:: wikimiki.org ::
| Vanha Suomi |
Vanha SuomiVanha Suomi on Viipurin kuvernementin alue, Turun rauhassa 1743 ja Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle virallisesti siirtyneet, vastaavasti Pikkuvihan ja Isovihan aikana näiden valtaamat Suomen alueet.
Aluesiirrot 1721: Viipurin ja Käkisalmen lääni. Aluesiirrot 1743: Kymenkartanon läänin itäosa, mukaan lukien Hamina ja Lappeenranta. Länsirajaksi Kymijoki. Alue yhdistettiin marraskuussa 1811 annetulla keisarillisella käskykirjeellä vuoden 1812 alusta lukien Suomen suuriruhtinaskuntaan, jonka autonomiasta alue siten tuli osalliseksi.
Luokka:Suomen historia
Viipuri
Viipuri (ven. Вы́борг, Vyborg, ruots. Viborg) on kaupunki Neuvostoliitolle luovutetulla alueella, Venäjällä, Suomenlahden rannikolla, Kannaksella. Viipurin pääkatu on Lenina prospekt, entiseltä nimeltään Torkkelinkatu.
Historia
Viipurin perusti traditionaalisen näkemyksen mukaisesti Torkkeli Knuutinpoika vuonna 1293 Ruotsin suomalaisten ja karjalaisten asuttamille alueille kohdistuneen ja valtakunnan alueita itään laajentavan kolmannen ristiretken aikana. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 kaupungista tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Suuren pohjan sodan (isovihan) jälkeen vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjä sai Viipurin Ruotsilta ja se liitettiin Tsaarin Venäjään. Venäjän vallattua lopun Suomen, nk. Uuden Suomen, Ruotsilta Suomen sodassa 1808, koko Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Vuonna 1812 Viipurin asukkaista 44% oli suomenkielisiä, 14% ruotsinkielisiä ja 12% saksalaisia ja loput venäläisiä. Siviilielämässä saksalaisilla oli määräävin asema. [http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/viipuri/viipurihist.htm]
Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten puolella, kunnes valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki (80 000 asukasta) ja Helsingin ohella kansainvälisin. Se oli myös Viipurin läänin hallintokaupunki.
Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin, mutta Puna-armeija ei saanut sitä vallattua. Moskovan rauhansopimuksessa se kuitenkin jäi muun luovutetun Karjalan alueen kanssa Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhotun kaupungin huomattavan nopeassa ajassa jälleen asuinkelpoiseksi. Kaupunki menetettiin jälleen 20. kesäkuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.
Nykytila
Nykyään Viipuri on suosittu turistikohde suomalaisten keskuudessa ja sinne pääsee helposti linja-autolla tai Saimaan kanavaa pitkin. Kaupungissa asuu 78 800 (2004) asukasta. Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, jotka ovat luhistumispisteessä tai rapistuvat kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Kaupungin luonteeseen on vaikuttanut sen sijainti rajan lähellä - asukkaina on enimmäkseen rajavirkailijoita ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimiikin yli 20.
Varsinkin kauppatorin ja -hallin eteen pysähtyneitä linja-autojen turisteja on takavuosina ryöstetty ja huijattu, ja mm. passeja on ryöstön jälkeen myyty takaisin omistajilleen. Sen seurauksena suomalaisturistien määrä on vähentynyt (tilanne kesällä 2005), vaikka alue on puhdistettu rikollisista.
Viipurissa on vuoden 2005 aikana avattu sushi-ravintola, hypermarket Karusel, ja pitkään työn alla ollut ns. Lallukan talon remontti on saatu loppusuoralle. Katuverkostoa on myös uusittu.
Nähtävyyksiä
Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä Keskiajan lopulta peräisin oleva ns. Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä jo vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun nykyään autiona oleva asuintalo. Talon ostaneen rakennusfirman on määrä entisöidä rakennus vuoteen 2008 mennessä.
Viipurissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta.
Linkkejä
- [http://www.vyborg.ru Viipurin kaupungin kotisivut] Virallinen sivusto
- [http://www.viipurikeskus.fi Viipuri-keskuksen sivut]
- [http://www.viipuri.net Wiipuri-Yhdistys ry:n sivut]
- [http://www.vanhaviipuri.com www.vanhaviipuri.com] - sisältää kuvia
Luokka:Karjalankannas
Luokka:Viipuri
Luokka:Leningradin alueen kaupungit
Luokka:Suomen entiset kunnat
ko:비보르크
Turun rauhaTurun rauha 1743 päätti pikkuvihan, 1741-43 Venäjän ja Ruotsin välillä käydyn nk Hattujen sodan, joka oli johtanut käytännössä koko suomen päätymiseen venäläisten miehittämäksi.
Ruotsi luovutti Venäjälle Kymijoen itäpuoliset alueet sekä Savonlinnan ympäristöineen, jolloin mm loputkin Etelä-Karjalasta oli nyt siirtynyt Venäjän hallintaan.
Venäjän hallitsija takasi tässä saamiensa alueiden asukkaille näiden uskonnon, omaisuuden, lait ja säätyerioikeudet. Esimerkiksi, juuri vuosikymmen aiemmin Ruotsin uusi vuoden 1734 Yleinen Laki oli tullut voimaan näilläkin alueille, kuten muuallakin Ruotsissa.
Hattujen sotaa seuranneessa Ruotsin aloittaman Kustaan sodan (1788-1790) solmitussa Värälän rauhassa Turun rauhan rajat jäivät voimaan.
Luokka:Rauhansopimukset
Uudenkaupungin rauhaUudenkaupungin rauha 30. elokuuta 1721 päätti isonvihan, ja viimeiseltä rintamaltaan Venäjän ja Ruotsin välillä käydyn Suuren Pohjan sodan, joka oli johtanut käytännössä koko Suomen päätymiseen venäläisten miehittämäksi.
Uudenkaupungin rauhaan päättyi Ruotsin suurvalta-aika. Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle Inkerinmaan, Viron, Liivinmaan, Käkisalmen läänin ja Viipurin Karjalan.
Venäjän hallitsija takasi tässä saamiensa alueiden asukkaille näiden uskonnon, omaisuuden, lait ja säätyerioikeudet.
Luokka:Suuri Pohjan sota
Luokka:Suomen historia
Luokka:Rauhansopimukset
IsovihaIsoviha on suuren Pohjan sodan (1700-1721) aiheuttama venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1714-1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan.
Eniten venäläisiä miehityssotilaita oli Länsi-Suomessa. Varsinkin Pohjanmaalla he aiheuttivat suurta tuhoa ja kauhua. Säätyläisistä suuri osa pakeni Ruotsiin, tavallista kansaa piilopirtteihin. Siviilejä tapettiin arviolta noin 5000 ja noin 10 000 henkeä vietiin pakkotyöhön Venäjälle. Kyliä tuhottiin ja poltettiin. Perinteisen historiankirjoituksen mukaan isoviha on usein nähty täydellisenä katastrofiaikana, mutta myöhemmän tulkinnan mukaan kuvaa on liioiteltu: esimerkiksi sadot säilyivät suurin piirtein entisellään ja miehityksen jälkipuolella myös laillinen järjestysvalta alkoi palautua. Isonvihan aikana venäläisiä vastustivat mm. Tapani Löfvingin johtamat sissit. Sissien toiminnalla ei ollut juuri sotilaallista merkitystä ja tavalliselle väestölle siitä oli lähinnä haittaa, koska venäläiset kostivat sissi-iskut talonpojille ja koska sissit usein ottivat ylläpitonsa talonpojilta.
Katso myös
- Vanhaviha
- Pikkuviha
Lähde
Jouko Vahtola: Suomen historia jääkaudesta Euroopan Unioniin (2003).
Luokka:Suuri Pohjan sota
Luokka:Suomi Ruotsin suurvalta-ajalla
Suomen suuriruhtinaskunta
Suomen suuriruhtinaskunta -nimitystä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1584, jolloin Ruotsin kuningas Juhana III lisäsi Suomen suuriruhtinaan arvonimen hallitsijatitteleihinsä. Käytännössä Suomella oli suuriruhtinaskunnan asema vuodesta 1809 vuoteen 1917 Venäjän keisarin alaisuudessa.
Ruotsilta Venäjälle
1700-luvun vaihteessa Ruotsilla ei ollut enää resursseja ylläpitää suurvalta-asemaansa. Suurvalta romahti, kun Suuri Pohjan sota pakotti ruotsalaiset lopulta 1721 luovuttamaan Baltian omistuksensa sekä Karjalasta Viipurin ja Käkisalmen läänit Venäjälle. Sodan loppuaikoina Suomi oli kokonaan miehitettynä. Miehitysajasta käytetään nimeä Isoviha. Ruotsin ja Venäjän seuraavan yhteenoton, Pikkuvihan, tuloksena Turun rauhassa 1743 Hamina ja Kymenkartanon läänin itäosa siirtyivät Venäjälle. Edellä kahdessa vaiheessa muodostuneita Venäjän hallitsemia suomalaisalueita kutsutaan yhteisnimellä Vanha Suomi tai Viipurin kuvernementti.
Napoleonin vaatimukset aiheuttivat Ruotsin ja Venäjän joutumisen sotaan 1800-luvun alussa, käytiin Suomen sota 1808–1809. Sodan päättyessä 1809 Suomi oli kokonaan miehitettynä ja liitettiin Venäjään, samoin aiemmin Ruotsin osina pidettyjä osia Lapista sekä Ahvenanmaa. Suomen sodan päätteeksi 17. syyskuuta 1809 solmittiin Haminan rauha Ruotsin ja Venäjän välillä. Ruotsille kuuluneet Suomen alueet luovutettiin virallisesti Venäjälle, joka oli niitä käytännössä miehittänyt ja hallinnut jo yli puoli vuotta.
Haminan rauhaJo sodan aikana Venäjän hallitsija Aleksanteri I oli kutsunut koolle Porvoon maapäivät (myös käytetään kohottavampaa, mutta historiallisesti perustelemattomampaa nimitystä Porvoon valtiopäivät), jossa suomalaisten johtohenkilöt vannoivat uskollisuutta uudelle hallitsijalle tämän taatessa suomalaisten oikeuksia ja ottaessa Suomen suuriruhtinaan arvonimen.
Ruotsilta saaduista alueista muodostettiin autonominen maakunta (nk. Uusi-Suomi), Suomen suurruhtinaskunta, ja 1812 siihen vielä liitettiin Viipurin kuvernementin, eli Turun rauhassa 1743 ja Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle virallisesti siirtyneet, vastaavasti isovihan ja pikkuvihan aikana vallatut Vanhan Suomen alueet. Näin muodostui Suomen suuriruhtinaskunta (1809–1917).
Suomalaissyntyisellä kreivi Gustaf Mauritz Armfeltilla, tsaarin neuvonantajalla, oli ratkaiseva rooli siihen, että Suomi sai erillisaseman ja suuren autonomian, sekä takaisin Vanhan Suomen. Armfelt toimi Suomen Asiain Komitean puheenjohtajana Pietarissa.
Hallinto
Pietari
Suomi oli muusta Venäjästä erillinen itsehallintoalue, Suomen suuriruhtinaskunta, jossa oli mm. käytössä oma raha vuodesta 1860 ja oma armeija.
Suuriruhtinaskuntaa hallitsi Pietarista käsin tsaari, esittelijänään ja valmistelijanaan Suomen ministerivaltiosihteeri, sekä autonomian pääkaupungista Helsingistä käsin Suomen senaatti ja Venäjän keisarin edustajana Suomen kenraalikuvernööri.
Suuriruhtinaskunnan historia voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin:
- 1809–1862: Puoli vuosisataa, jonka aikana suuriruhtinaskunnan viranomaisten onnistui vakuuttaa tsaari ja Venäjän hovi, paitsi omasta, mutta myös kaikkien suomalaisten uskollisuudesta.
- 1863–1898: Kolmannesvuosisata kasvavaa sisäistä itsenäisyyttä, sisältäen mm. maapäivien (valtiopäivien) muodostumisen säännöllisiksi, sekä suomen kielen kohoamisen rahvaan kielestä ruotsin kanssa tasaveroiseksi kansalliskieleksi.
- 1899–1917: parikymmentä vuotta venäläistämisyrityksiä.
Vuodesta 1863 alkaen Suomen säätyvaltiopäivät kokoontuivat säännöllisesti.
Suomen Läänit
Ruotsissa 1634 käyttöön otettu hallinnollinen jaotus säilyi vain vähäisin muutoksin. Vuonna 1837 maaherran nimi muutettiin kuvernööriksi.
- Uudenmaan lääni
- Hämeenlinnan lääni
- Turun ja Porin lääni
- Viipurin lääni (muodostui Suomeen liitetystä Viipurin kuvernmentistä)
- Mikkelin lääni (ent. Kymenkartanon lääni)
- Kuopion lääni (ent. Savon ja Karjalan lääni)
- Vaasan lääni
- Oulun lääni
Kieli
Johan Vilhelm Snellman esitti 1840-luvulla että suomenkielistä kirjallisuutta on pyrittävä kehittämään kansan sivistystason kohottamiseksi ja kansallishengen kehittämiseksi. Snellmannin syntymäpäivänä 12. toukokuuta vietetään edelleen Suomalaisuuden päivää. 1841 suomen kieli otettiin ensimmäisen kerran oppiaineeksi kouluihin.
Rahvaan nousua alettiin pelätä Pariisin mellakoiden 1848 jälkeen vaikka suomalaiset olivatkin Nikolai I:n mielestä rauhallisia alamaisia. 19. maaliskuuta 1850 sääti kenraalikuvernööri A.S. Menšikov sensuuriasetuksen, jolla kiellettiin suomenkielisten lehtien ja kirjallisuuden julkaisu uskonnollista ja tiettyä tietokirjallisuutta lukuun ottamatta. Vaikuttajana oli myös ruotsinkielinen virkamiehistö ja yläluokka. Asetus kumottiin 27. helmikuuta 1860.
1. elokuuta 1863 annettiin kieliasetus, jolla suomen kieli nostettiin tasavertaiseen asemaan ruotsin kanssa 20 vuoden siirtymäajan jälkeen, vaikka ruotsi jäikin vielä viralliseksi kieleksi. Vasta sortovuonna 1902 suomi nousi samaan asemaan ruotsin kanssa, tosin nyt molemmat alistettiin venäjän kielelle.
Raha
Autonomian alussa 1809–1860 Suomessa käytettiin rahana sekä Ruotsin kruunua että Venäjän ruplaa. Suomen pankki perustettiin 1811 nimellä Waihetus- Laina ja Depositioni- Contori Suomen Suuren- Ruhtinanmaassa. Krimin sodan jälkeisten talousvaikeuksien aikana Venäjä luopui hopeakannasta, joka tiesi Suomessakin taloudellisia vaikeuksia hopearahan loppuessa ja setelirahan muuttuessa arvottomaksi.
Vuonna 1859 J.V. Snellman ja Fabian Langenskiöld aloittivat operaation oman rahan saamiseksi. 4. huhtikuuta 1860 keisari Aleksanteri II määräsi Suomeen oman markan ja pennin. Markan arvo määriteltiin aluksi ruplan neljäsosaksi. Vuonna 1865 hopeamarkka julistettiin ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi Suomessa. Vuonna 1878 Suomen markka sidottiin Ranskan kultafrangiin.
Kalenteri
Ruotsissa oli siirrytty gregoriaaniseen kalenteriin jo 1753 jättämällä kalenterista pois 11 päivää. Venäjän vallattua Suomen uusi kalenteri jäi voimaan ja asiakirjoihin merkittiin päivämäärät uuden ja vanhan luvun mukaan. 1800-luvulla ero oli 12 päivää, näin Porvoon maapäivien hallitsijanvakuutus päivättiin 15. maaliskuuta juliaanisen kalenterin mukaan ja 27. maaliskuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan. 1900-luvun vaihteessa ero Suomen ja muun keisarikunnan välillä kasvoi päivällä lisää.
Armeija
Pääartikkeli: Suomen suuriruhtinaskunnan armeija
Porvoon maapäivillä uusi hallitsija asetti ruoturasitteen toteuttamisen siitä alkaen jäihin. Tosin aatelissäädyn uskollisuuden varmistamiseksi upseereille taattiin heidän virkatalonsa, vaikkeivät enää tehneet palvelusta.
Siitä pitäen Suomen asevoimat olivat pienet ja yleensä rakentuivat palkka-armeijaperiaatteelle. Tällöin niitä voitiin yhdistää Venäjän asevoimiin ja käyttää myös Suomen rajojen ulkopuolella, mitä lainsädäntö ei olisi sallinut "omalle armeijalle".
Napoleonin sotien aikana vuonna 1812 muodostettiin kolme 1200 miehen rykmenttiä ja Haminaan perustettiin Topografiakunta, joka vuodesta 1821 järjestettiin kadettikouluksi.
Heinäkuussa 1829 sai Anders Edvard Ramsayn johtama opetuspataljoona nuoren kaartin arvonimen ja siitä tuli Henkivartioväen 3. Suomen tarkk'ampujapataljoona, Suomen kaarti. Suomen kaarti osallistui kaartin joukkojen etujoukkona muiden Venäjän joukko-osastojen mukana kukistamaan Puolan kapinaa vuosina 1830–1831. Suomen kaarti kunnostautui vielä Turkin sodassa eritoten Gornyi Dubnjakin taistelussa 1877 ja sai palattuaan vanhan kaartin arvonimen.
Vuonna 1878 sääti Aleksanteri II asevelvollisuuden saatettavaksi voimaan koko valtakunnassa. Suomessa perustettiin autonomian turvin oma armeija, joka erotettiin Venäjän armeijasta. Sotaministeriö ei tätä hyväksynyt ja koko järjestelyä pidettiin sen taholta väliaikaisena. Armeija koostui suomalaisista ja sitä johti kenraalikuvernööri. Armeijan pataljoonat perustettiin läänien pääkaupunkeihin 1880–1881 ja Rakuunarykmentti Lappeenrantaan 1890. Suurin osa asevelvollisista palveli kolmena kesänä 90 päivää reservikomppaniassa. Pääsy kolmen vuoden palvelukseen vakinaisessa armeijassa johti usein valtion virkaan postissa tai rautateillä ja sosiaaliseen nousuun.
Suomen asevelvollinen armeija lakkautettiin ensimmäisellä sortokaudella 1901, Haminan kadettikoulu 24. huhtikuuta 1903 ja kaartin pataljoona 8. elokuuta 1905. Suomalaisia ei saatu Venäjän armeijaankaan, vaan kutsuntalakot aiheuttivat suomalaisten asevelvollisuuden lopettamiseen ja asevoimat korvattiin rahallisella korvauksella, ns. sotilasmiljoonilla.
Sortokaudet
Pääartikkeli: Sortokausi
Venäjän vallan loppuaika, sortokaudet, oli aktiivisen venäläistämisen aikaa. Suomen ja ruotsin kielet sekä suomen itsehallintoasema joutuivat erilaisten hyökkäysten kohteiksi. Suomenmielisiä poliitikkoja karkotettiin Siperiaan ja sanomalehtiä lakkautettiin. Ensimmäisen Sortokauden aikainen vastarinta huipentui kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaan. Sortokausien aikana talous ja teollisuus kehittyivät voimakkaasti. Vuonna 1905 Venäjän tappio sodassa Japania vastaan johti yleislakkoon sekä Suomessa että Venäjällä, ja vallankumouksen uhkaamalta tsaarilta saatuihin useisiin myönnytyksiin. Seuranneissa uudistuksissa säätyvaltiopäivät korvattiin koko kansaa edustavalla eduskunnalla, jonka ensimmäiset vaalit toimitettiin 1907. Yhtenäistämistoimenpiteet aloitettiin jälleen 1909 ja ne kestivät maaliskuun vallankumoukseen 1917 asti.
Suomen itsenäistyminen
Suomi julistautui itsenäiseksi Venäjän bolševikkien Lokakuun vallankumouksen jälkeen 6. joulukuuta 1917.
Katso: Jääkäriliike — Itsenäinen Suomen tasavalta
Aiheesta muualla
- [http://agricola.utu.fi/hist/kronologia/index.php Agricola-Suomen historiaverkko: Suomen historian tapahtumia, dokumentteja ja artikkeleita kronologisesti järjestettynä]
luokka:Suomen suuriruhtinaskunta
AnomoeanIn church history, the Anomoeans were ancient heretics who asserted that the Son was of a different nature and in nothing like to that of the Father.
See also
- Patriarch Nectarius of Constantinople
Reference
Source: First edition Encyclopedia Brittanica [issued 1768- 1771]
online casinos szkoy policealne Odzyskiwanie danych Pozycjonowanie Szkolenia bhp
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Dewdney—Alouette
Pitt Meadows—Maple Ridge—Mission (formerly Dewdney—Alouette) is a federal electoral district in British Columbia, Canada.
Demographics
Geography
The district includes the northwestern quarter of the Fraser Valley Regional District (which includes Mission
|
Julian of Alexandria
Julian served as Patriarch of Alexandria (head of the church that became the Coptic Church and the Orthodox Church of Alexandria) between 178 and 189.
Category:189 deaths
Category:Patriarchs of Alexandria<
|
HighLife
:For the West African musical genre, see Highlife.
HighLife is a cellular automaton similar to Conway's Game of Life. It was invented in 1994 by Nathan Thompson. It is a two-dimensional, two-state cellular automaton in the "Life family" and is described by the rule B36/S23; that is, a cell is born if it has 3 or 6 neighbors and survives if it has 2 or 3 neighbors.
Because the rules of HighLife and Conway's Life (rule B3/S2
|
Willimantic River
The Willimantic River is a tributary of the Shetucket River, approximately 35 mi (56 km long) in northeastern Connecticut in the New England region of the United States.
It is formed in northern Tolland County, near
Major General Antonio M. Taguba (born October 31, 1950), became known worldwide when a classified report he wrote about cases of torture at the Abu Ghraib prison in Iraq was published in 2004. Taguba is only the
|
Archidiptera
Infraorder Nymphomyiomorpha
Nymphomyiidae
Infraorder Dictyodipteromorpha extinct
Superfamily Dictyodipteridea
Dictyodipteridae - (Upper Triassic)
Superfamily Hyperpolyneuridea
Hyperpolyneuridae - (Upper Triassic)
Superfamily Dyspolyneuridea
Read More... |
Macross '84: Do You Remember Love?
The Super Dimension Fortress Macross: Do You Remember Love? (超時空要塞マクロス 愛・おぼえていますか Chō Jikū Yōsai Makurosu: Ai Oboete Imasu ka) is an anime movie based around the Macross television series.
The movie is a condensed version of the events in the first Macross series, with n
|
|
John Leclair
John LeClair (born July 5, 1969 in St. Albans, Vermont) is a member of the Pittsburgh Penguins National Hockey League (NHL) ice hockey team.
Leclair was drafted by the Montreal Canadiens with the 33rd pick in the | |
