:: wikimiki.org ::
| Udmurtia |
UdmurtiaUdmurtia on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Koillis-Euroopassa Kama- ja Vjatka-jokien välissä. Udmurtia rajoittuu idässä Permin aluepiiriin, kaakossa Baškiriaan, etelässä Tatarstaniin sekä lännessä ja pohjoisessa Kirovin alueeseen.
Maantiede
Udmurtia on pääasiassa kumpuilevaa tasankoa, jonka pohjoisosat kuuluvat Ylisen Kaman ylänköön, jossa sijaitsee maan korkein kohta, 330 m mpy. Eteläosa on jonkin verran alavampaa ja maan länsiosassa on soista alankoa.
Suurin joki on Kama, joka saa alkunsa Udmurtian pohjoisosasta ja virtaa maan kaakkoisosan kautta. Muita isoja jokia ovat Siva, Iž, Tšeptsa ja Kilmez. Maan itärajalle ulottuu Votkinskin tekojärvi.
Udmurtiassa vallitsee lauhkea mannerilmasto, kylmine talvineen ja lämpimine kesineen. Tammikuun keskilämpötila vaihtelee maan pohjoisosan -15,5 ˚C:sta eteläosan -14,2 ˚C:een. Heinäkuun keskilämpötila puolestaan vaihtelee maan pohjoisosan 17,5 ˚C:sta eteläosan 19 ˚C:een. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 400 – 600 mm.
Udmurtian pinta-alasta 46 % on metsien peitossa, josta noin puolet on havumetsää ja puolet sekametsää. Yleisimmät puulajit ovat kuusi, mänty, koivu, haapa ja lehmus. Metsien ohella on laajoja turvesoita sekä jonkin verran myös aroa.
Udmurtian metsille tyypillisiä eläimiä ovat kettu, mäyrä, susi, orava, jänis, näätä ja kärppä sekä pyyt, teeri ja muut metsäkanalinnut. Piisami on myös sopeutunut alueen oloihin ja majaville on perustettu suojelualueita. Udmurtian yleisimmät jokikalat ovat ruutana, ahvenet, suutari, säyne ja made.
Väestö
Udmurtian väkiluku on 1 608 017 (2003). Väentiheys on 38,2 as/km². Väestön keski-ikä on 35,3 vuotta. Pääkaupungissa Iževskissä (udm. Ižkar) on 653 000 asukasta eli noin 40 % maan väestöstä. Pääkaupungin lisäksi maassa on 5 muuta kaupunkia, joista suurimmat ovat Sarapul (107 500 as.), Glazov (udm. Glazkar, 106 000 as.), Votkinsk (udm. Votkakar, 102 000 as.) ja Možga (48 500 as.). Tasavallan väestöstä asuu kaupungeissa 69,9 % ja maaseudulla 30,1 %. Väestöstä on työikäisiä 57,1 %, alle työikäisiä 25,2 % ja eläkeläisiä 17,7 %.
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan tasavallan alueella asuu 90 eri kansallisuutta olevia ihmisiä. Niistä alkuperäisasukkaita udmurtteja on 30,9 %, venäläisiä 58,9 %, tataareja 6,9 %, ukrainalaisia 0,9 %, mareja 0,6 %, baškiireja 0,3 %, valkovenäläisiä 0,2 %, tšuvasseja 0,2 %, saksalaisia 0,2 % ja muita 0,9 %. Vielä vuonna 1963 udmurtien osuus väestöstä oli 52 %. Maailman kaikista udmurteista asuu Udmurtiassa 67 %.
Hallinnollinen jako
Pääartikkeli Udmurtian hallinnollinen jako
Udmurtia on jaettu hallinnollisesti 25 piiriin ja 5 kaupunkialueeseen.
Politiikka
Korkeinta valtaa Udmurtiassa käyttää presidentti, joka johtaa myös hallitusta. Udmurtian ensimmäiset presidentinvaalit pidettiin 15. lokakuuta 2000, jolloin presidentiksi valittiin parlamentin (Gossovet) puheenjohtaja Volkov Aleksandr. Volkov sai 37,8 % äänistä (Udmurtian lakien mukaan voittoon riittää 25 %). Volkovin virkakausi alkoi 3. marraskuuta samana vuonna. Muut hyvin menestyneet ehdokkaat olivat parlamentin varapuheenjohtaja Pavel Vershinin (23,9 %) ja silloinen pääministeri Nikolai Ganza (12,4 %). Presidentin virkakausi on viisi vuotta. Presidentti valittiin vuonna 2000 suoralla kansanvaalilla. Vuodesta 2005 lähtien Venäjän federaation presidentti käytännössä valitsee Udmurtian presidentin. Nimityksen pitää tosin tulla hyväksytyksi Udmurtian parlamentissa.
Udmurtian parlamentissa (Gossovet) on 100 jäsentä, jotka valitaan joka viides vuosi.
Udmurtian perustuslaki hyväksyttiin 7. joulukuuta 1994.
Talous
Tasavallan alueella on monia luonnonrikkauksia, joista merkittävimmät ovat öljy ja metsä (46 % pinta-alasta on metsää). Tunnetut öljyvarat ovat noin 380 miljoonaa tonnia. Suurimmat öljykentät ovat Tšutyrin-Kiengop ja Miškin. Kaikkiaan Udmurtian alueella on 113 öljykenttää. Öljyä tuotetaan vuosittain 7-8 miljoonaa tonnia, josta 96 % myydään Venäjän muille alueille ja ulkomaille. Udmurtiasta saadaan myös erilaisia metalleja, kivihiiltä, turvetta ja rakennusaineteollisuuden raaka-aineita (kvartsia ja kalkkikiveä).
Udmurtian pääteollisuudenalat ovat raskasmetalli- ja koneteollisuus (38 % koko teollisuustuotannosta) sekä polttoaine- (23 %), elintarvike- (11 %) ja elektroniikkateollisuus (7 %). Teollisuus tuottaa mm. moottoripyöriä, henkilöautoja, aseita, urheiluaseita, öljyteollisuuden tarvikkeita, metallityövälineitä, radioita, junan vetureita ja metsäteollisuuden tuotteita. Teollisuus tuottaa 45 % tasavallan BKT:sta.
Vuonna 1999 maanviljelysalueet muodostivat 45 % koko tasavallan pinta-alasta. Maanviljelys on keskittynyt maidon, lihan, viljan (ruis, ohra, kaura, tattari), perunoiden, vihannesten ja pellavan tuotantoon ja mehiläistenhoitoon. Vuonna 1999 Udmurtian maatalous tuotti 121,2 milj. tonnia (elopaino) naudan- ja kanan lihaa, 584,4 milj. litraa maitoa, 552,1 miljardia kananmunaa, 478,2 milj. tonnia viljaa, 685,1 milj. tonnia perunaa ja 202,7 milj. tonnia vihanneksia.
Udmurtian ulkomaankauppa oli vuonna 1999 noin 609 milj. USD, josta viennin osuus oli 480,2 milj. ja tuonnin 128,8 milj. Tärkeimmät vientituotteet olivat öljy (44 %), koneet ja laitteet (40 %), metallit (7 %). Tärkeimmät tuontitavarat puolestaan olivat koneet ja laitteet (78 %), petrokemian tuotteet (12 %) ja elintarvikkeet (4 %). Merkittävimmät vientimaat vuonna 1999 olivat Hollanti, Kreikka, USA, Ranska ja Puola. Merkittävimpiä tuontimaita puolestaan olivat Saksa, Ukraina, USA, Tšekki ja Ruotsi. Suomen ja Udmurtian välinen kauppa ei ole kovin suurta. Udmurtia vie Suomeen lähinnä puuta ja Suomesta tuodaan kivennäistuotteita, koneita ja laitteita sekä petrokemiantuotteita.
Tasavallalla on kehittynyt liikenneinfrastruktuuri. Vuoden 1999 lopulla maanteitä oli 9 400 km ja rautateitä 878 km. Maanteistä on päällystettyjä 4 469 km ja rautateistä on sähköistetty noin 504 km. Laivaliikenteelle sopivaa jokiväylää on 178 km ja tärkeimmät jokisatamat ovat Sarapul ja Kambarka. Iževskissä ja Sarapulissa on lentokentät. Alueen läpi kulkee 11 kaasuputkea ja 5 öljyputkea, joista suurimmat ovat Minnbajevo-Izhkar ja Siperia-Keskusta. Telekommunikaatiota kehitetään koko ajan. NMT 450- ja GSM-900 verkot ovat melko kehittyneet. Pääkaupungissa toimii Bees Line, joka tarjoaa matkapuhelinpalveluja.
Kulttuuri
Uskonto
Udmurtia on monikansallinen alue, missä on edustettuna 21 uskontoa. Maassa on 161 uskonnollista järjestöä, joista 121 on rekisteröity laillisesti. Suurin uskontokunta on Moskovan patriarkaatin alainen Venäjän ortodoksikirkko. Ortodokseilla on 80 seurakuntaa, 2 nunnaluostaria ja 1 munkkiluostari sekä oma uskonnollinen koulu. Lisäksi julkaistaan sanomalehteä ”Ortodoksinen Udmurtia”. Ortodoksiseurakunnissa on yhteensä 55 kirkkoa, 15 rukoushuonetta ja 2 kappelia. Udmurtiassa on myös 2 vanhauskoisten seurakuntaa, joilla molemmilla on kirkko.
Protestanttisuus on maan toiseksi suurin uskontokunta. Sen leviäminen Udmurtiaan alkoi 1800-luvulla. Nyt maassa on 47 eri protestanttisten uskontokuntien yhteisöä. Suurimmat protestanttiset uskontokunnat ovat helluntailaisuus, baptismi ja karismaattisuus. Protestantit julkaisevat lehteä ”Usko ja Elämä”.
Muslimiyhteisö muodostaa alle 10 % kaikista toimivista yhteisöistä. Maassa olevien 14 muslimiryhmän johdossa Udmurtian Muslimien Hengellisen Johtajuuden, jota johtaa Muffi Gabdulla Mukhametšin. Udmurtiaan on rakennettu useita moskeijoita 1990-luvun aikana, mm. Iževskiin ja Sarapuliin. Iževskissä toimii myös muslimikoulu, jossa opetetaan koraania ja arabiaa.
Kiinnostus läntisiin ja itäisiin uskontoihin ja filosofioihin on kasvamassa nopeasti. Esimerkiksi Iževskissä toimii Hare Krišna liike.
Ennen kristinuskoon käännyttämistä udmurteilla oli oma uskonto, josta on säilynyt jälkiä udmurtien kulttuuriin, myytteihin, legendoihin ja satuihin. Joissakin udmurtikylissä uskonnolliset rakennukset ja -paikat ovat säilyneet nykyaikaan asti. Myös osa vanhoista juhlapyhistä on säilynyt. Udmurtian uskonnon historia kuvastuu elokuvasta "Alangasarin varjo", joka julkistettiin Udmurtian elokuvajuhlilla 1994.
Koulutus
Udmurtian merkittävimmät oppilaitokset ovat Udmurtian valtion yliopisto (Iževskissä), Iževskin teknillinen yliopisto ja Iževskin lääketieteellinen akatemia.
Historia
Yksi ensimmäisistä lähteistä, joissa udmurtit mainitaan, ovat arabialaiset kirjoitukset 1100-luvulta. Venäläiset lähteet mainitsevat udmurtit nimeltä ensimmäistä kertaa 1300-luvulla, tosin he käyttävät heistä nimeä ”Aran”. Termiä ”Permit” käytettiin useista eri suomalais-ugrilaisista kansoista, mukaan lukien udmurtit. Venäläiset lähteet mainitsevat heidät ensimmäistä kertaa udmurteiksi vuonna 1770. Venäläiset käyttivät heistä myöhemmin myös nimeä votjakit.
Udmurtiassa on ollut ihmisasutusta mesoliittiselta kivikaudelta (8000 - 4000 vuotta) lähtien. Udmurtit ovat läheistä sukua komeille. Nämä kaksi kansaa muodostavat suomalais-ugrilaisten kielten permiläisen ryhmän. Kantapermiläisen kansan asuinpaikat sijaitsivat suunnilleen nykyisen Udmurtian seudulla sekä sen länsi- ja eteläpuolella. Kantapermiläinen kansa jakaantui kahtia, kun komien esi-isät alkoivat muuttaa pohjoiseen 700-luvulla. Syynä tähän kantapermiläisten liikehdintään oli bolgaarien saapuminen Volgan keskijuoksulle. Bolgaarit (tšuvašien esi-isät) perustivat Volgan alueelle Bolgarian valtion jonka vallan alle udmurtitkin joutuivat. Tältä ajalta on muistona udmurtin kielen tšuvassilaisvaikutus. Mongolit ja tataarit valloittivat Udmurtian alueen 1200-luvulla ja se tuli kuulumaan mongolien Kultaisen Ordan valtakuntaan. Venäläisiä alkoi muuttaa Novgorodin valtion alueelta 1200-luvulla udmurtien luoteisille asuinalueille, nykyisen Kirovin alueelle, jonne he perustivat Vjatkan tasavallan. Vjatka joutui Moskovan vallan alle vuonna 1489. Suurin osa udmurtien asuinalueista kuului kuitenkin Kultaisen Ordan hajoamisen jälkeen syntyneeseen Kazanin kaanikuntaan.
Venäjä valloitti Kazanin kaanikunnan 1552 ja niinpä udmurtitkin joutuivat Venäjän vallan alle. Udmurtit liittoutuivat sukulaiskansansa marien kanssa ja nousivat kapinaan Venäjää vastaa 1553. Venäläiset saivat kukistettua kapinan vasta 1557. Vuodesta 1587 lähtien Udmurtia tuli kuulumaan suoraan Moskovan vallan alaisuuteen ja tämä järjestely jatkui 1700-luvulle asti. Venäläiset perustivat Vjatkaan piispanistuimen 1636, mutta udmurtien käännyttäminen kristinuskoon aloitettiin varsinaisesti vasta 1740-luvulla. Väkivaltainen kristinuskoon käännyttäminen ja aikaisemmat naapurikansojen valloitukset aiheuttivat sen että udmurtit muuttivat alkuperäisen asuinalueensa länsi- ja eteläosista asuinalueensa pohjoisosaan. Kristinuskoon käännyttäminen oli kuitenkin hidasta ja niinpä vielä 1800-luvun lopulla oli kymmeniätuhansia kristinuskoon kastamattomia udmurteja.
Venäjän vallankumouksen jälkeen Udmurtiasta tuli osa Neuvostoliittoa. Udmurtian alueelle perustettiin 4.11.1920 Votjakkien autonominen piirikunta. Sen nimi muutettiin Udmurtien autonomiseksi piirikunnaksi 1.1.1932 ja 28.12.1934 se korotettiin Udmurtian Autonomiseksi Sosialistiseksi Neuvostotasavallaksi. Udmurtian teollisuuden pohja luotiin 1930-luvulla, jolloin siitä kehittyi merkittävä teräs- ja sotatarviketeollisuuden keskus. Toisen maailmansodan aikana Udmurtiaan siirrettiin tehtaita mm. Moskovasta, Ukrainasta ja Stalingradista. Neuvostoliiton hajottua 1991 Udmurtia antoi suvenerisuusjulistuksen ja muutti nimensä Udmurtian tasavallaksi, mutta jäi edelleen osaksi Venäjän federaatiota. Neuvostoliiton aikana Udmurtia oli sotateollisuuden vuoksi suljettu alue. Nyt suhteita ulkomaihin, mm. Suomeen luodaan vilkkaasti. Udmurtian valtiolliset symbolit otettiin käyttöön 1990-luvulla: lippu 1993 sekä vaakuna ja kansallishymni 1994.
Linkkejä
- [http://www.udmurt.ru Udmurtian tasavallan virallinen kotisivu] (englanniksi ja venäjäksi).
- [http://www.udmgossovet.ru Udmurtian valtioneuvoston virallinen kotisivu] (venäjäksi).
- [http://odur.let.rug.nl/~bergmann/russia/regions/rus18ud.htm Udmurtian kartta] (englanniksi).
- [http://www.udsu.ru Udmurtian valtion yliopiston virallinen kotisivu] (englannksi ja venäjäksi).
- [http://www.igma.ru Iževskin Lääketieteellisen Akatemian virallinen kotisivu] (englanniksi ja venäjäksi).
- [http://www.istu.ru Iževskin Teknillisen Yliopiston virallinen kotisivu] (venäjäksi).
Luokka:Venäjän tasavallat
Luokka:Udmurtia
ko:우드무르트 공화국
ja:ウドムルト共和国
Venäjä
Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.
Historia
Pääartikkeli: Venäjän historia
Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio.
Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917.
Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.
Politiikka
Pääartikkeli: Venäjän politiikka
Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy.
Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli
liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon,
valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli
duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.
Ihmisoikeusrikokset
Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.
Venäjän federaation subjektit
Pääartikkeli: Venäjän osat
Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön.
Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.
Maantiede
Pääartikkeli Venäjän maantiede
Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m.
Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj.
Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista
Venäjän alueet
Tasavallat
Luettelo Venäjän kaupungeista
Luettelo Venäjän kaupungeista
#Adygeia (Адыгея)
#Altai (Алтай)
#Baškortostan, Baškiria (Башкортостан)
#Burjatia (Бурятия)
#Dagestan (Дагестан)
#Ingušia (Ингушская)
#Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская)
#Kalmukia (Калмыкия)
#Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия)
#Karjala (Карелия)
#Komi (Коми)
#Mari (Марий-Эл)
#Mordva (Мордовия)
#Saha (Jakutia) (Саха (Якутия))
#Pohjois-Ossetia (Северная Осетия)
#Tatarstan (Tataria) (Татарстан)
#Tuva (Тува)
#Udmurtia (Удмуртия)
#Hakassia (Хакасия)
#Tšetšenia (Чечня)
#Tšuvassia (Чувашия)
Aluepiirit
- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)
Alueet
Liittovaltion kaupungit
- Moskova
- Pietari
Autonominen alue
- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)
Autonomiset piirikunnat
- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)
Talous
Pääartikkeli Venäjän talous
Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja.
Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%.
Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde.
Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.
Väestö
Pääartikkeli: Venäjän väestö
Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa,
vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua.
Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit.
Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.
Kulttuuri
Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan.
Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua.
Katso myös venäläinen keittiö.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| 1. tammikuuta & 2. tammikuuta | uusivuosi | Новый год | valtiollinen juhlapäivä |
| 7. tammikuuta | ortodoksinen joulu | Рождество | valtiollinen juhlapäivä |
| 23. helmikuuta | isänmaan puolustajan päivä | День защитника отечества | valtiollinen juhlapäivä |
| 8. maaliskuuta | kansainvälinen naistenpäivä | Международный женский день | valtiollinen juhlapäivä |
| 1. & 2. toukokuuta | kevään ja työn juhla | Праздник весны и труда | valtiollinen juhlapäivä |
| 9. toukokuuta | voitonpäivä | День Победы | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. kesäkuuta | Venäjän Federaation kansallispäivä | День независимости | valtiollinen juhlapäivä |
| 4. marraskuuta | kansallisen yhtenäisyyden päivä | | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. joulukuuta | perustuslain päivä | День конституции | valtiollinen juhlapäivä |
Aiheesta muualla
- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
-
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
als:Russland
roa-rup:Rusii
ms:Russia
zh-min-nan:Lō·-se-a
ko:러시아
ja:ロシア
simple:Russia
th:สหพันธรัฐรัสเซีย
EurooppaEurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa.
Aasian
Etymologia
Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).
Historia
Katso pääartikkeli Euroopan historia.
Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.
Euroopan määritelmä
Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.
Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio.
Vatikaanivaltio
Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):
Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä.
2004
Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä
Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa.
Luokka:Mantereet
Luokka:Eurooppa
als:Europa
roa-rup:Evropa
ms:Eropah
zh-min-nan:Europa
ko:유럽
ja:ヨーロッパ
simple:Europe
th:ทวีปยุโรป
Kama
Kama (venäjäksi река́ Ка́ма (reka Kama), tataariksi Çulman) on yksi suurimmista Volgan sivuojoista Itä-Euroopassa Venäjällä.
Kama saa alkunsa Udmurtian pohjoisimmasta osasta, josta se virtaa aluksi pohjoiseen Kirovin alueelle, kääntyy sitten itään, virtaa Permin Komin halki Permin alueelle ja kääntyy etelään. Sitten se virtaa Udmurtian kaakkoisosan halki Baškirian rajalle ja virtaa rajaa seuraillen lounaaseen Tatarstanin puolelle. Tatarstanin halki virrattuaan se laskee Volgaan Tatarstanin länsiosassa.
Suurimmat sivujoet ovat Vjatka ja Belaja. Joessa on suuria voimalaitoksia ja tekojärviä, joista suurimmat Kaman tekojärvi ja Votkinskin tekojärvi. Kama on tärkeä vesiliikenneväylä.
Luokka:Venäjän joet
Luokka:Udmurtia
Luokka:Tatarstan
ja:カマ川
Vjatka (joki)
Vjatka (venäjäksi река́ Вя́тка, reka Vjatka) on yksi suurimmista Kaman sivuojoista Itä-Euroopassa Venäjällä. Pääosa joesta sijaitsee Kirovin alueella, mutta sen alkulähde on Udmurtian pohjoisosassa ja alajuoksu Tatarstanissa.
Vjatka on jäässä marraskuun alusta huhtikuun loppupuolelle. Merkittävimmät lisäjoet ovat Kobra, Velikaja, Moloma, Pižma, Tšeptsa, Bystritsa, Voja ja Kilmez. Laivaliikenne on mahdollista joen suusta Vjatkaan asti (noin 700 km).
Luokka:Venäjän joet
Luokka:Tatarstan
Luokka:Udmurtia
Permin aluepiiri
Permin aluepiiri, venäjäksi Пе́рмский край (Permski krai), on Venäjän federaation osa itäisimmässä Euroopassa Uralin länsirinteillä Aasian rajalla. Aluepiirin pääkaupunki on Perm. Pinta-ala 160 600 km².
Historia
Permin aluepiiri on Venäjän federaation "nuorin" subjekti (osa). Se muodostettiin 1. joulukuuta 2005 yhdistämällä Permin alue ja Permin Komin autonominen piirikunta.
Luokka:Venäjän aluepiirit
ko:페름 크라이
TatarstanTatarstan (tataariksi Tatarstan, venäjäksi Tatarskaja) on tasavalta Itä-Euroopassa Volga ja Kamajokien ympärillä. Vuonna 1994 Tatarstanin ja Venäjän välillä solmitun sopimuksen mukaan Tatarstan on suvereeni valtio Venäjän yhteydessä. Tatarstan rajoittuu pohjoisessa Kirovin alueeseen ja Udmurtiaan, idässä Baškiriaan, etelässä Orenburgin, Samaran ja Uljanovskin alueisiin sekä lännessä Tšuvassiaan ja Mari Eliin. Tatarstanin pituus idästä länteen on noin 460 km ja leveys etelästä pohjoiseen 290 km.
Maantiede
Tatarstanin pinta-alasta 90% on alavaa jokien halkomaa tasankoa. Itäosassa on loivia metsäisiä kohoumia. Korkein kohta (343 m) sijaitsee maan länsiosassa. Ilmasto on mantereinen. Keskilämpötila tammikuussa vaihtelee -13,0 °C ja -14,8 °C ja heinäkuussa +18,6 °C ja +19,6 °C välillä. Vuotuinen sademäärä on 350-430 mm. Suurimmat joet ovat Volga (josta 177 km on Tatarstanin alueella) ja siihen laskevat Kama, Kazanka, Mesha, Zay, Shesma ja Sviyaga. Maan pohjoisosat ovat metsää ja eteläosat mustan mullan aroa. Metsät peittävät 16,2% maan pinta-alasta.
Väestö
Suurimmat etniset ryhmät ovat tataarit (51,3 %), venäläiset (41,0 %) ja tšuvassit (3,0 %). Lisäksi Tatarstanissa asuu mareja (0,5 %), mordvalaisia, udmurteja ja baškiireja. Marit asuvat pääasiassa maan pohjoisosissa. Tataareja asuu Venäjällä kaikkiaan 6,6 miljoonaa, joista vain 27 % Tatarstanissa.
Tatarstanin suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Kazan (1 078 200), Naberežnije Tšelnyi (525 100), Nižnekamsk (220 900), Almatevsk (141 800) ja Zelenodolsk(101 800). Väestöstä asuu kaupungeissa 74,2%.
Hallinnollinen jako
Hallinnollisesti maa on jaettu 43 alueeseen ja 20 kaupunkiin.
Valtion symbolit
Tatarstanin valtiolipussa on kaksi vaakasuoraa kenttää ja näiden välissä valkoinen viiva. Ylempi kenttä on vihreä ja alempi punainen. Vihreä väri kuvaa kevättä ja uudistumista, valkoinen puhtautta ja punainen kypsyytä, energiaa, voimaa ja elämää.
Tatarstanin valtion vaakunassa on siivekäs lumileopardi, joka on tasavallan asukkaiden suojelija. Vaakunan taustassa on vihreää, valkoista, punaista ja kultaa. Värien merkitys on sama kuin lipussa. Lisäksi kulta merkitsee Tatarstanin maan kauneutta ja rikkautta.
Kansallishymni: "Doroka".
Talous
Tatarstanin alueella on suuria öljy- ja maakaasuesiintymiä ja niinpä Tatarstanin talous keskittyy öljyn ja maakaasun tuotantoon ja jalostukseen sekä petrokemian tuotteisiin. Lisäksi tasavallassa on koneenrakennus-, ase-, tekstiili ja elintarviketeollisuutta sekä sähkövoiman tuotantoa. Maatalouden merkittävimmät viljelykasvit ovat ruis, kaura, vehnä, pellava ja hamppu. Lisäksi harjoitetaan karjanhoitoa ja turkistarhausta. Maan pinta-alasta oli 1930-luvulla peltoa 59 %.
Tatarstanin tärkeimmät vientituotteet ovat raakaöljy ja aseet. Bruttokansantuotteesta yli puolet tulee teollisuudesta.
Maantieliikenteen keskuksena on Kazan. Kazanin kautta kulkee rautatie Moskovasta Jekaterinburgiin. Kazanista johtaa lisäksi rautatie Marin pääkaupunkiin Joskar-Olaan. Tatarstanista on rautatieyhteys myös etelään Uljanovskiin. Alueen suuret joet ovat myös tärkeitä liikenneväyliä. Kazanissa on iso lentokenttä.
Politiikka
Tatarstanilla on oma parlamentti ja hallitus. Presidenttinä toimii Mintimer Shainiev, joka valittiin viimeksi 2001. Pääministerinä puolestaan on Rustam Minnikhanov.
Uskonto
Uskonnoltaan tataarit ja baškiirit ovat pääasiassa sunnimuslimeja, venäläiset, tšuvassit ja suomalais-ugrilaiset kansat puolestaan ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä. Myös pieni osa tataareista on ortodokseja, heidän esi-isänsä kääntyivät kristityiksi 1500- ja 1700-luvuilla uskonvainojen aikana.
Koulutus
Tatarstanissa on pakollinen 10-vuotinen peruskoulu, joka alkaa seitsemän vuoden iässä. Tataarin kieli ja kirjallisuus on oppiaineena lähes kaikissa kouluissa, lukuun ottamatta venäläisiä yksityiskouluja. Tataari ja venäjä ovat koulujen yleisimmät opetuskielet, mutta myös tšuvasseilla, mareilla, mordvilla ja udmurteilla on mahdollisuus opiskella peruskoulussa äidinkielellään niillä alueilla, missä kyseisen vähemmistön edustajia asuu runsaasti.
Tasavallassa on yhteensä 64 korkeamman tason oppilaitosta, joissa opiskelee 170 000 opiskelijaa. Mm. Kazanin Valtion Yliopisto (per. 1804), Lääketieteellinen, Teknillinen, Teknologinen ja Kasvatustieteellinen yliopisto, Arkkitehtuuri, Maatalous, Eläinlääketieteellinen ja Taideakatemia, Konservatorio sekä Talous- ja kauppainstituutti.
Historia
udmurteilla]
Tataarit alkoivat asuttaa Volgan aluetta 500-luvulla. Alueen ensimmäinen valtion Bolgarian perustivat tataarien sukulaiskansa bolgaarit 800-luvulla. Vuonna 922 islam julistettiin valtionuskonnoksi. Mongolit valloittivat Bolgarian 1232. Mongolit perustivat alueelle Kultaisen Odran valtakunnan 1241, jonka hajottua 1330-luvulla alue tuli kuulumaan Kazanin kaanikuntaan. Venäläiset Iivana julman johdolla aloittivat sodan Kazania vastaan 1540-luvulla. Venäläiset onnistuivat kuitenkin valtaamaan Kazanin kaanikunnan vasta 1552 ja liittivät sen Venäjän valtakuntaan. Valloituksen aikana ja sen jälkeen satoja moskeijoita tuhottiin ja tataareja tapettiin tuhansittain. Tataarit nousivat tämän jälkeen useita kertoja kapinaan, vapauttaakseen maansa Venäjän vallasta. Venäjä kuitenkin tukahdutti nämä kapinat kovaotteisesti, joukkomurhien ja uskonnolisten vainojen avulla. Vuonna 1708 perustettiin Kazanin kuvermentti, joka käsitti paljon Nyky-Tatarstania laajemman alueen.
Venäjän vallankumouksen aikana 1917 oli taisteluita varsinkin pääkaupungissa. Talvella 1918 perustettiin Kazanin muslimien komitea aluehallitukseksi, joka toimi bolševikkien rinnalla. Vuonna 1918 julistettiin "Etelä-Uralin ja Keski-Volgan alueiden Tataarien ja Baškiirien neuvostotasavalta", mutta sen varsinainen perustaminen lykkääntyi, mm. baškiirien vastustuksen vuoksi. Niinpä näille sukulaiskansoille perustettiin omat autonomiset tasavallat. Tatarstanin Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta perustettiin 27.5.1920 osista Kazanin, Ufan, Samaran, Vjatkan ja Simbirskin kuvermentteja. Tataarit perustivat oman muslimeille tarkoitetun kommunistipuolueen, mutta Moskova alisti sen valtaansa 1920-21. Neuvostoaikana tataarit olivat yksi harvoista vähemmistökansallisuuksista, joilla oli mahdollisuus jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeen omalla äidinkielellään.
Kun Neuvostoliitto hajosi, Tatarstan ja Tšetšenia kieltäytyivät allekirjoittamasta Venäjän perustuslakia ja pyrkivät itsenäisiksi. Tatarstanin parlamentti 30.8.1990 hyväksyi julistuksen Tatarstanin täysivaltaisesta valtiosta 30.8.1990 (itsenäisyysjulistus). Samoihin aikoihin perinteiset islamilaiset symbolit ja juhlat otettiin uudelleen käyttöön. Uusi perustuslaki hyväksyttiin 6.11.1992. Vuonna 1992 annettiin myös suvenerisuusjulistus, jonka mukaan Tatarstan asteittain irtautuisi Venäjästä. Venäjä ei kuitenkaan hyväksynyt alkuunkaan Tatarstanin itsenäistymispyrkimyksiä. Erimielisyydet Venäjän kanssa uhkasivat muuttua verenvuodatukseksi, sillä Venäjän joukot olivat jo keskitettynä Tatarstanin rajoilla. Tatarstanin presidentin onnistui kuitenkin hillitä kiihkeimmät kansallismieliset tunteet ja selkkaukselta vältyttiin. Pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus Tatarstanin ja Venäjän välillä ja se allekirjoitettiin 15.2.1994. Sen mukaan Tatarstan on Venäjän yhteydessä oleva suveneri valtio, jolla on laaja itsehallinto (mm. taloudessa ja verotuksessa). Sopimuksen tulkinnasta on ollut sittemmin erimielisyyksiä. Tatarstan päätti mm. muuttaa tataarin kielen takaisin latinalaisilla kirjaimilla kirjoitettavaksi aikaisempien kyrillisten sijaan. Venäjä ei tätä kuitenkaan aluksi hyväksynyt ja yritti kaikin keinoin estää sen toteutumisen, mutta taipui lopulta. Tatarstan suunnittelee mm. omaa passia. Mintimer Shainiev valittiin uudelleen presidentiksi 25.3.2001 noin 80% kannatuksella.
Juhlapäivät
| Pvm
| Nimi
| Huomautuksia
| | 31. joulukuuta sekä 1. ja 2. tammikuuta
| Uusivuosi |
| | 8. tammikuuta
| Joulu |
| | 23. helmikuuta
| Isänmaan puolustajien päivä |
| | 8. maaliskuuta
| Kansainvälinen naistenpäivä |
| | 1. ja 2. toukokuuta
| Kevään ja työn juhla |
| | 9. toukokuuta
| Voitonpäivä |
| | 12. kesäkuuta
| Venäjän päivä |
| | 30. elokuuta
| Tatarstanin päivä |
| | 6. marraskuuta
| Tatarstanin perustuslain päivä |
| | 7. marraskuuta
| Lokakuun vallankumouksen vuosipäivä, Solidaarisuuden ja sovinnon päivä |
| | 12. joulukuuta
| Venäjän perustuslain päivä |
| | Kuukalenterin mukaan | Kurban-Bairam | Islamilainen juhla
|
Luokka:Tatarstan
Luokka:Venäjän tasavallat
ko:타타르스탄 공화국
ja:タタールスタン共和国
Kirovin alue
Kirovin alue (venäjäksi Kirovskaja oblast) on hallintoalue Venäjällä Koillis-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Arkangelin alueeseen ja Komiin, idässä Permin aluepiiriin ja Udmurtiaan, etelässä Tatarstaniin ja Mari El’iin sekä lännessä Nižni Novgorodin, Kostroman ja Vologdan alueisiin. Alueen pinta-ala on 120 800 km².
Maantiede
Kirovin alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon itäosassa. Alueen itäosa kuuluu Kaman ylänköön. Alueen merkittävin joki on Volgaan laskeva Vjatka. Lisäksi alueen koillisosassa virtaa Kama.
Väestö
Kirovin alueen asukasluku on 1 603 000 (1999) ja väentiheys 13,3 as./km². Alueen suurin kaupunki on Vjatka, jossa on 456 600 asukasta (1999). Enemmistö asukkaista on nykyään venäläisiä, mutta alueella asuu myös tataareja, udmurtteja ja mareja.
Hallinto
Kirovin alue on yksi Venäjän federaation alue (subjekti) ja sen pääkaupunki on Vjatka (nimenä 1174-1781 Hlynov ja 1932-91 Kirov) . Alue on jaettu hallinnollisesti 39 piiriin ja 19 kaupunkialueeseen. Paikallishallinnosta vastaavat kuvernööri ja alueduuma.
Talous
Tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus-, metalli-, kemian-, metsä-, puunjalostus-, elintarvike- ja kevytteollisuutta. Lisäksi fosfaattien tuotantoa. Alueen maatalous on keskittynyt karjanhoitoon sekä viljan, pellavan ja vihannesten viljelyyn.
Vjatka on alueen rautatieverkon keskus ja siellä on myös tärkeä lentokenttä.
Historia
Kirovin alue on vanhaa udmurttien ja muiden suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-aluetta. Novgorodilaiset kauppiaat perustivat udmurtien asuinalueelle Hlynovin kaupungin vuonna 1174. Kaupungin ympärille muodostui itsenäinen Vjatkan tasavalta, joka liitettiin Venäjään 1489. Venäjän keisarikuntaan kuuluessaan alue kuului Vjatkan kuvermenttiin.
Luokka:Venäjän alueet
Mannerilmasto
Mannerilmastolle on tyypillistä kuivuus ja kuumuus kesäisin ja talvisin kovat pakkaset. Tämä johtuu siitä, että meri ei ole jäähdyttämässä kesiä eikä lauhduttamassa kylmiä talvia. Mannerilmastoon kuuluvat syvällä sisämaassa olevat alueet. Tälläisia alueita on paljon Aasiassa mm. Venäjän ja Kiina sisäosissa.
Luokka:Ekologia
Luokka:Ilmasto
Mänty
Metsämänty eli mänty (Pinus sylvestris) on mäntyjen sukuun ja mäntykasvien heimoon kuuluva puu. Sen levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Pohjoismaihin ja itäiseen Siperiaan. Se on ollut aiemmin tavallinen myös Brittein saarilla, mutta liikahakkuiden takia jäljellä on enää hajanaisia alkuperäisesiintymiä Skotlannissa. Suomessa mänty muodostaa ainakin puolet maan puustosta, ja se kasvaa kaikkialla maassa korkeimpia tuntureita ja uloimpia saaristoluotoja lukuun ottamatta.
Metsämännystä on olemassa kolme virallisesti hyväksyttyä muunnosta: var. mongolica Mongoliassa sekä läheisillä Etelä-Siperian ja Kiinan alueilla, var. hamata Balkanilla, Pohjois-Turkissa ja Kaukasuksella sekä tavallisin muunnos var. sylvestris muualla männyn levinneisyysalueella.
Mänty kasvaa 30–35 metriä korkeaksi, harvoin 40-metriseksi. Karuilla seuduilla se jää usein huomattavasti matalammaksi. Se saattaa elää yli 800-vuotiaaksi. Männyn kävyt ovat kartiomaisia, lyhyitä ja melko pieniä.
Aiheesta muualla
- [http://honeybee.helsinki.fi/mmeko/ARBORETUM/manty/manty.htm Arboretumin sivu metsämännystä]
Luokka:Männyt
KoivuKoivu tarkoittaa seuraavia asioita:
- koivut (Betula), kasvisuku
- Koivu, kylä Tervolassa
- Koivun rautatieasema, rautatieasemassa Tervolassa.
Haapa
Haapa (Populus tremula) on lehtipuu, joka kuuluu haapa- ja poppelipuiden sukuun. Sitä tavataan suuressa osassa Eurooppaa, vähä-, keski-, pohjois-, ja itäaasiassa sekä Afrikan Algeriassa.
Algeriassa
Haapaa kasvaa koko Suomessa. Puuaines on hyvin vaaleaa ja kevyttä, ja sitä käytetään mm. saunanlauteisiin. Erityisen suosittu se oli tulitikkuteollisuudessa – alan kuoltua haavan teollinen käyttökin lopahti. Haapa ei ole ollut kovin suosittu puu, päinvastoin: sitä on pikemminkin vihattu, koska sitä on ollut vaikea kitkeä metsästä pois. Haapa tekee paljon juuri- ja kantovesoja, ja on erittäin nopeakasvuinen, joten se kilpailee hakkuuaukeilla tehokkaasti kaupallisesti merkittävämpien lajien kanssa. Haapa on myös männyn taimia vaurioittavan männynversoruostesienen toinen isäntäkasvi. Ruoste aiheuttaa nuoriin männynkasvaimiin mutkaisuutta.
Aiheesta muualla
- [http://www.metla.fi/metinfo/tietopaketit/haapa/index.htm Metla - Haapatietoa]
Luokka:Puut
Luokka:Pajukasvit
Kettu
Kettu (Vulpes vulpes) eli punakettu on koko Suomessa esiintyvä yleensä punaruskea petoeläin. Se on myös maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin, sen levinneisyysalue käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian. Lisäksi Pohjois-Afrikassa elää jonkin verran kettuja. Se on aikaisemmin ollut arvokas turkiseläin ja varsinkin sen harvinaiset värimuunnokset ovat olleet haluttua kauppatavaraa vuosisatojen ajan. Näitä muunnoksia ovat muun muassa mustakettu, ristikettu ja harvinainen, kokonaan valkoinen ja punasilmäinen albiinokettu.
Ulkonäkö
Täysikasvuisen ketun pituus ilman häntää on noin 75 cm ja sen häntä on lisäksi noin 40 cm pitkä. Ketun paino on noin 7 kg.
Levinneisyys
Kettuja esiintyy Euroopassa, Aasian pohjoisosissa, Pohjois-Amerikassa ja Saharan pohjoispuolisessa Afrikassa. 1800-luvulla kettu levitettiin ketunmetsästyksen takia myös Australiaan ja siellä se on aiheuttanut merkittäviä ongelmia muiden tuontieläinten tavoin. Ketuilla ei ole erityisiä vaatimuksia elinympäristön suhteen, vaan ne tulevat toimeen hyvin metsissä, pelloilla ja niityillä sekä kaupungeissa.
Elintavat
albiinokettu
Ketut ovat kaikkiruokaisia. Ravinto koostuu lähinnä jyrsijöistä, mutta niille kelpaavat myös kasvit ja raadot. Ketut jahtaavat hiiriä, jäniksiä, kanalintuja ja kaloja. Ketun tyypillinen saalistustapa on vahtia jyrsijän kololla ja hyökätä salamannopeasti saaliin kimppuun sen tullessa ulos aukosta. Kettujen reviiri on 5 - 20 km²:n laajuinen ja sen keskellä on hajustaan kuuluisa ketunpesä. Ketut majoittuvat yleensä mäyrien tai muuhun valmiiksi kaivettuun onkaloon ja pesää käyttää usea kettusukupolvi peräkkäin.
Kettu ja ihminen
Kettua kuvataan monissa kansantarinoissa ovelaksi ja viekkaaksi eläimeksi ja tarinoiden taustalla on kai jotain perääkin, koska kettu on levinnyt niin moniiin ympäristöihin ja selvinnyt huolimatta metsästyksestä. Ketunmetsästys kiellettiin Isossa-Britanniassa vuonna 2004.
Kettukantaa harventaa kapi-syyhytauti ja myös raivotautia eli rabiesta saattaa kettukannassa esiintyä. Laajamittaiset syöttirokotteet ovat kuitenkin pienentäneet raivotaudin leviämisriskiä.
Luokka:Koiraeläimet
Luokka:Turkistarhaus
ko:붉은여우
Susi
- Dingo (Canis lupus dingo)
- Koira (Canis lupus familiaris)
Susi (Canis lupus) on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs. Sudet elävät luonnossa keskimäärin 6—10 vuotta. Susi on petoeläin, mutta sen maine ihmiselle vaarallisena on liioiteltu.
Koko ja ulkonäkö
Suden paino on 20—75 kg ja ruumiin pituus 100—140 cm. Väri vaihtelee harmaasta ruskean harmaaseen mutta voi olla myös valkoinen, punertava, ruskea tai musta. Valkoiset sudet ovat paljon yleisempiä alueilla jossa maa on lumen peittämä.
Levinneisyys
Ennen sudet olivat levinneet lähes maailmanlaajuisesti mutta nykyään niitä on enimmäkseen Pohjois-Amerikassa, Euraasiassa ja Lähi-idässä. Susien elinalueisiin kuuluu metsät, tundrat, taigat, tasangot ja vuoret. Pohjoisella pallonpuoliskolla ihmisen tunkeutuminen susien elinalueille ja niiden vainonta ovat vähentäneet jyrkästi susikantaa.
Elinympäristö
Lisääntyminen
Susi tulee sukukypsäksi kahden vuoden ikäisenä. Susilaumassa yleensä vain johtava pari saa paritella. Kiima-aika on keväällä (helmikuun ja toukokuun välissä), ja kantoaika on 61-64 päivää. Emo synnyttää pennut maahan kaivettuun pesäluolaan, ja pennut ovat syntyessään täysin emostaan riippuvaisia.
Kommunikointi
Susien äänellinen kommunikaatio on monimuotoista. Susien tunnetuin kommunikaatiomuoto on ulvominen, mutta sudet myös esimerkiksi haukkuvat (tosin hieman eri tavalla kuin koirat), murisevat ja vikisevät.
Ulvontaa käytetään usein kutsumaan lauman muita jäseniä paikalle, ilmoittamaan lauman oma sijainti muille susilaumoille tai vahvistamaan omaa reviiriä. Sudet ulvovat useammin silloin kun niillä on jotain suojattavaa esim. vasta pyydystetty saalis ja harvemmin välttääkseen riitoja muiden susilaumojen kanssa.
Sudet käyttävät hajumerkintää ilmoittaakseen oman reviirinsä rajat. Susilaumat välttelevätkin toisia laumoja yhteenottojen takia.
Sudet, kuten muutkin koiraeläimet käyttävät erittäin runsaasti "kehon" kieltä. Ne ilmaisevat mm. alistuvuuden toista laumanjäsentä kohtaan painamalla niskansa alas ja jopa selinmakuulle käyden.
Sudet välttävät katsomasta ylempiarvoistaan silmiin. Silmiin tuijottaminen koetaan uhkaavaksi eleeksi.
Saalistaminen ja ravinto
Susien ruokavalio riippuu pitkälti asuinalueesta. Pääasiassa sudet syövät lähes mitä hyvänsä kasvissyöjiä, niin pienistä eläimistä kuten jäniksistä ja hiiristä aina isompiin eläimiin kuten poroihin, peuroihin ja hirviin asti.
Susilauma metsästää hyvin koordinoidusti, ja sudet voivat jahdata saaliseläimiä pitkiäkin matkoja väsymättä.
Sudet ovat pitkälti opportunistisia metsästäjiä, ja pyrkivät saamaan helpoimman mahdollisen saaliin – mikä voi olla vaikkapa peuralauman heikoin yksilö.
Susi ja ihminen
Susien ihmisille aiheuttamat vauriot ovat lähinnä koti- ja karjaeläimien tappamista – jo ilmaisu "susi lammaskatraassa", joka tarkoittaa välitöntä uhkaa jonkin joukon keskuudessa, ilmaisee tämän suhteen.
Nykyisin susista on Suomessa haittaa lähinnä poromiehille, mutta toisinaan sudet ovat uskaltautuneet myös syrjäseuduilla tappamaan pihaan kytkettyjä koiria.
Normaalioloissa sudet karttavat ihmisiä, ja ne eivät normaalisti ole mitenkään vaarallisia ihmisille. Viimeinen ihmisiä Suomessa tappanut susi riehui Turun seuduilla yli 100 vuotta sitten ja sitäkin on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi tai koirasudeksi.
Ihmisten asenteet susia kohtaan
Suomalaisten keskuudessa tunnettuun susipelkoon ovat omat historialliset, vuosisatojen kuluessa kiteytyneet syynsä. Turun hovioikeus tuomitsi vuonna 1652 Iisalmen pitäjästä kotoisin olleen Lauri Kapaisen teloitettavaksi ja poltettavaksi susien noitumisen vuoksi. Tuomion mukaan Kapainen oli tunnustanut "noituneensa" ne sudet, jotka edellisenä talvena söivät ja raatelivat Jääsken pitäjässä 18 lasta. Samankaltaisia lasten sarjamurhia on Suomen kirkonkirjojen haudattujen luetteloihin merkitty yhteensä kuusi. Niistä ajoittuivat 1700-luvulle Ristiinan ja Ilomantsin lastensurmat. Eniten susien tappotekoja tunnetaan 1800-luvulta, jolloin tapahtuivat Kaukolan, Kivennavan, Hämeen ja Varsinais-Suomen lastensurmat. Yhteensä susien tappamiksi tiedetään merkityn 110 suomalaista lasta. Viimeinen suomalainen susiuhri oli 7.11.1881 kuollut viisivuotias Kalle Oskari Grönroos Vahdosta. Aikuisten susikuolemat ovat rabieksen tartuttamien eläinten aiheuttamia. (Antti Lappalainen, Suden jäljet. Metsäkustannus Oy. http://www.metsalehti.fi)
Lähdekriittisesti todistettuja suden surmia ei ole yhtään. Kuolinsyyt merkitsi ylös paikallisen seurakunnan pappi – vanhempien antaman selityksen mukaan. Erityisesti sairaat tai vammaiset lapset vietiin metsään, mistä "susi" heidät vei. Kun kuolinsyitä alettiin tutkia, suden tekemiä surmia ei havaittu yhtäkään, mikä antaa aiheen epäillä, onko niitä ikinä ollutkaan. Esimerkiksi Tampereella sanotaan tapahtuneen yhdeksän suden hyökkäystä vuonna 1877, jolloin Turkin sota nosti turkisten hintaa. Nykyisin susien hyökkäyksiä tapahtuu eniten pohjois-Intiassa, jossa tyttölapset ovat ei-toivottuja. (Jukka Nieminen, AL 5.11.2005)
Susi kansanperinteessä
Suomessa ja ulkomailla suden pelko ja viha on kansanperinnettä.
Usein saduissa susi kuvataan pahaksi eläimeksi. Tunnettuja susisatuja ovat muun muassa Aisopoksen muistiin kirjaama tarina sudesta lampaantaljaan pukeutuneena, ja monina eri versioina (viimeisimpänä Grimmin veljesten) tarina pienestä punahilkasta. Pahaa, mutta hyvää esittävää ihmistä kutsutaan sudeksi lampaiden vaatteissa.
Ihmissusi on tarujen hirviö, joka on päivisin tavallinen ihminen, mutta muuttuu yöllä verenhimoiseksi sudeksi. Ihmissusiin on uskottu siellä missä on susiakin.
Suden on arveltu saalistavan suden hetkellä.
Asenteet nykypäivänä
Edelleen ihmiset huolestuvat susista. Esimerkiksi jos susia liikkuu alueella, lapset pyritään viemään kouluun autoilla. Viime aikoina on kuitenkin esiintynyt myös ajattelua, joka pyrkii muuttamaan ihmisten susikäsitystä positiivisemmaksi. Susi on esimerkiksi ympäristöfilosofi Leena Vilkan lempieläin, ja hän on myös pitänyt yliopistolla yksinomaan sutta käsitteleviä kursseja.
Aiheesta muualla
- [http://www.tunturisusi.com/ Tunturisusi.com]
Luokka:Koiraeläimet
ja:オオカミ
ko:늑대
Jänis
Metsäjänis (Lepus timidus) on pohjoisiin oloihin sopeutunut jänislaji. Sitä esiintyy Skandinaviassa ja Siperiassa. Lisäksi eristyneitä populaatioita on Alpeilla, Irlannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Hokkaidossa. Talveksi metsäjänikset vaihtavat ruskean turkkinsa värin valkoiseen.
Metsäjänis on noin 55-60 senttiä pitkä ja häntä on 5-9 senttiä. Ne painavat 2 - 5,5 kiloa. Talvisin metsäjäniksen turkki on valkoinen ja se korvanpäät ovat mustat. Kesäisin jänikset ovat ruskeitä ja korvissa on valkoiset reunat ja mustat päät.
Metsäjänis syö lehtipuiden ja pensaiden oksia ja kuoria. Sen vihollisia on kettu, kanahaukka, maakotka ja huuhkaja. Sitä myös metsästetään yleisesti.
Metsäjänikset saavat 3-15 poikasta vuodessa 1-3 eri poikueessa. Metsäjänikset voivat elää jopa 13-vuotiaaksi.
Ravinnonkäyttö
Jäniksen ravinnonkäytössä on muuan vähäntunnettu erikoisuus: Se syö ruokansa kahteen kertaan, "märehtii". Ruoansulatuksen eräässä vaiheessa jänis poimii umpisuolestaan erittämät papanat hännän alta ja syö ne uudelleen. Jos tämä estetään, jänis kuolee pian.
Esimerkiksi Raamatussa metsäjänis luetaan märehtijäksi.
Jänis, ja kasvissyöjät yleensä, pyrkivät valikoimaan ruokansa paitsi ravinteikkuuden myös myrkyllisyyden mukaan. Talviaikaan kun ruokaa on vähän, jänis vierailee mielellään niitä varten kaadetuilla haavoilla. Jos haapaa tai muuta ei ole, jänis syö myös koivua. Siitä se jättää oksankärjet ja silmut syömättä, koska ne sisältävät muita osia enemmän koivun suojakseen kehittämiä suojaavia kemikaaleja. Jos jänis pakotetaan oksankärki- ja silmuravinnolle, se menehtyy pian myrkytykseen.
Luokka:Jäniseläimet
Pyy
Pyy (Bonasa bonasia).
Koko ja ulkonäkö
Pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu, joka painaa noin 350 g. Selkäpuolelta harmaankirjava, rinnasta ruskehtava. Pyrstön kärki ruskea. Kukolla musta, kanalla vaaleankirjava leukalappu. Päälaella on toisinaan selvästi näkyvä töyhtö. Lentoonlähtiessä pyyn siivistä kuuluu selvä tunnusomainen hurina. Varsinkin koiraspyyt viheltelevät keväällä ja syksyllä ilmoittaakseen reviiristään.
Pituus on 40 cm, paino 350g
Ääni on tiaismaisen hento vihellys tii tii tittititi
Levinneisyys
Pyitä tapaa lähes koko maasta, lukuun ottamatta pohjoisinta Tunturi-Lappia. Runsaimmin niitä on kuitenkin Oulun eteläpuolella. Pyy viihtyy hyvin vesistöjen läheisyydessä. Kannat ovatkin runsaimmat Järvi-Suomessa.
Elinympäristö
Tiheäkasvuiset sekametsät, missä kasvaa kuusta ja lehtipuita. Leppä on pyylle tärkeä ravintolähde.
Lisääntyminen
Pesä maassa suojaisessa paikassa. Munia 7-11.
Ravinto
Kesäaikaan ruohokasvit, marjat, siemenet, hyönteiset, madot ym.
Talvella lepän ja koivun urvut ja silmut.
Luokka:Metsäkanat
ja:エゾライチョウ
Teeri
Majava
Euroopanmajava eli majava (Castor fiber) on Euroopan alkuperäinen majavalaji. Se metsästettiin Suomesta sukupuuttoon. Tilalle istutettiin Norjasta euroopanmajavia ja Yhdysvalloista vahingossa kanadanmajavia. Kanadanmajava on vallannut elinalueita euroopanmajavalta.
kanadanmajavia
Luokka:Jyrsijät
Ruutana
Ruutana (Carassius carassius) on noin 10–40 cm pitkä litteä, korkea ja oranssihtava särkikala. Pienet ruutanat ovat kirkkaita ja kasvaessaan ruutanat tummenevat. Enimmillään ruutana kasvaa kolmikiloiseksi. Se pystyy elämään erittäin mutaisissa, jopa umpeenkasvaneissa järvissä ja lammissa. Ruutana syö kesäisin äyriäisiä, matoja, hyönteisiä ja vesikasveja. Talvisin se vetäytyy horrokseen lammikon pohjan tuntumaan ja tulee toimeen polttamalla alkoholipitoista vararavintoaan. Ruutana selviää erittäin vähähappisissa vesistöissä ja kestää myös täysin hapettomia oloja rajallisen ajan.
Ruutana on taloudelliseti merkityksetön kala, sillä sen ravintokäyttö on vaikeaa kalanlihan mudanmaun vuoksi.
Luokka:Kalat
Ahven
Ahven (Perca fluviatilis) on yleisimpiä kalojamme: on hyvin vähän vesistöjä, joissa se ei viihdy. Se asuttaa suomalaisia järviä, hitaasti virtaavia jokia ja merten rannikkoseutuja koko maamme alueella. Ahven sietää happamia vesiä hauen ohella parhaiten Suomen kaloista, mutta mikäli pH laskee lähelle neljää, lisääntyminen ei enää onnistu.
Pohjaväriltään rusehtavanvihreän ahvenen tunnistaa helposti mustista kylkiraidoista, terävän piikkisestä selkäevästä, punaisista vatsan evistä ja pyrstöstä. Kiduskannen suurimmasta luusta sojottaa taaksepäin terävä piikki, toisessa puolestaan on hienompaa sahanterää. Tummissa vesissä, etenkin paljon humusta sisältävissä suomaisissa vesistöissä ahvenet saattavat olla lähes mustia. Nopeakasvuisen ahvenen niska voi muodostua jykeväksi ja jyrkästi nousevaksi, minkä johdosta isoja ahvenia usein nimitetään kyrmyniskoiksi. Toistaiseksi vanhin tunnettu ahven on löytynyt Pohjois-Suomesta, sillä oli ikää 28 vuotta. Ahvenen kasvunopeus vaihtelee suuresti – suurella kyrmyniskalla on väkisinkin kohtalaisen paljon ikää, mutta myös pieni, muutaman kymmenen gramman painoinen tuhatveljeskunnan jäsen saattaa ääritapauksessa olla yli 20-vuotias vanhus. Suurimmat tunnetut ahvenet ovat olleet runsaan kolmen kilon painoisia. 1900-luvun Suomen ennätys, 3,6 kiloa, oli todennäköisesti virheellinen tieto, koska kalalle ilmoitettu pituus, 43 cm, on tyypillinen runsaan kilon painoiselle kalalle.
Ahven on rantavesien kala eikä viihdy syvänteissä lukuun ottamatta talvea, jolloin se hakeutuu pois rannan tuntumasta. Rantaveteen ahven laskee myös kutunsa keväällä, kun veden lämpötila ylittää kuusi astetta. Ravinnokseen pieni ahven käyttää eläinplanktonia, iän myötä ruokavalioon tulevat pohjaeläimet ja pikkukalat. Todennäköisesti ahvenyksilöt erikoistuvat erilaisiin ravintokohteisiin; tämä selittäisi suuren kasvunvaihtelun eri yksilöiden välillä. Suurempien yksilöiden ravinto koostuu yksinomaan kalasta. Ravinnonhankinnassa ahven noudattaa vuorokausirytmiä, jota kalastajat hyödyntävät: aktiivisimmin ahven tarttuu täkyyn aikaisin aamulla ja iltamyöhällä. Syksyllä paras syönti osuu kuitenkin lähemmäs keskipäivää. Ahventa pyydetään katiskoilla, verkoilla, onkimalla, virvelöiden ja pilkkimällä.
Suomalaiset ahvenet ovat samaa lajia Euroopan ahventen kanssa. Samaa lajia on istutettu myös Uuteen Seelantiin ja Australiaan missä sitä kutsutaan punaeväiseksi ahveneksi. Kazakstanin järvissä elää oma lajinsa Perca schrenkii.
Pohjoisamerikkalainen kelta-ahven, "yellow perch" (Perca flavescens), on jotakuinkin identtinen eurooppalaisen ahvenen kanssa niin elintavoiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Varmuutta ei ole siitä, onko kyseessä sama laji?
Ahvenen liha on vaaleaa ja maukasta. Paikoin ahventa arvostetaan Euroopassa erittäin korkealle. Teollisesti peratut ahvenet käyvät raaka-aineena niin kotikokkaajille kuin gourmetkokeillekin. Platina mainitsee, että tämä kala on melko terveellinen ja sen maku on miellyttävä.
Luokka:Kalat
Säyne
Säyne eli säynävä (säynäs, säynäjä) (Leuciscus idus) on särkikaloihin kuuluva kala. Se muistuttaa särkeä, mutta on isompi ja keltasilmäinen. Säyne on yleinen koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Säyne on suurikokoinen särkikalaksi: tavallisesti se kasvaa 40-50 cm pitkäksi ja painaa puolesta yli kahteen kiloon. Suurin Suomessa tavattu säyne painoi 5,2 kiloa. Vanhimmat säyneet ovat olleet yli 20-vuotta vanhoja.
Säynettä voi pyydystää verkolla, mato-ongella tai heittouistimella, mutta myös rysiä ja pitkäsiimoja käytetään.
Luokka:Kalat
Made
Made (Lota lota) eli matikka on ainoa makeassa vedessä esiintyvä turskakala.
Koko ja ulkonäkö
Made on väritykseltään keltaruskea ja kalan kyljissä on epämääräisiä kuvioita. Mateen pää on on litteä ja siinä on turskakaloille tyypillinen viiksisäie. Silmät ovat melko suuret. Suurin Suomessa saatu made on painanut 15,5 kilogrammaa ja se oli naaras. Koiraitten paino on yleensä paljon pienempi, maksimissaan 5 kilogrammaa. Made on helposti tunnistettava kala omalaatuisen ulkonäkönsä takia.
Levinneisyys
Madetta tavataan koko Suomessa järvissä ja sitä tavataan myös merialueilla. Maailmanlaajuisesti made on levinneimpiä pohjoisen pallon puoliskon kaloista. Sitä tavataan Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasian pohjoisosissa.
Elinympäristö
Made viihtyy parhaiten syvissä, viileissä ja runsashappisissa vesistöissä. Talvella made saattaa jään alla liikkua päivälläkin, mutta yleensä mateet välttävät pintavesien valoisuutta.
Lisääntyminen
Mateen kutu ajoittuu tammi-maaliskuulle. Kutu tapahtuu sora- tai hiekkapohjalle ja turskakalojen tapaan mateen mätimäärä on suuri, jopa miljoona mätimunaa. Mäti lasketaan pohjalle ja se ajelehtiin vapaasti. Poikasten kuoriutuminen tapahtuu noin kuukaudessa ja poikaset uivat vapaasti kuoritumisen jälkeen.
Ravinto
Made syö pääasiassa kalaa ja sen saalista ovat kuoreet, muikut, pienet ahvenet ja kiisket ja joskus jopa ravut. Vastakuoriutuneet ja nuoret yksilöt syövät erilaisia selkärangattomia.
Kalastus ja käyttö
Madetta pyydetään verkoilla, katiskoilla ja pitkällä siimalla ja muilla passivisilla pyyntivälineillä. Talvisin suosittua on mateen pilkkiminen ja erityisesti naaraita arvostetaan niiden mädin takia. Mätiä pidetään suurena herkkuna. Ruokakalana made on erinomainen ja sitä uskalletaan nykyään syödä ympäri vuoden. Aikaisempi uskomus vain kutuaikaan pyydettyjen mateiden käyttökelpoisuudesta on kumottu, mutta made vaatii hyvänä pysyäkseen pyynnin jälkeen välittömästi tapahtuvan veren laskun, jotta lihan laatu ei kärsi. Mateen maksa on hyvä A-vitamiinin lähde.
Luokka:Kalat
IževskIževsk (udmurtiksi Ižkar, venäjäksi Иже́вск) on Udmurtian tasavallan pääkaupunki Venäjällä. Kaupunki sijaitsee Iž-joen varrella, ja siellä on noin 700 000 asukasta (2004). Vuosina 1985-1987 kaupungin nimi oli Ustinov, Dmitri Ustinovin mukaan.
Kaupungin talous on keskittynyt metalliteollisuuteen, kuten koneiden ja aseiden valmistukseen. Mihail Kalašnikov suunnitteli kuuluisan AK-47:n juuri Iževskissä. Kaupungissa valmistetaan myös autoja ja moottoripyöriä merkillä IŽ (ИЖ).
Linkkejä
- [http://www.udmnet.ru/udmitem/izhevsk.html Perusietoja]
- [http://www.izhmash.ru IZHMASH]
Luokka:Venäjän kaupungit
Luokka:Udmurtia
ko:이제프스크
ja:イジェフスク
Udmurtin kieli
Udmurtti, votjakki, on kieli, joka kuuluu uralilaisen kielikunnan permiläiseen haaraan. Udmurtin lähimpiä sukukieliä ovat muut permiläiset kielet eli komi ja komipermjakki. Permiläiset kielet ovat keskenään aika samanlaisia, joten urmurtintaitoinen ymmärtää melko hyvin komia ja komipermjakkia.
Nimen alkuperä
Udmurtit käyttävät itsestään nimitystä udmurt (удмурт). Eri murteissa esiintyvät myös muodot udmort (удморт), ukmort (укморт) ja utmort (утморт). Nimi on yhdyssana ja sen katsotaan muodostuvan osista ud 'niitty' ja mort 'ihminen'. Nimi votjakki tulee venäjän sanasta вотяк (votjak) joka tarkoittaa suunnilleen niittykansaa. Suomen kielessä suosittellaan käytettäväksi nimitystä udmurtti sekä ihmisestä että kielestä.
Nykytilanne
Udmurtteja on vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan 746 562, joista 520 000 eli 69,7 % ilmoittaa udmurtin pääkielekseen. He asuvat pääasiassa Udmurtiassa, mutta lisäksi heitä asuu runsaasti Baškiriassa, Tatariassa sekä Kirovin aluella ja Permin aluepiirissä. Udmurtti jakautuu kolmeen murteeseen, jotka ovat pohjois-, keski- ja eteläudmurtti.
Kielioppi
Kirjaimisto
Udmurtin aakkostoon kuuluu 38 kirjainta.
Vokaalit
Konsonantit
Udmurtissa on 29 konsonanttifoneemia.
Lyhenteiden selitykset:
Bil. = bilabiaalinen
Lab. = labiodentaalinen
Den. = dentaalinen (apikodentaalinen)
Alv. = alveolaarinen
Pal. = palataalinen
Vel. = velaarinen (palatovelaarinen)
Katso myös
- Suomalais-permiläinen sanasto
- Suomalais-ugrilainen sanasto
- Uralilainen sanasto
Luokka:Venäjän kielet
Luokka:Udmurtia
James (James and the Giant Peach)
James and the Giant Peach is a children's book by Roald Dahl, originally illustrated by Nancy Ekholm Burkert, first published in the USA in 1961 by Alfred A. Knopf, Inc. and then in London in 1967 by Allen & Unwin.
Synopsis
James Henry Trotter, an ordinary four year old boy, has had a happy life but is orphaned as a result of a bizarre and terrible accident (his parents were supposedly swallowed by a Rhino. He is sent to live with his two aunts, Spiker and Sponge, who subject him to a variety of physical and mental abuse.
One day while chopping wood in the garden, James, then age seven, meets a strange man who mysteriously knows James's plight and gives him a small sack containing the ingredients for a magic potion, the consumption of which, the stranger promises, will bring James wealth, happiness, and great adventure. Unfortunately, while running back to the house to hide the sack, James trips and drops it. It bursts and its contents sink into the ground and vanish without a trace - or so it then seems. James is horrified at the loss of what seemed to be his only opportunity for escape from his wretched aunts. But things take another odd turn when a long-barren peach tree in the garden puts forth a single fruit which grows to almost twice the size of the tree. One night, James, who has been shoved out of the house, crawls inside the giant peach, where he finds a most bizarre group of friends: a giant grasshopper, centipede, spider, ladybug and several other giant insects. The peach, with the help of the centipede, breaks off the tree, rolls over and flattens James' two aunts, and into the Atlantic Ocean, where their adventures really begin.
Film version
insects
A film version of the same name was released in 1996, directed and co-produced, respectively, by The Nightmare Before Christmas collaborators Henry Selick and Tim Burton. It featured a combination of live-action and stop-motion animation.
ISBN numbers
- ISBN 0375814248 (hardcover, 2002)
- ISBN 0670885770 (hardcover, 1999)
- ISBN 0786831057 (hardcover, 1996)
- ISBN 0670852511 (hardcover, 1995)
- ISBN 0613359658 (library binding, 2001)
- ISBN 0679980903 (library binding, 1996)
- ISBN 0141304677 (paperback, 2001)
- ISBN 0141311355 (paperback, 2001)
- ISBN 0141307560 (paperback, 2000)
- ISBN 0001024949 (paperback, 1997)
- ISBN 0679880909 (paperback, 1996)
- ISBN 0140382348 (paperback, 1996)
- ISBN 0140374248 (paperback, 1996)
- ISBN 0140382976 (paperback, 1996)
- ISBN 0140371567 (paperback, 1995)
- ISBN 1557344418 (paperback, 1994)
- ISBN 0140342699 (paperback, 1990)
Category:1961 books
Category:Roald Dahl children's books
wakacje piesni Ksigarnia Internetowa darmowe statystyki jastrzbia gra pensjonat
|
|
|
|
