:: wikimiki.org ::

Suoritin

Suoritin

Suoritin eli prosessori (engl. Central Processing Unit eli CPU) on tietokoneen sydän, joka suorittaa tietokoneohjelman sisältämiä konekielisiä käskyjä. Mikäli suorittimen kaikki osat on pakattu yhdelle mikropiirille, kutsutaan sitä mikroprosessoriksi. Kaikki nykyiset suorittimet ovat mikroprosessoreja. Tietokoneen yleisnopeus riippuu paljon juuri suorittimen nopeudesta. Suorittimen nopeus riippuu sekä sen käyttämästä teknologiasta että kellotaajuudesta. Kellotaajuus ilmoitetaan megahertseinä (MHz) tai gigahertseinä (GHz). Mooren lain mukaan tietokoneiden suorittimien monimutkaisuus kaksinkertaistuu noin puolessatoista vuodessa. Suorittimien kohdalla tämä laki on toistaiseksi pitänyt melko hyvin paikkansa. Suorittimet jaetaan perheisiin niiden yhteensopivuuden mukaan. Saman perheen uudempi suoritin pystyy suorittamaan ohjelmia, jotka on tehty saman perheen aikaisimmille suorittimille, toisinpäin tämä ei välttämättä ole mahdollista erilaisten käskykantalaajennusten vuoksi. Emolevy määrittelee sopivat prosessorityypit.

Suoritinperheitä

- Intelin IA-32 yhteensopivat suorittimet, mukaan lukien AMD:n suorittimet.
- Intelin IA-64-suorittimet.
- AMD:n AMD64-suorittimet
- Zilog Z80-suoritinperhe.
- Motorolan 68000-suoritinperhe.
- SPARC-suoritinperhe.
- MIPS Computer Systemsin MIPS-suoritinperhe.
- Hewlett-Packardin PA-RISC
- Digitalin Alpha-suoritinperhe
- IBM:n POWER -suoritinperhe
- Apple-IBM-Motorola -allianssin PowerPC-suoritinperhe.
- ARM/StrongARM/XScale -suorittimet Suoritinperheet voidaan edelleen jakaa arkkitehtuureihin niiden iän ja sukupolven mukaan. Esimerkiksi SPARC perheen aikaisemmat arkkitehtuurit, HyperSPARC ja SuperSPARC toteuttavat SPARC v7 -käskykannan ja uudemmat arkkitehtuurit 64-bittisen SPARC v9 -käskykannan, jota käyttäviä malleja ovat Sun Microsystemsin UltraSPARCin eri mallit ja Fujitsun SPARC64. PC-yhteensopivissa suorittimissa on useita kilpailevia valmistajia, joiden suorittimet käyttävät kaikki IA-32-käskykantaa (Intelin määrittelemä 32-bittinen käskykanta). Jokaisella valmistajalla on useita arkkitehtuureita, jotka jakaantuvat useisiin malleihin. Esimerkiksi AMD:n Athlon-suorittimen ensimmäinen malli on mallinumeroltaan K7, toinen malli on K75, ja myöhempi neljäs on "Thunderbird"-malli. Edelleen eri malleja on saatavilla eri kellotaajuuksilla. Lähes jokainen valmistaja ja suoritinsukupolvi laajentaa suorittimen käskykantaa uusilla käskyillä. Tällaisia laajennuksia ovat mm. MMX, VIS, 3DNow!, SSE ja AltiVec, joista on kaikista lisäksi useampia versioita uusien arkkitehtuurien mukana. Jotkin uudemmat PC-yhteensopivat suorittimet määrittelevät myös oman käskykantansa IA-32 käskykannan lisäksi. Esimerkiksi AMD:n uudemmat suorittimet pystyvät ajamaan oman 64-bittisen käskykantansa, AMD64:n mukaisia ohjelmia IA-32 ohjelmien lisäksi, muodostaen siten tosiasiassa oman suoritinperheensä. Suoritinarkkitehtuurit voidaan jakaa ryhmiin esimerkiksi konekäskyjen perusrakenteen mukaan seuraavasti:
- CISC (Complex Instruction Set Computing)
- RISC (Reduced Instruction Set Computing)
- VLIW (Very Long Instruction Word)

Katso myös

- Nollavoimakanta
- Mikroprosessorin kehityksestä 1971 - 2000 Luokka:Tietokonetekniikka ja:CPU ko:CPU ms:Unit_Pemproses_Pusat th:%E0%B8%AB%E0%B8%99%E0%B9%88%E0%B8%A7%E0%B8%A2%E0%B8%9B%E0%B8%A3%E0%B8%B0%E0%B8%A1%E0%B8%A7%E0%B8%A5%E0%B8%9C%E0%B8%A5%E0%B8%81%E0%B8%A5%E0%B8%B2%E0%B8%87

Tietokoneohjelma

Tietokoneohjelma on tietokonelaitteiston tulkitsemassa muodossa oleva suoritettava ohjelma, sarja ohjeita. Ohjeet muodostuvat tietokoneessa konekielisistä käskyistä ja niistä rakentuvista suuremmista kokonaisuuksista, esim aliohjelmista, joita sitoo yhteen ohjelman runko. Myös ohjelman runko on tietokoneessa konekielinen. Tietokoneohjelma käsittelee tiettyä itsenäistä kokonaisuutta, sovellutusta, esim. tekstinkäsittelyohjelma. Tietokoneohjelman osia ovat ohjelman runko ja aliohjelmat, jotka käsittelevät ohjelman jotain osaa, esim tekstinkäsittelyssä kursorin liikettä ja hallintaa. Tietokoneohjelmisto muodostuu useammasta yhteenliitetystä itsenäisestä ohjelmasta. Kyse on samasta asiasta kuin suhteessa: huone - huoneisto. Esim. tekstinkäsittelyohjelmisto muodostuu:
- kirjoitusohjelmasta (näppäimen ja näytön ohjaus)
- oikolukuohjelmasta
- tulostususohjelmasta
- kielioppiohjelmasta jne. Ohjelmiston ohjelmalle on luonteenomaista, että se toimii myös itsenäisenä, ilman ohjelmiston muiden ohjelmien tukea. Teksti voidaan esim. tulostaa ilman sen muokkausta. Oleellisin ohjelmisto on käyttöjärjestelmä. Käyttöjärjestelmään liittyy myöskin läheisesti erilaiset apuohjelmat. Näiden lisäksi tietokoneessa on yleensä aina sovellutusohjelma tai -ohjelmia. Tietokone on yleensä ostettu niiden takia, esim. siis tekstinkäsittelyyn.

Sovelluksia joille on olemassa ohjelmistonsa

- Tekstinkäsittely
- ConTEXT
- EditPad
- Emacs
- Microsoft Word
- OpenOffice.org Writer
- Julkaisu (Desktop publishing)
- Adobe FrameMaker
- Adobe PageMaker
- LaTeX
- Scribus
- Taulukkolaskenta
- Gnumeric
- Microsoft Excel
- OpenOffice.org Calc
- Tietokanta
- FileMaker
- Firebird
- InterBase
- Microsoft Access
- MySQL
- OpenOffice.org Base
- Oracle
- PostgreSQL
- SQLite
- Kuvankäsittely
- Adobe Photoshop -sarja
- GIMP
- Jasc Paint Shop Pro -sarja
- Inkscape
- IrfanView
- Videoeditointi
- Adobe Premiere
- Cinelerra
- iMovie
- Pinnacle Studio
- Windows Movie Maker
- Äänieditointi
- Audacity
- CoolEdit
- GoldWave
- Musiikinteko
- Buzz
- FastTracker
- FruityLoops
- ImpulseTracker
- SkaleTracker
- 3D-grafiikka
- 3D Studio Max -sarja
- Anim8or
- Blender3D
- Lightwave
- Maya
- Videontoisto
- Apple QuickTime
- BSPlayer
- MPlayer
- PowerDVD
- RealPlayer
- VLC media player
- Windows Media Player
- The Core Media Player
- Xine
- Äänentoisto
- Apple QuickTime
- FooBar2000
- BSPlayer
- RealPlayer
- Windows Media Player
- Winamp
- XMMS
- Tietoturva
- ZoneAlarm
- Norton Internet Security
- Tietoturva - Virustorjunta
- AntiVir
- Norton Antivirus
- McAfee VirusScan
- F-Prot
- Tietoturva - Palomuuri
- Kerio Personal Firewall
- ZoneAlarm
- Pakkausalgoritmit ja Pakkausohjelmat
- ARJ
- compress
- bzip
- Gzip
- IZArc
- Stuffit
- tar
- PowerArchiver
- Ultimatezip
- WinZip
- WinRAR
- WinAce
- Kopiointi
- Alcohol 120%
- CloneCD
- Sähköposti
- Elm
- Eudora
- Evolution
- Mozilla
- Mozilla Thunderbird
- Netscape
- Outlook Express
- Pine
- Kommunikointi
- AOL Instant Messenger
- Gaim
- ICQ
- Irssi
- ircII
- mIRC
- MSN Messenger
- Miranda IM
- Kopete
- Trillian
- Yahoo Messenger
- XiRCON
- Verkkosurffaus
- Internet Explorer
- Konqueror
- Links
- Lynx
- Mosaic
- Mozilla
- Mozilla Firefox
- Netscape
- Opera
- Safari
- Vertaisverkot
- BitTorrent
- EMule
- Direct Connect
- Shareaza
- Pelit
- Luettelo tietokone- ja videopeleistä Luokka:Tietotekniikka ja:プログラム ko:프로그램 simple:Computer program

Konekieli

Konekieli on tietokoneen suorittimen ymmärtämä kieli. Konekieli koostuu sarjasta konekielisiä käskyjä. Suorittimen käyttämä konekieli riippuu sen arkkitehtuurista, esimerkiksi x86-arkkitehtuurin suorittimella varustettu kone ajaa x86-konekieltä ja PowerPC-kone PowerPC-konekieltä. Assembly on symbolinen konekieli, jossa kutakin koneen ymmärtämää käskyä vastaa jokin symbolinen sana. Kullakin konekielellä on oma symbolinen vastineensa, esimerkiksi x86-konekieltä vastaa x86-assembly. Symbolisenkin konekielenkin käyttö on vaivalloista, joten on kehitetty lukuisia korkeamman tason ohjelmointikieliä, ns. korkean tason kieliä, esimerkiksi C, Basic ja Pascal. Nämä kielet, kuten assemblykin, käännetään konekieleksi tai tulkataan konekielisellä ohjelmalla. Korkean tason ohjelmointikielet mahdollistavat myös samojen ohjelmien käytön tietokoneissa, jotka eivät käytä samaa konekieltä. Konekielinen ohjelma varastoidaan pitkäaikaisesti tietokoneen massamuistiin ja ladataan suorittamista ali ajoa varten tietokoneen keskusmuistiin. Käännetty konekielinen ohjelma voidaan esittää heksadesimaalimuodossa eli 16-järjestelmän lukuina. Luokka:Ohjelmointi Luokka:Tietokonetekniikka ko:기계어 ja:機械語 simple:Machine code

Mikropiiri

Mikropiiri (engl. Integrated Circuit, IC) on pieni elektroniikan komponentti, johon on integroitu suuri määrä aktiivisia (transistori) ja passiivisia (diodi, vastus, kondensaattori) elektronisia komponentteja. Nykyaikaisen mikropiirin koko on noin neliösenttimetri ja siinä on tuhansia, tällä hetkellä (2004) maksimissaan noin 100 miljoonaa transistoria. Em. aktiivisen elektronisen osan lisäksi mikropiiri sisältää koteloinnin ja liittimet, joilla se liitetään esim. piiri- tai emolevyyn. Tyypillisiä mikropiirejä ovat mikroprosessorit, elektroniset muistit ja asiakaskohtaiset mikropiirit, jotka on rakennettu erikoistarkoituksiin, esim. kännykän keskeiseksi osaksi.

Mikropiirien historia

Mikropiirit perustuvat puolijohdeilmiöön, transistoriin. Ensimmäiset mikropiirit valmistettiin 1960-luvun alussa. Ne sisälsivät vain muutaman transistorin.

Mikropiirien valmistus

Mikropiirit valmistetaan lähes tasomaisina tuotteina alhaalta-ylös periaatteella ja kerros- ja monivaiheprosessina, massatuotantona ja hyvin valokuvausta muistuttavasti. Tuotanto on pitkälle automatisoitua. Valmistusprosessin tärkeimmät vaiheet ovat:
- kuvaus (imaging)
- ei-syövytettävien kohtien suojaus (?)(deposition)
- syövytys (etching)
- testaus (viallisten mikropiirien poisto)
- kotelointi
- lopputestaus Massatuotanto tarkoittaa, että yhdelle aihoille (30 cm:n puolijohdekiekko) tehdään satoja mikropiirejä kerralla. Jokaisen mikropiirin jokaisen transistorin tietty kerros syntyy samalla prosessilla.

Mikropiirien sukupolvet

Mikropiirien kehitystä kuvaa mm. yhteen mikropiiriin sisältyvien transistorien määrä. Nämä sukupolvet ovat:
- SSI (Small Scale Integration); muutamia transistoreja per mikropiiri; 1960-luvun alku
- MSI (Medium SI); satoja transistoreja; 1960-luvun loppupuoli
- LSI (Large SI); kymmeniä tuhansia transistoreja; 1970-luku
- VSLI (Very Large SI); satojatuhansia - miljoona transistoria; 1980-luku (ensimmäinen miljoonan bitin RAM- muisti julkaistiin 1986)
- ULSI (Ultra-Large SI); yli miljoona transistoria
- WSI (Wafer SI); koko mikropiirejä sisältävä kiekko on yksi mikropiiri
- SOC (System-on-Chip); Kokonainen järjestelmä (useita tavallisesti erillisiä mikropiirejä) samalla mikropiirillä. Muita merkittäviä vaiheita mikropiirien historiassa ovat olleet suurnopeuksiset mikropiirit (VHSIC; Very High Speed IC) 1980- luvulla ja Gallium Arseeni (GaAs)- mikropiirit. Jälkimmäisillä mikropiirien nopeusalue on nostettu megahertzeistä gigahertzeihin.

Mikropiirien merkityksestä

Mikropiirit ovat korvanneet niitä edeltäneet erilliset puolijohdetransistorit, jotka taas ovat korvanneet niitä edeltäneet elektroniputket. Jokainen em. vaihe on merkinnyt:
- komponentin koon pienentymistä
- tarvittavan jännitteen ja tehon pienentymistä
- luotettavuuden parantumista
- yksittäisen komponentin, transistorin hinnan radikaalia pienenemistä. Nykyaikaisen mikropiirin ja maailman ensimmäinen yleistietokone, 1940- luvun ENIAC:n vertailu antaa kuvaa muutoksen suuruudesta:
- ENIAC muodostui noin 17.500 elektroniputkesta, transistorin edeltäjästä. Nyt suurimmissa mikropiireissä on noin 10.000 kertaa enemmän transistoreja.
- ENIAC oli huoneen kokoinen tilarakenne (167 neliömetriä, noin 500 kuutiometriä), mikropiiri on tulitikkuaskin kokoinen rakenne, noin 20 miljoonaa kertaa pienempi rakenne.
- ENIAC toimi muutamia tunteja ilman vikaa, mikropiiri vuosikymmeniä, ainakin 100.000 kertaa luotettavammin.
- ENIAC kulutti energiaa 160.000 wattia, mikropiiri muutaman watin.
- ENIAC laski 385 kertolaskua sekunnissa, nykyaikainen mikropiiri miljardin, noin 3 miljoonaa kertaa enemmän. Mikropiirit ovat mahdollistaneet yhä monimutkaisempien elektronisten laiteiden tekemisen. Mikropiirien kehitys on mm. tietokoneiden, PC:n ja kännykän takana. Kehitys on merkinnyt myös teknisen älykkyyden radikaalia, vallankumouksellista kasvua. Tekninen älykkyys mitattuna tietokoneen teho kertaa tietokoneiden määrä on noin 800 miljoonakertaistunut maailmassa vuodesta 1960 vuoteen 2000. Taustalla on siis:
- 1960: 5000 tietokonetta maailmassa, 1999 noin 420 miljoonaa
- 1960: yksi tietokone (PDP-1) 0,1 miljoonaa käskyä sekunnissa, 1999 noin miljardi

Katso myös:

- tietokone
- tietokonesimulointi
- Mooren laki luokka:Elektroniikka ms:Litar bersepadu ko:집적회로 ja:集積回路 simple:Integrated circuit

Mooren laki

Mooren laki on Gordon E. Mooren tekemä havainto, jonka mukaan transistorien lukumäärä kaksinkertaistuu mikropiireissä 18 kuukauden välein. Moore loi "lakinsa" vuonna 1965. Hän kiinnitti huomiota piireissä käytettyjen komponenttien määrän kaksinkertaistuvan 12 kuukauden välein ja päätteli, että trendi jatkuisi ainakin seuraavan 10 vuoden ajan. Vuonna 1975 hän muutti tarvittavan ajan kahdeksi vuodeksi. Vaikka laki on määritelty 70-luvulta asti transistorien määrän funktiona, siihen viitataan myös laskentatehon kasvuna rahaa vasten. Viimeisimpien arvioiden mukaan laki näyttää pitävän paikkansa vielä vuosien ajan. Tutkija Ilkka Tuomen selvityksen mukaan Mooren laki ei pitäisi paikkaansa.

Linkkejä

- [http://www.intel.com/research/silicon/mooreslaw.htm Intelin sivu Mooren laista] sisältäen 1965 julkaistun alkuperäisen kirjoituksen
- [http://firstmonday.org/issues/issue7_11/tuomi/index.html The Lives and Death of Moore's Law], Ilkka Tuomen kirjoitelma Mooren laista luokka:tietotekniikka ko:무어의 법칙 ja:ムーアの法則

Intel

Intel on yhdysvaltalainen monikansallinen yhtiö, joka tunnetaan parhaiten mikroprosessorivalmistuksestaan. Se on maailman suurin IA-32-käskykantaisten suorittimien valmistaja. Intel valmistaa myös verkkotuotteita, piirisarjoja ja muita komponentteja. Intelin perustivat vuonna 1968 Gordon E. Moore ja Robert Noyce. Neljäs työntekijä oli Andrew Grove, joka johti yhtiötä pitkälle 1990-luvulle. Yhtiön osakkeiden kokonaisarvo oli maaliskuussa 2005 154 miljardia dollaria. Intelin tämän hetken pahin kilpailija PC-suorittimien alueella on vuonna 1969 perustettu AMD.

Intelin valmistamia suorittimia

Ei-x86-suorittimet

- Intel 4004
- Intel 4040
- Intel 8008
- Intel 8080
- Intel 8085
- Intel iAPX 432
- Intel 80960
- Intel 80860
- Intel Itanium
- Intel Itanium 2
- Intel XScale

x86-suorittimet

- Intel 8086/Intel 8088
- Intel 80186/Intel 80188
- Intel 80286
- Intel 80386
- Intel i486
- Intel Pentium
- Intel Pentium Pro
- Intel Pentium II
- Intel Celeron
- Intel Pentium III
- Intel Pentium 4
- Intel Pentium M
- Intel Xeon Intel on ollut siirtymässä 64-bittiseen arkkitehtuuriin Intel Itanium -suorittimen ja IA-64-käskykannan myötä.

Aiheesta muualla

- http://www.intel.com/ Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ko:인텔 ja:インテル (企業) th:อินเทล

AMD

Advanced Micro Devices (AMD) perustettiin vuonna 1969, ja se on toiseksi suurin IBM PC -yhteensopivien suorittimien toimittaja sekä johtava flash-muistien toimittaja. AMD valmistaa IA-32-yhteensopivia suorittimia Athlon-, Opteron- ja Sempron-mallinimillä. Tämä ei tarkoita, että AMD tekisi pelkästään PC-suorittimia, sillä sen valmistamia osia on myös Applen tietokoneissa ja lukemattomissa muissa elektroniikkalaitteissa. AMD tekee flash-muisteja muutaman muun firman kanssa Spansion-yhteisyrityksessään. Vuoden 2002 keväällä AMD teki jonkinlaisen yhteistyösopimuksen mobiililaitteiden suorittimia valmistavan Alchemyn kanssa, nykyisin Alchemy-suorittimia myydään nimellä AMD Alchemy. AMD on tietoisesti hankkiutunut eroon piirisarjavalmistuksestaan keskittyäkseen prosessorien kehittelyyn ja tuotantoon.

Historia

Yritys aloitti valmistamalla logiikkapiirejä ja aloitti RAM-piirien valmistuksen vuonna 1975. Samana vuonna AMD toi markkinoille kloonin Intel 8080 -suorittimesta. Helmikuussa 1982 yritys solmi sopimuksen Intelin kanssa ja alkoi valmistaa lisenssituotantona Intel 8086- ja Intel 8088 -suorittimia. AMD teki myöhemmin oman 80286-mallistonsa (Am286) saman sopimuksen alla, mutta sen jälkeen Intel purki sopimuksen vuonna 1986. AMD alkoi siitä lähtien tehdä omia kloonejaan myöhemmistä Intelin 80386- ja i486-malleista (Am386 ja Am486), joita myytiin huomattavasti halvempaan hintaan kuin Intelin versioita. AMD:n ensimmäinen täysin talon sisällä suunniteltu suoritin oli AMD K5, jonka tuotanto alkoi 1995. Arkkitehtuurisesti sillä oli enemmän yhteistä uuden Intel Pentium Pron kanssa kuin Intel Pentiumin tai Cyrix 6x86:n kanssa. Siinä oli kuitenkin lukuisia ongelmia; ei vähäisimpänä sekoittava nimeämisjärjestelmä, jossa tietyt piirit nimettiin aidon ydinnopeutensa mukaan, toiset taas nopeusluokan mukaan. Lisäksi K5 ei kyennyt kilpailemaan 6x86:n kokonaislukunopeuden eikä Pentiumin liukulukutehokkuuden kanssa. Tämä sen lisäksi, että ydin skaalautui huonosti, aiheutti suorittimen lähes täydellisen floppaamisen markkinoilla. Sen kunniaksi mainittakoon kuitenkin, että sillä ei ollut samoja yhteensopivuusongelmia eikä se toiminut yhtä kuumana kuin 6x86. Vuonna 1996 AMD osti NexGen-nimisen yhtiön ja heidän oikeutensa Nx686-suorittimeen. AMD nimesi suorittimen uudelleen AMD K6:ksi ja jatkoi sen valmistusta Socket 7-kannalle, mikä mahdollisti suorittimen käytön lähes missä tahansa Pentium-yhteensopivassa emolevyssä Intelin siirtyessä uuteen patentoituun suoritinkantaan Intel Pentium II-suorittimen myötä. AMD K6 oli edelleen Intel-yhteensopiva, mutta sisälsi myös useita RISC-suorittimissa yleisiä ominaisuuksia. Vuosi tämän jälkeen julkaistiin 3dNow! -multimedialaajennuksilla varustettu AMD K6-2. Laajennettu käskykanta sisälsi ominaisuuksia liukulukulaskentaan, etenkin 3d-grafiikan kiihdyttämiseen, mutta AMD:n markkina-asema ei ollut vielä niin vahva, että ohjelmistovalmistajat olisivat hyödyntäneet laajennoksia. Tammikuussa 1999 viimeinen K6-sarjaan kuuluva suoritinmalli näki päivänvalon. Se oli 450 MHz:n K6-III ja kilpailukykyinen Intelin kärkisuorittimien kanssa. Tämä suoritin oli K6-2:n päivitetty versio, johon oli lisätty 256 kilotavua täydellä nopeudella toimivaa L2-välimuistia integroituna ytimeen ja parempi branch prediction (haarautumisen ennakointi) -yksikkö. Vaikka se vastasi kokonaislukulaskuissa Pentium II/III-suoritinta, liukulukuyksikkö oli vanhentunut eikä voinut kilpailla Intelin uusimpien suorittimien kanssa. Saman vuoden elokuussa AMD sai vihdoin nopeuskruunun julkaisemalla Athlon (K7)-suorittimen. Athlonin ensimmäinen malli käytti 500 MHz:n nopeutta ja julkaisu johti nopeuskilpaan Intelin ja AMD:n välillä, ja ennen vuoden loppua suorittimien kellotaajuudet ylittivät 1 GHz:n. Lukuun ottamatta muutamia viikkoja, AMD piti itsellään nopeusedun myöhempien Athlonien julkaisulla ennen lokakuuta 2001, Intelin julkaistua Intel Pentium 4 -suorittimen 2,0 GHz -mallin. Kilpailu jatkui tasaisena tammikuuhun 2002, josta lähtien AMD:n suorittimet jäivät Intelin taakse kellotaajuudessa ja joissakin tehokkuusmittareissa. Silti monet käyttäjät suosivat Athlonia Intelin Pentium 4 -suorittimeen nähden paremman hinta/laatu-suhteen ja muiden ominaisuuksien vuoksi. Athlon on kuitenkin törmännyt skaalautumisongelmiin ja on siirtymässä halpamalliksi uudempien suorittimien tieltä.

AMD64: 64-bittiset suorittimet

AMD:n tulevaisuuden strategia on erittäin paljon erilainen kuin sen kilpailijalla Intelillä. Kun uusi AMD64 "Hammer"-arkkitehtuuri sisältää tuen perinteiselle x86-käskykannalle, Hammerin oma 64-bittinen tila on ainutlaatuinen AMD:n suorittimille ja epäyhteensopiva Intelin 64-bittisen IA64-arkkitehtuurin kanssa, jota käytetään Intel Itanium-suorittimessa. Ainakin tekniseltä näkökannalta AMD:n suhteellisen suora irtiotto x86-arkkitehtuurista näyttäisi tuottavan, ainakin aluksi, paremman hinta-laatusuhteen kuin Itanium ja sen seuraajat. Kun AMD64-arkkitehtuuria käyttävät suorittimet julkaistiin oli epäselvää, ottavatko järjestelmäsuunnittelijat ja kuluttajat riskin ei-Intelin arkkitehtuuriin investoimisella. AMD:n strategia 64-bittisten suorittimien suhteen oli nykytietojen perusteella oikea, sillä yhtiön pahin kilpailija Intel joutui julkaisemaan Pentium 4-suorittimestaan 64-bittisen version, jonka käskykanta on miltei täysin yhteensopiva AMD64-arkkitehtuurin kanssa. Syynä Intelin julkaisuun oli AMD:n suorittmien kasvavat markkinaosuudet. Käskykannoissa on kummallakin yhtiöllä muutamia omia käskyjään, mutta erot ovat niin pieniä että Microsoft julkaisi x86-64 suorittimille vain yhden 64-bittisen Windows-version. AMD julkaisi ensimmäisen AMD64-suorittimensa Opteronin maaliskuussa 2003. Opteron on suunniteltu työasemiin ja palvelimiin, sisältäen ne joissa on enemmän kuin yksi suoritin. AMD julkaisi sen jälkeen Athlon 64 ja Athlon 64 FX-mallit syyskuussa 2003, ja päättäväisesti otti kruunun itselleen. Molemmat suorittimet voittavat Pentium 4:n (ja uuden huippumallin, Pentium 4 Extreme Editionin) lähes kaikissa tehokkuustesteissä. Socket 939 kantaa käyttävät suorittimet AMD julkaisi kesän 2004 alussa, jolloin Socket 754 kanta jäi halpamallien käyttöön. Socket 939 kanta toi mukanaan mahdollisuuden käyttää kahta muistikanavaa kuten Socket 940 kannassa, mutta muistiksi kelpasi aivan tavallinen DDR-SDRAM kun taas Socket 940 vaatii kalliimpaa, virheenkorjaavaa ECC-muistia. Socket 940 kantaa käyttävät nykyisin vain palvelimiin tarkoitetut Opteronit, aluksi kantaa käytti myös kaksi Athlon 64 FX:ää. Socket 754 kanta on nykyisin Sempronien käytössä, mutta aluksi se oli Athlon 64:n kanta. Socket 754 kantaiset suorittimet käyttävät vain yhtä muistikanavaa. Toisen neljänneksen aikana AMD julkaisi Turion 64-suorittimen, jonka tarkoituksena on kilpailla kannettavien suoritin markkinoilla Intelin Pentium M:n kanssa. Turion 64 tukee AMD64-käskykantaa ja sitä voi pitää käytännössä vähävirtaisena Athlon 64:na. Semproneiksi uudelleen nimetyt Athlon xp:t ovat poistumassa markkinoilta Athlon 64:n pikkuveli Sempronin tieltä. AMD64-arkkitehtuuri toi mukanaan monia uudistuksia, joiden merkitys koneiden suorituskyvyn kannalta on paljon suurempi kuin 64-bittisten laajennusten. Pohjoissiltapiirin toiminnallisuuden integroiminen suorittimeen ja Hyper Tranport-väylän käyttöönotto nostivat koneiden suorituskykyä. Merkittävin uudistus oli muistinohjaimen integroiminen suorittimeen, jolloin se toimii suorittimen kellotaajuudella ja latenssi laski huomattavasti. Socket 939- ja 940-malleissa on kaksikanavainen muistinohjain ja nopeampi Hyper Transport kuin Socket 754-malleissa. Vuonna 2005 AMD on julkaissut kesä-heinäkuun aikana 64-bittiset Sempronit ja kaksiytimisiä suorittimia. Kaikkiin Socket 939-emolevyihin voi asentaa tuplaydinsuorittimen, mutta BIOS:in on oltava tarpeeksi uusi. AMD64-arkitehtuuria kehittäessä huomioitiin moniytimiset suorittimet. Kaikki AMD:n suorittimet valmistetaan Dresbenin Fab 30-tehtaalla Saksassa. Suurin osa suorittimista valmistaan 90 nm SOI-prosessilla, mutta joitain malleja saatetaan vielä valmistaa 130 nm SOI prosessilla.

Linkit

- [http://www.amd.com AMD:n kotisivu] Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ja:AMD th:เอเอ็มดี

Intel

Intelin valmistamia suorittimia

Ei-x86-suorittimet

- Intel 4004
- Intel 4040
- Intel 8008
- Intel 8080
- Intel 8085
- Intel iAPX 432
- Intel 80960
- Intel 80860
- Intel Itanium
- Intel Itanium 2
- Intel XScale

x86-suorittimet

Aiheesta muualla

- http://www.intel.com/ Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ko:인텔 ja:インテル (企業) th:อินเทล

IA-64

IA-64 (Intel Architecture 64) on Intelin ja Hewlett-Packardin yhteistyössä kehittämä 64-bittinen suoritinarkkitehtuuri, jota Intelin Itanium -perheen suorittimet käyttävät. Sen käskykanta edustaa VLIW-suunnitteluperiaatetta, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että käskyt koostuvat useammasta rinnakkaisesta RISC-tyylisestä käskystä. IA-64 on syrjäyttämässä 64-bittisiä RISC-arkkitehtuureita, kun HP:n ja SGI:n kaltaiset merkittävät UNIX-palvelinten ja -työasemien valmistajat ovat siirtymässä siihen. Sen sijaan IA-64 soveltuu huonosti PC-maailmassa käytetyn IA-32:n emulointiin, mistä syystä useimmat 64-bittisyyttä kaipaavat PC-käyttäjät ovat valinneet mieluummin AMD:n ratkaisun. IA-64:ssä on huomattavasti vaikutteita HP:n PA-RISC-arkkitehtuurista, ja se pystyy suorittamaan vanhaa PA-RISC-koodia ohjelmallisella emulaatiolla ilman kovinkaan suurta nopeushävikkiä. Ohjelmallinen PA-RISC-emulaattori on kaikissa IA-64:ää tukevissa HP-UX:n versioissa. Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:IA-64

Zilog Z80

Zilog Z80 on Zilogin valmistama 8-bittinen suoritin, joka tuli markkinoille vuonna 1976. Se on binääriyhteensopiva Intelin 8080:n kanssa, mutta sisältää runsaasti laajennuksia mm. käskykantaan. Z80 oli ominaisuuksiensa ja edullisuutensa vuoksi aikansa suosituimpia mikroprosessoreita, ja sitä käyttivät mm. MSX, ZX Spectrum, Nintendo Gameboy, useimmat CP/M-koneet sekä monet Texas Instrumentsin graafiset laskimet.

Linkkejä

- http://www.zilog.com/ Zilogin viralliset sivut
- http://www.z80.info/ Z80-materiaalia Luokka:Suorittimet ko:자일로그 Z80 ja:Z80

Motorola

Motorola on amerikkalainen viestintävälineitä valmistava suuryritys. Paul Galvin perusti sen nimellä Galvin Manufacturing Corporation vuonna 1928. Alussa yhtiön tuotteita olivat autoradiot. Yhtiön nimi muutettiin Motorolaksi vuonna 1947, mutta sanaa on käytetty tavaramerkkinä jo 1930-luvulta lähtien. Yhtiön pääpaikka on Chicagon esikaupunkialueella Schaumburgissa, Illinoisissa. Aikaisemmin Motorola on ollut myös suuri puolijohdevalmistaja (mm. mikroprosessorit). Motorolan puolijohdevalmistusta jatkaa nykyään Freescale Semiconductors.

Tuotteet

Monet Motorolan tuotteista liittyvät radioon, tunnetuimpana matkapuhelimet ja radiopuhelimet. Motorola on mukana myös puolijohteiden valmistuksessa. Motorola pyrki 1990-luvulla rakentamaan satelliitti-matkapuhelinjärjestelmän, jonka nimi on Iridium. Alkuaineen iridium järjestysluvun mukaan siinä piti olla 77 satelliittia tukiasemina. Järjestelmä toteutettiin 66 satelliitilla. Se oli kaupallinen fiasko. Iridium-järjestelmä on edelleen olemassa, mutta sen omistus on vaihtunut useita kertoja ja käyttäjien määrä vähäinen.

Linkki

- [http://www.motorola.com Virallinen kotisivu] Luokka:Yhtiöt ko:모토롤라 ja:モトローラ

SPARC

SPARC (Scalable Processor ARChitecture) RISC-suoritinarkkitehtuuri, jonka kehitti alun perin 1985 Sun Microsystems. SPARCin oikeudet on siirretty 1989 perustetulle SPARC International, Inc. -yhtiölle, joka markkinoi SPARCia ja suorittaa hyväksymistestauksia. SPARC on täysin avoin: useat valmistajat ovat lisensoineet sen ja valmistavat SPARC-yhteensopivia suorittimia. Näihin valmistajiin kuuluvat Sun Microsystemsin lisäksi Texas Instruments, Cypress Semiconductor ja Fujitsu. SPARC-suorittimesta on olemassa myös vapaa toteutus LEON2, jonka VHDL-lähdekoodi on lisensoitu LGPL-lisenssillä. SPARC-suorittimia käytettiin aluksi työasemissa, mutta nykyään niitä käytetään myös suurissa moniprosessorikoneissa, joita Sun ja Fujitsu ovat suunnitelleet. SPARC-käskykannasta on useita versioita. Ensimmäiset suorittimet perustuivat version 7 määrittelyyn, myöhemmät versioon SPARCv8 ja 64-bittiseen versioon SPARCv9. Aikaisempia 32-bittisiä SPARC-suorittimia olivat Sunin microSPARC ja SuperSPARC, Fujitsu Microelectronicsin TurboSPARC ja Ross Technologyn HyperSPARC. 64-bittisiä suorittimia ovat Sunin UltraSPARC ja Fujitsun SPARC64. Sunin UltraSPARC-suorittimet ja Fujitsun SPARC64 V ja uudemmat toteuttavat lisäksi SIMD-laajennukset, jotka tunnetaan nimellä VIS (Visual Instruction Set).

Linkkejä

- [http://www.sparc.com/ SPARC International, Inc.] Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:SPARC

MIPS

MIPS (Microprocessor without Interlocked Pipeline Stages) on RISC-suoritinarkkitehtuuri, jonka kehitti MIPS Computer Systems Inc. (myöhemmin MIPS Technologies). Ensimmäinen MIPS-suoritin, R2000, julkistettiin vuonna 1985, mikä tekee MIPSistä yhden pitkäikäisimmistä RISC-arkkitehtuureista. MIPS-suorittimia on käytetty mm. SGI:n UNIX-työasemakoneissa, Sonyn ja Nintendon pelikonsoleissa, Windows CE -pohjaisissa PDA-laitteissa, Ciscon reitittimissä sekä sulautetuissa järjestelmissä. 1990-luvun loppupuolella arvioitiin, että kolmannes valmistetuista RISC-suorittimista oli MIPSejä.

MIPS-suorittimia

- R2000 (1985)
- R3000 (1988), käytetty mm. Sony PlayStationissa.
- R4000 (1991), ensimmäinen 64-bittinen MIPS. Edullisempi versio, R4300, on käytössä Nintendo 64:ssä.
- R4400 (1992)
- R8000 (1994)
- R10000 (1995), käytetty mm. SGI O2:ssa.
- R12000 (1998)
- R14000 (2001)
- R16000 (2002) ---- MIPS on myös tietokoneiden suorituskyvyn mittayksikkö, Million Instructions Per Second, miljoonaa käskyä sekunnissa. Luokka:Suoritinarkkitehtuurit

PA-RISC

PA-RISC eli HP/PA (Hewlett-Packard Precision Architecture) on Hewlett-Packardin UNIX-palvelimiaan ja -työasemakoneitaan varten kehittämä RISC-suoritinarkkitehtuuri. Se otettiin käyttöön vuonna 1980-luvun loppupuolella, mitä ennen HP-UX-koneet käyttivät 68000-perheen suorittimia. Nykyisin HP on siirtymässä PA-RISCistä IA-64:ään, ja huhutaan, että vuonna 2005 julkaistu PA-8900 jäisi viimeiseksi PA-RISC-suorittimeksi. Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:PA-RISC

Alpha

Alpha (myös DEC Alpha tai Alpha AXP) on Digital Equipment Corporationin kehittämä RISC-suoritinarkkitehtuuri, joka tarkoitettiin etenkin VAX-arkkitehtuurin seuraajaksi DEC:n työasema- ja palvelinkoneisiin. Alpha-suorittimet olivat ilmestymisensä aikaan vuonna 1992 maailman nopeimpia mikroprosessoreita. Ne olivat alusta alkaen 64-bittisiä ja voimakkaasti käskytasolla rinnakkaistavia, ja niitä pystyi käyttämään aikaansa nähden huomattavan korkealla kellotaajuudella. Esimerkiksi ensimmäinen Alpha-suoritin, 21064, oli tarkoitettu käytettäväksi 200 MHz taajuudella. Alphaa käytettiin paitsi DEC:n UNIX- ja VMS -koneissa, myös useimmissa Crayn 1990-luvun supertietokoneissa. Alpha yritti myös kilpailla PC-maailman X86-arkkitehtuurin kanssa mutta ei menestynyt kovinkaan hyvin, koska perheen suorittimet eivät pystyneet emuloimaan vanhaa X86-koodia riittävän nopeasti. Alpha on nyt väistymässä IA-64:n tieltä. Viimeisin Alpha-suoritin (21364 eli EV7) julkistettiin vuonna 2003, ja DEC:n jäännökset nykyisin omistava Hewlett-Packard aikoo tuoda markkinoille tulevaisuudessa vielä yhden Alpha-suorittimen nimeltä EV7z. Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:Alpha (CPU)

IBM

IBM (International Business Machines) on maailman suurin teknologiayritys ja tunnettu erityisesti tietokoneiden kuten suurkoneiden, raskaiden palvelimien ja PC-koneiden valmistajana. Viime aikoina yhtiö on luopunut kovasti kilpaillusta ja heikosti tuottavasta PC-liiketoiminnasta ja keskittynyt PC-puolella lähinnä ThinkPad-kannettaviin.

Historia

Yhtiö perustettiin vuonna 1911, jolloin se keskittyi erityisesti mekaanisiin reikäkorttikoneisiin mutta valmisti myös esimerkiksi vaakoja ja laskukoneita. 1950-luvulla IBM:n tuotteisiin tulivat myös tietokoneet, mistä lähtien IBM on ollut yksi merkittävimmistä tietotekniikka-alan yrityksistä. Suomessa IBM on toiminut vuodesta 1936 lähtien. Historiallisesti merkittäviä IBM:n koneita ovat mm. ensimmäinen sarjavalmisteinen tietokone IBM 650, suurkone S/360 sekä henkilökohtainen tietokone IBM PC. Suurin osa nykyisistä pöytätietokoneista on IBM PC -yhteensopivia, mutta IBM ei ole kuulunut enää pitkään aikaan merkittäviin PC-yhteensopivien koneiden valmistajiin. Vuoden 2004 lopulla IBM myi PC-valmistuksensa kiinalaiselle PC-valmistaja Lenovolle. Kaupan toteutuminen oli kiinni Yhdysvaltain viranomaisista, jotka olivat huolissaan kansallisesta turvallisuudesta, koska IBM:llä on tehdas Yhdysvalloissa. Lupa kuitenkin myönnettiin, mutta toiminnalle asetettiin joitakin ehtoja.

Tuotteet

Laitteistot

- z-Series Mainframe-suurkoneet (MVS OS/390)
- i-Series Keskiraskaat koneet (AS/400)
- p-Series Raskaat Unix-palvelimet (AIX)
- x-Series Intel- ja AMD-palvelimet (ennen NetServer, NetVista)
- Tulostusjärjestelmät
- Tallennusjärjestelmät
- Tietoliikenne- ja verkkolaitteistot

Ohjelmistot

- OS/2
- Lotus Notes
- Tivoli
- Rational
- Websphere
- DB2 tietokanta
- MQSeries
- CICS toiminnanohjausjärjestelmä

Palvelut

Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ko:아이비엠 ja:IBM th:ไอบีเอ็ม

ARM

ARM (Advanced RISC Machines) on 32-bittinen mikroprosessoriarkkitehtuuri, jonka kehitti brittiläinen Acorn-tietokonevalmistaja 1980-luvun puolivälissä. ARM on pitkäikäisimpiä RISC-arkkitehtuureja ja nykyisin suosittu etenkin kämmenmikrojen, matkapuhelimien ja sulautettujen järjestelmien suorittimissa. ARM soveltuu hyvin pienikokoisiin laitteisiin, koska sen voi toteuttaa suhtellisen vähäisellä logiikkamäärällä tehokkuuteensa nähden. Esimerkiksi ARM2:ssa oli vain noin 30000 transistoria, mutta se oli silti nopeampi kuin samalla kellotaajuudella ajettu Motorola 68000, jossa transistoreja oli noin 68000. Acornista erkaantunut ARM Holdings ei enää valmista itse ARM-suorittimia, vaan on myynyt niiden valmistusoikeuksia useille muille yrityksille kuten Intelille ja Motorolalle.

ARM-suorittimia

- ARM1 (1985) - prototyyppi
- ARM2 (1986) - käytetty Acorn Archimedes -mikrotietokoneissa
- ARM6 (1991) - käytetty Apple Newton -PDA-laitteessa
- ARM7TDMI - käytetty mm. Nintendon GameBoy Advancessa
- StrongARM - valmistajana aluksi DEC, myöhemmin oikeudet myytiin Intelille
- Intel XScale Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:ARMアーキテクチャ

Bittisyys

Bittisyys on yleinen tietotekniikan käsite, jonka vaihtelevat, sekavat ja epäjohdonmukaiset käyttötavat aiheuttavat usein sekaannuksia sekä maallikoiden että perehtyneempien käyttäjien keskuudessa. Yleisesti sillä kuitenkin tarkoitetaan sitä, kuinka monesta bitistä koostuvissa palasissa jotain tietoa käsitellään.

Yleistä

Binääriluvun bittisyys tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, kuinka monesta bitistä eli binäärinumerosta 1 tai 0 luku koostuu: 8-bittisellä binääriluvulla voi ilmaista 256 mahdollista arvoa, esimerkiksi desimaalilukujen 0 - 255 vastineet. Muistipaikan tai väylän "bittisyys" viittaa siihen, kuinka monta bittiä siihen mahtuu rinnakkain. Jos jossain laitteessa on esimerkiksi 32-bittinen dataväylä, pystyy muistin ja suorittimen välillä siirtämään korkeintaan 32 bittiä leveän sarjan kerrallaan. 64 bittiä pitkä tieto on tällaisessa koneessa siirrettävä kahdessa palasessa.

Suorittimet

Tietokoneen tai suorittimen bittisyydellä tarkoitetaan useimmiten joko dataväylän tai yleisrekisterien leveyttä:
- MOS 6502 on 8-bittinen suoritin, koska sen dataväylä ja useimmat rekisterit ovat 8-bittisiä. 6502:ta käyttäviä laitteita sanotaan myös 8-bittisiksi.
- Myös Zilog Z80 on varsin yksiselitteisesti 8-bittinen suoritin, vaikka siinä on myös 16-bittisiä rekistereitä ja se kykenee joihinkin 16-bittisiin laskutoimituksiin. Sen dataväylä on kuitenkin 8-bittinen.
- IBM PC:tä ei koskaan sanottu 8-bittiseksi koneeksi, vaikka sen suorittimena oli Intel 8088, jonka dataväylä on 8-bittinen. Sen kaikki rekisterit ovat sentään 16-bittisiä.
- Motorola 68000:aa käyttäviä 1980-luvun tietokoneita on perinteisesti sanottu 16-bittisiksi, koska 68000:n dataväylä on 16-bittinen. Sen rekisterit ovat kuitenkin 32 bittiä leveitä, ja se suorittaa laskutoimitukset 32-bittisinä. 68000:aa onkin sanottu joskus 16-bittiseksi, joskus 32-bittiseksi, joskus 16/32-bittiseksi ja joskus "sisäisesti 32- mutta ulkoisesti 16-bittiseksi". Toisinaan sitä on sanottu jopa 24-bittiseksi, koska sen osoiteväylä on 24-bittinen.
- Intel Pentiumissa on 64-bittinen dataväylä mutta 32-bittiset yleisrekisterit. Sitä ei kuitenkaan ole juuri koskaan sanottu 64-bittiseksi suorittimeksi. Se on 32-bittinen, koska sen käskykanta-arkkitehtuuri on sama kuin 32-bittisessä 386-suorittimessa.
- AMD Athlon 64 on 64-bittinen, koska se käyttää ns. 64-bittistä X86-arkkitehtuuria eli X86-64:ää, jossa mm. yleisrekisterit ja muistiosoitus on laajennettu 64-bittisiksi. X86-64:een kuuluu toisaalta myös joitakin 128-bittisiä rekistereitä (SSE). Monissa suoritinperheissä on käytettävissä useita muunnelmia samasta konekielestä tai muuten vain erilaisia toimintatiloja, joissa ajettava koodi poikkeaa toisistaan. Näihin tiloihin viitataan yleensä "bittisyyksien" avulla, ja käsitteen merkitys vaihtelee huomattavasti suoritinarkkitehtuurista toiseen:
- X86-suorittimet (kuten 8086 ja 286) olivat alkujaan 16-bittisiä. 32-bittisen 386:n ilmestyttyä alettiin "32-bittisiä ominaisuuksia" käyttäviä ohjelmia sanoa 32-bittisiksi ja vanhempia 286-yhteensopivia ohjelmia 16-bittisiksi.
- X86-käyttöjärjestelmistä puhuttaessa kuulee joskus käytettävän ilmausta "aidosti 32-bittinen". Tämä tarkoittaa sitä ettei käyttöjärjestelmä aja normaalitilanteessa lainkaan 286-yhteensopivaa koodia.
- ARM on alusta alkaen 32-bittinen suoritinarkkitehtuuri. Joskus puhutaan kuitenkin "16-bittisestä ARM-koodista", mikä tarkoittaa niin sanotussa thumb-tilassa ajettavaa koodia, jossa yksittäisen konekäskyn pituus on 16 bittiä normaalin 32:n sijaan. Thumb-tilassakin rekisterien pituudet ja laskutoimitukset ovat kuitenkin 32-bittisiä, vain käskyt ovat lyhyempiä.

Pelikonsolit

Pelikonsolit jaotellaan usein harhaanjohtavasti teknologiasukupolviin "bittisyyden" mukaan. Jaottelu on kuitenkin pitkälti markkinoijien keksimä, sillä bittisyydet voivat viitata hyvinkin erilaisiin asioihin. Usein laitteesta on tarkoituksella etsitty markkinointikäyttöä varten leveimmät rekisterit tai väylät ja julistettu sen perusteella tietty "bittisyys".
- 8-, 16- ja 32-bittisillä konsoleilla bittisyys viittaa lähes aina suorittimeen samoin kuin tavallisillakin tietokoneilla.
- 64-bittisiä pelikonsoleita ovat mm. Nintendo 64 ja Atari Jaguar. N64:ssä on 64-bittinen suoritin, R4300. Jaguarissa on useampi suoritin, joista osa on 32-bittisiä ja osa 64-bittisiä.
- Sega Dreamcast oli ensimmäinen "128-bittinen" pelikonsoli. Sen kaksi suoritinta ovat kuitenkin molemmat 32-bittisiä, joskin pääsuorittimessa, SH-4:ssä, on joitakin 128-bittisiä rekistereitä ja muutama lähinnä 3D-laskennassa käyttökelpoinen 128-bittinen laskuoperaatio. Samalla periaatteella myös useimpia nykyisiä PC:itä voisi sanoa 128-bittisiksi.

Grafiikka

Tietokonegrafiikassa värien "bittisyys" viittaa yleensä värisyvyyteen, eli siihen, kuinka monta bittiä yhden pikselin tallentamiseen käytetään. Esimerkiksi 8-bittisellä värisyvyydellä voi kullakin pikselillä olla 256 mahdollista väriä, kun taas 16-bittisillä väreillä mahdollisia värejä on 65536. Nykyisin yleisin käytössä oleva värisyvyys on 24 bittiä, mikä mahdollistaa kaikkiaan 16777216 väriä. Katso myös: värisyvyys Näytönohjainten tapauksessa bittisyydellä tarkoitettiin aiemmin usein suurinta mahdollista värisyvyyttä, mutta nykyisin yleisemmin sisäisen muistiväylän leveyttä. Joskus näkee kuitenkin harhaanjohtavia mainoslauseita kuten "256-bittinen 3D-grafiikka", vaikka väylän leveys ei vaikuta grafiikan luonteeseen mitenkään.

Äänentoisto

Digitaalisessa äänentoistossa bittisyydellä tarkoitetaan yleensä yksittäisen ääninäytteen erottelutarkkuutta. Esimerkiksi CD-levyllä kukin ääninäyte vie tilaa 16 bittiä eli mahdollisia signaalin tasoja on 65536 erilaista.

Salaus

Kryptografiassa bittisyys viittaa yleensä salausalgoritmissa käytetyn avaimen pituuteen. Mitä pitempi avain on, sitä vaikeampi salaus on yleensä murtaa. Luokka:Tietotekniikka

Sun Microsystems

Sun Microsystems on Yhdysvalloissa, Kalifornian Piilaaksossa päämajaansa pitävä tietokoneita, puolijohteita ja ohjelmistoja valmistava yritys. Sunin tuotteisiin kuuluvat SPARC-suorittimeen perustuvat palvelimet ja työasemat, Solaris-käyttöympäristö ja Java-ohjelmointikieli. Sun kehitti AT&T:n kanssa Unix System V R4 käyttöjärjestelmän. Sunin entisiä, vähemmän menestyksekkäitä tuotteita ovat NeWS-ikkunointi, OpenLook graafinen käyttöliittymä ja Java-pohjaiset verkkotietokoneet. Sunin perustivat Palo Altossa sijaitsevan Stanfordin yliopiston opiskelijat. Perustajiin kuuluivat: Vinod Khosla, Scott McNealy, Bill Joy ja Andy Bechtolsheim. Yhtiö perustettiin 1982 ja se listautui 1986. Alkuperäinen nimi SUN oli lyhenne sanoista Stanford University Network. Sun työasemat Sun 1:sta Sun 3:een käyttivät Motorola 68000 -sarjan suorittimia. Ensimmäisessä vuonna 1989 julkaistussa Sun 4 -mallissa, SPARCstation 1, otettiin käyttöön SPARC-suoritin. Vuonna 1992 Sun ja AT&T yhdistivät BSD UNIXin ja System V:n UNIX SVR4 -käyttöjärjestelmäksi. SunOS 5:n myötä käyttöympäristölle annettiin nimi Solaris 2. Luokka:Ohjelmistoyhtiöt Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ja:サン・マイクロシステムズ th:ซัน ไมโครซิสเต็มส์

Athlon

Athlon on AMD:n suunnitteleman ja valmistaman prosessorisarjan tuotemerkki. Alkuperäinen Athlon, Athlon Classic, oli ensimmäinen seitsemännen sukupolven x86 prosessori. Prosessori oli ensimmäinen, joka säilytti suorituskykyetumatkansa Intelin vastaavaan prosessiin merkittävän ajan verran. AMD on jatkanut Athlon -sarjaa nimellä Athlon 64, joka on kahdeksannen sukupolven prosessori ja perustuu AMD64 teknologiaan. Kun AMD julkaisi Athloninsa vuoden 1999 kesäkuun lopulla kellotaajuus oli 500 MHz ja suoritin käytti Slot A-kantaa, joka oli 180° käännetty Slot 1-kanta. Suoritinta valmistettiin 250 nm:n prosessilla. L1-tason välimuistia suorittimessa oli 128 kt ja 512 kt:n L2-välimuisti oli suorittimen piirilevyllä ja toimi ensimmäisissä malleissa puolella ytimen kellotaajuudesta. Viimeinen Slot A-malli toimi 1 GHz taajuudella. Vuoden 2000 kesän aikana AMD julkaisi Socket A-kantaa käyttävän Thunderbirdin ja sille pikkuveljen eli Duronin. Thunderbird tehtiin 180 nm:n prosessilla ja sen kellotaajus nostettiin lopulta peräti 1,4 GHz:iin. Ytimen nopeudella toimivaa L2-välimuistia Thunderbirdissä oli 256 kt. Thunderbirdin seuraajaa eli Palonimoa myytiin Athlon XP-nimellä. Lisäksi AMD otti käyttöön mallimerkinnän, jonka se väitti kertovan kuinka nopeaa Thunderbirdiä suoritin vastaa, yleisesti kuitenkin pidettiin selvänä että että mallinumero kertoo vastaavan Pentium 4:n kellotaajuuden. ja:Athlon Luokka:Suorittimet

Nollavoimakanta

Nollavoimakanta (engl. Zero Insertion Force, ZIF) on suoritinkanta, johon suoritin asetetaan paikalleen ja lukitaan se vivulla. Useita satoja nastoja sisältävissä suorittimissa tämä on välttämätöntä, koska piiriä kantaan työnnettäessä tarvittaisiin voima, joka voisi helposti halkaista koko piirin ja vahingoittaa sen nastoja. Lukitusmekanismilla piiri saadaan lukittua ja vapautettua nopeasti ja helposti ilman vaurioitumisen riskiä. Nollavoimakantaa käytetään myös erilaisissa muisti-, logiikka- ja suoritinpiirien ohjelmointilaitteissa. Luokka:Tietokonetekniikka

Luokka:Tietokonetekniikka

Luokka:Tietotekniikka

Conseils généraux

Catégorie:Administration territoriale française Catégorie:Département français Catégorie:Institution française

France

Le conseil général est l'assemblée délibérante d'un département. Les conseillers généraux sont élus au suffrage universel direct uninominal à deux tours, à raison d'un conseiller par canton. Les mandats sont de six ans, avec renouvellement par moitié tous les trois ans. Le conseil général élit en son sein une commission permanente, composée d'un président et de plusieurs vice-présidents, qui est l'exécutif du département. Le président est le chef de l'administration départementale. On compte actuellement 96 départements en métropole et 4 outre-mer, le tout composé de 3 978 cantons.

Compétences

Les principales compétences du conseil général sont :
- l'action sociale
- les routes départementales et les transports par autocar
- les collèges
- la culture (archives départementales et bibliothèque départementale de prêt) La loi du 13 août 2004 relative aux libertés et responsabilités locales a engagé une nouvelle vague de décentralisation. Les conseils généraux se voient à cette occasion attribuer de nouvelles compétences en matière de :
- voirie : gestion des routes nationales
- action sociale : aide aux personnes âgées et aux jeunes
- logement : gestion du fonds solidarité pour le logement et du fonds d'aide à l'énergie
- éducation : recrutement et gestion des personnels techniques, ouvriers et de services (les TOS)
- culture : transferts de certains domaines patrimoniaux.

Histoire

La loi du 22 décembre 1789 prescrit la création dans chaque département d'une assemblée composée de 36 membres élus : le conseil de département. Mais le conseil de département fut supprimé par la loi du 14 frimaire An 2 (4 décembre 1793). Il sera rétabli sous le nom de conseil général par la loi du 28 pluviôse de l'An 8 (17 février 1800). Cependant, les membres n'en sont plus élus mais nommés par le gouvernement. Ce n'est qu'en 1833 que les conseils généraux deviendront à nouveau des corps élus, au suffrage censitaire. L'élection au suffrage universel ne sera instituée qu'après la loi du 3 juillet 1848. Le président de l'assemblée était à l'origine renouvelé chaque année. Depuis la loi du 10 août 1871, le conseil général élit son président lors de chaque renouvellement des conseillers généraux. Le nom de conseil général, difficile à comprendre aujourd'hui, s'explique par le fait que les conseils généraux étaient, avant la loi instaurant les conseils régionaux (décentralisation, 1982), la plus haute assemblée « locale », donc « générale ».

Voir aussi

- Administration territoriale
- Élections cantonales (France)

slots podatki oszust keno BIELIZNA

:: RELATED NEWS ::

Welding
Welding is a fabrication process that joins materials, usually metals or thermoplastics, by causing coalescence. This is often done by melting the workpieces and adding a filler material to form a pool of molten material that cools to become a strong joint, but sometimes pressure is used in conjunction wit

Vedic
Vedic may refer to: Hindu scriptures:
- The Vedas, the oldest preserved Indo-Aryan texts
- Vedic Sanskrit, their language
- Vedic religion
- Vedic civilization Hindu culture:
- Vedic astrology
- the Ayurveda (Vedic medicine) Maharishi Mahesh Yogi:
-

Who's Afraid of Virginia Woolf?
Who's Afraid of Virginia Woolf? is a play by Edward Albee that opened on Broadway at the Billy Rose Theater on October 13, 1962. The original cast featured Uta Hagen as Martha, Arthur Hill as George, Read More...

Pope Sixtus V
Sixtus V, born Felice Peretti (December 13, 1521 -– August 27, 1590) was pope from 1585 to 1590. Peretti was born at Grottammare, in the Marche. He was reared in poverty; his father was

Robert Schumann
Robert Schumann (June 8, 1810 – July 29, 1856) was a German composer and pianist. He was one of the most famous Romantic composers of the first half of the 19th century. An intellectual as well as an aesthete, his music, more than

Franz Schubert
:Schubert redirects here. For other uses, see Schubert (disambiguation). Schubert (disambiguation) Franz Peter Schubert (January 31, 1797 – November 19, 1828), was an Austrian composer

Aeolian Islands
The Aeolian Islands (Italian Isole Eolie) are a volcanic archipelago in the Tyrrhenian Sea north of Sicily. They are a popular tourist destination in the summer, and attract up to 200,000 visitors annually. The largest island is Lipari<

Franz Joseph Haydn
(Franz) Joseph Haydn, (March 31 or April 1 1732 – May 31 1809) was a leading composer of the Classical period, called the "Father of the Symphony" and "Father of the String Quartet". Although he is still often called "Franz Joseph Haydn", Haydn himself actually never u

Moses Mendelssohn
Moses Mendelssohn (September 6, 1729–January 4, 1786) was a German Jewish philosopher. He was an important Jewish figure of the 18th century, and to him is attri