:: wikimiki.org ::

TPSL

TPSL

TPSL oli vasemmistolainen puolue, joka yleensä sijoitetaan SDP:n ja SKDL:n välimaastoon. Ensin nimi oli Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto, sittemmin Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto. Puolue syntyi 1950-luvun lopulla sosialidemokraattisen puolueen kekkosmyönteisestä siivestä, joka hermostui, kun Neuvostoliiton jyrkästi vastustama ja sotasyyllisenäkin tuomittu Väinö Tanner valittiin vuonna 1957 SDP:n puheenjohtajaksi. 1960-luvulla TPSL jyrkkeni Aarre Simosen johdolla, yhteistyöhaluisempien tahtoessa lähestyä demareita, ja puolue solmi vaaliyhteistyötä SKDL:n kanssa ("kolmen vartin kommunistit"). Puolue sai enimmillään seitsemän kansanedustajaa vuoden 1966 eduskuntavaaleissa. Eduskuntakauden aikana menehtyi näkyvimpiin hahmoihin lukeutunut Olli J. Uoti, ja vuoden 1970 "sokkivaaleissa" puolue jä ilman kansanedustajia. 1970-luvun alussa lopulta syntyi enemmistö, joka oli valmis yhdistymään takaisin SDP:hen puolueen menetettyä vuoden 1970 vaaleissa kaikki eduskuntapaikkansa. Kommunisteihin siihen mennessä sitoutunut vähemmistö ei tätä niellyt, vaan perusti uuden Sosialistinen Työväenpuolue -nimisen pienpuolueen. Luokka:suomalaiset puolueet

Puolue

Poliittinen puolue on järjestö tai järjestökokonaisuus, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on yhteiskunnan kehittäminen jäsenten haluamaan suuntaan, joka yleensä on suunnilleen yhteinen ja samansuuntainen. Useimmat puolueet toimivat demokraattisten pelisääntöjen mukaan, eli pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen vaaleissa valittujen edustajien kautta, ja noudattavat sisäisessä päätöksenteossaan puolueen jäsenten kesken jäsendemokratiaa. Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puoluerekisterijärjestelmä tuli voimaan 10. tammikuuta 1969, jolloin hyväksyttiin puoluelaki. Osa puolueista on luonteeltaan kansainvälisiä, samantapaisia päämääriä ajavia puolueita on siis useissa maissa. Esimerkkeinä voitaneen mainita liberaaliset puolueet, konservatiiviset puolueet, sosialistiset puolueet, työväenpuolueet, ympäristöpuolueet, kommunistiset puolueet, uskonnolliset puolueet ja nationalistiset puolueet. Suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa jäsenet kuuluvat puolueeseensa yleensä puolueosaston kautta. Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin. Puolueen henkilöjäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käyttää puolueosastossa kollektiivisesti valittu puoluekokousedustaja, siis puolueen asioista päätetään edustuksellisesti ja välillisesti, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Suomessa on kuitenkin muutama puolue, joissa on käytössä suora henkilöjäsenyys. Joissakin maissa on voimassa yksipuoluejärjestelmä, eli yksi puolue käyttää valtaa (esim. Kiina ja Pohjois-Korea). Monissa yksipuoluemaissa kilpailevien puolueiden perustaminen on kielletty tai valtapuolueen kontrolloivat viranomaiset rajoittavat niiden toimintaa. Joissakin maissa puolueet on kokonaan kielletty.

Katso myös

- Luettelo Suomen puolueista Luokka:Politiikka Luokka:Puolueet ko:정당 ja:政党 simple:Political party

SKDL

Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) oli 1944-1990 toiminut vasemmistolainen puolue, jossa Suomen kommunistisella puolueella (SKP) oli aina hallitseva asema. SKP:n alkuperäinen dominanssi kuitenkin alkoi kärsiä 1960-luvun lopulla, kun SKP:n enemmistö alkoi kannattaa aikaista parlamentaarisempia oppeja, mikä aiheutti ristiriidan SKP:n vähemmistön kanssa.

Historia

Perustaminen

Suomen kansan demokraattinen liitto (SKDL) perustettiin 29.10.1944 sosialidemokraateista vasemmalla olleiden suomalaisten saatua takaisin lailliset toimintaoikeutensa jatkosodan päätyttyä. Kommunistit eivät olleet aluksi halukkaita muuttamaan Suomen kommunistista puoluetta (SKP) joukkopuolueeksi ja perustettiin järjestö, josta odotettiin laajaa demokraattisten voimien liittoumaa. Suuri joukko Sosialidemokraattisen puolueen (SDP) perusjärjestöjä siirtyikin SKDL:n alaisuuteen, mutta muut "demokraatit" jäivät ulkopuolelle. SKDL:sta tuli vain vasemmistolaisten yhteistyöpuolue, jossa SKP:lla tuli aina olemaan hallitseva rooli. Itsenäisen SKP:nkin jäsenmäärän kasvaessa nopeasti monista tuli sekä sen että SKDL:n jäseniä ja syntyi omintakeinen ja resursseja vievä kaksoisorganisaatio. SKDL:n nimen takana olivat tiettävästi SKP-johdon Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino, jotka olivat keskeisimmät henkilöt liiton syntymisen taustalla.

Lakkauttaminen

Vuonna 1990 SKDL,SKP ja SNDL yhdistyivät Vasemmistoliitoksi, johon mukaan tulivat myös SKP:sta erotetut Demokraattisen vaihtoehdon (Deva) kannattajat.

Organisaatio

Jäsenet

SKDL:ssa oli sekä yhteisöjäseniä että henkilöjäseniä. Tärkein yhteisöjäsen oli SKP, jonka lisäksi mukana olivat kommunistienemmistöiset Suomen demokraattinen nuorisoliitto (SDNL) ja Suomen naisten demokraattinen liitto (SNDL). Varhaisnuorisotoiminta järjestyi Suomen demokratian pioneerien liitossa (SDPL), joka ei ollut SKDL:n yhteisöjäsen. SDP:sta eronneet sosialistit perustivat 1945 Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SYP), joka toimi SKDL:ssa vuoteen 1956 asti jääden merkitykseltään vähäiseksi. 1960-luvulla sosialistit perustivat uuden järjestön, josta ei kuitenkaan tullut SKDL:n yhteisöjäsentä. Sosialistinen opiskelijaliitto (SOL) perustettiin 1965 ja puolestaan sai tämän statuksen. SOL:n hajotessa 1970-luvun alussa oli Kansandemokraattiset opiskelijajärjestöt (KOJ) (1971/74-1981) SKDL:n enemmistön linjan mukainen epävirallinen opiskelijajärjestö. Henkilöjäseniä SKDL:oon kuului kymmeniä tuhansia, joista monet kuuluivat samanaikaisesti liiton jäsenjärjestöihin. 1960-luvulla SKDL:ssa oli jäseniä noin 60 000 ja SKP:ssa 40 000. Henkilö saattoi olla SKDL:n edustajakokouksessa edustettuna parhaimmillaan jopa viiden eri järjestön jäsenkiintiöissä. SKP:n jäsenyys oli kommunisteille luonnollista, mutta päätös jäsenyydestä jommassa kummassa saattoi yksilötasolla syntyä esimerkiksi jäsenmaksun suuruuden tai asuinpaikan perusteella. SKDL:n jäsen- ja kannattajapohja oli sosiaaliselta koostumukseltaan vahvasti työväenluokkainen.

Päätöksenteko

SKDL:n korkein päättävä elin oli kolmen vuoden välein kokoontunut edustajakokous, johon edustajia saivat lähettää SKDL:n piirijärjestöt (1/200 jäsentä) ja yhteisöjäsenet (1/800). SKDL:ssa ja sen kunnallis- sekä piirijärjestöissä johtavissa elimissä olivat edustettuina sekä SKDL:n jäsenet että yhteisöjäsenten edustajat. Perustasolla (paikallisosastoissa) oli vain henkilöjäseniä. Edustajakokous valitsi SKDL:n liittoneuvoston, joka puolestaan valitsi puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, pääsihteerin ja toimeenpanevan komitean. 1988 sääntöjä muutettiin niin, että johdon valitsivat edustajat suoraan.

SKP:n rooli

SKP oli SKDL:ssa aina hallitseva, joten SKDL seurasi SKP:n linjauksia kaikissa tärkeimmissä kysymyksissä. Jo 1940-luvun lopulla sai SKP:ssakin kannatusta puolueiden yhdistäminen, jota mm. Hertta Kuusinen ajoi. Idea kuivui kokoon Otto-Ville Kuusisen tyrmättyä sen leniniläisen puolueteorian vastaisena ja NKP:n alettua korostaa itsenäisten marxilais-leniniläisten puolueiden merkitystä Jugoslavian tapahtumien seurauksena 1948. Kaksoisorganisaatio oli raskas jäsenten kannalta, sillä se tarkoitti kaksinkertaista määrää istumista kokouksissa. Tilanne oli turhauttava, kun kokouksissa lisäksi usein käsiteltiin samat asiat, niihin osallistuivat samat ihmiset, ne pidettiin samassa paikassa ja peräkkäin. Organisaation ylläpito vei puolestaan kipeästi kaivattua rahaa liikkeen muilta toiminnoilta. Puolueiden erillisten päivälehtien ylläpitäminen nähtiin kannattamattomaksi 1957, jolloin ne päätettiin yhdistää. 1960-luvulla alkoi kysymys taas nousta ajankohtaiseksi ihmisten pyrkiessä järkevöittämään toimintoja. SKP:n oppositio kuitenkin suhtautui tällaisiin kommunistisen puolueen itsenäisen aseman vaarantaviin ehdotuksiin jyrkän kielteiseksi. Oppositio halusi korostaa SKDL:n alkuperäistä luonnetta demokraattisten voimien yhteenlittymänä. Esimerkiksi Lapissa osastoja kuitenkin yhdisteltiin 1960-luvun lopulla Arvo Aallon johdolla. SKP:n vahvasti asemasta huolimatta ei SKDL:n johtoon valittu 1960-luvun puolen välin jälkeen kommunistista puheenjohtajaa. Ele Alenius ja hänen seuraajansa olivat sosialisteja.

Puheenjohtajat

- K. H. Wiik (1944)
- Cay Sundström (1944-1946)
- J. W. Keto (1946-1948)
- Kusti Kulo (1948-1966)
- Ele Alenius (1966-1979)
- Kalevi Kivistö (1979-1985)
- Esko Helle (1985-1988)
- Reijo Käkelä (1988-1990)

Politiikka

Hallituksissa

SKDL osallistui hallituksiin heti jatkosodan jälkeen (1944-1948) ja jälleen 1960-luvun puolivälistä alkaen, kun ns. kansanrintamahallitus (SKDL-SDP-Keskusta) aloitti toimintansa. 1971 SKDL jätti hallituksen neljäksi vuodeksi, mutta meni mukaan Kekkosen runnomaan Miettusen hallitukseen, mikä jakoi puoluetta. SKDL:n viimeinen hallituskausi (Sorsa III) päättyi eroamiseen joulukuussa 1982.

Ulkopolitiikka

SKDL:n perustamisessa keskeinen tekijä oli koota ihmisiä uuden ulkopolitiikan taakse, pois vanhojen sotapoliitikkojen vaikutuksesta. Läheisten suhteiden vaaliminen Neuvostoliittoon oli SKDL:lle tärkeää ja puolue pyrki kaikin tavoin edistämään maiden välistä kanssakäymistä. YYA-sopimuksen solmimisen edesauttaminen oli yksi SKDL:n toimenpiteistä. 1940-luvulla muut puolueet suhtautuivat tähän vielä epäillen, joten SKDL:n toiminnalle oli tilausta. Vuosien edetessä kaikki suuret puolueet kääntyivät pikku hiljaa kannattamaan kekkoslaista ulkopolitiikkaa ja SKDL:n merkitys idänsuhteiden hoitamisessa väheni. 1970-luvulla SKP:n taistolaiset väittivät "pahimpien neuvostovastaisuuksien" tulevan SKDL:n piiristä.

Kannatus

SKDL nousi kerralla suurten puolueiden joukkoon heti ensimmäisissä eduskuntavaaliessa 1945 saaden satoja tuhansia ääniä. SKDL:n eduskuntaryhmästä tuli suurin yhden sosialidemokraatin loikattua puolueen riveihin. Parhaimman vaalituloksensa SKDL saavutti vuoden 1958 eduskuntavaaleissa, jolloin se nousi jälleen hetkellisesti eduskunnan suurimmaksi puolueeksi noin 23% kannatuksella ja 50 kansanedustajalla. Viimeisissä eduskuntavaaleissaan 1987 SKDL sai vain 16 kansanedustajaa ja alle 10% äänistä. Kannatus oli alkanut laskea 1970-luvun puolivälistä alkaen nopeasti eikä SKP:n jatkunut puolueriita tilannetta helpottanut. SKDL oli yksi Länsi-Euroopan suurimmista vasemmistopuolueista SKP:n ollessa vastaavasti suurimpia kommunistipuolueita. 1960-luvulla SKDL:n edesottamuksia hallituksessa seurattiin innokkaasti vastaavien länsieurooppalaisten puolueiden ollessa hallitusten ulkopuolella. Vaaleissa SKDL solmi vaaliliittoja 1960-luvulta 1980-luvun alkuun Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattisen liiton (TPSL) ja sen seuraajan Sosialistisen työväenpuolueen (STP) kanssa. ks. SKDL:n kansanedustajat

Vaalistatistiikka

eduskuntavaalit
- 1945 23,5% 398 618 ääntä (49 kansanedustajaa)
- 1948 20,0% 375 538 (38)
- 1951 21,6% 391 134 (43)
- 1954 21,6% 433 251 (43)
- 1958 23,2% 450 220 (50)
- 1962 22,0% 506 829 (47)
- 1966 21,2% 502 374 (41)
- 1970 16,6% 420 556 (36)
- 1972 17,0% 438 757 (37)
- 1975 18,9% 519 483 (40)
- 1979 17,9% 518 045 (35)
- 1983 14,0% 400 930 (27)
- 1987 9,4% 270 433 (16) kunnallisvaalit
- 1947 20,4%
- 1950 23,0%
- 1953 23,1%
- 1956 21,2%
- 1960 22,0%
- 1964 21,9%
- 1968 16,9%
- 1972 17,5% (1731 valtuutettua)
- 1976 18,5% 494 920 (2050)
- 1980 16,6% 456 177 (1835)
- 1984 13,1% 354 582 (1482) presidentinvaalit
- 1950 67 valitsijamiestä (Mauno Pekkala)
- 1956 56 (Eino Kilpi)
- 1962 20,5% 62 (Paavo Aitio)
- 1968 17,3% (Urho Kekkonen)
- 1978 (Urho Kekkonen)
- 1982 11,0% 32 (Kalevi Kivistö)
- 1988 10,4% 26 (Kalevi Kivistö)

Tiedonvälitys

SKDL:n äänenkannattajana toimi aluksi Vapaa sana, jonka ensimmäinen numero näki päivänvalon 7.11.1944. Vapaan sanan päätoimittajina töitä tekivät Väinö Meltti, Cay Sundström, Raoul Palmgren, Jarno Pennanen. 1940-luvulla SKDL:lla oli parhaimmillaan jopa 8 päivittäin ilmestyvää lehteä. 1957 Vapaa sana yhdistettiin SKP:n Työkansan sanomien kanssa jolloin nimeksi vaihdetttiin Kansan uutiset (ISSN 0357-1521). Kahden lähes samoja asioita kertovan päivälehden ylläpitoa ei katsottu tuolloin tarpeelliseksi, mutta lehdistökysymys nousi 1960-luvulla uudelleen ajankohtaiseksi. SKP:n oppositio halusi puolueelleen uudelleen itsenäisen äänenkannattajan kokiessaan Kansan uutisten syrjivän heitä.

SKDL.n lehtiä

- Vapaa sana (1944-1957) pää-äänenkannattaja
- Kansan uutiset (1957-1990) pää-äänenkannattaja piirilehdet
- Hämeen yhteistyö Tampere
- Uusi päivä Turku
- Työn valta Hämeenlinna
- Karjalan kansa Joensuu
- Kansan Tahto Oulu
- Kansan ääni Vaasa
- Kansan sana Kuopio
- Raivaaja Kotka muita kansandemokraattisia lehtiä
- Vapaa pohjola (SYP),
- Folktidningen
- Terä (SDNL)
- Uusi nainen (SNDL)
- Kiuru (SDPL)
- Toveri (STKL). Luokka:suomalaiset puolueet

Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto

Väinö Tanner

Väinö Tanner (12. maaliskuuta, 1881 – 19. huhtikuuta, 1966) oli merkittävimpiä suomalaisia poliitikkoja 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Väinö Tanner syntyi jarrumiehen ja torpparin tyttären lapsena 1881, mutta luki itsensä vaatimattomasta taustasta huolimatta ylioppilaaksi 1900 ja suoritti tämän jälkeen Suomen Liikemiesten Kauppaopiston. Tanner opiskeli lakia ja valmistui 1911 tuomariksi. Tutustuttuaan Saksassa osuustoimintaliikkeeseen hän omaksui sosialistisen ja ateistisen maailmankatsomuksen. Tanner oli osuustoimintaliikkeen pioneereja Suomessa ja nousi Elannon hallintoneuvostoon 1907, SOK:n puheenjohtajaksi 1909 ja Elannon toimitusjohtajaksi 1915. Eduskuntaan hänet valittiin ensimmäisen kerran 1907. Jo tuolloin Tanneria pidettiin SDP:n oikeistosiiven edustajana ja hän kannatti yhteistyötä maltillisten porvarien kanssa. Vuonna 1917 Tanner toimi Tokoin senaattissa valtivarainsenaattorina ja vastasi jonkin aikaa myös elintarvikekysymyksistä. Suomen sisällissodassa hän pysytteli sivussa ja nousi sen jälkeen uudelleen käynnistetyn SDP:n puheenjohtajaksi vuosiksi 1918 - 1926. Vuoden 1918 sodan jälkimainingeissa lähes koko työväenliikkeen johto joutui valkoisten voiton seurauksena maanpakoon tai vankilaan. Vanhojen johtajien äkillinen katoaminen avasi tien sodasta syrjässä pysytelleelle Tannerille. Väinö Hupli ja hänen joukkonsa ”huplilaiset” saivat yllättäen syrjäytettyä Tannerin puheenjohtajan paikalta vuoden 1926 puoluekokouksessa. Tanner teki kuitenkin näyttävän paluun suoraan SDP:n vähemmistöhallituksen pääministeriksi pian eronsa jälkeen. Huplilaisten ja tannerilaisten puolueriita jatkui aina vuoden 1930 puoluekokoukseen, jolloin tannerinmieliset palasivat SDP:n johtoon. Tannerin valta nousi huippuunsa 1930-luvun lopulla punamultahallituksen aikana. Paavo Haavikko on jopa puhunut sotienvälisestä Suomesta ”Tannerin tasavaltana". Väinö Tanner oli pääministerinä vuosina (1926-1927), valtiovarainministerinä (1937-1939), ulkoministerinä (1939-1940), ja talvisodan jälkeen kauppaministerinä (1940-1942), erottuaan Neuvostoliiton vaatimuksesta ulkoministerin virasta. Vuosina (1927- 1945) hän toimi Kansainvälisen osuustoimintaliiton puheenjohtajana. Jatkosodan jälkeisessä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Tanner tuomittiin viiiden ja puolen vuoden vankilatuomioon helmikuussa 1946. Vankilassa istuessaankin Tanner toimi SDP:n oikeistosiiven johtajana. Hänen on arvioitu kestäneen rangaistuksen sotasyyllisisistä parhaiten, ja tässä on saattanut auttaa Tannerin sisällissodan jälkeen vankina olosta hankkima kokemus sekä työväenjohtajan tuulisella paikalla saatu karaistuminen. Hän muun muassa aloitti muistelmiensa kirjoittamisen ja käänsi englannin- ja ruotsinkielisiä kirjoja. Vapauduttuaan 1948 Tanner palasi politiikkaan. Eduskuntaan hän nousi uudelleen 50-luvun alussa. Väinö Tannerin nousu puolueen puheenjohtajaksi vuosina 1957 kiihdytti osaltaan SDP:n hajaanusta ja TPSL:n syntyä. Tanner luopui eduskuntapaikastaan 1962 ja puolueen puheenjohtajuudesta 1963. Väinö Tanner asettui jyrkästi vasemmiston vallankumouksellisia suuntauksia vastaan ja parlamentarismin puolelle. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan olikin sosiaalidemokratian nostaminen yhteiskuntakelpoiseksi sisällisodan jälkeen. Tannerin voidaan katsoa osaltaan pelastaneen Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien erilaisten vallankumousaatteiden sijaan. Tämä kumuloitui talvi- ja jatkosodassa, kun vasemmisto saatiin muun väestön rinnalle puolustamaan yhteistä kotimaata. Tannerin kenties suurin arvo valtiomiehenä onkin sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten väkivaltasuuntausten torjumisessa ja merkittävässä kansallisessa eheytystyössä. Tanner on, osittain hänet esikuvakseen maininneen Paavo Lipposen myötävaikutuksella, kokenut eräänlaisen renessanssin ja maineenpalautuksen 1990-luvulla.

Kirjallisuus

Risto Niku: Kahdeksan tuomittua miestä (Edita 2005)

Lehdet

Tapio Tuuri: Tanner oli vankilassakin kova luu (Demari 9.11.2005) Tanner, Väinö Tanner, Väinö

Suomen sosialidemokraattinen puolue

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
Finlands Socialdemokratiska Parti

Perustamisvuosi	1899
Puheenjohtaja	Eero Heinäluoma
1. varapuheenjohtaja	Pia Viitanen
2. varapuheenjohtaja	Tarja Filatov
Puoluesihteeri	Maarit Feldt-Ranta
Kansanedustajia	53

:SDP-lyhenteen muut merkitykset ovat sivulla SDP (täsmennyssivu) Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) on yksi Suomen suurimmista puolueista. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään vasemmistolaiseksi, sosialismia edustavaksi puolueeksi. Se nähdään maltillisemmaksi kuin Vasemmistoliitto ja Suomen kommunistiset puolueet. SDP on kiinteässä yhteistyössä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa. Huomaa, että vaikka sanalla "sosiaali" on suomen kielessä kaksi "a"-kirjainta, tämän puolueen nimi kirjoitetaan yhdellä "a"-kirjaimella historiallisista syistä, vaikka sosialidemokratiaan viitataan ajoittain tiedotusvälineissä sosiaalidemokratiana. Puolueen virallinen nimi (kuten rekisteröity Suomen puoluerekisteriin) on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue / Finlands Socialdemokratiska Parti r.p.

Historiaa

Puolue perustettiin 1899, jolloin sen nimi oli Suomen Työväenpuolue. Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi nimi muutettiin Forssassa 1903 pidetyssä puoluekokouksessa. Samalla hyväksyttiin myös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen mallin mukainen marxilainen ohjelma. Venäjän vuoden 1905 vallankumous seurannaisilmiöineen (mm. Suurlakko) toi Suomeen yksikamarisen 200-paikkaisen eduskunnan ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, joka oli SDP:n ohjelman vaatimuslistalla. SDP nousi välittömästi suureksi puolueeksi, ja vuoden 1916 vaaleissa se sai enemmistön, 103 paikkaa. Tämän seurauksena Suomeen nimitettiin maailman ensimmäinen sosialistienemmistöinen senaatti (puolet ministereistä tosin oli porvareita), puheenjohtajanaan Oskari Tokoi. Tämä SDP:n hallitsema eduskunta laati valtalain, maaliskuun vallankumouksen jälkeen kesällä 1917, jossa eduskunta julistettiin korkeimman vallan haltijaksi. Tämän seurauksena Venäjän väliaikainen hallitus hajoitti eduskunnan ja kesän 1917 SDP:n enemmistö muuttui lievän vaalitappion jälkeen vähemmistöksi. Seuraava senaatti oli täysporvarillinen. Eduskunta jätti siitä lähtien SDP:n yritykset parlamentaariseen vaikuttamiseen huomiotta ja yhteiskunnallinen jännitys kiristyi syksyn aikana johtaen tammikuussa 1918 avoimeen luokkasotaan (kuten asia punaisella puolella tuolloin ymmärrettiin). Suomen sisällissodassa punaisen puolen hallitukseen, Kansanvaltuuskunnan, kuului sosialidemokraattien jäseniä ja suuri osa puolueen jäsenistä toimi punaisten puolella. Monet jäsenistä ja johtohenkilöistä kuitenkin jättäytyivät sivuun punaisten tominnasta. Sisällissodan alettua puolueorganisaation toiminta käytännössä lakkasi. Sisällissodan päättyessä monet puolueen johtajista ja aktiiveista pakenivat Venäjälle. Tuhansia puolueen jäseniä ja kannattajia kuoli myös taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä. Syksyllä 1918 punaisten toiminnasta sivussa olleet puoluejohdon jäsenet käynnistivät kuitenkin SDP:n toiminnan uudelleen Väinö Tannerin johdolla. Jo seuraavissa vaaleissa (1919) kannatus osoittautui suunnilleen aiemman kaltaiseksi. Venäjälle paenneet entiset SDP:n aktiivit perustivat elokuussa 1918 Moskovassa Suomen kommunistisen puolueen, joka otti lähtökohdakseen Venäjän bolshevikkien mallin mukaisen vallankumousohjelman. SKP joutui kuitenkin toimimaan Suomessa maanalaisena. Vasta myöhemmin 1920-luvulla kommunistien peitepuolue Suomen Sosialistinen Työväenpuolue Suomessa sai vaaleissa osan SDP:n eduskuntapaikoista. 1930-luvulla valtiovallan estäessä tehokkaasti kommunistien ja vasemmistososialistien yritykset osallistua vaaleihin, SDP:n kannatus ja paikkamäärä eduskunnassa nousi jälleen selkeästi. Sekä talvisota että jatkosota aiheuttivat SDP:n sisällä ristiriitoja, kun osa puolueen kansanedustajistakin asettui kritisoimaan Suomen ulkopolitikkaa. Sodan jälkeen 1944 osa SDP:n vasemman siiven toimijoista (muun muassa niin sanotut "kuutoset") erkani ja liittyi SKDL:n riveihin. SDP:n ja kansandemokraattien suuri vedenjakaja toisen maailmansodan aikana ja jälkeen useita vuosikymmeniä oli itsenäisyystahto, sen sijaan maansisäinen sosialisointitahto yhdisti. SDP liittoutui kuitenkin ennemmin konservatiivisen oikeiston (Kansallinen Kokoomus) kanssa, esimerkiksi Urho Kekkosta vastaan, kuin sosialististen aateveljiensä Kommunistien kanssa. SDP:n sisäiset ristiriidat kuitenkin jatkuivat. 1950-luvun lopulla niin sanotut skogilaiset (sittemmin jyrkentymisen jälkeen niin sanotut simoslaiset) irtaantuivat SDP:stä ja perustivat TPSL:n. Pääosa TPSL:stä yhdistyi takaisin SDP:hen 1970-luvun alussa. 1960-luvun alun alamaissa eletyn kauden jälkeen SDP saavutti 1966 huomattavan vaalivoiton, josta alkaen se on ollut Suomen kahden suurimman puolueen joukossa (yleensä suurin) sekä hallituspolitiikan kulmakiviä. Sitä on ryhdytty kutsumaan valtionhoitajapuolueeksi.

SDP nykyään

SDP:n kannattajia asuu tilastollisesti paljon suurimmissa kaupungeista. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokas on Tarja Halonen.

Kritiikkiä SDP:tä kohtaan

2000-vuosikymmenelle tultaessa SDP:stä on demografisista syistä muodostunut lähinnä nk. suurten ikäluokkien puolue, jonka takia joidenkin arvioiden mukaan sosialismi on joutunut syrjään puolueen käytännön politiikasta keskituloisten edunvalvonnan tieltä. SDP:n kannattajakunnasta valtaosa on keski-ikäisiä tai iäkkäitä, jotka ovat usein keränneet kohtuullisen henkilökohtaisen varallisuuden (asuntoineen ja kesämökkeineen). Näiden kriitikoiden mukaan olisi SDP:ltä poliittinen itsemurha ajaa yksityisen omistusoikeuden heikentämistä tai verotuksen merkittävää kiristämistä, missä SDP:läisillä ei ole yhtenäistä kantaa. Puheenjohtaja Paavo Lipposen johtaman SDP:n politiikkaa jotkut äärivasemmistolaiset ovatkin kutsuneet jopa Kokoomusta oikeistolaisemmaksi. Vuoden 1972 Zavidovo-vuodon yhteydessä usea SDP:n ministeri tai virkamies todettiin syylliseksi tekoon. Vuonna 1973 joukko vasemman siiven demareita allekirjoitti muun vasemmiston kanssa vetoomuksen EEC-kauppasopimusta vastaan. Molemmissa tapauksissa siihen osallistuneiden tavoite oli EEC-kauppasopimusneuvottelujen keskeytyminen.

SDP:n saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

1945	1948	1951	1954	1958	1962	1966	1970	1972	1975	1979	1983	1987	1991	1995	1999	2003
50	54	53	54	48	38	55	52	55	54	52	57	56	48	63	51	53

Merkittäviä sosialidemokraattisia poliitikkoja

Puolueen puheenjohtajat

- N. R. af Ursin (1899-1900)
- J. A. Salminen (1900)
- K. F. Hellsten (1900-1903)
- Taavi Tainio (1903-1905)
- Emil Perttilä (1905-1906)
- Edvard Valpas (1906-1909)
- Matti Paasivuori (1909-1917 ja 1926-1930)
- Kullervo Manner (1917-1918)
- Väinö Tanner (1918-1926 ja 1957-1963)
- Kaarlo Harvala (1930-1944)
- Onni Hiltunen (1944-1946)
- Emil Skog (1946-1957)
- Rafael Paasio (1963-1975)
- Kalevi Sorsa (1975-1987)
- Pertti Paasio (1987-1991)
- Ulf Sundqvist (1991-1993)
- Paavo Lipponen (1993-2005)
- Eero Heinäluoma (2005–)

Linkkejä

- [http://www.sdp.fi/ Puolueen kotisivut]
- [http://www.tyark.fi/julisteet.htm SDP:n vaalijulisteita vuosien varrelta]
- [http://www.sdp.fi/easydata/customers/sdp/files/pdf/pjt03.pdf Puolueen puheenjohtajat ja puoluesihteerit] Luokka:Suomalaiset puolueet

Aarre Simonen

Aarre Simonen (s. 18. marraskuuta 1913 Helsinki, k. 3. huhtikuuta 1977 Helsinki) oli alun perin oikeistososiaalidemokraatti, joka ministerinä ollessaan hajotutti lakon Arabian tehtaalla 1949 ja sai tästä lisänimen "Sapeli-Simonen", koska lehtikuvassa ratsupoliisin piiska näytti sapelilta.

Poliittinen liikkuvuus

Nousi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi v. 1957 ja varapääjohtajaksi v.1972. Sittemmin 1960-luvulla Simonen oli TPSL:n keskeinen johtohenkilö, eli erittäin lähellä kansandemokraatteja ja muuta äärivasemmistoa. TPSL:n puheenjohtajana Simonen toimi vuodet 1964-1970. Simonen tuomittiin niin kutsutussa Kätilöopiston jutussa Valtakunnanoikeudessa rangaistukseen ministerinä tehdystä virkarikoksesta. Myöhemmin Simonen nimitettiin oikeusministeriksi, jolloin oikeisto-oppositio sai aiheen tehdä ilkeän välikysymyksen. Välikysymyksen mukaan Simonen täytti perustuslaissa ministereiltä vaadituista ominaisuuksista: syntyperäinen Suomen kansalainen, rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu, vain kansalaisuutta koskevan kriteerin. Vaikutti myös monissa ministeriviroissa: 1948-1950 Sisäasiainministeri 1949-1950 2. kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1954-1956 Kauppa- ja teollisuusministeri 1954 vastaava oikeusministeri 1956-1957 valtiovarainministeri 1957 ministeri valtioneuvoston kansliassa (myös pääministerin sijainen) 1966-1970 oikeusministeri Simonen, Aarre

1966

Tapahtumia

- 1. tammikuuta - Eversti Jean-Bédel Bokassa kaappasi vallan Keski-Afrikan tasavallassa.
- 4. tammikuuta - Sotilasvallankaappaus Ylä-Voltassa (nyt Burkina Faso).
- 4. tammikuuta - Intian ja Pakistanin pääministerit tapaavat Moskovassa.
- 10. tammikuuta - Pakistanin–Intian rauhanneuvottelut päättyvät menestyksekkäästi.
- 15. tammikuuta - Väkivaltainen vallankaappaus Nigeriassa.
- 15. tammikuuta - Kreml ilmoitti rakettisuunnittelija Sergei Korolevin kuolemasta.
- 17. tammikuuta - A B-52-pommikone törmäsi tankkeriin Espanjan yllä, kolme 70-kilotonnin vetypommia putosi Palomaresin kaupungin lähelle ja yksi mereen.
- 18. tammikuuta - 8000 Yhdysvaltain sotilasta saapui Vietnamiin, joukkojen kokonaismäärä on jo 190 000
- 19. tammikuuta - Indira Gandhi valittiin Intian pääministeriksi, vannoo virkavalan 24. tammikuuta
- 20. tammikuuta - Unkarissa mielenosoituksia ruuan hinnan vuoksi.
- 21. tammikuuta - Italian pääministeri Aldo Moro erosi valtakamppailun jälkeen.
- 1. helmikuuta - Länsi-Saksa osti 2600 poliittista vankia Itä-Saksasta.
- 3. helmikuuta - Neuvostoliiton Luna 9 laskeutui Kuuhun.
- 6. helmikuuta - Fidel Castro syytti Kiinaa neuvostovastaisen propagandan levittämisestä kuubalaissotilaiden keskuudessa.
- 14. helmikuuta - Australian dollari otettiin käyttöön kurssilla kaksi dollaria puntaa tai kymmentä shillinkia kohden.
- 23. helmikuuta - Sotilasvallankaappaus Syyriassa nostaa Baath-hallituksen valtaan.
- 24. helmikuuta - Sotilasvallankaappaus Ghanassa nostaa erotetun kenraali Ankrahan valtaan presidentti Kwame Nkrumahin ollessa ulkomailla.
- 4. maaliskuuta - John Lennon sanoi The Beatlesin olevan suositumpi kuin Jeesus, aiheuttaen närää Yhdysvalloissa.
- 10. maaliskuuta - Alankomaiden kruununprinsessa Beatrixin ja Claus von Amsbergin häät. Saksalaista sulhasta vastaan protestoidaan.
- 11. maaliskuuta - Indonesian presidentti Sukarno luovutti vallan kenraali Suhartolle.
- 11. maaliskuuta - Ranskan presidentti Charles de Gaulle ilmoitti Ranskan vetäytyvän NATOsta ja kaikki sotilastukikohdat on suljettava vuoden loppuun mennessä.
- 21. maaliskuuta - Arvo Salon tekemä Lapualaisooppera saa ensi-iltansa Vanhalla ylioppilastalolla, ja Salo valitaan eduskuntaan.
- 23. maaliskuuta - Paavi ja Canterburyn arkkipiispa tapasivat Roomassa, ensimmäinen virallinen tapaaminen kirkkojen välillä 400 vuoteen.
- 31. maaliskuuta - Labour-puolue Harold Wilsonin johtamana voitti vaalit Britanniassa.
- 31. maaliskuuta - Neuvostoliitto laukaisi Luna 10:n, josta tulee ensimmäinen Kuun kiertoradalle päässyt luotain.
- 14. huhtikuuta - Etelä-Vietnamin hallitus lupaa vapaat vaalit 3–5 kuukauden kuluessa protestien jälkeen.
- 18. huhtikuuta - Kiina ilmoitti lopettavansa talousavun Indonesialle.
- 27. huhtikuuta - Paavi Paavali VI ja Neuvostoliiton päämies Andrei Gromyko tapaasivat Vatikaanissa, ensimmäinen Katolisen kirkon ja Neuvostoliiton edustajien tapaaminen.
- 1. toukokuuta - Suomen eteläosassa pahoja tulvia. Virtaama Vantaanjoessa suurimmillaan 317 m³/s.
- 15. toukokuuta - Etelä-Vietnamin joukot saartoivat Da Nangin.
- 24. toukokuuta - Ugandan armeija pidätti Edward Mutesa II:n ja valtasi hänen palatsinsa.
- 24. toukokuuta - Nigerian hallitus kielsi kaiken poliittisen toiminnan (vuoteen 1969).
- 26. toukokuuta - Guyana itsenäistyy.
- 28. toukokuuta - Kuuban Fidel Castro julisti maahan sotatilan Yhdysvaltain hyökkäyksen pelossa.
- 2. kesäkuuta - Yhdysvaltain Surveyor 1 laskeutui Kuuhun Oceanus Procellarumoniin.
- 28. kesäkuuta - Argentiinassa juntta syrjäytti presidentti Arturo Ilian ja asetti kenraali Juan Carlos Onganian johtoon.
- 29. kesäkuuta - Yhdysvallat pommittaa Hanoita ja Haiphongia.
- 30. kesäkuuta - Ranska eroaa virallisesti NATOsta.
- 4. heinäkuuta - Pohjois-Vietnam julisti yleisen liikekannallepanon.
- 7. heinäkuuta - Varsovan liiton kokous päättyi avunlupaukseen Pohjois-Vietnamille.
- 14. heinäkuuta - Israelin ja Syyrian hävittäjät taistelivat Jordanin yllä.
- 14. heinäkuuta - Chicagossa Richard Speck murhaasi kahdeksan terveydenhoitajaopiskelijaa heidän asuntolassaan.
- 28. heinäkuuta - USA ilmoitti U-2-vakoilukoneen kadonneen Kuuban yllä.
- 29. heinäkuuta - Nigerian armeija kapinoi ja teloittaa valtion johtajan, kenraali Ironsin.
- 1. elokuuta - Charles Whitman ampuu 16 näkötornista Austinissa, Texasissa.
- 1. elokuuta - Vallankaappaus Nigeriassa, kenraali Yakubo Gowon otti vallan.
- 2. elokuuta - Espanja kielsi brittien sotilaskoneiden lennot Espanjan yllä.
- 5. elokuuta - Martin Luther King johtaa marssia Chicagossa.
- 10. elokuuta - Itä-Saksa tuomitsi Günter Laudahnin elinkautiseen vakoilusta USA:n hyväksi.
- 13. elokuuta - Kiina julistaa Suuren harppauksen
- 13. elokuuta - Maanjäristys Turkissa - 2394 kuollutta.
- 15. elokuuta - Syyrian ja Israelin joukot taistelivat Genesaretinjärvellä.
- 17. elokuuta - Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiraatit aloittivat neuvottelut Kuwaitissa Jemenin sodan päättämiseksi.
- 26. elokuuta - Mellakoita Ranskan somalimaassa.
- 30. elokuuta - Ranska tarjoaa Somalimaalle itsenäisyyttä.
- 1. syyskuuta - YK:n pääsihteeri U Thant ilmoittaa, ettei hän hae uudelleen valintaa Vietnamin tilanteen vuoksi.
- 30. syyskuuta - kello 24:00 Baldur von Schirach ja Albert Speer vapautettiin Spandaun vankilasta.
- 30. syyskuuta - Botswana itsenäistyi.
- 3. lokakuuta - Tunisia katkaisee diplomaattisuhteet Yhdistyneeseen arabitasavaltaan.
- 4. lokakuuta - Basutoland itsenäistyi ja ottaa nimen Lesotho.
- 7. lokakuuta - Neuvostoliitto ilmoitti, että kaikkien kiinalaisten opiskelijoiden on lähdettävä maasta ennen lokakuun loppua.
- 11. lokakuuta - Ranska ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen ydinaseyhteistyöstä.
- 22. lokakuuta - Espanja vaatii Yhdistynyttä kuningaskuntaa lopettamaan sotilaslennot Gibraltarille. Britannia kieltäytyy ja Espanja sulkee rajan autoliikenteeltä.
- 26. lokakuuta - NATOn päämaja siirtyi Pariisista Brysseliin.
- 5. marraskuuta - 38 Afrikan maata vaatii Britanniaa käyttämään voimaa Rhodesiaa vastaan.
- 11. marraskuuta - Espanja armahti kaikki sisällissodan aikaisista rikoksista tuomitut. (käytännössä vain falangistit.)
- 21. marraskuuta - Armeija murskasi vallankaappausyrityksen Togossa.
- 30. marraskuuta - Barbados itsenäistyi.
- 1. joulukuuta - Kurt Georg Kiesingerista Länsi-Saksan liittokansleri.
- 1. joulukuuta - Pääministeri Harold Wilson ja Rhodesian Ian Smith neuvottelevat HMS Tigerilla välimerellä.
- 2. joulukuuta - U Thant suostuu toiseen kauteen pääsihteerinä.
- 3. joulukuuta - Portugalin vastaisia mielenosoituksia Macaossa.
- 7. joulukuuta - Syyria tarjoaa aseita Jordanian kapinallisille.
- 9. joulukuuta - Ilmatieteen laitos muuttaa uuteen toimitaloon Vuorikadulle Helsingin Kaisaniemeen.
- 16. joulukuuta - YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi öljysaarron Rhodesiaa vastaan. Etelä-Afrikka ei liity siihen.
- 18. joulukuuta - Suomessa riehui voimakas lumimyrsky.
- 20. joulukuuta - Britannian Harold Wilson veti pois kaikki Rhodesialle annetut tarjoukset ja sanoi Britannian hyväksyvän maan itsenäisyyden vain mustan enemmistöhallituksen johtamana.
- 31. joulukuuta - Walter Ulbricht ehdotti neuvotteluja Saksojen yhdistymisestä.

Syntyneitä

- 17. tammikuuta - Shabba Ranks reggae-laulaja
- 31. tammikuuta - Jyrki Järvilehto, F1-kuljettaja.
- 20. helmikuuta - Cindy Crawford, supermalli
- 10. maaliskuuta - Edie Brickell, laulajatar
- 16. toukokuuta - Janet Jackson, laulaja
- 30. kesäkuuta - Mike Tyson, nyrkkeilijä
- 7. elokuuta - Jimmy Wales, Wikipedian perustaja
- 14. elokuuta - Halle Berry, näyttelijä
- 24. lokakuuta - Roman Abramovitsh, oligarkki
- 30. marraskuuta - Mika Salo, F1-kuljettaja
- 14. joulukuuta - Tim Skold, muusikko

Kuolleita

- 11. tammikuuta - Hannes Kolehmainen, juoksija (s. 1889)
- 14. tammikuuta - Sergei Korolev
- 1. helmikuuta - Buster Keaton, näyttelijä ja ohjaaja
- 20. helmikuuta - Chester Nimitz, amiraali
- 5. maaliskuuta - Anna Ahmatova, runoilija
- 11. huhtikuuta - Maximiliano Hernández Martínez, El Salvadorin entinen diktaattori (salamurha)
- 13. huhtikuuta - Abdul Salam Arif, Irakin presidentti
- 19. huhtikuuta - Väinö Tanner, poliitikko ja osuustoimintamies
- 30. toukokuuta - Wäinö Aaltonen, kuvanveistäjä
- 6. elokuuta - Cordwainer Smith Scifi-kirjailija
- 15. joulukuuta - Walt Disney
- Alexandre Piankoff, egyptologi Luokka:1966 Luokka:1960-luku ko:1966년 ja:1966年 simple:1966 th:พ.ศ. 2509

1970

Tapahtumia

- 15. tammikuuta – Biafran tasavallan sotilasjohto antautui ja maa liitetään takaisin Nigeriaan.
- 15. tammikuuta – Muammar Gaddafista Libyan johtaja
- 5. maaliskuuta – Ydinsulkusopimus tulee voimaan
- 7. maaliskuuta – Meksikossa ja USA:n itärannikolla täydellinen auringonpimennys.
- 16. maaliskuuta – Veikko Vennamon johtama SMP saa 18 kansanedustajaa aiemman yhden asemesta eduskuntavaaleissa.
- 11. huhtikuuta – Yhdysvaltain huono-onnisen Apollo 13 -avaruuslennon laukaisu.
- 24. huhtikuuta – Kiina laukaisi ensimmäisen satelliittinsa.
- 29. huhtikuuta – Vietnamin sota: USA hyökkäsi Kamputseaan Vietkong-sissien perässä.
- 26. toukokuuta – Neuvostoliiton Tupolev Tu-144 ylitti ensimmäisen siivilikoneena mach 2.
- 28. kesäkuuta – USA:n joukot vetäytyivät Kamputseasta massiivisten sodan vastaisten protestien jälkeen.
- 21. heinäkuuta – Assuanin pato valmistui Egyptissä.
- 21. elokuuta – Suomen ensimmäinen kansainvälinen rockfestivaali Ruisrock Turun Ruissalossa.
- 1. syyskuuta – Murhayritys Jordanian kuningas Husseinia vastaan.
- 3.–6. syyskuuta – Israelin armeija taisteli palestiinalaississejä vastaan Etelä-Libanonissa.
- 7. syyskuuta – Palestiinalaississit ja Jordanian hallituksen joukot taistelivat Ammanissa.
- 20. syyskuuta – Syyrian panssarit ylittivät Jordanian rajan.
- 20. syyskuuta – Neuvostoliiton Luna 20 laskeutui kuuhun ja palaa näytteiden kanssa Maahan 24. syyskuuta.
- 27. syyskuuta – Palestiinalaiset ja Jordania solmivat rauhasopimuksen.
- 28. syyskuuta – Gamal Abdal Nasser kuoli, Anwar Sadatista väliaikainen Egyptin presidentti.
- 29. syyskuuta – Punainen armeijakunta ryösti kolme pankkia Berliinissä ja sai saaliiksi yli 200000 DM.
- 8. lokakuuta – Neuvostoliiton Aleksandr Solženitsin sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon.
- 9. lokakuuta – Kamputsea julistettiin Khmerien tasavallaksi.
- 10. lokakuuta – Fidži itsenäistyi.
- 17. lokakuuta – Anwar Sadat astui virkaansa Egyptin presidenttinä saatuaan 90,04 % äänisaaliin.
- 8. marraskuuta – Egypti, Sudan ja Libya julistivat aikeensa muodostaa liittovaltion.
- 12. marraskuuta – Trooppinen hirmumyrsky surmasi 250 000 entisessä Itä-Pakistanissa, nykyisessä Bangladeshissä.
- 13. marraskuuta – Sotilasvallankaappaus Syyriassa, Hafez al-Assad valtaan.
- 17. marraskuuta – Neuvostoliiton kauko-ohjattava Lunohod 1 laskeutui Luna 17 -aluksesta kuun Mare Imbriumiin.
- 26. marraskuuta – Itä-Pakistanin johtaja šeikki Mujibur Rahman syytti keskushallitusta katastrofiavun laiminlyönnistä.
- 1. joulukuuta – Avioeron salliva laki vahvistetaan Italian parlamentissa.
- 7. joulukuuta – YK:n yleiskokous tukee Etelä-Afrikan boikottia apartheidin vuoksi.
- 13. joulukuuta – Puolan hallitus ilmoitti ruuan hinnan korotuksista. Mellakoita ja ryöstelyä seuraa. Poliisi ja armeija taistelevat verisesti mellakoitsijoita vastaan 15. joulukuuta.
- 15. joulukuuta – Venus 7 laskeutui Venukseen.
- 17.-22. joulukuuta – Puolassa sotatilalaki.
- 16. joulukuuta – Etiopian hallitus julisti hätätilan Eritrean maakunnassa Eritrean vapautusarmeijan toimien vuoksi.
- 28. joulukuuta – Kolme baskiterrorista tuomittiin kuolemaan Espanjassa, muut 12–62 vuoden vankeuteen. Viscayassa 15000 menee lakkoon kuolemantuomioita vastaan. Franco muutti kuolemantuomiot 30. päivä 30 vuoden vankeustuomioiksi.
- 31. joulukuuta – The Beatles hajosi.

Syntyneitä

- 26. helmikuuta - Linda Lampenius, viulisti
- 24. maaliskuuta – Lara Flynn Boyle, näyttelijä
- 27. maaliskuuta – Mariah Carey, laulaja
- 29. huhtikuuta – Uma Thurman, näyttelijä
- 29. huhtikuuta – Andre Agassi, tennistähti
- 22. toukokuuta – Naomi Campbell, malli
- 25. toukokuuta - Neil Marshall, elokuvaohjaaja
- 3. heinäkuuta – Teemu Selänne, jääkiekkoilija
- 27. heinäkuuta – Jennifer Lopez, laulaja, näyttelijä
- 6. elokuuta – M. Night Shyamalan, käsikirjoittaja, ohjaaja
- 13. elokuuta - Alan Shearer, jalkapalloilija
- 21. elokuuta - Samuli Putro, muusikko (Zen Cafe)
- 22. elokuuta - Tanja Karpela, poliitikko, malli
- 25. elokuuta – Claudia Schiffer, malli
- 8. lokakuuta - Matt Damon, elokuvanäyttelijä, käsikirjoittaja
- 24. lokakuuta – Jarkko Martikainen, muusikko (YUP:n laulaja)
- 12. marraskuuta – Tonya Harding, taitoluistelija

Kuolleita

- 5. tammikuuta – Max Born, fyysikko
- 11. kesäkuuta – Aleksandr Kerenski, Venäjän keisarikunnan pääministeri (s. 1881)
- 21. kesäkuuta – Sukarno, Indonesian presidentti
- 27. heinäkuuta - António de Oliveira Salazar, Portugalin diktaattori
- 18. syyskuuta – Jimi Hendrix, rockmuusikko (s. 1942)
- 28. syyskuuta – Gamal Abdal Nasser
- 4. lokakuuta – Janis Joplin, blues- ja rocklaulaja
- 9. marraskuuta – Charles de Gaulle, ranskalainen kenraali ja valtiomies als:1970 ms:1970 ko:1970년 ja:1970年 simple:1970 th:พ.ศ. 2513

Sosialistinen Työväenpuolue

:Sosialistista työväenpuoluetta ei pidä sekoittaa 1920-luvun Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen (SSTP). Sosialistinen työväenpuolue (STP) oli Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistisen Liiton (TPSL) vähemmistön 5.-6.5.1973 Mikkelissä perustama puolue. Kutistunut TPSL oli jäänyt ilman kansanedustajia edellisissä vaaleissa ja puolueen enemmistö päätti lakkauttaa puolueen siirtyen takaisin Sosialidemokraatteihin (SDP). STP:n ensimmäinen puheenjohtaja oli Aarre Simonen, jota seurasi Viljo Pousi (1976-1980). Tunnetuista TPSL:n hahmoista mm. Sulo Kivinen jatkoi STP:n riveissä vielä 1980-luvun puolivälissä. STP solmi vaaleissa vaaliliittoja SKDL:n kanssa, mikä ei estänyt 1% alle laskeneen kannatuksen hidasta vähenemistä. Väitetään, että 1970-luvun loppuun mennessä STP oli jo piilevästi taistolaisten käsissä niin, että nämä olisivat voineet nopeasti siirtyä sinne ja käyttää sen asemaa rekisteröitynä puolueena, mikäli Suomen kommunistinen puolue (SKP) olisi potkaissut taistolaiset pihalle. Arvo Aallon SKP:n lopulta erottaessa oppositionsa 1980-luvun puolivälissä, ei tätä mahdollisuutta kuitenkaan käytetty, vaan STP oli vielä 1986 mukana perustamassa Demokraattista vaihtoehtoa. STP:n toiminta kylläkin loppui pian tämän jälkeen. Luokka:Suomalaiset puolueet Luokka:Sosialismi

1703

الأحداث الجارية

أحداث

مواليد

وفيات

gambling Praga appartamenti porady budowlane hoteles en berlin zak�ady bukmacherskie

:: RELATED NEWS ::

Cortébert
Cortébert is a village of the canton of Bern in Switzerland. It is located in the district of Courtelary, in an area called the Bernese Jura (Jura Bernois in French), which sits between the Canton of Jura and the German-speaking part of the

TPSL

Puolue

Katso myös

SKDL

Historia

Perustaminen

Lakkauttaminen

Organisaatio

Jäsenet

Päätöksenteko

SKP:n rooli

Puheenjohtajat

Politiikka

Hallituksissa

Ulkopolitiikka

Kannatus

Vaalistatistiikka

Tiedonvälitys

SKDL.n lehtiä

Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto

Väinö Tanner

Kirjallisuus

Lehdet

Suomen sosialidemokraattinen puolue

Historiaa

SDP nykyään

Kritiikkiä SDP:tä kohtaan

SDP:n saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Merkittäviä sosialidemokraattisia poliitikkoja

Presidenttejä

Pääministereitä

Ministereitä

Kansanedustajia

Puolueen puheenjohtajat

Linkkejä

Aarre Simonen

Poliittinen liikkuvuus

1966

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

1970

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Sosialistinen Työväenpuolue

1703

أحداث

مواليد

وفيات

See also