Tuomioistuin

Tuomioistuin on yhteiskunnallinen toimija, joka ratkaisee eri toimijoiden välisiä erimielisyyksiä lainsäädäntöön nojautuen oikeudenkäynnissä tai muulla menettelyllä siten, että ratkaisu on osapuolia oikeudellisesti sitova. Suomessa toimivia tuomioistuimia ovat muun muassa käräjäoikeudet, hallinto-oikeudet, markkinaoikeus, työtuomioistuin, vakuutusoikeus, valtakunnanoikeus ja vankilaoikeus. Vallan kolmijako -opin mukaan tuomioistuimet ovat riippumattomia ja riippumattomuusperiaate on kirjattu myös Suomen perustuslakiin.

Aiheesta muualla

- [http://www.oikeus.fi/4315.htm Oikeus.fi: Oikeuslaitos - Tuomioistuimet] Luokka:Oikeustiede Luokka:Oikeuslaitos ja:裁判所

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynti on menettely, jossa tuomioistuin ratkaisee, mikä yksittäisessä asiassa on lainmukaista. Oikeudenkäynnin tuloksena syntynyt tuomio, mikäli sellainen saavutetaan, pannaan täytäntöön pakolla tarpeen niin vaatiessa. Oikeudenkäyntimenettelyt voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin käsiteltävän asian mukaan:
- oikeudenkäyntiin riita-asioissa
- oikudenkäyntiin rikosasioissa
- hallintolainkäyttöön Näiden lisäksi erityisen käsittelyryhmänsä muodostavat hakemusasiat, joissa annettavat ratkaisut niin ikään ovat pakolla täytäntöönpantavissa, mutta joissa täysimittainen tuomioistuinmenettely ei ole tarpeenmukaista. Suomessa oikeudenkäynnit ovat yleisölle julkisia, elleivät siinä käsiteltävät arkaluontoiset seikat erityisesti muuta vaadi. Suomen oikeuslaitos on kolmiportainen ja se käsittää
- Käräjäoikeudet
- Hovioikeudet
- Korkein oikeus (KKO) tai Korkein hallinto-oikeus Näiden lisäksi on hallinto-oikeuksia ja erityistuomioistuimia kuten työtuomioistuin, markkinaoikeus ja vakuutusoikeus ja tapauksittain kokoontuva valtakunnanoikeus

Linkkejä

[http://www.oikeus.fi/ Oikeuslaitos] Luokka:Oikeudenkäynti

Hallinto-oikeus

Hallinto-oikeus on oikeustieteen tutkimusala, joka tutkii ja jäsentää kansallista ja eurooppalaista hallinto-oikeutta. Kansallinen hallinto-oikeus jakautuu mm. kunnallisoikeuteen ja valtion hallinto-oikeuteen. Valtion hallinnosta hallinto-oikeuteen kuuluu valtioneuvoston (VN) yleisistunnon alapuolella olevat valtion hallinnon päätöksentekoelimet. VN:a ja sitä ylempiä toimielimiä tutkii valtiosääntöoikeus. Hallinto-oikeus selvittää viranomaistoiminnan oikeudellista perustetta ja viranomaisten toimivaltaa. Niin ikään se tutkii hallintomenettelyä, hallintolainkäyttöä ja hallinnon oikeusturvakeinoja. Oikeuslaitoksen osana hallinto-oikeus tarkoittaa tuomioistuinta, josta voi hakea muutosta hallintoviranomaisten ratkaisuihin. Suomessa on kahdeksan alueellista hallinto-oikeutta, jotka sijaitsevat Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kouvolassa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Turussa ja Vaasassa. Lisäksi Ahvenanmaalla on oma hallinto-oikeutensa. Hallinto-oikeuden ratkaisuihin voi pääsääntöisesti hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Luokka:Oikeustiede Luokka:Oikeuslaitos

Valtakunnanoikeus

Valtakunnanoikeus käsittelee syytteen, joka nostetaan virkatoimessa lainvastaisesti menetellyttä valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria tai korkeimpien oikeuksien jäsentä vastaan. Syyttäjänä toimii tällöin valtakunnansyyttäjä, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies Lisäksi valtakunnanoikeus käsittelee tasavallan presidentin rikosoikeudellista vastuuta koskevan syytteen. Valtakunnanoikeuden päätös on lopullinen. Armahdusta tuomiosta voidaan myöntää vain oikeuden itsensä esityksestä. Valtakunnanoikeus ei ole pysyvä elin, vaan se kokoontuu tarvittaessa. Se on joutunut kokoontumaan vain neljästi, vuosina 1933, 1953, 1961 ja 1993 (Kauko Juhantalon tapaus). Istunnot pidetään Säätytalolla.

Valtakunnanoikeuden kokoonpano

Valtakunnanoikeuteen kuuluvat korkeimman oikeuden presidentti puheenjohtajana sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja kolme virkaiältään vanhinta hovioikeuden presidenttiä sekä viisi eduskunnan valitsemaa jäsentä, joiden toimikausi on neljä vuotta. Luokka:Oikeuslaitos

Vallan kolmijako -oppi

Vallan kolmijako -oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki. Hänen mukaansa vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Samaa oli hahmotellut jo Aristoteles, ja myöhemmin John Locke ja James Harrington. Montesquieun Ranskan monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimmät oppia määrittelevät työt. Vallan kolmijako-oppi on erittäin perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön (katso valtion ja kunnan tehtävät) itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta siitä luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa. Täydellistä vallan kolmijakoa käyttävissä valtioissa valtion päänä ja todellisena vallankäyttäjänä on yleensä presidentti. Kriitikkojen mukaan jokainen tällainen valtio on ajautunut vähintään kerran kriisiin (Yhdysvaltoja lukuun ottamatta) lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan keskinäisten jännitteiden vuoksi (Suomessakin Suomen historian alkuvuodet ja autonomian ajan eduskunnan ja senaatin suhde). Parlamentarismissa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat aina kytkettyjä, koska toimeenpanevan elimen pitää nauttia lakia säätävän elimen luottamusta. Joukkotiedotusvälineitä on usein kutsuttu neljänneksi valtiomahdiksi.

Lainsäädäntövalta

Suomessa lainsäädäntövalta on eduskunnalla.

Toimeenpanovalta

Toimeenpanovaltaan kuuluu lakia alemman tason säädösten kuten asetusten ja määräysten antaminen, hallinnollisten päätösten teko ym. Suomessa toimeenpanovaltaa käyttävät tasavallan presidentti ja valtioneuvosto (hallitus). Presidentti käyttää lisäksi myös lainsäädäntö- ja tuomiovaltaa.

Tuomiovalta

Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Luokka:Politiikka ms:Pembahagian kuasa ja:権力分立

Suomen perustuslaki

Suomen nykyinen perustuslaki (säädös 11.6.1999/731) on yhtenäinen, 1. maaliskuuta 2000 lähtien Suomessa voimassa ollut perustuslaki, joka korvasi aikaisemmin neljä erillistä perustuslakia. Uuteen perustuslakiin on koottu aik. perustuslakien, vuoden 1919 hallitusmuodon, vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen sekä vuoden 1922 ns. ministerivastuulain ja valtakunnanoikeudesta annetun lain, samoin kuin niihin myöh. tehtyjen muutosten pohjalta kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä keskeisiä valtioelimiä ja niiden keskinäisiä suhteita – Suomen kansanvallan perusteita – koskevat säännökset keskistetyssä ja nykyaikaisessa muodossa. Perustuslaissa on 131 pykälää, jotka jakautuvat 13 lukuun seuraavasti: 1. Valtiojärjestyksen perusteet, 2. Perusoikeudet, 3. Eduskunta ja kansanedustajat, 4. Eduskunnan toiminta, 5. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto, 6. Lainsäädäntö, 7.Valtiontalous, 8. Kansainväliset suhteet, 9. Lainkäyttö, 10. Laillisuusvalvonta, 11. Hallinnon järjestäminen ja itsehallinto, 12, Maanpuolustus ja 13. Loppusäännökset. Useimmat säännökset vastaavat vähäisin tarkistuksin entisiä, ja 1995 uudistetut perusoikeussäännökset on otettu uuteen perustuslakiin lähes sellaisenaan. Uutta perustuslakia säädettäessä on pidetty tavoitteena, että lait pyritään mukauttamaan perustuslakeihin poikkeuksia tekemättä, ja perustuslain sanamuodonkin mukaan vain "rajatut poikkeukset" perustuslaista ovat mahdollisia. Tuomioistuimet, jotka eivät aikaisempien säännösten mukaan ole voineet tutkia lakien perustuslainmukaisuutta, ovat uuden perustuslain mukaan velvolliset ilmeisessä ristiriitatilanteessa antamaan etusijan perustuslain säännöksille.

Aiheesta muualla

- [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990731 Suomen perustuslaki (11.06.1999/731)] Luokka:Perustuslait Luokka:Suomen laki

Luokka:Oikeuslaitos

Oikeuslaitosta käsitteleviä artikkeleja. Luokka:Yhteiskunta Luokka:Oikeustiede

Jens Bratlie

Jens Bratlie (1856 - 1939) was a Norwegian politician. He was Prime Minister of Norway from 1912 to 1913. Bratlie, Jens Bratlie, Jens Bratlie, Jens

sylwester w g�rach rozst�py online casinos Kredyt hipoteczny narkotyki

:: RELATED NEWS ::

Fidži

Republic of the Fiji Islands
Matanitu Tu-Vaka-i-koya ko Viti

(Par karogu)