Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Tšetšenia

Tšetšenia

Tšetšenian tasavalta (venäjäksi: Чеченская Республика; Tšetšenskaja respublika, tšetšeeniksi: Нохчийн Республика; Noxçiyn Respublika) on Venäjän federaation tasavalta. Se sijaitsee Kaukasiassa, Venäjän eteläisessä liittopiirissä (federalnyj okrug). Tšetšenian rajanaapurit ovat Stavropolin aluepiiri (kraj) pohjoisessa, Dagestanin tasavalta idässä, itsenäinen Georgia etelässä ja Venäjän federaation Ingušian ja Pohjois-Ossetian tasavallat lännessä.

Historia

Venäjän vaikutus Kaukasiassa alkoi jo 1500-luvulla Iivana IV:n perustettua Tarkin 1559, jossa ensimmäinen kasakka-armeija oli sijoitettuna 1587. Myöhemmin alue kuului Krimin kaanikuntaan, joka liitettiin Venäjään 1783. Keisarikunnan armeijat saapuivat nykyisen Tšetšenian alueelle 1830-luvulla turvaamaan Venäjän etupiiriä Osmanien valtakuntaa vastaan. Tšetšeeniheimojen vastarintaa johti kansallissankari imaami Šamil, joka vangittiin ja karkoitettiin 1859. Sodan myötä kaukasialaisia muutti Turkkiin ja Lähi-itään, ja tilalle muutti armenialaisia ja kasakoita. Tšetšenia liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1859 ja Neuvostoliiton aikana se oli osa Tšetšeeni-ingušian sosialistista neuvostotasavaltaa. Tasavalta sai autonomian 1936. Toisen maailmansodan aikana tšetšeenejä syytettiin yhteistyöstä Saksan kanssa ja Josif Stalin siirrätytti lähes koko väestön maanpakoon Kazakstaniin. Yli neljännes tšetšeeneistä kuoli karkoituksen aikana. Tšetšeenit rehabiloitiin ja heidän sallittiin palata kotiseuduilleen vuonna 1957 Stalinin kuoleman jälkeen. Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä Tšetšenian tasavallan johtajat julistautuivat itsenäisiksi 6. syyskuuta 1991. Entinen kenraali Džohar Dudajev syrjäytti kaappauksella maan kommunistijohdon. Hänet valittiin maan johtoon vaaleilla 27.10.1991. Hän julisti maan yksipuolisesti itsenäiseksi Venäjän federaatiosta marraskuussa. Itsenäisyyden tunnustivat Georgian vallankaappauksella jo syrjäytetty hallitus ja Afganistan Taliban-liikkeen noustua valtaan 1996. Vuonna 1992 inguušien Ingušia erosi Tšetšeeni-Ingušian tasavallasta ja jäi Venäjän yhteyteen. Uuden valtion hallintoa vastaan aloitettiin sissisota vuoden 1993 puolivälissä ja keväällä 1993 sissisotaa käyvä puoli pyysi apua Venäjältä. Dudajev hajotti maan parlamentin. Lokakuussa 1994 Venäjän tukemat sissijoukot yrittivät vallankaappausta. Venäjän armeija aloitti Boris Jeltsinin käskystä hyökkäyksen joulukuussa 1994 (katso: ensimmäinen Tšetšenian sota). Dudajev sai surmansa iskussa huhtikuussa 1996. Presidentin tehtäviä alkoi hoitamaan Zelimhan Jandarbijev. Toukokuussa solmittiin tulitauko, mutta se ei pitänyt. Sota päättyi Hasavjurtin rauhansopimukseen ja Venäjän vetäytymiseen. Tulitauko solmittiin 27. tammikuuta 1997. Kysymys maan itsenäisyydesta jätettiin 31. joulukuuta 2001 jälkeen. Tammikuussa 1997 presidentiksi valittiin Aslan Mashadov. Hän vieraili Moskovassa, jolloin allekirjoitettiin lopullinen rauhansopimus. Elokuussa 1997 Mashadov ilmoitti oikeuslaitoksen siirtyvän islamilaiseen šaria-lakiin, mikä näkyi mm. julkisina teloituksina. Tammikuussa 1998 sissipäällikkö Šamil Basajev muodosti hallituksen. Hän erosi kuitenkin jo heinäkuussa. Suosionsa menettänyttä Mashadovia vastaan tehtiin lukuisia murhayrityksiä, maalikuussa 1999 jo neljäs. Vuoden 1999 aikan Tšetšenian ja Venäjän rajalla tapahtui lukuisia aseellisia yhteenottoja. Tšetšeenit kaappasivat mm. YK:n työntekijöitä ja venäläisiä virkamiehiä. Toinen Tšetšenian sota alkoi 1999. Syynä oli Basajevin naapuritasavaltaan Dagestaniin johtama hyökkäys ja noin 300 kuolonuhria vaatineet kerrostaloräjäytykset elo–syyskuussa 1999 Moskovassa ja Dagestanissa. Venäjän lehdistö syytti iskuista tšetšeenikapinallisia ja he puolestaan Venäjää. Sota alkoi 1. lokakuuta 1999 ilmaiskuilla joilla Venäjän armeija vältti ensimmäisen sodan raskaat miestappiot. Huolimatta Venäjän voitosta, islamilaiset militantit Šamil Basajevin johtamina jatkavat sissisotaa Venäjän joukkoja ja Venäjän asettamaa Tšetšenian hallitusta vastaan. Noin 280 000 ihmista pakeni tasavallasta, valtaosa Ingušiaan. Lisäksi maassa oli 150 000 sisäistä pakolaista. Separatistihallinnosta käytetään nimitystä Itškerian tšetšeenitasavalta.

Politiikka

Tšetšenia on Venäjän federaation tasavalta, sen perustuslaki astui voimaan 2. huhtikuuta 2003 23. maaliskuuta järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Yli 70 prosenttia Tšetšenian asukkaista kannattaa pysymistä osana Venäjän federaatiota, myös Venäjää arvostelevien tahojen järjestämissä kyselyissä. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Ahmad Kadyrov, entinen separatistinen sotapäällikkö, jonka separatistit tuomitsivat petturiksi. Kadyrov sai 83% äänistä kansainvälisesti tarkkaillussa vaalissa 5. lokakuuta 2003. Kaikki eivät hyväksyneet vaalin tulosta, ja syyttivät Venäjän armeijan sotilaita äänestäjien pelottelusta ja vaaliuurnien väärentämisestä. Hänellä ei myöskään ollut merkittäviä vastaehdokkaita. Kadyrov murhattiin pommilla 9. toukokuuta 2004 Grozyin stadionilla voitonpäivän juhlallisuuksien yhteydessä. Iskussa sai surmansa 12 yhteensä ja 56 loukkaantui. Kadyrovia vastaan oli tehty tusina murhayrityksiä jo aiemmin. Uusi presidentinvaali suoritettiin 29. elokuuta 2004. Alu Alhanov, entinen sisäministeri sai 74% äänistä 85,2% äänestysaktiivisuudella. Alhanov oli Kremlin tukema ehdokas. Tarkkailijat, mukaan lukien Yhdysvaltain sisäministeriö ja Helsinki-ryhmä kritisoivat merkittävän vastaehdokkaan, liikemies Malik Saidullajevin ehdokkuuden eväämistä korkeimmassa oikeudessa. Vaalia valvoivat IVY ja Saudi-Arabia, länsimaiset tarkkailijat eivät osallistuneet kutsusta huolimatta. Vaaleilla valitun hallituksen lisäksi maassa on itse itsensä valtaan asettanut separatistinen hallitus, joka pitää Tšetšeniaa itsenäisenä valtiona nimellä Itškerian tšetšeenitasavalta. Tätä hallintoa ei tunnusta mikään hallitus, mutta jotkin Euroopan ja arabimaat ovat antaneet sen jäsenille turvapaikkoja, huolimatta Venäjän vaatimuksesta luovuttaa sen terroristeiksi syytetyt jäsenet. Tämän hallituksen presidentti on Abdul-Halim Saidulajev ja ulkoministeri Iljas Ahmadov. Aslan Mashadov valittiin 27.1.1997 pidetyissä ETYJin ja EN:n valvomissa vaaleissa Itškerian presidentiksi. Mashadov sai 63,8% äänistä. Hänen kauttaan jatkettiin, koska sodan aikana ei voitu järjestää uusia vapaita vaaleja. Hän ei voinut osallistua vuoden 2003 vaaleihin separatistipuolueen ollessa kielletty ja ollessaan syytettynä terrorismista Venäjällä. Mashadov pakeni toisen Tšetšenian sodan edellä etelään separatistien hallitsemille alueille maan eteläosiin, ja 8. maaliskuuta 2005 venäläisviranomaiset ilmoittivat tämän kuolleen venäläisjoukkojen hyökkäyksessä Tolstoi-Jurtin kylään Groznyin pohjoispuolella. Väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin kansainvälisesti lähes tuntematon šeikki Abdul-Halimin nimeä käyttävä korkeimman šaria-oikeuden puheenjohtaja, joka on syntynyt Tshetsheniassa Argunin kaupungissa. Todellisen vallan uskotaan kuitenkin siirtyneen komentaja Abdallah Shamil Abu Idrisille, joka tunnetaan kansainvälisesti paremmin nimellä Šamil Basajev.

Hallinnollinen jako

šeikki Abdul-Halimin Tšetšenia on jaettu muiden autonomisten tasavaltojen ja alueiden tapaan piireihin (районы): # Naurskin piiri (Наурский район) # Shelkovskoin piiri (Шелковской район) # Nadteretšnin piiri (Надтеречный район) # Groznenski piiri (Грозненский район) # Gudermesski piiri (Гудермесский район) # Sunženski piiri (Сунженский район) # Atšhoy-Martanovskin piiri (Ачхой-Мартановский район) # Urus-Martanovskin piiri (Урус-Мартановский район) # Šalinskin piiri (Шалинский район) # Kurtšalojevskin piiri (Курчалоевский район) # Itum-Kalinskin piiri (Итум-Калинский район) # Shatojskin piiri (Шатойский район) # Vedenski piiri (Веденский район) # Nožai-Jurtovskin piiri (Ножай-Юртовский район) # Sharojskin piiri (Шаройский район)

Väestöjakauma

Suurin osa tšetšeeneistä on sunni-muslimeja, johon uskoon kansa kääntyi 1500–1700 luvuilla. Neuvostoliiton loppuvaiheissa maassa oli 23% venäläisiä (269 000 1989) Suurin osa venäläisväestöstä on paennut maasta sotien vuoksi ja 1990-luvun lopussa noin 60 000 oli jäljellä. Viralliset kielet ovat tšetšeeni ja venäjä. Tšetšeenin kieli kuuluu pohjois-keskiseen kaukasialaiseen kieliryhmään jonka sukulaiskieliä ovat inguuši ja batsb. Väestönkasvu on nopeaa, ja väestö on keskimäärin yksi nuorimpia Venäjällä.

Kirjallisuuta


- Tšetšenian historiaa on Antero Leitzingerin kirjassa Tshetsheenit – Pohjois-Kaukasuksen historiaa ja Groznyin taistelu 24.1.1995 saakka.
- Toista Tšetšenian sotaa Anna Politkovskajan kirjassa "Toinen Tshetshenian sota", sekä eversti Erkki Nordbergin tutkimuksessa Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla.
- Džohar Dudajevin lesken Alla Dudajevan kirjoittama kirja "Miljoni esimene" on julkaistu viroksi. Siinä kerrotaan Tšetšenian historiasta ja ensimmäisestä Tšetšenian sodasta. Kirjan lopussa on kronologia, jonka on kirjoittanut virolainen kansanedustaja Andres Herkel.

Muuta


- Kielitoimiston ohjeiden mukaan Tšetšenia on kirjoitettava š-kirjaimilla, eikä š-kirjainta tule kirjoittaa esimerkiksi "sh".

Aiheesta muualla


- [http://chechnya.gov.ru/ Tšetšenian tasavallan virallinen sivusto] (venäjäksi)
- [http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/index.htm Suomi-Tshetshenia -seura]
- [http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/laki.htm Tšetšenian perustuslaki] (englanniksi)
- [http://www.kavkazcenter.com/eng/ Kavkaz-Center Chechen independent international Islamic Internet agency] (tšetšeenisissien sivusto)
- [http://www.chechenpress.co.uk/english/index.shtml separatistien uutistoimisto]
- [http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/tshetshenia_vapaaksi.htm Tšetšenian historiaa viitetiedoin]
- [http://www.chechnya-mfa.info/ Itškerian (itsenäisyyttä kannattava) ulkoasiainhallinto] (englanniksi) Luokka:Tšetšenia ko:체첸 공화국 ja:チェチェン共和国

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit


- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet


- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad
- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin
- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit


- Moskova
- Pietari

Autonominen alue


- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat


- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
PvmSuomalainen nimiPaikallinen nimiHuomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuutauusivuosiНовый годvaltiollinen juhlapäivä
7. tammikuutaortodoksinen jouluРождествоvaltiollinen juhlapäivä
23. helmikuutaisänmaan puolustajan päiväДень защитника отечестваvaltiollinen juhlapäivä
8. maaliskuutakansainvälinen naistenpäiväМеждународный женский деньvaltiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuutakevään ja työn juhlaПраздник весны и трудаvaltiollinen juhlapäivä
9. toukokuutavoitonpäiväДень Победыvaltiollinen juhlapäivä
12. kesäkuutaVenäjän Federaation kansallispäiväДень независимостиvaltiollinen juhlapäivä
4. marraskuutakansallisen yhtenäisyyden päivävaltiollinen juhlapäivä
12. joulukuutaperustuslain päiväДень конституцииvaltiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla


- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Tasavalta

Tasavalta on valtiomuoto, jossa kansa toimii johtajana ja jossa poliittinen valta perustuu ainoastaan kansan itsemääräämisoikeuteen. Tasavaltojen päämies on yleensä presidentti, mutta esimerkiksi Sveitsissä on sen sijaan seitsenhenkinen edustajisto. Presidentin valta-asema voi vaihdella hyvinkin suuresti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti on samalla hallituksen johtaja, mutta Saksan presidentin virka on lähinnä seremoniallinen. Tasavallan ja monarkian ero ei välttämättä ole suuren suuri, jos kuninkaan velvollisuudet ovat lähinnä seremonialliset. Näin voidaan väittää olevan esimerkiksi pohjoismaisissa monarkioissa. Luokka:Politiikka Luokka:Valtiomuodot ja:共和制 simple:Republic

Dagestan

Dagestan on tasavalta Itä-Euroopassa Kaukasiassa Kaspianmeren rannalla. Dagestan kuuluu Venäjän federaatioon. Se rajoittuu pohjoisessa Kalmukiaan, idässä Kaspianmereen, etelässä Azerbaidžaniin, lounaassa Georgiaan, idässä Tšetšeniaan ja luoteessa Stavropolin aluepiiriin. Tasavallan pääkaupunki on Mahatškala. Maan nimi tulee tataarin kielestä ja se tarkoittaa ”Vuorimaata”.

Maantiede

Maantieteellisesti Dagestan voidaan jakaa 5 osaan: Kaspianmeren rannikko ja soinen tasanko Terek ja Sulak jokien välissä on alankoa, Terekin pohjoispuolinen alue on Nogaiaroa, maan eteläosaa hallitsevat korkeat Kaukasusvuoret, maan sisäosat ovat vuorista ylätasankoa ja tämän ylätasangon ja rannikon alangon välillä on kumpuilevaa ylänköä. Dagestanin korkein vuori on Bazar-Dyuzi (4 480 m), joka sijaitsee Azerbaidžanin vastaisella rajalla.

Vesistöt

Alueella virtaa monia jokia, jotka saavat alkunsa Kaukasukselta ja laskevat Kaspianmereen. Näistä merkittävimmät ovat Terek, Sulak, Samur ja Ulluchauy sekä Kalmukian vastaisen rajan muodostava Kuma.

Kasvillisuus

Eniten metsiä on Kaukasusvuorten rinteillä ja niiden pohjoispuolella. Yleisimmät puulajit ovat tammi, pyökki, valkopyökki, koivu, ja mänty.

Ilmasto

Ilmasto on keskimäärin lämmin ja kuiva, mutta alueiden välillä on tietenkin vaihteluita. Tammikuun keskilämpötila vaihtelee rannikon alankoalueella +1,4 ˚C ja -3 ˚C välillä. Vuoristoalueilla on kylmempää, siellä lämpötila vaihtelee -5 ˚C ja -11 ˚C. Heinäkuun keskilämpötila koko maassa on +24 ˚C. Maan pohjoisosassa Nogaiarolla sataa keskimäärin 200-300 mm vuodessa. Kaukasuksella maan eteläosassa sademäärässä on suuria eroja, runsassateisimmilla alueilla keskimäärin 600-800 mm ja joillakin alueilla ei juuri ollenkaan. Kuva:_kartta.

Väestö

Etniset ryhmät

Kuva:_kartta. Dagestan on yli 30 etnisen ryhmän koti. Neuvostoaikana pienempiä etnisiä ryhmiä luettiin isompiin, kunnes ne oli yhdistelty 6 kansallisuudeksi. Tästä huolimatta eri kansat säilyttivät kuitenkin identiteettinsä. Suurimmat etniset ryhmät ovat avaarit 27,5 %, gardit 15,6 %, kumykit 12,9 % ja lezgit 11,3 %. Lisäksi on venäläisiä 9,2 %, lakeja 5,1 %, tabasareja 4,3 %, azereja 4,2 %, tšetšeenejä 3,2 %, nogaita 1,6 %, (vuoristo)juutalaisia 0,5 % ja muita 4,6 % (mm. rutuleja, aguleja, osseetteja, taatteja, ukrainalaisia, balkaareja ja tataareja). Dagestanin alkuperäiskansat muodostavat noin 80 % maan väestöstä. Nämä Dagestanin alkuperäiskansat puhuvat yli 30 kieltä, mutta vain 6 niistä on kirjakieliä. Ja pelkästään näissä 6 kielessä on yli 40 murretta.

Suurimmat kaupungit

Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Mahatškala (334 500 as.) Kaspianmeren rannikolla. Muita suuria kaupunkeja ovat Derbent (90 100 as.) myöskin rannikolla, Hasavjurt (83 800 as.) maan länsiosassa, Kaspijsk (67 900 as.) rannikolla, Bujnaksk (58 200 as.)pääkaupungin lounaispuolella ja Kizljar (30 000) Terekin varrella.

Hallinnollinen jako

Dagestan on jaettu 41 piiriin ja 10 kaupunkiin.

Politiikka

Talous

Dagestanin talous keskittyy öljyn ja maakaasun tuotantoon sekä kemikali-, koneenrakennus-, tekstiilinvalmistus-, elintarvike- ja metsäteollisuuteen. Öljyesiintymät sijaitsevat kapealla rannikkoalueella. Dagestanin maaperässä arvellaan lisäksi olevan 280 miljoonaa tonnia öljyä ja maakaasua, mutta niiden hyödyntämistä vaikeuttaa kuitenkin epätasainen ja vuoristoinen maa. Maanviljelys on keskittynyt vehnän ja hedelmien sekä viininviljelykseen. Karjatalous on keskittynyt naudan lihan, maidon, lampaanlihan ja -villan tuotantoon. 1990-luvun alussa Sulak-jokeen rakennettiin useita vesivoimaloita. Mahatškalasta on rautatieyhteydet pohjoiseen Astrahaniin ja Grozniin, sekä etelään Bakuun. Tasavallan halki kulkee etelä-pohjoissuunnassa myös tärkeä valtatie. Lentoyhteyksiä on suurimmissa kaupungeissa.

Uskonto

Dagestanin asukkaista suurin osa on islaminuskoisia. Suurin ei-islaminuskoinen ryhmä on venäläiset, jotka ovat ortodoksikristittyjä.

Koulutus

Dagestanin valtion yliopisto (per. 1931) sijaitsee Mahatškalassa. Siellä toimivat myös Dagestanin teknillinen instituutti, Dagestanin valtion lääketieteellinen instituutti ja Dagestanin maatalousinstituutti sekä muita akatemioita ja instituutteja.

Historia

Varhaista historiaa

Ihmisasutusta on Dagestanin alueella ollut jo kivikaudella. Alue on aikojen saatossa kuulunut moniin valtioihin, mm. Alaniaan ja Persiaan sekä arabien, mongolien ja Venäjän valtakuntiin.

Osaksi Venäjän keisarikuntaa

Venäläiset tunkeutuivat alueelle ensimmäistä kertaa 1400-luvulla. Dagestan siirtyi Gulistanin sopimuksen perusteella Persialta Venäjälle vuonna 1813. Dagestanilaiset taistelivat kuitenkin pitkään tämän jälkeen, yhdessä tšetšeenien kanssa venäläisiä valloittajia vastaan. Tällä Dagestanin puolustustaitelulla oli 3 merkittävää johtajaa: šeikki Gazi Muhammed (1828-1832), Hamzat-Bey (1832-1834) ja Shamil (1834-1859). Šeikki Gazi Muhammed julisti pyhän sodan eli jihadin Venäjää vastaan 1800-luvun alussa. Venäjä sai Dagestanin haltuunsa vasta Shamilin antautumisen jälkeen vuonna 1859. Tämän jälkeen Dagestania hallitsivat Venäjän asevoimat. Kun Venäjän ja Turkin välillä syttyi sota vuonna 1877, alkoivat kapinat uudelleen sekä Dagestanissa että Tšetšeniassa. Nämä kapinat kuitenkin kukistettiin, tosin vuoristoon jäi alueita, joihin Venäjä ei pystynyt valtaansa ulottamaan.

Dagestanin emiraatti

Venäjän vallankumouksen ja sitä seuranneen sisällissodan aikana Dagestanissa käytiin voimakkaita taisteluita. Dagestan julistautui 1919 Dagestanin emiraatiksi ja eronneeksi Venäjästä.

Osaksi Neuvostoliittoa

Seuraavana vuonna Dagestanin emiraatti joutui kuitenkin Neuvostoliitton haltuun. Dagestanista tuli autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 20. tammikuuta 1921. Alueella sattui voimakas maanjäristys 14. toukokuuta 1970, joka aiheutti tuhoja varsinkin pääkaupungissa.

Osana Venäjän federaatiota

Vuonna 1990 Dagestan julistautui suvereeniksi tasavallaksi vastoin Neuvostoliiton keskushallinnon tahtoa. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Dagestanin tasavalta jäi Venäjän yhteyteen. Tasavallassa toimii monia aseistautuneita puolisotilaallisia ryhmiä. Toukokuussa 1998 sissit hyökkäsivät hallintorakennukseen pääkaupungissa. Radikaalit wahhabimuslimisissit julistivat kesällä 1999 Dagestanin itsenäiseksi islamilaiseksi tasavallaksi. Samalla sissit julistivat myös pyhän sodan eli jihadin venäläisiä vastaan. Dagestanin eri kansallisuuksilla on sisäisiä alueriitoja, varsinkin avaarien ja lakien välit ovat kireät. Maan länsiosassa asuvat noin 80 000 tšetšeeniä puolestaan halusivat liittyä itsenäistyneeseen Tšetšeniaan 1990-luvulla. Lisäksi maan eteläosassa ja Azerbaidžanissa asuvat lezgit tavoittelevat itsenäisyyttä. Luokka:Dagestan Luokka:Kaukasia ko:다게스탄 공화국 ja:ダゲスタン共和国

Ingušia

Ingušia (myös Ingušetia) on tasavalta Itä-Euroopassa Kaukasiassa. Ingusian tasavalta kuuluu Venäjän federaatioon. Se rajoittuu idässä idässä ja koillisessa Tšetšeniaan, etelässä Georgiaan, lännessä ja pohjoisessa Pohjois-Ossetiaan.

Maantiede

Ingušian pinnanmuodot ovat hyvin vaihtelevat. Maan eteläosaa hallitsee Kaukasusvuoristo, jonka korkein kohta Ingušian alueella on Stolovaja 2993 m. Maan pohjoisosassa puolestaan on tasankoja, jotka liittyvät niiden pohjoispuolella olevaan Nogaiaroon. Suurin joki on Terekiin laskeva Sunža sekä sen sivujoki Assa. Ingušiassa vallitsee mannerilmasto. Keskilämpötila on tammikuussa -7 °C ja heinäkuussa +22 °C. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 1 200 mm.

Väestö

Ingušian väkiluku on 488 000 ja väentiheys 52,5 as/km². Enemmistö asukkaista on ingušeja. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Ingušiassa oli 467 294 asukasta, joista oli inguušeja 361 057 (77,27 %), tšetšeenejä 95 403 (20,42 %), venäläisiä 5 559 (1,19 %) ja muita 5 234 (1,12 %). Ingušit kutsuvat itseään nimellä galgai ja he puhuvat kaukasialaisiin kieliin kuuluvaa inguušin kieltä. He ovat läheistä sukua tšetšeeneille. Ingušian suurin kaupunki on entinen pääkaupunki Nazran (76 200 as.). Muita kaupunkeja ovat Malgobek (35 700 as.), Karabulak (18 700 as.) ja nykyinen pääkaupunki Magas. Maan väestöstä asuu kaupungeissa 42,5 %.

Hallinnollinen jako

Ingušia on jaettu hallinnollisesti 4 piiriin ja 3 suoraan tasavallan hallinnon alaiseen kaupunkiin (Nazran, Malgobek ja Magas). Maan pääkaupunkina oli vuoteen 2002 asti Nazran. Nykyinen pääkaupunki on Magas.

Talous

Ingušia on pääasiassa maatalousaluetta. Maanviljelys on keskittynyt pohjoisosan tasangoille ja siellä viljellään vihanneksia, hedelmiä ja viljaa. Kastelualueilla viljellään lisäksi riisiä. Lampaisiin ja vuohiin keskittynyt karjatalous puolestaan on keskittynyt maan eteläosan ylängöille. Ingušiassa tuotetaan myös öljyä ja maakaasua. Teollisuuden tärkeimmät alat ovat öljynjalostus-, koneenrakennus- ja elintarviketeollisuus. Öljyntuotanto ja –jalostus ovat keskittyneet maan luoteisosaan Malgobekin kaupungin ympäristöön.

Politiikka

Maan ensimmäinen presidentti oli Ruslan Ašujev. Hänet valittiin presidentiksi 1990-luvun alussa, kun Ingušian tasavalta oli muodostettu.

Kulttuuri

Uskonto

Ingušit kääntyivät ensin kristinuskoon, mutta myöhemmin heidät käännytettiin islamiin. Nykyisin suurin osa Ingušian väestöstä on sunnimuslimeita. Lisäksi on ortodoksivähemmmistö (noin 10 % väestöstä).

Historia

Ingušia oli osa Tšetšeni-Ingušian ASNT:aa, Neuvostoliiton hajoamiseen asti vuonna 1991. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä tšetšenit ja ingušit muodostivat erilliset tasavallat. Venäjä tunnusti Ingušian eron Tšetšeniasta joulukuussa 1992, mikä edellytti Venäjän federaation perustuslain muutosta. Tšetšenian ja Ingušian tekemän sopimuksen mukaan Ingušia jäi osaksi Venäjän federaatiota. Julistus Ingušian valtion suvenerisuudesta Venäjän federaation yhteydessä annettiin Kansankongressin ylimääräisessä istunnossa 15. toukokuuta 1993. Luokka:Ingušia Luokka:Venäjän tasavallat Luokka:Kaukasia ko:잉구슈 공화국 ja:イングーシ共和国

Pohjois-Ossetia

Pohjois-Ossetia-Alania (osseetiksi: Цæгат Ирыстоны Аланийы Республикæ, venäjäksi: Респу́блика Се́верная Осе́тия-Ала́ния; Respublika Tševernaja Osetija-Alanija) on Venäjän federaation subjekti Pohjois-Kaukasiassa, Venäjän eteläisessä liittopiirissä (federalnyj okrug). Alue käsittää Ossetian pohjoisen osan. Sen rajanaapurit ovat Stavropolin aluepiiri (kraj) pohjoisessa, lännessä Kabardi-Balkarian tasavalta, idässä Ingušian ja Tšetšenian tasavallat ja etelässä Georgian valtioon kuuluva, käytännössä itsenäinen Etelä-Ossetia.

Historia

Pohjois-Ossetian asukkaiden esi-isät olivat alaaneja, indoeurooppalaista kieltä puhuvia sotaisia paimentolaisia, jotka asettuivat Kaukasiaan 600-luvulla. 800-luvulla mennessä bysanttilaiset lähetyssaarnaajat olivat käännyttäeet alaanien kuningaskunnan kristinuskoon. Länsi-Alaniaan perustettiin arkkihiippakunta Konstantinopolin partiarkan alaisuuteen. Alania vaurastui silkkitien kaupan ansiosta. Keskiajalla maan jäi useaan otteeseen valloittajien alaisuuteen. Sen valloittivat mongolit ja tataarit 1200-luvulla. Väki tunnettiin nyt osseetteina. Islaminusko tuli alueelle 1600-luvulla. Krimin kaanikunnan ja osmanien hyökkäykset ajoivat osseetit liittoon Venäjän keisarikunnan kanssa 1700-luvulla. Pohjois-Ossetia oli ensimmäinen Venäjän valtaan joutunut alue Kaukasiassa, vuodesta 1774, ja pääkaupunki Vladikavkaz oli ensimmäinen Venäjän tukikohta alueella. Vuoteen 1806 mennessä koko Ossetia siirtyi Venäjän alaisuuteen. Alue kehittyi nopeasti. Gruusian sotilastie Tbilisin ja Vladikavkazin välille valmistui 1799. 1800-luvulla rakennettiin rautatie Vladikavkazista Rostoviin. Ensimmäiset ossetiankieliset kirjat painettiin jo 1700-luvun lopulla. Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen Pohjois-Ossetiasta tuli osa Venäjän federaatioon kuulunutta lyhytaikaista autonomista Vuoristolaisneuvostotasavaltaa (Го́рская АССР 20. tammikuuta 1921–7. heinäkuuta 1924). Sitten autonominen tasavalta jaettiin Kabardi-Balkariaan, Karatšai-Tšerkessiaan, Tšetšeniaan, Pohjois-Ossetian autonomiseen alueeseen ja Ingušiaan. Autonomisesta alueesta tuli heinäkuussa 1924 Pohjois-Ossetian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, osana Venäjän sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa, joulukuussa 1936. Saksalaiset joukot pääsivät toisen maailmansodan aikana myös Pohjois-Ossetiaan. Vladikavkazia kuitenkaan ei pystytty valtaamaan marraskuussa 1942. Pohjois-Ossetiasta tuli ensimmäinen Venäjän SFNT:n osa, joka julistautui suvereeniksi 20. kesäkuuta 1990. Tästä huolimatta se on edelleen osa Venäjän federaatiota. Osa osseeteista asui Etelä-Ossetiassa, joka oli osa Gruusian sosialistista neuvostotasavaltaa. Gruusian itsenäistyttyä Georgiana 1991, se lopetti Etelä-Ossetian autonomisen aseman, ja runsaasti osseetteja pakeni rajan yli Pohjois-Ossetiaan. Sadantuhannen osseettipakolaisen virta aiheutti ongelmia etenkin Prigorodnin piirin (При́городный райо́н) inguušiväestössä. Stalin oli siirtänyt osan Prigorodnista Ingušiasta Pohjois-Ossetiaan 1944, karkoittaessaan inguušit Keski-Aasiaan. Vaikka väki sai myöhemmin palata kotiinsa, alue jäi edelleen kuulumaan Pohjois-Ossetiaan. Etelä-Ossetian pakolaisvirran aiheuttaman konfliktin aikana monet inguušit pakenivat Ingušiaan, eikä riitaa tasavaltojen välillä ole vielä sovittu. Pohjois-Ossetia on saanut myös osansa autonomisten naapuritasavaltojen kriiseistä, verisin tapahtuman oli syyskuun 2004 alussa tšetšeenien suorittaman Beslanin koulukaappaus, jossa 335 siviiliä, monet lapsia saivat surmansa.

Hallinnollinen jako

Beslanin koulukaappaus Pohjois-Ossetia on jaettu piireihin (районы):
- Alagirin piiri (Алагирский район) :Alagirin kaupunki (г.Алагир)
- Ardonin piiri (Ардонский район) :Ardonin kaupunki (г.Ардон)
- Digoran (Дигорский район) :Digoran kaupunki (г.Дигора)
- Irafskin piiri (Ирафский район) :Tsikolan kauppala (с.Чикола)
- Kirovskin piiri (Кировский район) :Eltohoton kauppala (с.Эльхотово)
- Mozdokin piiri (Моздокский район) :Mozdokin kaupunki (г.Моздок)
- Pravoberežnin piiri (Правобережный район) :Beslanin kaupunki (г.Беслан)
- Prigorodnin piiri (Пригородный район) :Oktjabrskojen kauppala (с.Октябрьское) :Lisäksi Pohjois-Ossetiassa on piireihin kuulumaton alue, mikä kuuluu autonomisen tasavallan pääkaupungin, Vladikavkazin kaupungin (г.Владикавказ) suoraan hallintaan.

Väestöjakauma

Väestö: 710000, josta 415000 osseetteja ja 200000 venäläisiä. Osseettiväestö on pääasiassa kristittyjä, joukossa on myös muslimivähemmistö ja he puhuvat osseettia ja venäjää. Osseetin kielen puhujia on noin 500000, 60% Pohjois-Ossetiassa ja 15% Etelä-Ossetiassa Georgiassa.

Maantiede

Luokka:Venäjän tasavallat Luokka:Kaukasia Luokka:Ossetia ko:세베로오세티야 공화국 ja:北オセチア共和国

1500-luku

Tärkeitä tapahtumia


- Pieni jääkausi alkoi Euroopassa.
- Kastilia valloitti Navarran kuningaskunnan 1512. Espanja yhdistyi.
- Osmanien valtakunta saavutti huippunsa Suleiman Suuren aikana (1520—1566). Turkkilaiset piirittivät Wieniä 1529.
- Espanjan konkistadorit valloittivat Asteekkivaltakunnan Meksikossa 1521 ja Inkavaltakunnan Etelä-Amerikassa 1533. Kullan määrä Euroopassa kasvoi voimakkaasti. Hevonen vietiin Amerikkaan.
- Fernão de Magalhães purjehti maailman ympäri.
- Nuijasota Suomessa Ruotsin valtaa vastaan
- Reformaatio:
  - Speyerin valtiopäivillä 1529 joukko ruhtinaita ja keisarillisia kaupunkeja vastustivat Wormsin ediktiä ja tukivat Lutheria.
  - Englannin kuningas Henrik VIII katkaisi välinsä katoliseen kirkkoon ja muodosti anglikaanisen kirkon 1534.
  - Ranskan uskonsodat katolilaisten ja hugenottien välillä (1562—1598)
- Trenton kirkolliskokous (1545—1563) uudisti katolista kirkkoa vastineeksi reformaatiolle.
- Alankomaiden provinssit kapinoivat 1568—1648 Espanjaa vastaan.
- Puola-Liettua muodostettiin (1569—1795).
- Katolilaiset maat ottivat käyttöön gregoriaanisen kalenterin 1582.

Merkittäviä henkilöitä


- Englannin kuningas Henrik VIII, anglikaanikirkon perustaja (1491–1547)
- Ranskan kuningas Frans I, ensimmäinen renessanssimonarkki (1494–1547)
- Osmanien sulttaani Suleiman Suuri, valloittaja ja uudistaja (1494–1566)
- Pyhä Rooman keisari ja Espanjan kuningas Kaarle V (1500–1558), soti lähes jatkuvasti Ranskaa ja osmaneita vastaan samaan aikaan kuin Espanja valloitti Amerikat.
- Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa (s. 1496, hallitsi vuosina 1523 - 1560)
- Espanjan kuningas Filip II, vastauskonpuhdistuksen johtaja (s. 1527, hallitsi 1556–1598)
- Englannin kuningatar Elisabet I (1533–1603)
- Ranskan ja Navarran kuningas Henrik IV, päätti uskonsodat ja yhdisti jälleen valtakunnan (1553–1610).
- Iivana Julma, Venäjän ensimmäinen tsaari
- Thomas More (1478–1535)
- Martin Luther (1483–1546)
- Hernán Cortés (1485–1547)
- Mikael Agricola (1510–1557)
- Miguel de Cervantes (1547–1616)
- William Shakespeare (1564–1616)
- Benvenuto Cellini (1500–1571)

Keksintöjä ja tekniikkaa


- Rukki mullisti tekstiilituotannon.
- Maissi, peruna, suklaa ja tomaatti tuotiin Eurooppaan. Luokka:1500-luku ko:16세기 ja:16世紀 th:คริสต์ศตวรรษที่ 16

Iivana Julma

Iivana IV 25. elokuuta 1530 – 18. maaliskuuta 1584 oli Venäjän ensimmäinen tsaari (keisari). Hänet tunnetaan myös nimellä Iivana Julma (Ivan Grozni). Venäjän traditiossa Iivana Vasilinpoikana, isänsä ja edeltäjänsä Vasili III:n mukaan. tsaari Iivana nousi valtaistuimelle kolmivuotiaana 1533 ja kruunattiin tsaariksi 16-vuotiaana 16. tammikuuta 1547. Hänen hallituskautensa alkuvuosina hän teki monia uudistuksia, uudisti lainsäädännön, perusti vakituisen armeijan, loi maapäivät (Zemski sobor), uudisti paikallishallintoa ja alisti kirkon valtiolle. Hänen hallituskautenaan Venäjälle perustettiin ensimmäinen kirjapaino 1565. Kirjanpainajat joutuivat tosin pakemaan Liettuan suuriruhtinaskuntaan kirjankopioijien painostuksesta. Vuonna 1580 painettiin ensimmäinen koko Raamattu slaaviksi. Iivana avasi uusia kauppareittejä, Vienanmeren Arkangelin englantilaisille kauppiailla ja liitti Venäjään Kazanin (1552) ja Astrakhanin (1556) mongolivaltakunnat, jolloin Volga avautui kaupalle. Tataariväestö tapettiin tai pakkokäännytettiin ja moskeijat poltettiin. Laajentuminen itään onnistui ilman suurempaa vastarintaa, Stroganovin kauppiassuku oli rakentanut kauppalinnoituksia Ob-joen varrelle ja he palkkasivat kasakkapäällikkö Jermak Timofejevitšin avukseen. Hän voitti Siperian mongolikaanin Kuchumin ja valloitti tämän pääkaupungin Kashlikin. Pyhän Basiliuksen (Vasili Autuaan) kirkko eli Pokrovan katedraali rakennettiin Moskovan Kremliin 1555. Iivanan kerrotaan olleen niin ihantunut kirkon kauneuteen, että hän sokaisi arkkitehdit, jotta he eivät pystyisi rakentamaan mitään upeampaa. Vuonna 1565 perustettiin "Opritšnina", suoraan tsaarin alaisuudessa oleva valtakunnan alue, jota hallitsivat suoraan tsaarin alaisuudessa olleet virkamiehet, opritšnikit, jotka pitivät ylimystön ja talonpojat kurissa väkivalloin. Hallintojärjestelmä luotiin vastaneeksi ylimystölle, joka vastusti tsaarin itsevaltaista hallintotapaa. Opritšnikit teloittivat ja takavarikoivat omaisuuksia mielivaltaisesti, tuhansia tapettiin ja järjestelmä peruutettiin viimein 1572. Terrori oli kuitenkin autioittanut alueet joilla se oli voimassa väestön paetessa tsaarin hirmuvaltaa. Vastineeksi säädettiin ensimmäiset lait, jotka rajoittivat talonpoikien muuttovapautta, joka johti sittemmin maaorjuuteen. Surmattuaan suuren määrän ylimystöä ja piispan Iivana nimitti Simemon Bekbulatovitšin koko Venäjän suuriruhtinaaksi vuosiksi 1574–1576 ja lähti Moskovasta. Iivanan hallinnon jälkipuolisko oli vähemmän menestykäs. Länsilaajeneminen pysähtyi Liivinmaan sotiin Ruotsia, Puola-Liettuaa ja Saksalaista ritarikuntaa vastaan. 22-vuotinen sota raunioitti talouden ja armeijan, ja pieniä alueita länsirajan läheisyydestä jouduttiin luovuttamaan. Iivanan paras ystävä ja neuvonantaja, ruhtinas Andrei Kurbski loikkasi puolalaisten puolelle ja hänen vaimonsa kuoli, mahdollisesti ylimystön murhaamana. Iivanasta tuli epätasapainoinen ja väkivaltainen. Sotaväenotot Liivinmaan sotaa varten johtivat väestökatoon ja nälänhätään. Venäjän ennen rikkaimmasta alueesta tuli köyhin. Erimielisyydestä Novgorodin kanssa hän määräsi kaupungin asukkaat tapettaviksi. 1500 ylimystä ja lukuisa, erikseen laskematon joukko vähäisempää väkeä surmattiin. 1581 Iivanan väitetään raivoissaan surmanneen oman poikansa Ivanin. Iivanan kuoleman jälkeen valtakunta jäi hänen mielisairaalle pojalleen Fjodor I:lle (1584–1598). Käytännön asiat jäivät langolle, Boris Godunoville. Fjodor I kuoltua ilman perillistä Rurikin hallitsijasuku, joka oli hallinnut Novgorodissa ja Moskovassa vuodesta 862 sammui. Fjodorin vaimo Irina meni luostariin ja Boris Godunov kruunattiin tsaariksi. Hänen aikanaan Moskovaan perustettiin patriarkan istuin ja Ruotsi ja Puola karkoittivat venäläiset Baltiasta (Täyssinän rauha 1595). Vuosina 1601–1603 koettiin suuri nälänhätä. Godonov kuoli 1605 ja hänen valtaistuimelle noussut poikansa, Fjodor II surmattiin ja Puolan tukemana kruununtavoittelija, joka väitti olevansa Iivanan (vuonna 1591 kuollut) poika Dimitri, kruunattiin tsaariksi. Väkijoukko murhasi vale-Dimitrin pian ja Venäjällä alkoi sisällissota, sekasorron aika (Smutnoje Vremja), jolloin Puolan joukot miehittivät Moskovan. Katso myös: Venäjän hallitsijat Luokka:Venäjän hallitsijat ja:イヴァン4世

1559

Vuosisadat: 1400-luku - 1500-luku - 1600-luku Vuosikymmenet: 1500 1510 1520 1530 1540 - 1550 - 1560 1570 1580 1590 1600 Vuodet: 1554 1555 1556 1557 1558 - 1559 - 1560 1561 1562 1563 1564 ----

Tapahtumia


- Mustalaiset eli romanit tulivat Suomeen Turun kautta Ruotsista
- Vatikaani perustaa kiellettyjen kirjojen listan

Syntyneitä


-

Kuolleita


- 10. heinäkuuta - Ranskan kuningas Henrik II
- Kristian II, Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kalmarin unionin aikana Luokka:1500-luku ko:1559년

1783

Tapahtumia


- Immanuel Kantin kirja Prolegomena zu einer Jeden Künftigen Metaphysik ilmestyi.
- Antoine Lavoisierin kirja Reflexions sur le Phlogistique ilmestyi.
- Britit perääntyivät New Yorkista, Amerikan vallankumous päättyi.
- Bahrain irtautui Persiasta.
- Sevastopol perustettiin.
- Marsin kaasukehä havaitaan ensimmäistä kertaa.

Syntyneitä


-

Kuolleita


- 18. syyskuuta - Leonhardt Euler, sveitsiläinen matemaatikko Luokka:1700-luku ms:1783 ko:1783년 simple:1783

Šamil

Imaami Šāmil (1797?–maaliskuu 1871) oli Dagestanin avaarien hengellinen johtaja ja sotapäällikkö, joka vastusti 25 vuotta Venäjän laajentumista Kaukasiaan (1817–1859). Hän oli myös Dagenstanin ja Tšetšenian kolmas imaami (1834–1859). Šamil syntyi Gimryn kylässä nykyisessä Dagenstanissa. Hänen isänsä oli vapaa vuokraisäntä, mikä salli Šamilin opiskella arabiaa, logiikkaa ja muita aiheita. Hän sai maineen oppineena miehenä. Šamil liittyi suufilaiseen muridilahkoon ja teki pyhiinvaelluksen Mekkaan 1828, jossa hän tapasi Abdel Kadirin, jolta hän oppi sissisotataktiikoita. Šamilin aikoina Kaukasian muslimikansat olivat sodassa Venäjän kanssa. Iivana Julman ajoista lähtien Venäjä oli laajentunut Kaukasusta kohti ja valloitti alueen Osmanien valtakunnalta. Dagenstan oli joutunut Venäjän haltuun Persialta 1813. Muslimit tunsivat elämäntapansa uhatuksi, ja julistivat pyhän sodan venäläisiä vastaan. Joukkojen johtajana oli tuolloin mullah Ghāzī Muḥammad. Šahil oli Ghazin lapsuudenystäväjä, ja hänestä tuli hänen oppilaansa. Ghazi kuoli taistelussa 1832 ja hänen seuraajansa Gamzat Bekin surmasivat hänen omat miehensä. Šamil valittiin 1834 Dagenstanin kolmanneksi imaamiksi ja vastarinnan johtajaksi. Hän tuli tunnetuksi nimellä al-Imam al-Azam, koko Kaukasian johtaja. Hän perusti Kaukasiaan ensimmäisen jonkinlaisen paikallisen valtakunnan. Aikaisemmin kaikki kylät olivat olleet käytännössä riippumattomia. Šamil laajensi dagenstani- ja tšetšeenijoukkoja ja voitti monia taisteluja venäläisiä vastaan vuoteen 1859 asti. Hän käytti tehokkaasti sissitaktiikoita. Venäjä aloitti uuden sotaretken 1838, vaikka kapinallisten päätukikohta Ahulgo valloitettiin, Šamilia ei saatu kiinni. Vuonna 1857 venäläiset päättivät päästä eroon Šamilista, jonka maine oli levinnyt Länsi-Eurooppan asti, ja joka oli saavuttanut legendan maineen paikallisten joukossa. Suuri ja hyvinvarustettu armeija valtasi Šamilin linnoituksen Vedenossa huhtikuussa 1859 ja hän piiritettiin joukkoineen Ghunibissa. Elokuun 25. (6. syyskuuta uutta lukua) Šamil tunnusti vastarinnan toivottomuuden ja antautui. Tämä päätti myös Kaukasian vuoristolaisten muun vastarinnan. Šamil vietiin Pietariin keisari Aleksanteri II:n nähtäväksi ja karkottettiin Kalugaan, Moskovan eteläpuolelle. Vuonna 1869 hän sai keisarilta luvan pyhiinvaellukseen Mekkaan, jonne hän matkusti Konstantinopolin kautta. Hän kuoli Medinassa 1871 ja haudattiin Jannatul Baqiin. Hänen kahdesta pojastaan tuli keisarillisen armeijan upseereita. Luokka:Tšetšenia Samil ja:シャミール

1859

Tapahtumia


- Charles Darwin julkaisee Lajien synnyn, evoluutioteorian perusteoksen.

Syntyneitä


- 4. huhtikuuta - Aleksandr Popov, fyysikko ja radion varhainen kehittäjä († 1905)
- 15. toukokuuta - Pierre Curie, fyysikko
- 12. kesäkuuta - Leopold Ferdinand Elie Victor Albert Marie - Belgian kuningas Leopold II:n poika.
- 4. elokuuta - Knut Hamsun, norjalainen kirjailija
- 16. syyskuuta - Yuan Shikai, kiinalainen sotilasjohtaja ja poliitikko

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1859 ko:1859년 simple:1859 th:พ.ศ. 2402

1859

Tapahtumia


- Charles Darwin julkaisee Lajien synnyn, evoluutioteorian perusteoksen.

Syntyneitä


- 4. huhtikuuta - Aleksandr Popov, fyysikko ja radion varhainen kehittäjä († 1905)
- 15. toukokuuta - Pierre Curie, fyysikko
- 12. kesäkuuta - Leopold Ferdinand Elie Victor Albert Marie - Belgian kuningas Leopold II:n poika.
- 4. elokuuta - Knut Hamsun, norjalainen kirjailija
- 16. syyskuuta - Yuan Shikai, kiinalainen sotilasjohtaja ja poliitikko

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1859 ko:1859년 simple:1859 th:พ.ศ. 2402

1936

Tapahtumia


- 20. tammikuuta - Edward VIII nousi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin kuninkaaksi ja Intian keisariksi isänsä, Yrjö V:n kuoleman jälkeen.
- 23. tammikuuta - Suomessa sisäministeriö kielsi nuorisojärjestö Sinimustien toiminnan.
- 6. - 16. helmikuuta talviolympialaiset Garmisch-Partenkirchenissä, Saksassa
- 26. helmikuuta - 1400 sotilasta valtasi hallintorakennukset Tokiossa. He vaativat kenraali Kazushige Ugakin pidätystä ja Sadao Arakin nimitystä Kwantungin armeijan johtoon. Hirohito määräsi 123 salaliittolaista pidätettäviksi. 19 teloitettiin heinäkuussa.
- 7. maaliskuuta - Versaillesin rauhan vastaisesti Saksan miehittää Reininmaan.
- 1. huhtikuuta - Itävaltaan yleinen asevelvollisuus.
- 5. huhtikuuta ja 6. huhtikuuta - Kaksi eri tornadoa iskee Tupeloon, Mississippiin ja Gainesvilleen, Georgiaan surmaten 233 ja 203 ihmistä.
- 7. huhtikuuta - Cortes erottaa Espanjan presidentin Alcala Zamoran.
- 20. huhtikuuta - Abessinia evakuoi Addis Abeban
- 2. toukokuuta - Keisari Haile Selassie pakeni Adeniin.
- 5. toukokuuta - Italia valloitti Addis Abeban.
- 9. toukokuuta - Italia liitti virallisesti Etiopian itseensä.
- 28. toukokuuta - Alan Turing lähetti On Computable Numbersin julkaistavaksi
- 17. heinäkuuta - Espanjan sisällissota: Kapina Marokossa. Francisco Franco ja muut kenraalit liittyvät vallankaappaukseen vasemmistohallitusta vastaan.
- 18. heinäkuuta - Francon joukot nousevat maihin Marokossa ja Barcelonassa.
- 5. elokuuta - Sotilasvallankaappaus Kreikassa, Ioannis Metaxas valtaan.
- 1. lokakuuta - Franco nimitettiin Jefe del Estadoksi Burgosissa.
- 25. lokakuuta - Italian ja Saksan ystävyyssopimus, "Rooman-Berliinin akseli"
- 13. lokakuuta - Säännöllinen lauttaliikenne alkoi Doverin ja Calaisin välillä.
- 23. lokakuuta - Saksan Legion Condor liittyy Espanjan falangisteihin.
- 3. marraskuuta - Franklin D. Roosevelt valitaan uudelle kaudelle USA:n presidentiksi Alf Landonia vastaan.
- 16. marraskuuta - Edward VIII ilmoitti pääministerille aikovansa naida Wallis Simpsonin.
- 25. marraskuuta - Saksa ja Japani solmivat anti-komintern-sopimuksen Neuvostoliittoa vastaan. Italia liittyi sopimukseen 1937.
- 10. joulukuuta - Edward VIII luopui kruunusta.
- 12. joulukuuta - Yrjö VI kruunattiin Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaaksi
- 12. joulukuuta - Xi'anin tapaus: Kenraalit kaappaavat Chiang Kai-shekin pakottaakseen hänet liittoon kommunistien kanssa Japania vastaan.

Syntyneitä


- 10. tammikuuta - Stephen Ambrose, historioitsija (k. 2002)
- 10. tammikuuta - Robert Wilson, fyysikko, radioastronomi, Nobel-voittaja 1978
- 11. helmikuuta - Burt Reynolds, näyttelijä
- 18. maaliskuuta - Frederik Willem de Klerk, Etelä-Afrikan presidentti
- 19. maaliskuuta - Ursula Andress, näyttelijä
- 23. huhtikuuta - Roy Orbison, laulaja (k. 1988)
- 17. toukokuuta - Dennis Hopper, näyttelijä
- 17. toukokuuta - Lars Gustafsson, ruotsalainen kirjailija
- 26. kesäkuuta - Robert Maclennan, brittipolitiikko
- 2. heinäkuuta - Erkko Kivikoski, suomalainen elokuvaohjaaja.
- 31. elokuuta - Matti Klinge, historioitsija, professori
- 2. syyskuuta - Andrew Grove, Intelin perustaja
- 7. syyskuuta - Buddy Holly, laulaja, Rock'n'Roll-pioneeri (k. 1959)
- 29. syyskuuta - Silvio Berlusconi
- 5. lokakuuta - Václav Havel, tšekkiläinen kirjailija ja poliitikko

Kuolleita


- 18. tammikuuta - Rudyard Kipling, kirjailija
- 20. tammikuuta - Yrjö V, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin kuningas, Intian keisari
- 4. helmikuuta - Wilhelm Gustloff, Sveitsin natsipuolueen johtaja, salamurha
- 19. helmikuuta - Billy Mitchell, ilmailupioneeri
- 27. helmikuuta - Ivan Pavlov, fysiologi ja psykologi
- 11. kesäkuuta - Robert E. Howard, fantasiakirjailija
- 18. kesäkuuta - Maksim Gorki, kirjailija
- 20. heinäkuuta - Kenraali José Sanjurjo, nationalistikapinallinen, lento-onnettomuus
- 2. elokuuta - Louis Blériot, ilmailupioneeri
- 19. elokuuta - Federico García Lorca, kirjailija, pidättiin ja teloitettiin
- 2. lokakuuta - Juho Sunila, poliitikko
- 20. marraskuuta - José Antonio Primo de Rivera, falangistien perustaja ja marttyyri.
- 9. joulukuuta - Arvid Lindman, Ruotsin pääministeri 1906–1911 ja 1928–1930
- 14. joulukuuta - Vihtori Kosola, Lapuan liikkeen ja Isänmaallisen kansanliikkeen puheenjohtaja. Luokka:1930-luku ms:1936 ko:1936년 ja:1936年 simple:1936 th:พ.ศ. 2479

Josif Stalin

23. elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Stalin seisovat hänen takanaan.]] Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin istuvat kuvassa keskellä.]] :Josif Stalin on myös panssarivaunu. Josif Vissarionovitš Džugašvili (s. 21. joulukuuta 1879 [oikea syntymäaika 6. joulukuuta 1878], Gori, Gruusia; k. 5. maaliskuuta 1953, Neuvostoliitto), vallankumousnimeltään Josif Stalin (Иосиф Сталин ) oli Vladimir Iljitš Leninin seuraaja Neuvostoliiton johdossa.

Nousu valtaan

Stalin syntyi Gorin kaupungissa Gruusiassa (nyk. Georgia) Vissarion (Beso) Ivanovitš Džugašvili -nimiselle suutarille ja Jekaterina Georgijevnalle. Stalinin lapsuus oli rankka ja hän joutui usein näkemään nälkää. Stalin lähetettiin 11-vuotiaana opiskelemaan ortodoksisen kirkon papiksi, mutta sosialistinen vallankumouksellisuus vei miehen pois uralta. (Kun Stalin myöhemmin Neuvostoliiton johtajana vieraili synnyinkodissaan ja tapasi äitinsä, tämä oli edelleen sitä mieltä että parempi olisi ollut jos "sinusta olisi tullut pappi.") Vuonna 1899 Stalin erotettiin pappisseminaarista ja hän siirtyi toimimaan Leninin bolševikkipuolueen tehtävissä Kaukasuksella. Vuosien 1902 ja 1917 välillä hänet vangittiin ja karkotettiin Siperiaan useaan otteeseen. Hänen olennaisin kirjallinen tuotoksensa tältä ajalta on Marxismi ja kansallisuuskysymys. Bolševikkipuolueessa häntä pidettiinkin kansallisten vähemmistöjen (lyh. natsmen) kysymyksiin erikoistuneena henkilönä ja 1912 hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan. Venäjän sisällissodassa Stalin toimi bolševikkihallinnon kansallisuusasian kansankomissaarina ja bolševikkipuolueen hallinnollisissa tehtävissä. 1922 Stalin nousi bolševikkipuolueen pääsihteeriksi, virkaan, jota tuolloin pidettiin lähinnä rutiininomaisena hallinnollisena tehtävänä, mutta josta Stalin muokkasi Neuvostoliiton tärkeimmän johtotehtävän. Neuvostovallan vakiinnuttua Venäjällä ja Leninin kuollessa 1924 puolueen sisällä käynnistyi valtataistelu Stalinin ja Lev Trotskin välillä. Vastapainoksi Trotskin näkemyksille Stalin kehitti oman teoriansa sosialismin rakentamisesta yhdessä maassa, Neuvostoliitossa, hyläten siihenastisen ja Trotskin kannattajineen kehittämänn ajatuksen vallankumouksen levittämisestä maailmalle. Trotski aliarvioi Stalinia todetessaan, että Stalin oli "mitätön keskinkertaisuus". Stalin osasi myös peittää valtapyrkimyksensä. Kaikessa hiljaisuudessa rakentamansa hallintokoneiston kontrollin avulla Stalinin onnistui voittaa Trotski kannattajineen ja nousta sekä Neuvostoliiton että Kominternin johtoon.

Valtakausi

Stalinin johdolla 1920-luvun markkinahenkisempi NEP-talouspolitiikka korvattiin talousuudistusohjelmalla, joka muutti Neuvostoliiton talouden viisivuotissuunnitelmiin perustuvaksi, investoi huomattavasti raskaan teollisuuden rakentamiseen ja pakkokollektivisoi maatalouden pienistä yksityisviljelmistä suuriksi kolhooseiksi 1929. Kollektivisointi aiheutti laajaa vastarintaa ja nälänhädän, joista Stalin syytti kulakkeja eli ”varakkaita talonpoikia”, joita ammuttiin ja lähetettiin Gulagiin kapitalistisina pettureina. Samaan aikaan toteutettiin "kulttuurivallankumous", suuri propaganda-kampanja. Nuoret komsomolilaiset vallankumoukselliset lähetettiin maaseudulle julistamaan sosialismia paikallisille. Stalinin väkivaltainen diktatuuri ja poliittisiin vastustajiin suunnattu terrori sai huippunsa 1930-luvun puolivälissä aloitetuissa puhdistuksissa. Erityisen vainoharhaiseksi Stalin muuttui Leningradin puoluesihteerin Sergei Kirovin murhan jälkeen vuonna 1934. Stalin alkoi nähdä kaikkialla vihollisia, sabotöörejä ja vakoojia. Stalin puhdisti puoluekoneistoa ja yhteiskuntaa ideologisista – todellisista ja kuvitelluista – vihollisista. Näytösoikeudenkäynneissä lukuisille vanhoille puna-armeijan upseereille ja vanhoille bolševikeille langetettiin kuolemantuomioita. Miljoonia tavallisia ihmisiä ammuttiin, salamurhattiin, lähetettiin vankileireille Siperiaan tai katosi yksinkertaisesti jäljettömiin. Pelkästään maatalouden pakkokollektivisointia seuranneessa nälänhädässä kuoli noin seitsemän miljoonaa ihmistä vuosina 1930-1933. Eri arvioiden mukaan vuosien 1929-1939 kokonaisväestönmenetys on noin 15-20 miljoonaa henkeä. Myös tuhannet Neuvostoliittoon paenneet tai muuttaneet suomalaiset kommunistit menettivät henkensä, yleensä "suomalaisen porvariston vakoojiksi" syytettyinä (jopa kansalaissodan aikainen kansanvaltuuskunnan johtaja, punaisen Suomen diktaattori Kullervo Manner katosi 1930-luvulla, julistettiin kuolleeksi v. 1971). Puhdistuksiin liittyivät laajat väestönsiirrot, joissa Neuvostoliiton etnisiä väestöjä siirreltiin maan osista toisiin (vähemmistöt oli luokiteltu luotettavuutensa perusteella) – siirrettyihin kuuluivat muun muassa tataarit, kalmukit, ingušit, tšetšeenit, Volgan saksalaiset, inkeriläiset, Karjalan työkansan kommuunin suomalaiset ja monet muut kansat. Stalin myös rakensi ympärilleen valtavan henkilökultin. Toisessa maailmansodassa Stalin onnistui kuitenkin mobilisoimaan äärimmilleen Neuvostoliiton voimavarat ja selviytyi lopulta suureksi voittajaksi laajentamalla Neuvostoliiton valtapiirin Itä-Eurooppaan. Stalinin kuoltua 1953 Neuvostoliiton johtajaksi nousseeen Georgi Malenkovin seuraaja Nikita Hruštšov kumosi monien Stalinin ajan terrorista kärsineiden tuomiot ja käynnisti NKP:n XX puoluekokouksessa 1956 puolueen sisäisen kritiikin, jossa Stalinin ympärille rakennettu henkilökultti purettiin.

Kirjallisuutta


- Isaac Deutscher: Stalin
- Edvard Radzinski: Stalin Stalin, Josif Stalin, Josif Stalin, Josif ko:이오시프 스탈린 ja:ヨシフ・スターリン simple:Josef Stalin th:โจเซฟ สตาลิน http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kahvihuone

Kazakstan

Kazakstan (kazakiksi: Қазақстан; Qazaqstan; venäjäksi: Казахстан, Kazahstan) on valtio Keski-Aasiassa. Kazakstanin läntisin osa kuuluu Itä-Eurooppaan. Kazakstanin rajanaapurit ovat Venäjä, Kiina, Kirgisia, Uzbekistan ja Turkmenistan. Kazakstanilla on myös rantaviivaa Kaspianmerelle. Kazakstanin kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kazakstanilainen. Nimitys kazakki viittaa kazakkien kansallisuuteen.

Historia

Kazakstan joutui Venäjä keisarikunnan valtaan 1700-luvulla. Vuosina 1906–1912 arolle perustettiin yli puoli miljoonaa farmia, jotka päättivät arojen perinteisen paimentolaiselämäntavan. Venäjän sisällissodan jälkeen Kazakstan liitettiin Neuvostoliiton valtaan. Stalinin aikana Kazakstan tunnettiin arogulageistaan (Luglag, Steplag, Peschanlag) ja Volgan saksalaisten karkoituspaikkana. Vuonna 1936 muodostettiin Kazakkien sosialistinen neuvostotasavalta. Lähes asumatonta Kazakstania käytettiin myöhemmin ydinaseiden testaukseen Semipalatinskin koealueella (1949–) ja rakettien laukaisuun Baikonurin kosmodromilla (1957–). Neuvostoliitto yritti myös asuttaa Kazakstania Hruštševin aikana vuodesta 1954, Pohjois-Kazakstaniin ja Altain alueella raivattiin ensimmäisen vuonna 190 000 km² peltoa jota viljemään saapui 300 000 maanviljelijää pääasiassa Ukrainasta. Ensimmäinen sato 1956 oli ennätyksellinen, eikä sitä pystytty varastoimaan ja osa oli heitettävä pois. 1960-luvulle mennessä maa oli kuitenkin köyhtynyt ja eroosio söi ruokamullan ja Neuvostoliitto joutui turvautumaan viljan tuontiin. Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa. Vuonna 1997 pääkaupunki siirrettiin Alma-Atasta (nykyinen Almaty) Astanaan (entinen Akmola), osasyynä päätökseen oli pelko tulevista maanjäristyksistä.

Politiikka

Kazakstanissa presidentillä on vahva asema. Nursultan Nazarbajev on ollut presidenttinä maan itsenäistymisestä lähtien, hänet valittiin 1990 nelivuotiskaudeksi. Vuoden 1999 vaalissa, jota ETYJ piti järjestettynä, hänet valittiin uudelleen vielä seitsemäksi vuodeksi, ja uudelleen 2005. Kazakstanissa on kaksikamarinen parlamentti, jonka alahuoneessa (Mažilis) on 77 paikkaa ja senaatissa 39 paikkaa. 14:sta alueelta valitaan kaksi senaattoria ja kaupungeista yksi kummastakin. Puolueilla ei ole juurikaan merkitystä sisäpolitiikassa. Kazakstanin hallitusta on syytetty ihmisoikeusloukkauksista, viimeksi lehtimies Sergei Duvanovin tapauksessa. Kazakstan on ehdottanut Venäjälle, Ukrainalle ja Valko-Venäjälle talousliittoa.

Osat

Kazakstanin osat Kazakstanissa on 14 oblastia (oblystar; oblysy) ja 3 kaupunkialuetta. Almaty, Almaty
- , Aqmola (Astana), Aqtobe, Astana
- , Atyrau, Batys Qazaqstan (Oral), Bayqongyr
- , Mangghystau (Aqtau; entinen Ševtšenko), Ongtustik Qazaqstan (Šymkent), Pavlodar, Qaraghandy, Qostanay, Qyzylorda, Shyghys Qazaqstan (Oskemen; ennen Ust'-Kamenogorsk), Soltustik Qazaqstan (Petropavl), Zhambyl (Taraz; ennen Dzhambul) Vuonna 1995 Venäjän federaation hallitus vuokrasi 20 vuodeksi Baikonurin kosmodromia (Bayqongyr) ympäröivän 6000 km² alueen ja Baikonurin kaupungin (entinen Leninsk).

Maantiede

Kazakstanin maantiede Kazakstan ulottuu Volgajoelta Altai-vuorille ja Länsi-Siperian tasangoilta Keski-Aasian aavikolle. Suurin osa Kazakstanista on alavaa tasankoa (mm. Kirgiisiaro ja Ustjurt). Araljärvi, suuri sisämaajärvi on kutistunut 1960-luvulta asti jokien vesien mennessä peltojen kasteluun. Järven pinta-ala on kutistunut 60 % ja vesimäärä 80 %, veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 g/l entisestä 10 g/l. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman. Kazakstanissa on alueita, jotka ovat saastuneet ydinasden ja kemiallisten tai biologisten aseiden kokeista.

Väestöjakauma

Kazakstanin väestöjakauma Etniset ryhmät: Kazakit (Qazaq) 46 %, venäläiset 34,7 %, ukrainalaiset 4,9%, saksalaiset 3,1 %, uzbekit 2,3 %, tataarit 1,9 %, muut 7,1 % (1996) Uskonnot: Islam 47 %, Venäjän ortodoksinen 44 %, protestantti 2 %, muut 7 % Kielet: Kazakki (Qazaq, valtion kieli) 40 %, venäjä (virallinen ja useimmin käytetty) 66 %

Kulttuuri

Pääartikkeli: Kazakstanin kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

Kazakstanin kulttuuri
- öljy
- kivihiili
- rautamalmi
- mangaani
- kromi
- nikkeli
- koboltti
- kupari
- uraani
- lyijy
- kulta

Merkittävimmät vientituotteet


- vehnä
- kivihiili
- kupari Luokka:Aasian valtiot Luokka:Entiset neuvostotasavallat ms:Kazakhstan zh-min-nan:Kazakhstan ko:카자흐스탄 ja:カザフスタン th:ประเทศคาซัคสถาน

6. syyskuuta

6. syyskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 249. päivä (250. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 116 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Asko :- suomenruotsalainen kalenteri: Felix, Felicia :- ortodoksinen kalenteri: Raisa, Raija :- saamenkielinen kalenteri: Ásko, Feles :- vanhemmissa kalentereissa: Magnus, Onesiphorus, Sakari, Zacharias

Tapahtumia


- 1968 - Swazimaa itsenäistyi.
- 1991 - Neuvostoliitto tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden.
- 1991 - Pietari nimettiin takaisin Pietariksi oltuaan pitkään Leningrad.

Syntyneitä


- 1766 - John Dalton, kemisti
- 1891 - Yrjö Väisälä, suomalainen tähtitieteilijä ja