999–2001. Valmentajista eniten mestaruuksia seuralle ovat tuoneet Hannu Jortikka ja Vladimir Jursinov. TPS on myös toiminut kasvattajaseurana lukuisille NHL-tähdille kuten Saku Koivulle, Miikka Kiprusoffille ja Aki Bergille. Maineikkaita TPS-pelaajia ovat olleet lisäksi mm. Timo Nummelin, Urpo Ylönen, Juhani Tamminen, Hannu Virta, Esa Keskinen ja Jukka Vilander. Toinen perinteinen jääkiekon turkulaisjoukkue on nykyisin Mestiksessä pelaava Turun Toverit, joka kilpaili tiukasti TPS:n kanssa 1970-luvulle asti.

Muut palloilulajit

Muissa merkittävissä palloilulajeissa Turulla on pääsarjatason edustusta myös koripallossa, jossa kaupungin valtaseura on tällä hetkellä Turun NMKY:n ja Kaarinan Uran fuusion tuloksena syntynyt Aura Basket. Käsipallossa viime vuosina menestyksekäs seura oli HC Dennis, jonka toiminta kuitenkin loppui kauteen 2004/05. Sen paikan peri HC Fenix. Toinen pääsarjaseura on Åbo IFK.

Yleisurheilu

Yleisurheilussa kaupungin lippua kantaa Turun Urheiluliitto, joka on vuosina 2004 ja 2005 ollut Kalevan kisojen toiseksi paras joukkue ja vuonna 2003 paras. Seuran legendaarisin urheilija on Paavo Nurmi, jonka mukaan on nimetty Urheilupuistossa sijaitseva yleisurheilustadion.

Turun naapurikunnat

Aura - Kaarina - Lieto - Masku - Mynämäki - Nousiainen - Pöytyä - Raisio - Rusko - Vahto - Yläne

Turun ystävyyskaupungit

Turun pohjoismaisia ystävyyskaupunkeja Bergeniä, Göteborgia ja Århusia yhdistää se, että ne ovat kaikki maidensa ”kakkoskaupunkeja”, ja niillä on pitkä historia. Näiden ominaisuuksien vuoksi Turussa koetaan yhteenkuuluvuutta mainittuihin kaupunkeihin. Suikkilan kaupunginosassa on ystävyyskaupunkien mukaan nimettyjä katuja. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pätkä Leningradinkadusta muutettiin Pietarinkaduksi.
- Bergen, 237 400 as., Norja, vuodesta 1946.
- Göteborg, 474 000 as., Ruotsi, vuodesta 1946.
- Århus, 291 000 as., Tanska, vuodesta 1946.
- Pietari (aluksi Leningrad), 4 695 000 as., (aluksi Neuvostoliitto, nyt) Venäjä, vuodesta 1953.
- Gdańsk, 462 000 as., Puola, vuodesta 1958.
- Constanta, 310 000 as., Romania, vuodesta 1963.
- Varna, 314 500 as., Bulgaria, vuodesta 1963.
- Rostock, 197 100 as., (aluksi DDR, nyt) Saksa, vuodesta 1963.
- Köln, 1 020 600 as., (aluksi BRD, nyt) Saksa, vuodesta 1967.
- Szeged, 170 000 as., Unkari, vuodesta 1971.
- Bratislava, 446 800 as., (aluksi Tšekkoslovakia, nyt) Slovakia, vuodesta 1976.
- Firenze, 356 100 as., Italia, vuodesta 1992.
- Tianjin, 10 000 000 as., Kiina, vuodesta 2000. Yhteistyösopimuskumppanit Virossa
- Tallinna, 395 000 as.
- Tartto, 101 250 as.
- Kuressaari, 16 000 as.

Aiheesta muualla

- [http://www.turku.fi Turun kaupunki]
- [http://www.turku.fi/turkuinfo/vaakuna.html Turun vaakuna]
- [http://www.utu.fi Turun yliopisto]
- [http://opaskartta.turku.fi/ Turun Seudun Karttapalvelu]
- [http://www.aboavetusarsnova.fi Aboa Vetus & Ars Nova]
- [http://www.turku.fi/Public/default.aspx?nodeid=4354 Turun kulttuuritarjontaa]
- [http://www.unikankare.net/ Unikankareen kulttuurikalenteri]
- [http://wikitravel.org/en/Turku Turku Wikitravelissa]

Lähteet

- [http://www.turkutouring.fi/matkailijalle_2.phtml?path=MATKAILIJALLE%2FN%E4ht%E4vyydet%2FMuuta&id=950&kieli=suomi Sillat]
- Pennisilta: Turun Sanomat 12. heinäkuuta 1999
- [http://www.turkutouring.fi/matkailijalle_2.phtml?path=MATKAILIJALLE%2FSaaristo%2FLaivat&id=669&kieli=suomi Föri]
- [http://www.aurajoki.net/Pdf/syvyyskartta_print1.pdf Aurajoen syvyyskartta (PDF-tiedosto)] Luokka:Turku Luokka:Suomen kaupungit ja:トゥルク

1809

Tapahtumia

- 29. maaliskuuta - Porvoon maapäivät, Suomen edustajat vannovat uskollisuutta Venäjän tsaari Aleksentari I:lle.
- 17. syyskuuta - Haminan rauha, jossa Ruotsi luovuttaa Suomen alueen Venäjälle

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1809 ko:1809년 simple:1809

Helsinki

Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.

Maantiede

Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria. Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja. Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta. Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.

Historia

Ruotsin vallan aika

Ruotsi.]] Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Ka

Suomen suuriruhtinaskunta

Ruotsilta Venäjälle

Hallinto

Suomen Läänit

Kieli

Raha

Kalenteri

Armeija

Sortokaudet

Suomen itsenäistyminen

Aiheesta muualla

1584

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Ruotsin kuningas

Historia

Viikinkikuninkaat

Ensimmäiset kristityt kuninkaat

Stenkilin suku

Sverkerin ja Eerikin suvut

Bjälbo-suku

Kalmarin unioni

Vasa-suku

Pfalzilainen suku

Holstein-Gottorp-suku

Bernadotte-suku

1809

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Venäjän keisari

Venäjän keisarit

Katso myös

1809

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

1863

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

1917

Tapahtumia

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Marraskuu

Joulukuu

Syntyneitä

Kuolleita

Nobelin palkinnot

Pääkaupunki

Katso myös

Turku

Historia

Esihistoria

Kaupungin synty

Keskiajan Turku

Kaupunki kehittyy

Turku Venäjän vallan aikana

Turun paloista

Väestö

Maantiede

Turun kaupunginosat

Liikenne

Aurajoki

Kaksi puolta

Sillat ja föri

Vapaa-ajankäyttö

Talous

Työelämä

Hallinto

Kunnallishallinto