:: wikimiki.org ::
| Uralilainen Sanasto |
Uralilainen sanastoSeuraavassa taulukossa on joitakin uralilaista kielisukulaisuutta osoittavia sanarinnastuksia. Taulukossa olevilla sanoilla on (suunnilleen) sama merkitys kuin suomen kielen sanoilla paitsi, jos muunlainen merkitys on esitetty. – On hyvä muistaa, että kielisukulaisuuden osoittamiseen ei aina tarvita suomen kieltä, sillä muutkin samojedilaisiin kieliin asti ulottuvat rinnastukset ovat yhtä päteviä. (Katso myös suomalais-ugrilaisia sanarinnastuksia.)
Taulukossa
- saame tarkoittaa norjansaamea, r = ruotsisaame,
- mordva-sarakkeessa e = ersä, m = mokša,
- ugril.-sarakkeessa m = mansi, h = hanti (näiden jokin sopiva murre)
- samojedi-sarakkeessa j = jurakki, s = selkuppi (näiden jokin sopiva muoto).
Sanojen ulkoasua on jouduttu paikoin yksinkertaistamaan teknisten seikkojen takia, varsinkin ugrilaisia ja samojedilaisia sanoja. Udmurtin ja komin sanoissa ı vastaa laveaa keskivokaalia, ë vastaa pyöreää keskivokaalia (perinteisemmässä litteroinnissa i:n ja e:n alla pitäisi olla ylöspäin avoin kaari).
Luokka:Uralilainen sanasto
Uralilaiset kieletUralilaiset kielet on kielikunta, jonka kieliä nykyään puhutaan kahden puolen Ural-vuoristoa. Jo 1600-luvun lopulla havaittiin suomen ja unkarin samankaltaisuus ja seuraavalla vuosisadalla mukaan otettiin muun muassa saame. Tuolloin kielikuntaa kutsuttiin vielä suomalais-ugrilaiseksi kielikunnan päähaarojen mukaan. 1800-luvulle tultaessa kielikuntaan oli yhdistetty myös samojedikielet, joiden puhujat asuvat Jäämeren rannalla Uralin kummallakin puolella. Sen lisäksi sen haaraksi voidaan myös lukea uralilais-jukagiirilainen kielikunta, jonka kieliä puhutaan Koilis-Siperialla.
Historia
Kielikunnan alkuperä sijoittuu arviolta 7000 vuoden taa, jolloin uralilainen kantakieli oli vielä yhtenäinen kielimuoto. Kantauralin puhujien tarkkaa asuma-aluetta ei varmuudella tiedetä, mutta se on sijainnut jossakin nykyisen Venäjän havumetsävyöhykkeellä, mahdollisesti Uralin länsipuolelle Volgan suuren mutkan seutuvilla. Toisinaan on myös esitetty, että kantakieltä on alun perin puhuttu laajalla alueella Uralilta Baltiaan saakka. Ajatus sopii kuitenkin huonosti siihen, että yksittäisten pyyntikulttuurien asuttamat alat ovat varsin pieniä, ja siksi myös uralilaisen kielikunnan täytyy olla alkuaan peräisin joltain maantieteellisesti suppealta alueelta. Viime aikoina on esitetty myös malli, jonka mukaan uralilaisia kieliä olisi puhuttu jääkauden aikana suunnilleen nykyisen Ukrainan alueilla, ja kieli olisi levittäytynyt sieltä ensimmäisten nykyihmisten mukana keskiseen ja pohjoiseen Eurooppaan.
Uralilaisten kielten kuvaamista varten on kehitetty suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (SUT). Samaa tarkekirjoitusta käytetään myös turkkilaiskielten kuvaamisessa. Joskus uralilaiset kielet nähdään laajempana kokonaisuutena yhtessä altailaisten kielten kanssa, jolloin puhutaan uralilais-altailaisista kielistä.
Uralilainen sukulaisuus perustuu kielten keskinäisiin vastaavuussuhteisiin. Uralilaisten kielten kieliopillissa (esimerkiksi taivutuspäätteissä) ja perussanastossa on runsaasti yhteisiä aineksia, jotka on peritty yhteisestä kantakielestä. Kyseessä ei siis ole näiden kielten puhujien geneettinen sukulaisuus, sillä läntisten (suomi, viro, jonkin verran ersä, komi) uralilaisten kielten puhujien perimä on lähtöisin lännestä, ja itäisten (hanti, mansi, samojedi) perimällä on yhteyksiä pitkälle Siperiaan päin. Keskisten uralilaisten (mokša, mari, udmurtti) puhujien perimässä on paljon yhteyksiä turkkilaisiin kansoihin. Myös unkarilaisilla on yhteyksiä turkkilaisperimään. Saamelaisten perimä on erikoistapaus, jossa on viitteitä jopa Iberian varhaiskansoihin.
Kielten rakenteellisilla yhtäläisyyksillä on suuri merkitys kielisukulaisuuden perustelemisessa. Lisäksi yhteisillä elementeillä eli sijapäätteillä, possessiivisuffikseilla ja johtimilla on suuri merkitys, sillä ne lainautuvat huonosti kielestä toiseen. Helpoimmin kielisukulaisuus ilmenee sanaston avulla, mutta aina on muistettava, että sanasto on helpoimmin kielestä toiseen siirtyvä kieliaines.
Luokittelu
sanaston
Sulkeissa ovat kielten vanhentuneet nimitykset.
Samojedikielet
- Pohjoissamojedilaiset kielet
- nganasani (tavgi)
- enetsi (jeniseinsamojedi)
- nenetsi (jurakki)
- juratsi
- Eteläsamojedilaiset kielet
- selkuppi (ostjakkisamojedi)
- kamassi
- matori
Suomalais-ugrilaiset kielet
- Ugrilaiset kielet
- Unkarilaiset kielet
- unkari (madjaari)
- Obinugrilaiset kielet
- hanti (ostjakki)
- mansi (voguli)
- Suomalais-permiläiset kielet
- Permiläiset kielet
- komi (syrjääni)
- komipermjakki
- udmurtti (votjakki)
- Suomalais-volgalaiset kielet
- Marilaiset kielet
- mari (tšeremissi)
- Mordvalaiset kielet
- ersä
- mokša
- Sammuneet suomalais-volgalaiset kielet
- merja
- metserä
- muroma
- Suomalais-saamelaiset kielet
- Saamelaiskielet
-
- Länsisaamelaiset kielet
-
- eteläsaame
-
- uumajansaame
-
- piitimensaame
-
- luulajansaame
-
- pohjoissaame
-
- Itäsaamelaiset kielet
-
- inarinsaame
-
- keminsaame
-
- koltansaame (koltta)
-
- akkalansaame
-
- kiltinänsaame
-
- turjansaame
- Itämerensuomalaiset kielet
-
- inkeroinen
-
- liivi
-
- karjala
-
- aunuksenkarjala (aunus, livvi)
-
- lyydi
-
- varsinaiskarjala
-
- suomi (johon luetaan myös kveeni ja meänkieli)
-
- vatja
-
- vepsä
-
- viro (johon luetaan myös võro ja sen murre setu)
Volgalaisiin kieliin luetaan marilaiset ja mordvalaiset kielet, mutta uusien kielitieteellisten tutkimusten mukaan ne eivät muodosta yhteistä ryhmää vaan ovat haarautuneet lähes samanaikaisesti suomalais-volgalaisesta kantakielestä.
Typologia
Uralilaisilla kielillä on monia yhteisiä piirteitä.
- agglutinaatio
- suuri sijamuotojen määrä
- uralilainen sijajärjestelmä
- vokaalisointu
- kieliopillisen suvun puuttuminen
- kieltoverbi
- liudennus
- tonaalisuuden puuttuminen
- yhteinen sanasto
- omistusliitteet
- possessiivipronominien puuttuminen
- kaksikko eli duaali
- monikko eli pluraali
- omistusrakenne
Agglutinaatio
Agglutinaatio eli erilaisten johdinten, tunnusten ja päätteiden käyttö esintyy voimakkaana kaikissa uralilaisissa kielissä. Tunnuksia ja päätteitä ovat mm. verbin pääluokkien, tapaluokkien ja aikamuotojen tunnukset, persoona- ja sijapäätteet sekä liitepartikkelit.
Suuri sijamuotojen määrä
Uralilaisissa kielissä on keskimäärin 13 - 14 sijamuotoa. Sijamuotojen määrä vaihtelee kuitenkin suuresti eri kielissä. Suomessa on 15 produktiivista sijaa, mutta unkarissa jopa 24, kun taas jotkin kielet tulevat toimeen jopa kolmella sijamuodolla. Sijamuotojen määrä muutamissa kielissä on seuraava:
- ersä: 12
- inarinsaame: 9
- komi: 18
- mokša: 13
- nenetsi: 7
- pohjoissaame: 7
- suomi: 15 (tai enemmän)
- udmurtti: 16
- unkari: 24 (tai enemmän)
- vepsä: 24
- viro: 14
Uralilainen sijajärjestelmä
Uralilainen sijajärjestelmä on pohjana kaikille uralilaisille kielille. Monissa kielissä sijamuotojen määrä on lisääntynyt runsaasti, kun taas toisissa se on pysynyt maltillisena tai jopa vähentynyt. Uralilainen sijajärjestelmä käsittää kolme yleissijaa ja kolme paikallissijaa. Yleissijoja ovat nominatiivi, akkusatiivi ja genetiivi ja paikallissijoja lokatiivi, separatiivi ja latiivi.
Vokaalisointu
Vokaalisointu eli vokaaliharmonia on useimpien tutkijoiden mielestä ollut jo uralilaisessa kantakielessä. Nykyisistä uralilaisista kielistä vokaalisoinnun tuntevat monet itämerensuomalaiset kielet kuten suomi (virossa se puuttuu yleiskielestä mutta esiintyy varsinkin etelämurteissa), unkari sekä murteittain mari, ja joistain muistakin uralilaisista kielistä voidaan ainakin murteittain osoittaa vokaalisoinnun jälkiä.
Kieliopillisen suvun puuttuminen
Uralilaisten kielten substantiiveilla ei ole kieliopillista sukua kuten monilla indoeurooppalaisilla kielillä, joissa substantiivit jaetaan yleensä maskuliineihin, neutreihin ja feminiineihin.
Kieltoverbi
Kieltoverbi esiintyy useimmissa uralilaisissa kielissä. Kieltoverbi on taipuva verbi, jonka avulla muodostetaan verbien kieltomuodot. Kieltoverbi esiintyy muun muassa suomessa, virossa, karjalassa, pohjoissaamessa, inarinsaamessa, niittymarissa, komissa, nenetsissä, enetsissä, nganasanissa ja kamassissa. Unkarissa on käytössä pelkkä kieltosana.
Liudennus
Uralilaisessa kantakielessä oletetaan joillakin konsonanteilla olleen liudentunut vastineensa, esim. n:n rinnalla liudentunut n'. Nykyisistä uralilaisista kielistä jotkin (esim. unkari) ovat laajentaneet liudennuksen vaikutusalaa, jotkin taas (kuten itämerensuomalaiset kielet) menettäneet alkuperäisen liudennuksen kokonaan. Joissain itäsuomalaisissa kielissä on sittemmin kehittynyt uusi liudennus alkuperäisen i:n tai j:n edelle, näin esim. virossa tai suomen itämurteissa.
Tonaalisuuden puuttuminen
Uralilaiset kielet eivät ole tonaalisia kuten esimerkiksi jeniseiläiskielet, joiden puhuma-alue on Ural-vuoriston itäpuolella.
Yhteinen sanasto
Yhteisellä sanastolla on olennainen merkitys kielisukulaisuutta tutkittaessa. Uralilainen sanasto sisältää noin 200 sanaa. Sanan katsotaan olevan uralilaista alkuperää, mikäli se esiintyy sekä suomalais-ugrilaisissa että samojedikielissä eikä kyse ole lainasanasta kummassakaan kieliryhmässä. Yhteinen sanasto sisältää muun muassa ruumiinosien, sukulaisuussuhteiden, eläinten ja luontoon liittyvien asioiden nimityksiä sekä pronomineja, lukusanoja ja yleisiä verbejä. Johdokset lisäävät huomattavasti uralilaista alkuperää olevien sanojen määrää.
Linkkejä
- [http://www.histdoc.net/sounds/unkari.html Suomen ja unkarin kielen sukulaisuudesta] Gyula Weöres (1935)
Luokka:Kieliryhmät
Luokka:Kielikunnat
Luokka:Uralilainen kielikunta
ja:ウラル語族
Luokka:Uralilainen sanastoUralilaista sanastoa käsitteleviä artikkeleja.
Luokka:Uralilainen kielikunta Cường độ từ trường trên tấm giấy đặt ngay trên nam châm.]]
Từ trường là trường được tạo ra xung quanh các điện trường biến thiên và tác dụng lực lên các dòng điện (bao gồm các hạt điện tích chuyển động) hoặc các vật có mômen từ riêng như nam châm, hoặc các nguyên nhân gây ra các điện trường khác biến thiên.
Khi hạt mang điện chuyển động trong từ trường chúng chịu tác dụng của lực Lorentz. Tổng hợp lực Lorentz của các hạt điện tích trong dòng điện vĩ mô, người ta thu được công thức tính lực Ampe.
Các vật thể tạo ra điện trường biến thiên, như có chứa các hạt mang điện chuyển động (electron quay quanh hạt nhân nguyên tử, dòng điện tích chạy trong dây dẫn điện), đều tạo ra từ trường và có mômen từ riêng. Chúng có thể là các nam châm, các dòng điện, hay đơn giản là hạt tích điện chuyển động.
Khi từ trường biến thiên, nó sinh ra một điện trường biến thiên, theo định luật cảm ứng Faraday. Điện trường biến thiên lại sinh ra từ trường biến thiên, theo định luật Ampere. Đó là cảm ứng điện từ.
Thể loại:Từ học
Thể loại:Đại lượng vật lý
Thể loại:Điện từ học
ja:磁場
th:สนามแม่เหล็ก
Conspiracy narty sowacja Varsavia appartamenti wagi elektroniczne gadu
|
|
|
|
