Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Vatikaani

Vatikaani

Vatikaanivaltio on sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan maailman pienin itsenäinen valtio. Se sijaitsee Italiassa, Rooman kaupungin keskellä. Sen päämies on paavi ja pinta-alaltaan se on vain 0,44 neliökilometrin kokoinen.

Historia

:katso myös: Kirkkovaltio 1300-luvulle saakka paavillinen hallinto sijaitsi Lateraanipalatsissa. Vatikaani (mons vaticanus) tarkoitti Tiber-joen oikealla puolella sijaitsevaa kukkulaa, jolla antiikin aikana sijaitsi keisari Neron rakennuttama sirkus. Sirkuksen pohjoispuolella sijaitsi pieni hautausmaa, jonne oletettavasti apostoli Pietari on haudattu. Pian alueelle rakennettiin ensimmäinen kirkko, ja 300-luvulla suurempi Pietarinkirkko. Näin Vatikaanista tuli keskeinen pyhiinvaelluskohde. Seuraavina vuosisatoina alueelle rakennettiin lisää rakennuksia, jotka tarjosivat pyhiinvaeltajille majapaikan. 800-luvulla, paavi Leo IV rakennutti alueen suojaksi linnoituslaitteet (civitas leonina). Paavin katedraalikirkkona pysyi kuitenkin edelleen Lateraanikirkko. Rooman valtakunnan romahdettua paavit perustivat oman kirkkovaltion ns. Konstantinuksen lahjakirjaan vedoten. 751 tämä oikeus vahvistettiin. Vuonna 1377 skisman päätyttyä ja paavien palattua Avignonista Roomaan Vatikaanista tuli paavillisen hallinnon, kuurian, kirkkovaltion sekä koko katolisen kirkon keskus. Skisman jälkeen uutta kirkollista yhtenäisyyttä pyrittiin korostamaan suuriluonteisilla, vuosisatoja kestäneillä rakennushankkeilla. Esimerkiksi Pietarinkirkko korvattiin uudella, entistä suuremmalla kirkolla. Kirkkovaltio laajeni samanaikaisesti. 1800-luvulle saakka se kattoi nykyisen Keski-Italian. 1798 Ranskan vallankumouksen vaikutuksesta se julistettiin kuitenkin tasavallaksi, jonka alueet liitettiin 1808 Italian kuningaskuntaan. Wienin kongressissa kirkkovaltio perustettiin jälleen uudestaan. Italian yhdistymisvaiheessa kuningas Viktor Emanuel II miehitti kirkkovaltion. Vatikaanin asema jäi aluksi epäselväksi, kuitenkin käytännössä kirkko hallitsi aluetta edelleen. Siten 1870 alkaen loputkin kirkkohallinnolliset elimet keskittyivät Vatikaaniin. Vasta vuoden 1929 Lateraanisopimuksen myötä Italia tunnusti Vatikaanivaltion jälleen itsenäiseksi valtioksi. Nykyään se kattaa ainoastaan muurein ympäröidyn alueen Pietarinkirkon ympärillä.

Politiikka

Vatikaanivaltion ja paavin virallinen armeija on Sveitsiläiskaarti. Se vastaa myös paavin turvallisuudesta ja Vatikaanivaltioon pääsystä.

Merkittävimmät vientituotteet


- Raamatut

Katso myös


- Pyhä istuin Luokka:Vatikaanivaltio als:Vatikan ms:Kota Vatican zh-min-nan:Vaticano ko:바티칸 시국 ja:バチカン simple:Vatican City th:นครรัฐวาติกัน

Asukasluku

Väkiluku eli asukasluku merkitsee asukkaiden määrää tietyllä maantieteellisellä alueella. Väkiluku suhteutetaan usein alueen pinta-alaan jakamalla asukkaiden määrä alueen koolla, tavallisesti neliökilometreinä mitattuna. Täten saadaan väestöntiheys.

Katso myös


- Luettelo valtioista väkiluvun mukaan Luokka:Väestötiede ja:人口 simple:Population th:ประชากร zh-min-nan:Jîn-kháu

Valtio

Valtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella". Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein: Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.

Suomen valtio

Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.

Valtion tehtävät

(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.

Erilaiset valtiotyypit

Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi). Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan. Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista. Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.

Yhteiskuntateoriat

Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
  - Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
  - Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
  - Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
  - Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
  - Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
  - marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
  - anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava

Valtio organisaationa

Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin. Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.

Katso myös


- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana Luokka:Politiikka Luokka:Hallinto ja:国家 simple:State th:รัฐ

Rooma

::Rooma voi merkitä myös Rooman valtakuntaa, joka perustettiin 700-luvulla eaa ja kukistui lopullisesti vasta 1453. 1453 Rooman kaupunki (italiaksi, latinaksi Roma) on Italian länsirannikolla, Tiber-joen varrella sijaitseva Italian pääkaupunki. Kaupunki on lähes 3000 vuoden ikäinen, ja sillä on mahtava historia Rooman kuningaskunnan, Rooman tasavallan ja Rooman keisarikunnan pääkaupunkina. Roomassa on useita mahtavia rakennuksia, kuten Colosseum, jossa käytiin aikanaan gladiaattoritaisteluita. Roomassa on 2 546 804 asukasta (2004) ja metropolialueella asuu kaikkiaan 3,3 miljoonaa. Rooman valtakunnan kulta-aikana Roomassa oli yli miljoona asukasta.

Historia

Tarun mukaan Rooman perustivat 21. huhtikuuta 753 eaa. veljekset Romulus ja Remus. Rooma perustettiin Palatium-kukkulalle, josta se levisi ympäröiville kukkuloille. Perinteiset kaupungin seitsemän kukkulaa ovat Collis Palatinus (Palatium), Collis Aventinus, Collis Capitolinus (Capitolium), Collis Quirinalis, Collis Viminalis, Collis Esquilinus ja Collis Caelius. Vatikaanivaltion sijaintipaikka, Collis Vaticanus, on Tiber-joen länsipuolella, eikä kuulu seitsemään kukkulaan. Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen Ostrogootit hallitsivat kaupunkia Ravennasta. Itä-Rooma valloitti kaupunkin takaisin 536, mutta 546 goottikuningas Totila valloitti ja tuhosi sen. Bysantin kenraali Belisarius valloitti kaupungin jälleen takaisin, ja gootit taas 549. Belisariuksen seuraaja Narses sai viimein kaupunkin 552. Gootteja seurasivat lombardien valloitukset. Vuodesta 754 vuoteen 1870 Roomaa hallitsi kirkkovaltio, jonka jälkeen Italian yhdistyessä Roomasta tuli sen pääkaupunki. Paavi sai oman valtionsa Rooman kaupungissa jälleen 1929. Toisessa maailmansodassa liittoutuneet valloittivat Rooman 4. kesäkuuta 1944.

Asukasmäärän kehitys

1944

Urheilu

Vuonna 1960 Roomassa järjestettiin olympialaiset.

Aiheesta muualla


- [http://www.comune.roma.it Rooman viralliset verkkosivut]
- [http://wikitravel.org/en/Rome Rooma Wikitravelissa] Luokka:Rooma als:Rom ko:로마 ja:ローマ simple:Rome

Paavi

Paavi (lat. papa) on Rooman piispa ja katolisen kirkon ylin hengellinen johtaja. Arvonimi paavi on lyhempi muoto täydellisestä arvonimestä: Rooman piispa, Jeesuksen Kristuksen sijainen, apostolien ruhtinaan seuraaja, yleismaailmallisen kirkon ylin paimen, lännen patriarkka, Italian priimas, Rooman provinssin arkkipiispa ja metropoliitta, Vatikaanivaltion hallitsija, Jumalan palvelijoiden palvelija. Nykyinen paavi on Benedictus XVI.

Paaviuden historia

Katolisessa opissa Rooman piispojen erityisasema perustellaan apostoli Pietarin asemalla, vaikka Pyhä Pietari (noin 33–67) ei ollut varsinaisesti sen paremmin piispa kuin paavikaan. 100-luvun lopulta alkaen Rooman piispat alkoivat vaatia erityisasemaa kirkossa. Vaatimukset voimistuvat myöhäisantiikin aikana. Vasta varhaiskeskiajalla Rooman piispat alkavat saavuttaa vakiintuneempaa erityisasemaa kirkollishallinnossa, vaikka ylin päätösvalta säilyikin kirkolliskokouksilla. Kirkon valta kasvoi maaomistusten myötä. Lopulta paavi johti suuren osan nykyistä Italiaa käsittänyttä kirkkovaltiota. 1000-luvulle asti paavien nimittämisestä vastasivat maalliset johtajat, minkä takia paavit olivat usein poliittisia pelinappuloita maallisissa politiikassa. Nykyään paavin kirkollinen hallinto, Pyhä istuin (latinaksi Sancta Sedes) on oikeudellinen entiteetti, joka hallitsee Vatikaanivaltiota, joka puolestaan on itsenäisenä valtiona mukana kansainvälisissa sopimuksissa.

Sanan juuret

Sana paavi perustuu alun perin kreikan sanaan "pappas" (isä), josta syntyi latinankielinen muoto "papa". Sana on tullut suomeen ruotsin kautta ("påve"). Kreikassa ja Venäjällä pappeja kutsutaan edelleen sanalla "pappas" ja sana on sukua myös suomen sanalle "pappi".

Paavin kuolema

Venäjällä Paavi voi erota, mutta tätä tapahtuu erittäin harvoin. Edellinen eroaja oli Gregorius XII vuonna 1409. Tiettyjen katolilaisten näkemysten mukaan eroaminen on vaarallista, koska se mahdollistaa vastapaavien nousun. Yleensä paavi vaihtuu vain edellisen paavin kuoltua. Paavin kuolemaa koskevat määräykset ovat tarkat ja muotoutuneet vuosisatojen saatossa. Kun paavi kuolee, kokoontuvat hänen lähimmät avustajansa paavin huoneeseen. Eräs korkea virkamies, camerlengo, kopauttaa pienellä hopeavasaralla paavia otsaan ja kutsuu häntä kolmesti kastenimellä. Mikäli paavi ei reagoi, camerlengo kirjoittaa kuolintodistuksen. Paavin sormus, Pietariin viittaava kalastajan sormus, poistetaan hänen sormestaan. Seuraavaksi paavin asunto tyhjennetään ja sinetöidään. Tällä keskiaikaan johtavalla perinteellä pyritään estämään ketään muuta esittämästä paavia. Kenelläkään ei ole asiaa asuntoon ennen uuden paavin valintaa. Rooman kirkonkellot soivat kuoleman merkiksi ja Pietarinkirkon edessä luetaan rukouksia. Vatikaaniin johtavat pronssiovet suljetaan, eikä niitä avata ennen uuden paavin valintaa. Perinteisesti kuolleeksi julistaminen on tapahtunut sen suuremmitta seremonioitta, esimerkiksi Johannes Paavali I:n kuoleman jälkeen Vatikaani lähetti selkeän ja yksinkertaisen lehdistötiedotteen: "Pope dead" (paavi kuollut). Johannes Paavali II:n kuolemasta kerrottiin toimittajille lähetetyllä tekstiviestillä ja sähköpostilla. Paavin kuollessa katolinen kirkko siirtyy sedisvakanssiin (lat. sede vacante, vapaa istuin), jota usein sanotaan hieman epätarkasti interregnumiksi (latinaa: kuninkaiden välissä). Pyhän istuimen ollessa tyhjillään useat Vatikaanin korkea-arvoiset virkamiehet menettävät virkansa automaattisesti. Valta siirtyy muodollisesti kardinaalikollegiolle, ja uuden paavin valintaa aletaan valmistella. Paavin kuoltua camerlengo murtaa paavillisen lyijysinetin ja hävittää kultaisen kalastajansormuksen todistajien läsnä ollessa. Johannes Paavali II kuoltua tämä rituaali tapahtui reilun viikon kuluttua hautajaisista. Paavin ruumis viedään näytille Pietarinkirkkoon. Hautajaiset pidetään yleensä 4–6 päivän kuluttua. Virallinen suruaika kestää yhdeksän päivää. Suruaika päättyy messuun.

Paavin valinta

Vuodesta 1059 lähtien, investituurariidan seurauksena, paavin valinnan ovat suorittaneet kardinaalikollegion kardinaalit. Nykyään 80 vuotta täyttäneillä kardinaaleilla ei ole äänioikeutta paavinvaalissa. Paaviksi voidaan teoriassa valita kuka tahansa kastettu katolinen mies, mutta käytännössä valinta on suoritettu kardinaalikollegion keskuudesta. Vaali on täysin salainen. Alun alkaen tarkoituksena oli pakottaa kardinaalit tekemään päätöksensä nopeasti, mutta myöhemmin havaittiin, että tämä käytäntö toisaalta myös vähensi ulkopuolista painostusta ja siten hidasti äänestystä. Salainen ja suljettu konklaavi vahvistettiin vuonna 1274. Paavinvaali on usein arvaamaton ja lopputulosta voi olla vaikea ennustaa. Ennakkosuosikin asema ei ole vaalissa aina helppo. Esimerkiksi Johannes Paavali II oli kompromissiehdokas, joka valittiin, kun muista ehdokkaista ei päästy yksimielisyyteen. Vatikaanissa on uudesta paavista kaksi sanontaa: "Se, joka menee konklaaviin paavina, tulee ulos kardinaalina." ja "Lihavan paavin jälkeen tulee aina laiha paavi.". Camerlengo on monilta osin vastuussa vaalin käytännönjärjestelyistä.

Esivalmistelut

Uuden paavin valinta aloitetaan 15–20 päivää edellisen kuoleman jälkeen Sikstuksen kappelissa. Viiveen tarkoitus on ollut antaa kardinaaleille aikaa matkustaa Roomaan. Ennen varsinaista vaalia pidetään valmistelevia kokouksia. Kirkon mukaan kardinaaleja ohjaa valinnassa Pyhä Henki ja kaikenlainen kampanjointi onkin periaatteessa kielletty. Valinta on kuitenkin luonteeltaan poliittinen, ja ehdokkaiden kannattajat yrittävät parhaansa oman suosikkinsa aseman parantamiseksi.

Vaali

Pyhä Henki Valinnan suorittaa konklaaviksi nimetty kardinaalien kokous. Konklaavi tulee latinan sanoista cum clavi, joka tarkoittaa "avaimen kanssa" (edelleen conclave: huone, kamari), ja se viittaa siihen, että kardinaalit eristetään vaalin ajaksi. Vaali voi periaatteessa kestää miten kauan tahansa. 1900-luvulla vaalit ovat kestäneet alle kuusi päivää ja näistä vaaleista kaksi on saatu päätökseen jo toisena päivänä. Vuoden 2005 konklaavi päättyi toisena päivänä. Pisin tunnettu vaali kesti lähes kolme vuotta. Rooma on kesäaikaan kuuma, ja usein vanhemmat kardinaalit ovat kuolleet kesken prosessin. Saatavilla saakin olla kardinaalien lisäksi kaksi lääkäriä. Tämän lisäksi on myös joukko pappeja, jotka voivat antaa kardinaaleille ripin ja taloudenhoidosta vastaavia henkilöitä. Kardinaalit majoittuvat erilliseen rakennukseen Vatikaanissa. Ensimmäinen päivä aloitetaan messulla, jonka jälkeen kardinaalit siirtyvät Sikstuksen kappeliin. Nykyään kappeli jopa tarkastetaan vakoilulaitteiden varalta. Vuonna 2005 kappeliin oli rakennettu kaksoislattia, joka kätki alleen vakoilua estävää tekniikkaa. Annetaan komento "Extra omnes!" ("Kaikki ulos!"), ja vain kardinaalit jäävät kappeliin. Konklaavin jäsenet vannovat valalla pitävänsä tapahtumat salassa. Valan rikkoneita uhkaa erottaminen kirkosta. Äänestys voi alkaa. Ensimmäisenä päivänä voidaan pitää yksi äänestys iltapäivällä. Tämän jälkeen äänestyksiä on kaksi päivässä, aamulla ja iltapäivällä. Joka kerta äänestään kahdesti, joten äänestyksiä on neljä päivässä. Äänestyspaperi on nelikulmion muotoinen. Siinä lukee "Eligio in Summum Pontificem" ("Valitsen ylimmäksi pontifexiksi"). Kardinaalit kirjoittavat paperiin ehdokkaansa nimen. Nimi tulee kirjoittaa niin, ettei äänen antajaa voi tunnistaa. Paperi taitetaan kahdesti. Kardinaalit kantavat äänensä, pitäen paperia selvästi näkyvillä, alttarilla olevaan uurnaan, joka on peitetty hopealautasella. Antaessaan äänensä he kutsuvat Kristusta todistamaan toimitusta. Ääni laitetaan aluksi lautaselle, josta se tiputetaan uurnaan. Kun äänet on annettu, ne sekoitetaan ja lasketaan. Laskettaessa huudetaan jokaisen ääniä saaneen nimi. Äänestyspaperit lävistetään eligio-sanan kohdalta ja sijoitetaan naruun. Äänestys vaati perinteisesti kahdenkolmasosan määräenemmistön – vuoden 1996 muutoksen (Universi Domini Gregis) jälkeen yksinkertainen enemmistö riittää, mikäli 12 päivän kuluessa ei ole muuten onnistuttu valinnassa. Camerlengo kutsuu tällöin kardinaalit luokseen ja kysyy miten he haluavat edetä. Jos yli puolet kardinaaleista niin haluaa, kahden kolmasosan vaatimuksesta luovutaan. Kardinaalit voivat myös rajoittaa ehdokkaiden määrän kahteen suosituimpaan. Tämä mahdollistaa tilanteen, jossa enemmistön saaneen ehdokkaan kannattajat voivat viivytystaktiikalla varmistaa ehdokkaansa valinnan. Äänestystä rytmitetään rukoustauoilla ja keskusteluilla. Ensimmäinen äänestyssessio kestää kolme päivää ja sitä seuraava tauko maksimissaan päivän.

1900-luvun konklaavit


- 1903 – 7 äänestystä, kesto 4 päivää, paaviksi Pius X
- 1914 – 10 äänestystä, kesto 3 päivää, paaviksi Benedictus XV
- 1922 – 14 äänestystä, kesto 5 päivää, paaviksi Pius XI
- 1939 – 3 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Pius XII
- 1958 – 11 äänestystä, kesto 4 päivää, paaviksi Johannes XXIII
- 1963 – 6 äänestystä, kesto 3 päivää, paaviksi Paavali VI
- 1978 – 4 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Johannes Paavali I
- 1978 – 8 äänestystä, kesto 3 päivää, paaviksi Johannes Paavali II

2000-luvun konklaavit


- 2005 – 4 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Benedictus XVI

Habemus papam!

Kun äänestystulos on tarkistettu, äänestysliput poltetaan, jolloin valkoinen savu (fumata bianca) merkitsee uuden paavin valintaa. Uuden paavin valinnasta kerrottiin vuonna 2005 ensimmäinen kerran myös Rooman kirkkojen kelloja soittamalla. Jos äänestys ei tuottanut tulosta, lippujen sekaan lisättiin aiemmin märkää heinää, jolloin musta savu (fumata nera) kertoo valinnan toistaiseksi epäonnistuneen. Vuodesta 1958 on oikeanvärisen savun saavuttamiseksi käytetty kemikaaleja. Tosin vuoden 1978 molempien paavinvaalien yhteydessä savu oli lähinnä harmaata (kun kemikaalien lisäämisessä oli tehty virhe), eikä kukaan osannut oikein sanoa mitä se tarkoitti. Sama ongelma toistui osittain myös 2005. Kun päätös on tehty, valitulta kysytään suostumus paavin tehtävään. Paavin seuraajan ensimmäisiin tehtäviin kuuluu uuden nimensä valitseminen. Nimen valinnalla uusi paavi voi esimerkiksi osoittaa kunnioitustaan aikaisemmille paaveille. Paavi voi valita kutsumanimekseen myös ristimänimensä latinankielisen version tai jonkun pyhimysnimen. Uskonnollisista nimistä sellaisia, joita Paavi ei voi itselleen valita, on oikeastaan vain Pietari, sillä Pietari oli "ensimmäinen paavi" ja hänen pyhyyttään halutaan kunnioittaa. Nimen valinnan jälkeen uutta paavia pyydetään ilmoittamaan uusi nimensä. Muut kardinaalit osoittavat alamaisuutensa uudelle paaville. Paavi puetaan paavinviittoihin, joita on etukäteen valmisteltu eri kokoisia. Seuraavaksi valinta ilmoitetaan Pietarinkirkon parvekkeelta odottavalle väkijoukolle. Ilmoitus tehdään latinaksi perinteisin sanoin. :Annuntio vobis gaudium magnum. Habemus Papam: :Eminentissimum ac Reverendissimum Dominum, Dominum (latinankielinen etunimi), :Sanctae Romanae Ecclesiae Cardinalem (sukunimi), :qui sibi nomen imposuit (valittu nimi ja järjestysluku). eli suomeksi :Ilmoitan teille suuren ilon. Meillä on paavi: :Mitä korkea-arvoisin ja kunnioitetuin herra, herra (latinankielinen etunimi), :Pyhän roomalaisen kirkon kardinaali (sukunimi), :joka ottaa nimen (valittu nimi ja järjestysluku). Paavi saapuu nyt ensi kerran tervehtimään uskovia. Hän antaa tässä yhteydessä perinteisen "Urbi et orbi" ("Kaupungille ja maailmalle") -siunauksen.

Paaviuden perustelu ja paavin asema

Katolinen kirkko perustelee paaviutta Raamatulla. Se lainaa kantansa tueksi useita Raamatun jakeita, tärkeimpänä Matteuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus sanoo Pietarille, että hän rakentaa kirkkonsa kalliolle (Pietarin nimi tarkoittaa kalliota). Paavin asema on dogmaattinen. Se on määritelty pitkän ajan kuluessa. Paaviin liitetään seuraavia ominaisuuksia:

Oppi erehtymättömyydestä uskonnollisissa asioissa

Ensimmäinen Vatikaanin ekumeeninen konsiili päätti paavi Pius IX:n johdolla vuonna 1870, että paavi on erehtymätön niissä asioissa, mitkä hän on lausunut ex cathedra (suomeksi piispanistuimelta, merkityksessä "virallisesti"). Tämä perustuu kolmeen ensimmäisen paavin, Pietarin, aseman määrittävään Raamatun kohtaan (Matteus 16:18-19, Luukas 22:31-32 ja Johannes 21: 15-17). Ex cathedra -tilanteessa paavin täytyy olla määrittämässä uskon tai moraalin kysymystä virallisessa asemassaan universaalin kirkon johtajana, ei pelkästään oman, yksityisen teologin asemassaan. Kirkon mukaan paavi on tässä tilanteessa Pyhän Hengen suojaama tekemästä virheitä. Käytännössä monet paavit ovat oikeudestaan huolimatta välttäneet antamasta lausuntoja ex cathedra, koska tämä sitoisi myös heidän seuraajiaan teologisesti tai seuraajien olisi joko uudelleen tulkittava edeltäjiensä päätöksiä tai mahdollisesti jopa tehtävä vastakkaisia päätöksiä, mikä heikentäisi katolisen kirkon perinteen uskottavuutta raamatuntulkinnan rinnalla. On erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä paavin tekemistä päätöksistä kuuluvat erehtymättömyyden piiriin. On kuitenkin yleisesti hyväksyttyä, että paavi Pius IX:n vuonna 1854 julistama dogmi Neitsyt Marian perisynnittömästä sikiämisestä ja paavi Pius XII:n vuonna 1950 julistama dogmi Neitsyt Marian ottamisesta taivaaseen olivat erehtymättömiä lausuntoja. Monet pitävät paavin erehtymättömyyden tapauksina esimerkiksi aiempia kristologisia lausuntoja, itse vuoden 1870 dogmaattista määrittelyä erehtymättömyydestä, paavi Leo XIII:n julistusta anglikaanisen kirkkokunnan pappisvihkimyksen mitättömyydestä vuodelta 1896 ja paavi Johannes Paavali II:n julistusta naispappeuden mahdottomuudesta vuodelta 1994.

Paavin arvomerkit ja tunnukset

1994
- Triregnum, paavillinen kolmikerroksinen tiara. Hiljattain hallinneet paavit eivät ole käyttäneet tätä.
- Paavinsauva. Sauva, jonka päässä on krusifiksi.
- Pallium. Kangasnauha.
- Taivaan valtakunnan avaimet. Kultaisen ja hopeisen avaimen kuva.
- Anulus piscatoris eli kalastajansormus. Kultainen sormus, johon on kaiverrettu paavin nimi. Kuva Pietarista veneessä heittämässä verkkojaan veteen.
- Umbracullum. Kulta-punaraitainen päivänsuoja.
- Sedia gestatoria. Kahdentoista miehen (palafrenieri) kantama kantotuoli. Perässä kaksi avustajaa, jotka kantoivat strutsinsulista tehtyjä huiskuja (flabella). Ei enää käytössä, paavi liikkuu nykyisin autolla.
- Vatikaanin vaakuna. Vaakunassa mainitut avaimet, niitä sitova nauha, triregnum ja kangastupsut.
- Vatikaanivaltion lippu. Virallisesti ei paavin vaan valtion.

Paaviuteen liittyviä myyttejä ja legendoja

Paavin asemaan liittyy lukuisia myyttejä ja legendoja.

Vicarius Filii Dei

Suositun myytin mukaan paavin tiarassa lukee Vicarius Filii Dei ("Jumalan pojan sijainen"), josta numeroarvoiksi muuttamalla saadaan Ilmestyskirjan pedon luku 666. Tällaista tiaraa ei kuitenkaan ole olemassa eikä paavin arvonimiin kuulu Vicarius Filii Dei, lähin niistä on Vicarius Christi ("Kristuksen sijainen"). Lisäksi tekstin numeroarvoiksi muuttaminen on lähes mielivaltainen prosessi.

Paavi Johanna

Väitetään, että eräs paaveista olisi valintansa jälkeen paljastunut naiseksi. Paavi Johannan valtakausi sijoitetaan useimmissa tarinoissa välille 855–858. Tarina on mahdollisesti ollut satiiri, josta tuli myöhemmin legenda ja joidenkin mielestä totta. Historiantutkijat yleisesti eivät usko paavi Johannan olleen historiallinen henkilö. Ensimmäiset maininnat Johannasta ovat peräisin vasta 1200-luvulta.

Jeesuksen asiakirjat

Useita Jeesukseen suoraan liittyviä ja jopa hänen itsensä kirjoittamia dokumentteja väitetään olevan piiloitettu Vatikaaniin. Eräs näistä olisi Pontius Pilatuksen kirjoittama teloitusmääräys ja toinen Jeesuksen kirje apostoleille, jossa hän kertoo palaamisensa päivämäärän.

Muita paaveja

Vastapaavi on paaviksi julistautunut, mutta ei virallisesti tunnustettu paavi. Jesuiittojen johtajaa sanotaan "mustaksi paaviksi", koska jesuiittojen asu on musta kaapu. Historiallisista syistä koptilaisen kirkon johtajaa kutsutaan joskus koptilaiseksi paaviksi ja Aleksandrian ortodoksisen kirkon johtajaa Aleksandrian paaviksi.

Katso myös


- Luettelo paaveista
- Vastapaavi
- als:Papst ms:Paus (Katholik) ko:교황 ja:ローマ教皇 simple:Pope th:พระสันตะปาปา

Pietarinkirkko

Pietarinkirkko on Vatikaanin pääkirkko (Rooman arkkihiippakunnan ja siten paavin tuomiokirkkona toimii kuitenkin Lateraanikirkko) ja yksi Kristikunnan pyhimmistä paikoista. Sitä pidetään maailman suurimpana koskaan rakennettuna kirkkorakennuksena. Pietarinkirkon pinta-ala on 23 000 m² ja tilavuus yli 60 000 m³. Pietarinkirkon rakennustyöt alkoivat 1506 ja päättyivät 1626. Perimätiedon mukaan Pietarinkirkko on rakennettu sille paikalle, missä apostoli Pietari ristiinnaulittiin, ja johon hänet on haudattu. Pyhää Pietaria pidetään Rooman ensimmäisenä piispana ja paavina. Pietarin hauta on Pietarinkirkon pääalttarin alla. Kirkkoon on haudattu myös useita muita paaveja sekä kuningatar Kristiina.

Historia

Kristiina Pietarinkirkko sijaitsee luultavasti samalla paikalla, jossa oli joskus keisari Neron sirkus. Myöhemmin paikalla oli hautausmaa. Kun Konstantinus Suuri oli hyväksynyt kristinuskon virallisesti, hän rakennutti sinne vuonna 324 suuren basilikan. Vanhaa basilikaa päätettiin 1400-luvun puolivälissä laajentaa. Paavi Nikolaus V pyysi arkkitehti Bernardo Rossellinon työhön. Suunnitelmista luovuttiin kuitenkin pian. Paavi Sixtus IV rakennutti lähistölle 1400-luvun lopussa Sikstuksen kappelin. Paavi Julius II aloitti lopulta vuonna 1506 nykyisen Pietarinkirkon rakennustyöt. Ne saatiin päätökseen vuonna 1615 paavi Paavali V:n aikana. Donato Bramante oli uuden kirkon ensimmäinen pääarkkitehti. Monet renessanssin kuuluisimmista taiteilijoista osallistuivat kirkon rakennustöihin. Michelangelo oli jonkin aikaa pääarkkitehti ja suunnitteli kirkon kupolin. Julius II:n kuoleman jälkeen rakennustyöt keskeytettiin, kunnes paavi Paavali III pyysi Michelangeloa suunnittelemaan kirkon muutkin osat. Michelangelon kuoleman jälkeen hänen oppilaansa Giacomo della Porta jatkoi kesken jäänyttä työtä. Carlo Maderno tuli pääarkkitehdiksi myöhemmin, ja hän suunnitteli Pietarinkirkon fasadin.

Sisätilat

Carlo Maderno Pietarinkirkon pääalttari on Berninin sunnitteleman valtavan baldakiinin alla. Vain paavi saa pitää alttarilla messun. Kirkossa on myös Michelangelon mestariteos, vuonna 1499 valmistunut veistos Pietà, joka esittää neitsyt Mariaa sylissään kuollut Jeesus. Jeesus Luokka:Vatikaanivaltio Luokka:Vatikaanin kirkot ja:サン・ピエトロ大聖堂

Leo IV

Leo IV Kasaari (750—8. syyskuuta 780) oli Bysantin keisari vuosina 775—780. Leo oli Konstantin V:n poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan erään kasaariprinsessan kanssa. Leo oli ehkä ensimmäinen keisari joka syntyi keisarillisessa purppurakamarissa, jossa vain hallitsevan keisarin lapset saivat syntyä. 17. joulukuuta 769 19-vuotiaana Leo meni naimisiin ateenalaisen Irenen kanssa, jonka hänen isänsä oli valinnut hänelle sopivaksi puolisoksi. Konstantin V kuoli elokuussa 775 ja Leo, vanhimpana poikana ja hallitsijakumppana, julistettiin uudeksi keisariksi. Leon viisi velipuolta, joita yleensä kutsutaan caesareiksi heidän arvonimiensä perusteella, jäivät nuolemaan näppejään kun Leo julisti poikansa Konstantin VI:n kruununperilliseksi ja hallitsijakumppanikseen pääsiäisenä 776. Leon velipuolet karkoitettiin Konstantinopolista toukokuussa 776, sen jälkeen kun paljastui että vanhin heistä, Nikeforos, oli yrittänyt syöstä Leon vallasta. Leon aikana ikonoklasmi jatkui, mutta ikonien kunnioittajia ei enää vainottu yhtä paljon kun hänen isänsä Konstantin V:n aikana. On väitetty että Leon vaimo Irene olisi harrastaneen ikonien kunniottamista. Kun Leo kuoli yllättäen 8. syyskuuta 780 hänen ja Irenen ainut lapsi Konstantin VI oli vain kymmenvuotias ja todellinen valta siirtyi Irenen käsiin. ja:レオーン4世

751

Vuosisadat: 500-luku 600-luku - 700-luku - 800-luku 900-luku Vuosikymmenet: 700 710 720 730 740 - 750 - 760 770 780 790 800 Vuodet: 746 747 748 749 750 - 751 - 752 753 754 755 756 ----

Tapahtumia


- Pipin Pieni valitaan frankkien kuninkaaksi.

Syntyneitä


-

Kuolleita


- ko:751년

Avignon

Avignon on kunta Etelä-Ranskassa. Se sijaitsee Rhônejoen rannalla Provence-Alpes-Côte d'Azurin alueella Vauclusen departementissa. Avignon on Vauclusen departementin pääkaupunki. Avignonissa asuu 88 000 asukasta ja suur-Avignonin alueella 155 000 asukasta.

Historia

departementissa Avignon on asutettu hyvin aikaisessa vaiheessa. Rooman valtakunnassa se oli Gallia Narbonensisin provinssin keskus (alue tunnetaan nykyään nimellä Provence). 1100-luvun lopulla Avignon julistatui itsenäiseksi, mutta itsenäisyys murskattiin vuonna 1226, kun Ranskan kuningas Ludvig VIII valtasi kaupungin. Vuonna 1309 Ranskan kuningas siirsi katolisen kirkon hallinnon paaveineen Avignoniin, joka kuului siihen aikaan Sisilian kuningaskunnalle. Avgnonissa kirkko joutui alistumaan monessa asiassa Ranskan kuninkaan tahtoon. "Baabelin vankeus" kesti vuoteen 1377. Avignon kasvoi tähän aikaan 40 000 asukkaan kaupungiksi, mikä oli siihen aikaan erittäin suuri kaupunki. Vuosina 1309—1377 Avignonissa asui seitsemän paavia:
- Klemens V
- Johannes XXII
- Benedictus XII
- Klemens VI
- Innocentius VI
- Urban V
- Gregorius XI Vuosina 1335—1364 rakennettiin Palais des Papes, Paavien palatsi, joka tarjosi paaveille suojaa. Palatsin seinät ovat yli viisi metriä paksut. Palatsi toimii nykyään museona. Avignon pysyi kirkon hallinnassa vuoteen 1791, jolloin Ranska valtasi sen itselleen. Luokka:Ranskan kaupungit ja:アヴィニョン

1798

Tapahtumia


-

Syntyneitä


- William Abbot - Englantilainen näyttelijä
- 17. tammikuuta - Auguste Comte, sosiologian isä
- 21. tammikuuta - Jonas Lagus, pappi ja körttiläisen herätysliikkeen johtaja
- 13. maaliskuuta - Abigail Fillmore, Yhdysvaltojen presidentin vaimo
- 30. maaliskuuta - Luise Hensel, runoilija (kuoli 1876)
- 2. huhtikuuta - August Heinrich Hoffmann von Fallersleben, saksalainen lyyrikko (kuoli 1874)
- 26. huhtikuuta - Eugène Delacroix, Ranskalainen taidemaalari
- 28. huhtikuuta - Duncan Forbes, kielitieteilijä
- 2. lokakuuta - Charles Albert Savoijilainen, Sardinian Kuningas
- 24. joulukuuta - Adam Mickiewicz, Puolalainen runoilija ja kirjailija
-

Kuolleita


- 4. joulukuuta - Luigi Galvani, italialainen fyysikko Luokka:1700-luku ms:1798 ko:1798년

Wienin kongressi

1800-luvulla Euroopan rajojen uudelleenjako suuriin ja pieniin valtioihin perustui 1814-1815 pidetyn Wienin kongressin järjestelyihin. Kongressi piti vallankumousta ja Napoleonin valloituksia laittomina ja pyrki palaamaan ennen Ranskan suurta vallankumousta valinneisiin oloihin. Puola perustettiin uudelleen Venäjän alaisuuteen. Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle ja sai korvauksena Tanskalta Norjan. Ranska sai pitää osan vallankumoussotien valloituksista, mm. Savoijin ja Avignonin. Ranskaa ympäröiviä valtioita pyrittiin myös vahvistamaan, joten suurvallaksi noussut Preussi sai lisäalueita Saksan länsiosista ja Hollantiin liitettiin nykyisen Belgian alue. Itävalta sai lisäalueita Pohjois-Italiasta ja osa Ranskan Siirtomaista annettiin Englannille. Yksi kongressin tärkeimmistä aikaansaannoksista oli Itävallan, Preussin ja Venäjän liitto, Pyhä Allianssi. Näiden maiden hallitsijat sitoutuivat yhdessä vastustamaan kaikkia valtiollisia uudistuksia. Wienin kongressin järjestelmä alkoi rikkoutua 1800-luvun kuluessa. Muutoksia tekivät mm. nationalismin ja liberalismin aatteet. Luokka:Euroopan historia ko:빈 회의 ja:ウィーン会議

1929

Tapahtumia


- 6. tammikuuta - Kuningas Aleksandar I hajotti parlamentin ja nimesi Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan uudelleen Jugoslavian kuningaskunnaksi. Mitään muuta kansallisuutta ei tunnustettu kuin "jugoslaavi".
- 10. tammikuuta - Hergén sarjakuvahahmo Tintti teki ensiesiintymisensä sarjakuvassa Tintti neuvostojen maassa.
- 17. tammikuuta - Elzie Crisler Segarin Kippari-Kalle teki ensiesiintymisensä.
- 18. tammikuuta - Trotski karkoitettiin Neuvostoliitosta. Hän pakeni Turkkiin ja anoi turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta.
- 11. helmikuuta - Italia ja Pyhä istuin solmivat sopimuksen Vatikaanivaltiosta.
- 14. helmikuuta - Ystävänpäivän verilöyly: Seitsemän Al Caponen kanssa kilpailevaa gansteria murhattiin Chicagossa.
- 18. helmikuuta - Ensimmäiset Oscar-palkinnot jaettiin.
- 3. maaliskuuta - Jesus Aguirren vallankaappausyritys Meksikossa.
- 31. toukokuuta - Britannian vaalit johtavat umpikujaan, liberaalipuolueesta tulee ratkaisija vallanjaossa.
- 8. kesäkuuta - Ramsay MacDonald perustaa Labour-hallituksen.
- 5. heinäkuuta - Scotland Yard takavarikoi kaksitoista D.H. Lawrencen alastonmaalausta siveettöminä.
- 24. heinäkuuta - Ranskan pääministeri Raymond Poincaré eroaa terveyssyistä, Aristide Briand tulee hänen seuraajakseen.
- 24. heinäkuuta - Kellogg-Briandin sopimus kielsi sodan ulkopolitiikan välineenä. Se allekirjoitettiin Pariisissa 27. elokuuta 1928 ja kaikkiaan 62 valtiota liittyi siihen. Nürnbergin oikeudenkäynnissä nostettiin se nojalla syytteitä rikoksista rauhaa vastaan.
- 8. elokuuta - Saksalainen ilmalaiva Graf Zeppelin aloitti maailmanympärilennon (päättyi 29. elokuuta).
- 5. syyskuuta - Aristide Briand esittelee suunnitelman "Euroopan yhdysvalloista".
- 7. syyskuuta - Höyrylaiva Kuru kaatui ja upposi Näsijärvellä Tampereen edustalla, 133-138 kuollutta.
- 17. syyskuuta - Liettuan presidentti Augustinas Voldemaras syrjätettiin vallankaappauksessa, johtoon Antas Smetona.
- 22. lokakuuta - Aristide Briandin hallitus kaatui Ranskassa.
- 24. lokakuuta - Suuri lama alkaa: Musta torstai, jota seuraa Musta tiistai (20. lokakuuta) – New Yorkin pörssi romahtaa ja maailmanlaajuinen talouskriisi alkaa.
- 18. marraskuuta - 7,2 richterin maanjäristys Newfoundlandin etelärannikolla rikkoi 12 merenalaista lennätinkaapelia ja laukaisi tsunamin, joka surmasi 28 Burin niemimaan alueella.
- 29. marraskuuta - Amiraali Richard Byrd lensi ensimmäisenä etelänavan yli.
- 2. joulukuuta - Ensimmäinen puhelinkioski otettiin käyttöön Lontoossa.
- Lapuan liike muodostettiin.
- Suomen itsenäisyyspäivä säädettiin palkalliseksi vapaapäiväksi.
- Edwin Hubble osoitti galaksien liikkuvan poispäin (Hubblen laki)

Syntyneitä


- 3. tammikuuta - Gordon Moore, Intelin perustaja
- 3. tammikuuta - Sergio Leone, elokuvaohjaaja (k. 1989)
- 15. tammikuuta - Martin Luther King Jr., amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti (k. 1968)
- 10. helmikuuta - Jerry Goldsmith, elokuvamusiikin säveltäjä (k. 2004)
- 15. helmikuuta - Graham Hill, Formula 1 -ajaja (k. 1975)
- 1. huhtikuuta - Milan Kundera, kirjailija
- 10. huhtikuuta - Max von Sydow
- 4. toukokuuta - Audrey Hepburn, näyttelijä (k. 1993)
- 12. kesäkuuta - Anne Frank
- 2. heinäkuuta - Imelda Marcos, Filippiinien diktaattorin Ferdinand Marcosin vaimo.
- 24. elokuuta - Jasser Arafat (k. 2004)
- 21. lokakuuta - Ursula K. Le Guin, tieteis- ja fantasiakirjailija
- 15. marraskuuta - Erkki Lahdes, kasvatustieteen professori
- 16. marraskuuta - Aarne Laurila, professori

Kuolleita


- 13. tammikuuta - Wyatt Earp, sheriffi ja saluunanpitäjä
- 4. huhtikuuta - Carl Benz, autoinsinööri
- 20. maaliskuuta - Ferdinand Foch, ranskalainen marsalkka, länsirintaman ylipäällikkö ensimmäisessä maailmansodassa.
- 29. joulukuuta - Wilhelm Maybach, saksalainen autotehtailija Luokka:1929 ms:1929 ko:1929년 ja:1929年 simple:1929 th:พ.ศ. 2472

Raamattu

Raamattu on kristinuskon ja juutalaisuuden pyhä - eli muista erillään oleva - kirja. Kristittyjen käyttämä Raamattu jakaantuu Vanhaan testamenttiin ja Uuteen testamenttiin. Heprealainen Raamattu Tanakh, jota kristityt kutsuvat Raamatun Vanhaksi testamentiksi, on juutalaisuuden pyhä kirja. Sana 'Raamattu' tulee kreikan kielen sanasta grammata eli 'kirjoitukset'. Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet noin tuhannen vuoden aikana 1400 eaa.—100. Vanha testamentti koottiin yhteen vakiintuneeksi kaanoniksi n. vuosina 200 eaa.—90. Raamatun alkukielet ovat heprea (suurin osa Vanhasta testamentista), aramea (osia Vanhasta testamentista) ja kreikka (Uusi testamentti). Raamatussa on 66 erillistä kirjaa, joten kirjana Raamattu on myös eräänlainen pienoiskirjasto. Nämä kirjat on kirjoittanut n. 36 ensisijaista kirjoittajaa. Katolisen kirkon käyttämässä käännöksessä, Vulgatassa, on lisäksi seitsemän Vanhan testamentin apokryfikirjaa, jotka ovat hebrealaista alkuperää kuten muutkin Vanhan testamentin kirjat. Raamattu on maailman levinnein kirja, ja se on myös käännetty useammalle eri kielelle kuin mikään muu kirja. Raamattua tutkiva tieteenhaara on nimeltään eksegetiikka.

Johdanto

Kristittyjen Raamattu koostuu kahdesta osasta: juutalaisuuden parissa syntyneestä juutalaisten pyhästä kirjasta Toorasta, jota kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi, sekä kristinuskon parissa syntyneestä Uudesta testamentista. Raamattu on historiallinen kirja, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa monissa eri ammateissa ja maissa toimineiden kirjoittajien toimesta. Osa Raamatun sanomasta on levinnyt aluksi suullisena perimätietona sukupolvelta toiselle. Kristinuskon näkemyksen mukaan Raamattu on Jumalan ilmoitusta, ja sisältää sanoman, jonka hän haluaa kertoa ihmiskunnalle. Hän haluaa ilmoittaa ihmiselle itsensä ja tiettyjä asioita maapallon, Israelin ja muiden kansojen historiasta, ihmisen syntisyydestä, sekä pelastuksen Jeesuksen kautta - tien pois synnistä yhteyteen itsensä kanssa. Jeesuksen Tämän vuoksi Raamatusta käytetään kristinuskossa myös nimitystä "Jumalan sana" — se kuvaa ajatusta siitä, että Jumala on inspiroinut Raamatun eri kirjojen kirjoittajia heidän kirjoitustyössään. Tällöin voidaan puhua joko sanainspiraatiosta, jolloin Jumala on ohjannut kirjoittajien työtä yksittäisiä sanavalintoja myöten, tai asiainspiraatiosta, jolloin Jumala on kertonut vain asiat joista tulee kirjoittaa. Kristinuskossa Raamatun ei kuitenkaan katsota olevan samalla tavalla syntyneen suoran ilmoituksen tuloksena kuten Islamin Koraani, sillä kristinuskon näkemyksen mukaan varsinainen "Jumalan sana" (kreik Logos) on Jeesus Kristus, Kolminaisuuden toinen persoona. Raamattu on jaettu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Testamentti on sanana hieman harhaanjohtava — testamentilla tarkoitetaan tässä tapauksessa "liittoa", sitovaa sopimusta ja molemminpuolista sidettä, joka on vahvistettu veren vuodatuksella. Testamentit kuvaavat siis vanhaa ja uutta liittoa, jotka Jumala on tehnyt ihmiskunnan kanssa. Vanha liitto tehtiin juutalaisen kansan kanssa, ja sen merkkinä oli ympärileikkaus. Uusi liitto tehtiin koko ihmiskunnan kanssa, ja sen merkkinä on ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen vastaanottaminen vapahtajaksi ja sen merkkinä otettu kaste. Koska kristinusko on vallinnut Eurooppaa myöhäisen antiikin ajalta valistusajalle, Raamattu on vaikuttanut suuresti paitsi uskonnossa myös länsimaiseen kulttuuriin, kieleen, tieteeseen, lakeihin sekä ennen nykyaikaa myös luonnonfilosofiaan ja maailmankuvaan. Esimerkiksi lainsäädäntö Euroopassa on kehittynyt ja kehittyy yhä Raamattuun perustuvan moraalin pohjalta. Raamattu on vaikuttanut merkittävällä tavalla ajanlaskuun ja länsimaiseen kalenteriin. Myös useat sananlaskut ja sanonnat ovat raamatullista alkuperää. Raamatulliset teemat ovat myös varsin yleisiä taiteessa, kuten kirjallisuudessa, kuvataiteessa, musiikissa ja elokuvissa. Koska Raamattu on kaikkialla sama, on se myös kulttuurillisen yhteyden ylläpitäjä koko maailmassa. Valistusaika ja sen mukanaan tuoma tieteellinen vallankumous Euroopassa ja Amerikassa saivat aikaan sen, että Raamatun ja sen profetioiden jumalalliseen alkuperään ja historialliseen luotettavuuteen alettiin suhtautua skeptisesti. Jumalan ilmoituksen lisäksi useat ihmiset näkevät Raamatun kuitenkin edelleen suurena kirjallisena teoksena, joka sisältää merkittäviä moraalisia opetuksia sekä maailmankirjallisuuden valioluokkaan kuuluvia draamallisia kertomuksia ja runoutta.

Vanha testamentti

elokuvissa Pääartikkeli: Tanakh Vanha testamentti (VT) sisältää kertomuksen koko maailman synnystä ja kertoo, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen muiden kansojen keskuudesta ja miten hän johdatti kansaansa historian lävitse. Vanha testamentti sisältää myös runoja, mietelmiä ja ylistyksiä sekä käskyjä ja ohjeita siitä, miten ihmisten tulisi elää — tärkeimpänä juutalaisen lain ja kymmenen käskyä. Vanhan testamentin lopussa on profeettojen kirjoituksia ja ennustuksia tulevasta Messiaasta, joka vapahtaisi maailman synnistä. Vanha testamentti kirjoitettiin n. vuosina 1400 — 400 eaa. Siihen kuuluu 39 (Vulgatassa 46) kirjaa. Niiden alkuperäinen kieli oli enimmäkseen heprea, arameaa esiintyy vain muutamissa kirjakääröissä. 1500-luvulla luterilaiset jättivät pois muutamia Vanhan testamentin apokryfikirjoja kuten esimerkiksi Makkabealaiskirjat, jotka ovat katolilaisten käytössä. Joidenkin ortodoksisten kirkkokuntien käytössä on vieläkin laajempi Vanhan testamentin versio. Katolisen ja ortodoksisen kirkon piirissä joistakin protestanttien keskuudessa apokryfisiksi katsotuista Raamatun teksteistä käytetään nimitystä deuterokanoniset kirjat, ja näitä tekstejä käytetään mainittujen kirkkojen liturgiassa runsaasti. Syynä siihen, miksi ortodoksien ja katolisten Raamatussa on mukana myös apokryfikirjat, on varhaisen kreikankielisen Vanhan testamentin käännöksen Septuagintan pitäminen kanonisena. Septuagintassa ovat mukana apokryfikirjat. Luther taas otti apokryfikirjat pois, koska niitä ei ole mukana alkuperäisessä hepreankielisessä kaanonissa, jota mm. Jeesus käytti. Vanhan testamentin kirjat siten kuin ne kirjoitetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottamassa Raamatun suomennoksessa eli Uudessa kirkkoraamatussa:
- Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis)
- Toinen Mooseksen kirja (Exodus)
- Kolmas Mooseksen kirja (Leviticus)
- Neljäs Mooseksen kirja (Numeri)
- Viides Mooseksen kirja (Deuteronomium)
- Joosuan kirja
- Tuomarien kirja
- Ruutin kirja
- Ensimmäinen Samuelin kirja
- Toinen Samuelin kirja
- Ensimmäinen kuninkaiden kirja
- Toinen kuninkaiden kirja
- Ensimmäinen aikakirja
- Toinen aikakirja
- Esran kirja
- Nehemian kirja
- Esterin kirja
- Jobin kirja
- Psalmien kirja
- Sananlaskujen kirja
- Saarnaajan kirja
- Laulujen laulu (vanhemmissa käännöksissä Korkea veisu)
- Jesajan kirja
- Jeremian kirja
- Valitusvirret
- Hesekielin kirja
- Danielin kirja
- Hoosean kirja
- Joelin kirja
- Aamoksen kirja
- Obadjan kirja
- Joonan kirja
- Miikan kirja
- Nahumin kirja
- Habakukin kirja
- Sefanjan kirja
- Haggain kirja
- Sakarjan kirja
- Malakian kirja

Uusi testamentti

Malakian kirja Uusi testamentti (UT) käsittelee Vanhassa testamentissa luvatun Messiaan, Jeesuksen, ja hänen lähimpien seuraajiensa elämää ja tekoja. Uuden testamentin evankeliumeissa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) kerrotaan, miten Jeesus eli ja opetti ja miten hänet lopulta tuomittiin, koska hän ilmoitti olevansa Jumalan poika. Evankeliumien lopussa kerrotaan hänen vihamiestensä saattaneen hänet tuomiolle ja ristinkuolemaan ja siitä, miten hänet herätettiin eloon kolme päivää kuolemansa jälkeen jotta hän voisi ilmestyä uudestaan opetuslapsilleen ennustusten mukaan. Evankeliumeissa kerrotaan myös, miten Jeesus lähetti opetuslapsensa viemään hyvää sanomaa hänestä kaikkialle maailmaan. Evankeliumien lisäksi Uusi testamentti sisältää ensimmäisen kristillisen historiateoksen (Apostolien teot), kolmetoista apostoli Paavalin kirjoittamaa kirjettä, kahdeksan ns. yleistä kirjettä sekä yhden apokalyptisen profetian (Johanneksen ilmestys). Uusi testamentti kirjoitettiin n. vuosina 50 - 100 kreikaksi. Se sisältää 27 kirjaa. Kirjojen kirjoittajat olivat apostoleja, jotka joko tunsivat Jeesuksen henkilökohtaisesti elinaikanaan eli olivat hänen opetuslapsiaan, tai jotka olivat välittömästi opetuslasten seuraajia ja työtovereita. Lopullisesti Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen kokoelma kanonisoitiin eli virallistettin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 Alexandrian piispa Pyhän Athanasioksen vuonna 367 esittämän kokoelman mukaiseksi. Sen osat olivat toki olleet kristittyjen yleisessä käytössä koko ajan ennen kanonisointia. Uuden testamentin virallisen sisällön osalta lähes kaikki kristilliset kirkot ovat periaatteessa yksimielisiä, joskin käännökset ovat aiheuttaneet erimielisyyksiä Suomenkin luterilaisen kirkon piirissä. Uuteen testamenttiin kuulumattomia ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina liikkuneita Jeesusta ja apostoleja käsitelleitä kristillisiä kirjoituksia nimitetään apokryfisiksi tai pseudoepigrafisiksi. Uuden testamentin kirjat siten kuin ne kirjoitetaan Uudessa kirkkoraamatussa:
- Evankeliumi Matteuksen mukaan
- Evankeliumi Markuksen mukaan
- Evankeliumi Luukkaan mukaan
- Evankeliumi Johanneksen mukaan
- Apostolien teot
- Kirje roomalaisille
- Ensimmäinen kirje korinttilaisille
- Toinen kirje korinttilaisille
- Kirje galatalaisille
- Kirje efesolaisille
- Kirje filippiläisille
- Kirje kolossalaisille
- Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
- Toinen kirje tessalonikalaisille
- Ensimmäinen kirje Timoteukselle
- Toinen kirje Timoteukselle
- Kirje Titukselle
- Kirje Filemonille
- Kirje heprealaisille
- Jaakobin kirje
- Ensimmäinen Pietarin kirje
- Toinen Pietarin kirje
- Ensimmäinen Johanneksen kirje
- Toinen Johanneksen kirje
- Kolmas Johanneksen kirje
- Juudaksen kirje
- Johanneksen ilmestys

Raamatun käännöksiä ja versioita

Kuuluisimmat Raamatun käännökset ovat kreikankielinen Septuaginta (Vanha testamentti), latinankielinen Versio Vulgata, Lutherin saksankielinen käännös vuodelta 1534 sekä englanninkielinen King James Bible vuodelta 1611. Ruotsiksi Uusi testamentti käännettiin vuonna 1526, koko Raamattu 1541, ja uudet käännökset 1917 ja 2000. Suomeksi Uusi testamentti ilmestyi Agricolan kääntämänä vuonna 1548 (Se Wsi Testamenti), Psalttari 1551 sekä katkelmia Vanhasta testamentista vuosina 1551 ja 1552. Agricolan tavoitteena oli kääntää koko Raamattu suomeksi, mutta työ loppui rahoituksen puutteeseen. 1552 Vuosina Suomessa 1602 ja 1638 asetettiin komiteoita kokonaisen Raamatun kääntämiseksi. Vuoden 1602 komitean asetti kuningas Kaarle IX, ja sen puheenjohtajina toimivat Turun piispat Sorolainen ja Petraeus. Komitea sai käännöksen valmiiksi, mutta se ei koskaan päässyt painoon. Uutta käännöstyötä johti uusi piispa Rothovius, joka hankki rahoituksen vuoden 1638 valtiopäiviltä. Uusi komitea hyödynsi kuitenkin todennäköisesti aiempien kääntäjien tekemää työtä, koska käännös valmistui kolmessa vuodessa. Vuonna 1642 ilmestyi vihdoin ensimmäinen kokonainen Raamattu suomeksi (Biblia, Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi). Bibliasta tehtiin uusi Florinuksen toimittama painos vuosina 1683 (Uusi testamentti) ja 1685 (Vanha testamentti). Syynä olivat sekä kieliasun tarkistaminen että pienikokoisemman ja halvemman version tarpeellisuus. Kolmas Lizeliuksen toimittama painos valmistui vuonna 1758, ja neljäs painos vuonna 1776. Tämä vuoden 1776 uudistettu versio oli merkittävin vuoden 1642 alkuperäisen käännöksen jälkeen. Siitä otettiin useita painoksia ja se levisi koko maahan ja tavallisiinkin koteihin. Näin se lopulta täytti jo alkuperäiselle käännökselle asetetut uskonpuhdistuksen mukaiset tavoitteet Raamatun saamisesta kaikkien ulottuville. 1800-luvulla alettiin lopulta valmistella täysin uutta käännöstä. A. W. Ingman julkaisi uuden korjatun laitoksen vuosina 1858 ja 1859. Hänen käännöksensä eivät kuitenkaan saaneet yleistä hyväksyntää. Vuoden 1859 Raamattua kutsutaan koetusraamatuksi, koska myyntiin laitettujen kappaleiden kanteen määrättiin liimattavaksi lappu "Koetus-käännös". Vuonna 1861 asetettiin raamatunkäännöskomitea uuden käännöksen aikaansaamiseksi. Komitean 1869-86 valmistamaa Vanhaa testamenttia ei kirkolliskokous kuitenkaan koskaan hyväksynyt. Asetettiin uusi komitea, jonka 1912 julkaiseman Uuden testamentin kirkolliskokous vuonna 1913 erinäisin muutoksin otti vanhan käännöksen rinnalla väliaikaisesti käyttöön. Kokonainen uusi käännös, jota nykyään kutsutaan Vanhaksi kirkkoraamatuksi, hyväksyttiin vuosina 1933 ja -38. Nykyisin käytössä oleva käännös, niin sanottu Uusi kirkkoraamattu, hyväksyttiin ja otettiin käyttöön vuonna 1992. Käännöstyö alkoi kirkolliskokouksen asettaman raamatunkäännöskomitean toimesta vuonna 1973. Komitean jäseninä oli myös edustajia Suomen ortodoksesta kirkosta ja vapaista suunnista. Katolinen kirkko osallistui komitean toimintaan antamalla palautetta.

Suomenkielisiä


- Wanha Biblia (1642)
- Wanhan Biblian revisio (1683/85)
- Biblia (1776)
- Biblian revisio (1859)
- Vanha kirkkoraamattu (1933/38)
- Uusi kirkkoraamattu (1992)
- Jumalan Kansan Raamattu (Uuras Saarnivaaran käännös) (1992)
- Raamattu Kansalle (1999-)
- Raamattu 2005 (2005-)
- Uuden maailman käännös (Jehovan todistajien käännös)

Antiikin käännöksiä


- Septuaginta
- Vulgata

Alkutekstejä


- Biblia Hebraica Stuttgartensia
- Bysantin tekstilaitos
- Textus Receptus
- Westcott-Hort laitos

Katso myös


- Apokryfikirjat
- Eksegetiikka
- Raamatun historiallisuus
- Raamatun ja Koraanin yhtäläisyydet
- Tanakh

Aiheesta muualla


- Raamattu HTML-versiona
  - [http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/Raamattu.html Kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos]
  - [http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1933,38/Raamattu.html Kirkolliskokouksen vuosina 1933 ja 1938 käyttöön ottama suomennos]
  - [http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible Raamattu.uskonkirjat.net: Useita Raamatun eri käännöksiä myös alkukielillä ja rinnakkain, tarkka Raamattuhaku]
  - [http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku Monipuolinen ja tehokas palvelu 1933/1938 käännöksen tutkimiseen]
  - [http://personal.inet.fi/atk/finbible/ Biblia 1776 ja Raamattu 1938 rinnakkain sekä Apokryfikirjat 1776 ja 1938 rinnakkain]
- Raamatun vuoden 1992 suomennos ääneen luettuna
  - [http://www.tky.hut.fi/~rkilta/raamattumaraton/ Projektin etusivu]
  - [http://jt8-1.tky.hut.fi/raamattu/00K%c3%84YTT%c3%96EHDOT Käyttöehdot / oikeudet]
  - [http://jt8-1.tky.hut.fi/raamattu/mp3/q-7/ Äänitiedostot]
- [http://www.sley.fi/luennot/index.shtml Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) Raamattuluennot]
- [http://www.rkk-sansa.net/ Radioraamattukoulu - Raamattu kannesta kanteen]
- [http://users.utu.fi/jasmar/docs/rist/ristiriitoja.htm Raamatun ristiriidat selviksi]
- [http://www.hum.utu.fi/uskontotiede/juutalaisuus/juutalaisuus7.htm Juutalainen usko, Turun yliopisto - uskontotiede]
- [http://www.thebricktestament.com/ Raamatun kertomukset LEGO-palikoilla kuvitettuna]
- [http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=ut&hakuehto=Raamat%5Btu%5D
- Mitä Raamattu kertoo itsestään?] Luokka:Raamattu ko:성서 ko:구약성서 zh-min-nan:Sèng-keng ja:聖書 simple:Bible th:คำพยากรณ์ในคัมภีร์ไบเบิลใหม่

Pyhä istuin

Pyhä istuin (latinaksi Sancta Sedes) tarkoittaa paavin virkaa ja myös katolisen kirkon ylintä hallintoa. Vastaavasti kuninkaiden virkoja nimitetään valtaistuimiksi. Paavi on pyhällä istuimella eli virassaan valinnastaan kuolemaansa asti. Sitten pyhälle istuimelle nousee uusi valittu paavi. On myös olemassa erityinen fyysinen paavin istuin. Vaikka Pyhä istuin on läheisessä yhteydessä Vatikaanivaltioon - Pyhän istuimen hallitsemaan itsenäiseen, riippumattomaan valtioon, nämä kaksi kokonaisuutta ovat itse asiassa erillisiä. Pyhä istuin hallinnoi Vatikaania, mukaan lukien kaikki diplomaattiset tehtävät; ulkomaalaiset suurlähetystöt akkreditoi Pyhä istuin eikä Vatikaanivaltio ja Pyhä istuin solmii konkordaatit riippumattomien valtioiden kanssa itsensä ja Vatikaanivaltion puolesta. Myös Yhdistyneissä kansakunnissa Vatikaanivaltiota edustaa Pyhä istuin. Luokka:Katolinen kirkko Luokka:Vatikaanivaltio

Luokka:Vatikaanivaltio

Luokka:Euroopan valtiot Luokka:Katolinen kirkko ko:분류:바티칸 ja:Category:バチカン

Arrows

Catégorie:Écurie de Formule 1 Arrows, ou Arrows Racing Team, est une écurie de Formule 1.

Resultats


- 1997 — 9 points — 7ème place — Damon Hill (7 Points), Pedro Diniz (2 Points)
- 1998 — 6 points — 7ème place — Mika Salo (3 Points), Pedro Diniz (3 Points)
- 1999 — 1 point — 10ème place — Pedro De La Rosa (1 Point), Toranosuke Takagi
- 2000 — 7 points — 7ème place — Pedro De La Rosa (2 Points), Jos Verstappen (5 Points)
- 2001 — 1 point — 10ème place — Jos Verstappen (1 Point), Enrique Bernoldi
- 2002 — 2 points — 11ème place — Heinz-Harald Frentzen (2 Points), Enrique Bernoldi ja:アロウズ

katalog programy tablice Hotele w Rzym gry










































:: RELATED NEWS ::
Sjabloon:Geschiedenis 26 april

26 april in de geschiedenis

april
- 1520 - Overleden: Rafaël, Italiaans kunstschilder.
- 1894 - Geboren: Rudolf Hess, Duits
Knalkwik
Knalkwik is een triviale naam voor kwikazide (formule: HgN3). Het werd vroeger, evenals loodazide, gebruikt als slaghoedje om een ontploffing te initiëren. Kwikazide is afgeleid van het stikstofwaterstofzuur HN3, een vloeistof met een zeer sterke geur die in zuivere vorm ook al zeer explosief is. Na de explosie blijf het zuivere metaal kwik achter en wordt er stikstofgas (N2) gevormd. 27 april in de geschiedenis april
- 399 v. Chr. - Overleden: de Griekse filosoof Socrates. >>
- 1565 - Cebu wordt de eerste vestigingsplaats van de Read More...
Sjabloon:Geschiedenis 28 april

28 april in de geschiedenis

april
- In het Romeinse Rijk viert men de Floralia ter ere van de bloemengodin Flora.
- 1788 - Maryland ratificeert als zevende staat de
Grondwet van de Verenigde Staten van Amerika
]]
De Grondwet van de Verenigde Staten (Engels: Constitution of the United States) is de hoogste wet van de
Ruige klaproos
Ruige klaproos (Papaver argemone) is een eenjarige plant uit de familie van de klaprozen (Papaveraceae). De naam Argemone is afgeleid van "Argus" dat snel zien betekent. Deze plant is 15 tot 45 cm hoog en bevat een wit melksap. De plant bloeit van mei tot juli en heeft meerdere bloemstengels met aan het eind van elke stengel een bloem. Op de bloemstengel staan afstaande of aangedrukte haren. De 2 tot 5 cm grote plant uit de familie van de klaprozen (Papaveraceae) en afkomstig uit Zuid-Europa. De plant groeit op akkerland, wegbermen en braakland. Deze plant is 10 tot 50 cm hoog en bevat een wit melksap. De 6 tot 7 cm lange bladeren zijn met weinig zachte haren bezet. De plant bloeit in Zuid-Europa van maart tot mei en heeft meerdere bloemwoordenboek of encyclopedie, ook wel lemma genoemd.
- Een product uit een winkel, bijvoorbeeld een supermarkt.
- Een onderdeel van regelgeving of een wetboek, bijvoorbeeld het Burgerlijk Wetboek
Lemma's
Lemma (meervoud lemma's of lemmata) is het woord waarop een bepaald begrip in een woordenboek of encyclopedie moet worden gezocht, ook wel artikel geheten. Als zodanig is het lemma dikwijls het eerste, meestal vetgedrukte, woord van de woordenboekopname of het encyclopedie-artikel. Als men een begrip wil opzoeken, is het in de praktijk noodzakelijk dat men weet aan de hand van welk lemma het wordt beschreven. Zo treft men het
GMDSS
Het GMDSS (Global Maritime Distress and Safety System) werd vanaf 1 februari 1999 ingevoerd. Het is een wereldomvattend maritiem communicatiesysteem dat deel uit maakt van SOLAS (Safety Of Life At Sea) en gebruik maakt van DSC en satellietcommunicatie. Het systeem is verplicht voor beroepsvaart op zee en wordt sterk aanbevolen voor pleziervaart. Wie GMDSS wenst te gebruiken
All Rights Reserved 2005 wikimiki.org