:: wikimiki.org ::

Tonava

Tonava

Tonava (englanniksi Danube, bulgariaksi Dunav, saksaksi Donau, kreikaksi Ister, unkariksi Duna, latinaksi Danubius, romaniaksi Dunăre, serbiaksi ja kroatiaksi Dunav, slovakiksi Dunaj, ukrainaksi Dunay) on Euroopan toiseksi pisin joki. Tonava on ainoa Euroopan suurista joista joka virtaa lännestä itään. Se saa alkunsa Saksan Schwarzwaldista ja virrattuaan 2850 km:n matkan laskee Romaniassa Mustaanmereen. Joki mainitaan itävaltalaisen säveltäjän Johann Strauss nuoremman kuuluisan valssin nimessä Tonava kaunoinen (saksaksi An der schönen, blauen Donau). "Ajatusten Tonava" oli yksi Nicolae Ceauşescun itselleen antamista lempinimistä. Nicolae Ceauşescun

Valtiot tonavan varrella

Tonava virtaa kymmenen valtion halki: (Saksa, Itävalta, Slovakia, Unkari, Kroatia, Serbia, Bulgaria, Romania ja Ukraina) ja sen sivujoet lisäksi seitsemän valtion kautta.

Kaupungit Tonavan varrella

Tonava virtaa useiden suurkaupunkien läpi:
- Regensburg - Saksa
- Ulm - Saksa
- Wien - Itävallan pääkaupunki
- Bratislava - Slovakian pääkaupunki
- Budapest - Unkarin pääkaupunki
- Belgrad - Serbian pääkaupunki
- Ruse - Bulgaria
- Braila - Romania Luokka:Saksan joet Luokka:Euroopan joet als:Donau ko:다뉴브 강 ja:ドナウ川

Bulgarian kieli

Bulgaria on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva slaavilainen kieli. Bulgaria on virallinen kieli Bulgariassa. Sitä puhuu äidinkielenään yhteensä noin 12 miljoonaa ihmistä. Lisäksi jotkut tutkijat pitävät makedonian kieltä bulgarian murteena. Bulgariaa kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla ja sen aakkosissa on kolmekymmentä kirjainta.

Kielioppi

Bulgarian kielen substantiiveillä on kolme sukua, maskuliini, feminiini ja neutri.

Linkkejä

- [http://bg.wikipedia.org Bulgariankielinen Wikipedia] luokka:Bulgaria luokka:Bulgarian kielet ko:불가리아어 ja:ブルガリア語 th:ภาษาบัลแกเรีย

Saksan kieli

Saksan kieli on Euroopan unionin puhutuin kieli äidinkielisten puhujien määrällä mitattuna. 1800-luvun lopulta 1920-luvulle sitä käytettiin paljon kansainvälisessä tieteellisessä kanssakäymisessä. Saksa kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan läntiseen germaaniseen kieliryhmään. Saksaa puhuu maailmanlaajuisesti äidinkielenään yli 100 miljoonaa ihmistä, joista Saksassa asuu 82 miljoonaa. Saksa muistuttaa kieliopillisesti monella tapaa hollantia. Kielet ovat puhuttuina kuitenkin hyvin erilaisia.

Nykyinen levinneisyys

Saksa on virallinen pääkieli seuraavissa valtioissa:
- Saksa
- Itävalta
- Liechtenstein ja sitä käytetään virastokielenä muiden kielten rinnalla seuraavissa maissa:
- Belgia
- Luxemburg
- Sveitsi
- Italia (alueellisesti Etelä-Tirolissa) Sekä lyhytaikaisesti
- Namibiassa 1984-1990 Monissa Itä-Euroopan maissa on saksaa puhuvia vähemmistöjä. Lisäksi siirtolaisuuden myötä esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Australiassa on merkittäviä saksankielisiä vähemmistöjä. Saksankielisiä alueita oli Euroopassa enemmänkin ennen toista maailmansotaa, mutta Saksan hävittyä sodan sen piti luovuttaa laajoja maaalueita mm. Puolalle, josta saksalaiset häädettiin kovakouraisesti ns. tynkä-Saksaan.

Kielioppi

Substantiivit

Saksan kielessä substantiiveilla on kolme sukua. Ne ovat maskuliini, feminiini ja neutri. Jos kyseessä on yhdyssana, suku määräytyy viimeisen osan perusteella. Substantiiveilla on sekä määräinen että epämääräinen muoto. Kun kyseessä on määräinen muoto, artikkeli on feminiinissä die, neutrissa das ja maskuliinissa der. Kun kyseessä on epämääräinen muoto, artikkeli on maskuliinissa ja neutrissa ein ja feminiinissä eine. Lisäksi artikkelit taipuvat sanan sijan mukaisesti.

Adjektiivit

Saksan kielessä adjektiivista muodostetaan komparatiivi lisäämällä sanan perään pääte -er. Vertailusana on als. Superlatiivi muodostetaan lisäämällä adjektiivin eteen määräinen artikkeli ja loppuun pääte -ste.

Verbit

Verbejä voi taivuttaa kuudessa persoonassa sekä kuudessa aikamuodossa. Saksan kielessä imperfektiä käytetään yleensä vain kirjakielessä; puhekielessä imperfekti korvataan usein perfektillä.

Lauseiden sanajärjestys

Päälauseissa sanajärjestys on melko vapaa. Lauseen alkaessa objektilla predikaatti tulee aina ennen subjektia.

Murteet

Käytännön puhekielessä on Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueilla hyvin suuria murteellisia eroja. Näitä eri kielimuotoja pidetään kuitenkin samana kielenä, jolla on yhteinen Martin Lutherin luoma kirjoitetun kielen normi ja kielioppi, joka perustuu itäisen keskisaksan murteeseen. Ensimmäisinä pyrkimyksinä yhteisen normiston luomiseksi pidetään kuitenkin jo 1200-luvun hovirunoilijoiden toimintaa; Lutherin merkitystä yhteisen kirjakielen luojana onkin pitkään ylikorostettu. Eri murteet eivät välttämättä ole keskenään ymmärrettäviä.

Ääntäminen

Saksan standardikielen ääntämisen mallina pidetään yleisesti pohjoissaksalaista puhetapaa. Siellä paikallinen kielimuoto, alasaksa, eroaa niin suuresti reformaation aikaan luodusta kirjakielestä, ettei se pääse vaikuttamaan standardikielen ääntämykseen, joka näin mukailee melko tarkasti kirjoitettua kieltä.

Painotus

Sanojen paino on yleensä ensimmäisellä tavulla. Poikkeuksia ovat mm. painottomat etuliitteet ja jotkin vierasperäiset sanat, jolloin lainasanan mukana on omaksuttu myös sen painotus. Yhdyssanoissa aksentti on ensimmäisellä sanalla.

Intonaatio

Lauseen intonaatio vaihtelee lausetyypin mukaan. Laskeva intonaatio on toteamuslauseissa merkkinä lauseen lopusta. Joskus se esiintyy myös kysymyssanalla alkavissa kysymyslauseissa. Ilman kysymyssanaa muodostettavissa kysymyslauseissa on nouseva intonaatio. Tasainen intonaatio esiintyy ennen taukoa, esim. pää- ja sivulauseen välissä.

Vokaalijärjestelmä

Saksassa on yhteensä 15 vokaalifoneemia, joita kirjoituksessa vastaavat grafeemit a, e, i, o, u, ä, ö ja ü sekä y, jota käytetään myös konsonanttina. Vokaalin pituudella on saksan kielessä distinktiivinen funktio, joka tarkoittaa että saksassa on sanoja, jotka ääntämyksellisesti eroavat toisistaan ainostaan vokaalin pituuden perusteella (esim. Hölle ja Höhle). Kaikista paitsi pitkästä vokaalista [eː] on siis olemassa kaksi varianttia, lyhyt ja pitkä. Saksan vokaalit ovat [aː] : [a]; [iː] : [ɪ]; [oː] : [ɒ]; [uː] : [ʊ]; [ ɛː] : [ ɛ]; [øː] : [œ]; [yː] : [ʏ] ja [eː]. Pitkän vokaalin voi yleensä tunnistaa kirjoitusasun perusteella. Sitä merkitsemään käytetään mm. tuplavokaalia ("Tee"), vokaali+h -yhdistelmää ("Zahl" huom! 'h' ei siis äänny!)) tai merkittäessä vokaalia [eː], yhdistelmällä ie/ ieh ( "Liebe"/ "ziehen"). Samoin avotavuissa esiintyvät vokaalit ovat pitkiä. Kirjoituksessa lyhyttä vokaalia seuraavat kaksi samaa kirjainta (esim. "Ratte", "Sonne") kertovat niitä edeltävän vokaalin olevan lyhyt. Myös umpitavuissa vokaalit ovat tiettyjä poikkeusia lukuun ottamatta lyhyitä.

Kirjoitusasu

Saksaa kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla. Saksan kielen erikoislaatuisuuksia on mm. se, että kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Tällä hetkellä oikeinkirjoitusta määrittää vuoden 1996 oikeinkirjoitusreformi, jonka käyttöönotto on herättänyt varsinkin konservatiivien keskuudessa vastarintaa.

Aiheesta muualla

1996]
- Saksan kielikurssi (Real audio streaming)
- [http://www.canoo.net/index_en.html Saksan kielen sanakirjoja ja kielioppi] Luokka:Belgian kielet Luokka:Saksan kielet Luokka:Itävallan kielet Luokka:Sveitsin kielet Luokka:Italian kielet Luokka:Luxemburgin kielet Luokka:Liechtensteinin kielet Luokka:Liechtensteinin kielet Luokka:Yhdysvaltain kielet Luokka:Kanadan kielet Luokka:Brasilian kielet Luokka:Argentiinan kielet Luokka:Venäjän kielet als:Deutsche Sprache ms:Bahasa Jerman ko:독일어 ja:ドイツ語 simple:German language th:ภาษาเยอรมัน

Romanian kieli

Romanian kieli (română) on romaanisten kielten ryhmään kuuluva indoeurooppalainen kieli, jota puhuu noin 28 miljoonaa ihmistä. Enemmistö puhujista asuu Romaniassa ja Moldovassa, joissa romania on virallinen kieli. Moldovassa sitä kutsutaan moldovan kieleksi. Lisäksi romaniaa puhutaan jonkin verran muissa Itä-Euroopan maissa, kuten Albaniassa, Bulgariassa, Ukrainassa, Unkarissa ja Serbiassa, sekä muun muassa Israelissa ja Pohjois-Amerikassa 1900-luvun siirtolaisuuden myötä. Romanian kieli on saanut paljon vaikutteita etenkin slaavilaisista kielistä sekä muista romaanisista kielistä kuten ranskasta ja italiasta. Arviolta 10-20% nykyromanian sanoista on slaavilaista alkuperää.

Historia

Romanian kieli on syntynyt muinaisen Daakian alueella puhutusta latinan kielestä. Rooman valta nykyisellä romaniankielisellä alueella alkoi v. 106, kun keisari Trajanus joukkoineen valloitti alueen. Rooman valta päättyi v. 275 roomalaisten joukkojen vetäytymiseen alueelta, ja valta siirtyi germaanisten heimojen käsiin aina siihen asti, kunnes v. 375 hunnit valtasivat alueen. Hunnien vallasta huolimatta latinan kieli kuitenkin jatkoi leviämistään alueella, myös 400- ja 600-luvuilla slaavilaisten valloitusten aikoihin. Slaavilaiset kielet tosin jättivät jälkiä erityisesti alueen nimistöön. Turkkilaisia vaikutteita alueelle tuli ottomaanien eli osmanilaisten valloittajien mukana v. 1395, mutta vaikutteet olivat enemmän kulttuurillisia kuin kielellisiä. 1800-luvulta lähtien ranskan kieli ja ranskalainen kulttuuri ovat vaikuttaneet romanian kieleen ja romanialaiseen kulttuuriin, erityisesti kirjallisuuteen. Ensimmäinen tunnettu romaniankielinen teksti on kuitenkin jo vuodelta 1521.

Kontaktit muihin kieliin

Romanian kieli on romaaninen poikkeus keskellä slaavien merta - sukulaiskielet eivät löydy naapurimaista, vaan Italiasta ja Ranskasta. Kaikken läheisin sukulaiskieli on ranska - romaniaa äidinkielenään puhuva ymmärtää kohtalaisen hyvin ranskaa ilman kieliopintoja. Etenkin korkeasti koulutetut romanialaiset puhuvat yleensä erittäin sujuvaa ranskaa ja romanialaisilla korkeakouluilla ja yliopistoilla on tiiviit akateemiset suhteet vastaviin ranskalaisiin akatemioihin kielellisen yhteyden takia.

Levinneisyys ja murteet

Kielioppi

Romanian kielioppi eroaa huomattavasti muista romaanisista kielistä. Romanian substantiivit jakautuvat kolmeen sukuun: maskuliini, feminiini ja neutri. Muissa romaanisissa kielissä on vain kaksi sukua. Määräinen artikkeli liitetään suffiksina substantiivin perään, toisin kuin muissa romaanisissa kielissä: romania: un student, studentul espanja: un estudiante, el estudiante Romanian substantiivit taipuvat myös sijoissa: Nom.-Akk. un student, studentul Gen.-Dat. unui student, studentului Vok. studentule

Kirjoitusjärjestelmä

Venäjän vallan myötä romanian kieltä kirjoitettiin vuoteen 1860 saakka kyrillisin kirjaimin. Moldovan kieltä kirjoitettiin kyrillisillä kirjaimilla Neuvostovallan kukistumiseen, vuoteen 1990 saakka. Nykyisin kirjaimisto on latinalainen.

Näytteitä kielestä

Suomeksi	Romaniaksi	foneettinen esitys
Romanialainen (henkilö)	român	ro'mɨn
Terve!	Salut!	sa'lut;
Mikä sinun nimesi on?	Cum te cheamă?	kum te 'kʲe̯amə ?
Kuinka voit?	Ce faci?	ʧe faʧ ?
Näkemiin.	La revedere.	la reve'dere
Moido!	Pa!	pa
kiitos (pyydettäessä)	vă rog	və rog
Anteeksi.	Îmi pare rău.	ɨmʲ 'pare 'rəʊ
Kiitos.	Mulţumesc.	Mulʦu'mesk
Kyllä.	Da.	da
Ei.	Nu.	nu
En ymmärrä.	Nu înţeleg.	nu ɨnʦe'leg
Missä on WC??	.Unde e toaleta?.	'unde je twa'leta ?

Lähteitä

- Historia-osion lähteenä: Rafael del Moral: "Diccionario Espasa - Lenguas del mundo", Editorial Espasa Calpe S.A., Madrid 2002. (ISBN: 84-239-2475-0)

Asiasta muualla

- Wikipedia. Pagina principală Romaniankielinen Wikipedia
- [http://www.websters-online-dictionary.org/definition/Romanian-english/ Hyvä ROM-ENG-verkkosanakirja]
- [http://www.romania-sanakirja.net Ensimmäinen Romania-Suomi-Romania -sanakirja] Luokka:Romania Luokka:Romanian kielet Luokka:Moldova Luokka:Moldovan kielet Luokka:Yhdysvaltain kielet Luokka:Ukrainan kielet zh-min-nan:România-gí ja:ルーマニア語 th:ภาษาโรมาเนีย

Serbian kieli

Serbia on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva slaavilainen kieli. Se muodostaa yhdessä sloveenin, kroatian, bosnian, makedonian ja bulgarian kanssa eteläslaavilaisten kielten ryhmän. Luokka:Bosnian ja Hertsegovinan kielet ko:세르비아어 ja:セルビア語

Kroatian kieli

Kroatia on pääasiassa kroaattien puhuma eteläslaavilainen kieli, jota aikaisemmin kutsuttiin serbokroatiaksi.

Linkkejä

- Wikipedia. Glavna stranica Wikipedia kroatiaksi
- [http://www.hr/hrvatska/language/index.en.htm Yleisiä ilmaisuja kroatiaksi]
- [http://hren.stillo.biz/ Kroatia-englanti] -sanakirja Luokka:Kroatia Luokka:Bosnian ja Hertsegovinan kielet Luokka:Kroatian kielet

Ukrainan kieli

Ukraina on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva slaavilainen kieli ja muodostaa yhdessä valkovenäjän ja venäjän kanssa itäslaavilaisten kielten ryhmän. Sitä puhuu noin 2/3 Ukrainan vajaasta 49 miljoonasta asukkaasta sekä ukrainalaiset yhteisöt Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikassa.

Historia

Johdantoa

Ukrainan kielen varhaisen historian tutkimusta haittasi pitkään itsenäisen Ukrainan valtion puuttuminen ja näkökulma oli vahvasti ulkomaisten tutkijoiden käsitysten värittämä. Erillisen ukrainan kielen olemassaoloa ei 100 vuotta sitten edes yleisesti tunnustettu. Esimerkiksi vuoden 1911 Encyclopædia Britannicassa siihen viitattiin nimellä Little Russian dialect of the Russian language. Käsitykset siitä, milloin voidaan katsoa erillisen ukrainan kielen olleen olemassa, vaihtelevat. Neuvostotutkijat usein näkivät eritymisen tapahtuneen vasta 14. ja 16.vuosisatojen välillä kun taas jotkut ukrainalaiset tutkijat asettavat sen aikaisemmaksi, aina 1100-luvulle asti. 1500-luvulla kun Ruthenia (Ukraina ja Valko-Venäjä) liitettiin Puola-Liettuaan, ukraina ja valkovenäjä olivat jo kehittyneet selvästi omiksi kielikseen.

Muinaishistoria

Ukrainan alueella on oleillut slaaviheimoja 6.vuosisadalta asti. Nykyisen Ukrainan läntisimmät osat ovat slaavien 'alkukodiksi' katsotun alueen eteläpuolella. Seuraavalla vuosisadalla slaaviheimojen vaellukset jakoivat kantaslaavin kolmeen haaraan itä-, etelä- ja länsislaavilaisiin kieliin.

Kiovan suuriruhtinaskunta ja Galitsia-Volynia

Kasaarien aikakaudella liikkui pohjoisesta slaavilaisia heimoja useassa aallossa Ukrainan alueelle, johon oli aikaisemmin asettunut turkkilaisia, iranilaisia ja suomalais-ugrilaisia heimoja. Varjaagien hallitsijan Olegin valtasi Kiovan ja perusti Kiovan suuriruhtinaskunnan. Jotkut tutkijat sijoittavat jo näihin aikoihin erilllisen ukrainan kielen aikaisen vaiheen, toiset puhuvat varhaisitäslaavista. Venäläiset akateemikot taas kutsuvat näiden aikojen kieltä vanhaksi venäjäksi, täten linkittäen suuriruhtinaskunnan tietoisesti nykyiseen Venäjän valtioon. Kolmas näkemys esittää, että suuriruhtinaskunnassa kielellistä yhtenäisyyttä ei ollut vaan heimojen kesken selkeitä eroja. Suuriruhtinaskunnan ajan kielitilanteesta ei ole täydellistä yhteisymmärrystä. Kirjallisuuden kielenä toimi vanha kirkkoslaavi kun taas suurin osa lakidokumenteista on kirjoitettu itäslaavilaisella, ilmeisesti Kiovan murteeseen perustuvalla kielellä. Kuitenkin monista kirjallisista dokumenteista voi nähdä venäjän ja ukrainan kielten lähteneen eri teilleen jo tällöin. Tähän vaikutti mm. kirkkoslaavin leviäminen valtion pohjoisiin osiin samalla kun Puolan kieli levisi ja vaikutti nykyisen Ukrainan valtion alueella.

Murteet

Äänteet

Ukrainan kielessä on kuusi vokaalia (а, е, и, і, о, у) ja yksi puolivokaali (й), jonka esiintyminen yhdessä jonkun edellä mainitun vokaalin kanssa ilmaistaan yhdellä merkillä: я (ja), є (je), ї (ji) tai ю (ju). Yhdistelmät jo (йо) ja jy (йи) kirjoitetaan kahdella kirjaimella. Useimmilla konsonanteilla on kolme muotoa: Kova, pehmeä eli palatalisoitunut ja pitkä, esimerkkinä l, lj ja ll. Kirjoituksessa vokaalit voivat muuttaa edeltävän konsonantin kovaksi/pehmeäksi tai päinvastoin. Erityistapauksissa, esimerkiksi sanojen lopuissa, merkki ь ilmaisee sananloppuisen konsonantin pehmeyden. Heittomerkillä ilmaistaan konsonantin kovuutta yhteyksissä, missä normaalisti vokaali muuttaisi em. konsonantin pehmeäksi. Pitkät konsonanttiäänteet merkitään yksinkertaisesti kahdella kirjaimella, esim. кохання (rakkaus), гілля (oksat) tai тінню (varjo). Äänteille dz ja dž ei ole omaa kirjainta aakkostossa Ne esitetään kahdella kirjaimella (дз ja дж), vaikka ovatkin yksittäisiä äänteitä.

Kirjoitusjärjestelmä

Ukrainan kieli käyttää omaa versiotaan kyrillisestä kirjaimistosta, kuten monet muutkin slaavilaiset kielet.

Kielioppi

Ukrainan kielessä substantiivit, pronominit ja numeraalit taipuvat seitsemässä sijamuodossa. Verbit taipuvat viidessä aikamuodossa ja kahdessa aspektissa.

Sanasto

elämä = життя, rakkaus = любов, кохання, omena = яблуко, oopperatalo = орерний театр, tyttö = дівчинa

Esimerkkejä

- Mistä löytäisin hyvän pyöräkorjaamon? = Де тут добра майстерня для ремонту велосипедів?
- Rakastan sinua. = Я теве кохаю.

Tunnettuja puhujia

- Taras Shevchenko (Тарас Григорович Шевченко), Ukrainan kansalliskirjailija.
- Andrij Shevchenko (Андрій Миколайович Шевченко), AC Milanin jalkapallotähti.
- Ruslana (Руслана Лижичко), laulaja/tanssija, euroviisuvoittaja vuodelta 2004

Ulkoiset linkit

- [http://www.slovnyk.org Viisikielinen sanakirja Ukraina-Englanti/Venäjä/Valko-Venäjä/Puola]
- [http://www.ifstudio-translatios.com/free-ukrainian-translation/ Käännöspalvelu ukrainasta englanniksi]
- [http://www.ukma.kiev.ua/pub/courses/UFL/ Kielikurssi englanniksi]
- [http://www.personal.ceu.hu/students/97/Roman_Zakharii/ukrainian.htm Materiaalia ukrainan kielestä englanniksi]
- [http://www.rcinet.ca/Scripts/default.asp?l=uk Radio Canada lähettää päivittäin ohjelmaa ukrainaksi]
- [http://www.websters-online-dictionary.org/definition/Ukrainian-english/ Ukraina–Englanti–sanakirja]
- [http://harazd.net/~nadbuhom/mapy-historia/mapy_8.htm Tietoa ukrainan murteista]
- [http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=ukr Ethnologue report for Ukrainian] Luokka:Ukraina Luokka:Ukrainan kielet Luokka:Venäjän kielet Luokka:Slovakian kielet Luokka:Moldovan kielet Luokka:Kazakstanin kielet Luokka:Unkarin kielet Luokka:Puolan kielet Luokka:Kanadan kielet Luokka:Valko-Venäjän kielet Luokka:Uzbekistanin kielet Luokka:Kirgisian kielet ko:우크라이나어 ja:ウクライナ語

Schwarzwald

Schwarzwald, suomeksi musta metsä, on metsäinen vuorijono Lounais-Saksassa, Baden-Württembergissä. Alueen korkein huippu on Feldberg (1493 metriä). Vuoristo on saanut nimensä alueella yleisten mäntyjen tummasta väristä. Schwarzwald on geologiselta koostumukseltaan gneissiä, jonka päällä on kerros hiekkakiveä. Joet Tonava, Enz, Kinzig, Murg, Neckar, ja Rench saavat alkunsa Schwarzwaldista.

Nähtävyyksiä

Freiburgin ja Baden-Badenin kaupungit alueen länsireunalla ovat tärkeitä turistikohteita. Muita kaupunkeja alueella ovat mm. Bad Herrenalb, Baiersbronn, Freudenstadt, Gengenbach, Schramberg, Staufen, Titisee-Neustadt, ja Wolfach. Tutustumisenarvoisia kohteita ovat myös huiput kuten Feldberg, Belchen, Kandel, ja Schauinsland; järvet (Titisee ja Schluchsee) sekä Tribergin vesiputous. Vogtsbauernhöfe on 1500- ja 1600-luvun schwarzwaldilaisten maanviljelijöiden elämää esittelevä ulkomuseo.

Korkeimmat huiput

- Feldberg (1 493 m)
- Herzogenhorn (1 415 m)
- Belchen (1 414 m)
- Schauinsland (1 284 m)
- Kandel (1 241 m)
- Blauen (1 165 m)
- Hornisgrinde (1 164 m)

Linkkejä

- [http://www.deheim.de Tietoa alueesta (saksaksi)] Luokka:Saksa als:Schwarzwald ja:シュヴァルツヴァルト simple:Black Forest

Mustameri

Mustameri on meri Kaakkois-Euroopan ja Vähän-Aasian välissä. Sen rantavaltiot ovat Turkki, Bulgaria, Romania, Ukraina, Venäjä ja Georgia. Suurimmat siihen laskevat joet ovat Tonava, Dnepr ja Don. Pohjoisesta Mustaanmereen työntyy Ukrainaan kuuluva Krimin niemimaa, jonka itäpuolelle jää Asovanmeri-niminen Mustanmeren lahti. Bosporinsalmi yhdistää Mustanmeren Välimereen.
Välimereen Välimereen Luokka:Meret ko:흑해 ja:黒海 th:ทะเลดำ

Johann Strauss nuorempi

Johann Strauss nuorempi (25. lokakuuta 1825, Wien – 3. kesäkuuta 1899, Wien), saksaksi Johann Strauss II tai Johann Strauss Sohn, oli itävaltalainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja, joka sävelsi maailman kuuluisimmat valssit sekä muita tansseja ja marsseja orkesterille, yhteensä lähes 500 kappaletta, ja lisäksi mm. 15 operettia.

Lapsuus ja nuoruus

Johann Strauss nuorempi oli wieniläisen muusikkosuvun tunnetuin jäsen. Muita sukuun kuuluvia säveltäjiä olivat hänen isänsä Johann Strauss vanhempi, nuoremmat veljensä Josef ja Eduard sekä Eduardin poika Johann Strauss III. (Saksalainen säveltäjä Richard Strauss, joka myös sävelsi joitakin valsseja, ja wieniläisoperettien säveltäjä Oscar Straus eivät olleet sukua Johann Straussille.) Johann-poikansa syntymän aikaan vanhempi Johann Strauss oli jo huomattava tanssisäveltäjä, joka oli juuri perustanut oman orkesterinsa. Koska hän tiesi, ettei muusikon elämä ollut aina ruusuilla tanssimista, hän halusi poikiensa pysyvän erossa musiikista ja hankkiutuvan turvallisiin ammatteihin. Vanhimmalle pojalleen hän oli suunnitellut pankkiirin uraa. Äitinsä avulla pojat pystyivät kuitenkin opiskelemaan salaa viulunsoittoa ja myöhemmin säveltämistä. Kun vanhempi Johann Strauss hylkäsi perheensä 1842, hänen poikansa saattoivat lopulta omistautua vapaasti musiikille. Nuorempi Johann Strauss esiintyi ensi kerran orkesterinjohtajana 1844, ja seuraavana vuonna hän perusti oman tanssiorkesterin, joka kilpaili suosiosta hänen isänsä orkesterin kanssa. Samoihin aikoihin hän julkaisi ensimmäiset sävellyksensä. Isänsä kuoleman jälkeen 1849 hän yhdisti orkesterit saavuttaen siten kiistattoman valta-aseman wieniläisessä tanssimusiikissa. Hänen veljensä Josef ja Eduard johtivat samaa orkesteria vuorotellen hänen kanssaan.

Valssikuningas

Seuraavien vuosikymmenten aikana Straussin – joka ei muuten koskaan itse tanssinut – maine ”valssikuninkaana” kasvoi jatkuvasti. Hän sävelsi tuotteliaasti uusia valsseja, polkkia, galoppeja ja marsseja ja teki niitä tunnetuiksi myös ulkomaankiertueillaan, jotka ulottuivat naapurimaiden lisäksi Venäjälle ja Englantiin asti. Viimeistään menestyksekäs Yhdysvaltain kiertue 1872 toi hänelle niin maailmanlaajuisen kuuluisuuden kuin sen ajan eurooppalaiselle muusikolle oli mahdollista. Straussin ehtymätön melodinen kekseliäisyys takasi hänen sävellyksilleen kaikkien kansanluokkien suosion. Vakavat säveltäjät kuten Wagner, Verdi ja Brahms (ja myöhemmin Richard Strauss ja Schönberg) tunnustivat hänen neroutensa. Brahms oli myös hänen hyvä ystävänsä. Strauss meni naimisiin 1862 laulaja Henriette (Jetty) Treffzin kanssa, jonka innostava vaikutus edisti hänen sävellystensä taiteellisen laadun voimakasta nousua. Hänen valssiensa esikuvana oli hänen isänsä ja Joseph Lannerin luoma yksinkertainen ketjuvalssityyppi, jossa valssisävelmät seurasivat toisiaan ennalta-arvattavan kaavan mukaan, mutta hän kehitti sitä monipuolisempaan suuntaan. 1860-luvun lopulla syntyivät monet hänen hienoimmista valsseistaan, sellaiset kuin Geschichten aus dem Wienerwald (Wienerwaldin tarinoita), Künstler-Leben (Taiteilijaelämää), Wein, Weib und Gesang (Viini, laulu ja naiset) ja kuuluisin kaikista valsseista, An der schönen, blauen Donau (Tonava kaunoinen). Strauss oli kuitenkin kiinnostunut myös näyttämömusiikin säveltämisestä, ja 1871 esitettiin Wienissä hänen ensimmäinen operettinsa Indigo und die vierzig Räuber. Sen menestys jäi vähäiseksi, mutta hänen kolmas operettinsa Lepakko (Die Fledermaus, 1874) saavutti välittömän suursuosion ja siitä on tullut kaikkein suosituin wieniläisoperetti. Straussin toinen näyttämömusiikillinen mestariteos on operetti Mustalaisparoni (Der Zigeunerbaron, 1885), josta oli alun perin tarkoitus tulla ooppera. Sen muuttuminen operetiksi kesken sävellystyön saattoi olla onnekas käänne, sillä Straussin ainoa ooppera Ritter Pásmán (1891) tyrmättiin täysin.

Viimeiset vuodet

Suuren menestyksen ohella Strauss koki 1870-luvulla myös henkilökohtaisia vastoinkäymisiä. Hänen äitinsä ja Josef-veljensä kuolivat 1870 ja hänen vaimonsa 1878. Selvitäkseen jälkimmäisestä iskusta Strauss meni pian naimisiin paljon nuoremman näyttelijän Angelika Dittrichin kanssa, mutta tämä avioliitto osoittautui epäonnistuneeksi ja jäi lyhyeksi. Vuonna 1887 solmittu kolmas avioliitto Adele Deutschin kanssa oli onnellinen, joskin Strauss joutui sitä varten eroamaan katolisesta kirkosta ja luopumaan Itävallan kansalaisuudesta, koska hän ei voinut saada avioeroa toisesta vaimostaan. Straussin kaikki avioliitot jäivät lapsettomiksi. Kolmannesta vaimostaan Strauss sai samanlaisen innostavan tukijan kuin ensimmäisestä, ja viimeisinä vuosinaan hän jatkoi väsymättä wieniläisvalssin kehittämistä yhä sinfonisempaan suuntaan. Monet hänen myöhäisistä valsseistaan kuten Kaiser-Walzer (Keisarivalssi) ja Brahmsille omistettu Seid umschlungen, Millionen ovat yhä selvemmässä määrin konserttivalsseja, joita ei ole tarkoitettu tanssittaviksi. Strauss pysyi aktiivisena myös näyttämömusiikin alalla, ja sairastuessaan kuolemaansa johtaneeseen keuhkokuumeeseen hän oli juuri säveltämässä ensimmäistä balettiaan, joka jäi keskeneräiseksi. Strauss haudattiin Wienin Keskushautausmaalle (Zentralfriedhof) Brahmsin ja Schubertin väliin. Strauss, Johann ko:요한 슈트라우스 2세 ja:ヨハン・シュトラウス2世 th:โยฮันน์ สเตราส์ บุตร

Saksa

Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.

Historia

Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle. Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. 18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta). Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja 1933 siitä tuli ainoa puolue. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa julisti sodan Puolalle ja aloitti toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui. Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja USA:n, Ranskan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD). Ne yhdistyivät jälleen vuonna 1990 DDR:n lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan unioniin.

Saksan historia -artikkelit

- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
- Saksan liitto (1815–1866)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Weimarin tasavalta (1919–1933)
- Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
- Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)

Politiikka

Saksa on liittovaltio. Se koostuu laajaa autonomista päätösvaltaa käyttävistä osavaltioista (Bundesländer) sekä Hampurin ja Bremenin vapaakaupungeista. Muodollinen valtion pää on liittopresidentti. Presidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita presidentti viiden vuoden välein. Saksan parlamentti, eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 jälleen valtiopäivätalossa Berliinissä. Edustajat valitaan neljän vuoden välein, puolet edustajista valitaan tietystä vaalipiiristä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5 % äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2002 vaaleissa valittiin 603 edustajaa. Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin, joka on käytännössä suurimman puolueen puheenjohtaja. Liittokansleri nimittää ministerit, tähän hän ei tarvitse liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa. Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan aivan oma instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa. Puoluejärjestelmältään Saksassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen. Sosiaalidemokraatit (SPD) ja Kristillisdemokraatit (CDU/CSU, missä CDU edustaa lähinnä protestantteja, ja CSU on Baijerin katolilaisten puolue) vuorottelevat vallassa ja käyttävät apupuolueita – SPD Vihreitä (Die Grünen) ja CDU Liberaaleja (FDP). Osavaltio- ja paikallistasolla erilaisetkin liittoumat ovat olleet mahdollisia. 23. toukokuuta 2004 järjestetyissä presidentinvaaleissa valittiin Johannes Raun seuraajaksi Horst Köhler (CDU/CSU) 604 äänellä. Vastaehdokas, sosiaalidemokraattien Gesine Schwan sai 1205-jäsenisessä liittokokouksessa 589 ääntä. Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU/CSU sai Bundestagin vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, die Linke (entinen PDS) 54 ja Vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelillä on parempi mahdollisuus kanslerin toimeen.

Osavaltiot

Saksan osat Saksan 16 osavaltiota ovat: #Baden-Württemberg #Baijeri (vapaavaltio) #Berliini #Brandenburg #Bremen (vapaakaupunki) #Hampuri (vapaakaupunki) #Hessen #Mecklenburg-Vorpommern #Niedersachsen #Nordrhein-Westfalen #Rheinland-Pfalz #Saarland #Sachsen (vapaavaltio) #Sachsen-Anhalt #Schleswig-Holstein #Thüringen Saksan maantieteellisistä alueista ja vanhoista maakunnista käytetään nykyisinkin suomalaistettuja nimiasuja, etenkin nimiä Saksi, Ala-Saksi, Etu-Pommeri ja Reininmaa. Osavaltioiden virallisissa nimissä on kuitenkin selkeintä pysytellä saksalaisissa asuissa. Poikkeuksena ovat yksinkertaiset ja täysin vakiintuneet Baijeri, Berliini ja Hampuri. Osavaltiot on edelleen jaettu 438 piiriin (Kreise).

Maantiede

Saksan maantiede Saksan ulottuu Itämeren ja Pohjanmeren rannoilta Alpeilla asti (korkein huippu Zugspitze 2962 m), maan keskiosat ovat metsäistä ylänköä. Maata halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe. Ilmasto on leuto ja merellinen, kosteat, pilviset ja viileät talvet ja kesät. Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa 30 °C tunneissa. Saksan Pääkaupunki on Berliini, mutta taloudellinen keskus Frankfurt am Main.

Talous

Saksan talous on maailman kolmanneksi suurin Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Saksa on suurin teollisuusmaa Euroopassa. Korkea työttömyys on ollut ongelma jo vuosia, ja sitä myötä kohonneet sosiaalimenot. Saksan yhdistyminen on maksanut jo 1500 miljardia euroa, eikä talous ole parantunut idässä 50 miljardin vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta (4 % lännen BKT:sta). Vienti tuo joka kolmanneksen kansatulosta. Suurimmat vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, kemikaalit, metallit, ruokatuotteet ja tekstiilit.

Väestöjakauma

Saksassa on 7,3 miljoonaa ulkomaalaista, sisältäen pakolaiset, vierastyöläiset ja heidän perheensä. 2/3 heistä on ollut maassa yli 8 vuotta ja 1/5 on syntynyt Saksassa. Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut viime vuosina, 2003 hakijoita oli 50 000. Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Ala-saksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia. Maahanmuuttajista merkittävimmät ryhmät ovat turkkilaiset ja kurdit (1,9 miljoonaa). Pienempiä ryhmiä ovat italialaiset (0,6 miljoonaa), serbit (0,6 miljoonaa), kreikkalaiset (0,4 miljoonaa), puolalaiset (0,3 miljoonaa) ja kroaatit (0,2 miljoonaa) (luvut vuodelta 2002). Saksalaiset paluumuuttajat entisen Neuvostoliiton alueilta (yhteensä 1,7 miljoonaa vuosina 1980—1999), Puolasta (0,7 miljoonaa) ja Romaniasta (0,3 miljoonaa) saavat automaattisesti kansalaisuuden, eivätkä siten näy tilastoissa.

Kulttuuri

Saksan kieli oli ennen lingua franca keski-, itä-, ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen opetelluin vieras kieli englannin jälkeen Euroopassa. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä, kuten: Wolfgang Amadeus Mozart, Franz Kafka ja Stefan Zweig. Säveltäjiä: Beethoven, Bach, Brahms, Schumann ja Wagner Runoilijoita: Goethe, Schiller ja Heine Filosofeja: Gottfried Wilhelm Leibniz, Kant, Hegel, Marx, Arthur Schopenhauer, Nietzsche ja Martin Heidegger Teologeja: Martin Luther, Albert Schweitzer Kirjailijoita: Hermann Hesse, Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass Tiedemiehiä: Johannes Kepler, Ernst Haeckel, Albert Einstein, Max Born, Max Planck, Werner Heisenberg, Heinrich Rudolf Hertz ja Robert Bunsen Keksijöitä: Johann Gutenberg, Nikolaus August Otto, Werner von Siemens, Wernher von Braun, Gottlieb Daimler, Carl Benz, Rudolf Diesel ja Carl von Linde Taiteilijoita, kuten renensanssin Albrecht Dürer, surrealisti Max Ernst, ekspressionisti Franz Marc, konseptitaitelija Joseph Beuys ja neo-ekspressionisti Georg Baselitz.

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- kivihiili
- kupari
- ligniitti
- potaska
- uraani
- maakaasu
- nikkeli
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot
- kemikaalit

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=51.138001,9.052734&spn=6.122846,16.215820&z=11&t=h&hl=en Saksa Google Mapsissa] Luokka:Saksa fiu-vro:S'aksamaa als:Deutschland roa-rup:Ghirmânii ms:Jerman zh-min-nan:Tek-kok ko:독일 ja:ドイツ simple:Germany th:สหพันธ์สาธารณรัฐเยอรมนี

Slovakia

Slovakia (Slovakian tasavalta, Slovenska Republika) on valtio Keski-Euroopassa. Sen naapurivaltioita ovat Tšekki, Puola, Ukraina, Unkari ja Itävalta.

Historia

Slovakia kuului aiemmin Itävalta-Unkariin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen siitä tuli osa Tšekkoslovakiaa. Vuonna 1938 siitä tuli taas erillinen valtio, joka oli tiukasti Natsi-Saksan alaisuudessa, kunnes toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Tšekkoslovakia palautettiin yhtenäiseksi valtioksi. Kylmän sodan aikana Tšekkoslovakia oli Varsovan liiton jäsen Neuvostoliiton vaikutusvallan alaisena. Neuvostoliiton romahdettua Tšekkoslovakia hajosi vuonna 1993 rauhanomaisesti kahdeksi valtioksi, Tšekiksi ja Slovakiaksi.

Politiikka

Slovakia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Lisäksi se liittyi NATOon 29. maaliskuuta 2004

Hallinnollinen jako

Slovakia on jaettu kahdeksaan alueeseen ("kraje", yksikkö "kraj"). Jokainen on nimetty merkittävimmän kaupunkinsa mukaan. Vuodesta 2002 alueet määriteltiin ylimmän aluejaon yksiköiksi ("vyššie územné celky" VÚC) ja autonomisiksi alueiksi ("samosprávne kraje").
- Banskobystrický kraj, suurimpana kaupunkina Banska Bystrica
- Bratislavský kraj, Bratislava
- Košický kraj, Košice
- Nitriansky kraj, Nitra
- Prešovský kraj, Presov
- Trenčiansky kraj, Trenčín
- Trnavský kraj, Trnava
- Žilinský kraj, Žilina Alueet on jaettu piireihin ("okresy", yksikkö "okres"), joita on 79. Slovakian kartta Slovakian kartta

Merkittävimmät luonnonvarat

- ruskohiili
- ligniitti
- suola

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- aseet

Linkit

- [http://maps.google.com/maps?ll=48.781533,19.478760&spn=3.214119,8.107910&z=10&t=h&hl=en Slovakia Google Mapsissa] Luokka:Slovakia als:Slowakei zh-min-nan:Slovensko ko:슬로바키아 ja:スロバキア simple:Slovakia th:ประเทศสโลวาเกีย fiu-vro:Slovakkia

Kroatia

Kroatia (kroatiaksi Hrvatska) on valtio Euroopassa. Se on yksi entisen Jugoslavian tasavalloista, joka itsenäistyi vuonna 1991.

Historia

Kroaatit tunnustivat Unkarin kuninkaan hallitsijakseen vuonna 1102. Unkarin jouduttua osmaanien valloittamaksi ja Kroatian jäädessä rajaseuduksi, Kroatian parlamentti kutsui Habsburgien Ferdinand I:n Kroatian hallitsijaksi. 1700-luvulle mennessä suurin osa Kroatiasta oli vapautettu turkkilaisten vallasta, rannikkoalue Dalmatia oli Venetsian valloittama. Dalmatia liitettiin Itävalta-Unkariin vuoteen 1815 mennessä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kroatia liittyi Serbian, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan, josta tuli Jugoslavia 1929. Toisessa maailmansodassa Jugoslavia valloitettiin ja Kroatiasta tehtiin itsenäinen fasistien nukkevaltio. Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen häviöön, Jugoslavia koottiin uudelleen ja siitä tuli sosialistinen valtio Josip Broz Titon tiukan kontrollin alla. Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta 1991, mutta kesti neljä vuotta sisällissotaa lähinnä serbejä vastaan ennen sodan päättymistä 1995. Kroatia anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003 ja se hyväksyttiin hakijavaltioksi 2004. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja liittyminen EU:hun tapahtuu mahdollisesti 2007—2010.

Maantiede

Kroatian kartta Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia ja Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt rantaviiva jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen. Kroatian maasto on vaihtelevaa, sisältäen
- tasankoja, järviä ja aaltoilevia mäkiä pohjoisen ja koillisen manneralueilla
- tiheämetsäisiä vuoria
- kivisiä rantaviivoja Adrianmeren rannalla Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mannermainen ilmasto, rannikolla Välimeren ilmasto ja eteläkeskisellä alueella ylämaan ilmasto. Välimeren

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- kivihiili
- bauksiitti
- asfaltti
- suola

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- tekstiilit

Katso myös

- Dubrovnik
- Zagreb
- Kroatian sota
- Kroatian armeija
- Kroatian kieli
- Serbokroatia
- Kroaatit

Aiheesta muualla

- [http://www.hr/hrvatska/general.en.html Tietoa Kroatiasta] - englanniksi
- [http://www.croatia.hr/home/Default.aspx Kroatian turismi] - englanniksi
- [http://maps.google.com/maps?ll=44.832500,16.424561&spn=3.458812,8.107910&z=10&t=h&hl=en Kroatia Google Mapsissa] Luokka:Kroatia zh-min-nan:Hrvatska ko:크로아티아 ja:クロアチア th:ประเทศโครเอเชีย fiu-vro:Horvaatia

Bulgaria

Bulgaria on valtio Balkanilla, Kaakkois-Euroopassa. Se sijaitsee Mustanmeren rannalla ja sen rajanaapureita ovat Kreikka ja Turkki etelässä, Serbia ja Montenegro ja Makedonia lännessä, ja Romania pohjoisessa.

Historia

Bulgaarit saapuivat Volgan alueelta nykyisestä Ukrainasta ja Venäjältä, sekoittuivat slaavilaisiin ja Traakian kansoihin Tonavan eteläpuolella 600-luvulla ja perustivat ensimmäisen bulgaarien valtion. Bulgaarit taistelivat Bysanttia vastaan, kunnes 1300-luvun lopussa osmanit valloittivat maan. Bulgaria sai itsenäisyyden ruhtinaskuntana 1878 ja julistettiin kuningaskunnaksi 1908. Vuosina 1912 ja 1913 Balkanin sodissa Bulgarian alueet muuttuivat. Ensimmäisessa ja toisessa maailmansodassa Bulgaria taisteli häviäjien puolella, ja joutui Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Bulgariasta tuli kansantasavalta 1946. Ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin taas 1990. Bulgaria liittyi NATOon 2004 ja toivoo pääsevänsä Euroopan unioniin 2007.

Politiikka

Bulgarian presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle. Kaudet on rajattu kahteen. Presidentti on valtion päämies ja armeijan ylipäällikkö. Presidentti voi myös hylätä lakialoitteet, mutta parlamentti voi hylätä presidentin veton yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Yksikamarisessa parlamentissa, Narodno Sabranie, on 240 edustajaa, jotka valitaan nelivuotiskausille. Listavaalin äänet annetaan puolueille tai ehdokaslistoille yhdeksässä vaalipiirissä. Puolueen pitää saada vähintään 4 % äänistä saadakseen edustajia. Parlamentti valitsee ja voi erottaa pääministerin.

Osat

Bulgaria on vuodesta 1999 jaettu 28 alueeseen (oblast). Vuodesta 1987—1999 jako oli yhdeksään maakuntaan. Kaikki alueet on nimetty pääkaupunkinsa mukaan, ja pääkaupunki Sofia muodostaa oman alueensa.

Maantiede

Sofia Bulgaria koostuu Traakian, Moesian ja Makedonian muinaisista alueista. Maan lounaisosa on vuoristoista, ja siellä sijaitsee Balkanin korkein kohta, Musala 2925 m. Yksi Balkanin vuoristoista kulkee lännestä-itään maan keskellä. Kaakossa Mustanmeren rannikolla on kukkuloita ja tasankoa. Tonava kulkee maan pohjoisrajalla. Muita suuria jokia ovat Struma ja Maritsa etelässä. Ilmasto on leuto. Talvet ovat kylmiä ja kosteita, kesät taas välimerellisen kuumia ja kuivia.

Eläimistö

Maritsa Bulgarian eläimistöön kuuluu muun muassa mufloni. Bulgarian havumetsävyöhykkeellä tavataan myös esim. karhua, sutta metsoa, mäyrää, peuroja ja muita havumetsille tunnusomaisia eläinlajeja.

Talous

Bulgarian talous romahti 1989 Neuvostoliiton markkinoiden ehdyttyä. Talous kutistui 40 %, mutta saavutti entisen tason kesällä 2004. YK:n talouspakotteet Jugoslaviaa ja Irakia vastaa vaikuttivat voimakkaasti Bulgariaan. Talous on kasvanut vuodesta 1997 4—5 % vuosivauhtia. Bulgaria jätti jäsenhakemuksensa EU:hun 1995 ja liittymisneuvottelut päätettiin aloittaa 1999.

Väestöjakauma

- Väestöjakauma: bulgaarit 83,9 %; turkkilaiset 9,4 %; romanit 4,7 %; muut 2 % (sisältää makedonialaiset; armenialaiset; tataarit) (2001) 84,8 % väestöstä puhuu bulgariaa, joka on slaavilaiseen kieliryhmään kuuluva kieli.
- Uskonnot: Bulgarian ortodoksinen kirkko 82,6 %, Islam 12,2 %, katolisuus 0,6 %, protestanttiset kirkot ja yhteisöt 0,5 %, muut 4.1%.

Kulttuuri

Bulgarian kulttuuriin kuuluu traakialaisia, slaavilaisia ja bulgarilaisia elementtejä, siinä on lisäksi Bysantin, Turkin ja Kreikan kulttuureista vaikutteita. Bulgarialainen Elias Canetti voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1981. Voimistelun lisäksi (Maria Gigova, Maria Petrova) bulgarialaiset ovat kunnostautuneet tenniksessä (Magdalena Maleeva), korkeushypyssä (Stefka Kostadinova) ja šakissa (Veselin Topalov, Antoaneta Stefanova).

Merkittävimmät luonnonvarat

- bauksiitti
- kupari
- lyijy
- sinkki
- kivihiili
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- maataloustuotteet

Aiheesta muualla

- [http://www.kirildouhalov.net History, art and music in Bulgaria]
- [http://bulgaria.europe-countries.com Geographic guide - Bulgaria]
- [http://maps.google.com/maps?ll=42.755080,25.224609&spn=3.581595,8.107910&z=10&t=h&hl=en Bulgaria Google Mapsissa] Luokka:Bulgaria roa-rup:Vurgarii ms:Bulgaria zh-min-nan:Bulgariya ko:불가리아 ja:ブルガリア th:ประเทศบัลแกเรีย

Romania

Romania on maa Kaakkois-Euroopassa. Romanian naapurimaita ovat Ukraina, Moldova, Bulgaria, Serbia ja Montenegro ja Unkari. Romanialla on myös kaistale Mustanmeren rantaa.

Historia

Rooman keisari Trajanus valloitti Daakian (Romanian) vuosien 101–106 välillä. Maan nimi tulee Rooman valtakunnasta käytetystä nimestä Romania. Keskiajalla pääosa romanialaisista eli kolmessa erillisessa ruhtinaskunnassa: Valakia, Moldavia ja Transilvania. Valakia ja Moldavia joutuivat Osmanien valtakunnan alaisuuteen 1400- ja 1500-luvuilla, ajoittain osittain itsehallinnollisina ja jopa itsenäisinä. Itävallan keisarikunta sai Moldavian pohjoisosan, Bukovinan 1775 ja Venäjän keisarikunta itäosan, Bessarabian 1812. Transilvania joutui Unkarin alaisuuteen 1100-luvulla, 1526 Osmanien valtakunnalla ja 1800-luvulla Itävallalle (vuodesta 1857 Itävalta-Unkari). Romania syntyi Moldavian ja Valakian yhdistyessä 1859 ja suurvallat tunnistivat sen 1877. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävalta-Unkarin hajotessa ja Venäjän vallankumouksessa Bessarabia päätti liittyä Romanian kuningaskuntaan 1918. Trianonin rauhassa Transilvania siirrettiin Unkarilta Romanialle, jolloin Romania sai suuren unkarilaisvähemmistön. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaan Neuvostoliitto sai 1940 Moldavian ja Pohjois-Bukovinan ja Unkari Saksan ja Italian tuella pohjoisosan Transilvaniaa ja Bulgaria Dobrujan. Kuningas Carol II:n myönnyttyä luovutuksiin, armeija kaappasi vallan Ion Antonescun johdolla ja liittyi toiseen maailmansotaan Saksan ja Italian puolella saadakseen takaisin Neuvostoliitolle luovutetut alueet. Hitler luovutti Romanialle alueita, mutta kuningas Mihai II:n vallankaappaus elokuussa 1944 syöksi diktaattori Antonescun vallasta ja asetti Romanian armeijat Puna-armeijan komentoon. Romania koki suuria lisämenetyksiä taistellessaan Saksaa vastaan Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa. Romaniasta muodostettiin 1947 kommunistinen kansantasavalta ja kuningas lähti maanpakoon. Nicolae Ceauşescu nousi kommunistipuolueen johtoon 1965 ja maan päämieheksi 1967. Ceauşescun valta päättyi kansannousuun 1989 ja hänet teloitettiin. Uusi, demokraattinen perustuslaki hyväksyttiin joulukuussa 1991. Entinen kommunisti Ion Iliescu toimi presidenttinä 1990–1996 ja 2000–2004. Välillä presidenttinä oli demokraattipuolueen Emil Constantinescu. Marraskuussa 2004 presidentiksi valittiin Traian Băsescu Oikeuden ja Totuuden -liitosta. Romania liittyi NATOon 2004 ja Euroopan unioni on ilmaissut tukensa sen liittymiselle vuonna 2007.

Politiikka

Romanian lakiasäätävänä elimenä on kaksikamarinen parlamentti. Senaatissa (Senat) on 137 jäsentä (2004) ja edustajainhuoneessa (Camera Deputaţilor) 332 jäsentä (2004). Molempien edustajilla on neljän vuoden kausi. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle (vuoteen 2004 asti nelivuotiskaudelle). Presidentti nimittää pääministerin, joka muodostaa hallituksen. Hallituksen on saatava parlamentin hyväksyntä.

Alueellinen jako

2004 sinisellä, Moldavia punaisella ja Dobrogea keltaisella.]] Romaniassa on 41 piirikuntaa (judeţe) ja Bukarestin (Bucureşti) kunta, pääkaupunkialue.

- Alba
- Arad
- Argeş
- Bacău
- Bihor
- Bistriţa-Năsăud
- Botoşani
- Braşov
- Brăila
- Buzău
- Caraş-Severin
- Călăraşi
- Cluj
- Constanţa
- Covasna
- Dâmboviţa
- Dolj
- Galaţi
- Giurgiu
- Gorj
- Harghita

- Hunedoara
- Ialomiţa
- Iaşi
- Ilfov
- Maramureş
- Mehedinţi
- Mureş
- Neamţ
- Olt
- Prahova
- Satu Mare
- Sălaj
- Sibiu
- Suceava
- Teleorman
- Timiş
- Tulcea
- Vaslui
- Vâlcea
- Vrancea

Maantiede

Romanian maantiede Suuren osan Romanian Bulgarian ja Serbia ja Montenegron vastaista rajaa muodostaa Tonava. Prutjoki liittyy Tonavaan muodostaen Moldovan vastaisen rajan. Romanialla on kaistale Mustanmeren rantaa. Romanian länsiosaa hallitsevat Karpaatit, joiden korkein huippu, Moldoveanu, nousee 2 544 metrin korkeuteen. Suuria kaupunkeja ovat pääkaupungin lisäksi: Braşov, Timişoara, Cluj-Napoca, Constanţa, Craiova ja Iaşi.

Talous

Neuvostoblokin romahduksen jälkeen 1989–1991 Romanian vanhentunut teollisuus jäi täysin sen tarpeisiin kelpaamattomaksi. Helmikuussa 1997 Romania aloitti laajat vakautus ja rakenneuudistustoimet, mutta uudistukset ovat jääneet jaksottaisiksi. Romanian kasvu on ollut 2003–2004 nopeaa, vuosikasvun ennuste on 4,5 %. Vuoden 2004 ensimmäisellä puoliskolla kasvu oli 6,6 % ja toisella 7,0 %. Työttömyys on eurooppalaisittain alhainen 6,2 % (2004). Edistyksestä huolimatta korruptio on edelleen laajaa ja maatalous vanhanaikaista.

Väestöjakauma

Väestöstä 89,5 % on romanialaisia; 6,6 % unkarilaisia ja 2,5 % romaneja (2002). Uskonnot: 87 % kreikkalaiskatolisia (liturgiassa itäistä riitusta noudattavia); 6,8 % protestantteja; 5,6 % katolilaisia; 0,3 % muslimeja; 0,1 % muut; 0,2 % kirkkokuntiin kuulumattomat. Merkittävät unkaria ja saksaa puhuvat vähemmistöt elävät lähinnä Transilvaniassa. Romaniväestön tarkka osuus on tuntematon, useat romanit nimeävät itsensä romanialaisiksi tai unkarilaisiksi. Mustanmeren rannikon Dogrogeassa on pieni muslimivähemmistö, joka on turkkilaista ja tataarialkuperää. Virallinen kieli on romania.

Kulttuuri

Tunnettuja romanialaisia kirjailijoita ovat mm. Mircea Eliade ja Emile Cioran. Tunnettu romanaialaissyntyinen viulisti ja säveltäjä on Grigoras Dinicu.

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- rautamalmi
- suola
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- öljyjalosteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=45.828799,24.763184&spn=6.798157,16.215820&z=11&t=h&hl=en Romania Google Mapsissa] Luokka:Romania als:Rumänien roa-rup:România ms:Romania zh-min-nan:România ko:루마니아 ja:ルーマニア simple:Romania th:ประเทศโรมาเนีย fiu-vro:Romaania

Ukraina

Ukraina on Neuvostoliitosta muiden itsenäisten valtioiden yhteisön maiden tapaan itsenäistynyt suuri, väestöltään ja pinta-alaltaan noin Ranskan kokoinen maa Itä-Euroopassa. Ukrainan rajanaapureita ovat idässä Venäjä, pohjoisessa Valko-Venäjä ja lännessä Puola, Slovakia, Unkari, Romania ja Moldova. Etelässä maa rajoittuu Mustaanmereen. Ukrainan pääkaupunki on Kiova. Toiseksi suurin kaupunki on Koillis-Ukrainassa sijaitseva Harkova. Myös Mustanmeren rannalla sijaitseva noin miljoonan asukkaan Odessa on merkittävä kulttuuri-, tiede- ja teollisuuskeskus.

Historia

Varhaishistoria

Nykyisen Ukrainan alueella ovat antiikin aikana asuneet vuorotellen muun muassa kimmerilaiset, skyytit, sarmaatit ja gootit. Hunnien ajettua gootit Ukrainasta 300-luvulla, sinne asettui muun muassa avaareja, kasaareja ja bolgaareja, mutta myös itäslaaveja.

Kievskaja Rus - Venäjä ennen Moskovan suuriruhtinaskuntaa

Itäslaavien ja viikinkien perustama Kiovan suuriruhtinaskunta taisteli alueelle tulleita turkinsukuisia petšenegejä ja kumaaneja vastaan ja loi Mustaltamereltä Itämerelle ulottuneen valtakunnan jonka perinnöstä syntyivät Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina.

Mongolivalloitus jakaa Ukrainan idän ja lännen valtapiireihin

Mongolien vallattua Kiovan 1240, Ukraina jäi osin näiden valtaan ja ajautui osin Puola-Liettuan hallintaan. Mongolivallan väistyessä 1500-luvulla Ukrainaan muodostui kasakkayhteisöjä, jotka 1648-1654 kapinoivat Puolaa vastaan ja tukeutuivat Venäjään.

Puolan vastainen kapina ja tukeutuminen Moskovaan

1654 Atamaani Bohdan Hmelnitskin johtama kapina Puolaa vastaa johti siihen, että Puola-Liettuasta, puolalaisen aatelin vallasta itsenäistymään 1648-1654 pyrkivät ukrainalaiset tukeutuivat Venäjän tsaariin 1654 tunnustaen tämän muodollisen ylivallan. Ukrainan toinen uhka tuli etelästä islamilaisuuden muodossa, mihin Venäjästä myös olisi saattanut olla apua.

Itä-Ukraina määritellään osaksi Venäjää

Andrusovin rauhassa 1667 Itä-Ukraina ja Kiova liitettiin Venäjän yhteyteen. Suuren Pohjan sodan yhteydessä hetmanni Ivan Mazepa pyrki Ruotsin tuella itsenäisyyteen Venäjästä, mutta Pultavan taistelun seurauksena kasakkojen Ukraina liitettiin entistä tiiviimmin Venäjään. Puolan jaoissa 1772, 1793 ja 1795 pääosa Länsi-Ukrainaa liitettiin Venäjään, joskin Itä-Galitsia ja Bukovina joutuivat osaksi Itävalta-Unkaria.

Feodalismi voimistuu samalla kuin se lännessä jo heikkenee

Alun perin puolalaisen aatelin voimaansaattama ja vasta Venäjän Katariina II:n lopullisesti vahvistama maaorjuus lakkautettiin vasta 1861 Aleksanteri II:n toimesta.

Kansallinen herääminen 1800-luvulla

Ukrainalainen kansallisuusaate alkoi nousta 1840-luvulta alkaen, mutta joutui Venäjän hallinnon tukahduttamistoimien kohteeksi 1870-luvulta alkaen. Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen yhteydessä alkoi Ukrainan itsenäistyminen. Länsi-Ukrainassa ukrainalaiset kokevat kansallisen herätyksen 1800-luvun lopun tapaan puolalaisten kanssa, mutta vastustavat myös puolalaisten kaupunkien dominanssia Galitsiassa ukrainalaiseen maaseutuun nähden.

Itsenäistuminen Venäjästä 1918 saksalaisten tuella

Simon Petljura julisti Ukrainan itsenäiseksi joulukuussa 1917, mutta maa joutui Saksan keisarikunnan joukkojen miehittämäksi ja Petljuran kansantasavaltalainen hallinto korvattiin keväällä 1918 saksalaismielisellä Pavel Skoropadskilla, minkä tehtävänä oli turvata ukrainalaisen viljan kerääminen Saksan elintarvikehuoltoon. Saksalaisten antauduttua ententélle ensimmäisessä maailmansodassa oli Pavel Skoropadskin paettava ja Petljuran johtama kansallismielinen hallitus nousi jälleen valtaan Kiovassa sosialistipuolueen Petljuran ja Vinnitšenkon julistettua Beloi Tšerkvissä kapinan 13. marraskuuta 1918 hetmanni Skoropadskin hallitusta vastaan Saksan solmittua aselevon 11. marraskuuta 1918 ententen kanssa ja Venäjän kansankomissaarien sanottua irti Brest-Litovskin rauhansopimuksen, mikä tarjosi kansankomissaareille mahdollisuuden siirtyä saksalaisten tilalle näiden alkaessa vetäytyä Baltiasta ja Ukrainasta ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.

Sisällissota

Itä-Ukraina oli vuorotellen Nestor Mahnon johtamien anarkistien, Denikinin ja Wrangelin johtaman Etelä-Venäjän armeijan ja sitä ja kansallisia ukrainalaisia sosialisteja vastustavien bolševikkien hallussa. Puna-armeijan vahvistettua asemiaan Ukrainassa, Petljuran kansallismielinen hallitus liittoutui Puolan kanssa, mutta hävisi lopulta bolševikeille Puolan solmittua rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa, jolloin Ukrainan kansalliset sosialistiset joukot jäivät ilman tukea.

Ukrainan nälänhätä

Vuosina 1930–1932 Ukrainan maatalous kollektivisoitiin Stalinin määräysten mukaisesti ja suuret viljan pakkoluovutukset aiheuttivat nälänhädän johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen. Toisessa maailmansodassa Ukraina joutui natsi-Saksan miehittämäksi 1941–1944 ja Ukrainan kansallismieliset pyrkivät itsenäisyyteen Neuvostoliitosta. Saksan miehityshallinto alisti kuitenkin Ukrainan suoraan Saksan valtaan. Kansallismielisten aseellinen toiminta Neuvostoliittoa vastaan jatkui kuitenkin vielä sodan jälkeisinä vuosinakin Länsi-Ukrainassa. Vuonna 1986 Tšernobylin kaupungissa tapahtui historian vakavin ydinvoimaonnettomuus.

Itsenäistyminen Neuvostoliitosta

Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Leonid Kravtšuk, jonka kaudella kuitenkin huikea inflaatio ja levottomuudet pakottivat ennennaikaiset vaalit järjestettäviksi. Vuonna 1992 pääministerinä aloittanut Leonid Kutšma nousi Ukrainan ja presidentiksi 1994. Kutšmankin kausi on ollut täynnä skandaaleita vaikka talous on hieman parantunut hänen aikanaan.

Oranssi vallankumous

:Katso artikkeli Ukrainan presidentinvaalit 2004 Vuonna 2004 Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalit, joissa istuva presidentti, Leonid Kutšma, ei enää ollut ehdokkaana. 31. lokakuuta järjestetyillä vaalien ensimmäisellä kierroksella kumpikaan pääehdokkaista, ei länsimielinen Viktor Juštšenko eikä Venäjän näkyvästi tukema Viktor Janukovitš onnistunut keräämään yli puolta annetuista ääneistä. Vaalien toinen kierros kahden ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä käytiin 21. marraskuuta 2004. Vaalien järjestelyissä ilmenneiden epäselvyyksien aiheuttamien joukkoprotestien vuoksi, joita ryhdyttiin kutsumaan oranssiksi vallankumoukseksi, Ukrainan korkein oikeus päätyi vaalien toisen kierroksen uusimiseen. Vaalien toinen kierros uusittiin 26. joulukuuta 2004 ja niiden voittajaksi tuli opposition ehdokas Juštšhenko saaden yli 52 prosenttia äänistä. Ukrainan pääministeriksi nimitetettiin vaalien jälkeen Julija Tymošenko, jonka hallitus kuitenkin erotettiin korkeimman hallinnon lahjusepäilyjen vuoksi syyskuussa 2005.

Politiikka

Julija Tymošenko

Hallinto

Ukraina on perustuslaillinen demokratia jota johtaa presidentti, vuonna 2004 valittu Viktor Juštšenko. Valtaa käyttää 450-paikkainen parlamentti, Verhovna rada. Pääministerinä on toiminut 4. helmikuuta 2005 alkaen Julija Tymošenko. Ukraina on pyrkinyt varovaisesti lähestymään NATOa ja Euroopan unionia saavuttaakseen riippumattomamman aseman Venäjään nähden. Länsimielisten mielestä Ukrainan tulisi Puolan tapaan pyrkiä EU:n ja NATO:n jäseniksi, kun taas historiallista yhteyttä Venäjään vaalivien mielestä taloudellisesti tärkeintä on erityisesti raskaan teollisuuden näkökulmasta olla taloudellisessa yhteistyössä Venäjän kanssa. Puola kannattaa Ukrainaa EU:n jäseneksi Bulgarian ja Romanian jälkeen. Tällä ei olisi merkitystä pelkästään turvallisuuspoliittisesti Itä-Euroopassa, vaan myös EU:n maatalouspolitiikan kannalta, koska Ukraina on Ranskan kokoinen etelässä sijaitseva mustanmullan maa.

Ukraina hakee paikkaansa idän ja lännen välistä

NATO Ukrainassa tasapainottelu yleensä venäläismyönteisen ja raskasteollistetun Itä-Ukrainan, (Dneprin) "vasemman rannan" (ven. Levoberežnaja), ja jo historiallisestikin länsisuuntautuneemman (Dneprin) "oikean rannan" (ven. Pravoberežnajan) välillä jatkuu. Historiallisesti jako muodostui ensimmäistä kertaa Andrusovin rauhassa katolista länttä edustavan Puola-Liettuan ja Moskovan suuriruhtinaskunnan välillä. Puolan yhtenäinen vaikutus Ukrainaan lakkasi Puolan jaoissa 1700-luvun lopussa, minkä tuloksena lopulta Puola-Liettuan aatelistasavallan muodostaneet Puolan kuningaskunta jaettiin lopulta kolmannen jaon jälkeen kokonaan Preussin (sittemmin Saksa), Itävallan (sittemmin Itävalta-Unkari) ja Venäjän kesken. Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa sekä Itävalta-Unkari onnistuivat valloittamaan suuren osan Ukrainaa Venäjältä pyrkien muodostamaan siitä Neuvosto-Venäjästä riippumattoman protektoraatin sen itsenäisyyspyrkimyksiä muodollisesti tukien niin Venäjän väliaikaisen hallituksen politikkaa jatkaneita valkoisia, tässä tapauksessa Krimiltä toimivaa Etelä-Venäjän armeijaa, kuin Neuvosto-Venäjääkin, tässä tapauksessa Harkovin bolševikkihallitusta vastaan. Toisen maailmansodan aikana ei Saksa kuitenkaan ollut valmis enää myöntämään Ukrainalle edes muodollista itsenäisyyttä, vaan saksalaisten aluksi vapauttama, sitä yrittänyt Stefan Bandera lopulta vangittiin. Taloudellisesti tarkastellen Itä-Ukrainan ja Länsi-Ukrainan jako on osittain pohjois-etelä-jako, missä pohjoiset levoberežnaja-alueet kannattavat kansallisempia ja läntisempiä linjauksia ja eteläisemmät pravoberežnaja-alueet kiinteämpää yhteistyötä Venäjän kanssa. Taloudellisesti Itä-Ukraina on riippuvainen Venäjän toimittamasta energiasta kaivosteollisuuden ja terästeollisuuden vuoksi samoin kuin Neuvostoliiton ajalta periytyvän sotateollisen kompleksin vuoksi. Ukrainassa yritetään toimeenpanna teollisuuspolitiikkaa naapurivaltioitaan alhaisemmin energianhinnoin. EU ja Yhdysvallat yrittävät vahvistaa Ukrainan demokratisoitumisprosesseja löyhentääkseen Ukrainan ja Venäjän välistä yhteyttä, kun taas Venäjä yrittää pitää kiinni atamaani Bohdan Hmelnitskin Puola-Liettuaa vastaan suuntaaman kapinan tuloksena 1654 muodostuneesta historiallisesta yhteydestään Ukrainaan, jolloin Ukrainan kasakkavaltio tunnusti Moskovan suuriruhtinaskunnan suojelijakseen katolista länttä, Puola-Liettuaa, vastaan tilanteessa, missä myös Ottomaanien valtakunta asetti paineitaan etelästä. EU:n myötä on virinnyt Puolassa ajatus Ukrainan EU-jäsenyydestä, mihin saattaisi liittyä myös NATO-jäsenyys.

Turvallisuuspolitiikka

Venäjän näkökulmasta Ukrainan NATO-jäsenyys saartaisi sen liittolaisen, Valko-Venäjän pohjoisen Baltian, Viron, Latvian ja Liettuan, lisäksi myös etelästä, mikä vaikuttaisi tilanteeseen myös Mustallamerellä. Ukrainalle Hruštšovin aikana vuonna 1954, jolloin tuli kuluneeksi 300 vuotta Venäjän ja Ukrainan historiallisesta liitosta, Venäjältä siirretty Krimin niemimaa joutuisi näin NATOn piiriin. Yhdysvaltain kannalta voi olla kysymys Zbigniew Brzezinskin opista, minkä mukaan Yhdysvaltain on vahvistettava asemaansa entisissä neuvostotasavalloissa lopullisena tavoitteenaan Persianlahden ja sen reuna-alueiden turvaaminen muilta energian tarvitsijoilta. Venäjän kannalta Ukrainaa ja Valko-Venäjää on pidetty Venäjän itsensä ohella Venäjän valtakunnan perustana. Zbigniew Brzezinski

Joukkotiedotusvälineet vaaralle alttiina

Keinot yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttamiseksi ovat ainakin edellisen presidentin Leonid Kutšman aikana olleet kovia, joskaan Valko-Venäjän kaltaista valtiojohtoista vakauttamista ei ole suoritettu ja hallituksen sekä opposition vuoropuhelu on jatkunut. Opposition lehtimiehen Ukrainska Pravdan 2. marraskuuta 2000 kuolleena löytyneen Georgi Gongadzen murhaa syksyllä 2000 pidetään sisäministeriön Orly-joukkojen tekemänä. Toimittaja oli tutkinut ennen kuolemaansa vallanpitäjien korruptiota ja rahanpesua. Syytöksista seurasi presidentin vastaisia mielenosoituksia Kiovassa ja muilla paikkakunnilla. Myös muita joukkotiedotusvälineiden palveluksessa olevia on kuollut. Itsenäisen Juta-radioaseman johtaja Heorhi Tšetšek kuoli keväällä 2004 auto-onnettomuudessa. Televisioaseman johtaja Ihor Aleksandrov murhattiin 2001 ja toimittaja Volodymyr Karatševtsev 2003 sekä muita.

Koltšuga-tutkakaupat ja YKn Irak-vientikielto

Kansainvälistä huomiota sai myös Yhdysvaltain epäily, että Ukraina olisi myynyt Donetskissa sijaitsevan Topazin valmistamia Koltšuga-tutkajärjestelmiä YK:n kauppasaarrossa Kuwaitin miehityksen ja Persianlahden sodan vuoksi olleelle Irakille. Ukrainan presidentin arvovaltaa horjuttanutta tapahtumasarjaa on kutsuttu myös Kutšmagateksi siksi, että nauhoitettu puhelu osoitti hänen tienneen valtiollisen aseidenvientiyrityksen Ukrspetseksportin aikomuksista. Lentokieltovyöhykkeitä Britannian kanssa valvonut ja samalla Irakin sotaan valmistautunut Yhdysvallat reagoi voimakkaasti tapahtuneeseen.

Neuvostoliiton Mustanmerenlaivaston aiheuttama kiista

Neuvostoliiton Mustanmeren laivaston jakaminen, sijainti ja rahoitus ovat hiertäneet Venäjän ja Ukrainan välejä, samoin Sevastopolin laivastotukikohdan asema Venäjän laivaston tukikohtana jälleen itsenäistyneessä Ukrainassa. Vuosia kestäneen kiistan tuloksena Neuvostoliiton alukset jaettiin Venäjän ja Ukrainan laivastojen kesken ja Venäjän laivastolle myönnettiin 1997 oikeus edelleen käyttää määräaikaisesti Sevastopolin laivastotukikohtaa Krimillä vuoteen 2017. Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrovin mukaan neuvotteluja pidennyksestä kannattaa jatkaa, kun sen päättymiseen on neljä vuotta eli 2013. Ukrainan mahdollinen Nato-jäsenyys saattaa muuttaa tilannetta. Ukrainan hallintojärjestelmässä Sevastopolin oblast on ainoa autonominen oblast ja Sevastopol on oblastin veroinen aluehallinnon yksikkö pääkaupunki Kiovan tapaan. Näillä autonomiaa korostavilla ratkaisuilla on pyritty takaamaan venäjänkielisen väestön ja samalla laivastotukikohdan autonomiaa Ukrainan keskushallinnosta.

Alueet

oblast oblast

Ukrainan eri osat pääpiirteittäin

Ukrainaa voi tarkastella kymmenenä enemmän tai vähemmän kulttuurillisesti yhdenmukaisena alueena; Pääkaupunki Kiova ja sen ympäristö, lähinnä Valko-Venäjään rajoittuva Polissja pohjoisessa , Podillja Moldovan rajalla, Galitsia ja Volynia eli Luoteis-Ukraina, monien kansallisuuksien asuttama vuoristoinen Karpaattien alue, merellinen Mustanmeren rannikko etelässä, missä on venäläisautonominen Krimin niemimaa, kasakkaperinteestään kuuluisa ja raskasteollinen Dnipron alajuoksun seutu, Sloboda koillisessa Venäjän rajalla sekä hyvin raskaasti teollistunut sekä venäläinen Donbas maan itäisimmässä kolkassa.

Ukrainan hallinnollinen jako

Virallisemmin ja tarkemmin, Ukraina jakautuu 24 hallinnolliseen alueeseen (oblast), yhteen autonomiseen tasavaltaan Krimillä ja kahteen kaupunkiin (місто): Sevastopol ja Kiova. Alueiden nimet joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ukrainankielisissä muodoissaan.

- Kiova
- (Київ; Kyjiv)
- Sevastopol
- (Севастополь)
- Krimin autonominen tasavalta (Автономна Республіка Крим; Krym)
- Dnipropetrovskin alue (Дніпропетровська область)
- Donetskin alue (Донецька область)
- Harkovan alue (Харківська область)
- H'ersonin alue (Херсонська область)
- H'melnytskyin alue(Хмельницька область)
- Kiovan alue (Київська область)
- Kirovohradin alue (Кіровоградська область)
- Ivano-Frankivskin alue (Івано-Франківська область)
- Luhanski