:: wikimiki.org ::
| Unkari |
Unkari
Unkari on Itä-Euroopassa sijaitseva valtio, jonka pääkaupunki on Budapest. Siellä puhutaan suomalais-ugrilaista unkarin kieltä (magyar nyelv [madjar njälv]). Unkarin rajanaapureita ovat Romania, Slovenia, Slovakia, Kroatia, Serbia ja Montenegro, Ukraina ja Itävalta. Unkarin pinta-ala on 93 030 neliökilometriä ja asukasluku hieman yli 10 miljoonaa.
Historia
Pääartikkeli: Unkarin historia
Unkari julistautui valtioksi vuonna 1000. Sitä pidetään edelleen Unkarin perustamisvuotena, vaikka maa ei ole ollut koko historiaansa itsenäinen. Myös vuotta 896, paimentolaiskansojen tuloa Unkariin, pidetään Unkarin alkuna. Alkuperäinen kuningaskunta oli huomattavasti nykyistä laajempi; ensimmäisen maailmansodan jälkeisistä rajamuutoksista jäljelle jäi vain sisin alue. Noin 3 miljoonaa unkarilaisia asuu edelleen ympäröivissä valtioissa.
Varsovan liitossa ollut Unkari liittyi Natoon 1999 ja on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.
Politiikka
Unkarin presidentin rooli on etupäässä seremoniallinen. Hänellä on kuitenkin oikeus nimittää pääministeri. Presidentin valitsee parlamentti viisivuotiskausille. Pääministeri valitsee hallituksensa ministerit, ja hänellä on oikeus erottaa heidät. Jokainen valittu ministeri esiintyy parlamentin komiteoiden edessä, ja presidentti hyväksyy heidät virallisesti.
Unkarin parlamentti (Országgyűlés) on yksikamarinen ja 386-jäseninen. Puolueiden on saavutettava 5 % äänikynnys saadakseen edustajia parlamenttiin. Parlamenttivaalit järjestetään neljän vuoden välein, viimeiset pidettiin huhtikuussa 2002. Viisitoistajäseninen perustuslaillinen oikeus valvoo lainsäädännön perustuslainmukaisuutta.
Parlamentin suurimmat puolueet ovat sosialistipuolue (Magyar Szocialista Párt) jolla on 178 edustajaa ja kansanpuolue (Fidesz - Magyar Polgári Szövetség), jolla on 164 edustajaa. Pienpuolueita ovat kristillisdemokraattinen/konservatiivinen MDF (Magyar Demokrata Fórum) 24:llä paikalla ja liberaalinen vapaademokraattinen puolue (Szabad Demokraták Szövetsége tai SZDSZ) jolla on 20 edustajaa. SZDSZ on sosialistien hallituskumppani.
Maakunnat
Unkarin maakunnat ovat
- Alföld ('Suuri alanko'), joka käsittää alueen Tiszan varrella aina Tonavasta itärajaan asti. Tällä alueella on pusta (unk. puszta). Suurimmat kaupungit ovat Nyíregyháza, Debrecen, Kecskemét ja Szeged.
- Pohjoinen vuoriseutu (Karpaatit), joka käsittää vulkaanisperäiset alueet Börzsöny, Cserhát, Mátra ja Zemplén sekä lohkovuoristoiset Bükk ja Aggtelek. Suurimmat kaupungit ovat Miskolc ja Eger. Alueen eteläreunalla sijaitsee kuuluisa Tokajin viinialue.
- Dunántúl ('Tonavantaka') käsittää koko läntisen Unkarin Tonavasta alkaen. Alueen suurimmat kaupungit ovat Sopron, Szombathely, Győr ja Pécs.
- Näiden kolmen maakunnan leikkauspisteessä sijaitsee Budapest.
Läänejä on 19:
Kuntia on yhteensä n. 3500. Lukumäärä on selvästi liian suuri. Moni kunta on liian pieni, ja siten riippuvainen valtiosta, vaikka lain mukaan kunnilla on huomattavan suuri itsenäisyys. Kunnilla on myös verotusoikeus, jota ne eivät kuitenkaan käytä, koska monet asukkaat eivät pystyisi maksamaan kunnallisveroa.
Kansalaiset valitsevat itselleen kunnallisvaaleissa kunnanjohtajan (pormestarin) neljäksi vuodeksi. Pormestari toimii myös valtuuston puheenjohtajana. Hän on siis samalla luottamusmies ja päätoiminen virkamies.
Pécs
Maantiede
Pécs
Unkari on enimmäkseen Karpaattien altaan tasankoa, jotka reunustavat kukkulat ja matalat vuoret Slovakian rajan tuntumassa pohjoisessa. Korkein kohta on Kékes, 1014 metriä.
Tonava (unkariksi: Duna) jakaa maan kahteen osaan. Muut vesireitit ovat Tisza ja Dráva. Maan länsiosassa on suurin vesialue, Balatonjärvi. Balaton on myös Keski-Euroopan suurin järvi. Unkarissa on myös maailman suurin geoterminen järvi, Hévíz Spa. Toiseksi suurin järvi on Tisza-tón tekojärvi Karpaattien altaassa.
Ilmasto on leuto, talvet ovat kylmät, pilviset ja kosteat, ja kesät lämpimät. Sijainti vuorten ympäröimänä aiheuttaa ajoittain kuivuutta. Vuoden keskilämpötila on 9,7 °C.
Talous
Unkari on yhtenä Euroopan unionin nuorimmista jäsenmaista voimakkaassa talouskasvussa. Yksityinen sektori käsittää yli 80 % BKT:stä. Ulkomainen omistus ja sijoitukset ovat laajalle levinneitä. Vuoden 1989 jälkeen maahan on investoitu yli 23 miljardia dollaria ulkomaista pääomaa. Inflaatio ja työttömyys, jotka olivat päähuolenaiheita ennen vuotta 2001 ovat laskeneet huomattavasti.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Unkarin väestöjakauma (vuoteen 1989)
Väestöjakauma: 93,6 % väestöstä puhuu äidinkielenään unkaria, joka suomalais-ugrilaisena kielenä kuuluu täysin eri kieliryhmään kuin naapurimaiden kielet.
Väestöstä selkeän enemmistön muodostavan unkarilaiset 92,3 % osuudellaan. Vähemmistöjä ovat romanit 2 %; saksalaiset 1,2 %; romanialaiset 0,8 %; slovakit 0,4 %; kroatit 0,2 %; serbit 0,2 %; ukrainalaiset 0,1 %.
Uskonnot: suurin uskontokunta on katolilaisuus, sekä roomalais- että kreikkalais, joka harjoittaa 2/3 väestöstä. Vähemmistönä kalvinistit 20 % ja luterilaiset 5 %.
Lähialueiden maissa asuu suuria unkarilaisvähemmistöjä, etenkin Ukrainan Transkarpatiassa, Slovakiassa, Romanian Transylvaniassa ja Serbian Vojvodinassa.
Kulttuuri
Kuuluisia unkarilaisia matemaatikkoja ovat Paul Erdős (Erdős Pál) ja John von Neumann (Neumann János).
Unkarilaisia kirjailijoita: Péter Esterházy, Sándor Márai ja Nobel-voittaja Imre Kertész.
Unkarilaisia säveltäjiä: Franz Liszt, Ferenc Erkel, Zoltán Kodály, Béla Bartók, György Ligeti ja György Kurtág.
Muita tunnettuja unkarilaisia ovat Zsa Zsa Gabor (Sári Gábor), Harry Houdini (Ehrich Weiss) ja Rubikin kuution keksijä Ernő Rubik.
Unkarilainen ruoka on usein tulista, siihen käytetyn paikallisesta paprikasta johtuen. Unkarilaisia ruokalajeja ovat gulassi (gulyás) ja pörkölt. Tokajiviini on EU:n suojelema alkuperäistuote, sitä tuotetaan Tokajin alueella, joka ulottuu Koillis-Unkarista Kaakkois-Slovakiaan.
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
- kivihiili
- maakaasu
- hedelmällinen maaperä
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- elintarvikkeet
Linkit
- [http://maps.google.com/maps?ll=47.197178,19.687500&spn=3.148794,7.702515&t=h&hl=en Unkari Google Mapsissa]
Juhlapäivät
Pvm
| Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| 15. maaliskuuta | vuoden 1848 vallankumouksen vuosipäivä |
1848-as Forradalom és Szabadságharc | |
| 20. elokuuta | Tapani Pyhän, Unkarin valtion perustajan ja ensimmäisen kuninkaan muistopäivä | Szent István napja | |
| 23. lokakuuta | vuoden 1956 kansannousun muistopäivä, uuden valtiomuodon julistamispäivä | Az 1956-os népfelkelés emléknapja | |
-
als:Ungarn
ms:Hungary
zh-min-nan:Magyar-kok
ko:헝가리
ja:ハンガリー
simple:Hungary
th:ประเทศฮังการี
fiu-vro:Ungari
Itä-Eurooppa
Itä-Eurooppa on Euroopan maanosan itäinen osa.
Nykyinen määritelmä
Tänä päivänä termiä Itä-Eurooppa käytetään usein määrittelemään ne maat, joita hallitsivat sosialistit. Monet näistä maista ovat saaneet vaikutteita katolisesta tai protestanttisesta kristinuskosta, ja niillä on erittäin läheiset historialliset ja kulttuurilliset kytkökset Saksaan, Italiaan, Ranskaan ja Skandinaviaan (esim. hansaliitto Baltian maissa). Näiden maiden asukkaat eivät katso itseään itäeurooppalaisiksi. Tällaisia maita ovat normaalisti:
- Albania
- Baltian maat
- Bulgaria
- aikaisempi Tšekkoslovakia (nyt Tšekki ja Slovakia)
- Unkari
- Puola
- Romania
- aikaisempi Jugoslavia
Ennen Saksojen yhdistämistä, Itä-Saksa laskettiin usein itäeurooppalaiseksi maaksi.
Katso myös: Keski-Eurooppa
Aikaisempi määritelmä
Ennen vuotta 1945, maat jotka laskettiin Itä-Eurooppaan olivat:
- Venäjä
- Valko-Venäjä
- Ukraina
Ne olivat historiallisesti Kiovan valtakunnan (Kievan Rus) ja kulttuurillisesti erittäin paljon saaneet vaikutteita ortodoksisesta kristillisyydestä. Vuosisatojen kuluessa kaikki nämä maat pysyivät pääasiallisesti Venäjän hallinnassa, kun eteläisemmät ortodoksiset maat (esim. Serbia, Kreikka, Bulgaria joutuivat Ottomaanien johtoon. Näitä maita on myöhemmin kutsuttu Balkanin maiksi.
Katso myös: Koillis-Eurooppa
Luokka:Eurooppa
ko:동유럽
ja:東ヨーロッパ
Budapest
Budapest [budopäšt] on Unkarin pääkaupunki ja maan talouden, teollisuuden ja kaupan tärkein keskittymä. Kaupungissa on 1,7 miljoonaa asukasta (2003). Tonava virtaa keskustan halki 260-500 metriä leveänä jakaen sen läntiseen Budaan ja itäiseen Pestiin.
Historiaa
Roomalaisilla tiedetään olleen siirtokunta nykyisen Budapestin alueella 100-luvulla. Valleista on nähtävissä edelleenkin jäännöksiä kaupungissa. Kuningas Matias Corvinus linnoitti 1400-luvulla Budan keskiaikaisen osan ja teki siitä Unkarin pääkaupungin. 1500 - 1600 -luvuilla kaupunki oli turkkilaisvallan alla. Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit yhdistyivät 1872 Budapestiksi, josta tuli Unkarin hallinnon keskus. Kaupunki on kohdannut historian aikana monta kertaa hävityksen, jo 1200-luvulla mongolien taholta ja nyt viimeksi toisen maailmansodan pommituksissa, jolloin muun muassa kaikki sillat tuhoutuivat.
Unkarin kansannousun aikaan 1956 Budapest oli liikehdinnän keskus.
Asukasmäärän kehitys
1800: 54 200 asukasta
1830: 102 700
1850: 178 000
1880: 370 800
1900: 733 400
1925: 957 800
1990: 2 016 100
2003: 1 719 343
Liikenne
Pestin metro vuodelta 1895 on maailman toiseksi vanhin Lontoon metron jälkeen.
Linkkejä
- [http://english.budapest.hu/ Budapestin viralliset sivut (englanniksi)]
- [http://www.budapestinfo.hu/en/ Turistisivut (englanniksi)]
Luokka:Pääkaupungit
Luokka:Unkarin kaupungit
ko:부다페스트
ja:ブダペスト
simple:Budapest
th:บูดาเปสต์
Suomalais-ugrilainen kieliSuomalais-ugrilaiset kielet on uralilaisten kielten toinen päähaara. Suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluvat seuraavat kielet (sulkeissa ovat vanhentuneet nimitykset):
Luokittelu
Ugrilaiset kielet
- Unkarilaiset kielet
- unkari (madjaari)
- Obinugrilaiset kielet
- hanti (ostjakki)
- mansi (voguli)
Suomalais-permiläiset kielet
- Permiläiset kielet
- komi (syrjääni)
- komipermjakki
- udmurtti (votjakki)
- Suomalais-volgalaiset kielet
- Marilaiset kielet
- mari (tšeremissi)
- Mordvalaiset kielet
- ersä
- mokša
- Sammuneet suomalais-volgalaiset kielet
- merja
- metserä
- muroma
- Suomalais-saamelaiset kielet
- Saamelaiskielet
- Länsisaamelaiset kielet
-
- eteläsaame
-
- uumajansaame
-
- piitimensaame
-
- luulajansaame
-
- pohjoissaame
- Itäsaamelaiset kielet
-
- inarinsaame
-
- keminsaame
-
- koltansaame (koltta)
-
- akkalansaame
-
- kiltinänsaame
-
- turjansaame
- Itämerensuomalaiset kielet
- inkeroinen
- liivi
- karjala
-
- aunuksenkarjala (aunus, livvi)
-
- lyydi
-
- varsinaiskarjala
- suomi (johon luetaan myös meänkieli)
- vatja
- vepsä
- viro (johon luetaan myös võro ja sen murre setu)
Volgalaisiin kieliin luetaan marilaiset ja mordvalaiset kielet, mutta uusien kielitieteellisten tutkimusten mukaan ne eivät muodosta yhteistä ryhmää vaan ovat haarautuneet lähes samanaikaisesti suomalais-volgalaisesta kantakielestä.
Kielten sukulaisuuden toteamiseksi voidaan tehdä erilaisia rinnastuksia. Varmimmin sukulaisuuden osoittavat erilaiset huonosti lainautuvat elementit, kuten suffiksit ja johtimet. Toisaalta helpoimmin sukulaisuuden näkee rinnastamalla sanoja. Suomalais-ugrilaisen kielisukulaisuuden todistusaineistoksi kelpaa tietenkin myös uralilainen sanasto.
Luokka:Kieliryhmät
Luokka:Uralilainen kielikunta
Slovenia
Slovenia sijaitsee Balkanin niemimaalla ja on pinta-alaltaan melko pieni valtio, noin 20 000 neliökilometriä. Asukkaita on lähes kaksi miljoonaa.
Historia
Slovenia oli osa Jugoslaviaa ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Jugoslavian nimi olikin aluksi (1918-1929) Serbian, Kroatian ja Slovenian kuningaskunta. Jugoslaviassa alkaneiden levottomuuksien aikana Slovenia julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 samanaikaisesti Kroatian kanssa. Varsinaista sotaa ei käyty; vain kymmenen päivän ajan käytiin taisteluita. Euroopan unioni tunnusti Slovenian tammikuussa 1992.
Slovenia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.
Osat
Sloveniassa on kahdeksan aluetta ja 147 kuntaa (občine, yksikkö - občina), joista yhdellätoista on kaupungin asema.
Alueet:
- Gorenjska
- Štajerska
- Prekmurje
- Koroška
- Notranjska
- Dolenjska
- Bela krajina
- Primorska
Maantiede
Slovenian osat
Slovenia sijaitsee eteläisessä Euroopassa Italian, Kroatian, Itävallan ja Unkarin tiukassa puristuksessa. Maalla on myös jonkin verran rantaa Adrianmerellä.
Slovenia on pääosin kukkulaista ja vuoristoista lauhkeaa ilmastoa. Pohjoisessa Alppien juurella vuoret kohoavat yli kahden ja puolen kilometrin korkeuteen. Rannikolla vallitsee subtrooppinen välimeren ilmasto. Korkein vuori on Triglav: 2864 m.
Väestöjakauma
Slovenian virallinen kieli on slovenia (puhujia 89%), jota kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla. Useimmat slovenialaiset osaavat myös jotain muuta kieltä kuten kroatiaa, serbiä, saksaa, englantia ja italiaa. 10% väestöstä on muita entisen Jugoslavian kansallisuuksia. Italialaisia ja unkarilaisia on pienet vähemmistöt (0,5%).
Merkittävimmät luonnonvarat
- ligniitti
- lyijy
- kivihiili
- sinkki
- elohopea
- hopea
- uraani
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kemikaalit
Linkit
- [http://maps.google.com/maps?ll=46.149394,14.710693&spn=1.689672,4.053955&z=9&t=h&hl=en Slovenia Google Mapsissa]
- [http://www.freeworldmaps.net/europe/slovenia/map.html Slovenia Physical Map]
als:Slowenien
ms:Slovenia
zh-min-nan:Slovenia
ko:슬로베니아
ja:スロベニア
th:ประเทศสโลวีเนีย
fiu-vro:Sloveeniä
Slovakia
Slovakia (Slovakian tasavalta, Slovenska Republika) on valtio Keski-Euroopassa. Sen naapurivaltioita ovat Tšekki, Puola, Ukraina, Unkari ja Itävalta.
Historia
Slovakia kuului aiemmin Itävalta-Unkariin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen siitä tuli osa Tšekkoslovakiaa. Vuonna 1938 siitä tuli taas erillinen valtio, joka oli tiukasti Natsi-Saksan alaisuudessa, kunnes toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Tšekkoslovakia palautettiin yhtenäiseksi valtioksi.
Kylmän sodan aikana Tšekkoslovakia oli Varsovan liiton jäsen Neuvostoliiton vaikutusvallan alaisena. Neuvostoliiton romahdettua Tšekkoslovakia hajosi vuonna 1993 rauhanomaisesti kahdeksi valtioksi, Tšekiksi ja Slovakiaksi.
Politiikka
Slovakia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Lisäksi se liittyi NATOon 29. maaliskuuta 2004
Hallinnollinen jako
Slovakia on jaettu kahdeksaan alueeseen ("kraje", yksikkö "kraj"). Jokainen on nimetty merkittävimmän kaupunkinsa mukaan. Vuodesta 2002 alueet määriteltiin ylimmän aluejaon yksiköiksi ("vyššie územné celky" VÚC) ja autonomisiksi alueiksi ("samosprávne kraje").
- Banskobystrický kraj, suurimpana kaupunkina Banska Bystrica
- Bratislavský kraj, Bratislava
- Košický kraj, Košice
- Nitriansky kraj, Nitra
- Prešovský kraj, Presov
- Trenčiansky kraj, Trenčín
- Trnavský kraj, Trnava
- Žilinský kraj, Žilina
Alueet on jaettu piireihin ("okresy", yksikkö "okres"), joita on 79.
Slovakian kartta
Slovakian kartta
Merkittävimmät luonnonvarat
- ruskohiili
- ligniitti
- suola
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- aseet
Linkit
- [http://maps.google.com/maps?ll=48.781533,19.478760&spn=3.214119,8.107910&z=10&t=h&hl=en Slovakia Google Mapsissa]
Luokka:Slovakia
als:Slowakei
zh-min-nan:Slovensko
ko:슬로바키아
ja:スロバキア
simple:Slovakia
th:ประเทศสโลวาเกีย
fiu-vro:Slovakkia
Kroatia
Kroatia (kroatiaksi Hrvatska) on valtio Euroopassa. Se on yksi entisen Jugoslavian tasavalloista, joka itsenäistyi vuonna 1991.
Historia
Kroaatit tunnustivat Unkarin kuninkaan hallitsijakseen vuonna 1102. Unkarin jouduttua osmaanien valloittamaksi ja Kroatian jäädessä rajaseuduksi, Kroatian parlamentti kutsui Habsburgien Ferdinand I:n Kroatian hallitsijaksi. 1700-luvulle mennessä suurin osa Kroatiasta oli vapautettu turkkilaisten vallasta, rannikkoalue Dalmatia oli Venetsian valloittama. Dalmatia liitettiin Itävalta-Unkariin vuoteen 1815 mennessä.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kroatia liittyi Serbian, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan, josta tuli Jugoslavia 1929. Toisessa maailmansodassa Jugoslavia valloitettiin ja Kroatiasta tehtiin itsenäinen fasistien nukkevaltio. Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen häviöön, Jugoslavia koottiin uudelleen ja siitä tuli sosialistinen valtio Josip Broz Titon tiukan kontrollin alla.
Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta 1991, mutta kesti neljä vuotta sisällissotaa lähinnä serbejä vastaan ennen sodan päättymistä 1995.
Kroatia anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003 ja se hyväksyttiin hakijavaltioksi 2004. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja liittyminen EU:hun tapahtuu mahdollisesti 2007—2010.
Maantiede
Kroatian kartta
Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia ja Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt rantaviiva jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen.
Kroatian maasto on vaihtelevaa, sisältäen
- tasankoja, järviä ja aaltoilevia mäkiä pohjoisen ja koillisen manneralueilla
- tiheämetsäisiä vuoria
- kivisiä rantaviivoja Adrianmeren rannalla
Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mannermainen ilmasto, rannikolla Välimeren ilmasto ja eteläkeskisellä alueella ylämaan ilmasto.
Välimeren
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- kivihiili
- bauksiitti
- asfaltti
- suola
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- tekstiilit
Katso myös
- Dubrovnik
- Zagreb
- Kroatian sota
- Kroatian armeija
- Kroatian kieli
- Serbokroatia
- Kroaatit
Aiheesta muualla
- [http://www.hr/hrvatska/general.en.html Tietoa Kroatiasta] - englanniksi
- [http://www.croatia.hr/home/Default.aspx Kroatian turismi] - englanniksi
- [http://maps.google.com/maps?ll=44.832500,16.424561&spn=3.458812,8.107910&z=10&t=h&hl=en Kroatia Google Mapsissa]
Luokka:Kroatia
zh-min-nan:Hrvatska
ko:크로아티아
ja:クロアチア
th:ประเทศโครเอเชีย
fiu-vro:Horvaatia
Ukraina
Ukraina on Neuvostoliitosta muiden itsenäisten valtioiden yhteisön maiden tapaan itsenäistynyt suuri, väestöltään ja pinta-alaltaan noin Ranskan kokoinen maa Itä-Euroopassa. Ukrainan rajanaapureita ovat idässä Venäjä, pohjoisessa Valko-Venäjä ja lännessä Puola, Slovakia, Unkari, Romania ja Moldova. Etelässä maa rajoittuu Mustaanmereen. Ukrainan pääkaupunki on Kiova. Toiseksi suurin kaupunki on Koillis-Ukrainassa sijaitseva Harkova. Myös Mustanmeren rannalla sijaitseva noin miljoonan asukkaan Odessa on merkittävä kulttuuri-, tiede- ja teollisuuskeskus.
Historia
Varhaishistoria
Nykyisen Ukrainan alueella ovat antiikin aikana asuneet vuorotellen muun muassa kimmerilaiset, skyytit, sarmaatit ja gootit. Hunnien ajettua gootit Ukrainasta 300-luvulla, sinne asettui muun muassa avaareja, kasaareja ja bolgaareja, mutta myös itäslaaveja.
Kievskaja Rus - Venäjä ennen Moskovan suuriruhtinaskuntaa
Itäslaavien ja viikinkien perustama Kiovan suuriruhtinaskunta taisteli alueelle tulleita turkinsukuisia petšenegejä ja kumaaneja vastaan ja loi Mustaltamereltä Itämerelle ulottuneen valtakunnan jonka perinnöstä syntyivät Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina.
Mongolivalloitus jakaa Ukrainan idän ja lännen valtapiireihin
Mongolien vallattua Kiovan 1240, Ukraina jäi osin näiden valtaan ja ajautui osin Puola-Liettuan hallintaan. Mongolivallan väistyessä 1500-luvulla Ukrainaan muodostui kasakkayhteisöjä, jotka 1648-1654 kapinoivat Puolaa vastaan ja tukeutuivat Venäjään.
Puolan vastainen kapina ja tukeutuminen Moskovaan
1654
Atamaani Bohdan Hmelnitskin johtama kapina Puolaa vastaa johti siihen, että Puola-Liettuasta, puolalaisen aatelin vallasta itsenäistymään 1648-1654 pyrkivät ukrainalaiset tukeutuivat Venäjän tsaariin 1654 tunnustaen tämän muodollisen ylivallan. Ukrainan toinen uhka tuli etelästä islamilaisuuden muodossa, mihin Venäjästä myös olisi saattanut olla apua.
Itä-Ukraina määritellään osaksi Venäjää
Andrusovin rauhassa 1667 Itä-Ukraina ja Kiova liitettiin Venäjän yhteyteen. Suuren Pohjan sodan yhteydessä hetmanni Ivan Mazepa pyrki Ruotsin tuella itsenäisyyteen Venäjästä, mutta Pultavan taistelun seurauksena kasakkojen Ukraina liitettiin entistä tiiviimmin Venäjään. Puolan jaoissa 1772, 1793 ja 1795 pääosa Länsi-Ukrainaa liitettiin Venäjään, joskin Itä-Galitsia ja Bukovina joutuivat osaksi Itävalta-Unkaria.
Feodalismi voimistuu samalla kuin se lännessä jo heikkenee
Alun perin puolalaisen aatelin voimaansaattama ja vasta Venäjän Katariina II:n lopullisesti vahvistama maaorjuus lakkautettiin vasta 1861 Aleksanteri II:n toimesta.
Kansallinen herääminen 1800-luvulla
Ukrainalainen kansallisuusaate alkoi nousta 1840-luvulta alkaen, mutta joutui Venäjän hallinnon tukahduttamistoimien kohteeksi 1870-luvulta alkaen. Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen yhteydessä alkoi Ukrainan itsenäistyminen. Länsi-Ukrainassa ukrainalaiset kokevat kansallisen herätyksen 1800-luvun lopun tapaan puolalaisten kanssa, mutta vastustavat myös puolalaisten kaupunkien dominanssia Galitsiassa ukrainalaiseen maaseutuun nähden.
Itsenäistuminen Venäjästä 1918 saksalaisten tuella
Simon Petljura julisti Ukrainan itsenäiseksi joulukuussa 1917, mutta maa joutui Saksan keisarikunnan joukkojen miehittämäksi ja Petljuran kansantasavaltalainen hallinto korvattiin keväällä 1918 saksalaismielisellä Pavel Skoropadskilla, minkä tehtävänä oli turvata ukrainalaisen viljan kerääminen Saksan elintarvikehuoltoon.
Saksalaisten antauduttua ententélle ensimmäisessä maailmansodassa oli Pavel Skoropadskin paettava ja Petljuran johtama kansallismielinen hallitus nousi jälleen valtaan Kiovassa sosialistipuolueen Petljuran ja Vinnitšenkon julistettua Beloi Tšerkvissä kapinan 13. marraskuuta 1918 hetmanni Skoropadskin hallitusta vastaan Saksan solmittua aselevon 11. marraskuuta 1918 ententen kanssa ja Venäjän kansankomissaarien sanottua irti Brest-Litovskin rauhansopimuksen, mikä tarjosi kansankomissaareille mahdollisuuden siirtyä saksalaisten tilalle näiden alkaessa vetäytyä Baltiasta ja Ukrainasta ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.
Sisällissota
Itä-Ukraina oli vuorotellen Nestor Mahnon johtamien anarkistien, Denikinin ja Wrangelin johtaman Etelä-Venäjän armeijan ja sitä ja kansallisia ukrainalaisia sosialisteja vastustavien bolševikkien hallussa. Puna-armeijan vahvistettua asemiaan Ukrainassa, Petljuran kansallismielinen hallitus liittoutui Puolan kanssa, mutta hävisi lopulta bolševikeille Puolan solmittua rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa, jolloin Ukrainan kansalliset sosialistiset joukot jäivät ilman tukea.
Ukrainan nälänhätä
Vuosina 1930–1932 Ukrainan maatalous kollektivisoitiin Stalinin määräysten mukaisesti ja suuret viljan pakkoluovutukset aiheuttivat nälänhädän johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen. Toisessa maailmansodassa Ukraina joutui natsi-Saksan miehittämäksi 1941–1944 ja Ukrainan kansallismieliset pyrkivät itsenäisyyteen Neuvostoliitosta. Saksan miehityshallinto alisti kuitenkin Ukrainan suoraan Saksan valtaan. Kansallismielisten aseellinen toiminta Neuvostoliittoa vastaan jatkui kuitenkin vielä sodan jälkeisinä vuosinakin Länsi-Ukrainassa. Vuonna 1986 Tšernobylin kaupungissa tapahtui historian vakavin ydinvoimaonnettomuus.
Itsenäistyminen Neuvostoliitosta
Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Leonid Kravtšuk, jonka kaudella kuitenkin huikea inflaatio ja levottomuudet pakottivat ennennaikaiset vaalit järjestettäviksi. Vuonna 1992 pääministerinä aloittanut Leonid Kutšma nousi Ukrainan ja presidentiksi 1994. Kutšmankin kausi on ollut täynnä skandaaleita vaikka talous on hieman parantunut hänen aikanaan.
Oranssi vallankumous
:Katso artikkeli Ukrainan presidentinvaalit 2004
Vuonna 2004 Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalit, joissa istuva presidentti, Leonid Kutšma, ei enää ollut ehdokkaana. 31. lokakuuta järjestetyillä vaalien ensimmäisellä kierroksella kumpikaan pääehdokkaista, ei länsimielinen Viktor Juštšenko eikä Venäjän näkyvästi tukema Viktor Janukovitš onnistunut keräämään yli puolta annetuista ääneistä. Vaalien toinen kierros kahden ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä käytiin 21. marraskuuta 2004. Vaalien järjestelyissä ilmenneiden epäselvyyksien aiheuttamien joukkoprotestien vuoksi, joita ryhdyttiin kutsumaan oranssiksi vallankumoukseksi, Ukrainan korkein oikeus päätyi vaalien toisen kierroksen uusimiseen. Vaalien toinen kierros uusittiin 26. joulukuuta 2004 ja niiden voittajaksi tuli opposition ehdokas Juštšhenko saaden yli 52 prosenttia äänistä.
Ukrainan pääministeriksi nimitetettiin vaalien jälkeen Julija Tymošenko, jonka hallitus kuitenkin erotettiin korkeimman hallinnon lahjusepäilyjen vuoksi syyskuussa 2005.
Politiikka
Julija Tymošenko
Hallinto
Ukraina on perustuslaillinen demokratia jota johtaa presidentti, vuonna 2004 valittu Viktor Juštšenko. Valtaa käyttää 450-paikkainen parlamentti, Verhovna rada. Pääministerinä on toiminut 4. helmikuuta 2005 alkaen Julija Tymošenko. Ukraina on pyrkinyt varovaisesti lähestymään NATOa ja Euroopan unionia saavuttaakseen riippumattomamman aseman Venäjään nähden. Länsimielisten mielestä Ukrainan tulisi Puolan tapaan pyrkiä EU:n ja NATO:n jäseniksi, kun taas historiallista yhteyttä Venäjään vaalivien mielestä taloudellisesti tärkeintä on erityisesti raskaan teollisuuden näkökulmasta olla taloudellisessa yhteistyössä Venäjän kanssa. Puola kannattaa Ukrainaa EU:n jäseneksi Bulgarian ja Romanian jälkeen. Tällä ei olisi merkitystä pelkästään turvallisuuspoliittisesti Itä-Euroopassa, vaan myös EU:n maatalouspolitiikan kannalta, koska Ukraina on Ranskan kokoinen etelässä sijaitseva mustanmullan maa.
Ukraina hakee paikkaansa idän ja lännen välistä
NATO
Ukrainassa tasapainottelu yleensä venäläismyönteisen ja raskasteollistetun Itä-Ukrainan, (Dneprin) "vasemman rannan" (ven. Levoberežnaja), ja jo historiallisestikin länsisuuntautuneemman (Dneprin) "oikean rannan" (ven. Pravoberežnajan) välillä jatkuu.
Historiallisesti jako muodostui ensimmäistä kertaa Andrusovin rauhassa katolista länttä edustavan Puola-Liettuan ja Moskovan suuriruhtinaskunnan välillä. Puolan yhtenäinen vaikutus Ukrainaan lakkasi Puolan jaoissa 1700-luvun lopussa, minkä tuloksena lopulta Puola-Liettuan aatelistasavallan muodostaneet Puolan kuningaskunta jaettiin lopulta kolmannen jaon jälkeen kokonaan Preussin (sittemmin Saksa), Itävallan (sittemmin Itävalta-Unkari) ja Venäjän kesken. Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa sekä Itävalta-Unkari onnistuivat valloittamaan suuren osan Ukrainaa Venäjältä pyrkien muodostamaan siitä Neuvosto-Venäjästä riippumattoman protektoraatin sen itsenäisyyspyrkimyksiä muodollisesti tukien niin Venäjän väliaikaisen hallituksen politikkaa jatkaneita valkoisia, tässä tapauksessa Krimiltä toimivaa Etelä-Venäjän armeijaa, kuin Neuvosto-Venäjääkin, tässä tapauksessa Harkovin bolševikkihallitusta vastaan. Toisen maailmansodan aikana ei Saksa kuitenkaan ollut valmis enää myöntämään Ukrainalle edes muodollista itsenäisyyttä, vaan saksalaisten aluksi vapauttama, sitä yrittänyt Stefan Bandera lopulta vangittiin.
Taloudellisesti tarkastellen Itä-Ukrainan ja Länsi-Ukrainan jako on osittain pohjois-etelä-jako, missä pohjoiset levoberežnaja-alueet kannattavat kansallisempia ja läntisempiä linjauksia ja eteläisemmät pravoberežnaja-alueet kiinteämpää yhteistyötä Venäjän kanssa. Taloudellisesti Itä-Ukraina on riippuvainen Venäjän toimittamasta energiasta kaivosteollisuuden ja terästeollisuuden vuoksi samoin kuin Neuvostoliiton ajalta periytyvän sotateollisen kompleksin vuoksi. Ukrainassa yritetään toimeenpanna teollisuuspolitiikkaa naapurivaltioitaan alhaisemmin energianhinnoin.
EU ja Yhdysvallat yrittävät vahvistaa Ukrainan demokratisoitumisprosesseja löyhentääkseen Ukrainan ja Venäjän välistä yhteyttä, kun taas Venäjä yrittää pitää kiinni atamaani Bohdan Hmelnitskin Puola-Liettuaa vastaan suuntaaman kapinan tuloksena 1654 muodostuneesta historiallisesta yhteydestään Ukrainaan, jolloin Ukrainan kasakkavaltio tunnusti Moskovan suuriruhtinaskunnan suojelijakseen katolista länttä, Puola-Liettuaa, vastaan tilanteessa, missä myös Ottomaanien valtakunta asetti paineitaan etelästä. EU:n myötä on virinnyt Puolassa ajatus Ukrainan EU-jäsenyydestä, mihin saattaisi liittyä myös NATO-jäsenyys.
Turvallisuuspolitiikka
Venäjän näkökulmasta Ukrainan NATO-jäsenyys saartaisi sen liittolaisen, Valko-Venäjän pohjoisen Baltian, Viron, Latvian ja Liettuan, lisäksi myös etelästä, mikä vaikuttaisi tilanteeseen myös Mustallamerellä. Ukrainalle Hruštšovin aikana vuonna 1954, jolloin tuli kuluneeksi 300 vuotta Venäjän ja Ukrainan historiallisesta liitosta, Venäjältä siirretty Krimin niemimaa joutuisi näin NATOn piiriin. Yhdysvaltain kannalta voi olla kysymys Zbigniew Brzezinskin opista, minkä mukaan Yhdysvaltain on vahvistettava asemaansa entisissä neuvostotasavalloissa lopullisena tavoitteenaan Persianlahden ja sen reuna-alueiden turvaaminen muilta energian tarvitsijoilta. Venäjän kannalta Ukrainaa ja Valko-Venäjää on pidetty Venäjän itsensä ohella Venäjän valtakunnan perustana.
Zbigniew Brzezinski
Joukkotiedotusvälineet vaaralle alttiina
Keinot yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttamiseksi ovat ainakin edellisen presidentin Leonid Kutšman aikana olleet kovia, joskaan Valko-Venäjän kaltaista valtiojohtoista vakauttamista ei ole suoritettu ja hallituksen sekä opposition vuoropuhelu on jatkunut. Opposition lehtimiehen Ukrainska Pravdan 2. marraskuuta 2000 kuolleena löytyneen Georgi Gongadzen murhaa syksyllä 2000 pidetään sisäministeriön Orly-joukkojen tekemänä. Toimittaja oli tutkinut ennen kuolemaansa vallanpitäjien korruptiota ja rahanpesua. Syytöksista seurasi presidentin vastaisia mielenosoituksia Kiovassa ja muilla paikkakunnilla. Myös muita joukkotiedotusvälineiden palveluksessa olevia on kuollut. Itsenäisen Juta-radioaseman johtaja Heorhi Tšetšek kuoli keväällä 2004 auto-onnettomuudessa. Televisioaseman johtaja Ihor Aleksandrov murhattiin 2001 ja toimittaja Volodymyr Karatševtsev 2003 sekä muita.
Koltšuga-tutkakaupat ja YKn Irak-vientikielto
Kansainvälistä huomiota sai myös Yhdysvaltain epäily, että Ukraina olisi myynyt Donetskissa sijaitsevan Topazin valmistamia Koltšuga-tutkajärjestelmiä YK:n kauppasaarrossa Kuwaitin miehityksen ja Persianlahden sodan vuoksi olleelle Irakille. Ukrainan presidentin arvovaltaa horjuttanutta tapahtumasarjaa on kutsuttu myös Kutšmagateksi siksi, että nauhoitettu puhelu osoitti hänen tienneen valtiollisen aseidenvientiyrityksen Ukrspetseksportin aikomuksista. Lentokieltovyöhykkeitä Britannian kanssa valvonut ja samalla Irakin sotaan valmistautunut Yhdysvallat reagoi voimakkaasti tapahtuneeseen.
Neuvostoliiton Mustanmerenlaivaston aiheuttama kiista
Neuvostoliiton Mustanmeren laivaston jakaminen, sijainti ja rahoitus ovat hiertäneet Venäjän ja Ukrainan välejä, samoin Sevastopolin laivastotukikohdan asema Venäjän laivaston tukikohtana jälleen itsenäistyneessä Ukrainassa. Vuosia kestäneen kiistan tuloksena Neuvostoliiton alukset jaettiin Venäjän ja Ukrainan laivastojen kesken ja Venäjän laivastolle myönnettiin 1997 oikeus edelleen käyttää määräaikaisesti Sevastopolin laivastotukikohtaa Krimillä vuoteen 2017. Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrovin mukaan neuvotteluja pidennyksestä kannattaa jatkaa, kun sen päättymiseen on neljä vuotta eli 2013. Ukrainan mahdollinen Nato-jäsenyys saattaa muuttaa tilannetta.
Ukrainan hallintojärjestelmässä Sevastopolin oblast on ainoa autonominen oblast ja Sevastopol on oblastin veroinen aluehallinnon yksikkö pääkaupunki Kiovan tapaan. Näillä autonomiaa korostavilla ratkaisuilla on pyritty takaamaan venäjänkielisen väestön ja samalla laivastotukikohdan autonomiaa Ukrainan keskushallinnosta.
Alueet
oblast
oblast
Ukrainan eri osat pääpiirteittäin
Ukrainaa voi tarkastella kymmenenä enemmän tai vähemmän kulttuurillisesti yhdenmukaisena alueena; Pääkaupunki Kiova ja sen ympäristö, lähinnä Valko-Venäjään rajoittuva Polissja pohjoisessa , Podillja Moldovan rajalla, Galitsia ja Volynia eli Luoteis-Ukraina, monien kansallisuuksien asuttama vuoristoinen Karpaattien alue, merellinen Mustanmeren rannikko etelässä, missä on venäläisautonominen Krimin niemimaa, kasakkaperinteestään kuuluisa ja raskasteollinen Dnipron alajuoksun seutu, Sloboda koillisessa Venäjän rajalla sekä hyvin raskaasti teollistunut sekä venäläinen Donbas maan itäisimmässä kolkassa.
Ukrainan hallinnollinen jako
Virallisemmin ja tarkemmin, Ukraina jakautuu 24 hallinnolliseen alueeseen (oblast), yhteen autonomiseen tasavaltaan Krimillä ja kahteen kaupunkiin (місто): Sevastopol ja Kiova. Alueiden nimet joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ukrainankielisissä muodoissaan.
Maantiede ja ilmasto
Žytomyrin alue
Välimeren ilmastosta nauttivaa eteläistä Krimiä lukuun ottamatta Ukrainassa vallitsee lauhkea mannermainen ilmasto. Sademäärä ei jakaudu tasaisesti vaan on runsaampaa valtakunnan länsi- ja pohjoisosissa, väheten kohti kaakkoa. Talvet ovat Mustanmeren rannikolla viileitä, sisämaassa kylmiä. Kesät ovat suurimmassa osassa maata lämpimiä, aivan etelässä kuumia.
Ukraina on enimmäkseen tasankoa ja ylänköä, vain Karpaateilla ja Krimillä on vuoristoa. Pohjoisessa on metsää, joka muuttuu aroksi ja Mustameren rannikolla subtrooppiseksi. Korkein huippu on Karpaateilla, Hora Hoverla, 2061 m. Krimin korkein huippu on Roman-Koš, 1545 m. Jopa 58 % pinta-alasta on viljelykelpoista.
Suurimmat joet ovat Dnepr (Dnipro), Donets, Dnister ja Bug, jotka virtaavat Mustaanmereen tai Asovanmereen. Tonavan suisto muodostaa rajan Romanian kanssa.
Talous
Romania.]]
Neuvostoliitossa tasavallat pidettiin hajauttamispolitiikalla riippuvaisina toisistaan ja eritoten Venäjästä, eikä Ukraina ole poikkeus. Ukraina tuotti mm. raakaa teollisuusmateriaalia ja viljaa, saaden Venäjältä ja muilta tasavalloilta mm. kulutushyödykkeitä sekä energiaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen siirtyminen vapaaseen markkinatalouteen on ollut tuskaista, mutta 1990-luvun alun vaikeat vuodet ovat jo takanapäin. Tuolloin puolitiehen jätetyt rakenteelliset uudistukset johtivat laajaan työttömyyteen. Työssäkäyvienkin palkanmaksu saattoi olla poikki kuukausikaupalla. Valtion ratkaisu painaa lisää rahaa käynnisti hurjan inflaation ja Ukraina oli kaikista entisistä neuvostotasavalloista köyhin. Kuten esimerkiksi Venäjällä, valtion yritysten yksityistäminen käytännössä merkitsi pienen vähemmistön rikastumista ja tuloerojen räjähdysmäistä nousua. Myös korruptio on ollut suurongelma; monet ulkomaiset sijoittajat ovat ajoittain täysin lopettaneet liiketoiminnan Ukrainassa tarpeettoman byrokratian, korruption ja muun rikollisen toiminnan takia. Tilanne on noista ajoista parantunut ja uuden johdon tehtävälistalla korruption kitkemistä on painotettu.
Ukrainan bruttokansantuote kasvoi vientivetoisesti vuonna 2000 6%, ensimmäisen kerran Ukrainan itsenäistymisen jälkeen. Teollinen tuotanto kasvoi samana vuonna 12,9%. Tämän jälkeen Ukrainan talous on jatkanut tasaista kasvuaan ja vuosien 2002–2004 aikana merkittävänä tekijänä on ollut terästeollisuuden viennin kasvu Kiinaan.
Uusi rahayksikkö hryvnja (lyhenne UAH) otettiin käyttöön syyskuussa 1996, josta lähtien se on pystytty pitämään suhteellisen vakaana. Tärkeä uudistus on ollut yksityisyritysten verolainsäädännön yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen. Uusia yrityksiä on syntynyt kuin sieniä sateella koska yksityisyrittäjien ei enää tarvitse kärsiä satunnaisista ja mielivaltaisista veroista.
Ukraina on riippuvainen energiantuonnista Venäjältä. Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti sen, ettei mustanmullan maa Ukrainan, entisen Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton "leipäkorin", maataloustuotanto mene enää Venäjälle ilman kaupallista kilpailua. Venäjän konepaja- ja puolustusvälineteollisuuden romahdettua Ukrainan on myös täytynyt hakea Itä-Ukrainassa tuotetulle teräkselle uudet markkinat Aasiasta, missä talouskasvu ylläpitää rakentamista ja teräksen kysyntää. Se on edelleen merkittävä lentokoneiden ja rakettien valmistaja. Antonovin lentokonetehdas toimii Ukrainassa. Sea Launch -kantorakettijärjestelmä on amerikkalaisen Boeingin ja Ukrainan yhteisyritys – kantoraketteja laukaistaan muunnetulta porauslautalta Tyyneltä valtamereltä ukrainalaisella Zenit-kantoraketilla. Zenitin osista kuitenkin valmistetaan yli puolet Venäjällä. Ks. Ukrainan avaruusjärjestö.
Ukrainan avaruusjärjestö
Merkittävimmät luonnonvarat:
- rautamalmi
- kivihiili
- mangaani
- maakaasu
- öljy
- suola
- rikki
- grafiitti
- titaani
- magnesium
Merkittävimmät vientituotteet:
- koneet
- viljatuotteet
Väestö
Ukrainan suurimmat etniset ryhmät ovat: ukrainalaiset (77,8 %), venäläiset (17,3%%), valkovenäläiset (0,6%), moldovalaiset (0,5%), Krimin tataarit (0,5)%, bulgaarit (0,4%), unkarilaiset (0,3%), romanialaiset
(0,3%), puolalaiset (0,3%), juutalaiset (0,2%) ja muita 1,8% (v. 2001). Varsinkin Krimin niemimaa on etnisesti monivärinen. Ukrainassa puhutaan pääasiassa ukrainaa ja venäjää, mutta myös useita vähemmistökieliä. Näistä eniten puhujia on puolalla (1,1 milj.), ruteenilla (560 000), valkovenäjällä (440 000), romanialla (250 000), bulgarialla (234 000), turkilla (200 000) ja unkarilla (176 000).
Virallinen työttömyysprosentti on 3,5%, mutta suurin osa työttömyydestä arvellaan olevan piilotyöttömyyttä. Maailman työjärjestö:n arvioin mukaan todellinen työttömyysprosentti oli vuonna 2004 9 - 10%. 29% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
Uskonto
Ukrainan pääasiallinen uskonto on ortodoksisuus, joka on jakaantunut tällä hetkellä kolmeen kilpailevaan kirkkoon. Jaon taustalla on Ukrainalainen nationalismi ja halu irroittautua myös kirkollisesti Moskovan vaikutusvallasta. Ukrainan ortodoksinen kirkko on Moskovan patriarkaatin alainen kirkko, joka vuodesta 1990 on ollut autonominen. Ukrainan autokefalinen kirkko syntyi Ukrainan lyhyen itsenäisyyden aikana 1920-luvulla ja selvisi Neuvostoliiton aikana diasporassa ulkomailla. Ukrainan itsenäistymisen jälkeen se on aloittanut uudelleen toiminnan Ukrainan alueella. Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti on vuonna 1991 perustettu kirkkokunta, jota johtaa patriarkka Filaret (alun perin Mihailo Denysenko). Filaret oli vuoteen 1991 asti Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta, mutta menetti pappisvihkimuksen ja suljettiin ehtoollisyhteydestä vuonna 1997 "skismaattisesta toiminnasta". Filaretin johtama kirkko ei ole muiden ortodoksisten kirkkojen tunnustama.
Ukrainassa on myös merkittävä määrä uniaatteja, jotka noudattavat ortodoksista jumalanpalvelusperinnettä, mutta tunnustavat paavin aseman ja kuuluvat katoliseen kirkkoon. Maassa on myös pieniä katolisia, protestanttisia, juutalaisia ja muslimivähemmistöjä.
Kulttuuri
katoliseen kirkkoontalon katolla.]]
Ruoka
Ruoka on merkittävä osa ukrainalaista kulttuuria ja hedelmällisellä maaperällä siunatun maan eri kolkista löytyy paljon alueellisia erikoisuuksia. Tunnetuimpia ukrainalaisia ruokalajeja ovat borssi (punajuurista valmistettu keitto), varenyky (raviolin tapainen ruokalaji), holubtsi (täytettyjä kaalikääryleitä) ja deruny (raastetusta perunasta valmistettuja pannukakkuja). Joulun ja pääsiäisen viettoon liittyy monia ruokalajeja, joita ei valmisteta muulloin. Ukrainalainen tumma ruisleipä on myös tunnettua.
Musiikki
Monet ukrainalaiset ovat kansallismielisiä, ja erityisesti syrjäseuduilla vanhat perinteet ja kansanmusiikki ovat voimissaan.
Taidemusiikin säveltäjistä Dmitri Bortnjanski ja Sergei Prokofjev ovat ukrainalaissyntyisiä, vaikka elivät ja sävelsivät pääasiassa Venäjällä. Ukrainalaisista taidemusiikin esittäjistään kuuluisimpia ovat viulistit David ja Igor Oistrakh ja pianisti Sviatoslav Richter.
Ukrainan Ruslana Lyžytško voitti Euroviisut vuonna 2004 Istanbulissa Turkissa kappaleellaan Wild Dances. Ruslana toivoo vuonna 2005 Ukrainan Kiovassa järjestettyjen Euroviisujen parantavan Ukrainan imagoa, jota yhä synkentää vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Euroviisut toivat Ukrainalle joka tapauksessa huomiota kansainvälisenä musiikkitapahtumana.
Tuorein ukrainalainen musiikkimenestys maailmalla on Nu Virgos[http://www.nuvirgos.com/] , joka saavutti singlellään Stop! Stop! Stop! kuudennen sijan Suomen Top20 -listalla viikolla 23/2004. Nu Virgos, aiemmin nimeltään ViaGra, laulaa venäjäksi.
Kirjallisuus
Kuuluisimpia ukrainalaisia kirjailijoita ovat 1800-luvulla elänyt runoilija Taras Ševtšenko ja vuonna 1916 kuollut kirjailija Ivan Franko.
Ivan Franko oli merkittävä kirjailija ja poliitikko, joka perusti Ukrainan sosialistisen liikeen. Oman kirjallisen tuotannon lisäksi hän käänsi muun muassa Victor Hugon, William Shakespearen ja Goethen teoksia ukrainan kielelle.
Taras Ševtšenkoa pidetään modernin ukrainalaisen kirjallisuuden isänä. Hän kirjoitti myös venäjäksi ja kirjallisen tuotannon lisäksi oli myös taitava taidemaalari. Hänet tuomittiin maanpakoon vuonna 1847 johtuen hänen venäläisten ukrainalaisiin kohdistuvia sortotoimia kuvaavista satiirisista runoistaan.
Urheilu
Vaikka tarvittava urheiluinfrastruktuuri ei ole monien Euroopan maiden tasolla, Ukraina on menestynyt hyvin kansainvälisessä huippu-urheilussa, erityisesti yleisurheilussa, voimistelussa, purjehduksessa, nyrkkeilyssä, painissa, uinnissa sekä shakissa. Kuten niin monessa maailmankolkassa, Ukrainankin suosituin urheilulaji on jalkapallo, jossa urheiluseurat Kiovan Dynamo, Donestkin Shakhtar ja Dnipropetrovskin Dnipro ovat saavuttaneet kansainvälistäkin menestystä. Maan jalkapallojoukkue selviytyi vaikeasta karsintalohkosta (mm. Turkki, Kreikka ja Tanska) ykkösenä jatkoon vuoden vuoden 2006 MM-kilpailuihin. Kiovan Sokol on maan tunnetuin jääkiekkojoukkue.
Lisätietoja
- Ukrainan Suomen suurlähetystö
:Vähäniityntie, 9 Kulosaari, 00570, Helsinki, Finland
:Tel.: +358 9 2289000
:Fax: +358 9 2289001
- Trade and Economic Mission
:Vähäniityntie, 9 Kulosaari, 00570, Helsinki, Finland
:Tel.: +358 9 22890082
:Fax: +358 9 22890081
- Suomi-Ukraina-yhdistys
:Yrjönkatu 29 A, 00100, Helsinki
- [http://www.geocities.com/finukr/ Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa Ry.]
Aiheesta muualla
- [http://www.finukr.org/fin/aboutf.htm Ukraina-seura]
- [http://www.nato.int/issues/nato-ukraine/ Naton ja Ukrainan väliset suhteet (NATO)]
- [http://maps.google.com/maps?ll=49.539469,31.662598&spn=6.332010,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ukraina Google Mapsissa]
;uutislähteitä
- [http://www.moreover.com/cgi-local/page?page?o=portal&feed=374 Moreover -uutisvirta]
- [http://www.interfax.kiev.ua/eng/ Interfax Ukraina (engl./ven./ukr.)]
- [http://5tv.com.ua/eng/newsline/ TV 5 (engl./ukr.)]
- [http://www.ukranews.com/eng/index_high.html Ukrainian news agency (engl./ven./ukr.)]
- [http://www.nrcu.gov.ua/index.php?id=2 Radio Ukraine International (engl./ukr.)]
- [http://www2.pravda.com.ua/en/ Ukrayinska Pravda (engl./ukr.)]
- [http://www.proua.com/ ProUA.com (ukr./ven.) - myös Kiovan, Lvovin ja Harkovan alueportaalit]
- [http://www.gazeta.lviv.ua/ Lvivska Gazeta (ukr.)]
- [http://www.kyivpost.com/bn/ Kyiv Post (engl.)]
- [http://abyznewslinks.com/ukrai.htm Ukrainaa koskevien uutisten linkkikokoelma]
- [http://www.cripo.com.ua/?sect_id=5&aid=2651 Ukraina kriminalnaja (ven.) päivittyvä tapahtumasivusto]
- [http://www.censor.net.ua/ Censor (ven.)]
;uutislähdekritiikki
- [http://www.telekritika.kiev.ua/tv_week/ Telekritika (ukr./engl.)]
;presidentinvaaleihin 2004 liittyvää
- [http://pora.org.ua/en/ Pora! -opiskelijaliike (ukr./engl.)]
- [http://www.razom.org.ua/ Tak! - Jushenko -kampanjasivut (ukr./ven./engl.)]
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
Luokka:Ukraina
als:Ukraine
ms:Ukraine
zh-min-nan:Ukrayina
ko:우크라이나
ja:ウクライナ
simple:Ukraine
th:ประเทศยูเครน
fiu-vro:Ukraina
Itävalta
Itävallan tasavalta on valtio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat Liechtenstein ja Sveitsi lännessä, Italia ja Slovenia etelässä, Unkari ja Slovakia idässä ja Saksa ja Tšekki pohjoisessa.
Historia
:Pääartikkeli: Itävallan historia
Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit, ostrogootit ja frankit. 900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi Habsburg-suku.
Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajoitettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler.
Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi purkurivyöhykkeeksi NATOn ja Varsovan liiton väliin.
Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.
Politiikka
Itävallan valtion pää on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kansanvaalilla. Presidentti valitsee kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja. Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 suoraan valittua edustajaa.
Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pitettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin.
Parlamentin valtasuhteet:
- 79 paikkaa ÖVP (kansanpuolue) (42,3 % äänistä)
- 69 paikkaa SPÖ (sosiaalidemokraattinen puolue) (36,51 %)
- 18 paikkaa FPÖ (vapauspuolue) (10,1 %)
- 17 paikkaa Die Grünen (vihreät) (9,47 %)
Koalitiohallitus ÖVP:n ja FPÖ:n välillä jatkui 28. helmikuuta 2003 pitkällisten hallitusneuvottelujen jälkeen, Wolfgang Schüssel edelleen liittokanslerina.
Osat
Itävalta on liittotasavalta jossa on yhdeksän osavaltiota:
- Burgenland
- Oberösterreich (Ylä-Itävalta)
- Tiroli
- Kärnten
- Salzburg
- Wien
- Niederösterreich (Ala-Itävalta)
- Steiermark
- Vorarlberg
Maantiede
Vorarlberg
Itävallan maantiede
Itävalta sijaitsee Alpeilla ilman yhteyttä merelle. Korkein huippu on Großglockner, 3798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein Wildspitze 3774 m.
Maan pohjois- ja itäosat ovat pääasiassa mäkistä maastoa. Ilmasto on leuto, kylmät talvet ja viileät kesät.
Talous
Itävalta on korkean elintason maa, jonka talous on pitkälti sidoksissa EU-maihin, erityisesti Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen monia yrityksiä kansallistettiin pelättäessä niiden joutuvan Neuvostoliiton käsiin sotakorvauksina. Pääosa yksityistettiin 1990-luvun alussa.
Itävallassa on vahva ammattiyhdistysliike. Vuoristoisessa maassa maatilat ovat pieniä ja hajanaisia, ja tuotanto on ollut kallista. Maatalous on joutunut uudistuksiin maan liittyessä EU:hun 1995.
Väestöjakauma
Itävallan väestöstä on nykyisin 85–89 % itävallansaksalaisia. Kymmenisen prosenttia on ulkomaalaissyntyisiä, erityisesti itäisistä naapurimaista. Kärntenin ja Steiermarkin osavaltiossa elää merkittävä 18000 hengen syntyperäinen slovenialaisvähemmistö.
Itävallan vuoristoissa on kehittynyt monta erillistä saksan murretta. Kaikki kuuluvat itävaltalais-baijerilaiseen ryhmään lukuun ottamatta Vorarlbergin alemannimurretta.
Kolmen neljäsosaa itävaltalaisista on katolisia. Muut tärkeät uskonnot ovat islam ja protestanttiset liikkeet. 1930 Itävallassa asui 100000 juutalaista, nyt heitä on 10000–20000.
Itävallan kansallinen koostumus 1923–1981
(lähde: unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991)
(
- ) vain Burgenlandissa.
Kulttuuri
Itävallassa ovat syntyneet klassisen musiikin keskeiset säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn, Franz Schubert, Gustav Mahler, Anton Bruckner, Johann Strauss vanhempi ja Johann Strauss nuorempi. Toisen Wienin koulukunnan säveltäjiä ovat Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg.
Kuuluisia itävaltalaisia fyysikkoja: Ludwig Boltzmann, Erwin Schrödinger, Wolfgang Pauli ja Christian Doppler; filosofeja: Ludwig Wittgenstein ja Karl Popper; matemaatikkoja: Kurt Gödel; psykoanalyysin isä: Sigmund Freud ja psykologi Alfred Adler; taloustieteilijät: Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek; runoilija Peter Rosegger; taidemaalari Gustav Klimt ja insinööri Ferdinand Porsche.
Urheilussa Itävalta on alppilajien suurvalta: Toni Sailer, Hermann Maier, Annemarie Moser-Pröll ja Anita Wachter.
Muita Itävallassa syntyneitä kuuluisuuksia ovat diktaattori Adolf Hitler ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger.
Merkittävimmät luonnonvarat
- rautamalmi
- öljy
- puu
- lyijy
- kivihiili
- ligniitti
- kupari
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- teollisuustuotteet
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=47.835283,13.348389&spn=3.274477,8.107910&z=10&t=h&hl=en Itävalta Google Mapsissa]
Luokka:Itävalta
fiu-vro:Austria
als:Österreich
ms:Austria
zh-min-nan:Tang-kok
ko:오스트리아
ja:オーストリア
simple:Austria
th:ประเทศออสเตรีย
Unkarin historiaUnkarin alueen kirjoitettu historia alkaa roomalaisista. Unkarilaisten kielelliset esi-isät saapuivat maahan varhaisella keskiajalla.
Unkarilaisten eli madjaarien alkuperästä ja Unkariin siirtymistä varhaisemmasta historiasta kertoo artikkeli unkarilaiset.
Roomalaisaika ja kansainvaellukset
unkarilaiset
Noin 200-luvulla eaa Unkarin valtasivat Kreikan sotia paenneet kelttiläis-illyrialaiset heimot, eraviskit. Ajanlaskumme alussa roomalaiset valtasivat alueen Pannonian provinssina imperiumiinsa ja perustivat Aquincumin kaupungin valvoakseen Tonavan-rajaansa. 400-luvulla Attilan johtamat hunnit hyökkäsivät maahan ja ryöstivät Aquincumin. Samaan aikaan unkarilaiset heimot lähtivät Uralin ja Volgan välisiltä aroilta.
Attilan kuoltua hunnit kukistettiin ja alueen hallitsevaksi kansaksi tuli avaarit, kunnes vuonna 896 madjaarit (unkariksi magyar) yhdessä liittolaisheimojensa kanssa hyökkäsivät ruhtinas Árpádin johdolla maahan. Tätä vuotta ainakin unkarilaiset pitävät Unkarin valtion perustamisvuotena.
Paimentolaiskansana madjaarit - joiksi myös muut heimot alkoivat itseään kutsua - olivat jatkuvasti liikkeellä ja tekivät ryöstöretkiä pitkin Keski-Eurooppaa. Tätä jatkui vuoteen 955, kun Saksan kuningas Otto I lannisti ja rauhoitutti heidät.
Unkarin valtio syntyy
Otto I
Vuosina 997–1038 hallinnut Tapani (István) loi vakaan ja vahvan Unkarin valtion. Lisänimen Pyhä hän sai vuonna 1000, kun paavi Sylvester II kastoi hänet kristinuskoon ja hänet kruunattiin Unkarin ensimmäiseksi kuninkaaksi. Italialaissyntyinen Pyhä Gellért saapui maahan siihen aikaan, kun Tapani Pyhä käännytti maata kristinuskoon. Gellért kirjoitti Unkarin ensimmäiset teologiset teokset, hänestä tuli piispa ja hän perusti katedraalin ja luostarin. Hänet julistettiin pyhimykseksi vuonna 1083. Näiltä ajoilta on myös varhaisin säilynyt kirjoitus Unkarin kielestä; vuonna 1055 Balaton-järven pohjoisrannalle perustetun luostarin perustuskirja.
Vuonna 1222 tehtiin Suuri vapauksien peruskirja, joka määritteli aatelisten ja aatelittomien oikeudet. Oikeudet saivat kuitenkin pian väistyä, sillä mongolit hyökkäsivät vuosina 1241 ja 1242 Unkariin ja kyliä ja kaupunkeja – niiden joukossa Buda ja Pest – joutui ryöstelyn ja tuhoamisen kohteeksi. Mongolit eivät kuitenkaan jääneet maahan, eivätkä jatkaneet länteenkään päin. Kuningas Béla IV ryhtyi elvyttämään runneltua maata.
Árpád-dynastian sammuttua 1301 maan hallitsijaksi tuli ranskalainen Anjou-suvun Kaarle Robert. Hänen jälkeensä Unkarilla oli vielä kaksi ulkomaista hallitsijaa. 1400-luvun puolivälissä kansan vapauttajaksi nousi aatelinen János Hunyadi, jonka armeija löi Ottomaanien valtakunnan Nándorfehérvárin (nyk. Belgradin) taistelussa vuonna 1456. Hänen pojastaan Matias (Mátyás) Corvinuksesta tuli kuningas vuonna 1458 ja hänen aikanaan Unkari oli poliittisen ja kulttuurisen vaikutuksensa huipulla. Buda oli renessanssikulttuurin johtava keskus. Matiaksen hallituskaudella Unkariin kuului muun muassa Ala-Itävalta, Steiermark, Määri ja Sleesia.
Matiaksen kuollessa kuoli unkarilaisten mielestä myös oikeus. Syntyi sisäisiä kiistoja ja aatelisto alisti talonpoikia kovin ottein. Vuonna 1514 kansa nousi György Dózsan johdolla kapinaan, mutta se kukistettiin. Maan olot vain kurjistuivat.
Ottomaanien valtakunta valmistautui uuteen sotaan ja valloitti Budan 1526. Unkari pirstoutui kolmeen osaan; länsiosat joutuivat Habsburgien hallintaan, Transilvaniasta tuli ottomaaneille veroja maksava autonominen ruhtinaskunta ja muut osat suoraan turkkilaisten valtaan.
Habsburgien valta
Transilvania
1686 länsivaltojen yhtyneet armeijat ajoivat turkkilaiset Unkarista. Habsburgit tulivat valtaan ja antoivat muiden vähemmistökansalaisuuksien tulla maahan lieventämään unkarilaisten itsenäisyyshaluja. Se ei paljon vaikuttanut ja jo 1703-1711 käytiin Ferenc Rákóczin johtama itsenäisyyssota. Vähälukuisemmat ja ranskalaisten liittolaistensa jättämät unkarilaiset kuitenkin hävisivät sen.
Kapinan jälkeen seurasi poikkeuksellisen pitkä rauhan aika, jolloin Unkarin talous kehittyi pitkin harppauksin. Perustettiin tehtaita, teattereita ja sanomalehtiä ja Pestin merkitys kansainvälisessä kaupassa kasvoi. Buda sai takaisin asemansa Unkarin hallinnon keskuksena.
Kuitenkin hyvinvointi aiheutti sen, että rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Unkarilaisuus oli jäämässä Habsburgien germaanisten vaikutteiden varjoon.
ranska
1848 unkarilaiset kävivät jälleen kapinoitsemaan vaatien itselleen itsehallintoa. Unkari julistettiin tasavallaksi ja valtionhoitajaksi valittiin Lajos Kossuth. Itävallan keisari Frans Joosef I kukisti kuitenkin kapinan Venäjän keisari Nikolai I:n avulla ja teloitutti johtajat. Unkarilaiset käyttivät kapinassa ensimmäistä kertaa punavihervalkoista lippuaan, jonka värit periytyvät jo 1200-luvulta.
Nikolai I
Kärsittyään tappion Preussia vastaan vuoden 1866 sodassa Itävalta oli valmis sovintoon unkarilaisten kanssa. Seuraavana vuonna muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jossa Unkari oli tasavertainen Itävallan kanssa. Tarkoituksena oli vähentää unkarilaisten itsenäisyysintoa. Yhteistä oli ulko- ja puolustuspolitiikka ja rahalaitos. Lippuna oli Itävallan ja Unkarin värien yhdistelmä. Lisäksi vaakunassa oli kummankin maan vaakunat.
Vuonna 1873 Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit yhdistyivät yhdeksi Budapestiksi, josta tuli Unkarin hallinnon keskus. Pestin kaupungin historia alkoi vuodesta 294 kun roomalaiset perustivat Contra-Aquincumin puolustuslinnoituksen tehostaakseen itärajansa puolustusta.
Itsenäistymisestä toiseen maailmansotaan
Ensimmäisessä maailmansodassa Habsburgien valtakunta luhistui, ja Unkarista tuli itsenäinen. Se oli kuitenkin joutunut häviäjien puolelle ja menetti alueistaan kaksi kolmasosaa; kaikki alueet, joilla unkarilaiset eivät olleet enemmistönä. Noin 3 miljoonaa unkarilaista jäi Unkarin rajojen ulkopuolelle.
Unkarin viimeinen kuningas Kaarle IV (Károly) luopui vallasta ja sosialistien sekä tasavaltalaisten radikaalien hallitus julisti maan tasavallaksi 16. marraskuuta 1918. Mihaly Karolyin johtama sosiaalidemokraattis-tasavaltalainen hallitus jäi kuitenkin lyhytikäiseksi.
Työläisten liikehdinnän ja maailmansodan voittavaltojen paineessa sosiaalidemokraatit päättivät liittoutua vasta perustetun kommunistipuolueen kanssa ja nostivat sen johtajan Béla Kunin suoraan vankilasta valtion johtoon. Yhdistyneet sosiaalidemokraatit ja kommunistit julistivat Unkarin neuvostotasavallaksi 21. maaliskuuta 1919. Tuore neuvostotasavalta joutui kuitenkin pian sotaan Romanian, Serbian, Tšekkoslovakian ja amiraali Horthyn johtamien porvarillisten voimien kanssa. Romanialaiset ja Horthyn joukot marssivat lopulta Budapestiin ja kukistivat neuvostotasavallan 6. elokuuta 1919. Valtionhoitajaksi noussut konservatiivis-aristokraattinen Miklos Horthy hallitsi Unkaria vuoteen 1944.
Toisessa maailmansodassa Unkari solmi Hitlerin Saksan kanssa kauttakulkusopimuksen ja sai palkkioksi osia entisistä alueistaan Jugoslavialta ja Romanialta. Riemu oli kuitenkin ennenaikainen, sillä pahin oli edessä. Tuhansia unkarilaisia kaatui itärintamalla. Valtionhoitaja Horthy uskoi voivansa irtautua Hitlerin otteesta julistamalla Unkarin puolueettomaksi 1944. Saksa kuitenkin miehitti Unkarin maaliskussa 1944 ja satojatuhansia Unkarin juutalaisia lähetettiin kuolemaan keskitysleireille.
Kun neuvostojoukot vyöryivät kohti Budapestiä vuoden 1944 lopulla, Horthy teki aselevon heidän kanssaan. Natsit vastasivat nostamalla valtaan unkarilaisen Nuoliristi-nimisen fasistiryhmän. Tämä hallitus jatkoi taistelua puna-armeijaa vastaan ja se moninkertaisti Budapestin tuhot. Kun neuvostoliittolaiset lopulta saivat haltuunsa koko kaupungin 13. helmikuuta 1945, kolme neljäsosaa sen rakennuksista oli raunioina.
Maailmansodan jälkeen Unkaria koetteli tähän asti maailman pahin inflaatio. Jokaista maailmansotaa edeltänyttä pengőä (rahayksikkö ennen forinttia) vastaan tarvittiin 1,4 biljoonaa pengőä! Vuonna 1946 liikkeellä oli seteleitä, joiden arvo oli 100 triljoonaa pengőä. 1. elokuuta 1946 vaihdettiin rahayksiköksi forintti, jonka arvoksi tuli 400 kvadriljardia (4×1029).
Kansandemokratiasta Natoon
Marraskuussa 1945 pidetyissä parlamenttivaaleissa Pientilallisten puolue sai 57% äänistä ja Unkarin kommunistinen puolue vain 17%. Neuvostoliiton miehitysjoukot kuitenkin painostivat muodostamaan koalitiohallituksen jossa kommunistit saivat keskeisiä asemia. Kommunistien johtama turvallisuuspoliisi alkoi pidättää kilpailevien puolueiden johtajia ja monet pakenivat länteen. 1947 pidetyissä uusissa vaaleissa kommunistipuolue nousikin jo suurimmaksi ja Sosiaalidemokraattinen puolue sulautettiin siihen pian. Vuonna 1949 Unkari julistettiin sosialistiseksi tasavallaksi. Sitä juhlistettiin lisäämällä lippuun uusi kommunistimielinen vaakuna ja lipun väreille annettiin uusi merkitys. Mátyás Rákosin perustama pahamaineinen salainen poliisi AVO varmisti, että puolueen oppeja toteltiin.
AVO
Stalinin kuoleman (1953) jälkeen pääministeriksi nousi kansallismielinen Imre Nagy. Vuonna 1956 opiskelijat ja työläiset marssivat parlamenttitalolle tuomaan julki maan epäkohtia. Vastustus paisui kansannousuksi ja pääministeri ilmoitti Unkarin eroavan Varsovan liitosta. Neuvostoliiton armeija kukisti kansannousun panssarivaunuin. Nagy ja tuhannet muut teloitettiin. Kommunistinen vaakuna poistettiin lipusta.
1960-luvulla siirryttin rajoitettuun kapitalismiin. Yrityksiä yksityistettiin ja kansalaisten sallittiin lomailla länsimaissa. Nk. "gulassikommunismi" nostettiin itäblokin maissa esikuvaksi. Osittain tästä syystä Unkari on siirtynyt muita kansandemokratioita kivuttomammin markkinatalouteen.
Vuonna 1988 puhkesi laajoja demokratiaa vaativia mielenosoituksia. Vuoden 1956 kansannousun jälkeen johtajaksi nostettu János Kádár syrjäytettiin ja oppositiopuolueiden perustaminen sallittiin lailla. Syksyllä 1989 päästettiin itäsaksalaisia pakolaisia Unkarin kautta länteen, joka johti lopulta Berliinin muurin murtamiseen ja kylmän sodan päättymiseen.
23. lokakuuta 1989 - kansannousun vuosipäivänä - julistettiin uusi Unkarin tasavalta perustetuksi. Unkari siirtyi markkinatalouteen.
1999 Unkari liittyi NATO:on ja vuonna 2004 Euroopan unioniin.
Luokka:Unkari
Luokka:Valtioiden historiat
ko:헝가리의 역사
896
Tapahtumia
- unkarilaiset asettuivat Unkariin
Syntyneitä
-
Kuolleita
- 4. huhtikuuta: Formosus, paavi
ko:896년
NATO
Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö (engl. North Atlantic Treaty Organisation, myös Pohjois-Atlantin liitto tai puolustusliitto) on kansainvälinen puolustusliitto, joka perustettiin 4. huhtikuuta 1949 Yhdysvalloissa, Washingtonissa. Sen toinen virallinen nimi on ranskankielinen l'Organisation du Traité de l'Atlantique Nord eli OTAN.
NATOn päämaja sijaitsee Belgian Brysselissä. Belgiassa on käytössä NATOn hollanninkielinen lyhenne NAVO.
NATOn keskeisin tehtävä on määritelty sopimuksen artiklassa viisi, jossa osallistujat sitoutuvat siihen, että hyökkäys jotain jäsenmaata vastaan, Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita vastaan. Jos tällainen hyökkäys tapahtuu, jokaisen jäsenmaan on YK:n peruskirjan 51. artiklan sallimin oikeuksin puolustautua yksikseen tai liitossa, puolustettava hyökkäyksen kohteeksi joutunutta omakohtaisesti ja muiden jäsenmaiden kanssa, tarvittavin keinoin, mukaan lukien asevoimia käyttäen, palauttaakseen ja pitääkseen yllä turvallisuutta Pohjois-Atlantin alueella.
Sopimuksen kohta oli määritelty niin, että jos Neuvostoliitto hyökkäisi Yhdysvaltain eurooppalaisia liittolaisia vastaan, se tulkittaisiin hyökkäyksenä USA:ta vastaan. Kylmän sodan aikana artiklaa ei käytetty kertaakaan, vaan ensimmäisen kerran siihen turvauduttiin 12. syyskuuta 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen vastauksena hyökkäykselle Yhdysvaltoja vastaan.
Neuvostoliiton ja Varsovan liiton romahtamisen jälkeen lukuisat Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olleet maat liittyvät vastaavasti NATOon. Perinteisesti puolueettomat Euroopan maat Ruotsi, Suomi, Irlanti, Sveitsi ja Itävalta ovat jättäytyneet liiton ulkopuolelle, samoin Venäjä. Osa näistäkin maista tekee yhteistyötä NATOn kanssa.
Jäsenvaltiot
Venäjä
Perustamisvuodesta 1949 lähtien (liittymisvuosi, jos tästä poikkeava):
- Alankomaat
- Belgia
- Bulgaria (2004)
- Espanja (1982)
- Islanti
- Italia
- Kanada
- Kreikka (1952)
- Latvia (2004)
- Liettua (2004)
- Luxemburg
- Norja
- Portugali
- Puola (1999)
- Ranska
- Romania (2004)
- Saksa (1955)
- Slovakia (2004)
- Slovenia (2004)
- Tanska
- Tšekki (1999)
- Turkki (1952)
- Unkari (1999)
- Yhdistynyt kuningaskunta
- Yhdysvallat
- Viro (2004)
Kreikka ja Turkki liittyivät helmikuussa 1952. Saksan liittotasavalta liittyi 1955 ja Saksan yhdistyessä 1990 jäsenyys laajeni käsittämään uudet itäiset osavaltiot (ent. Itä-Saksan alueen). Espanja liittyi 30. toukokuuta 1982 ja entiset Varsovan liiton maat Puola, Unkari ja Tšekki 12. maaliskuuta 1999.
Ranska on edelleen NATOn jäsen, mutta vetäytyi sotilasliitosta 1966 rakentaakseen omaa ydinaseisiin perustuvaa puolustustaan. Islanti, ainoa NATO-maa jolla ei ole armeijaa, liittyi sillä ehdolla, ettei sen tarvitsisi sellaista perustaakaan.
Slovenia ja entisen Varsovan liiton maat Bulgaria, Viro, Latvia, Liettua, Romania ja Slovakia liittyivät 29. maaliskuuta | | |
