:: wikimiki.org ::
| Urho Kaleva Kekkonen |
Urho Kaleva KekkonenUrho Kaleva Kekkonen (3. syyskuuta 1900 Pielavesi–31. elokuuta 1986 Helsinki) oli Suomen 8. tasavallan presidentti. Hän toimi tehtävässä yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen 1982, ollen siten pitkäaikaisin tasavallan presidentti Suomen historiassa.
Nuori UKK
Nuoruudessaan Kekkonen osallistui Suomen sisällissotaan 1918 valkoisten puolella Kajaanin sissinä, työskenteli etsivälle keskuspoliisille lakitieteen ylioppilaana ja varatuomarina sekä oli heimoaatetta kannattavan Akateemisen Karjala-Seuran jäsen. Urho Kekkonen voitti myös Suomen mestaruuden korkeushypyssä 1924 ja hänen hallussaan oli myös vauhdittoman kolmiloikan epävirallinen maailmanennätys (974 cm). Myös Kekkosen aika sadan metrin juoksussa oli varsin hyvätasoinen: 11,0 sekuntia. Korkeus 185cm ja kolmiloikka yli 14m. Myöhemmin hän toimi myös Suomen Olympiakomitean ja Suomen Urheiluliiton johdossa. Kekkosen urheiluansioiden innoittamana perustettiin vuonna 1980 UKK-instituutti, jonka tarkoituksena on edistää kansalaisten terveyttä ja fyysistä kuntoa.
Siirtyminen politiikkaan
Kekkonen vieraili Saksassa 1932 ja todisti Adolf Hitlerin valtaannousua. Näiden kokemusten vavahduttamana Kekkonen lähti mukaan päivänpolitiikkaan ja liittyi Saksan vierailunsa jälkeisenä vuonna Maalaisliittoon sekä julkaisi poliittisen pamflettinsa "Demokratian itsepuolustus", jossa hän varoitti äärioikeiston noususta ja esitti keinoja ilmiön torjuntaan. Hän mm. esitti, että valtiovallan on tarpeellista rajoittaa sananvapautta tietyssä määrin voidakseen estää demokratian luhistumisen. Tätä ohjetta noudatetaan nykyäänkin useimmissa Euroopan valtioissa, kuten Saksassa. Vuonna 1936 Kekkonen valittiin eduskuntaan ja nimitettiin apulaissisäministeriksi (1936-1937).
Presidentiksi
Pääministeri Kekkonen valittiin tasavallan presidentiksi dramaattisessa valitsijamiesvaalissa 1956. Ratkaisevassa äänestyksessä hän voitti SDP:n ehdokkaan, eduskunnan puhemies Karl-August Fagerholmin mahdollisimman niukasti 151–149. Ratkaisevan äänen antajasta on keskusteltu siitä lähtien ja hyvinkin mahdollista on, että useita valitsijamiehiä siirtyi molempiin suuntiin pääehdokkaiden ajateltujen "leirien" välillä. Suurista puolueista maalaisliittolaiset ja kansandemokraatit olivat Kekkosen kannalla, kun taas Fagerholm voitti puolelleen sosiaalidemokraattien lisäksi valtaosan kokoomuksen valitsijamiehistä.
Noottikriisi
Kekkosen ajalta mieleen jäi myös ns. noottikriisi. Noottikriisissä oli kysymys Neuvostoliiton 30. lokakuuta 1961 lähettämästä nootista. Nootissa ehdotettiin keskusteluja "toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Länsi-Saksan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhkan johdosta". Nykyään arvellaan, että nootin todellinen tarkoitus oli vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin ja varmistaa siten Kekkosen uudelleenvalinta, joskaan varmaa näyttöä tästä ei ole. Aihetta epäilyyn kuitenkin antavat Kekkosen erinomaiset henkilökohtaiset idänsuhteet. Toisaalta Kekkonen toimi taitavasti luodessaan nämä henkilösuhteet. Kekkosen ulkopolitiikan ansiosta Suomi kävi ainoana länsimaana kauppaa sekä idän että lännen kanssa, mistä oli Suomelle valtavasti hyötyä. Suomen talous kasvoi vahvasti juuri kauppasuhteiden monipuolisuuden ansiosta.
1970-luku ja viimeiset kaksi kautta
1974 Urho Kekkonen valittiin neljäksi vuodeksi uudelleen poikkeuslain turvin. Täten vanha valtionpäämies vältti vaalitaistelun ETY-kokouksen alla. Poikkeuslaki on yksi Kekkosen eniten arvostelluista toimista ja johti poliittisessa elämässä muun muassa perustuslaillisen puolueen syntyyn. Kun Kekkonen valittiin viimeiselle kaudelleen tasavallan presidentiksi vuonna 1978, olivat vaalit enää näytöstä – Kekkonen sai peräti 82% äänistä ja 260 valitsijamiestä 300:sta. Kaikki merkittävimmät puolueet olivat presidentti Kekkosen takana.
Huhut Kekkosen heikentyneestä terveydestä alkoivat liikkua 1970-luvulla, ja ne kiihdyttivät puolueiden presidenttipeliä seuraajan valitsemiseksi. Julkisuudelta presidentin kunnon rapistuminen onnistuttiin salaamaan erittäin pitkälle. Lopulta lempinimillä UKK ja "Urkki" tunnettu valtionpäämies joutui kuitenkin jäämään sairaslomalle ja lopulta eroamaan 1981. Hänen seuraajakseen valittiin pääministerinä siihen asti toiminut Mauno Koivisto.
Kekkosen aika Suomen tasavallan presidenttinä
Hänen suurimpana ansionaan on pidetty Suomen idänsuhteiden ansiokasta hoitamista maailmanpoliittisesti vaikealla aikakaudella. Poliitikkona Kekkonen ei tyytynyt vain hakemaan kompromisseja, vaan myös lopulta nujersi monet sisäpoliittiset kilpailijansa, osan kovinkin ottein. Hän osasi hyödyntää erinomaisia henkilökohtaisia idänsuhteitaan sisäpolitiikassa siten, että jopa monet poliittiset vastustajat alkoivat pitää häntä korvaamattomana. Presidentti Kekkosta on sittemmin kritisoitu tästä Suomen hankalan aseman hyödyntämisestä henkilökohtaisen edun tavoittelussa. Politiikan strategisessa valtapelissä Kekkonen oli oman aikansa suvereeni taituri.
Läntisissä demokratioissa Kekkosen presidenttikausi oli poikkeuksellisen pitkä. Tätä on selitetty Kekkosen voimakkaalla karismalla, häikäilemättömän suvereenilla taktisella taituruudella, kansansuosiolla ja kylmän sodan aikakauden poliittisella herkkyydellä. Suomen politiikkaa varjosti miltei koko Kekkosen aikakauden ajan suurvaltojen valtapeli, jossa Suomen sijainti ainoana länsimielisenä valtiona Neuvostoliiton rajanaapurina oli strategisesti herkkä. Kekkonen onnistui säilyttämään suurvaltojen painostuksenkin alla asemansa arvostettuna valtiomiehenä sekä idässä että lännessä. Hänen poliittisen uransa suurimpana yksittäisenä kansainvälisenä tunnustuksena voidaan pitää Euroopan Turvallisuus ja Yhteistyökonferenssin ETYKin järjestämistä Helsingissä 1975, jossa Kekkonen isännöi suurvaltojen huippukokousta kylmän sodan lievittämiseksi.
Kekkosen aikana suomalaiseen poliittiseen termistöön lisättiin "Paasikiven–Kekkosen-linja" ja "suomettuminen".
Kekkonen kirjoitti useilla nimimerkeillä: Homo Ludens, K.Y., Känä, Laaksonen, Liimatainen, Mies Suomalainen, Pekka Peitsi, R.Y., Seppo Järvinen, Tampio, U.K., Veljenpoika.
Kekkosen aviopuoliso oli kirjailija Sylvi Kekkonen os. Uino.
Kekkosen hallitukset
- Kekkosen I hallitus
- Kekkosen II hallitus
- Kekkosen III hallitus
- Kekkosen IV hallitus
- Kekkosen V hallitus
Katso myös
- Suuret suomalaiset
- [http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/4-2005/18-13-15-04.html Urho Kekkosen kirjoitukset 1914-1981]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32974&-find= Kansallisbiografia]
Kekkonen, Urho
Kekkonen
Kekkonen, Urho
Kekkonen, Urho
ko:우르호 케코넨
3. syyskuuta3. syyskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 246:s päivä (247:s päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 119 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Soile, Soili, Soila
:- suomenruotsalainen kalenteri: Solveig
:- ortodoksinen kalenteri: Anto, Isto, Ari, Viivi
:- saamenkielinen kalenteri: Šeará
:- vanhemmissa kalentereissa: Alfhild, Ebba, Elisa, Eusebius, Mansvetus, Saini, Serafia, Serafiia, Serafiima, Serafiina, Serafina, Seraphia, Seraphina, Serapia, Soilikki
Tapahtumia
- 1189 - Rikhard I Leijonamieli kruunattiin Englannin kuninkaaksi
- 1260 - Mamelukit päihittivät mongolit Ain Jalutin taistelussa.
- 1939 - Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska julistivat sodan Saksalle.
- 1941 - Zyklon B -kaasun ensimmäiset kokeet tehtiin Auschwitzissä.
- 1943 - Italia solmi aselevon liittoutuneiden kanssa ja Benito Mussolini erosi.
- 1976 - Viking 2 laskeutui Utopia Planitiaan Marsissa.
- 1987 - Majuri Pierre Buyoya kaappasi Burundin vallan Jean-Baptiste Bagazalta.
- 2004 - Beslanin koulukaappaus päättyi.
Syntyneitä
- 1878 - Amos Anderson, liikemies ja mesenaatti († 1961)
- 1900 - Urho Kaleva Kekkonen, poliitikko ja Suomen presidentti († 1986)
- 1945 - Asko Sarkola, näyttelijä.
- 1977 - Jonna Kosonen, laulaja
Kuolleita
- 1658 - Oliver Cromwell, voittoisa keropää
- 1883 - Ivan Turgenejev, venäläinen kirjailija
- 1967 - Woody Guthrie, laulaja (s. 1912)
----
Katso myös: kalenteri ~ 2. syyskuuta, 4. syyskuuta
Luokka:Syyskuu
-09-03
ko:9월 3일
ja:9月3日
simple:September 3
th:3 กันยายน
1900
Tapahtumia
Tammikuu
- 1. tammikuuta - Nigeriasta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatti.
- 2. tammikuuta - Chicagon Kanaali avattiin.
- 6. tammikuuta - Miljoonien raportoitiin kärsivän nälästä Intiassa.
- 6. tammikuuta - Buurit hyökkäsivät Ladysmithiin, yli 1 000 ihmistä sai surmansa.
- 8. tammikuuta - Yhdysvaltojen presidentti William McKinley asetti Alaskan sotilasvalvonnan alle.
- 13. tammikuuta - Wilhelm II julisti, että Saksan armeijan komennuskieli on saksa.
- 14. tammikuuta - Ooppera Toscan ensi-ilta Roomassa. Näyttelijät saivat tappouhkauksia ja nimettömiä kirjeitä.
- 16. tammikuuta - Yhdysvaltojen senaatti hyväksyi vuoden 1899 anglo-saksalaisen sopimuksen, jossa Iso-Britannia luopui vaatimuksistaan Samoan saaria kohtaan.
- 24. tammikuuta - Spion Kopin taistelu toisessa Buurisodassa.
- 24. tammikuuta - Hallitukset ja Pretoria aloittivat neuvottelut buurisodan lopettamiseksi.
- 27. tammikuuta - Boksarikapina: Pekingissä, Kiinassa ulkomaalaiset diplomaatit vaativat, että boksarikapinallisia rangaistaan.
- 30. tammikuuta - Buureja vastaan taistelleet Yhdistyneen kuningaskunnan joukot Etelä-Afrikassa pyysivät lisävoimia.
Helmikuu
- 7. helmikuuta - Brittiläinen työväenpuolue perustettiin.
- 8. helmikuuta - Yhdistyneen kuingaskunnann joukot hävisivät buureille Ladysmithissä, Etelä-afrikassa.
- 14. helmikuuta - Venäjä vastasi kansainväliseen painostukseen vapauttaa Suomi tiukentamalla keisarillista valtaa maassa.
- 14. helmikuuta - Buurisota: Etelä-Afrikassa 20 000 brittiläistä sotilasta valtasi Oranjen vapaavaltion.
- 17. helmikuuta - Paardebergin taistelu toisessa Buurisodassa.
- 22. helmikuuta - Havaijista tuli virallisesti Yhdysvaltojen aluetta.
- 23. helmikuuta - Buurisota: Hart's Hillin taistelu, jossa brittien ja buurien sotilaat ottivat yhteen.
- 27. helmikuuta - Buurisota: Etelä-afrikassa Brittien sotajohtajat vastaanottivat ehdottoman antautumisen buurikenraali Piet Cronjelta.
- 27. helmikuuta - Ramsay MacDonald valittiin juuri perustetun Brittiläisen työväenpuolueen sihteeriksi.
Maaliskuu
- 3. maaliskuuta - Kaivoslakko Saksassa päättyi.
- 6. maaliskuuta - Hiilikaivosonnettomuuden jälkeen 50 kaivostyöläistä jäi loukkuun Länsi-Virginiassa.
- 9. maaliskuuta - Saksassa naiset vaativat oikeutta osallistua yliopistojen pääsykokeisiin.
- 11. maaliskuuta - Buurisota: Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Lordi Salisbury torjui Buurijohtaja Paul Krugerin rauhantunnustelut.
- 13. maaliskuuta - Buurisota: Brittiläiset joukot miehittivät Bloemfontein, Oranjen vapaavaltiossa.
- 13. maaliskuuta - Ranskassa naisten ja lasten työpäivä rajoitettiin lailla 11 tuntiin.
- 16. maaliskuuta - Sir Arthur Evans löysi Knossoksen rauniot Kreetalla.
Huhtikuu
- 1. huhtikuuta - Jokainen ranskalainen poliisi määrättiin kantamaan asetta.
- 1. huhtikuuta - Kuningatar Victoria muodosti Irlantilaisen kaartin.
- 4. huhtikuuta - Anarkisti ampui Walesin prinssin tämän ottaessa osaa Belgian kuninkaan syntymäpäiväjuhliin.
- 14. huhtikuuta - Pariisin maailmannäyttely avattiin.
Toukokuu
- 1. toukokuuta - Ruutiräjähdys hiilikaivoksessa Utahissa tappoi 200 kaivostyöläistä.
- 2. toukokuuta - Ruotsin kuningas Oskar II julisti tukevansa Yhdistynyttä kuningaskuntaa buurisodassa.
- 17. toukokuuta - Buurisota: Brittiläiset joukot vapauttivat Mafekingin.
- 17. toukokuuta - Boksarit tuhosivat kolme kylää lähellä Pekingiä ja tappaoivat 60 kiinalaista kristittyä.
- 18. toukokuuta - Buurien lähetystö matkusti Yhdysvaltoihin pyytämään apua.
- 18. toukokuuta - Yhdistynyt kuningaskunta julisti Tongan protektoraatikseen.
- 21. toukokuuta - Venäjä tunkeutui Mantšuriaan.
- 23. toukokuuta - Kersantti William Harvey Carneystä tuli ensimmäinen Afrikan amerikkalainen jolle myönnetään Congressional Medal of Honor (myönnetty urheudesta Fort Wagnerin taistelussa Yhdysvaltain sisällissodassa).
- 24. toukokuuta - Buurisota: Yhdistynyt kuningaskunta liitti Orange Free Staten alueisiinsa nimellä Orange River Colony.
- 25. toukokuuta - Buurisotilaat äänestivät sodan jatkumisen puolesta.
- 28. toukokuuta - boksarit hyökkäsivät belgialaisen henkilökunnan kimppuun Fengtain rautatieasemalla.
- 29. toukokuuta - Kiinan hallitus tuomitsi boksarikapinalliset.
- 30. toukokuuta - Boksarit valtasivat Tianjinin.
- 31. toukokuuta - Rauhanturvaajia useista maista saapui Kiinaan.
- 31. toukokuuta - Brittiläiset joukot Lordi Robertin alaisuudessa valtasivat Johannesburgin.
Kesäkuu
- 5. kesäkuuta - Buurisota: Brittiläiset joukot valtasivat Pretorian Etelä-afrikassa.
- 14. kesäkuuta - Reichstag hyväksyi Saksan laivaston laajentamisen mahdollistavan toisen lain.
- 20. kesäkuuta - Boksarikapina: Boksarit keräsivät noin 20 000 ihmistä Pekingin lähellä ja tappoivat satoja eurooppalaisia mukaan lukien Saksan suurlähettilään.
- 20. kesäkuuta - Nikolai II antoi kielimanifestin.
Heinäkuu
- 2. heinäkuuta - Zeppeliinin ensimmäinen lento lähellä Friedrichshafenia Saksassa.
- 9. heinäkuuta - Boksarikapina: Eurooppalaiset joukot valtasivat takaisin Tianjinin Kiinassa.
- 29. heinäkuuta - Italialainen anarkisti Gaetano Bresci surmasi Italian kuningas Umberto I:n.
Elokuu
- 14. elokuuta - Boksarikapina: Kansainvälinen joukko sotilaita brittiläisen komennon alaisuudessa valtasi Pekingin ja vapautti eurooppalaiset panttivangit.
- 27. elokuuta - Brittiläiset joukot löivät buurikommandot Bergendalissa.
Syyskuu
- 8. syyskuuta - Voimakas hurrikaani iski Galvestoniin, Texasiin vaatien noin 8 000 ihmishenkeä.
- 17. syyskuuta - Filippiiniläiset joukot Juan Caillesin komentamana löivät eversti Benjamin F. Cheathamin komentamat yhdysvaltalaisjoukot Mabitacissa.
Lokakuu
- ...
Marraskuu
- 6. marraskuuta - Yhdysvaltojen Republikaanisen puolueen istuva presidentti William McKinley valittiin uudelle kaudelle voitolla Yhdysvaltojen Demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaasta William Jennings Bryanista.
Joulukuu
- ...
- Carl Jung aloitti psykiatrina Zürichin yliopistossa
Syntyneitä
Tammikuu
- 5. tammikuuta - Yves Tanguy, ranskalainen taiteilija († 1955)
- 8. tammikuuta - Serge Poliakoff, venäläinen taiteilija († 1969)
- 26. tammikuuta - Karl Ristenpart, saksalainen kapelimestari († 1967)
- 28. tammikuuta - Heinrich Kesten, saksalainen kirjailija († 1996)
- 29. tammikuuta - Ella Eronen, näyttelijätär, lausuntataiteilija († 1987)
Helmikuu
- 4. helmikuuta - Jacques Prevert, ranskalainen kirjailija ja sanoittaja († 1977)
- 5. helmikuuta - Adlai Stevenson, amerikkalainen poliitikko († 1944)
- 11. helmikuuta - Hans-Georg Gadamer, saksalainen filosofi († 2002)
- 22. helmikuuta - Luis Buñuel, espanjalainen elokuvaohjaaja († 1983)
- 28. helmikuuta - Wolfram Hirth, saksalainen lentäjä ja lentokonesuunnittelija († 1959)
Maaliskuu
- 9. maaliskuuta - Howard Aiken, († 1977)
- 13. maaliskuuta - George Seferis, Nobel-palkinnon voittaja, runo († 1971)
- 19. maaliskuuta - Frédéric Joliot, ranskalainen fyysikko. Voitto Nobelin kemianpalkinnon. († 1958)
- 23. maaliskuuta - Erich Fromm, saksalaissyntyinen psykologi ja filosofi († 1980)
- 29. maaliskuuta - John McEwen, Australian pääministeri († 1980)
- 31. maaliskuuta - Prinssi Henry, Gloucesterin herttua († 1974)
Huhtikuu-kesäkuu
- 5. huhtikuuta - Spencer Tracy, amerikkalainen näyttelijä († 1967)
- 11. huhtikuuta - Sándor Márai, unkarilainen kirjailija
- 25. huhtikuuta - Wolfgang Ernst Pauli, itävaltalaissyntyinen fyysikko, Nobelin-palkinnon laakerein seppelöity († 1958)
- 26. huhtikuuta - Charles Richter, amerikkalainen seismologi ja keksjä († 1985)
- 28. huhtikuuta - Jan Oort, hollantilainen astronomi
- 30. huhtikuuta - Cecily Lefort, englantilainen 2. maailman sodan sankaritar († 1945)
- 1. toukokuuta - Ignazio Silone, italialainen kirjailija († 1978)
- 12. toukokuuta - Helene Weigel, näyttelijätär († 1971)
- 28. toukokuuta - Tommy Ladnier, amerikkalainen jazz-trumpetisti († 1939)
- 5. kesäkuuta - Dennis Gabor, unkarilainen fyysikko, Nobelin-palkinnon laakerein seppelöity († 1979)
- 15. kesäkuuta - Paul Mares, amerikkalainen jazz-trumperisti († 1949)
- 17. kesäkuuta - Martin Bormann, natsijohtaja († 1945)
- 29. kesäkuuta - Antoine de Saint-Exupery, ranskalainen lentäjä ja kirjailija († 1944)
Heinäkuu-syyskuu
- 13. heinäkuuta - George Lewis, amerikkalainen jazz-klarinetisti († 1969)
- 29. heinäkuuta - Eyvind Johnson, ruotsalainen kirjailija († 1976)
- 3. elokuuta - Ernie Pyle, amerikkalainen journalisti († 1945)
- 4. elokuuta - Elizabeth Bowes-Lyon, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Yrjö VI:n kuningatar († 2002)
- 6. elokuuta - Cecil H. Green, amerikkalaisen Texas Instrumentsin perustaja († 2003)
- 10. elokuuta - Arthur Espie Porritt, uusiseelantilainen poliitikko ja urheilija († 1994)
- 15. elokuuta - Jan Brzechwa, puolalainen runoilija († 1966)
- 22. elokuuta - Sergei Ozhegov, venäläinen sanakirjan tekijä († 1964)
- 25. elokuuta - Sir Hans Adolf Krebs, saksalainen lääkäri ja biokemisti († 1981)
- 26. elokuuta - Hellmuth Walter, saksalainen insinööri ja keksijä († 1980)
- 3. syyskuuta - Urho Kekkonen, Suomen 8. presidentti († 1986)
- 6. syyskuuta - W.A.C. Bennett, kanadalainen poliitikko († 1979)
Lokakuu-joulukuu
- 7. lokakuuta - Heinrich Himmler, natsivirkamies ja SS:n johtaja († 1945)
- 5. marraskuuta - Martin Dies, jr, amerikkalainen poliitikko († 1972)
- 8. marraskuuta - Charlie Paddock, amerikkalainen urheilija († 1943)
- 8. marraskuuta - Margaret Mitchell, amerikkalainen kirjailija († 1949)
- 14. marraskuuta - Aaron Copland, amerikkalainen säveltäjä († 1990)
- 22. marraskuuta - Martti Jukola, Suomalainen urheilutoimittaja († 1952)
- 25. marraskuuta - Rudolf Hess, natsijohtaja, Auschwitzin keskitysleirin päällikkö († 1945)
- 3. joulukuuta - Ulrich Inderbinen, sveitsiläinen vuoristo-opas († 2004)
- 3. joulukuuta - Richard Kuhn, itävaltalainen kemisti, Nobelin-palkinnon laakerein seppelöity († 1967)
- 12. joulukuuta - Sammy Davis, Sr., amerikkalainen tanssija († 1988)
- 15. joulukuuta - Anna Anderson, väärä venäjän suurherttuatar Anastasia († 1984)
Kuolleita
- 20. tammikuuta - John Ruskin, englantilainen kirjailija (s. 1819)
- 6. maaliskuuta - Gottlieb Daimler, saksalainen keksijä ja automobiilien edelläkävijä (s. 1834)
- 5. huhtikuuta - Joseph Louis François Bertrand, ranskalainen matemaatikko (s. 1822)
- 24. huhtikuuta - George Douglas Campbell, Agryllin kahdeksas herttua ja brittiläinen poliitikko (s. 1823)
- 18. toukokuuta - Jean Gaspard Felix Ravaisson-Mollien, ranskalainen filosofi (s. 1813)
- 3. kesäkuuta - Mary Kingsley, englantilainen tutkimusmatkailija ja kirjailija (s. 1871)
- 5. kesäkuuta - Stephen Crane, amerikkalainen kirjailija (s. 1871)
- 29. heinäkuuta - Umberto I, italian kuningas (s. 1844)
- 30. heinäkuuta - Alfred, Saxe-Coburgin ja Gothan herttua, kuningatar Victorian toinen poika (s. 1844)
- 10. elokuuta - Charles Russel, Killowenin paroni Russell, englannin oikeuden lordi ylituomari (s. 1832)
- 16. elokuuta - Eça de Queirós, portugalilainen kirjailija (s. 1845)
- 25. elokuuta - Friedrich Nietzsche, saksalainen filosofi ja kirjailija (s. 1844)
- 25. elokuuta - Kuroda Kiyotaka, Japanin pääministeri (s. 1840)
- 23. syyskuuta - William Marsh Rice, amerikkalainen ihmisystävä ja yliopiston perustaja (s. 1816)
- 15. lokakuuta - Zdeněk Fibich, tsekkiläinen säveltäjä (s. 1850)
- 22. lokakuuta - John Sherman, amerikkalainen poliitikko (s. 1823)
- 30. marraskuuta - Oscar Wilde, irlantilainen kirjailija ja näytelmäkirjailija (s. 1854)
- Belle Boyd, konfederaatin vakoilija ja näyttelijä (s. 1843)
Huomaa
- 1900 ei ole karkausvuosi, koska Gregoriaanisessa kalenterissa tasavuosisadat ovat karkausvuosia vain jos itse vuosisataa osoittava luku (tässä 19) on 4:llä jaollinen.
ms:1900
ko:1900년
ja:1900年
simple:1900
th:พ.ศ. 2443
31. elokuuta31. elokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 243. päivä (244. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 122 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Arvi
:- suomenruotsalainen kalenteri: Arvid
:- ortodoksinen kalenteri: Kiprian
:- saamenkielinen kalenteri: Árvet, Vide
:- vanhemmissa kalentereissa: Aristides, Arved, Arvo, Arwi, Arwid, Christfried, Rebecca, Varhia
Tapahtumia
- 1924 - Paavo Nurmi juoksi 10 000 metrin maailmanennätyksen.
- 1957 - Malesia itsenäistyi.
- 1962 - Trinidad ja Tobago itsenäistyi.
- 1980 - Solidaarisuus-ammattiliitto perustettiin Puolassa.
- 1991 - Kirgistan ja Uzbekistan itsenäistyivät.
- 1998 - Helsingin metro laajeni Itäkeskuksesta Vuosaareen.
Syntyneitä
- 1870 - Maria Montessori, kasvatustieteilijä
- 1936 - Matti Klinge, emeritusprofessori, kirjailija ja historiantutkija
- 1945 - Van Morrison, muusikko
- 1949 - Richard Gere, näyttelijä
Kuolleita
- 1973 - John Ford, lännenelokuvien ohjaaja
- 1986 - Urho Kaleva Kekkonen, Suomen presidentti
- 1986 - Henry Moore, kuvanveistäjä
- 1997 - Walesin prinsessa Diana
----
Katso myös: kalenteri ~ 30. elokuuta, 1. syyskuuta
Luokka:Elokuu
-08-31
ms:31 Ogos
ko:8월 31일
ja:8月31日
simple:August 31
th:31 สิงหาคม
Helsinki
Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.
Maantiede
Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria.
Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja.
Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat".
Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta.
Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.
Historia
Ruotsin vallan aika
Ruotsi.]]
Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä.
Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka.
Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle.
Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 1713–1721.
Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita.
Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 1808–1809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.
Venäjän vallan aika
Venäjä]
Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta.
Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.
Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle
Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna.
Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana.
Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa.
1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin.
Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.
Väkiluvun kehitys
Palvelut
Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taidekorkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon.
Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.
Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä.
Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.
Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.
Liikenne
sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]]
metrojärjestelmä.]
Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla.
Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä.
Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin.
Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.
Muut palvelut
Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.
Helsingin työssäkäyntialue
Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.
Vihtissa]]
Vihti
Vihti]
Vihti]
Nähtävyydet
Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet
Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.
Kulttuuri
Tapahtumia
Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää.
Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.
Kulttuurin järjestäjät
Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.
Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.
Urheilu
Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon [http://www.helsinkicitymarathon.com/]. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi [http://www.naistenkymppi.fi/], joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille.
Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003.
Ystävyyskaupungit
- Sendai (Japani)
Tilastot
Asukasluku (29.12. 2003) on 559 753. Vuoden 2001 (1.1. 2001) asukasluvusta (555 474) oli ruotsinkielisiä 6,5 % ja ulkomaiden kansalaisia 4,7 %. Helsingin asukkaista on huomattavasti suurempi osa naisia kuin muualla Suomessa.
Keskilämpötila (2001) +5,9 °C
Lämpimin kuukausi heinäkuu, keskilämpötila +20,2 °C
Kylmin kuukausi helmikuu, keskilämpötila -6,8 °C
Katso myös
- Hitas
- Pääkaupunkiseudun lähiliikenne
- Helsingin alueellinen jako
- Helsingin kaupunginjohtaja
Aiheesta muualla
- [http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut]
- [http://www.ytv.fi/reittiopas Reittiopas joukkoliikenteeseen]
- [http://www.hepo.fi/ Helsingin Polkupyöräilijät ry HePo] - näe Helsinkiä pyörän satulasta käsin
- [http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia] - Museoviraston aikaansaannoksia
- [http://www.museokatu.net/large_refresh.html Museokadun liikenne] - näe elävää kuvaa liikenteestä
- [http://www.korttelit.fi Korttelit.fi] kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Pääkaupungit
-
ko:헬싱키
ja:ヘルシンキ
simple:Helsinki
Suomen presidentti
Suomen tasavallan presidentti on kansan valitsema Suomen valtion keulahahmo. Hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa ja on puolustusvoimain ylipäällikkö. Hän nimittää myös korkeimmat virkamiehet ja korkeimman oikeuden tuomarit. Vielä joitakin vuosia sitten presidentti oli myös evankelis-luterilaisen kirkon nimellinen johtaja.
Tasavallan presidentti valitaan suoralla kaksivaiheisella vaalilla kuuden vuoden välein. Mikäli yksi ehdokkaista saa ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan tasavallan presidentiksi. Muussa tapauksessa kaksi eniten ääniä saanutta ovat vastakkain toisella kierroksella, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa.
Aiemmin tasavallan presidentti valittiin valitsijamiesvaalilla. Äänestäjät valitsivat valitsijamiehiä suhteellisella vaalitavalla, ja sitten valitsijamiehet tasavallan presidentin suhteellisen monimutkaisella menettelyllä.
Koiviston presidenttikauden päättyessä 1994 tasavallan presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen perättäiseen. Muutoksen taustalla oli Kekkosen yli 25-vuotinen hallintokausi, jolloin tasavallan presidentin asema korostui monien mielestä liikaa.
Vanhan perustuslain (1919-2000) aikaan tasavallan presidentti nimitti myös hallituksen muodostajan (käytännössä pääministerin), ja hän saattoi hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. Presidentin oikeuksia hallituksen muodostamisessa ja eduskunnan hajottamisessa rajoitettiin 1990-luvulta lähtien ja edelleen perustuslain kokonaisuudistuksessa, joka astui voimaan 1. maaliskuuta 2000.
Tasavallan presidentin odotetaan toimivan arvovaltaisena välittäjänä puolueiden välillä. Tästä huolimatta jotkut tasavallan presidentit ovat käyttäneet asemaansa oman puolueen etujen ajamiseen.
Suomen tasavallan presidentin edustusasunto on Helsingin keskustassa sijaitseva presidentinlinna, ja virka-asunto Helsingin Meilahdessa sijaitseva Mäntyniemi. Presidentin kesäasunto on Kultaranta Naantalissa.
Suomen tasavallan presidentit
Katso myös: Suomen hallitsijat
# Kaarlo Juho Ståhlberg (1865-1952), tasavallan presidentti (1919-1925)
# Lauri Kristian Relander (1883-1942), tasavallan presidentti (1925-1931)
# Pehr Evind Svinhufvud (1861-1944), tasavallan presidentti (1931-1937)
# Kyösti Kallio (1873-1940), tasavallan presidentti (1937-1940)
# Risto Heikki Ryti (1889-1956), tasavallan presidentti (1940-1944)
# Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951), tasavallan presidentti (1944-1946)
# Juho Kusti Paasikivi (1870-1956), tasavallan presidentti (1946-1956)
# Urho Kaleva Kekkonen (1900-1986), tasavallan presidentti (1956-1982)
# Mauno Henrik Koivisto (syntynyt 1923), tasavallan presidentti (1982-1994)
# Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (syntynyt 1937), tasavallan presidentti (1994-2000)
# Tarja Kaarina Halonen (syntynyt 1943), tasavallan presidentti (vuodesta 2000)
Ståhlberg valittiin 1919 eduskunnan toimittamalla vaalilla ja samoin valittiin Paasikivi Mannerheimin erottua vuonna 1946. Toisen maailmansodan kestäessä, 1940 (Ryti, vain kolmeksi vuodeksi) ja 1943 (Ryti) presidentinvaalin toimittivat jo 1937 valitut valitsijamiehet. Risto Rytin erottua 1944 marsalkka Mannerheim määrättiin nimenomaisesti lailla presidentiksi, ja vuonna 1973 Urho Kekkosen toimikautta jatkettiin poikkeuslailla neljäksi vuodeksi (1974-78).
ImageSize = width:800 height:100
PlotArea = width:800 height:80 left:0 bottom:20
DateFormat = yyyy
Period = from:1919 till:2006
TimeAxis = orientation:horizontal
ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920
# there is no automatic collision detection,
# so shift texts up or down manually to avoid overlap
Define $dy = 20 # shift text to up side of bar
Colors=
id:lightgrey value:gray(0.9)
PlotData=
bar:Leaders color:lightgrey width:65 mark:(line,white) align:left fontsize:S
from:1919 till:1925 shift:(-21,$dy) text:K. J. ~Ståhlberg
from:1925 till:1931 shift:(-23,$dy) text:L. K. ~Relander~
from:1931 till:1937 shift:(-27,$dy) text:P. E. ~Svinhufvud
from:1937 till:1941 shift:(-14,$dy) text:Kyösti~Kallio~
from:1941 till:1944 shift:(-13,$dy) text:Risto~Ryti
from:1944 till:1946 shift:( -9,9) text:C. G. E.~Mannerheim~
from:1946 till:1956 shift:(-35,$dy) text:J. K. Paasikivi
from:1956 till:1982 shift:(-38,$dy) text:Urho Kekkonen
from:1982 till:1994 shift:(-35,$dy) text:Mauno Koivisto
from:1994 till:2000 shift:(-21,$dy) text:Martti~Ahtisaari~
from:2000 till:end shift:(-21,$dy) text:Tarja~Halonen
Tasavallan presidentti myöntää korkeimmat arvonimet lukuunottamatta juuri presidentin arvoa, joka tulkitaan myönnetyksi suoraan kansalta. Presidentin elinikäisen arvon henkilö saa astuessaan hoitamaan tasavallan presidentin virkaa.
Katso myös
- Suomen presidentinvaali
Aiheesta muualla
- [http://www.presidentti.fi/ Virallinen kotisivu]
Presidentti
1982 Tapahtumia
- 8. tammikuuta - Monopoliyhtiö AT&T jakaantuu 22 eri yhtiöön.
- 13. tammikuuta - Air Floridan Boeing 737 törmää siltaan Washington DC:ssa ja putoaa Potomac-jokeen, tappaen 78.
- 28. tammikuuta - Italian terrorismin vastaiset joukot vapauttavat James L. Dozierin 42 päivän vankeudesta Punaisilta prikaateilta.
- 1. helmikuuta - Senegal ja Gambia muodostavat löyhän valtioliiton.
- 2. helmikuuta - Haman verilöyly Syyriassa, 20000 tapetaan.
- 15. helmikuuta - Öljynporauslautta Ocean Ranger uppoaa myrskyssä Newfoundlandin rannikolla, 84 kuolee.
- 23. helmikuuta - Espanjan hallitus kansallistaa Rumasan.
- 10. maaliskuuta - Yhdysvallat asettaa Libyan öljyn kauppasaartoon, syyttäen sitä terrorismin tukemisesta.
- 10. maaliskuuta - Astronomia: kaikki 9 planeettaa samalla puolella Aurinkoa.
- 19. maaliskuuta - Falklandin sota: Argentiinalaiset nousevat maihin Etelä-Georgian saarella, ennakoiden sotaa.
- 2. huhtikuuta - Falklandin sota: Argentiina valloittaa Falklandinsaarilla.
- 17. huhtikuuta - Kanadan uusi perustuslaki määrää täydellisen itsenäisyyden Yhdistyneestä kuningaskunnasta.
- 25. huhtikuuta - Israel vetäytyy Siinailta rauhansopimuksen mukaan.
- 1. toukokuuta - Falklandin sota: Kuninkaallisten ilmavoimien Avro Vulcan nousee Ascensionin tukikohdasta ja pommittaa Port Stanleyn lentukikohtaa.
- 2. toukokuuta - Falklandin sota: Ydinsukellusvene HMS Conqueror upottaa Argentiinan risteilijän General Belgranon.
- 8. toukokuuta - Kanadalainen Formula 1-kuljettaja Gilles Villeneuve saa surmansa Belgian GP:n aika-ajoissa Zolderissa sattuneessa onnettomuudessa.
- 21. toukokuuta - Falklandin sota: Kuninkaallinen merijalkaväki ja laskuvarjojoukot valtaavat San Carlosin lahden Falkland-saarilla.
- 28. toukokuuta - Rocky III, tähtenä Sylvester Stallone ensi-iltaan.
- 29. toukokuuta - Falklandin sota: Goose Greenin taistelussa brittien laskuvarjojääkärit lyövät suuren argentiinalaisjoukon sodan ensimmäisessä maataistelussa.
- 30. toukokuuta - Espanja liittyy NATO:on ensimmäisenä maana sitten Länsi-Saksan 1955.
- 6. kesäkuuta - Libanonin sota alkaa: Israelin joukot Ariel Sharonin johtamina valtaavat Etelä-Libanonin edeten Beirutiin asti.
- 12. kesäkuuta - 750 000 osoittaa mieltään ydinaseita vastaan New York Cityn Central Parkissa.
- 13. kesäkuuta - Saudi-Arabian kuningas Fahd nousee valtaistuimelle veljensä Khaledin kuoleman jälkeen.
- 13. kesäkuuta - Italialainen Formula 1-kuljettaja Riccardo Paletti saa surmansa Kanadan GP:n lähdössä törmätessään paalupaikalle sammuneeseen Didier Pironin autoon.
- 14. kesäkuuta - Falklandin sota päättyy: britit etenevät Port Stanleyn laitamille edettyään saaren läpi San Carlosin lahdesta. Argentiinalaisjoukot antautuvat ja muodollinen sopimus solmitaan samana päivänä.
- 1. heinäkuuta - Yhdistymiskirkon johtaja Sun Myung Moon menee naimisiin 4150 seuraajansa kanssa New York Cityn Madison Square Gardenissa.
- 9. heinäkuuta - Pan Amin Boeing 727 putoaa Kennerissä, Louisianassa surmaten 146 koneessa ja 8 maassa.
- 16. heinäkuuta - Pastori Sun Myung Moon tuomitaan 18 kuukaudeksi vankeuteen veropetoksista ja oikeuden harhauttamisesta.
- 20. heinäkuuta - IRA:n siipi räjäyttää kaksi pommia Lontoossa, surmaten 8 sotilasta ja haavoittaen 47:ää.
- 23. heinäkuuta - Kansainvälinen valaanpyyntikomissio päättää lopettaa kaupallisen valaanpyynnin vuoteen 1985 tai 1986 mennessä.
- 20. elokuuta - Lebanonin sisällissota: monikansallinen joukko saapuu Beirutiin valvomaan PLO:n vetäytymistä Libanonista.
- 29. elokuuta - F1-kuljettaja Keke Rosberg voittaa Dijonissa ensimmäisenä suomalaisena Formula ykkösten GP:n.
- 19. syyskuuta - Scott Fahlman keksi hymiön
- 25. syyskuuta - F1-kuljettaja Keke Rosbergistä tulee Las Vegasissa lajin ensimmäinen pohjoismaalainen maailmanmestari.
- 1. lokakuuta - Saksan liittokansleri Helmut Schmidt saa epäluottamuslauseen, seuraajana Helmut Kohl.
- 8. lokakuuta - Puola kieltää Solidaarisuuden.
- 12. marraskuuta - Neuvostoliitossa Juri Andropov valitaan edesmenneen Leonid Brežnevin seuraajaksi.
- 14. marraskuuta - Lech Walesa päästetään 11 kuukauden arestista.
- 28. marraskuuta - 88 maan edustajat kokoontuvat Geneveen sopimaan kaupan vapauttamisesta.
- 29. marraskuuta - YK:n yleiskokous tekee päätöksen 37/37, jonka mukaan Neuvostoliiton on vetäydyttävä Afganistanista.
- 2. joulukuuta - Ensimmäinen keinotekoinen sydän asennetaan Barney Clarkille. Hän elää 112 päivää laitteen kanssa.
- 4. joulukuuta - Kiina ottaa käyttöön nykyisen perustuslakinsa.
- 26. joulukuuta - Time Magazinen vuoden mieheksi valitaan tietokone.
Muita
- HKL aloittaa metroliikenteen Helsingissä.
Syntyneitä
- 30. huhtikuuta - Kirsten Dunst, näyttelijä
- 3. kesäkuuta - Jelena Isinbajeva, seiväshyppääjä
- 21. kesäkuuta - Prinssi William, Walesin prinssi Charlesin vanhin poika
- 7. elokuuta - Jasmin Mäntylä, malli ja laulaja
- 8. marraskuuta - Mika Kallio, ratamoottoripyöräilijä
- 19. joulukuuta - Tero Pitkämäki, keihäänheittäjä
Kuolleita
- 2. maaliskuuta - Philip K. Dick, scifi-kirjailija
- 5. maaliskuuta - John Belushi, näyttelijä
- 6. maaliskuuta - Ayn Rand, kirjailija
- 24. huhtikuuta - Ville Ritola, suomalainen kestävyysjuoksija
- 8. toukokuuta - Gilles Villeneuve, kanadalainen Formula 1-kuljettaja
- 24. toukokuuta - Tauno Palo, näyttelijä
- 29. toukokuuta - Romy Schneider, näyttelijä
- 13. kesäkuuta - Riccardo Paletti, italialainen Formula 1-kuljettaja
- 14. syyskuuta - Grace Kelly, Monacon ruhtinatar (kuoli auto-onnettomuudessa)
- 4. lokakuuta - Glenn Gould, kanadalainen pianisti
- 10. marraskuuta - Leonid Brežnev, Neuvostoliiton johtaja.
als:1982
ms:1982
ko:1982년
ja:1982年
simple:1982
th:พ.ศ. 2525
KorkeushyppyKorkeushyppy on olympialaisten ja muiden arvokisojen ohjelmassa oleva yleisurheilulaji, jossa on tarkoituksena hypätä riman ylitse pudottamatta sitä.
Laji oli mukana ensimmäisissä olympialaisissa, mutta lajia on harrastettu jo 1800-luvun alkupuolelta asti.
Hyppytyylejä oli aluksi sakset, jossa jalat ylittivät riman vuorotellen tehden saksien leikkausliikkeen. Dick Fosburyn floppaustyyli saavutti suosiota, kun hän voitti olympiakultaa vuonna 1968. Tyylissä käännetään ponnahduksen jälkeen selkä rimaa kohti ja jalat heilautetaan riman ylitse, kun selkä on ylittänyt riman.
Maailmanennätyksen on tehnyt miehillä kuubalainen Javier Sotomayor 2,45 m ja naisilla bulgarialainen Stefka Kostadinova 2,09 m.
Luokka:Urheilu
ja:走り高跳び
Sekunti:Tämä sivu käsittelee ajan yksikköä sekunti. Sivu Kulmasekunti käsittelee tasokulman yksikköä. Musiikissa sekunti on puolestaan yksi intervalleista.
Sekunti (tunnus s) on SI-järjestelmän mukainen ajan perusyksikkö. Sekunti on määritelmän mukaisesti 9 192 631 770 kertaa sellaisen säteilyn jaksonaika, joka vastaa cesium-133 -atomin siirtymää perustilan ylihienorakenteen kahden energiatason välillä.
Sekunnin tuhannesosa on millisekunti (tunnus ms), miljoonasosa mikrosekunti (μs) ja miljardisosa nanosekunti (ns).
Arkikäytössä 60 sekuntia on minuutti ja 3600 sekuntia on tunti.
:60 s = 1 min
:3600 s = 1 h
Minuutin jakaminen 60 sekuntiin perustuu babylonialaisten käyttämään 60-järjestelmään.
Luokka:Ajan yksiköt
ja:秒
simple:Second
Adolf Hitler
Adolf Hitler (Braunau am Inn, Itävalta 20. huhtikuuta 1889 – Berliini, Saksa 30. huhtikuuta 1945) oli Saksan diktaattori (valtakunnankansleri ja valtakunnanpresidentti eli Führer) 1930- ja 1940-luvuilla. Hitler vaikutti maailmanhistoriaan merkittävästi valtakaudellaan. Hän kumosi Versaillesin rauhansopimuksen ehdot. Hän tuli erityisen tunnetuksi kansallissosialismin varsinaisena kehittäjänä, harjoittamansa kansanmurhan ja antisemitismin vuoksi sekä aloittamalla toisen maailmansodan. Hitler oli syntyperältään itävaltalainen.
Hitlerin muodostama Sotateollinen kompleksi nosti Weimarin tasavallan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä talouskriisistä. Valtansa huipulla Hitlerin johtama Saksa oli valloittanut suurimman osan Eurooppaa. Vaikka hänen politiikkansa johti Saksan melkein täydelliseen tuhoon, Hitler oli aikanaan monien saksalaisten kannattama ja palvoma johtaja. Hänen perintönsä näkyy edelleen Saksan kansan "kollektiivisessa syyllisyydessä", jota myöhemmät sukupolvet ovat yrittäneet lievittää.
Varhaiset vuodet
Adolf Hitler syntyi 20. huhtikuuta 1889 Braunau am Innissä, pienessä kaupungissa 90 km länteen Linzistä, Ylä-Itävallassa, Itävalta-Unkarissa. Hänen isänsä Alois Hitler oli tullivirkailija. Alois Hitler oli syntynyt aviottomana, ja käytti 40:een ikävuoteensa saakka äitinsä sukunimeä Schicklgruber. Hitlerin äiti Klara Hitler (os. Pölzl) synnytti yhteensä kuusi lasta. Ainoastaan Adolf ja nuorempi Paula-sisar jäivät henkiin. Alois Hitler ja hänen toinen vaimonsa saivat vielä pojan, Alois nuoremman ja tyttären Angelan.
Nuorena Hitler oli hyvä oppilas, mutta kuudennella luokalla (1900-1901) Linzin Realschulessa hänen menestyksensä loppui ja hän joutui uusimaan luokan. Opettajiensa mukaan hänellä ei ollut "halua tehdä koulutyötä". Hän jätti koulun kesken isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1903. Nuoruudessaan Hitler haaveili taidemaalarin urasta, mutta häntä ei hyväksytty Wienin taideakatemiaan kahdesta yrityksestä (1907 ja 1908) huolimatta. Maalauksissaan Hitler kuvasi pääasiassa kaupunkimaisemia, joissa näkyvät ihmiset olivat lähinnä hahmotelmia, sekä perinteisiä kukka-asetelmia. Hitler elätti itsensä maalaamalla postikortteja ja avustuksilla. Äitinsä kuoltua 1907 Hitler sai orvonavustusta, mutta lahjoitti sen sisarelleen. Hän peri kuitenkin hiukan rahaa tätinsä kuoltua.
Jo Wienissä asuessaan Hitler innostui politiikasta. Hän alkoi vihata marxismia ja liberalismia sekä erityisesti monikulttuurista Habsburgien hallitsemaa Itävalta-Unkarin valtakuntaa. Hitlerin varat loppuivat pian sen jälkeen, kun hänen hakemuksensa taideakatemiaan oli hylätty toisen kerran, ja 1909 hän joutui muuttamaan kodittomien suojaan ja 1910 varattomien työläisten asuntolaan.
Vuonna 1913 hän sai hiukan rahaa isänsä perinnöstä ja muutti Müncheniin Saksaan välttääkseen asepalveluksen. Hänet kuitenkin kutsuttiin Itävalta-Unkarin keisarilliseen armeijaan, mutta terveystarkastuksessa Hitler havaittiin palvelukseen kelpaamattomaksi.
Ensimmäinen maailmansota
München
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä elokuussa 1914 Hitler liittyi kuitenkin vapaaehtoisena Baijerin armeijaan. Hän palveli Ranskassa ja Belgiassa lähettinä 16. baijerilaisessa reservirykmentissä. Hänen sotilasuransa oli moitteeton, mutta hänet ylennettiin vain korpraaliksi, koska hän ei ollut Saksan kansalainen. Hitler piirsi myös sarjakuvia ja ohjeita armeijan lehteen. Lokakuussa 1916 Hitler haavoittui jalkaan Pohjois-Ranskassa, mutta palasi rintamalle maaliskuun alussa 1917.
Hitler sai urheudestaan kaksi kunniamerkkiä, toisen luokan rautaristin joulukuussa 1915 ja ensimmäisen luokan rautaristin elokuussa 1918, jota ei yleensä myönnetty korpraaleille. 15. lokakuuta 1918, vain hiukan ennen sodan loppua, Hitler tuotiin kenttäsairaalaan sokeutuneena myrkkykaasuhyökkäyksen jälkeen. Sodan aikana Hitleristä tuli intomielinen kansallismielinen, vaikkakaan hän ei ollut Saksan kansalainen. Sanaa "patriootti" hän piti kuuluvan aatelisten suvuille, käytännössä vain muodolliselle isänmaallisuudelle. Saksan antautuminen marraskuussa 1918 järkytti häntä, kuten monia muutakin, koska Saksan armeija oli sotilaiden ja kansalaisten mielikuvissa voittamaton.
Monien nationalistien tapaan Hitler syytti poliitikkoja, "marraskuun rikollisia", antautumisesta. Laajalle levinneen oikeistolais-konservatiivisen selkäänpuukotuslegendan (Dolchstosslegende) mukaan liberaalipoliitikot olivat pettäneet ja "puukottaneet selkään" Saksan kansaa ja sotilaita. Versaillesin rauhansopimus oli saksalaisten mielissä nöyryytys. Se vieritti syyn sodan alusta Saksalle ja määräsi sen huikeisiin sotakorvauksiin. Näitä mielialoja historioitsijat pitävät yhtenä tekijöistä, jotka johtivat myöhemmin Hitlerin valtaannousuun.
Kansallissosialistinen puolue
Sodan päätyttyä Saksan tappioon se joutui luovuttamaan suuria maa-alueita ja maksamaan suuret sotakorvaukset.
Hitler jäi armeijaan, joka osallistui lähinnä sosialistien työläiskapinoiden kukistamiseen. Hän osallistui "kansallisen ajattelun" kursseille, joita Baijerin Reichswehr järjesti. Heinäkuussa 1919 Hitler määrättiin puhetaitojensa ansiosta poliisivakoojaksi pienen Saksan työväenpuolueen (Deutsche Arbeiterpartei, DAP) joukkoon. 12. syyskuuta hän meni kuuntelemaan puhetta "Kuinka kapitalismi voidaan eliminoida". Seuranneessa väittelyssä hän raivostui ja puhui voimakkaasti separatisteja vastaan Saksan yhtenäisyyden puolesta. Pian tämän jälkeen Hitler liittyi puolueeseen. Siellä hän tapasi Dietrich Eckartin, erään puolueen perustajista ja antisemiitin. Hitler pääsi armeijasta 1920 ja alkoi toimia täysipäiväisesti puolueen toiminnassa nousten pian sen johtoon. Hän muutti puolueen nimen kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, NSDAP).
Hitlerin puhetaidot ja hänen korostamansa lojaalisuus toivat hänelle kannattajajoukkoa. Hän puhui kadunkulmissa ja hyökkäsi juutalaisia, sosialisteja, liberaaleja, kapitalisteja ja kommunisteja vastaan. Hitlerin varhaisimpiin seuraajiin kuuluivat Rudolf Hess, Hermann Göring ja Ernst Röhm, natsien taisteluosasto SA:n johtaja. Eräs liittolaisista oli ensimmäisen maailmansodan veteraani, kenraali Erich Ludendorff. Pian Hitler nousi Baijerin nationalistisen liikkeen johtavaksi hahmoksi.
Tärkein tavoite puolueohjelmassa oli Versaillesin häpeärauhan kumoaminen. Muita tavoitteita olivat mm. elintilan lisääminen, etnisesti ei-saksalaisten (mm. juutalaisten) kansalaisuuden lakkauttaminen, vahva valtiovalta, korkojen ja muiden pääomatulojen kieltäminen sekä kartellien, suurten kauppojen ja osin maankin valtiollinen haltuun otto. Viimeisenä vaatimuksena oli "yhteinen etu ennen yksilön etua". Kansallissosialistien ideologia ei ollut erityisen omaperäistä. Se lähti rodun käsitteestä ja ylemmän rodun hallitsemasta imperiumista, joka oli yleinen käsitys silloisessa Euroopan radikaalissa oikeistossa. Kansallissosialistit hyödynsivät myös sosialismin kapitalismin vastaisuutta, mutta hylkäsivät marxilaisen sosialismin kansainvälisyyden ja korvasivat sen kansallismielisyydellä. Hitlerin valtaannousun jälkeen radikaalimpi vasemmistolainen siipi puhdistettiin puolueesta.
Natsi-ideologit, kuten Alfred Rosenberg, hylkäsivät demokratian sekä vapaamieliset arvot ja kannattivat yli-ihmisten eliitin hallitsemaa valtiota. Natsit pitivät omaa ideologiaansa "kolmantena tienä" radikaalin sosialismin ja porvarillisen kapitalismin välillä. Natsien yhteiskunnallista järjestelmää kutsuttiin nimellä Volksgemeinschaft, kansanyhteisö. Yhteiskuntamalli oli jäykän hierarkkinen ja johtajuus säteili alaspäin kansan johtajasta kohti hänen seuraajiaan. Kaikki oli määrä tapahtua ennemmin kansan kuin yksilön eduksi. Yhteisöllisyyttä toteutettiin rituaalisesti: joukkokokoontumisilla, paraateilla, järjestäytyneellä urheilulla, kulttuuriaktiviteeteillä, kampanjoilla nälkäisten auttamiseksi, jne..
Yleisen vihollisen Hitler löysi juutalaisista, jotka edustivat paitsi suurpääomaa, myös "bolševikkijuutalaisuutta."
Hitler yritti vallankaappausta 8. marraskuuta 1923 Baijerin pääkaupungissa Münchenissä ottaakseen vallan ja marssiakseen Berliiniin, kuten Mussolini oli tehnyt Roomassa edellisenä vuonna. Apunaan hänellä oli kenraali Ludendorff. Alkuhämmennyksen jälkeen Baijerin poliisi kukisti kaappausyrityksen, jossa kuoli 16 ihmistä.
Hitlerin pidättäneet ja vanginneet viranomaiset olivat osittain hänen aatteidensa kannalla. Joutuessaan oikeuteen maanpetoksesta huhtikuussa 1924, Hitler muutti oikeudenkäynnin propagandatilaisuudeksi. Tuomarit sallivat hänen esittää ajatuksiaan oikeudelle määräämättömän ajan. Hitler sai viiden vuoden tuomion, mutta istui Landsbergin vankilassa vain yhdeksän kuukautta. Vankeusaikanaan hän sa | | |
