Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Välimeri

Välimeri

Välimeri on Atlantista Euroopan ja Afrikan väliin pistävä meri, jonka pinta-ala on noin 2,5 miljoonaa km2. Saaret ja niemet jakavat Välimeren useisiin altaisiin, joita ovat Tyrrhenan-, Ligurian-, Egean-, Joonian- ja Adrianmeri. Välimeren syvin kohta on 5 120 m ja se sijaitsee Joonianmeressä. Atlantista Välimeren erottaa Gibraltarin salmi, idässä taas Mustastamerestä Dardanellit ja Bosporin salmi, joiden väliin jää osaksi Välimerta luettava Marmaranmeri. Välimeren merkitys koko länsimaiselle sivistykselle on ollut merkittävä sillä antiikin aikoina sen kautta levisivät kauppatavaroiden lisäksi myös ihmiset ja kulttuurivaikutteet. Välimeren rannikkovaltiot ovat myötäpäivään tarkasteltuna Espanja, Ranska, Monaco, Italia, Malta, Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia ja Montenegro, Albania, Kreikka, Turkki, Syyria, Kypros, Libanon, Israel, Egypti, Libya, Tunisia, Algeria ja Marokko. Luokka:Meret zh-min-nan:Tē-tiong-hái ko:지중해 ja:地中海 th:ทะเลเมดิเตอร์เรเนียน

Atlantin valtameri

Atlantin valtameri on maapallon toiseksi suurin valtameri Tyynen valtameren jälkeen. Se kattaa noin viidesosan Maan pinta-alasta. Valtameren nimi tulee Kreikan mytologian Atlas-jättiläisestä ja tarkoittaa "Atlaksen merta". Atlantin valtameri ulottuu lännessä Amerikan mantereeseen ja idässä Eurooppaan ja Afrikkaan. Sen yhdistää Tyyneen valtamereen Jäämeri pohjoisessa ja Draken salmi etelässä. Panaman kanava muodostaa keinotekoisen väylän Atlantin ja Tyynen valtameren välille. Raja idässä Intian valtamerta vastaan on 20. itäinen pituuspiiri. Raja Jäämerta vastaan kulkee Grönlannista Islannin luoteiskulmaan ja Islannin koilliskulmasta Huippuvuorten eteläkärkeen ja sieltä Nordkappiin Norjassa.

Mitat


- Meren syvin kohta: Puerto Ricon hauta, 8 605 metriä
- Keskisyvyys: 3 332 metriä
  - ilman sivumeriä: 3 926 metriä
- Pinta-ala: 106 400 000 km²
  - ilman sivumeriä: 82 400 000 km²
- Tilavuus: 354 700 000 km³
  - ilman sivumeriä: 323 600 000 km³

Merenpohja

km³ Merenpohjan topografian tärkein piirre on Atlantin keskiselänne. Se muodostaa suuren merenalaisen vuorijonon, joka ulottuu pohjoisesta Islannista etelään noin 58:lle eteläiselle leveysasteelle. Vuorijonon suurin leveys on noin 1 600 km. Merensyvyys vuorijonon kohdalla on useimmiten vähemmän kuin 2 700 metriä ja useat vuorenhuiput nousevat pinnan yläpuolelle saariksi. Keskiselänne jakaa Atlantin kahteen suureen altaaseen joiden keskisyvyys on 3 700 - 5 500 metriä. Poikittaiset harjanteet mantereiden ja keskiselänteen välillä jakavat meren useisiin pienempiin altaisiin. Syvän meren pohja on melko tasainen vaikka sielläkin esiintyy lukuisia merenalaisia vuoria, syvänteitä ja hautavajoamia.

Merivirrat ja ilmasto

Coriolis-ilmiön vuoksi pääasiassa tuulten kuljettamat pintamerivirrat kiertävät Pohjois-Atlantilla myötäpäivään ja Etelä-Atlantilla vastapäivään. Pohjois-Atlantilla lämmin Golf-virta kulkee Pohjois-Amerikan itärannikolta koilliseen lämmittäen Luoteis-Eurooppaa. Pohjois-Atlantin sekoittumisvyöhykkeeltä kääntyy kylmä Kanarianvirta etelään Pohjois-Afrikan länsipuolelle. Pohjois-Atlantin päiväntasaajanvirta kulkee Afrikasta kohti länttä. Näiden merivirtojen väliin jää Sargassomeri. Jäämereltä etelään virtaavat kylmät Grönlannin- ja Labradorinvirrat, jotka voivat kuljettaa jäävuoria niinkin etelään kuin Bermudalle tai Madeiralle. Pohjois-Atlantin eteläosissa kehittyy hurrikaaneja yleensä heinäkuusta marraskuuhun, jotka kulkevat länteenpäin Karibianmerelle tai Pohjois-Amerikan itärannikolle. Pohjois-Atlantilla on usein myrskyjä talvisaikaan. Etelä-Atlantilla lämmin Brasilianvirta kulkee päiväntasaajalta etelään Etelä-Amerikan itäpuolella. Lähellä Etelämannerta kulkeva kylmä Länsituulten virta kääntyy pohjoiseen Etelä-Afrikan länsirannikolle. Valtamerien termohaliinikierrossa Golf-virran Pohjois-Atlantille kuljettama suolapitoinen vesi vajoaa alas syvänmeren vedeksi ja virtaa hitaasti etelään läpi Atlantin Intian valtamerelle ja Tyynimerelle.

Veden ominaispiirteitä

Avomeren pintaveden suolapitoisuus on 33 - 37 promillea, vaihdellen leveysasteen ja vuodenajan mukaan. Yleensä vesi on vähäsuolaisinta korkeilla leveysasteilla ja rannikoilla jokien lähettyvillä. Suolaisinta vesi on noin 25:llä pohjoisella leveysasteella. Pintavesien lämpötila vaihtelee alhaisimmillaan napa-alueitten −2 °C:sta korkeimmillaan +29 °C:een hieman päiväntasaajan pohjoispuolella. Suurin vuodenaikainen lämpötilanvaihtelu on keskileveysasteilla, jossa ero saattaa olla 7 - 8 °C.

Atlantin valtameren sivumeret ja osat


- Karibianmeri
- Välimeri
  - Egeanmeri
  - Tyrrhenanmeri
  - Adrianmeri
  - Joonianmeri
  - Ligurianmeri
- Meksikonlahti
- Scotianmeri
- Weddellinmeri
- Mustameri
  - Asovanmeri
- Norjanmeri
- Pohjanmeri
- Skagerrak
- Itämeri
  - Pohjanlahti
    - Selkämeri
    - Perämeri
  - Suomenlahti
  - Kattegat
  - Juutinrauma ja Beltit
  - Riianlahti
- Saint Lawrencen lahti
- Sargassomeri
- Biskajanlahti
- Irlanninmeri
- Englannin kanaali
- Marmaranmeri
- Guineanlahti
- Labradorinmeri

Atlantin valtameren altaat

Keskiselänteen itäpuolella:
- Länsi-Euroopan allas
- Iberian allas
- Kanarian allas
- Kap Verden allas
- Sierra Leonen allas
- Angolan allas
- Kapin allas Keskiselänteen länsipuolella:
- Labradorin allas
- Newfoundlandin allas
- Pohjois-Amerikan allas
- Guayanan allas
- Brasilian allas
- Argentiinan allas
- Länsi-Scotian allas

Triviaa


- Nopeimmin Atlantin poikki (Ambrose Light – Lizard Point) on purjehtinut Steve Fossett miehistöineen PlayStation-katamaraanilla - aika on 4 päivää 17h 28m 6s.[http://www.sailspeedrecords.com/ratified.html]

Aiheesta muualla


- [http://www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos/zh.html CIA – The World Factbook – Atlantic Ocean] Luokka:Meret als:Atlantik zh-min-nan:Tāi-se-iûⁿ ko:대서양 ja:大西洋 simple:Atlantic Ocean th:มหาสมุทรแอตแลนติก

Afrikka

Afrikka on maailman kolmanneksi suurin maanosa. Sen pinta-ala on 30 065 000 km² ja se peittää 20,3 % Maan pinta-alasta. Afrikan yli 800 miljoonaa asukasta muodostavat seitsemäsosan ihmiskunnasta. Afrikassa kulminoituvat monet maailman pahimmista ongelmista, veden puute yhtenä niistä. Talous ja yhteiskunta eivät vielä kehity toivotulla tavalla. Afrikassa on runsaasti raaka-aineita, mutta erittäin vähän jalostavaa teollisuutta.

Valtiot

Keskinen Afrikka


- Keski-Afrikan tasavalta
- Tšad
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Kongon tasavalta Kongon tasavalta Kongon tasavalta Kongon tasavalta

Itäinen Afrikka


- Burundi
- Djibouti
- Eritrea
- Etiopia
- Kenia
- Komorit
- Seychellit
- Ruanda
- Somalia
- Tansania
- Uganda

Pohjoinen Afrikka


- Algeria
- Egypti
- Libya
- Mauritania
- Marokko
- Sudan
- Tunisia
- Länsi-Sahara

Eteläinen Afrikka


- Angola
- Botswana
- Lesotho
- Madagaskar
- Malawi
- Mauritius
- Mosambik
- Namibia
- Réunion
- Swazimaa
- Etelä-Afrikka
- Sambia
- Zimbabwe

Läntinen Afrikka


- Benin
- Burkina Faso
- Gabon
- Gambia
- Ghana
- Guinea
- Guinea-Bissau
- Kamerun
- Kap Verde
- Liberia
- Mali
- Niger
- Nigeria
- Norsunluurannikko
- Päiväntasaajan Guinea
- São Tomé ja Príncipe
- Senegal
- Sierra Leone
- Togo Luokka:Mantereet Luokka:Afrikka ms:Afrika zh-min-nan:Hui-chiu ko:아프리카 ja:アフリカ simple:Africa th:ทวีปแอฟริกา

Neliökilometri

Neliökilometri (lyhenne km2) on pinta-alan yksikkö. Yksi neliökilometri on 1000 metriä × 1000 metriä eli 1 000 000 neliömetriä tai hehtaareina ilmaisten 100 hehtaaria. Luokka:Pinta-alayksiköt

Tyrrhenanmeri

Tyrrhenanmeri on Välimeren osa Italian länsipuolella eli Appenniinien niemimaan, Korsikan, Sardinian ja Sisilian ympäröimänä. Syvimmillään se on 3785 metriä syvä. Se sijaitsee Afrikan ja Euroopan mannerlaattojen rajalla, niinpä sen syvyyksissä on vuoristoja ja aktiivisia tulivuoria. Tyrrhenanmeri on haaste purjehtijalle, sillä monet paikallistuulet sotkevat sen tuulioloja:
- Mistral Rhonen laaksosta
- Sirocco ja ostro etelästä
- Libreccio lounaasta Niinpä muinaiset kreikkalaiset uskoivat että tuulten koti oli Tyrrhenanmeren luodoilla, Aeoluksen hoivissa. ja:ティレニア海

Egeanmeri

Aigeianmeri (Egeanmeri) (Αιγαίον Πέλαγος) on Balkanin niemimaan ja Vähän-Aasian välillä oleva saarekas Välimeren osa. Suurin syvyys kaakossa 2 250 m. Välimeren Luokka:Meret ko:에게 해 ja:エーゲ海

Joonianmeri

Joonianmeri on Välimeren osa Sisilian ja Italian eteläosan sekä Kreikan välissä. Joonianmeren rannikko on kesäisin suosittu turistikohde. Joonianmeri on tunnettu myös Kreikan rannikolla sijaitsevista saarista ja turistikohteista, kuten Korfu, Zakynthos, Kefallonia, Ithaki ja Lefkada.

Katso myös


- Adrianmeri
- Aigeianmeri
- Joonia
- Tyrrhenanmeri Luokka:Meret ko:이오니아 해 ja:イオニア海

Metri

Metri (tunnus m) on SI-järjestelmän mukainen pituuden yksikkö. Metri määritellään nykyään pituudeksi, jonka valo kulkee tyhjiössä 1/299 792 458 sekunnissa. Vanhan metrin määritelmän mukaan valon nopeus oli likimain 299 792 458 m/s, mutta metrin uudelleenmäärittelyn jälkeen on nopeus tarkalleen sen verran. sekunnissa Aluksi metrin pituuden määrittelemistä varten tehtiin platinan ja iridiumin seoksesta palkki, jossa olevien kahden viivan väli oli metri. Tätä metrin prototyyppiä säilytetään edelleen Pariisissa Mittojen ja painojen museossa. Metri määritettiin kymmenenesmiljoonasosaksi maapallon meridiaaniympyrän neljänneksestä, joka kulki päiväntasaajalta Pariisin läpi pohjoisnavalle. Ensimmäinen prototyyppi, joka perustui vuoden 1790 mittauksiin, poikkesi määritelmästä kuitenkin 0,013% jääden 2 mm liian lyhyeksi. Tämä johtui siitä, ettei maapallon litistymistä navoilta huomioitu laskelmissa. Nykyinen metri perustuu silti tähän prototyyppiin.

Etuliite-muodot ja johdannaisyksiköt

Muita vanhoja pituuden yksiköitä

Hyvin lyhyille mitoille on aikaisemmin käytetty mm. yksikköä ångström (1 Å = 10-10 m). Tuuma on vanha Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetty pituuden yksikkö (25,4 mm). Kun puhutaan kovin pitkistä matkoista, useimmiten luovutaan metrijärjestelmästä ja käytetään kullekin tieteenalalle ominaisia mittayksikköjä, kuten merimaili, kaapelinmitta, astronominen yksikkö, valovuosi ja parsek.

Katso myös


- Wikisource:Suomeen metrijärjestelmä Luokka:pituusyksiköt ms:Meter ko:미터 ja:メートル simple:Metre th:เมตร

Gibraltarin salmi

Gibraltarinsalmi (esp. Estrecho de Gibraltar, arab. جبل طارق, engl. Strait of Gibraltar) on Välimeren ja Atlantin erottava salmi. Salmen pohjoisrannalla ovat Espanja ja Gibraltar, etelärannalla Marokko ja Espanjalle kuuluva Ceutan kaupunki. Gibraltarinniemessä olevaa vuorta ja Marokon pohjoisrannikolla olevaa Jebel Musan vuorta kutsuttiin antiikin ajalla nimellä Herkuleen pylväät (lat. Fretum Herculeum). Ceutassa sijaitseva Monte Hachon vuori kuuluu joidenkin mielestä näihin pylväisiin. Gibraltarinsalmi on kapeimmillaan 14 km leveä. Salmen syvyys on noin 300 m. Salmessa on voimakkaita merivirtauksia. Jebel Musa Salmen sijainti on strategisesti tärkeä, koska meriliikenne Atlantilta Välimerelle ja takaisin kulkee salmen kautta. Toisessa maalmansodassa Britannia hallitsi salmea Gibraltarilla sijaitsevasta tukikohdastaan käsin ja pystyi tehokkaasti rajoittamaan saksalaisten sukellusveneiden kulkua Välimerelle ja sieltä takaisin. Yhdenkään Atlantilta Gibraltarin kautta Välimerelle päässeen saksalaisen sukellusveneen ei tiedetä päässeen takaisin Atlantille.

Linkkejä

[http://formontana.net/uboats.html U-boats, Density Currents and the Strait of Gibraltar] Luokka:Salmet ja:ジブラルタル海峡

Mustameri

Mustameri on meri Kaakkois-Euroopan ja Vähän-Aasian välissä. Sen rantavaltiot ovat Turkki, Bulgaria, Romania, Ukraina, Venäjä ja Georgia. Suurimmat siihen laskevat joet ovat Tonava, Dnepr ja Don. Pohjoisesta Mustaanmereen työntyy Ukrainaan kuuluva Krimin niemimaa, jonka itäpuolelle jää Asovanmeri-niminen Mustanmeren lahti. Bosporinsalmi yhdistää Mustanmeren Välimereen.
Välimereen Välimereen Luokka:Meret ko:흑해 ja:黒海 th:ทะเลดำ

Antiikki

Antiikki eli vanha aika on aikakausi erityisesti kreikkalaisessa ja roomalaisessa historiassa, n. 800 eaa - 500 jaa. Antiikin ajaksi kutsutaan muinaisen Kreikan ja Rooman suuruuden aikaa. Ajanjaksoa pidetään merkittävänä siitäkin syystä, että länsimainen sivistys ja yhteiskunta juontavat juurensa tuosta ajasta. Muun muassa monet keksinnöt, tavat, arvostukset ja tyylit ovat joko antiikin kreikkalaisten tai roomalaisten luomia tai heidän omaksumiaan. Antiikin aikaista on myös latinalaiset aakkoset - foinikialaisilta peräisin oleva kirjaimisto kehittyi kreikkalaisten ja roomalaisten muokkaamana täksi ns. latinalaiseksi kirjaimistoksi, joka on käytössä useimmissa länsimaissa, myös Suomessa. Klassisella tai klassillisella kulttuurilla tarkoitetaan mm. antiikin ajan kulttuuria.

Kreikkalainen antiikki

Antiikin Kreikkaa pidetään eurooppalaisen sivistyksen kehtona. Kreikkalainen kulttuuri perustui monilta osin aikaisempien korkeakulttuurien, esimerkiksi egyptiläisten ja foinikialaisten luomalle perinnölle.

Arkaainen aika

800 eaa - 480 jaa

Klassinen aika

480 eaa - 300 jaa

Hellenistinen aika

330 eaa - 27 jaa

Roomalainen antiikki

Rooman valtakunta alkoi laajentuessaan dominoida antiikin maailmaa. Sen kautta välittyi antiikin sivistys edelleen keskiajalle ja uudelle ajalle.

Myyttinen kuningasaika

753 eaa - 509 eaa

Tasavallan aika

509 eaa - 27 eaa

Keisariaika

27 eaa - 476 jaa

Myöhäisantiikki

Katso myös

Filosofia ja uskonto


- antiikin filosofia
- epikurolaisuus
- gnostilaisuus
- kreikkalainen uskonto
- kristillisyys
- kyynikot
- mysteerikultti
- peripateettisuus
- platonismi
- roomalainen uskonto
- skeptismi
- stoalaisuus
- uusplatonismi

Ihmiset


- Aiskhylos
- Arius
- Athanasios
- Ambrosius
- Aristoteles
- Arkhimedes
- Augustinus
- Cicero
- Demokritos
- Epikuros
- Euripides
- Filon
- Herakleitos
- Hesiodos
- Horatius
- Homeros
- Isokrates
- Jeesus Kristus
- Johannes Khrysostomos
- Josephus (Flavius Josefus)
- Julius Caesar
- Kroisos
- Lysippos
- Origenes
- Ovidius
- Paavali
- Parmenides
- Platon
- Plotinos
- Plutarkhos
- Ptolemaios
- Pythagoras
- Sapfo
- Sofokles
- Sokrates
- Suetonius
- Spartacus
- Tacitus
- Zenon

Kaupungit


- Aleksandria
- Antiokia
- Ateena
- Delfoi
- Edessa
- Efesos
- Herculaneum
- Karthago
- Korintti
- Miletos
- Pergamon
- Pompeji
- Rooma
- Sardes
- Sparta
- Theba (Egypti)
- Theba (Kreikka)
- Troija

Muuta


- kreikan kieli
- heksametri
- latina
- Maailman seitsemän ihmettä
- Rooman keisarit

Aiheesta muualla


- [http://www.tkukoulu.fi/antiikki/ Antiikin historiaa vanhojen opetuskuvataulujen kertomana] Luokka:Antiikki

Ranska

Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.

Historia

:Pääartikkeli: Ranskan historia Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi. Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji. Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715). 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus. Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.

Politiikka

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP). Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä

Maantiede

Ranskan presidenteistä Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).

Ranskan eurooppalaiset alueet

rekisterikilvissä

- Elsass (Alsace)
- Aquitaine
- Auvergne
- Basse-Normandie
- Bourgogne
- Bretagne
- Centre
- Champagne-Ardenne
- Korsika (erikoisasemassa)
- Franche-Comté
- Haute-Normandie
- Île-de-France
- Languedoc-Roussillon
- Limousin
- Lorraine
- Midi-Pyrénées
- Nord-Pas-de-Calais
- Pays de la Loire
- Picardie
- Poitou-Charentes
- Provence-Alpes-Cote d'Azur
- Rhône-Alpes

Ranskan merentakaiset osat

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
  - Guadeloupe
  - Martinique
  - Ranskan Guayana
  - Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
  - Mayotte
  - Saint-Pierre ja Miquelon
  - Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
  - Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
  - Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
  - Ranskan eteläiset alueet
  - Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
  - Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
  - Bassas da India
  - Europa
  - Juan de Nova
  - Gloriososaaret
  - Tromelin

Väestö

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.

Kulttuuri


- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- kemikaalit
- viini
Juhlapäivät
PvmSuomalainen nimiPaikallinen nimiHuomautuksia
1. tammikuutaUudenvuoden päiväJour de l'An 
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)PääsiäinenPâques
(ks. yllä, seuraava päivä)PääsiäismaanantaiLundi de Pâques
1. toukokuutaVappuFête du Travail 
8. toukokuuta - Victoire 1945Toisen maailmansodan loppu
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)Taivaaseenastumisen muistopäiväAscension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)helluntaiPentecôte
14. heinäkuutaRanskan kansallispäiväFête NationaleBastillen päivä
15. elokuuta - AssomptionNeitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuutaPyhäinpäiväToussaint 
11. marraskuuta - Commémoration de l’armistice de 1918Ensimmäisen maailmansodan loppu
25. joulukuutaJoulupäiväNoël 

Katso myös


- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö] Luokka:Ranska als:Frankreich ms:Perancis zh-min-nan:Hoat-kok ko:프랑스 ja:フランス simple:France th:ประเทศฝรั่งเศส fiu-vro:Prantsusmaa

Monaco

Monacon ruhtinaskunta on maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio heti Vatikaanin jälkeen. Pinta-ala on noin kaksi neliökilometriä, ja asukkaita on noin 30000. Ainoa rajanaapuri Ranska ympäröi maata pohjoisen, idän ja lännen puolelta.

Historia

Monacon nimi tulee kreikkalaiselta 500-luvulla eaa perustetulta Monoikoksen siirtokunnalta. Genovalaiset perustivat siirtokunnan uudelleen 1215. Genovalainen Grimaldin suku nousi valtaan 1297, kun François "Ilkiö" Grimaldi valloitti linnoituksen. Vuodet 1789–1814 Monaco oli vallankumouksen takia suoraan Ranskan hallinnossa täysin epäitsenäisenä. Wienin kongressi määräsi Monacon Sardinian kuningaskunnan protektoraatiksi 1815, jollaisena se oli vuoteen 1860. Monacon itsenäisyys palautettiin 1861 Ranskan kanssa tehdyllä sopimuksella. Monacon ruhtinas oli itsevaltias perustuslain säätämiseen vuonna 1911 asti. Heinäkuussa 1918 Versaillesin rauhan yhteydessä sovittiin Ranskan rajoitetusta suojelusta, ja että Monaco myötäilisi Ranskaa poliittisissa, sotilas- ja talousasioissa. Rainier III nousi valtaistuimelle 1949 isoisänsä Ludvig II:n kuoleman jälkeen. Vuoden 1962 uusi perustuslaki lakkautti kuolemantuomion, antoi naisille äänioikeuden ja perusti korkeimman oikeuden. Vuonna 1993 Monaco sai täysivaltaisen aseman YK:ssa. Vuoden 2002 sopimus selvensi Monacon asemaa siten, että jos ruhtinassuku sammuu, ruhtinaskunta jää autonomiseksi valtioksi, eikä sitä palauteta Ranskalle. Monacon puolustus jäi kuitenkin edelleen Ranskan harteille. Vuonna 2002 muutettu perustuslaki mahdollistaa naisen nousemisen ruhtinaaksi. Rainier III:n kuoltua 6. huhtikuuta 2005 hallitsijaksi nousi hänen poikansa Albert II.

Politiikka

Monaco on ollut perustuslaillinen monarkia vuodesta 1911, ruhtinaan ollessa valtion pää. Toimeenpanovaltaa hoitaa valtioministeri, joka on nelijäsenisen hallituskonsiljin puheenjohtaja. Valtioministeri on Ranskan kansalainen, jonka ruhtinas valitsee kolmivuotiselle kaudelle Ranskan valtion asettamamista ehdokkaista. Vuoden 1962 perustuslain mukaan ruhtinas jakaa vallan yksikamarisen kansallisneuvoston kanssa. Sen 18 jäsentä valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden kaudeksi. Paikallishallintoa hoitaa kunnanneuvosto, jossa on 15 vaaleilla valittua jäsentä pormestari puheenjohtajanaan.

Osat

Monaco on jaettu neljään osaan (quartiers): Monaco-Ville, vanha kaupunki Välimereen ulottuvalla kalliolla; La Condamine sataman alue; Monte Carlo, pääasiallinen asuinalue ja Casinon alue ja Fontvieille, uusi mereltä vallattu alue.

Maantiede

Monacon maantiede Monacon maantiede Monaco sijaitsee vuoristoisella Välimeren rantakaistaleella Ranskan Rivieralla tai Côte d'Azurilla. Osa pinta-alasta on täyttömaata.

Talous

Pääasiallinen tulonlähde on turismi, lisäksi maan vetovoima perustuu alhaiseen verotukseen, joka houkuttelee Monacoon rikkaita veropakolaisia. Monacoa pidetäänkin veroparatiisina ja mahdollisesti jopa rahanpesun keskuksena.

Väestöjakauma

Monaco on ruhtinaskunta, jonka virallinen kieli on ranska. Monacolaiset ovat vähemmistönä ja suurin osa (47 %) asukkaista on Ranskan kansalaisia. Monacolaisia ja italialaisia on molempia 17 % ja loput 21 % edustavat 125 eri kansallisuutta. Ranska on ainoa virallinen kieli, mutta englanti, italia ja paikallinen monacon murre (monegassi), joka on Genovan murteen jälkeläinen ovat yleisesti käytettyjä kieliä. Katolisuus on virallinen uskonto.

Kulttuuri

Monacon kulttuuri Monaco on tunnettu lähinnä formulakisoista ja kasinoista. Monacon oseanografinen museo on yksi maailman parhaista, samoin museon akvaario. Formula 1 -luokkaan kuuluva jokavuotinen Monacon GP on yksi autourheilun arvostetuimmista kilpailuista.

Merkittävimmät vientituotteet


- matkailu
- postimerkit

Aiheesta muualla


- [http://www.visitmonaco.com/ Monacon viralliset matkailusivut]
- [http://wikitravel.org/en/Monaco Monaco Wikitravelissa]
- [http://maps.google.com/maps?ll=43.741274,7.425642&spn=0.881037,2.026978&z=8&t=h&hl=en Monaco Google Mapsissa] Luokka:Monaco ms:Monaco zh-min-nan:Monaco ko:모나코 ja:モナコ simple:Monaco th:ประเทศโมนาโก

Malta

Malta on saarivaltio Välimeressä, noin 93 kilometriä etelään Sisiliasta. Se koostuu saarista, joista kolme on asuttuja: Malta, Gozo ja Comino. Pääkaupunki Valletta sijaitsee Maltan pääsaarella. Malta on pieni, tarkaan ottaen 316 neliökilometrin kokoinen, mutta hyvin tiheään asuttu valtio; asukkaita on lähes 400 000. Viralliset kielet ovat maltan kieli ja englanti. Myös italiaa ymmärretään yleisesti, koska Italian televisio näkyy saarelle hyvin. Malta on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. 2004

Historia

Malta on ollut asutettu noin vuodesta 5200 eaa. Foinikialaiset saapuivat saarille noin 1000 eaa ja antoivat pääsaarelle nimen Malat. Vuonna 736 eaa kreikkalaiset valloittivat Maltan. Noin 400 eaa saaret joutuivat Karthagon ja myöhemmin Rooman vallan alle. Arabit valtasivat Maltan 870 Bysantin valtakunnalta. Vuonna 1090 Sisilian Normannit valtasivat saaret, joiden jälkeen ne tulivat välivaiheiden kautta Espanjan Aragonian haltuun. Vuonna 1530 Espanja luovutti saaret Johanniittain ritarikunnalle, jonka Ottomaanit olivat karkoittaneet Rodokselta vuonna 1522. Napoleon valtasi saaret vuonna 1798 ja britit valtasivat ne 1800. Vuonna 1814 saarista tuli virallisesti osa Brittiläistä imperiumia. Malta itsenäistyi vuonna 1964 ja siitä tuli tasavalta vuonna 1974. Maltan maantiede

Politiikka

Malta on tasavalta, jonka presidentin valitsee 69-jäseninen yksikamarinen eduskunta. Presidentti puolestaan nimittää pääministerin. Pääpuolueet ovat kristillisdemokraatteja lähellä oleva Kansallispuolue (Nationalist party) sekä työväenpuolue (Labour party). Maltalla on myös Vihreä puolue, sekä useita pienpuolueita. Tällä hetkellä valta on kansallispuolueella. Katolisen kirkon mielipiteet vaikuttavat voimakkaasti päivänpolitiikkaan, mm. aborttikysymykseen.

Merkittävimmät luonnonvarat


- kalkkikivi
- suola

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- matkailu

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=35.889050,14.436035&spn=0.987962,2.026978&z=8&t=h&hl=en Malta Google Mapsissa] Luokka:Malta ms:Malta zh-min-nan:Malta ko:몰타 ja:マルタ simple:Malta fiu-vro:Malta

Slovenia

Slovenia sijaitsee Balkanin niemimaalla ja on pinta-alaltaan melko pieni valtio, noin 20 000 neliökilometriä. Asukkaita on lähes kaksi miljoonaa.

Historia

Slovenia oli osa Jugoslaviaa ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Jugoslavian nimi olikin aluksi (1918-1929) Serbian, Kroatian ja Slovenian kuningaskunta. Jugoslaviassa alkaneiden levottomuuksien aikana Slovenia julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 samanaikaisesti Kroatian kanssa. Varsinaista sotaa ei käyty; vain kymmenen päivän ajan käytiin taisteluita. Euroopan unioni tunnusti Slovenian tammikuussa 1992. Slovenia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Osat

Sloveniassa on kahdeksan aluetta ja 147 kuntaa (občine, yksikkö - občina), joista yhdellätoista on kaupungin asema. Alueet:
- Gorenjska
- Štajerska
- Prekmurje
- Koroška
- Notranjska
- Dolenjska
- Bela krajina
- Primorska

Maantiede

Slovenian osat Slovenia sijaitsee eteläisessä Euroopassa Italian, Kroatian, Itävallan ja Unkarin tiukassa puristuksessa. Maalla on myös jonkin verran rantaa Adrianmerellä. Slovenia on pääosin kukkulaista ja vuoristoista lauhkeaa ilmastoa. Pohjoisessa Alppien juurella vuoret kohoavat yli kahden ja puolen kilometrin korkeuteen. Rannikolla vallitsee subtrooppinen välimeren ilmasto. Korkein vuori on Triglav: 2864 m.

Väestöjakauma

Slovenian virallinen kieli on slovenia (puhujia 89%), jota kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla. Useimmat slovenialaiset osaavat myös jotain muuta kieltä kuten kroatiaa, serbiä, saksaa, englantia ja italiaa. 10% väestöstä on muita entisen Jugoslavian kansallisuuksia. Italialaisia ja unkarilaisia on pienet vähemmistöt (0,5%).

Merkittävimmät luonnonvarat


- ligniitti
- lyijy
- kivihiili
- sinkki
- elohopea
- hopea
- uraani

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- kemikaalit

Linkit


- [http://maps.google.com/maps?ll=46.149394,14.710693&spn=1.689672,4.053955&z=9&t=h&hl=en Slovenia Google Mapsissa]
- [http://www.freeworldmaps.net/europe/slovenia/map.html Slovenia Physical Map] als:Slowenien ms:Slovenia zh-min-nan:Slovenia ko:슬로베니아 ja:スロベニア th:ประเทศสโลวีเนีย fiu-vro:Sloveeniä

Kroatia

Kroatia (kroatiaksi Hrvatska) on valtio Euroopassa. Se on yksi entisen Jugoslavian tasavalloista, joka itsenäistyi vuonna 1991.

Historia

Kroaatit tunnustivat Unkarin kuninkaan hallitsijakseen vuonna 1102. Unkarin jouduttua osmaanien valloittamaksi ja Kroatian jäädessä rajaseuduksi, Kroatian parlamentti kutsui Habsburgien Ferdinand I:n Kroatian hallitsijaksi. 1700-luvulle mennessä suurin osa Kroatiasta oli vapautettu turkkilaisten vallasta, rannikkoalue Dalmatia oli Venetsian valloittama. Dalmatia liitettiin Itävalta-Unkariin vuoteen 1815 mennessä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kroatia liittyi Serbian, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan, josta tuli Jugoslavia 1929. Toisessa maailmansodassa Jugoslavia valloitettiin ja Kroatiasta tehtiin itsenäinen fasistien nukkevaltio. Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen häviöön, Jugoslavia koottiin uudelleen ja siitä tuli sosialistinen valtio Josip Broz Titon tiukan kontrollin alla. Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta 1991, mutta kesti neljä vuotta sisällissotaa lähinnä serbejä vastaan ennen sodan päättymistä 1995. Kroatia anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003 ja se hyväksyttiin hakijavaltioksi 2004. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja liittyminen EU:hun tapahtuu mahdollisesti 2007—2010.

Maantiede

Kroatian kartta Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia ja Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt rantaviiva jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen. Kroatian maasto on vaihtelevaa, sisältäen
- tasankoja, järviä ja aaltoilevia mäkiä pohjoisen ja koillisen manneralueilla
- tiheämetsäisiä vuoria
- kivisiä rantaviivoja Adrianmeren rannalla Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mannermainen ilmasto, rannikolla Välimeren ilmasto ja eteläkeskisellä alueella ylämaan ilmasto. Välimeren

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- kivihiili
- bauksiitti
- asfaltti
- suola

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- tekstiilit

Katso myös


- Dubrovnik
- Zagreb
- Kroatian sota
- Kroatian armeija
- Kroatian kieli
- Serbokroatia
- Kroaatit

Aiheesta muualla


- [http://www.hr/hrvatska/general.en.html Tietoa Kroatiasta] - englanniksi
- [http://www.croatia.hr/home/Default.aspx Kroatian turismi] - englanniksi
- [http://maps.google.com/maps?ll=44.832500,16.424561&spn=3.458812,8.107910&z=10&t=h&hl=en Kroatia Google Mapsissa] Luokka:Kroatia zh-min-nan:Hrvatska ko:크로아티아 ja:クロアチア th:ประเทศโครเอเชีย fiu-vro:Horvaatia

Bosnia ja Hertsegovina

Bosnia ja Hertsegovina (myös Bosnia-Hertsegovina, BiH) on valtio Balkanilla. Sen rajanaapureita ovat Kroatia ja Serbia ja Montenegro. Bosnia-Hertsegovina jakautuu kahteen osaan, Bosnian ja Hertsegovinan federaatioon ja Serbien tasavaltaan (Republika Srpska). Bosnia ja Hertsegovina ovat historiallis-maantieteellisiä käsitteitä, nykyisin niillä ei ole hallinnollista merkitystä.

Historia

Hertsegovina Slaavilaiset kansat asuttivat Bosnia-Hertsegovinan 600-luvulla ja 800-luvulla alueen hallinta jakautui Serbian ja Kroatian kuningaskuntien kesken. 1000-luvulla alue tuli Unkarin kuningaskunnan hallintaan ja itsenäistyi omaksi kuningaskunnakseen noin vuonna 1200. Bosnia säilyi itsenäisenä vuoteen 1463, jolloin se liitettiin Ottomaanien valtakuntaan. Ottomaanien valtakunnan aikana monet asukkaat kääntyivät islamin uskoon. 1800-luvun lopulla slaavilaiset nationalistiliikkeet alkoivat voimistua Bosnia-Hertsegovinassa ja 1875 maassa puhkesi kristittyjen talonpoikien kapina Turkin hallintoa vastaan. Serbian, Montenegron ja Venäjän tultua kapinallisten avuksi Turkki luovutti Berliinin sopimuksessa 1878 Bosnia-Hertsegovinan Itävalta-Unkarin hallintaan, vaikka muodollisesti alue säilyi osana Ottomaanien valtakuntaa. Vuonna 1908 Bosnia-Hertsegovina liittettiin osaksi Itävalta-Unkaria. Serbiopiskelija Gavrilo Principin murhattua arkkiherttua Frans Ferdinandin Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914 Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle ja Eurooppa ajautui ensimmäiseen maailmansotaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Bosnia-Hertsegovinasta tuli osa uutta Jugoslavian kuningaskuntaa. Kun Jugoslavia oli joutunut Saksan miehittämäksi vuonna 1941, Bosnia-Hertsegovina alistettiin kroaattinationalistiselle Ustasha-hallinnolle. Ustashan hallinto tappoi tuhansia serbejä, juutalaisia ja romaneja. Titon johtamat kommunistipartisaanit ja monarkistiset cetnikit taistelivat Ustashaa ja saksalaisia miehitysjoukkoja vastaan. Toisen maailmansodan jälkeen Bosnia-Hertsegovinasta tuli yksi sosialistisen Jugoslavian liittotasavallan kuudesta tasavallasta. Slovenian ja Kroatian erottua Jugoslaviasta 1991 myös Bosnia-Hertsegoviassa alkoivat kypsyä itsenäistymispyrkimykset. Samalla etnisten ryhmien väliset jännitteet kiristyivät. Parlamentin bosniakki- ja kroaattienemmistö julisti Bosnia-Hertsegovinan itsenäiseksi 5. huhtikuuta 1992, mutta serbit julistivat oman serbitasavaltansa perustetuksi 7. huhtikuuta ja maa oli nopeasti verisessä sisällissodassa. Sisällisodan sekavuutta ja verisyyttä lisäsi kroaattien ja bosniakkien kääntyminen toisiaan vastaan 1993. Kaikki kolme osapuolta syyllistyivät sotarikoksiin joista ehkä suurin oli serbiarmeijan toimeenpanema Srebrenican kaupungin n. 8000 miespuolisen asukkaan joukkomurha heinäkuussa 1995. Sota loppui viimein 21. marraskuuta 1995 allekirjoitettuun Daytonin rauhansopimukseen. Bosnian sodassa kuoli tai katosi yhteensä 278 000 ihmistä.

Talous

Bosnia-Hertsegovinan valuutta "konvertibilna marka" (vaihdettava markka) tuli käyttöön 1996 ja oli alkuun sidottu Saksan markkaan suhteessa 1:1. Euron käyttönoton jälkeen se on sidottu kiinteällä kurssilla euroon. Luokka:Bosnia ja Hertsegovina

Väestöjakauma

Lähinnä uskontosyistä väestö on tapana ryhmittää bosniakkeihin, serbeihin ja kroaatteihin. Kielellisesti tasavallan väestöä ei todellisuudessa voida jakaa näihin kolmeen pääryhmään, vaan kieli on käytännössä yhteinen serbokroaatti, jonka käyttäjien välillä on murretason eroja ja jotka erot voivat olla suuremmat kansanryhmän sisällä kuin välillä. Bosniakeiksi kutsutaan tasavallan niitä serbokroaatteja, jotka ovat muslimeja tai polveutuvat muslimeista. Serbeiksi on 1900-luvulla ryhdytty kutsumaan niitä bosnialaisia, jotka tunnustavat ortodoksista kristinuskoa–eikä heidän yhteisönsä ole ollut kovin valmis antamaan tästä poikkeusta. Kroaateiksi puolestaan on 1900-luvulla ryhdytty kutsumaan niitä jotka polveutuvat katolisista. Vuoden 1991 väestölaskennassa Bosnia-Hertsegovinan väestöstä 44% oli bosniakkeja, 31% serbejä, 17% kroaatteja ja 6% ilmoitti olevansa "jugoslaaveja". Vuonna 2000 esitetyn arvion mukaan väestöstä olisi 48% bosniakkeja, 37,1% serbejä, 14,3% kroaatteja ja 0,6% muita. (Nykyäänkin uskonnon suhteen bosniakit ovat pääosin muslimeita, kroaatit katolisia ja serbit ortodokseja.)

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- rauta
- bauksiitti
- mangaani
- kupari
- kromi
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- tekstiilit
- puutavara

Aiheesta muualla


- Kohtuullinen selostus yhteisestä kielestä, jonka joitakin käyttäjiä erinäisistä syistä kutsutaan bosniakeiksi, joitakin serbeiksi ja joitakin kroaateiksi, on olemassa englanniksi: [http://en.wikipedia.org/wiki/Differences_in_official_languages_in_Serbia%2C_Croatia_and_Bosnia]
- [http://maps.google.com/maps?ll=44.182204,17.797852&spn=3.498065,8.107910&z=10&t=h&hl=en Bosnia ja Hertsegovina Google Mapsissa] ms:Bosnia dan Herzegovina zh-min-nan:Bosna kap Hercegovina ko:보스니아 헤르체고비나 ja:ボスニア・ヘルツェゴビナ th:ประเทศบอสเนียและเฮอร์เซโกวีนา fiu-vro:Bosnia ja Hertsegoviina

Albania

Albanian tasavalta eli Albania (albaniaksi Shqiperia eli kotkien maa) on tasavaltainen valtio Balkanilla, Euroopassa. Sen rajanaapureita ovat Serbia ja Montenegro, Makedonia ja Kreikka. Lännessä Albania rajoittuu Välimereen. Albanian kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä albanialainen. Nimitys "albaani" viittaa kansallisuuteen.

Historia

Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia, joista nykyiset albanialaiset polveutuvat. Illyrialaiset alistuivat Rooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eli Bysantin vallan alla keskiajalle asti. 1300-luvun lopulla Ottomaanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan, mutta Albanian kansallissankari Skenderbeg yhdisti 1400-luvulla albanialaiset vastarintaan vuosiksi 1443—1478. Skenderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Ottomaanien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellen islaminuskon. 1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat nousta ja lopulta 1912 Ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä Albania itsenäistyi. Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi ja sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaan Italian suojeluun. 1928 konservatiivinen klaanipäällikkö ja pääministeri Zog I julistettiin maan kuninkaaksi. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin jatkoi kasvuaan. Huhtikuussa 1939 Mussolinin joukot miehittivät maan ja liittivät sen osaksi Italiaa. Toisen maailmansodan aikana kommunistiset ja nationalistiset sissit taistelivat Albaniassa italialaisia ja saksalaisia miehitysjoukkoja sekä toisiaan vastaan. Liittoutuneiden ja Titon Jugoslavian tuella kommunistit selviytyivät voittajiksi ja maa julistettiin kansantasavallaksi 1946. 40-luvun lopulla maan johtoon nousi Enver Hoxha, jonka johdolla maa haki tukea ensin Stalinin Neuvostoliitosta ja vuodesta 1962 alkaen Kiinasta. Lopulta 70-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle. Kiinasta Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeasti henkilökultti ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa kommunistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia. ja Kiinan Mao Zedongia. Vuonna 1967 Dürresissa käynnistetty liike matki monia Kiinan kulttuurivallankumouksen piirteitä. Punakaartilaisiksi puettuja koululaisia kehoitetiin vandalisoimaan kirkkoja ja moskeijoita. Valtio määräsi kaikki minareetit ja useat kirkot purettaviksi ja uskonnollisia kirjoja kulttiesineitä tuhottiin laajasti. Erityisesti vuosien 1967 ja 1976 uskonnonvastaisissa kampanjoissa hyökkäykset järjestäytynyttä uskontoa ja uskovaisia vastaan olivat brutaaliuudeltaan ja fanaattisuudessaan vertaansa vailla missään kommunistisessa valtiossa. Imaameja, pappeja ja munkkeja sekä nunnia teloitettiin ja vangittiin laajasti. Amnesty Internationalin uraauurtavan,vuonna 1984 julkaistun, raportin mukaan Albanian ihmisoikeustilanne oli Hoxhan aikana hyvin huono. Hallitus esti ihmisten ilmaisun-, uskonnon, liikkumisen- ja järjestäytymisvapauden, vaikka vuonna 1976 hyväksytty perustuslaki periaatteessa takasi nämä oikeudet. Vuonna 1981 Hoxha määräsi useita johtavassa asemassa olevia puoluevirkailijoita teloitettavaksi puhdistuksessa. Pääministeri Mehmet Shehun ilmoitettiin tehneen itsemurhan, mutta useiden todistajien mukaan Hoxha itse ampui Shehun puolueen politbyroon kokouksessa. Hoxhan kuoltua 1985 ja sosialismin murruttua Itä-Euroopassa, myös Albanian hallitus taipui monipuoluevaaleihin 1991. Entisten kommunistien muodostama Sosialistinen puolue voitti ensimmäiset vaalit, mutta yleislakon ja levottomuuksien jälkeen pidetyissä uusissa vaaleissa 1992 valtaan nousi opposition Demokraattinen puolue. Jopa satojentuhansien albanialaisten menetettyä rahansa valtavassa pyramidihuijauksessa kapinointi kaatoi Demokraattisen puolueen hallituksen 1997 ja nosti Sosialistipuolueen uudelleen valtaan.

Alueet

Albania jakautuu 36 alueeseen eli rretheen. Alueet ryhmitellään maankuntiin, joita on 12. Pääkaupungilla on erikoisasema.

Maantiede

Albanian maantiede Albanian maantiede

Väestö

Asukkaista 95 prosenttia on etnisesti albanialaisia ja kolme prosenttia kreikkalaisia. Noin seitsemänkymmentä prosenttia väestöstä on muslimeja, kaksikymmentä prosenttia ortodokseja ja kymmenen prosenttia katolisia. Luvut ovat arvioita, koska virallisia tilastoja ei ole. Kaikki kirkot ja moskeijat suljettiin vuonna 1967 ja uskonnonharjoittaminen kiellettiin aina vuoteen 1990 asti.

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- kromi

Merkittävimmät vientituotteet


- kromi
- öljy

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=41.112469,20.061035&spn=3.674981,8.107910&z=10&t=h&hl=en Albania Goole Mapsissa]
- [http://www.forumi.zeriyt.com/index.php Albanian Forum] Luokka:Albania fiu-vro:Albaania als:Albanien roa-rup:Albanii ms:Albania zh-min-nan:Shqipëria ko:알바니아 ja:アルバニア simple:Albania th:ประเทศแอลเบเนีย

Turkki

Turkki on tasavalta, johon kuuluu suurin osa Etu-Aasiasta, mutta valtiosta kolme prosenttia sijaitsee pienellä alueella Euroopassa. Turkin ytimen muodostaa Anatolian niemimaa. Turkin väkiluku on noin 69 miljoonaa ja pinta-ala 780 580 neliökilometriä. Sen naapurimaat ovat Bulgaria, Kreikka, Syyria, Irak, Iran, Armenia, Azerbaidžan ja Georgia. Nykyinen Turkki muodosti pitkään ydinosan historiallisesta osmanien valtakunnasta. Nykyisen tasavallan perusti Kemal Atatürk vuonna 1923.

Historia

Turkin historia ulottuu pitkälle. Nykyisen Turkin alueella on todisteita ihmisen läsnäolosta jo paleoliittiselta kaudelta (noin 500 000–12 000 eaa). Monet antiikin Kreikan tärkeimmistä kaupungeista sijaitsivat nykyisen Turkin alueella, mm. Efesos, Troija, Smyrna (nyk. Izmir) ja Byzantion (nyk. Istanbul). Kreikkalaisten ja roomalaisten jättämiä muistomerkkejä on runsaasti. Niitä ei ole vain museoissa, vaan suurelta osin ne ovat alkuperäisillä paikoillaan. Islam saavutti vankan aseman Anatoliassa jo vuonna 1071. Bysantin valtakunnan islamilaisena seuraajana pidetty osmanien valtakunta aloitti vuosisatoja kestäneen mahtikautensa 1453, kun Konstantinopoli kaatui pitkän piirityksen jälkeen ja siitä tehtiin osmanien pääkaupunki. Osmanien valtakunta lakkasi olemasta vasta ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Kemal Atatürk perusti nykyaikaisen Turkin tasavallan 1923, jolloin pääkaupunki siirrettiin Konstantinopolista (Istanbulista) Ankaraan.

Politiikka

NATO-maa

Turkki liittyi sotilasliitto NATOon jo vuonna 1952. Vuoden 1996 alusta tuli vapaakauppasopimus voimaan Turkin ja Euroopan unionin välillä. Geopoliittisesti Turkkiin tulee öljy- ja maakaasuputkia Azerbaidžanista Georgian kautta. Sekä Azerbaidžan että Georgia ovat Yhdysvalloille ja Natolle myönteisiä maita ulkopolitiikaltaan, kun taas niiden rajanaapuri Armenia tukeutuu Venäjään. Turkin valtion yhtenäisyyden ongelmana ovat itsenäisyyteen pyrkivät kurdit, mikä saa Yhdysvallat ja EU:n suhtautumaan maltillisesti kurdien itsenäisyyspyrkimyksiin.

Turkin EU-jäsenyysneuvottelut

Turkki on hyväksytty EU-jäsenehdokkaaksi Helsingin huippukokouksessa 1999, ja jäsenyysneuvottelut alkoivat 3. elokuuta 2005. EU:n puheenjohtajamaa Itävalta vastusti neuvottelujen aloittamista viimeiseen asti, mutta myöntyi kun samalla päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut myös Kroatian kanssa. Turkin jäsenyysneuvottelut tulevat kestämään pitkään, ja ennen niiden päättymistä Kyproksen tilanteeseen tulee löytyä ratkaisu. Suomen pääministeri Matti Vanhasen mukaan Turkin EU-jäsenyys olisi mahdollista vuonna 2015 ja Itävallan liittokansleri Wolfgang Schüsselin mukaan neuvottelut tulevat kestämään ainakin 20 vuotta, eikä lopputulos, jäsenyys, ole mitenkään itsestään selvä. Sen sijaan puhemies Paavo Lipposen mukaan Turkista tulee varmasti "jollakin aikavälillä" EU:n jäsen. Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja puolestaan verkkosivullaan arvioi ajaksi 15-20 vuotta.

Turkin jäsenyyden esteitä

Pohjois-Kyproksen turkkilainen vähemmistö Turkin EU-jäsenyyden tiellä on kuitenkin monia avoimia kysymyksiä: Kyproksen tilanne tullaan varmasti ottamaan esiin ainakin Kreikan ja Kyproksen tasavallan tahoilta. Periaatteessa Turkin pitäisi tunnustaa EU:n jäsenmaa Kypros rajoineen, jolloin Turkki joutuisi luopumaan tunnustamansa Pohjois-Kyproksella sijaitsevan Pohjois-Kyproksen turkkilaistasavallan tunnustamisesta ja tukemisesta, minkä vuoksi turkkilainen puoli ajautuisi ilman neuvotteluja Kyproksen kreikkalaisen enemmistön valtaan. Kyproksen turkkilaiset kannattivat kansanäänestyksessä Kyproksen liittovaltioksi muuttavaa Kofi Annanin suunnitelmaa, kun taas Kyproksen kreikkalaiset torjuivat suunnitelman, jolloin saaren kysymys jäi edelleen ratkaisematta. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja nettomaksujen ongelma Toinen Turkissa esitetty näkökulma on se, ettei EU kuitenkaan myöntäisi turkkilaisille työvoiman vapaaseen liikkumiseen kuuluvaa oikeutta EU:n sisämarkkinoilla, ja ettei Turkkia hyväksyttäisi Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP), koska Euroopan unionissa ei ole ratkaistu nettomaksuosuuksiin ja maataloustukeen liittyviä kysymyksiä. Turkkilaisista edelleen noin 30%:ia saa elantonsa maataloudesta, joten EU:n kaikkien rakennetukien tarve Turkkia varten olisi huomattavan suuri. Kurdit ja armenialaiset Turkki puoletaan käsittellee Kreikan osuutta terroristijärjestö PKKn tukemisessa. Kyproksen tasavallan tunnustamisen vaatiminen onkin ollut esillä mm. Ranskan taholta - tosin tähän vaikuttanee suuresti hallitsevan UMP-puolueen sisäinen valtataistelu, sillä molemmat pääehdokkaat de Villepin ja Sarkozy yrittävät Turkki-kortilla vahvistaa asemiaan tulevassa presidentinvaalikampanjassaan. Saksassa kristillisdemokraattien (CDU/CSU) kansleriehdokas Angela Merkel epäonnistui vaalikampanjansa viime metreillä todennäköisesti juuri siitä syystä, että hän luotti liikaa Turkin EU-jäsenyyttä vastustavien tukeen vaaleissa. Turkkilaisista noin 1/5 osa on kurdeja, joiden oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin on parannettu ihimsoikeuskysymyksenä osanan Turkin EU-jäsenyysneuvotteluja. Turkissa on myös armenialaisia, jotka vaalivat edelleen vuoden 1916 armenialaisten kansanmurhan muistoa eivätkä suhtaudu Turkkiin valtiona tai turkkilaiseen enemmistöön myönteisesti. Armenia hakee tukensa Venäjältä vastustaakseen turkinsukuisten azereiden Azerbaidžania. Azerbaidžan puolestaan on NATO-myönteinen ja transatlanttinen Georgian kanssa. Pohjois-Georgiassa olevat kapinalliset ovat puolestaan olleet Venäjän tukemia. Mustafa Kemalin perinteen kieltäminen nationalismina Euroopan parlamentin taholta on esitetty viime aikoina vaatimuksia "kemalistisen, nationalistisen" politiikan hylkäämisestä, autonomian myöntämisestä Koillis-Turkin kurdiväestölle sekä neuvotteluiden aloittamisesta terroristijärjestö PKK:n kanssa. Näihin vaatimuksiin on suhtauduttu tyrmistyen jopa erittäin EU-myönteisissäkin piireissä. Varsinkin vaatimusta luopua Atatürkin perinnöstä valtion ideologisena pohjana on pidetty erityisen loukkaavana. Myöhemmin europarlamentin edustaja Andrew Duff joutui pyytämään kommenttejaan anteeksi. Turkin media toi esille erityisesti Duff´in nimityksen "Officer of the British Empire" -tittelillä. Useat poliittiset tahot ovatkin nimittäneet kommentteja imperialistisen ajan jälkikaiuiksi. Turkin valtioidea on maallinen ja nykyaikaistuva valtio, minkä armeija veto-oikeudella takaa siinä tapauksessa, että demokraattinen kehitys johtaisi islamismiin. Tässä mielessä malli muistuttaa latinalaisten sotilasdiktatuurien mallia, missä demokratialla on armeijan asettamat reunaehdot.

EU-maiden linjauksia

EU - avoin länsimainen organisaatio kaikille Euroopan unioni yritetään pitää periaatteessa kaikille halukkaille vapaana järjestönä, kunhan jäseniksi haluavat maat täyttävät sen ehdot. Käytännössä itälaajenemisen ongelmaksi muodostuu uusien väkirikkaiden, köyhien tai maatalousvalaisten maiden liittyminen Euroopan unioniin, koska ne tarvitsisivat vastineeksi EU:n sisämarkkinaan liittymiselle mittavaa rakennetukea Euroopan unionin rakennerahastoista, mikä aiheuttaisi Euroopan unionin jäsenmaksujen suurenemista. Tämä vaikuttaisi erityisesti EU:n nettomaksajamaihin. Saksan kristillis- ja sosialidemokraatit Saksassa, mikä on merkittävä EU:n nettomaksaja on kahdenlaisia mielipiteitä. Sosialidemokraatit näkevät EU:n laajenemisen periaatteessa suurena hankkeena, minkä kustannukset pystytään kantamaan. Toisaalta kristillisdemokraateissa on niitä, jotka laskevat itälaajenemisen ja myös sitä kautta nettomaksujen lisääntymisen sekä näkevät, ettei Turkin pitäisi ainakaan pikaisesti liittyä Euroopan unioniin, mutta sille voitaisiin myöntää kauppapoliittinen erityisasema. Tätä näkemystä on kannattanut mm. Saksan liittotasavallan tuleva kristillisdemokraattinen liittokansleri Angela Merkel. Turkki oli Saksan ja Itävalta-Unkarin liittolainen ensimmäisessä maailmansodassa ja Saksassa on 1960- ja 1970-luvuilta peräisin oleva merkittävä turkkilaisvähemmistö, joten Turkin integroiminen on toisaalta myös Saksan intresseissä. Ranskan kanta Ranskan kannalta Turkin EU-jäsenyys ei ole tärkeä, mutta Ranska tukee Romaniaa ja sitä kautta myös Romanialle aikaisemmin kuuluneen Bessarabian, entisen Moldovian neuvostotasavallan, nykyisen Moldovan mahdollista EU-jäsenyyttä, mikä auttaisi ratkaisemaan Transdnestrian kriisiä. Puola puolestaan pitää Ukrainan EU-jäsenyyttä tärkeänä. Lech Walesan 2004 kiteyttämänä:"Puola ei voi olla vapaa, ellei Ukraina ole itsenäinen" (Venäjän vaikutuksesta). Ukrainan ja Turkin EU-jäsenyydet kilpailisivat keskenään nettomaksuista EU:n budjetissa, joten itälaajenemisen sisällöistä on eriäviä mielipiteitä. Suomalaisia mielipiteitä Suomessa on-line gallupeissa noin 70%:ia vastaajista ei ole kannattanut Turkin EU-jäsenyyttä, kun taas Taloustutkimuksen gallupin mukaan 3/4 suhtautuu asiaan myönteisesti. Turkin EU-jäsenyyttä edistää EU:n komissiossa laajentumiskomissaari Olli Rehn. Matti Vanhasen hallituksen virallinen kanta neuvotteluihin Turkin EU-jäsenyydestä on myönteinen.

Maakunnat

Turkin maakunnat Turkin maakunnat Turkin pääkaupunki on Ankara. Suurin kaupunki on Istanbul. Turkki jaetaan 81:n maakuntaan (il, monikossa iller).

- Adana
- Adıyaman
- Afyonkarahisar
- Ağrı
- Aksaray
- Amasya
- Ankara
- Antalya
- Ardahan
- Artvin
- Aydın
- Balıkesir
- Bartin
- Batman
- Bayburt
- Bilecik
- Bingöl
- Bitlis
- Bolu
- Burdur Province
- Bursa
- Çanakkale
- Çankırı
- Çorum
- Denizli
- Diyarbakır
- Düzce
- Edirne
- Elazığ
- Erzincan
- Erzurum
- Eskişehir
- Gaziantep
- Giresun
- Gümüshane
- Hakkari
- Hatay
- Iğdır
- Isparta
- İstanbul
- İzmir
- Kahramanmaraş
- Karabük
- Karaman
- Kars
- Kastamonu
- Kayseri
- Kilis
- Kırıkkale
- Kırklareli
- Kırşehir
- Kocaeli
- Konya
- Kütahya
- Malatya
- Manisa
- Mardin
- Mersin
- Muğla
- Muş
- Nevşehir
- Niğde
- Ordu
- Osmaniye
- Rize
- Sakarya
- Samsun
- Şanlıurfa
- Siirt
- Sinop
- Şırnak
- Sivas
- Tekirdağ
- Tokat
- Trabzon
- Tunceli
- Uşak
- Van
- Yalova
- Yozgat
- Zonguldak

Maantiede

Turkin maantiede Turkin maantiede Kansainväliseltä avaruusasemalta kuvattuna]] Vuoret hallitsevat Turkin maisemia. Ne ovat osa suurta vuoristosysteemiä, joka kulkee kohti länttä Iranista aina Keski-Eurooppaan asti. Alue on maanjäristysvyöhykettä. Turkin eurooppalaiselle osalle ovat ominaisia hedelmälliset, kumpuilevat tasangot, joita ympäröivät matalat vuoret. Aasian puolella Anatolian läntistä osaa hallitsevat useat pitkät vuoristoharjanteet, joiden välissä on syviä laaksoja. Tämä laaja keskusylänkö jakautuu useammaksi altaaksi, joista suurin on täynnä suolajärviä ja sammuneita tulivuoria. Anatolian pohjoispuolella Pontiset vuoret kohoavat Taurusvuoriston kolmena suurena haarana kulkien Välimeren rannikon suuntaisina. Tämän vuoristomaan länsi- ja itäpuolella on alankoja. Idempänä kohoaa vieläkin korkeampi vuoristo, jonka korkein kohta on Ararat. Sen massiivinen keila kohoaa 5 165 metrin korkeuteen Armenian raja-alueella. Sieltä lounaaseen on suuri Van -järvi. Järveä ympäröivät sammuneet tulivuoret, joista muutamissa on kraatterijärviä. Maisema viettää jyrkästi kohti Syyrian rajaa etelässä ja vaihtuu tasangoiksi, joita Tigris- ja Eufrat-joet ovat muodostaneet yläjuoksuilleen. Välimeren, Egeanmeren ja Marmaranmeren rannikoilla kesät ovat kuumia ja kuivia ja talvet leutoja ja sateisia. Suurin osa sateista tulee marras-helmikuussa. Keskikesällä lämpötilat nousevat yli 30 celsiusasteeseen, mutta merituulet vilvoittavat. Suurin osa maan hedelmistä, vihanneksista, puuvillasta, viljasta ja tupakasta kasvatetaan rannikkovyöhykkeellä. Banaanit kasvavat ainoastaan Välimeren alueella. Mustanmeren rannikolla vallitsee viileämpi ja sateisempi meri-ilmasto. Asukkaat viljelevät muun muassa maissia, riisiä, ohraa, perunaa, sokerijuurikasta, sipuleita ja hamppua. Ympärivuotiset sateet ja leuto ilmasto mahdollistavat myös teen ja hasselpähkinöiden viljelyn, erityisesti alueen itäosissa. Maan sisäosien ylängöillä on mannerilmasto: kesät ovat kuumia ja vähäsateisia ja talvet kylmiä ja lumisia. Ylänkö on suhteellisen tasaista, mutta siellä täällä horisontissa häämöttää vuorenhuippuja, joilla saattaa olla kesälläkin lunta. Maanviljelys ja karjanhoito ovat tärkeitä tulonlähteitä. Alueella kasvatetaan vehnää, papuja, perunoita, sokerijuurikasta ja paikoitellen viinirypäleitä.

Väestöjakauma

Suurin osa Turkin väestöstä puhuu äidinkielenään turkkilaiskielten ryhmään kuuluvaa turkin kieltä. Maan kaakkoisosissa on paljon kurdeja. Muita suuria vähemmistöryhmiä ovat mm. tsherkessit, arabit, lazit, assyrialaiset ja romanit. Valtauskonto on islam: 99,8 prosenttia on muslimeja. Maltillisen, sunnilaisen islamin ohella maassa on yli kymmenen miljoonaa alevi-muslimia. Sunnilaisen islamin lisäksi myös juutalaisuudella sekä ortodoksisella ja Armenian gregoriaanisella kirkolla on tunnustettu asema eli näihin uskontokuntiin kuuluvilla on muun muassa oikeus uskonnonopetukseen kouluissa.

Kulttuuri

Turkki oli kolmas jalkapallon MM-kisoissa 2002. Turkkilainen