:: wikimiki.org ::
| Vaalitapa |
VaalitapaVaalitapa on ryhmäpäätöksenteossa käytettävä algoritmi, joka yhtenäistää ryhmään kuuluvien yksilöiden erilliset valinnat koko ryhmän vastaavaksi. Erilaisia vaalitapoja käytetään tavallisimmin äänestysten toteuttamiseen demokratiassa, mutta niillä on myös teknisiä sovelluksia esimerkiksi tekoälytutkimuksessa.
Suomessa käytetään kierrosvaaleja (runoff voting) presidentinvaaleissa ja d'Hondtin menetelmää eduskuntavaaleissa, eu-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa.
Vaalitavan määritelmä
Formaalisti vaalitapa on funktio yksilöille esitettyjen valintojen tulojoukon osajoukolta koko ryhmän päätösvaihtoehtojen joukkoon. Yleensä valintajoukot ovat jollakin tavalla järjestettyjä, ja vaalitavalta vaaditaan erilaisia lisäominaisuuksia kuten Pareto-tehokkuutta. Vaalitapojen tutkimusta kutsutaan sosiaalisen valinnan teoriaksi, ja se perustuu vaalitapojen luokitteluun tällaisista toivottaviksi katsotuista ominaisuuksista lähtien. Vaalitapoja tutkitaan myös olettamalla, että äänestäjät toimivat strategisesti. Tällöin äänestyksiä päädytään analysoimaan peleinä tai taloudellisena toimintana.
Perusmuodossaan vaalitavan määritelmä on erittäin yleinen. Se ei esimerkiksi edellytä, että vaalitapa tuottaisi aina tuloksen (ts. olisi määritelty koko tulojoukossa) tai että se olisi universaali (ts. kaikki mahdolliset ryhmäpäätökset seuraisivat joistakin valinnoista), vaikka näin usein vaaditaankin. Esimerkiksi konsensus on teknisesti vaalitapa, jossa kaikki valintajoukot ovat samanlaisia, ryhmän päätös on kaikkien yhtenevä päätös, eikä ryhmäpäätöstä ole määritelty jos joku on eri mieltä. (Toisaalta katso konsensus-päätöksenteko.)
Kun vaalitavat määritellään tällä tavalla yleisesti, niistä seuraa monia yllättäviä matemaattisia tuloksia, kuten Gibbard-Satterthwaite-teoreema, Arrow'n paradoksi ja paretolaisen liberaalin paradoksi. Pohjimmiltaan ne kertovat, että monet toivottavat ominaisuudet joita vaalitavoilta voidaan vaatia ovat itse asiassa toisensa poissulkevia. Niinpä paras vaalitapa riippuu päätöksenteon luonteesta. Tällaisia ns. äänestysparadokseja voidaan myös käyttää perusteena ryhmäpäätöksentekoa vastaan.
Vaalitapauudistukset
Käytetty vaalitapa vaikuttaa voimakkaasti demokratian toimintaan. Duvergerin laki esimerkiksi kertoo, että pluraliteettivaali johtaa tavallisesti kaksipuoluejärjestelmään. Tällaisia ongelmia voidaan korjata siirtymällä parempaan vaalitapaan, mitä kutsutaan vaalitapauudistukseksi. Toisaalta vaalitapauudistukseen saatetaan pyrkiä myös poliittisista syistä–monissa maissa vaalitapa on tarkoituksellisesti valittu niin, että se tuottaa keinotekoisen äänikynnyksen ja estää näin pienpuolueita pääsemästä valtaan.
Äänivalta ry ajaa Suomessa vaalitapauudistusta, jonka seurauksena siirryttäisiin siirtoäänivaaliin. Myös yksinkertaisempaa, mutta silti usein teknisesti nykyistä d'Hondtin menetelmää parempana pidettyä hyväksymisvaalitapaa on ehdotettu.
Lista vaalitavoista
Yhden voittajan vaalitavat
Vaalitavat, jotka valitsevat vain yhden voittajan luokitellaan useimmiten äänestyslipun tyypin mukaan:
- Kyllä/ei-äänestys: Ehdokkaille voi antaa vain kyllä- tai ei-äänen
- Lajiteltu äänestys: Ehdokkaita voi lajitella numerojärjestykseen (1. Möttönen, 2. Virtanen, 3. Heikkinen..)
- Painotettu äänestys: jokaiselle ehdokkaalle voi antaa tietyn numeron (mahdolliset numerot on määritelty ennalta)
Kyllä/ei-vaalitavat
- Pluraliteettivaalitapa: äänestä korkeintaan yhtä ehdokasta. Suurimman äänimäärän saanut voittaa, vaikkei äänimäärä olisikaan yli 50%.
- Kierrosvaalit
- Kierrosvaalitapa, kaksikierroksinen järjestelmä: jos ensimmäisellä kerralla yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, otetaan toinen kierros kahdella eniten ääniä saaneella ehdokkaalla.
- Eliminoiva kierrosvaalitapa: jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, tiputetaan heikoin ehdokas ja jatketaan seuraavalle kierrokselle. Jatketaan, kunne saadaan enemmistö äänistä jollekin ehdokkaalle.
- Eliminoimaton kierrosvaalitapa: äänestetään, kunnes tulee enemmistöpäätös jollekin ehdokkaalle. Käytetään paavin valitsemiseen.
- Hyväksymisvaalitapa: ehdokkaat voivat äänestää kyllä tai ei jokaiselle ehdokkaalle (ehdokkaat voivat hyväksyä tai hylätä jokaisen ehdokkaan). Kandidaatti, jolla on eniten kyllä-ääniä voittaa.
- Satunnaisvaalitapa: vedetään hatusta yksi ääni, joka ratkaisee tuloksen. Usein käytetään satunnaisten kierrosten jälkeen.
Lajitellut vaalitavat
- Siirtoäänivaali: vähiten ensimmäiseksi äänestetty ehdokas pudotetaan. Sitä äänestäneiden lipuissa toinen ääni siirretään ensimmäiseksi.
- Borda-laskenta: Ensimmäinen äänestetty saa lipusta yhtä monta pistettä kuin on ehdokkaita, toinen yhden vähemmän ja niin edespäin aina viimeiseen, joka saa vain yhden pisteen.
- Condorcet-vaalitavat: valitsevat aina sen ehdokkaan, jota kaikki pitävät muita parempana.
- Kloonivapaa Schwartzin lajiteltu pudotus eli "Schulzen vaalitapa" tai "Beatpath"
- Lajitellut parit
Painotetut vaalitavat
- Kardinaalinen lajittelu: äänestäjät antavat numeron esim. asteikolla 1-10 jokaiselle ehdokkaalle.
Monen voittajan järjestelmät
- Usean voittajan listattomat järjestelmät
- Pluraliteetti/majoriteetti
- Lohkovaalitapa
- Puolisuhteellinen
- Suhteellinen hyväksymisvaalitapa
- Kumulatiivinen äänestys
- Siirtämätön yhden äänen vaalitapa
- Siirrettävä yhden äänen vaalitapa eli siirtoäänivaalitapa
- Listapohjainen suhteellinen vaalitapa
- Korkeimpien keskiarvojen menetelmät
- d'Hondtin menetelmä
- Sainte-Laguën menetelmä
- Korkeimpien jäämien vaalitapa
- Sekajärjestelmät
- Rinnakkaisäänestys
Luokka:Vaalitavat
ja:選挙方法
AlgoritmiAlgoritmi on tarkasti määritelty vaihesarja, jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma.
J. G. Brookshear: "Tarkasti ottaen algoritmi on äärellinen joukko täsmällisiä, suoritettavissa olevia ohjeita, jotka ohjaavat päättyvää tehtävän suoritusta."
Koska algoritmin käsite on laaja, algoritmit eivät liity pelkästään tietokoneisiin tai tietojenkäsittelytieteeseen, jossa niiden merkitys on erityisen suuri tietorakenteiden yhteydessä.
Esimerkiksi keittokirja on oikeastaan kokoelma algoritmeja, joita seuraamalla ruoanlaiton pitäisi onnistua. Vastaavasti koottavan kirjahyllyn mukana pitäisi tulla algoritmi, jonka avulla palasista saa rakennettua toimivan kirjahyllyn. Todellisuudessa algoritmit ovat kuitenkin usein monimutkaisempia ja sisältävät esimerkiksi toistoja ja haarautumia loogisen päättelyn perusteella. Tietokoneohjelmien toiminta perustuu kehittyneisiin ohjelmointikielillä ilmaistuihin algoritmeihin.
Sana algoritmi tulee arabialaisen matemaatikon ja tähtitieteilijän Muhammed ibn-Musa al-Khwarizmin nimestä.
Muutamia algoritmeja
- Hakualgoritmit
- Lajittelualgoritmit
- Tiivistealgoritmit (engl. message-digest)
- Pakkausalgoritmit
- Merkkijonohakualgoritmit
- A
- -algoritmi
Myös äänen- ja kuvanpakkaukseen liittyvät koodekit käyttävät erilaisia algoritmeja.
Matemaattisia algoritmeja:
- Eukleideen algoritmi
- Neliöjuurialgoritmit
Katso myös
- Asymptoottinen suoritusaika
- Tiedonpakkaus
- Videonpakkaus
- Äänenpakkaus
- Puheen pakkaaminen
luokka:tietotekniikka
luokka:algoritmit
luokka:ohjelmistotiede
ko:알고리즘
ja:アルゴリズム
th:อัลกอริทึม
DemokratiaDemokratia (kr. δημοκρατία) on hallitusmuoto, jossa politiikasta päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekoprosessissa, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille. Nykydemokratiaan kuuluvat vapaat monipuoluevaalit ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Demokratiaksi kutsutaan myös yhdistysdemokratiaa ja yritysdemokratiaa, jossa kyseisen yhteisön enemmistö päättää yhteisön asioista. Demokratian kannattajasta voidaan käyttää nimitystä "demokraatti."
Historiaa
Demokratian kehittäjäksi on mainittu ateenalainen Kleisthenes, joka loi sen 507 eaa taktisin perustein vastavedoksi aristokraattien juonitteluille ja Spartan vaikutukselle. Sana "demokratia" tulee muinaiskreikasta ja kirjaimellisesti tarkoittaa 'kansanvaltaa'. Kleisthenes keksi myös ostrakismoksen, jolla johtavassa asemassa oleva kansalainen voitiin äänestämällä karkoittaa yhteisön ulkopuolelle ilman kansalaisuuden tai omaisuuden menetystä kymmeneksi vuodeksi.
Alun perin demokratia oli suoraa demokratiaa, jossa äänestyksen kohteena on suoraan itse päätettävä asia. Äänestäjän fyysinen poissaolo vaikeutti ja hidasti suoraa demokratiaa varsinkin muualla kuin kaupunkivaltioiden kaltaisilla pienillä alueilla, missä kaikki kansalaiset saattoivat helposti saapua paikalle. Demokratiassa tärkeänä pidetään kansalaisten välistä keskustelua, joka varsinkin historiallisesti oli vaikeata etäältä. Muun muassa tämän ongelman ratkaisuksi kehitettiin edustuksellinen demokratia, jossa kansa valitsee keskuudestaan edustajat tekemään varsinaisen päätöksenteon.
Aristoteles piti demokratiaa kansanvallan tyranniana ja perustuslaillista tasavaltaa kansanvallan oikeutettuna muotona. Nykyisin demokratiaan suhtautuvat skeptisesti lähinnä oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet.
Ensimmäiset demokratiat historiassa olivat Kreikan pieniä kaupunkivaltioita (esim. Ateena), joissa vapaat kansalaiset kokoontuivat toreille keskustelemaan ja päättämään yhteisistä asioista äänestämällä. Todellisuudessa kuitenkin vapaiden kansalaisten joukko oli hyvin pieni, sillä muun muassa naiset ja orjat jätettiin ulkopuolelle.
Demokratia nykyään
Karl Popper on 1900-luvun merkittävimpiä edustuksellisen demokratian puolustajia, ja on kuvannut kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset oman näkemyksensä aiheesta. Hänen mielestä demokraattisen valtion tulee ennen kaikkea olla avoin muutoksille, kritiikille ja kehittymiselle. Hän kirjoittaa:
:"Erittelen yhteiskunnan demokraattisen uudistamisen periaatteita, joita voimme kutsua myös 'yhteiskunnan vähittäisuudistusten' periaatteiksi erotukseksi 'yhteiskunnan utooppisesta uudistamisesta'."
Nykyiset demokratiat, kuten myös Suomi ovat pääasiassa edustuksellisia demokratioita. Sveitsissä on ollut edustuksellisen demokratian lisäksi käytössä suoran demokratian eräs muoto jo 140 vuotta.
Edustuksellisessa demokratiassa edustajalla on yleensä vapaa harkintavalta tehdä päätöksiä riippumatta äänestäjän tahdosta eivätkä äänestäjät voi peruuttaa edustajan mandaattia kesken vaalikauden. Yhdysvalloissa 18 osavaltiossa, Venezuelassa ja Kanadan Brittiläisessä Columbiassa on mahdollisuus äänestää virkamies virastaan järjestämällä uusi vaali. Näin on tapahtunut Pohjois-Dakotassa 1921 (kuvernööri Lynn J. Frazier), Kaliforniassa 2003 (kuvernööri Gray Davis) ja Venezuelassa 2004 (presidentti Hugo Chávez). Venezuelassa äänestys ei poistanut presidenttiä virasta.
Demokratian tulevaisuus
Viime vuosikymmenien yleisenä trendinä on ollut äänestysprosenttien jatkuva lasku ("demokratian kriisi"). Demokratian pelastamiskeinoiksi on useissa keskusteluissa tuotu suoran demokratian lisääminen muun muassa tekniikan suomin mahdollisuuksin. Myös erilaisia suoran demokratian sovellutuksia on kehitetty muun muassa siten että valittu edustaja tuo äänestettävät aiheet www-sivuilleen, jossa rekisteröityneet edustajan äänestäjät äänestävät asiasta ja edustaja äänestää enemmistön päätöksen mukaisesti. Monet radikaalit demokraatit, kuten anarkistit, kannattavat suoraa demokratiaa tai delegointia, jossa delegaateilla on valta vain suorittaa heille annettu tehtävä, ja mahdollisuutta erottaa delegaatit, jotka eivät noudata heille annettua tehtävää.
Katso myös
- Vaalitapa
- Arrow'n paradoksi
Ulkopuolisia linkkejä
- [http://www.radio4all.org/aia/dec_directdemocracy.html Direct Democracy] Suora demokratia (ks. Demokratian tulevaisuus)
Luokka:Politiikka
ko:민주주의
ja:民主主義
simple:Democracy
th:ประชาธิปไตย
Suomen presidentinvaaliPresidentinvaali pidetään Suomessa kuuden vuoden välein. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Kaksivaiheisissa vaaleissa äänioikeus on yleinen, yhtäläinen ja salainen. Ensimmäinen vaalipäivä on tammikuun kolmas sunnuntai. Vaalipiirinä on koko maa.
Ehdokkaan saa asettaa puolue, jolla on eduskunnassa vähintään yksi edustaja sekä valitsijayhdistys, jonka on perustanut vähintään 20 000 äänioikeutettua. Valitsijayhdistyksen keräämät kannattajakortit tulee olla enintään vuoden vanhoja.
Jos ehdokkaita asetetaan vain yksi, tämä tulee valituksi ilman vaalia. Jos kukaan ehdokkaista ei saa ensimmäisessä vaalissa yli puolta hyväksytyistä äänistä, järjestetään toinen vaali kahden viikon päästä. Toisessa vaalissa ehdokkaina on ensimmäisessä vaalissa kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta. Eniten ääniä saanut valitaan presidentiksi. Mikäli tässä vaiheessa äänet ovat vielä tasan, vaalin voittaja arvotaan.
Triviaa
- Toisen kierroksen äänestyslipun on oltava väriltään eri kuin ensimmäisellä kierroksella.
Aiheesta muualla
- [http://www.presidentti.fi/fin/instituutio/electsu.html Vaalitilastot 1919-2000]
Luokka:Suomen presidentinvaalit
EduskuntavaalitSuomen eduskuntavaaleilla valitaan Suomen valtiopäiville 200 kansanedustajaa. Kaikki 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset ovat oikeutettua osallistumaan vaaleihin.
Luettelo eduskuntavaaleista listaa Suomessa järjestetyt eduskuntavaalit.
Vaaleja varten Suomi on jaettu maakuntien mukaan vaalipiireihin. Kustakin vaalipiiristä valitaan edustajia vaalipiirin asukasluvun mukaisesti. Vaalipiireistä valitaan edustajia vaalipiirin väkiluvun mukainen määrä ja ennen vaaleja paikkaluvusta tehdään asetus. Vaalipiirejä on 15 kappaletta. Tämä jako oli Valtioneuvoston [http://www.vaalit.fi/uploads/1rpkzxrfiu.pdf asetuksen mukaan] voimassa 1.3.2002-31.3.2003, siis viime vaaleissa:
- Ahvenanmaa (1 kansanedustaja)
- Etelä-Savo (6)
- Helsinki (21)
- Häme (14)
- Keski-Suomi (10)
- Kymi (12)
- Lappi (7)
- Oulu (18)
- Pirkanmaa (16)
- Pohjois-Karjala (7)
- Pohjois-Savo (10)
- Satakunta (9)
- Uusimaa (33)
- Vaasa (17)
- Varsinais-Suomi (17)
Vaalipiirit on numeroitu. Toukokuun 2004 väkilukutilanteen mukaan paikkajako olisi seuraava:
- 01 Helsingin vaalipiiri (21) Helsingfors valkrets
- 02 Uudenmaan vaalipiiri (33) Nylands valkrets
- 03 Varsinais-Suomen vaalipiiri (17) Egentliga Finlands valkrets
- 04 Satakunnan vaalipiiri (9) Satakunta valkrets
- 06 Hämeen vaalipiiri (14) Tavastlands valkrets
- 07 Pirkanmaan vaalipiiri (18) Birkalands valkrets
- 08 Kymen vaalipiiri (12) Kymmene valkrets
- 09 Etelä-Savon vaalipiiri (6) Södra Savolax valkrets
- 10 Pohjois-Savon vaalipiiri (10) Norra Savolax valkrets
- 11 Pohjois-Karjalan vaalipiiri (7) Norra Karelens valkrets
- 12 Vaasan vaalipiiri (17) Vasa valkrets
- 13 Keski-Suomen vaalipiiri (10) Mellersta Finlands valkrets
- 14 Oulun vaalipiiri (18) Uleåborgs valkrets
- 15 Lapin vaalipiiri (7) Lapplands valkrets
Aiheesta muualla
- [http://www.eduskunta.fi/ Eduskunta]
- [http://www.vaalit.fi/ Suomen vaalit]
- [http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/053DE30F5D75DDBAC2256CAF0056CF4C Eduskuntavaalien paikkajakauma kuukausittain]
Luokka:Vaalit
KunnallisvaalitKunnallisvaalit järjestetään Suomessa joka neljäs vuosi. Kunnallisvaaleissa valitaan jäsenet eli valtuutetut kunnanvaltuustoihin. Valtuutettujen lukumäärä vaihtelee kunnan asukasluvun mukaan. Valtuuston pienin jäsenmäärä on 13 enintään 2 000 asukkaan kunnissa ja suurin määrä on 85 yli 400 000 asukkaan kunnissa.
Valtuusto valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla joka neljäs vuosi lokakuun kolmantena sunnuntaina.
Äänioikeutettu näissä vaaleissa on 18 vuotta täyttänyt Suomen tai muun Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin tai Norjan kansalainen, jonka kotikunta kyseinen kunta on. Kunnallinen äänioikeus on myös muulla täysi-ikäisellä ulkomaalaisella, jos hänellä on ollut kotikunta Suomessa kahden edeltävän vuoden ajan.
Kunnallisvaalit toimitetaan samojen periaatteiden mukaan kuin eduskunnan vaalitkin. Vaalipiireinä ovat luonnollisesti kunnat, ja valitsijayhdistyksen perustamiseen riittää kymmenen (ääritapauksissa jopa kolmen) äänioikeutetun allekirjoittama asiakirja.
Uusi kunnanvaltuusto aloittaa toimikautensa vaalivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.
Katso myös
- Vaalit
- Vaalitapa
Linkit
- [http://www.vaalit.fi Vaalit]
- [http://www.finlex.fi/linkit/sd/19980714 Vaalilaki]
Luokka:Vaalit
Luokka:Kunnallispolitiikka
StrategiaStrategia tarkoittaa joukkoa toimintaperiaatteita, joiden katsotaan olevan edullisia tai mieluiten optimaalisia jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Strategiset päätökset ovat ajallisesti verrattain kauaskantoisia, ja hyvä toimintastrategia on erittäin tärkeää mm. sodankäynnissä ja yritystoiminnassa.
Yleensä strategiassa on kyse yritystalouden perusongelmasta: niukkuuden ja valinnan problematiikasta. Resurssit eivät riitä kaikkeen, joten strateginen taito käsittää kyvyn valita oikeat vaihtoehdot rajallisesta joukosta, usein muiden, vähintäänkin näennäisesti hyvien, vaihtoehtojen kustannuksella.
Esimerkiksi sodankäynnissä pitää tehdä strategisia päätöksiä sen suhteen, minkä tyyppisiä joukkoja käyttää milläkin taistelukentällä, missä vaiheessa hyökkää mihinkin jne. Strategista ajattelua ei tule sekoittaa operatiiviseen tai taktiseen ajatteluun. Nyrkkisääntönä eroista voidaan pitää: "Strategia on oppi siitä, kuinka sota voitetaan, kun taktiikka on oppi siitä, kuinka taistelu voitetaan."
Sodankäynnissä strategia on lähinnä oppi sodan voittamisesta (asevoimilla). Strategian yläpuolella suurstrategia ja alapuolella operaatiotaito. Strategia käsittää myös kaikki sodan valmisteluun liittyvät asiat varsinaisen sodankäynnin lisäksi.
Varsinainen strategian käsite on lähtöisin antiikin Kreikasta, jossa Kleistenes (n. 510 eKr.) rakensi kymmenen heimodivisioonan struktuurin. Yhtymässä jokaisen divisioonan johdossa oli Strategos, eli strategi, jotka yhdessä muodostivat Ateenan sotaneuvoston. Toisaalla sanan Strategos kerrotaan tarkoittava sodan johtamisen taitoa, joka on strategin tärkein taito. Kummankin näkemyksen mukaan strategin tehtäväkentäksi muodostui armeijan johtaminen.
Katso myös:
- Sodankäynnin tasot
Luokka:Sodankäynti
ja:戦略
PeliteoriaPeliteoria on monilla aloilla käytetty sovelletun matematiikan osa-alue. Se käsittelee "pelejä" eli rationaalisten toimijoiden toimintaa erilaisissa tarkasti määritellyissä, yksinkertaisissa valintatilanteissa, ja näiden pelien sääntöjä ja tilanteiden sovellutuksia käytännön tutkimuksessa. Peliteorialla on sovellutuksia esimerkiksi taloustieteissä, evoluutiobiologiassa sekä politiikan tutkimuksen alalla. Eräs peliteorian tunnettu esimerkki on vangin dilemma.
Vaikka peliteoria pohjautuu varhaisempiin matematiikantutkimuksen tuloksiin, modernista peliteoriasta alkoi tulla merkittävä ala 1940-luvulla, erityisesti kun John von Neumann ja Oskar Morgenstern esittivät menetelmän, jolla voidaan löytää optimaalinen ratkaisu kahden hengen nollasummapeleissä. Vuoden 1950 tienoilla John Nash puolestaan kehitti määritelmän strategialle monen pelaajan peleissä, joissa aiemmin määritellyn kaltaista optimaalista tulosta ei ole saavutettavissa. Tätä tarkoitetaan Nashin tasapainolla. Kyseessä on tasapaino jonka saavutettuaan kukaan pelin osapuolista ei voi saada parempaa olettaen että vastapuoli yrittää itse saavuttaa parhaan mahdollisen tilanteensa. Nashin ajatuksia edelleen kehittänyt Reinhard Selten voitti yhdessä Nashin kanssa Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1994. Vuoden 2005 Nobelin taloustieteen palkinnon saajat olivat peliteoriaa tutkineet israelilainen Robert J. Auman ja yhdysvaltalainen Thomas C.Shelling.
Akateemisten sovellutusten ohella peliteorialla on käytännön sovellutusmahdollisuuksia myös pelien - kuten pokerin - maailmassa. Talous voidaan myös luokitella peliksi jossa eri toimijat koittavat saavuttaa itselleen parhaan lopputuloksen. Nykyään yhä useampia suuryritysten tekemiä strategisia ratkaisuja analysoidaan peliteorian menetelmin.
Luokka:Peliteoria
ja:ゲーム理論
KonsensusKonsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja optimaalisen päätöksen.
Metodin yksi tarkoitus on vähentää ryhmien ja klikkien äänivaltaa ja nostaa esiin yksittäisiä ääniä. Metodi lisää myös useimmiten mahdollisuutta tuoda esille yllättäviä tai luovia ratkaisuja korostamalla erilaisia ideoita. Koska konsensus-päätöksenteko pyrkii minimoimaan vastustuksen, se on suosittu vapaaehtoisissa järjestöissä, joissa päätöksiä noudatetaan mieluiten, jos niillä on suurin mahdollinen tuki. Konsensusta vaaditaan silloin, kun päätöksen noudattamisen valvominen on mahdotonta, ja päätöksen noudattaminen jää yksittäisten yksilöiden harteille. Tällaisissa tapauksissa enemmistö ei voi yksinkertaisesti pakottaa haluaan vähemmistön päälle kuulematta heidänkin ääntään. Koska tarkemman konsensuksen hakeminen on useimmiten aikaavievää ja kuluttavaa, järjestöissä varataan konsensus-päätöksenteko useimmiten vain tärkeimpiä päätöksiä varten.
Katso myös: Poliittinen filosofia
Luokka:Politiikka
HyväksymisvaalitapaHyväksymisvaali on yksinkertainen, mutta ilmeisen tehokas äänestysjärjestelmä, jossa äänestäjä saa äänestää niin montaa ehdokasta kuin haluaa. Yhdelle ehdokkaalle voi kuitenkin antaa vain yhden äänen. Hyväksymisäänet lasketaan jokaisen ehdokkaan kohdalla yhteen, ja eniten ääniä saanut voittaa.
Hyväksymisvaali täyttää monotoonisuuskriteerin, koska äänestäjän äänestäessä tiettyä vaihtoehtoa ei vaihtoehdon sija voi ainakaan pudota. Hyväksymisvaali myös vähentää taktista äänestämistä, koska äänestäjällä ei ikinä ole hyvää syytä äänestää ehdokas X:ää äänestämättä myös niitä ehdokkaita, joista hän pitää ehdokas X:ää enemmän.
Toisaalta hyväksymisvaalissa äänestäjälle saattaa tulla halu valehdella preferensseistään ja olla äänestämättä toisiksi parasta vaihtoehtoa, mikäli lopputuloksessa se näyttää haastavan hänen parhaan vaihtoehtonsa selkeästi.
Katso myös
- Vaalitapa
Luokka:Vaalitavat
ja:Approval voting
Paavi
Paavi (lat. papa) on Rooman piispa ja katolisen kirkon ylin hengellinen johtaja. Arvonimi paavi on lyhempi muoto täydellisestä arvonimestä: Rooman piispa, Jeesuksen Kristuksen sijainen, apostolien ruhtinaan seuraaja, yleismaailmallisen kirkon ylin paimen, lännen patriarkka, Italian priimas, Rooman provinssin arkkipiispa ja metropoliitta, Vatikaanivaltion hallitsija, Jumalan palvelijoiden palvelija.
Nykyinen paavi on Benedictus XVI.
Paaviuden historia
Katolisessa opissa Rooman piispojen erityisasema perustellaan apostoli Pietarin asemalla, vaikka Pyhä Pietari (noin 33–67) ei ollut varsinaisesti sen paremmin piispa kuin paavikaan. 100-luvun lopulta alkaen Rooman piispat alkoivat vaatia erityisasemaa kirkossa. Vaatimukset voimistuvat myöhäisantiikin aikana. Vasta varhaiskeskiajalla Rooman piispat alkavat saavuttaa vakiintuneempaa erityisasemaa kirkollishallinnossa, vaikka ylin päätösvalta säilyikin kirkolliskokouksilla.
Kirkon valta kasvoi maaomistusten myötä. Lopulta paavi johti suuren osan nykyistä Italiaa käsittänyttä kirkkovaltiota.
1000-luvulle asti paavien nimittämisestä vastasivat maalliset johtajat, minkä takia paavit olivat usein poliittisia pelinappuloita maallisissa politiikassa.
Nykyään paavin kirkollinen hallinto, Pyhä istuin (latinaksi Sancta Sedes) on oikeudellinen entiteetti, joka hallitsee Vatikaanivaltiota, joka puolestaan on itsenäisenä valtiona mukana kansainvälisissa sopimuksissa.
Sanan juuret
Sana paavi perustuu alun perin kreikan sanaan "pappas" (isä), josta syntyi latinankielinen muoto "papa". Sana on tullut suomeen ruotsin kautta ("påve"). Kreikassa ja Venäjällä pappeja kutsutaan edelleen sanalla "pappas" ja sana on sukua myös suomen sanalle "pappi".
Paavin kuolema
Venäjällä
Paavi voi erota, mutta tätä tapahtuu erittäin harvoin. Edellinen eroaja oli Gregorius XII vuonna 1409. Tiettyjen katolilaisten näkemysten mukaan eroaminen on vaarallista, koska se mahdollistaa vastapaavien nousun. Yleensä paavi vaihtuu vain edellisen paavin kuoltua. Paavin kuolemaa koskevat määräykset ovat tarkat ja muotoutuneet vuosisatojen saatossa.
Kun paavi kuolee, kokoontuvat hänen lähimmät avustajansa paavin huoneeseen. Eräs korkea virkamies, camerlengo, kopauttaa pienellä hopeavasaralla paavia otsaan ja kutsuu häntä kolmesti kastenimellä. Mikäli paavi ei reagoi, camerlengo kirjoittaa kuolintodistuksen. Paavin sormus, Pietariin viittaava kalastajan sormus, poistetaan hänen sormestaan. Seuraavaksi paavin asunto tyhjennetään ja sinetöidään. Tällä keskiaikaan johtavalla perinteellä pyritään estämään ketään muuta esittämästä paavia. Kenelläkään ei ole asiaa asuntoon ennen uuden paavin valintaa. Rooman kirkonkellot soivat kuoleman merkiksi ja Pietarinkirkon edessä luetaan rukouksia. Vatikaaniin johtavat pronssiovet suljetaan, eikä niitä avata ennen uuden paavin valintaa.
Perinteisesti kuolleeksi julistaminen on tapahtunut sen suuremmitta seremonioitta, esimerkiksi Johannes Paavali I:n kuoleman jälkeen Vatikaani lähetti selkeän ja yksinkertaisen lehdistötiedotteen: "Pope dead" (paavi kuollut). Johannes Paavali II:n kuolemasta kerrottiin toimittajille lähetetyllä tekstiviestillä ja sähköpostilla.
Paavin kuollessa katolinen kirkko siirtyy sedisvakanssiin (lat. sede vacante, vapaa istuin), jota usein sanotaan hieman epätarkasti interregnumiksi (latinaa: kuninkaiden välissä). Pyhän istuimen ollessa tyhjillään useat Vatikaanin korkea-arvoiset virkamiehet menettävät virkansa automaattisesti. Valta siirtyy muodollisesti kardinaalikollegiolle, ja uuden paavin valintaa aletaan valmistella.
Paavin kuoltua camerlengo murtaa paavillisen lyijysinetin ja hävittää kultaisen kalastajansormuksen todistajien läsnä ollessa. Johannes Paavali II kuoltua tämä rituaali tapahtui reilun viikon kuluttua hautajaisista.
Paavin ruumis viedään näytille Pietarinkirkkoon. Hautajaiset pidetään yleensä 4–6 päivän kuluttua. Virallinen suruaika kestää yhdeksän päivää. Suruaika päättyy messuun.
Paavin valinta
Vuodesta 1059 lähtien, investituurariidan seurauksena, paavin valinnan ovat suorittaneet kardinaalikollegion kardinaalit. Nykyään 80 vuotta täyttäneillä kardinaaleilla ei ole äänioikeutta paavinvaalissa. Paaviksi voidaan teoriassa valita kuka tahansa kastettu katolinen mies, mutta käytännössä valinta on suoritettu kardinaalikollegion keskuudesta. Vaali on täysin salainen. Alun alkaen tarkoituksena oli pakottaa kardinaalit tekemään päätöksensä nopeasti, mutta myöhemmin havaittiin, että tämä käytäntö toisaalta myös vähensi ulkopuolista painostusta ja siten hidasti äänestystä. Salainen ja suljettu konklaavi vahvistettiin vuonna 1274.
Paavinvaali on usein arvaamaton ja lopputulosta voi olla vaikea ennustaa. Ennakkosuosikin asema ei ole vaalissa aina helppo. Esimerkiksi Johannes Paavali II oli kompromissiehdokas, joka valittiin, kun muista ehdokkaista ei päästy yksimielisyyteen. Vatikaanissa on uudesta paavista kaksi sanontaa: "Se, joka menee konklaaviin paavina, tulee ulos kardinaalina." ja "Lihavan paavin jälkeen tulee aina laiha paavi.".
Camerlengo on monilta osin vastuussa vaalin käytännönjärjestelyistä.
Esivalmistelut
Uuden paavin valinta aloitetaan 15–20 päivää edellisen kuoleman jälkeen Sikstuksen kappelissa. Viiveen tarkoitus on ollut antaa kardinaaleille aikaa matkustaa Roomaan. Ennen varsinaista vaalia pidetään valmistelevia kokouksia. Kirkon mukaan kardinaaleja ohjaa valinnassa Pyhä Henki ja kaikenlainen kampanjointi onkin periaatteessa kielletty. Valinta on kuitenkin luonteeltaan poliittinen, ja ehdokkaiden kannattajat yrittävät parhaansa oman suosikkinsa aseman parantamiseksi.
Vaali
Pyhä Henki
Valinnan suorittaa konklaaviksi nimetty kardinaalien kokous. Konklaavi tulee latinan sanoista cum clavi, joka tarkoittaa "avaimen kanssa" (edelleen conclave: huone, kamari), ja se viittaa siihen, että kardinaalit eristetään vaalin ajaksi. Vaali voi periaatteessa kestää miten kauan tahansa. 1900-luvulla vaalit ovat kestäneet alle kuusi päivää ja näistä vaaleista kaksi on saatu päätökseen jo toisena päivänä. Vuoden 2005 konklaavi päättyi toisena päivänä. Pisin tunnettu vaali kesti lähes kolme vuotta. Rooma on kesäaikaan kuuma, ja usein vanhemmat kardinaalit ovat kuolleet kesken prosessin. Saatavilla saakin olla kardinaalien lisäksi kaksi lääkäriä. Tämän lisäksi on myös joukko pappeja, jotka voivat antaa kardinaaleille ripin ja taloudenhoidosta vastaavia henkilöitä. Kardinaalit majoittuvat erilliseen rakennukseen Vatikaanissa.
Ensimmäinen päivä aloitetaan messulla, jonka jälkeen kardinaalit siirtyvät Sikstuksen kappeliin. Nykyään kappeli jopa tarkastetaan vakoilulaitteiden varalta. Vuonna 2005 kappeliin oli rakennettu kaksoislattia, joka kätki alleen vakoilua estävää tekniikkaa.
Annetaan komento "Extra omnes!" ("Kaikki ulos!"), ja vain kardinaalit jäävät kappeliin. Konklaavin jäsenet vannovat valalla pitävänsä tapahtumat salassa. Valan rikkoneita uhkaa erottaminen kirkosta. Äänestys voi alkaa. Ensimmäisenä päivänä voidaan pitää yksi äänestys iltapäivällä. Tämän jälkeen äänestyksiä on kaksi päivässä, aamulla ja iltapäivällä. Joka kerta äänestään kahdesti, joten äänestyksiä on neljä päivässä.
Äänestyspaperi on nelikulmion muotoinen. Siinä lukee "Eligio in Summum Pontificem" ("Valitsen ylimmäksi pontifexiksi"). Kardinaalit kirjoittavat paperiin ehdokkaansa nimen. Nimi tulee kirjoittaa niin, ettei äänen antajaa voi tunnistaa. Paperi taitetaan kahdesti. Kardinaalit kantavat äänensä, pitäen paperia selvästi näkyvillä, alttarilla olevaan uurnaan, joka on peitetty hopealautasella. Antaessaan äänensä he kutsuvat Kristusta todistamaan toimitusta. Ääni laitetaan aluksi lautaselle, josta se tiputetaan uurnaan. Kun äänet on annettu, ne sekoitetaan ja lasketaan. Laskettaessa huudetaan jokaisen ääniä saaneen nimi. Äänestyspaperit lävistetään eligio-sanan kohdalta ja sijoitetaan naruun.
Äänestys vaati perinteisesti kahdenkolmasosan määräenemmistön – vuoden 1996 muutoksen (Universi Domini Gregis) jälkeen yksinkertainen enemmistö riittää, mikäli 12 päivän kuluessa ei ole muuten onnistuttu valinnassa.
Camerlengo kutsuu tällöin kardinaalit luokseen ja kysyy miten he haluavat edetä. Jos yli puolet kardinaaleista niin haluaa, kahden kolmasosan vaatimuksesta luovutaan. Kardinaalit voivat myös rajoittaa ehdokkaiden määrän kahteen suosituimpaan. Tämä mahdollistaa tilanteen, jossa enemmistön saaneen ehdokkaan kannattajat voivat viivytystaktiikalla varmistaa ehdokkaansa valinnan.
Äänestystä rytmitetään rukoustauoilla ja keskusteluilla. Ensimmäinen äänestyssessio kestää kolme päivää ja sitä seuraava tauko maksimissaan päivän.
1900-luvun konklaavit
- 1903 – 7 äänestystä, kesto 4 päivää, paaviksi Pius X
- 1914 – 10 äänestystä, kesto 3 päivää, paaviksi Benedictus XV
- 1922 – 14 äänestystä, kesto 5 päivää, paaviksi Pius XI
- 1939 – 3 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Pius XII
- 1958 – 11 äänestystä, kesto 4 päivää, paaviksi Johannes XXIII
- 1963 – 6 äänestystä, kesto 3 päivää, paaviksi Paavali VI
- 1978 – 4 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Johannes Paavali I
- 1978 – 8 äänestystä, kesto 3 päivää, paaviksi Johannes Paavali II
2000-luvun konklaavit
- 2005 – 4 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Benedictus XVI
Habemus papam!
Kun äänestystulos on tarkistettu, äänestysliput poltetaan, jolloin valkoinen savu (fumata bianca) merkitsee uuden paavin valintaa. Uuden paavin valinnasta kerrottiin vuonna 2005 ensimmäinen kerran myös Rooman kirkkojen kelloja soittamalla. Jos äänestys ei tuottanut tulosta, lippujen sekaan lisättiin aiemmin märkää heinää, jolloin musta savu (fumata nera) kertoo valinnan toistaiseksi epäonnistuneen. Vuodesta 1958 on oikeanvärisen savun saavuttamiseksi käytetty kemikaaleja. Tosin vuoden 1978 molempien paavinvaalien yhteydessä savu oli lähinnä harmaata (kun kemikaalien lisäämisessä oli tehty virhe), eikä kukaan osannut oikein sanoa mitä se tarkoitti. Sama ongelma toistui osittain myös 2005.
Kun päätös on tehty, valitulta kysytään suostumus paavin tehtävään. Paavin seuraajan ensimmäisiin tehtäviin kuuluu uuden nimensä valitseminen. Nimen valinnalla uusi paavi voi esimerkiksi osoittaa kunnioitustaan aikaisemmille paaveille. Paavi voi valita kutsumanimekseen myös ristimänimensä latinankielisen version tai jonkun pyhimysnimen. Uskonnollisista nimistä sellaisia, joita Paavi ei voi itselleen valita, on oikeastaan vain Pietari, sillä Pietari oli "ensimmäinen paavi" ja hänen pyhyyttään halutaan kunnioittaa. Nimen valinnan jälkeen uutta paavia pyydetään ilmoittamaan uusi nimensä. Muut kardinaalit osoittavat alamaisuutensa uudelle paaville. Paavi puetaan paavinviittoihin, joita on etukäteen valmisteltu eri kokoisia.
Seuraavaksi valinta ilmoitetaan Pietarinkirkon parvekkeelta odottavalle väkijoukolle. Ilmoitus tehdään latinaksi perinteisin sanoin.
:Annuntio vobis gaudium magnum. Habemus Papam:
:Eminentissimum ac Reverendissimum Dominum, Dominum (latinankielinen etunimi),
:Sanctae Romanae Ecclesiae Cardinalem (sukunimi),
:qui sibi nomen imposuit (valittu nimi ja järjestysluku).
eli suomeksi
:Ilmoitan teille suuren ilon. Meillä on paavi:
:Mitä korkea-arvoisin ja kunnioitetuin herra, herra (latinankielinen etunimi),
:Pyhän roomalaisen kirkon kardinaali (sukunimi),
:joka ottaa nimen (valittu nimi ja järjestysluku).
Paavi saapuu nyt ensi kerran tervehtimään uskovia. Hän antaa tässä yhteydessä perinteisen "Urbi et orbi" ("Kaupungille ja maailmalle") -siunauksen.
Paaviuden perustelu ja paavin asema
Katolinen kirkko perustelee paaviutta Raamatulla. Se lainaa kantansa tueksi useita Raamatun jakeita, tärkeimpänä Matteuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus sanoo Pietarille, että hän rakentaa kirkkonsa kalliolle (Pietarin nimi tarkoittaa kalliota).
Paavin asema on dogmaattinen. Se on määritelty pitkän ajan kuluessa. Paaviin liitetään seuraavia ominaisuuksia:
Oppi erehtymättömyydestä uskonnollisissa asioissa
Ensimmäinen Vatikaanin ekumeeninen konsiili päätti paavi Pius IX:n johdolla vuonna 1870, että paavi on erehtymätön niissä asioissa, mitkä hän on lausunut ex cathedra (suomeksi piispanistuimelta, merkityksessä "virallisesti"). Tämä perustuu kolmeen ensimmäisen paavin, Pietarin, aseman määrittävään Raamatun kohtaan (Matteus 16:18-19, Luukas 22:31-32 ja Johannes 21: 15-17).
Ex cathedra -tilanteessa paavin täytyy olla määrittämässä uskon tai moraalin kysymystä virallisessa asemassaan universaalin kirkon johtajana, ei pelkästään oman, yksityisen teologin asemassaan. Kirkon mukaan paavi on tässä tilanteessa Pyhän Hengen suojaama tekemästä virheitä.
Käytännössä monet paavit ovat oikeudestaan huolimatta välttäneet antamasta lausuntoja ex cathedra, koska tämä sitoisi myös heidän seuraajiaan teologisesti tai seuraajien olisi joko uudelleen tulkittava edeltäjiensä päätöksiä tai mahdollisesti jopa tehtävä vastakkaisia päätöksiä, mikä heikentäisi katolisen kirkon perinteen uskottavuutta raamatuntulkinnan rinnalla.
On erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä paavin tekemistä päätöksistä kuuluvat erehtymättömyyden piiriin. On kuitenkin yleisesti hyväksyttyä, että paavi Pius IX:n vuonna 1854 julistama dogmi Neitsyt Marian perisynnittömästä sikiämisestä ja paavi Pius XII:n vuonna 1950 julistama dogmi Neitsyt Marian ottamisesta taivaaseen olivat erehtymättömiä lausuntoja. Monet pitävät paavin erehtymättömyyden tapauksina esimerkiksi aiempia kristologisia lausuntoja, itse vuoden 1870 dogmaattista määrittelyä erehtymättömyydestä, paavi Leo XIII:n julistusta anglikaanisen kirkkokunnan pappisvihkimyksen mitättömyydestä vuodelta 1896 ja paavi Johannes Paavali II:n julistusta naispappeuden mahdottomuudesta vuodelta 1994.
Paavin arvomerkit ja tunnukset
1994
- Triregnum, paavillinen kolmikerroksinen tiara. Hiljattain hallinneet paavit eivät ole käyttäneet tätä.
- Paavinsauva. Sauva, jonka päässä on krusifiksi.
- Pallium. Kangasnauha.
- Taivaan valtakunnan avaimet. Kultaisen ja hopeisen avaimen kuva.
- Anulus piscatoris eli kalastajansormus. Kultainen sormus, johon on kaiverrettu paavin nimi. Kuva Pietarista veneessä heittämässä verkkojaan veteen.
- Umbracullum. Kulta-punaraitainen päivänsuoja.
- Sedia gestatoria. Kahdentoista miehen (palafrenieri) kantama kantotuoli. Perässä kaksi avustajaa, jotka kantoivat strutsinsulista tehtyjä huiskuja (flabella). Ei enää käytössä, paavi liikkuu nykyisin autolla.
- Vatikaanin vaakuna. Vaakunassa mainitut avaimet, niitä sitova nauha, triregnum ja kangastupsut.
- Vatikaanivaltion lippu. Virallisesti ei paavin vaan valtion.
Paaviuteen liittyviä myyttejä ja legendoja
Paavin asemaan liittyy lukuisia myyttejä ja legendoja.
Vicarius Filii Dei
Suositun myytin mukaan paavin tiarassa lukee Vicarius Filii Dei ("Jumalan pojan sijainen"), josta numeroarvoiksi muuttamalla saadaan Ilmestyskirjan pedon luku 666. Tällaista tiaraa ei kuitenkaan ole olemassa eikä paavin arvonimiin kuulu Vicarius Filii Dei, lähin niistä on Vicarius Christi ("Kristuksen sijainen"). Lisäksi tekstin numeroarvoiksi muuttaminen on lähes mielivaltainen prosessi.
Paavi Johanna
Väitetään, että eräs paaveista olisi valintansa jälkeen paljastunut naiseksi. Paavi Johannan valtakausi sijoitetaan useimmissa tarinoissa välille 855–858. Tarina on mahdollisesti ollut satiiri, josta tuli myöhemmin legenda ja joidenkin mielestä totta. Historiantutkijat yleisesti eivät usko paavi Johannan olleen historiallinen henkilö. Ensimmäiset maininnat Johannasta ovat peräisin vasta 1200-luvulta.
Jeesuksen asiakirjat
Useita Jeesukseen suoraan liittyviä ja jopa hänen itsensä kirjoittamia dokumentteja väitetään olevan piiloitettu Vatikaaniin. Eräs näistä olisi Pontius Pilatuksen kirjoittama teloitusmääräys ja toinen Jeesuksen kirje apostoleille, jossa hän kertoo palaamisensa päivämäärän.
Muita paaveja
Vastapaavi on paaviksi julistautunut, mutta ei virallisesti tunnustettu paavi. Jesuiittojen johtajaa sanotaan "mustaksi paaviksi", koska jesuiittojen asu on musta kaapu. Historiallisista syistä koptilaisen kirkon johtajaa kutsutaan joskus koptilaiseksi paaviksi ja Aleksandrian ortodoksisen kirkon johtajaa Aleksandrian paaviksi.
Katso myös
- Luettelo paaveista
- Vastapaavi
-
als:Papst
ms:Paus (Katholik)
ko:교황
ja:ローマ教皇
simple:Pope
th:พระสันตะปาปา
HyväksymisvaalitapaHyväksymisvaali on yksinkertainen, mutta ilmeisen tehokas äänestysjärjestelmä, jossa äänestäjä saa äänestää niin montaa ehdokasta kuin haluaa. Yhdelle ehdokkaalle voi kuitenkin antaa vain yhden äänen. Hyväksymisäänet lasketaan jokaisen ehdokkaan kohdalla yhteen, ja eniten ääniä saanut voittaa.
Hyväksymisvaali täyttää monotoonisuuskriteerin, koska äänestäjän äänestäessä tiettyä vaihtoehtoa ei vaihtoehdon sija voi ainakaan pudota. Hyväksymisvaali myös vähentää taktista äänestämistä, koska äänestäjällä ei ikinä ole hyvää syytä äänestää ehdokas X:ää äänestämättä myös niitä ehdokkaita, joista hän pitää ehdokas X:ää enemmän.
Toisaalta hyväksymisvaalissa äänestäjälle saattaa tulla halu valehdella preferensseistään ja olla äänestämättä toisiksi parasta vaihtoehtoa, mikäli lopputuloksessa se näyttää haastavan hänen parhaan vaihtoehtonsa selkeästi.
Katso myös
- Vaalitapa
Luokka:Vaalitavat
ja:Approval voting
SiirtoäänivaaliSiirtoäänivaalitapa (Single Transferable Vote, STV) on vaalitapa, jossa äänestäjä merkitsee äänestyslippuunsa omassa suosituimmuuusjärjestyksessään. Ehdokkaita voi merkitä yhden tai useamman, mutta äänestäjällä on kuitenkin käytössään vain yksi ääni.
Siirtoäänivaalitavan tarkoituksena on minimoida "hukkaan" menneet äänet ja vähentää taktista äänestämistä. Se mahdollistaa suhteelliset henkilövaalit ilman listoja, mutta sitä voi käyttää myös listavaaleissa.
Siirtoäänivaalitapa on käytössä mm. Irlannissa, Maltalla ja Australian senaatinvaaleissa. Suomessa siirtoäänivaalitapa on harvinainen, mutta sen on ottanut käyttöön mm. Suomen ylioppilaskuntien liitto sekä Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan Teekkarikylän kylävaaleissa[https://www.tky.fi/java/Index?oid=16793]. Äänivalta ry on ajanut Suomessa siirtoäänivaalia myös eduskunta-, europarlamentti- ja kunnallisvaaleihin.
Paikkojen jakaminen
Siirtoäänivaaleissa äänestäjä merkitsee äänestyslippuunsa mieleisensä ehdokkaat (tai puolueet) preferenssijärjestyksessä. Tämän jälkeen läpi päässeet ehdokkaat ratkaistaan kolmessa vaiheessa.
#Jokainen äänestyslipussa ensimmäisenä oleva ehdokas saa yhden kokonaisen äänen.
#Äänikynnyksen ylittäneiltä ehdokkailta siirretään heidän saamansa ylijäämä-äänet äänestyslipussa toisena olleelle ehdokkaalle
#Kun kaikki ylijäämä-äänet on jaettu, mutta paikkoja on vielä täyttämättä, karsitaan pois yleensä vähimmässä äänimäärässä oleva ehdokas, jonka äänet siirretään äänestyslipussa seuraavana olevalle ehdokkaalle.
Esimerkki
Esimerkissä on 3 ehdokasta, kaksi täytettävää paikkaa ja 45 ääntä. Äänikynnykseksi muodostuu 16 (katso kohta Muunnelmia).
- 26 äänestäjää laittaa ehdokkaat järjestykseen A C B
- 5 äänestäjää laittaa ehdokkaat järjestykseen A B C
- 9 äänestäjää laittaa ehdokkaat järjestykseen B A C
- 5 äänestäjää laittaa ehdokkaat järjestykseen C A B
| Ehdokas | Ensimmäinen vaihe | Toinen vaihe |
| Ehdokas A | 31 | |
| Ehdokas B | 9 | |
| Ehdokas C | 5 | |
Ehdokas A on saanut 15 ylijäämä-ääntä yhteensä 31 äänestyslipusta. Ylijäämä-äänet siirretään eteenpäin antamalla jokaiselle uusi arvo, joka on 15/31 = 0,48. Toisessa vaiheessa ehdokas, joka on toisena äänestyslipussa, jossa A on ensimmäisenä saa 0,48 ääntä.
- C saa 260,48 ääntä eli 12,48 ääntä
- B saa 50,48 ääntä eli 2,40 ääntä
| Ehdokas | Ensimmäinen vaihe | Toinen vaihe |
| Ehdokas A | 31 | 16 |
| Ehdokas B | 9 | 11,40 |
| Ehdokas C | 5 | 17,48 |
Tässä vaiheessa yhtä monta ehdokasta, kuin oli avoimia paikkoja, on ylittänyt äänikynnyksen. Valituiksi tulevat siis ehdokkaat A ja C.
Hukkaäänet ja taktinen äänestäminen
Edellisessä esimerkissä meni hukkaan 13 ääntä (45-216). Suhteellisen suuri hukkaäänten määrä johtui siitä, että valittavia oli vain kaksi.
Toisaalta sellaisessa vaalitavassa, jossa kaksi eniten ääniä saanutta tulisivat valituiksi, menisi hukkaan 25 ääntä ja tuloskin muuttuisi. Siirtoäänivaalissa hukkaäänten minimointi ja taktisen äänestämisen tarpeettomuus liittyvät toisiinsa.
Jos ensisijaisesti A:ta ja toissijaisesti C:tä kannattaneet henkilöt olisivat tienneet etukäteen muiden äänestyskäyttäytymisestä, he olisivat voineet jakaa omat äänensä jo ensimmäisellä kierroksella ja siten vaikuttaa tulokseen. Siirtoäänijärjestelmä tekee tällaisesta käyttäytymisestä vähemmän tarpeellista.
Siirtoäänijärjestelmä vähentää hukkaäänten määrää siirtämällä eteenpäin ylijäämä-äänet sekä liian vähän ääniä saaneiden ehdokkaiden äänet.
Se, että karsiutuvien ehdokkaiden äänet siirretään eteenpäin, rohkaisee ihmisiä äänestämään myös kannattamiaan ehdokkaita, joiden läpimenoon he eivät usko, ja näin vähentää ihmisten kokemaa tarvetta taktiseen äänestämiseen.
Siirtoäänivaalitavan suhteellisuus
Siirtoäänivaalitavan suhteellisuutta on tosielämän tilanteissa vaikea mitata, koska yhden henkilön ääni jakautuu todennäköisesti useammalle listalle. Siksi siirtoäänivaalitapaa kutsutaan usein puolisuhteelliseksi, vaikka oikeampi nimitys voisi olla esimerkiksi a-suhteellinen, suhteellisuuden ulkopuolinen.
Siirtoäänivaalitapa on kuitenkin täysin suhteellinen esimerkiksi tapauksessa, jossa 10% äänestäjistä laittaa äänestyslippuunsa ensiksi vasenkätiset ehdokkaat ja 90% äänestijistä laittaa äänestyslippuunsa ensiksi oikeakätiset ehdokkaat. Tällöin valituista tulevista henkilöistä 10% on vasenkätisiä.
Muunnelmia
Suljettu listavaali tai henkilövaali
Siirtoäänivaalitapa voidaan suorittaa suljettuna listavaalina tai henkilövaalina. Henkilövaalissa äänestäjä merkitsee äänestyslippuunsa yksittäisiä ehdokkaita haluamassaan järjestyksessä, ja ehdokkaat voivat olla myös eri puolueista. Listavaalissa äänestäjä merkitsee äänestyslippuun puolueet haluamassaan järjestyksessä. Puolueen sisällä ehdokkaat täytyy järjestää vaalien ulkopuolella (siksi nimitys suljettu listavaali).
Myös henkilövaalissa voi merkitä pelkän puolueen nimen, mikä tarkoittaa joko sitä, että ääni jaetaan tasan kaikkien ehdokkaiden kesken tai ehdokkaiden kannattamista siinä järjestyksessä, kuin heidän nimensä ovat ehdokaslistassa.
Äänikynnys
Äänikynnyksen (quota) asettamiseen käytetään kolmea eri kaavaa.
Droop quota lasketaan kaavalla
Hare quota lasketaan kaavalla
Imperiali quota lasketaan kaavalla
Äänikynnysten suuruusjärjestys on Hare > Droop > Imperiali. Äänikynnyksen valintaan vaikuttaa se, millaista millaista vähemmistösuojaa halutaan: Mitä suurempi äänikynnys on, sitä pienempi osa äänistä voi mennä hukkaan, mikä omalla tavallaan parantaa vähemmistäsuojaa. Toisaalta pienempi äänikynnys vaikuttaa siten että pienempi vähemmistö voi saada läpi nimenomaan oman ehdokkaansa.
Äänestettävien ehdokkaiden määrä
Vaaleissa saa tyypillisesti merkitä äänestyslippuun vähintään valittavien ehdokkaiden määrän verran ehdokkaita. Enimmillään äänestyslippuun voi saada merkitä vaikka kaikki ehdokkaat.
Menetelmän levinneisyys
Siirtoäänivaalitapaa käytetään mm. seuraavissa maissa:
- Irlanti
- Malta
- Australian senaatinvaalit
- Uuden-Seelannin terveyslautakuntien ja joiden paikallisviranomaisten vaaleissa lokakuussa 2004
- Pohjois-Irlannissa paikallis-, Assembly- ja eurovaaleissa
Katso myös
- [http://www.hut.fi/~kmikkola/stv/ Äänivalta ry:n sivut STV:stä]
- Vaalit
- D'Hondtin menetelmä
- Sainte-Laguën menetelmä
Luokka:Vaalitavat
Kloonivapaa Schwartzin lajiteltu pudotus
Kloonivapaa Schwartzin lajiteltu pudotus (Cloneproof Schwartz Sequential Dropping, CSSD) on Markus Schulzen kehittämä Condorcet'n vaalitapa, joka tuottaa yhden voittajan äänestyslipuista, joihin äänestäjät ovat listanneet preferenssijärjestykseen ehdokkaat. CSSD:tä voidaan käyttää myös kaikkien ehdokkaiden listaamiseen paremmuusjärjestyksessä. Vaalitapa tunnetaan myös nimellä beatpath-menetelmä, polkuäänestys tai Schulzen menetelmä.
Schulzen menetelmä on käytetyin Condorcet-vaalitavoista. Sitä käyttävät mm.
- Debian linux-projekti
- Software in the public interest -projekti
- UserLinux -projekti
- Free state project -projekti
- Usenetin uk-alkuisten ryhmien ylläpito
- [http://www.rsabey.pwp.blueyonder.co.uk/rpc/fscc/ Viiden sekunnin ristisanakilpailu]
Luokka:Vaalitavat
LohkovaalitapaLohkovaalitavaksi nimitetään vaalien järjestämistä valmiin ehdokaslistan mukaan. Se on mahdollista ainoastaan silloin, kun ehdokkaita on valittavana sama määrä kuin aukiolevia paikkoja ja varamiesten mahdollinen käyttöjärjestys on ehdotuksessa sovittu. Vastaehdokkuus vaalitilanteessa ei ole mahdollista. Vastaehdokkaiden arviointi täytyy hoitaa jo ehdokaslistan muodostamisen vaiheessa. Äänestetään KYLLÄ(JAA)/EI/TYHJÄ -äänillä.
Lohko on valittu jos 50% äänistä saavat Kyllä(Jaa)-äänen.
Lohkovaalitavan eduksi nähdään toimivien ja ammattitaidoiltaan kyvykkäiden johtokuntien sekä ryhmien muodostusmahdollisuus, joilla on henkilökemian yms. vuoksi keskenään laajat yhteistyömahdollisuudet, kun ehdokkaiden arviointiprosessi on siirtynyt vaalitilanteesta ehdokaslistan muodostamiseen. Näin helpommin saavutetaan tilanne, missä johtokuntien ja hallitusten jäsenet ovat edustamassa kykyjään ja osaamistaan eivätkä ole sidosryhmiensä tahdon eikä omaisuuden edustajia - Lohkovaalitapaa käytetään maailmalla paljon pankki- ja vakuutusalan johtokuntien valintatapana, mutta se on myöskin kansainvälisesti vihreän liikkeen ja vaihtoehtoliikkeiden ryhmittymissä laajasti käytössä.
Katso myös
- Vaalitapa
luokka:vaalitavat My Name is JoeMy Name Is Joe (1998) is a British film directed by Ken Loach and starring Peter Mullan.
External links
-
Category:1998 films
Category:Scottish films
ja:マイ・ネーム・イズ・ジョー
realplayer przetargi Ksigarnia Internetowa Varsavia appartamenti Pozycjonowanie
|
|
|
|
