:: wikimiki.org ::

Vilhelm I

Vilhelm I

Vilhelm I (s. 22. maaliskuuta 1797 Berliinissä - k. 9. maaliskuuta 1888 Berliinissä) oli Saksan keisari (Kaiser), joka hallitsi 18. tammikuuta 1871 – 1888, sekä Preussin kuningas 1861–1888. Hänen koko nimensä oli Wilhelm Friedrich Ludwig. Vilhelm I ko:빌헬름 1세 ja:ヴィルヘルム1世 (ドイツ皇帝)

1797

Tapahtumia

Syntyneitä

- 10. elokuuta - Kreivi Carl Gustaf von Mannerheim, suomalainen hyönteistutkija
- 30. elokuuta - Mary Shelley, englantilainen kirjailija
- 13. joulukuuta - Heinrich Heine, saksalainen runoilija
- 29. huhtikuuta - Gaetano Donizetti, italialainen säveltäjä

Kuolleita

- Luokka:1700-luku ms:1797 ko:1797년 simple:1797

Berliini

Berliini (saksaksi [bɛɐˈliːn]) on Saksan pääkaupunki. 3,4 miljoonalla asukkaallaan se on myös Saksan suurin kaupunki. Berliini sijaitsee Brandenburgin sisällä ja muodostaa oman osavaltion, jota pormestarina johtaa Klaus Wowereit (SPD, 2001-). Berliinin suurkaupunkialueella (johon kuuluu mm. Potsdam) asuu yli 5 miljoonaa ihmistä.

Maantiede

Potsdam Berliini sijaitsee itäisessä Saksassa noin 50 km Puolan rajalta. Kaupungin läpi virtaa Spree niminen joki. Ilmasto on kaupungissa leudon mantereinen. Tammikuun keskilämpötila on -1°C, kun taas heinäkuussa keskilämpötilat nousevat kahdenkymmenen paikkeille. Talvi on yleensä loskainen, mutta suomalaisittain lyhyt. Toukokuu voidaan jo laskea kesäkuukaudeksi. Berliini on jaettu 12 kaupunginosaan. Potsdam
- Mitte
- Friedrichshain-Kreuzberg
- Pankow
- Charlottenburg-Wilmersdorf
- Spandau
- Steglitz-Zehlendorf
- Tempelhof-Schöneberg
- Neukölln
- Treptow-Köpenick
- Marzahn-Hellersdorf
- Lichtenberg
- Reinickendorf

Historia

Potsdam Nyky-Berliinin alueen asutuksia mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1100-luvun lopulta alkaen (Spandau 1197, Köpenick 1209, Cölln 1237). Itse Berliinistä ensimmäinen maininta on vuodelta 1244. Vanhastaan slaavilainen keskus Spandau sai kaupunginoikeudet 1232 ja Berliini ilmeisesti samoihin aikoihin. 1307 Berliini ja Cölln liitettiin yhteen. Vuodesta 1451 alkaen Berliini oli Brandenburgin rajakreivien ja vaaliruhtinaiden residenssikaupunki, 1701 Fredrik I:n kruunauksen yhteydessä siitä tuli Preussin pääkaupunki. 1600-luvulla Berliiniä laajennettiin useilla esikaupungeilla ja 1709 siihen liitettiin muita lähikaupunkeja ja -alueita. Kuitenkin Berliini kasvoi pian uusilla esikaupungeilla, siten 1861 kaupunkia laajennettiin jälleen liittämällä esikaupunkeja varsinaisen kaupungin alueeseen. 1871 Berliinistä tuli yhdistyneen Saksan pääkaupunki. Väestön- ja liikenteen kasvun vuoksi 1896 alettiin rakentaa metroa sekä paikallisjunayhteyksiä esikaupunkialueille. Keskustan lähistölle alettiin rakentaa vuokra-asuntoja, jotta työläisille olisi mahdollista vuokrata edullisia asuntoja. Ensimmäinen maailmansota johti Berliinissä nälänhätään. Talvella 1916/1917 150 000 ihmistä oli ruoka-avun tarpeessa. Kaupungissa puhkesi lakkoja. Kun sota päättyi 1918 erosi keisari Wilhelm II. Sosialisti Philipp Scheidemann ja kommunisti Karl Liebknecht julistivat lokakuun vallankumouksen jälkeen kaupungin tasavallaksi. Seuraavina kuukausina kaupungissa käytiin lukuisia katutaisteluita eri fraktioiden välillä. Joulukuussa 1918 Berliinissä perustettiin Saksan kommunistinen puolue (Kommunistische Partei Deutschlands, KPD). Tammikuussa 1919 puolue yriti kaapata ns. Spartakus-kapinassa vallan, mikä epäonnistui. 15. tammikuuta 1919 surmattiin Rosa Luxemburg ja Karl Liebknecht. Vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1920 puolestaan oikeistolaisen Saksalaisen isänmaan puolueen (Deutsche Vaterlandspartei) perustaja Wolfgang Kapp yritti kaataa hallituksen. Berliinin kasarmiväki liittyi hänen joukkoihinsa ja valtasi hallitusrakennuksen. Weimarin tasavallan hallitus oli jo tuolloin jättänyt Berliinin. Yleislakko kuitenkin esti vallankaappauksen onnistumisen. 1. lokakuuta 1920 perustettiin Suur-Berliini, jossa Berliiniin liitettiin seitsemän muuta kaupunkia, 59 kylää ja 27 kartanoaluetta. Tuolloin Suur-Berliinissä oli 3 804 048 asukasta. 1920-luvun ensi vuosien taloudellisen hätätilan parannuttua 1924 alkaen alkoi Berliinin kultakausi. Berliinistä tuli yksi Euroopan suurimmista teollisuuskaupungeista sekä kulttuurikeskuksista. Paikallisjunaliikennekin sähköistettiin 1924, jolloin myös Tempelhofin lentokenttä otettiin käyttöön. Uusi infrastruktuuri oli tarpeen neljän miljoonan asukkaan tarpeisiin. Lyhyt kukoistuskausi päättyi maailmanlaajuiseen talouskriisiin 1929. Samana vuonna NSDAP sai ensimmäiset paikkansa kaupungin parlamentissa. Hitler halusi rakentaa Berliinistä uuden pääkaupunkinsa, Germanian. Suuri osa kaupungista oli tarkoitus purkaa ja rakentaa uudelleen. Asuintilaa näin kodittomaksi jääneille olisi hankittu karkoittamalla juutalaiset kaupungista. Rakennusprojektit keskeytyivät sodan vuoksi. Sodan loppuvaiheissa Berliiniä pommitettiin ankarasti, ja muun muassa valtiopäivätalo raunioitui.

Jaettu Berliini

II maailmansodan jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen, joita hallinnoivat Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska. Neuvostoliiton vyöhykkeen sisään jäänyt Berliini jaettiin myös neljään osaan näiden valtioiden kesken: länsivallat hallinnoivat Länsi-Berliiniä, Neuvostoliitto Itä-Berliiniä. Tilanne muuttui ongelmalliseksi, kun 1949 länsivyöhykkeistä muodostettiin Saksan liittotasavalta (BDR) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Länsi-Berliinistä tuli DDR:n sisällä ollut erillisalue joka kuului liittotasavaltaan. Vuoteen 1961 Länsi- ja Itä-Berliinin välillä saattoi liikkua vapaasti, vaikka Länsi-Saksan ja Itä-Saksan välinen raja oli muualta tiukasti vartioitu. Koska yhä enemmän itäsaksalaisia pakeni tätä kautta länteen, DDR rakensi 1961 Berliinin muurin jolla se eristi Länsi-Berliinin ympäristöstään. Berliinin muuri jakoi kaupungin kahtia vuoteen 1989 asti, jolloin DDR poisti kansalaistensa matkustusrajoitukset ja muuri purettiin. Berliinin muurin murtuminen oli valtava symbolinen tapahtuma ja lähtölaukaus kommunismin romahtamiselle Itä-Euroopassa.

Väkiluvun kehitys

Huom! Vuonna 1920 Saksassa toteutettiin suuri kunnallisuudistus, jonka takia Berliininkin väkiluku yli kaksinkertaistui ja kaupungista tuli väkiluvultaan Manner-Euroopan suurin kaupunki. Vuosien 1950-1980 väkiluvuissa on jaetun kaupungin kahden kaupungin (Länsi-Berliini ja Itä-Berliini) väkiluvut yhteensä.
- 1250 1.200 as.
- 1307 7.000 as.
- 1400 8.500 as.
- 1576 12.000 as.
- 1600 9.000 as.
- 1631 8.100 as.
- 1648 6.000 as.
- 1685 17.500 as.
- 1709 57.000 as.
- 1750 113.289 as.
- 1775 136.137 as.
- 1800 172.132 as.
- 1825 219.968 as.
- 1850 418.733 as.
- 1861 547.200 as.
- 1871 824.484 as.
- 1875 964.539 as.
- 1880 1.123.749 as.
- 1885 1.315.665 as.
- 1890 1.578.516 as.
- 1895 1.678.924 as.
- 1900 1.888.313 as.
- 1905 2.042.402 as.
- 1910 2.071.907 as.
- 1919 1.902.509 as.
- 1925 4.024.165 as.
- 1933 4.242.501 as.
- 1939 4.338.756 as.
- 1946 3.170.832 as.
- 1950 3.336.026 as.
- 1960 3.274.016 as.
- 1970 3.208.719 as.
- 1980 3.048.759 as.
- 1990 3.433.695 as.
- 2000 3.382.169 as.
- 2005 3.391.407 as.

Liikenne

Kaikissa Berliinin julkisen liikenteen kulkuneuvoissa voi liikkua samalla lipulla.
- U-Bahn: Metro
- S-Bahn: lähinnä maanpinnalla toimiva rautatie
- Straßenbahn: raitiovaunu, sijoittuu lähinnä entiseen Itä-Berliiniin
- Linja-auto
- Matkustajalautta

Arkkitehtuuri

1920-luvulla Saksa oli ajattelijoiden, runoilijoiden ja arkkitehtien maa. Näihin aikoihin saksalaiset rakensivat paljon kotimaahansa ja ulkomaille. Vuosikymmenen loppuun mennessä tunnetut saksalaiset arkkitehdit: Ludwig Mies van der Rohe, Walter Gropius, Bruno Taut ja Erich Mendelsohn tulivat kuuluisiksi. Post-modernismin suuret mestarit: James Stirling Lontoosta, Hans Hollein Wienistä, Rob Krier Luxemburgista, Arata Isozaki Tokiosta ja Richard Meier New Yorkista kutsuttiin rakentamaan Saksaa. Heidät kutsuttiin, koska Saksaan haluttiin vaikutteita kaikkialta maailmasta ja he saattaisivat innoittaa saksalaisia arkkitehtejä. Ulkomaalaiset arkkitehdit pitivät saksalaisten talojen rakentamisen laadusta, olihan rakentamisella tiukat laatumääräykset. Berliiniinkin mahtuu monen aikakauden arkkitehtuuria, mutta nykyään Saksa keskittyy ekologiseen rakentamiseen. Aurinkoenergian käyttäminen ja luontoa vähemmän kuormittavien materiaalien käyttö kiinnostavat suunnittelijoita. Monet luulevat, että Saksan arkkitehtuurin museo on Berliinissä, mutta se on Frankfurtissa ja kilpailee Münchenissä sijaitsevan toisen arkkitehtuurin museon kanssa.

Nähtävyydet

Historiastaan johtuen Berliini on kaupunkikuvaltaan hyvin hajanainen ja vaihteleva. Vanha Berliini, Hohenzollernien hallintokaupunki, on parhaiten säilynyt vanhassa keskustassa paraatikatu Unter den Lindenin ympäristössä. Katu alkaa lännessä Pariser Platz -aukiolta ja Brandenburgin portilta, joka on kaupungin symboli. Portin vieressä on vanha valtiopäivätalo. Unter den Lindenin itäpäässä on Bebelplatz, jolla sijaitsevat Fredrik Suuren ratsastajapatsas ja natsien kirjarovioiden muistomerkki. Aukion ympärillä ovat mm. Humboldt-yliopisto ja kuninkaallinen ooppera. Aukion itäpuolella on Museosaari (Museuminsel)joka on saanut nimensä Saksan kansallismuseon valtavasta museokompleksista ja jolla kohoaa myös Berliinin tuomiokirkko. Unter den Lindenin eteläpuolella on kaupungin kauneimpana aukiona pidetty Gedankmenmartk kaksoiskirkkoineen. Keskustaan liittyy myös sen länsipuolella oleva Tiergartenin puisto, jossa on Saksan yhdistymissotien 1861-71 muistoksi rakennettu voitonpylväs Siegessäule. Natsiajan Berliinistä ei ole paljon jäljellä. Adolf Hitler ja hänen hoviarkkitehtinsä Albert Speer suunnittelivat Berliinin uudelleenrakentamista uudeksi "maailmanpääkaupungiksi" (Welthaupstadt), Germaniaksi. II maailmansodan aikana ehdittiin jo purkaa ja raivata tyhjäksi valtiopäivätalon ympäristö, jonne oli tarkoitus rakentaa suunnaton Volkshalle. Saksan häviö 1945 keskeytti nämä suunnitelmat alkuunsa, ja harvat valmistuneet rakennukset - kuten Speerin jättiläismäinen valtakunnankanslia - tuhottiin sodan jälkeen. Jäljellä ovat Berliinin olympialaisia 1936 varten rakennettu Olympiastadion ja Tempelhofin lentokentän terminaali, joka oli valmistuessaan Euroopan pisin rakennus. Berliini tuhoutui suurilta osiltaan ensin II maailmansodan lopputaisteluissa ja myöhemmin Berliinin jaossa. Vanha keskusta jäi muurin halkaisemaksi ja esimerkiksi 1920-30-lukujen liikekeskusta Potsdamer Platz tuhottiin kokonaan muurin tieltä. Molemmat kaupunginpuoliskot joutuivat rakentamaan itsensä uudelleen. Itä-Berliiniin rakennettiin 1950-60-luvuilla uusi moderni keskusta tuhoutuneen Alexanderplatzin ympärille. Entisestä Frankfurter-Alleesta tehtiin paraatikatu Stalin-Allee (nykyisin Karl-Marx-Allee) ja se reunustettiin neuvostoliittolaiseen tyyliin rakennetuilla monumentaalirakennuksilla. Tällä kadulla Itä-Saksa piti mahtipontisia voitonparaatejaan, ja sen varrella sijaitsevat asunnot oli tarkoitettu puoluevirkailijoille sekä ansioituneille kansalaisille. Alexanderplatzin alueen ja koko Berliinin maamerkiksi kohosi 365 metriä korkea televisiotorni. Myös Itä-Berliinin puolelle jäänyttä historiallista keskustaa rakennettiin uudelleen: Hohenzollernien kuninkaanlinna, joka oli vaurioitunut pahasti pommituksissa, räjäytettiin 1950-luvulla "preussilaisen militarismin" symbolina, ja paikalle rakennettiin DDR:n parlamenttitalo Tasavallan palatsi (Palast der Republik) jonka edustalla on Marxin ja Engelsin kaksoispatsas. Länsi-Berliinin keskusta muodostui kauppakatu Kurfürstendammin ympärille. Sen maamerkki on sodassa tuhoutunut Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser Wilhelm Gedächtniskirche) jonka rauniot on jätetty pystyyn muistuttamaan sodan mielettömyydestä. Yhdistynyt Berliini on muurin purkamisen jälkeen ollut vilkkaan uudisrakentamisen kohteena. Muurin häviäminen merkitsi valtavan rakentamattoman vyöhykkeen ilmestymistä keskelle miljoonakaupunkia. Uuden Berliinin rakentaminen on ollut mahtava taloudellinen ja symbolinen projekti, jolla on haluttu kuvastaa yhdistyneen Saksan nousua takaisin Euroopan suurvaltojen joukkoon. Saksan liittotasavallan hallinto on muuttanut Bonnista Berliiniin ja restauroidun valtiopäivätalon ympäristöön on noussut uusi hallintokaupunginosa, näkyvimpänä uusi kanslerinvirasto. Potsdamer Platzille on kohonnut pilvenpiirtäjiä. Uusin nähtävyys on Brandenburgin portin vieressä entiselle muurivyöhykkeellä paljastettu Holokaust-muistomerkki. Suuriin hankkeisiin kuuluu myös korjauskelvottoman DDR:n Tasavallan palatsin purkaminen ja kuninkaanlinnan näköiskopion rakentaminen.

Urheilu

- Berliini oli vuoden 1936 kesäolympialaisten isäntäkaupunki.
- Berliini osallistuu Jalkapallon maailmanmestaruuskisojen järjestämiseen Saksassa vuonna 2006.
- Berliinissä pidetään vuonna 2009 yleisurheilun maailmanmestaruuskisat.

Seurat

- Berliini on Bundesliiga-joukkue Hertha BSC Berlinin kotikaupunki.

Lisätietoa

- [http://www.berlin.de/english/index.html Berliinin kaupungin kotisivut]
- ko:베를린 ja:ベルリン simple:Berlin th:เบอร์ลิน

1888

Tapahtumia

- 13. toukokuuta - Brasilia lakkauttaa orjuuden
- 4. syyskuuta - George Eastman rekisteröi Kodak-tavaramerkin ja saa patentin kameralle, joka käyttää filmirullaa
- Viiltäjä-Jack tappaa Lontoossa ainakin viisi prostituoitua.
- HKL aloitti hevosomnibusliikenteen Helsingissä.
- naparetkeilijä Fridtjof Nansen hiihtää Grönlannin poikki

Syntyneitä

- 16. syyskuuta - Frans Eemil Sillanpää, kirjailija
- 23. marraskuuta - Harpo Marx, koomikko
- 15. joulukuuta - Artturi Leinonen, kirjailija
- 28. joulukuuta - F. W. Murnau, saksalainen ohjaaja

Kuolleita

- 6. maaliskuuta - Louisa May Alcott, amerikkalainen kirjailija Luokka:1800-luku ms:1888 ko:1888년 simple:1888 th:พ.ศ. 2431

Saksa

Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.

Historia

Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle. Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. 18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta). Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja 1933 siitä tuli ainoa puolue. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa julisti sodan Puolalle ja aloitti toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui. Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja USA:n, Ranskan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD). Ne yhdistyivät jälleen vuonna 1990 DDR:n lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan unioniin.

Saksan historia -artikkelit

- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
- Saksan liitto (1815–1866)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Weimarin tasavalta (1919–1933)
- Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
- Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)

Politiikka

Saksa on liittovaltio. Se koostuu laajaa autonomista päätösvaltaa käyttävistä osavaltioista (Bundesländer) sekä Hampurin ja Bremenin vapaakaupungeista. Muodollinen valtion pää on liittopresidentti. Presidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita presidentti viiden vuoden välein. Saksan parlamentti, eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 jälleen valtiopäivätalossa Berliinissä. Edustajat valitaan neljän vuoden välein, puolet edustajista valitaan tietystä vaalipiiristä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5 % äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2002 vaaleissa valittiin 603 edustajaa. Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin, joka on käytännössä suurimman puolueen puheenjohtaja. Liittokansleri nimittää ministerit, tähän hän ei tarvitse liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa. Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan aivan oma instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa. Puoluejärjestelmältään Saksassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen. Sosiaalidemokraatit (SPD) ja Kristillisdemokraatit (CDU/CSU, missä CDU edustaa lähinnä protestantteja, ja CSU on Baijerin katolilaisten puolue) vuorottelevat vallassa ja käyttävät apupuolueita – SPD Vihreitä (Die Grünen) ja CDU Liberaaleja (FDP). Osavaltio- ja paikallistasolla erilaisetkin liittoumat ovat olleet mahdollisia. 23. toukokuuta 2004 järjestetyissä presidentinvaaleissa valittiin Johannes Raun seuraajaksi Horst Köhler (CDU/CSU) 604 äänellä. Vastaehdokas, sosiaalidemokraattien Gesine Schwan sai 1205-jäsenisessä liittokokouksessa 589 ääntä. Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU/CSU sai Bundestagin vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, die Linke (entinen PDS) 54 ja Vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelillä on parempi mahdollisuus kanslerin toimeen.

Osavaltiot

Saksan osat Saksan 16 osavaltiota ovat: #Baden-Württemberg #Baijeri (vapaavaltio) #Berliini #Brandenburg #Bremen (vapaakaupunki) #Hampuri (vapaakaupunki) #Hessen #Mecklenburg-Vorpommern #Niedersachsen #Nordrhein-Westfalen #Rheinland-Pfalz #Saarland #Sachsen (vapaavaltio) #Sachsen-Anhalt #Schleswig-Holstein #Thüringen Saksan maantieteellisistä alueista ja vanhoista maakunnista käytetään nykyisinkin suomalaistettuja nimiasuja, etenkin nimiä Saksi, Ala-Saksi, Etu-Pommeri ja Reininmaa. Osavaltioiden virallisissa nimissä on kuitenkin selkeintä pysytellä saksalaisissa asuissa. Poikkeuksena ovat yksinkertaiset ja täysin vakiintuneet Baijeri, Berliini ja Hampuri. Osavaltiot on edelleen jaettu 438 piiriin (Kreise).

Maantiede

Saksan maantiede Saksan ulottuu Itämeren ja Pohjanmeren rannoilta Alpeilla asti (korkein huippu Zugspitze 2962 m), maan keskiosat ovat metsäistä ylänköä. Maata halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe. Ilmasto on leuto ja merellinen, kosteat, pilviset ja viileät talvet ja kesät. Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa 30 °C tunneissa. Saksan Pääkaupunki on Berliini, mutta taloudellinen keskus Frankfurt am Main.

Talous

Saksan talous on maailman kolmanneksi suurin Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Saksa on suurin teollisuusmaa Euroopassa. Korkea työttömyys on ollut ongelma jo vuosia, ja sitä myötä kohonneet sosiaalimenot. Saksan yhdistyminen on maksanut jo 1500 miljardia euroa, eikä talous ole parantunut idässä 50 miljardin vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta (4 % lännen BKT:sta). Vienti tuo joka kolmanneksen kansatulosta. Suurimmat vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, kemikaalit, metallit, ruokatuotteet ja tekstiilit.

Väestöjakauma

Saksassa on 7,3 miljoonaa ulkomaalaista, sisältäen pakolaiset, vierastyöläiset ja heidän perheensä. 2/3 heistä on ollut maassa yli 8 vuotta ja 1/5 on syntynyt Saksassa. Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut viime vuosina, 2003 hakijoita oli 50 000. Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Ala-saksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia. Maahanmuuttajista merkittävimmät ryhmät ovat turkkilaiset ja kurdit (1,9 miljoonaa). Pienempiä ryhmiä ovat italialaiset (0,6 miljoonaa), serbit (0,6 miljoonaa), kreikkalaiset (0,4 miljoonaa), puolalaiset (0,3 miljoonaa) ja kroaatit (0,2 miljoonaa) (luvut vuodelta 2002). Saksalaiset paluumuuttajat entisen Neuvostoliiton alueilta (yhteensä 1,7 miljoonaa vuosina 1980—1999), Puolasta (0,7 miljoonaa) ja Romaniasta (0,3 miljoonaa) saavat automaattisesti kansalaisuuden, eivätkä siten näy tilastoissa.

Kulttuuri

Saksan kieli oli ennen lingua franca keski-, itä-, ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen opetelluin vieras kieli englannin jälkeen Euroopassa. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä, kuten: Wolfgang Amadeus Mozart, Franz Kafka ja Stefan Zweig. Säveltäjiä: Beethoven, Bach, Brahms, Schumann ja Wagner Runoilijoita: Goethe, Schiller ja Heine Filosofeja: Gottfried Wilhelm Leibniz, Kant, Hegel, Marx, Arthur Schopenhauer, Nietzsche ja Martin Heidegger Teologeja: Martin Luther, Albert Schweitzer Kirjailijoita: Hermann Hesse, Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass Tiedemiehiä: Johannes Kepler, Ernst Haeckel, Albert Einstein, Max Born, Max Planck, Werner Heisenberg, Heinrich Rudolf Hertz ja Robert Bunsen Keksijöitä: Johann Gutenberg, Nikolaus August Otto, Werner von Siemens, Wernher von Braun, Gottlieb Daimler, Carl Benz, Rudolf Diesel ja Carl von Linde Taiteilijoita, kuten renensanssin Albrecht Dürer, surrealisti Max Ernst, ekspressionisti Franz Marc, konseptitaitelija Joseph Beuys ja neo-ekspressionisti Georg Baselitz.

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- kivihiili
- kupari
- ligniitti
- potaska
- uraani
- maakaasu
- nikkeli
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot
- kemikaalit

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=51.138001,9.052734&spn=6.122846,16.215820&z=11&t=h&hl=en Saksa Google Mapsissa] Luokka:Saksa fiu-vro:S'aksamaa als:Deutschland roa-rup:Ghirmânii ms:Jerman zh-min-nan:Tek-kok ko:독일 ja:ドイツ simple:Germany th:สหพันธ์สาธารณรัฐเยอรมนี

1871

Tapahtumia

- Saksan keisarikunta julistettiin syntyneeksi Versaillesin peilisalissa. Preussin kuningas Vilhelmistä tuli keisari Vilhelm I ja pääministeri Otto Von Bismarkista liittokansleri.
- Henry Morton Stanley löysi kadonneeksi luullun tutkimusretkeilijän, Tohtori David Livingstonen Tanganjika-järven seudulla.
- Pariisin kommuuni Ranskassa.
- Japanissa Daimiot erotettiin maaherran tehtävistä sekä keisarillinen valtakunnanarmeija perustettiin korvaamaan vanha ritariarmeija.

Syntyneitä

- 10. heinäkuuta - Marcel Proust, ranskalainen kirjailija
- 10. elokuuta – Aino Järnefelt
- 19. elokuuta – Orville Wright.

Kuolleita

- Luokka:1871 ko:1871년 simple:1871

1888

Tapahtumia

Syntyneitä

- 16. syyskuuta - Frans Eemil Sillanpää, kirjailija
- 23. marraskuuta - Harpo Marx, koomikko
- 15. joulukuuta - Artturi Leinonen, kirjailija
- 28. joulukuuta - F. W. Murnau, saksalainen ohjaaja

Kuolleita

- 6. maaliskuuta - Louisa May Alcott, amerikkalainen kirjailija Luokka:1800-luku ms:1888 ko:1888년 simple:1888 th:พ.ศ. 2431

Preussi

Preussi (saksaksi Preußen, puolaksi Prusy, liettuaksi Prusai) oli Saksalaisen ritarikunnan 1200-luvulla ns. Riminin kultaisen bullan rohkaisemana valloittama alue, josta tuli Puolan alainen herttuakunta. Vuonna 1618 muodostettiin Brandenburg-Preussin kuningaskunta. Preussin kuningaskunta siitä tuli 1701. 1700-luvun lopulta lähtien suuresti laajentunut Preussi hallitsi Pohjois-Saksaa poliittisesti ja taloudellisesti, ja oli väkiluvultaan suurin alue. Saksan yhdistyttyä 1871 Preussi oli Saksan suurin ja vaikutusvaltaisin osavaltio. Toisen maailmansodan jälkeen Preussi jaettiin Puolan, Neuvostoliiton ja molempien Saksojen kesken.

Historia

Preussi on myös muinainen 1600-luvulla sukupuuttoon kuollut balttilainen kieli, jonka puhujia kutsutaan preusseiksi, ja joilta maan nimi saatiin. Heidät kukisti 1283 saksalainen ritarikunta, joka valloitti maan ja käännytti asukkaat kristinuskoon. Preussit hävitettiin osittain sukupuuttoon ja alueelle muutti saksalaisia uudisasukkaita. Länsi-Preussi joutui Puolalle vuonna 1466, Itä-Preussin ritarikunta sai pitää, mutta osana Puolaa. kieli Suurmestari Albrekt muutti alueensa protestanttiseksi Itä-Preussin herttuakunnaksi vuonna 1525. Vuonna 1618 Itä-Preussin peri Brandenburgin vaaliruhtinas Johann Sigismund Hohenzollern, jolloin Preussista tuli Brandenburg-Preussin kuningaskunta. Vuonna 1657 onnistui Fredrik Vilhelmin vapauttaa Itä-Preussi Puolan lääniherruudesta (lopullisesti 1660). Vuonna 1701 Brandenburgin vaaliruhtinas julistautui Preussin kuninkaaksi. kieli Preussin ensimmäisen kuninkaan Fredrik I:n seuraaja Fredrik Vilhelm I (hallitsi 1713–1740) pani kuntoon sotalaitoksen ja valtion raha-asiat ja valloitti Ruotsilta osan Etu-Pommeria. Fredrik II Suuren hallitusaikana (1740–1786) Preussi kohosi suurvallaksi. Itävallan perintösodassa se valloitti Sleesian ja puolustautui seitsenvuotisessa sodassa menestyksellisesti ylivoimaa vastaan. Puolan ensimmäisessä jaossa Preussi sai Länsi-Preussin ja samaten seuraavissa jaoissa Fredrik Vilhelm II:n aikana (1786-1797) laajoja alueita. Fredrik Vilhelm III (1797–1840) oltuaan ensin puolueeton julisti 1806 Ranskaa vastaan sodan, jossa Preussi kärsi Jenan ja Auerstädtin tappiot, ja Napoleon marssi Berliiniin. Tilsitin rauhassa 1807 Preussi luovutti Elben länsipuoliset alueet ja Puolalta sen toisessa 1793 ja kolmannessa 1795 jaossa hankkimat alueet. Tappion jälkeen sotalaitos uudistettiin, maaorjuus lakkautettiin ja kunnallinen itsehallinto perustettiin. Uudistustyö, jonka johdossa olivat von Stein, von Scharnhorst ja von Gneisenau, ja Fichten isänmaallinen herätystoiminta aiheuttivat Preussissa kansallisen innostuksen ja voimakkaan vapauden vaatimuksen, joka levisi koko Saksaan. Vuoden 1813 yleisessä aseisiin nousussa Napoleonia vastaan oli Preussilla ja sen Blücherin komentamalla armeijalla johtoasema. Wienin kongressin jälkeen Preussi kuului Pyhään Allianssiin. Fredrik Vilhelm IV:n aikana (1840–1861) helmikuun vallankumous aiheutti 1848 levottomuuksia Berliinissä. Vasta 1850 kuningas antoi Preussille perustuslain. Vilhelm I:n hallitsijakausi (hallitsi 1861–1888) alkoi vapaamielisenä hallitsijana, mutta joutui pian kiistaan valtiopäivien kanssa, jotka eivät myöntäneet varoja armeijan uudistamiseen. Kuningas otti pääministerikseen Otto von Bismarckin, joka ilman edustajakamarin suostumusta hankki varat mainittuun uudistukseen päämääränään Saksan yhdistäminen Preussin johdolla. Vuonna 1864 Preussi liittoutui Itävaltan kanssa Tanskaa vastaan, joka sodassa menetti Lauenburgin, Slesvigin ja Holsteinin. Saaliista syntyi voittajien kesken sota 1866. Itävallan oli Prahan rauhassa 1866 erottava Saksan liitosta ja suostuttava siihen, että Slesvig ja Holstein sekä Itävaltaa sodassa auttaneet Hannoverin kuningaskunta, Hessen-Kasselin vaaliruhtinaskunta, Nassau ja Frankfurt am Main liitettiin Preussiin. Frankfurt am Main Mainin pohjoispuoliset valtiot yhtyivät Preussin johtamaksi Pohjois-Saksan liitoksi, ja Preussi teki Etelä-Saksan valtioiden kanssa puolustus- ja hyökkäysliiton. Ranskan-Preussin sodassa 1870–1871 Etelä-Saksan valtiot yhtyivät Pohjois-Saksan kera Preussin johtamaksi Saksan valtakunnaksi. Preussin kuninkaasta Vilhelm I:stä tuli Saksan keisari. Preussilla oli Saksan keisarikunnassa muita osavaltioita korkeampi asema: hallitsija esiintyi arvonimellä "Saksan keisari ja Preussin kuningas", Saksan valtakunnankansleri oli säännönmukaisesti myös Preussin pääministeri ja valtakunnan hallinto hoidettiin Preussin ministeriöiden kautta. Vuoteen 1918 mennessä, jolloin Preussista tuli tasavalta, oli se verraten vanhoillisesti hallittu valtio. 1918 viimeinen Saksan keisari ja Preussin kuningas Vilhelm II luopui kruunusta ja Preussista tehtiin tasavalta. Kansallissosialistit saivat 1932 vallan Preussissa ja sen pääministeriksi nimitettiin Hermann Göring. Vuonna 1945 neuvostojoukot miehittivät koko Itä- ja Keski-Saksan (mukaan lukien Berliinin). Oder-Neisse-linjan itäpuolelle jääneet alueet, Sleesia, Pommeri, Itä-Brandenburg ja Itä-Preussi (lukuun ottamatta pohjoisinta osaa) jäivät Puolalle. Königsberg, nykyisin Kaliningrad, siirtyi Neuvostoliiton hallintaan ja nykyään alue on erillään emomaastaan Venäjästä. Arviolta kymmenen miljoonaa saksalaista pakeni tai karkoitettiin näiltä aluelta saksalaisten joukkomuuton aikana. Karkoitukset yhdessä Itä-Saksan kommunistien valtiollistamisen kanssa tuhosivat ylhäisön ja merkitsi Preussin loppua sosiaalisena ja poliittisena kokonaisuutena. Liittoutuneiden valvontakomissio lakkautti 1947 Preussin valtion ja pilkkoi sen alueen osavaltioiksi, yhtenä syynä se, että Preussi oli muodostunut saksalaisen militarismin symboliksi. Luokka:Keski-Euroopan historia Luokka:Euroopan entiset valtiot ja:プロイセン simple:Prussia

Luokka:Saksan keisarit

Luokka:Saksan historia Luokka:Hallitsijat

Europa-parlamentet

Europa-Parlamentet er EU's folkevalgte parlament, med 732 medlemmer. I årene 1971-1993 hed det uofficielt EF-parlamentet i Danmark. De vælges hvert 5. år af vælgerbefolkningerne i de 25 EU-lande. Ved valget den 13. juni 2004 blev følgende 14 medlemmer valgt:
- Poul Nyrup Rasmussen Socialdemokratiet
- Henrik Dam Kristensen Socialdemokratiet
- Britta Thomsen Socialdemokratiet
- Ole Christensen Socialdemokratiet
- Dan Jørgensen Socialdemokratiet
- Anders Samuelsen Radikale Venstre
- Gitte Seeberg Konservative
- Margrete Auken SF
- Jens-Peter Bonde JuniBevægelsen
- Ole Krarup Folkebevægelsen mod EU
- Mogens Camre Dansk Folkeparti
- Karin Riis-Jørgensen Venstre
- Niels Busk Venstre
- Anne E. Jensen Venstre

Eksterne henvisninger

- [http://www.europarl.dk/ Europa-Parlamentet] Informationskontoret i Danmark Kategori:EU Kategori:Politik ja:欧州議会 ko:유럽 의회

darmowe statystyki heavy metal katpar online spielautomaten Malaga accommodation

:: RELATED NEWS ::

Alex Hyde White
Alex Hyde-White (30 January 1959—) is a British actor. Born in London, he is the son of actor Wilfrid Hyde-White and is sometimes credited as Alex Hyde White. Though he has since remarried, Alex was formerly married to actress Karen Dotrice, daughter of actor

Leland Palmer
Leland Palmer is a fictional character played by Ray Wise on the David Lynch/Mark Frost television series Twin Peaks. Husband of Sarah Palmer, father of Laura Palmer, lawyer of sneaky

Royal Naval Engineers
The Royal Naval Engineers, a department of the Royal Navy, has existed since 1835. Naval engineers are in charge of the management and upkeep of ship-board machinery. Traditionally this included engines, motors, pumps and other mechanical devices, but modern engineers are now responsible for both mechanical systems and high-tech electronics such radar and sonar systems and nuclear-power plants.

Ranking

When

Hundred schools of thought
The Hundred Schools of Thought (諸子百家 Pinyin: zhū zǐ bǎi jiā) was an era of great cultural and intellectual expansion in China that lasted from 770 BCE to 222 BCE. Coinciding with the Spring and Autumn and Warring States periods, and also known as the G

Rose fish
The Rose fish (Sebastes marinus), is also known as the ocean perch, Norway haddock, red perch, hemdurgan; it is sometimes wrongly called bergylt, bream, or snapper. Despite its common names, the rose fish is not a member of the order Perciformes of perch-like fish, but of its sister taxon the Scorpaeniformes; nor is it related to the haddock. This

List of Eastern Christianity-related topics
Alphabetical list of Eastern Christianity-related topics

A

- Abraham the Great of Kashkar
- Abuna
- Albanian Catholic Church
- Albanian Orthodox Church
- Ancient Church of the East
- Peshawar the capital of the North-West Frontier Province, Pakistan. It is close to the [http://www.khyber.org/pashtoplaces/khyber.shtml Khyber Agency] which leads to Khyber Pass, a prominent route through the Hindu Kush mountains to L

Central Russian dialects
Central Russian dialects are the dialects of a group of dialects of the Russian language. The other groups of dialects of the Russian language are the Northern Russian dialects and the Southern Russian dialects, and according to some Russians also Ukrainian and Belorussian. Few dialects are in this group. The offi

Lamacq
Steve Lamacq (born October 16, 1965), sometimes known by his nickname Lammo (given to him by John Peel), is a British disc jockey who has been broadcasting for several years on the popular BBC radio

Share option
A stock option is a specific type of option with a stock as the underlying (the instrument that determines the pay-off of the option, and therefore its value). Thus it is a contract to buy (known as a "call option") or sell (known as a "put option") a certain number of shares of stock, at a predetermined or calculable (fr