Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Vienanmeri

Vienanmeri

Vienanmeri (venäjäksi Бе́лое мо́ре, Valkoinen meri, nenetsiksi Сэрако ямʼ) on Pohjoisen jäämeren lahti Venäjän luoteisrannikolla. Sitä ympäröi Karjala lännessä ja Kuolan niemimaa pohjoisessa. Vienanjoki laskee Vienanmereen. Vienanmeren tärkein satamakaupunki on Arkangeli. Satama jäätyy Golfvirrasta huolimatta talvella, mutta sitä pidetään auki jäänmurtajilla. Kesäaikaan Vienanmerelle tulevat valkeat maitovalaat. Koko Vienanmeren alue kuuluu hallinnollisesti Venäjälle eli se lasketaan Venäjän sisävesialueeksi. Meren ympäristössä on venäjän murretta puhuvan pomoriväestön vanha asuma-alue. Lännessä on myös karjalaisasutusta ja pohjoisessa Kuolan niemimaalla kiltinän- ja turjansaamelaisia. Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Meret ko:백해 ja:白海

Venäjän kieli

Venäjän kieli (Русский язык [Russki jazyk] tai [jizyk]) kuuluu slaavilaisiin kieliin. Sen lähimmät sukulaiskielet ovat ukraina ja valkovenäjä. Venäjää puhuu arviolta 275 miljoonaa ihmistä, joista äidinkielenään n. 165 miljoonaa. Venäjä on Venäjän federaation virallinen kieli, ja sillä on virallinen asema myös Kazakstanissa, Kirgisiassa sekä Valko-Venäjällä. Venäjää puhutaan muutenkin paljon entisten neuvostotasavaltojen alueella sekä mm. Mongoliassa. Venäjä on yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä. Venäjää kirjoitetaan kyrillisillä aakkosilla. Venäjästä on lainautunut paljon sanoja suomenkin kieleen. Jokapäiväisessä käytössä olevia tuttuja lainoja on monia, muun muassa kapakka (< кабак [kabak]), leipä (< хлеб [hlep]) siisti (< чистый, [tšistyi]) ja mesta (< место, [mesta]).

Äännejärjestelmä

Venäjän kielessä on 42 foneemia: 36 konsonanttia, 1 puolivokaali ja 5 vokaalia (a, e, i, o, u). Konsonanttifoneemien suuri määrä johtuu siitä, että monilla konsonanteilla on erilliseksi foneemiksi laskettavissa oleva liudentunut vastineena. Liudentuminen tarkoittaa kielen nousemista kitalakea kohti j-mäiseen asentoon, jolloin konsonantti ääntyy "heleämpänä" kuin liudentumaton parinsa. Lisäksi äänteiden [t] ja [d] liudentuneet vastineet ovat selvästi affrikoituneet, jolloin ne kuuluvat [ts'] ja [dz']. Liudentuneet konsonantit on taulukossa kuvattu heittomerkillä.
Venäjän konsonantit ja puolivokaali
bilabiaalit labiodentaalit dentaalit/alveolaarit palatoalveolaarit palataalit velaarit
soinnittomat klusiilit p, p' t, t' k, k'
soinnilliset klusiilit b, b' d, d' g, g'
affrikaatat ts tʃ'
soinnittomat frikatiivit f, f' s, s' ʃ, ʃ': x, x'
soinnilliset frikatiivit v, v' z, z' ʒ, ʒ':
nasaalit m, m' n, n'
lateraalit ɫ, l'
tremulantit r, r'
puolivokaalit j
Liudentuminen tapahtuu ennen vokaaleja И, Е, Ё, Ю, sekä Я. Poikkeukset merkitään kovalla Ъ ja pehmeällä merkillä Ь. Kovan merkin esiintyminen on suhteellisen harvinaista. Kovan ja pehmeän merkin tarkoituksena toimia tavuerottimena merkitsemään sitä, että seuraava Е, Ё, Ю, Я ääntyy /j/-alkuisena liudentumisen merkitsemisen lisäksi. Esimerkiksi nimi Татъяна koostuu tavuista Татъ-я-на /tat.'jaa.na/; ilman kovaa merkkiä tavutus olisi
- Та-тя-на, missä тя äännettäisiin liudentuneena, ja ääntämys olisi /ta.ts'aa.na/. Lisäksi sanan alussa Е äännetään [je] ja Ё taas [jo], sekä Я yleensä [ji]; lisävaikeutena on se, ettei pisteitä E:n päälle yleensä edes merkitä. Venäjässä on leksikaalinen sanapaino, joka joskus muuttuu jopa saman sanan taivutusmuotojen välillä. Sitä ei merkitä mitenkään, paitsi oppikirjoissa ja sanakirjoissa. Kuten englannissa, venäjässä on paljon painottomien vokaalien redusoitumista. Painottomien tavujen vokaalit eivät ainoastaan sentralisoidu, vaan muuttuvat toisiksi kardinaalivokaaleiksi. Esimerkiksi painollinen 'o' ääntyy pyöreänä, kun taas painoton 'o' ei ole pyöreä vaan 'a'-mainen vokaali [ʌ], kuten sanassa молоко [mʌlʌkoo]. Miten reduktio tapahtuu riippuu murteesta. Venäjää kirjoitetaan kyrillisillä aakkosille, joten haluttaessa ilmaista venäläisiä nimiä latinalaisin kirjaimin, nimet on translitteroitava. Järjestelmiä on useita. Ns. tieteellisessä translitteraatiossa (standardi ISO 9:1995) kirjaimilla on yksikäsitteinen vastaavuus. Suomessa yleensä käytetyssä kaavassa (Virittäjä, 1977 ja SFS 4900) merkitään kirjaimia kansainvälisen standardin mukaisesti, mutta suomalaiseen kirjoitustapaan sovivin merkein. Translitterointi ei täsmällisesti vastaa lausuntatapaa. Kirjain Ы vastaa äännettä [ɨ], mikä ei ole suomen [y], vaikka se sitä muistuttaakin. Hölliä vokaaleja on kaksi: Э eli ns. "lyhyt E" on nasaali [ɛ], Й eli ns. "lyhyt I" on [ɪ].
Translitteraatio
АБВГДЕЁЖЗ ИЙКЛМНОПРСТУФХЦЧШ ЩЪЫЬЭЮЯ
абвгдеёжз ийклмнопрстуфхцчш щъыьэюя
abvgd eëžz ijklmnoprstufh cč š ŝ (vanhentunut šč) ″ y ′ èû (ju)â (ja)
a b v g d e (je) jo (o) ž z i i (j) k l m n o p r s t u f h ts tš š štš y e ju ja

Kielioppi

Substantiivit

Venäjässä on yksikössä kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Monikossa sukuja ei erotella. Substantiivien suku on yleensä nähtävissä sanasta. Tyypillisesti konsonanttiin päättyvät sanat ovat maskuliineja, -a- ja ja-päätteiset feminiinejä sekä -o- ja -je-päätteiset neutreja. Kuitenkin esimerkiksi -a-päätteiset, miespuolista henkilöä tarkoittavat substantiivit ovat maskuliineja. Substantiivit taipuvat yksikössä ja monikossa kuudessa sijassa: # nominatiivi # genetiivi # datiivi # akkusatiivi # instrumentaali # prepositionaali

Adjektiivit

Adjektiivit taipuvat pääsanansa sukua, lukua ja sijaa noudatellen. Useimmilla venäjän adjektiiveilla on normaalin, "pitkän", muodon lisäksi myös ns. lyhyt muoto. Sitä voidaan käyttää vain predikatiivina, eikä se taivu sijoissa (suvussa ja luvussa kylläkin). Lyhyillä muodoilla on joissakin tapauksissa kieliopillinen tai tyylillinen lisämerkitys. Lyhyellä muodolla voidaan esimerkiksi ilmaista ominaisuuden väliaikaisuutta.

Verbit

Verbeillä on kolme tapaluokkaa: # indikatiivi # konditionaali # imperatiivi Indikatiivissa erotetaan kolme aikamuotoa: # futuuri # preesens # preteriti Preesensissä ja preteritissä voidaan verbeistä muodostaa gerundi sekä aktiivin ja passiivin partisiipit. Venäjän verbeille ominainen piirre on kahden aspektimuodon olemassaolo. Perfektiivinen aspekti kuvaa loppuun suoritettua toimintaa ja imperfektiivinen aspekti päättymätöntä tai toistuvaa toimintaa. Useimmilla verbeillä on sekä perfektiivinen että imperfektiivinen aspekti, mutta on myös yksiaspektisia verbejä. Luultavasti juuri aspektien oikean käytön oppiminen on venäjää opiskelevalle kaikkein vaikein kielioppiseikka. Aspektien lisäksi venäjän verbeille on luonteenomaista runsaahko etuliitteiden käyttö. Liitteitä on parisenkymmentä kappaletta, ja niillä voidaan osoittaa esimerkiksi liikkeen suuntaa (sisään, ulos, pois, luo, ...). Yhdellä etuliitteellä voi olla useita eri merkityksiä eri kantaverbien yhteydessä. Etuliitteitä esiintyy niin konkreettisissa kuin abstrakteissakin verbeissä.

Linkkejä


- Википедия. Заглавная страница Venäjänkielinen Wikipedia
- [http://www.belka.kaapeli.fi/yleista.htm Venäjän kielen opiskelun edistämisen säätiö] Luokka:Venäjä Luokka:Venäjän kielet Luokka:Ukrainan kielet Luokka:Valko-Venäjän kielet Luokka:Viron kielet Luokka:Latvian kielet Luokka:Kirgisian kielet Luokka:Uzbekistanin kielet Luokka:Turkmenistanin kielet Luokka:Kazakstanin kielet Luokka:Tadžikistanin kielet Luokka:Armenian kielet Luokka:Azerbaidžanin kielet Luokka:Georgian kielet Luokka:Moldovan kielet Luokka:Mongolian kielet Luokka:Yhdysvaltain kielet ms:Bahasa Russia ko:러시아어 ja:ロシア語 simple:Russian language th:ภาษารัสเซีย

Pohjoinen jäämeri

Pohjoinen Jäämeri on suuri merialue, joka kattaa Atlantin valtameren pohjoisosan yltäen aina Grönlannin ja Pohjois-Aasian kautta Beringinsalmelle ja Pohjois-Amerikan arktisille saarille. Se on suurimmaksi osaksi jäässä vuodet ympäriinsä. Pinta-ala noin 14 miljoonaa km2.

Joet

Aasian puolella mereen laskevat siperialaiset joet Ob, Jenisei ja Lena ja Pohjois-Amerikan puolelta Mackenzie, Back ja Coppermine. Lisäksi vettä mereen tulee Beringinsalmesta ja Atlantilta Golf-virran tuomana sekä sulavista jäätiköistä.

Eläimistö ja luonnonvarat

Golf-virran Pohjoisen Jäämeren eläimistö koostuu lähinnä kaloista ja merinisäkkäistä. Kaupalliseen hyödynnykseen ovat päätyneet lämpimämmän merenosan silli, turska ja kampela. Lisäksi tavataan hylkeitä ja monia valaslajeja, sekä jääkarhua. Hylkeet ja valaat kokivat melkein sukupuuton 1900-luvulla, kunnes niille säädettiin pyydystyskiintiöt. Itäisen Siperian rannikolla kaivetaan maasta tinaa ja Kanadan ja Alaskan rannikoilta pumpataan öljyä ja maakaasua. Lisäksi Huippuvuorilla kaivetaan kivihiiltä.

Osameret

Pohjoinen Jäämeri voidaan jakaa muutamaan osaan:
- Lomonosovin harjanne jakaa meren kahteen pääaltaaseen: Ameraasian allas ja Euraasian allas.
- Barentsinmeri sijaitsee Novaja Zemljan ja Kuolan niemimaan välissä. Nimetty löytäjänsä Willem Barentsin, hollantilaisen navigaattorin, mukaan.
- Grönlanninmeri Grönlannin, Islannin ja Huippuvuorten välisellä alueella.
- Karanmeri (Karskoje More), joka on Novaja Zemljan ja Taimyrin niemimaan välissä.
- Itä-Siperianmeri, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Itä-Siperian rannikolla.
- Vienanmeri, sijaitsee Kuolan niemimaan itäpuolella ja rajoittuu pohjoisessa Barentsinmereen.

Saaret

Merestä löytyy myös muutamia suurempia saarikeskittymiä. Norjan hallinnoimat Huippuvuoret (entinen Spitsbergen) sijaitsevat Norjan ja pohjoisnavan välissä ja Venäjän omistamat Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa (Zemlya Frantsa Iosifa) ovat Siperian rannikon pohjoispuolella. Lisäksi on vielä valtava Kanadan rikkinäinen rannikko ja muutamia pienikokoisempia yksittäisiä saaria ja kokonaan jäätikön peittämä Grönlanti ja tuliperäinen Islanti.

Satamat

Venäjällä on muutamia satamia siellä missä vain jää ei peitä merenkantta. Käytetyin näistä on Kuolan niemimaan kupeessa sijaitseva noin 380 000 asukkaan Murmansk, jossa on myös Venäjän sotilastukikohta, suuria kalanjalostamoja ja napa- ja merentutkimuslaitos. Luokka:Meret zh-min-nan:Pak-ke̍k-iûⁿ ko:북극해 ja:北極海 simple:Arctic Ocean th:มหาสมุทรอาร์กติก

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit


- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet


- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad
- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin
- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit


- Moskova
- Pietari

Autonominen alue


- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat


- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
PvmSuomalainen nimiPaikallinen nimiHuomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuutauusivuosiНовый годvaltiollinen juhlapäivä
7. tammikuutaortodoksinen jouluРождествоvaltiollinen juhlapäivä
23. helmikuutaisänmaan puolustajan päiväДень защитника отечестваvaltiollinen juhlapäivä
8. maaliskuutakansainvälinen naistenpäiväМеждународный женский деньvaltiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuutakevään ja työn juhlaПраздник весны и трудаvaltiollinen juhlapäivä
9. toukokuutavoitonpäiväДень Победыvaltiollinen juhlapäivä
12. kesäkuutaVenäjän Federaation kansallispäiväДень независимостиvaltiollinen juhlapäivä
4. marraskuutakansallisen yhtenäisyyden päivävaltiollinen juhlapäivä
12. joulukuutaperustuslain päiväДень конституцииvaltiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla


- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Karjala

:Karjala on myös Lappeenrannassa ilmestyvä suomenkarjalaisten kotiseutu- ja heimolehti. Karjala ei ole yksikäsitteinen termi. Se ei ole muodostanut koskaan yhtenäistä hallinnollista kokonaisuutta, vaan on kuulunut osin Ruotsiin, osin Novgorodiin ja Venäjään. Nykyään Karjala on jaettu Suomen ja Venäjän välillä. Se koostuu Suomelle kuuluvista Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakunnista, Karjalan tasavallalle kuuluvista Laatokan, Aunuksen ja Vienan Karjalasta sekä Leningradin alueeseen kuuluvasta Karjalankannaksesta. Kannas, Raja-Karjala ja Laatokan Karjala ovat entisiä Suomelle kuuluneita alueita, ns. luovutettu Karjala. Tverin Karjala -nimityksellä tarkoitetaan Moskovan ja Novgorodin välissä sijaitsevalla Tverin alueella asuvien karjalaisten alueita, minne karjalaiset pakenivat Ruotsin pakkokäännytystä ja verorasitusta ja luvattujen verohelpotusten perässä vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen. Jonkin verran tverinkarjalaisia asuu myös Novgorodin alueella.

Käsitteen käyttö

Karjala käsitteenä on laaja. Perimmäisenä alueena Karjalalla tarkoitetaan karjalaisten eli alkujaan itäisimmän suomalaisheimon elinaluetta, joka käsitti nykyisen Karjalan tasavallan, Karjalankannaksen Venäjällä ja Pohjois- ja Etelä-Karjalan nykyisestä Suomesta. Aikoinaan Karjalaan kuului vielä Savilahden pogosta eli nykyinen Mikkelin alue, Kymijoen itäpuolen nautintoalue ja Pohjois-Savon itäisimmät alueet. Lisäksi idässä Karjalaan laskettiin kuuluvan Kauko-Karjala, johon mm. Äänisen takainen Puutoisen ja Kargopolin (Karhupelto) alueet kuuluivat. Nautinta-alueina karjalaisilla oli vielä 1200-1300 -luvuilla Pohjois-Pohjanmaan joet Torniosta Pyhäjokeen sekä Kuolasta Kantalahti ja Välijärvi. Karjalaiset ovat aina kuuluneet itäiseen kulttuuripiiriin, josta syystä uskonnoltaan he ovat ortodokseja. Kun Suomessa puhutaan Karjalasta, yleensä tarkoitetaan sodissa luovutettua Karjalaa tai kaikkia luovutettuja alueita, kun puhutaan Karjalan palautuksesta. Venäjällä taas Karjalasta puhuttaessa tarkoitetaan Karjalan tasavaltaa, joka koostuu suurimmaksi osaksi Itä-Karjalasta. Muualla maailmassa ja osin Suomessakin (nuorisotutkimukset) käsitteiden erot ovat huonosti tunnettuja.

Historia

Karjalasta taisteltiin Ruotsin ja Novgorodin välillä ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla. Pähkinäsaaren rauhassa (1323) Inkerin ja Laatokan Karjalan verotusoikeudet menivät Novgorodille ja Ruotsi sai Länsi-Karjalan. Suuri Pohjan sota lopetti melko pitkän rauhanjakson, ja vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle Viipurin ja Käkisalmen läänin. Hattujen sodan päättäneessä Turun rauhassa (1743) Ruotsi menetti loputkin Karjalasta (lukuun ottamatta nykyistä Pohjois-Karjalaa). Mutta Ruotsin vastoinkäymiset jatkuivat, sillä Suomen sodan jälkeen Venäjä miehitti loputkin Suomesta, ja vuonna 1812 Vanha Suomi liitettiin osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa. Suomi säilytti suuriruhtinaskunnan rajat itsenäistyessään vuonna 1917 (Tarton rauhansopimuksessa lisäyksenä Petsamo), mutta menetti mm. suuren osan Karjalasta talvisodassa. Jatkosodan aikana Suomi valloitti nämä alueet takaisin, mutta rauhansopimuksessa menetti ne.

Nykyiset rajat

Sodanjälkeinen raja seurasi suunnilleen vuoden 1721 Pietari Suuren rajaa, mistä oli sovittu suuren Pohjan sodan jälkeen Uudenkaupungin rauhassa. Verrattuna Tarton rauhan rajaan 1920, Suomi luovutti Karjalasta Neuvostoliitolle Antrean, Harlun, Heinjoen, Hiitolan, Impilahden, Jaakkiman, Johanneksen, Kanneljärven, Kaukolan, Kirvun, Kivennavan, Koiviston, Kuolemanjärven, Kurkijoen, Käkisalmen, Lavansaaren, Lumivaaran, Metsäpirtin, Muolaan, Pyhäjärven, Raudun, Ruskealan, Räisälän, Sakkolan, Salmin, Seiskarin, Soanlahden, Sortavalan, Suistamon, Suojärven, Suursaaren, Terijoen, Tytärsaaren, Uusikirkon, Valkjärven, Viipurin, Vuokselan, Vuoksenrannan ja Äyräpään (maalais)kunnat, Koiviston ja Lahdenpohjan kauppalat sekä Käkisalmen, Sortavalan ja Viipurin kaupungit. Jääsken, Korpiselän, Pälkjärven, Säkkijärven ja Vahvialan maalaiskunnista luovutettiin niin suuria alueita, että jäljelle jääneet osat liitettiin muihin Suomen kuntiin. Myös Ilomantsista, Kiteestä, Lappeesta, Nuijamaasta, Parikkalasta, Rautjärvestä, Ruokolahdesta, Saaresta, Simpeleestä, Tohmajärvestä, Uukuniemestä, Vehkalahdesta, Virolahdesta, Värtsilästä ja Ylämaasta luovutettiin alueita, mutta kunnat jatkoivat itsenäisinä kuntina. Luovutettu Karjala kuului pääasiassa Viipurin lääniin, jonka jäljellejääneistä osista tehtiin Kymen lääni (Kopriselän Suomen puolelle jäänyt osa liitettiin Kuopion lääniin), joka vuonna 1997 liitettiin uuteen Etelä-Suomen lääniin. Pohjois-Karjalan uusi maakunta sijaitsee Itä-Suomen läänissä. Neuvostoliiton puolella Karjalasta tehtiin vuonna 1923 Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, jonka kuitenkin sodan koittaessa 1940 muutettiin Karjalais-suomalaiseksi neuvostotasavallaksi. Nimi ja autonominen status palautettiin takaisin 1956 Stalinin kuoltua. Tästä syystä Neuvostoliiton hajotessa 1991 Itä-Karjala jäi osaksi Venäjää, vaikka itsenäistymishalujakin oli. Nykyään nimi on Karjalan tasavalta.

Katso myös


- Jatkosota
- Karjalaiset
- Karjalan kieli
- Karjala-kysymys
- Munukka
- Suur-Suomi
- Talvisota

Aiheesta muualla


- [http://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto]
- [http://www.yle.fi/teema/karjala/aikajana.php?ajanjakso=historia Aikajana - Karjalan historia]
- [http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/julk129/karjala_sisalto.shtml Karjala - kieli, murre ja paikka]
- [http://www.luovutettukarjala.fi/ Luovutettu Karjala, lisätietoja Neuvostoliitolle luovutetuista Karjalan alueista]
- [http://virtual.finland.fi/finfo/english/karjala.html The Many Karelias] - Virtual Finland
- [http://heninen.net/old_map/suomeksi.htm Karjala keskiajan Euroopan kartalla] - Heninen
- [http://flagspot.net/flags/fi-k.html Flag] - Flags of the World
- [http://www.eki.ee/books/redbook/karelians.shtml The Karelians]
- [http://www.prokarelia.net/fi ProKarelia] Luokka:Karjala ko:카랼라 ja:カレリア

Länsi

Länsi on yksi neljästä pääilmansuunnasta. Se on etelän ja pohjoisen välissä. Kompassissa se on 270 asteen kohdalla. Taivaankappaleet näyttävät vuorokauden kuluessa nousevan idästä ja laskevan länteen. Maapallon länsi sijoitetaan Amerikkaan ja myös Eurooppaan. Länsi voi kuvaannollisesti tarkoittaa myös jonkin alueen, kuten Yhdysvaltojen länsiosaa. Kylmän sodan aikana länsiblokki tarkoitti kapitalistisia maita. Antiikin Kreikassa tunnettu maailma loppui lännessä Gibraltarinsalmeen Herakleen pylväisiin. Filosofi Platon kertoi dialogeissaan Timaios ja Kritias legendan salmesta länteen sijainneesta, luonnonmuollistuksissa uponneesta Atlantis-saaresta. Mahayana-buddhalaisuudessa paratiisimainen Puhdas maa sijaitsee lännessä. Luokka:Ilmansuunnat ja:西 simple:West

Kuolan niemimaa

Kuolan niemimaa sijaitsee luoteis-Venäjällä. Niemimaan pohjoispuolella on Barentsin meri, etelä ja itäpuolella on taas Vienanmeri. Niemimaa kuuluu Murmanskin alueeseen ja on pinta-alaltaan noin 100 000 km². Alueen keskeisenä kaupunki on Murmansk Luokka:Venäjä Luokka:Niemimaat ja:コラ半島

Pohjoinen

Pohjoinen on yksi neljästä pääilmansuunnasta. Kartoissa pohjoinen merkitään yleensä yläreunaan. Pohjoisnapa on pohjoisin paikka maapallolla. Magneettinen pohjoisnapa on hieman eri paikassa.

Sanan alkuperä

Sana pohjoinen on sukua sanalle pohja. Uskottiin mahdollisesti, että manalaan, eli ikään kuin maailman pohjalle pääsi pohjoisen kautta. Joskus pohjoinen ja Pohjanmaa ovat olleet jotakuinkin samassa suunnassa läntisemmistä suomalaisista katsoen, ja tämäkin voi olla mahdollinen sanan selitys. Luokka:Ilmansuunnat ja:北 simple:North

Arkangeli

Arkangeli (venäjäksi Арха́нгельск, Arhangelsk) on Vienanmeren itärannalla Vienanjoen suistossa sijaitseva Venäjän kaupunki, jossa asuu noin 355 500 henkilöä. Arkangeli on samannimisen alueen eli oblastin pääkaupunki ja teollinen keskus, mutta myös kulttuurihistoriallinen Pomorjen alueen keskus. Suomeksi Arkangeli on tunnettu myös nimellä Vienankaupunki. Tsaari Iivana IV Julma antoi englantilaisille vuonna 1555 erivapauden harjoittaa kauppaa alueella. Hän perusti 1584 jokisuistoon kaupungin nimellä Uusi Holmgård, josta tuli sittemmin Arkangeli. Tsaari Pietari Suuri perusti alueelle telakan. Arkangelissa on nykyään rautatie etelään Vologdan kautta, ympärivuotisesti auki pidettävä kauppasatama, puunjalostusteollisuutta ja kalastusta. Seudun maaperässä on timantteja, öljyä ja bauksiittia. Tiedemies Mihail Lomonosov on syntyisn Arkangelin seudulta. Kaupungissa saa nykyään yliopistotasoista koulutusta tekniikan, lääketieteen ja Pomorjen kulttuurin aloilta. Ystävyyskaupunkisuhteet Arkangelilla on seuraaviin kaupunkeihin: Emden, Słupsk, Vuoreija (Vardö), Kiiruna, Oulu, Pireus, Mulhouse ja Oregonin Portland. Luokka:Venäjän kaupungit ko:아르항겔스크 ja:アルハンゲリスク

Golfvirta

Golf-virta on suuri lämmin Atlantin valtameren merivirta, joka jatkaa päiväntasaajavirtoja ja kulkee Meksikonlahdelta Floridan niemimaan kautta Kuuban ja Bahamasaarten välitse ja jatkaa koillissuunnassa Eurooppaa kohti. Kulkee myös Skandinavian niemimaan ohitse ja vaikuttaa huomattavasti myös Suomen ilmastoon. Golf-virta lämmittää huomattavasti ilmastoa Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, erityisesti mm. Norjassa, Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Ranskassa. Golfvirta on voimakas, lämmin Pohjois-Atlantin merivirta, joka alkaa Meksikonlahdelta ja vie Atlantilla kohti Islantia. Golfvirta lämmittää Länsi-Eurooppaa noin 9 astetta muuttaen huomattavasti mm. Islannin, Englannin ja Norjan ilmastoja. Golfvirta saa alkunsa Pohjoisesta päiväntasaajavirrasta, johon yhdistyy pienempiä virtauksia. Golfvirta kuljettaa päiväntasaajalta 30 miljoonaa kuutiometriä vettä sekunnissa ja Cape Hatterasin ohi 80 miljoonaa kuutiometriä. Golfvirta luo osaltaan valtameren polaaririntamaa, jossa navoilta tuleva kylmä vesi ja päiväntasaajalta tuleva lämmin vesi kohtaavat. Golfvirrasta haihtuu virtauksen aikana vettä ja poistuu lämpöä. Kasvaneen suolapitoisuuden takia osa vedestä laskeutuu alemmaksi. Näin Golfvirta toimii kylmän valtamerten syväveden lähteenä. Golfvirta on merkittävä osa valtamerten termohaliinikiertoa. Golfvirta on aluksi Pohjois-Atlantilla talvella melko lämmin, 12-15 astetta. Vettä kulkee talvisin noin 1300 km³ päivässä jäähtyen 1-4 astetta, jolloin vesi uppoaa alas syvävedeksi. Vesi vapauttaa silloin päivässä noin 6
- 10 potenssiin 19 joulea energiaa.

Golf-virta ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen aiheuttaman napajäätiköiden sulamisen on arveltu mahdollisesti hidastavan tai jopa pysäyttävän Golf-virran. 1. joulukuuta 2005 Nature-lehdessä julkaistun brittitutkimuksen mukaan Golf-virta olisi hidastunut viimeisen 12 vuoden aikana peräti 30%, mutta vielä ei osata sanoa, onko ilmiö pysyvä tai johtuuko se ilmastonmuutoksesta. Golf-virran pysähtymisellä olisi dramaattiset viilentävät vaikutukset Euroopan ilmastoon. [http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn8398] Luokka:Merivirrat ja:メキシコ湾流

Maitovalaat


- Monodon
- Delphinapterus Maitovalaat (Monodontidae) on luonnontieteellisessä luokittelussa heimo, johon kuuluu kaksi valaslajia (Cetacea):
- sarvivalas (Monodon monoceros)
- maitovalas (Delphinapterus leucas) Molemmat lajit ovat sangen erikoisia. Niitä esiintyy vain pohjoisella arktisella alueella, harvoin Grönlannin eteläkärkeä etelämpänä. Luokka:Valaat

Pomorje


- Sana Pomorje viittaa slaavilaisperäisiin merenranta-asukkaisiin, ja sana on paikannimenä käytössä Bulgarian ja Puolan (Pomorian tai Pommerin) rannikoilla.
- Pomorje ja sen asukkaat pomorit tai pomortsit viittaavat erityisesti Vienanmeren ympäristön vanhaan slaavilaisasutukseen. Asukkaita tiedetään tulleen jo 800-luvulla Novgorodista ja venäjänkielisestä Itä-Euroopasta. Pomoreilla on oma erityinen kansallistunteensa, joskaan he eivät venäläisyyttään kielläkään. Kieltä pidetään venäjän murteena. Alueen tärkein kaupunki on Arkangeli, mutta pomoreita asuu myös Belomorskin seudulla Karjalan tasavallassa sekä Kuolan alueella Kantalahden ja Terskin piireissä erityisesti Umba- ja Varzugajokien suistoissa. Pomorjen alueen alkuperäiskansoilla, pomortseilla, turjansaamelaisilla ja vienankarjalaisilla on perinteisesti hyvät välit. Stalinin etniset puhdistukset sekä toinen maailmansota Muurmannin radan puolustuksineen olivat alueen väestölle raskasta aikaa. Pomoreilla on omintakeinen lauluperinteensä. Terskin alueen pääkaupungissa Umbassa pidetään kolmen vuoden välein folkloreen keskittyvä kansainvälinen festivaali, viimeksi kesäkuussa 2005.

Karjalaiset

Karjalaiset ovat joukko itämerensuomalaisia väestöjä, jotka historian saatossa ovat jakautuneet kahteen toisistaan erilliseen ryhmään. Suomen karjalainen heimo katsotaan osaksi suomalaista kansaa. Venäjällä asuvat karjalaiset puolestaan ovat oma erillinen kansansa. Saman nimen käyttäminen kahdesta erillisestä ihmisryhmästä aiheuttaa toistuvasti väärinkäsityksiä. Merkittävä karjalaishaarat toisistaan erottava tekijä on kautta aikain ollut uskonto: Venäjän karjalaiset ovat ortodokseja ja Suomen karjalaiset joitakin pohjoiskarjalaisia lukuun ottamatta luterilaisia. Karjalaiset eivät ole koskaan muodostaneet yhtenäistä kansaa tai valtiota, vaan he ovat eläneet erillisinä yksiköinä mm. Karjalankannaksella, Viipurinlahden ympäristössä, Laatokan pohjoisrannalla ja Äänisen ympäristössä, mutta aikoinaan myös Savossa, Vienan rannoilla ja jopa Pohjanmaalla. Venäläiset kronikat mainitsevat Karjalan ja karjalaiset (korela) ensimmäistä kertaa omana, muista suomalaisista erillisenä kansana vuonna 1143, kun karjalaisten kerrotaan hyökänneen merta pitkin länsisuomalaisia (jem) vastaan.

Venäjän karjalaiset

1143 Karjalaiset ovat itämerensuomalainen, pääasiassa ortodoksinen kansa, jolla on oma kieli, historia ja kansallinen kulttuuri. Näihin niin kutsutuihin itäkarjalaisiin lukeutuvat seuraavat Venäjän federaation alueella asuvat pienet väestöryhmät:
- Karjalan tasavaltaan kuuluvissa Vienan Karjalassa ja Aunuksen Karjalassa asuvat itäkarjalaiset
- Tverin alueen Tverin Karjalan Tverin karjalaiset
- Valdain ja Tihvinän Novgorodin karjalaiset
- Inkerissä asuvat inkerikot, joita joskus pidetään omana erillisenä kansanaan. Ennen vuotta 1939 karjalaisia asui myös Suomeen kuuluneella Raja-Karjalan alueella. Suomen puolella lisäksi Kainuussa, Suomussalmella itärajan läheisyydessä sijaitsee muutamia vienalaiskyliä, joissa asuu vielä joitakin vanhoja karjalankielisiä ihmisiä. Vuonna 1989 kansallisuudeltaan karjalaisiksi ilmoittautuvia henkilöitä oli Venäjän federaatiossa 131 000. Näistä noin puolet puhui äidinkielenään karjalaa. Nykyaikaan tultaessa venäjänkielisten osuus on kasvanut, uudet sukupolvet ovat lähes poikkeuksetta venäjänkielisiä. Jos sama kehitys jatkuu, on karjalan kieli vaarassa kadota kokonaan jo lähitulevaisuudessa. Itämerensuomalainen karjalan kieli on suomen läheisin sukulaiskieli. Vienankarjalaa on suomalaisen helppo ymmärtää, se on melkein kuin suomen itämurretta, mutta livvi eli aunus tuottaa jo vaikeuksia. Tverinkarjalaa ymmärtää enää vain paikoin. Tämä karjalan kielen monenkirjavuus ja eri murteet, jotka nykyään lasketaan usein omiksi kielikseen, onkin nähty syyksi sille, ettei karjalan kielelle ole onnistuttu luomaan yhtenäistä kirjakieltä. Osittain tämän takia karjalan kielellä ei ole myöskään virallista asemaa Karjalan tasavallassa.

Suomen karjalaiset

Karjalaisiksi kutsutaan Suomen kansaan kuuluvaa heimoa, jonka kotiseutua olivat Suomelle kuuluneet Karjalan maakunnat eli ennen toista maailmansotaa Viipurin ja Käkisalmen läänit. Alueluovutusten jälkeen näistä lääneistä jäi Suomelle nykyisten Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakuntien alue. Kun Suomessa puhutaan karjalaisista, käytetään sanaa useimmiten juuri tässä merkityksessä. Tällöin karjalaisiksi kutsutaan Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan asukkaita sekä luovutetun Karjalan alueilta evakkoon lähteneitä karjalaisia. Evakkojen kaikkialle Suomeen asuttamisen vuoksi karjalaiset ovat levittäytyneet laajalle. Monilla suomalaisilla on karjalaiset juuret. Evakkokarjalaiset joutuivat kärsimään kulttuurieroihin liitytyvistä ennakkoluuloista. Vielä 1980-luvulla tiedetään evakkoja ja heidän jälkeläisiään haukutun ryssiksi. Karjalaiset ovat muita Suomen "heimoja" enemmän pyrkineen säilyttämään omaleimaisuutensa. Tämä on johtunut paljolti siitä, että heiltä katkaistiin yhteys omaan maahansa. Karjalan Liitto on suurin tätä edistävä karjalaisjärjestö. Suomen Etelä-Karjalan maakunnassa puhuttava kieli katsotaan olevan suomen kaakkoismurteita, ja Pohjois-Karjalassa puhutaan murretutkijoiden mukaan suomen kielen savolaismurteita. Tämä murre on levinnyt evokkojen mukana myös muualle Suomeen. Suomen lähialueilla puhutulla karjalan kielellä sekä suomen savolais- ja kaakkoismurteilla on monia yhteisiä piirteitä, joita ei suomen läntisissä murteissa esiinny.

Kuuluisia karjalaisia


- Martti Ahtisaari
- Kim Borg
- Gustav Hägglund
- Max Jakobson
- Toivo Kärki
- Arvi Lind
- Erkki Melartin
- Olavi Paavolainen, myös merkittävä karjalaisromantikko
- Lauri Kristian Relander
- Kaija Saariaho
- Aulis Sallinen
- Edith Södergran
- Martti Talvela
- Riitta Uosukainen
- Matti Vanhanen
- Johannes Virolainen

Karjalaisiin liittyviä stereotypioita

Karjalaisten on sanottu olevan eläväisiä, iloisia ja musikaalisia. Tämä stereotypia yleistyi 1800-luvun puolivälissä. Historiantutkija Heikki Ylikankaan mukaan karjalaisia oli aiemmin pidetty kyräilevinä ja vihamielisinä. Kaarlo Hännisen "Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten" vuodelta 1929 sanoo karjalaisista seuraavaa: "Karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään. Se nähdään varsinkin siinä, että hänellä ei ole maanviljelykseen niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa."

Karjalan asutuksen historia

Karjalassa on ollut ihmisasutusta jo 10 000 vuoden ajan. Arkeologisten löytöjen määrä kasvoi hitaasti muinaisten itämerensuomalaisten heimojen, saamelaisten ja skandinaavien muuttoliikkeiden seurauksena 500-luvulta lähtien. Viikinki- ja ristiretkiajalla Laatokan ja Äänisen rannoilla on jo voimakkaita asutuksen jälkiä. Korela eli Käkisalmi vakiintui keskukseksi. Asutuksen uskotaan muodostuneen Laatokan alueen alkuperäisväestöstä, jonka keskuuteen oli 700-luvulta lopulta lähtien ehkä siirtynyt länsisuomalaista uudisasutusta. Kielitieteilijöiden mukaan Laatokan alueella puhuttiin näihin aikoihin (rautakaudella) "itäkantasuomea" eli "muinaiskarjalaa", josta sekä karjalan kielen että suomen kielen karjalais- ja savolaismurteiden katsotaan kehittyneen.

Idän ja lännen välissä

Suomi ja Karjala joutuivat 1000-luvulta alkaen kahden valtapiirin, germaanis-katolisen ja slaavilais-ortodoksisen väliin. Karjalaiset näyttävät jo 1100-luvulta pääosin liittyneen ortodoksiseen valtapiiriin, mistä kertovat hyökkäys Hämeeseen ja (väitetty) Sigtunan hävitys vuonna 1187. 1200-luvulla ruotsalaiset ja novgorodilaiset kilpailivat Suomen hallinnasta. Ruotsin tuella katolinen usko ja suomalainen asutus etenivät pohjoiseen ja itään päin. Karjalankannas omaksui katolisen uskon ja siellä puhuttu kieli sai vaikutteita suomen länsimurteista. Vuonna 1293 Ruotsi perusti Viipurin linnan. Novgorodin valta ja ortodoksinen usko levisivät suunnilleen samaan tahtiin pohjoisempana, Käkisalmen ympäristössä. Karjalan jako vahvistettiin Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. 1100- ja 1200-luvuilla lähtien karjalainen asutus oli levinnyt Laatokan rannoilta Pohjois-Pohjanmaalle saakka. Keskiajan kuluessa länsisuomalainen uudisasutus kuitenkin syrjäytti karjalaiset monin paikoin. Karjalaisasutuksen painopiste keskittyi enemmän Vienanmeren rantojen suunnalle. Vuonna 1473 Ruotsi rakennutti Olavinlinnan ja 1500-luvun alkupuoli olikin Ruotsin ja venäläisten välillä rauhan aikaa, vaikka rajariitoja olikin. Ne kärjistyivät kuitenkin vasta vuonna 1555 Karjalankannaksella Kustaa Vaasan sotaan, joka ennen pitkää johti suursotaan Baltiassa.

Ruotsin suurvallan aika

1600-luvulla Venäjän valtaistuimen sisäiset kiistat johtivat sekasortoon, ja se joutui pyytämään Ruotsia apuun, mikä ei auttanut. Palkkioksi Ruotsille oli luvattu Laatokan Karjala, jonka se valtasi ja sai itselleen Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsi ryhtyi käännyttämään ortodoksista väestöä luterilaiseksi ja verottamaan ankarasti. Suurin osa ihmisistä pakeni Venäjän puolelle, Tverin alueelle. Tästä syntyi Tverin Karjala, jossa on yhä karjalaista asutusta ja mm. oma karjalan kirjakieli. Ruotsin puolelle jäänyt väestö kääntyi luterilaisiksi ja pakolaisten tilalle siirrettiin uutta väestöä, nykyisten inkeriläisten kantaisiä. Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi menetti Laatokan Karjalan ja Viipurin. Se yritti vallata alueita takaisin, mutta Turun rauhassa 1743 raja siirtyi vielä lisää länteen päin ja Savonlinnakin jäi venäläisille. Venäjään liitetystä alueesta muodostui Vanhan Suomen kuvernementti, joka säilytti entiset lakinsa ja uskontonsa.

Venäjän kruunun alla

Vuonna 1809 koko Suomi liitettiin Venäjään, ja siihen liitettiin Vanhasta Suomesta Viipurin lääni, joka yhdessä Pohjois-Karjalan kanssa muodosti Suomen Karjalan vuosina 1812–1940. Venäjän Karjalaan sisältyivät Viena ja Aunus ja sen keskukseksi vakiintui 1703 perustettu Äänisen rannoilla sijaitseva Petroskoi. Elias Lönnrot keräsi suurimman osan Kalevalan runoista Pohjois- ja Vienan Karjalasta. Suomessa vallitsi Karjala-innostus, joka synnytti karelianismina tunnetun taidesuuntauksen.

Suur-Suomi -haaveita puolin ja toisin

Tarton rauhassa vuonna 1920 määriteltiin itsenäisen Suomen rajat. Venäjän sisällissodan vuoksi myös Vienan ja Aunuksen karjalaisilla oli pyrkimyksiä itsenäistyä tai liittyä Suomeen (katso: Itäkarjalaisten kansannousu). Suomessakin virisi Suur-Suomi-ajatus, jossa Venäjän karjalaiset alueet liitettäisiin osaksi Suomea, mutta joitakin vapaaehtoisia retkikuntia lukuun ottamatta suunnitelma jäi vielä tuolloin ajatuksen tasolle. Venäjän puoleisista alueista muodostettiin vuonna 1923 Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta. Muuttoliikkeen ja väestönsiirtojen seurauksena alue venäläistyi huomattavissa määrin.

Siirtokarjalaiset

Talvisodassa Suomi menetti Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan, joiden asukkaat joutuivat evakkoon. Karjalaiset kunnat ja seurakunnat perustivat Karjalan Liiton, karjalaisten etujärjestön. Jatkosodassa suomalaiset valtasivat menetetyt alueet takaisin ja evakot palasivat kotiseuduilleen. Suomalaiset myös pyrkivät Mannerheimin johdolla heimoaatteen nimissä vapauttamaan Neuvostoliiton karjalaiset ja liittämään luovutetut alueet Suomeen, mikä tehtiinkin. Jatkosodan rauhanehdoissa raja palautettiin taas vuoden 1940 linjalle ja noin 407 000 Suomen karjalaista menetti kotinsa uudelleen. Vuosina 1946–1948 evakot asutettiin muualle Suomeen. Siirtokarjalaisten traaginen kohtalo ja koti-ikävä sai heidät pitämään karjalaista kulttuuriaan ja heimoidentiteettiään yllä. Vuonna 1960 perustettu Pohjois-Karjalan lääni kohensi maakunnan kehitysnäkymiä. Pohjois-Karjalassa korostettiin karjalaista kalevalasita ja ortodoksista perintöä. Viipurin läänin rippeistä muodostettiin Kymen lääni,johon kuuluivat Etelä-Karjala ja Kymenlaakso.Etelä-Karjalassa pidettiin yllä Viipurin ja Kannaksen kulttuuriperintöä.

Suljetuista rajoista lähialueyhteistyöhön

Sodan jälkeen karjalaisia evakkoja ei juuri päästetty käymään luovutetuille alueille ja vielä nykyäänkin Suomenlahden ulkosaarille pääsyä rajoitetaan. Neuvostoliiton hajottua rajat avautuivat ja se avasi matkailun alueille. Nykyaikana pakkoluovutettu Karjala, Suomen karjalaisen heimon kotiseutu, on Neuvostoliiton jäljiltä surkeassa tilassa, infrastruktuuri täysin rappeutunutta ja ympäristöasiat hoidettu leväperäisesti. Neuvostoliiton hajoaminen ja rajojen avautuminen on synnyttänyt Suomen ja Venäjän Karjaloiden kesken lähialueyhteistyötä ja mm. suomalainen Juminkeko-säätiö pyrkii ylläpitämään itäkarjalaista kulttuuria runonlaulajineen ja kylineen. Myös palautuskeskustelu lisääntyi hajoamisen jälkeen.

Aiheesta muualla


- [http://www.karjalanliitto.fi/ Karjalan Liitto]
- [http://www.yle.fi/teema/karjala/aikajana.php?ajanjakso=historia Aikajana - Karjalan historia]
- [http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/julk129/karjala_sisalto.shtml Karjala - kieli, murre ja paikka]
- [http://www.ugri.net/020/htm/ Karjalaisten historiaa, identiteettiä ja kulttuurimaisemaa]
- [http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk?Newsp=karj&Date=010122&Depa=kotimaa&Model=index.html Karjalainen: Katanandov: "Karjalaisilta ei ole koskaan kielletty omaa kieltä ja kulttuuria"] Luokka:Etniset ryhmät Luokka:Karjala Luokka:Itämerensuomalaiset kansat Luokka:Suomen historia ko:카랼라인

Turjansaame

Turjansaame on Venäjällä puhuttava uralilainen kieli. Se kuuluu saamelaiskielten itäsaamelaiseen haaraan. Sen lähimpiä sukukieliä ovat inarinsaame, koltansaame, kiltinänsaame ja akkalansaame. Luokka:Venäjän kielet

Luokka:Karjalan tasavalta

Luokka:Venäjän tasavallat Luokka:Karjala ko:분류:카렐리야 공화국

Luokka:Meret

Meriin liittyviä artikkeleita. Luokka:Maantiede Luokka:Meritiede

Abe Keiko

Abe Keiko (jap. 安部圭子 Abe Keiko,
- 1. Januar 1937 in Tokio) ist eine japanische Komponistin und Marimbaphonspielerin. Sie gehört zu den bedeutendsten japanischen Komponisten. Abe entstammt einer Familie von Ärzten und Geschäftsleuten. Als Kind lernte sie Klavier und, ab 12 Jahren, Marimbaphon zu spielen und zu komponieren. Nachdem sie in einem Trio kommerzielle leichte Klassik spielte, wechselte sie 1962 zur zeitgenössischen klassischen Musik. In den folgenden Jahren war sie als Konzertvirtuosin für Percussion angestellt und veröffentlichte 13 Alben, welche oft selbstkomponierte Werke auf der Marimba enthielten; außerdem hatte sie ihre eigene japanische Fernseh-Show. Sie trug auch zur Entwicklung des Marimbas als Instrument bei, nicht nur durch ihre vielen Beiträge, sondern auch durch ihre Rolle als Designberaterin von Marimbabauern.
Mit der größeren Länge und der Resonanz des verbesserten Marimbas begann Abe zu komponieren, erst mit japanischen Kinderliedern und Wind in the Bamboo in den frühen 1980ern. Anerkannt als bester Marimba-Virtuose unserer Zeit führte Abe ihre eigenen Kompositionen und jene vieler anderer Komponisten in der ganzen Welt auf. Sie lehrt das Marimbaphonspiel an der Toho-Musikuniversität in Tokio.

Werke

Werke für Blasorchester


- Prism Rhapsody for Marimbaphon and Wind Ensemble
- Prism Rhapsody II for Marimbaphon and Wind Ensemble

Werke für Percussions-Instrumente


- 1972 Marimba Pieces I für Marimbaphon solo
- 1981 Mi-chi für Marimbaphon solo
- 1983 Dream of the Cherry Blossoms for marimba
- 1995 PRISM für Marimbaphon solo
- Airscope II Marimba Spiritual
- Alone voor Marimbaphone solo
- Ancient vase für Marimbaphon solo
- Autumn In Nara für zwei Marimbaphone
- Conversation in the Forest für Marimbaphon und Schlagzeug
- Dream für zwei Marimbaphone
- Early Spring für zwei Marimbaphone
- FROGS für Marimbaphon solo
- Galilee Impressions for Six Mallets
- “Itsuki” Fantasy für Marimbaphon und 5 andere Mallet-Percussion-Instrumente
- Kazak Lullaby für Marimbaphon solo (und Klavier ad.lib.)
- Labyrinth für zwei Marimbaphone
- Little Windows für Marimbaphon solo
- Marimba Concertino "The Wave"
- Marimba D'Amore für Marimbaphon solo
- Memories of the Seashore
- Sunday Afternoon für zwei Marimbaphone
- Sylvan Stroll für zwei Marimbaphone
- Tambourin Paraphrase für zwei Marimbaphone
- Three Monologs für Marimbaphon solo
- Time für Marimbaphon solo
- Torse III für Marimbaphon solo
- Variations on Japanese Children's Songs
- Wind in the Bamboo Grove für Marimbaphon und Schlagzeug (und Klavier ad.lib.)
- Wind Sketch für zwei Marimbaphone

Weblinks


- [http://www.pas.org/About/HOF/KeikoAbe.cfm Homepage von Lauren Vogel Weiss (englisch)] Abe, Keiko Abe, Keiko Abe, Keiko

hostel krakow zakady sportowe Varsovia hotel Sklep wdkarski dieta kopenhaska










































:: RELATED NEWS ::
Open-site.org
Open Site is a free internet encyclopedia with many editors. Anyone is welcome to sign up and become an editor, but must be approved as suitable by 'Meta' editors. The Open Site software is open source under the Mozilla Public License.

Category system

The Open Encyclopedia Project, as it is otherwise known, is created with an ontology based on that of Government of Mexico through its consulate offices. The official purpose of the card is to demonstrate that the bearer is a Mexican national living outside of Mexico. In the United States, several states, municipalities, and businesses have started accepting the Matrícula Consular as an official form of identification. This practice is controv
Open Site Encyclopedia
Open Site is a free internet encyclopedia with many editors. Anyone is welcome to sign up and become an editor, but must be approved as suitable by 'Meta' editors. The Open Site software is open source under the Mozilla Public License.

Category system

The Open Encyclopedia Project, as it is otherwise known, is created with an ontology based on that of ZIP codes of New Mexico and corresponding localities. It is a subset of the List of ZIP Codes in the United States.

By Zip Code

grouped by Collection and Distribution Centers (CDCs)

871 (870, 872) Albuquerque


- 87001 - ] The Wardroom is the officers' mess in a warship. The term "wardroom" can also be used metaphorically to refer to a ship's officer corps. It provides a place of recreation as well as being a dining room. Usually, a galley (kitchen) or scu
LaGuardia Community College
LaGuardia Community College is a CUNY school located on Thomson Ave. in Long Island City, NY. It is housed in the former Sunshine Biscuits bakery. It is named for former New York City mayor Fiorello LaGuardia.

External links

[http://www.lagcc.cuny
Ostashkov
Ostashkov (Russian: Осташков) is one of the most picturesque Russian towns, located in the Tver Oblast, 199 km west of Tver. It sits on a peninsula at the sourthern shore of Lake Seliger, one of the purest lakes of Europe. Lake Seliger in 1910
Ricardo Salinas Pliego
Ricardo Benjamín Salinas Pliego (born 1956) is a Mexican businessmen and one of Forbes World's Richest People since 2000. He serves as President and CEO of Grupo Salinas and Grupo Elektra, two holdings with interests vested in telecommunications, medi

All Rights Reserved 2005 wikimiki.org