:: wikimiki.org ::

Vesikäärme (tähdistö)

Vesikäärme (tähdistö)

Vesikäärme (latinaksi Hydra, genetiivi Hydrae, lyhenne Hya) on hyvin pitkä tähdistö Leijonan ja Neitsyen eteläpuolella ulottuen Kravun alta Vaa'an tuntumaan. Suomeen näkyy parhaiten sen pieni tähtijoukon muodostama pää Leijonan edustalla. Vesikäärmettä ei saa sekoitata etelän vesikäärmeeseen, joka on latinaksi Hydrus, Hydri, Hyi. R Hydrae on Mira-tyypin muuttuja, jonka muutoksia havaittiin jo 1600-luvulla. Kirkkaus vaihtelee 13 kuukauden jaksoissa 3,5 ja 10,9 magnitudin välillä. V Hydrae on syvän punainen jättiläinen, hiilitähti jonka kirkkaus vaihtelee 6 ja 12 magnitudin välillä. Vaihtelu tapahtuu 1,5 ja 18 vuoden jaksoissa. Vesikäärmeessä on kolme Messierin kohdetta: laaja avoin tähtijoukko M48, pallomainen tähtijoukko M68 ja spiraaligalaksi M83. Tähdistössä on myös kirkas planetaarinen sumu NGC 3242, mutta M48:aa lukuun ottamatta kohteet ovat niin alhaalla, että näkyvät Suomessa huonosti, jos ollenkaan.Tähdistö sisältää 68 tähteä. Luokka:Tähdistöt ja:うみへび座

Genetiivi

Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa.

Genetiivi eri kielissä

Genetiivi on hyvin yleinen sijamuoto eri kielissä. Perusmerkityksen ohella sillä on yleensä useita eri käyttötarkoituksia.

Suomi

Suomessa genetiivin pääte on yksikössä -n ja monikossa -in, -en, -den, -ten tai -tten. Monikon päätteet ovat usein keskenään vaihtoehtoisia ja eri murrealueilla suositaan eri päätteitä. Esimerkkejä:
- omenan
- omenain
- omenojen
- omenoiden
- omenoitten Suomessa genetiivi ilmaisee hyvin monia eri asioita, joita tärkeimpiä ovat
- omistaja (possessiivinen genetiivi) :Minun koirani on aikamoinen temppuilija.
- toiminnan suorittaja (subjektiivinen genetiivi) :Kirpun purema haava on usein kiusallinen.
- toiminnan esine (objektiivinen genetiivi) :Silmien hierominen ei ole järkevää sipuleita leikattaessa.
- toiminnan kohde; sitä, jolle jotakin tehdään (datiivinen genetiivi) :Hiki laiskan syödessänsä.

Viro

Virossa genetiivillä ei ole varsinaista päätettä yksikössä, vaan sija muodostetaan loppuvokaalin tai vartalomuutosten avulla. Monikossa pääte on -de tai -te. Esimerkkejä:
- pesa 'pesä'
- pesade 'pesien'
- õpetaja 'opettaja'
- õpetajate 'opettajien'

Englanti

Englannissa genetiivin päätteenä on puolilainausmerkki (') ja -s. Esimerkkejä:
- Anne's 'Annen'
- Jack's 'Jackin'.

Kielenhuoltoa

Väärin: Yleisön pyydetään poistumaan salista. Oikein: Yleisöä pyydetään poistumaan salista. ja:属格

Leijona (tähdistö)

:Leijona on myös horoskooppimerkki. horoskooppimerkki Leijona (latinaksi Leo, genetiivi Leonis) on Eläinradan viides tähdistö Kravun ja Neitsyen välissä. Kreikkalaisessa mytologiassa Leijonan tähtikuvio oli taivaalle ylennetty Nemean leijona, jonka surmaaminen oli ensimmäinen Herakleelle määrätyistä kahdestatoista urotyöstä. Nemean leijonan talja vaatteenaan Herakles suoritti muut yksitoista urotyötään. Leijonan kirkkain tähti on Regulus (α Leonis, latinaksi regulus on pieni kuningas). Sen näennäinen kirkkaus on +1,36^m. Tähti tunnetaan myös nimellä Cor Leonis, leijonan sydän. Seuraavaksi kirkkaimmat ovat Algeiba (γ Leonis) ja Denebola (β Leonis, arab. dhanab = häntä). Leijonan tähdistön alueella sijaitsevat Messierin luettelon kohteet M65, M66, M95, M96 ja M105. Ne ovat kaikki spiraaligalakseja. Luokka:Tähdistöt Luokka:Kreikkalainen mytologia ko:사자자리 ja:しし座 th:กลุ่มดาวสิงโต

Neitsyt

Neitsyys eli impeys tarkoittaa tilaa, jossa naisen vaginassa sijaitseva immenkalvo on ehjä ja kykenee ensimmäisessä yhdynnässä vuotamaan verta. Länsimaalainen näkymys poikkeaa tästä, monien länsimaalaisten mielestä nainen on neitsyt, mikäli hän ei ole ollut sukupuoliyhteydessä, eikä immenkalvon tila liity tähän mitenkään. Immenkalvoon perustuvan määritelmän tapauksessa neitsyys menetetään silloin, kun immenkalvo rikkoutuu mistä tahansa syystä. Neitsyen tila on neitsyys, piikuus tai impeys. Neitsyyttä vastaava käsite miehistä on poikuus.

Historiaa

Neitsyys on historiallisesti yhdistetty usein puhtauteen ja itsehillintään. Muinaisen Kreikan jumalattaret Athene, Artemis ja Hestia olivat neitsyitä. Antiikin Roomassa jumalatar Vestalle valittiin kuusi neitseellistä papitarta, joiden täytyi kuoleman uhalla säilyttää neitsyytensä 30-vuotisen palveluksensa ajan. Kristinuskon perinteen mukaan Neitsyt Maria oli nimensä mukaisesti neitsyt synnyttäessään Jeesuksen, joskin luterilaisen näkemyksen mukaan hän myöhemmin menetti neitsyytensä. Länsimaissa kristinuskon myötä hyveellisyyden vaatimukset ylläpitivät vaatimuksia naisen neitsyydestä ennen avioliittoa, ja kohdistuivat myös jonkin verran miehiin. Myöhemmin länsimaisten naisten aseman parantuessa, seksuaalisuuden asteittain vapautuessa ja hyvinvointiyhteiskuntien tehdessä miehistä empaattisempia ja sivistyneempiä vähenivät neitsyysvaatimukset. Nykyinen länsimaalainen seksuaalimoraali ja -todellisuus aikaansaavat sen, että neitsyyden vaatiminen avioliittoa tai seksiä varten on poikkeuksellista. Seksin vapaudesta johtuen miellyttävän ja halukkaan neitseellisen kumppanin löytäminen voi olla hyvin hankalaa jo alle parikymppisille, sillä monien neitsyys menetetään jo ennen 16 ikävuotta, jota nuorempien kanssa ei saa olla lain mukaan yhdynnässä täytettyään 18. Joillekin niin tytöille kuin pojillekin neitsyys on jopa häpeä, josta pyritään hankkiutumaan eroon mahdollisimman nopeasti. Joidenkin miesten parissa neitsyyden vieminen eli "korkkaus" tai "puhkaisu" voi kuitenkin olla suosittu teko. Toisaalta Suomessa ei ole mitenkään epätavallaista, että 25-vuotias on neitsyt. Joissain ei-länsimaisten kulttuurien piirissä länsimaista kulttuuria pidetään tässä suhteessa kauhistuttavana. Monissa varhaiskantaisissa keräilijä-metsästäjä kulttuureissa taas oli usein niin avoin sukupuolielämä, että neitsyys menetettiin jo hyvin varhaisessa iässä, eikä sitä pidetty arvokkaana. Joissain heimokulttuureissa neitsyyttä taas on pidetty vaarallisena, inhottavana ja maagisena. Joissakin tällaisissa kulttuureissa poppamiehet ovat joutuneet poistaneet heimon kaikilta naisilta neitsyyden inhoa tuntien. Neitsyyden vaatimista tai säästämistä häävuoteeseen esiintyy monilla uskonnollisilla ryhmillä myös länsimaissa. Eräät ryhmät ovat myös kampanjoineet neitsyyden säästämisen puolesta, ja muutamista mukaansaaduista on raportoitu lehdissäkin.

Immenkalvon myytti

Immenkalvon puhkeamisesta vuotava veri on käsitetty ikään kuin sinetiksi, mikä varmistaa naisen neitsyyden. Puhjennut immenkalvo ei kuitenkaan ole tae seksuaalisesta käyttäytymisestä, sillä se voi rikkoontua mm. tamponin, itsetyydytyksen tai rivakan liikunnan takia. Tästä huolimatta monissa kulttuureissa tai niiden vanhoillisissa muodoissa on vaadittu ja vaaditaan naiselta (paitsi leskeltä) neitsyyttä ennen avioliittoa, ja monissa tapauksissa morsiamen kunniallisuuden ja toisaalta aviomiehen miehisyyden todistaa vain immenkalvon puhkeamisesta aiheutunut veritahra. Immenkalvon verestä tahriintunut lakana on todiste hääparin sukulaisille siitä, että nainen oli koskematon. Veretön lakana puolestaan voi jopa vaarantaa naisen hengen. Naisia on murhattu, koska he eivät ole vuotaneet verta hääyönä. Vanhoillisemmilla alueilla saatetaan nainen, joka ei vuoda verta hääyönä, viedä gynekologille tutkittavaksi, oliko hän oikeasti neitsyt. Ihmisoikeusjärjestöt ovat leimanneet tämänkaltaiset käytännöt väkivallaksi naista kohtaan. Turkissa lääketieteellinen yhdistys on ilmaissut neitsyystestien olevan sukupuolisen väkivallan muoto, mutta siitäkin huolimatta niitä tehdään kuutisentuhatta vuodessa. Nykyisin rikkaissa arabimaissa ovat yleistyneet neitsyydenpalautusleikkaukset, joissa immenkalvo pyritään rakentamaan uudelleen. Näihin saattavat joutua menemään myös sellaiset koskemattomat naiset, joiden luonnollinen immenkalvo havaitaan sellaiseksi, ettei se ehkä muuten vuotaisi verta hääyönä. luokka:seksuaalisuus luokka:uskonto ja:処女

Vaaka (tähdistö)

:Vaaka on myös horoskooppimerkki. horoskooppimerkki Vaaka (latinaksi Libra, genetiivi Librae) on eteläisen taivaan leijaa muistuttava tähdistö Skorpionin ja Neitsyen välissä. Se on yksi eläinradan kahdestatoista tähdistöstä. Vaaka on liitetty taruissa oikeuden jumalattareen, jonka tunnusmerkkeinä oli vaakakupit. Delta (δ) Librae on Algolin kaltainen pimennysmuuttuja, jonka kirkkaus vaihtelee 4,9—5,9 magnitudin välillä 2,3 vuorokauden jaksoissa. NGC 5897 on pallomainen tähtijoukko. Luokka:Tähdistöt ko:천칭자리 ja:てんびん座 th:กลุ่มดาวตาชั่ง

Muuttuva tähti

Muttuvat tähdet eli muuttujat ovat tähtiä, joiden kirkkaus muuttuu joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Muuttuvia tähtiä alkoi tutkia tähtitieteilijä Friedrich W. Argelander 1800-luvulla. Muuttuvan tähden valonvaihtelu voi olla hyvinkin loivaa tai räjähdysmaäisesti kasvavaa. Säännöllisiä muuttuvia tähtiä ovat muun muuassa pimennysmuuttujat ja kefeidit. Epäsäännöllisiä muuttujia ovat ainakin novat ja puolisäännöllisiä vanhat, elinkaarensa lopussa olevat sykkivät tähdet. Muuttuva tähti merkitään tähden kirkkauteen esim 3,56v tai 3,56var. Muuttuvat tähdet ryhmitellään sen mukaan, mikä kirkkauden muuttumisen aiheuttaa:
- Sykkivät muuttujat
- Purkautuvat muuttujat
- Pimennysmuuttujat
- Pyörivät muuttujat

Muuttuvista tähdistä yleisesti

Muuttuvalle tähdelle voidaan laatia valokäyrä jossa vaaka-akselilla on aika ja pystyakselilla kirkkaus. Muuttuvien tähtien valo vaihtelee säännöllisesti (jaksollisesti), puolisäännöllisesti (ajan mukana vaihteleva jonkinnäköinen jakso) tai epäsäännöllistä. Muuttuvan tähden valonvaihtelun suuruutta sanotaan amplitudiksi ja jaksoa periodiksi. Muuttujien valonvaihtelut voivat olla hyvinkin erilaista eri aaltoalueilla, esim. punaisessa ja sinisessä valossa. Muuttuvat tähdet jaetaan optisiin ja todellisiin. Optisia muuttujia ovat mm pimennysmuuttujat ja todellisia sykkivät muuttujat. Sykkiviä muuttujia on 90% todellisista muuttujista.

Havainnointi

Muuttuvia tähtiä havainnoitaessa on ensiarvoisen tärkeää, että taivas on pilvetön ja suhteellisen rauhallinen ja että silmä on levännyt ja tottunut pimeään. Muuttuvan tähden kirkkauden määrittäminen tapahtuu vertaamalla sitä viereisiin kirkkaudeltaan muuttumattomiin tähtiin, joiden kirkkaus tunnetaan melko tarkasti ja jotka ovat suurin piirtein vakaita. Kirkkausvertailun voi tehdä joko silmämääräisesti tai valokuvan avulla. Nykyään on entistä vaikeampaa löytää tähtiä, joiden kirkkaus ei vaihtele: mittausmenetelmät ovat tarkentuneet.

Muuttujan ja vertailutähden kirkkausero

Muuttujan kirkkautta määritetään silmämääräisesti ilman mittalaitteita vertaamalla sitä kahden tai useamman tähtiparin kirkkauteen. Magnitudiasteikko on himmeään päin positiivinen eli esim 6 on himmeämpi kuin 5. Toinen vertailutähdistä on kirkkaampi, toinen himmeämpi. Silmämääräiset menetelmät ovat aina jossain määrin epätarkkoja mutta kirkkaus voidaan niillä arvioida 0,1 magnitudin tarkkuudella oikein, jos havaitsija on kokenut. Mittalaitteilla voidaan arvoida ainakin tyypillisesti 0,01 magnitudin kirkkauksia. Monestikin muuttujan valokäyrä joudutaan laksemaan (interpoloimaan) havainnoista esim tietokoneella.

Pickeringin menetelmä

Pickeringin menetelmää ovat monet suomalaiset tähtiharrastajat suosineet. Pickeringin menetelmä vaatii monia tähtiä, jotka ovat kirkkaampia ja himmeämpiä kuin vertailutähti V. Yhdessä vertailussa tarvitaan tähdet a, V ja b. a on V:tä himmeeämpi ja b V:tä kirkkaampi. a:n ja B:n kirkkausväli jaetaan 2, 3, 4, 5, tai 6 osaan. Jakoa kovin moneen osaan, esim 10 osaan ei pidetä hyvänä, koska ihmisen on vaikea arviooida kirkkauseroja näin tarkasti. Karkeasti sanoen Pickeringin menetelmä menee näin: vertailutähti a:n kirkkaus on 2 ja b:n 4. Tähtien välinen kirkkausero on 2,0. V on himmeämpi kuin a, mutta kirkkaampi kuin b eli aVb. V:n kirkkaus on silloin noin 2,66, jos oletetaan kirkkauserojen suhteeksi 1:2 ja a:n kirkkaus on tietenkin 2,0. Tällöin a:n ja b:n 2,0 magnitudin kirkkausero jakautuu kolmeen portaaseen, joista kunkin arvo on 2,0/3 eli 0,667. Jos otetaan kirkkauden jako neljään osaan (2,0/4), eli 0,5:n välein huomataan, että ei pidä paikkaansa, että tähtien kirkkauksien suhde olisi 1:3 ja tähden kirkkaus 2,5. Tarkka kirkkauden arvio saavutetaan tätä menettelyä toistamalla eri tähtiparien a ja b kanssa.

Argelanderin menetelmä

Muuttuja on V ja vertailutähti a. Kirkkauseroa merkitään luvulla 0 -- 4. Tätä menetelmää sanotaan Argelanderin porraskeinoksi. Nämä mitta-arvot ovat havaitsijasta riippuvia eli subjektiivisia. Kirkkauseroille voidaan siis laatia seuraava portaikko:
- a0V tähdet näyttävät yhtä kirkkailta
- a1V vertailutähti tuskin havaittavasti kirkkaampi
- a2V pieni, varmuudella havaittu kirkkausero
- a3V kirkkausero on selvä
- a4V huomattava kirkkausero Oletetaan, että vertailutähden a kirkkaus on 2,61 ja b:n kirkkaus 3,09. Näiden tähtien kirkkausero on 3,09-2,61 = 0,48 ja kunkin kirkkausportaan (1-4) leveys arviolta 0,48/4= 0,12 m. Jostain vertailuhavainnosta saadaan esimerkiksi a3V1b, mikä tarkoittaa sitä että muuttuva tähti on 3 porrasta tähteä a kirkkaampi ja 1 portaan verran tähteä b himmeämpi. Näin saadaan muuttujan kirkaudeksi b-1 eli 3,09-0,12 =2,97 magnitudia. Käytännössö tarkan tuloksen saamiseksi kannataa käyttää monia vartailutähtipareja.

Pogsonin menetelmä

Pogsonin menetelmä perustuu siihen, että silmä on harjaannutettu havaitsemaan kirkkauseroja 0,1, 0,2 jne magnitudia. Esim. Pleijadit ovat tässä hyvä harjoituskohde. Kirkkaampi vertailutähti on b, himmeämpi a ja mitattava muuttuva tähti V. Kunkin kirkkausportaan ero on tässä menetelmässä aina 0,1 magnitudia. Oletetaan, että a: 5,0 ja b=5,5 sekä muuttujan v kirkkaus ilmoitetaan tässä muodossa a-2 ja b+4. - on himmeämpään piäin, minne suuruusluokan arvo kasvaa. Tällöin v on 5,2 (5,0-(-0,2) ja 5,1 (5,5-(+0,4)). 5,1:stä ja 5,2:sta lasketaan kirkkauksien keskiarvo tai otetaan luotettavampi arvio esim 5,1. vertailutähdet valitaan useimmiten siten että niiden arvot ovat 0,5 magnitudin välein esim 5,5 ja 5,0. Jos saadaan ristiriitainen havainto a-2, b+4 niin pyritään tekemään toinen havaintokierros, jolla saadaan ehkä d-2, e+3. Tällöin voidaan ristiriidatta väittää, että tähden kirkkaus on 5,2.

Muuttuvien tähtien nimeäminen

Muuttuvat tähdet nimetään monesti näin : Esim. Z Monocerotis tai Z Mon, RR Lyrae eli RR Lyr. Kirjainyhdistelmiä käytetään erinäisin rajoittavin säännöin niin että niillä voi kuvata 334 eri tähteä. Muuttuvien tähtien nimeämisjärjestys on historiallisista syistä tämä: #R .... Z #RR ... RZ, sitten SS...SZ, TT...TZ ja ZZ:ään asti #AA...AZ, BB...BZ, CC...CZ ja niin edespäin, kunnes QZ, J:tä ei käytetä. #Näin saadaan 334 yhdistelmää, jonka jälkeen muuttuja nimetään tyliin V335, V336, ... Esim. V603 Aquilae, V1500 Cygni. Joissain tapauksissa käytetään tähden "oikeaa" nimeä esim Delta Cephei (δ Cep), Alfa Canum Venaticiorum (α CVn), Mira.

Linkkejä

- [http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/muuttujat/ Ursan Muuttuvat tähdet -jaoston sivut]
- [http://www.aavso.org/ AAVSO] Luokka:Muuttuvat tähdet ja:変光星 th:ดาวแปรแสง

Avoin tähtijoukko

Avoin tähtijoukko on löyhä joukko tähtiä, jotka ovat syntyneet samalla alueella tähtienvälisestä kaasu- ja pölypilvestä. Tähdet ovat yleensä nuoria ja sinisiä, ja niiden lähettyvillä on usein vielä tähtienvälistä kaasua jäljellä. Avoimet joukot tiettävästi hajaantuvat muutaman sadan tuhannen vuoden kuluessa.

Tunnetuimpia avoimia tähtijoukkoja

- Plejadit (Messier 45)
- Hyadit
- Praesepe (Messier 44)
- Perseuksen kaksoistähtijoukko

Katso myös

- pallomainen tähtijoukko Luokka:Avoimet tähtijoukot ja:散開星団

Pallomainen tähtijoukko

Pallomainen tähtijoukko on nimensä mukaisesti tähtien pallomainen keskittymä, joka kiertää galaksia kiertolaisena. Pallomaiset tähtijoukot muodostuvat erittäin tiiviistä ytimestä, jonka painovoima pitää joukkoa kasassa. Tästä voimasta johtuu myös joukon pyöreä muoto.

Yleistä

Pallomaiset tähtijoukot muodostuvat yleensä sadoista tuhansista vanhoista tähdistä. Joukko muistuttaa spiraaligalaksin ydintä, mutta on tilavuudeltaan vain muutaman kuutioparsekin. Pallomaisia tähtijoukkoja on suhteellisen paljon. Linnunradan kiertolaisina niitä tunnetaan noin 150 ja arvioidaan, että löytämättä on vielä 30–50 joukkoa. Suuremmilla galakseilla, kuten Andromedan galaksilla, niitä on enemmän, mahdollisesti jopa 500. Joillakin suurilla elliptisillä galakseilla (kuten Messier 87) arvioidaan olevan peräti 13 000–15 000 pallomaista tähtijoukkoa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jokaisella joukolla näyttäisi olevan selkeä ikä. Tämä tarkoittaa sitä, että joukko muodostui suurin piirtein samaan aikaan. Tämän tiedon havaitseminen johti ensimmäisiin tuloksiin maailmankaikkeuden kehityksen ymmärtämisessä. Joillakin pallomaisilla tähtijoukoilla, kuten Linnunratamme Omega Centaurilla ja M31:n G1:llä on useita miljoonia kertoja Auringon massa. Nämä joukot ovat todella massiivisen suuria. Tällaiset joukot voivat olla entisiä galakseja, joista on jäljellä vain tiivis ydin. Muu osa galaksista on mahdollisesti liittynyt toiseen galaksiin, jota jäljelle jäänyt ydin nyt kiertää. Suurin osa pallomaisista tähtijoukoista on kuitenkin huomattavasti pienempiä, eli "vain" n. sadan tuhannen tähden joukkoja. Pallomaisten tähtijoukkojen katsotaan kuuluvan galaksin haloon. Galaksin halo kiertää galaksin ydintä jopa sadan tuhannen parsekin etäisyydellä. Toisin kuin suurin osa muista tähdistä, joukkojen liikerata ei ole rajoittunut galaksin kiekon akselille. Auringon sijainti Linnunradalla selvitettiin tutkimalla pallomaisia tähtijoukkoja. Aina 1930-luvulle saakka kuviteltiin Auringon sijaitsevan lähellä galaksin keskustaa, koska tähtien jakautuminen havaittavissa olevalla Linnunradalla näytti olevan tasainen. Pallomaisten tähtijoukkojen sijoittuminen oli kuitenkin huomattavan asymmetrinen. Jos oletetaan, että pallomaiset muodostavat suunnilleen pyöreän pallomaisen kehän galaksin keskustan ympärille, voidaan arvioida Auringon suunta galaksin keskustasta. Edelleen, arvioimalla joukkojen etäisyyksiä, voidaan arvioida myös Auringon etäisyys galaksin ytimestä. Tällöin havaittiin, että Linnunradasta voidaan havaita Maasta katsottuna vain pieni osa, ja suurin osa on peittynyt kaasuun ja pölyyn. Useimmat pallomaiset tähtijoukot ovat hyvin vanhoja, vanhimpia tunnettuja kappaleita. On arvioitu, että ne muodostuivat samaan aikaan isäntägalaksinsa kanssa. Joissakin galakseissa on havaittu sinisiä pallomaisia tähtijoukkoja. Sininen väri tarkoittaa kuumia, nuoria, melko vastikään syntyneitä tähtiä. Vielä ei tiedetä, voivatko pallomaiset tähtijoukot muodostua galaksin syntyä myöhemmin, mutta on todennäköistä, että niiden muodostuminen liittyy katastrofisiin tapahtumiin kuten galaksien törmäyksiin. Joistakin elliptisistä galakseista (joiden uskotaan syntyneen kahden spiraaligalaksin törmäyksestä ja yhteensulautumisesta) on löydetty sekä vanhoja että nuoria pallomaisia tähtijoukkoja. Vanhemmat ovat todennäköisesti tulleet spiraaligalaksien mukana ja nuoret syntyneet törmäyksessä. Pallomaisissa tähtijoukoissa tähtien esiintymistiheys on varsin suuri, ja siksi läheistä vuorovaikutusta (esimerkiksi tähdet lähes törmäävät toisiinsa) tähtien välillä esiintyy paljon. Jotkin eksoottisemmat tähtityypit ovat huomattavasti yleisempiä pallomaisissa joukoissa kuin muualla. Esimerkkeinä näistä ovat millisekuntipulsarit.

Linkkejä

- [http://www.seds.org/messier/glob.html Pallomaiset tähtijoukot], SEDSin Messier -sivut (englanniksi)
- [http://www.seds.org/~spider/spider/MWGC/mwgc.html Linnunradan pallomaiset tähtijoukot] (englanniksi)
- [http://physun.physics.mcmaster.ca/Globular.html Linnunradan pallomaisten tähtijoukkojen parametrit], William E. Harris, McMaster University, Ontario, Kanada (englanniksi)
- [http://www.mporzio.astro.it/~marco/gc/ Pallomaisten tähtijoukkojen tietokanta], Marco Castellani, Rooman Astronominen Observatorio, Italia (englanniksi) Luokka:Pallomaiset tähtijoukot ja:球状星団

Spiraaligalaksi

Spiraaligalaksi on eräs Hubblen luokittelun mukainen galaksityyppi, jonka silmiinpistävin ominaisuus on spiraalimainen rakenne. Spiraaligalakseja arvellaan olevan noin 30 % kaikista galakseista. Kotigalaksimme Linnunrata on spiraaligalaksi.

Rakenne

Linnunrata Valtaosa spiraaligalaksin tähdistä kiertää galaksin keskusta samansuuntaisesti. Siten galaksi itsessäänkin kiertää – kiertoaika tosin on hyvin pitkä, esimerkiksi Linnunradalla 226 miljonaa vuotta (niin sanottu galaktinen vuosi). Tyypillinen spiraaligalaksi jakautuu seuraaviin osiin:
- Ydin on pullistuma galaksin keskuksessa, jossa sijaitsee lähinnä vanhoja toisen populaation tähtiä sekä usein myös mustia aukkoja.
- Kapea kiekko ympäröi ydintä, ja päältä katsottuna siinä näkyy kierteisrakenne. Kierteet noudattavat suunnilleen logaritmista spiraalia. Kiekossa on lähinnä nuoria ensimmäisen populaation tähtiä, runsaasti tähtienvälistä ainetta, kaasusumuja ja avoimia tähtijoukkoja.
- Koko galaksia ympäröi kehämäinen halo, jossa sijaitsevat pallomaiset tähtijoukot sekä yksittäisiä vanhoja tähtiä.

Luokittelu

Hubblen luokittelu jakaa spiraaligalaksit tavallisiin spiraaligalakseihin (S) ja sauvaspiraaligalakseihin (SB), joiden ydin on sauvan muotoinen ja kierteishaarat lähtevät "sauvan" päistä. Noin kolmasosa spiraaligalakseista on sauvaspiraaleja.
- Sa tai SBa: hallitsevan kirkas ydin, kierteishaarat tiiviit
- Sb tai SBb: kirkas ydin, kierteishaarat selkeät ja melko väljät
- Sc tai SBc: ydin ja väljät kierteishaarat yhtä hallitsevia
- Sd tai SBd: ydin ei erotu muuta galaksia kirkkaampana osana
- Sm: ei erityistä ydintä, epäsäännöllisyyksiä rakenteessa; spiraali- ja epäsäännöllisen galaksin välimuoto

Synty

Useimmat spiraaligalaksit ovat syntyneet hyvin varhaisessa vaiheessa maailmankaikkeuden ollessa vasta arviolta 500–1000 miljoonan vuoden ikäinen. Maailmankaikkeuden rakenteessa oli pieniä epätasaisuuksia, joista vähitellen kehittyi ainetiivistymiä. Tiivistymät alkoivat kiertää itsensä ympäri ja muuttuivat pyörimistasolla oleviksi kiekkomaisiksi rakenteiksi. Samalla myös kiekon sisällä aine alkoi tiivistyä vedystä ja heliumista koostuviksi palloiksi, joissa alkoi fuusioreaktio. Ensimmäiset galaksit ja tähdet olivat syntyneet. On syytä olettaa, että kaikki galaksit ovat olleet alun perin spiraaligalakseja. Elliptisten galaksien tähtien kaoottiset kiertoradat ja epäsäännöllisten galaksien häiriintynyt muoto viittaavat siihen, että ne ovat syntyneet kahden tai useamman galaksin vuorovaikutuksen seurauksena, jolloin tähtien tasaiset kiertoradat ovat peruuttamattomasti muuttuneet. Esimerkiksi Linnunrata ja Andromedan galaksi tulevat törmäämään noin 3 miljardin vuoden kuluttua, jolloin ne todennäköisesti muodostavat suuren elliptisen galaksin.

Spiraalirakenteen synty

Andromedan galaksi Spiraalirakenteen synnyn mekanismeja ei tunneta tarkasti, mutta useita teorioita on esitetty. Bertil Lindblad osoitti, etteivät kierteishaarat voi olla erillisiä rakenteita: mikäli näin olisi, haarat venyisivät pian tiiviiksi sykkyräksi ytimen ympärille, sillä kiekon kierrosnopeus on sitä hitaampi, mitä kauempana ytimestä kiekon osa sijaitsee. C. C. Lin ja Frank Shu esittivät vuonna 1964 teorian, jonka mukaan kierteishaarat ovat itse asiassa tähtien spiraalimaisia tiheysaaltoja. Se olettaa, että tähdet kiertävät galaksissa hiukan elliptisillä radoilla ja että kiertoratojen suunnat muuttuvat tasaisesti etäisyyden kasvaessa keskustasta. Tästä seuraa, että tietyillä alueilla tähdet ovat tiheämmässä ja tietyillä taas harvemmassa. Tiheät ja siten kirkkaammat alueet näyttävät spiraalihaaroilta. Tähdet eivät siis olisi sidoksissa tiettyyn haaraan, vaan matkaavat niiden halki galaksin kiertäessä.

Tunnettuja spiraaligalakseja

- Linnunrata
- Andromedan galaksi (M31) Andromedassa
- Kolmion galaksi (M33) Kolmiossa
- Pyörregalaksi (M51) Ajokoirissa
- Auringonkukkagalaksi (M63) Ajokoirissa
- Mustasilmägalaksi (M64) Bereniken hiuksissa
- Messier 81 Isossa karhussa
- Tuulimyllygalaksi (M101) Isossa karhussa Luokka:Galaksit ja:渦巻銀河

Luokka:Tähdistöt

Artikkeleita tähdistöistä. Luokka:Tähtitiede ko:분류:별자리 ja:Category:星座 th:Category:กลุ่มดาว

Kruisvlieger

Kruisvlieger of traditionele vlieger: dit vliegermodel is een platte vlieger, met een frame van stokken. In vele landen over de wereld zijn varianten op dit model ontwikkeld en zo kent elke regio z'n eigen vorm. De mooiste modellen komen ongetwijfeld uit China, waar ook een beetje diepte aan het model is toegevoegd door dieren na te bootsen met bijvoorbeeld een lijf en met ogen (o.a. vlinders en vogels). Bekend zijn ook de vechtvliegertjes uit het Verre Oosten, een simpel frame van bamboe en rijstpapier, welke je, door op het juiste moment te trekken (als de neus naar boven gericht staat), de lucht in kan sturen. De driedimensionale vliegers maken gebruik van de ruimte en hebben en rechthoekige of sterachtige vorm. De bekende doosvlieger is hiervan een voorbeeld, maar ook de facetvlieger in al zijn variaties is bekend. De meest polaire vlieger is de wereldberoemde Cody, een dubbele doosvlieger met vleermuisachtige vleugels aan de voor en achterkant. De stokloze vliegers hebben dus geen hard materiaal en bestaan alleen uit stof, zoals de zakvlieger en de parafoil. Een combinatie met een paar stokken levert de eenvoudig te maken sleevlieger op een kindermodel van 60 cm, maar ook grote broer de dubbele sleevlieger van 4 bij 5 meter, en niet te vergeten de modellen van Peter Lynn uit Nieuw-Zeeland, die onder andere de grootse vlieger van de wereld maakte (de Trilobiet-80 meter lang). Inmiddels zijn er ook een aantal bijzondere vormen ontwikkeld, zoals een cirkelvormige vlieger, maar het leuke is dat je eindeloos met de basisvormen kan experimenteren, zowel in vorm en grootte, maar ook met de kleur en het aanbrengen van tekeningen, waardoor unieke exemplaren zijn ontstaan. Bij het maken en ontwerpen van vliegers zijn de creatieve mogelijkheden oneindig. Veelal zijn deze unieke vormen aan te treffen op vliegerfeesten. categorie:Hobby

gry zr�czno�ciowe praca za granic� BIELIZNA pozycjonowanie stron Online Casinos

:: RELATED NEWS ::

Pescia
Pescia è il nome di alcuni comuni d'Italia:
- Pescia in provincia di Pistoia, città natale di Ferdinando Innocenti creatore della Lambretta
- Pescia Romana, frazione del comune di Montalto di Castro, in Provincia di Ljubljana, Slovenia, 5 febbraio 1966 - Vela Luka, Croazia, 16 settembre 1993) fu il primo sciatore che, gareggiando a quei tempi per la Read More...

Osiride
Osiride (anche Usiride o Osiri) è il dio egiziano della morte e dell’oltretomba. È una delle divinità dell’Enneade ed il suo culto fu uno dei maggiori dell’Egitto, dove le sue statue decoravano moltissimi cortili dei templi. Era originario della città di Busiris e fu sepolto nella città di Abydos, centro del suo culto. Osiride

Rok Petrovic
Rok Petrovič (Ljubljana, Slovenia, 5 febbraio 1966 - Vela Luka, Croazia, 16 settembre 1993) fu il primo sciatore che, gareggiando a quei tempi per la Read More...

Ian Rush
Ian James Rush (20 ottobre 1961, Saint Asaph, Galles, Regno Unito), calciatore e allenatore di calcio gallese. Il suo debutto avvenne il 28 aprile 1979: Chester City – Sheffield 2-2.
Ha giocato nel ruolo di centrava

Respirazione cranio-sacrale
Le ossa del cranio manifestano fisiologicamente un ritmo di espansione e contrazione. È questo alternarsi che forse gli ha fatto conferire il nome di “respirazione” ma che non va confusa con la respirazione polmonare. Osteopati e chiropratici (entrambe le discipline nascono, più di un secolo fa, negli Stati Uniti d'America) sono stati i primi a scoprire questo fenomeno. Originariamente il fenomeno venne contestato da medici americani e non; poiché si affermava che, dopo la saldatura delle suture craniche (articolazioni tra un

Resezione gastrica
La gastrectomia è l'operazione chirurgica che consiste nella resezione parziale o totale dello stomaco. Vi ricorre per tutte le malattie dello stomaco che hanno pertinenza chirurgica, con esclusione dei piccoli tumori benigni. In pratica, le principali applicazioni sono: ulcera gastro-duodenale complicate (perforazione, emorragia, stenosi) e carcinoma gastrico.

Tipi

Si distinguono tre tipi

Margaritas ante porcos
La locuzione latina margaritas ante porcos (lett. perle ai porci) è tratta dal Vangelo secondo Matteo (7, 6). La frase s'inserisce in un lungo elenco di raccomandazioni ed esortazioni che Cristo fa ai suoi discepoli dopo il celebre discorso della montagna. A loro dice: "Nolite dare sanctum canibus, neque mittatis margaritas vestras ante porcos, ne forte conculcent ea

Alitosi
L'alitosi è l'odore sgradevole dell'alito. Tutti gli organi in contatto con la bocca, possono segnalare il loro stato di malattia attraverso un odore caratteristico dell'alito.

Cause

La gran parte dei casi di alitosi non costituisce sintomo di una malattia, come nel caso di scarsa igiene della bocca, quando residui alimentari rimasti in bocca si decompongono, formando sostanze volatili maleodoranti. Una forma di prevenzione spesso ignorata dai più è pulire con lo XVII e XVIII secolo nel meridione d'Italia.
In particolare:
- la Repubblica Napoletana del 1647 - 1648 sorta a valle della rivolta di Masani