:: wikimiki.org ::

Tim Berners-Lee

Tim Berners-Lee

Tim Berners-Lee on WWW:n kehittäjä. Keksinnöstään hänet on palkittu useita kertoja. Hän vastaanotti 15. kesäkuuta 2004 miljoonan euron suuruisen Millennium-palkinnon. Palkinto on suomalainen ja se myönnetään joka toinen vuosi. Tim Berners-Lee sai myös toisen merkittävän kunniapalkinnon kun 16. heinäkuuta 2004 kuningatar Elisabet II aateloi hänet myöntämällä hänelle Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajan arvon. Berners-Lee, Tim Berners-Lee, Tim ko:팀 버너스리 ja:ティム・バーナーズ＝リー

WWW

-työasema (NeXTcube; katso Steve Jobs) oli Tim Berners-Leen käyttämä maailman ensimmäinen Web-palvelin.]] World Wide Web (lyhyesti WWW) eli web tai (harvoin) seitti on Internetissä toimiva hypertekstijärjestelmä. Hypertekstiä selataan selaimella, joka hakee web-sivuiksi kutsuttuja dokumentteja web-palvelimilta ja esittää niitä käyttäjälle, esimerkiksi piirtämällä ne näytölle. Hyperteksti sisältää linkkejä toisiin dokumentteihin. Vuorovaikutus web-palvelimen kanssa lähettämällä informaatiota toiseen suuntaan on myös mahdollista. Linkkien seuraamista kutsutaan usein webissä surffaamiseksi. WWW:n kehitti Tim Berners-Lee vuonna 1990 työskennellessään CERNissä. Webin toiminnan kannalta keskeisimpiä teknisiä standardeja ovat URL (web-sivujen osoitekäytäntö), HTTP (hypertekstin siirtoprotokolla), HTML (hypertekstin merkintäkieli) sekä CSS (sivun ulkoasun määrittelykieli).

Katso myös

- Internet
- Xanadu Luokka:Internet Luokka:World Wide Web ko:월드 와이드 웹 ja:World Wide Web simple:World Wide Web th:เวิลด์ไวด์เว็บ

2004

Tapahtumia

Tammikuu

- 1. tammikuuta – Irlannista tuli EU:n puheenjohtajamaa.
- 1. tammikuuta – Joseph Deissista Sveitsin presidentti.
- 1. tammikuuta – Pervez Musharraf jatkoi Pakistanin presidenttinä.
- 1. tammikuuta – Ylöjärvestä ja Pudasjärvestä tuli kaupunkeja.
- 3. tammikuuta – Flash Airlinesin lento 604 putosi Punaiseen mereen Egyptin rannikolla, tappaen 148 koneessa. Myöhemmin kävi ilmi, että lentoyhtiöllä oli lentokielto joissain maissa turvallisuusrikkomusten vuoksi.
- 4. tammikuuta – NASA:n MER-A (Spirit) -luotain laskeutui Marsiin.
- 4. tammikuuta – Mihail Saakašvili voitti Georgian presidentinvaalit.
- 4. tammikuuta – Afganistanin 502 edustajaa käsittänyt kokous pääsi näkemyseroista huolimatta yksimielisyyteen uudesta perustuslaista, jonka on tarkoitus rauhoittaa levottomuudet maassa.
- 5. tammikuuta – Intian ja Pakistanin johtajat tapasivat ensi kertaa kolmeen vuoteen huippukokouksessa, jonka aiheena oli Kashimirin aluetta koskevan kiistan rauhanomainen ratkaiseminen.
- 5. tammikuuta – 25-vuotias Mijailo Mijailovic tunnusti puukottaneensa Ruotsin ulkoministeri Anna Lindhin.
- 5. tammikuuta – Britney Spears meni naimisiin lapsuudenystävänsä Jason Allen Alexanderin kanssa. Liitto mitätöitiin Las Vegasilaisessa oikeusistuimessa 55 tuntia myöhemmin.
- 7. tammikuuta – Mijailo Mijailovic tuomittiin Anna Lindhin murhasta.
- 8. tammikuuta – Iso-Britannian kuningatar Elisabet II kastoi maailman suurimman risteilyaluksen, Queen Mary 2:n, Southamptonissa.
- 8. tammikuuta – Bamissa, Etelä-Iranissa löydettiin 57-vuotias mies elossa raunioista 13 päivää maanjäristyksen jälkeen.
- 9. tammikuuta – Hanna Pakarinen valittiin Suomen ensimmäiseksi Idols-voittajaksi.
- 15. tammikuuta – Etelä-Korean ulkoministeri Yoon Young-kwan joutui eroamaan tuettuaan Yhdysvaltain politiikkaa Pohjois-Koreaa vastaan.
- 16. tammikuuta – Web-sivusto Goatse.cx suljettiin Joulusaaren domain-rekisterin toimesta palvelusääntöjen rikkomuksesta tehdyn valituksen vuoksi.
- 18. tammikuuta – 25 kuoli ja 130 haavoittui pommiattentaatissa liittouman joukkojen päämajaa vastaan Bagdadissa.
- 20. tammikuuta – Intia osti Venäjältä 1,5 miljardilla dollarilla 45 000 tonnin lentotukialus Admiral Gorškovin ja 28 MiG-29k-hävittäjää.
- 22. tammikuuta – Hakukoneyhtiö Google julkisti Orkut-yhteisöpalvelun.
- 22. tammikuuta – Euroopan unioni kielsi siipikarjan tuonnin Thaimaasta lintuinfluessan levitessä Kaakkois-Aasiassa.
- 24. tammikuuta – NASA:n MER-B (Opportunity) laskeutui Marsiin.

Helmikuu

- 1. helmikuuta – Janet Jacksonin rinta paljastui suorassa Super Bowl XXXVIII -televisiolähetyksessä, mikä johti valtavaan mediakohuun Yhdysvalloissa.
- 1. helmikuuta – Minassa, Saudi-Arabiassa väentungos tappoi 251 pyhiinvaeltajaa.
- 2. helmikuuta – Asuinrakennus romahti Konyassa, Turkissa, surmaten 92.
- 3. helmikuuta – Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA myönsi, että Irakin joukkotuhoaseista ei ollut suoraa uhkaa ennen 2003 Irakin sotaa.
- 6. helmikuuta – Itsemurhapommittaja tappoi 41 Moskovan metrossa.
- 10. helmikuuta – 50 kuoli autopommin räjähtäessä Bagdadissa poliisin värväyskeskuksen edessä.
- 10. helmikuuta – Ranskan kansalliskokous teki kiistellyn päätöksen kieltää uskonnolliset symbolit ja vaatetus kouluissa.
- 11. helmikuuta – Autopommi tappoi 47 armeijan värväyskeskuksen edessä Bagdadin keskustassa.
- 18. helmikuuta – Lannoitteita ja bensiiniä kuljettanut juna putosi raiteilta ja räjähti Iranissa surmaten 320.
- 20. helmikuuta – konservatiivit voittivat vaalit Iranissa. Monia uudistusmielisiä ehdokkaita kiellettiin osallistumasta.
- 22. helmikuuta – Itsemurhapommittaja tappoi kahdeksan ihmistä bussissa Jerusalemissa.
- 22. helmikuuta – Kapinalliset valtasivat Haitin toiseksi isoimman kaupungin Cap-Haïtienin.
- 24. helmikuuta – Maanjäristys surmasi 571 ihmistä Marokossa.
- 26. helmikuuta – Yhdistyneen kuningaskunnan entinen ministeri Clare Short paljasti brittien MI6-tiedustelupalvelun kuunnelleen YK:n henkilökunnan, mukaan lukien pääsihteeri Kofi Annanin puheluita.
- 26. helmikuuta – Yhdysvallat salli matkustuksen Libyaan, päättäen 23 vuotta kestäneen kiellon.
- 29. helmikuuta – Jean-Bertrand Aristide erosi Haitin presidentin virasta. Korkeimman oikeuden päätuomarista, Boniface Alexandresta tuli sisäministeri. Aristide kertoi myöhemmin, että USA:n joukot pakottivat hänet eroamaan ja jättämään maan.

Maaliskuu

- 1. maaliskuuta – Suomessa väkevien alkoholijuomien vero laski 40 prosenttia.
- 1. maaliskuuta – Vladimir Putin nimitti Mihail Fradkovin Venäjän pääministeriksi.
- 1. maaliskuuta – Mohammed Bahr al-Uloumista tuli Irakin presidentti.
- 1. maaliskuuta – Pedofiili Marc Dutroux joutui oikeuden eteen Belgiassa.
- 3. maaliskuuta – Oikeudenkäynti entistä pääministeriä Anneli Jäätteenmäkeä vastaan alkoi.
- 10. maaliskuuta – Viisi brittiä, joita pidettiin Afganistanin sodan päättymisestä asti Yhdysvaltain Guantanamon vankileirillä, vapautettiin.
- 11. maaliskuuta – Madridissa tapahtui Espanjan historian tuhoisin terrori-isku. 190 kuoli.
- 14. maaliskuuta – Espanjan vaaleissa oppositio voitti José María Aznarin johtaman hallituspuoleen, pääministeriksi sosialistien José Luis Rodríguez Zapatero.
- 14. maaliskuuta – Venäjän presidentinvaaleissa Vladimir Putin valittiin toiselle kaudelle.
- 15. maaliskuuta – Astronomit kertoivat löytäneensä aurinkokunnasta suurimman taivaankappaleen sitten Pluton löydön 1930. Neptunuksen takaiselle kappaleelle annettiin alustavasti nimi Sedna.
- 15. maaliskuuta – Espanjan uusi hallitus ilmoitti vetävänsä Espanjan joukot Irakista.
- 19. maaliskuuta – Äänekosken bussionnettomuus.
- 20. maaliskuuta – Presidentti Chen Shui-bian voitti Kiinan tasavallan presidentinvaalit 0,22 %:n enemmistöllä. Edellispäivänä häntä ja varapresidenttiä Annette Luta ammuttiin. Opposition Lien Chan vaati äänten uudelleenlaskentaa ja ensimmäinen laskenta mitätöitiin.
- 20. maaliskuuta – Tuhansia mielenosoituksia Irakin sodan 1-vuotispäivänä.
- 22. maaliskuuta – Kaksi suomalaista liikemiestä joutui murhatuksi Irakissa.
- 22. maaliskuuta – Israelin helikopteri surmasi ohjuksin Sheikki Ahmed Yassinin ja seitsemän sivullista Gazassa. Palestiinalaiset protestoivat Israelia vastaan.
- 25. maaliskuuta – Pääministeri Tony Blair vieraili Libyassa ja tapasi Muhammad Gaddafin.
- 28. maaliskuuta – Ranskassa pääministeri Jean-Pierre Raffarinin puolue kärsi murskatappion paikallisvaaleissa ja hän erosi.
- 31. maaliskuuta – Neljä yhdysvaltalaista urakoitsijaa tapettiin Irakissa ja heidän ruuminsa silvottiin ja poltettiin.

Huhtikuu

- 3. huhtikuuta – Pommiräjähdys madridilaisessa asuinhuoneistossa tappoi viisi poliisin saartamaa, maaliskuun 11.:n pommi-iskuista epäiltyä, sekä poliisimiehen.
- 4. huhtikuuta – Shiiat nousivat kapinaan Muqtada al-Sadrin johdolla Najafissa, Sadr Cityssä ja Basrassa. Taisteluissa kuoli satoja.
- 17. huhtikuuta – Israelin helikopterit ampuivat ohjuksia saattueeseen Gazan kaistalla, surmaten Hamasin johtajan, Abdel Aziz al-Rantissin.
- 19. huhtikuuta – Osittainen auringonpimennys eteläisessä Afrikassa.
- 20. huhtikuuta – Tony Blair julisti Yhdistyneen kuningaskunnan järjestävän kansanäänestyksen Euroopan perustuslaista.
- 21. huhtikuuta – Israelin ydinaseohjelman paljastanut Mordechai Vanunu vapautui vankilasta 18 vuoden jälkeen.
- 22. huhtikuuta – Kaksi polttoainetta ja räjähteitä kuljettanutta junaa räjähti Pohjois-Korean Ryongchonissa, surmaten 161. 1300 loukkaantui ja tuhansia rakennuksia tuhoutui.
- 25. huhtikuuta – Kyproksen uudelleenyhdistymisäänetys järjestettiin Kyproksen tasavallassa ja Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa. Turkkilainen puoli hyväksyi suunnitelman, mutta kreikkalainen puoli hylkäsi sen.
- 28. huhtikuuta – Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali tuli ilmi 60 Minutes II -ohjelmassa.

Toukokuu

- 1. toukokuuta – Euroopan unioni laajeni 25 maan liitoksi, kun siihen liittyi 10 uutta jäsenmaata: Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro.
- 6. toukokuuta – TV-sarjan Frendit viimeinen jakso esitettiin Yhdysvalloissa. 30 sekunnin mainos ohjelman aikana maksoi 2 miljoonaa dollaria.
- 9. toukokuuta – Tšetšenian presidentti Ahmad Kadyrov murhattiin voitonpäivän juhlallisuuksien aikana Groznyn stadionilla pommilla.
- 12. toukokuuta – Tuntematon ryhmä teloitti yhdysvaltalaisen Nick Bergin Irakissa. Videota teloituksesta levitettiin Internetissä.
- 14. toukokuuta – Tanskan prinssi Frederik meni naimisiin australialaisen Mary Donaldsonin kanssa Kööpenhaminassa.
- 17. toukokuuta – Ezzedine Salim, Irakin väliaikaisneuvoston sen hetkinen puhemies kuoli pommiräjähdyksessä Bagdadissa.
- 19. toukokuuta – Jeremy Sivits tunnusti syyllisyytensä vankien kidutukseen Abu Ghraibin vankilassa Irakissa.
- 22. toukokuuta – Espanjan kruununprinssi Felipe solmi avioliiton Letizia Ortizin kanssa Almudenan katedraalissa Madridissa, Espanjassa.
- 23. toukokuuta – Pariisin Charles de Gaullen lentokentän terminaali 2E sortui vaatien kuusi uhria.

Kesäkuu

- 6. kesäkuuta – Normandian maihinnousun 60-vuotisjuhlaa juhlittiin Normandiassa.
- 8. kesäkuuta – Venuksen ylikulku: Venus kulki Auringon editse maasta nähtynä ensimmäisen kerran sitten vuoden 1882.
- 8. kesäkuuta –10. kesäkuuta – G8-kokous Georgiassa, USA:ssa.
- 10. kesäkuuta –13. kesäkuuta – Europarlamenttivaalit Euroopan unionissa.
- 11. kesäkuuta – Cassini-Huygens-luotain saapui Saturnuksen kuun, Phoeben lähelle.
- 12. kesäkuuta–4. heinäkuuta – Jalkapallon euroopanmestaruuskilpailut Portugalissa. Loppuottelussa Kreikka voitti Portugalin 1-0.
- 21. kesäkuuta – SpaceShipOne, ensimmäinen yksityinen avaruusalus, saavutti avaruuden.
- 21. kesäkuuta–4. heinäkuuta – Wimbledonin tennisturnaus Lontoossa. Roger Federer ja Maria Sharapova (Marija Šarapova) voittivat kaksinpelit.
- 28. kesäkuuta – Miehitysvallat siirsivät hallinnon Irakin väliaikaishallitukselle.
- 30. kesäkuuta – Oikeudenkäynti Irakin entistä presidenttiä, Saddam Husseinia vastaan alkoi.

Heinäkuu

- 1. heinäkuuta – Cassini-Huygens saapui Saturnukselle.
- 4. heinäkuuta – Freedom Towerin rakennustyöt alkoivat New York Cityssa.
- 6. heinäkuuta – Yhdysvaltain demokraattipuoleen senaattori John Kerry valitsi senaattori John Edwardsin varapresidenttiehdokkaakseen USA:n presidentinvaaleihin.
- 7. heinäkuuta – LZW-pakkausalgoritmin patenttien voimassaolo päättyi viimeisenä Kanadassa.
- 12. heinäkuuta – Pedro Santana Lopes nousi virkaansa Portugalin pääministerinä.
- 23. heinäkuuta – Netervajoen yli johtava Stari Most -silta avattiin Mostarissa Bosnia-Hertsegovinassa.
- 25. heinäkuuta – Lance Armstrong teki historiaa voittamalla kuudennen kerran peräkkäin Tour de Francen.
- 30. heinäkuuta – Kaasuräjähdys tappoi 18 Belgiassa ja 120 loukkaantui.
- 31. heinäkuuta – F1-kuljettaja Kimi Räikkönen ja malli Jenni Dahlman avioituivat Hämeenlinnassa sijaitsevassa Vanajanlinnassa.

Elokuu

- 1. elokuuta – Ostoskeskustulipalo tappoi 464 Asunciónissa, Paraguayssa.
- 3. elokuuta – Vapaudenpatsas avattiin kunnostustöiden jälkeen.
- 3. elokuuta – Yhdistyneen kuningaskunnan poliisi pidätti 12 terroriepäiltyä.
- 4. elokuuta – Gibraltarissa juhlittiin 300-vuotista brittivaltaa.
- 6. elokuuta – YK:n raportti, joka syytti Sudanin hallitusta rikoksista ihmisyyttä vastaan Darfurissa, julkaistiin.
- 12. elokuuta – Ruotsin väkiluku ylitti yhdeksän miljoonaa (kello 14:58 paikallista aikaa).
- 13. elokuuta – Vuoden 2004 kesäolympialaisten avajaiset pidettiin Ateenassa.
- 13. elokuuta – Raskaita taisteluita Irakissa puolalaisten ja yhdysvaltain joukkojen sekä Moqtada al-Sadrin kannattajien välillä. Shiiajohtaja Moqtada al-Sadr vaati Irakin väliaikaishallituksen eroa. Maaöljyn hinta nousi ennätyslukemiin: 46,58 dollaria/tynnyri.
- 14. elokuuta – Burundin hutukapinallisten FNL-ryhmä tappoi 160 Gatumban pakolaisleirillä.
- 14. elokuuta – Hurrikaani Charley iski Floridan rannikolle. Hirmumyrsky katkaisi sähköt yli miljoonalta ihmiseltä ja aiheutti arviolta miljardin dollarin vahingot. Ainakin 7 kuollutta.
- 14. elokuuta – Länsi-Afganistanissa Heratin alueella aseistautuneet ryhmät nousivat kapinaan alueen kuvernööriä, Ismail Khania vastaan ja taistelivat Shindandin lentotukikohdan hallinnasta.
- 15. elokuuta – Venezuelalaiset äänestivät presidentti Hugo Chávezin kohtalosta.
- 16. elokuuta – Hugo Chávez julistettiin vaalien voittajaksi 58 %:n kannatuksella (äänestysprosentti 95). Oppositio kiisti tuloksen.
- 17. elokuuta – Kansainväliset vaalitarkkailijat, heidän joukossaan Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter, hyväksyivät Venezuelan äänestystuloksen.
- 20. elokuuta – Kontiolahdella riehui Suomen oloissa harvinaisen voimakas trombi.
- 22. elokuuta – Aseistetut ryöstäjät veivät Edvard Munchin maalaukset "Huuto" ja "Madonna" sekä muita maalauksia Oslon Munch-museosta.
- 24. elokuuta – Tu-134- ja Tu-154-lentokoneet putosivat Venäjällä lähdettyään Domodedovon lentokentältä Moskovasta; yhteensä 89 kuoli. Koneiden hylyistä löytyi jälkiä räjähdysaineesta.
- 29. elokuuta – Vuoden 2004 kesäolympialaisten päättäjäiset pidettiin Ateenassa.
- 29. elokuuta – 200 000 osoitti mieltään presidentti George W. Bushia vastaan New York Cityssä republikaanien puoluekokouksen alla.
- 9., 16., 19., 23. ja 30. elokuuta – 50 000 - 85 000 ihmistä osoitti mieltään työttömyysturvan leikkauksia vastaan Saksassa, pääasiassa maan itäosissa.
- 31. elokuuta – Kaksi itsemurhahyökkäystä busseihin Beer Shevassa, Israelissa; 16 kuoli ja 60 loukkaantui. Hamas otti vastuun iskuista.
- 31. elokuuta – Nainen räjäytti itsensä metroasemalla Pohjois-Moskovassa. 10 kuoli ja 50 loukkaantui.

Syyskuu

- 1. syyskuuta – Beslanin koulukaappaus: aseistettu joukko otti 1 500 ihmistä panttivangeiksi koulussa Beslanissa, Pohjois-Ossetiassa. Kaappaajat vaativat Venäjää vapauttamaan tšetšeenivangit sekä Tšetšenian itsenäisyyttä.
- 1. syyskuuta – Ilmavoimien Hawk-harjoitushävittäjä putosi noin kello 12:30. Kone oli siirtolennolla Hallista Kauhavalle. Ohjaaja löytyi menehtyneenä.
- 3. syyskuuta – Beslanin koulukaappaus: kaappajien hallussa olleessa koulussa räjähti pommi, minkä jälkeen osa panttivangeista pakeni. Kaappaajien avattua tulen panttivankeja kohti erikoisjoukot rynnäköivät kouluun. Ainakin 322 kuoli, joista 156 lapsia.
- 3.–4. syyskuuta – Hurrikaani Frances iski Floridaan. Surmattuaan kaksi ihmistä Bahamalla, se tappoi 10 Floridassa, 2 Georgiassa ja yhden Etelä-Carolinassa.
- 4. syyskuuta – Irakissa, Kirkukissa 17 kuoli ja 20 loukkaantui itsemurha-autopommi-iskussa poliisikoulun edustalla. Ainakin 14 kuolleista oli poliiseja.
- 6. syyskuuta – Entinen Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton joutui nelinkertaiseen sydämen ohitusleikkaukseen.
- 7. syyskuuta–9. syyskuuta – Hurrikaani Ivan kulki Karibian läpi surmaten 5 Venezuelassa, 4 Dominikaanisessa tasavallassa, yhden Tobagossa ja 17 Grenadalla.
- 18. syyskuuta – Britney Spears vihittiin Kevin Federlisen kanssa.
- 19. syyskuuta – Suomen ja Neuvostoliiton välisen jatkosodan päättymisestä oli kulunut 60 vuotta. Tampereella avattiin jatkosotaa käsittelevä näyttely.
- 20. syyskuuta – Wikipedian artikkelien määrä ylitti miljoonan.
- 23. syyskuuta – St. Helens -tulivuori alkoi näyttää elonmerkkejä.

Lokakuu

- 4. lokakuuta – SpaceShipOne-avaruusalus voitti Ansari X-Prize -palkinnon.
- 9. lokakuuta – Afganistanissa vaalit, useat pienemmät puolueet boikotoivat, mutta epäselvyyksiä ei havaittu.
- 8. lokakuuta – Itsemurhapommittajat räjäyttivät kaksi pommia Egyptin Tabassa, surmaten 34, pääasiassa israelilaisia turisteja ja egyptiläisiä työläisiä.
- 10. lokakuuta – Abdullahi Yusuf valittiin Somalian uudeksi väliaikaiseksi presidentiksi.
- 14. lokakuuta – Suomenkielinen Wikipedia saavutti 10 000 artikkelin rajan.
- 17. lokakuuta – Valko-Venäjällä presidentti Aleksandr Lukašenko järjesti näytösvaalit jatkaakseen virkakauttaan. Äänestystä seurasi useita päiviä kestäneitä protesteja.
- 22. lokakuuta – Venäjän duuma hyväksyi äänin 334–73 Kioton ilmastosopimuksen.
- 24. lokakuuta – Suomessa järjestettiin kunnallisvaalit.

Marraskuu

- 2. marraskuuta – Yhdysvaltojen presidentinvaalit. George W. Bush oli republikaanien ehdokas varapresidenttiehdokkaanaan Dick Cheney. Demokraattien ehdokas oli puolestaan John Kerry.
- 21. marraskuuta – Ukrainan presidentinvaalien toinen kierros, tuloksesta epäselvyyksiä ja ns. Oranssi vallankumous alkoi seuraavana päivänä.
- 23. marraskuuta – Suosikkisarjojen Frendit ja Sinkkuelämää viimeiset jaksot esitettiin Suomessa. Frendit keräsi 842 000 katsojaa ja Sinkkuelämää 795 000 katsojaa.

Joulukuu

- 22. joulukuuta – Rafael-myrsky riehui eri puolilla Suomea.
- 26. joulukuuta – Ukrainan presidentinvaalien toinen kierros uusittiin.
- 26. joulukuuta – Yli 200 000 ihmistä kuoli Intian valtamerellä tapahtuneen maanjäristyksen aiheuttamiin tsunameihin.

Muuta

- Dingon ensilevytyksestä 20 vuotta. Juhlan kunniaksi julkaistiin uusi kokoelmalevy ja DVD. Dingo aloitti 20-vuotisjuhlakiertueen uudella kokoonpanolla.

Syntyneitä

- 21. tammikuuta – Ingrid Alexandra, Norjan kruununprinssi Haakonin ja kruununprinsessa Mette-Maritin tytär

Kuolleita

- 16. tammikuuta – Kalevi Sorsa, valtiomies
- 20. tammikuuta – Erkki Reenpää, kirjankustantaja
- 28. tammikuuta – Eeva Joenpelto, kirjailija (s. 1921)
- 14. helmikuuta – Marco Pantani, italialainen pyöräilijä
- 26. helmikuuta – Adolf Ehrnrooth, jalkaväenkenraali
- 16. maaliskuuta – Eino Partanen, kauppaedustaja, sanoittaja ja säveltäjä (s. 27. heinäkuuta 1915)
- 21. maaliskuuta – Ahmed Yassin, Hamasin uskonnollinen johtaja (salamurhattiin)
- 28. maaliskuuta – Sir Peter Ustinov, näyttelijä
- 13. huhtikuuta – Aarne Saarinen, poliitikko
- 17. huhtikuuta – Abdel Aziz al-Rantissi, Hamasin johtaja (salamurhattiin)
- 9. toukokuuta – Ahmad Kadyrov, Tšetšenian presidentti
- 18. toukokuuta – Jussi Linnamo, professori, ministeri ja pankkitarkastusviraston johtaja
- 2. kesäkuuta – Nicolai Ghiaurov, bulgarialainen oopperalaulaja
- 3. kesäkuuta – Tomas "Quorthon" Forsberg, ruotsalaisen Black metal -yhtye Bathoryn laulaja
- 5. kesäkuuta – Ronald Reagan, Yhdysvaltain 40. presidentti
- 10. kesäkuuta – Ray Charles, muusikko (s. 1930)
- 21. kesäkuuta – Eila Sylvia Kivikk`aho, runoilija
- 1. heinäkuuta – Marlon Brando, amerikkalainen näyttelijä (s. 1924)
- 6. heinäkuuta – Thomas Klestil, Itävallan presidentti
- 22. heinäkuuta – Jerry Goldsmith, monien elokuvien musiikin säveltäjä
- 3. elokuuta – Henri Cartier-Bresson, valokuvaaja
- 6. elokuuta – Rick James, funk-laulaja (s. 1948)
- 8. elokuuta – Fay Wray, näyttelijätär
- 26. elokuuta – Laura Branigan, yhdysvaltalainen laulaja (s. 1957)
- 11. syyskuuta – Petros VII, Aleksandrian ortodoksinen patriarkka
- 15. syyskuuta – Johnny Ramone, The Ramonesin kitaristi
- 18. syyskuuta – Russ Meyer, amerikkalainen elokuvaohjaaja
- 29. syyskuuta – Christer Petterson, ruotsalainen Olof Palmen murhasta epäilty
- 29. syyskuuta – Matti Vanhala, entinen Suomen Pankin pääjohtaja
- 1. lokakuuta – Jukka Rusi, tiedottaja-toimittaja
- 1. lokakuuta – Richard Avedon, valokuvaaja
- 3. lokakuuta – Janet Leigh, näyttelijä
- 9. lokakuuta – Jacques Derrida, filosofi
- 10. lokakuuta – Christopher Reeve, näyttelijä (Teräsmies)
- 23. lokakuuta – Robert Merrill, yhdysvaltalainen oopperalaulaja
- 25. lokakuuta – John Peel, radiotoimittaja
- 27. lokakuuta – Paulo Sérgio de Oliveira Silva (Serginho), brasilialainen jalkapalloilija
- 2. marraskuuta – Theo Van Gogh, hollantilainen elokuvaohjaaja
- 2. marraskuuta – Sheikki Zayed bin Sultan Al Nahayan, Abu Dhabin emiiri
- 3. marraskuuta – Sergei Zholtok, venäläinen jääkiekkoilija
- 5. marraskuuta – Onni Oja, taiteilija ja professori
- 11. marraskuuta – Jasser Arafat, PLO:n johtaja
- 19. marraskuuta – Pentti Viherluoto, säveltäjä ja muusikko
- 8. joulukuuta – Darrell "Dimebag" Abbot, yhdysvaltalainen kitaristi
- 11. joulukuuta – Arthur Lydiard, uusiseelantilainen yleisurheiluvalmentaja
- 19. joulukuuta – Renata Tebaldi, italialainen oopperalaulaja
- 26. joulukuuta – Aki Sirkesalo, laulaja
- 28. joulukuuta – Susan Sontag, amerikkalainen kirjailija ja aktivisti Luokka:2000-vuosikymmen Luokka:2004 als:2004 roa-rup:2004 ms:2004 zh-min-nan:2004 nî ko:2004년 ja:2004年 simple:2004 th:พ.ศ. 2547

Millennium-palkinto

Millennium teknologiapalkinto on Suomen Teknologiapalkintosäätiön joka toinen vuosi jakama palkinto. Se on arvoltaan miljoona euroa ja on suurin maailmassa jaettava teknologiapalkinto. Palkinnon voittajat saavat Helena Hietasen suunnitteleman "Huippu" palkintoesineen. MIllennium-palkinnon luovuttaa tasavallan presidentti Tarja Halonen. Millennium-palkinnolla yritetään kasvattaa Suomen mainetta korkean teknologian maana. Millennium-palkintoa verrataan väistämättä Nobel-palkintoon, mutta sille yritetään rakentaa imagoa, joka erottaisi sen Nobelista. Millennium-palkinto on teknologia-, ei tiedepalkinto. Nobel annetaan perustutkimukselle, Millennium voidaan jakaa äskettäin syntyneelle innovaatiolle, jota vielä kehitetään eteenpäin. Nobel-palkinnonjaossa ovat mukana Ruotsin kuninkaalliset, Suomessa palkinnon luovuttaa tasavallan presidentti, ja juhlallisuudet ovat melko vaatimattomat, mutta arvokkaat.

Jakoperusteet

Millennium-teknologiapalkinto myönnetään huomattavasta teknologisesta tutkimustuloksesta tai innovaatiosta, joka suoraan edistää ihmisten elämän laatua, perustuu humaaneille arvoille ja vaikuttaa myönteisesti kestävään taloudelliseen kehitykseen. -Suomen Teknologiapalkintosäätiö.

Voittajat

- 2004 - Tim Berners-Lee (World Wide Webin kehittäjä)

Katso myös

- Nobel-palkinto

Linkkejä

- [http://www.technologyawards.org/ Suomen Teknologiapalkintosäätiö] Luokka:Palkinnot

16. heinäkuuta

16. heinäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 197. päivä (198. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 168 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Reino :- suomenruotsalainen kalenteri: Reinhold :- ortodoksinen kalenteri: Teino, Aila, Aili :- saamenkielinen kalenteri: Reaidnu :- vanhemmissa kalentereissa: August, Elias, Ragnild, Raimad, Raineld, Rainhild, Ruth

Tapahtumia

- 622 - Islamilaisen kalenterin alku.
- 1661 - Ruotsin Pankki laski liikkeelle Euroopan ensimmäiset setelit.
- 1779 - Mozartin oopperan "Ryöstö Seraljista" kantaesitys Wienissä.
- 1918 - Venäjän tsaari perheineen surmattiin Jekaterinburgissa.
- 1942 - Holokausti: Pierre Lavalin johtama Vichyn Ranska määräsi ranskalaiset poliisit kokoamaan yhteen 13 000-20 000 juutalaista ja vangitsemaan heidät.
- 1945 - Manhattan-projekti: atomiaika alkoi kun Yhdysvallat teki onnistuneen plutoniumiin perustuneen ydinasekokeen (plutoniumpommi The Gadget eli "Vempain") Trinityn ydinkoealueella Alamogordon lähellä New Mexicossa.
- 1951 - J. D. Salingerin romaani Sieppari ruispellossa (Catcher in the Rye) julkaistiin.
- 1951 - Belgian kuningas Leopold III luopui kruunusta 20-vuotiaan poikansa Baudouin I:n hyväksi säilyttääkseen monarkian.
- 1965 - Ranskan ja Italian yhdistävä Mont Blancin tunneli avattiin.
- 1969 - Apollo-ohjelma: ensimmäinen Kuuhun laskeutunut miehitetty avaruuslento, Apollo 11, laukaistiin matkaan Cape Kennedystä, Floridasta.
- 1973 - Watergate-skandaali: entinen Valkoisen talon avustaja Alexander P. Butterfield kertoi skandaalia tutkineelle senaatin komitealle, että presidentti Richard Nixon oli salaa nauhoittanut mahdollisesti raskauttavia keskusteluita.
- 1979 - Irakin presidentti Hasan al-Bakr luopui vallasta ja Saddam Husseinista tuli hänen seuraajansa.
- 1990 - Filippiineillä 7,7 Richterin asteen maanjäristys surmasi yli 1 600 henkeä.
- 1994 - Jupiter-planeettaan osui Shoemaker-Levy 9-komeetan kappaleita.
- 1994 - Ruandan sisällissota päättyi.
- 1999 - Presidentti John F. Kennedyn poika John F. Kennedy Jr., tämän puoliso Carolyn Bessette Kennedy ja käly Lauren Bessette saivat surmansa Martha's Vineyardin rannikolla tapahtuneessa lento-onnettomuudessa. Piper Saratoga -lentokonetta ohjasi Kennedy Jr.
- 2001 - FBI pidätti Dmitry Sklyarovin Las Vegasissa pidetyssä konferenssissa DMCA:n rikkomisesta.
- 2003 - Graham Gilesin johtama australialainen tutkimusryhmä julkaisi lääketieteellisen tutkimuksen, minkä mukaan miesten säännöllinen masturbointi saattoi ehkäistä eturauhassyövän syntyä. Tätä ennen miesten masturbointia pidettiin terveysriskinä, nyt terveyttä edistävänä seksuaalisena toimintana.
- 2003 - Korsikalaiset hylkäsivät täpärästi (50,98 % vastaan, 49,02 % puolesta) kansanäänestyksessä vaatimuksen laajemmasta itsehallinnosta Ranskan alaisuudessa.
- 2005 - "Harry Potter ja puoliverinen prinssi" julkaistiin englanniksi.

Syntyneitä

- 1486 - Andrea del Sarto, maalari († 1530)
- 1821 - Mary Baker Eddy, Christian Science -nimisen uskonnollisen yhteisön perustaja († 1910)
- 1872 - Roald Amundsen, tutkimusmatkailija (Etelänavan löytäjä) († 1928)
- 1896 - Trygve Lie, ensimmäinen YK:n pääsihteeri († 1968)
- 1907 - Barbara Stanwyck (Ruby Katherine Stevens), amerikkalainen näyttelijä
- 1911 - Ginger Rogers, näyttelijä ja tanssija († 1995)
- 1919 - Choi Kyuha, Etelä-Korean presidentti
- 1924 - Bess Myerson, entinen Miss America, tv-persoona
- 1952 - Stewart Copeland, rumpali (The Police -yhtye)
- 1964 - Miguel Induráin, espanjalainen kilpapyöräilijä

Kuolleita

- 1770 - Francis Cotes, englantilainen maalari
- 1848 - Jöns Jacob Berzelius, ruotsalainen kemisti
- 1979 - Alfred Deller, laulaja, varhainen nykyaikainen kontratenori
- 1999 - John F. Kennedy (nuorempi) (ks, Tapahtumia-osia)
- 2003 - Celia Cruz, kuubalainen salsa-musiikin esittäjä ---- Katso myös: kalenteri ~ 15. heinäkuuta, 17. heinäkuuta Luokka:Heinäkuu -07-16 ms:16 Julai ko:7월 16일 ja:7月16日 simple:July 16 th:16 กรกฎาคม

Elisabet II

Kuningatar Elisabet II (Elizabeth Alexandra Mary; s. 21. huhtikuuta 1926) on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar sekä viidentoista muun kansainyhteisömaan valtionpäämies. Hallitsijaksi Elisabet II nousi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952. Kuningatar Elisabet on tällä hetkellä maailman toiseksi pisimpään vallassa ollut valtionpäämies Thaimaan kuninkaan Rama IX:n jälkeen. Kuningatar Elisabetin yli viisi vuosikymmentä kestäneen valtakauden aikana Brittiläinen imperiumi on kokenut muodonmuutoksen sen nykyaikaiseksi seuraajaksi, itsenäisten valtioitten muodostamaksi Kansainyhteisöksi. Elisabet II on koko valtakautensa ajan työskennellyt ahkerasti ylläpitääkseen hyviä suhteita Britannian entisiin siirtomaihin ja vierailee säännöllisesti eri kansainyhteisömaissa, samoin kuin muissakin maissa. Elisabet II onkin historian eniten matkustellut valtionpäämies. Elisabet II on ollut vuodesta 1947 naimisissa Kreikan ex-kuninkaan Yrjö I:n pojanpojan Philipin kanssa. Parilla on neljä lasta: Charles (s. 1948), Anne (s. 1950), Andrew (s. 1960) sekä Edward (s. 1964). Elisabetilla on yhteensä seitsemän lastenlasta. Kuningasperheen jäsenistä kuningatar Elisabet on ehkä suosituin ex-miniänsä Walesin prinsessa Dianan ja kuningataräiti Elisabetin kuolemien jälkeen.

Varhaiset vaiheet

Kuningatar Elisabet II syntyi 21. huhtikuuta 1926 Lontoossa, Mayfairin kaupunginosassa. Hänen isänsä oli Yorkin herttua Albert (myöhemmin kuningas Yrjö VI), kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn toiseksi vanhin poika. Hänen äitinsä oli Yorkin herttuatar Elisabet (syntyään Lady Elizabeth Bowes-Lyon), Claude George Bowes-Lyonin, Strathmoren ja Kinghornen 14. jaarlin ja tämän vaimon, Strathmoren kreivittären tytär. Elisabet nimettiin äitinsä mukaan; hänen toinen nimensä tulee hänen isoisoäidiltään kuningatar Alexandralta ja kolmas nimensä isoäidiltään kuningatar Maryltä. Lapsena Elisabet tunnettiin perheen kesken lempinimellä 'Lilibet'. kuningatar Alexandra Syntyessään Elisabetin arvonimi kuului Hänen kuninkaallinen korkeutensa Yorkin prinsessa Elisabet. Kruununperimysjärjestyksessä hän oli kolmantena setänsä Walesin prinssi Edwardin (myöhemmin kuningas Edvard VIII) ja isänsä jälkeen. Vaikka pikkuprinsessan syntymä oli suuren yleisön mielenkiinnon kohteena, kukaan ei olettanut hänen koskaan nousevan valtaistuimelle; olihan luonnollista olettaa, että hänen suosittu setänsä, nuori Walesin prinssi, menisi naimisiin ja tuottaisi perillisiä normaaliin tapaan.

Koulutus

Prinsessa Elisabet kävi koulunsa kotona yhdessä sisarensa, prinsessa Margaretin kanssa äitinsä, silloisen Yorkin herttuattaren valvonnan alaisena. Hän opiskeli historiaa sekä kieliä; Elisabet puhuu ranskaa sujuvasti, minkä hän on osoittanut usein vieraillessaan Ranskassa ja Kanadassa. Uskonnollisissa asioissa häntä opasti Canterburyn arkkipiispa. Elisabet on aina ollut Englannin kirkon vankka kannattaja.

Kruununperijänä

Elisabetin isän noustua valtaistuimelle 1936 Elisabetin sedän, kuningas Edvard VIII:n luovuttua kruunusta Elisabetista tuli kruununprinsessa. Elisabetin ollessa kolmentoista vuoden ikäinen Eurooppa ajautui toiseen maailmansotaan. Hän ja hänen nuorempi sisarensa prinsessa Margaret pakenivat Windsorin linnaan, Berkshireen, Lontoosta länteen, turvaan pääkaupunkia riivanneilta pommituksilta. Esitettiin ehdotuksia, että prinsessojen olisi tullut paeta Kanadaan, mutta heidän äitinsä, kuningatar, kieltäytyi edes harkitsemasta sanoen: "Lapset eivät voi paeta ilman minua, minä en lähde ellei kuningas lähde, eikä kuningas pakene missään tapauksessa." Vuonna 1940 prinsessa Elisabet piti ensimmäisen radiopuheensa, joka osoitettiin muille sotaa pakoon joutuneille lapsille.

Asepalvelus

Vuonna 1945 prinsessa Elisabet suostutteli isänsä antamaan hänelle luvan avustaa henkilökohtaisesti sodankäynnissä. Kuningas myöntyi, ja Elisabet koulutettiin autonkuljettajaksi. Tämä koulutus oli ensimmäinen kerta, kun prinsessaa opetettiin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Elisabetin sanotaan nauttineen koulusta niin suuresti, että hän päätti lähettää omat lapsensa mieluummin kouluun kuin opetuttaa heitä kotona. Hän on ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa naispuolinen kuninkaallisen perheen jäsen, joka on käytännössä palvellut asevoimissa, vaikka muillekin kuninkaallisille naisille on annettu sotilaallisia arvonimiä. 1945 Elisabet teki ensimmäisen valtiovierailunsa 1947, jolloin hän matkusti vanhempiensa kanssa Etelä-Afrikkaan. 21-vuotissyntymäpäivänään hän piti radiopuheen, jossa hän vakuutti omistautuvansa elämässään brittiläisen kansainyhteisön ja imperiumin asukkaiden palvelemiselle.

Avioliitto ja äitiys

20. marraskuuta 1947 Elisabet meni naimisiin Edinburghin herttuan prinssi Philipin kanssa. Philip on Elisabetin pikkupikkuserkku; kuningatar Viktoria on molempien isoisoisoäiti. Prinssi Philip, Kreikan kuninkaan Yrjö I:n pojanpoika, oli luopunut oikeudestaan Kreikan kruunuun ja tunnettiin yksinkertaisesti luutnantti Philip Mountbattenina ennen kuin hänestä ennen häitä tehtiin Edinburghin herttua. Tämä avioliitto oli, vaikka ei ollutkaan järjestetty, huomattavan sovelias naispuoliselle kruununperijälle, sillä prinssi Philipiä oli koulutettu kuninkaan edustustehtäviin nuoruudessaan. 14. marraskuuta 1948 syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi, prinssi Charles. Kaiken kaikkiaan pariskunta sai neljä lasta. Vaikka kuningashuoneen nimi on edelleen Windsor, vuonna 1960 säädettiin kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin jälkeläisten henkilökohtaisen sukunimen olevan Mountbatten-Windsor.

Jälkeläiset

1960 100-vuotispäivänä 4.8.2000.]]
- Walesin prinssi Charles (Charles Philip Arthur George) (s. 14. marraskuuta 1948), naimisissa Lady Diana Spencerin (1961-1997) kanssa 1981-1996; naimisissa Camilla Parker Bowlesin (s. 1947) kanssa vuodesta 2005
- Prinssi William (s. 21. kesäkuuta 1982)
- Prinssi Henry (s. 15. syyskuuta 1984) (tunnetaan yleisesti nimellä 'Harry')
- Prinsessa Anne (Anne Elizabeth Alice Louise) (s. 15. elokuuta 1950, naimisissa kapteeni Mark Phillipsin (s. 1948) kanssa 1973-1992; naimisissa kontra-amiraali Timothy Laurencen (s. 1955) kanssa vuodesta 1992
- Peter Phillips (s. 15. marraskuuta 1977)
- Zara Phillips (s. 15. toukokuuta 1981)
- Prinssi Andrew, Yorkin herttua (Andrew Albert Christian Edward) (s. 19. helmikuuta 1960, naimisissa Sarah Fergusonin (s. 1959) kanssa 1986-1996
- Prinsessa Beatrice (s. 8. elokuuta 1988)
- Prinsessa Eugenie (s. 23. maaliskuuta 1990)
- Prinssi Edward, Wessexin jaarli (Edward Anthony Richard Louis) (s. 10. maaliskuuta 1964), naimisissa Sophie Rhys-Jonesin (s. 1965) kanssa vuodesta 1999.
- Lady Louise Windsor (s. 8. marraskuuta 2003)

Valtaannousu

Kuningas Yrjön terveys heikkeni vuoden 1951 aikana, ja Elisabet alkoi sijaistaa häntä julkisissa tilaisuuksissa. Vuoden aikana hän kävi Kreikassa, Italiassa, Maltalla, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tammikuussa 1952 Elisabet ja Philip lähtivät Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. He olivat ehtineet Keniaan asti, kun tieto kuninkaan kuolemasta kantautui heidän korviinsa 6. helmikuuta. Elisabet oli vuoden 1801 liittosopimuksen jälkeen ensimmäinen brittiläinen monarkki, joka oli ulkomailla valtaannousunsa hetkellä. Elisabet kruunattiin kuningattareksi Westminster Abbeyssä 2. kesäkuuta 1953.

Elämä kuningattarena

Kruunajaisten jälkeen Elisabet ja Philip muuttivat Buckinghamin palatsiin Lontoon keskustaan. Kuitenkin Elisabetin uskotaan monien edeltäjiensä tavoin ajattelevan palatsin soveltuvan huonosti asumiskäyttöön ja pitävän Windsorin linnaa varsinaisena kotinaan. Mainittujen asuntojen lisäksi kuningatar viettää paljon aikaa Balmoralin linnassa Skotlannissa ja Sandringhamin kartanossa Norfolkissa. Norfolk Elisabet II on historian eniten matkustellut valtionpäämies. Vuosina 1953-1954 hän teki miehensä kanssa kuusikuukautisen maailmanympärimatkan ollen ensimmäinen monarkki, joka on näin tehnyt. Matkallaan hän kävi myös ensimmäisenä brittihallitsijana Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Fidžillä. Kuningatar Elisabet II on valtakautensa aikana käynyt suurimmassa osassa Euroopan valtioita, useita kertoja Pohjois- ja kerran Etelä-Amerikassa sekä lukuisissa Aasian ja Afrikan maissa. Suomessa hän on käynyt kerran, 25.-28. toukokuuta 1976, jolloin hän tapasi presidentti Urho Kekkosen. Kuningatar tapaa brittiläisen kansainyhteisön hallitusten päämiehiä säännöllisesti. Elisabetin valtaannousun yhteydessä puhuttiin usein niin sanotun "uuden Elisabetin ajan" alkamisesta (vanhan tarkoittaessa Elisabet I:n aikaa). Elisabet II:n alamaisina on kaikkialla maailmassa noin 125 miljoonaa ihmistä, jotka nykyisellään ovat jakautuneet kasvavaan joukkoon itsenäisiä kansakuntia. Entisten siirtomaiden kehittyessä taloudellisesti ja sivistyksellisesti Elisabet II on saanut todistaa kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana Brittiläisen imperiumin muuntumista sen nykyaikaiseksi seuraajaksi, Kansainyhteisöksi. Hän on työskennellyt kovasti pitääkseen yhteydet entisiin brittiläisiin siirtomaihin ja joissakin, kuten Etelä-Afrikan tapauksessa hänellä on ollut merkittävä rooli hyvien suhteiden luomisessa tai palauttamisessa. Vuonna 2002 kuningatar Elisabet II juhlisti 50-vuotista hallituskauttaan laajalla kiertueella kansainyhteisömaissa sekä lukuisilla paraateilla ja virallisilla konserteilla. Juhlavuodella oli myös traaginen puolensa; muutaman kuukauden sisällä Elisabet menetti ensin sisarensa ja sitten äitinsä. 21. kesäkuuta 2002 Elisabet II:sta tuli viidenneksi pisimpään hallinnut brittimonarkki. Vain viisi muuta hallitsijaa on hallinnut 50 vuotta tai pidempään. Nämä ovat Viktoria (63 vuotta), Yrjö III (59 vuotta), Henrik III (56 vuotta), Edvard III (50 vuotta) ja Jaakko I (58 vuotta). Elisabet II on neljäskymmenes monarkki Englannin valtaistuimella Vilhelm Valloittajan jälkeen. Helmikuussa 2003 Elisabetin hieman yli 51-vuotinen valtakausi ylitti pituudellaan neljän edeltäjänsä (Edvard VII:n, Yrjö V:n, Edvard VIII:n ja Yrjö VI:n) hallituskausien yhteenlasketun pituuden. Hän on tällä hetkellä maailman toiseksi pisimpään vallassa ollut valtionpäämies Thaimaan Rama IX:n jälkeen.

Näkemyksiä ja mielipiteitä

Uskonnollisissa ja perheasioissa sekä moraalikysymyksissä Elisabet II on konservatiivi. Hänen tiedetään olevan hyvin velvollisuudentuntoinen ihminen ja haluavan noudattaa kruunajaisissaan vannomaansa valaa. Tämä on yksi syy, miksi pidetään erittäin epätodennäköisenä kuningattaren milloinkaan luopuvan kruunustaan. Äitinsä tavoin hän syytti Edvard VIII:ta, kuten hän asian näki, velvollisuuksiensa pakenemisesta ja Elisabetin isän pakottamisesta kuninkaaksi, minkä hän uskoi aiheuttaneen Yrjö VI:n varhaisen kuoleman. Elisabet myös käytti valta-asemansa suomia oikeuksia ja esti sisartaan, prinsessa Margaretia naimasta eronnutta miestä, Peter Townsendiä. Vuosien ajan Elisabet myös kieltäytyi tunnustamasta poikansa prinssi Charlesin suhdetta Camilla Parker-Bowlesiin, mutta parin häiden jälkeen suhtautuminen on ollut hyväksyvämpää. Elisabetin poliittisten näkemysten uskotaan olevan vähemmän suoraviivaisia, mutta hän ei ole koskaan julkisesti sanonut eikä tehnyt mitään paljastaakseen niitä. Hän vaalii lämpimiä suhteita kaikkiin puolueisiin. Hänen suosikkipääministeriensä uskotaan olleen Winston Churchill, Harold Macmillan ja Harold Wilson. Hänen vähiten suosikkinsa oli epäilemättä Margaret Thatcher, josta hän on sanonut, ettei pitänyt. Elisabetilla uskottiin aluksi olevan hyvät suhteet nykyiseen pääministeriin Tony Blairiin, mutta viime aikoina on tullut todisteita suhteiden viilenemisestä. Hänen on ilmoitettu tuntevan, ettei Blair pidä häntä tarpeeksi hyvin ajan tasalla valtion asioista. Ainoat asiat, joiden tiimoilta Elisabet on tuonut mielipiteensä tiettäväksi, ovat ne, jotka koskettavat hänen hallitsemiensa alueiden yhtenäisyyttä. Hän on puhunut Englannin ja Skotlannin valtioliiton jatkumisen puolesta raivostuttaen näin skotlantilaisia nationalisteja. 25-vuotishallitsijajuhlavuonnaan 1977 parlamentille pitämässään puheessa hän totesi: "En voi olla unohtamatta, että minut kruunattiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningattareksi", painottaen sanaa 'yhdistynyt'. Tämä tapahtui aikana, jolloin työväenpuolueen johtama hallitus oli ehdottanut Skotlannille ja Walesille selvästi laajempaa itsehallintoa, ja kuningattaren lausunto tulkittiin eriäväksi mielipiteeksi. Kuitenkin 1990-luvun lopulla, kun asia lopulta hyväksyttiin, kuningatar toivotti onnea Skotlannin uudelle parlamentille. Myös Kanadassa Elisabet II on ilmaissut separatistiliikkeiden vastaiset mielipiteensä. Vaikkakaan ei suorasti ole puhunut Québecin itsenäisyysliikettä vastaan, hän on julkisesti ylistänyt Kanadan yhtenäisyyttä ja ilmaissut toiveensa nähdä maa tulevaisuudessakin yhtenä valtiona. Québecin kaupungissa 1964.]] Huolimatta muun kuninkaallisen perheen aiheuttamista skandaaleista, varsinkin lastensa aviollisista vaikeuksista 1980-90-luvuilla, kuningatar Elisabet on säilynyt ristiriidattomana hahmona ja hänestä pidetään yleisesti kansan keskuudessa kautta koko kansainyhteisön. Hän on julkisuudessa kovin muodollinen, tosin vanhoilla päivillään hän on hieman rentoutunut; etenkin kuningataräidin kuoleman jälkeen Elisabetin on nähty entistä enemmän hymyilevän ja jopa nauravan, ja hänen on jopa nähty vuodattavan kyyneleitä tunteellisissa tilaisuuksissa kuten ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä, syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa 2001 menehtyneiden muistotilaisuudessa sekä Normandian maihinnousun 60-vuotispäivänä Ranskassa järjestetyssä tilaisuudessa. Elisabet II:ta kohtaan ei ole koskaan esitetty suurempaa julkista paheksuntaa. Kuitenkin vuonna 1997 häntä ja muita kuninkaallisen perheen jäseniä syytettiin kylmyydestä ja tunteettomuudesta prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Tämä pani jopa yleensä kuninkaallisista positiivisesti kirjoittavan iltapäivälehdistön kritisoimaan häntä. Yleisesti uskotaan Elisabetin suhtautuneen kielteisesti Dianaa kohtaan ja ajatelleen tämän aiheuttaneen suunntatonta vahinkoa monarkialle. Kuitenkin koko kuninkaallinen perhe oli kumartamassa Dianan arkulle sen ohittaessa Buckinghamin palatsin, ja lisäksi kuningatar piti poikkeuksellisesti suoran televisiopuheen asiasta. Kuningattaren asenteenvaihdoksen uskotaan johtuneen kuningataräidin ja Tony Blairin neuvoista. Kuningatar Elisabet II:n 50-vuotishallitsijajuhlaa varjostamaan sattui parin kuukauden sisällä hänen äitinsä ja sisarensa kuolemat. Näiden menetysten jälkeen Elisabetin suhteet perheeseensä, vaikkakin vielä hieman etäiset, ovat lämmenneet reilusti. Erityisen läheinen hän on miniänsä Sophien, Wessexin kreivittären kanssa. Elisabetin tiedetään suhtautuneen kylmästi poikansa Charlesin suhteeseen Camilla Parker-Bowlesin kanssa, mutta näiden avioliiton jälkeen suhteet ovat lähentyneet. Vaikka Elisabetin suhtautuminen lapsiinsa on hieman etäistä, lastenlastensa kanssa hän on hyvin läheinen, erityisesti prinssi Williamin ja Zara Phillipsin. Vuonna 2003 yleensä hyvin terveenä ihmisenä pidetty kuningatar kävi läpi kaksi polvileikkausta, ja hänen kasvoistaa poistettiin joitakin vioittumia. Kesäkuussa 2005 hänen piti perua useita edustustehtäviään syystä, jota luonnehdittiin pahaksi flunssaksi. Elisabetin terveydentilaan liittyvät kysymykset ovat herättäneet keskustelua siitä, pitäisikö nykyaikaisessa monarkiassa ikääntyvien hallitsijoiden luopua kruunustaan, kuten esimerkiksi Alankomaissa on tapana, tai peräti kirjaamaan lakiin hallitsijoiden eläkkeellejäämisiän. Lähes 80-vuotias Elisabet on kuitenkin tehnyt selväksi, ettei hänellä ole aikomusta luopua kruunusta. Hänen läheisimmät ystävänsä ovat kertoneet hänen sanoneen aikovansa toimia kuningattarena kuolemaansa saakka. Kuitenkin hän on alkanut jakaa joitakin tehtäviään lapsilleen sekä muille kuninkaallisen perheen jäsenille. Usein on tehty tiettäväksi Elisabetin aikovan tehdä niin paljon kuin hän vain kykenee, kunnes se on fyysisesti mahdotonta.

Suhteet Yhdistyneen kuningaskunnan pääministereihin ja maailman johtajiin

Elisabet II tapaa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriä säännöllisesti kerran viikossa. Näitä tapaamisia pidetään hyvin korkeassa arvossa, ja eräs pääministeri totesi jopa ottavansa ne vakavammin kuin pääministerin kyselytunnin parlamentin alahuoneessa. Kuningattaren asiantuntemus politiikan alalla lienee selvä, sillä valtaannousustaan lähtien hän on käyttänyt keskimäärin kolme tuntia päivässä tutustuakseen hänelle eri valtiollisista elimistä toimitettuihin valtion paperehin. Hän on siis pystynyt seuraamaan julkisten asioiden hoitoa sisäpiiristä käsin enemmän kuin yksikään muu henkilö koko maassa ja voi tarvittaessa kertoa pääministerille, miten suuret valtiomiehet kuten Winston Churchill tai Margaret Thatcher olisivat mahdollisesti toimineet vastaavanlaisessa tilanteessa. Kuningatar Elisabet on vuosikymmenten saatossa tutustunut moniin ulkomaisiinkin valtionjohtajiin, kuten Nelson Mandelaan, Mary Robinsoniin ja George H. W. Bushiin. Viimeksi mainitun poika George W. Bush oli yli 80 vuoteen ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka vieraili Buckinghamin palatsissa. Elisabet II:n henkilökohtaiset suhteet valtionjohtajiin ovat osoittautuneet Yhdistyneelle kuningaskunnalle edullisiksi. Kerran esimerkiksi pääministeri John Majorilla oli vaikeuksia erään kansainyhteisömaan johtajan kanssa työskentelemisessä. Kuningatar kertoi Majorille tämän ja kyseisen johtajan harrastavan samaa urheilulajia. Major käytti tietoa hyväkseen ja ystävystyi mainitun johtajan kanssa, mistä oli hyötyä molemmille maille. Samoin kun Irlannin presidentti Mary Robinson alkoi käydä Britanniassa, Elisabet teki aloitteen ja kutsui Robinsonin käymään palatsiin. Tuloksena oli ensimmäinen Irlannin presidentin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan tapaaminen ja maiden suhteiden lämpeneminen. Elisabet II:n valtakauden aikana on ollut yhteensä kymmenen eri pääministeriä:
- Winston Churchill (1951-1955)
- Sir Anthony Eden (1955-1957)
- Harold Macmillan (1957-1963)
- Sir Alec Douglas-Home (1963-1964)
- Harold Wilson (1964-1970 ja 1974-1976)
- Edward Heath (1970-1974)
- James Callaghan (1976-1979)
- Margaret Thatcher (1979-1990)
- John Major (1990-1997)
- Tony Blair (1997- ) Heistä Tony Blair on ensimmäinen, joka on syntynyt Elisabetin valtakauden aikana.

Sukujuuret

Kuningatar Elisabet on Edvard VII:n, kuningatar Viktorian pojan lapsenlapsenlapsi. Edvardin isä, Viktorian puoliso, oli prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha; hänen kauttaan Elisabet polveutuu saksalaisesta Saksi-Coburg-Gothan ruhtinassuvusta, jonka muita merkittäviä jäseniä ovat Belgian kuningas Albert II ja Bulgarian entinen tsaari Simeon II. Viktorian kautta Elisabet polveutuu lukuisista Englannin hallitsijoista aina Wessexin suvusta 600-luvulta lähtien sekä skotlantilaisesta Stuartin kuningassuvusta, jota voidaan jäljittää aina 800-luvulle saakka. Kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsenlapsena kuningatar Elisabet on sukua suurimmalle osalle Eurooppaa hallitsevista kuninkaallisista sekä Saksan ja Romanian syrjäytetylle Hohenzollern-suvulle. Isoisoäitinsä kuningatar Alexandran kautta Elisabet polveutuu Tanskan kuningassuvusta Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgista, Euroopan yhden vanhimmista ruhtinassuvuista, pohjoissaksalaisen Oldenburgin ruhtinassuvun eräästä haarasta. Oldenburgin kautta Elisabetille kaukaista sukua ovat muiden muassa hänen puolisonsa prinssi Philip, Tanskan Margareeta II, Norjan Harald V, Espanjan Juan Carlos I, Ruotsin Kaarle XVI Kustaa sekä Kreikan syrjäytetty kuningas Konstantin II, jotka kaikki polveutuvat kuningatar Viktoriasta. Belgian Albert II on myös Elisabetin serkku.

Arvonimet ja tunnustukset

Albert II Elisabet II:n arvonimi kokonaisuudessaan kuuluu: Elizabeth the Second, by the Grace of God, of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland and of Her other Realms and Territories Queen, Head of the Commonwealth, Defender of the Faith (latinaksi Elizabeth II, Dei Gratia Britanniarum Regnorumque Suorum Ceterorum Regina, Consortionis Populorum Princeps, Fidei Defensor, suomeksi Elisabet Toinen, Jumalan armosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä muiden valtakuntiensa ja alueittensa kuningatar, Kansainyhteisön pää, uskon puolustaja). Hänen arvonimensä vaihtelevat hieman kansainyhteisömaasta toiseen; esimerkiksi Kanadassa hänet tunnetaan Kanadan kuningattarena ja Salomonsaarilla Salomonsaarten kuningattarena. Kaiken kaikkiaan Elisabet II on Antiguan ja Barbudan, Australian, Bahaman liittovaltion, Barbadoksen, Belizen, Kanadan, Grenadan, Jamaikan, Uuden-Seelannin, Papua-Uuden-Guinean, Saint Kittsin ja Nevisin, Saint Lucian, Saint Vincentin ja Grenadiinien, Salomonsaarten, Tuvalun ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtionpäämies. Aikaisemmin hän on ollut myös Ghanan (1957-1960, Nigerian (1960-1963), Sierra Leonen (1961-1971), Tanganyikan (nykyisin osa Tansaniaa; 1961-1962), Ugandan (1962-1963), Kenian (1963-1964), Malawin (1964-1966), Mauritiuksen (1968-1992), Etelä-Afrikan (1952-1961), Gambian (1965-1970, Pakistanin (1952-1956), Ceylonin (nyk. Sri Lanka; 1952-1972), Trinidadin ja Tobagon (1962-1976, Guyanan (1966-1970), Maltan (1964-1974) ja Fidžin (1970-1987) kuningatar. Elisabet on myös Mansaaren valtionpäämies, tittelillä Lord Of Man. Elisabet II on saanut lukuisia tunnustuksia kansainyhteisömaista sekä muualtakin maailmalta, muiden muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin. Hän on kunniatohtori monissa Yhdistyneen kuningaskunnan yliopistoissa. Kaikkiaan valtakautensa aikana Elisabet II on saanut yli 385 000 kunnianosoitusta ja palkintoa. Kuningatar Elisabetia puhutellaan muodollisesti arvonimellä Hänen Majesteettinsa.

Muuta

Pukeutumiseltaan konservatiivinen Elisabet II tunnetaan puhdasvärisistä päällystakeistaan ja koristeellisista hatuistaan. Kuningatarta pidetään lähipiirissä erinomaisena imitaattorina. Vaikka Elisabet II osallistuukin virkansa puolesta moniin kulttuuritapahtumiin, hänen ei sanota olevan yksityiselämässään kiinnostunut kulttuurista ja taiteesta. Vapaa-aikansa hän käyttää pääasiassa raveissa, valokuvaamisen parissa tai koirien seurassa. Kuningattarella on itsellään pienikokoisia corgi-koiria. Elisabet on pitänyt virkakautensa aikana joka joulu perinteisen radiopuheen, lukuun ottamatta vuotta 1969. Virallisissa tilanteissa kuningatar Elisabet noudattaa hyvin tiukasti muotosääntöjä. Vaikka joitakin protokollasääntöjä on hänen valtakaudellaa löyhennetty (esimerkiksi kumartaminen ei ole enää pakollista), monet säännöt liian henkilökohtaisesta lähestymisestä ovat voimassa, esimerkiksi se, ettei kuningatarta saa koskea. Tätä sääntöä on rikkonut kaksi henkilöä: Australian pääministeri Paul Keating, joka häntä ja kuningatarta valokuvattaessa pani kätensä tämän ympärille vuonna 1992, sekä kanadalainen polkupyöräilijä Louis Garnau, joka teki saman kymmenen vuotta myöhemmin. Kuningattaren syntymäpäivää juhlitaan kansallisena juhlapäivänä useissa kansainyhteisömaissa. Tarkat juhlintapäivät vaihtelevat maasta toiseen, mutta yleensä päivänä ei ole Elisabet II:n oikea syntymäpäivä, 21. huhtikuuta. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa juhlitaan kuningatarta kesäkuun toisena lauantaina. Se on myös maan kansallispäivä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa päivä on kesäkuun toinen maanantai, ja Kanadassa maanantai ennen tai tasan 24. toukokuuta. Falklandsaarilla juhlapäivä on kuningattaren todellinen syntymäpäivä 24. huhtikuuta, sillä kesäkuu on saarilla talvikuukausi. Hongkongissa ei ole juhlittu kuningatarta sitten vuoden 1997, jolloin kaupunki luovutettiin Kiinalle. Fidžillä tilanne on päinvastainen; päivä on yhä juhlapäivä, vaikka Elisabet ei ole ollut nykyään tasavaltaisen Fidžin valtionpäämies vuoden 1987 jälkeen. Fidžillä juhlitaan myös Walesin prinssin syntymäpäivää.

Seuraajat

Brittiläisen kruununperimyslain mukaan hallitsijan miespuoliset jälkeläiset ovat naispuolisten edellä kruununperimysjärjestyksessä, mistä johtuen kuningatar Elisabet II:n tytär prinsessa Anne jälkeläisineen on järjestyksessä vasta Annen nuorempien veljien, prinssi Edwardin ja prinssi Andrewin jälkeen. Kruununperimysjärjestyksen kymmenen ensimmäistä ovat: #Walesin prinssi Charles, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin vanhin poika #Prinssi William, Walesin prinssi Charlesin ja Lady Diana Spencerin vanhempi poika #Prinssi Harry, Walesin prinssi Charlesin ja Lady Diana Spencerin nuorempi poika #Prinssi Andrew, Yorkin herttua, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin toinen poika #Yokrin prinsessa Beatrice, Prinssi Andrew'n, Yorkin herttuan ja Sarah Fergusonin vanhempi tytär #Yorkin prinsessa Eugenie, Prinssi Andrew'n, Yorkin herttuan ja Sarah Fergusonin nuorempi tytär #Prinssi Edward, Wessexin jaarli, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin nuorin poika #Lady Louise Windsor, Prinssi Edwardin, Wessexin jaarlin ja Sophie Rhys-Jonesin tytär #Prinsessa Anne, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin tytär #Peter Phillips, prinsessa Annen ja kapteeni Mark Phillipsin poika

Linkkejä

Linkit englanniksi.
- [http://www.royal.gov.uk/output/Page412.asp Viralliset kotisivut]
- [http://theinternetforum.info/royalforum/index.php?s=121ac030f29bddbfef4ff78bc2038fba&act=SF&f=10 Hänen Majesteettinsa kuningatar Elisabet II:n keskustelufoorumi]
- [http://www.sim64.co.uk/queens.html Kuningattaren joulupuhe 2004]
- [http://encarta.msn.com/media_461541878_761556932_-1_1_BB/media.html Lyhyt video Elisabetin kruunajaisista] Encarta-tietosanakirjasta. Luokka:Ison-Britannian hallitsijat Luokka:Englannin kuninkaalliset ms:Elizabeth II zh-min-nan:Liân-ha̍p Ông-kok ê tē II ê Elizabeth ko:영국의 엘리자베스 2세 ja:エリザベス2世 (イギリス女王) simple:Elizabeth II of the United Kingdom th:สมเด็จพระราชินีนาถอลิซาเบธที่ 2 แห่งสหราชอาณาจักร

Luokka:Keksijät

Keksijöitä käsitteleviä artikkeleja. Tässä luokassa on vain tieteellisesti tai yhteiskunnallisesti merkittävien tai muulla tavalla kuuluisien keksintöjen tekijöitä. Oman tieteenalansa tyypillisiä keksintöjä tehneet henkilöt ovat luokiteltuina oman tieteenalansa mukaisesti. Luokka:Henkilöt ko:분류:발명가 ja:Category:発明家

Luokka:World Wide Web

World Wide Webiin liittyviä artikkeleita

Pääartikkeli

World Wide Web Luokka:Internet

Anagramm

En Anagramm, (aus dem Griicheschen anagraphein = "ëmschreiwen") ass eng rhetoresch Figur bei deer e Wuert oder e Saz duerch eng Ëmstellung (Permutatioun) vu senge Buschstawen esou verschlësselt gëtt, datt sech doraus en neie Sënn ergëtt.

Beispiller am Franséischen

- merci → crime
- patricien → anticiper
- Révolution française → Un véto corse la finira

Beispiller am Däitschen

- Altenheim → Teilnahme

Beispiller am Lëtzebuergeschen

- Stad Lëtzebuerg → Buergadel sëtzt

Beispiller bei Nimm

- Dem däitsche Schrëftsteller säi Pseudonym Carl Amery ass en Anagramm vu sengem Familljenumm Mayer.
- Der franséischer Schrëftstellerin Marguerite de Crayoncour hire Pseudonym Marguerite Yourcenar (dësen Anagramm ass bësse forcéiert).

Kuckt och

- Palindrom
- Ananym Category:Sproochwëssenschaft ja:アナグラム

Venezia alberghi aminokwasy bia�ko milan italy hotels �yciorys

:: RELATED NEWS ::