:: wikimiki.org ::
| Vietnamin Sota |
Vietnamin sota Vietnamin sodassa]]
Vietnamin sota oli Vietnamissa aikavälillä 1964—1975 käyty sotatoimi. Taistelut käytiin pääosin Etelä-Vietnamin maaperällä, mutta Yhdysvaltojen pommituslennot ulottuivat myös Pohjois-Vietnamin alueelle sekä osin myös niin sanotuissa mustissa operaatioissa Laosin ja Kambodžan alueelle. Etelän puolella taistelivat Saigonin hallituksen joukkojen lisäksi Yhdysvaltojen, Etelä-Korean, Thaimaan, Australian, Uuden-Seelannin ja Filippiinien joukot. Pohjoiseen kuuluivat Hanoin hallituksen lisäksi eteläisessä Vietnamissa operoinut sissiliike Vietkong. Pohjoinen sai myös sotilaallista tukea Neuvostoliitolta ja Kiinalta. Vietnamin sodan voi määritellä helposti yhdeksi kylmän sodan niin sanotuista proxy-sodista. Sodassa kuoli noin 56 000 yhdysvaltalaista sotilasta. Vietnamin sodassa kuoli kaksi miljoonaa siviiliä – näistä selvä enemmistö maan eteläosissa – ja 1,1 miljoonaa pohjois- ja etelävietnamilaista vastarintataistelijaa. Sekä Vietkong että yhdysvaltalaiset rikkoivat ihmisoikeuksia tappaen ja kiduttaen todellisia ja kuviteltuja vastustajiaan.
Indokiinan sota
kylmän sodan
Vietnamin sota oli Ranskan Indokiinan sodan seurausta. Sitä kutsutaankin joskus toiseksi Indokiinan sodaksi. Toisen maailmansodan aikana Vichyn Ranska oli tehnyt yhteistyötä keisarillisen Japanin kanssa ja Vietnamia miehittikin Japanin armeija, vaikka sen hallinto säilyi Ranskan alaisuudessa. Japanilaisten antauduttua Ranska joutui taistelemaan siirtomaansa hallinnasta kansallisuusaatteellisen itsenäisyysliike Viet Minhin kanssa. Itsenäisyysliikettä johti kommunistisen puolueen johtaja Ho Chi Minh. Viet Minhin päihitettyä ranskalaisten siirtomaa-armeijan Dien Bien Phun taistelussa 1954 Vietnam sai itsenäisyytensä. Yhdysvallat oli toimittanut Ranskalle aseet sen sotatoimiin Vietnamissa, ja tälloin jopa harkittiin esimerkiksi Dien Bien Phun taistelun ratkaisemisesta yhdysvaltalaisella ydinaseella.
Asian takia järjestetty Geneven konferenssi ositti Vietnamin –alun perin väliaikaiseksi aiottuun – jakoon etelään ja pohjoiseen. Pohjoista hallitsi Ho Chi Minh ja eteläistä kuningas Bao Dai. 1955 Etelä-Vietnamin monarkia lakkautettiin ja pääministeri Ngo Dinh Diem nousi tasavallaksi julistetun valtion johtoon. Yhdysvallat alkoi auttaa Diemin hallitusta. Diemin hallinto oli taantumuksellinen , omaa perhettä suosiva vihattu diktatuuri, jolla ei ollut kuin kapea kannatuspohja.
Vuonna 1957 Neuvostoliittokin kannatti molempien Vietnamien ottamista YK:hon, mutta tämän jälkeen Pohjois-Vietnam alkoi sijoittaa sissejä Mekong-joen suistoon.
Yhdysvaltojen ajautuminen Vietnamin sotaan
Geneven sopimuksessa määriteltiin, että vaalit maiden yhdistämisestä tulisi järjestää kesäkuussa 1956, mutta niitä ei koskaan pidetty. Etelä-Vietnamin Yhdysvaltain tukema johto näki Kaakkois-Aasian yhtenä kylmän sodan taistelukentistä, eikä siksi ollut kiinnostunut järjestämään demokraattisia vaaleja, jotka saattaisivat tuoda kommunistit valtaan. Asia tuli entistä selvemmäksi pohjoisen toteutettua massiivisen maataloudellisen reformin, joka jakoi maat köyhille maalaisille. Tämä olisi voinut kuulostaa turhan houkuttelevalta etelän köyhistä ja he olisivat saattaneet äänestää liittymisen puolesta. Presidentti Eisenhower totesi muistelmissaan, että maanlaajuinen demokraattinen vaali olisi tuonut kommunisteille voiton. Lisäksi kommunistien sanottiin olevan haluttomia järjestää demokraattisia vaaleja omassa maanpuoliskossaan. Joka tapauksessa kumpikaan, Vietnam tai Yhdysvallat, ei ollut allekirjoittanut sopimusta vaalien järjestämisestä ja näytti siltä, että jako jäisi pysyväksi samaan malliin kuin Korean jako vuosia aikaisemmin.
Vietkong-puolue johti kansannousua korruptoitunutta Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan. Pelastaakseen tehottoman Etelä-Vietnamin Yhdysvallat lähetti sen avuksi sotilasneuvonantajia aluksi muutamia tuhansia, sitten yhä enemmän. Pohjois-Vietnam, jota tukivat Neuvostoliitto ja Kiinan kansantasavalta, tuki Vietkongia asein, varustein, neuvonantajin ja Pohjois-Vietnamin armeijan yksiköin, joita kuljetettiin halki puolueettoman Laosin viidakkopolkujen ja teiden kautta.
Vuodesta 1950 kommunistisissien Vietkong-liike alkoi saada pohjoisesta yhä enemmän tukea maitse ja meritse.
Vuonna 1964 valittu Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson lupasi vietnamisoida Vietnamin sodan, eli vetää amerikkalaiset joukot sieltä pois. Luultavasti siksi hän voitti presidentinvaalit. Kuitenkin 1965 hän lisäsi Yhdysvaltain sotilaallista panosta Vietnamissa huomattavasti, esimerkiksi ilmapommituksia lisättiin huomattavasti. Hän nimittäin uskoi, että
massiivinen pommitus ratkaisisi sodan nopeasti ja sota ei enää vaivaisi Yhdysvaltoja.
Taistelut ennen vuotta 1968
Yhdysvallat antoi alussa Ranskalle taloudellista tukea, sittemmin lähetti Vietnamiin sotilasneuvonantajia ja lopulta taistelujoukkoja yhä enenevissä määrin. Näin Yhdysvallat antoi vetää itseään yhä enemmän Vietnamin selkkaukseen. Yhdysvallat lähetti sotilaitaan Vietnamiin, koska pelkäsi Vietnamin kaatuvan kommunismiin ja muodostuvan kommunistien tukialueeksi, josta vallankumousta vietäisiin naapurimaihin, ja lopulta koko Kaakkois-Aasia saattaisi joutua kommunistien vallan alle.
Kommunismi saattaisi levitä Kakkois-Aasiasta laajemmallekin.
Tämän ns. dominoteorian muotoili Eisenhower vuonna 1954.
Vietkong oli siis aloittanut toimintansa 1957 ja laajentunut 1959 toimivaksi sissiliikkeeksi. Yhdysvaltalaisten sotilasnneuvonantajien määrä kasvoi vuonna 1962 700:sta 12000:een. Samana vuonna Vietkong sai mittavaa aseapua Kiinasta.
Etelä-vietnamilaiset taistelivat sissejä vastaan kokoamalla maanviljelijät
suojattuihin kyliin. Monesti kävi kuitenkin niin, että hallituksen linnoittama kylä joutui Vietkongin sissien nujertamaksi, jolloin hallitus aseistikin sissejä.
Syyskuussa 1963 Diemin hallitus kaatui ja valtaan nousi kumouksellisia kenraaleja.
Lokakuussa 1963 oli Vietnamissa 15000 amerikkalaista neuvonantajaa. Ensimmäiset amerikkalaiset taistelujoukot tekivät maihinnousun Da Nangiin 8.11.1965 3500 merijalkaväen sotilaan voimin.
Vietnamissa oli yhdysvaltalaisia sotilaita 23 300 vuonna 1963, 184 000 vuonna 1966 , kesällä 1966 450000 ja Nixonin presidenttikaudella vuoden 1969 tammikuussa 542 000.
Pohjoisvietnamilaisia virtasi etelään 20000 miestä kuukaudessa vuonna 1967.
Koska Yhdysvallat ei pystynyt nopeasti voittamaan sotaa, sen oli pakko lisätä sotilaidensa määrää. 1960-luvun alussa ja keskivaiheilla sissien hallussa oli erillisiä alueita vain maaseudulla ja pattitilanne vallitsi ankarista taisteluista ja pommituksista huolimatta. Yhdysvaltain pommitukset eivät katkaisseet miesten ja aseiden tulvaa Pohjois-Vietnamista.
Yhdysvallat ei kyennyt tuhoamaan näitä sissien tukialueita, mutta sissitkään eivät kyenneet laajentamaan valtaansa.
1963 Diemin hallitus kaatui sotilasvallankaappaukseen, ja Etelä-Vietnamiin syntyi sekasorto, kun vallan kaapanneet kenraalit eivät kyenneet sopimaan siitä kuka Vietnamia johtaa. Diem surmattiin pian kaappauksen jälkeen.
Vietkong hyökkäsi pääasiassa väijytyksin.
Sodan vastustus lisääntyi USA:ssa voimakkaasti vuoden 1967 lopuilla, jolloin kävi ilmi, että suurin osa kansasta vastusti sotaa. Alkuaan Vietnamin sotaa tukenut Yhdysvaltain puolustusministeri Robert MacNamara erosi hallituksesta.
Syksyllä 1967 Yhdysvalloissa oli valtava Vietnamin sotaa vastustava mielenosoitus.
Vuoden 1968 alkaessa sodassa oli kuollut 15000, joista 9000
vuonna 1967. Vuoden 1967 loppupuolella Dakton vuorilla taisteltiin kolme viikkoa ja Khesanhissa kaksi kuukautta.
Yhdysvaltain joukot menettivät 500 ja vietnamilaiset 10000.
Vuonna 1967 kommunisteja kaatui 90000. Näin ollen amerikkaliset ajattelivat olevansa voitolla, koska heillä oli käytössään tulivoimaisempi armeija.
Massiiviset ilmapommitukset ja ilmasota
Rolling Thunder
Joulukuussa 1963 Pohjois-vietnam päätti lähettää joukkojaan etelään. Vuonna 1964 alettiin rakentaa Ho Chi Minhin huoltotietä aikaisemman huoltopolun paikalle.
Pohjoisvietnamilaisia saapui Etelä-Vietnamiin vuonna 1964 10000
ja seuraavana vuonna 35000.
Vietkongissa oli 1964 noin 170000 sissiä. Etelä-Vietnamista tehtiin pieniä maihinnousuja Pohjois-Vietnamin alueille Yhdysvaltain
laivaston auttaessa Etelä-Vietnamin operaatioissa tarjoamalla tiedustelutietoja. Yhdysvaltain armeijan tekemien tuon aikaisten arvioiden mukaan suurikaan määrä joukkoja ei riittäisi Vietkongin kukistamiseen, eivätkä ilmahyökkäykset tehoaisi. Monet Yhdysvaltain presidentin neuvonantajat eivät
noista arvioista juurikaan piitanneet. George Ball joka oli varaulkoministerinä varoitti sekaantumasta Vietnamin asioihin
Ranskan kokemuksiin viitaten. De Gaullen mielestähän
Vietnam oli "mätä maa".
USA alkoi pommittaa Pohjois-Vietnamia pian sen jälkeen, kun Pohjois-Vietnamin väitettiin hyökänneen torpedoveneillä
USA:n aluksia Maddoxia ja Turner Joyta vastaan Tonkininlahdella. Tämä liittyi amerikkalaisten ja etelävietnamilaisten operaatioihin Pohjois-Vietnamissa.
Ilmahyökkäyksiin oli viimeisenä syynä se, että helmikuussa 1965 Vietkongin joukot hyökkäsivät Pleikussa ja Qui Nhonissa Etelä-Vietnamin varuskuntia vastaan. 38 amerikkalaista kuoli.
Pian sen jälkeen lentotukialus Rangerilta lähti pommittajia Pohjois-Vietnamin ilmatilaan pommituslennoille.
Samaan aikaan Neuvostoliiton pääministeri Kosygin oli vierailulla Pohjois-Vietnamin pääkaupungissa Hanoissa.
Pohjois-Vietnam
Pohjois-Vietnam toimi Vietkongin sissien tukialueena ja aseiden lähteenä. Siksi USA:n mielestä Pohjois-Vietnam oli kohde. Yhdysvallat pudotti Vietnamiin pommeja enemmän kuin toisessa maailmansodassa; myös pommit olivat pääosin toisen maailmansodan ylijäämää ja niiden suuren kulutuksen vuoksi esim. Länsi-Saksan ilmavoimat palautti takaisin amerikkalaisilta saamiaan ilmapommeja käytettäväksi Vietnamissa. Perusteluina massiivisille ilmapommituksille oli väite yrityksestä murtaa vietnamilaisten taistelutahto, vaikka tämä oli todettu esim. taistelussa Britannista, Saksan pommituksissa ja Korean sodassa epätodennäköiseksi, ja jopa päinvastaiseksi pommitusten tulokseksi. Pohjois-Vietnam vahvisti ilmapuolustustaan Kiinan ja Neuvostoliiton tuella. Presidentti John F. Kennedy määräsi ensimmäiset ilmahyökkäykset pohjoiseen. Operaatio "Rolling Thunder" ("jyrisevä ukkonen") oli Johnsonin hallituksen suurin yksittäinen lento-operaatio. Se alkoi noin kuusi kuukautta sen jälkeen kun amerikkalaiset aloittivat intervention Vietnamiin, eli vuonna 1965. Tämä kesti vuoteen 1968. Yhdysvaltain sotilaat pitivät pommitusoperaatiota tehottomana, sillä siitä olivat poliittiset päättäjät rajanneet pois monia sotilaallisesti tärkeitä kohteita.
Presidentti Johnsonin tavoite oli lähettää viesti Pohjois-Vietnamiin - mutta se ei mennyt perille. Amerikkalaiset pommikoneet pommittivat keskeytyksettä kohteita Vietnamissa. Vietnamiin pudotettiin 1963-1968 noin 8,6 tonnia pommeja neliökilometriä kohti eli noin 150 kiloa jokaista miestä, naista ja lasta kohti. Yhteensä 7 miljoonaa tonnia pommeja pudotettiin ja arviolta noin 2,6 miljoonaa vietnamilaista kuoli. Ilmapommitukset eivät olleet strategisesti katsoen sotilaallinen menestys, ja ne käänsivät mielialoja amerikkalaisia vastaan. Eräs Rolling Thunderin kohde oli Paul Doumier-niminen silta, joka oli eteläisessä osassa Pohjois-Vietnamia ja suuri osa aseista kulki sen yli. Silta oli kuitenkin aina kommunistien käytettävissä ja vaikka sen lähialue oli pommitettu "kuin kuun maisemaksi", silta ei vaurioitunut merkittävästi. Ilmapommitukset ulottuivat myös Laosiin ja Kamputseaan. Kaakkois-Aasian sodassa pudotettiin kolme kertaa niin paljon pommeja kuin toisessa maailmansodassa.
Hävittäjäsota
Vietnamissa käytiin myös hävittäjäsotaa. Yhdysvallat pudotti 217 lentokonetta, Pohjois-Vietnamin lentäjät 121 ja kiinalaiset kahdeksan.
Yhdysvaltain tärkein hävittäjä oli F-4 Phantom II, jota käytettiin myös pommitustehtävissä. Siinä ei ollut kiinteää tykkiaseistusta ja sen lentäjät oli koulutettu moderniin ohjussodankäyntiin, eikä vanhanaikaiseen kaartotaisteluun. Vietnamin taivailla tehtiin kuitenkin ohjuksilla vähemmän pudotuksia kuin tykeillä. Pohjois-Vietnamin paras hävittäjä oli 1960-luvun lopulla MiG-21 Fishbed, sitä ennen MiG-17 ja MiG-19 olivat myös keveinä ja liikehtimiskykyisinä osoittautuneet vaikeiksi pudottaa. Ne osoittautuivat myös raskaille B-52-pommikoneille vaarallisiksi. Siksi pommituksia tehtiin pääosin hävittäjäkoneilla. Ilmassa käytiin hävittäjien kesken ankaria taisteluja. Aluksi amerikkalaiset olivat menestyksekkäitä, mutta vietnamilaiset alkoivat saavuttaa 1960-luvun loppuun mentäessä yhä enemmän voittoja. Tämä johti muun muassa Top Gun-ilmasotakoulun perustamiseen Yhdysvaltoihin.
Aluksi amerikkalaiset Phantom-hävittäjät ampuivat alas Pohjois-Vietnamin ilmavoimien kapasiteettiin verrattuna suurehkon määrän venäläisvalmisteisia MiG-hävittäjiä, ainakin noin 4 MiG-hävittäjää yhtä amerikkalaista alasammuttua kohden. Monia vietnamilaisia koneita tuhottiin lentokentilleen, koska 1960-luvun alkupuolella amerikkalaiset saivat pommittaa Pohjois-Vietnamia melko rauhassa. Sen jälkeen pommitukset politisoituivat ja Hanoi ym. kaupungit, joissa oli muun muassa Neuvostoliiton ja länsimaiden edustustoja, lähiseutuineen tulivat pommituskieltoon. Kuhunkin pommitusoperaatioon tarvittiin presidentin suostumus. Mutta vaikka amerikalaiset tuhosivat lyhyessä ajassa koko Pohjois-Vietnamin konekannan, täydennyksiä tuli tilalle. Rajoittava tekijä oli lentäjien lukumäärä ja alasammutut vietnamilaislentäjät putosivat omalle maaperälle ja jolleivat vammautuneet, palasivat työhönsä. Myös taistelutaktiikassa tapahtui parannuksia puolin ja toisin. Lopulta vietnamilaiset ampuivat 5 amerikkalaista konetta yhtä alasammuttua MiG-21:tä kohden. Vietnamilaiset oppivat ryhmätaistelutaktiikkaa ja yhteistoimintaa ilmatorjunnan kanssa. Yhdysvaltojen ilmataistelutappioiden lisääntyminen johtui myös siitä, että se kierrätti sotilaitaan yhä enemmän myös ilmavoimissa ja lähetti ilmataisteluun täysin taistelukokemusta omaamattomia miehiä.
Sodan eräs tehtävä oli harjoittaa sotilaita mahdolliseen suursotaan, joten tämä on ymmärrettävää. Vietnamilaiset lentäjät käyttivät taisteluissa yllätystä hyväkseen ja hyökkäsivät amerikkalaisten koneiden kimppuun takaapäin. Tämä on klassinen huonomman suorituskyvyn omaavan koneen (esim. MiG-17) taktiikka. Monesti amerikkalaiset silti käänsivät tilanteen edukseen.
USA jälkiasensi Phantomeihinsa yhä enemmän tykkejä, koska ohjukset eivät soveltuneet esimerkiksi matalalla käytäviin ilmataisteluihin. USA:n käyttämät Sparrow-ohjukset olivat tarkkuudeltaan huonoja, koska niitä käytettiin usein ns. pikalaukaisutilassa, jossa ohjus
ei ollut kohdistunut kunnolla. Jokaista kymmentä laukaistua Sparrowia kohti pudotettiin vain yksi MiG. Myöskään Sidewinder ei toiminut tyydyttävästi lähitaistelussa, ja siitä kehiteltiin sodan aikana paranneltuja versioita.
USA joutui alakynteen ilmassa jo vuoden 1967 lopulla. Vuoden alkupuoliskolla yksi Phantom ampui alas 13 MiG-21:tä, mutta vuoden lopulla pudotussuhde kääntyi 5:1 vietnamilaisten eduksi. 1967 USA pudotti 13 konetta, mutta niistä vain 1 oli MiG-21, ja vietnamilaiset pudottivat MiG-21 koneilla 12 amerikkalaista konetta ja yhden muilla koneilla. Venäläisvalmisteinen MiG-21:n Atoll-ohjus oli amerikkalaisia ohjuksia paremmin Vietnamin tyyppiseen ilmataisteluun soveltuva.
Ilmapommitusten alettua Vietnam alkoi saada Neuvostoliitosta ilmatorjuntaohjuksia, hävittäjiä ja tutkia, mutta neuvostovalmisteiset ilmatorjuntaohjukset osoittautuivat osumatarkkuudeltaan huonoiksi. Koneita ammuttiinkin pääosin alas it-tykkitulella.
USA keskeytti pohjoisen ilmapommitukset 1968. 45 kuukaudessa oli tuhottu noin 1 000 lentokonetta ja pudotettu 643 000 tonnia pommeja.
Têt-hyökkäys
Top Gun
Top Gun
31. tammikuuta 1968 joka oli uudenvuodenjuhla (Têt) Vietnamissa, alkoi Etelä-Vietnamissa maaseudun sissien suuri hyökkäys kaupunkeihin. Têt-hyökkäys oli Vietnamin sodan käännekohta. Sissit, joita hyökkäsi 70000, valtasivat vähäksi aikaa sata pientä tai suurta asutuskeskusta.
Iskuja tehtiin kaikkiin suurimpiin asutuskeskuksiin. Kenraali Giap alkoi suunitella hyökkäystä jo 1967. Têt-hyökkäysten minimitavoite oli lopettaa Pohjois-Vietnamin pommitukset, ja pakottaa USA neuvottelupöytään. Päätavoitteena oli tietysti ajaa amerikkalaiset pois. Vaikkei Têt-hyökkäys täysin onnistunut tavoitteessaan, se jää historiaan suurena sissien hyökkäysoperaationa. Hyökkäys tehtiin Vietkongin ehdotuksesta solmitun aselevon aikaan.
Vietkongin sissit valtasivat 13 16:sta kaupungista Mekong-joen suistossa.
Pieni sissien kommandoryhmä kaappasi USA:n lähetystön Saigonissa. Kommunistisissien järjestämä verilöyly näkyi 50 miljoonan amerikkalaisen TV-vastaanottimessa. Sissit hyökkäsivät myös USA:n ja Vietnamin armeijan päämajoja vastaan. 14 kommandoa, jotka kaappasivat Vietnamin radioaseman, jäivät loukkuun 14 tunniksi aseman sisälle, kunnes amerikkalaiset räjäyttivät heidät ilmaan aseman mukana.
Maaliskuun alkupuolella hyökkäyksessä oli kuollut valtava määrä vietnamilaisia - 50 000 ja melko paljon myös amerikkalaisia ja Etelä-Vietnamin armeijan sotilaita, noin 6000. Khasanhin kaupungissa amerikkalaiset lopulta voittivat, 10 000 Vietkongilaista kuoli, mutta amerikkalaisia merijalkaväen sotilaita menehtyi vain 500. Vaikka Tet-hyökkäys epäonnistui, se oli
valtaisa psykologinen voitto sisseille. Tet-hyökkäys alkoi kääntämään yleistä mielipidettä USA:ssa sotaa vastaan.
Vietnamisointi
USA lopetti Pohjois-Vietnamin pommitukset 1968 keskittyen pommittamaan tärkeää Ho Chi Minhin huoltotietä. Koska sotaa vastustettiin voimakkasti USA:ssa, USA:n presidentti päätti, että USA vetäytyy Vietnamista. Vietkongin sissien valvoma alue kasvoi koko ajan 1970-luvun alussa. Sota vietnamisoitiin 1973 ts. tällöin ulkomaalaiset joukot poistuivat maasta. Ilman USA:n joukkojen apua Etelä-Vietnamin hallitus pysyi pystyssä vain pari vuotta.
Saigonin evakuointi
30.4.1975 kommunistijoukot saapuivat Etelä-Vietnamiin Saigoniin. Kommunistien voiton varmistuessa 81 USA:n helikopteria kuljetti pois 1 000 amerikkalaista ja 6 000 etelävietnamilaista 19 tunnissa. Jokaista evakuoitua etelävietnamilaista kohden oli kymmeniä, jotka olisivat halunneet mukaan amerikkalaisten helikoptereihin.
Sodan osapuolet
1968
1968
Vaikka Vietnamin sotaa kuvataan laajan liittouman käymäksi sodaksi, suurin osa valtioista Etelä-Vietnamin puolella lähetti ainoastaan muodollisen joukkoyksikön kunnioittaakseen liittosuhteita Yhdysvaltain kanssa. Iso-Britannia ei lähettänyt ollenkaan joukkoja. Etelä-Koreasta saatiin suhteellisen suuri määrä joukkoja, joita Yhdysvallat tuki taloudellisesti. Myös australialaiset osallistuivat sotaan omilla joukkoyksiköillään.
Taistelun osapuolina olivat pääasiallisesti Yhdysvaltain asevoimat ja Vietnamin tasavallan armeija vastaan NLF:n sissit (Vietkong-sissit) ja Vietnamin kansanarmeija. Osallistujien toimenkuva riippuu poliittisesta näkökulmasta. Yhdysvallat pyrki kuvaamaan taistelun Etelä-Vietnamin puolustustaisteluna Pohjois-Vietnamia ja sen varjoarmeijaa NLF:ää vastaan, USA:n tukiessa Etelä-Vietnamin taistelua vapaudesta. Pohjois-Vietnamin kannalta kyse oli etelä-vietnamilaisten sissien taistelusta Yhdysvaltoja ja sen Etelä-Vietnamin hallituksen nukkearmeijaa vastaan, jota pohjoinen ja sen liittolaiset tukivat taisteluun osallistumattomalla tuella. Nämä ristiriitaiset propagandanäkemykset saivat ensimmäiset rauhanneuvottelut muuttumaan kiistelyksi osapuolten asemasta ja suhteista.
Vietnamin sodan tappiot ja muita lukuja
sissit
Amerikkalaisia sotilaita palveli vuorotellen Vietnamin sodassa yhteensä 2,59 miljoonaa, korkeintaan noin 0,5 miljoonaa kerrallaan. Amerikkalaisia kuoli 58 169 ja 304 000 haavoittui, joista 75 000 vakavasti. Alle 20-vuotiaita kuolleista oli
11 465. Vastoin yleistä käsitystä suurin osa USA:n sotilaista oli valkoihoisia, ei mustia, mutta suhteellisesti väestöön suhteutettuna mustia ja latinoja oli enemmän kuin valkoisia.
Taistelut olivat amerikkalaisille jopa tuhoisampia kuin toisessa maailmansodassa, sillä helikoptereilla saatiin siirrettyä sotilaita helpommin maastossa saarretuillekin taistelupaikoille. Vietkong murhasi sodassa 36 725 ja kaappasi 58 499 henkeä, keskittyen johtajiin, joiksi se katsoi mm. koulun opettajat. Vietkong oli armoton vihollisiaan kohtaan ja järjesti joukkomurhia. Myös amerikkalaiset syyllistyivät useisiin sotarikoksiin ja hyvin kyseenalaisiin menetelmiin.
Pohjoisvietnamilaisia ja Vietkongin sissejä kuoli 0,5-1,1 miljoonaa, ja haavoittui 15 miljoonaa. Vietnamilaisia siviilejä kuoli noin 2 miljoonaa. Myöhemmin USA:n presidentti Jimmy Carter totesi, että USA:n ei tarvitse pyytää anteeksi vietnamilaisilta, koska "tuho oli molemminpuolista".
Laillinen asema: Sota vai konflikti?
Nykyään kriisiä kutsutaan lähes poikkeuksetta Vietnamin sodaksi, mutta aikanaan siihen viitattiin termillä "Vietnamin konflikti". Tämä heijasti sitä tosiasiaa, että sotaa ei varsinaisesti ollut koskaan julistettu. Toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa käsite sodasta oli muuttunut, ja Korean sodan tavoin oli kyse ennemminkin poliisioperaatiosta kun varsinaisesta sotatilasta.
Sodan kannattajat argumentoivat, että konflikti oli jotain vähemmän kuin sota, ja että Yhdysvallat itse asiassa ainoastaan tuki vaarassa olevaa liittolaistaan, ja että sodanjulistus olisi ollut pelkkä muodollisuus. Vastustajat sanoivat muun muassa, että sodanjulistuksen puute teki koko sodasta laittoman. Ristiriita olisi ollut syytä viedä Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, mutta tätä ei koskaan tapahtunut.
Sodan vaikutuksia amerikkalaisiin
Moni amerikkalainen sotaan lähtenyt palasi sodasta vakavasti haavoittuneena tai psyykkisesti vammautuneena. Kaikkiaan 58 000 amerikkalaissotilasta kuoli ja kesti pitkän aikaa ennen kuin he saivat muistomerkkinsä, koska sota miellettiin tappioksi, jollaiseen Yhdysvallat ei ollut tottunut. Siirtyminen palkka-armeijaan oli eräs Vietnamin sodan opetus. Reaganin aikana oltiin asevarustelusta ja patrioottisuudesta huolimatta hyvin varovaisia sotilasoperaatioissa juuri Vietnamin sodan haamun takia.
Jimmy Carter
Sotaa vastustettiin voimakkaasti Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa enenevissä määrin sodan edetessä. Miljoonat, pääosin nuoret, osoittivat mieltään sotaa vastaan. Euroopassa väittelyyn ja keskusteluun liittyi turhautumista siitä, että Euroopan vaikutusvalta oli kuihtunut Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton rinnalla pieneksi. Eurooppa pelkäsi myös itse joutuvansa sotatantereeksi, siksi neuvotteluratkaisuja pidettiin toivottavina.
Monilla sodasta palanneilla oli suuria vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, etenkin koska 1970-luku oli talouden taantumien ja pitkäaikaistyöttömyyden aikaa. Sota ei valmistanut sotilaita siviilityöhön. Lisäksi Vietnamin viidakkosodankäynnissä amerikkalaiset sotilaat joutuivat kohtaamaan ja tappamaan viholliset paljon lähempää kuin aiemmissa sodissa, joissa etulinjassakin vain vähemmistö sotilaista edes näki yksittäistä vihollista. Tämä toi lisää psyykkisiä traumoja palaaville sotilaille.
Asevoimat eivät pitäneet siitä, että poliitikot puuttuivat sodankäyntiin operatiivisella tasolla. Persianlahden sota oli jo kylmän sodan aikana harjoiteltu ja meni käsikirjoituksen mukaan. Siinäkin presidentti määräsi sodan lopetushetken aikaisemmaksi kuin komentaja kentällä, joka välillisesti saattoi johtaa seuraavan vuosikymmenen poliittisiin ongelmiin alueella. Tämä keskustelu nousi myös NATO:n Kosovo-operaation sekä nykyisin Irakin sodan kohdalla.
Jimmy Carter
Vietnamin sodan vastustajat ja puolustajat kävivät median kautta merkittävää propagandasotaa. Suurpommitukset ja Tet-offensiivi olivat osa propagandasotaa. Sodan miehistön muodosti maaseudun valkoiset vapaaehtoiset nuoret ja suurkaupunkien köyhät mustat, joilla toisin kuin kaupunkien valkoisilla nuorilla ei ollut vapautusta sodasta esim. yliopisto-opintojen takia. Tästä luonteestä käyty debatti oli pääosin Yhdysvaltain muiden sosiaalisten ongelmien peilaamista. Sodasta otettiin opiksi ja Persianlahden sodan ja Irakin sodan aikana amerikkalainen media on vähemmän autonomisessa asemassa. Samalla kuitenkin myös USA:n kansalaisyhteiskunta oppi Vietnamin sodasta: Vietnamin sotaa oli käyty monta vuotta ennen ensimmäisiäkään laajempia protesteja, kun taas Irakin sota sai laajaa vastustusta jo ennen sodan alkamista.
Katso myös
- Indokiinan sota
- Laosin sota
- Ruukkujen tasanko
Luokka:Vietnam
Luokka:Vietnamin sota
Luokka:Yhdysvaltain historia
ko:베트남 전쟁
ja:ベトナム戦争
simple:Vietnam War
th:สงครามเวียดนาม
Vietnam
Vietnam (Việt Nam), viralliselta nimeltään Vietnamin sosialistinen tasavalta on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Valtion pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä eli se on lähes Suomen kokoinen. Asukkaita on yli 81 miljoonaa.
Historia
Vietnam Kiinan vallassa
Kiina valtasi Vietnamin Kiinan Han-dynastian aikana 111 eaa ja piti Vietnamia hallussaan yli tuhat vuotta vuoteen 938 saakka. Tänä aikana Vietnamiin lainautui kiinan kirjoitusjärjestelmä, vietnamin kieleen lukematon määrä sanoja kiinan kielestä ja muutenkin kiinalainen vaikutus oli suuri.
Vietnamista tulee Ranskan protektoraatti
Ranska valtasi itselleen siirtomaata Indokiinaan, valtasi Saigonin 1859 ja oli miehittänyt koko Vietnamin vuoteen 1884 mennessä pakottaen sen protektoraatikseen. Se piti Vietnamia hallussaan kunnes Japani valtasi sen toisessa maailmansodassa.
Japani julistaa Vietnamin itsenäiseksi 1945
Sodan jälkeen Ranska yritti Yhdysvaltain tukemana saada maan takaisin hallintaansa, mutta Japania toukokuussa 1941 vastustamaan noussut kansallinen vapautuksen rintama-liike (Front National de Libération - FNL) vaati itsenäisyyttä vaikuttuneena japanilaisten etenemisestä Indokiinassa ja pettyneenä Japanin liittolaisiin, Vichyn ranskalaisiin, joiden suostumuksella Japani takavarikoi riisiä aiheuttaen nälänhädän. 9. maaliskuuta 1945 syrjäyttävät japanilaiset Vichyn Ranskan hallinnon ja julistavat Vietnamin itsenäiseksi Dai Bain hallitsemaksi valtioksi rauhoittaakseen väestöä. Tran Trong Kimistä tulee ensimmäinen pääministeri, mutta hänen hallintonsa sortuu Japanin antautumiseen 13. elokuuta 1945.
Ranska yrittää palauttaa valtansa
Uskoessaan Ho Tsi-minhin työskentelevän edelleen yhteistyössä yhdysvaltalaisten kanssa salli Dao Bai valtaa siirtyvän hänelle. 16. elokuuta 1945 alkaneessa ei-kommunistisessa Tan Traon kokouksessa Hanoissa, missä etelä- ja keskivietnamilaisen on tarkoitus liittyvä vallankaappaukseen Dao Baita vastaan, 19. elokuuta 1945 Ho Tsi-minh ottaa aloitteen käsiinsä ja keisari Dao Bai luopuu 25. elokuuta 1945 kruunusta FNL:n vallankaappauksen vuoksi. Ho Tsi-minh 2. syyskuuta 1945 julistaa Vietnamin itsenäiseksi japanilaisten jälkeen toisen kerran samana vuonna. Vietnamin itsenäisyysjulistus sisältää samoja muotoja Yhdysvaltainkin. Vietnamin tunnuslause, "Itsenäisyys, vapaus ja onnellisuus", taas on lainattu Sun Jatsenin kolmesta kansanperiaatteesta.
Dao Bai muuttaa maanpakoon brittien Kiinalta 99 vuodeksi vuokraamaan Hongkongiin, mistä hän palaa 1949 ranskalaisten tuella ensin pääministeriksi ja sitten jälleen keisariksi ja valtionpäämieheksi. Yhdysvallat ja Britannia tunnustavat Bao Dain hallituksen.
Vietnamin I sota / Indokiinan sota 1946-1954
Pääartikkeli: Indokiinan sota
Vietnam luvataan Ranskalle takaisin
Jo Jaltan konferenssin aikana Jiang Jieshi kieltäytyi Vietnamin miehittämisestä, sillä perusteella, etteivät vietnamilaiset ole kiinalaisia, vaan kapinoisivat Kiinaa vastaan.
Valtaan päästyään 1945 lopulla Ho Tshi-minh kuitenkin 6. maaliskuuta 1946 allekirjoittaa sopimuksen japanilaisten vuotta aikaisemmin karkoittamien ranskalaisten joukkojen palaamisesta Vietnamiin.
Tällä vältettiin mahdollinen Guomingdangin joukkojen jääminen ja Vietnamin joutuminen kiinalaisten nationalistien valtaan Kiinan sisällissodan tuloksena. Ranskalaiset joukot ja Ranskan erikoislähettiläs Sainteny tulevat Vietnamiin. Kiina oli tarjoutunut vetämään joukkonsa Vietnamista sopimuksella Ranskan kanssa.
Heinäkuussa 1946 Ho Tsi-minh hyökkää vietnamilaisten nationalistien päämajojen kimppuun ranskalaisten panssariajoneuvojen varmistaessa ympäristön. Tuhansia nationalisteja kuolee ranskalaisten ja kommunistien järjestämissä puhdistuksessa. Näin Ho Tsi-minh saa valtaansa vietnamilaisen vastarinnan ja taistelu ranskalaisia vastaan voi alkaa.
19. joulukuuta 1946 Ho Tsi-minhin ja vastarintaliikkeen taistelu ranskalaisia vastaan kiihtyy. Ranskalaiset pakottavat vastarintaliikkeen kaupungeista pois sissisotaan.
Ho Chi Minhin johtamat joukot voittivat ranskalaiset vuonna 1954 Dien Bien Phussa . 20. heinäkuuta 1954 Geneven konferenssissa Vietnam jaettiin 17. pohjoisella leveyspiirillä eteläiseen ja pohjoiseen osaan , missä vaalit piti järjestää vuonna 1956 ulkomaisten joukkojen poistuttua Vietnamista.
Vietnamin (II) sota 1954-1975
Pääartikkeli: Vietnamin sota
Katso myös: Laosin sota
Ngo Dinh Diemin varassa 1954-1960
Yhdysvaltain tukemana Etelä-Vietnamin hallitus pääministeri Ngo Dinh Diemin johdolla kieltäytyi sopimasta näiden vaalien järjestämisestä vuonna 1955, sillä Ho Chi Minh oli hyvin suosittu pohjoisessa ja olisi luultavasti voittanut vaalit. Etelä-Vietnam irtisanoutui Genevessä tehdystä sopimuksesta. 23. lokakuuta 1955 kansanäänestyksen tuloksena Dao Bai joutuu toisen kerran syrjään. 26. lokakuuta 1955 julistaa Ngo Dinh Diem Etelä-Vietnamin tasavallaksi ja ryhtyy presidentiksi yhdysvaltalaisten tuella, minkä
seurauksena pohjoinenkin julistautui itsenäiseksi valtioksi.
Erikoissotaa 1960-1965
1963 Ngo Dinh Diem menettää henkensä Yhdysvaltain Kennedyn hallinnon tukemassa kenraali Duong Van Minhin vallankaappauksessa. Duong Van Minh määrää Nhungin teloittamaan Ngo Dinh Diemin ja tämän nuoremman veljen Ngo Dinh Nhun 1. marraskuuta 1963.
Yhdysvallat oli kyllästynyt Ngo Dinh Diemin kymmenvuotisen hallinnon epäsuosioon ja siihen, miten hänen hallituksensa suhtautui buddhalaismunkkien polttoitsemurhiin johtaneisiin prostesteihin peläten kommunistien saavan vaikutusvaltaa buddhalaisissa järjestöissä. Kesäkuussa 1963 Yhdysvallat katkaisi apunsa Ngo Dinh Diemin hallitukselle.
Duong Van Minhin hallituksen aikana Yhdysvaltain sotilaallinen apu lisääntyy.
Laajamittainen sota 1965-1968
Kennedyn murhan jälkeen presidentiksi tullut varapresidentti Lyndon B. Johnson laajentaa sotilasvun sodankäynniksi Etelä-Vietnamissa ja aloituttaa Pohjois-Vietnamin pommitukset pyrkien voittoon.
Neuvottelukontaktien hakua 1968-1973
Nixonin hallinto pyrkii hallitusti eroon Vietnamin sodasta häviämättä sitä pyrkien ensiksi pääsemään neuvotteluyhteyteen Kiinan kansantasavallan kanssa Kissingerin sukkuladiplomatian avulla. Taiwan menettää asemansa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä ja tilalle tulee Kiinan kansantasavalta.
Yhdysvaltain irtautuminen ja voitto 1973-1975
Yhdysvallat vetäytyi suurten tappioiden ja kansalaisten sodanvastaisuuden vuoksi 1973 ja Pohjois-Vietnam valloitti etelän kaksi vuotta myöhemmin ehtien Saigoniin huhtikuussa 1975. Sodassa kuoli yli 3,8 miljoonaa ihmistä ja maan jälleenrakentaminen sodan jälkeen on ollut vaikeaa.
Kamputsean miehitys ja Kiinan rajasota
1978 Vietnam teki lopun punakhmerien hallituksesta miehittämällä Kamputsena. Välit Kiinan kanssa kiristyivät, koska Kiina oli punakhmerien liittolainen ja Kiina hyökkäsi 1979 Pohjois-Vietnamissa tullen kuitenkin takaisin lyödyksi. Vietnam vetäytyi Kamputseasta 1989 ja rauhansopimus solmittiin 1991. Samoin myös Yhdysvallat lopetti 30 vuotta kestäneen kauppasaarron samana vuonna.
Rauha
1980-luvun talousreformien myötä maa vaikuttaa kuitenkin päässeen hyvään vauhtiin talouden rakennemuutoksessa samaan tapaan, kuten useat muut Kaakkois-Aasian maat jo paljon ennen Vietnamia. Talousreformit ovat olleet ihmisten kannalta kovakouraisia, mutta lopulta talouskasvun myötä ihmisten materiaalinen elintaso on noussut. Kommunistinen puolue ei ole hellittänyt kuitenkaan repressiivistä otettaan vallasta. Vietnamin tilanne muistuttaa siis monessa suhteessa Kiinan nykytilannetta.
Hallinnollinen jako
Vietnam jakautuu hallinnollisesti 59 provinssiin (tỉnh) ja viiten erilliseen kaupunkialueeseen (thủ đô).
Väestöjakauma
Vietnamin väestöstä 87% on etnisesti vietnamilaisia. Suurin vähemmistö ovat kiinalaiset, joita on n. 3% väestöstä, erityisesti maan eteläosissa. Toiseksi suurin vähemmistöjen ryhmä ovat keskisellä ylänköalueilla asuvat vuorisokansat jotka jakautuvat n. 30 eri ryhmään ja käsittävät niin malaijilais-polynesialaisia kieliä kuin mon-khmer-kieliä puhuvia kansoja. Sen lisäksi maassa asuu n. 600 000 khmeriä (kambodzalaista) ja 80 000 cham-kansaan kuuluvaa.
Uskonnollisesti 52% asukkaista on buddhalaisia, 10% katolisia ja muutama prosentti kuuluu Cao Dai-uskonnon kannattajiin. Tämän lisäksi maassa on myös protestantteja, muslimeja, taolaisia, animisteja ja hinduja. Noin 30% väestöstä arvoidaan olevan uskontokuntiin kuulumattomia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- fosfaatti
- kivihiili
- mangaani
- bauksiitti
- öljy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- riisi
- puutavara
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Vietnam
ms:Vietnam
zh-min-nan:Oa̍t-lâm
ko:베트남
ja:ベトナム
simple:Vietnam
th:ประเทศเวียดนาม
1975 Tapahtumia
- 1. tammikuuta - Watergate-skandaali: Entinen USA:n oikeusministeri John N. Mitchell ja valkoisen talon avustajat H. R. Haldeman ja John D. Ehrlichman havaittiin syyllisiksi ja tuomitaan 21. helmikuuta 30 kuukaudeksi – 8 vuodeksi vankilaan.
- 5. tammikuuta - Rahtilaiva Lake Illawarra törmäsi Tasman-siltaan Tasmaniassa, Australiassa surmaten 12.
- 7. tammikuuta - OPEC päätti nostaa raaka-öljyn hintaa 10%.
- Tammikuu - Altair 8800, yksi ensimmäisistä mikrotietokoneista, julkaistiin.
- 9. helmikuuta - Neuvostoliiton Sojuz 17 palasi maahan.
- 11. helmikuuta - Margaret Thatcherista UK:n konservatiivipuolueen johtaja.
- 28. helmikuuta - Metro-onnettomuus Lontoon maanalaisen Moorgate-asemalla surmasi 43.
- 4. maaliskuuta - Kuningatar Elisabet II löi Charlie Chaplinin ritariksi.
- 6. maaliskuuta - Algiersin sopimus: Iran ja Irak sopivat rajariitansa.
- 10. maaliskuuta - Vietnamin sota: Pohjois-Vietnamin joukot hyökkäsivät Ban Me Thoutiin tavoitteenaan valloittaa Saigon.
- 15. maaliskuuta - Brasiliassa Estado da Guanabara liittyi Rio de Janeiron osavaltioon.
- 25. maaliskuuta - Veljenpoika ampui Saudi-Arabian kuningas Faisalin.
- 3. huhtikuuta - Bobby Fischer kieltäytyi pelaamasta šakkia Anatoli Karpovin kanssa, joten hän menetti mestaruuden.
- 17. huhtikuuta - Pol Pot teki Kamputseasta "Kamputsean demokraattisen tasavallan" ja ryhtyi sen pääministeriksi (1975-1979).
- 30. huhtikuuta - Vietnamin sota: Sota päättyi kommunistien vallatessa Saigonin ja Etelä-Vietnamin antautuessa ehdoitta.
- 12. toukokuuta - Kamputsean laivasto valtasi Yhdysvaltalaisen kauppalaivan SS Mayaguezin kansainvälisillä vesillä
- 15. toukokuuta - Yhdysvaltain merijalkaväki valtasi kauppalaiva Mayaguezin, operaatiossa kuoli 38.
- 16. toukokuuta - Intia liitti itseensä Sikkimin.
- 16. toukokuuta - Junko Tabeista ensimmäinen Mount Everestin huipun saavuttanut nainen.
- 29. toukokuuta - 15 Länsi-Afrikan maata solmivat Lagosin sopimuksen, joka loi Länsi-Afrikan talousyhteisön.
- 5. kesäkuuta - Suezin kanava avattiin ensimmäisen kerran Kuuden päivän sodan jälkeen.
- 6. heinäkuuta - Komorit julistautui itsenäiseksi Ranskasta.
- 12. heinäkuuta - São Tomé ja Príncipe julistautui itsenäiseksi.
- 15. heinäkuuta - Apollo ja Sojuz avaruusalukset lähtivät avaruusteen telakointia varten.
- 17. heinäkuuta - Apollo ja Sojuz avaruusalukset telakoituivat kiertoradalla. Telakointi oli ensimmäinen kahden eri valtion avaruusalusten välinen.
- 31. heinäkuuta - Detroitissa kuljetusalan ammattiliiton puheenjohtaja Jimmy Hoffa ilmoitettiin kadonneeksi.
- 1. elokuuta - Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) päätösasiakirjan allekirjoitus Helsingissä.
- 11. elokuuta - Mário Lemos Pires, Portugalin Timorin kuvernööri pakeni pääkaupungista Dilistä vallankumouksen ja sisällissodan vuoksi.
- 20. elokuuta - NASA laukaisi Viking 1 -luotaimen Marsiin.
- 5. syyskuuta - Sacramentossa, Kaliforniassa kulttijohtaja Charles Mansonin seuraaja Lynette "Squeaky" Fromme yritti murhata Yhdysvaltain presidentti Gerald Fordin.
- 20. syyskuuta - Malesian kuninkaan Tuanku Al-Mutassimu Billahi Muhibbudin Sultan Abdul Halim Al-Muadzam Shah ibni Almarhum Sultan Badlishahin toimikausi päättyy. Seuraajana Kelantanin sulttaani Yahya Petra ibni Almarhum Sultan Ibrahim Petra.
- 22. syyskuuta - Presidentti Ford selvisi toisesta murhayrityksestä.
- 16. lokakuuta - Indonesian joukot tappoivat viisi australialaista toimittajaa Balibossa Timorissa.
- 30. lokakuuta - Prinssi Juan Carlosista tuli Espanjan kuningas diktaattori Francisco Franco luovuttua johtajuudesta terveyssyistä.
- 6. marraskuuta - 300 000 aseistamatonta marokkolaista kokoontui Tarfajaan odottamaan kuningas Hassan II:n käskyä marssia Länsi-Saharaan
- 10. marraskuuta - Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätös 3379: Äänin 72–35 (32 tyhjää) siionismi rinnastettiin rasismiin. (Päätös perutaan 1991)
- 11. marraskuuta - Angola itsenäistyi Portugalista. Verinen sisällissota alkaa.
- 11. marraskuuta - Australian kenraalikuvernööri Sir John Kerr erotti pääministeri Gough Whitlamin, mikä johti sisäpoliittiseen kriisiin.
- 14. marraskuuta - Espanja hylkäsi Länsi-Saharan. Espanjan armeija lähtee Länsi-Saharasta ja Saharauin tasavalta perustetaan. Marokko valtaa Länsi-Saharan.
- 22. marraskuuta - Juan Carlos I julistettiin Espanjan kuninkaaksi diktaattori Francisco Franco kuoleman jälkeen.
- 25. marraskuuta - Suriname itsenäistyi Alankomaista
- 28. marraskuuta - Portugalin Timor julistautui itsenäiseksi Itä-Timorina.
- 29. marraskuuta - Bill Gates käytti nimeä "Micro-soft" kirjeessään Paul Allenille. (Microsoftista tulee rekisteröity tavaramerkki 26. marraskuuta 1976).
- 7. joulukuuta - Indonesia valtasi Itä-Timorin.
- 29. joulukuuta - Pommi-isku New York Cityn LaGuardia-lentokentällä tappoi 11.
Syntyneitä
- 7. tammikuuta - Piia-Noora Kauppi, suomalainen politiikko
- 4. helmikuuta - Natalie Imbruglia, australialainen muusikko
- 22. helmikuuta - Drew Barrymore, näyttelijä
- 5. maaliskuuta - Jolene Blalock, näyttelijä (Star Trek: Enterprise)
- 4. huhtikuuta - Toni Wirtanen, Apulanta-bändin vokalisti
- 2. toukokuuta - David Beckham, jalkapalloilija
- 8. toukokuuta - Enrique Iglesias, laulaja
- 25. toukokuuta - Lauryn Hill, hip-hop -artisti
- 31. toukokuuta - Toni Nieminen, mäkihyppääjä
- 4. kesäkuuta - Angelina Jolie, näyttelijä
- 25. kesäkuuta - Vladimir Kramnik, venäläinen šakinpelaaja
- 30. kesäkuuta - Ralf Schumacher, saksalainen Formula 1-kuljettaja
- 17. elokuuta - Matti Närhi, keihäänheittäjä
- 20. syyskuuta - Juan Pablo Montoya, kolumbialainen Formula 1-kuljettaja
- 17. joulukuuta - Milla Jovovich, näyttelijä, malli
- 30. joulukuuta - Tiger Woods, golfin supertähti
Kuolleita
- 15. maaliskuuta - Aristoteles Onassis (s. 1906)
- 25. maaliskuuta - Saudi-Arabian kuningas Faisal.
- 5. huhtikuuta - Jiang Jieshi (Chiang Kai-shek), Kiinan tasavallan presidentti.
- 11. toukokuuta - Leo Jokela, näyttelijä
- 20. marraskuuta - Francisco Franco, Espanjan diktaattori (s. 1892)
Luokka:1975
ko:1975년
ja:1975年
simple:1975
th:พ.ศ. 2518
Sota
Sota on aseellinen, usein äärimmäisiä väkivaltakeinoja sisältävä taistelu kahden tai useamman täysivaltaisen valtion välillä. Kansainvälisen oikeuden mukaan sotaa voivat käydä vain itsenäiset valtiot tai sodankävijöiksi tunnustetut kapinalliset. Näin myös kapinallisisa sitovat kansainvälisen oikeuden sotaa käsittelevät säännökset.
Sota on kautta aikain ollut tavallinen keino ratkaista heimojen ja kansojen väliset riidat, vaikkakin sodassa on jo varahaisvaiheista lähtien pyritty noudattamaan tiettyjä inhimillisiä, kirjoittamattomia sääntöjä. Näitä käsityksiä ruvettiin 1800-luvulla yhdistämään. Vuonna 1864 solmittiin sopimus lääkintähenkilökunnan oikeuksista ja sairaanhoidon järjestelystä. Sopimusta on myöhemmin uusittu pariin otteeseen. Vuonna 1869 Pietarin julistus kielsi räjähtävien luotien käytön ja vuosina 1899 ja 1907 Haagin kongresseissa hyväksyttiin useita kansainvälisiä määräyksiä. Vuonna 1925 kiellettiin bakteerien ja taistelukaasujen käyttö ja 1949 solmittiin Genevessä sopimus haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoisten asemasta, myös sotavankien kohtelua sekä siviilien suojelemista koskevat sopimukset.
Sodat ovat nykyaikana ns. kansansotia, kun ne aikaisemmin olivat pääasiassa Euroopan hallitsijahuoneiden keskinäisten kiistojen selvittelyä. Tavallista on, että maan puolustukseen osallistuu maan koko väestö, ja vastustaja pyrkii murtamaan kansan vastarinna. Tätä kutsutaan totaaliseksi sodaksi.
Yksittäinen sota, jota ohjaa strategia, koostuu operaatioista, joita ohjaa operaatiotaito. Operaatiot koostuvat edelleen taisteluista, joita ohjaa taktiikka.
Tavoitteellisuus tekee sodasta poliittista toimintaa. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla tai sodan uhalla, ei kalliiseen taisteluun ole tarvetta. Vihollisen taistelukyky voidaan poistaa tappamalla ja vangitsemalla sen johtajat ja riisumalla sen armeija aseista. Taistelutahtoon vaikutetaan esimerkiksi propagandalla. Kaupunkien pommittaminen, ruoan ja veden saannin häirintä, sekä lämmön ja sähkön saannin katkaiseminen vaikuttavat sekä taistelukykyyn että -tahtoon. Vihollisen tuhoaminen voi tapahtua (valtion kohdalla) hajottamalla yhteiskuntajärjestys siten, että poliittiset johtajat tapetaan tai vangitaan, hallintoelimet hajotetaan, valtion symboliset tunnusmerkit tuhotaan ja hallitsemaan asetetaan nukkehallitus. Tuhoaminen voi tarkoittaa myös vihollisen kirjaimellista hävittämistä tappamalla väestöä massamaisesti. Kansainvälinen laki kieltää antautuvien sotilaiden ja sivilien vahingoittamisen.
Sota on järjestäytynyttä toimintaa, jossa käytetään aseita. Nykyaikana sotakone jaetaan tavallisesti maa-, ilma- ja merivoimiin.
Tavallisimpia jalkaväen aseita ovat tuliaseet, käsikranaatit, panssarintorjunta-aseet ja miinat.
Sodankäynnin pysyvät elementit
Sodankäynnin pysyvät elementit ovat sellaisia seikkoja sodankäynnissä, jotka eivät ole muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Näitä ovat ensin sodankäynnin ulottuvuudet.
Toiseksi sodankäynnin luonne sydämen asiana ei ole muuttunut. Arvot ja moraali, päättäväisyys, rohkeus, kunnia, kuri, velvollisuus, uskollisuus ja itsensä uhraaminen. Tästä hyvä esimerkki on meneillään (2001 - ) oleva terrorismin vastainen sodankäynti, tilanne Irakissa (2003 -) tai "talvisodan henki". Organisaatiota, jonka jäsenet ovat valmiit kuolemaan organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi on lähes mahdoton voittaa.
Kolmanneksi sodankäynnin pysyviä elementtejä ovat sodankäynnin perusfunktiot. Näinä voidaan nähdä esim. huolto, viestitys, tietojen keruu, johtaminen, suojautuminen yllätyshyökkäykseltä, taistelukosketus, liike, suoja ja isku.
Pysyvää sodankäynnissä on vielä konfliktin logiikka. Joku arvelee ensin voiman jakautumisen itselleen edulliseksi ja toiseksi arvelee sodankäynnillä saavuttavansa tiettyjä tavoitteita. Tämän jälkeen sota osoittaa miten voima on oikeasti jakautunut ja ovatko tavoitteet saavutettavia. Tämän jälkeen arvioidaan uudelleen tavoitteita ja käytössä olevia resursseja ja tehdään niihin muutoksia. Jne.
Sodankäynnin muuttuvat elementit
Sodankäynin muuttuvat elementit ovat luonnollisesti muut kuin sodankäynnin pysyvät elementit.
Muuttuvia elementtejä muuttaa periaatteessa kolmenlaiset asiat:
- sodankäynnin sisäinen dynamiikka, esim. ase - vasta-ase kilpailu, uudet toimialat mm. tekniikka kehityksen ansiosta ja kasvava erikoistuminen
- sodankäynnin ulkopuolinen dynamiikka, esim. yleinen teknologian kehitys, talouden kehitys ja yhteiskunnan ja sen arvojen kehitys
- emergentti, ennustamaton kehitys. Esimerkkinä vaikka sodankäynnin tuhovoiman jatkuva kasvu ja sitten uuden tason saavuttaminen ydinaseilla: Syntyi ase, jota ei ole käytetty kahden ydinasevallan välillä. Tällaista asetta ei ole aiemmin ollut olemassa.
Näitä muuttuvia elementtejä ovat siis mm.:
- sodankäynnin käytössä oleva teknologia
- doktriini, sodankäynnin idea
- sodankäynnin koko (heimo, valtio, kulttuuri, globaali)
- sodankäynnin ulottuvuus, teho ja nopeus
- sodankäynnin käytössä olevien ihmisten määrä, laatu, tahto, koulutus jne.
- sodankäynnin käytössä oleva tila ja energia
- sodankäynnin organisaatio yhteiskunnan sisällä (erillinen sotilasluokka, asevelvollisuus, ammattiarmeija, orjat sotilaina (memelukit), miliisilaitos) ja sodankäynnin sisällä (falangi, legioonat ja kohortit, parvelu (engl. swarming), hierarkia ja verkot jne.
- sodankäynnin osajärjestelmät (esim. maa- meri-ja ilmavoimat) niiden suhde
- yhteiskunnat, niiden arvot, teknologia, organisaatio jne.
Oleellista sodankäynnissä on siis se, mikä ei ole sodankäynnissä muuttuvaa.
Sotien alkuperä
:Pääartikkeli: Väkivalta
Jo ihmisapinat ovat käyneet joukolla vieraita laumoja vastaan. On kuitenkin perinteisesti arveltu, että joskus kivikaudella ihmiset ovat voineet olla rauhanomaisempia kuin nykyisin.
Katso myös
- sodankäynti
- Luettelo sodista
- Luettelo sotilasoperaatioista
- Suomen sodat
- Luettelo taisteluista
- Sotilasarvo
- Sotilasyksiköt
- Salamasota
- Sodankäynnin historia
- Sotateoreetikoita
- Viestintä sodankäynnissä
Linkkejä ja kirjallisuutta
- Sun Zu: Sodankäynnin taito. Englanniksi [http://www.gutenberg.net/etext94/sunzu10.txt The Art of War]
- Clausewitz, Carl von: Sodasta. Englanniksi [http://www.gutenberg.net/etext99/1onwr10.txt On War vol I]
Luokka:Politiikka
Luokka:Sodankäynti
ms:Peperangan
ja:戦争
simple:War
Yhdysvallat
Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka.
Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.
Historia
Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin.
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita.
Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta.
Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue.
Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin.
Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena.
Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.
Politiikka
Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.
Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa.
Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta.
Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa.
Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia.
Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.
Viimeaikaisia väittelynaiheita
Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.
Osavaltiot
Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot
Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico.
Yhdysvaltain osavaltiot:
Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.
Maantiede
Havaiji
Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.
Talous
Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta.
Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten.
Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta.
Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa.
Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.
Yhteiskunta
Väestö
Etniset ryhmät
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma
Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä.
Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta.
Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000)
Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.
Uskonto
Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989)
Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin.
Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.
Koulutus
Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä).
Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.
Kielet
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti.
Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.
Kulttuuri
Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka
Luokka:Yhdysvallat
zh-min-nan:Bí-kok
ko:미국
ms:Amerika Syarikat
ja:アメリカ合衆国
simple:United States
th:สหรัฐอเมริกา
Laos
Laos eli Laosin demokraattinen kansantasavalta on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapureita ovat Thaimaa, Myanmar (Burma), Kiina, Vietnam ja Kambodža.
Historia
Laosin alueella oli 1400-luvulta lähtien paikallisia kuningaskuntia. 1700-luvulta lähtien Thaimaa otti ylivaltansa alle Laosin hajanaiset ruhtinaskunnat. Ranska liitti maan siirtomaakseen osana Ranskan Indokiinaa 1893.
Toisen maailmansodan aikaan Laos oli Japanin miehittämä. Laos itsenäistyi 1949, mutta joutui vedetyksi niin Indokiinan sotaan kuin sitä seuranneeseen Vietnamin sotaan. Kommunistinen Pathet Lao-liike nousi valtaan 1975 ja maan nimi muutettiin nykyiseen muotoon.
Nykyisin maan ainoa sallittu puolue on yhä sosialistinen Laon kansan vallankumouksellinen puolue, mutta talouspolitiikkaa on 80-luvun lopulta lähtien liberalisoitu.
Väestö
Noin puolet väestöstä on etniseltä taustaltaan lao-kansaa. Loput kuuluvat pääasiassa ylänkökansoihin, kuten hmongit, yaot, daot ja mustat thait ja etelässä asuviin mon-khmer-heimoihin. Maassa asuu myös jonkin verran kiinalaisia ja vietnamilaisia.
Valtauskonto on theravada-buddhalaisuus, jota harjoitetaan usein henkien palvonnan ja animismin ohessa. Maassa on myös pienet kristilliset ja islamilaiset vähemmistöt.
Provinssit
Laosissa on 16 provinssia, jotka ovat Attapeu, Bokeo, Borikhamxay, Champassack, Houaphan, Khammouane, Louang Namtha, Louangphabang, Oudomxay, Phongsaly, Saravane, Savannakhet, Vientianen provinssi, Sayaboury, Xekong, Xieng Khouang. Lisäksi Laosissa on erityisalue nimeltään Saysomboun.
Merkittävimmät luonnonvarat
- puu
- kulta
- jalokivet
- tina
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- puutavara
puutavara
puutavara
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Laos
Luokka:Laos
ms:Laos
ko:라오스
ja:ラオス
simple:Laos
th:ประเทศลาว
Kambodža
Kambodžan kuningaskunta on valtio Kaakkois-Aasiassa, rajanaapureinaan Vietnam, Laos ja Thaimaa. Aiempi nimi on Kamputsea, joka yhdistetään Puna-khmerien hirmuhallintoon.
Historia
Pääartikkeli: Kambodžan historia
Ensimmäiset tunnetut sivilisaatiot vaikuttavat Kambodžassa ensimmäisellä vuosisadalla, ja 800–1200-luvulle siellä vaikutti khmerien valtakunta. Kambodžasta tuli Ranskan protektoraatti 1863 ja osa Ranskan indokiinaa. Japanin toisen maailmansodan miehityksen jälkeen kamputselaiset julistivat itsenäisyyden 1953.
Ranskan indokiinan sodassa (1946–1954) kommunistit johtivat kapinaa Ranskan Indokiinan miehitysvaltaa vastaan Vietnamissa, Laosissa ja Kambodžassa. Ranskan vetäydyttyä Yhdysvallat sekaantui Vietnamin sisällissotaan. Vietkongin sissit hyökkäilivät etelävietnamilaisten kimppuun Kambodžasta käsiin, joten presidentti Nixon alkoi lopulta pommittaa heidän asemiaan Kambodžassa. Sissit alkoivat käyttää sijoittaa asemiaan kambodžalaisten kyliin, jolloin USA alkoi pommittaa myös kyseisiä kyliä, ja vähitellen pommitukset paisuivat ja tulivat julkisuuteen. Ne jatkuivat vuodesta 1969 vuoteen 1973, pommeja kylvettiin yli puoli miljoonaa tonnia (enemmän kuin II-maailmansodan aikaiseen Japaniin), ja arviot kuolonuhreista liikkuvat sadoissa tuhansissa.
Kuningas Sihanouk tuki sissejä tai ei ainakaan puuttunut tilanteeseen, ja kun hän alkoi myös lähettää huoltotukea Pohjois-Vietnamiin, sisällissota syttyi. Vuonna 1970 parlamentti ja Sihanoukin oma hallitus syrjäyttivät kuninkaan CIA:n siunauksella (muttei organisoimana)
ja kenraali Lon Nol otti johdon käsiinsä. Protestiksi Sihanouk siirsi tukensa kommunistisille Punaisille khmereille, joita johti Pol Pot. Amerikkalaisten invaasion vastustus ajoi monet Pol Potin puolelle.
Kun Yhdysvallat lähti Vietnamista ja Vietkong Kambodžasta, Punaiset khmerit jatkoivat taistelua syrjäyttäen Lon Nolin hallinnon. 17. huhtikuuta 1975 Kambodžan kommunistinen puolue valloitti Phnom Penhin ja Lon Nol pakeni Yhdysvaltoihin. Norodom Sihanouk palasi valtaan, mutta joutui pian radikaalien kommunistien syrjäyttämäksi. Jäljellä oleva hallitus hajotettiin nopeasti ja Sihanouk menetti virallisesti asemansa valtion päämiehenä. Kambodžasta tuli kommunistinen tasavalta ja Khieu Samphanista ensimmäinen presidentti.
Pol Pot nimitettiin Kambodžan pääministeriksi ja hän aloitti koko maan läpäisevät sosialistiset reformit. Amerikkalaisten pommitukset olivat aiheuttaneet osassa maata maaseudun tyhjentymisen ja kaupunkeihin pakkautumisen. Punaiset khmerit evakuoivat kansalaiset kaupungeista maalle, missä heidät pakotettiin kolhooseihin. Kaupungit lakkautettiin viikossa ja koko kansasta puolet menetti kotinsa. Uskonnot kiellettiin. Sivistyneistö, varakkaat ihmiset ja liike-elämässä toimineet surmattiin. Raha lakkautettiin. Omaisuudesta tuli yhteistä ja koulutus järjestettiin yhteiskouluissa. Monet kuolivat nälkään, sairauksiin tai teloituksiin. Sisällissodan, Pol Potin ohjelmien ja Vietnamin miehityksen uhriluvusta kiistellään. Yleisin arvio Pol Potin ajan uhriluvusta on 1,3–1,7 miljoonaa, josta ehkä puoli miljoonaa teloituksina, vankiloissa kuoli saman verran, pakkosiirtojen uhreina hieman vähemmän, tauteihin ja nälkään ehkä lähes miljoona ihmistä. Vuonna 1979 väestö oli pudonnut 8 miljoonasta arviolta 5,2 miljoonaan, josta ehkä 0,8 miljoonaa jo ennen Pol Potin valtaantuloa 1975.
Myöhään 1978 Vietnam hyökkäsi Kambodžaan. Armeijasta ei ollut juuri vastarintaa ja Pol Pot joutui pakenemaan Thaimaan rajalle. Vietnam asetti valtaan nukkehallituksen, joka koostui Pol Potin vainoja paenneista punakhmereistä. Pol Pot säilytti kuitenkin seuraajia ja kykeni jatkamaan taistelua pienellä alueella maan läntisessä osassa. Tässä vaiheessa Kiinan kansantasavalta, joka oli siis aikaisemmin tukenut Pol Potia, hyökkäsi ja kävi lyhyen sodan Vietnamin kanssa. Myös Thaimaa ja Yhdysvallat vastustivat Vietnamin valtapyrkimyksiä. Kiinan kansantasavalta ja etenkin Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter estivät Vietnamin asettaman nukkehallituksen pääsyn YK:hon. Kansan enemmistö piti kuitenkin vietnamilaisia pienempänä pahana kuin kommunismia. Tapausta on verrattu siihen, kun USA vapautti Irakin Saddam Husseinista 2003: kummassakin tapauksessa lopputulosta on väitetty hyväksi vaikka vapautusten takana olivat valtamotiivit.
YK:n tukemat vuonna 1993 järjestetyt vaalit auttoivat palauttamaan järjestystä. Vuonna 1998 perustettu hallitus loi vakautta ja teki rauhan Punaisten khmerien kanssa. Yhtään puna-khmerien johtajaa ei ole syytetty heidän valtansa aikana tapahtuneista rikoksista.
Politiikka
Pääartikkeli: Kambodžan politiikka
Osat
Pääartikkeli: Kambodžan osat
Kambodžassa on 20 maakuntaa ja neljä kaupunkialuetta: Keb, Pailin, Phnom Penh ja Preah Seihanu (Sihanoukville).
Maantiede
Preah Seihanu
Pääartikkeli: Kambodžan maantiede
Kambodžan kartta
Talous
Pääartikkeli: Kambodžan talous
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Kambodžan väestöjakauma
Yli 90 % kambodžalaisista on khmerejä ja puhuvat khmerin kieltä, joka on myös valtion virallinen kieli. Vähemmistöjä ovat erilaiset heimot ja kiinalaiset ja vietnamilaiset. Buddhismi, joka puna-khmerit kielsivät on jälleen pääuskonto.
Ranskan kieli on yleisin vieras kieli, jota myös opetetaan kouluissa ja yliopistoissa ja käytetään hallinnossa. Englannin kielen asema on vahvistumassa.
Ranskan kieli
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kambodžan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- puu
- jalokivet
- mangaani
- fosfaatti
Merkittävimmät vientituotteet
- kautsu
- puutavara
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Kambodža
ms:Kemboja
zh-min-nan:Kampuchea
ko:캄보디아
ja:カンボジア
simple:Cambodia
th:ประเทศกัมพูชา
Saigon:Ho Tši Minh oli Pohjois-Vietnamin presidentti.
Ho Tši Minh
Ho Tši Minh
Ho Tši Minh
Ho Chi Minh (Ho Chi Minh City, virallinen nimi Thành Phố Hồ Chí Minh) on kaupunki Vietnamin eteläosassa Saigon-joen suulla sen länsirannalla. Kaupunki oli Etelä-Vietnamin pääkaupunki 1954–1976, jolloin se tunnettiin nimellä Saigon (nykyään epävirallisesti käytössä). Ho Chi Minhin asukasluku on 5 387 100, ja se on siten väkiluvultaan maan suurin kaupunki.
Ho Chi Minh on eteläisen Vietnamin taloudellinen ja teollinen keskus sekä tärkein satamakaupunki. Siellä on muun muassa elintarvike-, panimo-, tekstiili-, ajoneuvo- ja kemianteollisuutta sekä yliopisto ja Tan Son Nhatin kansainvälinen lentoasema. Kaupungin keskusta on osittain länsimaiseen tyyliin rakennettu, ja lisäksi erityisesti Cholonin kaupunginosaan on asettunut kiinalainen väestönosa. Ho Chi Minh on samalla hallinnollisella tasolla kuin Vietnamin provinssit. Kaupunki jaetaan 22 hallinnolliseen alueeseen, joista viisi on haja-asutusaluetta ja joista vain viidellä keskeisellä alueella on oma nimensä.
Historia
Saigon oli alun perin pieni kalastajakylä, joka sijaitsi samannimisen joen soisella suistoalueella. Sen asukkaat olivat todennäköisesti khmerejä ennen vietnamilaisten saapumista. Nguyen Phuc Chu perusti kaupunkiin hallinnon vuonna 1698. Ranska teki Vietnamista oman siirtokuntansa 1800-luvun puolivälissä, kunnes vuonna 1954 kommunistinen Viet Minh löi ranskalaiset Dien Bien Phun taistelussa. Ranska ei suostunut kuitenkaan luovuttamaan valtaa kommunisteille, vaan antoi tukensa keisari Bao Daille, joka teki Saigonista pääkaupunkinsa. Kun Vietnam jaettiin virallisesti kahtia, piti Etelä-Vietnam presidentti Ngo Dinh Diemin johdolla kaupungin pääkaupunkinaan.
Vietnamin sodan lopputuloksena 1975 Pohjois-Vietnamin armeija liittolaisineen sai pahoja tuhoja kärsineen kaupungin haltuunsa. Yhdysvalloissa tapahtumaa kutsutaan Saigonin romahtamiseksi, Vietnamissa taas Saigonin vapauttamiseksi. Kommunistit nimesivät kaupungin uudelleen johtajansa Ho Tši Minhin mukaan vuonna 1976, kun yhdistetty Vietnamin sosialistinen tasavalta perustettiin. Nykyään nimi Saigon viittaa virallisesti erääseen kaupunginosaan, mutta asukkaiden keskuudessa se on kaupungin virallista nimeä suositumpi.
Ho Tši Minh
Ho Tši Minh
Luokka:Vietnamin kaupungit
ko:호찌민 시
ja:ホーチミン (市)
Etelä-Korea
Kansainvälinen suuntanumero
Korean tasavalta eli Etelä-Korea on valtio Itä-Aasiassa, Korean niemimaan eteläosassa. Korean tasavallan ainoa naapurivaltio on Korean demokraattinen kansantasavalta.
Korean tasavallan väkiluku on noin 48 miljoonaa ja pinta-ala vain 98 480 neliökilometriä, joten maa on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista.
Korean tasavallan pääkaupunki on Soul . Korean tasavallassa puhutaan pääasiassa koreaa.
Lipun pohjaväri on valkoinen. Keskellä lippua on jin ja jang -kuvio, jonka ylempi puolisko on punainen ja alempi sininen. Kuviota ympäröi neljä mustaa trigrammia väli-ilmansuunnissa.
Historia
Vuosina 1910-1945 Korea oli Japanin siirtomaa. Korean tasavalta (Etelä-Korea)ja Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea) syntyivät toisen maailmansodan jälkeen miehitysvyöhykkeiden jaon seurauksena. Japanin vetäydyttyä 38. leveyspiirin eteläpuoleinen Korea tuli Yhdysvaltain ja pohjoispuoli Neuvostoliiton hallintaan. Korean tasavalta perustettiin 1948 Yhdysvaltain miehittämällä vyöhykkeellä.
Korean sodassa 1950-53 Korean demokrattisen kansantasavallan ja Kiinan joukot taistelivat Korean tasavallan ja Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan joukkoja vastaan. Sodan lopputuloksena Pohjois-ja Etelä-Korean rajaksi on vakiintunut vuoden 1953 aselepolinja, vaikka lopullista rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu.
Talous
1950-luvulta lähtien maa on pyrkinyt teollistamaan itseään voimakkaasti. Etelä-Koreaa pidetäänkin yhtenä 1900-luvun suurimmista talousihmeistä. Korealaiset ovat tosin joutuneet menneinä vuosikymmeninä työskentelemään ankarasti, ja maata on välillä luonnehdittu yhdeksi isoksi "hikipajaksi". Talouden | | |
