:: wikimiki.org ::
| Ulrich Zwingli |
Ulrich ZwingliUlrich (Huldreich) Zwingli (1484-1531) oli Sveitsin ensimmäinen uskonpuhdistaja.
Zwingli toimi pappina Glaruksessa ja Einsiedelnissä,
jossa rupesi vastustamaan sikäläistä anekauppiasta, sekä vuodesta 1518 Zürichissä, jossa tutustui Lutheriin ja omaksui hänen oppinsa uskon vanhurskaudesta. Vuonna 1523 toimeenpantiin Zürichissä raadin suostumuksella uskonpuhdistus. Zwinglin uskonnollisessa käsityksessä käytännölliset ja siveelliset näkökohdat olivat etualalla. Hänestä tuli myös Zürichin valtiollinen johtaja. Bernin liityttyä uskonpuhdistukseen Zwingli aloitti taistelun katolisia alkukantoneja vastaan ja joutui samoihin aikoihin ehtoollisopissa kiistaan Lutherin kanssa (Marburgin uskonkeskustelussa 1529). Zwingli kaatui sotapappina Kappelin taistelussa.
Zwingli
Zwingli
als:Zwingli
ko:울리히 츠빙글리
ja:フルドリッヒ・ツヴィングリ
1484
Tapahtumia
- Noitavainot saivat alkunsa paavi Innocentius VIII:n bullasta Summis desiderantes affectibus
Syntyneitä
- 1. tammikuuta: Ulrich Zwingli, uskonpuhdistaja
Kuolleita
- 12. elokuuta: Sixtus IV, paavi
Luokka:1400-luku
ko:1484년
Sveitsi
:Sveitsi tarkoittaa paitsi valtiota, myös laajaa ulkoilualuetta ja "kansanpuistoa" Hyvinkäällä.
Sveitsin valaliitto on pieni valtio Keski-Euroopassa. Sveitsi on liittotasavalta, jolla ei ole meriyhteyttä. Keskieurooppalaisen valtion naapurimaat ovat Saksa, Italia, Itävalta, Ranska ja Liechtenstein.
Historia
Legendan mukaaan vuonna 1291 kolme metsäseutua, Uri, Schwyz ja Unterwalden solmivat valaliiton Rütlin niityllä keisari Rudolf I:n kuoltua ja yhdistivät voimansa taistelussa Habsburg-sukua vastaan. Morgartenin taistelussa 1315 ja Sempachissa 1375 liittolaiset Habsburgien joukot. Tosiasiassa 1291 vain vahvistettiin aikaisempi liitto, ja vasta huomattavasti myöhemmin mainitut tapahtumat saivat myyttisen aseman Sveitsin perustamisen kannalta.
Liitto sinällään oli yksi lukuisista tuonaikaista kaupunkien ja muiden alueiden muodostamista liitoista, eikä sen tavoitteena ollut itsenäisyys, vaan saavuttaa asema suoraan keisarikunnan (eikä Habsburgien) alaisuudessa. Ajatus yhtenäisestä Sveitsistä alkoi syntyä huomattavasti myöhemmin. Laajempaan tietoisuuteen legenda levisi vasta Friedrich Schillerin näytelmän "Wilhelm Tell" (1804) myötä.
1300-luvulla liito alkoi laajentua, kun Luzern liittyi siihen 1322. Zürich seurasi vuonna 1351, Zug vuonna 1352 ja Bern vuonna 1353. Glarus otettiin mukaan vähäisemmin oikeuksin vuonna 1352. Kyse oli siis kaupunkien ja laaksojen muodostamasta liitosta. Kyse ei ollut yhtenäisestä liitosta, vaan joukosta erillisiä liittosopimuksia yksittäisten osallisten välillä.
Myöhäiskeskiajalla liittolaiset joutuivat uusiin konflikteihin Habsburgien kanssa: itävaltalaiset voitettiin Sempachin taistelussa 1386. Lisäksi valaliiton sisällä käytiin Vanha Zürichinsota 1449-1450 ja 1474–1478 valaliittolaiset osallistuivat burgundilaissotiin. Svaabilaissodan (1499) myötä valaliittolaiset ('Yläsaksan liitto') saavuttivat Baselin rauhassa de facto itsenäisen aseman keisarikunnasta.
Reformaation aikana liitto rakoili osan kantoneista liityttyä Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin johtamaan reformaatioon, ja toisten pysyttyä katolilaisina. Uskonriita johti sisällissotaan ja vuoden 1531 rauhassa päädyttiin kompromissiin: Zürich, Bern, Basel, Schaffhausen ja osia Graubündenistä reformoitiin; Luzern, Zug, Solothurn ja Freiburg pysyivät katolisina.
Kolmikymmenvuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan yhteydessä 1648 muut eurooppalaiset valtiot tunnustivat Sveitsin itsenäisyyden keisarikunnasta ja sen suvereniteetin. Ranskan vallankumouksen sotien yhteydessä Sveitsi jäi Ranskan ja Itävallan armeijoiden väliin ja joutui valloitetuksi. Siitä tehtiin Helvetican tasavalta (1798). Wienin kongressi (1815) palautti Napoleonin häviön jälkeen maan itsenäisyyden. Tällöin Valaisin, Neuchâtel'n ja Geneven kantonit liittyivät Sveitsiin antaen sille maan nykyiset rajat. Wienin kongressissa myös eurooppalaiset suurvallat tunnustivat maan neutraliteetin.
Vuonna 1847 sisällissota puhkesi jälleen katolisten ja protestanttisten kantonien välillä (Sonderbundskrieg). Se kesti kuitenkin vain kuukauden ja kuolonuhrien määrä jäi alle sataan. Sveitsin välttyi mullistuksilta "Euroopan hulluna vuonna" 1848, mutta sääti kuitenkin perustuslain, joka siirsi puolustuksen, kaupan ja lakiasiat liittovaltiolle, jättäen muut asiat kantonien omaan päätäntävaltaan. 1874 perustuslaki uudistettiin täysin, minkä jälkeen se pysyi pienin muutoksin voimassa vuoteen 1999 saakka.
Sveitsi on tunnettu puolueettomuudestaan, eikä osallistunut kumpaankaan maailmansotaan. Vuonna 2002 maa päätti liittyä YK:hon kansanäänestyksen jälkeen.
Politiikka
Valtio on kuuluisa poliittisesta ja sotilaallisesta puolueettomuudestaan, mutta toisaalta myöskin kansainvälisestä yhteistyöstä, sillä se on useiden kansainvälisten järjestöjen kotimaa.
Sveitsin viralliset kielet ovat saksa, ranska, italia ja retoromaani. Confœderatio Helvetica, latinankielinen versio valtion virallisesta nimestä välttää yhden virallisen kielen valitsemisen neljän joukosta. Sen lyhennettä CH käytetään esimerkiksi valtion maatunnuksena Internetissä.
Sveitsin hallintojärjestelmä on ainulaatuinen maailmassa, kaksikamarinen parlamentti on pääasiallinen poliittisen vallan hallitsija. Molemmilla kamareilla, liittokokouksella ja kansalliskokouksella on oikeus lainsäädäntöön. Liittokokouksessa on 46 jäsentä, kaksi jokaisesta kantonista, ja yksi entisistä puolikantoneista, valitaan suoralla vaalilla, ja kansalliskokouksen 200 jäsentä suhteellisella vaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta. Kansa voi kumota minkä tahansa liittoparlamentin säätämän lain, ja aloitteiden kautta tehdä lisäyksiä perustuslakiin. Tämä tekee Sveitsistä puolittain suoran demokratian.
Sveitsillä ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa edustaa seitsemänjäseninen liittoneuvosto, jonka puheenjohtaja valitaan jäsenistä yksivuotiselle kaudelle.
Osat
Sveitsissä on 26 (27 1)
kantonia, jotka jakautuvat edelleen 2889 kuntaan. Kantonit olivat vuoteen 1848 asti itsenäisiä valtioita, joilla oli oma rahansa ja armeijansa. Kantoneilla on edelleen omat perustuslakinsa, lainsäädäntönsä, hallituksensa ja oikeusistuimensa.
kantonia
1 Sveitsin pääkaupunki Bern laskekaan Sveitsissä Kantoniksi, eli Sveitsissä on 27 Kantonia kun Bern lasketaan Kantoniksi
Maantiede
Sveitsin maantiede
Sveitsin maantiede
Sveitsin pinta-ala on 41 000 km² ja asukasmäärä 7,4 miljoonaa. Maan asukastiheys on 184 asukasta/km².
Sveitsin maisemaa hallitsevat Alpit, jotka kulkevan maan läpi. Korkein kohta on Dufourspitze, 4634 m. Vuorien välissä on lukemattomia laaksoja ja muutamia jäätiköitä. Täältä saavat alukunsa Euroopan suuret joet: Rein, Rhône, Inn ja Ticono, jotka laskevat järvien, kuten Genevenjärven ja Zürichinjärven kautta.
Maan väkirikkaampi pohjoisosa on avoimempaa, mutta silti vuoristoista seutua. Pohjoisemmassa kulkevat Juravuoret. Maan Alppien eteläpuolisessa osassa vallitsee välimerenilmasto.
Talous
Sveitsi on monia muita Euroopan maita rikkaampi, mutta on silti avannut kauppaansa EU:n suuntaan säilyttääkseen kansainvälisen kilpailukykynsä. Euroopan talousyhteisön jäsenyys hylättiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1992, ja Sveitsi on avannut kauppaansa bilateraalisilla sopimuksilla.
Sveitsi on pitkään ollut sijoittajien suosikkikohden tiukan pankkisalaisuuden ja valuuttansa vakauden ansiosta. Veronkierto ei ole Sveitsissä rikos, joka antaisi oikeuden rikkoa pankkisalaisuuden. Kansainvälisesti merkittäväksi pankkisalaisuuden on tehnyt mahdollisuus rahanpesuun ja varallisuuden piilottamiseen.
Sveitsin talous perustuu ensisijaisesti teollisuuteen. Teollisuuden tuotteista tunnetaan ulkomailla perinteisesti parhaiten kellot, linkkuveitset, suklaat, viinit ja juustot. Lääketeollisuus on kuitenkin merkittävästi kasvattanut osuuttaan. Pääasialliset elinkeinot ovat palveluelinkeinot (vuonna 2003 noin 72 %) ja teollisuus. Maataloudesta elantonsa hankkii vain noin viisi prosenttia väestöstä, vaikka yli puolet pinta-alasta on maatalouteen sopivaa.
Bruttokansantuotteen kasvu laski 2001 1,6 % ja hallitus ennusti kasvun jäävän 1,3 % vuonna 2002.
Väestöjakauma
Sveitsin väestöjakauma
Sveitsin sijainti Euroopan keskellä on vaikuttanut voimakkaasti maan väestöön ja kulttuuriin. Sveitsissä on neljä virallista kieltä: saksa (64 %) pohjoisissa ja keskiosissa, ranska (19 %) lännessä, italia (8 %) etelässä ja retoromaani, jota puhuu pieni vähemmistö maan kaakkoisessa Graubündenin kantonissa. Puhuttu saksan murre tunnetaan sveitsinsaksana, mutta mediat käyttävät myös yläsaksaa. Monet puhuvat useita kieliä, ja vierastyöläiset muodostavat jopa 20 % väestöstä.
Laajin uskonto on katolisuus (43 %), seuraavana erilaiset protestanttiset kirkot (35 %), maahanmuutto on tuonut Sveitsiin myös islaminuskoisen (4 %) ja ortodoksisen vähemmistön (2 %).
Kulttuuri
Sveitsin kielellinen jakautuminen tekee vaikeaksi puhua yhtenäisestä sveitsiläisestä kulttuurista. Sveitsin kulttuurista traditiota leimaavat yhteydet italian-, ranskan- ja saksankielisiin naapurimaihin. Myös monet ulkomaalaiset kirjailijat ja taiteilijat - kuten Voltaire, James Joyce ja Charlie Chaplin - ovat asuneet tai asettuneet maahan. Muuttoliike voimistui erityisesti kansallissosialismin ja fasismin aikakaudella pakolaiskirjailijoiden muuttaessa maahan, näistä kuuluisin Saksasta on epäilemättä Thomas Mann. Vastapainoksi moni sveitsiläinen taiteilija - kuten Le Corbusier, Paul Klee ja Jean-Luc Godard - on jättänyt maansa viedäkseen nimensä ulkomaille. Kuvataiteilijoista kuuluisimpia ovat Alberto Giacometti sekä Paul Klee. Sveitsin tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluvat Heidi-sarjan 1800-luvulla laatineen Johanna Spyrin ohella Friedrich Dürrenmatt sekä Max Frisch.
Laajaa kulttuurista merkitystä oli myös 1915 Zürichissä syntyneellä dadaismilla.
Sveitsiläinen kansankulttuuri sisältää muun muassa jodlausta, alppitorven soittamista ja sveitsiläistä painia.
Ruokakulttuuri
Sveitsillä ei ole suurta synnynnäistä ruokaperinnettä. Sen sijaan sveitsiläiset ateriat lainaavat parhaimmistoa ranskalaisesta, italialaisesta ja saksalaisesta keittiöstä. Sveitsiläiset juustot, kuten appenzeller, emmental ja gruyère ovat hyvin tunnettuja maailmalla. Emmental ja gruyère yhdessä valkoviinin kanssa tuottavat fonduen, joka tarjoillaan kulhossa ja syödään leipäkuutioiden kera. Tyypillinen sveitsiläinen juustoruoka on myös raclette, joka sulatetaan sille omistetussa pannussa ja syödään mm. kinkkusuikaleiden, suolakurkun, hillosipuleiden ja päärynöiden kera. Röstit - rapeat, rasvassa paistetut, paloitellut perunat - ovat sveitsinsaksalaisten kansallisruoka. Tuore kala, erityisesti ahven ja kirjolohi, on myös suosittua. Maailman kuulua sveitsiläistä suklaata tarjoillaan usein jälkiruoissa ja kakuissa. Müsli on lähtöisin Sveitsistä ja lienee ainoa eri kieliin laajasti levinnyt sveitsiläinen sana - tosin saksalaistetussa muodossaan (paikallisella murteella müesli).
Sveitsissä tuotetaan myös runsaasti viiniä. Yleisin rypälelajike on riesling. Vuonna 2004 tapahtuneen laillistamisen jälkeen maassa on jälleen alettu valmistaa myös absinttia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- suola
- puu
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- lääkkeet
- hienomekaniikka
- kellot
Linkit
- [http://maps.google.com/maps?ll=46.935261,8.069458&spn=3.330836,8.107910&z=10&t=h&hl=en Sveitsi Google Mapsissa]
Luokka:Sveitsi
als:Schweiz
ms:Switzerland
zh-min-nan:Sūi-se
ko:스위스
ja:スイス
simple:Switzerland
th:ประเทศสวิตเซอร์แลนด์
AnekauppaAnekauppa (ane = lat. indulgentia) oli myöhäiskeskiajalla mahdollinen rahankeruukeino, jolla monet katolisen kirkon edustajat keräsivät varoja, vaikka se oli myös katolisen kirkon mukaan vääristynyt käytäntö. Anekauppa on erityisesti reformaation myötä noussut symboliseen asemaan puhuttaessa keskiaikaisen kirkon korruptiosta.
Aneen teologinen määritelmä on sakramenttien ulkopuolinen jo anteeksi annetusta synnistä johtuvan ajallisen rangaistuksen poisto, jonka kirkon katsotaan pystyvän antaa niiden hyvien tekojen vuoksi, joita Jeesus ja pyhimykset ovat tehneet.
Paavi Julius II määräsi vuonna 1507 ns. Pietarinaneet, joilla kerättiin rahaa Rooman Pietarinkirkon rakentamiseen. Esimerkiksi Johann Tetzelin harjoittama anekauppa oli alkusysäyksenä Martti Lutherin kuuluisille teeseille anekauppaa vastaan, jotka hän naulasi Wittenbergin Linnankirkon oveen 31. lokakuuta 1517.
Luokka:Katolinen kirkko
ja:贖宥状
1518
Tapahtumia
-
Syntyneitä
- 22. huhtikuuta: Anton Bourbonilainen, Navarran kuningas
Kuolleita
-
Luokka:1500-luku
ko:1518년
Martin Luther
Martti Luther (alkujaan saksaksi Martin Luder, 10. marraskuuta 1483—18. helmikuuta 1546) oli saksalainen teologi ja augustinolaismunkki, jonka opetukset vaikuttivat suoraan protestanttiseen uskonpuhdistukseen. Lutherin opit vaikuttivat myös perusteellisesti protestanttisiin ja muihin kristillisiin traditioihin. Lutherin esittämä vaatimus muuttaa katolisen kirkon oppi sellaiseksi, että se olisi Lutherin käsityksen mukaan raamatullista, johti uusien perinteiden muodostumiseen kristinuskon sisällä ja katolisen kirkon niin sanottuun vastauskonpuhdistukseen, joka huipentui Trenton konsiilissa.
Luther vaikutti myös teologian ulkopuolella. Hänen raamatunkäännöksensä auttoi kehittämään saksan kielen kirjakielen ja kehitti myös kääntämisen taitoa eteenpäin. Luther sävelsi itse useita koraaleita, joista tunnetuin on koko reformaation "tunnuslauluksi" noussut Ein' feste Burg (eli Jumala ompi linnanmme suomalaisessa virsikirjassa). Sen sanat ovat sovitettu psalmista 46.
Luther oli myös esikuvana esim. Adolf Hitlerille juutalaisvastaisten mielipiteidensä takia.
Elämäkerta
Varhainen elämä
Martti Luther syntyi Hans ja Margaretha Luderin poikana 10. marraskuuta 1483 Eislebenissä, Saksassa. Hänet kastettiin Touloisen Pyhän Martin päivänä, jonka mukaan hän sai nimensä. Hänen isänsä omisti kuparikaivoksen läheisessä Mansfeldissä. Tämä oli noussut talonpoikaistosta ja halusi pojastaan virkamiestä tuomaan lisää kunniaa perheelle. Tämän päämäärän edistämiseksi Hans lähetti nuoren Martin kouluihin Mansfeldiin, Madgeburgiin ja Eisenachiin.
Seitsemäntoista vuoden iässä vuonna 1501 Martti kirjoittautui sisään Erfurtin yliopistoon. Nuori oppilas saavutti kandidaatin arvon vuonna 1502 ja maisterin arvon vuonna 1505. Isänsä toiveiden mukaan Martin oli kirjoittautunut oikeustieteelliseen koulukuntaan.
Kaikki muuttui ukkosmyrskyn aikaan kesällä 1505. Salama iski lähelle Lutheria, kun hän oli palaamassa koulusta. Säikähtäneenä hän huusi "Auta, Pyhä Anna! Ryhdyn munkiksi!". Ja koska Lutherin henki säästyi, hän piti lupauksensa, erosi oikeustieteellisestä ja meni kaupungin luostariin.
Kamppailu rauhasta Jumalan kanssa
Nuori veli Martti omisti itsensä täysin luostarielämälle. Hän pyrki tekemään hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja palveli toisia rukoillen heidän sielujensa puolesta. Rauha Jumalan kanssa oli kuitenkin hankala saavuttaa. Hän paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Luostarissa Luther luki myös paljon Raamattua. Hänelle korvaamattomana apuna oli hänen rippi-isänsä Johann von Staupitz, joka neuvoi Lutheria luottamaan Kristukseen. Hän tutustutti Lutherin saksalaisen mystiikan nimellä kulkevaan hengellisen kirjallisuuden suuntaukseen ja tuki Lutherin teologianopintoja. Staupitz myös lähetti Lutherin Rooman-matkalle selvittämään augustinolaissääntökunnan sisäisiä erimielisyyksiä. Myöhemmin Staupitz määräsi Lutherin luennoimaan Wittenbergin yliopistossa ja suorittamaan siellä teologian tohtorin tutkintoa.
Lutherin teesit
Martti Luther naulasi kuuluisat teesinsä anekauppaa vastaan Wittenbergin katolisen kirkon oveen 31. lokakuuta 1517. Tästä alkoi Lutherin ja katolisen kirkon välinen taistelu, joka johti katolisen kirkon hajaannukseen ja luterilaisen protestanttisen kirkon syntyyn. Anekysymys oli herättänyt kysymyksiä jo aikaisemmin. Englannissa Wycliff arvosteli aneita jo 1300-luvulla. Jan Hus oli päätynyt roviolle vuonna 1415. Lutheria varoiteltiin Husin kohtalosta. Domikaanimunkki Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin:" Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen livahtaa.". Luther tuomitsi anekaupan sanoin:" Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä. Vilpittömästi katuva pääsee syyllisyydestä ja rangaistuksesta ilman anettakin. Ane on vahingollinen saajalleen, koska se tunkee tieltään rakkauden teot ja tuudittaa väärään turvallisuuteen. Rauhan voi saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta. Nämä olivat protestanttisen uskon alkusanat. Uskonpuhdistus oli alkanut.
Lutherin väittely Johann Eckin kanssa
Väittely järjestettiin Leipzigin yliopistossa heinäkuussa 1518. Johann Eck syytti Lutheria hussilaisuudesta. Luther myönsi löytäneensä Jan Husin kirjoituksista kristillisiä ja evankelisia totuuksia joita yleinen kirkko ei voi tuomita. Luther sanoi: "Raamatun tähden meidän täytyy hyljätä paavi ja konsiilit. Minä tahdon uskoa omasta tahdosta enkä olla minkään auktoriteetin orja, oli se sitten konsiili, yliopisto tai paavi." Leipzigin väittely oli Lutherin voitto. Lutherin kirjoituksia voitiin kehittyneen kirjapainotekniikan avulla koota kirjoiksi ja uskonpuhdistus alkoi saada kannatusta kaikkialla Euroopassa.
Luther Wormsin valtiopäivillä
Keisari Kaarle V avasi Wormsin valtiopäivät 10. tammikuuta 1521. Luther oli saanut käskyn tulla selittämään näkemyksiään valtiopäivillä. Luther sanoi:" Onko meidän aloitettava tämän kiistan selvittäminen tuomitsemalla Jumalan sana?". Luther vaadittiin perumaan näkemyksiään. Luther jatkoi:" Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään. Keisari julisti Wormsin ediktin. Luther oli paholainen munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Luther tuomittiin valtionkiroukseen ja kerettiläiseksi. Lutherin kirjat määrättiin poltettaviksi. Luther vangittiin ja vietiin kymmeneksi kuukaudeksi Wartburgin linnaan.
Raamatunkäännös
Lutherin saksankielinen raamatunkäännös on yksi merkittävimpiä käännöksiä Raamatun historiassa. Ennen Lutheriakin Raamatusta oli olemassa käännöksiä saksaksi, mutta niiden kieli oli ontuvaa. Luther sai Raamatun henkilöt puhumaan ymmärrettävää saksaa.
Luther käänsi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa. Se julkaistiin vuonna 1522. Vanhan testamentin kääntämiseen häneltä kului työryhmän avustamanakin 12 vuotta. Täydellinen saksankielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1534.
Lutherin käännöksestä tuli myös muiden protestanttisten kansankielille käännettyjen Raamattujen esikuva. Muun muassa Ruotsin uskonpuhdistaja Olaus Petri ja Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricola käyttivät hänen käännöstään työnsä apuna.
Raamatunkäännöksen lisäksi Lutherin merkittävimpiä tuotoksia ovat katekismukset Iso katekismus ja Vähä katekismus.
Augusburgin valtiopäivät vuonna 1530
Keisari Kaarle V kutsui koolle valtiopäivät ja kaikkien oli esitettävä uskontunnistuksensa. Philipp Melanchthonin laatima ja luterilaisten allekirjoittama tunnustus erotti heidät lopullisesti katolisesta kirkosta. Luther ei voinut osallistua valtiopäiville heikon terveydentilan vuoksi.
Luther ja paavin Nuntius Vergerio
Paavi Paavali III kutsui koolle Trenton kirkolliskokouksen ja paavi lähetti Nuntius Vergerion Lutherin luokse marraskuussa 1535. Luther lupasi saapua kokoukseen ja jos paavi halusi tulla Wittenbergiin, niin hän olisi tervetullut.
Lutherin kuolema
Luther kuoli Eislebenissä 18. helmikuuta 1546, samassa kaupungissa missä hän oli syntynyt.
Näkemyksiä
Luther ja juutalaiset
Alun perin Luther oli hyvin suopea juutalaisia kohtaan, uskoen etteivät he olleet kääntyneet kristinuskoon lähinnä kristittyjen syrjinnän takia. Tästä on esimerkkinä hänen nuoruuden tuotannostaan Dass Jesus Christus eyn geborener Jude sey (Että Jeesus Kristus oli syntyperältään juutalainen). Kun hänen julistuksensa ei kuitenkaan onnistunut käännyttämään suuremmin juutalaisia, hänen mielipiteensä joidenkin tutkijoiden mukaan hiljakseen muuttuivat: hän uskoi, että Jumala oli hylännyt tämän uskonnon kannattajat, sillä juutalaiset olivat eläneet jo 1400 vuotta maanpaossa. Toisten Luther-tutkijoiden mukaan taasen Lutherin suhde juutalaisiin on ollut johdonmukainen, ja varsin muuttumaton. Antisemitismistä ei kuitenkaan voi puhua, sillä hän ei vastustanut seemiläistä juutalaista kansaa, vaan juutalaista uskontoa, ja hyökkäsikin viimeisten elinvuosiensa aikana kirjoituksissaan tätä uskontoa vastaan. Hän saarnasi juutalaisten noudattavan pahoja epäkristillisiä tapoja. Kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan hän tuo esiin näitä ajatuksiaan juutalaista uskontoa ja sen kannattajia vastaan. Tätä kirjaa on pidetty Lutherin tuotannon häpeäpilkkuna: kirjaan sisältyy "juutalaisten valheiden" kuulemisesta pääsemiseksi mm. kehotus polttaa juutalaisten synagogeja. Kyseisen kirjan hän kirjoitti omien sanojensa mukaan, koska:
- Olen saanut vastaanottaa erään kirjoituksen, jossa eräs juutalainen keskustellessaan erään kristityn kanssa rohkenee raamatunlauseita (joita me uskonnossamme Herrastamme Kristuksesta ja Hänen äidistään Mariasta käytämme) vääristellä ja tulkita aivan toisella tavalla, millä hän luulee kumoavansa uskontomme perustuksen. Siihen minä annan teille ja hänelle tämän kirjan vastaukseksi. (Martti Luther, Juutalaisista ja heidän valheistaan, alkusanat)
Kirja loppuu puolestaan seuraavasti:
- Niin on myös tästäkin [kirjasta] (toivon minä) joku kristitty, jolla muuten ei ole halua tulla juutalaiseksi, saava niin paljon, ettei hän sokeita, myrkyllisiä juutalaisia vastaan voi ainoastaan hyvin puolustautua, vaan hänen on myös juutalaisten häijyyttä, valheita ja kiroamista vihattava ja käsitettävä, ettei heidän uskonsa ole ainoastaan väärä, vaan että kaikki perkeleet ovat heidät varmasti villinneet. Kristus, meidän rakas Herramme, käännyttäköön heidät armollisesti ja pysyttäköön meidät tuntemisessaan, mikä on iankaikkinen elämä, lujasti ja järkähtämättömästi.
Toisaalta Lutherin hyökkäävyys Juutalaisia vastaan oli suorasanaista, kuten seuraava lainaus kirjasta "pöytäpuhe" todistaa:
- Juutalaiset ansaitsevat tulla hirtetyksi seitsemän kertaa korkeammalle kuin tavalliset varkaat.
Myöskin puheet antisemismittömyydestä voidaan kyseenalaistaa samasta kirjasta löytyvällä lauseella
- Meidän pitää kostaa juutalaisille ja tappaa heidät.
Pöytäpuheessa Luther kutsuu juutalaisia useaan otteeseen jumalattomiksi kurjimuksiksi.
Lutherin juutalaisnäkemykset ovat vain pieni osa hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan.
Laajin suomenkielinen kokoelma on Sley-kirjojen kustantama Luther CD-ROM.
Lutherin tuotantoa on myös internetissä luettavissa osoitteessa http://www.lutherus.tk
Lutherin juutalaisnäkemyksiä pidetään usein pimennossa varsinaisilta lutherilaisilta, eikä näistä opetuksista yleensä haluta puhua. Vaikeneminen näkyy esimerkiksi koulukirjoissa, joissa Lutherin tarina on kaikin puolin puhdistettu. Uskoon kasvavien ei tarvitse tietää totuutta.
Lutherin suosio
Eriaikoina ja erimaissa on Lutheriin suhtauduttu kulttuurista riippuen eritavoin.
- 1800 -luku: isänmaan sankari.
1800-luvulla Lutherista tehtiin sankari. Häntä esittävät kuvat olivat usein ylistäviä ja kertoivat paljon tämän sankariudesta.
- Kolmas valtakunta: oikeaoppinen uskonpuhdistaja.
Juutalaisvastaisten mielipiteidensä takia Luther oli arvostettu mies Hitlerin johtamassa Natsi-Saksassa. Hitler kuvattiin useaan otteeseen juutalaisvihaajaksi, kuitenkaan pahemmin liioittelematta.
- DDR: jahkailija ja aikaansaamaton.
DDR:ssä Lutheria pidettiin usein empijänä ja aikaansaamattomana, joka kyllä oli hyvällä asialla, mutta ei päässyt monesti puheitaan pitemmälle asioiden edistämiseksi.
- Roomalais-katoliset: Kirkon hajoittaja!
Roomalais-katoliset pitävät Lutheria hajoittajana, joka ohjasi suuren osan ihmisistä pois oikealta tieltä suoraan kadotukseen.
- Evankelis-luterialaiset: Sankari!
Ev. Lut. kirkko on moneen otteeseen pyhittänyt Lutherin ja nostanut tämän suureksi sankariksi. Hänen maineensa on suurelta osin täysin puhdistettu, eikä hänen haittapuolistaan paljolti sovi puhua.
Lutherin tokaisuja uskosta ja elämästä
- "Wer nichts versteht von Wein, Weib und Sang, bleibt Narr sein Leben lang." (saks. 'Joka ei mitään ymmärrä viinistä, naisista ja laulusta, pysyy narrina koko elämänsä.')
- "Paavikunta on kuin oluen vaahto, joka vähän aikaa kukkoilee, mutta sitten katoaa, ilman että kukaan jää sitä kaipaamaan."
- "Paavi on yksi lämmin ja haiseva paskaläjä."
- "Ei ole niin, että koska me olemme kauniita, Jumala rakastaa meitä, vaan on niin, että koska Jumala rakastaa meitä, me olemme kauniita."
- Allerhöchster Vater ('kaikkein korkein isä'; paavi) -> Allehöllichster Vater ('kaikkein helvetillisin isä')
- "Mihin Jumala rakentaa kirkon, paholainen viereen pystyttää kappelin."
- "Jos saisin tietää että huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun."
Kirjallisuutta
- Brinton, Roland H. Here I Stand: Martin Lutherin elämä.
New York, Penguin, 1995 (1950). ISBN 045 2011469
- Brecht Martin, Martin Luther.
Elokuvia
- 1953: Martin Luther, Niall MacGinns Lutherina
- 1973: Luther, Stacy Keach Lutherina
- 1983: Martin Luther Heretic
- 1992: Missä Luther käveli
- 2001: Avoin ovi Lutherille
- 2002: Martin Luther, historiallinen filmi
- 2003: Martin Luther, Joseph Fiennes Lutherina
Luther, Martti
Luther, Martti
ms:Martin Luther
ko:마르틴 루터
ja:マルティン・ルター
simple:Martin Luther
1523
Tapahtumia
- 6. kesäkuuta - Kustaa Vaasa valitaan Ruotsin kuninkaaksi, mikä merkitsi Kalmarin unionin loppua
- suomalaisen tulkinnan mukaan keskiaika päättyi ja uusi aika alkoi
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
Luokka:1500-luku
ko:1523년
Uskonpuhdistus
Uskonpuhdistus eli reformaatio on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka alun perin pyrki muuttamaan katolisen kirkon oppia ja sen piirissä ilmenneitä käytäntöjä (esim. Johann Tetzelin harjoittama anekauppa). Lopulta uskonpuhdistus kuitenkin johti siihen, että kirkosta erosi useita teologisesti erimielisiä ryhmiä, joista sittemmin muotoutuivat luterilainen, reformoitu (eli kalvinistinen) sekä anglikaaninen kirkko.
Uskonpuhdistuksen pääarkkitehteina olivat eräät saksalaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset teologit, tärkeimpinä Martin Luther, Ulrich Zwingli, Philipp Melanchthon ja Jean Calvin.
Keskeisenä kiistana uskonpuhdistuksessa oli kysymys Raamatun oikeasta tulkinnasta, eli onko teologien hyväksyttävä paavin ja kirkolliskokousten muotoilema kirkon tulkinta Raamatusta, vai voiko Raamattua tulkita myös itse. Tässä yhteydessä uskonpuhdistajat pyrkivät myös Raamatun kansankielisten käännösten julkaisemiseen ja jumalanpalveluskielen vaihtamiseen latinasta paikalliseen kieleen. Monia katolisen kirkon käytäntöjä, kuten luostarilaitosta ja pappien naimattomuuslupausta, perusteltiin kirkon perinteillä vaikkei niille löytynyt kovin suoraa tukea Raamatusta. Maallisia hallitsijoita uskonpuhdistus kiinnosti, koska se antoi mahdollisuuden alistaa kirkko valtiolle ja siten estää paavin sekaantuminen politiikkaan. Kirkon vuosisatojen kuluessa keräämä huomattava omaisuus houkutteli joitakin velkaantuneita hallitsijoita.
Katso myös
- Vastauskonpuhdistus
Luokka:Protestanttiset kirkot
Luokka:Kirkkohistoria
Ehtoollinen
Ehtoollinen eli eukaristia (kreik. eukharistia) on kristillinen sakramentti.
Se on mysteeriseremonia ja juhla-ateria, jossa leipä ja viini ovat Jeesuksen ruumis ja veri tai edustavat niitä.
Historia
Taustaa
Ehtoollisella on pitkä historia. Kristinuskon ehtoollisen esikuvana ovat juutalaisuuden ruokauhriseremoniat. Kristillisen ehtoollisen voidaan katsoa saaneen vaikutteita kuitenkin myös hellenistisistä uskonnoista. Ne puolestaan palautuvat sekä itämaiseen että muinais-kreikkalaiseen uskomusmaailmaan. Ehtoollisen avulla uskottiin päästävän välittömään yhteyteen jumaluuden kanssa.
Dionysos-mysteerioissa paloiteltiin ja syötiin Dionysos-jumalaa symboloiva härkä, joka oli Dionysoksen inkarnaatio eli lihaksi tullut jumala. Liha syötiin raakana ja veri juotiin. Historioitsija Plutarkhos (k. 120-luvulla) kertoo, että vielä tuolloin uhrilampaan liha syötiin raakana ja veri juotiin.
Dionysos-kultista kehittyneessä orfilaisuudessa ehtoollinen tuotti välittömän jumalyhteyden lisäksi syntien anteeksisaamisen ja turvasi kuolemanjälkeisen autuuden.
Myöhäisantiikin eleusilaisissa mysteerioissa käytettiin lihan ja veren tilalla jo leipää, vettä ja viiniä.
Ehtoollisen asettaminen
eleusilaisissa mysteerioissa
Kristinuskossa ehtoollista vietetään Jeesuksen ja hänen ristiinnaulitsemisen muistoksi. Jeesus itse asetti ehtoollisen viimeisellä ateriallaan opetuslastensa kanssa ennen ristiinnaulitsemistaan. Ateria oli juutalainen pääsiäisen juhla-ateria. Juutalaisten tapojen mukaan tällaisella aterialla nautittiin lammasta, happamatonta leipää ja viiniä Egyptistä vapautumisen muistona. Jeesus antoi leivälle ja viinille uuden merkityksen - leipä, joka murrettiin, oli kuin hänen ruumiinsa, joka tullaan murtamaan, ja viini, joka vuodatettiin, oli kuin hänen verensä, joka tullaan vuodattamaan.
Jeesus kehotti opetuslapsiaan viettämään ehtoollista hänen muistokseen. Apostoli Paavalin mukaan ehtoollisen asettaminen tapahtui seuraavasti (1 Kor. 11:23-26):
:23 Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
:24 kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."
:25 Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
:26 Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.
Ainoa minkä voidaan ajatella muuttuneen alkuperäisistä ehtoollisista on se, että jumaluutta symboloi nyt leipä ja viini. Kristinoppi katsoo, että Kristus kohtaa ihmisen ruumiillisesti siunatussa leivässä ja viinissä.
Ehtoollinen eri kirkkokunnissa
Evankelis-luterilainen kirkko
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ehtoollinen jaetaan pääjumalanpalveluksessa tai erillisessä ehtoollisjumalanpalveluksessa. Se voi tapahtua myös yksityisesti kotona tai esimerkiksi sairaalassa. Ehtoollisen sisältävän täydellisen jumalanpalveluksen perinteinen nimitys luterilaisessa kirkossa on messu.
Ehtoollisella voi käydä jokainen rippikoulun käynyt ja konfirmoitu kirkon jäsen. Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa. Lasten ehtoollinen tuli Suomen luterilaisessa kirkossa mahdolliseksi vuonna 1979.
Luterilainen teologia ei juuri muodosta tulkintoja Jeesuksen sanoista "tämä on minun ruumiini" ja "tämä on minun vereni". Toisin kuin katolisessa kirkossa, leivän ja viinin ei opeteta muuttuvan ehtoollisessa, mutta toisaalta toisin kuin monissa muissa protestanttisissa suuntauksissa, myöskään sen symbolisuutta ei korosteta. Luterilaisen teologian oppien mukaan leipä ja viini ei symboloi Kristuksen ruumista ja verta eikä muutu niiksi vaan yksinkertaisesti on ne. Toisin sanoen, Kristus on läsnä leivässä ja viinissä (reaalipreesens-oppi).
Ortodoksinen kirkko
Ortodoksisessa kirkossa eukaristiaa kutsuttiin alkuaan leivän murtamiseksi tai Herran ateriaksi. Se on Kristuksen Ruumiin ja Veren mysteerio, johon ortodoksisen kirkon jäsenillä on mahdollisuus osallistua liturgiassa.
Liturgian keskeisessä osassa ehtoollislahjoina esiin kannetut leipä ja viini muuttuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, jotka jaetaan Ehtoollisen sakramenttiin valmistautuneille ortodoksisille uskovaisille. Pyhitetyt lahjat nautitaan ortodoksisessa kirkossa Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen osallisuudeksi, syntien anteeksi antamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.
Katolinen kirkko
Katoliselle kirkolle eukaristia on hyvin keskeinen uskonkappale ja kirkon elämän lähde. Katolisella on velvollisuus osallistua eukaristian viettoon sunnuntaisin sekä tiettyinä ns. velvoittavina juhlapyhinä.
Katolinen kirkko erottaa toisistaan eukaristian eli ehtoollisseremonian, jossa leivästä ja viinistä tulee pappien välityksellä todellisesti Kristuksen ruumis ja veri, ja näin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi muuttuneen pyhän kommuunion. Kirkon ohjeiden mukaan katolisen tulisi nauttia pyhä kommuunio ainakin kerran vuodessa, pääsiäisenä. Tätä ennen tulee ripittäytyä ollakseen armon tilassa ja pidättäytyä ruoasta ja muista juomista kuin vedestä vähintään tunnin ajan.
Eukaristian todellisen luonteen vuoksi ehtoollisleipää ja viiniä kunnioitetaan ja palvotaan myös itse eukaristian ulkopuolella. Erikoistapauksissa pyhä kommuunio voidaan saada myös eukaristian vieton ulkopuolella.
Katso myös
- Sakramentti
Aiheesta muualla
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/sakramentit/ehtoollinen.htm Ehtoollinen / Ortodoksi.net]
- [http://www.catholic.fi/usko/sakr/eukaristia.htm Eukaristia katolisessa kirkossa]
- [http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/38.html Katekismus: Ehtoollisen lahja]
- [http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/39.html Katekismus: Ehtoollisen merkitys]
- [http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/37.html Katekismus: Herran pyhä ehtoollinen]
Luokka:Kirkolliset toimitukset
Luokka:Ortodoksinen kirkko
ja:聖体
1529
Tapahtumia
- Ruotsin kuningas Juhana III teki aatelisarvosta perinnöllisen.
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
Luokka:1500-luku
ko:1529년
Luokka:SveitsiLuokka:Euroopan valtiot
als:Kategorie:Schwyz
ko:분류:스위스
ja:Category:スイス
simple:Category:Switzerland
Jerome Savonarola
Girolamo Savonarola (Ferrara, then Duchy of Ferrara, September 21, 1452 – Florence, May 23, 1498), also translated as Jerome Savonarola or Hieronymous Savonarola, was a Italian Dominican priest and, briefly, ruler of Florence, who was known for religious reformation and anti-Renaissance preaching and his book burning and destruction of art.
Oddly, Lorenzo de Medici, the previous ruler of Florence and patron of many Renaissance artists, was both a former patron of Savonarola and eventually, the target of Savonarola's preaching.
After the overthrow of the Medici in 1494, Savonarola was the sole leader of Florence, setting up a democratic republic. Characterizing it as a "Christian and religious Republic", one of its first acts was to make sodomy, previously punishable by fine, into a capital offence. His chief enemies were the Duke of Milan and Pope Julius II, who issued numerous restraints against him, all of which were ignored.
In 1497 he and his followers carried out the famous Bonfire of the Vanities. They sent boys from door to door collecting items associated with moral laxity: mirrors, cosmetics, lewd pictures, pagan books, gaming tables, fine dresses, and the works of immoral poets, and burnt them all in a large pile in the Piazza della Signoria of Florence. Fine Florentine Renaissance artwork was lost in Savonarola's notorious bonfires, including paintings by Sandro Botticelli thrown on the pyres by the artist himself.
Florence soon tired of Savonarola's hectoring. During his Ascension Day sermon on May 4, 1497, bands of youths rioted, and the riot became a revolt: taverns reopened, and men gambled publicly.
On May 13, 1497 he was excommunicated by Pope Alexander VI, and in 1498, he was simultaneously hanged and burned, in the same place and manner that he had condemned others. He was charged with uttering prophecies, sedition, and religious error. Jacopo Nardi, who recorded the incident in his Istorie della città di Firenze, said that his executioner lit the flame crying, "The one who wanted to burn me is now himself put to the flames." Niccolò Machiavelli, author of The Prince, also witnessed and wrote about the execution. The Medici regained control over Florence.
The Prince
In the twentieth century, a movement for the canonization of Savonarola began to develop within the Catholic Church, with many judging his excommunication and execution to have been unjust...
See also: Masaniello
Further reading
- Life and Times of Girolamo Savonarola by Pasquale Villari
- The novel Romola by George Eliot features Savonarola as a central character.
- The Meddlesome Friar by Michael de la Bedoyere. 1957.
- Savonarola by Piero Misciattelli (trans. by M. Peters-Roberts). 1930.
- Savonarola: A Biography in Dramatic Episodes by William Van Wyck. 1927. (A play.)
- The novel The Rule of Four makes extensive references to Savonarola.
- The novel The Birth of Venus by Sarah Dunant makes extensive references to Savonarola.
Savonarola, Girolamo
Savonarola, Girolamo
Savonarola, Girolamo
Savonarola, Girolamo
ja:ジロラモ・サヴォナローラ
gry strategiczne slots Ksigarnia Internetowa jednorki bandyta szkoy policealne
|
|
|
|
|
