:: wikimiki.org ::

Historia

Pääartikkeli: Helsingin alueellisen jaon historia. Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan vuonna 1349 säätämässä kaupunginlaissa määrätään yleiseurooppalaiseen tapaan, että jokainen kaupunki pitää jakaa neljään neljännekseen eli kortteliin. Tällainen kortteli, ruotsiksi kvarteret, oli pikemminkin kaupunginosa kuin nykykortteli. Kaupunginlain mukaan jokaiseen neljännekseen pitää asettaa kaksi päämiestä eli nokiherraa. Tämä siksi että, jos valkea pääsee vallallensa, täytyy asukkaiden näiden päämiesten johdolla rientää valkeata kukistamaan. Suomessa tätä määräystä noudatettiin vain Turussa ja Viipurissa. Muut kaupunkimme olivat liian pieniä kortteleihin jaettaviksi. Turun kortteleilla oli nimet, sen sijaan Viipurissa korttelien niminä oli numerot yhdestä neljään. Vantaanjoen suulle vuonna 1550 perustetusta "Vantaan Helsingistä" tunnetaan vain ylimalkainen karttapiirros. ja nimistöstä muutama maininta. Mataloituvasta satamasta kärsivä kaupunki tuskin tarvitsi korttelien nimiä, vaan paremman paikan. Vuonna 1639 annetaankin kuningatar Kristiinan nimissä käsky perustaa uusi tapulikaupunki Södernäsin niemelle. Seuraavana vuonna valtaneuvosto päättää uudeksi paikaksi Vironniemen. Kaupungin kaduista ainakin isommille annetaan nimet, mutta usein käytetään paikan nimeämiseen talon tai talonomistajan nimeä tai maastonimeä. Vuonna 1709 kaupungissa on 270 rakennettua tonttia ja kaupunki jaetaan neljään osaan:
- Kärrqwarteret eli Suokortteli, joka sijaitsi nykyisen Senaatintorin paikalla olleesta torista koilliseen. Siellä on nykyisin esimerkiksi Säätytalon puistikko;
- Glooqwarteret eli Kluuvinkortteli, joka sijaitsi torista luoteeseen;
- Wester Tull qwarteret eli Länsitullin kortteli, joka sijaitsi torista lounaaseen;
- Fijskarback qwarteret eli Kalastajanmäen kortteli sijaitsi torista kaakkoon nykyisen Katajanokan lounaisosassa. Toukokuussa 1713 kaupungin puolustajat polttivat kaupungin, jottei se jäisi ehjänä venäläisten käsiin. Alue oli venäläisten hallussa vuoteen 1721, jolloin Uudenkaupungin rauha päätti Isovihan. Sodan jälkeen Helsinkiä alettiin rakentaa uudelleen vanhan asemakaavan mukaan. Pikkuvihan aikana 1742–1743 kaupunki oli uudelleen venäläisten miehittämä, mutta rakennukset säilyivät ehjinä. Pian alkoi Viaporin (nykyisen Suomenlinnan) rakentaminen ja elämä kaupungissakin vilkastui. Talojen lukumäärä lisääntyi niin, että niitä vuonna 1757 oli 326 kappaletta. Helsinki jaettiin 1700-luvun lopulla neljään kortteliin eli kaupunginosaan:
- Norra Gvarteret, Pohjoinen kortteli
- Östra Gvarteret, Itäinen kortteli
- Södra Gvarteret, Eteläinen kortteli
- Westra Gvarteret, Läntinen kortteli Vuonna 1808 Helsinki siirtyi venäläisten hallintaan ja paloi lähes kokonaan saman vuoden marraskuussa. Haminan rauhan jälkeen alettiin suunnitella kaupungin uudelleenrakentamista. Keisari Aleksanteri I julistaa 8. huhtikuuta 1812 Helsingin Suomen pääkaupungiksi. Samana päivänä keisari myös vahvisti kaupungin asemakaavan Johan Albrecht Ehrenströmin suunnitelman mukaan. Siinä kaupunki jaettiin kahteen osaan:
- Egentliga staden eli Varsinainen kaupunki ja siitä länteen ja lounaaseen oleva
- Nyländska förstaden eli Uudenmaan esikaupunki. Korttelien numerot ja nimet vahvistettiin vuoden 1820 palojärjestyksessä Tukholman esimerkkiä noudattaen. Samalta vuodelta on peräisin seuraavanlainen aluejako:
- Stad, Kaupunki; korttelit 1–39
- Förstaden, Esikaupunki
- Första Afdelningen, Ensimmäinen osa; korttelit 40–51
- Andra Afdelningen, Toinen osa; korttelit 52–82. Uudelleenrakentamiskomitean (1811–1825) toiminnan loppuaikana Helsinki jaettiin kuuteen osaan. Jako oli aluksi epävirallinen, sillä se vahvistettiin vasta 1836. Kaupunginosat olivat W. Gyldenin 1837 (suluissa C. Reuterin 1866) laatiman kartan mukaan seuraavanlaiset:
- första stadsdelen, ensimmäinen kaupunginosa: korttelit 1–26 (1–26)
- andra stadsdelen, toinen kaupunginosa: korttelit 27–45 (27–45 ja 95–99)
- tredje stadsdelen, kolmas kaupunginosa: korttelit 46–64 (46–64 ja 100–103)
- fjerde stadsdelen, neljäs kaupunginosa: korttelit 65–82 (65–82)
- femte stadsdelen, viides kaupunginosa: korttelit 83–94 (83–94)
- sjette stadsdelen Skatudden, oreglerad, kuudes kaupunginosa eli kaavoittamaton Katajanokka (Reuterin kartassa se jaetaan kortteleihin I–XIV) Kaupungin kasvaessa ja asemakaavoitetun alueen laajetessa on kaupunginosien lukumäärä samalla lisääntynyt. Virallisesti kaupunginosat nimettiin vain numeroilla aina vuoteen 1959 saakka. Asemakaavoja vahvistettiin seuraavasti:
- I kaupunginosa; Kruununhaka – Kronohagen; asemakaava 1812
- II kaupunginosa: Kluuvi – Gloet; asemakaava 1812
- III kaupunginosa; Kaartinkaupunki – Gardesstaden; asemakaava 1812
- IV kaupunginosa; Kamppi – Kampen; asemakaava 1812
- V kaupunginosa; Punavuori – Rödbergen; asemakaava 1812
- VI kaupunginosa; Eira – Eira; asemakaava 1875
- VII kaupunginosa; Ullanlinna – Ulrikasborg; asemakaava 1841
- VIII kaupunginosa; Katajanokka – Skatudden; asemakaava 1859
- IX kaupunginosa; Kaivopuisto – Brunnsparken; asemakaava 1875
- X kaupunginosa; Sörnäinen – Sörnäs; asemakaava 1893 Vuonna 1875 kaupunginosat 1–3 ja 8 muodostivat rakennusjärjestyksen mukaan varsinaisen kaupungin, muut kuuluivat esikaupunkialueeseen. Helsingin kaupunginosat jaettiin 1900-luvun alkupuolella kahteen ryhmään:
- järjestetty kaupunki (eli asemakaavoitettu alue; esimerkiksi vuonna 1909 1127 hehtaaria)
- Järjestämätön maa (esimerkiksi vuonna 1909 1267 hehtaaria] Vuoden 1946 suuren alueliitoksen jälkeen kaupungin alue jaettiin kantakaupunkiin (kaupunginosat 1–27) ja esikaupunkeihin (kaupunginosat 28–53; Vuosaari liitettiin Helsinkiin vuoden 1966 alussa). Tilastoissa jaettiin usein vielä kantakaupunki asemakaavoitettuun alueeseen ja asemakaavoittamattomaan alueeseen. Kaupunginosat ryhmiteltiin tilastoissa 1960-luvulta alkaen vuoteen 1984, jolloin nykyinen piirijako otettiin käyttöön, seuraavasti:
- Kantakaupunki – Stadskärnan
- Keskusta – Centrum (kaupunginosat 1–5)
- Eteläinen kantakaupunki – Södra stadskärnan (kaupunginosat 6–9, 20, 52 ja 531)
- Läntinen kantakaupunki – Västra stadskärnan (kaupunginosat 13–18)
- Itäinen kantakaupunki – Östra stadskärnan (kaupunginosat 10–12, 19, 21 ja 22)
- Pohjoinen kantakaupunki – Norra stadskärnan (kaupunginosat 23–27)
- Esikaupungit – Förstäderna
- Läntiset esikaupungit – Västra förstäderna (kaupunginosat 29–33 ja 46)
- Pohjoiset esikaupungit – Norra förstäderna (kaupunginosat 28, 34 ja 35)
- Koilliset esikaupungit – Nordöstra förstäderna (kaupunginosat 36–41)
- Itäiset esikaupungit – Östra förstäderna (kaupunginosat 42–51, 532 ja 54)

Päätöksiä

Päätösten liitteenä on yleensä kartta, johon on piirretty tarkat rajat.
- Kaupunginvaltuusto hyväksyi 18. toukokuuta 1886 (14 §) kaupunginosien III, IV, V, VI ja VII rajain järjestelyä koskevan ehdotuksen. Rajoja järjestelty vähäisessä määrin, esimerkiksi korttelissa n:o 60 olevat suomalaisen lyseon tontit n:o 2, 4 ja 6 siirretty VI kaupunginosasta VII kaupunginosaan.
- Kaupunginvaltuusto päätti 8. kesäkuuta 1921 (12 §) vaihtaa nimen "Hieta- ja Jätkäsaaren satama" nimeen "Länsisatama".
- Kaupunginhallitus päätti 9. toukokuuta 1946 (1492 §) ilmoittaa kiinteistölautakunnalle ettei sillä ole mitään sitä vastaan, että lautakunnan ehdotusta liitosalueen jaoksi kaupunginosiin käytetään ohjeena asemakaavoja laadittaessa.
- Kaupunginhallitus päätti 26. helmikuuta 1959 (718 §) hyväksyä kaupunginosien ja osa-alueiden nimet ja rajat. Kaupunginosille annettiin paitsi virallinen numero myös virallinen nimi.
- Kaupunginhallitus päätti 23. huhtikuuta 1959 (1230 §) muuttaa 718 §:ssä tekemäänsä päätöstä. Viikin (n:o 36) kaupunginosan Pihlajamäen osa-alue siirrettiin Malmin (n:o 38) kaupunginosaan. Pihlajamäen osa-alueeseen liitettiin myös Ala-Malmin osa-alueesta Latokartanontien ja Pukinmäentien rajoittama alue.
- Kaupunginhallitus päätti 19. marraskuuta 1959 (3031 §) asukkaiden nomuksesta muuttaa Etelä-Kaarelan (n:o 33) kaupunginosan osa-alueen Vanhainen – Gamlas nimen Kannelmäki – Gamlas nimeksi.
- Kaupunginhallitus päätti 2. toukokuuta 1962 (1252 §) muuttaa vuonna 1959 (718 §) tekemäänsä päätöstä. Haagan (n:o 29) kaupunginosaan muodostettiin uusi Kivihaka – Stenhagen -niminen osa-alue. Munkkiniemen (n:o 30) kaupunginosaan muodostettiin uusi Niemenmäki – Näshöjden -niminen osa-alue.
- Kaupunginhallitus päätti 24. toukokuuta 1962 (1487 §) muuttaa vuonna 1959 (718 §) tekemäänsä päätöstä. Puistola – Parkstad (n:o 41) kaupunginosan nimi muutettiin nimeksi Suurmetsä – Storskog ja 41. kaupunginosa jaettiin neljäksi osa-alueeksi, joiden nimet ovat Puistola – Parkstad, Tattarisuo – Tattarmossen, Heikinlaakso – Henriksdal ja Jakomäki – Jakobacka.
- Kaupunginhallitus päätti 17. lokakuuta 1963 (2855 §) kehottaa kaupungin virastoja ja laitoksia piirijakoja muodostaessaan tai tarkastaessaan ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon vahvistetut kaupunginosien ja osa-alueiden rajat sekä käyttämään kiinteistöviraston kaupunkimittausosaston laatiman, esityslistan liitteenä olevan ehdotuksen mukaisia osa-alueiden epävirallisia numero-kirjaintunnuksia.
- Kaupunginhallitus päätti 25. marraskuuta 1965 (3086 §) vahvistaa 1. tammikuuta 1966 kaupunkiin liitettävästä alueesta muodostettavan kaupunginosan nimeksi Vuosaari – Nordsjö ja numeroksi 54. Äänestyksessä nimiehdotus Vuosaari – Norsö hävisi äänin 4 – 13.
- Kaupunginhallitus päätti 24. helmikuuta 1966 (588 §) vahvistaa Mellunkylän (n:o 47) kaupunginosan Kontula- ja Vesala-nimisten osa-alueiden rajan.
- Kaupunginhallitukselle esitettiin 22. lokakuuta 1973 (3138 §) pääkaupunkiseudun yhteistyötoimikunnan työvaliokunnan esitys tilastoissa käytettävän aluejaon ja -numeroinnin vakiinnuttamisesta sekä tilastotoimiston, kiinteistöviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston asiasta antamat lausunnot. Kaupunginhallitus päätti vahvistaa kaupunginosien, osa-alueiden sekä pienalueiden rajat. Samalla päätettiin vahvistaa Pasilan (n:o 17) kaupunginosan neljän osa-alueen nimiksi Länsi-Pasila – Västra Böle, Keski-Pasila – Mellersta Böle, Itä-Pasila – Östra Böle ja Pohjois-Pasila – Norra Böle; Oulunkylän (n:o 28) kaupunginosan uuden osa-alueen nimeksi Maunulanpuisto – Månsasparken; ja Vuosaaren (n:o 54) kaupunginosan neljän osa-alueen nimiksi Keski-Vuosaari – Mellersta Nordsjö, Nordsjön kartano – Nordsjö gård, Uutela-Niinisaari – Nybondas-Bastö sekä Meri-Rastila – Havs-Rastböle.
- Kaupunginhallitus päätti 26. tammikuuta 1976 (307 §) kaupunkisuunnitteluviraston esityksestä muuttaa vuonna 1973 (3138 §) vahvistamaansa kaupunginosien, osa-alueiden sekä pienalueiden rajat 28. elokuuta 1975 päivätyn aluejakokartan mukaisiksi.
- Kaupunginhallitus päätti 13. joulukuuta 1982 (2900 §) yhtenäisen piirijakojärjestelmän toteuttamisesta kaupungin hallintokuntien toiminnassa.
- Kaupungin johtajistotoimikunta päätti 6. kesäkuuta 1984, että piirijakojärjestelmän toteuttamisesta annetaan ohjeita kaupungin yleisissä suunnitteluohjeissa seuraaville vuosille.
- Kaupunginhallitus päätti 11. kesäkuuta 1984 (1683 §) vahvistaa piirijakojärjestelmän suur- ja peruspiirien nimet. Lisäksi päätettiin vahvistaa seuraavat osa-alueiden nimet: 402 Tapulikaupunki – Stapelstaden, 403 Töyrynummi – Lidamalmen, 484 Tattariharju – Tattaråsen ja 474 Kivikko – Stensböle. Kivikko kuului aiemmin Malmin (n:o 38) kaupunginosaan numeronaan 384.
- Kaupunginhallitus päätti 6. elokuuta 1984 (1969 §) muuttaa 1683 §:ssä tekemäänsä päätöstä ja korjata siinä olevan kirjoitusvirheen. Tattariharjun osa-alueen oikea numero on 384 eikä 484.
- Kaupungin johtajistotoimikunta päätti 6. kesäkuuta 1984 (167 §) piirijakojärjestelmän toteuttamisohjeiden hyväksymismenettelystä.
- Kaupunginhallitus päätti 8. joulukuuta 1986 (3199 §) tarkistaa piirijaon kaupungin suunnitteluohjeisiin sisältyvien muutosehdotusten mukaisesti. Muutokset olivat vain rajamuutoksia eivät nimiin liittyviä.
- Kaupunginvaltuusto päätti 2. toukokuuta 1990 (asia 4) hyväksyä suurpiirien maantieteellisen jaon.
- Kaupunginhallitus päätti 26. marraskuuta 1990 (2461 §) hyväksyä kaupungin suunnitteluohjeet vuosiksi 1991 ja 1992. Ohjeiden liitteessä 4 on aluejakoihin tehtävät muutokset: rajamuutosten lisäksi muutettiin peruspiirin 205 ja kaupunginosan 33 nimi Etelä-Kaarela – Södra Kårböle nimeksi Kaarela – Kårböle, osa-alue 355 Niskala liitettiin kokonaan osa-alueeseen 354 Haltiala, Vuosaaren peruspiiriin muodostettiin uusi osa-alue 545 Kallahti – Kallvik.
- Kaupunginhallitus päätti 2. joulukuuta 1996 (1738 §) hyväksyä suunnittelun yhteiset lähtökohdat vuosiksi 1997 ja 1998. Tähän sisältyy piirijaon rajamuutoksia sekä uusi osa-alue 457 Itäkeskus – Östra centrum. Lisäksi todettiin, että asemakaavan muutoksen vuoksi kaupunginosien 39 (Tapaninkylä) ja 40 (Suutarila) raja poikkeaa peruspiirin rajasta.
- Kaupunginhallitus päätti 7. kesäkuuta 1999 (809 §) hyväksyä osa- ja pienaluejaon muutokset ja rajantarkistukset ja vahvistaa uusien osa- ja pienalueiden numerot. Edelleen kaupunginhallitus päätti hyväksyä uusille osa-alueille seuraavat nimet: 287 Veräjälaakso – Grinddal, 306 Talinranta – Talistranden, 361 Viikinranta – Viksstranden, 363 Viikin tiedepuisto – Viks forskarpark, 364 Viikinmäki – Viksbacka, 386 Pihlajisto – Rönninge, 434 Herttoniemenranta – Hertonäs strand (entinen nimi Herttoniemen satama – Hertonäs hamn), 475 Kurkimäki – Tranbacka, 543 Uutela – Nybondas, 546 Aurinkolahti – Solvik, 547 Rastila – Rastböle, 548 Niinisaari – Bastö, 549 Mustavuori – Svarta backen.

Lähteet

- Tärkein lähde on kaupunginhallituksen pöytäkirjat ja pöytäkirjojen liitteet. Niihin voi tutustua kaupungintalon kirjaamossa ja 20 vuotta vanhempiin päätöksiin kaupunginarkistossa.
- Helsingin kaupunginarkiston vanhat kartat.
- Helsingin kadunnimet, Helsinki 1970.
- Helsingin kaupungin historia, Helsinki 1950–1967.
- Aluejaot Helsingin kaupungissa. Hallintokuntien aluejakotarpeet 1980 sekä kaupunginhallinnon ulkopuoliset aluejaot. Helsingin kaupunki, tilastokeskus 31.3.1981.
- Helsingin kaupungin aluejakokäytännöt 1.1.1980. Helsingin kaupungin tilastokeskuksen muistioita elokuulta 1980.

Katso myös

- Kantakaupunki
- Kaupunginosa Luokka:Helsinki Luokka:Helsingin kaupunginosat

Kantakaupunki

Helsingin kantakaupunki oli alkujaan alue, joka kuului kaupunkiin ennen 1. tammikuuta 1946 tapahtunutta suurta alueliitosta. Alueliitoksen jälkeen käytettiin myös nimityksiä Kanta-Helsinki ja liitosalue, jotka yhdessä muodostivat Suur-Helsingin. Kantakaupunki eli Kanta-Helsinki tarkoitti kaupunginosia 1–27. Kaupungin hallinnossa käytettiin usein jakoa kantakaupunki – esikaupungit (ruotsiksistadskärnan – förstäderna). Nimitykset liikekeskusta eli "city" ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä 1960-luvulla. Vuosien kuluessa liitosaluenimityksen käyttö alkoi vähetä ja samalla käsitteen kantakaupunki tarkkarajaisuus hämärtyä. Kantakaupunki-sanan merkitys alkoi riippua siitä, miten kukin puhuja sen ymmärsi. Se alkoi tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana. Jo 1950-luvulla Suomenlinna (kaupunginosa numero 52) alettiin tilastoissa liittää kantakaupunkiin, jonne sen sijaintinsa vuoksi katsottiin kuuluvan. Monissa yhteyksissä myös Lauttasaaren (numero 31) katsottiin sopivan kantakaupungin yhteyteen. Kaupungin virastot käyttivät usein aluejakoa, joka oli kulloinkin tarkoituksenmukainen. Tästä on esimerkkinä kaupunkisuunnitteluviraston aluejako vuodelta 1980.
:asemakaavaosasto
::keskustatoimisto; kaupunginosat 1–9, 20, 52
::kantakaupunkitoimisto; kaupunginosat 10–19, 21–27
::läntinen esikaupunkitoimisto; kaupunginosat 28–35, 46
::koillinen esikaupunkitoimisto; kaupunginosat 36–41
::itäinen esikaupunkitoimisto; kaupunginosat 42–45, 47–51, 53, 54
:yleiskaavaosasto
::kantakaupunki
:::eteläinen jaos; kaupunginosat 1–9, 13, 20, 52
:::pohjoinen jaos; kaupunginosat 10–12, 14–19, 21–27
::läntiset esikaupunkialueet; kaupunginosat 29–33, 46
::pohjoiset esikaupunkialueet; kaupunginosat 28, 34, 35
::koilliset esikaupunkialueet; kaupunginosat 36–41
::itäiset esikaupunkialueet; kaupunginosat 42–45, 47–51, 53, 54
Tilastoissa käytettiin 1960-luvulta alkaen vuoteen 1984, jolloin otettiin käyttöön nykyinen piirijako, seuraavanlaista jakoa:
Kantakaupunki
:Keskusta
::1 Kruununhaka
::2 Kluuvi
::3 Kaartinkaupunki
::4 Kamppi
::5 Punavuori
:Eteläinen kantakaupunki
::6 Eira
::7 Ullanlinna
::8 Katajanokka
::9 Kaivopuisto
::20 Länsisatama
::52 Suomenlinna
::53:1 Länsisaaret
:Läntinen kantakaupunki
::13 Etu-Töölö
::14 Taka-Töölö
::15 Meilahti
::16 Ruskeasuo
::17 Pasila
::18 Laakso
:Itäinen kantakaupunki
::10 Sörnäinen
::11 Kallio
::12 Alppiharju
::19 Mustikkamaa-Korkeasaari
::21 Hermanni
::22 Vallila
:Pohjoinen kantakaupunki
::23 Toukola
::24 Kumpula
::25 Käpylä
::26 Koskela
::27 Vanhakaupunki
Esikaupungit
:Läntiset esikaupungit
::29 Haaga
::30 Munkkiniemi
::31 Lauttasaari
::32 Konala
::33 Etelä-Kaarela
::46 Pitäjänmäki
:Pohjoiset esikaupungit
::28 Oulunkylä
::34 Pakila
::35 Tuomarinkylä
:Koilliset esikaupungit
::36 Viikki
::37 Pukinmäki
::38 Malmi
::39 Tapaninkylä
::40 Suutarila
::41 Suurmetsä
:Itäiset esikaupungit
::42 Kulosaari
::43 Herttoniemi
::44 Tammisalo
::45 Vartiokylä
::47 Mellunkylä
::48 Vartiosaari
::49 Laajasalo
::50 Villinki
::51 Santahamina
::53:2 Itäsaaret
::54 Vuosaari

Katso myös

- Helsingin alueellinen jako Luokka:Helsinki

Temppeliaukion kirkko

Temppeliaukion kirkko on Helsingin Taivallahden seurakunnan kirkko Etu-Töölössä. Se on valmistunut 1969. Kirkon suunnittelivat Timo ja Tuomo Suomalainen. Se on louhittu ja rakennettu kallion sisään, mutta kylpee luonnonvalossa kattoikkunoidensa takia. Kirkkoa käytetään usein konserttisalina erinomaisen akustiikkansa vuoksi. Akustiikan takaa rikkonainen kalliopinta. Sen jättäminen esiin myös sisäseinissä ei ollut arkkitehtien alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta kapellimestari Paavo Berglund ja akustikko Mauri Parjo vaikuttivat suunnitelmiin. Rakennusaikana kirkko herätti ristiriitaisia tunteita, ja sen rakennustyömaalla nähtiin Suomen ensimmäinen kantaaottava graffiti, kun nuoret maalasivat siihen BIAFRA! muistuttaakseen Afrikan nälkäongelmasta. Temppeliaukion kirkko on Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä: siellä käy vuosittain noin puoli miljoonaa henkeä.

Aiheesta muualla

- [http://www.helsinginseurakunnat.net/cgi-bin/taivallahti/kirkko_taivallahti.cfm?idseurakunta=29 Seurakunnan sivu] Luokka:Helsingin kirkot Luokka:Suomalaiset kirkkorakennukset

Finlandia-talo

Finlandia-talo on konsertti- ja kongressikeskus Helsingin keskustassa, Mannerheimintien varrella. Alvar Aalto suunnitteli sen osana suureellista keskustasuunnitelmaa, jonka rakennuksista se toteutettiin ensimmäisenä ja toistaiseksi viimeisenä. Finlandia-talon konserttisalit sisältävä osa suunniteltiin vuonna 1962 ja rakennettiin vuosina 1967-71. Kongressisiipi puolestaan suunniteltiin vuonna 1970 ja rakennettiin vuosina 1973-75, jotta se valmistui sopivasti ETYK kokoukseen. Talon tyyliä on kuvattu dekoratiiviseksi funktionalismiksi. Se on suunnittelijansa kokonaistaideteos, jossa yksityiskohdat ovenkahvoja ja valaisimia myöten ovat Aallon toimiston suunnittelemia. Surullista kuuluisuutta talo sai 1990-luvun lopussa, kun sitä päällystävät ohuet hohtavan valkoiset marmorilaatat taipuivat Suomen talvessa ja alkoivat putoilla. Vaurioita oli havaittu jo 1980-luvun alussa. Laatat korvattiin uusilla, jälleen Carraran marmorista tehdyillä, 1998. Myös konserttisalien akustiikka on kehno, minkä vuoksi viereiselle tontille suunnitellaan uutta Musiikkitaloa.

Aiheesta muualla

- [http://finlandia.hel.fi/ Finlandia-talo] - virallinen Helsingin kaupungin sivusto Luokka:Alvar Aalto Luokka:Helsinki Luokka:Konserttitalot

Sibelius-monumentti

Sibelius-monumentti on Eila Hiltusen tekemä teräsveistos Helsingin Töölössä Sibelius-puistossa. Veistos paljastettiin 1967 Jean Sibeliuksen syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi. Se on yksi Suomen, jollei koko maailman, rakastetuimmista abstrakteista veistoksista. Teoksesta järjestettiin kilpailu, jonka Hiltunen voitti ehdotuksellaan Passio Musicae. Veistoksen abstraktius herätti aikanaan suurta kohua, ja taideyleisön vaatimuksesta Hiltusen oli lisättävä siihen Sibeliuksen kasvoreliefi, joka sijaitsee varsinaisen monumentin vieressä kallion päällä. 1960-luvun julkiseksi veistokseksi teos on rohkea, varsinkin kun se kuvaa Suomen kansallissäveltäjää. On kuitenkin helppo löytää sen massoittelusta Sibeliukselle ominaista dynamiikkaa ja luontosymboliikkaa. Lukemattomat turistit ja luontoretkeläiset ovat kokeneet teoksen hyvin henkilökohtaisesti huutamalla johonkin massiivisista putkista ja kuuntelemalla kaikua. Veistos painaa 24 tonnia, siinä on yli 600 putkea ja sen mitat ovat korkeus 8.5 m, pituus 10.5 m ja syvyys 6.5 metriä.

Aiheesta muualla

- [http://www.taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=248&sortby=statue Helsingin kaupungin taidemuseon sivu monumentista] Luokka:Helsingin patsaat ja veistokset Luokka:Veistokset

Olympiastadion

Helsingin Olympiastadion, tuttavallisemmin Stadion (paikallisittain "Stadikka"), on Suomen suurin urheiluareena. Urheilutapahtumien lisäksi siellä pidetään kesäisin musiikkikonsertteja. Stadion sijaitsee Töölössä, noin kahden kilometrin päässä Helsingin ydinkeskustasta.

Historia

Olympiastadionin historian voidaan katsoa alkaneen 11. joulukuuta 1927, jolloin Stadion-säätiö perustettiin Helsingin kaupungin ja useiden liikuntajärjestöjen toimesta. Säätiön tarkoituksena oli saada pääkaupunkiin rakennetuksi urheilustadion, joka voisi toimia kesäolympialaisten pääareenana. Olympiastadionin rakentaminen aloitettiin 12. helmikuuta 1934 ja se vihittiin käyttöön 12. kesäkuuta 1938. Olympiastadionia on laajennettu moneen otteeseen. Kapasiteetti oli laajimmillaan itse olympialaisten aikaan vuonna 1952 kun katsojapaikkoja oli yli 70 000. Olympiastadion peruskorjattiin vuosien 1990 ja 1994 välillä.

Stadion-säätiö

Säätiön ensimmäinen puheenjohtaja Erik von Frenckell toimi virassaan peräti 50 vuotta, 1927-1977. Tasan kautensa puolivälissä hän siis sai nähdä säätiön ensisijaisen tehtävän täyttyneen kun Helsinki järjesti vuoden 1952 kesäolympialaiset. Stadion-säätiö hoitaa edelleen Olympiastadionia. Sillä on kaksi hallintoelintä, säätiön hallitus ja edustajisto. Hallitus kokoontuu 8-9 kertaa vuodessa, edustajisto kerran vuodessa. Hallituksen puheenjohtajana toimii Erkki Aurejärvi ja varapuheenjohtajana Esko Paukkonen. Hallituksen nykyiset jäsenet ovat Heidi Ruhala, Kari Piimies, Riitta Hämäläinen-Bister, Mari Puoskari, Timo Haukilahti, Antti Pihlakoski ja Pekka Hämäläinen. Antti Pihlakoski

Mittoja

Stadionin tornin korkeus on 72 metriä. Stadionrakennuksen pituus on 243 metriä ja suurin leveys 159 metriä. Suurin katsojamäärä 70 435 saavutettiin olympialaisten aikaan. Nykyään katsojapaikkoja on 40 000, jotka kaikki ovat istumapaikkoja. Stadion (stadia) oli yleisessä käytössä ollut pituuden yksikkö antiikissa.

Olympiastadionilla järjestetyt suuret tapahtumat

Vuosien saatossa Olympiastadionilla on järjestetty lukuisia tapahtumia. Kuuluisimmat ovat Helsingin olympialaiset vuodelta 1952. Tuorein suurtapahtuma oli yleisurheilun MM-kilpailut vuonna 2005. Lisäksi Olympiastadionilla on järjestetty lukuisia tapahtumia ja konsertteja; hyväntekeväisyyskonserteista oopperoihin.

1952 Olympialaiset

:Pääartikkeli Helsingin olympialaiset XV olympiakisat Helsingissä järjestetiin vuonna 1952. Helsingin oikeus järjestää kisat varmistui vuonna 1947. Kisoihin osallistui 4 925 urheiljaa 69 eri maasta, mukaan lukien Neuvostoliitto ensimmäistä kertaa koskaan ja Länsi-Saksa ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Kilpailuja järjestettiin 17:ssa eri urheilulajissa yhteensä 149. Olympiasoihdun sytyttivät juoksijasankarit Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen. Kisat avasi virallisesti presidentti Juho Kusti Paasikivi.

1971 yleisurheilun EM-kilpailut

:Pääartikkeli 1971 yleisurheilun EM-kilpailut Helsinki järjesti yleisurheilun EM-kilpailut, jotka muistetaan "Julma-Juhan" suorituksista.

1983 yleisurheilun MM-kilpailut

:Pääartikkeli 1983 yleisurheilun MM-kilpailut Kautta aikojen ensimmäiset yleisurheilun MM-kilpailut järjestettiin olympiastadionilla, jolloin Stadionia laajennettiin väliaikaisesti.

1994 yleisurheilun EM-kilpailut

:Pääartikkeli 1994 yleisurheilun EM-kilpailut1994 Helsinki järjesti historiansa toiset yleisurheilun EM-kilpailut. Stadion oli juuri kokenut mittavan peruskorjauksen.

2005 yleisurheilun MM-kilpailut

:Pääartikkeli 2005 yleisurheilun MM-kilpailut Vuoden 2005 MM-kisoihin, jotka olivat olympiastadionin toiset, tehtiin stadionille toistaiseksi viimeisin remontti. Käytännössä kaikki suorituspaikat, mukaan lukien radan pinnoite, uusittiin. Suurin näkyvä uudistus on itäisen 'aurinkokatsomon' eli takasuoran viereisen katsomon kattaminen. Myös eteläkaarteeseen median käyttöön rakennettiin väliaikainen katos, joka myöhemmin syksyllä purettiin ja myytiin nosturiyrittäjälle katokseksi.

Stadionin muut käyttäjät

Olympiastadionin siipirakennuksessa toimii Suomen Urheilumuseo. Eteläkaarteessa on useassa kerroksessa toimistotiloja. Takasuoran puolella on erilaisia liikuntatiloja, joita käyttävät säännöllisesti varsinkin kamppailulajien harrastajat. Luoteiskulmassa toimii hostelli.

Linkki

- [http://www.stadion.fi Olympiastadion]
- [http://www.urheilumuseo.fi Suomen Urheilumuseo] Kuva:Stadionit.jpg|Olympiastadion Finnair Stadiumin takana Kuva:Paavo Nurmen tie.jpg|9 kultamitalin miehen mukaan nimetty Paavo Nurmen tie vie stadionin tornille. Luokka:Helsingin urheilu Luokka:Urheilu Luokka:Suomalaiset rakennukset luokka:stadionit

Finnair Stadium

Finnair Stadium on Helsingissä sijaitseva jalkapallostadion, joka valmistui vuonna 2000. Sen yleisökapasitetti on 10 770 katsojaa. Finnair Stadiumin omistavat Helsingin kaupunki 84.5% ja vähemmistöosakkaina Suomen Palloliitto ja Helsinki Stadion Management Oy. Kenttää käyttävät jalkapallojoukkueet HJK ja Klubi-04.

Aiheesta muualla

- [http://www.finnairstadium.fi Stadionin kotisivut] Luokka:Jalkapallostadionit

Heikki Ritavuori

Heikki Ritavuori, alk. Rydman (s. 23. maaliskuuta 1880, Turku – k. 14. helmikuuta 1922, Helsinki) oli Edistyspuolueen poliitikko, kansanedustaja, sisäasiainministeri ja lyhyen aikaa myös virkaatekevä oikeusministeri. Hän oli K.J. Ståhlbergin läheinen työtoveri, joka eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana vaikutti ratkaisevalla tavalla Suomen hallitusmuodon hyväksymiseen 21. kesäkuuta 1919. Ritavuori toimi sisäministerinä J.H. Vennolan ensimmäisessä ja toisessa hallituksessa vuosina 1919–1922 yhteensä 526 päivää. Ritavuori on ainoa ministeri, joka on Suomen itsenäisyyden aikana joutunut poliittisen salamurhan uhriksi. Vuonna 1922 oikeistolainen nationalisti, vanha aktivisti ja köyhtynyt aatelinen Ernst Tandefelt surmasi ministeri Ritavuoren tämän kotiovelle Töölössä vastalauseena Suomen hallituksen passiiviselle politiikalle heimosotien suhteen. Ritavuori oli jo aiemmin joutunut äärioikeiston silmätikuksi, koska hän oli muun muassa ajanut läpi punavankien armahduslakeja ja vastustanut useita kertoja avoimesti valkoista kenraalia C.G.E. Mannerheimia.

Kirjallisuutta

- Risto Niku: Ministeri Ritavuoren murha. Helsinki: Edita Publishing Oy, 2004. ISBN 951-37-4146-X.

Aiheesta muualla

- [http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?r=1713&mode=mt&k=fi&old=1270&ministeri=Ritavuori&nro=328 Ritavuori Valtioneuvoston ministeritietokannassa] Ritavuori, Heikki

Ryti

]] Risto Heikki Ryti (s. 3. helmikuuta 1889, Huittinen, k. 25. lokakuuta 1956 Helsinki) oli Kansallisen Edistyspuolueen poliitikko, talvisodan pääministeri ja 5. Suomen presidentti toisen maailmansodan aikana 1940–1944. Hän oli myös kansanedustaja, Suomen Pankin pääjohtaja (1924–1939 ja 1944–1945) sekä kahdesti valtiovarainministeri. Ryti oli koulutukseltaan lakimies.

Poliittinen ura

Ryti oli etenkin kansalaissodan jälkeen aatteiltaan erittäin vahvasti valkoinen ja vastusti sekä neuvostososialismia että Saksassa nousussa ollutta kansallissosialismia. Ryti oli poliittiselta kannaltaan nuorsuomalainen, sittemmin edistyspuoluelainen sekä myös katsomukseltaan anglofiili. Hänelle myönnettiin 1934 Victorian ritarikunnan komentajamerkki (Royal Knight Commander of the Victorian Order, KCVO) suurista ansioistaan suomalais-englantilaisten suhteiden hyväksi. Hän oli ollut todistamassa Mommilan veritekoja 1917, kun venäläiset matruusit surmasivat Alfred Kordelinin. Tammikuusta 1924 tultuaan Suomen pankin johtajaksi valtiovarainministerinä Kyösti Kallion hallituksessa ollut Ryti kannatti Bertil Ohlinin 1923 esittämiä ajatuksia ja tähtäsi nopeasti markan arvon vakauttamiseen. Kovan markan politiikka johti siihen, että Ryti piti kiinni kultakantaa tarkoittavasta puntasidoksesta niin pitkään, että reaalikorko Suomessa nousi ja lama syveni aiheuttaen pakkohuutokauppoja, pulaliikkeitä ja oikeistoradikalismia. Vuonna 1929 alkaneen kansainvälisen laman vuoksi Suomi luopui vasta 1931 puntasidoksesta. Punta oli tuolloin nykyistä dollaria vastaava maailmankaupan varantovaluutta, mikä piti puntaa kultakannassa. Rytin talouspolitiikka oli erittäin liberaalia. Hän uskoi Anders Chydeniuksen ajatuksiin ja piti kaikenlaista valtion puuttumista talouselämään pahana ja haitallisena. Hänen yleinen sosialisminvastaisuutensa ja samaan aikaan Neuvostoliitossa ja Saksassa nähdyt ääriesimerkit vaikuttivat varmasti myös hänen talouspoliittisten periaatteidensa syntyyn. Ryti toimi talvisodan ajan pääministerinä ja joutui presidentti Kyösti Kallion toistuvan sairastelun takia hoitamaan enenevässä määrin myös presidentin tehtäviä. Vastentahtoisesti muiden johtavien poliitikkojen, lähinnä Paasikiven toivomuksesta Ryti ryhtyi presidentiksi Kyösti Kallion kuoltua Helsingin rautatieasemalla ollessaan lähdössä kotiinsa Nivalaan. Presidentiksi hän tuli 19. joulukuuta 1940. Jatkosodan lopussa kesäkuussa 1944 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop tarjosi sotilaallisesti ahtaalla olevalle Suomelle liittosopimusta, joka takaisi Saksan toimitukset Suomeen, mutta sitoisi Suomen Saksaan poliittisesti ja sotilaallisesti. Saksan häviö oli tuolloin jo varma, eikä Ryti halunnut tehdä poliittista itsemurhaa, vaan olisi halunnut viedä sopimuksen eduskuntaan. Marsalkka Mannerheim ja pääministeri Edwin Linkomies painostivat kuitenkin Rytin allekirjoittamaan tämän ns. Ribbentrop-sopimuksen omissa nimissään, minkä Ryti tekikin hyvin tietäen sen seuraamukset itselleen. Suomalaisen näkemyksen mukaan Ribbentrop-sopimus ei ollut valtiosopimus eikä sopimus vaan tasavallan presidentti Rytin kirjoittama yksityiskirje, vakuutus siitä, ettei hänen ollessaan presidenttinä Suomi tee erillisrauhaa Saksasta riippumatta. Kun Ryti sitten 4. elokuuta erosi teknisesti terveydentilaansa vedoten (oli tällöin kuitenkin ilmeisesti täysin terve), uudeksi presidentiksi valittu Mannerheim katsoi Rytin tekemän sopimuksen olevan pätemätön ja solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa. Rytiä vastaan nostettiin liittoutuneiden Valvontakomission vaatimuksesta myös perustuslain vastainen (sen mukaan ketään ei voi tuomita rikoksesta taannehtivasti eli teosta, joka ei ollut lain mukaan rikos tekohetkellä) sotasyyllisyyssyyte. Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen uuden tutkimuksen mukaan Urho Kekkosella oli suuri rooli sotasyyllisyyslain laatimisessa. Samalla perusteella tuomittiin myös muita sotasyyllisiksi. Pääasiassa Paasikiven ja Kekkosen vaikutuksesta käyty sotasyyllisyysoikeus säätytalolla aiheutti senkin, että Suomi oli itse tuominnut syytetyt sotasyyllisiksi ennen kuin liittoutuneet olisivat ehtineet esittää vaatimuksia ulkomaisesta oikeudenkäynnistä. Suuret sotarikosoikeudenkäynnit käytiin Nürnbergissä vasta 1946. Oikeudenkäynnissä Ryti tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneeseen. Oma sotasyyllisyysoikeudenkäynti saattoi pelastaa tuomitut kovemmilta liittoutuneiden langettamilta rangaistuksilta, mutta toisten näkemysten mukaan kyse oli lähinnä vain kotimaisesta politiikasta. Tuomiokäytännöstä ei ollut merkittäviä toista maailmansotaa koskevia kansainvälisiä ennakkotapauksia sotasyyllisyysoikeutta Suomessa käytäessä. Tuomiostaan Risto Ryti joutui lopulta kärsimään vankilassa reilut kolme vuotta, kunnes Paasikivi armahti hänet. Aika ajoin Suomessa keskustellaan sotasyyllisten kunnianpalautuksesta. Usein sanotaan, ettei heidän kunniaansa tarvitse palauttaa, koska he eivät ole sitä suomalaisen tavallisen kansan keskuudessa koskaan menettäneetkään. Tällä väittämällä vältetään se, että historiankirjoituksen ja käsityksen eläessä ajan mukana ei ole välttämätöntä uusia taannehtivasti oikeuden päätöksiä. Sotasyyllisiksi tuomituista Väinö Tanner pysyi OTK:n johdossa ja palasi vielä toiseen kertaan SDP:n puheenjohtajaksi.

Rytin hallitukset

- Rytin ensimmäinen hallitus: 1. joulukuuta 1939–27. maaliskuuta 1940 (118 päivää)
- Rytin toinen hallitus: 27. maaliskuuta 1940–19. joulukuuta 1940 (268 päivää)

Tiesitkö että...

Risto Ryti on Suomen presidenteistä ainoa, joka ei ole ollut päivääkään puolustusvoimien ylipäällikkö. Ylipäällikkyys oli annettu marsalkka Mannerheimille talvisodan alkaessa 1939 ja se pysyi hänellä vuoteen 1946 asti.
- Sukunimi "Ryti" taipuu myös ilman astevaihtelua, siis Ryti : Rytin. Valtioneuvosto, Kansallisbiografia ja Yleisradio noudattavat tätä oikeinkirjoitusta. Järviruokoa tarkoittava "ryti" taipuu ryti : rydin (5
- F). Nimien kohdalla käytäntö perustuu yleensä suvun omaan näkemykseen.
- Länsisuomalaiset talousmiehet Ryti, Tanner ja Paasikivi pitivät karjalaisten asuttamista muualle Suomeen kansantaloudellisesti niin kalliina, että kannattivat siirtoväelle mahdollisuutta jäädä kotiseuduilleen Neuvostoliitolle luovutettavalle alueelle muuttamisen sijasta.

Katso myös

- Ylen Suuret suomalaiset -ohjelmassa suomalaiset saivat äänestää suurinta suomalaista. Risto Ryti sijoittui äänestyksessä toiseksi.

Linkki

- [http://www.presidentti.fi/fin/henkilot/ryti.html Tasavallan presidentin Risto Ryti -sivut]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32972&-find= Kansallisbibliografia] Luokka:Suomi 1939-1945 Ryti Ryti ja:リスト・リュティ

Lehtovaara

Ravintola Lehtovaara Helsingin Töölössä Mechelininkadun pohjoispäässä sijaitseva perinteinen ja arvostettu ravintola, joka perustettiin 1916 Viipuriin ja siirtyi nykyiselle paikalleen evakkoon vuonna 1940.

Viimeaikaiset tapahtumat

Ruuastaan kuuluisa ravintola sai kesällä 2005 negatiivista julkisuutta uhkailtuaan haastaa oikeuteen huonosta palvelusta valittaneen asiakkaansa. Asiakas oli tehnyt ravintolalle sekä suullisen että kirjallisen reklamaation johon ei kuitenkaan saanut vastausta, jolloin asiakas julkaisi reklamaation internetissä ja sai reklamaation nousemaan Googlen listauksissa ravintolan omien sivujen tuntumaan. Tapaus sai aikaan vilkasta keskustelua sanavapaudesta sekä pohdintoja internetin ja sen käyttäjien voimasta, jota voidaan käyttää sekä epäkohtien esiin tuomiseen, että henkilöiden tai organsaatioiden "sähköiseen lynkkaamiseen".

Linkki

- [http://www.ravintolanetti.net/a207/Lehtovaara+-+Perinteinen+suomalais-kansainv%E4linen+ravintola.html Lisää Ravintola Lehtovaaran historiasta]
- [http://www.ravintolaopas.net/lehtovaara/ Rav. Lehtovaaran kotisivut] Luokka:Ravintolat

Elite

:Elite on myös kulttuurihenkilöiden suosima ravintola Elite ja nettislangin ilmaus. Elite on avaruustaistelu- ja kaupankäyntipeli, joka ilmestyi 1984 BBC Micro- ja Acorn Electron -kotitietokoneille. Pelin kehittivät David Braben ja Ian Bell. Elite oli yksi ensimmäisistä 3D-grafiikkaa käyttävistä kotitietokonepeleistä. Elite käännettiin sittemmin esimerkiksi Commodore 64:lle, Commodore Amigalle ja Atari ST:lle. Näiden lisäksi on olemassa viralliset käännökset Acorn Archimedekselle, Amstrad CPC:lle, Apple II:lle, Commodore Plus 4:lle, MSX:lle, Nintendo Entertainment Systemille, PC:lle ja ZX Spectrumille. PC-koneille on myöhemmin ilmestynyt myös EGA- ja VGA-grafiikkaa tukeva Elite Plus. Braben teki myös kaksi jatko-osaa pelille. Niistä ei kuitenkaan tullut läheskään niin suosittuja kuin alkuperäisestä pelistä. Molemmat julkaistiin vastoin Brabenin tahtoa pahasti keskeneräisinä. Braben haastoi tämän takia julkaisija Gametekin oikeuteen, jossa hän voitti.
- Frontier: Elite II (1993)
- Frontier: First Encounters (1995) Pelaajan lentämän avaruusaluksen tyyppi oli Cobra Mk III, joka oli vain yksi kymmenistä eri pelissä tavattavista alustyypeistä. Alusten joukossa oli pieniä, ketteriä hävittäjiä sekä valtavia rahtialuksia. Pelaajan alus oli muihin nähden keskikokoa suurempi rahtialus. Pelin vaarallisimmat viholliset olivat thargoid-nimisiä olentoja, joiden kahdeksankulmaiset lentävää lautasta muistuttavat taistelualukset laukaisivat pieniä hävittäjiä Cobra-pilotin pään menoksi. Itse pelissä ei ollut varsinaista juonta, vaan pelaaja sai vapaasti lennellä pitkin kahdeksaa galaksia ja tuhansia tähtijärjestelmiä, käydä kauppaa, tuhota ja ryöstää rahtialuksia, käydä avaruustaisteluita ja myös suorittaa muutamia erikseen ohjelmoituja erikoistehtäviä, joiden määrä ja laatu vaihteli eri versioiden mukaan - useimmissa Eliten versioissa näitä tehtäviä, joihin vain parhaat pääsivät käsiksi, oli viisi. Elitessä oli erikoinen pistelaskujärjestelmä, jonka perusteella pitkään hengissä selvinnyt pelaaja sai arvonimiä. Väitetään, että noin puolen vuoden pelaaminen riitti Deadly-arvonimeen. Korkeimman arvonimen Elite kerrotaan saavuttaneen Suomessa vain kymmenkunta pelaajaa. Myöhemmissä käännöksissä (kuten Amiga ja Atari ST) parhaan arvonimen hankkiminen oli huomattavasti helpompaa. Monet pitivät Eliteä 1980-luvulla kaikkien aikojen parhaana tietokonepelinä ja monet pelitalot sekä harrastajat pyrkivät luomaan itse vastaavanlaisia pelejä mutta huonolla menestyksellä. Eräs tunnetuimmista "elitentappajista" oli FOFT (Federation of Free Traders), josta kohuttiin paljon etukäteen, mutta joka julkaistiin pahasti keskeneräisenä ja epäonnistui pelillisesti. 16-bittisille tietokoneille julkaistut Warhead sekä Starglider jatko-osineen olivat sen sijaan hyvin onnistuneita avaruussimulaatioita, mutta peli-idealtaan varsin erilaisia Eliten vapaaseen kaupankäyntiin ja seikkailuun verrattuna. Tietokonepelimaailman mullistava elitentappaja oli aiheena myös MikroBitti-lehden vuoden 1989 aprillipilassa. Pilassa esiintyneen kuvitteellisen pelin nimi oli Illuminatus ja sen oli suunnitellut kuvitteellinen "Jürgen Sternreise". Myöhemmin suomalaisen demoryhmän, Future Crew'n, jäsenet rupesivat tekemään peliä tuon artikkelin innoittamana, mutta he jättivät projektin kesken. David Brabenin perustama pelitalo Frontier Developments on jo noin viiden vuoden ajan kehitellyt uutta Elite-sarjan peliä työnimellä Elite 4. Kehitystyö on tapahtunut suuren hiljaisuuden vallitessa, mutta ilmeisesti projekti on kohdannut monenlaisia ongelmia eikä peli ole valmistumassa ainakaan pian. Ian Bellin ja David Brabenin välillä on vuosien varrella ollut useita lakiteknisiä välienselvittelyjä, joista tuorein on tältä kesältä, Brabenin vaatiessa, että Bell poistaa kotisivuiltaan Elite-tiedostot, joita hänellä ei ole lupa levittää.
Linkkejä

- The Elite Home Page: http://www.iancgbell.clara.net/elite/ Luokka:Tietokone- ja videopelit

Perho

Perho tarkoittaa seuraavia asioita:
- Perho, kunta Keski-Pohjanmaalla
- perho, kalastuksessa käytettävä viehetyyppi
- perhoset (Lepidoptera), hyönteislahko
- Ravintola Perho, Helsingissa sijaitseva ravintola
- Ravintolakoulu Perho, Helsingissä sijaitseva ravintolakoulu.

Artist

Artist-e/Aktor-e jan persona që luajn në Film, Seria, Teater. Ndrishymi në Teater ësht se Artistët duhet me ditë Përmendhës krejt skriptin, sipas Artisti i filmit mundët me përsërit dhe duhet vetëm pak me mësu tekstin, sepse ai e ka vetëm pak sekunda ose minuta para kamerës.

Shiko dhë Këtu

- Lista e artistëve
- Artistët e Bollywoodit Category:Kinematografia ja:俳優 ko:배우 ms:Pelakon

�mieszne zdj�cia narty sylwester w g�rach Barcellona hotel WARSAW HOTELS

Töölö

Töölö

Töölö (ruotsiksi Tölö) on kahden kaupunginosan muodostama alue Helsingin kantakaupungissa, Helsinginniemen länsiosassa. Se jakaantuu Helsingin ydinkeskustaa lähellä olevaan Etu-Töölöön ( 13. kaupunginosa) ja kauempana sijaitsevaan Taka-Töölöön ( 14. kaupunginosa), joita erottaa Hesperiankatu-niminen puistokatu eli niin sanottu Hesperian esplanadi. Koko Töölön alueella on yhteensä asukkaita lähes 28 000. Helsingin keskustan ja kantakaupungin erona pidetään yleisesti, että koko Töölö kuuluu kantakaupunkiin, kun taas keskusta rajoittuu Etu-Töölöön.

Nähtävyyksiä

kantakaupungin Töölössä on paljon kansallisestikin merkittäviä nähtävyyksiä ja muita kuuluisia paikkoja. Etu-Töölöstä Taka-Töölöön mentäessä tulevat vastaan seuraavat paikat:
- Eduskuntatalo
- Temppeliaukion kirkko
- Kansallismuseo
- Finlandia-talo
- Hietaniemen hautausmaa ja Hietaniemen uimaranta
- Oopperatalo [http://www.operafin.fi/]
- Sibelius-monumentti
- Olympiastadion (lisäksi myös Finnair Stadium ja Jäähalli)
- Ministeri Ritavuoren surmapaikka.
- Presidenttien Relander, Risto Ryti ja Urho Kekkonen monumentit
- Ostrobotnia, pohjalaisen osakunnan talo Töölössä on myös kuuluisia perinteisiä ravintoloita: Messenius, Lehtovaara, Elite, Motti ja Perho.

Kuvia Töölöstä

Kuva:Sibelius Academy building 12 July 2005.JPG|Sibelius-akatemian rakennus Töölössä Kuva:Töölön Kisahalli.jpg|Töölön kisahalli Kuva:FinnishTram.jpg|Mannerheimintie

Aiheesta muualla

- [http://www.kaupunginosat.net/toolo/tooloseura/seuran_aloitussivu.htm Töölö-Seura]
- [http://toolo.info Töölö.info]
- [http://www.kaupunginosat.net/toolo/ kaupunginosat.net: Töölö]
- [http://roklintu.com/toolo Töölöwiki]
- Tilastotietoa Töölöstä (PDF-muodossa):
- [http://www.hel.fi/tietokeskus/helsinki_alueittain_2003/040s.pdf Kampinmalmin peruspiiri] (johon Etu-Töölö kuuluu)
- [http://www.hel.fi/tietokeskus/helsinki_alueittain_2003/044s.pdf Taka-Töölön peruspiiri]

Ydinkeskusta (Helsinki)

Helsingin ydinkeskusta sijaitsee rautatieaseman ympäristössä, jonne suurin osa palveluista on keskittynyt, ja jossa mm. asematunneli palvelee likimain kellon ympäri. Ydinkeskustan rajoiksi voidaan katsoa suunnilleen Mannerheimintie Erottajalta Eduskuntatalolle ja VR:n makasiineille, Esplanadi Erottajalta Kauppatorille, Unioninkatu Esplanadilta Kaisaniemeen ja Kaisaniemen puisto Kaisaniemenkadulta rautatieasemalle. Kaisaniemen puisto, keskustan Sokos, aivan oikealla näkyy Stockmann ja taustalla on Helsingin rautatieasema.]]

Kuvia Helsingin keskustasta

kuva:Mittsommernacht-in-helsinki.jpg|Elielinaukio kuva:Helsinki (marketplace).jpg|Kolera-allas ja kauppatoria kuva:Stockmann Helsinki yöllä.JPG|Stockmannin Helsingin-tavaratalo kuva:Aleksanterinkatu Helsinki-2.jpg|Aleksanterinkatu kuva:Mannerheimintie Helsinki2.jpg|Mannerheimintie aamulla kuva:Pohjoisespa.jpg|Esplanadin puisto kuva:Erottaja2.jpg|Erottaja kuva:Senate square chritmas lighning.jpg|Senaatintori

Etu-Töölö

Etu-Töölö on Helsingin 13. kaupunginosa. Etu-Töölön pinta-ala on 1,18 km², ja vuoden 2003 alussa siellä asui 13 117 henkeä. Alueen rakentaminen käynnistyi heti 1900-luvun alussa. Sen arkkitehtuuria hallitsevat 1920-luvun tiiliklassismi sekä 1930-luvun vaalea funktionalismi. Etu-Töölö tulkitaan osaksi Helsingin keskustaa, ja siellä sijaitsevat mm. Eduskuntatalo, Finlandiatalo, Kansallismuseo, Hietaniemen hautausmaa ja Temppeliaukion kirkko.

Linkkejä

- [http://photoweb.lodestone.org/folder/307/en Valokuvia Etu-Töölöstä]

Taka-Töölö

Taka-Töölö on Helsingin 14. kaupunginosa. Taka-Töölö kuuluu Helsingin kantakaupunkiin. Siellä sijaitsevat mm. Töölön kirjasto ja Töölön uimahalli. Taka-Töölössä toimii myös monia seuroja, mm. HJK(jalkapallo), HIFK(jääkiekko, jalkapallo), Töölön Taisto(jalkapallo).

Helsingin alueellinen jako

Helsingin alueen jakaminen pienempiin, nimettyihin osiin on tullut tarpeelliseksi kaupungin kasvaessa ja laajetessa. Palvelujen tuottaminen kaupunkilaisille, kaupungin hallinto, suunnittelu ja tilastointi helpottuu ja tehostuu, kun apuna on selvä yksiselitteinen nimistö ja aluejako. Helsingin jakaminen alueisiin on osa sarjaa valtio – lääni – kunta (kaupunki) – kaupunginosa – osa-alue – pienalue – kortteli – tontti. Käytännössä kuitenkin eri jaot ovat melko huonosti tunnettuja tavallisten helsinkiläisten keskuudessa, ja usein jostakin kaupunginosasta puhuttaessa ei ole selvää minkälaista aluetta sillä täsmälleen tarkoitetaan. Tärkeimmät Helsingin nykyisistä aluejaoista ovat kaupunginosajako ja piirijako. Näiden lisäksi kaupunki voidaan jakaa esimerkiksi postinumeroalueittain.

Kaupunginosajako

Pääartikkeli: Helsingin kaupunginosajako. Kaupunginosajako on kaupungin virallinen aluejako. Sillä tarkoitetaan kaupunginhallituksen vahvistamaa kaupunginosa-, osa-alue- ja pienalujakoa. Sen asema on erityisen keskeinen, kun käsitellään kiinteistöjä koskevia asioita, sillä asemakaavoitus ja kiinteistöjärjestelmä perustuvat kaupunginosajakoon. Ensimmäiset nykyisistä kaupunginosista syntyivät 1800-luvulla, kun Helsingille alettiin laatia asemakaavoja. Helsingissä on 54 kaupunginosaa ja ne on numeroitu kaksinumeroisin numeroin 01–54. Virallisen nimen kukin kaupunginosa saa nykyisin asemakaavassa tai aiemmin erillisellä päätöksellä. Rakennusjärjestyksen 36 pykälän mukaan asemakaava käsittää myös kaupunginosien nimet tai numeron, rakennuskorttelien numerot ja katujen nimet sekä mikäli pidetään tarpeellisena puistojen ja torien ynnä muiden alueiden nimet. Helsingin kaupunginosat saivat viralliset nimet vuonna 1959. Sitä ennen virallisissa yhteyksissä käytettiin kaupunginosan numeroa ja nimet olivat epävirallisia kutsumanimiä. Kaupunginosa voidaan jakaa osa-alueisiin, joille myös annetaan virallinen nimi. Osa-alueen numeron kaksi ensimmäistä numeroa ovat samat kuin kaupunginosalla ja kolmas numero on järjestysnumero yhdestä eteenpäin. Osa-alue voidaan jakaa pienalueisiin. Niitä käytetään esimerkiksi tehtäessä tilastoja ihmisistä ja rakennuksista. Pienalueella ei ole virallisesti vahvistettua omaa nimeä vaan ainoastaan nelinumeroinen numero. Esimerkiksi Kruununhaan pienalue 2:n numero 0102 muodostuu kaupunginosan numerosta 01 ja seuraavasta nollasta, joka osoittaa ettei kaupunginosaa ole jaettu osa-alueisiin ja pienalueen järjestysnumerosta 2. Viimeinen numero on 0 jos osa-alue muodostuu yhdestä ainoasta pienalueesta. Pienalueet jaetaan vielä kortteleihin ja korttelit tontteihin. Kaupunginosajako pyritään pitämään mahdollisimman muuttumattomana. Tämä johtuu siitä että kun tontti rekisteröidään lakisääteiseen kiinteistörekisteriin, tontille annetaan kiinteistötunnus, jonka yhtenä osana on kaupunginosan numero. Näin kaupunginosan muutos muuttaisi kiinteistötunnuksia. Tunnus olisi muutettava paitsi rekistereissä ja kartoissa, myös kaikissa kiinteistöjä koskevissa asiakirjoissa. Uusittavia asiakirjoja olisivat esimerkiksi kiinteistöjen omistajien, vuokramiesten ja velkojien hallussa olevat kiinteistörekisteriotteet, lainhuudatustodistukset, rasitustodistukset ja panttikirjat.

Piirijako

Pääartikkeli: Helsingin piirijako. Piirijako on luotu Helsingin kaupungin hallinnon tarpeita varten. Se noudattaa virallista kaupunginosajakoa, mutta näiden jakojen erona on se, että piirijaolla muodostetaan kaupunginosia suurempia toiminnallisia alueita. Toinen tärkeä ero on niiden syntytapa. Kaupunginosa virallistuu vain asemakaavoituksella, kun taas piiri voidaan luoda kaupunginhallituksen päätöksellä. Helsingin piirijako Vuoden 1980 alussa kaupungin eri hallintokunnat käyttivät 101 aluejakoa, joista maantieteellisesti erilaisia oli 80. Näistä 80 jaosta kaupunginosajakoa noudatti tarkalleen 17 ja suunnilleen 41. Esimerkiksi palolaitoksella oli 8 nuohouspiiriä, 7 sammutuspiiriä ja 6 palotarkastuspiiriä. Muita jakoja käyttivät esimerkiksi terveysasemat, perhepäivähoito, kirjastot, koulut, neuvojat jne. Kaupunginhallitus päätti 13. joulukuuta 1982 (2900 §) piirijakojärjestelmästä. Kaupungin palvelutuotannon järjestämiseksi luotiin alueellinen jako, joka tyydyttää monia käyttäjiä ja on pitkäikäinen. Jako helpottaa virastojen sisäistä ja niiden välistä yhteistyötä palvelujen suunnittelun ja toteutuksen apuneuvona. Kunkin hallintokunnan tuli sopeuttaa toimintansa tähän piirijakoon. Tilastointi alkoi noudattaa uutta jakoa vuodesta 1984, muut viimeistään vuoden 1986 alusta. Näin asukkaidenkin on helpompi samaistua omaan alueeseensa, jonka rajat ovat eri palveluissa samat. Helsinki jaetaan seitsemään suurpiiriin, joiden rajat noudattavat virallista kaupunginosajakoa. Suurpiirit numeroidaan 1–7. Suurpiirit jaetaan peruspiireihin (yhteensä 33 kappaletta), joiden rajat noudattavat kaupunginosa- ja osa-aluejakoa. Peruspiirin numerossa ensimmäisenä on suurpiirin numero, sitten nolla ja kolmantena peruspiirin järjestysnumero suurpiirissään. Peruspiirit jaetaan osa-alueisiin, jotka ovat samoja kuin kaupunginosajaossa. Myös niiden numerot ovat samoja. Osa-alueet jaetaan pienalueisiin, jotka ovat samoja kuin kaupunginosajaossa. Näillä nimeämättömillä alueilla on myös samat numerot. Piirijako ja virallinen aluejako eli kaupunginosajako ovat täysin yhteneviä osa-aluetasolla ja pienaluetasolla. Sen sijaan jonkin kaupunginosan eri osa-alueet voivat kuulua eri peruspiiriin. Periaatteena piirijakoa luotaessa on ollut,että

- muodostuu asukkaiden kannalta luonnollisia palvelualueita
- syntyy väestömäärältään verraten samankokoisia alueita
- kaupungin eri hallintokunnat voivat muodostaa omat toiminta-alueensa yhdestä tai useammasta suurpiiristä suurpiiritasolla sekä samoin yhdestä tai useammasta peruspiiristä peruspiiritasolla
- noudatetaan virallista kaupunginosa- ja osa-aluejakoa
- jako on mahdollisimman pysyvä
- tilastojen vertailukelpoisuus tulee säilyä
- jaon tarkistamistarve arvioidaan kerran neljässä vuodessa.

Nykyinen aluejako

Aluejakojen vertailu
Kaupunginosajako	Piirijako
54 kaupunginosaa	7 suurpiiriä
54 kaupunginosaa	33 peruspiiriä
129 osa-aluetta	129 osa-aluetta
356 pienaluetta	356 pienaluetta

Kaupunginosajako

00 Kaupunginosa
000 Osa-alue

Ruotsiksi

01 Kruununhaka

Kronohagen

02 Kluuvi

Gloet

03 Kaartinkaupunki

Gardestaden

04 Kamppi

Kampen

05 Punavuori

Rödbergen

06 Eira

Eira

07 Ullanlinna

Ulrikasborg

08 Katajanokka

Skatudden

09 Kaivopuisto

Brunnsparken

10 Sörnäinen

Sörnäs

11 Kallio

11.1 Siltasaari

11.2 Linjat

11.3 Torkkelinmäki

Berghäll

Broholmen

Linjerna

Torkelsbacken

12 Alppiharju

12.1 Harju

12.2 Alppila

Åshöjden

Ås

Alphyddan

13 Etu-Töölö

Främre Tölö

14 Taka-Töölö

Bortre Tölö

15 Meilahti

Mejlans

16 Ruskeasuo

Brunakärr

17 Pasila

17.1 Länsi-Pasila

17.2 Pohjois-Pasila

17.3 Itä-Pasila

17.4 Keski-Pasila

Böle

Västra Böle

Norra Böle

Östra Böle

Mellersta Böle

18 Laakso

Dal

19 Mustikkamaa–Korkeasaari

Blåbärslandet–Högholmen

20 Länsisatama

201 Ruoholahti

2011 Salmisaari

202 Lapinlahti

203 Jätkäsaari

204 Munkkisaari

Västra hamnen

Gräsviken

Sundholmen

Lappviken

Busholmen

Munkholmen

21 Hermanni

Hermanstad

22 Vallila

Vallgård

23 Toukola

Majstad

24 Kumpula

Gumtäkt

25 Käpylä

Kottby

26 Koskela

Forsby

27 Vanhakaupunki

Gammelstaden

28 Oulunkylä

281 Pirkkola

282 Maunula

283 Metsälä

284 Patola

285 Veräjämäki

286 Maunulanpuisto

287 Veräjälaakso

Åggelby

Britas

Månsas

Krämertskog

Dammen

Grindbacka

Månsasparken

Grinddal

29 Haaga

291 Etelä-Haaga

292 Kivihaka

293 Pohjois-Haaga

294 Lassila

Haga

Södra Haga

Stenhagen

Norra Haga

Lassas

30 Munkkiniemi

301 Vanha Munkkiniemi

302 Kuusisaari

303 Lehtisaari

304 Munkkivuori

305 Niemenmäki

306 Talinranta

Munksnäs

Gamla Munksnäs

Granö

Lövö

Munkshöjden

Näshöjden

Talistranden

31 Lauttasaari

Drumsö

32 Konala

Kånala

33 Kaarela

331 Kannelmäki

332 Maununneva

333 Malminkartano

334 Hakuninmaa

Kårböle

Gamlas

Magnuskärr

Malmgård

Håkansåker

34 Pakila

341 Länsi-Pakila

342 Itä-Pakila

Baggböle

Västra Baggböle

Östra Baggböle

35 Tuomarinkylä

351 Paloheinä

352 Torpparinmäki

353 Tuomarinkartano

354 Haltiala

Domarby

Svedängen

Torparbacken

Domargård

Tomtbacka

36 Viikki

361 Viikinranta

362 Latokartano

363 Viikin tiedepuisto

364 Viikinmäki

Vik

Viksstranden

Ladugården

Viks forskarpark

Viksbacka

37 Pukinmäki

Bocksbacka

38 Malmi

381 Ylä-Malmi

382 Ala-Malmi

383 Pihlajamäki

384 Tattariharju

385 Malmin lentokenttä

386 Pihlajisto

Malm

Övre Malm

Nedre Malm

Rönnbacka

Tattaråsen

Malm flygfält

Rönninge

39 Tapaninkylä

391 Tapaninvainio

392 Tapanila

Staffansby

Staffansslätten

Mosabacka

40 Suutarila

401 Siltamäki

402 Tapulikaupunki

403 Töyrynummi

Skomakarböle

Brobacka

Stapelstad

Lidamalmen

41 Suurmetsä

411 Puistola

412 Heikinlaakso

413 Tattarisuo

414 Jakomäki

Storskog

Parkstad

Henriksdal

Tattarmossen

Jakobacka

42 Kulosaari

Brändö

43 Herttoniemi

431 Länsi-Herttoniemi

432 Roihuvuori

433 Herttoniemen teollisuusalue

434 Herttoniemenranta

Hertonäs

Västra Hertonäs

Kasberget

Hertonäs

industriområde

Hertonäs strand

44 Tammisalo

Tammelund

45 Vartiokylä

451 Vartioharju

452 Puotila

453 Puotinharju

454 Myllypuro

455 Marjaniemi

456 Roihupellon teollisuusalue

457 Itäkeskus

Botby

Botbyåsen

Botby gård

Botbyhöjden

Kvarnbäcken

Marudd

Kasåkers

industriområde

Östra centrum

46 Pitäjänmäki

461 Pajamäki

462 Tali

463 Reimarla

464 Marttila

465 Pitäjänmäen teollisuusalue

Sockenbacka

Smedjebacka

Tali

Reimars

Martas

Sockenbacka industriområde

47 Mellunkylä

471 Kontula

472 Vesala

473 Mellunmäki

474 Kivikko

475 Kurkimäki

Mellungsby

Gårdsbacka

Ärvings

Mellungsbacka

Stensböle

Tranbacka

48 Vartiosaari

Vårdö

49 Laajasalo

491 Yliskylä

492 Jollas

493 Tullisaari

494 Tahvonlahti

495 Hevossalmi

Degerö

Uppby

Jollas

Turholm

Stansvik

Hästnässund

50 Villinki

Villinge

51 Santahamina

Sandhamn

52 Suomenlinna

Sveaborg

53 Ulkosaaret

531 Länsisaaret

532 Itäsaaret

533 Aluemeri

Utöarna

Västra holmarna

Östra holmarna

Territorialhavet

54 Vuosaari

541 Keski-Vuosaari

542 Nordsjön kartano

543 Uutela

544 Meri-Rastila

545 Kallahti

546 Aurinkolahti

547 Rastila

548 Niinisaari

549 Mustavuori

Nordsjö

Mellersta Nordsjö

Nordsjö gård

Nybondas

Havs-Rastböle

Kallvik

Solvik

Rastböle

Bastö

Svarta backen

Erityistapaukset, jotka täydentävät virallista aluejakoa: Pikku-Huopalahti tarkoittaa aluetta, joka koostuu kolmesta pienalueesta 1505 (Meilahden kaupunginosan pienalue), 1602 (Ruskeasuon kaupunginosan pienalue) ja 2916 (Haagan kaupunginosan pienalue); Vuosaaren keskusta tarkoittaa aluetta, joka koostuu pienalueista 5414 ja 5461.

Piirijako

Suurpiiri
Peruspiiri
Osa-alue

Ruotsiksi

1 Eteläinen suurpiiri

Södra stordistriktet

101 Vironniemen peruspiiri

010 Kruununhaka

020 Kluuvi

080 Katajanokka

Estnäs distrikt

Kronohagen

Gloet

Skatudden

102 Ullanlinnan peruspiiri

030 Kaartinkaupunki

050 Punavuori

060 Eira

070 Ullanlinna

090 Kaivopuisto

204 Munkkisaari

520 Suomenlinna

531 Länsisaaret

Ulrikasborgs distrikt

Gardestaden

Rödbergen

Eira

Ulrikasborg

Brunnsparken

Munkholmen

Sveaborg

Västra holmarna

103 Kampinmalmin peruspiiri

040 Kamppi

130 Etu-Töölö

201 Ruoholahti

202 Lapinlahti

203 Jätkäsaari

Kampmalmens distrikt

Kampen

Främre Tölö

Gräsviken

Lappviken

Busholmen

104 Taka-Töölön peruspiiri

140 Taka-Töölö

Bortre Tölö distrikt

Bortre Tölö

105 Lauttasaaren peruspiiri

310 Lauttasaari

Drumsö distrikt

Drumsö

2 Läntinen suurpiiri

Västra stordistriktet

201 Reijolan peruspiiri

150 Meilahti

160 Ruskeasuo

180 Laakso

Grejus distrikt

Mejlans

Brunakärr

Dal

202 Munkkiniemen peruspiiri

301 Vanha munkkiniemi

302 Kuusisaari

303 Lehtisaari

304 Munkkivuori

305 Niemenmäki

306 Talinranta

Munksnäs distrikt

Gamla Munksnäs

Granö

Lövö

Munkshöjden

Näshöjden

Talistranden

203 Haagan peruspiiri

291 Etelä-Haaga

292 Kivihaka

293 Pohjoishaaga

294 Lassila

Haga distrikt

Södra Haga

Stenhagen

Norra Haga

Lassas

204 Pitäjänmäen peruspiiri

320 Konala

461 Pajamäki

462 Tali

463 Reimarla

464 Marttila

465 Pitäjänmäen teollisuusalue

Sockenbacka distrikt

Kånala

Smedjebacka

Tali

Reimars

Martas

Sockenbacka industriområde

205 Kaarelan peruspiiri

331 Kannelmäki

332 Maununneva

333 Malminkartano

334 Hakuninmaa

Kårböle distrikt

Gamlas

Magnuskärr

Malmgård

Håkansåker

3 Keskinen suurpiiri

Mellersta stordistriktet

301 Kallion peruspiiri

100 Sörnäinen

111 Siltasaari

112 Linjat

113 Torkkelinmäki

Berghälls distrikt

Sörnäs

Broholmen

Linjerna

Torkelsbacken

302 Alppiharjun peruspiiri

121 Harju

122 Alppila

Åshöjdens distrikt

Ås

Alphyddan

303 Vallilan peruspiiri

210 Hermanni

220 Vallila

Vallgårds distrikt

Hermanstad

Vallgård

304 Pasilan peruspiiri

171 Länsi-Pasila

172 Pohjois-Pasila

173 Itä-Pasila

174 Keski-Pasila

Böle distrikt

Västra Böle

Norra Böle

Östra Böle

Mellersta Böle

305 Vanhankaupungin peruspiiri

230 Toukola

240 Kumpula

250 Käpylä

260 Koskela

270 Vanhakaupunki

Gammelstadens distrikt

Majstad

Gumtäkt

Kottby

Forsby

Gammelstaden

4 Pohjoinen suurpiiri

Norra stordistriktet

401 Maunulan peruspiiri

281 Pirkkola

282 Maunula

283 Metsälä

286 Maunulanpuisto

Månsas distrikt

Britas

Månsas

Krämertskog

Månsasparken

402 Länsi-Pakilan peruspiiri

341 Länsi-Pakila

Västra Baggböle distrikt

Västra Baggböle

403 Tuomarinkylän peruspiiri

351 Paloheinä

352 Torpparinmäki

354 Haltiala

Domarby distrikt

Svedängen

Torparbacken

Tomtbacka

404 Oulunkylän peruspiiri

284 Patola

285 Veräjämäki

287 Veräjälaakso

Åggelby distrikt

Dammen

Grindbacka

Grinddal

405 Itä-Pakilan peruspiiri

342 Itä-Pakila

353 Tuomarinkartano

Östra Baggböle distrikt

Östra Baggböle

Domargård

5 Koillinen suurpiiri

Nordöstra stordistriktet

501 Latokartanon peruspiiri

361 Viikinranta

362 Latokartano

363 Viikin tiedepuisto

364 Viikinmäki

383 Pihlajamäki

386 Pihlajisto

Ladugårdens distrikt

Viksstranden

Ladugården

Viks forskarpark

Viksbacka

Rönnbacka

Rönninge

502 Pukinmäen peruspiiri

370 Pukinmäki

Bocksbacka distrikt

Bocksbacka

503 Malmin peruspiiri

381 Ylä-Malmi

382 Ala-Malmi

384 Tattariharju

385 Malmin lentokenttä

391 Tapaninvainio

392 Tapanila

Malms distrikt

Övre Malm

Nedre Malm

Tattaråsen

Malm flygfält

Staffansslätten

Mosabacka

504 Suutarilan peruspiiri

401 Siltamäki

403 Töyrynummi

Skomakarböle distrikt

Brobacka

Lidamalmen

505 Puistolan peruspiiri

402 Tapulikaupunki

411 Puistola

412 Heikinlaakso

413 Tattarisuo

Parkstads distrikt

Stapelstad

Parkstad

Henriksdal

Tattarmossen

506 Jakomäen peruspiiri

414 Jakomäki

Jakobacka distrikt

Jakobacka

6 Kaakkoinen suurpiiri

Sydöstra stordistriktet

601 Kulosaaren peruspiiri

190 Mustikkamaa-Korkeasaari

420 Kulosaari

Brändö distrikt

Blåbärslandet-Högholmen

Brändö

602 Herttoniemen peruspiiri

431 Länsi-Herttoniemi

432 Roihuvuori

433 Herttoniemen teollisuusalue

434 Herttoniemenranta

440 Tammisalo

Hertonäs distrikt

Västra Hertonäs

Kasgerget

Hertonäs industiområde

Hertonäs strand

Tammelund

603 Laajasalon peruspiiri

480 Vartiosaari

491 Yliskylä

492 Jollas

493 Tullisaari

494 Tahvonlahti

495 Hevossalmi

500 Villinki

510 Santahamina

532 Itäsaaret

Degerö distrikt

Vårdö

Uppby

Jollas

Turholm

Stansvik

Hästnässund

Villinge

Sandhamn

Östra holmarna

7 Itäinen suurpiiri

Östra stordistriktet

701 Vartiokylän peruspiiri

451 Vartioharju

452 Puotila

453 Puotinharju

455 Marjaniemi

456 Roihupellon teollisuusalue

457 Itäkeskus

Botby distrikt

Botbyåsen

Botby gård

Botbyhöjden

Marudd

Kasåkers industriområde

Östra centrum

702 Myllypuron peruspiiri

454 Myllypuro

Kvarnbäckens distrikt

Kvarnbäcken

703 Mellunkylän peruspiiri

471 Kontula

472 Vesala

473 Mellunmäki

474 Kivikko

475 Kurkimäki

Mellungsby distrikt

Gårdsbacka

Ärvings

Mellungsbacka

Stensböle

Tranbacka

704 Vuosaaren peruspiiri

541 Keski-Vuosaari

542 Nordsjön kartano

543 Uutela

544 Meri-Rastila

545 Kallahti

546 Aurinkolahti

547 Rastila

548 Niinisaari

549 Mustavuori

Nordsjö distrikt

Mellersta Nordsjö

Nordsjö gård

Nybondas

Havs-Rastböle

Kallvik

Solvik

Rastböle

Bastö

Svarta backen

:: RELATED NEWS ::

Power:weight
Power-to-weight ratio is a measure commonly used when comparing various vehicles (or engines), including automobiles, motorcycles, aircraft, and armoured fighting vehicles. It is, simply, the power the engine develops, divided by the vehicle's (or engine) vehicles (or engines), including automobiles, motorcycles, aircraft, and armoured fighting vehicles. It is, simply, the power the engine develops, divided by the vehicle's (or engine) vehicles (or engines), including automobiles, motorcycles, aircraft, and armoured fighting vehicles. It is, simply, the power the engine develops, divided by the vehicle's (or engine) vehicles (or engines), including automobiles, motorcycles, aircraft, and armoured fighting vehicles. It is, simply, the power the engine develops, divided by the vehicle's (or engine) video game based on the professional wrestling TV show WCW Monday Nitro. Released by THQ for the PlayStation game console in 1997, the game featured a

Missi Romero

NN bio. Only claim to notability is she once dated a (now married) rock star. Content borders on attack page. keepsleeping say what 21:45, 6 December 2005 (UTC)
- Pretty much in my view. Delete with celerity. Tonywalton downhill skiier, winning a bronze medal in slalom at the 1998 Winter Olympics in Nagano, and a World Championship gold medal in 1999. No other Australian has ever come close to winning a prominent alpine skiing competition. Steggall's long Olympic career extended from Albertville in 1992 to Salt Lake City in 2002. Lat