:: wikimiki.org ::

Vienanjoki

Vienanjoki

Vienanjoki (venäjäksi Се́верная Двина́, Severnaja Dvina) on Venäjän pohjoisosassa Arkangelin ja Vologdan alueilla kulkeva joki, joka laskee Vienanmeren Vienanlahteen. Joen suulla on Arkangelin kaupunki. Vienanjokea on joskus kutsuttu myös pohjoiseksi Väinäjoeksi. Vienanjoki on 744 kilometriä pitkä. Sen alkukohdaksi katsotaan Suhoman ja Jugin yhtymäkohta Vologdan alueen itäosassa. Sieltä se virtaa pääasiassa luoteeseen kohti Vienanmerta. Muita merkittäviä Vienanjokeen laskevia jokia ovat Pinega, Uftjuga, Vaga, Vytšegda ja Jemtsa. Vienanjoki soveltuu laivaliikenteelle koko pituudeltaan. Joella on mittavaa puutavaran kuljetusta. Vienanjoelta on kanavayhteys Volgaan. Joen varressa olevista kaupungeista mainittakoon Veliki Ustjug, Kotlas, Novodvinsk, Arkangeli ja Severodvinsk. Luokka:Venäjän joet

Arkangelin alue

Arkangelin alue (venäjäksi Arhangelskaja oblast) on hallinnollinen alue Pohjois-Venäjällä Pohjois-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Vienanmereen, koillisessa Nenetsiaan, idässä Komiin, etelässä Kirovin ja Vologdan alueisiin sekä lännessä Karjalan tasavaltaan. Manneralueen lisäksi alueeseen kuuluu Novaja Zemljan saaret ja Frans Joosefin maa Jäämereltä. Alueen pinta-ala on 410 700 neliökilometriä (ilman Nenetsiaa). Arkangelin alueen pääkaupunki on Arkangelin kaupunki.

Maantiede

Arkangelin aluetta peittävät pääasiassa havumetsät. Mezenin suun ympäristö sekä Jäämerellä olevat saaret ovat pääasiassa tundraa. Alueen suurimmat joet ovat Vienanjoki, Äänisjoki ja Mezen. Alueella on yli 2 500 järveä.

Väestö

Arkangelin alueen asukasluku on 1 432 000 (1999) ja väentiheys 3,5 asukasta neliökilometriä kohden (ilman Nenetsiaa). Alueen suurimmat kaupungit ovat Arkangeli (367 200 asukasta) ja Severodvinsk (237 000 asukasta).

Hallinto

Arkangelin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Arkangeli (nimenä vuoteen 1613 Novoholmogory). Alueen koillispuolella sijaitseva Nenetsian autonominen piirikunta kuuluu myös Arkangelin alueeseen, mutta se on myös suoraan yksi Venäjän federaation alueista (subjekti). Paikallishallinnon johdossa ovat kuvernööri ja aluekokous. Arkangelin alue on jaettu paikallishallintoa varten 20 piiriin ja seitsemään kaupunkialueeseen. Lisäksi Arkangelin alueeseen kuuluvat Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa, jotka eivät kuulu mihinkään piiriin.

Hallintopiirit

- Kargopolin piiri (Каргопольский)
- Holmogorskin piiri (Холмогорский)
- Konošski (Коношский)
- Kotlasin piiri (Котласский)
- Krasnoborski (Красноборский)
- Lenski (Ленский)
- Lešukonski (Лешуконский)
- Mezenin piiri (Мезенский)
- Njandomski (Няндомский)
- Onežski (Онежский)
- Pinežski (Пинежский)
- Plesetski (Плесецкий)
- Primorskin piiri (Приморский)
- Šenkurski (Шенкурский)
- Solovetskin piiri (Соловецкий)
- Ustjanovski (Устьяновский)
- Velski (Вельский)
- Verhnetojemski (Верхнетоемский)
- Vilegodski (Вилегодский)
- Vinogradovski (Виноградовский)

Kaupunkialueet

- Arkangeli
- Korjažma
- Kotlas
- Mirny
- Novodvinsk
- Onega
- Severodvinsk

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat metsä-, puunjalostus-, paperi-, sellu-, koneenrakennus- ja elintarviketeollisuus. Maatalous on keskittynyt karjan- ja poronhoitoon. Lisäksi harjoitetaan turkiseläinten tarhausta ja metsästystä sekä hylkeenpyyntiä. Tärkeimmät satamat ovat Arkangeli, Onega ja Mezen. Alueen tärkein rautatie on Arkangelin ja Vologdan välinen rautatie. Siitä erkanee Kotlasissa rata Komiin ja Arkangelin eteläpuolella Karjalaan. Luokka:Arkangelin alue ko:아르항겔스크 주 ja:アルハンゲリスク州

Vologdan alue

Vologdan alue (venäjäksi Vologdskaja oblast) on hallinnollinen alue Pohjois-Venäjällä Itä-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Arkangelin alueeseen, idässä Kirovin alueeseen, etelässä Kostroman, Jaroslavin ja Tverin alueisiin, lounaassa Novgorodin alueeseen, lännessä Leningradin alueeseen sekä koillisessa Karjalan tasavaltaan. Alueen pinta-ala on 145 700 km².

Maantiede

Vologdan alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon pohjoisosassa. Alueen itäosassa virtaa Vienanjoen lisäjoki Suhona. Muista joista mainittakoon Jug, Mologa ja Šeksna. Alueen eteläosassa on Volgan vesistöön kuuluva Rybinskin tekojärvi ja luoteisrajalla on Ääninen.

Väestö

Vologdan alueen asukasluku on 1 328 000 (1999) ja väentiheys 9,1 as./km². Alueen suurimmat kaupungit ovat Tšerepovets (323 600 as.) ja Vologda (301 300 as.). Enemmistö asukkaista on venäläisiä. Alueen länsiosassa asuu vepsäläisiä. Vepsäläiset asuivat alueella ennen venäläisiä. Nykyään vepsäläisten kulttuuri on vaarassa sekoittua venäläseen kulttuuriin ja kieli vaarassa kadota.

Hallinto

Vologdan alue on yksi Venäjän federaation aluieista ja sen pääkaupunki on Vologda. Alue on jaettu hallinnollisesti 26 piiriin ja 15 kaupunkialueeseen. Paikallishallinnon johdossa on kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat metalli-, teräs-, metsä-, puunjalostus-, koneenrakennus-, kevyt-, elintarvike- ja lasiteollisuus. Alueella harjoitetaan myös taide- ja käsityötä. Maataloudessa on keskitytty nauta- ja siipikarjanhoitoon. Lisäksi viljellään pellavaa, vihanneksia ja perunaa. Alueen länsiosassa on Äänisen ja Rybinskin tekojärven yhdistävä kanava, joka on osa Volgan-Itämeren kanavaa. Vologda on rautatieristeys, josta johtaa radat pohjoiseen Arkangeliin, itään Vjatkaan, etelään Moskovaan ja länteen Pietariin.

Historia

Nykyinen Vologdan alue joutui Novgorodin vaikutuspiiriin 1100-luvulla, jolloin perustettiin myös Vologdan kaupunki. Novgorodin mukana alue liitettiin Venäjään. Vuonna 1796 perustettiin Vologdan kuvermentti, joka oli nykyistä Vologdan aluetta paljon laajempi. Vologdan kuvermentti liitettiin Pohjoiseen alueeseen 1929, josta taas nykyinen Vologdan alue erotettiin 1937. Luokka:Venäjän alueet

Väinäjoki

Väinäjoki tai Väinä on Latvian pääjoki, joka laskee Riian läpi Riianlahteen. Sen pituus on 1020 km. Sitä ei pidä sekoittaa pohjoiseen Vienanjokeen, joka virtaa Arkangelin läpi Vienanmereen, vaikka näillä joilla on sama kansainvälinen nimi. Vienakin tosin lienee karjalainen muunnos väinästä, joka tarkoittanee hiljalleen virtaavaa vettä. Luokka:Latvian joet

Vologdan alue

Maantiede

Väestö

Hallinto

Talous

Historia

Vytšegda

Vytšegda (komiksi Ežva, venäjäksi Вычегда) Vienanjoen itäinen sivujoki Komin tasavallan eteläosassa ja Arkangelin alueen kaakkoisosassa Pohjois-Venäjällä Koillis-Euroopassa. Vytšegda on 1 121 km pitkä, josta noin 800 km on laivaliikeenteelle soveltuvaa. Vytšegdan sadealue on 122 800 km². Vytšegda alkaa Timanin selänteeltä Komista noin 300 km Uralvuorilta länteen. Sieltä se virtaa kaakkoon, etelään, lounaaseen ja länteen. Arkangelin alueen kaakkoisosassa Kotlasin luona se laskee Vienanjokeen. Vytšegdan merkittävimmät sivujoet ovat Višera, Vym, Keltma ja Sysola. Tärkeimmät joen varrella olevat satamat ovat Kotlas, Syktyvkar ja Ust-Kulom. Joen varsilla on komilaisasutusta. Vytšegda on merkittävä uittoväylä. Joelta on Katariinan kanavan kautta yhteys Volgan sivujokeen Kamaan. Luokka:Komin tasavalta Luokka:Venäjän joet ja:ヴィチェグダ川

Volga

Volga on Euroopan pisin ja runsasvetisin joki. Volgan pituus on 3685 kilometriä. Volga virtaa täysin Venäjällä. Volgan varrella asuu monia eri kansoja, joten Volgalla on myös monia eri nimiä, joista tässä esimerkkejä:
- venäjäksi Во́лга
- tataariksi İdel, Идел,
- tšuvassiksi Атăл (Atăl)
- mordvaksi Рав (Raw)
- mariksi Юл (Jul)
- saksaksi Wolga Volga saa alkunsa Valdailta ja virtaa ensin itäiseen ja sitten eteläiseen suuntaan, ja lopuksi laskee Kaspianmereen. Volgan merkittävimmät sivujoet ovat Oka ja Kama. Volga on yhteydessä Itämereen ja Vienanmereen Volgan-Itämeren vesitien kautta, ja Mustaanmereen Volgan-Donin kanavan kautta. Suurin osa Volgaa on purjehduskelpoista. Volgan varrella sijaitsee useita vesivoimaloita ja tekojärviä. Volgan ekologinen tilanne on huonontunut likavesien ja patoaltaiden takia huomattavasti. Luokka:Venäjän joet ja:ヴォルガ川

Arkangeli

Arkangeli (venäjäksi Арха́нгельск, Arhangelsk) on Vienanmeren itärannalla Vienanjoen suistossa sijaitseva Venäjän kaupunki, jossa asuu noin 355 500 henkilöä. Arkangeli on samannimisen alueen eli oblastin pääkaupunki ja teollinen keskus, mutta myös kulttuurihistoriallinen Pomorjen alueen keskus. Suomeksi Arkangeli on tunnettu myös nimellä Vienankaupunki. Tsaari Iivana IV Julma antoi englantilaisille vuonna 1555 erivapauden harjoittaa kauppaa alueella. Hän perusti 1584 jokisuistoon kaupungin nimellä Uusi Holmgård, josta tuli sittemmin Arkangeli. Tsaari Pietari Suuri perusti alueelle telakan. Arkangelissa on nykyään rautatie etelään Vologdan kautta, ympärivuotisesti auki pidettävä kauppasatama, puunjalostusteollisuutta ja kalastusta. Seudun maaperässä on timantteja, öljyä ja bauksiittia. Tiedemies Mihail Lomonosov on syntyisn Arkangelin seudulta. Kaupungissa saa nykyään yliopistotasoista koulutusta tekniikan, lääketieteen ja Pomorjen kulttuurin aloilta. Ystävyyskaupunkisuhteet Arkangelilla on seuraaviin kaupunkeihin: Emden, Słupsk, Vuoreija (Vardö), Kiiruna, Oulu, Pireus, Mulhouse ja Oregonin Portland. Luokka:Venäjän kaupungit ko:아르항겔스크 ja:アルハンゲリスク

Luokka:Venäjän joet

Venäjän jokia käsitteleviä artikkeleita. Joet Luokka:Euroopan joet Luokka:Aasian joet ko:분류:러시아의 강

Cocina de Tuxtla Gutiérrez

Platos típicos

Durante la Feria de San Marcos y de Guadalupe, eran muy apetecidas las sopas de fiestas, así llamaban a las sopas de fideo y de pan que incluyen aceitunas, pasas, ciruela pasa, rebanadas de huevos duros, rebanadas de plátanos fritos y/o almendras, también se les incluían trocitos de mollejas e hígado. Otros platillos servidos en cualquier fiesta y celebración son: El cochito horneado, el estofado, la chanfaina, rebanadas de huevo duro aderezados con canela pulverizada, bolas de masa de maíz con chipilín, chicharrones con patashete y huevo en pipián, y puerco con chilmol y frijoles con chipilín más jocotes. Platos zoques muy conocido eran: El zispolá, caldo de vaca con rebanadas de col, garbanzos, rabos de cebolla y poco achiote; y el pux-xaxé, guiso con trocitos de las vísceras de vacas, aderezado con un mole hecho de tomate, chile bolita y masa de maíz. Al iniciar la temporada de lluvias, los hormigueros de arrieras se sobrepueblan de nuevas reinas (llamada cada una nucú) y abandonan sus hogares, rondando por varios lugares. Varios tuxtlecos todavía acostumbran recolectarlos y fritarlos; ya servidos en un plato o en una tortilla antes de enrollarla, se aderezan con jugo de limón. Durante el período lluvioso también se consumen los hongos comestibles (llamados moní por los tuxtlecos) con chilmol o huevos. Otros platillos caseros son: El ciguamonte de conejo o venado con cebolla, masa de maíz y epazote. El frijol con tasajo, con costilla o con chicharrón, y chilmol y chile. El niguijutí, a base de espinazo de puerco, mole hecho con tomate, chile bolita, masa y cebolla, al sacarlo del fuego se le agrega jugo de limón. La sopa de chipilín. La pepita con tasajo.

Bebidas típicas

Bebida común es el pozol blanco, masa de maíz mezclada con agua endulzada o sin endulzar. La elección de no endulzarlo es para tragar una pizca de sal y una rebanada de chile antes de beberlo (o tragar sal mezclada con polvo picante). Hay tuxtlecos que también prefieren prepararlo con masa fermentada y beberlo agrio. El pozol con cacao, se prepara con una masa de maíz mezclada con cacao triturado, achiote y canela. Esta masa se mezcla con agua endulzada o sin endulzar. Mientras se bebe se comen unos bocados llamados charamuzcas, miel de dedo, panela y otros caramelos tradicionales. Ambos pozoles el blanco y con cacao, se beben tradicionalmente en unas escudillas hechas de corteza de güira, llamadas bochis. El taxcalate, es un polvo de color rojizo hecho con maíz, tortillas, canela y cacao tostados y pulverizados, tal polvo se mezcla con agua endulzada. Varios tuxtlecos anteriormente acostumbraban agregarle frijoles sin freir a su atole agrio. El atole de Tashiagual, que es de masa de maíz remojado y martajado, se coce hasta adquirir un color pardo. Otras bebidas típicas son: Agua de chía, agua de tamarindo, tepache, atole de elote, champurrado, pinole y, horchata con semillas de melón y canela.

Bocadillos de maíz

Tostada tuxtleca, tamal de chipilin, tamal de bola, tamal de mole, tamal de verduras, Tamal de picadillo, tamal de cambray, tamal de toro pinto y picte de elote.

Dulces típicos

Puxinú, suspiro, nuégado, chimbo, garbanzo, gaznate, tortadita, empanizado, yumí cocido, dulce de coyol, dulce de jocote, dulce de cupapé, dulce de mango, dulce de mezquite, dulce de guanábana, dulce de guanábana, dulce de chilacayote, dulce de calabaza, dulce de pepita de calabaza y miel de panela, hostia, oblea de mejido, melcocha de cacahuate y caramelo de panela.

- Gastronomía mexicana
- Gastronomía
- Tuxtla Gutiérrez Categoría: Gastronomía

gry cheap tickets venice luxury hotels gry sportowe Ci��a

:: RELATED NEWS ::

Comté de Västmanland
Västmanland Le comté de Västmanland (Västmanlands Län en suédois) est un comté suédois situé dans le centre du pays. Il est voisin des comtés de Södermanland, Örebro, Dalarna et Pokémons. Ils sont répartis en trois générations :
- La génération chromatique
- La génération métallique
- La génération des gemmes

Pokémons de la génération chromatique (rouge/bleu/jaune)

Pokémons de la génération métallique (or/argent/crystal)

Pokémon de la génération des gemmes (rubis/saphir)

Pokémons de la génération des gemmes précieux (diamant et perle, sur DS)

Lien externe

[http://sapphiretrans.free.f

Bramans
Catégorie:Commune de la Savoie Bramans est un village de la Haute Maurienne en Savoie, France, en bordure de la frontière italienne, campé sur l’antique voie romaine qui franchissait le Petit Mont-Cenis et le col Clappier. Sa situation, face au Pa

Louis Cordonnier
Louis Marie Cordonnier (1854-1940), architecte de la région Nord-Pas-de-Calais qui a construit et restauré de nombreux édifices tels que :
- le Palais de la Paix à La Haye, Pays-Bas, siège de la Cour permanente d'arbitrage et la Cour internationale de justice;
- l’Opéra de Lille, de style Mammifères Altongulés, ce qui siginifie qu'ils possèdent un nombre pair de doigts aux pattes postérieures. Ils regroupent les Siréniens et les Proboscidiens. Leur principale caractéristique est de posséder des orbites

Thalassothérapie
Les Etablissements thermaux offrent (aussi) des soins non médicalisés (de confort)appelés souvent « remise en forme » Les Etablissements de Thalassothérapie pratiquent l'hydrothérapie en utilisant l'eau de mer uniquement

Voir aussi

Balnéothérapie Catégorie:Eau Catégorie:Médecine