:: wikimiki.org ::
| Ukrainan Itsenäistyminen |
Ukrainan itsenäistyminenUkraina itsenäistyi ensin vuosiksi 1917-1920 ja sitten 1991.
Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen, missä keisari Nikolai II luopui kruunusta veljensä suuriruhtinaan hyväksi, mutta joka siirsi vallan Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, aiheuttaman poliittisen tyhjiön Ukrainassa täytti ensiksi Keskusneuvosto (Tsentralnaja Rada).
Kansallisen hallituksen muodostamisesta keskusteltiin huhtikuussa 1917 yleisukrainalaisessa kansalliskongressissa. Kansalliseksi parlamentiksi muodostettiin Rada, minkä valtaa hallituksena käytti pääsihteeristö. Sen tehtävänä oli ottaa valvontaansa sisäasiat, julkiset varat, elintarvikehuolto, maanomistusta koskevat, kansainväliset ja muut asiat Ukrainassa. Pääsihteeristö koostui kahdeksasta sihteeristä, joista ainoastaan kaksi eivät kuuluneet joko Ukrainan sosiaalidemokraatteihin tai sosiaalivallankumouksellisiin.
Pääsihteeristö julistaa valtion
Pääsihteeristö antoi ensimmäisen julistuksensa 27. kesäkuuta (vanhaa juliaanista lukua) tai 10. heinäkuuta (uutta gregoriaanista lukua) 1917, missä sen päämies (28. kesäkuuta 1917-30. tammikuuta 1918), Vladimir Vinnitšenko , julisti eurooppalaisiin valtioihin ja vallankumousta edeltäneeseen Venäjään verrattuna uudenlaisen valtion muodostuneen. Rada hyväksyi julistuksen.
Venäjän perustuslaillisten, kadettien, johdolla toimivan Venäjän väliaikaisen hallituksen edustajat Kerenski, Tsereli ja Terešenko kävivät yleisneuvoston kanssa neuvotteluja Ukrainan asemasta ja päättivät Venäjän puolesta heinäkuun puolessa välissä valtuuttaa pääsihteeristön hallitsemaan Ukrainan alueellisia kysymyksiä. Valtuutus tapahtui Radan hyväksynnästä, mutta Venäjän väliaikaisen hallituksen tahdosta ja Rada hyväksyi valtansa rajoituksen.
15. heinäkuuta 1917 Venäjän väliaikaisesta hallituksesta erosi neljä kadettiministeriä, jotka eivät voi hyväksyä yhtenäisen Venäjän jakamista autonomioihin. Venäjän väliaikainen hallitus antoi väliaikaiset ohjeet, mitkä käytännössä tekevät pääsihteeristöstä Venäjän väliaikaisen hallituksen toimeenpanoelimen.
Kiista kadettien kanssa autonomiasta
Venäjän väliaikaista hallitusta johtanut ruhtinas Georgij Lvov erosi 22. heinäkuuta 1917 ja Kerenskistä tuli hänen seuraajansa. Kerenskin hallituksen ministerit erosivat 2. elokuuta 1917. Ministereiden lähdettyä Kerenski julistautui ylipäälliköksi ja hänestä tuli käytännössä diktaattori.
Venäjän väliaikainen hallitus pyrki vaihtamaan yleisneuvoston johtajan, Vladimir Vinnitšenkon, Dimitri Dorošenkoon, joka oli Venäjän sosialistinen federalisti, mutta se epäonnistui.
Ukraina radikalisoitui autonomiasta itsenäisyyttä kannattavaksi alueeksi. Ukrainan pääsihteeristö jatkoi hallinnon johtamista Ukrainassa ukrainalaistaen sitä ja välittämättä Venäjän väliaikaisen hallituksen vastustuksesta. 27. syyskuuta 1917 pääsihteeristö ilmoitti hallintorakenteensa muodostuneen valmiiksi toiminnallisella tasolla.
13. lokakuuta pääsihteeristö esitti parannetun luonnoksen tiedoksiannoksi Venäjän väliaikaiselle hallitukselle asioiden tilasta ja pääsihteeristön vaatimuksista, missä mainittiin, että Ukrainan asema tulee neuvotella uudelleen.
Esityksessä ehdotettiin kansanhuoltosihteeristön ja sotasihteeristön muodostamista. Neuvottelut johtivat umpikujaan, koska Venäjän väliaikainen hallitus pyrki noudattamaan aikaisempaa suunnitelmaansa pääsihteeristön ja Radan vallan rajoittamiseksi.
Radan kuudennella istuntokaudella 18.-22. elokuuta 1917 päätettiin, että vain ukrainalaiset voivat päättää Ukrainan poliittisesta järjestyksestä ja Ukrainan suhteesta Venäjään ja että Ukrainan peruslakia säätävän kokouksen päätöksiin on mukauduttava.
Autonomialiike radikalisoituu itsenäisyysliikkeeksi
Tämän tuloksena enintään autonomiaa kannattaneet ja Venäjän väliaikaista hallitusta ymmärtäneet perustuslailliset demokraatit, kadetit, erosivat Radasta. Syyskuun lopussa Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen (menševikkien) edustajat, Venäjän sosiaalivallankumouksellisten puolue ja juutalainen Bundi protestoivat, koska pitivät hanketta Ukrainan eroon Venäjästä tähtäävänä separatismina. Jako venäläismyönteiseen ja kansalliseen alkoi selkeytyä.
Muodostuneen pienen Radan välittävän kannan mukaan Ukrainan perustuslakia säätävän kokouksen tulisi sopia Ukrainan asemasta Venäjän perustuslakia säätävän kokouksen kanssa.
12. lokakuuta 1917 Rada hyväksyy lain Ukrainan perustuslakia säätävän kokouksen vaaleista ja ohjeistaa supistetun Radan vahvistamaan lain ja järjestämään vaalit.
Jako kansallisiin ja venäläismyönteisiin
25. lokakuuta 1917 Kiovassa Ukrainan sotilaskomitean johtaja Simon Petljura, Ukrainan sosialidemokraattien, sosiaalivallankumouksellisten, venäläisten sosiaalivallankumouksellisten, federalistisosialistien ja juutalaisliiton, siionistien sekä bolševikkien edustajien kanssa muodosti alueellisen vallankumouksen puolustuskomitean, mihin bolševikit osallistuivat vain yhden päivän ajan. Vallankumouksen puolustuskomitea kokonaisuudessaan purkautui kolmen päivän kuluessa.
Perustuslakia säätävä kansalliskokous
30. lokakuuta 1917 Venäjän väliaikainen hallitus ilmoitti olevansa valmis haastamaan oikeuteen niin Radan kuin sen pääsihteeristönkin separatismista, mikä liittyi Ukrainan perustuslakia säätävän kansalliskokouksen koolle kutsumiseen. Vaalipäiväksi vahvistettiin 9. tammikuuta 1918 ja perustuslakia säätävän kansalliskokouksen kokoontumispäiväksi 22. tammikuuta 1918
Tästä vaikuttuneena supistettu Rada, Radan pysyväksi työvaliokunnaksi perustettu elin, päätti, että vallankumouksen puolustaminen kuuluu Ukrainassa vallankumouksellisen demokratian tukemalle pääsihteeristölle. Tätä päätöstä kannatti Ukrainan kolmas sotilaskongressi, mutta se ei toteutunut, koska Venäjän välikaiselle hallitukselle ja Kiovan sotilaspiirille uskolliset joukot eivät sitä totelleet. 5. marraskuuta 1917 mennessä pääsihteeristö olikin menettänyt valtansa.
Ukrainan ensimmäinen kansantasavalta
Samana päivänä Rada kokoontui ja hyväksyi pääsihteeristön toiminnan kehittämisen uuden ohjelman. Se päätti antaa valtion ja maanomistajien maat jaettavaksi maakomiteoille talonpoikia varten sekä muodostaa uudet sihteeristöt kansanhuoltoa, kauppaa- ja teollisuutta, työvoimaa, oikeudenkäyttöä, sota-asioita, tiehallintoa sekä posti- ja lennätinlaitosta varten. Kolmas yleisukrainalainen Rada julisti Ukrainan kansantasavallan perustetuksi.
Kansantasavallan johtoajatuksena on selvitä yhdessä Venäjän tasavallan vaikeuksiin joutuneiden alueiden kanssa vaikeasta tilanteesta sekä taata kansalaisvapaudet: sananvapaus, julkaisuvapaus, uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, yhdistymisvapaus, lakko-oikeus, henkilökohtainen koskemattomuus ja liikkumisen vapaus sekä lakkauttaa kuolemantuomio.
Ohjelman taloudellinen puoli oli sosialistifederalistien kannattama, mutta ajoi pääsihteeristön kriisiin Kiovan pankkien edustajien, yleisvenäläisten sokerinjalostajien liiton, puolalaisen maanomistajien neuvoston ja muiden maanomistajien kanssa, jotka suosittelivat pankkeja lopettamaan sokeriteollisuuden rahoittamisen. Pääsihteeristö selitti, että maanomistuskysymys ratkaistaan lopullisesti Ukrainan perustuslakia säätävässä kokouksessa, minkä kokoonkutsumiseen mennessä sotilasvoima turvaa suurtilat ja viljelyltään kehittyneet muut tilat.
Venäjän lokakuun vallankumous vastustaa itsenäisyyttä
Bolševikkien kaapattua vallan väliaikaiselta hallitukselta 7-8. marraskuuta Petrogradissa alkoi heidän rauhanpolitiikkansa sodan lopettamiseksi vaikuttaa myös sodasta kärsivässä Ukrainassa. 21. marraskuuta sosialidemokraatti Neronovitš totesi, että mikäli Ukraina aikoo ottaa käsiinsä rauhanneuvottelut, on se etuoikeuden menettämistä omaan valtioon, mikä täytyy tehdä. Ei-venäläisten puolueiden mielestä osallistumista rauhanneuvotteluihin saattoi rajoittaa.
Pääsihteeristö hakee tunnustusta ympärysvalloista
Vladimir Vinnitšenko edellytti Britannian ja Ranskan informoimista rauhanneuvotteluaikeista keskusvaltojen kanssa. 23. marraskuuta Romanian ja lounaan rintamat yhtyivät Ukrainan rintamaksi ja pääsihteeristö nimitti edustajat rauhanneuvotteluihin Ukrainan rintamaa koskien.
29. marraskuuta 1918 laki Ukrainan perustuslakia säätävästä kansalliskokouksesta vahvistetaan. Lain mukaan äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia olivat myös 20 vuotta täyttäneet naiset. Keskusvaalilautakuntaa johti M. Moroz ja 100 000 äänestäjää kohden pyrittiin valitsemaan yksi kansalliskokousedustaja.
5. joulukuuta ulkoasiain kansankomissaari Lev Trotski sai aikaiseksi Brest-Litovskissa Saksan kanssa aikaan aselevon, minkä tarkoituksena on solmia rauha Venäjän ja keskusvaltojen, Itävalta-Unkari, Saksan ja Bulgarian sekä Ottomaanien valtakunnan kesken.
9. joulukuuta pääsihteeristö totesi, että Ukrainan kansantasavalta, joka vastaa Ukrainan rintamasta, on itsenäinen kansainvälisissä asioissa ja sen tulee osallistua kaikkiin Ukrainan kansan etuja koskeviin kansainvälisiin kokouksiin.
Ympärysvallat eivät tue Ukrainan itsenäisyyttä
Ukrainan kansantasavallan hallitukseksi ryhtynyt pääsihteeristö ei kuitenkaan kiirehtinyt osallistumaan Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin, vaan odotti Ententeltä tunnustusta. 12. joulukuuta väestöryhmien välinen sihteeristö nimettiin kansainvälisten asioiden sihteeristöksi. 21. joulukuuta Ukrainan kansantasavallan valtuuskunta lähti Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin ja Ranskan sotilasasiamies J. Tabuilt ja Britannian konsuli Odessassa, D. Bagge, ilmoittivat, että heidät on nimitetty komissaareiksi hoitamaan Ukrainan tasavaltaa koskevissa asioissa. Britannia ja Ranska siis kieltäytyvät tunnustamasta Ukrainan kansantasavaltaa toivoen, että Venäjän väliaikaisen hallituksen seuraajat ylläpitäisivät itärintaman keskusvaltoja vastaan eivätkä kävisi rauhanneuvotteluja bolševikkien tapaan keskusvaltojen kanssa.
Ukraina ei onnistunut luomaan voimakasta omaa kansallista armeijaa, koska kolme vuotta jatkuneesta sodasta johtuen sotilaat haluavat rauhaa ja maareformin. Hallinnon ukrainalaistaminen kuitenkin jatkui. Laki itsenäisyydestä hyväksyttiin 24. tammikuuta 1918 ja pääsihteeristöstä tuli kansanministerien neuvosto.
Ukrainan perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaaleissa alueilta, jotka eivät olleet bolševikkien hallussa kaiken kaikkiaan 301:stä edustajasta valittiin 171, joista 70%:ia kannattivat ukrainalais-kansallisia puolueita. Kriittisen tilanteen vuoksi neljäs Rada julisti Ukrainan itsenäiseksi 22. tammikuuta 1918 ja että se käyttää valtaa, kunnes perustuslakia säätävä kansalliskokous kokoontuu.
Saksa ei kannata kansantasavaltaa eikä maareformia
Sosiaalivallankumouksellinen Vsevolod Holubovitš (30. tammikuuta1918-29. huhtikuuta 1918) ryhtyi johtamaan hallitusta, missä maareformia suurmaanomistajilta haluavien talonpoikaispuolueiden vaikutus on vahva. Ukrainaa miehittävät Saksa ja Itävalta-Unkari halusivat varmistaa elintarvikkeiden saannin Ukrainasta, jolle tavoitteelleen ne näkivät maareformin ja kansanministerien neuvoston, Ukrainan kansallisen hallituksen uhaksi.
Kansanministeriön neuvosto allekirjoitti sopimuksen, missä se lupasi toimittaa 60 miljoonaa puutaa (982,8 miljoonaa kiloa) viljaa sekä runsaasti elintarvikkeita ja raaka-aineita keskusvalloille, mikäli ne ilmoittavat, että maakysymys ratkaistaan Radan säätämien lakien ja periaatteiden mukaisesti.
23-24. huhtikuuta Kiovassa pidetty keskusvaltojen diplomaattien ja sotilasedustajien kokous päätti, että yhteistyö kansanministeriöstön kanssa ottaen huomioon sen pyrkimykset luoda oman yleishallinto, on kestämätöntä.
Saksa tukee vallankaappauksen
Saksalainen sotilasosasto pidätti kaksi ukrainalaisministeriä tunkeuduttuaan Radan kokoukseen. Seuvaavana päivänä 29. huhtikuuta 1918 miehittäjät nostivat valtaan atamaaniksi Pavel Skoropadskin. Hän kutsui pääministeriksi 2.5. alkaen Fedir Lyzohubin. Hallitus koostui lähinnä konservatiivisista ja liberaaleista edustajista.
Verrattuna Radan hallitukseen oli atamaanihallituksessa kaksi ministeriötä lisää: terveysministeriö ja uskontoministeriö. Hallituksen ongelmaksi muodostui se, että alue- ja paikallishallinto, zemstvot, eivät kannattaneet hallitusta, vaan saattoivat jopa vastustaa sen päätöksiä.
29. kesäkuuta esitettiin lakia, minkä avulla sisäasiainministeri saattoi vaihtaa vastahakoiset johtajat tai korvata jopa vastahakoiset hallintoelimet. 5. syyskuuta säädettiin laki, minkä mukaan äänioikeus riippui veronmaksusta.
Kritiikkiä Skoropadskia vastaan esiintyi siksi, että hän nimitti virkoihin henkilöitä, joiden ei katsottu edustavan kansallisia intressejä, vaan pikemminkin vallankumousta edeltänyttä Venäjää.
Saksan tappio luo Ukrainan toisen kansantasavallan
Saksan aselepo ententén kanssa tuli voimaan 11. marraskuuta 1918 ja ulkoinen tuki Skoropadskin hallitukselle hävisi. Ukrainalaiskansalliset kansantasavaltalaiset sosialistit Simon Petljura ja Vladimir Vinnitšenko, Andrei Makarenko, Opanas Andrievski, Fedor Shevtsin Ukrainan kansallisliittona julistivat 13. marraskuuta kapinan Skorodpadkin hallintoa vastaan Beloi Tserkvissä.
Skoropadskin nimittämä Fedir Lyzohubin hallitus joutui eroamaan 14. marraskuuta 1918, sen jälkeen kun hänen elokuussa 1918 Saksassa esittämänsä näkemys, minkä mukaan Ukraina on valmis liittovaltiosuhteeseen Venäjän kanssa sen jälkeen kun bolševikit olisi kukistettu, tuli julkisuuteen. Keskustelu keskusvaltojen sotilaiden, lähinnä itävaltalaisten ja saksalaisten, vetämisestä pois Ukrainasta alkoi.
Skorodpatskyn hallituksen uudeksi pääministeriksi Fedir Lyzohubin jälkeen tuli entinen kansanhuoltoministeri Sergei Mykolajevitš, joka ehti olla pääministerinä joulukuun puoleen väliin ennen kuin hänet pidätettiin ja pantiin Lukjanivkan vankilaan, mistä hän vapautui helmikuussa 1919. Odessassa hän siirtyi kenraali Denikinin palvelukseen vastaamaan elintarvikkeiden hankinnasta Etelä-Venäjän armeijalle. Denikin ja hänen seuraajansa Wrangel taistelevat etelästä käsin sekä Harkovan moskovalaismielistä bolševikkihallitusta että Kiovassa valtaansa pitävää Ukrainan kansantasavaltaa vastaan.
Ukrainan kansantasavalta perustettiin uudelleen joulukuussa 1918, mutta sen asema muodostui hankalaksi siksi, että toisaalta Venäjän vallankumous alkoi vaikuttaa ja bolševikkeja sekä saksalaisia yhdessä Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa vastustanut Entente, lähinnä Britannia ja Ranska olivat voittaneet Saksan maailmansodassa tukien Etelä-Venäjän joukkoja Odessassa ja Krimillä.
Luokka:Ukraina
Ukraina
Ukraina on Neuvostoliitosta muiden itsenäisten valtioiden yhteisön maiden tapaan itsenäistynyt suuri, väestöltään ja pinta-alaltaan noin Ranskan kokoinen maa Itä-Euroopassa. Ukrainan rajanaapureita ovat idässä Venäjä, pohjoisessa Valko-Venäjä ja lännessä Puola, Slovakia, Unkari, Romania ja Moldova. Etelässä maa rajoittuu Mustaanmereen. Ukrainan pääkaupunki on Kiova. Toiseksi suurin kaupunki on Koillis-Ukrainassa sijaitseva Harkova. Myös Mustanmeren rannalla sijaitseva noin miljoonan asukkaan Odessa on merkittävä kulttuuri-, tiede- ja teollisuuskeskus.
Historia
Varhaishistoria
Nykyisen Ukrainan alueella ovat antiikin aikana asuneet vuorotellen muun muassa kimmerilaiset, skyytit, sarmaatit ja gootit. Hunnien ajettua gootit Ukrainasta 300-luvulla, sinne asettui muun muassa avaareja, kasaareja ja bolgaareja, mutta myös itäslaaveja.
Kievskaja Rus - Venäjä ennen Moskovan suuriruhtinaskuntaa
Itäslaavien ja viikinkien perustama Kiovan suuriruhtinaskunta taisteli alueelle tulleita turkinsukuisia petšenegejä ja kumaaneja vastaan ja loi Mustaltamereltä Itämerelle ulottuneen valtakunnan jonka perinnöstä syntyivät Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina.
Mongolivalloitus jakaa Ukrainan idän ja lännen valtapiireihin
Mongolien vallattua Kiovan 1240, Ukraina jäi osin näiden valtaan ja ajautui osin Puola-Liettuan hallintaan. Mongolivallan väistyessä 1500-luvulla Ukrainaan muodostui kasakkayhteisöjä, jotka 1648-1654 kapinoivat Puolaa vastaan ja tukeutuivat Venäjään.
Puolan vastainen kapina ja tukeutuminen Moskovaan
1654
Atamaani Bohdan Hmelnitskin johtama kapina Puolaa vastaa johti siihen, että Puola-Liettuasta, puolalaisen aatelin vallasta itsenäistymään 1648-1654 pyrkivät ukrainalaiset tukeutuivat Venäjän tsaariin 1654 tunnustaen tämän muodollisen ylivallan. Ukrainan toinen uhka tuli etelästä islamilaisuuden muodossa, mihin Venäjästä myös olisi saattanut olla apua.
Itä-Ukraina määritellään osaksi Venäjää
Andrusovin rauhassa 1667 Itä-Ukraina ja Kiova liitettiin Venäjän yhteyteen. Suuren Pohjan sodan yhteydessä hetmanni Ivan Mazepa pyrki Ruotsin tuella itsenäisyyteen Venäjästä, mutta Pultavan taistelun seurauksena kasakkojen Ukraina liitettiin entistä tiiviimmin Venäjään. Puolan jaoissa 1772, 1793 ja 1795 pääosa Länsi-Ukrainaa liitettiin Venäjään, joskin Itä-Galitsia ja Bukovina joutuivat osaksi Itävalta-Unkaria.
Feodalismi voimistuu samalla kuin se lännessä jo heikkenee
Alun perin puolalaisen aatelin voimaansaattama ja vasta Venäjän Katariina II:n lopullisesti vahvistama maaorjuus lakkautettiin vasta 1861 Aleksanteri II:n toimesta.
Kansallinen herääminen 1800-luvulla
Ukrainalainen kansallisuusaate alkoi nousta 1840-luvulta alkaen, mutta joutui Venäjän hallinnon tukahduttamistoimien kohteeksi 1870-luvulta alkaen. Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen yhteydessä alkoi Ukrainan itsenäistyminen. Länsi-Ukrainassa ukrainalaiset kokevat kansallisen herätyksen 1800-luvun lopun tapaan puolalaisten kanssa, mutta vastustavat myös puolalaisten kaupunkien dominanssia Galitsiassa ukrainalaiseen maaseutuun nähden.
Itsenäistuminen Venäjästä 1918 saksalaisten tuella
Simon Petljura julisti Ukrainan itsenäiseksi joulukuussa 1917, mutta maa joutui Saksan keisarikunnan joukkojen miehittämäksi ja Petljuran kansantasavaltalainen hallinto korvattiin keväällä 1918 saksalaismielisellä Pavel Skoropadskilla, minkä tehtävänä oli turvata ukrainalaisen viljan kerääminen Saksan elintarvikehuoltoon.
Saksalaisten antauduttua ententélle ensimmäisessä maailmansodassa oli Pavel Skoropadskin paettava ja Petljuran johtama kansallismielinen hallitus nousi jälleen valtaan Kiovassa sosialistipuolueen Petljuran ja Vinnitšenkon julistettua Beloi Tšerkvissä kapinan 13. marraskuuta 1918 hetmanni Skoropadskin hallitusta vastaan Saksan solmittua aselevon 11. marraskuuta 1918 ententen kanssa ja Venäjän kansankomissaarien sanottua irti Brest-Litovskin rauhansopimuksen, mikä tarjosi kansankomissaareille mahdollisuuden siirtyä saksalaisten tilalle näiden alkaessa vetäytyä Baltiasta ja Ukrainasta ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.
Sisällissota
Itä-Ukraina oli vuorotellen Nestor Mahnon johtamien anarkistien, Denikinin ja Wrangelin johtaman Etelä-Venäjän armeijan ja sitä ja kansallisia ukrainalaisia sosialisteja vastustavien bolševikkien hallussa. Puna-armeijan vahvistettua asemiaan Ukrainassa, Petljuran kansallismielinen hallitus liittoutui Puolan kanssa, mutta hävisi lopulta bolševikeille Puolan solmittua rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa, jolloin Ukrainan kansalliset sosialistiset joukot jäivät ilman tukea.
Ukrainan nälänhätä
Vuosina 1930–1932 Ukrainan maatalous kollektivisoitiin Stalinin määräysten mukaisesti ja suuret viljan pakkoluovutukset aiheuttivat nälänhädän johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen. Toisessa maailmansodassa Ukraina joutui natsi-Saksan miehittämäksi 1941–1944 ja Ukrainan kansallismieliset pyrkivät itsenäisyyteen Neuvostoliitosta. Saksan miehityshallinto alisti kuitenkin Ukrainan suoraan Saksan valtaan. Kansallismielisten aseellinen toiminta Neuvostoliittoa vastaan jatkui kuitenkin vielä sodan jälkeisinä vuosinakin Länsi-Ukrainassa. Vuonna 1986 Tšernobylin kaupungissa tapahtui historian vakavin ydinvoimaonnettomuus.
Itsenäistyminen Neuvostoliitosta
Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Leonid Kravtšuk, jonka kaudella kuitenkin huikea inflaatio ja levottomuudet pakottivat ennennaikaiset vaalit järjestettäviksi. Vuonna 1992 pääministerinä aloittanut Leonid Kutšma nousi Ukrainan ja presidentiksi 1994. Kutšmankin kausi on ollut täynnä skandaaleita vaikka talous on hieman parantunut hänen aikanaan.
Oranssi vallankumous
:Katso artikkeli Ukrainan presidentinvaalit 2004
Vuonna 2004 Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalit, joissa istuva presidentti, Leonid Kutšma, ei enää ollut ehdokkaana. 31. lokakuuta järjestetyillä vaalien ensimmäisellä kierroksella kumpikaan pääehdokkaista, ei länsimielinen Viktor Juštšenko eikä Venäjän näkyvästi tukema Viktor Janukovitš onnistunut keräämään yli puolta annetuista ääneistä. Vaalien toinen kierros kahden ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä käytiin 21. marraskuuta 2004. Vaalien järjestelyissä ilmenneiden epäselvyyksien aiheuttamien joukkoprotestien vuoksi, joita ryhdyttiin kutsumaan oranssiksi vallankumoukseksi, Ukrainan korkein oikeus päätyi vaalien toisen kierroksen uusimiseen. Vaalien toinen kierros uusittiin 26. joulukuuta 2004 ja niiden voittajaksi tuli opposition ehdokas Juštšhenko saaden yli 52 prosenttia äänistä.
Ukrainan pääministeriksi nimitetettiin vaalien jälkeen Julija Tymošenko, jonka hallitus kuitenkin erotettiin korkeimman hallinnon lahjusepäilyjen vuoksi syyskuussa 2005.
Politiikka
Julija Tymošenko
Hallinto
Ukraina on perustuslaillinen demokratia jota johtaa presidentti, vuonna 2004 valittu Viktor Juštšenko. Valtaa käyttää 450-paikkainen parlamentti, Verhovna rada. Pääministerinä on toiminut 4. helmikuuta 2005 alkaen Julija Tymošenko. Ukraina on pyrkinyt varovaisesti lähestymään NATOa ja Euroopan unionia saavuttaakseen riippumattomamman aseman Venäjään nähden. Länsimielisten mielestä Ukrainan tulisi Puolan tapaan pyrkiä EU:n ja NATO:n jäseniksi, kun taas historiallista yhteyttä Venäjään vaalivien mielestä taloudellisesti tärkeintä on erityisesti raskaan teollisuuden näkökulmasta olla taloudellisessa yhteistyössä Venäjän kanssa. Puola kannattaa Ukrainaa EU:n jäseneksi Bulgarian ja Romanian jälkeen. Tällä ei olisi merkitystä pelkästään turvallisuuspoliittisesti Itä-Euroopassa, vaan myös EU:n maatalouspolitiikan kannalta, koska Ukraina on Ranskan kokoinen etelässä sijaitseva mustanmullan maa.
Ukraina hakee paikkaansa idän ja lännen välistä
NATO
Ukrainassa tasapainottelu yleensä venäläismyönteisen ja raskasteollistetun Itä-Ukrainan, (Dneprin) "vasemman rannan" (ven. Levoberežnaja), ja jo historiallisestikin länsisuuntautuneemman (Dneprin) "oikean rannan" (ven. Pravoberežnajan) välillä jatkuu.
Historiallisesti jako muodostui ensimmäistä kertaa Andrusovin rauhassa katolista länttä edustavan Puola-Liettuan ja Moskovan suuriruhtinaskunnan välillä. Puolan yhtenäinen vaikutus Ukrainaan lakkasi Puolan jaoissa 1700-luvun lopussa, minkä tuloksena lopulta Puola-Liettuan aatelistasavallan muodostaneet Puolan kuningaskunta jaettiin lopulta kolmannen jaon jälkeen kokonaan Preussin (sittemmin Saksa), Itävallan (sittemmin Itävalta-Unkari) ja Venäjän kesken. Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa sekä Itävalta-Unkari onnistuivat valloittamaan suuren osan Ukrainaa Venäjältä pyrkien muodostamaan siitä Neuvosto-Venäjästä riippumattoman protektoraatin sen itsenäisyyspyrkimyksiä muodollisesti tukien niin Venäjän väliaikaisen hallituksen politikkaa jatkaneita valkoisia, tässä tapauksessa Krimiltä toimivaa Etelä-Venäjän armeijaa, kuin Neuvosto-Venäjääkin, tässä tapauksessa Harkovin bolševikkihallitusta vastaan. Toisen maailmansodan aikana ei Saksa kuitenkaan ollut valmis enää myöntämään Ukrainalle edes muodollista itsenäisyyttä, vaan saksalaisten aluksi vapauttama, sitä yrittänyt Stefan Bandera lopulta vangittiin.
Taloudellisesti tarkastellen Itä-Ukrainan ja Länsi-Ukrainan jako on osittain pohjois-etelä-jako, missä pohjoiset levoberežnaja-alueet kannattavat kansallisempia ja läntisempiä linjauksia ja eteläisemmät pravoberežnaja-alueet kiinteämpää yhteistyötä Venäjän kanssa. Taloudellisesti Itä-Ukraina on riippuvainen Venäjän toimittamasta energiasta kaivosteollisuuden ja terästeollisuuden vuoksi samoin kuin Neuvostoliiton ajalta periytyvän sotateollisen kompleksin vuoksi. Ukrainassa yritetään toimeenpanna teollisuuspolitiikkaa naapurivaltioitaan alhaisemmin energianhinnoin.
EU ja Yhdysvallat yrittävät vahvistaa Ukrainan demokratisoitumisprosesseja löyhentääkseen Ukrainan ja Venäjän välistä yhteyttä, kun taas Venäjä yrittää pitää kiinni atamaani Bohdan Hmelnitskin Puola-Liettuaa vastaan suuntaaman kapinan tuloksena 1654 muodostuneesta historiallisesta yhteydestään Ukrainaan, jolloin Ukrainan kasakkavaltio tunnusti Moskovan suuriruhtinaskunnan suojelijakseen katolista länttä, Puola-Liettuaa, vastaan tilanteessa, missä myös Ottomaanien valtakunta asetti paineitaan etelästä. EU:n myötä on virinnyt Puolassa ajatus Ukrainan EU-jäsenyydestä, mihin saattaisi liittyä myös NATO-jäsenyys.
Turvallisuuspolitiikka
Venäjän näkökulmasta Ukrainan NATO-jäsenyys saartaisi sen liittolaisen, Valko-Venäjän pohjoisen Baltian, Viron, Latvian ja Liettuan, lisäksi myös etelästä, mikä vaikuttaisi tilanteeseen myös Mustallamerellä. Ukrainalle Hruštšovin aikana vuonna 1954, jolloin tuli kuluneeksi 300 vuotta Venäjän ja Ukrainan historiallisesta liitosta, Venäjältä siirretty Krimin niemimaa joutuisi näin NATOn piiriin. Yhdysvaltain kannalta voi olla kysymys Zbigniew Brzezinskin opista, minkä mukaan Yhdysvaltain on vahvistettava asemaansa entisissä neuvostotasavalloissa lopullisena tavoitteenaan Persianlahden ja sen reuna-alueiden turvaaminen muilta energian tarvitsijoilta. Venäjän kannalta Ukrainaa ja Valko-Venäjää on pidetty Venäjän itsensä ohella Venäjän valtakunnan perustana.
Zbigniew Brzezinski
Joukkotiedotusvälineet vaaralle alttiina
Keinot yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttamiseksi ovat ainakin edellisen presidentin Leonid Kutšman aikana olleet kovia, joskaan Valko-Venäjän kaltaista valtiojohtoista vakauttamista ei ole suoritettu ja hallituksen sekä opposition vuoropuhelu on jatkunut. Opposition lehtimiehen Ukrainska Pravdan 2. marraskuuta 2000 kuolleena löytyneen Georgi Gongadzen murhaa syksyllä 2000 pidetään sisäministeriön Orly-joukkojen tekemänä. Toimittaja oli tutkinut ennen kuolemaansa vallanpitäjien korruptiota ja rahanpesua. Syytöksista seurasi presidentin vastaisia mielenosoituksia Kiovassa ja muilla paikkakunnilla. Myös muita joukkotiedotusvälineiden palveluksessa olevia on kuollut. Itsenäisen Juta-radioaseman johtaja Heorhi Tšetšek kuoli keväällä 2004 auto-onnettomuudessa. Televisioaseman johtaja Ihor Aleksandrov murhattiin 2001 ja toimittaja Volodymyr Karatševtsev 2003 sekä muita.
Koltšuga-tutkakaupat ja YKn Irak-vientikielto
Kansainvälistä huomiota sai myös Yhdysvaltain epäily, että Ukraina olisi myynyt Donetskissa sijaitsevan Topazin valmistamia Koltšuga-tutkajärjestelmiä YK:n kauppasaarrossa Kuwaitin miehityksen ja Persianlahden sodan vuoksi olleelle Irakille. Ukrainan presidentin arvovaltaa horjuttanutta tapahtumasarjaa on kutsuttu myös Kutšmagateksi siksi, että nauhoitettu puhelu osoitti hänen tienneen valtiollisen aseidenvientiyrityksen Ukrspetseksportin aikomuksista. Lentokieltovyöhykkeitä Britannian kanssa valvonut ja samalla Irakin sotaan valmistautunut Yhdysvallat reagoi voimakkaasti tapahtuneeseen.
Neuvostoliiton Mustanmerenlaivaston aiheuttama kiista
Neuvostoliiton Mustanmeren laivaston jakaminen, sijainti ja rahoitus ovat hiertäneet Venäjän ja Ukrainan välejä, samoin Sevastopolin laivastotukikohdan asema Venäjän laivaston tukikohtana jälleen itsenäistyneessä Ukrainassa. Vuosia kestäneen kiistan tuloksena Neuvostoliiton alukset jaettiin Venäjän ja Ukrainan laivastojen kesken ja Venäjän laivastolle myönnettiin 1997 oikeus edelleen käyttää määräaikaisesti Sevastopolin laivastotukikohtaa Krimillä vuoteen 2017. Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrovin mukaan neuvotteluja pidennyksestä kannattaa jatkaa, kun sen päättymiseen on neljä vuotta eli 2013. Ukrainan mahdollinen Nato-jäsenyys saattaa muuttaa tilannetta.
Ukrainan hallintojärjestelmässä Sevastopolin oblast on ainoa autonominen oblast ja Sevastopol on oblastin veroinen aluehallinnon yksikkö pääkaupunki Kiovan tapaan. Näillä autonomiaa korostavilla ratkaisuilla on pyritty takaamaan venäjänkielisen väestön ja samalla laivastotukikohdan autonomiaa Ukrainan keskushallinnosta.
Alueet
oblast
oblast
Ukrainan eri osat pääpiirteittäin
Ukrainaa voi tarkastella kymmenenä enemmän tai vähemmän kulttuurillisesti yhdenmukaisena alueena; Pääkaupunki Kiova ja sen ympäristö, lähinnä Valko-Venäjään rajoittuva Polissja pohjoisessa , Podillja Moldovan rajalla, Galitsia ja Volynia eli Luoteis-Ukraina, monien kansallisuuksien asuttama vuoristoinen Karpaattien alue, merellinen Mustanmeren rannikko etelässä, missä on venäläisautonominen Krimin niemimaa, kasakkaperinteestään kuuluisa ja raskasteollinen Dnipron alajuoksun seutu, Sloboda koillisessa Venäjän rajalla sekä hyvin raskaasti teollistunut sekä venäläinen Donbas maan itäisimmässä kolkassa.
Ukrainan hallinnollinen jako
Virallisemmin ja tarkemmin, Ukraina jakautuu 24 hallinnolliseen alueeseen (oblast), yhteen autonomiseen tasavaltaan Krimillä ja kahteen kaupunkiin (місто): Sevastopol ja Kiova. Alueiden nimet joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ukrainankielisissä muodoissaan.
Maantiede ja ilmasto
Žytomyrin alue
Välimeren ilmastosta nauttivaa eteläistä Krimiä lukuun ottamatta Ukrainassa vallitsee lauhkea mannermainen ilmasto. Sademäärä ei jakaudu tasaisesti vaan on runsaampaa valtakunnan länsi- ja pohjoisosissa, väheten kohti kaakkoa. Talvet ovat Mustanmeren rannikolla viileitä, sisämaassa kylmiä. Kesät ovat suurimmassa osassa maata lämpimiä, aivan etelässä kuumia.
Ukraina on enimmäkseen tasankoa ja ylänköä, vain Karpaateilla ja Krimillä on vuoristoa. Pohjoisessa on metsää, joka muuttuu aroksi ja Mustameren rannikolla subtrooppiseksi. Korkein huippu on Karpaateilla, Hora Hoverla, 2061 m. Krimin korkein huippu on Roman-Koš, 1545 m. Jopa 58 % pinta-alasta on viljelykelpoista.
Suurimmat joet ovat Dnepr (Dnipro), Donets, Dnister ja Bug, jotka virtaavat Mustaanmereen tai Asovanmereen. Tonavan suisto muodostaa rajan Romanian kanssa.
Talous
Romania.]]
Neuvostoliitossa tasavallat pidettiin hajauttamispolitiikalla riippuvaisina toisistaan ja eritoten Venäjästä, eikä Ukraina ole poikkeus. Ukraina tuotti mm. raakaa teollisuusmateriaalia ja viljaa, saaden Venäjältä ja muilta tasavalloilta mm. kulutushyödykkeitä sekä energiaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen siirtyminen vapaaseen markkinatalouteen on ollut tuskaista, mutta 1990-luvun alun vaikeat vuodet ovat jo takanapäin. Tuolloin puolitiehen jätetyt rakenteelliset uudistukset johtivat laajaan työttömyyteen. Työssäkäyvienkin palkanmaksu saattoi olla poikki kuukausikaupalla. Valtion ratkaisu painaa lisää rahaa käynnisti hurjan inflaation ja Ukraina oli kaikista entisistä neuvostotasavalloista köyhin. Kuten esimerkiksi Venäjällä, valtion yritysten yksityistäminen käytännössä merkitsi pienen vähemmistön rikastumista ja tuloerojen räjähdysmäistä nousua. Myös korruptio on ollut suurongelma; monet ulkomaiset sijoittajat ovat ajoittain täysin lopettaneet liiketoiminnan Ukrainassa tarpeettoman byrokratian, korruption ja muun rikollisen toiminnan takia. Tilanne on noista ajoista parantunut ja uuden johdon tehtävälistalla korruption kitkemistä on painotettu.
Ukrainan bruttokansantuote kasvoi vientivetoisesti vuonna 2000 6%, ensimmäisen kerran Ukrainan itsenäistymisen jälkeen. Teollinen tuotanto kasvoi samana vuonna 12,9%. Tämän jälkeen Ukrainan talous on jatkanut tasaista kasvuaan ja vuosien 2002–2004 aikana merkittävänä tekijänä on ollut terästeollisuuden viennin kasvu Kiinaan.
Uusi rahayksikkö hryvnja (lyhenne UAH) otettiin käyttöön syyskuussa 1996, josta lähtien se on pystytty pitämään suhteellisen vakaana. Tärkeä uudistus on ollut yksityisyritysten verolainsäädännön yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen. Uusia yrityksiä on syntynyt kuin sieniä sateella koska yksityisyrittäjien ei enää tarvitse kärsiä satunnaisista ja mielivaltaisista veroista.
Ukraina on riippuvainen energiantuonnista Venäjältä. Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti sen, ettei mustanmullan maa Ukrainan, entisen Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton "leipäkorin", maataloustuotanto mene enää Venäjälle ilman kaupallista kilpailua. Venäjän konepaja- ja puolustusvälineteollisuuden romahdettua Ukrainan on myös täytynyt hakea Itä-Ukrainassa tuotetulle teräkselle uudet markkinat Aasiasta, missä talouskasvu ylläpitää rakentamista ja teräksen kysyntää. Se on edelleen merkittävä lentokoneiden ja rakettien valmistaja. Antonovin lentokonetehdas toimii Ukrainassa. Sea Launch -kantorakettijärjestelmä on amerikkalaisen Boeingin ja Ukrainan yhteisyritys – kantoraketteja laukaistaan muunnetulta porauslautalta Tyyneltä valtamereltä ukrainalaisella Zenit-kantoraketilla. Zenitin osista kuitenkin valmistetaan yli puolet Venäjällä. Ks. Ukrainan avaruusjärjestö.
Ukrainan avaruusjärjestö
Merkittävimmät luonnonvarat:
- rautamalmi
- kivihiili
- mangaani
- maakaasu
- öljy
- suola
- rikki
- grafiitti
- titaani
- magnesium
Merkittävimmät vientituotteet:
- koneet
- viljatuotteet
Väestö
Ukrainan suurimmat etniset ryhmät ovat: ukrainalaiset (77,8 %), venäläiset (17,3%%), valkovenäläiset (0,6%), moldovalaiset (0,5%), Krimin tataarit (0,5)%, bulgaarit (0,4%), unkarilaiset (0,3%), romanialaiset
(0,3%), puolalaiset (0,3%), juutalaiset (0,2%) ja muita 1,8% (v. 2001). Varsinkin Krimin niemimaa on etnisesti monivärinen. Ukrainassa puhutaan pääasiassa ukrainaa ja venäjää, mutta myös useita vähemmistökieliä. Näistä eniten puhujia on puolalla (1,1 milj.), ruteenilla (560 000), valkovenäjällä (440 000), romanialla (250 000), bulgarialla (234 000), turkilla (200 000) ja unkarilla (176 000).
Virallinen työttömyysprosentti on 3,5%, mutta suurin osa työttömyydestä arvellaan olevan piilotyöttömyyttä. Maailman työjärjestö:n arvioin mukaan todellinen työttömyysprosentti oli vuonna 2004 9 - 10%. 29% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
Uskonto
Ukrainan pääasiallinen uskonto on ortodoksisuus, joka on jakaantunut tällä hetkellä kolmeen kilpailevaan kirkkoon. Jaon taustalla on Ukrainalainen nationalismi ja halu irroittautua myös kirkollisesti Moskovan vaikutusvallasta. Ukrainan ortodoksinen kirkko on Moskovan patriarkaatin alainen kirkko, joka vuodesta 1990 on ollut autonominen. Ukrainan autokefalinen kirkko syntyi Ukrainan lyhyen itsenäisyyden aikana 1920-luvulla ja selvisi Neuvostoliiton aikana diasporassa ulkomailla. Ukrainan itsenäistymisen jälkeen se on aloittanut uudelleen toiminnan Ukrainan alueella. Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti on vuonna 1991 perustettu kirkkokunta, jota johtaa patriarkka Filaret (alun perin Mihailo Denysenko). Filaret oli vuoteen 1991 asti Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta, mutta menetti pappisvihkimuksen ja suljettiin ehtoollisyhteydestä vuonna 1997 "skismaattisesta toiminnasta". Filaretin johtama kirkko ei ole muiden ortodoksisten kirkkojen tunnustama.
Ukrainassa on myös merkittävä määrä uniaatteja, jotka noudattavat ortodoksista jumalanpalvelusperinnettä, mutta tunnustavat paavin aseman ja kuuluvat katoliseen kirkkoon. Maassa on myös pieniä katolisia, protestanttisia, juutalaisia ja muslimivähemmistöjä.
Kulttuuri
katoliseen kirkkoontalon katolla.]]
Ruoka
Ruoka on merkittävä osa ukrainalaista kulttuuria ja hedelmällisellä maaperällä siunatun maan eri kolkista löytyy paljon alueellisia erikoisuuksia. Tunnetuimpia ukrainalaisia ruokalajeja ovat borssi (punajuurista valmistettu keitto), varenyky (raviolin tapainen ruokalaji), holubtsi (täytettyjä kaalikääryleitä) ja deruny (raastetusta perunasta valmistettuja pannukakkuja). Joulun ja pääsiäisen viettoon liittyy monia ruokalajeja, joita ei valmisteta muulloin. Ukrainalainen tumma ruisleipä on myös tunnettua.
Musiikki
Monet ukrainalaiset ovat kansallismielisiä, ja erityisesti syrjäseuduilla vanhat perinteet ja kansanmusiikki ovat voimissaan.
Taidemusiikin säveltäjistä Dmitri Bortnjanski ja Sergei Prokofjev ovat ukrainalaissyntyisiä, vaikka elivät ja sävelsivät pääasiassa Venäjällä. Ukrainalaisista taidemusiikin esittäjistään kuuluisimpia ovat viulistit David ja Igor Oistrakh ja pianisti Sviatoslav Richter.
Ukrainan Ruslana Lyžytško voitti Euroviisut vuonna 2004 Istanbulissa Turkissa kappaleellaan Wild Dances. Ruslana toivoo vuonna 2005 Ukrainan Kiovassa järjestettyjen Euroviisujen parantavan Ukrainan imagoa, jota yhä synkentää vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Euroviisut toivat Ukrainalle joka tapauksessa huomiota kansainvälisenä musiikkitapahtumana.
Tuorein ukrainalainen musiikkimenestys maailmalla on Nu Virgos[http://www.nuvirgos.com/] , joka saavutti singlellään Stop! Stop! Stop! kuudennen sijan Suomen Top20 -listalla viikolla 23/2004. Nu Virgos, aiemmin nimeltään ViaGra, laulaa venäjäksi.
Kirjallisuus
Kuuluisimpia ukrainalaisia kirjailijoita ovat 1800-luvulla elänyt runoilija Taras Ševtšenko ja vuonna 1916 kuollut kirjailija Ivan Franko.
Ivan Franko oli merkittävä kirjailija ja poliitikko, joka perusti Ukrainan sosialistisen liikeen. Oman kirjallisen tuotannon lisäksi hän käänsi muun muassa Victor Hugon, William Shakespearen ja Goethen teoksia ukrainan kielelle.
Taras Ševtšenkoa pidetään modernin ukrainalaisen kirjallisuuden isänä. Hän kirjoitti myös venäjäksi ja kirjallisen tuotannon lisäksi oli myös taitava taidemaalari. Hänet tuomittiin maanpakoon vuonna 1847 johtuen hänen venäläisten ukrainalaisiin kohdistuvia sortotoimia kuvaavista satiirisista runoistaan.
Urheilu
Vaikka tarvittava urheiluinfrastruktuuri ei ole monien Euroopan maiden tasolla, Ukraina on menestynyt hyvin kansainvälisessä huippu-urheilussa, erityisesti yleisurheilussa, voimistelussa, purjehduksessa, nyrkkeilyssä, painissa, uinnissa sekä shakissa. Kuten niin monessa maailmankolkassa, Ukrainankin suosituin urheilulaji on jalkapallo, jossa urheiluseurat Kiovan Dynamo, Donestkin Shakhtar ja Dnipropetrovskin Dnipro ovat saavuttaneet kansainvälistäkin menestystä. Maan jalkapallojoukkue selviytyi vaikeasta karsintalohkosta (mm. Turkki, Kreikka ja Tanska) ykkösenä jatkoon vuoden vuoden 2006 MM-kilpailuihin. Kiovan Sokol on maan tunnetuin jääkiekkojoukkue.
Lisätietoja
- Ukrainan Suomen suurlähetystö
:Vähäniityntie, 9 Kulosaari, 00570, Helsinki, Finland
:Tel.: +358 9 2289000
:Fax: +358 9 2289001
- Trade and Economic Mission
:Vähäniityntie, 9 Kulosaari, 00570, Helsinki, Finland
:Tel.: +358 9 22890082
:Fax: +358 9 22890081
- Suomi-Ukraina-yhdistys
:Yrjönkatu 29 A, 00100, Helsinki
- [http://www.geocities.com/finukr/ Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa Ry.]
Aiheesta muualla
- [http://www.finukr.org/fin/aboutf.htm Ukraina-seura]
- [http://www.nato.int/issues/nato-ukraine/ Naton ja Ukrainan väliset suhteet (NATO)]
- [http://maps.google.com/maps?ll=49.539469,31.662598&spn=6.332010,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ukraina Google Mapsissa]
;uutislähteitä
- [http://www.moreover.com/cgi-local/page?page?o=portal&feed=374 Moreover -uutisvirta]
- [http://www.interfax.kiev.ua/eng/ Interfax Ukraina (engl./ven./ukr.)]
- [http://5tv.com.ua/eng/newsline/ TV 5 (engl./ukr.)]
- [http://www.ukranews.com/eng/index_high.html Ukrainian news agency (engl./ven./ukr.)]
- [http://www.nrcu.gov.ua/index.php?id=2 Radio Ukraine International (engl./ukr.)]
- [http://www2.pravda.com.ua/en/ Ukrayinska Pravda (engl./ukr.)]
- [http://www.proua.com/ ProUA.com (ukr./ven.) - myös Kiovan, Lvovin ja Harkovan alueportaalit]
- [http://www.gazeta.lviv.ua/ Lvivska Gazeta (ukr.)]
- [http://www.kyivpost.com/bn/ Kyiv Post (engl.)]
- [http://abyznewslinks.com/ukrai.htm Ukrainaa koskevien uutisten linkkikokoelma]
- [http://www.cripo.com.ua/?sect_id=5&aid=2651 Ukraina kriminalnaja (ven.) päivittyvä tapahtumasivusto]
- [http://www.censor.net.ua/ Censor (ven.)]
;uutislähdekritiikki
- [http://www.telekritika.kiev.ua/tv_week/ Telekritika (ukr./engl.)]
;presidentinvaaleihin 2004 liittyvää
- [http://pora.org.ua/en/ Pora! -opiskelijaliike (ukr./engl.)]
- [http://www.razom.org.ua/ Tak! - Jushenko -kampanjasivut (ukr./ven./engl.)]
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
Luokka:Ukraina
als:Ukraine
ms:Ukraine
zh-min-nan:Ukrayina
ko:우크라이나
ja:ウクライナ
simple:Ukraine
th:ประเทศยูเครน
fiu-vro:Ukraina
1917 Tapahtumia
- Ensimmäinen maailmansota jatkuu (1914–1918)
Tammikuu
- 22. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson vaatii "rauhaa ilman voittoa" Euroopassa.
- 25. tammikuuta - Yhdysvallat osti Neitsytsaaret Tanskalta 25 miljoonalla dollarilla.
- 31. tammikuuta - Saksa ilmoitti rajoittamattomasta sukellusvenesodasta.
Helmikuu
- 3. helmikuuta - Yhdysvallat katkaisi diplomaattiset suhteet Saksaan.
- 24. helmikuuta - Yhdysvallat sai tiedon Saksan tarjouksesta palauttaa kaakkoislänsi Meksikolle, jossa Meksiko ryhtyisi sotaan Yhdysvaltoja vastaan.
Maaliskuu
- 11. maaliskuuta - Helmikuun vallankumous (26.2. vanhaa lukua): Petrogradissa lakkoja ja levottomuuksia, armeijan rykmenttejä siirtyy mielenosoittajien puolelle.
- 15. maaliskuuta - Keisari Nikolai II luopui vallasta.
Huhtikuu
- 6. huhtikuuta - Yhdysvallat julisti sodan Saksalle.
- 16. huhtikuuta - Lenin saapui Petrogradiin.
Toukokuu
Kesäkuu
Heinäkuu
- 7. heinäkuuta - Aleksandr Kerenski muodosti Venäjän väliaikaisen hallituksen.
- 18. heinäkuuta - Suomen suuriruhtinaskunnan eduskunta hyväksyi valtalain vallan siirtämiseksi eduskunnalle personaaliunionin päätyttyä suuriruhtinaan luovuttua asemastaan. Kerenskin hallitus hajotti eduskunnan.
- 25. heinäkuuta - Kanada otti käyttöön "väliaikaisen" tuloveron ( 4–25 %).
Elokuu
Syyskuu
Marraskuu
- 6. marraskuuta - Kolmas Ypresin taistelu päättyy: Kanadalaiset valtasivat Ypresin Belgiassa.
- 7. marraskuuta - Lokakuun vallankumous (juliaanisen kalenterin mukaan 25.10.). Leninin bolševikit ottivat vallan Kerenskin hallitukselta.
- 7. marraskuuta - Britit valtasivat Gazan osmaneilta.
- 20. marraskuuta - Ukraina julistettiin tasavallaksi.
- 26. marraskuuta - National Hockey League perustettiin.
Joulukuu
- 6. joulukuuta - 1 635 ihmistä menehtyi Halifaxin räjähdysonnettomuudessa Kanadan Nova Scotiassa.
- 6. joulukuuta - P. E. Svinhufvudin senaatin ehdotuksesta Suomi julistettiin itsenäiseksi.
Syntyneitä
- 11. helmikuuta - Sidney Sheldon, kirjailija
- 29. toukokuuta - John F. Kennedy, Yhdysvaltain presidentti
- 11. elokuuta - Dik Browne, sarjakuvapiirtäjä († 1989)
- 10. syyskuuta - Miguel Serrano, Chilen fasisti-ideologi.
- 11. syyskuuta - Ferdinand Marcos, Filippiinien diktaattori.
- 19. marraskuuta - Indira Gandhi, Intian pääministeri († 1984)
- 16. joulukuuta - Arthur C. Clarke, tieteiskirjailija
Kuolleita
- 10. tammikuuta - William F. Cody, Buffalo Bill
- 16. tammikuuta - Amiraali George Dewey, (s. 1837)
- 8. maaliskuuta - Ferdinand von Zeppelin, ilmailupioneeri (s. 1838)
- 14. huhtikuuta - L. L. Zamenhof, Dr. Esperanto
- 27. syyskuuta - Edgar Degas, taidemaalari
- 15. lokakuuta - Mata Hari, hollantilainen tanssija ja vakooja (teloitettiin)
- 7. marraskuuta - Alfred Kordelin, liikemies ja mesenaatti (murhattiin)
- 11. marraskuuta - Liliuokalani, Havaijin kuningatar (s. 1838)
Nobelin palkinnot
- Nobelin fysiikanpalkinto - Charles Glover Barkla
- Nobelin kemianpalkinto - ei jaettu
- Nobelin lääketieteen palkinto - ei jaettu
- Nobelin kirjallisuuspalkinto - Karl Adolph Gjellerup, Henrik Pontoppidan
- Nobelin rauhanpalkinto - Kansainvälinen Punainen Risti, Geneve
Luokka:1917
Luokka:1910-luku
ms:1917
ko:1917년
ja:1917年
simple:1917
th:พ.ศ. 2460
1991
Tapahtumia
Tammikuu
- 4. tammikuuta - YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsee yksimielisesti Israelin väkivallan palestiinalaisia kohtaan.
- 11. tammikuuta - Neuvostoliiton joukot vyöryvät Vilnaan estämään Liettuan irtautumisen.
- 14. tammikuuta - Irwin Goodman, eli Antti Yrjö Hammarberg kuoli
- 15. tammikuuta - YK:n turvallisuusneuvoston asettama takaraja Irakin vetäytymisellä Kuwaitista menee umpeen.
- 16. tammikuuta - Persianlahden sota alkaa ilmaiskuilla Irakia vastaan.
- 17. tammikuuta - Irak ampuu 8 Scud-ohjusta Israeliin.
- 27. tammikuuta - Siad Barre pakenee Mogadishusta.
Helmikuu
- 9. helmikuuta - Liettualaiset äänestävät itsenäisyyden puolesta.
- 13. helmikuuta - Laserohjatut pommit tuhoavat bunkkerin Bagdadissa, tappaen satoja siiviilejä. Yhdysvallat väittää bunkkerin olleen sotilaskohde.
- 15. helmikuuta - Visegardin sopimus Tšekkoslovakiaan, Unkarin ja Puolan välillä maiden yhteystyöstä siirtymiseksi markkinatalouteen.
- 23. helmikuuta - Persianlahden sota: Lyhyt maasotavaihe alkaa joukkojen ylitettyä rajan Saudi-Arabiasta Kuwaitin.
- 26. helmikuuta - Persianlahden sota: Saddam Hussein ilmoittaa joukkojen vetäytymisestä Kuwaitista.
- 26. helmikuuta - Tim Berners-Lee esittelee ensimmäisen web-selaimen.
- 27. helmikuuta - Persianlahden sota päättyy tulitaukoon Irakin ja liittouman joukkojen välillä.
Maaliskuu
- 3. maaliskuuta - Amatöörikuvaaja nauhoittaa Los Angelesin poliisin pahoinpitelemässä Rodney Kingia.
- 9. maaliskuuta - Mielenosoituksia Belgradissa Slobodan Milosevicia vastaan. Kaksi ihmistä kuolee armeijan panssareiden tukahduttaessa mielenilmauksen.
- 13. maaliskuuta - Yhdysvaltain oikeusministeriö julistaa Exxonin suostuneen miljardin dollarin korvauksiin Exxon Valdezin öljyvuodosta Alaskassa 1989.
- 14. maaliskuuta - Yhdistyneessa kuningaskunnassa vapautetaan kuusi miestä, joita pidettiin 16 vuotta vankilassa tuomittuina IRA:n pommi-iskusta Birminghamissa, kun havaitaan poliisin väärentäneen todisteita.
- 15. maaliskuuta - Saksassa Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton miehitysjoukot luopuvat virallisesti lopuista oikeuksistaan.
- 27. maaliskuuta - Maailman ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin Suomessa Radiolinjan verkossa.
- maalis-huhtikuu - Irakin tasavaltalaiskaarti ja armeija tukahduttavat kansannousun maan etelä- ja pohjoisosissa.
Huhtikuu
- 3. huhtikuuta - YK:n turvallisuusneuvoston päätös #687 määrää Irakin purkamaan kaikki joukkotuhoaseensa ja ballistiset ohjukset.
- 18. huhtikuuta - Irak luovuttaa kemiallisten aseiden materiaaliaan YK:n tarkastajille ja ilmoittaa ettei sillä ole biologisia aseita.
- 26. huhtikuuta - Pääministeri Esko Ahon hallitus aloittaa työnsä.
Toukokuu
- 26. toukokuuta - Thaimaassa Lauda Airin Boeing 767 putoaa lähellä Bangkokia. Onnettomuudessa kuolee 223.
Kesäkuu
- 7. kesäkuuta - Suomen markka sidotaan yksipuolisesti seuraamaan Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttayksikköä, ecua.
- 12. kesäkuuta - Boris Jeltsin valitaan Venäjän federaation presidentiksi.
- 17. kesäkuuta - Apartheid: Etelä-Afrikka lopettaa ihmisten rekisteröinnin rodun mukaan syntymässä.
- 25. kesäkuuta - Kroatia ja Slovenia julistavat itsenäisuutenstä Jugoslaviasta.
Heinäkuu
- 1. heinäkuuta - Varsovan liitto hajotetaan virallisesti.
- 1. heinäkuuta - Ruotsi jättää jäsenhakemuksen Euroopan yhteisöön.
- 1. heinäkuuta - Maailman ensimmäinen GSM-verkko aloittaa toimintansa Suomessa (Radiolinja).
- 7. heinäkuuta - Brionin sopimus päättää kymmenpäiväisen sodan Slovenian ja Jugoslavian välillä ja viivyttää Slovenian ja Kroatian itsenäitymistä kolmella kuukaudella.
- 11. heinäkuuta - Tyynellä valtamerellä ja Havaijilla täydellinen auringonpimennys.
Elokuu
- 4. elokuuta - kreikkalainen risteilyalus MS Oceanos uppoaa Etelä-Afrikan rannikolla. Ei kuolonuhreja.
- 18. elokuuta - Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšovin ilmoitetaan olevan "sairaana" ja hänet asetaan arestiin loma-asunnolleen Krimillä. Kahdeksan kovan linjan kannattajan ryhmä asettaa varapresidentti Gennadi Janajevin Neuvostoliiton johtoon.
- 20. elokuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi. 100000 kerääntyy Moskovassa parlamenttitalon edustalle tukemaan presidentti Mihail Gorbatšovia.
- 21. elokuuta - Latvia julistautuu itsenäiseksi. Neuvostoliiton vallankaappaus päättyy armeijan joukkojen tukiessa Gorbatšovia.
- 24. elokuuta - Venäjä ja Ukraina julistautuvat itsenäisiksi. Boris Jeltsinin Venäjä tunnustaa Viron ja Latvian.
- 25. elokuuta - Opiskelija Linus Torvalds lähettää viestin uutisryhmään kertoen kehittämästään käyttöjärjestelmän ytimestä.
- 29. elokuuta - Neuvostoliiton kommunistinen puolue lopetetaan.
Syyskuu
- 6. syyskuuta - Neuvostoliitto tunnustaa Baltian maiden itsenäisyyden.
- 6. syyskuuta - Leningrad muuttaa nimensä kansanäänestyksen jälkeen takaisin Pietariksi.
- 19. syyskuuta - Pankkikriisi alkaa, SKOP Suomen Pankin haltuun.
- 21.-30. syyskuuta - IAEA:n tarkastajat löytävät Irakin salaisen ydinohjelman dokumentit, jotka viranomaiset takavarikoivat, ja estävät tarkastajia lähtemästä luovuttamatta kaikkia dokumentteja. Nelipäiväinen pattitilanne seuraa. Irak luovuttaa kun YK:n turvallisuusneuvosto uhkaa seuraamuksilla.
- 23. syyskuuta - Armenia julistautuu itsenäiseksi.
Lokakuu
- 8. lokakuuta - Kroatia katkaisee suhteet Jugoslaviaan.
- 11. lokakuuta - YK:n turvallisuusneuvoston päätös #715 määrää Irakin hyväksymään kaikki komission asettaman tarkastajat. Irak protestoi päätöstä kutsuen sitä laittomaksi.
- 29. lokakuuta - Galileo-avaruusluotain tapaa 951 Gaspra -asteroidin ensimmäisenä luotaimena.
Marraskuu
- 14. marraskuuta - Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta syyttävät Libyaa Lockerbien pommi-iskusta 1988.
- 14. marraskuuta - Kambodžan prinssi Norodom Sihanouk palaa Phnom Penhiin 13 vuoden maanpaon jälkeen.
- 14. marraskuuta - Suomen markka päästetään devalvoitumaan 14%.
- 27. marraskuuta - YK:n turvallisuusneuvosto päättää rauhanturvaajien lähettämisestä Jugoslaviaan.
Joulukuu
- 1. joulukuuta - Ukrainalaiset äänestäjät päättävät maan itsenäistymisestä.
- 4. joulukuuta - Lentoyhtiö Pan American World Airways lopettaa toimintansa.
- 25. joulukuuta - Mihail Gorbatšov eroaa Neuvostoliiton presidentin virasta.
- 26. joulukuuta - Neuvostoliiton korkein neuvosto tapaa ja päättää Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton purkamisesta.
- 31. joulukuuta - Neuvostoliitto lakkaa olemasta.
Musiikki
1991 oli musiikin huippuvuosi. Silloin julkaistiin mm. seuraavat levyt:
- Nirvana - Nevermind
- Metallica - Metallica
- Guns N' Roses - Use Your Illusion I,II
- R.E.M. - Out of time
- Roxette - Joyride
- Pearl jam - Ten
- Michael Jackson - Dangerous
- U2 - Achtung Baby
- Red Hot Chili Peppers - blood, sugar, sex, magic
- Queen - Innuendo, Greatest hits2
- Seal - Seal
Syntyneitä
- ...
Kuolleita
- 14. tammikuuta - Irwin Goodman (Antti Hammarberg)
- 15. tammikuuta - Norjan kuningas Olavi V.
- 12. maaliskuuta - Ragnar Arthur Granit suomalainen tiedenobelisti ja bioelektromagnetismin pioneeri
- 24. maaliskuuta - Albert Järvinen, muusikko, Hurriganes
- 16. huhtikuuta - David Lean, ohjaaja
- 21. toukokuuta - Rajiv Gandhi, Intian entinen pääministeri ja kongressipuolueen puheenjohtaja, itsemurhaiskussa Madrasissa
- 3. syyskuuta - Frank Capra, ohjaaja
- 26. syyskuuta - Miles Davis, jazz-muusikko
- 24. lokakuuta - Gene Roddenberry, Star Trek-televisiosarjan käsikirjoittaja ja tuottaja (s. 1921)
- 24. marraskuuta - Freddie Mercury, Queen-yhtyeen laulaja
- 24. marraskuuta - Eric Carr, Kiss-yhtyeen rumpali
Luokka:1990-luku
Luokka:1991
als:1991
ko:1991년
ja:1991年
simple:1991
th:พ.ศ. 2534
Helmikuun vallankumous
Helmikuun vallankumouksessa Nikolai II luopui keisarinvallastaan veljensä hyväksi, joka luovutti vallan Venäjän väliaikaiselle hallitukselle.
Pietarissa vallankaappaushuhujen vallitessa ja elintarvikepulan vaivatessa puhkesi lakkoja ja mielenosoituksia 26.2./11.3.1917. Lopulta mielenosoittajien ja lakkolaisten määrä Pietarissa nousi 200 000 :een ja sotilaspiirin komentaja kenraali Habalovia käskettiin lopettamaan levottomuudet. 26.2./11.3.1917 sotilaat avasivat tulen väkijoukkoja vastaan. Seuraavana päivänä kuitenkin rykmenttejä siirtyi mielenosoittajien puolelle perustaen Työläisten ja sotilaiden edustajien neuvoston. Nikolai II luopui keisarinvallastaan 2.3./15.3.1917 siirtäen valtansa veljelleen, joka luovutti sen edelleen Venäjän väliaikaiselle hallitukselle.
Pietarin levottomuuksissa kuoli aikalaisarvioiden mukaan 266 ja haavoittui 958 ihmistä. Myöhemmin on esitetty 443 kuolleen ja 1514 haavoittuneen.
Venäjällä oli käytössä juliaaninen kalenteri, jonka mukaan vallankumous on nimetty helmikuun vallankumoukseksi. Gregoriaanisen kalenteri mukaan tapahtumat alkoivat 11. maaliskuuta 1917.
Luokka:Venäjän historia
Luokka:Vallankumoukset
Nikolai II
Nikolai II (syntyi 18. toukokuuta 1868, kuoli 17. heinäkuuta 1918) oli viimeinen Venäjää hallinut keisari, jonka valtakausi kesti 1894-1917. Ennen tsaariuttaan hän oli perintöruhtinaana mm. Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kansleri 1881-1894. Nikolai II:n isä ja edeltäjä oli Aleksanteri III.
Nikolai syntyi keisari Aleksanteri III:n ja keisarinna Maria Fjodorovnan (syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar) perheeseen 1868. Hänet, kuten myös hänen sisaruksensa, kasvatettiin kovassa kurissa ja nuhteessa. Nikolai tottui tottelemaan isäänsä asiassa kuin asiassa, ja hänen vartuttuaan tämä määräsi hänet osallistumaan erilaisten valiokuntien toimintaan. Nikolai kuitenkin normaalin nuoren miehen tavoin piti poliitiikkaan liittyviä asioita kuivina ja mielenkiinnottomina, ja juhli mieluummin upseeritovereidensa kanssa ravintoloissa ja nuorten naisten kanssa Pietarin edustalla olevilla saarilla. Ensimmäistä kertaa perintöruhtinas uhmasi isänsä tahtoa alkaessaan seurustella Keisarillisen baletin nuoren tanssijattaren Matilda Kšesinskajan kanssa.
Nuoret erotettiin kuitenkin pian toisistaan, kun perintöruhtinas Nikolai ja hänen pikkuveljensä suuriruhtinas Juri lähetettiin pitkälle maailmanympärysmatkalle lokakuussa 1890. Matka ei päättynyt hyvin; Juri sairasti tuberkuloosia, ja vanhemmat päättivät keskeyttää Jurin matkan ja lähettää pojan Kaukasiaan toipumaan. Myöskin Nikolain matka sai ikävän päätöksen, kun eräs japanilainen poliisimies hyökkäsi kruununperijän kimppuun miekalla heidän vieraillessaan Otsun kaupungissa Japanissa keväällä 1891. Kreikan prinssi Georgios pelasti uhkaavan tilanteen onnistuessaan pudottamaan miekan hyökkääjän kädestä kävelykepillään.
Pietariin palattuaan Nikolai jatkoi jälleen suhdettaan Matilda Kšesinskajaan isänsä vastustuksesta huolimatta. Kuitenkin Nikolain elämän suuri rakkaus ei ollut Matilda, vaan eräs nuori saksalainen prinsessa, Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix, setänsä Sergei Aleksandrovitšin vaimon suuriruhtinatar Elisabetin pikkusisko. Vuonna 1894 Nikolai kertoi avoimesti Matildalle rakkaudestaan Alixiin ja kertoi toivovansa häntä morsiamekseen. Tsarevitšin ja tanssijattaren suhde päättyi samana vuonna, ja Matilda meni myöhemmin naimisiin Nikolain serkun, suuriruhtinas Andrei Vladimirovitšin kanssa.
Keisariparin pitkään jatkuneen vastustuksen jälkeen Nikolai sai viimein luvan kosia rakastettuaan kun tsaarin terveydentila äkkiä heikkeni. Keväällä 1894 pari kihlautui ja lokakuussa prinsessa Alix saapui tsaariperheen luokse Livadijaan, Krimille. Viimeisillä voimillaan tsaari siunasi nuoren parin, jonka jälkeen hän pian kuoli omassa vuoteessaan. Näin nuoresta perintöruhtinaasta tuli Kaikkien Venäjien tsaari.
Prinsessa Alix kastettiin ortodoksiseen uskoon, ja hänestä tuli "oikeauskoinen suuriruhtinatar Aleksandra Fjoodorovna." Häät pidettiin tsaarin pian hautajaisten jälkeen, ennen paastonajan alkua, ja suruajasta johtuen ne olivat matalaprofiiliset ja hiljaiset.
Nikolai II ja keisarinna Aleksandra kruunattiin virallisesti 26. toukokuuta 1896 Uspenskin katedraalissa Moskovassa. Juhlallisuudet olivat valtavat, ja kautta Venäjän saapui ihmisiä seuraamaan uuden tsaarin kruunaamista. Kruunajaispäivällisille osallistui yli 7000 vierasta.
Nikolain ja Aleksandran perheeseen syntyi viisi lasta: Olga (s. 1895), Tatjana (1897), Maria (1899), Anastasia (1901) ja viimein vuonna 1904 kruununperijä, tsarevitš Aleksei. Aleksei kuitenkin syntyi sairaana. Hän sairasti hemofiliaa, samaa perinnöllistä tautia kuin mm. Espanjan kuningashuoneen prinssit. Aleksein syntymästä lähtien epätoivoiset vanhemmat yrittivät kaikkensa löytääkseen lääketieteen kieltämän parannuskeinon. Tästä syystä keisariperheen lähipiiriin pääsi myös siperialainen talonpoika, "pyhä mies" Grigori Rasputin. Keisarinna Aleksandra uskoi syvästi Rasputinin kykenevän parantamaan hänen poikansa, ja tämä läheinen suhde kansan riettaana ja sivistymättömänä moukkana pitämään mieheen entisestään kasvatti kansan ja keisariperheen välillä vallitsevaa vihaa ja epäluuloisuutta.
Nikolain hallitusvuodet muodostuivat vaikeiksi. Hänen hallintonsa aikana Venäjä joutui käymään läpi Venäjän-Japanin sodan ja ensimmäisen maailmansodan. Hän oli kuitenkin enemmän isä ja puoliso kuin vahva hallitsija, ja siksi Venäjä ensimmäisen maailmansodan lähestyessä oli yhä lähempänä suistumista vallankumoukseen työläisten vaatiessa lisää oikeuksia ylimystöltä. Nikolai oli kasvatettu uskomaan omaan asemaansa Jumalan valitsemana tsaarina, ja siksi kansan vaatima kansanedustuslaitos tuntui hänestä Jumalan luottamuksen pettämiseltä. Vallankumouksellisten määrä kuitenkin lisääntyi koko ajan, ja lopulta vuonna 1917 pahojen katumellakoiden ja tappeluiden jälkeen tsaari päätti luopua vallasta poikansa hyväksi luottaen tämän olevan paras ratkaisu hänen rakastamansa Venäjän kannalta. Myöhemmin Nikolai kuitenkin siirsi vallan veljelleen suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitšille. Hän ei kuitenkaan koskaan ottanut virallisesti tsaarin arvoa vastaan.
suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitš
Vallastaluopumisen jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus otti tehtäväkseen keisariperheen suojelun. Ensin heitä pidettiin vankeina Tsarskoje Selossa, kotonaan, mutta myöhemmin vartiojoukkojen karattua vallankumouksellisten puolelle heidät päätettiin siirtää turvaan Tobolskiin, Siperiaan.
Tobolskissa he saivat elää vielä suhteellisen normaalia elämää, mutta väliaikaisen hallituksen kaaduttua ja bolsevikkien tultua valtaan otteet heitä kohtaan kovenivat. Ensin tsaari, tsaritsa ja heidän tyttärensä Maria siirrettiin Ipatjevin taloon Jekaterinburgiin, Uralille. Aleksei oli edelleen verenvuotokohtauksen jälkeen huonossa kunnossa, ja hänen kolme sisartaan ja osa palveluskunnasta jäivät edelleen hoitamaan häntä Tobolskiin. Aleksein toivuttua myös heidät siirrettiin Jekaterinburgiin. Jekaterinburgissa tsaariperhe alistettiin vankien asemaan. Heidän huoneidensa ikkunat olivat maalatut valkoisiksi ulosnäkemisen estämiseksi, eivätkä he enää päässeet kirkkoon eivätkä saaneet vastaanottaa vierailijoita.
Ajan kuluessa vartijat kuitenkin muuttuivat myötämielisemmiksi vankejaan kohtaan, jolloin bolsevikkihallinto päätti lähettää tilalle uudet vartijat. Nämä vartijat kuuluivat pahamaineiseen tšekaan, ja he toteuttivat Moskovasta tulleen käskyn ja teloittivat koko tsaariperheen 16. heinäkuuta Ipatjevin talon kellarissa.
Luokka:Venäjän hallitsijat
Luokka:Suomen historia
ja:ニコライ2世 (ロシア皇帝)
10. heinäkuuta10. heinäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 191. päivä (192. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 174 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Saima, Saimi
:- suomenruotsalainen kalenteri: Saima, Saimi
:- ortodoksinen kalenteri: Anton, Anttoni, Toni
:- saamenkielinen kalenteri: Sáibmi
:- vanhemmissa kalentereissa: Amalia, Amillius, Anund, Canutus, Israel, Kanutus, Knut, König, Solmu
Tapahtumia
- 1790 - Kustaa III:n sota: Ruotsinsalmen II taistelu päättyi Ruotsin laivaston voittoon Venäjästä.
- 1924 - Paavo Nurmi voitti tunnin välein 1500 ja 5000 m:n juoksut Pariisin olympialaisissa.
- 1940 - Toinen maailmansota: Vichyn hallitus perustettiin Ranskaan.
- 1962 - Avaruustutkimus: ensimmäinen tietoliikennesatelliitti Telstar laukaistiin maata kiertävälle radalle.
- 1985 - Coca-Colan reseptimuutosta (katso New Coke) seuranneen vastustuksen johdosta Coca-Cola julkaisi uudelleen vanhan reseptin "Coca-Cola Classic" -nimisenä.
- 1985 - Greenpeacen alus Rainbow Warrior upotettiin Aucklandissa, Australiassa.
- 1991 - Boris Jeltsin aloitti viisi vuotta kestäneen presidenttikautensa ensimmäisenä yleisillä vaaleilla valittuna Venäjän presidenttinä.
- 1992 - Panaman entinen johtaja Manuel Noriega tuomittiin Miamissa, Floridassa 40 vuodeksi vankeuteen huume- ja rahankiristysrikoksista.
- 1994 - Aleksandr Lukašenko valittiin Valko-Venäjän presidentiksi.
Syntyneitä
- 1452 - Skotlannin kuningas Jaakko III (surmattiin 1488)
- 1509 - Jean Calvin, reformaattori, reformoitujen kirkkojen perustaja († 1564)
- 1830 - Camille Pissarro, taidemaalari ja grafiikkataiteilija († 1903)
- 1834 - James McNeil Whistler, maalari (Study in Gray and Black)
- 1842 - Adolphus Busch, Anheuser-Buschin, maailman suurimman olutpanimon perustaja
- 1856 - Nikolai Tesla, kroatialais-amerikkalainen fyysikko, matemaatikko, keksijä ja sähköinsinööri († 1943)
- 1862 - Helene Schjerfbeck, suomalainen taidemaalari
- 1871 - Marcel Proust, kirjailija (Kadonnutta aikaa etsimässä ("A la recherche de temps perdu")) († 1922)
- 1895 - Carl Orff, säveltäjä (Carmina Burana) († 1982)
- 1902 - Kurt Alder, kemisti ja vuoden 1950 kemian Nobel-palkinnon saaja († 1958)
- 1903 - John Wyndham, kirjailija
- 1915 - Saul Bellow, Nobel-palkittu kirjailija (Herzog, The Bellarosa Connecticut)
- 1920 - Owen Chamberlain, amerikkalainen fyysikko, vuoden 1959 (jaetun) fysiikan Nobel-palkinnon saaja
- 1921 - Harvey Ball, hymiön :) keksijä
- 1921 - Jake LaMotta, nyrkkeilijä
- 1943 - Arthur Ashe, tenniksenpelaaja († 1993)
- 1949 - Ronnie James Dio, rock-muusikko
- 1968 - Hassiba Boulmerka, algerialainen yleisurheilija
- 1980 - Jessica Simpson, amerikkalainen laulaja
Kuolleita
- 138 - Rooman keisari Hadrianus
- 1559 - Ranskan kuningas Henrik II
- 1584 - Vilhelm Oranialainen, hollantilainen ruhtinas ja Alankomaiden perustaja
- 1884 - Paul Morphy, amerikkalainen šakinpelaaja
- 1978 - John D. Rockefeller III, amerikkalainen suurliikemies
- 1978 - Joe Davis, englantilainen snookerin pelaaja (s. 1901)
Juhlapäiviä
- Bahama: Itsenäisyyspäivä.
- Mauritania: Asevoimien päivä ("Armed Forces Day").
- Meher Baban seuraajat: Hiljaisuuden päivän juhla ("Silence Day").
- Muinainen Latvia: Septinu Bralu Diena.
----
Katso myös: kalenteri ~ 9. heinäkuuta, 11. heinäkuuta
Luokka:Heinäkuu
-07-10
ms:10 Julai
ko:7월 10일
ja:7月10日
simple:July 10
th:10 กรกฎาคม
28. kesäkuuta28. kesäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 179. päivä (180. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 186 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Leo
:- suomenruotsalainen kalenteri: Leo, Leopold
:- ortodoksinen kalenteri: Sergei, Herman, Kyrö, Johannes
:- saamenkielinen kalenteri: Lejo, Ledjo
:- vanhemmissa kalentereissa: Leo Papa
Tapahtumia
- 1243 - Innocentius IV paaviksi.
- 1389 - Ottomaanien joukot murskasivat kristillisen Euroopan Kosovossa, mikä avasi tien ottomaanien valloituksille Kaakkois-Euroopassa (katso Vidovdan).
- 1519 - Kaarle V valittiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi.
- 1635 - Guadeloupesta tuli Ranskan siirtomaa.
- 1651 - Beresteczkon taistelu, 1600-luvun suurin taistelu, alkoi puolalaisten ja ukrainalaisten välillä.
- 1838 - Kuningatar Viktoria kruunattiin.
- 1894 - Labor Day (työläisten päivä) tuli viralliseksi juhlapäiväksi | | |
