:: wikimiki.org ::
| Tennessee |
Tennesseeright
Tennessee on Yhdysvaltojen osavaltio Yhdysvaltojen länsiosissa. Se luetaan etelävaltioihin.
Historia
Espanjalainen kapteeni Juan Pardo kulki löytöretkellään "Tanasqui"-nimisen intiaanien asutuksen läpi 1500-luvulla lähellä Tanese-jokea (nykyään Little Tennessee).
11. tammikuuta 1796 Knoxvillessä järjestetty kokous muodosti Southwest Territorysta Tennesseen osavaltion jatkamalla Pohjois-Carolinan rajoja itään Mississippijoelle asti. Tennessee liitettiin Yhdysvaltoihin 16. osavaltiona samana vuonna.
Tennessee erosi Yhdysvalloista 8. kesäkuuta 1861, sisällissodan jälkeen säädettiin orjuuden lakkauttava perustuslaki ja osavaltio liitettiin takaisin Yhdysvaltoihin 24. heinäkuuta 1866.
Toisen maailmansodan aikana Oak Ridgen laboratorio oli yksi paikoista missä valmistettiin aselaatuista uraania Manhattan-projektia varten.
Maantiede
Tennesseen pohjoispuolella sijaitsevat Kentucky ja Virginia, idässä Pohjois-Carolina, etelässä Georgia, Alabama ja Mississippi ja lännessä Arkansas ja Missouri. Tennessee-joki kulkee osavaltion halki.
Tennessee on perinteisesti jaettu kolmeen osaan, itäiseen, keskiseen ja läntiseen. Tennesseen länsiosissa se rajana ovat Mississippi-joen rantojen alangot ja idässä Appalakit ja Blue Ridge Mountains.
Perustiedot
- Väkiluku: 5 689 283
- Pinta-ala: 109 412 km²
- Pääkaupunki on Nashville
- Suurin kaupunki Memphis
Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot
ms:Tennessee
ko:테네시 주
ja:テネシー州
simple:Tennessee
Yhdysvaltojen osavaltioYhdysvaltojen osavaltio on mikä tahansa 50 valtiosta jolla on liittovaltion jäsenyys. Tämä liittovaltio tunnetaan Yhdysvaltoina.
Kartta Yhdysvaltojen osavaltioista
Yhdysvaltoina
Lista Yhdysvaltojen osavaltioista
Osavaltiot ja niiden USPS:n (Yhdysvaltojen postin) lyhenne ja pääkaupungit ovat:
Katso myös
- Luettelo Yhdysvaltain osavaltioista väkiluvun mukaan
- Luettelo Yhdysvaltojen osavaltioista pinta-alan mukaan
simple:List of U.S. states
Luokka:Yhdysvallat
Yhdysvallat
Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka.
Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.
Historia
Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin.
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita.
Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta.
Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue.
Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin.
Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena.
Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.
Politiikka
Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.
Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa.
Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta.
Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa.
Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia.
Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.
Viimeaikaisia väittelynaiheita
Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.
Osavaltiot
Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot
Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico.
Yhdysvaltain osavaltiot:
Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.
Maantiede
Havaiji
Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.
Talous
Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta.
Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten.
Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta.
Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa.
Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.
Yhteiskunta
Väestö
Etniset ryhmät
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma
Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä.
Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta.
Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000)
Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.
Uskonto
Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989)
Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin.
Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.
Koulutus
Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä).
Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.
Kielet
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti.
Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.
Kulttuuri
Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka
Luokka:Yhdysvallat
zh-min-nan:Bí-kok
ko:미국
ms:Amerika Syarikat
ja:アメリカ合衆国
simple:United States
th:สหรัฐอเมริกา
11. tammikuuta11. tammikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 11. päivä. Vuodesta on jäljellä 354 päivää (karkausvuonna 355).
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Kari, Karri
:- suomenruotsalainen kalenteri: Osvald
:- ortodoksinen kalenteri: Teo, Mikael, Miihkali, Mikko
:- saamenkielinen kalenteri: Njulgu
:- vanhemmissa kalentereissa: Hugo, Hyginus, Rauha
Tapahtumia
- 532 - Nika-mellakat alkoivat Konstantinopolissa.
- 1158 - Vladislav II:stä tuli Böömin kuningas.
- 1693 - Tulivuori Etna purkautui.
- 1787 - William Herschel löysi kaksi Uranuksen kuuta Titanian ja Oberonin.
- 1919 - Romania valtasi Transylvanian.
- 1922 - Insuliinia käytettiin ensimmäisen kerran menestyksekkäästi diabetesta (sokeritautia) vastaan.
- 1923 - Ranskan ja Belgian joukot miehittivät Ruhrin alueen, jotta Saksa maksaisi sotakorvauksensa.
- 1942 - Toinen maailmansota: Japani julisti sodan Alankomaille.
- 1942 - Toinen maailmansota: Japani valtasi Kuala Lumpurin.
- 1946 - Enver Hoxha julistautui Albanian diktaattoriksi.
- 1972 - Itä-Pakistanista tuli Bangladesh.
- 1973 - Watergate-oikeudenkäynti alkoi.
- 1990 - 300 000 liettualaista osoitti mieltä maansa itsenäisyyden puolesta.
Syntyneitä
- 1906 - Albert Hofmann, sveitsiläinen kemisti, LSD:n "isä"
Kuolleita
- 1055 - Konstantinos IX Monomakhos, Bysantin keisari
- 1966 - Hannes Kolehmainen, suomalainen kestävyysjuoksija
----
Katso myös: kalenteri ~ 10. tammikuuta, 12. tammikuuta
Luokka:Tammikuu
-01-11
ko:1월 11일
ja:1月11日
simple:January 11
th:11 มกราคม
Pohjois-Carolinaright
Pohjois-Carolina on Yhdysvaltojen osavaltio. Se liittyi liittovaltioon 12. osavaltiona 21. marraskuuta 1789. Osavaltion on nimetty Englannin kuninkaan Charles I mukaan. Sen rajanaapureita ovat Etelä-Carolina etelässä, Georgia lounaassa, Tennessee lännessä ja Virginia pohjoisessa. Osavaltion pääkaupunki on Raleigh.
Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot
ko:노스캐롤라이나 주
ja:ノースカロライナ州
1861 Tapahtumia
- Yhdysvaltojen sisällissota alkoi.
Syntyneitä
- 27. helmikuuta - Rudolf Steiner, antroposofian kehittäjä
- 11. syyskuuta – Juhani Aho, lehtimies ja kirjailija (mm. Rautatie, Juha).
- 16. marraskuuta - Arvid Järnefelt, suomalainen kirjailija.
- 8. joulukuuta - Georges Méliès, ranskalainen elokuvan pioneeri.
- 15. joulukuuta - Pehr Evind Svinhufvud, Suomen presidentti.
Kuolleita
- 21. helmikuuta - Lars Levi Laestadius
-
Luokka:1800-luku
ms:1861
ko:1861년
simple:1861
th:พ.ศ. 2404
1866 Tapahtumia
- Gregor Mendel julkaisi tutkimuksensa periytymisestä
- Alfred Nobel keksi dynamiitin
Syntyneitä
- 29. tammikuuta - Romain Rolland, ranskalainen kirjailija
- 16. elokuuta - Karl Fazer, kauppaneuvos
- 12. marraskuuta - Sun Yat-sen, Kiinan tasavallan ensimmäinen presidentti
Kuolleita
- 20. kesäkuuta: Bernhard Riemann, matemaatikko
Luokka:1800-luku
ko:1866년
Manhattan-projektiManhattan-projekti oli toisen maailmansodan aikainen ohjelma, jonka tavoitteena oli kehittää ydinase.
Suhteellisuusteorian kehittäjä Albert Einstein kirjoitti vuonna 1939 Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltille kirjeen, jossa hän kertoi atomipommin olevan mahdollinen ja että siihen tulisi ryhtyä. Einsteinin huolena oli se että uraanitutkimuksia suoritettiin jo Saksassa ja hän pelkäsi Saksan ehtivän pommitutkimuksissaan USA:n edelle.
Vuonna 1939 oli tehty eri puolilla maailmaa lukuisia kokeita, joissa todettiin uraaniytimien halkeavan neutronipommituksessa.
Kävi pian selväksi, että atomipommin kehittäminen vaati suunnattomia summia rahaa ja laajoja tutkimuksia.
Projekti aloitettiin virallisesti 13. elokuuta 1942 nimellä Manhattan Engineer District. Projektia johtivat fyysikko Robert Oppenheimer ja armeijan puolelta kenraali Leslie Groves. Pommin rakentaminen edellytti lukuisia tutkimuksia ja keksintöjä ja suuri määrä ihmisiä ja laitoksia värvättiin mukaan projektiin.
Huomattiin, että rikastetun uraanin lisäksi myös plutoniumia voitiin käyttää pommimateriaalina. Enrico Fermi suoritti 2. joulukuuta 1942 projektin kannalta välttämättömän ketjureaktiokokeen, jonka pelättiin riistäytyvän käsistä, mutta joka kuitenkin pysyi hallinnassa. Ensimmäinen atomimiilu oli syntynyt. Ohjelmassa tutkittiin muutamaa uraanin rikastamismenetelmää, joista Harold Clayton Ureyn johdolla toteutettu kaasudiffuusio osoittautui käyttökelpoisimmaksi. Jotta kaasudiffuusiota voitiin hyödyntää, oli rakennettava valtava erottelutehdas. Plutonium, jota syntyy atomimiilussa (ydinreaktorissa) erotellaan ns. jälleenkäsittelyssä. Tämäkin ala vaati omat keksintönsä.
Tammikuussa 1945 aloitti toimintansa Hanfordin plutoniumin erottelulaitos ja Oak Ridgen rikastuslaitos.
Havaittiin, ettei plutoniumpommista kannata käytännössä tehdä tykkityyppistä, koska tykistä tulisi epäkäytännöllisen pitkä ja painava, niin painava, ettei sitä voitaisi kuljettaa pommikoneessa.
Atomipommin räjäytystä edelsi monia laboratoriokokeita, joissa mm. etsittiin sopivat muodot ns. räjähdelinsseille, jotka taittavat sytyttimestä lähtevät shokkiaallot kohti pallon keskipistettä. Räjähdelinssissä on sekä hidasta ja nopeaa räjähdettä.
Fissioasetta päästiin kuitenkin testaamaan vasta kesällä 1945, jolloin sota Euroopassa oli jo loppunut.
Ennen atomipommia räjäytettiin kokeeksi radioaktiivisella aineella suolattu 108 tonnin räjähdelataus ns. "sadan tonnin testi".
Trinity-koe
Uraanipommia ei tarvinnut kokeilla.
Alamogordossa 30 metriä korkeassa terästornissa 16. kesäkuuta 1945 suoritettu ensimmäinen koeräjäytys — koodinimeltään Trinity (kolminaisuus) — onnistui hyvin.
Pommi oli läpimitaltaan noin 1,5-metrinen pallo, jonka kyljessä oli räjäytyslaite. Pallo koostui pääosin räjähteistä, joiden keskellä oli noin 6,2 kg painava plutoniumpallo, jonka läpimitta oli 9 cm. Kahdesta eri räjähdetyypistä muotoillut "linssit" puristivat räjähtäessään plutoniumpallon kriittiseksi, jolloin ketjureaktio alkoi. Ketjureaktio kiihtyi räjähdykseksi, josta vapautunut energia nosti lämpötilan 10 miljoonaan asteeseen.
Ulospäin räjähdys näkyi aluksi sokaisevana välähdyksenä, johon osattiin varautua: tarkkailijoilla oli suojalasit. Ensimmäisen kokeen voimaksi arvioitiin ennalta 5-10 kt. Pommin voima kuitenkin yllätti tiedemiehetkin, sillä räjähdys oli useita kertoja suunniteltua voimakkaampi: 20-22 kt. Räjähdys oli niin voimakas, että se rikkoi monia mittalaitteita.
Pommin välähdys nähtiin noin 300 km päähän ja se oli 30 km:n päässä useita keskipäivän aurinkoja kirkkaampi, niin että se kykeni sokeuttamaan ihmisen tilapäisesti noin 15 km:n päästä. Välähdys muuttui nopeasti laajenevaksi tulipalloksi, joka kasvoi kahdessa sekunnissa 600 m:n läpimittaiseksi ja lopulta 1,5 kilometriseksi. Tulipallon sisällä tapahtuva kaasun virtaus muutti tulipallon hehkuvaksi pilveksi, johon syntyi maasta imeytyvästä aineesta koostuva kanta. Kun tulipallo kohosi ja jäähtyi, räjähdys näytti sienipilveltä ja lopulta pilarilta. Sitten eri suunnilta puhaltavat tuulet hajottivat pilven eri suuntiin. Pilvi kohosi viidessä minuutissa noin 12 km:n korkeuteen. Ääni kuultiin ainakin 160 km päähän.
Pommin alustana ollut terästorni haihtui valtaosin: siitä jäi vain vääntynyttä rautaa ja betonia maan pinnalle. Kaikki kasvillisuus hävisi matalasta 80 m:n säteisestä kraaterista, joka vietti lievästi keskustaa kohti. Kraateri syntyi pääosin pommin paineaallon puristuksesta. Kraaterin keskellä oli noin 50 metrin läpimittainen matala malja, jonka syvyys oli 2 m. Koska pommi ei räjähtänyt aivan pinnalla, se ei kaivanut suurta kuoppaa. Radioaktiivinen laskeuma silti syntyi.
Radioaktiivisuutta havaittiin ainakin 160 kilometriä pitkällä ja 50 kilometriä leveällä alueella.
Merkittävää radioaktiivisuutta ei havaittu räjäytyspaikan läheisyydessä, mutta kauempana laskeuma oli paikoin huomattavan voimakas.
Noin 30 km:n päässä havaittiin "kuuma kohta", jossa oli runsaasti säteilyä. Joitakin evakuointeja tehtiin, muttei siirretty esim. 0,9 km:n päästä "Kuumasta kanjonista" sijaitsevaa Ratcliffin perhettä.
Jälkipeli
Pian tämän jälkeen keskusteltiin siitä, voitaisiko atomiasetta käyttää Japania vastaan. Monet vastustivat ajatusta, mutta lopulta päädyttiin pudottamaan kaksi pommia.
Yhdysvalloilla oli jo aikaisemmin ollut menettelytapanaan käyttää laajoja palopommituksia japanilaisia siviilikohteita vastaan. Käytäntönä oli pudottaa 20 % räjähteitä (lastin määrästä), pirstaloimaan puiset rakenteet (enemmän palavaa materiaalia) ja loput 80 % olivat pieniä palopommeja kaupunkien sytyttämiseksi tuleen.
Ilmapommituksissa tuhoutuivat monet japanilaiset kaupungit, mukaan lukien Tokio, jo paljon ennen atomipommin käyttöönottoa. Tähän taktiikkaan turvautuminen johtui japanilaisen teollisuuden erittäin hajautetusta sijoituksesta väestökohteiden keskelle sekä pyrkimykseen lamauttaa väestön taistelutahto. Jotta atomipommin vaikutukset pystyttäisiin mittamaan oli Hiroshima säästetty tavanomaisilta pommituksilta.
Luokka:Sodankäynti
ja:マンハッタン計画
Kentuckyright
Kentucky on Yhdysvaltojen osavaltio. Se liittyi liittovaltioon 15. osavaltiona 1. heinäkuuta, 1792. Nimi Kentucky tulee todennäköisesti Cherokee-heimon kielestä ja se tarkoittaa niittyä tai vastaavaa ruohikkoaluetta. Alue tunnetaan hevosalueena ja siellä on useita viskitislaamoja. Kentuckyn suosituin urheilulaji on koripallo. Kentuckyn rajanaapureina ovat Länsi-Virginia, Virginia, Tennessee, Missouri, Illinois, Indiana, ja Ohio. Osavaltion pääkaupunki on Frankfort.
Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot
ms:Kentucky
ko:켄터키 주
ja:ケンタッキー州
simple:Kentucky
Georgia
:Georgia on myös osavaltio Yhdysvalloissa.
Georgia tai Gruusia (georgiaksi საქართველო, latinisaatio Sakartvelo) on 1991 itsenäistynyt valtio Kaukasiassa. Sen rajanaapurit ovat Venäjä pohjoisessa ja Turkki, Armenia ja Azerbaidžan etelässä. Georgia sijaitsee Mustanmeren rannalla, ja maassa asuu noin 4,5 miljoonaa ihmistä.
Georgia, antiikin tarunomainen Kolkhis, on maailman ensimmäisiä kristinuskon virallistaneita valtioita (vuonna 317). Keskiajalla loistokauttaan elänyt maa onnistui säilyttämään jonkinasteisen itsenäisyyden
osmanien ja Persian välissä 1800-luvun alkuun saakka. Venäjään ja sittemmin Neuvostoliittoon kuulunut valtio koki Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla vakavan poliittisen ja taloudellisen kriisin, joka huipentui ruusujen vallankumoukseen vuonna 2003.
Georgian kulttuuria leimaavat maan sijainti Kaukasuksella itäisen ja läntisen kulttuurin kohtauspaikassa ja maan vuoristoisuus - maisemat Georgiassa vaihtelevat eristäytyneestä Svanetiasta puolustustorneineen miljoonakaupunki Tbilisiin. Maa on myös etnisesti monimuotoinen, mikä oli nähtävissä viime vuosikymmenellä Etelä-Ossetian, Abhasian ja Adžarian konflikteissa.
Maantiede
Kaukasus-vuoriston eteläpuolella sijaitseva Georgia sijaitsee Euroopan ja Aasian rajalla. Georgialaiset kutsuvat maataan "Euroopan parvekkeeksi". Maan pinta-ala on 69 700 neliökilometriä, ja yli 87 % maasta on vuoristoa tai ylänköä. Pohjoisessa Iso-Kaukasus erottaa maan Venäjästä (rajaa 723 kilometriä), ja etelässä Pienen-Kaukasuksen länsirinteet nousevat Armenian ylängölle. Georgialla on 322 km rajaa Azerbaidžanin kanssa, 164 km Armenian kanssa ja 252 km Turkin kanssa. Maan keskiosassa on alankoa ja jokilaaksoja, ja Likhin vuorijono jakaa maan pohjois–eteläsuunnassa kahteen osaan.
Georgian korkein vuori on Škhara, joka kohoaa 5 068,8 metriin. Pisin joki on yhteensä 1 364 km pitkä Kura (georgiaksi Mtkvari), joka virtaa maassa etelästä itään 351 km matkan. Muita jokia ovat Alazani (351 km), Rioni (333 km) ja Enguri (213 km). Georgiassa on yli 850 järveä, joista suurin on 37,5 neliökilometrin laajuinen Paravani 2 073 metrin korkeudessa.
Georgian suurimmat kaupungit ovat Tbilisi (1 258 085 asukasta), Kutaisi (178 350 asukasta), Batumi (118 297 asukasta), Rustavi (112 624 asukasta), Suhumi (81 546 asukasta), Zugdidi (73 014 asukasta), Gori (46 680 asukasta) ja Poti (46 112 asukasta) (2005). Maan luoteisosassa sijaitsee Abhasian de facto itsenäinen tasavalta, lounaassa Adžarian autonominen tasavalta ja pohjoisessa Etelä-Ossetian de facto itsenäinen alue.
Ilmasto
Kaukasus suojaa Georgiaa kylmältä pohjoiselta ilmalta ja sallii Mustanmeren lämmittää aluetta. Lännessä vallitsee subtrooppinen ilmasto, ja keskilämpötila on kesällä 22 °C ja talvella 5 °C. Lännen alangoilla kasvaa muun muassa palmuja, ja sademäärä nousee hyvinkin korkeaksi (jopa 3 000 mm:iin). Vuoret erottavat idän tasangot Mustastamerestä, ja idässä onkin huomattavasti kuivempi mannerilmasto – sademäärä voi jäädä vain 400 mm:iin. Keskilämpötila idässä on kesällä 20–24 °C ja talvella 2–4 °C. Kevät Georgiassa on lyhyt äkillisine lämpötilanvaihteluineen, kun taas kesä on kuuma. Aurinkoista syksyä seuraa yleensä lumeton talvi.
Kasvillisuus ja eläimistö
Georgiassa asuu vaihtelevan ilmaston ansiosta suuri määrä erilaisia lajeja. WWF listaa Georgian 238 tärkeimmän luontoalueen joukkoon maailmassa. IUCN nimitti maan tärkeäksi alueeksi kasvillisuutensa vuoksi, ja BirdLife International endeemiseksi lintualueeksi.
40 % (2,75 miljoonaa hehtaaria) maasta on metsää, ja 40 % metsistä on vielä luonnontilassa. Alemmilla vuoristoalueilla on etupäässä tammea, jalavaa, saarnia ja pyökkiä, kun taas korkeammalla kuuset ja männyt hallitsevat. Puurajan yläpuolella levittäytyy alppiniittyjä, jotka peittävät noin 10 % Georgian pinta-alasta. Eteläiset vuoret ja alangot olivat aiemmin aroa – nykyään ne on otettu viljelykseen.
Maassa on lähes 5 000 kasvilajia, joista 380 on endeemisiä Georgialle ja 1 000 Kaukasukselle. WWF:n laskujen mukaan Georgiassa on jopa 400 puu- ja pensaslajia, joista 61 on endeemisiä ja 60 maailmanlaajuisesti uhanalaisia. Eläinlajeja Georgiassa on noin tuhat (330 lintu-, 160 kala-, 48 matelija- ja 11 sammakkoeläinlajia). Metsissä elävät mm. harvinainen kaukasianleopardi, karhu ja susi.
Ympäristönsuojelu
Georgialla on useita luonnonsuojelullisia ongelmia. Kura-joen ja Mustanmeren pahan saastumisen lisäksi myös ilmansaasteet haittaavat ympäristöä etenkin Rustavin alueella. Juotavaksi kelpaavaa vettä on liian vähän, ja maaperä on monin paikoin saastunut kemikaaleista.
Ylilaiduntaminen aiheuttaa vuoristoisilla alueilla eroosiota ja maanvyöryjä.
Etelä-Kaukasuksella viljelty ja teollisuuden käytössä oleva alue uhkaa levitä suojelluille alueille, ja metsää raivataan laajasti Turkkiin suuntautuvaa laitonta vientiä varten. Georgialla on yksitoista suojelualuetta, joista suurin on Bordžomi-Kharagaulin kansallispuisto Pienellä-Kaukasuksella (76 000 hehtaaria). Puisto perustettiin vuonna 1995 Saksan ja WWF:n avustuksella.
Historia
:Pääartikkeli: Georgian historia
Georgia asutettiin jo paleoliitisen kivikauden keskivaiheilla. 500-luvulla eaa Länsi-Georgiaan syntyi Kolkhetin valtakunta, ja 300-luvulla eaa Iberian valtio Kolkhetin itäpuolelle. Kuningas Mirian II teki kristinuskosta maan virallisen uskonnon jo vuonna 317, toisena maailmassa vain neljännesvuosisata Armenian jälkeen. Vaikka maan valloittivat vuorotellen arabit, mongolit, persialaiset ja turkkilaiset, Georgia onnistui säilyttämään jonkinasteisen itsenäisyyden seuraavien 600 vuoden ajan.
900-luvun lopussa kulta-aikaansa elävä Georgia yhdistyi ja katkaisi monivuotisen riippuvaisuutensa Bysantin valtakuntaan. Kuningas Daavid Rakentajan ja kuningatar Tamaran hallinnassa Georgiasta tuli 1000 – 1200-luvuilla Kaukasian alueen suurvalta. Mongolit kuitenkin valloittivat alueen Timur Lenkin johdolla, ja 1500-luvulla maa hajosi Imeretin, Kakhetin ja Kartlin kuningaskunniksi sekä viideksi ruhtinaskunnaksi, jotka säilyvät osmanien ja persialaisten vaikutuksen alaisina aina 1800-luvulle asti Venäjän väliintuloon saakka.
Islamilaisen Persian uhan alla 1700-luvun lopulla Georgiassa pidettiin ortodoksista Venäjää kahdesta vaihtoehdosta pienempänä pahana. Gergievskin sopimus 1783 tasoitti tietä maan valtaukselle, ja Georgian kuningasperhe astui valtaistuimelta vuonna 1801. 1800-luvun loppupuolella georgialaisten tyytymättömyys tsaariin ja Euroopasta saapunut nationalismi johtivat kansalliseen heräämiseen ja itsenäisyysliikkeeseen. Venäjän vallankumousta seuranneen sisällissodan aikana Georgia käytti tilaisuutta hyväkseen ja julistautui itsenäiseksi 26. toukokuuta 1918. Armenia, Azerbaidžan ja Georgia muodostivat Transkaukasian liiton, joka purkautui puolen vuoden kuluessa muodostamisestaan. Puna-armeija valloitti Georgian helmikuussa 1921, ja Kaukasian maista muodostettiin Transkaukasian sosialistinen neuvostotasavalta. Vuonna 1936 jokainen maa muodosti oman sosialistisen neuvostotasavaltansa.
Neuvostovallan alkuvuosina maassa tapettiin noin 50 000 ihmistä ja Stalinin terrorissa ja puhdistuksissa 1930–1950-luvulla jopa yli 150 000. Neuvostoliitossa Georgia oli 1950-luvulta lähtien suhteellisen varakas ja vakaa alue, joka hyötyi suuresti toimivasta maataloudesta, turismista ja maassa suuunnitelmatalouden sivussa harjoitetusta harmaasta taloudesta. Perestroikan aikana Georgia kehitti oman vahvasti itsenäisyyttä suosineen monipuoluejärjestelmänsä. Maa piti ensimmäiset monipuoluevaalit Neuvostoliiton osana 28. lokakuuta 1990. Georgia julistautui itsenäiseksi 9. huhtikuuta 1991, hieman ennen Neuvostoliiton lopullista romahdusta, ja ajautui kaaokseen. Levottomuuksia puhkesi ensin Etelä-Ossetiassa (1989-1992) ja myöhemmin Abhasiassa (1992-1993), jotka eivät vieläkään ole Georgian hallinnassa. 1990-luvulla maan tilanne on vaihdellut sisällissodan, rikosaaltojen ja suhteellisen rauhallisten jaksojen välillä.
Marraskuussa 2003 maan pitkäaikainen, epäsuosittu presidentti Eduard Ševardnadze syrjäytettiin vallasta ruusujen vallankumouksessa. Tammikuussa 2004 uudeksi presidentiksi valittiin Mihail Saakašvili, jonka hallinto ryhtyi suuriin uudistuksiin Georgian huonokuntoisen talouden elvyttämiseksi. Maan valtiovelka lähti laskuun vuonna 2004, ja Saakašvili onnistui syrjäyttämään maasta irti pyrkineen Adžarian tasavallan johtajan Aslan Abašidzen liittäen alueen samalla vahvemmin Georgiaan.
Politiikka
Georgian politiikka
Georgia on nuori demokraattinen tasavalta, jolla on vahva presidentti ja keskushallinto. Pääsy politiikkaan on turvattu vapailla ja salaisilla vaaleilla, mutta poliittiset ja kansalaisoikeudet ovat usein rajoitettuja. Georgian yksikamarisessa parlamentissa, johon edustajat valitaan nelivuotiskausiksi, on 235 paikkaa. Näistä 150 paikkaa jaetaan suhteellisella vaalilla. Tämänhetkisen hallituksen keski-ikä on vain 35 vuotta, ja sen ilmoittamia tavoitteita ovat taistelu korruptiota vastaan, talouskasvu, pääsy NATOon ja EU:hun sekä hyvät suhteet Venäjään. Presidentti valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan.
Georgian valtionpäämies on Euroopan tällä hetkellä nuorin presidentti Mihail Saakašvili. Vuoden 2003 marraskuun parlamenttivaalien väärinkäytössyytösten jälkeen presidentti Eduard Ševardnadze erosi virastaan 23. marraskuuta 2003 ruusujen vallankumouksessa. Väliaikaiseksi presidentiksi tuli vanhan parlamentin puhemies Nino Burdžanadze ja vaalien tulos hylättiin. Saakašvili voitti presidentinvaalit 4. tammikuuta 2004 96,3 % ääntenenemmistöllä ja astui virkaansa 25. tammikuuta. Uudet parlamenttivaalit järjestettiin 28. maaliskuuta, joissa Saakašvilin puolue kansanliike – demokraatit sai 75 % äänistä, vain yhden muun puolueen, oikeisto-opposition ylittäessä 7 % äänikynnyksen. Vaaleja pidetään vapaimpina vielä Georgiassa järjestettyinä, vaikkakin Adžarian tasavallan presidentti Aslan Abašidzen ja keskushallinnon ristiriidat häiritsivät niitä.
Georgian tärkeimpiä poliittisia ongelmia ovat konfliktit Abhasian, Etelä-Ossetian ja Adžarian alueilla. Vuonna 2004 Adžarian ongelmien kärjistyttyä presidentti Abašidze räjäytti kolme siltaa Georgian ja Adžarian väliltä. Abašidze joutui pakenemaan maasta Venäjän painostuksen ja Batumissa järjestettyjen hänen eroaan vaatineiden mielenosoitusten jälkeen. Neuvottelut Abhasian ja Etelä-Ossetian hallintojen kanssa eivät ole päätyneet sopuun.
Osat
Batumi
Georgialaisilla on usein vahva alueellinen identiteetti, ja he saattavat samaistua alueeseensa vahvemmin kuin valtioon. Ylimpänä maan alueellisessa jaossa ovat kaksi autonomista tasavaltaa (avtom respublika): Abhasia ja Adžaria. Etelä-Ossetian asemasta neuvotellaan alueen hallituksen kanssa. 1990-luvulla Georgia on jaettu vanhoja rajoja mukaillen yhdeksään alueeseen (mkhare): Guria, Imereti, Kakheti, Kvemo Kartli, Mtskheta-Mtianeti, Ratša-Letškhumi-Kvemo Svaneti, Samegrelo-Zemo Svaneti, Samtskhe-Džavakheti ja Šida Kartli.
Alemmalla tasolla maa jakautuu Neuvostoliiton aikana luotuihin maakuntiin (raioni) ja kaupunkeihin (kalaki). Maakuntia on 53 (Abhasiaa ja Adžariaa lukuun ottamatta): Abaša, Adigeni, Akhalgori, Akhalkalaki, Akhaltsikhe, Akhmeta, Ambrolauri, Aspindza, Baghdati, Bolnisi, Bordžomi, Dedoplistsq'aro, Dmanisi, Dušeti, Džava, Gardabani, Gurdžaani, Kareli, Kaspi, Kharagauli, Khašuri, Khobi, Khoni, Lagodekhi, Lantškhuti, Lentekhi, Marneuli, Martvili, Mestia, Mtskheta, Ninotsminda, Oni, Ozurgeti, Q'azbegi, Q'vareli, Satškhere, Sagaredžo, Samtredia, Senaki, Sighnagi, Telavi, Terdžola, Tetritsq'aro, Tianeti, Tsageri, Tsalendžikha, Tsalka, Tškhorotsq'u, Tšokhatauri, Vani, Zestaponi ja Zugdidi.
Kaupunkeja on 9, pääkaupunki
- mukaan lukien: Gori, Kutaisi, Poti, Rustavi, Tbilisi
- , Tq'ibuli, Tsq'altubo, Tšiatura, Tskhinvali. Maakunnat jaetaan lisäksi kyliin, joita on suuri määrä.
Georgian nimi
Georgian omakielinen nimi on Sakartvelo (საქართველო) ja georgian kielen eli kartvelin omakielinen nimi on kartuli (ქართული). Itseään georgialaiset kutsuvat nimellä kartvelebi (ქართველები). Nämä nimet periytyvät kaikkien georgialaisten isäksi kutsutulta Kartlos -heimopäälliköltä. Useimmissa muissa kielissä maa tunnetaan nykyisin Georgia-tyyppisellä nimellä, joka pohjautuu maan persiankieliseen nimeen گرجی Gurji, joka vuorostaan tulee arabian sanasta Jurj. Koska nimen kirjoitusasuun vaikutti kreikan sana geōrgía (γεωργία), joka tarkoittaa maanviljelyä, maan nimen on virheellisesti luultu tulleen maataloudesta tai mm. Georgian suojeluspyhimykseltä Pyhältä Yrjöltä.
Suomeksi maalla on kaksi nimitystä: Georgia on lainautunut kreikan ja Gruusia venäjän kautta. Nimeä Georgia alettiin pitää neuvostovastaisena 1960-luvulta lähtien, mutta Neuvostoliiton romahdettua 1991 maata alettiin kutsua jälleen nimellä Georgia.
Talous
Jo 200-luvulla eaa Georgian sepät valmistivat aseita antiikin kreikkalaisten ja troijalaisten sotiin. Kaukasuksella kaivettiin kultaa, hopeaa, kuparia ja rautaa. 1900-luvulla Georgian talous alkoi keskittyä turismiin, sitrushedelmien ja viinin kasvatukseen sekä hiilen, mangaanin ja kuparin louhintaan. Lännessä on perinteisesti pidetty karjaa ja idässä lampaita. Vähäinen teollisuus on tuottanut viiniä, metalleja, koneita, kemikaaleja ja tekstiilejä.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kaikkien entisten neuvostotasavaltojen talous lamaantui. Joulukuussa 1990 Venäjä asetti Georgian kauppasaartoon. Sisällissodat Abhasiassa, Adžariassa ja Etelä-Ossetiassa syvensivät kriisiä. Maatalous- ja teollisuustuotanto laski vuoteen 1994 mennessä neljännekseen entisestä, ja työttömyys Tbilisissä nousi 40 prosenttiin. Apua lännestä saapui vasta 1995, kun IMF antoi Georgialle luottoa 206 miljardia dollaria ja Saksa 50 miljardia markkaa. Vuosien 1995 ja 1997 välillä tuotanto nousi 30 prosenttiin Neuvostoliiton aikaisesta tasosta, vuonna 2001 saavutettiin 35 %. 51 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella ja 13-15 % kotitalouksista elää äärimmäisessä köyhyydessä (2001). Palkkojen nousu ei pysy inflaation perässä. Opettajat ansaitsevat 12 € kuukaudessa, eläkkeet ovat keskimäärin 6 € kuukaudessa ja sisällissodan pakolaiset saavat tukea 4 € kuussa.
Georgian tärkeimmät kauppakumppanit ovat Turkki, Venäjä, Azerbaidžan ja Saksa (2002). Vuonna 2003 Georgian valtionvelka oli 1,3 miljardia euroa. 40 % rahasta oli lainassa Maailmanpankilta, IMF:ltä ja Euroopan jälleenrakennusrahastolta. Loput 60 % on lainattu keskinäisillä sopimuksilla IVY-mailta, mm. Turkmenistanilta. Lokakuussa 1995 Georgiaan luotiin oma rahayksikkö, lari. Georgia laskee toivonsa taloudellisesta toipumisesta Mustanmeren satamien (Batumi, Poti) kautta kulkevan kansainvälisen tavaraliikenteen sekä Baku-Tbilisi-Ceyhan öljyputken varaan.
Ceyhan
Merkittävimmät luonnonvarat
- puu
- vesivoima
- mangaani
- rautamalmi
- kupari
Merkittävimmät vientituotteet
- romumetalli
- koneet
- kemikaalit
- mangaani
- tee
- viini
Väestö
Mississippiright
Mississippi on Yhdysvaltain osavaltio, joka on saanut nimensä Mississippi-joen mukaan. Pääkaupunki on Jackson. Asukasluku on 2 697 243 (2000) ja pinta-ala 125 546 km².
Mississippi liitettiin Yhdysvaltoihin 20. osavaltiona 1817, mutta se erosi vuonna 1861 Yhdysvaltain sisällissodan aikaan. Mississippi liitettiin jälleen Yhdysvaltoihin 1870.
Se oli viimeinen osavaltio jossa kieltolaki lopetettiin, vuonna 1966.
Mississippi oli rotuerottelun johtavimpia osavaltioita, kuten myös Texas ja Louisiana.
Osavaltio tunnetaan Amerikassa myös nimillä "The Bayou State" sekä "The Eagle State".
Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot
ko:미시시피 주
ja:ミシシッピ州
simple:Mississippi
Arkansas
Arkansas [] on osavaltio Amerikan Yhdysvaltain eteläosassa, lähellä Mississippi-jokea. Arkansas’n osavaltion pääkaupunki on Little Rock. Muita suuria kaupunkeja Arkansas’ssa ovat Fort Smith ja Pine Bluff. Mm. tunnettu Arkansas-joki virtaa Arkansas’ssa ja myös kuuluisa vuorijono Boston Mountains on Arkansas’ssa.
Osavaltio rajoittuu pohjoisessa Missourin osavaltioon, idässä Mississippijoen takaisiin Tennesseen ja Mississippin osavaltioihin, eteläsuunnassa on Louisiana sekä länsisuunnassa pienen matkaa Texas sekä pitkän matkaa Oklahoma.
Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot
ko:아칸소 주
ja:アーカンソー州
simple:Arkansas
Missouri
Missouri on Yhdysvaltojen osavaltio keskilännessä.
Historia
Missourin alue ostettiin Yhdysvalloille Ranskalta 1803 osana suurta maakauppaa, ja siitä tuli osavaltio 1821. Osavaltio sai "Lännen portin" lempinimen monien uudisraivaajien kuljettua sen läpi länteen. Sisällissodan aikana missourilaisista osa oli Unionin ja osa etelävaltioiden puolella.
Maantiede
Sisällissodan
Missourin naapurit ovat pohjoisessa Iowa, idässä Mississippijoen takana Illinois, Kentucky ja Tennessee, etelässä Arkansas ja lännessä Oklahoma ja Kansas sekä Missourijoen takana Nebraska.
Missourijoen pohjoispuolen tasangot ulottuvat Iowaan, Nebraskaan ja Kansasiin. Kukkulat ovat jälkiä jääkaudesta. Joen eteläpuolella levittäytyy Ozarkin tasanko, joka ulottuu Arkansas'han ja Oklahomaan. Osavaltio eteläosan Ozarkvuoret ulottuvat myös Arkansas'han.
Kaakkoisosa osavaltiosta on Mississippin tulvahietaa, joka on myös hedelmällistä viljelymaata. Pelloissa kasvatetaan puuvillaa ja riisiä.
Vaikka Missouri on nykyään keskilänttä, sitä pidettiin ennen etelävaltiona: Hannibalin kaupungissa kasvanut Mark Twain sanoi varttuneensa "Etelässä".
Perustiedot
- Pinta-ala: 180 693 km², josta vettä 1,6 %
- Asukasluku: 5 595 211, väestöntiheys 31/km²
- Pääkaupunki: Jefferson City
- Suurin kaupunki: Kansas City
- Suurin metropolialue: St. Louis
Aiheesta muualla
- [http://www.state.mo.us/ Missourin hallinnon verkkosivut]
- [http://www.missouritourism.org/ Missourin viralliset matkailusivut]
Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot
ko:미주리 주
ja:ミズーリ州
simple:Missouri
Memphis
Memphis on Tennesseen osavaltion suurin kaupunki Yhdysvalloissa. Sen väkiluku oli vuonna 2005 noin 672 000, kaupunkiseutu mukaan lukien noin 1,2 miljoonaa. Memphisissä sijaitsee Elvis Presleyn koti Graceland, joka on maan suosituin matkailukohde heti Valkoisen talon jälkeen. Graceland kerää yli 600 000 matkailijaa vuosittain.
Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit
ja:メンフィス (テネシー州)
Gana
Para se te redaktoni shikoni ju lutem Projektin e shteteve
----
Përshkrim i përgjithshëm i shtetit.
Republika e Xxxx është një shtet i ndodhur në Xxxxx të Xxxx. Ajo ndan kufinjtë me Xxxx në lindje, Yyyy në jug etj.
Historia
Historia e Shtetit
Politika
Politika e Shtetit
Shiko edhe:
- Mardheniet e jashtme të ...
Gjeografia
Gjeografia e shtetit
Ekonomia
Ekonomia e shtetit
Demografia
Demografia e shtetit
Kultura
Kultura e Shtetit
Të tjera
- Telekomunikacioni
- Transporti
- Ushtria
- Pushime
Lidhje të jashtme
ja:ガーナ
ko:가나 공화국
ms:Ghana
th:ประเทศกานา
zh-min-nan:Ghana
death metal mieszne zdjcia Odszkodowanie BIELIZNA online spielautomaten
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Apolyton
Apolyton Civilization Site (ACS or just Apolyton) is the largest web site on the Internet dedicated to connecting players of the Civilization series of computer games and other games in the 4X genre.
The games covered include Sid Meier's Civilization (I, cover]]
Georges (originally György) Cziffra (November 5, 1921–January 17, 1994) was a Hungarian virtuoso pianist. Many of his recordings are regarded as controversial, claimed by some to be showy and unmusic
|
Georg Cziffra
cover]]
Georges (originally György) Cziffra (November 5, 1921–January 17, 1994) was a Hungarian virtuoso pianist. Many of his recordings are regarded as controversial, claimed by some to be showy and unmusic
|
Saw shark
Pliotrema
Pristiophorus
The sawsharks or saw sharks are an order (Pristiophoriformes) of sharks bearing long blade-like snouts edged with teeth, which they use to slash and disable their prey. There are five species known, in a single family Pristiophoridae of two genera. Most occur in waters from South Africa to
|
|
Gossip Girl
Gossip Girl is a successful series of books by Cecily von Ziegezar, aimed at teenagers; the first was published in 2002.
The series centres on a group of teenaged girls, the selected ones, living on New York's Fifth Avenue, who are heir to large sums of money, and thus have no financial worries. They indulge in alcohol, books by Cecily von Ziegezar, aimed at teenagers; the first was published in 2002.
The series centres on a group of teenaged girls, the selected ones, living on New York's Fifth Avenue, who are heir to large sums of money, and thus have no financial worries. They indulge in alcohol,
Alfred Clive Hulme (January 24 1911-September 2 1982) was a New Zealander recipient of the Victoria Cross, the highest and most prestigious award for gallantry in the face of the enemy that can be awarded to
|
|
