Uusklassinen taloustiede

Uusklassinen taloustiede on osittain epäyhtenäinen kokoelma mikrotaloustieteellisten teorioiden pohjalta johdettuja laajempia järjestelmiä, joka syntyi pitkälle marginaalisen arvoteorian perusoletuksille. Uusklassiset teoriat keskittyvät usein utiliteettiin ja hyötyjen maksimointiin. Hyötyjen maksimointi lähtee uusklassisesta yrityksen teoriasta sekä hyödykkeiden tarjontakäyrien ja tuotantotekijöiden kysyntäkäyrien päättelystä. Utiliteetin maksimointi on pohjana uusklassiselle kulutusteorialle sekä hyödykkeiden kysyntäkäyrien ja tuotannontekijöiden tarjontakäyrien päättelylle. Uusklassinen taloustiede painottaa tasapainoa, joka on yksittäisten ihmisten utiliteetin maksimoinnin tulos. Uusklassinen taloustiede syntyi lähes murroksenomaisesti klassisen taloustieteen pohjalta rajahyötyteorian myötä. uusklassisen murroksen kolme perusteosta ovat William Stanley Jevonsin "Theory of political economy" (1871), Carl Mengerin "Principles of economics" (1871) ja Leon Walrasin "Elements of pure economics" (1874-1877). Tutkijat ovat kiistelleet
- josko rajahyödyssä tärkeämpää oli raja (marginalismi) vai hyöty (utiliteetti)
- josko kyseessä oli vallankumous vai hidas kehitys
- josko näiden taloustieteilijöiden niputtaminen yhteen piilottaa yhteneväisyyksiä suuremmat eroavaisuudet Uusklassisen taloustieteen toinen iso hyppy tapahtui 1933. Joan Robinson ja Edward H. Chamberlain julkistivat lähes yhtäaikaisesti kirjansa "The economics of imperfect competition" ja "The theory of monopolistic competition", joissa esiteltiin epätäydellisen kilpailun periaate. 1990-luvulla koulukunnan näkyvimpiin edustajiin kuului Robert Lucas Jr, jonka kuuluisa Lukaksen kritiikki huomautti, että monimutkaisista kansantalouksista, joiden toimintaan puututaan jatkuvasti monilta eri tahoilta, ei voida tehdä lähes minkäänlaisia luotettavia makrotaloudellisia päätelmiä. Hän kehitti myös "todellisen sykliteorian" (Real Business Cycles, RBC).

Katso myös

- Indifferenssikäyrä Luokka:Taloustiede

Mikrotalous

Mikrotalous tutkii taloustieteiden kannalta yksittäisiä kuluttajia, yrityksiä tai liiketoiminta-aloja sekä niiden kokonaistuotantoa tai tuloja. Se tutkii yksilöitä sekä työn että pääoman tarjoajina että lopputuotteiden kuluttajina. Toisaalta se tutkii yrityksiä niin hyödykkeiden tuottajina kuin työn ja pääoman kuluttajina. Mikrotalous tutkii markkinoiden muotoja ja muita mekanismeja, jotka määräävät tuotteiden ja palveluiden suhteelliset hinnat ja allokoivat yhteiskunnan resursseja eri tavoin.
- Mikrotalouden peruskäsitteitä
- :Niukkuus - Piilokulut - Kysyntä ja tarjonta - Joustavuus - Kuluttajan ja tuottajan ylijäämä - Yksilökysynnän yhteenlaskeminen
- Kuluttajateoria
- :Kuluttajateoria - Preferenssi - Indifferenssikäyrä - Utiliteetti - Rajahyöty - Tulo
- Tuotanto- ja hintateoria
- :Tuotanto, kulut ja hinta - Tuotantoteorian perusteet - X-tehokkuus - Tuotannontekijät - Tuotantomahdollisuuksien käyrä - Tuotantofunktio - Skaalaetu (economies of scale) - (economies of scope) - Voiton maksimointi - Hintasyrjintä - Siirtohinnoittelu - (joint product pricing) - (price points)
- Teollinen organisaatio
- :Markkinamuoto - Täydellinen kilpailu - Monopoli - Monopolistinen kilpailu - Oligopoli - Keskittymissuhde - Herfindahlin indeksi
- Hyvinvointitalous (welfare economics)
- :Hyvinvointitalous - Paretotehokkuus - Kaldor-Hicks-tehokkuus - Sosiaaliturvafunktio (social welfare function) - Tuloeromittarit (income inequality metrics) - Lorenzin käyrä - Ginikerroin - Köyhyystaso
- Markkinahäiriö
- :Markkinahäiriö - Kollektiivinen toiminta - Epäsymmetrinen informaatio - Ulkoisvaikutus - Sosiaalinen hinta - Ilmaiset hyödykkeet - Verot - yhteismaan ongelma - Coasen pingviini
- Finanssitalous
- :Tehokkaiden markkinoiden teoria - Finanssitalous - Finanssi - Riski
- Kansainvälinen kauppa
- :Kansainvälinen kauppa - Kaupankäynnin ehdot - Tariffi
- Metodologia
- :Yleinen tasapaino - Peliteoria

Katso myös

- Makrotalous Luokka:Mikrotaloustiede

Marginaalinen arvoteoria

Marginaalisen arvoteorian mukaan taloustieteellinen arvo määräytyy kuluttajan rajahyödyn perusteella. Perusidean mukaan, jotta tavaralla olisi arvoa kuluttajalle, sen täytyy olla sekä niukka että hyödyllinen. Teoria esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1870, ja se mullisti taloustieteen. Aikaisemmin arvon uskottiin määräytyvän siihen käytettyjen raaka-aineiden ja sen tuottamiseen tarkoitetun työn kautta (tuotantokustannuksen arvoteoria). Klassinen taloustiede uskoi tätä. Uusklassinen taloustiede syntyi rajahyödyn ja marginaalisen arvoteorian keksimisen jälkeen, laajentaen klassisen taloustieteen ja mikrotalouden pohjalta teoriaansa koskemaan koko kansantaloutta. Itävaltalainen taloustiede puolestaan otti subjektiivisen rajahyödyn ja laajensi sen päältä suurelta osin apriorisesti taloustiedettä tutkivan makrotaloudellisen koulukuntansa, paeten muiden koulukuntien taloudellisen tiedon analyysia ja tilastointia.

Katso myös

- Työn arvoteoria Luokka:Taloustiede

Utilitarismi (taloudellinen)

Taloudellinen utilitarismi on klassisen utilitarismin perillinen, jossa etiikkaa ja moraalia tutkitaan taloustieteellisin, peliteoreettisin, sosiobiologisin ja sosiaalipsykologisin keinoin. Teoria tarkastelee moraalisia tekoja kaupankäynnin ja vastavuoroisuuden näkökulmasta, ja yrittää perustaa moraalisäännöt niistä seuraavalle molemminpuoliselle hyödylle, sekä tehokkuudelle.

Katso myös

- Klassinen utilitarismi
- Taloustiede
- Konsekventialismi
- Subjektivismi
- Vastavuoroisuus
- Kaupan ylijäämä

Indifferenssikäyrä

Indifferenssikäyrä on mikrotaloudellinen kuvaaja, joka osoittaa yksilölle koituvan hyödyn kahdesta hyödykkeestä, joiden välillä yksilöllä ei ole preferenssiä. Indifferenssikäyrää käytetään taloudellisten toimijoiden valintojen analysoimiseen. Jos henkilö yhtä mieluusti söisi omenan ja 3 banaania, 2 omenaa ja 2 banaania tai 3 omenaa ja banaanin, kaikki nuo yhdistelmät olisivat samalla indifferenssikäyrällä. Tietylle yhdistelmälle voidaan piirtää useita indifferenssikäyriä. Useimmiten kuluttajan uskotaan preferoivan hyödykkeiden yhdistelmiä, jotka edustavat korkeampia kulutuksen tasoja. Järkevä kuluttaja valitsee hyödykkeiden yhdistelmän, joka on hänen korkein mahdollinen saavutettava indifferenssikäyränsä.

Ominaisuuksia

Indifferenssikäyrille oletetaan seuraavat ominaisuudet:
- Indifferenssikäyrät eivät risteä. Kuluttaja tahtoo minä tahansa hetkenä enemmän tiettyä hyödykettä kuin vähemmän.
- Indifferenssikäyrä on kovera, koska kun henkilöllä on vähemmän jotain hyödykettä, hän tarvitsee toista kompensoidakseen (ts. laskevan rajahyödyn laki)

Oletuksia

Ensimmäiset kolme oletusta ovat pakollisia, kaksi viimeistä mukavia:
- Täydellisyys: Kuluttajat tietävät omat preferenssinsä ja kykenevät valitsemaan minkä tahansa yhdistelmän. He tietävät pitävänsä enemmän jommasta kummasta tai pitävänsä yhtä paljon molemmista.
- Transitiivisuus: jos henkilö pitää tuotteesta A enemmän kuin B, ja tuotteesta B enemmän kuin C, hän pitää myös tuotteesta A enemmän kuin C
- Jatkuvuus: voin valita minkä tahansa määrän tuotetta. Voin juoda desin tai kaksi desiä limonadia. Minua ei rajoiteta valitsemaan joko kahta litraa tai ei yhtään.
- Tyydyttämättömyys: tämän mukaan enemmän tiettyä hyödykettä on aina parempi kuin vähemmän.
- Vaihdettavuus: Rajahyöty, jonka henkilö saa tietystä hyödykkeestä laskee toiseen hyödykkeeseen verrattuna. Luokka:Mikrotaloustiede

Category:日本战斗机

Category:戰鬥機 category:日本軍事

szko�y best online casino �mieszne filmy madrid accommodation keno

:: RELATED NEWS ::