:: wikimiki.org ::

Tyko Brahe

Tyko Brahe

Tyko Brahe (14. joulukuuta 1546 – 24. lokakuuta 1601) oli tanskalainen astrologi, tähtitieteilijä ja alkemisti. Hän rakennutti Uraniborgin, mistä tuli varhainen "tutkimusinstituutti". Julkaisutoiminnan takia hän omisti kirjapainon ja paperimyllyn. Tykon parhaiten tunnettu apulainen oli Johannes Kepler. Tyko Brahe, jonka etunimestä on olemassa useita muotoja (Tyge tanskaksi ja Tycho latinaksi), syntyi 14. joulukuuta 1546 Tanskassa Otto ja Beata Brahen perheeseen. Hän aloitti opintonsa vuonna 1559 Kööpenhaminan yliopistossa, ollen silloin vain 12 vuoden ikäinen, opiskellen ajan hengen mukaisesti retoriikkaa ja filosofiaa. Kolme vuotta myöhemmin Brahe siirtyi Leipzigin yliopistoon opiskelemaan lakia. Näinä vuosina hän myös itse opiskeli tähtitiedettä. Kemiaa hän opiskeli Augsburgissa vuosina 1570-1572. Tyko myös taivutteli setänsä rakentamaan hänelle oma kemian laboratorio Herritzwadin linnaansa. Pienenä yksityiskohtana voisi mainita, että näinä vuosina Tyko joutui miekkataisteluun, jossa hän menetti nenänsä. Hänelle valmistettiin nenäproteesi hopeasta ja kullasta. Vuonna 1572 Brahe havaitsi Kassiopeian tähdistössä uuden tähden. Hän tarkkaili sitä tiiviisti ja tuli siihen johtopäätökseen, että kyseessä oli uusi taivaalla paikallaan pysyvä tähti. Seuraavana vuonna hän julkaisi teoksen De Nova Stella. Kirja herätti tyrmistystä papiston keskuudessa. Siihen aikaan nimittäin uskottiin vakaasti, että tähdet olisivat jumalaista alkuperää, eikä maailmankaikkeuteen ollut syntynyt mitään uutta sen jälkeen kun Jumala oli lopettanut luomistyönsä. Tuohon aikaan lähes kaikki tähtitietous oli peräisin Aristoteleen ja Ptolemaioksen ajatuksiin perustuvista kirjoista. Ptolemaioksen Vuonna 1575 Tanskan kuningas Fredrik II antoi hänelle pienen eläkkeen ja elinikäiseksi lahjaksi Öresundin lähistöllä sijaitsevan Venin saaren. Brahe rakensi saarelle observatorion ja aloitti tähtitaivaan tarkkailun. Vuonna 1588 hänen suojelijansa Fredrik II kuoli. Hänen seuraajansa Kristian IV lopetti hänen eläkkeensä ja rahavaikeuksien takia Brahen oli pakko lähteä saareltaan vuonna 1597 21 tuloksellisen vuoden jälkeen. Hän jatkoi vähän aikaa työtään Hampurissa, mutta jatkoi sitten Benatkyn linnaan Tšekkiin, jonne hän asettui 1599 Rudolf II:n suojelukseen. Praha oli vielä tuolloin erittäin merkittävä tieteen keskus ja Brahe löysi jatkajan elämäntyölleen. Vuonna 1600 hän tapasi tuolloin varsin tuntemattoman Johannes Keplerin. Tyko Brahe kuoli seuraavana vuonna (24. lokakuuta 1601). Kepler viimeisteli hänen elämäntyönsä ja julkaisi Brahen tähtiluettelon Astronomiae Instauratae Progymnasmata, joka sisälsi 777 tähden sijaintitiedot. Tyko Brahe oli ensimmäisiä jotka tajusivat järjestelmällisen tarkkailun tärkeyden tähtitieteessä.

Kirjallisuutta

- Victor E. Thoren: The Lord of Uraniborg: a biography of Tycho Brahe (Cambridge University Press, 1990) (ISBN 0-521-35158-8) (520 sivua)

Linkkejä

- [http://www.hps.cam.ac.uk/starry/tychoastrol.html Cambridge University's "Tycho Brahe and Astrology"] Brahe, Tyko ko:튀코 브라헤 ja:ティコ・ブラーエ

14. joulukuuta

14. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 348. päivä (349. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 17 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Jouko :- suomenruotsalainen kalenteri: Ove :- ortodoksinen kalenteri: Aari :- saamenkielinen kalenteri: Uđjjus :- vanhemmissa kalentereissa: Ireneus, Isidorus, Loth, Nicasius, Sten

Tapahtumia

- 1911 - Roald Amundsen onnistui tavoitteessaan saavuttaa Etelänapa.
- 1932 - Kivimäen hallitus aloitti toimikautensa.
- 1939 - Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta Talvisodan takia.
- 1955 - Suomi liittyi YK:n jäseneksi.

Syntyneitä

- 1503 - Nostradamus, ennustaja
- 1546 - Tyko Brahe, tanskalainen astrologi, tähtitieteilijä ja alkemisti
- 1846 - Ina Lange, kirjailija
- 1883 - Morihei Ueshiba, aikidon kehittäjä
- 1897 - Kurt von Schuschnigg, poliitikko
- 1911 - Spike Jones, yhdysvaltalainen muusikko
- 1924 - Siiri Rantanen, hiihtäjä
- 1924 - Kirsi Kunnas, lastenkirjailija
- 1955 - Jan Trøjborg, tanskalainen poliitikko
- 1963 - Sergei Bubka, seiväshyppääjä
- 1979 - Michael Owen, jalkapalloilija

Kuolleita

- 1077 - Agnes de Poitou, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija 1056–1068
- 1788 - Carl Philipp Emanuel Bach, säveltäjä
- 1799 - George Washington, ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti
- 1936 - Vihtori Kosola, Lapuan liikkeen johtaja
- 1943 - John Harvey Kellogg, maissihiutaleiden keksijä
- 1956 - Juho Kusti Paasikivi, Suomen presidentti
- 1981 - Armas J. Pulla, kirjailija ---- Katso myös: kalenteri ~ 13. joulukuuta, 15. joulukuuta Luokka:Joulukuu -12-14 ms:14 Disember ko:12월 14일 ja:12月14日 simple:December 14 th:14 ธันวาคม

24. lokakuuta

24. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 297. päivä (298. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 68 päivää. 24. lokakuuta vietetään Suomessa YK:n päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Rasmus, Asmo :- suomenruotsalainen kalenteri: Fjalar, Rasmus :- ortodoksinen kalenteri: Aarre :- saamenkielinen kalenteri: Algebeaivi :- vanhemmissa kalentereissa: Aallotar, Ester, Evergistus, Evert, Ewergistus, Natanael, Nathanael, Pasi, Salome, Severus

Tapahtumia

- 1360 - Brétignyn rauhansopimus vahvistettiin Calais'ssa, mikä merkitsi satavuotisen sodan ensimmäisen vaiheen päättymistä.
- 1648 - Kolmikymmenvuotinen sota päättyi, kun Westfalenin rauhansopimus allekirjoitettiin.
- 1795 - Puolan jaot: Puolan ja Liettuan reaaliunioni päättyi Itävallan, Preussin ja Venäjän jaettua alueen keskenään.
- 1812 - Napoleonin sodat: Maloyaroslavetsin taistelu.
- 1861 - Yhdysvalloissa valmistui ensimmäinen mantereen poikki kulkenut lennätinlinja, mikä päätti Pony Expressin valtakauden.
- 1917 - Ensimmäinen maailmansota: Caporetton taistelu (toiselta nimeltään Karfreitin) alkoi itävaltalaisten ja italialaisten liittoutumien välillä, minkä jälkiselvittelyjä Ernest Hemingway kuvasi myöhemmin kirjassaan Jäähyväiset aseille.
- 1929 - Musta torstai: New Yorkin pörssi romahti ja maailmanlaajuinen talouskriisi alkoi.
- 1930 - Brasilian ensimmäinen tasavallan presidentti Washington Luís Pereira de Sousa syrjäytettiin verettömällä vallankaappauksella. Getúlio Dornelles Vargasista tuli "väliaikainen presidentti".
- 1935 - Italia hyökkäsi Etiopiaan.
- 1944 - Toinen maailmansota: japanilainen lentotukialus Zuikaku tuhoutui yhdysvaltalaisten lentokoneiden hyökkäyksessä Leyten lahden taistelussa viimeisenä Pearl Harborin hyökkäykseen osallistuneena lentotukialuksena.
- 1945 - Yhdistyneet kansakunnat perustettiin San Franciscossa.
- 1956 - Neuvostoliitto tunkeutui Unkariin.
- 1964 - Pohjois-Rhodesia itsenäistyi Yhdistyneestä kuningaskunnasta Sambiana (Etelä-Rhodesia säilyi siirtokuntana).
- 1970 - Salvador Allende valittiin Chilen presidentiksi.
- 1973 - Jom Kippurin sota päättyi.
- 1980 - Puolan hallitus laillisti Solidaarisuus-ammattiyhdistysliikkeen toiminnan.
- 1998 - Avaruustutkimus: Deep Space 1 -komeetta/asteroidi luotain laukaistiin matkaan.
- 2002 - Poliisi pidätti tarkka-ampuja-sarjamurhaajat John Allen Muhammadin ja Lee Boyd Malvon, mikä päätti Washington D.C.:n alueella tapahtuneen 10 henkeä vaatineen murhasarjan.
- 2003 - Ilmailu: Concorde teki viimeisen kaupallisen lentonsa. Tähän päättyi yliäänennopeudella toimineiden matkustajalentokoneiden aikakausi.
- 2005 - Hurrikaani Wilma aiheutti laajaa tuhoa Kuubassa ja Floridassa saavuttuaan Meksikosta.

Syntyneitä

- 51 - Rooman keisari Domitian († 96)
- 1632 - Anton van Leeuwenhoek, hollantilainen mikrobiologi, kehitti mikroskoopin käyttöä ja edisti solututkimusta (näki ja kuvasi ensimmäisenä mm. bakteerin) († 30.8.1723)
- 1903 - Aino-Inkeri Notkola, suomalainen näyttelijä († 18.1.1999)
- 1915 - Bob Kane, sarjakuvataitelija ja Batmanin luoja († 3.11.1998)
- 1925 - Luciano Berio, italialainen säveltäjä (kehitti mm. elektronimusiikkia) († 27.5.2003)
- 1925 - Helena Anhava, suomalainen runoilija
- 1931 - Sofia Gubaidulina, venäläis-tatarialainen säveltäjä
- 1936 - Bill Wyman, muusikko (The Rolling Stones -yhtye)
- 1939 - F. Murray Abraham, Oscar-palkittu näyttelijä (elokuvasta Amadeus; muita elokuvia: Star Trek: Insurrection)
- 1943 - Seppo "Paroni" Paakkunainen, suomalainen muusikko
- 1947 - Kevin Kline, Oscar-palkittu näyttelijä (elokuvasta Kala nimeltä Wanda; muita elokuvia: Jäämyrsky)
- 1970 - Jarkko Martikainen, muusikko (YUP:n laulaja)
- 1976 - Taina Kolkkala (o.s. Uppa), suomalainen keihäänheittäjä

Kuolleita

- 1601 - Tyko Brahe, tanskalainen astrologi, tähtitieteilijä ja alkemisti
- 1799 - Karl Ditters von Dittersdorf, itävaltalainen säveltäjä ja viulisti
- 1852 - Daniel Webster, yhdysvaltalainen poliitikko
- 1898 - Pierre Puvis de Chavannes, ranskalainen taidemaalari
- 1944 - Louis Renault, autojen valmistaja, natsien yhteistoimintahenkilö
- 1945 - Vidkun Quisling, norjalainen poliitikko ja kuuluisa maanpetturi
- 1948 - Franz Lehár, itävaltalais-unkarilainen säveltäjä (mm. operetti Iloinen leski)
- 1957 - Christian Dior, vaikutusvaltainen ranskalainen muotisuunnittelija (s. 1905)
- 1991 - Gene Roddenberry, Star Trek -televisiosarjan käsikirjoittaja ja tuottaja (s. 1921)
- 1997 - Don Messick, ääninäyttelijä lukuisissa animaatiofilmeissä
- 2001 - Wolf Rüdiger Hess, saksalainen uusnatsi (natsijohtaja Rudolf Hessin poika)

Juhlapäiviä

- Sambia: Itsenäisyyspäivä (1964).
- YK: Yhdistyneiden kansakuntien päivä ("United Nations Day"). Vietetty vuodesta 1948. YK:n peruskirja (eli YK:n syntymäpäivä) astui voimaan 24.10.1945.
- YK: Maailman kehitystiedotuksen päivä ("World Development Information Day"). YK:n yleiskokous päätti päivän vietosta vuonna 1972. ---- Katso myös: kalenteri ~ 23. lokakuuta, 25. lokakuuta Luokka:Lokakuu -10-24 Luokka:Suomen liputuspäivät ms:24 Oktober ko:10월 24일 ja:10月24日 simple:October 24 th:24 ตุลาคม

Tanska

Tanska on monarkia Pohjois-Euroopassa. Se sijaitsee Saksasta pohjoiseen, Norjasta etelään ja Ruotsista lounaaseen. Pinta-alaltaan se on muihin pohjoismaihin verrattuna pieni, vain 43 094 neliökilometriä. Väkiluku on samaa suuruusluokkaa muiden pohjoismaiden kanssa.

Historia

Tanskan yhdisti lopullisesti Harald Blåtand noin vuonna 980. Tällöin tanskalaiset tunnettiin viikinkeinä ja he ryöstelivät, kävivät kauppaa ja kolonisoivat suuria osia Euroopasta. Tanskan vallan alla olikin eri aikoihin Englanti, Norja, Ruotsi, Baltian rannikkoa ja Pohjois-Saksan rannikkoa. Skoone oli osa Tanskaa siihen asti kun se menetettiin Ruotsille vuonna 1658. Tanskan ja Norjan unioni lakkasi olemasta vuonna 1814 ja Norja päätyi uuteen unioniin Ruotsin kanssa. Vuonna 1864 käydyn Toisen Schleswigin sodan jälkeen Tanska joutui luopumaan Schleswig-Holsteinista Preussille. Tämän jälkeen Tanska on pitänyt kiinni neutraliteetti-linjasta eikä osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan. 9. huhtikuuta 1940 Saksa hyökkäsi Tanskaan (Operaatio Weserübung). Tanska oli Saksan miehittämä miltein koko toisen maailmansodan ajan. Sodan jälkeen Tanska liittyi NATO:n ja vuonna 1973 Euroopan unioniin. Luettelo Tanskan kuninkaista.

Politiikka

Tanskan virallinen hallitsija on Tanskan kuningatar, mutta hänellä ei ole poliittista valtaa. Tanskan eduskunta (Folketing) säätää lait ja siihen kuuluu 179 jäsentä. Eduskunta valitaan joka neljäs vuosi, mutta pääministeri voi määrätä uudet eduskuntavaalit pidettäväksi aikaisemminkin.

Läänit

Luettelo Tanskan kuninkaista Tanska jaetaan 13 lääniin (amter) ja 271 kuntaan (kommuner).
- Frederiksborgin lääni
- Fynin lääni
- Kööpenhaminan lääni
- Nordjylland (Pohjois-Jyllannin lääni)
- Riben lääni
- Ringkjøbingin lääni
- Roskilden lääni
- Sønderjylland (Etelä-Jyllannin lääni)
- Storstrømin lääni
- Vejlen lääni
- Viborgin lääni
- Vestsjælland (Länsi-Sjellannin lääni)
- Århusin lääni Kolmella kunnalla on lääninoikeudet:
- Bornholm
- Fredriksberg
- Kööpenhamina Grönlanti ja Färsaaret kuuluvat Tanskalle mutta niillä on autonominen asema. Kummallakin on kaksi paikkaa Tanskan eduskunnassa.

Maantiede

Färsaaret Tanska koostuu Jutlandin niemimaasta ja 405 saaresta joista 82 on asutettua. Tärkeimmät näistä ovat Fyn ja Själlanti. Bornholm sijaitsee Itämeressä Ruotsin kaakkoispuolella. Sillat yhdistävät monta saarista. Juutinrauman yli johtava Øresundin silta yhdistää Själlannin ja Ruotsin. Suuri Beltin silta yhdistää Fynin ja Själlannin. Tanskan pääkaupunki on Själlannin saarella, Juutinrauman länsipuolella sijaitseva Kööpenhamina, jonka ympäristössä asuu 1,8 miljoonaa ihmistä eli noin kolmannes tanskalaisista. Juutinrauman vastakkaisella puolella sijaitsevaan Malmön kaupunkiin pääsee siltaa pitkin. Lisäksi Grönlanti ja Färsaaret kuuluvat Tanskalle, mutta niillä on laaja itsehallinto. Tanskan korkein piste on noin 173 metriä merenpinnan yläpuolella.

Väestöjakauma

Tanskassa puhutaan enimmäkseen tanskaa, mutta Saksan rajalla puhutaan myös saksaa. 84,3 % tanskalaisista kuuluu luterilaiseen Tanskan valtionkirkkoon, Den Danske Folkekirke. Noin 10% kuuluu muihin kristittyihin kirkkoihin ja muslimeja on 2% väestöstä. Muut uskonnot ja uskontokuntiin kuulumattomat mahtuva jäljelle jäävänä vajaaseen prosenttiin.

Kulttuuri

Tunnettuja tanskalaisia:
- Hans Christian Andersen, kirjailija
- Niels Bohr, fyysikko
- Tyko Brahe, tähtitieteilijä
- Karen Blixen, kirjailija
- Søren Kierkegaard, filosofi
- K E Løgstrup, filosofi
- Bjarne Stroustrup, C++-kielen kehittäjä
- Bertel Thorvaldsen, taiteilija
- Lars von Trier, ohjaaja

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kalkkikivi
- suola
- kala

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- elintarvikkeet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=56.102683,9.733887&spn=2.720762,8.107910&z=10&t=h&hl=en Tanska Google Mapsissa] Luokka:Tanska fiu-vro:Taani als:Dänemark ms:Denmark zh-min-nan:Dan-kok ko:덴마크 ja:デンマーク simple:Denmark th:ประเทศเดนมาร์ก

Astrologi

n sivulla ("Anatomical man") näemme eläinradan horoskooppimerkit kuvan reunoilla]] Astrologia on oppi planeettojen asemista ja näiden välisistä kulmista. Se tulee kreikan sanoista astron (tähti) ja logos (sana, järki). Astrologian historia jaetaan antiikin astrologiaan (-500 jaa.), traditionaaliseen astrologiaan (500-1700) ja moderniin astrologiaan (1700 - nykypäivä). Astrologian ja tieteen välinen suhde on ollut vuosisatoja haasteellinen, mutta astrologia käy tällä hetkellä keskustelua myös tieteen kanssa (virallisesti vuodesta 2000 lähtien) ja siitä voi nykyisin suorittaa akateemisia tutkintoja Englannissa ja USAssa. Osa tiedeyhteisöstä pitää tätä merkkinä tieteellisen etiikan rappiosta. Toiset katsovat, että "demokraattisen relativismin" hengessä tieteen tulee käydä vuoropuhelua myös näennäistieteiden kanssa, koska tämä johtaa suvaitsevampaan ja moniarvoisempaan yhteiskuntaan. Astrologian suvaitseminen ei tarkoita astrologiaan uskomista, mikä osittain selittää astrologian kotiutumisen akateemiseen maailmaan.

Oppi

Astrologinen tarkastelutapa aloittaa vuoden kevätpäiväntasauksesta, josta lähtien 30:n asteen siivuja sanotaan merkeiksi alkaen Oinaasta. Astrologisia merkkejä ei pidä sekoittaa astronomisiin tähdistöihin, joita auringon kulkuradalla on 13 (Käärmeenkantaja eli Opchiuchus otettiin mukaan kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1928 ja se sijaitsee Skorpionin ja Jousimiehen välissä). Astrologiassa on 12 merkkiä, joista jokainen on tasakokoinen toisin kuin erisuuruiset tähdistöt. Kevätpäiväntasauspiste nk. peruuttaa suhteessa tähdistöihin noin asteen 72:ssa vuodessa, mitä kutsutaan prekessioksi. Tämän vuoksi tähdistöt ovat maasta katsottuna 'peruuttaneet' noin 25 astetta (ayanamsa) eikä siis Oinaan tähdistö ole enää kevätpäiväntasauksen kohdalla. Astrologisesti tähdistöt toimivat niminä ja otsikkoina, niiden ei ajatella 'vaikuttavan' maapallon toimintaan. Tähdistöihin perustuvaa astrologiaa kutsutaan sideeriseksi erotukseksi länsimaisesta trooppisesta vuodenaikoihin perustuvasta astrologiasta. Astrologinen kartta on pysäytetty hetki, jossa se projisoidaan kaksiulotteiseksi kuvaksi, kartaksi. Tässä kartassa on auringon (horoskooppimerkki) lisäksi mukana Kuu, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto. Ne sijaitsevat kukin jossain kartan sektorissa, jota kutsutaan huoneeksi (engl. house) ja joka tarkoittaa elämänaluetta. Aurinko, Kuu ja planeetat muodostavat keskenään suhteita, joita kutsutaan aspekteiksi. Mm. tästä kokonaisuudesta astrologi tekee synteesin eli karttatulkinnan. Tällainen tulkinta voidaan tehdä ajalle, joka kuvaa mitä tahansa asiaa: ihmistä, valtiota, yritystä, avioliiton alkamista, työpaikkaa. Edellytyksenä on alkutietojen tarkkuus: päivämäärä, kellonaika ja paikka.

Tiede

Astrologian väitteet eivät täytä nykytieteen tunnusmerkkejä. Väitteet ovat tyypillisesti mahdottomia mitata tai falsifioida. Astrologit eivät osoita vuorovaikutuksia tai mekanismeja, joilla tähtitaivaan tapahtumat vaikuttavat ihmisiin. Todistusaineisto astrologian puolesta esitetään usein anekdootteina. Tosin myös fysikaalinen vaikuttamisajatus on astrologiassa kyseenalaistettu, mikä nostaa esiin uusia kysymyksenasetteluja. Astrologian toimivuutta on tutkittu paljon etenkin 1900-luvulla. Tutkimukset ovat perustuneet laajoihin lähdeaineistoihin ja otoksiin. Sen toimivuudesta ei ole luotettavissa tutkimuksessa saatu tilastollisesti merkittävää näyttöä. Ns. Mars-efektiä tutkineet tutkimukset antoivat aluksi jossain määrin ristiriitaisia tuloksia, mutta loppujen lopuksi tarkemmissa tutkimuksissa ei havaittu mitään tilastollisesti merkityksellistä. Mars-efektiä on tutkittu useilla eri kokeilla (vähintään kahdeksan kertaa), ja ne kokeet, joissa tilastollinen merkitsevyys oli vähäinen, osoittautuivat itse asiassa tutkimusasetelmallisesti ongelmallisiksi. Ns. skeptikot (jotka uusintatutkimuksen olivat suorittaneet) olivat pimittäneet aineistoa ja vinouttaneet näin tutkimusta (he olivat poistaneet aineistosta ne, joiden tiesivät tuottavan tilastollisesti merkitsevän tuloksen). Tämä uutisoitiin laajasti ympäri maailman, mutta sen jälkeen on toteutettu uusia kokeita ja näissä on jälleen saatu rohkaisevia tuloksia. Astrologiaa on tutkittu myös kokeilla, joissa ihmisille annetaan horoskooppeja, jotka joko ovat tai eivät ole heille tehtyjä, mutta joita väitetään henkilökohtaisiksi. Eräässä ranskalaistutkimuksessa kymmenille koehenkilöille annettiin sama sarjamurhaajan horoskooppi. Valtaosa ihmisistä piti horoskooppia tarkkana. Tämä osoittaa, että ihmiset herkästi lukevat horoskooppeja selektiivisesti, poimien itselleen mieluisat kohdat ja jättäen epämieluisat huomiotta. Astrologia näyttäisi erään teorian mukaan perustuvan synkronisiteettiin, maagiseen vastaavuuteen tähtikuvion kanssa. Synkronisiteetti on esimerkiksi merkittävän psykologin Carl Jungin käyttämä termi, jolla hän selitti sitä, miten mikrokosmos (ihminen) ja makrokosmos (syntymähetken planeetat) ovat keskinäisessä vastaavuussuhteessa. Tämä vastaavuussuhde on myös yksi okkulttisten tieteiden - joihin astrologiakin kuuluu - perusperiaatteista. Muinoin tunnettiin seitsemän kiertotähteä, ja okkulttisen selityksen mukaan näiden liikkeistä kyettiin seuraamaan kosmoksen seitsemän eri perusenergian tai -elementin keskinäisiä suhteita. Luonnontieteellisesti orientoituneiden ihmisten on kuitenkin usein vaikea ymmärtää, mitä yhteistä esimerkiksi Vaa'an kuvioon asettuneilla tähdillä pitäisi olla henkilön jonkin ominaisuuden tasapainoisuuden kanssa. Varsinkin kun nykyään Vaa'an syntyessä aurinko on länsimaisessa astrologiassa useimmiten jo Neitsyen kuviossa. Lisäksi, kun nykyään tieteellisesti tunnetaan ihmisen sikiön kehitysvaiheet, jonka säteilylle ja vaikutuksille herkimpien aíkojen tiedetään olevan hedelmöityshetki ja ensimmäiset elinkuukaudet, niin voidaan kysyä, että miksi niillä ei olisi väliä, mutta syntymähetkellä olisi minuutilleen? Vuodesta 2000 lähtien astrologiasta on voinut suorittaa akateemisen maisterin tutkinnon eli astrologia käy nykyisin vilkasta keskustelua tieteen kanssa akateemisilla foorumeillakin. Ensimmäiset maisterit valmistuivat Kepler Collegesta (USA) ja Bath Spa University Collegesta (Englanti) syksyllä 2004. Astrologiasta on myös väitelty. Tunnetuimpia astrologiasta väitelleitä tohtoreita ovat Patrice Guinard (Ranska), Angela Voss (Englanti), Patrick Curry (Englanti) sekä paljon polemiikkia nostanut Elisabeth Teissier (Ranska). Kesällä 2004 väitteli astrologian tohtoriksi Nicholas Campion (Bath Spa Unversity College).

Historia

Astrologian historia juontaa juurensa Kaldeaan ja Babyloniaan. Joskus on sanottu, että astrologian historia olisi egyptiläistä, mutta sinne se todennäköisesti päätyi lainana. Länsimaisen astrologian historian kehto on Kreikka, jonne astrologia saapui muutama sata vuotta ennen ajanlaskua. Berossus perusti Kosille astrologisen koulun parisataa vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja sieltä astrologia levisi hedelmälliseen helleeniseen maaperään: astrologialle pyrittiin luomaan matemaattinen perusta. Askendenttia eli nousevaa merkkiä alettiin laskea vähän ennen ajanlaskua, astrologian ensimmäisellä nousukaudella, joka sijoittuu n. 280 eaa.-550 jaa.). Astrologian isäksi sanottu, myös tähtitieteilijänä tunnettu Ptolemaios (100-170) kirjoitti kaksi teosta: Tetrabiblos (Quadripartitum, Neljä kirjaa) ja Almagest, joista ensimmäinen oli astrologian perusteos vuosisatojen ajan, jälkimmäinen myös tähtitieteen. Samoin myös tähtitieteilijänä tunnettu Johannes Kepler (1571-1630) toi mukaan uusia aspekteja, koska hän irrottautui ptolemaioslaisesta merkkitarkastelusta ja hahmotti avaruutta monitahokkaiden avulla sijoittelemalla monitahokkaita näennäisen mielivaltaisesti aurinkokunnan planeettojen radoille. Kepler keksi astrologiaan kvinttiilin ja sen kerrannaiset eli kun ympyrä jaetaan viiteen osaan (kvinttiili on 360:5=72 astetta). Kepler harjoitti astrologiaa kuolemaansa asti, usein kuitenkin enemmän rahanpuutteesta kuin todellisesta mielenkiinnosta. Astrologisista horoskoopeista maksettiin hyvin etenkin Euroopan hoveissa. Kepler, monen aikalaisensa (esim. Tyko Brahe 1546-1601) tavoin, toimi myös hoviastrologina. Tunnetuimpia englantilaisia hoviastrologeja ovat John Dee ja William Lilly (1602-1681). William Lilly on eritoten kuuluisa tuntiastrologian (horary astrology) kehittämisessä. Lilly väitetään ennustaneen Lontoon suurpalon ja ruton. Kopernikuksen ja Galileon työ maakeskeisyyden kumoamiseksi tuhosi paitsi kirkon niin myös astrologian valtaa. Uusi aurinkokeskeisyys-oppi teki Maa-keskeisyyteen perustuvan astrologian vanhanaikaiseksi, ja aloitti astrologian alamäen, jota muut luonnontieteilijät jatkoivat. 1700-luvun loppuun mennessä astrologia oli poistunut yliopistoista, tosin erään lähteen mukaan vielä vuonna 1835 sitä opetettiin eräässä saksalaisessa yliopistossa. Tähtien, erityisesti kiertotähdiksi kutsuttujen planeettojen, uskottiin vaikuttavan ihmisten elämään, koska niitä pidettiin jumalina. Myös satunnaisten tapahtumien, kuten kirkkaan komeetan ilmestymisen, väitettiin ennustavan suuria onnettomuuksia. Kuitenkin jo Johannes Kepler ja monet hänen jälkeensä ovat tuoneet esiin sen seikan, ettei kyse ole niinkään vaikutuksista vaan pikemminkin symbolisista tulkinnoista. Kepler olikin kyllästynyt sen aikaisiin astrologisiin tulkintoihin. Suomalainen pappi ja astrologi Sigfridus Forsius (1560-1624) oli samoilla linjoilla. Forsius toimi myös sotilaspappina Kaarle-herttuan riveissä. Horoskooppien historia on lyhyt verrattuna astrologian historiaan. Horoskooppi-termi tuli tutuksi jo antiikin aikana, jolloin se tarkoitti askendenttia eli nousevaa merkkiä (sananmukaisesti tarkkailla tuntia, kreikasta horo 'tunti' ja skopos 'tarkkailija'). Horoskooppi- termi merkitsee kuitenkin nykypäivän ihmiselle viikkolehtihoroskooppeja, joiden historia alkaa 1900-luvulla. Elokuussa 1930 syntyi Englannin hoviin prinsessa Margaret, josta London Daily Express keksi teettää astrologisen tulkinnan silloisella astrologilla R.H. Naylorilla. Artikkeli laitettiin karttoineen päivineen sunnuntainumeroon, ja se sai heti suuren suosion. Ihmiset ottivat yhteyttä toimitukseen ja vaativat lisää vastaavaa. Naylorista tuli ensimmäinen 1900-luvun media-astrologi, ja samalla hän tuli kehittäneeksi genren, joka tunnetaan horoskooppiastrologiana. Horoskooppiastrologiassa keskitytään ainoastaan aurinkomerkkiin, ei kartan muihin tekijöihin. Se soveltuu mediaan helppoutensa vuoksi. 1900-lukua voidaan pitää astrologian kolmantena nousukautena antiikin ja renessanssin jälkeen. 1900-lukua voidaan pitää myös psykologisen astrologian vuosisatana, jonka merkittävimpiin nimiin kuuluu mm. Dane Rudhyard. Tämä tuottelias astrologi hahmotti psykologisen astrologian peruspiirteet. Carl Jung käsitteli astrologiaa omissa tutkimuksissaan. Kuuluisin tutkimus lienee Synastry, jossa hän tarkastelee avioparien karttoja ja yhteensopivuuksia. Naisten asema astrologiassa tuli merkittäväksi vasta 1900-luvulla, jolloin naiselle kulttuurisestikin avautui mahdollisuuksia tuoda enemmän esiin omaa osaamistaan. Kuuluisin 1900-luvun nimi on psykologian tohtori Liz Greene, joka kehitti psykologista astrologiaa mm. jungilaisesta näkökulmasta. Ennen 1900-lukua tunnetuimmat nimet ovat Hypatia ja Sophia Brahe (Tyko Brahen sisar). Uusien planeettojen, kuten uudella ajalla Uranus (1781), Neptunus (1846) ja Pluto (1930), tulkinnallinen merkitys on muodostunut kollektiivisen psykologian mukaan. Uranus löydettiin vallankumousten aikaan, jolloin vapaus, veljeys ja tasa-arvo nousivat kollektiivisiksi käsitteiksi. Neptunuksen löytymisen aikaan myös narkoosi, hypnoosi ja spiritismi nousivat kollektiiviseen tajuntaan. Pluto puolestaan löydettiin fasismin ja natsismin nousun aikoihin. Planeettojen, planetoidien ja asteroidien merkitystä kartoilla on tulkittu kokemusten kautta. Kheironin (engl. Chiron) (1977) on tulkittu symboloivan ennen kaikkea haavoittuneisuutta ja parantamista. Toissijaisesti se on myös liitetty super-alkuisiin liitteisiin, jotka silloin nousivat esille (supermarket, supermies jne). Nyttemmin löydetyn Sednan (2003/2004) tulkintasisällöt ovat vasta muotoutumassa.

Katso myös

- Näennäistiede

Muualla verkossa

- [http://www.nic.fi/~astrolog/ Suomen Astrologisen Seuran laajat sivut astrologiasta]
- [http://www.astrologer.com/aanet/ Englannin astrologisen seuran sivut]
- [http://www.kepler.edu/index.html Kepler Collegen sivut astrologian maisterin tutkinnosta]
- [http://www.bathspa.ac.uk/schools/historical-and-cultural-studies/sophia/ Bath Spa University Collegen sivut astrologian maisterin tutkinnosta]
- [http://cura.free.fr/ Laajat ja monipuoliset astrologia ja tiede -sivut]
- [http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/astrologia.html Skepsis ry.:n laaja astrologia-artikkeli]
- [http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/sporalogia.html Skepsis ry.:n humoristinen artikkeli sporalogiasta,] jossa ennustetaan tulevaisuutta Helsingin raitiovaunujen liikkeistä
- [http://koti.mbnet.fi/neptunia/jungast2.htm C.G. Jungin ajatuksia astrologiasta] Luokka:Näennäistiede Luokka:Astrologia ko:점성술 ja:占星術 th:โหราศาสตร์

Alkemisti

Alkemia on muinainen, alkemistien harjoittama prototiede, jonka tarkoituksena oli valmistaa kultaa vähemmän jaloista metalleista ja/tai saada aikaan ikuinen elämä. Kiinalaiset alkemistit uskoivat alkemistien luomien eliksiirien voivan tuottaa kuolemattomuuden. Myöhemmän eurooppalaisen alkemian edustajat liittivät kullan tuottamiseen alkemian keinoin myös henkistä kehittymistä. Alkemia yhdisti aikoinaan silloiset kemian, fysiikan, taiteen, metallurgian, lääketieteen, astrologian, mystiikan ja uskonnon. Alkemia voidaa pitää nykyisen kemian esi-isänä ennen luonnontieteellisen metodin käyttöönottoa. Sana "alkemia" tulee arabian sanasta al-kimiya tai al-khimiya (الكيمياء tai الخيمياء), joka taas on peräisin kreikan sanasta khumeia (χυμεία), sulattaa yhteen, valaa tai metalliseos.

Alkemia tieteenä

Alkemiaa on totuttu pitämään taikauskona ja epätieteellisenä toimintana nykyisen kemian vastakohtana. On totta, että alkemian monet perusväitteet ovat nykyisen tiedon vastaisia ja että alkemistien tavoite luoda kultaa kemiallisin keinoin on nykytieteiden vastainen (uusia alkuaineita voidaan luoda, mutta ne pysyvät kasassa vain sekunnin murto-osan ajan). Alkemialla oli oma paradigmansa ja alkemia pyrki kokeellisin keinoin kohti päämääräänsä. Alkemistit eivät kuitenkaan kokeiden epäonnistuessa juurikaan kritisoineet omia teorioitaan (esimerkiksi neljästä alkuaineesta) vaan syyttivät testilaitteistoaan. Alkemistien pyrkimykset olivat myös välttämättömiä modernin kemian synnylle. Alkemistit kehittivät monia kemian kehitykselle välttämättömiä instrumentteja ja valmistivat uusia yhdisteitä.

Alkemian historia

Alkemian alkuhetket sijoittuvat hellenistiseen Aleksandriaan noin vuoteen 100 jaa., jolloin egyptiläinen metallurgia ja kreikkalainen filosofia kohtasivat, ja Kiinaan toiselle vuosisadalle eaa. Aleksandrialainen alkemia kukoisti 300-luvulle asti. Tämän jälkeen alkemia kukoisti Islamilaisessa maailmassa ja Euroopassa 1100—1600-luvuilla tieteelliseen vallankumoukseen asti. Merkittävimpiä alkemisteja olivat mm. Bolos (1. vuosisadall jaa.), Zosimos (2. vuosisadalla jaa.), Jabir ibn Hayyani (8. vuosisadalla jaa), Rhases (tai al-Razi, 864-925) ja Paracelsus (1493-1541). Mielenkiintoista kyllä myös lähinnä fyysikkona tunnettu Isaac Newton harjoitti ja tunsi alkemiaa kattavasti. Samoin Newtonin kanssa väitellyt filosofi ja yleistiedemies Leibniz uhrasi paljon aikaa alkemialle. Empiirisen tieteen ohjelmaa julistanut Francis Bacon piti puolestaan alkemisteja "sokeina empiristeinä", joilta puuttuu systemaattinen metodi. Luokka:Kemia ja:錬金術

Johannes Kepler

thumb Johannes Kepler (27. joulukuuta 1571 – 15. marraskuuta 1630) oli saksalainen tähtitieteilijä, matemaatikko ja astrologi (ks. tähtitiede, matematiikka). Hänet tunnetaan parhaiten planeettojen liikkeitä koskevista teorioistaan. Häntä kutsutaan myös joskus "ensimmäiseksi teoreettiseksi astrofyysikoksi", vaikkakin Carl Sagan luonnehti häntä myös viimeiseksi tieteelliseksi astrologiksi. Kepler oli matematiikan professori Grazin yliopistossa, keisari Rudolf II:n hovimatemaatikko, ja kenraali Albrecht von Wallensteinin hoviastrologi. Uransa alussa Kepler oli Tyko Brahen assistentti.

Keplerin elämä

Johannes Kepler syntyi 27. joulukuuta vuonna 1571 vapaakaupunki Weil der Stadtiin (nykyisin osa Stuttgartia Saksassa, 30 km länteen Stuttgartin keskustasta). Hänen isoisänsä oli kaupungin pormestari, mutta Johanneksen syntymän aikoihin Keplerin perheen varallisuus oli kaikkoamassa. Isä tienasi leivän perheelle palkkasotilaana ja jätti perheen Johanneksen ollessa 17 vuoden ikäinen. Äiti oli majatalon pitäjän tytär jonka huhuttiin olevan yhteydessä noituuteen. Enneaikaisena syntyneen Johanneksen sanotaan olleen heikko ja sairasteleva lapsi, mutta mieleltään nokkela ja viisas. Hän tutustui tähtitieteeseen jo varhain. Kuuden vuoden ikäisenä hän havaitsi vuoden 1557 komeettaa. Yhdeksän vuoden ikäisenä hän havainnoi vuoden 1580 kuunpimennystä. Vuonna 1588 hän kirjoittautui Tübingenin yliopistoon, jossa häntä opetti Michael Mästlin (engl. Maestlin 1550 - 1631). Mästlin opetti kopernikaanista astronomiaa, jossa Kepler näytti taitavan matemaatikon kykynsä. Valmistuttuaan koulusta 1591 hän aikoi mennä opiskelemaan teologiaa. Kuitenkin ennen pääsykoetta häntä pyydettiin matematiikan ja astronomian opettajaksi Protestanttikouluun Grazissa, Itävallassa. Hän otti paikan vastaan keväällä 1594, 23 vuoden ikäisenä. Huhtikuussa 1597 Kepler nai Barbara Muehleckin, joka synnytti pariskunnalle kaksi lasta ennen kuolemaansa vuonna 1611. Joulukuussa 1599 Tyko Brahe kirjoitti Keplerille, kutsuen hänet avustajakseen Benatekiin Prahan lähelle. Tyko Brahen kuoleman jälkeen Kepler nimitettiin Keisarilliseksi Matemaatikoksi (marraskuu 1601 - 1630) Habsburgiin. Praha Lokakuussa 1604, Kepler havaitsi supernovaa, joka nimettiin Keplerin tähdeksi. Tammikuussa 1612 keisari kuoli ja Kepler siirtyi matemaatikoksi Linziin. Kepler järjesti ja käsitteli Tyko Brahen tuottaman havaintoaineiston, ja tulokset tuottivat huomattavia parannuksia planeettojen liikkeiden tuntemukseen. Tulokset tunnetaan nykyään Keplerin lakeina. Kepler julkaisi kaksi ensimmäistä lakiaan vuonna 1609 kirjassaan Astronomia nova. Ensimmäinen laki kuuluu: planeetat kiertävät Aurinkoa elliptisillä radoilla siten, että Aurinko on radan toisessa polttopisteessä. Keplerin toinen laki oli kahdesta ensimmäisestä laista ensimmäisenä ratkaistu: Säde joka yhdistää Auringon ja planeetan pyyhkäisee saman pinta-alan aikayksikössä, toisin sanoen kiertolaisen nopeus on suurin lähellä Aurinkoa ja etäällä sen nopeus on pienempi. Toukokuun 15. vuonna 1618 Kepler keksi kolmannen lain koskien planeettojen liikkeitä: Kiertoajan kolmas potenssi on verrannollinen puoliakselin pituuden toiseen potenssiin. Kepleriltä kului kaikkiaan yhdeksän vuotta planeettaliikkeen lakien löytämiseen. Hänellä ei ollut käytettävissään analyyttista geometriaa eikä differentiaalilaskentaa. Vasta Isaac Newtonin onnistui muodostaamaan fysikaalinen selitys Keplerin empiirisille laeille. Elokuussa 1620, Katherine, Keplerin äiti, pidätettiin Leonbergissä noituudesta epäiltynä; hän oli vangittuna 14 kuukautta. Hänet vapautettiin lokakuussa 1621, koska häntä ei saatu tunnustamaan. Vaikka häntä kidutettiin, hän kieltäytyi allekirjoittamasta syytteitä. Vain Keplerin maine ja asiaan puuttuminen pelasti hänet. Marraskuun 15. vuonna 1630 Kepler kuoli kuumeisena Regensburgissa.

Keplerin kirjallista tuotantoa

- Mysterium cosmographicum (1596)
- Astronomiae Pars Optica (1604)
- De Stella nova in pede Serpentarii (1604)
- Astronomia nova (1609)
- Dioptrice (1611)
- Epitome astronomiae Copernicanae (julkaistiin kolmessa osassa 1618 - 1621)
- Harmonices Mundi (1619)
- Tabulae Rudolphinae (1627)
- Somnium (1634) Kepler, Johannes Kepler, Johannes als:Johannes Kepler ko:요하네스 케플러 ja:ヨハネス・ケプラー

14. joulukuuta

14. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 348. päivä (349. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 17 päivää. ----

Nimipäivät

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Tanska

Historia

Politiikka

Läänit

Maantiede

Väestöjakauma

Kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kalkkikivi
- suola
- kala

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- elintarvikkeet

Aiheesta muualla

Kööpenhamina

Kööpenhamina (tanskaksi København) on Tanskan pääkaupunki ja suurin kaupunki. Se sijaitsee Själlannin saarella, Juutinrauman salmen länsipuolella. Kööpenhaminan metropolialueella asuu yhteensä noin 1,8 miljoonaa ihmistä, ja itse Kööpenhaminan kaupungin asukasluku on 501 285 (2003).
Juutinrauma Juutinrauma

Linkkejä

- [http://www.kbhbase.kk.dk/ Københavns Kommune] - virallinen kotisivu (vain tanskaksi)
- [http://www.visitcopenhagen.dk/ Wonderful Copenhagen] - virallinen turistisivu
- [http://www.aok.dk/ Alt om København] - matkailutietoa (tanskaksi ja englanniksi)
- [http://www.useit.dk/ Use It - Copenhagen Low Budget Tourist Guide] - tietoa pienen budjetin matkailijoille
- Kööpenhaminan yliopisto, http://www.ku.dk/ Luokka:Kööpenhamina Luokka:Tanskan kaupungit ko:코펜하겐 ja:コペンハーゲン

Retoriikka

Retoriikka (kreikaksi rhêtorikê tekhnê) eli puhetaito on oppi menestyksekkäästä ja vakuuttavasta puhumisesta. Sitä on luonnehdittu suostuttelemisen taidoksi. Retoriikkaa kehitettiin alun perin antiikin Kreikassa, ja myöhemmin antiikin Roomassa. Puhetaito ei ole pelkkää kaunopuheisuutta, vaan sisältää myös yleisemmin kyvyn ilmaista itsensä ja viestiä toisille tarkoituksensa. Alun perin sillä tarkoitettiin nimenomaan oppia menestyksekkäästä poliittisesta puhumisesta. Retorisella voidaan tarkoittaa puhetaidollista, korusanaista tai korkealentoista ilmaisua. Esim. retorinen kysymys ei ole tarkoitettu varsinaiseksi kysymykseksi, vaan sillä pyritään viestimään joku asia kysymyksen muodossa.

Kreikkalainen retoriikka

Kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa eli poliksessa poliittisen uran luominen edellytti henkilöltä sitä, että hän kykeni saavuttamaan kansanjoukot omien ajatustensa taakse, joko päättävissä poliittisissa elimissä tai oikeusistuimissa. Tärkeintä oli siis vakuuttavuus, ei ensisijaisesti totuus, koska totuudellisemmatkin ajatukset ja mielipiteet saattoivat jäädä häviölle, jos ne esitettiin huonosti.

Sofistit

Puhujien koulutusta varten syntyi sofistien koulukunta. Tunnettuja kreikkalaisia puhujia ja retoriikan kehittäjiä olivat mm.:
- Gorgias
- Protagoras
- Isokrates
- Koraks
- Teisias

Platon

Myöhemmin Sokrates ja erityisesti hänen oppilaansa Platon vastustivat sofisteja. Heidän mielestään nämä keskittyivät ainoastaan väittelyiden voittamiseen, eivätkä välittäneet lainkaan siitä, ovatko väittelyn kohteena olevat asiat tosia. Platonin mielestä filosofian ytimessä tuli olla dialektiikka, jossa totuus voidaan löytää kysymysten ja vastausten avulla. Platonin dialogeista kaksi keskittyy erityisesti retoriikkaan. Gorgias keskittyy Platonin väitteeseen, jonka mukaan sofistit keskittyvät tyyliin sisällön sijasta. Hänestä filosofia ja retoriikka suhtautuvat toisiinsa kuin lääke ja kosmetiikka. Lääke (kuten filosofia) keskittyy potilaan parhaaseen, kun taas kosmetiikka (kuten retoriikka) keskittyy ainoastaan siihen miltä potilas näyttää. Faidros jatkaa Platonin esittämää kritiikkiä, mutta jättää sen mahdollisuuden, että saattaisi olla mahdollista harrastaa myös totuudenmukaista ja ylevää retoriikkaa. Platonin mielestä retoriikka tuli alistaa täysin filosofihallitsijoiden apuvälineeksi.

Aristoteles

Pääartikkeli: Aristoteleen retoriikka Aristoteles suhtautui retoriikkaan paljon Platonia myötämielisemmin, ja itse asiassa hänen retoriikkansa voidaan nähdä juuri tällaisena Platonin kaipaamana ylevänä retoriikkana. Hänen teoksensa Retoriikka toteaa heti alkusanoissaan retoriikan ja dialektiikan olevan rinnakkaisia taitoja, joita ei voi erottaa toisistaan. Hänen mielestään dialektiset menetelmät ovat tarpeen totuuden löytämiseksi, ja retoriset menetelmät totuuden kertomiseksi ja opettamiseksi. Aristoteleen määritelmän mukaan "retoriikka on kyky havaita kunkin asian yhteydessä vakuuttava" (Retoriikka 1355b26). Tällä määritelmällä hän asettaa retorisen yrityksen keskipisteeksi vakuuttavien argumenttien keksimisen. Näin hän asettaa retoriikkansa erilliseksi sofisteista, joille tärkeää oli vain lopputulos. Aristoteleelle retoriikka oli siis enemmän arkkitehtooninen (prosessiin keskittyvä) kuin tuottava (lopputulokseen keskittyvä) taito. Aristoteleen tutkielmat retoriikasta pyrkivät systemaattisesti esittämään retoriikan tällaisenä inhimillisenä taitona. Hän erotti kolme syytä, jotka saavat aikaan puheen vakuuttavuuden: itse puhe (logos), puhujan luonne (ethos), ja puhujan mielentila tai tunteiden ilmaisu (pathos). Logos sisältää kielenkäytön ja sananvalinnat argumenttia muodostettaessa. Ethos keskittyy siihen, missä määrin puhujan persoona kykenee saamaan yleisön vakuuttuneeksi siitä, että hän on uskottava. Pathos sisältää sen, missä määrin puhuja laittaa omia tunteitaan peliin ja yrittää vedota kuulijoiden tunteisiin saadakseen heidät puolelleen. Aristoteles myös jakaa retoriikan kolmeen osaan: poliittiseen, oikeudelliseen ja esittävään (epideiktiseen). Poliittiset puheet käsittelevät sitä, mitkä toimenpiteet tulisi tehdä tai jättää tekemättä tulevaisuudessa. Oikeudelliset puheet pyrkivät selvittämään totuuden toimenpiteistä, jotka on tehty menneisyydessä. Esittävät puheet keskittyvät jonkun henkilön tai asian ylistämiseen tai syyttämiseen nykyisyydessä. Vaikka länsimainen filosofia onkin aina painottanut lähinnä logosta, Aristoteleen kolmen vakuuttavuuden syyn ymmärtäminen on tarpeen, jotta voidaan täydellisesti selittää myös ihmisten käyttäytymisen ei-rationaalisia puolia. Tämä on tarpeen erityisesti psyko-sosiaalisissa ja käyttäytymistieteissä, ja sellaisissa käytännön ammateissa kuin psykoterapiassa.

Roomalainen retoriikka

Antiikin Roomassa alkoi ns. toisen sofismin aika. Se keskittyi pelkästään reetorien koulutukseen ja politiikkaan, eikä niinkään filosofiaan tai totuuden löytämiseen. Tässä roomalaiset löysivät Aristoteleen opetuksille paljon käyttöä. Kuuluisimpia roomalaisia reetoreja olivat Cicero ja Quintilianus. Heidän työnsä ovat selvästi Aristoteleen laajennoksia. Erityisesti Quintilianus kehitti retoriikan viisi kaanonia, joita käytettiin akateemisissä piireissä vuosisatojen ajan. Hänen mukaansa retorisen prosessin vaiheet ovat: # Inventio eli argumentin sisällön keksiminen. # Dispositio eli argumentin sisällön organisointi suurimman vaikutuksen aikaansaamiseksi. # Pronuntiatio eli käytettävän kielen ja puhetavan valinta. # Elocutio eli puheen esitys. # Memoria eli puheen eri osien muistaminen puheen aikana.

Antiikin retoriikan termistöä

- anafora, lauseen alun toisto
- antiteesi, vastakkainasettelu
- asyndeton, normaalisti käytettävien sidesanojen pois jättäminen
- autonomasia, yleisnimen käyttö erisnimen sijasta
- hyperbola, liioittelu
- kiasmi, tehostys sanajärjestystä kääntämällä
- litoteesi, vastakohdan kielto
- metonymia, sanan korvaaminen konkreettisemmalla samaa tarkoittavalla sanalla
- perifraasi, kiertoilmaus, ilmaisu toisin sanoin
- pleonasmi, tehostus käyttämällä useita samaa tarkoittavia sanoja
- syllepsi, sanan lisäys, joka muuttaa muiden sanojen merkityksen
- synekdokee, käytetään osaa edustamaan kokonaisuutta

Uuden ajan retoriikka

Rooman valtakunnan hiivuttua myös retoriikan opiskelu taantui useiksi sadoiksi vuosiksi, koska kristillisenä aikana se yhdistettiin enemmän pakanalliseen runouteen ja kirjallisuuteen kuin itse esittämiseen. 1500-luvulla, skolastiikan ja aristoteelisen ajattelun pitkän ylivallan jälkeen, Petrus Ramus pani alulle koulutusjärjestelmän uudistuksen. Tämän seurauksena yliopistot jaettiin useisiin tiedekuntiin nykyisen mallin mukaisesti. Retoriikalle tämä merkitsi sitä, että argumentin keksiminen ja organisointi laskettiin nyt kuuluvaksi filosofian alaan, ja kieli, puhuminen ja muistaminen jäivät edelleen retoriikan osiksi. Seurauksena retoriikka ei ollut enää yhtä arvostettua, ja sen merkitys alkoi lähestyä jälleen sofistien retoriikka: se oli tyhjää, ilman yhteyttä ideoihin itseensä. Tämä mielleyhtymä elää edelleenkin, retoriikkaa pidetään monesti "tyhjänä puheena". Viestinnän tutkimuksessa käytetään kuitenkin edelleen termin syvempää ja rakentavampaa merkitystä. 1900-luvulle tultaessa retoriikka nousi uuteen kukoistukseensa yliopistoissa. Tämä johtuu siitä, että uudet mediat (ennen kaikkea radio, televisio, elokuvat) ja mainokset lisäsivät tarvetta hyvälle retoriikalle ja kielenkäytölle, niiden opiskelulle ja kriittiselle analyysille.

Retoriikan opettajia ja taitajia

- Aiskhines
- Alkibiades
- Aristoteles
- Cato
- Churchill, Winston
- Cicero
- Demosthenes
- Disraeli, Benjamin
- Hitler, Adolf
- Johnson, Samuel
- Kekkonen, Urho
- Lincoln, Abraham
- More, Thomas
- Perikles
- Protagoras
- Reagan, Ronald
- Sokrates
- Taanila, Hannu
- Vennamo, Veikko
- Wilde, Oscar Luokka:Filosofian termit ja:修辞技法

Filosofia

Filosofia (kr. φιλοσοφία) on noin 600-400 eaa. välisenä aikana Kreikassa syntynyt ajatteluperinne ja oppiala, joka tutkii todellisuuden perimmäistä olemusta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä teemoja. Sana 'filosofia' on lähtöisin kreikan kielen sanoista filia ja sofia, joista ensimmäinen merkitsee rakastamista tai ystävyyttä ja jälkimmäinen viisautta. Filosofia ei siis tavoittele mitä tahansa tietoa vaan viisautta, yleistä ymmärrystä elämän ja todellisuuden syvimmistä periaatteista. Filosofian harjoittajaa kutsutaan filosofiksi.

Filosofia ja tieteet

filosofi Filosofinen tutkimus suuntautuu todellisuuden yleiseen perustaan, kysymyksiin kuten "onko todellisuus perimmältään henkeä, ainetta vai kieltä?", "Mitä tarkoitetaan arvoilla?", "Mihin yhteiskunnallinen vallanjako perustuu?", "Miten voi saavuttaa varmaa tietoa?". Tämä erottaa sen erityistieteistä, jotka tutkivat rajattuja tutkimuskohteita, esimerkiksi fysikaalisia ilmiöitä (fysiikka), historiallisia tapahtumia ja niiden vaikutuksia (historia), ihmiskehon toimintaa (lääketiede), ihmisyhteisöjen toimintaa (sosiologia) tai rakkausromaanien kerrontapoja (kirjallisuustiede). Filosofian menetelmät voivat olla luonteeltaan hyvin vaihtelevia. Filosofit pyrkivät usein analyysissään luonnontieteitä vastaavaan tarkkaan argumentointiin, mutta toisaalta on olemassa myös "julistavaa filosofiaa", jonka luonne on varsin erilainen. Yleisesti voidaan kuitenkin hahmotella, että filosofian keskeisiin metodeihin kuuluu tavallisesti täsmällinen käsitteiden käyttö, käsitteiden analyysi, kriittisyys aiemmin opittua kohtaan, itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja systemaattinen tutkiskelu. 1600-luvulle saakka kaikkea luontoon, ihmiseen tai yhteiskuntaan kohdistuvaa tutkimusta kutsuttiin filosofiaksi, ja vasta myöhemmin tietyt tutkimusalueet ovat erkaantuneet omiksi erityistieteikseen, esimerkiksi luonnontieteiksi, psykologiaksi ja sosiologiaksi. Erityistieteille on kehittynyt kullekin oma tutkimuskohteensa, tutkimusmenetelmänsä ja joukko tieteenalan perustana pidettäviä olettamuksia eli paradigma. Filosofian perusolettamuksien joukko on pienempi kuin erillistieteissä, joten se on alttiimpi muutokselle ja eri aikakausina ja eri filosofioissa esiintyy toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mitä filosofia on ja mikä on sen suhde yhteiskuntaan, erityistieteisiin, uskontoon tai arvoihin. Filosofian identiteetin määrittelemisen tekee vaikeaksi juuri perusolettamuksien vähyys, sillä filosofit kiistelevät myös näistä perusolettamuksista, kuten siitä, mikä on filosofian tutkimusala ja tutkimusmenetelmät. Filosofiaa on pidetty muiden tieteiden perustana siksi, että se tutkii yleisiä tiedon hankkimisen ja tieteen ehtoja. Tästä syystä filosofisin argumentein voi kritisoida eri tieteenalojen, myös luonnontieteiden, lähtökohtia ja väittämiä. Toisaalta esimerkiksi positivistit näkivät filosofian vain luonnontieteellisen tutkimuksen apulaisena ja halusivat rajata metafysiikkaan tai arvoihin liittyvät kysymykset filosofian ulkopuolelle, teologian ja psykologian tutkimuskohteiksi. Filosofian tehtävänä voidaan myös nähdä synteesin luominen erillistieteiden tutkimustuloksista. Filosofian tekemisen ja filosofisen kirjoittamisen tapoja on useita. Esimerkiksi Platonin tapana oli kirjoittaa vuoropuheluja (dialogeja), jotka kuvasivat filosofi Sokrateen oppilaidensa kanssa käymiä filosofisia keskusteluja. Usein käytetty tapa on Aristoteleen kehittämä systemaattisen tutkielman tyyli, johon kuuluu ilmiöiden ja niihin liittyvien käsitteiden systemaattinen kuvaaminen ja jaottelu alakäsitteisiin. Jotkut filosofit, esimerkiksi Ludwig Wittgenstein varhaisfilosofiassaan, ovat käyttäneet matematiikasta lainattua menetelmää, jossa systemaattisesti esitetään väitelauseita ja niistä johdettuja lauseita. Fenomenologisessa filosofiassa pyritään kuvaamaan ilmiöitä niin kuin ne meille ilmenevät, jolloin kaunokirjallisempi tai runollisempi ilmaus on tarpeen. Useille kirjoittamisen tavoille on kuitenkin yhteistä, ettei niissä esitetä yhtä lopputulosta luonnontieteellisen tutkimuksen tapaan, vaan tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ilmiöistä, käsitteistä ja niiden suhteista. Filosofia voidaan myös nähdä itse tieteenalana siinä mielessä, että se on järjestäytynyt yliopistoihin samoin kuin muutkin oppialat, filosofista tutkimusta tehdään samanlaisella rahoituksella kuin muutakin tutkimusta ja sitä opetetaan yliopistoissa pääaineena. Filosofia on myös suomalaisen lukion pakollinen oppiaine.

Filosofian jaottelua

Filosofian osa-alueet

Filosofian keskeisiin osa-alueisiin kuuluvat:
- Epistemologia eli tietoteoria tutkii mitä tieto on, mitä voimme tietää ja miten saamme uutta tietoa.
- Metafysiikka on se filosofian osa-alue, joka ulottuu fysiikan ja empiiristen havaintojen ulkopuolelle. Suurimman osan ontologisista teorioista voidaan katsoa olevan metafyysisiä. Myös muilla filosofian osa-alueilla on metafysiikkaa.
- Ontologia eli oppi olemassaolosta tutkii todellisuutta (sitä mitä on olemassa) käsitteellisesti. Osittain päällekkäinen metafysiikan kanssa. Epistemologian, metafysiikan ja ontologian kysymykset nivoutuvat useissa tapauksissa toisiinsa, jolloin niitä myös tutkitaan samanaikaisesti.
- Etiikka eli moraalifilosofia tutkii, mitä voidaan sanoa moraalisesta hyväksi tai pahaksi ja miten tulisi elää.
- Tieteenfilosofia on tietoteorian päälle rakentuva filosofian osa-alue, joka pyrkii määrittämään luotettavalle tieteenteolle ja päättelylle pohjan.
- Logiikka on itsenäinen tieteenala ja filosofian osa-alue, joka pyrkii muodostamaan yhtenäisen ja ristiriidattoman aksiomaattisen järjestelmän matematiikan ja muun kuvailun pohjaksi.
- Estetiikka tutkii kauneutta ja sitä, mitä voidaan sanoa kauniiksi ja taiteenfilosofia sitä, mitä taide on.
- Yhteiskuntafilosofia tutkii ihmisten järjestäytymisen myötä syntyneitä rakenteita ja suhteita.
- Poliittinen filosofia tutkii valtion, julkisen moraalin ja pakkovallan käytön oikeutuksia sekä myötäelävien ihmisten oikeuksien ja vapauksien törmäyksiä. Mitä tahansa inhimillisen toiminnan aluetta voidaan tutkia filosofisesti. On olemassa esimerkiksi erityistieteiden filosofioita (fysiikan filosofia, biologian filosofia, matematiikan filosofia), kielifilosofia, uskonnonfilosofia, historianfilosofia, oikeusfilosofia, tietoyhteiskuntafilosofia ja sukupuolen filosofia.

Teoreettinen ja käytännöllinen filosofia

Aristoteles jakoi filosofian käytännölliseen ja teoreettiseen filosofiaan. Käytännöllinen filosofia käsittelee sitä miten tulisi toimia tietyjen päämäärien saavuttamiseksi ja teoreettisen filosofian tehtävänä on kuvailla maailmaa. Useissa yliopistoissa filosofian opiskelu jaetaan edelleen teorettiseen ja käytännölliseen filosofiaan, joista edellistä opiskellaan humanistisessa ja jälkimmäistä valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Jako on kuitenkin melko sumea ja molemmissa tiedekunnissa opiskellaan kummankin filosofian alaan kuuluvia asioita.

Yleisesti filosofiasta

Aristoteles Filosofia-sanan alkuperä on kreikassa ja tarkoittaa viisauden rakastamista tai ystävyyttä. Robert Nozick jatkoi samaa perinnettä todeten, että "ainakin filosofit rakastavat tiedosta keskustelemista". Filosofia on toimintaa, jonka tavoitteena on saavuttaa totuus eli toisin sanoen saada selville miten asiat ovat. Tästä eroavia näkemyksiä ovat esittäneen muun muassa Karl Marx ja Ludwig Wittgenstein, joiden mukaan filosofia oli ennen muuta tietynlaista toimintaa (Marxille yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttamista, Wittgensteinille käsitteellisten ongelmien purkamista). Filosofisiin ongelmiin voidaan nähdä ainakin kaksi perussyytä: # Elävät olennot saavat tietonsa ulkoisesta todellisuudesta hermosignaalien kautta. Miten todellisuuskäsityksen rakentaminen tapahtuu ja kuinka hyvin tulos vastaa ulkoista todellisuutta? Mitä on tietoisuus? # Mikä on ihmisen luoman kielen ja tietoisuuden, tai kielen ja todellisuuden välinen suhde?

Käsitteellinen ajattelu filosofiassa

Filosofisella käsitteellä tarkoitetaan sanallista avainta ajatuskokonaisuuteen tai todellisuuteen. Tyypillisesti filosofinen käsite on rajoiltaan epämääräinen ja venyttää ajattelua äärirajoille - se on tuskin koskaan yksikäsitteinen nimike jollekin täsmällisesti rajattavalle ilmiölle. Lähtökohtaisesti filosofiassa asiaa ei ole ymmärretty kun se on jollakin yhdellä tapaa ymmärretty. Käsitteellisellä ajattelulla pyritään asian valottamista prosessimaisena tapahtumana, jossa asiaan palataan uudelleen ja uudelleen eri sanoin. Länsimainen filosofinen ajattelu suosii käsitteellisyyttä ja kehittelevyyttä, eikä lyhytsanaista aforistiikkaa.

Filosofian historiaa

Pääartikkeli: Länsimaisen filosofian historia

Antiikin filosofia

Länsimainen filosofia syntyi antiikin Kreikassa. Tiettävästi ensimmäisenä sanaa "filosofia" käytti joko Pythagoras tai ateenalainen ajattelija Sokrates. Sokrateen lisäksi tärkeimpinä antiikin filosofeina pidetään hänen oppilastaan Platonia ja Platonin oppilasta Aristotelesta. Antiikin Kreikassa oli useita muitakin filosofeja ja moni ennen Sokratesta elänyt henkilö vastasi tavalla tai toisella filosofin kuvausta. Näitä henkilöitä kutsutaan esisokraatikoiksi. Filosofian historian sadan ensimmäisen vuoden aikana Ateena muodostui filosofian keskukseksi, ja sen moniin filosofikouluihin tuli oppilaita jopa Roomasta saakka. Koulut lakkautettiin myöhemmin uskonnolle vaarallisina. Filosofian syntyyn vaikutti kreikkalaisten vaurastuminen kaupankäynnin ja valloitusten myötä, jolloin jäi aikaa miettiä asioita, joista ei välttämättä ollut välitöntä käytännön hyötyä. Tietoa hankittiin sen itseisarvon vuoksi. Etua oli myös demokraattisesta valtiomuodosta ja uskonnollisesta vapaamielisyydestä. Tällöin oli mahdollista miettiä vapaasti elämän peruskysymyksiä, ja tahtonsa läpi saamiseen tarvittiin perusteluja - enää ei riittänyt syntyperään, yhteiskunnalliseen asemaan tai fyysiseen voimaan vetoaminen. Antiikin kreikan kultakauden filosofisia suuntauksia olivat muun muassa Platonin akatemialaisuus, peripateettisuus, kyynisyys, stoalaisuus ja epikurolaisuus. Siirryttäessä roomalaiselle kaudelle tärkeimmiksi muodostuivat stoalaiset, epikurolaiset ja uusplatonistiset koulukunnat. Esimerkiksi keisari Marcus Aurelius oli myös stoalainen filosofi.

Keskiajan filosofia

Keskiajan filosofia oli pääasiassa uskonnollispainotteista. Keskiaikaisissa yliopistoissa harjoitettiin ahkerasti teologiaa, ja filosofia oli alistettu teologian aputieteeksi. Yksi vallitsevista keskiaikaisista filosofisista suuntauksista oli skolastiikka, jossa Raamatun oppeja yritettiin todistaa oikeiksi järjen avulla. Keskiajan tärkeimmät filosofit olivat Augustinus, Albert Suuri ja Tuomas Akvinolainen. Aluksi keskiaikaiset filosofit yrittivät tukea Raamattua platonismilla (kuten Augustinus), mutta epäonnistumisten jälkeen monet (kuten Tuomas Akvinolainen) päätyivät aristotelismiin. Vastaavasti islamilaisessa maailmassa oppineet pyrkivät yhdistämään Koraanin opetuksia aristotelismiin. Tällaista islamilaista skolastiikka edustivat muun muassa Averroës ja Avicenna.

Uuden ajan filosofia

Uuden ajan alkaessa haluttiin vapautua dogmaattisen uskonopin ja muiden auktoriteettien vallanalaisuudesta. Sen sijaan alettiin vaatia kokemusperäistä luonnontutkimusta tiedon perustukseksi. Bacon ja Descartes aloittivat huomattavimmat oppisuunnat, empirismin ja rationalismin. Empirismiä kehittivät etenkin Englannissa Locke ja Hume. 1700-luvulla se siirtyi myös Ranskaan ja muodostui siellä sensualismiksi ja materialismiksi. Euroopan mannermaalla rationalistiset ajattelijat rakensivat 1600-luvulla tärkeimmät metafyysilliset maailmankatsomukset. Descartesin mukaan nimetyn kartesiolaisuuden lisäksi tällaista ajattelua edustivat muun muassa Spinoza ja Leibniz. Uuden käänteen filosofiassa sai aikaan Kant, jonka mielestä olevainen itsessään (Ding an sich) jää tuntemattomaksi, ja kaikki tietopuolinen tutkimuksemme koskee vain olioita sellaisina, kuin ne meille näyttäytyvät. Kantin jälkeen saksalainen spekulatiivinen filosofia, jota edustivat muun muassa Fichte, Schelling ja Hegel, ajatteli voivansa palata rohkeisiin mietiskelyihin, joissa filosofi syventymällä "hengen olemukseen" yrittää osoittaa, miten maailma on johtunut alkuhengestä. Sittemmin tieto-opilliset kysymykset kiinnittivät suuressa määrässä filosofien huomiota. Voimakkaana ja laajalle levinneenä esiintyi se mielipide, että on luovuttava yrityksistä tutkia olevaisen "olemusta" ja "alkuperusteita" sekä supistuttava vain määräämään ilmiöiden säännönmukaisuuksia. Tällaista näkemystä edustivat muun muassa Comten positivismi, uuskantilaisuus, Schuppe, Avenarius ja Mach). Englantilaista jyrkkää empirismiä edusti Mill. Myös naturalistiset suunnat, kuten materialismi (Büchner ym.) ja naturalistinen kehitysoppi (Spencer ja Haeckel), saivat kannatusta, vieden myös pessimismiin (Schopenhauer ja von Hartmann). Idealistista metafysiikkaa ovat edustaneet muun muassa Lotze, Renouvier ja tavallaan myös Fouillée.

Nykyfilosofia

Metafilosofiset näkemykset ovat kautta aikain jakaantuneet positivistisiin ja tulkitseviin koulukuntiin. Jako näkyy enemmän tai vähemmän nykyfilosofiassakin. Filosofisia koulukuntia ovat olleet muun muassa marxismi, hermeneutiikka, pragmatismi, fenomenologia, uustomismi, analyyttinen filosofia ja eksistentialismi. Nämä ovat kaikki olleet hyvin monimuotoisia suuntauksia. Jaosta analyyttiseen (loogiseen) ja mannermaiseen (elämänfilosofiseen, nykyisin ehkä lähinnä hermeneutiikkaan ja fenomenologiaan perustuvaan) filosofiaan pyritään nykyisin eroon. Mielenfilosofiakin tutkii tietoisuutta ja sen sisältöjä koulukunnista paljoa piittaamatta.

Itämainen filosofia

Pääartikkeli: Itämainen filosofia Filosofinen ajattelu on esiintynyt Intiassa ja Kiinassa jo vuosituhansia sitten lähes ilman mitään yhteyksiä eurooppalaisen filosofian historian kanssa. Vaikka intialaisten katsanto- ja ajatustapa eroaa eurooppalaisten ajatustottumuksista, niin heidän filosofiassaan on muodostunut pääasiassa samat suuret maailmanselityksen perushypoteesit kuin länsimaissakin. Intialaista filosofiaa voidaan myös parhaiten verrata länsimaiseen filosofiaan. Esimerkiksi muinainen hindulainen Nyaya-koulukunta tutki logiikkaa samalla tavalla kuin nykyaikaiset analyyttiset filosofit. Vastaavasti Carvakan koulukunta oli avoimesti ateistinen ja empiristinen. Intilainen filosofia painotti kuitenkin kokonaisten koulukuntien ja muinaisten kirjoitusten opetuksia yksittäisten filosofien sijaan. Tärkeimpiin itämaisiin filosofeihin kuuluvat Kapila, Yajnavalkya, Gautama Buddha, Akshapada Gotama, Nagarjuna, Kungfutse, Laotse (Lao Zi), Zhuang Zi (Chuang Tzu), Mengzi, Xun Zi, Zhu Xi, Wang Yangming, Dharmakirti, Sankara, Ramanuja, Narayana Guru, Vivekananda, Aurobindo ja Sarvepalli Radhakrishnan.

Katso myös

- Elämän tarkoitus
- Luettelo filosofeista
- Luettelo filosofisista koulukunnista ja opeista

Sitaatteja

"Tieteistä hallitsevin ja palvelevia tieteitä määräävämpi on tiede, joka tietää, minkä vuoksi mikin toiminta on suoritettava, toisin sanoen sen, mikä on kullekin hyvää, ja ylipäänsä sen, mikä on korkein hyvä koko luonnossa. Kaiken edellä sanotun perusteella tutkittu sana viittaa siis yhteen ja samaan tieteeseen; tämän tieteen täytyy olla teoreettista tietoa ensimmäisistä prinsiipeistä ja syistä, sillä hyvä ja päämäärä on yksi syistä." :- Aristoteles (Metafysiikka, 982b4-11) "Tiede on mitä tiedämme, ja filosofia mitä emme tiedä." :- Bertrand Russell "Mikä on filosofiani tarkoitus? Osoittaa kärpäselle tie ulos kärpäsansasta." :- Ludwig Wittgenstein

Linkkejä

- [http://www.helsinki.fi/~pylikosk/flinkit.html Filosofiaa internetissä] — Petri Ylikosken filosofialinkit
- [http://www.netn.fi/netn_linkit.html Filosofialinkkejä] — Filosofinen aikakauslehti niin&näin
- [http://www.iep.utm.edu/ The Internet Encyclopedia of Philosophy]
- [http://plato.stanford.edu Stanford Encyclopedia of Philosophy]
- [http://www.netn.fi/Muut/netn_finfil.html Suomalaisen filosofian kronikka] — Filosofinen aikakauslehti niin&näin
- [http://www.doaj.org/ljbs?cpid=15 DOAJ: Philosophy] Filosofian Open Access -aikakausjulkaisut Luokka:Filosofia Luokka:Yhteiskuntatiede ms:Falsafah ko:철학 ja:哲学 simple:Philosophy th:ปรัชญา

Leipzig

Leipzig on Saksassa sijaitseva kaupunki. Vuonna 2002 siellä ilmoitettiin olevan 500 000 asukasta. Leipzig sijaitsee Pleiße-, White Elster- ja Parthe-jokien yhtymäkohdassa. Ei ole varmaa tietoa, milloin Leipzig perustettiin, mutta varhaisin maininta siitä on eräässä asiakirjassa vuodelta 1015. Ennen Toista maailmansotaa väkiluku oli enimmillään noin 750 000. Luokka:Saksan kaupungit ko:라이프치히 ja:ライプツィヒ simple:Leipzig

Tähtitiede

Tähtitiede eli astronomia on luonnontiede, joka tutkii maailmankaikkeutta ja sen kohteita, ilmiöitä sekä kehitystä. Tähtitieteen tutkimusalueeseen kuuluu kaikki maapallon ja sen ilmakehän ulkopuolella oleva ja myös Maa yhtenä planeettana. Tähtitiede pohjautuu lähinnä fysiikkaan, mutta siinä käytetään hyväksi muitakin tieteitä biologiasta kemiaan, minkä johdosta tähtitiede käsitetään usein omana osa-alueenaan erillään fysiikasta. Astronomia eroaa astrologiasta, joka tarkoittaa tähdistä ennustamista. Tähtitieteen ja astrologian välillä ei tehty selvää eroa ennen 1700-lukua, ja monet tunnetuista varhaisista tähtitieteilijöistä elättivät itsensä laatimalla horoskooppeja. Henkilö, joka työkseen tarkkailee tähtitaivasta tai muuten saa elantonsa tähtitieteestä, on tähtitieteilijä eli astronomi. Tähtitieteen harrastus tuottaa tähtitieteessä edelleen myös tieteellisesti merkittäviä tuloksia. Monet mielenkiintoiset ilmiöt ovat nopeita ja harvinaisia, jolloin tärkeintä on olla juuri oikeaan aikaan niitä havaitsemassa laitteiston tehokkuuden jäädessä toisarvoiseksi. Tähtitieteessä havainnointi on perinteisesti tapahtunut kaukoputkilla, mutta myös monia muita välineitä on käytössä.

Osa-alueet

Tähtitiede voidaan jakaa osa-alueisiin useilla tavoilla, ja usein jokin aihe kuuluu useampaan alueeseen. Jaettaessa havaitsevaa tähtitiedettä tutkimuskohteen mukaan voidaan siitä käsittää muassa seuraavat osa-alueet: kaukoputki päässä.]]
- planeettatiede (planeettojen ja muiden pienempien taivaankappaleiden, kuten asteroidien ja komeettojen tutkimus)
- galaktinen tähtitiede (Linnunradan ja sen tähtien sekä tähtienvälisen aineen tutkimus)
- astroseismologia (tähtien pintailmiöiden, kuten tähdenjäristysten tutkimus)
- ekstragalaktinen tähtitiede (Linnunradan ulkopuolisten kohteiden, galaksien ja kvasaarien tutkimus)
- kosmologia (maailmankaikkeuden tutkimus). Toinen jaottelu voidaan tehdä havainnoissa käytetyn aallonpituusalueen mukaan:
- suurenergiatähtitiede: