:: wikimiki.org ::

Väinö Voionmaa

Väinö Voionmaa

Kaarle Väinö Voionmaa (v:een 1906 Wallin) (s. 12. helmikuuta 1869 Jyväskylä - k. 24. toukokuuta 1947 Helsinki) oli professori, kansanedustaja, senaattori, ministeri, kansleri jne. Hän on myös eräs itsenäisyytemme alkuajan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia, kuin myös edelleenkin arvotettu medievisti ja historiantutkija.

Tausta

Väinö Wallin (Voionmaa) syntyi keskiluokkaiseen sivistysperheeseen, isä oli seminaarin lehtori Olai Wallin ja äiti Flora Fredrika Bernhardina Schreck Isä toimi opettajana kansakoulunopettajia valmistavassa Jyväskylän seminaarissa, joka oli monella tavalla kansallisen sivistyksemme moottori. Äiti puolestaan kuului vanhaa sivistys- ja virkamiessukuun. Vuonna 1895 Voionmaa avioitui Ilma Maria Alin kanssa ja avioliitto kesti hänen kuolemaansa saakka vuoteen 1947. Avioliitosta syntyi useampi lapsi, jotka kukin ovat jättäneet jälkensä maamme historiaan.

Tieteellinen toiminta

Opiskelussaan Väinö Voionmaa oli tehokas, kuten myöhemmässä elämässään muillakin aloilla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1886 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1890, filosofian lisensiaatiksi 1893 ja tohtoriksi 1894. Väitellessään tohtoriksi hän oli vain 25-vuotias. Voionmaa toi suomalaiseen historiantutkimukseen uusia metodologisia oivalluksia ja menetelmiä. Hän tavallaan edusti Suomessa samaa aikakauteen liittyvää tutkimuksen paradigman muutos, joka tapahtui mm. Ranskassa Annalistisen koulukunnan toimesta samoihin aikoihin. Hänen teoksistaan useat ovat vielä tänäänkin alansa arvostettuja auktoriteetteja, etenkin keskiajan historian tutkimuksen. Hänen huomattavimmista teoksistaan mainittakoon:
- Tampereen kaupungin historia I-II, 1903―10,
- Sosialidemokraattinen vuosisata, 1906―09,
- Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, 1912,
- Suomi Jäämerellä, 1918,
- Hämäläinen eräkausi, 1948. Tutkimustyön ohessa Voionmaa toimi myös opettajana, puhujana ja hallintomiehenä: Hän oli mm. Helsingin yliopiston pohjoismaiden historian dosentti 1903―1918, ylim. professori 1918―1936, Työväen akatemian (jonka perustaja hän on) esimies 1933―1947, Yhteiskunnallisen korkeakoulun kansleri 1945―1947; Suomen liikemiesten kauppaopiston kauppahistorian ja talousmaantieteen opettaja 1899―1907 ja 1914―1916, Kansanvalistusseuran sihteeri 1907―1912, Kauppakorkeakoulun talousmaantiedon ja taloushistorian opettaja 1912―1918, Yhteiskunnallisen korkeakoulun luennoitsija

Kansanedustaja

Voionmaa aloitti yhteiskunnallisen toimintansa raittiusliikkeessä ja tämä kansanvalistuksellinen toiminta leimasikin koko hänen elinkaartaan. Heti 1900-luvun alussa hän toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa, mutta jo perhetaustan huomioiden nouseva sosialismi sai hänestä kannattajansa. Suurimman elämäntyönsä Voionmaa teki kansanedustajana vuosina 1919―1947 edustaen Sosialidemokraattista puoluetta. Hän kuoli kesken vaalikauden 1947. Eduskunnassa hän toimi mm. Ulkoasianvaliokunnassa, sen puheenjohtaja 1931―1937 ja vaikeana sota-aikana 1940―1946. Tämän lisäksi hänellä oli eduskunnan luottamustehtävinä mm.: Kulkulaitosvaliokunta pj 1925―1925, Kulkulaitosvaliokunta pj 1929―1931, Perustuslakivaliokunta jäsen, Sivistysvaliokunta jäsen, Suuri valiokunta jäsen, Talousvaliokunta jäsen, Valtiovarainvaliokunta jäsen, Eduskunnan kirjaston hallitus jäsen, Valatakunnanoikeudenäsen. Väinö Voionmaan jälkeläisten parissa elää tarina, jonka mukaan Voionmaa kirjoitti tieteelliset työnsä eduskunnan pulpetissa istuessaan. Teksti oli suoraan painovalmista ja jokaisen päivän tuotanto sai oman kirjekuorensa, jotka sitten koottiin yhteen uudeksi kirjaksi.

Senaattori/ministeri

Voionmaa ehti toimia ministerin tointa vastaavassa senaattorin tehtävässä kun hän oli Tokoin senaatissa sen Senaatin talousosaston jäsen ja kulkulaitostoimikunnan päällikkö 1917. Ulkoasianministerinä hän toimi Väinö Tannerin hallituksessa 1926―1927. Tämän jälkeen hän toimi vielä Cajanderin 3. hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri 1937―1939 sekä vt. ulkoasiainministeri 1938―1938 Cajanderin 3. hallituksessa. Hänen ulkopoliittinen asiantuntemuksensa korostui kun hän toimi Suomen valtuuskunnan jäsen Kansainliiton yleiskokouksessa. Tämä tehtävä oli nuoren valtion ensimmäisiä multilateraalisia toimintoja.

Rauhanneuvottelija

Voionmaa on osallistunut aktiivisti kaikkiin itsenäisen Suomen neuvottelemiin rauhoihin. Ensimmäiseksi oli hänellä edessään Tarton rauhanvaltuuskunnan jäsenyys 1920, Vaikea neuvottelutehtävä oli toiminta Moskovan rauhanvaltuuskunnan jäsenenä kahteen eri kertaan 1940 ja 1944. Vielä ennen kuolemaansa hän ehti toimia Pariisin rauhan rauhanvaltuuskunnan jäsen 1946―1947. Viimemainituissa Voionmaan etuna oli hänen toimintansa sodan loppuvaiheissa SDP:n ns. hiljaisessa oppositiossa, joten hän nautti kaikkien osapuolten luottamusta.

Suomalaisuusmies

Koska Voionmaa selkeästi kuului siihen ranskalaiseen historiankoulukuntaan, joka korostaa maantieteen ja historian yhteiselöa, niin myös arkipäivän poliittisessa toiminnassa nämä periaattet muokkasivat hänen ajatuksiaan. Lisäksi hän oli ensimmäisen tasavallan kokeneimpia ulkopoliitikkoja ja siten tuo nakemys vaikutti hänen ulkopoliittisiin mielipiteisiinsäkin. Voionmaa korosti, että maatamme oli tarkasteltava sen luonnollisen kokonaisuuden yhteydessä, jossa nykyinen Suomi on pääosan ja näin hän hahmotteliluonnollisen Suur-Suomen ja hänen mukaansasuomalaisen heimohengen viaton kirmailu tulisi lopettaa. Tähän Suur-Suomeen Voionmaan silloisen näkemyksen mukaan kuuluisivat Tornionjoen länsipuolella oleva Ruotsin Länsi-Pohjan suomalaisalue, suomalaisten asuma Norjan Ruija, suomalaisten Inkerinmaa ja koo Itä-Karjala Jäämeren rannikoineen. Tässä näkyy selvästi maantieteellis-historiallinen ajattelutapa, joka kuvastaa hyvin Voionmaan ajattelumaailmaa. Kuitenkin Voionmaan näkemysten mukaan tuosta luonnollisesta Suomesta oli paljon tingittävä. Nämä tinkimisen syyt olivat hänestä etenkin historiallisia. Eräänä mahdollisuutena Voionmaa pohti kuitenkin vahtokauppoja, Ahvenaanmaa voitaisiin vaihtgaa Länsi-Pohjaan ja Enontekiön Lappi Ruijaan. Myös Inkerinmaan liittäminen olisi merkinnyt suurvallan karkoittamista sille tärkeästä Suomenlahden perukasta ja Pietarista. Eräänlaisena maantieteellisenä esikuvanaan Suur-Suomen luomisessa Voionmaa piti Ranskaa. Näin kumpainenkin olisi alue kahden meren välissä ja suuren rajajoen äärellä. Kuitenkaan hän ei nähnyt alueiden yhdistämistä sotaa tai väkivältaa vaativan tavoitteena. Hänen mukaansa Suomi ei pyri laajentamaan nykyisen Suomen rajoja eikä valloittamaan Itä-karjalaa, mutta se tahtoo rauhallisella tavlla luoda suomalaisen Suur-Suomen. Lisäksi Voionmaa arveli Venäjän vallankumouksen jälkeen valtaan tulleiden kommunistien olevan suosiollisia "reaalisen Suur-Suomen" syntymiselle.

Lähteet:

- Aimo Halila: Väinö Voionmaa, 1969
- Kuriiripostia (Väinö Voionmaan alkuperäiskirjeistä valinnut ja huomautuksin varustanut Markku Reimaa) 1971
- [http://www.uta.fi/koskivoimaa/henkilot/voionmaa.htm Koskivoimaa]
- [http://www.voionmaaseura.fi/VainoVoionmaa/htm/ Väinö Voionmaaseura]
- Suur-Suomen

12. helmikuuta

12. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 43. päivä. Vuodesta on jäljellä 322 päivää (karkausvuonna 323). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Elma, Elmi :- suomenruotsalainen kalenteri: Elma :- ortodoksinen kalenteri: Mitjo, Aleksi, Aleksis :- saamenkielinen kalenteri: Elbmá :- vanhemmissa kalentereissa: Benigna, Benignus, Ebba, Eulaalia, Eulalia, Evelina, Friedrich, Korho

Tapahtumia

- 1994 - Talviolympialaiset avattiin Norjan Lillehammerissa.
- 2002 - Jugoslavian entisen presidentin Slobodan Milosevicin oikeudenkäynti alkoi Haagin sotarikostuomioistuimessa.

Syntyneitä

- 1809 - Abraham Lincoln, Yhdysvaltain 16. presidentti
- 1809 - Charles Darwin, brittiläinen tiedemies
- 1959 - Kauko Röyhkä, muusikko ja kirjailija

Kuolleita

- 1804 - Immanuel Kant, preussilainen filosofi
- 2000 - Charles M. Schulz, Tenavat-sarjakuvan luoja (hänen viimeinen strippinsä ilmestyi seuraavana päivänä) ---- Katso myös: kalenteri ~ 11. helmikuuta, 13. helmikuuta Luokka:Helmikuu -02-12 ms:12 Februari ko:2월 12일 ja:2月12日 simple:February 12 th:12 กุมภาพันธ์

1869

Tapahtumia

- Alajärven, Eurajoen, Säkylän, Ylöjärven, Heinäveden kunnat perustettiin.
- 5. maaliskuuta - Kemin kaupunki perustettiin.
- Suomen vanhin ammattiyhdistys, Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdistys, perustettiin.
- Konventikkeliplakaatti kumottiin Suomessa.

Syntyneitä

- 27. kesäkuuta – Emma Goldman, anarkisti ja feministi.
- 14. elokuuta – Armas Järnefelt, säveltäjä, kapellimestari.
- 31. joulukuuta – Henri Matisse, ranskalainen kuvataitelija.
- Mohandas Gandhi.

Kuolleita

- 22. kesäkuuta - Leopold Ferdinand Elie Victor Albert Marie, Belgian kuningas Leopold II:n poika
- 8. lokakuuta – Franklin Pierce, Yhdysvaltain 14. presidentti Luokka:1800-luku ko:1869년 simple:1869

24. toukokuuta

24. toukokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 144. päivä (145. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 221 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Tuukka, Touko :- suomenruotsalainen kalenteri: Alarik :- ortodoksinen kalenteri: Simeoni, Simana, Niikko, Voitto, Kristian :- saamenkielinen kalenteri: Duvká :- vanhemmissa kalentereissa: Domitianus, Ester, Esther, Panu, Ragnvald, Rogatianus, Rogatius, Roland

Tapahtumia

- 1153 - Malcolm IV Skotlannin kuninkaaksi.
- 1487 - Huijari Lambert Simnel kruunattiin "Kuningas Edvard VI":na Dublinissa.
- 1626 - Peter Minuit osti Manhattanin.
- 1738 - Metodistikirkko perustettiin.
- 1787 - Yhdysvaltain perustuslakikokous (United States Constitutional Convention) kokoontui sen jälkeen, kun päätösvaltainen määrä edustajia saapui Pennsylvanian Philadelphiaan.
- 1798 - Irlantilaiset kansallismieliset kapinoivat brittien miehitysjoukkoja vastaan uskoessaan ranskalaisten joukkojen aikovan hyökätä Irlantiin.
- 1810 - Argentiina aloitti kapinan Espanjaa vastaan.
- 1822 - Pichinchan taistelu: Simón Bolívar turvasi Quiton itsenäisyyden.
- 1844 - Ensimmäinen sähkösanoma: Samuel F. B. Morse lähetti Marylandin Baltimoresta Washingtoniin viestin "What hath God wrought?".
- 1846 - Meksikolais-amerikkalainen sota: kenraali Zachary Taylor valtasi Monterreyn Meksikossa.
- 1883 - Brooklynin silta (The Brooklyn Bridge) avattiin liikenteelle 14 rakennusvuoden jälkeen.
- 1895 - Henry Irvingistä tuli ensimmäinen aateloitu teatterityöläinen.
- 1895 - Näytelmäkirjailija Oscar Wilde tuomittiin Lontoossa moraalittomuudesta ja lähetettiin vankilaan.
- 1899 - Yhdysvaltain ensimmäinen pysäköintitalo avattiin Bostonissa Massachusettsissa.
- 1900 - Buurisota: Yhdistynyt kuningaskunta valloitti (uudelleen) Oranjen vapaavaltion.
- 1915 - Ensimmäinen maailmansota: Italia julisti sodan Itävalta-Unkarille.
- 1929 - Marxin veljesten ensimmäisen elokuvan Kookospähkinöitä ("The Cocoanuts") ensi-ilta.
- 1940 - Igor Sikorsky suoritti ensimmäisen menestyksellisen yksiroottorisen helikopterin lennon.
- 1941 - Toinen maailmansota: Pohjois-Atlantilla saksalainen taistelulaiva Bismarck upotti HMS Hoodin. Ainoastaan kolme merimiestä pelastui Englannin laivaston ylpeyden tuhosta.
- 1943 - Holokausti: Josef Mengelestä tuli Auschwitzin keskitysleirin johtava lääkintäviranomainen.
- 1955 - Suomen ensimmäinen julkinen televisiolähetys järjestettiin Helsingissä.
- 1956 - Sveitsin Luganossa pidetään ensimmäiset Eurovision laulukilpailut.
- 1958 - United Press International -uutistoimisto (UPI) muodostettiin yhdistämällä "United Press" ja "International News Service".
- 1961 - Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike: Freedom Riders pidätettiin Jacksonissa Mississippissä "rauhanhäirinnästä" heidän noustuaan linja-autostaan.
- 1962 - Avaruustutkimus: Scott Carpenter kiersi maapallon kolmesti Aurora 7 -avaruuskapselissa.
- 1968 - Opiskelijat sytyttivät tulipalon Pariisin pörssissä.
- 1976 - Washington D.C:ssä alkoi Concorden lentoliikennepalvelu.
- 1993 - Eritrea itsenäistyi Etiopiasta.
- 1993 - Microsoft julkisti Windows NT:n.
- 2001 - Vuorikiipeily: 15-vuotias šerpa Temba Tsheri kiipesi toistaiseksi nuorimpana Mount Everestin huipulle.
- 2005 - Uutistenlukija Kari Toivonen jäi eläkkeelle.

Syntyneitä

- 1619 - Philips Wouwerman, maalari († 1668)
- 1650 - John Churchill, Marlboroughn herttua
- 1743 - Jean-Paul Marat, ranskalainen kirjailija († 1793)
- 1819 - Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktoria († 1901)
- 1889 - Igor Sikorsky, keksijä, lentämisen (erityisesti helikopterin) uranuurtaja († 1972)
- 1940 - Joseph Brodsky, runoilija
- 1941 - Bob Dylan (Robert Allen Zimmerman)
- 1942 - Hannu Mikkola, rallin maailmanmestari 1983
- 1945 - Priscilla Presley, näyttelijätär
- 1946 - Irena Kirszenstein-Szewinska, puolalainen yleisurheilija
- 1956 - Vesa Vierikko, näyttelijä
- 1960 - Kristin Scott Thomas, näyttelijätär
- 1966 - Eric Cantona, ranskalainen jalkapalloilija
- 1973 - Ville Peltonen, jääkiekkoilija
- 1995 - Josef Wenzel, Liechtensteinin kruununprinssi

Kuolleita

- 1543 - Nikolaus Kopernikus, puolalainen tähtitieteilijä
- 1883 - Abdel Kadir, algerialainen poliitikko
- 1903 - Marcel Renault, kilpa-ajaja
- 1959 - John Foster Dulles, Yhdysvaltain ulkoministeri
- 1963 - Elmore James, kirjailija
- 1974 - Duke Ellington, säveltäjä ja muusikko (s. 1899)
- 1982 - Tauno Palo, näyttelijä
- 1995 - Harold Wilson, entinen Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri ---- Katso myös: kalenteri ~ 23. toukokuuta, 25. toukokuuta Luokka:Toukokuu -05-24 ms:24 Mei ko:5월 24일 ja:5月24日 simple:May 24 th:24 พฤษภาคม

Professori

Professori on yliopiston korkein opetus- ja tutkimusvirka tai arvonimi. Yliopiston professoreilla on sekä hallinnollisia että tutkimus- ja opetustehtäviä. Professorin virkaan vaaditaan riittävä tieteellinen (tai taiteellinen taidekorkeakouluissa) pätevyys, opetustaito ja tarpeellinen käytännöllinen perehtyneisyys tehtäväalaan. Professorin virkaan voidaan myös kutsua erittäin ansioitunut henkilö. Tohtorin tutkintoa ei teoriassa vaadita, mutta käytännössä professori, joka ei ole tohtori, on harvinaisuus. Tieteellistä pätevyyttä arvosteltaessa otetaan huomioon julkaisut ja muut tieteelliset tutkimukset, oppikirjat, joilla on tieteellistä arvoa sekä muut tieteelliset ansiot ja tutkinnot. Ennen Suomessa yliopistojen laitoksilla oli vain yksi professorin virka, johon kuului hallinnollisia ja tutkimustehtäviä. Lisäksi tutkimus- ja opetustehtäviin oli apulaisprofessorin virkoja. Poikkeuksellisesti saatettiin myös myöntää henkilökohtaisia professuureja ja nimittää ylimääräisiä professoreja. Syksyllä 1998 apulaisprofessorin virkanimikkeestä luovuttiin ja kaikista apulaisprofessoreista tuli professoreita. 1. elokuuta 1998 lähtien professorit nimittää yliopisto. Tätä ennen professorin virkaan nimitti Tasavallan presidentti.

Professorin arvonimi

Professorin arvonimi vuodaan myöntää myös muun tutkimuslaitoksen tai muun tutkimusyksikön johtajalle, jos hänellä on professorin virkaan vaadittava pätevyys. Arvonimi voidaan antaa myös taiteellisista tai yhteiskunnallisista ansioista. Toisaalta professorin arvonimi on elinikäinen, ja sitä voi käyttää jokainen kerran sellaista virka-asemaa hallussaan pitänyt. Professori emeritus (myös muodoissa emeritusprofessori ja emeritus professori) on professorinvirasta eläkkeelle jäänyt miesprofessori. Eläkkeelle jääneestä naisprofessorista käytetään nimitystä professori emerita. Anglosaksisissa maissa, Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa professorin arvonimi riippuu urasta, kun taas Manner-Euroopassa se on virka-asema. Näissä maissa professoriksi nimitetään ketä vain vanhempaa yliopiston opettajaa tai tutkijaa.

Katso myös

- Akatemiaprofessori - Suomen Akatemian rahoittama virka Luokka:Yliopiston virat Luokka:Arvonimet ja:教授 simple:Professor

Senaattori

Senaatti on valtion hallintoelin, yleensä parlamentin ohella. Senaattia kutsutaan joskus myös nimellä ylähuone, koska se on pienempi ryhmä kuin alahuone eli parlamentti. Lakeja säädettäessä ne on hyväksyttävä molemmissa kamareissa. Sana senaatti juontaa juurensa latinan sanasta senex (vanha mies), ja alkuperäinen senaatti olikin Rooman kaupungin senaatti. Joissain maissa senaatin jäsenet valitaan äänestämällä samalla kuin parlamentin jäsenet, mutta esimerkiksi Kanadassa senaatin jäsenet nimittää kenraalikuvernööri pääministerin suosittelemista ehdokkaista. Yhdysvalloissa jokaisesta osavaltiosta valitaan kaksi senaattoria ja kongressimiehiä väkiluvun mukaan edustajainhuoneeseen. Senaattia ja edustajainhuonetta yhdessä nimitetään Yhdysvaltain kongressiksi. Senaatti voi olla myös vallan kolmijako -opin mukainen toimeenpanovaltaa käyttävä osa. Keisarillinen Suomen senaatti vastasi Suomen suurruhtinaskunnassa nykyistä hallitusta ja korkeinta oikeutta. Saksan kaupunkiosavaltioissa Berliini, Bremen ja Hampuri hallinnon toimeenpaneva osa on senaatti ja senaattorit vastaavat ministereitä.

Katso myös

- Rooman senaatti Luokka:Valtionhallinto ja:元老院

Yhteiskunnallinen korkeakoulu

Tampereen yliopisto on pohjoismaisittain suuri, yhteiskuntatieteellisesti painottunut yliopisto. Jos tieteellisiä ansioita mitataan Suomen Akatemian myöntämän rahoituksen suuruudessa, se on Suomen mittakaavassa heti toisena Helsingin yliopiston jälkeen. Yliopiston opiskelijamäärä on noin 15 000.

Historiaa

Tampereen yliopiston juuret juontuvat Helsingin Kallioon 1925 perustettuun Kansalaiskorkeakouluun, joka vuodesta 1930 alkaen toimi nimellä Yhteiskunnallinen korkeakoulu (YKK). Vuonna 1956 korkeakoulu ja Tampereen kaupunki sopivat laitoksen siirtämisestä Tampereelle. Samana vuonna 1960 kun Yhteiskunnallinen korkeakoulu saapui kaupunkiin, valmistui myös sen valkea päärakennus Kalevantiellä. Laitos sai nimekseen Tampereen yliopisto vuonna 1966 ja se valtiollistettiin 1974.

Yliopiston tiedekunnat

- Humanistinen tiedekunta (perustettu 1964)
- Informaatiotieteiden tiedekunta (2001)
- Kasvatustieteiden tiedekunta (1974)
- Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta (1965)
- Lääketieteellinen tiedekunta (1972)
- Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta (1949)

Linkkejä

- [http://www.uta.fi/ Tampereen yliopisto] - Virallinen kotisivu Luokka:Suomen yliopistot Luokka:Tampere

Valtakunnanoikeus

Valtakunnanoikeus käsittelee syytteen, joka nostetaan virkatoimessa lainvastaisesti menetellyttä valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria tai korkeimpien oikeuksien jäsentä vastaan. Syyttäjänä toimii tällöin valtakunnansyyttäjä, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies Lisäksi valtakunnanoikeus käsittelee tasavallan presidentin rikosoikeudellista vastuuta koskevan syytteen. Valtakunnanoikeuden päätös on lopullinen. Armahdusta tuomiosta voidaan myöntää vain oikeuden itsensä esityksestä. Valtakunnanoikeus ei ole pysyvä elin, vaan se kokoontuu tarvittaessa. Se on joutunut kokoontumaan vain neljästi, vuosina 1933, 1953, 1961 ja 1993 (Kauko Juhantalon tapaus). Istunnot pidetään Säätytalolla.

Valtakunnanoikeuden kokoonpano

Valtakunnanoikeuteen kuuluvat korkeimman oikeuden presidentti puheenjohtajana sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja kolme virkaiältään vanhinta hovioikeuden presidenttiä sekä viisi eduskunnan valitsemaa jäsentä, joiden toimikausi on neljä vuotta. Luokka:Oikeuslaitos

Ulkoasiainministeriö

Ulkoasiainministeriön toiminta-ajatuksena on edistää suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Syvenevän yhteistyön maailmassa tämä tarkoittaa kansainvälisen yhteisvastuun rakentamista ja rauhan vahvistamista demokratian, tasa-arvon, ihmisoikeuksien kunnioituksen, kestävän kehityksen ja oikeusvaltioperiaatteen pohjalta. Kansainvälisten suhteiden osaajana ulkoasianhallinto valmistelee ja toteuttaa Suomen ulkopolitiikkaa sekä yhdistää eri tahojen asiantuntemuksen kansalliseksi toimintalinjaksi. Luokka:Ministeriöt

Kansainliitto

Kansainliitto (englanniksi League of Nations) oli kansainvälinen järjestö, joka perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtävänään aseistariisunta, valtioiden välisten asioiden ratkaisu ja elinolosuhteiden ylläpito. Yhdistyneet kansakunnat korvasi Kansainliiton toisen maailmansodan jälkeen. Alun perin Kansainliiton idean isä oli Ison-Britannian ulkoministeri Edward Grey, mutta ajatusta vahvimmin vei eteenpäin Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson. Kansainliitto perustettiin 25. tammikuuta 1919 osana Versaillesin rauhansopimuksen ensimmäistä osaa ja se piti ensimmäisen istuntonsa 10. tammikuuta 1920 - samana päivänä kuin rauhansopimus vahvistettiin ja ensimmäinen maailmansota päättyi virallisesti. Ensimmäinen yleisistunto pidettiin Genevessä 15. marraskuuta 1920. Yhdysvallat ei liittynyt Kansainliittoon, koska senaatti ei suostunut vahvistamaan rauhansopimusta. Vuonna 1922 Kansainliitto otti käyttöön Nansenin passin, kansainvälisesti tunnustetun henkilökortin kansalaisuudettomille pakolaisille. Kansainliitto ratkoi menestyksellisesti pieniä konflikteja 1920-luvulla, mutta epäonnistui suurten konfliktien ratkaisemisessa 1930-luvulla ja toisessa maailmansodassa. Kansainliitto lopetti itsensä 18. huhtikuuta 1946 ja siirsi tehtävänsä Yhdistyneille kansakunnille.

Kansainliiton pääsihteerit

- Sir James Eric Drummond (Iso-Britannia) 1920–1933
- Joseph Avenol (Ranska) 1933–1940
- Seán Lester (Irlanti) 1940–1946

Kansainliitto ja Suomi

Suomesta tuli Kansainliiton jäsen vuonna 1920. Samana vuonna Kansainliitto päätti Ahvenanmaan kuulumisesta Suomelle ja alueen demilitarisoinnista. 1920-luvulla suhteita Neuvostoliittooon kiristi Itä-Karjalan kysymys eli kiista siitä, minkälainen Itä-Karjalan autonomia olisi. Neuvostoliitto tuli jäseneksi Kansainliittoon 1934, mutta erotettiin 14. joulukuuta 1939 sen hyökättyä Suomeen.

Katso myös

- Luettelo Kansainliiton jäsenvaltioista
- Yhdistyneet kansakunnat
- Talvisodan henki - Kansanliiton kyvyttömyys vaikeiden kansainvälisten ongelmien ratkaisuun Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Yhdistyneet kansakunnat ko:국제 연맹 ja:国際連盟

Tarton rauha

Nimitystä Tarton rauha käytetään rauhoista, jotka solmittiin Viron Tartossa Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä 2. helmikuuta 1920 sen itsenäisyyden tunnustamiseksi sekä Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä 14. lokakuuta 1920 maiden välisten rajojen vahvistamiseksi.

Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä

Solmittiin 2. helmikuuta 1920 Viron vapaussodan jälkeen. Virolle määriteltiin kuuluvaksi niin sanottu Viron Inkerinmaa ja Setumaa, mitä ei ole Viron jo ratifioimassa ja Venäjän toistaiseksi vielä ratifioimatta jättämässä Viron ja Venäjän rajasopimuksesta.

Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä

Viron ja Venäjän rajasopimuksesta Rauhansopimusta edeltävät neuvottelut kestivät neljä kuukautta. Suomen valtuuskuntaa johti Juho Kusti Paasikivi. Venäjä tunnusti Suomen historialliset rajat (Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan raja vuodelta 1812, joka noudatteli pääosin Stolbovan rauhan rajaa) ja luovutti Suomelle Petsamon jonka keisari Aleksanteri II oli 1860-luvulla luvannut liitettäväksi Suomeen. Suomi lupautui myös palauttamaan Vienan ja Aunuksen retkikuntien aikana Suomeen liittyneet Repolan ja Porajärven pitäjät.

Katso myös

Suomen valtuuskunta

- Juho Kusti Paasikivi
- Juho Vennola
- Alexander Frey
- Rudolf Walden
- Väinö Tanner
- Väinö Voionmaa
- Väinö Kivilinna

Yhdistys

- Tarton rauha ry

Linkkejä

- [http://www.prokarelia.net/contract/?x=tartto Tarton rauhansopimus]
- [http://tartonrauha.net/ Tarton rauha ry - Freden i Dorpat rf] Luokka:Rauhansopimukset

Moskovan rauha

Moskovan rauha oli Suomen ja Neuvostoliiton 12. maaliskuuta 1940 välillä solmittu rauhansopimus, joka päätti talvisodan. Rauha astui voimaan 13. maaliskuuta, kun Suomen joukot olivat murtumassa ja Neuvostoliiton joukot lähentelivät jo Suomen sen ajan toiseksi suurinta kaupunkia, Viipuria. Neuvostoliiton halukkuutta rauhaan lisäsi Ranskan ja Iso-Britannian lupaama lopulta riittämättömäksi arvioitu sotilaallinen apu Suomelle. Avun toteutuminen arvioitiin lisäksi epävarmaksi.

Rauhanehdot

Rauhasta ei suoranaisesti edes neuvoteltu, vaan Neuvostoliitto saneli ehdot. Rauhanehdot olivat Suomelle raskaat runsaiden alueluovutuksien johdosta. Suomi menetti yhteensä noin 35 000 km² eli noin 10 prosenttia alueestaan ja sai haasteekseen evakkoon lähteneiden 422 000 henkilön eli 12 % väestöstä asuttamisen. Luovutettuihin alueisiin kuuluivat:
- Karjalankannas (Viipuri ja Käkisalmi)
- Laatokan Karjala (Sortavala)
- Osia Sallasta ja Kuusamosta
- Suomen hallitsema osa Kalastajasaarentoa Petsamosta
- Suomenlahden ulkosaaret: Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja Seiskari Muita rauhanehtoja olivat muun muassa:
- Hangon vuokraaminen Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi seuraaviksi 30 vuodeksi
- Menetettyjen alueiden taloudellisten laitosten palauttaminen (koneet ym.)
- Liittoutumattomuus Neuvostoliittoa vastaan Moskovan rauha, jota joskus kutsutaan myös välirauhaksi, ei tule sekoittaa vuonna 1944 solmittuun Moskovan välirauhaan, joka päätti jatkosodan. Lopullisesti Suomen ja Neuvostoliiton sekä Britannian ja eräiden muiden liittoutuneiden välisen sodan tulokset määritteli Pariisin rauhansopimus 1947. Luokka:Rauhansopimukset Luokka:Toinen maailmansota Luokka:Suomi 1939-1945

Suur-suomi

, tummansinisellä Viro ja Inkeri, vihreällä Ruija, Länsipohja violetilla. Suomesta on piirretty sekä Tarton rauhan 1920 että Pariisin rauhan 1947 rajat.]] Suur-Suomi on eräissä nationalistisissa piireissä syntynyt ja Euroopassa ennen toista maailmansotaa yleistyneeseen kansallisuuskäsitykseen ja suomalaiseen heimoaatteeseen perustunut aate Suomen poliittisten rajojen muuttamisesta luonnon-, maan- sekä kielitieteellisesti ja kansallisuusrajojen mukaisesti oikeina pidettyjen rajojen mukaisiksi. Käytännössä tämä tarkoitti suomalaisten sukulaisheimojen asuinalueiden liittämisestä Suomeen. Aatteen kukoistuskautta olivat vuodet 1917–1944. Yleensä Suur-Suomeen luetaan luonnonmukaisiksi rajoiksi kutsutut rajat, jotka kulkevat Vienanmereltä Ääniselle ja Syväriltä Neva-joen tai Rajajoen poikki Suomenlahteen. Nämä rajat sisältävät suomalaisten ja itäkarjalaisten alueet. Joskus mukaan mielletään myös Inkerinmaa (Pietarin ympäristö), Viro¹ ja myös Norjan Ruija ja Ruotsin Länsipohja. Maantieteellisesti alue on miltei sama kuin Fennoskandia poislukien Skandinavian niemimaa. Joskus Suomen rajoiksi on esitetty aluetta "Väinältä Väinälle" eli Vienajoelta Väinäjoelle. Laajimmillaan Suur-Suomi saatetaan utopistis-humoristisessa hengessä joskus ja myös vasemmistolaisessa propagandassa ulottaa Uralille saakka ja lisätä alueita Itä-Euroopasta tai jopa läntisestä Siperiasta, jossa asuu suomensukuisia kieliä puhuvia väestöjä.

Historia

Suomen "luonnolliset rajat" ja kielentutkimus

Vuosisadan alun katsannossa pidettiin tärkeinä valtioiden ja kansojen luonnonmukaisia rajoja, jotka muodostuivat maantieteellisistä rajoista. Vielä 1800-luvun alkupuolella ei nimitystä "Suur-Suomi" tiettävästi käytetty, mutta ajatus Suomen luonnonmaantieteellisistä rajoista on peräisin jo noilta ajoilta. Jo vuonna 1837 kasvitieteilijä J. E. A. Wirzen määritteli Suomen luonnonvaraisten kasvien levinneisyysalueen itäiseksi rajalinjaksi Vienanmeren, Äänisen ja Syvärin ja geologi Wilhelm Ramsay määritteli vuosisadan alussa kallioperätutkimuksissaan Fennoskandian kallioperän käsitteen. Myös Sakari Topelius otti asian myöhemmin esille virkaanastujaisluennossaan vuonna 1854. Samoihin aikoihin kehittynyt suomalais-ugrilainen kielentutkimus nosti esille poliittisen rajan itäisellä puolella elävät suomalaisten sukulaisheimot, ja poliittisen rajan katsottiin olevan myös kielellisesti ja etnisesti väärässä paikassa. Noilta ajalta on peräisin muun muassa August Ahlqvistin (A. Oksanen) runo "Suomen valta" [http://peacecountry0.tripod.com/songbook.htm#2], jossa sukulaisheimojen veljeyttä korostettiin muun muassa seuraavin säkein: "Äänisjärvi, Pohjanlahti, / Auranrannat, Vienansuu, / siin' on, suomalainen, mahti, / jok' ei oo kenenkään muun." Jääkärimarssissa (1917) "Vienan rannat ja maa" määriteltiin kuuluvaksi Suomeen:"Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa, yks' suuri on Suomen valta." Myöhemmin sanat muutettiin uutta tilannetta vastaaviksi "Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks' suuri on Suomen valta."

Karelianismi

Karelianismi oli taiteilijoiden, kirjailijoiden ja säveltäjien kansallisromanttista Karjala-harrastusta. Karelianismi oli voimakkaimmillaan 1890-luvulla. Esimerkiksi kirjailija Ilmari Kianto oli tunnettu Vienan-ystävä. Hän kirjoitti Vienan-retkestään kirjan Suomi suureksi – Viena vapaaksi (1918).

Suur-Suomen idea muissa Pohjoismaissa

Pohjois-Norjassa on suomalainen vähemmistö, kveenit. Suomenkielinen asutus levisi 1860-luvulla ja suomalaisilla oli tapana eristäytyä omiin yhdyskuntiinsa. Akateeminen Karjala Seura ja Suomalaisuuden Liitto tekivät aktiivisesti kveenityötä vuosien 1927–1934 välillä. Tärkein aktiviteetti oli suomenkielisen materiaalin ja propagandan levittäminen eri kanavien kautta. Aktiviteetti laski 1931 lähtien ja päättyi 1934, mutta järjestöjen lehdissä kveenien asioita käsiteltiin vielä tämänkin jälkeen. Norja oli huolissaan myös Venäjän ja myöhemmin Neuvosto-Venäjän laajenemispyrkimyksistä ja "ideologisesta tartunnasta", tosin suomalainen vaara nähtiin Venäjääkin suuremmaksi. Pohjois-Norjan kveenivähemmistöä alettiin norjalaistaa hyvin samantapaisin keinoin kuin Itä-Karjalan suomalaistaminen ja myöhempi venäläistäminen. Pääasiallinen keino oli kulttuuri- ja kielipolitiikka koululaitoksen kautta, joukkoviestintä ja ns. kaaderipolitiikka. Itsenäisyyden alkuaikoina, vastineeksi Ahvenanmaan halusta liittyä Ruotsiin, Suomessa alettiin vaatia Ruotsin suomenkielisen Länsipohjan liittämistä Suomeen. Suomen valtiovalta perusti Länsipohjan toimikunnan, jonka tehtävänä oli aikaansaada Länsipohjassa suomalaiskansallista liikehdintää. Ruotsissa puolestaan pyrittiin parantamaan ruotsin opetusta Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilla.

Heimosodat

:Pääartikkeli: Heimosodat 1920-luvulla suur-Suomea rakennettiin heimosodissa ja haluttiin yhdistää kaikki itämerensuomalaiset kansat yhdeksi valtioksi. Tällaista halua oli myös läntisessä Itä-Karjalassa, joista Repolan ja Porajärven kunnat liittyivät Suomeen, tosin vasta tiukkojen ehtojen myötä, mutta jäivät Tarton rauhassa rajojen ulkopuolelle. Eniten suur-Suomen projekti elähdytti Akateemisen Karjala-seuran ja Lapuanliikkeen ja sen parlamentaarisen seuraajan IKL:n politiikkaa. Myös kokoomuksessa ja Maalaisliitossa oli Suomen suurentamisen kannattajia. Mannerheimin Miekkavala 1918 ja Miekantuppipäiväkäsky 1941 lisäsivät Suur-Suomi-innostusta.Vasemmistopolitiikoistamme suursuomalaista harrastusta oli aikoinaan Oskari Tokoilla ja Väinö Voionmaalla, joka julkaisi 1918 kirjan "Suur-Suomen luonnolliset rajat"¹.

Punainen 1920-30 luvun Karjalan ASNT

Suomi halusi Tarton rauhaa solmittaessa 1920 Itä-Karjalalle kansallishallinnon ja autonomian. Kansainliitto ratkaisi Itä-karjalan kuuluvan Neuvosto-Venäjälle vaatien, että sille on annettava autonominen itsehallinto. Samaan aikaan Kansainliitto ratkaisi myös Ahvenanmaan kysymyksen Suomen eduksi. Suomen sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneet punaiset nousivat johtoasemaan Itä-Karjalassa, jonne perustettiin Karjalan työkansan kommuuni, johtajanaan Edvard Gylling. Punaisten tehtävänä oli lisäksi toimia Suomen vallankumouksen sillanpääasemana. Suomalainen eliitti vahvisti asemansa 1923 perustettaessa Karjalan ASNT. Koska Karjalan Työväenkommuuni oli käytännössä Suomesta paenneiden punaisten käsissä, Suomi esitti, ettei Neuvosto-Venäjä ollut järjestänyt Itä-Karjalaan sellaista kansanvaltaista itsehallintoa kuin rauhansopimuksessa oli sovittu. Tämän jälkeen Suomeen pakeni neuvostovastaisia itäkarjalaisia epäonnistuneen kansannousun jälkeen. Sisällissodan jälkeen paenneiden suomalaisten lisäksi Itä-Karjalaan muutti suomalaisia Inkerinmaalta ja paluumuuttajia Pohjois-Amerikasta. Myös he pitivät Karjalaa osana suomalaista kulttuuripiiriä. Monien mielipiteet olivat samanlaiset kuin Suomen heimoaatteen kannattajien. Vielä vuonna 1926 Karjalan asukkaista 96,6% puhui äidinkielenään karjalan kieltä. Karjalan kielellä ei ollut kirjakieltä ja sellaisen luomista pidettiin mahdottomana monien murteiden vuoksi. Karjalan viralliseksi kieleksi tuli venäjän lisäksi suomi. Suhtautuminen suomen kieleen oli moninaista. Joidenkin karjalaisten oli vaikea ymmärtää suomen kirjakieltä ja sen käyttäminen kohtasi Aunuksen Karjalassa suoranaista vastarintaa paikallisten taholta, Vienan Karjalassa kieleen suhtauduttiin positiivisemmin. Vastarinta leimattiin paikallisten kulakkien ja venäläisšovinistien sosialismin vastaiseksi myyräntyöksi. Kesällä 1930 suomalaistamispolitiikka nousi julkiseksi kiistelyn aiheeksi. Erimielisyyksiä oli mm. Neuvosto-Karjalan virallisesta kielestä. Oli epäselvää opetetaanko karjalaisille suomea vai kehitetäänkö heidän omaa kieltään. Karjalan johdossa ajatus karjalan kirjakielestä torjuttiin. Neuvostoliiton keskuskomitean kansallisuuksien neuvosto ja Neuvostoliiton tiedeakatemia protestoivat Karjalan pakkosuomalaistamista vastaan.

Stalinin vainot

Stalinin vainoissa 1937 Neuvosto-Karjalan johtoa syytettiin kuitenkin trotskilais-porvarillisesta nationalismista, Karjalan kielen ja kulttuurin kieltämisestä ja orientoitumisesta porvarilliseen Suomeen. Suomalainen johto kesti vuoteen 1937 asti, kunnes se likvidoitiin Stalinin vainoissa. Samalla aloitettiin alueen venäläistäminen, kieltämällä sekä suomen, että karjalan kielen julkinen käyttö. Venäläistämistä perusteltiin alueen helpompana hallittavuudella, kun kilpailevia kieliä venäjän kanssa ei ollut. Neuvostoliitto perusti talvisodan alussa Karjalais-Suomalaisen Neuvostotasavallan, jota johti Terijoen hallitus ja O.V Kuusinen. Tarkoitus oli sisällyttää perustettuun neuvostotasavaltaan sekä valloitettu Suomi että Itä-Karjala. Tästä syystä alueen viralliseksi kieleksi palautettiin suomi. Kun Suomen miehitys jäi tekemättä, vain Moskovan rauhassa Suomen luovuttamat osat liitettiin neuvostotasavaltaan.

Jatkosota

Jo sisällissodan aikana vuonna 1918 Carl Gustaf Emil Mannerheim oli Antreassa Karjalan kannaksella antanut julistuksen, jossa toteaa ettei tulisi laittamaan miekkaansa tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Jatkosodassa Mannerheim antoi kuuluisan ns. miekantuppipäiväkäskynsä, jossa viittasi julistukseensa. Päiväkäskyssä oli mainintoja myös "suuresta Suomesta", mikä jo tuolloin aiheutti myös kielteistä huomiota poliittisissa piireissä. Jatkosodan aikana 1941 Suomi miehitti historiansa laajinta aluetta. Monet muuallakin kuin oikeistossa halusivat liittää Itä-Karjalan Suomeen. Perusteet olivat paitsi ideologisia ja poliittisia, myös sotilaallisia: niin sanottu kolmen kannaksen linja oli aiempaa rajaa helpompi puolustaa. Saksan ollessa tukena siihen oli mahdollisuus. Toisaalta oli taloudellisia motiiveja Itä-Karjalan metsävarantojen hyödyntämisen muodossa. Alueita ei kuitenkaan juridisesti liitetty Suomeen, vaan eduskunta julisti vain talvisodassa menetetyt alueet Suomeen kuuluviksi. Alueiden hoidosta vastasi Itä-Karjalaan asetettu sotilashallinto, joka teki valmistelevia toimenpiteitä vallattujen alueiden liittämiseksi Suomeen. Jatkosodan aikana Suomeen siirrettiin saksalaisten miehittämältä alueelta noin 62 000 inkerinsuomalaista, joista kuitenkin aselepoehtojen mukaan palautettiin takaisin Neuvostoliittoon 56 000. Heitä kohtasi Neuvostoliitossa karkottaminen Siperiaan. Vasta 1950-60 luvulta alkaen heillä oli mahdollisuus päästä takaisin kotisijoilleen.

Aatteen sammuminen

Jatkosodan loppu käytännössä sammutti Suur-Suomi-aatteen, koska sen toteuttamiselle ei enää ollut poliittisia eikä sotilaallisia edellytyksiä. Neuvostoliitto oli voittanut sodan ja laatinut Suomelle ankarat rauhanehdot, jossa muun muassa Suomen alue entisestään pieneni. Lisäksi kansallissosialismin ja fasismin kaatumisen jälkeen nationalistis-ekspansiivisia ajatuksia ei enää katsottu hyvällä. Suur-Suomi-ajatusrakennelmassa alettiin nähdä samoja piirteitä kuin edellä mainituissa aatteissa. Suur-Suomi aatetta kannattaneet Akateeminen Karjala Seura ja IKL (Isänmaallinen Kansanliitto) lakkautettiin. Toisen maailmansodan jälkeen useiden kansallisvaltioiden laajentumispyrkimykset laantuivat. Osaltaan asiaan vaikutti luultavasti myös se, että itäkarjalaiset eivät olleet miehitysaikana innolla tukemassa Suomen aluelaajennushanketta, vaan suhtautuivat suomalaisiin kuin miehittäjiin: välinpitämättömästi saadessaan olla rauhassa ja vihamielisesti jouduttuaan paineeseen. Itäkarjalaiset olisivat mielummin ottaneet suomalaisilta vastaan materiaalista kuin "hengellistä" apua. Tilanne oli muuttunut heimosodista jolloin itäkarjalaiset olivat myöntyväisempiä heimoaatteelle.

Aatteen motiivi

Suur-Suomi-aatteen takaisista motiiveista on keskusteltu jonkin verran. Lienee kiistatonta, että osalla aatteen kannattajista taustalla oli vilpitön halu auttaa heimoveljiä, sillä aate kytkeytyi laajempaan heimoyhteistyöhön. Toisaalta myöhemmin aate alkoi saada selvemmin imperialistisia piirteitä. Esimerkiksi aatteen tärkeimpiin kannattajiin kuulunut Akateeminen Karjala-Seura, joka alun perin oli syntynyt heimotyöjärjestöksi, julkaisi jo toisena toimintavuonnaan ohjelmansa, joka käsitteli paljon laajempia strategisia, maantieteellisiä, luonnonhistoriallisia ja poliittisia perusteluita Suur-Suomi aatteelle: tämä osoittaa, että seuran toiminnan altruistinen motiivi väistyi jo hyvin varhain taka-alalle Suomi-keskeisyyden tieltä. On varsin yleistä, että toisen valtion alueella olevan oman tai lähisukulaisväestön auttamista on käytetty ulkopoliittisten tavoitteiden välineenä. Mistään Itä-Karjalan tai sen alkuperäisasukkaiden alistamisesta ei kuitenkaan ole Suur-Suomi -ajatuksessa koskaan ollut kysymys. Suur-Suomi aate on käsitteen määritelmän nojalla imperialismia, jota nykyisin usein sinänsä pidetään tuomittavana. Suur-Suomi-aatetta on puolusteltu sillä, että Stalinin vainon kohteiksi joutuneet suomensukuiset kansat olisivat selviytyneet Suomen alaisuudessa paremmin. Suur-Suomi-aate tosin oli varhaisempaa perua, ja itse asiassa tavoitteena saattoi olla suomalaistaa Venäjän suomensukuiset väestöt.

Aate nykyisin

Varsinaista Suur-Suomi aatetta viljelevät nykyaikana enää harvat yksittäiset henkilöt. Nykyisin heimoaate pyrkii pääasiassa edistämään suomalaissukuisten kansojen selviytymistä ja elvytystyötä ilman valtiollisten rajojen muutoksia. Tällaista toimintaa harrastaa muun muassa Juminkeko-säätiö. Myöskin tunnetumpi ja arvostettu M.A Castrénin seura ja monet muut suomalais-ugrilaiset seurat tukevat heimojen selviäytymiskamppailuja. Opiskelijoiden keskuudessa heimoaate elää parhaiten Tarton yliopistossa, Virossa. Heimoaatetta ei nyky-Suomessa pidetä yleisesti kovinkaan poliittisesti korrektina, ja sitä usein jopa paheksutaan.

Vastaavanlaisia aatteita

- Panslavismi - ajatus kaikkien slaavien yhteenliittämiestä
- Pangermanismi
- Skandinavismi - ajatus skandinaavien yhteydestä

Katso myös

- Heimosodat
- Itä-Karjalan kysymys
- Suur-Albania
- Suur-Saksa
- Suur-Serbia

Lähteitä

- Tarkka, Jukka: Ei Stalin eikä Hitler - Suomen turvallisuuspolitiikka toisen maailmansodan aikana. Otava 1987
- Nygård, Toivo: Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttaminen, Aatteellinen heimotyö itsenäisessä Suomessa. Kustannuyhtiö Otava 1978.

Aiheesta muualla

- [http://www.taivaansusi.net/reich/ Valtakunta] — leikittelyä historialla, vaihtoehtohistoriaa
- ¹ Jääkärimarssin kolmannessa säkeistössä lauletaan "Häme, Karjala, Vienan rannat ja maat / yks' suuri on Suomen valta." Aiempi versio ("Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa...") otti mukaan myös Viron.
- ²[http://www.uta.fi/koskivoimaa/henkilot/voionmaa3.htm Voionmaa]
- Ilja Solomeštš: Ulkoinen uhka keskustan ja periferian suhteissa: Karjalan kysymys pohjoismaisessa vertailussa 1860-1940, Carelia, nro 10-1998, ss.117–119. [http://carelia.onego.ru/1998-10/117.html]
- Teemu Ryymin: Finske nasjonalisters og norske myndigheters kvenpolitikk i mellomkrigstiden. Universitetet i Bergen 1998 [http://www.uit.no/ssweb/dok/Ryymin/Teemu/indexno.htm] Luokka:Suomen historia Luokka:Suomi 1939-1945

The Wildlife Trusts

The Wildlife Trusts partnership, or simply The Wildlife Trusts, is a partnership of 47 local wildlife trusts in the United Kingdom plus the Isle of Man and Alderney. The partnership's member trusts, between them, look after 2,500 nature reserves covering 800 square kilometres. As of 2005 they have a combined membership of 530,000 members. The Royal Society of Wildlife Trusts (RSWT), an independent charity, is also part of the partnership and acts as an umbrella group for the local Wildlife Trusts, as well as operating a separate grants unit which administers a number of funds. Their vice-president is Chris Baines.

Activities of the Wildlife Trusts

Wildlife Trusts are local organisations of differing size, history and origins, and can vary greatly in their constitution, activities and membership. However, all wildlife trusts share a common interest in wildlife and biodiversity, rooted in a practical tradition of land management and conservation. Almost all county wildlife trusts are significant landowners, with many nature reserves. They often have extensive educational activities, and programmes of public events and education. The Wildlife Trusts centrally and locally also lobby for better protection of the UK's natural heritage, by becoming involved in planning matters and by national campaigning through the Royal Society of Wildlife Trusts. The trusts rely heavily upon volunteer labour for many of their activities, but nevertheless employ significant numbers of staff in countryside management and education.

History of the Wildlife Trusts

Today's Wildlife Trust movement began life as The Society for the Promotion of Nature Reserves (SPNR) which was formed by Charles Rothschild in 1912. During the early years, membership tended to be made up of specialist naturalists and its growth was comparatively slow. The first independent Trust was formed in Norfolk in 1926 as the Norfolk Naturalists Trust, and it was not until the 1940s and 1950s that a number of new Naturalists' Trusts were formed in Yorkshire, Lincolnshire, West Wales, Leicestershire and Cambridgeshire. These early Trusts tended to focus on purchasing land to establish nature reserves in the geographical areas they served. Encouraged by the growing number of Trusts, the Society for the Promotion of Nature Reserves (SPNR) began in 1957 to discuss the possibility of forming a national federation of Naturalists' Trusts. Kent Naturalists Trust was established in 1958 with SPNR being active in encouraging its formation. In the following year the SPNR established the County Naturalists' Committee which organised the first national conference for Naturalists' Trusts at Skegness in 1960. By 1964, the number of Trusts had jumped to 36 and the Society for the Promotion of Nature Reserves had changed its name to the Society for the Promotion of Nature Conservation. In recognition of the movement's growing importance, its name was changed to The Royal Society for Nature Conservation in 1981. The organisation is now known as the Royal Society of Wildlife Trusts. The movement continued to develop throughout the nineteen seventies and by the early nineteen eighties most of today's Trusts had been established. In 1980 the first urban Wildlife Trust (now the The Wildlife Trust for Birmingham and the Black Country) was established in the West Midlands, rapidly followed by others in London and Bristol. This was a watershed for the movement which strengthened its focus on 'wildlife and people'. It was during this period that some Trusts changed their name from Naturalist Societies to Trusts for Nature Conservation and then to Wildlife Trusts. The badger logo was adopted by the movement to establish its common identity. As the number of Trusts grew, so did their combined membership, from 3,000 in 1960 to 21,000 in 1965. Membership topped 100,000 in 1975, and in that year Wildlife Watch was launched as a children's naturalist club. By the late 1980s membership lay at 200,000, reaching 260,000 in 1995 and a 2004 figure of over 500,000.

Geographical location of Wildlife Trusts

- Scotland has one Trust.
- Wales has six Trusts.
- Northern Ireland has one Trust.
- England has 36 Trusts, which are largely based on the old county boundaries or small groupings of such counties. There is a small number of specialist Urban Wildlife Trusts that operate in towns and cities.
- There are also single trusts covering the Isle of Man, Isles of Scilly, and Alderney in the Channel Islands.

Full list of trusts

External links

- [http://www.rswt.org/ Royal Society of Wildlife Trusts]
- [http://www.wildlifetrusts.org/ The Wildlife Trusts]

webmaster oszust Pozycjonowanie sem online spielautomaten

:: RELATED NEWS ::

Yukon general election, 2000

Results by party

Yukon Votes 2000

|- |bgcolor=whitesmoke|Faro | | | |James R McLachlan
53 || |Trevor Harding
177 | | || |Trevor Harding |- |bgcolor=whitesmoke|Klondike || |Peter Jenkins
424 | |Stuart Schmidt
397 | |Aedes Scheer
249 | | || |Peter Jenkins |- |bgcolor=whitesmoke|

Wikipedia:Articles for deletion/Jesse ball

This page is an archive of the discussion about the proposed deletion of the article below. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record.
The result of the debate was keep. —Korath (Dassault Aviation as a twin engine version of their Mirage 2000. Both planes have a lot in common, including their engines (SNECMA M53-2), their Delta shape wings and their semi-circular air intake. The plane first flew in 1979. The plane was financed as a private venture by Dassault, possibly with Saudi Arabian m

Great Mall
The Great Mall of the Bay Area (often just called Great Mall) is a large shopping mall in Milpitas, California owned by Mills Corporation. Formerly a Ford automobile assembly plant that was founded in the 1950s, it closed down a few decades later becau

Tallinna Autobussikoondis
Tallinna Autobussikoondis (Tallinn Bus Company in English, abbreviated as TAK) is the largest bus operator in Tallinn, Estonia. TAK was founded in 1945 as a state-owned company, under which status it operated until 1993, when it was reorganised as a public limited company owned by the City of Tallinn. Currently, the c

Dee Dee Warwick
Dee Dee Warwick is an African-American soul singer, the sister of Dionne Warwick. She is best known for her hits during the 1960s, including the #13 R&B hit "I'm Gonna Make You Love Me", co-written by Kenneth Gamble and Leon Huff and later covered by direct marketing where a salesperson uses the telephone to solicit prospective customers to sell products or services. The term i

Tallinn Bus Company
Tallinna Autobussikoondis (Tallinn Bus Company in English, abbreviated as TAK) is the largest bus operator in Tallinn, Estonia. TAK was founded in 1945 as a state-owned company, under which status it operated until 1993, when it was reorganised as a public limited company owned by the City of Tallinn. Currently, the c

Väinö Voionmaa

Tausta

Tieteellinen toiminta

Kansanedustaja

Senaattori/ministeri

Rauhanneuvottelija

Suomalaisuusmies

Lähteet:

12. helmikuuta

Nimipäivät

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

1869

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

24. toukokuuta

Nimipäivät

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Professori

Professorin arvonimi

Katso myös

Senaattori

Katso myös

Yhteiskunnallinen korkeakoulu

Historiaa

Yliopiston tiedekunnat

Linkkejä

Valtakunnanoikeus

Valtakunnanoikeuden kokoonpano

Ulkoasiainministeriö

Kansainliitto

Kansainliiton pääsihteerit

Kansainliitto ja Suomi

Katso myös

Tarton rauha

Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä

Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä

Katso myös

Suomen valtuuskunta

Yhdistys

Linkkejä

Moskovan rauha

Rauhanehdot

Suur-suomi

Historia

Suomen "luonnolliset rajat" ja kielentutkimus

Karelianismi

Suur-Suomen idea muissa Pohjoismaissa

Heimosodat

Punainen 1920-30 luvun Karjalan ASNT

Stalinin vainot

Jatkosota

Aatteen sammuminen

Aatteen motiivi

Aate nykyisin

Vastaavanlaisia aatteita

Katso myös

Lähteitä

Aiheesta muualla

The Wildlife Trusts

Activities of the Wildlife Trusts

History of the Wildlife Trusts

Geographical location of Wildlife Trusts

Full list of trusts

See also

External links

Results by party

Yukon Votes 2000