:: wikimiki.org ::
| Tyyni Valtameri |
Tyyni valtameri
Tyynimeri (myös Tyyni valtameri tai Iso valtameri) on maailman suurin merialue, joka sijaitsee Aasian ja Amerikan mantereiden välissä. Se on kooltaan 179 679 000 km² ja peittää yhden kolmasosan maapallon pinta-alasta. Maapallon syvin kohta, Mariaanien hauta (10 911 metriä merenpinnan alapuolella) sijaitsee Tyynessämeressä. Pohjois–eteläsuunnassa valtameren pituus on noin 15 500 km ja itä–länsisuunnassa noin 19 800 km.
Tyynessämeressä sijaitsee noin 25 000 saarta (pääasiassa Päiväntasaajan eteläpuolella), enemmän kuin muissa merissä yhteensä. Valtavaa saaristoaluetta kutsutaan yleisnimellä Oseania.
Alun perin Fernão de Magalhães nimesi meren latinaksi Mare Pacificumiksi, josta juontuu meren nimi monilla muillakin kielillä.
Korkeuserot
- Matalin kohta: −10 911 m, Mariaanien haudan pohjalla.
- Korkein kohta: 0 m
- Keskisyvyys: 4 270m
Ilmasto
Tyynenmeren lämpötila pysyttelee ympäri vuoden 21–27 celsiusasteen välillä. Muutoksia meren normaalin lämpötilaan aiheuttaa 3–5 vuoden välein syntyvä El Niño -sääilmiö.
Tyynenmeren sivumeret
- Tasmaninmeri
- Korallimeri
- Etelä-Kiinan meri
- Beringinmeri
- Ohotanmeri
- Arafuranmeri
- Japaninmeri
- Filippiinienmeri
- Rossinmeri
- Salomonmeri
- Bandanmeri
- Itä-Kiinan meri
- Celebesinmeri
- Sulunmeri
- Jaavanmeri
- Carpentarianlahti
- Molukkienmeri
- Keltainenmeri
- Seraminmeri
- Kalifornianlahti
- Floresinmeri
- Balinmeri
- Bohainmeri
- Bismarckinmeri
Luokka:Meret
zh-min-nan:Thài-pêng-iûⁿ
ko:태평양
ja:太平洋
simple:Pacific Ocean
th:มหาสมุทรแปซิฟิก
Aasia
Aasia on osa Euraasian jättimannerta, joka sisältää myös Euroopan. Aasian pinta-ala on noin 44 miljoonaa neliökilometriä.
Aasiassa asuu suurin osa maailman väestöstä. Aasian väkiluku on noin 4 miljardia. Aasian asukasluvultaan suurimmissa valtioissa, Kiinassa ja Intiassa, asuu kummassakin yli miljardi ihmistä.
Rodultaan Aasian väestö on enimmäkseen mongolidista tai europidistä (valkoinen rotu).
Aasian valtauskonnot ovat islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus.
Aasian olot olivat pitkään valtaosin köyhät, vaikka nyttemmin useat Aasian maat ovat onnistuneet pääsemään kehitykseen mukaan, ja ns. "Tiikeritalous-maat" ovat jopa ohittaneet länsimaisen talouskasvun.
Aasian alueita
hindulaisuus
- Etelä-Aasia
- Itä-Aasia (Kaukoitä)
- Kaakkois-Aasia
- Kaukasia
- Keski-Aasia
- Lounais-Aasia (Etu-Aasia)
- Länsi-Aasia (Lähi-itä)
- Pohjois-Aasia
- Sisä-Aasia
Aasian maat
Sisä-Aasia
- Afganistan
- Arabiemiirikunnat
- Armenia
- Azerbaidžan
- Bahrain
- Bangladesh
- Bhutan
- Brunei
- Filippiinit
- Indonesia
- Intia
- Iran
- Irak
- Israel
- Itä-Timor
- Japani
- Jemen
- Jordania
- Kambodža (Kamputsea)
- Kazakstan
- Kirgisia
- Kiinan kansantasavalta (Kiina)
- Kiinan tasavalta (Taiwan, ei yleisesti tunnustettu)
- Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea)
- Korean tasavalta (Etelä-Korea)
- Kuwait
- Laos
- Libanon
- Malesia
- Mongolia
- Myanmar (Burma)
- Nepal
- Oman
- Pakistan
- Palestiina (itsenäisyys kiistanalainen)
- Qatar
- Saudi-Arabia
- Singapore
- Sri Lanka
- Syyria
- Tadžikistan
- Thaimaa
- Tiibet (itsenäisyys kiistanalainen)
- Turkki (osittain)
- Turkmenistan
- Uzbekistan
- Venäjä (osittain)
- Vietnam
Luokka:Aasia
Luokka:Mantereet
ms:Asia
zh-min-nan:A-chiu
ko:아시아
ja:アジア
simple:Asia
th:ทวีปเอเชีย
MannerMaanosa on suuri mannerlaatta maapallolla.
Määritelmä ei ole yksiselitteinen, ja ero mantereeseen on hiuksenhieno: yleensä oletetaan, että manner on täysin veden ympäröimä, kun taas maanosan rajana voi toimia muutakin. Rajanveto mantereen ja saaren välillä on myös kyseenalainen. Yleisesti hyväksytyt maanosat ovat:
- Aasia
- Afrikka
- Australia sekä Oseania
- Etelä-Amerikka
- Etelämanner eli Etelänapamanner eli Antarktis
- Eurooppa
- Pohjois-Amerikka
Näistä erityisesti Euroopan ja Aasian maanosat yhdistetään usein Euraasian mantereeksi. Lisäksi Intia sijaitsee omalla mannerlaatallaan, vaikka kuuluukin Aasiaan. Muitakin alueita sijaitsee mannerlaattojen reunoilla, esimerkiksi Yhdysvaltojen länsirannikko.
Maanosista Aasia on suurin, sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan.
Luokka:Maantiede
ms:Benua
zh-min-nan:Tāi-lio̍k
ko:대륙
ja:大陸
simple:Continent
th:ทวีป
PäiväntasaajaPäiväntasaaja (ekvaattori) on Maan navoista yhtä kaukana sijaitseva ympyrä. Toisin sanoen se on Maan pyörimisakselia vastaan kohtisuora isoympyrä. Koordinaatein ilmaistuna päiväntasaaja määritelmänsä mukaan on nollas ja samalla pisin leveyspiiri. Muut leveyspiirit ovat päiväntasaajan suuntaisia pikkuympyröitä.
Päiväntasaaja on abstrakti käsite, jota ei vastaa mikään maanpiirre. Kevät- ja syyspäiväntasauksien aikana Aurinko on keskipäivällä päiväntasaajalla suoraan pään yläpuolella. Lisäksi päivä on aina samanpituinen eli hieman yli 12 tuntia pitkä. Yöllä tahdet näyttävät jättävän peräänsä puoliympyräjäljen jonka keskusta on eteläisimmässä ja pohjoisimmassa pisteessä horisontissa.
Maan pyörimisliike on nopeinta päiväntasaajalla. Siellä liike suhteessa Maan akseliin on reilut 1650 km/h eli 463 m/s. Ei siis ole syytä huoleen, että sinkoutuisi avaruuteen, vaikka maapallon pyörimisliike yhtäkkiä pysähtyisi - pakonopeus Maan pinnalta on 11 km/s.
Tropiikissa ja ekvaattorilla Vuodenajat poikkeavat huomattavasti vuodenajoista ja lämpötiloista joita esiintyy navoilla. Monilla trooppisilla alueilla ihmiset tuntevat kaksi vuodenaikaa märän ja kuivan mutta useimmissa paikoissa lähellä ekvaattoria on märkää ympäri vuoden vaikkakin vuodenaikojen välillä voi olla eroja riippuen monista tekijöistä kuten etäisyydestä mereen ja korkeudesta meren pinnasta.
Jotkin klimatologit määrittelevät tietyn paikan ilmaston ekvaattoriseksi mieluumminkin kuin pelkästään trooppiseksi jos keskilämpötilat poikkeavat lämpimimmän ja kylmimmän välillä 3 °C (5.4°F) tai vähemmän. Klimatologi Vladimir Köppen asetti alkuperäisesti vuosittaisen lämpötilavaihteluvälin rajaksi 5 °C (9 °F) ekvaattorisille ilmastoille. Hän sijoitti i kirjaimen soveltuvien luokittelunimien jälkeen (Af, Am, Aw tai As) niille ilmastoille jotka täyttivät edellä mainitun lämpötilavaihteluehdon. Tämä lämpötilavaihteluväli muutettiin myöhemmin 3 °C:een jotta termit "ekvaattorinen-" ja "trooppinen ilmasto" olisivat maantieteellisesti saman suuruisemmat alueet.
Maan pinnalla ekvaattori kulkee lähinnä merialueiden läpi. Paikkoja joiden yli ekvaattori kulkee
- São Tomé ja Príncipe - kulkee läpi Ilhéu das Rolas:in, pieni saari tällä rannikolla
- Gabon
- Kongon demokraattinen tasavalta (ent. Zaire)
- Uganda
- Kenia
- Somalia
- Malediivit - ei ehkä osu yhdellekään saarelle
- Pini - pieni saari Sumatran lähellä
- Sumatra
- Lingga toinen pieni saari Sumatran lähellä
- Borneo - Kalimantan
- Sulawesi
- Halmahera
- pienet saaret Hameran itäpuolella
- Gilbertsaaret - nykyään ei osu yhteenkään saareen
- Phoenixsaaret - kulkee läheltä ohi Bakersaaria
- Linesaaret - kulkee läheltä ohi Jarvissaaria
- Galápagossaaret - kulkee läpi Isabelasaarten.
- Ecuador
- Kolumbia
- Brasilia
Luokka:Maantiede
Katso myös
- Lämpöpäiväntasaaja
ms:Garisan Khatulistiwa
zh-min-nan:Chhiah-tō
ja:赤道
th:เส้นศูนย์สูตร
Fernão de Magalhães
Fernão de Magalhães (espanjaksi Fernando de Magallanes, englanniksi Ferdinand Magellan, 1480–27. huhtikuuta 1521) oli portugalilaissyntyinen sotilas ja löytöretkeilijä. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen, joka purjehti länteen Aasiaan, ja ensimmäinen, joka purjehti Tyynellemerelle löytöretkellään maailman ympäri. Vaikka Magalhães kuoli Filippiineillä eikä palannut Eurooppaan, 18 hänen miehistään ja yksi laiva palasivat Espanjaan 1522 retkikunnan kierrettyä maapallon.
Retkikunta löysi matkalla muun muassa Magalhãesinsalmen. He tekivät myös tähtitieteellisiä havaintoja. Retkikunta havaitsi Linnunradan lähigalakseista suuren ja Pienen Magalhãesin pilven, jotka nimettiin Fernão de Magalhãesin mukaan.
Elämä
Magalhães syntyi Sabrosassa tai Portossa, Portugalissa. Hänen isänsä oli kaupungin pormestari. Magalhãesin vanhemmat kuolivat hänen oltuaan kymmenen. Kaksitoistavuotiaana Magalhães pääsi hovipojaksi kuningas Juhana II:n (João II) ja kuningatar Eleonoran hoviin, jonne hänen veljensä oli mennyt jo kaksi vuotta aikaisemmin. Serkkunsa Francisco Serranon opastuksella hän jatkoi opintojaan ja kiinnostui maatieteestä ja astronomiasta. Vuonna 1496 hänestä tuli sotilas.
Magalhães lähti merille ensimmäisen kerran 20-vuotiaana, vuonna 1505 hänet lähetettiin asettamaan Francisco de Almeida Portugalin Intian varakuninkaaksi ja perustamaan sotilas- ja laivastotukikohtia matkan varrelle. Matkallaan hän koki ensimmäisen taistelunsa; Almeidan retkikunta hyökkäsi ja valloitti Kilwan muslimikaupungin nykyisessä Tansaniassa paikallisen hallitsijan kieltäydyttyä alistumasta.
Magalhães purjehti Itä-Intiaan 1506, osana tutkimusmatkaa Maustesaarille (Molukit). Vuonna 1510 hänet ylennettiin kapteeniksi. Saman vuonna hän palasi Portugaliin. Mukanaan hänellä oli ostamansa orja, Enrique, joka oli vangittu luultavasti Sumatralta (tällöin Zamatra), Filippiineiltä tai Molukeilta 12–18 vuoden ikäisenä. Enrique seurasi tästä lähin Magalhãesia hänen tutkimusmatkoilleen ja hänestä tuli mahdollisesti ensimmäinen maailman ympäri purjehtinut ihminen.
Vuonna 1511 Magalhães lähetettiin Marokkoon, missä hän taistelu Azamorin taistelussa 28. elokuuta 1513. Hän haavoi taistelussa maureja vastaan ja ontui tästä lähtien. Magalhãesia syytettiin kuitenkin laittomasta kaupasta islaminuskoisten maurien kanssa. Hän ajautui välirikkoon kuningas Manuel I:n kanssa ja pyysi vapautusta uskollisuudenvalastaan toukokuussa 1514.
Magalhães matkusti Sevillaan syksyllä 1517 ja sieltä Valladolidiin tarjoamaan palveluksiaan Espanjan vielä teini-ikäiselle kuninkaalle, Kaarle I:lle. Hän nai vaikutusvaltaisen perheen tyttären, Beatriz de Barbosan. Suhteidensa avulla hän saavutti vaikutusvaltaa Sevillassa kuninkaaseen ja vaikutusvaltaiseen Burgosin piispaan, Juan Rodriguez de Fonsecaan, joka oli Kristoffer Kolumbuksen vihamies.
Magalhãesilla oli aikaisempiin löytöretkiin perustuva kartta, johon perustuen hän oli päätellyt reitin Maustesaarille. Apunaan hänellä oli astronomi Ruy de Faleiro, toinen portugalilainen pakolainen ja rahoittajanaan alankomaalaisen yhtiön osakas, Christopher de Haro, jolla oli myös erimielisyyksiä Portugalin kuninkaan kanssa. 22. maaliskuuta 1518 Kaarle hyväksyi suunnitelman ja antoi runsaan rahoituksen edullisilla ehdoilla: Magalhães ja Faleiro saisivat kahdenkymmenesosan voitoista ja perintöoikeuden löytämiinsä maihin, por adelantado.
Magalhães ja Faleiro varustivat viisi laivaa: Trinidad (tonniluku 110, miehistö 55), San Antonio (120 t, 60 miestä), Concepcion (90 t, 45), Victoria (85 t, 42) ja Santiago (75 t, 32).
Magalhãesin retki
1518
Elokuun 10. päivänä vuonna 1519 viisi laivaa ja 270 miestä lähti Sevillasta Guadalquiviria pitkin retkelle, josta oli tuleva eräs historian kuuluisimmista. Matkalla oli mukana Antonio Pigafetta, vicenzalainen navigaattori, joka oli maksanut suuren summan rahaa päästäkseen mukaan. Hän piti tarkkaa päiväkirjaa ja dokumentoi matkan kulun. Joen suulla he joutuivat odottamaan viisi viikkoa ennen lähtöään Sanlúcar de Barramedasta 20. syyskuuta.
Manuel I määräsi Portugalin laivaston pysäyttämään Magalhãesin laivaston, mutta hän vältti portugalilaiset ja purjehti Kanariansaarten kautta Kap Verdeen, mistä kurssi otettiin Cape St. Augustineen Brasiliassa. 6. joulukuuta miehistö näki Brasilian rannikon. Retkikunta vältteli portugalilaisten siirtomaata ja ankkuroi 13. joulukuuta Rio de Janeiroon, jossa laivasto täydensi varastojaan. Sieltä retkikunta jatkoi pitkin Etelä-Amerikan rannikkoa etsien salmea, jonka Magalhães uskoi vievän Maustesaarille. Laivasto saavutti Río de la Platan 10. tammikuuta 1520. Oli jo myöhäinen vuodenaika ja myrskyt iskivät kun laivasto oli vielä Argentiinan rannikolla.
Magalhães päätti viettää talven Patagoniassa. Miehistö perusti asuinpaikan, jolla annettiin nimeksi Puerto San Julian. 31. maaliskuuta syttyi kapina kolmen laivan kapteenin johdolla. Miehistö pysyi kuitenkin uskollisena, ja kapteenit Quesada ja Mendoza teloitettiin ja kapteeni Cartagena ja pappi hylättiin rannikolle.
Matka jatkui 24. elokuuta. Magalhães oli tyytymätön matkan etenemiseen ja päätti lähteä sää vielä tuottaessa ongelmia. Santiago, joka lähetettiin tiedustelemaan pitkin rannikkoa haaksirikkoutui myrskyssä, mutta kaikki sen miehistöstä selviytyivät. Laivasto odotti vielä muutaman viikon ennen matkan jatkamista.
52° eteläisellä pituuspiirillä 21. lokakuuta 1520 laivasto saavutti Cape Virgenesin, Etelä-Amerikan kaakkoisimman pisteen. Magalhães päätteli löytäneensä salmen, koska vesi oli suolaista ja meri ulottui syvälle sisämaahan. Laivasto aloitti matkan 600 km pituisen salmen läpi, jolle annettiin nimi Estreito (Canal) de Todos los Santos, koska pyhäinpäivä sattui purjehduksen aikana (nyk. Magalhãesinsalmi).
Magalhães määräsi Concepcionin ja San Antonion tutkimaan reittiä, mutta jälkimmäinen alus karkasi ja palasi Espanjaan kapteeni Gomezin johdolla. 28. marraskuuta kolme jäljellä ollutta laivaa saapuivat eteläiselle Tyynellemerelle. Merelle annettiin nimi Mar Pacifico sen rauhallisuuden vuoksi.
Purjehtien luoteeseen retkikunta saavutti päiväntasaajan 13. helmikuuta 1521. He purjehtivat 98 päivää näkemättä maata; ruoka loppui ja lähes kaikki vesi. Miehistö söi sahanpurua ja rottia nälkäänsä. Viimein 6. maaliskuuta he saavuttivat Guamin Mariaaneilla. Eripura alkuasukkaiden kanssa esti varastojen täyden täydentämisen ja matka jatkui. 16. maaliskuuta saatiin näkyviin Homonhonin saari Filippiineillä. Retkikunnassa oli enää 150 miestä jäljellä. Magalhães ei pystynyt kommunikoimaan alkuasukkaiden kanssa, koska hänen tulkkinsa Enrique ei ymmärtänyt heidän kieltään.
Toisella saarella puhuttiin malaijikieltä ja Magalhãesin vaihtoi lahjoja Limasawan hinduruhtinas (rajah) Kolambun kanssa, joka opasti hänet Cebulle. Cebun rajah Humabon oli ystävällinen ja suostui jopa kääntymään kristinuskoon. Magalhãesin tykit ja varsijouset tekivät vaikutuksen Humaboniin. Magalhães päätti näyttää voimaa tehdäkseen uudesta liittolaisestaan Espanjan kuninkaan uskollisen alamaisen ja naapuriheimojen valtiaan.
Magalhãesin kuolema
Retkikunta päätti alistaa Mactansaaren päällikön, Lapu-Lapun. Pigafettan mukaan Lapu-Lapulla oli ainakin 1500 soturia, joita vastaan Magalhães varusti 48 haarniskoitua miestä. Hyökkäys kuitenkin epäonnistui, kun laivat eivät päässeet riutan vuoksi tykinkantaman päähän ja miehistö laukaisi muskettinsa liian pitkän matkan päästä. Magalhães ja kahdeksan miehistön jäsentä surmattiin taistelussa 27. huhtikuuta 1521.
Magalhãesin kuoleman jälkeen hänen orjansa Enrique oli lain mukaan vapaa, mutta retkikunnan johtajaksi noussut Duarte Barbosa ei suostunut vapauttamaan häntä. Hänet lähettiin uudelleen Cebulle Hamubonin luo, jonka kanssa hän teki salaliiton. Hamubon kutsui espanjalaiset juhlaan, jossa hän surmasi 30 miestä.
Menetysten jälkeen miehiä oli liian vähän purjehtimaan kolmea laivaa, joten Concepcion hylättiin ja poltettiin 2. toukokuuta 1521. Jäljelle jääneet kaksi laivaa purjehtivat länteen Palawania kohti. Saari jätettiin 21. kesäkuuta ja matka jatkui kohti Bruneita Borneolla. Bruneilla matka pysähtyi 35 päiväksi. Pigafetta kertoi Rajah Siripadan hovin ylellisyyksistä ja keksinnöistä, jotka olivat vielä harvinaisia Euroopassa, kuten posliini ja silmälasit.
Laivat saapuivat viimein Molukeille (Maustesaarille) 6. marraskuuta 1521, jolloin 115 miestä oli jäljellä. He onnistuivat tekemään kauppoja Tidoren sulttaanin, portugalilaisten liittolaisen Ternaten sulttaanin kilpailijan, kanssa.
Kaksi laivaa lastattuina kallisarvoisilla mausteilla aloittivat matkan kohti Espanjaa purjehtien länteen. Lähdettäessä Molukeilta, huomattiin Trinidadin vuotavan. Vuotoa ei saatu paikattua ja laiva olisi vaatinut suurta korjaustyötä. Jäljelle jäänyt miehistö ei mahtunut pienempään Victoriaankaan. Osa miehistä päätti purjehtia länteen Victoriassa. Muutamia viikkoja myöhemmin Trinidad yritti palata Molukeilta Tyynenmeren reittiä. Portugalilaiset kuitenkin valloittivat laivan ja se tuhoutui lopulta myrskyssä ankkurissa Portugalin lipun alla.
Victoria lähti purjehdukselle Intian valtameren kautta kotiin 21. joulukuuta 1521. 6. toukokuuta 1522 se ohitti Juan Sebastián de Elcanon alaisuudessa Hyväntoivonniemen. Ruokavaroina oli jäljellä vain riisiä. Kaksikymmentä merimiestä kuoli nälkään ennen Elcanon saavutettua Kap Verden, Portugalin omistuksen. Hän hylkäsi 13 miestä saarelle 9. heinäkuuta pelätessään 26 tonnin maustelastin menetystä (neilikoita ja kanelia).
6. syyskuuta 1522 Victoria saapui Juan Sebastián de Elcanon komentamana Espanjaan lähes tasan kolme vuotta lähdön jälkeen. Retki jäi jopa hiukan voitolliseksi, mutta miehistö ei saanut täyttä palkkaansa. Vain 18 miestä pääsi Victorian mukana Sevillaan. Neljä miestä Trinidadin 55:sta alkuperäisestä palasi Espanjaan 1525.
Magalhães, Fernão de
ms:Ferdinand Magellan
ko:페르디난드 마젤란
ja:フェルディナンド・マゼラン
simple:Ferdinand Magellan
Mariaanien hauta
Mariaanien hauta (englanniksi The Mariana Trench) on maailman syvin kohta, jonka japanilainen tutkimusalus Takuyon mittasi vuonna 1984 sijaitsevan 10 924 metriä merenpinnan alapuolella. Se on paikannettavissa Yhdysvaltoihin kuuluvan Guamin saaren tuntumasta Tyynenmeren luoteisosassa.
Mariaanien hauta sijaitsee mannerlaattojen reuna-alueella. Paikkaa tutki ensimmäisenä brittiläinen tutkimusalus Challenger II vuonna 1951, mistä syvin kohta on saanut nimensä Challengerin syvänne. Tämän jälkeen monet alukset ovat tutkineet syvännettä ja päätyneet eri syvyyslukemiin. Vuonna 1960 amerikkalainen tutkimusalus Trieste saavutti syvänteen pohjan ja ilmoitti lukemaksi 11 521 metriä.
Luokka:Meret
ja:マリアナ海溝
Celsiusaste
Celsiusaste (tunnus °C) on lämpötilan yksikkö, joka on nimetty ruotsalaisen astronomin Anders Celsiuksen (1701—1744) mukaan. Hän ehdotti asteikon käyttöönottoa vuonna 1742. Celsius-asteikko suunniteltiin siten, että veden jäätymispiste on sadassa asteessa ja kiehumispiste nollassa asteessa normaalipaineessa. Myöhemmin asteikko käännettiin ympäri. Celsiusaste on lämpötilan SI-järjestelmän mukainen johdannaisyksikkö.
Aiheesta muualla
- [http://www.chemie.fu-berlin.de/chemistry/general/units_en.html#temp Lämpotilayksiköiden muuntolaskuri] (englanniksi)
- [http://koti.mbnet.fi/loge/linkit/temp.htm Lämpotilayksiköiden muuntolaskuri] (suomeksi)
Luokka:lämpötilayksiköt
ko:섭씨 온도
ja:セルシウス度
El NiñoEl Niño on merivirran ajoittainen muuttuminen Tyynellä merellä. Ilmiö aiheuttaa kalasaaliitten vähenemistä
ja muutoksia säässä. Normaali merivirran vaihe on La Niña ja joko ilmiötä kutsutaan englanninkielisellä lyhenteellä ENSO (El Niño - Southern Oscillation, El Niño-
eteläinen värähtely).
El Niño ja La Niña ovat laaja-alaisia sääilmiöitä, joiden keskeisin ominaisuus on suuri lämpötilan vaihtelu trooppisella Tyynellämerellä.
Ilmiöillä on laajoja vaikutuksia koko maapallon säähän, ja niiden mahdollista osuutta ilmaston lämpenemisessä tutkitaan. Ne vaikuttavat merkittävästi myös Tyynenmeren rannikoiden elinkeinoihin, erityisesti kalastukseen.
Historia
El Niñon havaitsivat ensimmäisinä Perun ja Ecuadorin kalastajat, kun Tyynenmeren rannikolle tuli poikkeuksellisen lämmintä vettä. El Niño tarkoittaa tilannetta, jossa ilmanpaine nousee Tyynenmeren länsiosassa, pasaatituulet laantuvat, ja siitä seuraa meren pintaveden lämpeneminen Tyynenmeren itäosassa päiväntasaajan tienoilla. Lämpeneminen ilmenee 2 - 7 vuoden jaksoissa (tavallisimpia ovat 3 - 4 vuoden jaksot), ja kukin lämmin kausi kestää vuoden tai puolitoista. Lämmintä jaksoa seuraa toisinaan kylmä jakso, josta käytetään nimeä La Niña.
El Niño on ilmennyt muun muassa vuosina 1986-1987, 1991-1992, 1993, 1994 ja 1997-1998. Loppuvuonna 1997 lämpeneminen oli erityisen voimakasta. Kylmä jakso La Niña havaittiin suhteellisen heikkona vuosina 1995-1996 ja erityisen vahvana joulukuussa 1998.
Nimi
Nimitys El Niño tulee espanjankielisestä Jeesus-lasta tarkoittavasta sanasta. Sääilmiö sai tämän nimen, koska meriveden lämpenemiset usein havaittiin joulun aikoihin. La Niña puolestaan tarkoittaa "pikku tyttö". Toisinaan tästä ilmiöstä käytetään myös nimityksiä El Viejo tai anti-El Niño.
El Niñon vaikutukset
Kun El Niño ei ole käynnissä, Tyynenmeren pasaatituulet puhaltavat trooppisen meren poikki idästä länteen. Tuulet painavat lämmintä pintavettä meren länsiosaan, ja meren pinta on Indonesiassa noin puoli metriä korkeammalla kuin Etelä-Amerikan rannikolla. Itäisellä Tyynellämerellä nousee syvältä pintaan viileätä ja ravinteikasta vettä. Tämä kasvattaa alueen kalapopulaatioita, jotka puolestaan ovat tärkeä ravinnonlähde sekä ihmisille että merilinnuille. Meren pintalämpötila Etelä-Amerikan rannikolla on noin kahdeksan astetta alempi kuin Tyynenmeren länsiosassa. Sadetta on runsaasti läntisellä lämpimällä alueella, ja itäisellä Tyynellämerellä on suhteellisen kuivaa.
El Niñon aikana pasaatituulet laantuvat. Tämä johtaa meren pintalämpötilojen laskuun Tyynenmeren länsiosassa ja vastaavasti lämpötilojen nousuun Tyynenmeren itäosassa. Samalla ravinteikkaan veden ylösvirtaus Etelä-Amerikan rannikolla heikkenee, millä puolestaan on laaja vaikutus alueen ravintoketjuihin. Tyynenmeren päällä olevan suuren lämpimän ilmamassan jääminen tavallista idemmäksi aiheuttaa muutoksia säähän myös koko muulla maapallolla.
El Niñon muita tunnettuja vaikutuksia ovat muun muassa sateiden lisääntyminen Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, mikä on toisinaan aiheuttanut tuhoisia tulvia. El Niño on myös aiheuttanut kuivuutta läntisen Tyynenmeren maissa, mikä puolestaan on ollut osatekijänä laajoissa pensastopaloissa Australiassa.
Muita merivirtojen vaihteluita
- NAO (North Altantic Oscillation) Pohjois-Atlantin värähtely, Golfvirta, vaikuttaa Euroopan säähän
- Muuttaa talvisäätä: positiivinen NAO ohjaa matalapaineita Pohjois-Eurooppaan etelän (Välimeren) sijasta
- NAO vahva: enemmän sateita ja voimakkaampia myrskyjä pohjoisessa ja normaalia Välimeren maissa
- NAO vahva: sateita USA:n itärannikolla, kuivaa Grönlannissa
- NPO (North Pacific Oscillation), Pohjoisella Tyynellämerellä
- SO - Southern Oscillation, Eteläisellä Tyynellämerellä
- PDO Pacific Decadal oscillation (trooppisella Tyynellämerellä) 20-30v
Linkit
- [http://www.pmel.noaa.gov/tao/elnino/el-nino-story.html NOAA:n El Niñoa esittelevä sivusto]
Luokka:Ilmasto
ja:エルニーニョ
Tasmaninmeri
Tasmaninmeri on Tyynenmeren reunameri Tasmanian, Australian ja Uuden-Seelannin välillä. Sen syvin kohta on Itä-Australian allas, joka vajoaa syvimmillään 5 944 metrin syvyyteen.
Luokka:Meret
ko:태즈먼 해
Ohotanmeri
Ohotanmeri (venäjän nimestä Ohotskoje more, japaniksi オホーツク海, Ohotsukukai) on osa läntistä Tyyntä valtamerta. Meren itärajat ovat Kamtšatkan niemimaa ja Kuriilit, eteläisenä rajana Hokkaidon ja Sahalinin saaret, ja läntisenä rajana Venäjän kauko-itään kuuluvat Habarovskin aluepiiri ja Magadanin alue. Meren pinta-ala on 1 390 000 km² ja keskisyvyys 973 m. Syvin kohta on 3 365 m. Suurin osa Ohotanmerestä, lukuun ottamatta Kuriilien ympäristöä, jäätyy talven ajaksi.
Ohotanmeren rannalla sijaitsevia kaupunkeja:
- Palana, Venäjä, (Korjakia)
- Magadan, Venäjä
- Ohotsk, Venäjä
- Oktjabarski, Venäjä
- Južno Sahalinsk, Venäjä
- Abashiri, Japani
- Monbetsu, Japani
- Wakkanai, Japani
Luokka:Meret
ko:오호츠크 해
ja:オホーツク海
KalifornianlahtiKalifornianlahti on merialue, joka erottaa Kalifornian niemimaan muusta Meksikosta. Sen rannikolla sijaitsee neljä Meksikon osavaltiota: Baja California, Baja California Sur, Sonora ja Sinaloa. Kalifornianlahtea kutsutaan joskus myös Cortésinmereksi (Mar de Cortés).
Luokka:Meret
ko:코르테스 해
ja:カリフォルニア湾
Luokka:MeretMeriin liittyviä artikkeleita.
Luokka:Maantiede
Luokka:Meritiede Kategorie:Felsen in BayernKategorie:Sehenswürdigkeit (Bayern)
tekst metal cheap london hotels wakacje gry sportowe
|
|
|
|
