:: wikimiki.org ::

Vilna

Vilna

Vilna, useilla kielillä Vilnius, puolaksi Wilno, on Liettuan pääkaupunki. Vuonna 2001 Vilnan kaupungissa asui 542 287 ihmistä, joista 57,8% oli liettualaisia, 18,7% puolalaisia, 13,9% venäläisiä ja 4,0% valkovenäläisiä.

Maantieto

Vilna sijaitsee Kaakkois-Liettuassa Vilnelė- ja Neris-jokien yhtymäkohdassa, ja etäisyys Vilnasta Itämerelle ja Liettuan tärkeimpään satamaan Klaipėdaan on noin 312 kilometriä. Vilnan kaupungin pinta-ala on 402 neliökilometriä, mutta Vilnan maakunta kattaa 9650 km² ja siihen kuuluvat Šalčininkain, Širvintoksen, Švenčionyksen, Trakain, ja Ukmergėn alueet sekä Elektrėnain kunta.

Historia

Arkeologiset jäänteet eri puolilta kaupunkia osoittavat, että alue on ollut asuttuna jo varhaiskeskiajalta lähtien. Kirjoitetuissa lähteissä kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1323.

Linkit

- http://www.vilnius.lt Luokka:Liettuan kaupungit Luokka:Pääkaupungit zh-min-nan:Vilnius ko:빌니우스 ja:ビリニュス simple:Vilnius th:วิลนีอุส

Puola

Puola on yksi Keski- ja Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Sen rajanaapureita ovat lännessä Saksa, Tšekki, etelässä Slovakia kaakossa Ukraina ja idässä Valko-Venäjä, Liettua ja Venäjän Kaliningradin alue. Puola on Itämeren rannikolla, sitä vastapäätä ovat Tanskan Bornholm ja Ruotsi.

Historia

Puolan historia
Puola muodostui yhtenäiseksi valtioksi jo 1000-luvulla. Vuosisatojen ajan se oli yksi Itä-Euroopan suurvalloista. Lublinin sopimuksella 1. heinäkuuta 1569 perustettiin Puola-Liettuan tasavalta. Maan sisäinen hajanaisuus ja keskusvallan (kruunun) heikkous johtivat kuitenkin 1700-luvun lopulla Puolan jakoihin, joissa Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat maan keskenään. Napoleon muodosti Puolasta uudelleen itsenäisen valtion, mutta Napoleonin kaaduttua Puola menetti jälleen itsenäisyytensä. Puola itsenäistyi taas ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan uudelleen 1939. Toisessa maailmansodassa maa kärsi pahasti saksalaismiehityksestä. Sodan jälkeen voittajavallat siirsivät Puolan rajoja länteen. Kylmän sodan aikana Puola oli käytännössä Neuvostoliiton valvonnassa. Vuosina 1981-82 maassa oli sotatila, kun kommunistit yrittivät – huonolla menestyksellä – pitää kirkon ja ammattiyhdistysliikkeen, kuten Lech Wałęsan Solidaarisuus-liikkeen, ympärille keskittyneen vastarinnan aisoissa. Solidaarisuus sai maanvyörymävoiton osittain vapaissa parlamenttivaaleissa kesäkuussa 1989 ja joulukuussa 1990 Lech Wałęsa nousi maan presidentiksi. 1990-luvun alun uudistuksiin liittyvän taloudellisen šokin jälkeen maan talous on lähtenyt nousuun. Puola liittyi NATOon 1999 ja on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Politiikka

Puolan nykyinen perustuslaki on vuodelta 1997. Hallituksen keskuksena on ministerineuvosto, jota johtaa pääministeri. Presidentti nimittää hallituksen pääministerin ehdotuksen mukaan, tyypillisesti alahuoneen enemmistökoalition jäsenistä. Presidentti valitaan kansanvaalilla viisivuotiskaudeksi, ja hän toimii valtion päänä. Kansa valitsee myös parlamentin eli kansalliskokouksen (Zgromadzenie Narodowe), jossa on 460-jäseninen alahuone (Sejm), ja 100-jäseninen ylähuone, senaatti (Senat). Parlamentin jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi. Puolueilla on 5 % äänikynnys, tämä ei kuitenkaan koske kansallisten vähemmistöjen puolueita. Korkeimmat oikeusinstituutiot ovat korkein oikeus (Sąd Najwyższy), jonka jäsenet valitsee presidentti kansalliskokouksen suosituksen perusteella, ja perustuslaillinen oikeus (Trybunał Konstytucyjny) jonka tuomarit valitsee alahuone yhdeksänvuotiskausille. Alahuone asettaa myös (senaatin hyväksynnällä) asiamiehen (Rzecznik Praw Obywatelskich) valvomaan kansalaisoikeuksien toteutumista. Edelliset parlamenttivaalit pidettiin syyskuussa 2001. Puoluekenttää hallitsee demokraattinen vasemmistoliitto (Sojusz Lewicy Demokratycznej) joka sai vaaleissa 1999 200 alahuoneen 460:sta paikasta ja 75 senaatin 100:sta paikasta. Muu poliittinen kenttä on varsin hajanaista. SLD muodosti hallituksen maaseudunpuolueen (Polskie Stronnictwo Ludowe) kanssa, mutta PSL lähti hallituksesta maaliskuussa 2003. SLD:n kannatus on kuitenkin tippunut mielipidekyselyissä kymmenen prosentin alle, ja europarlamenttivaaleissa 2004 se sai enää 9 % äänistä ja viisi Puolan 54 paikasta. Loikkausten jälkeen sillä on enää 161 edustajan ryhmä parlamentissa ja on epävarmaa ylittääkö se enää seuraavissa vaaleissa keväällä 2005 äänikynnystä.

Osat

Puola on jaettu hallinnollisesti kuuteentoista lääniin eli voivodikuntaan: (województwa, yksikkö - województwo) Puolan osat]
- Masovian lääni (Mazowieckie)
- Sleesian lääni (Śląskie)
- Iso-Puolan lääni (Wielkopolskie)
- Ala-Sleesian lääni (Dolnośląskie)
- Pommerin lääni (Pomorskie)
- Vähä-Puolan lääni (Małopolskie)
- Lodzin lääni (Łódzkie)
- Kujavia-Pommerin lääni (Kujawsko-Pomorskie)
- Länsi-Pommerin lääni (Zachodniopomorskie)
- Lublinin lääni (Lubelskie)
- Ala-Karpaattien lääni (Podkarpackie)
- Swietokrzyskin lääni, Pyhänristinvuorten alue (Świętokrzyskie)
- Lubuszin lääni (Lubuskie)
- Ermlannin-Masurian lääni (Warmińsko-Mazurskie)
- Opolen lääni (Opolskie)
- Podlasian lääni (Podlaskie)

Maantiede

Puolan osat Puolan maantiede
Puola on yksi Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Väkiluku on 38,6 miljoonaa ja pinta-ala 312 685 neliökilometriä (hieman Suomea pienempi). Puolan pääkaupunki on Varsova, muita suuria kaupunkeja ovat mm. Lodz, Krakova, Wroclaw, Gdansk, Poznan ja Katowice. Naapurimaat ovat Saksa, Tšekki, Valko-Venäjä, Slovakia, Ukraina, Liettua ja Venäjä. Puola sijaitsee lähes kokonaisuudessaan pohjoisen Euroopan tasangolla, maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on vain 173 metriä. Sudeetit ja Karpaatit muodostavat kuitenkin maan etelärajan. Karpaatteihin kuuluvassa Tatravuoristossa sijaitsee Puolan korkein huippu, 2499 metrin Rysy. Tasankoa halkovat monet suuret joet, kuten Veiksel (Wisła, engl. Vistula, saks. die Weichsel), Oder (Odra), Warta ja läntinen Bug. Tasaisessa maassa on myös oli 9300 järveä, etupäässä maan pohjoisosissa. Mazury on suurin järvialue ja suosittu turistikohde.

Talous

Puolan talous on kasvanut merkittävästi maan Euroopan unioniin liittymisen jälkeen 1. toukokuuta 2004. Vuodelle 2004 ennustetaan 5,5 % kasvua, jo helmikuussa teollisuustuotanto kasvoi 18 % vuosivauhtia. Maatalous on edelleen tehotonta ja arkoihin alueisiin, kuten hiilentuotantoon ei ole puututtu. Maatalous työllistää edelleen 27,5 % työvoimasta, mutta tuo vain 3,8 % BKT:stä. Puolassa on edelleen kaksi miljoonaa yksityistä maatilaa, jotka käsittävät 90 % viljelyalasta. Keskimääräinen tilakoko on vain kahdeksan hehtaaria. Puolalainen teollisuus tuottaa: elektroniikkaa, autoja, busseja (Jelcz SA, Autosan, Solaris Bus & Coach), helikoptereita (PZL Świdnik), lentokoneita, sotakalustoa (mukaanlukien panssarivaunuja - PT-91 ym), lääkkeitä, kemiallisia tuotteita, maataloustuotteita ym.

Väestöjakauma

Puolan väestöjakauma]] Puolassa puhutaan lähes yksinomaan puolaa (96,7 %). Noin 95 % väestöstä on katolisia, tosin vain 75 % tunnustautuu uskontoa harjoittaviksi. Jäljelle jäävään viiteen prosenttiin kuuluu mm. kreikkalais-ortodokseja ja protestantteja. Ennen toista maailmansotaa Puolassa asui yli kaksi miljoonaa juutalaista, runsas miljoona sekä saksalaisia että valkovenäläisiä ja lähes neljä miljoonaa ukrainalaista. Toisen maailmansodan jälkeisessa rajojen siirrossa voittajatkin suorittivat puolalaisten laajamittaisia joukkosiirtoja.

Kulttuuri

Katso: Puolan kirjallisuus
Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- rikki
- kupari
- maakaasu
- hopea
- lyijy
Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- rauta
- terästuotteet
Tunnettuja puolalaisia
terästuotteet maissa]]
- Frédéric Chopin (Fryderyk Chopin) (säveltäjä, 1810–1849)
- Nikolaus Kopernikus (tähtitieteilijä, 1473–1543)
- paavi Johannes Paavali II (Karol Józef Wojtyła, 1920–2005)
- Adam Małysz (mäkihyppääjä, 1977-)
- Maria Curie-Skłodowska (tiedenainen, 1867–1934)
- Stanisław Lem (tieteiskirjailija, 1921–)
- Adam Mickiewicz (1798–1855)
- Lech Wałęsa
Puolalainen ruoka
Puolalainen keittiö on tyypiltään itä-eurooppalainen ja perinteinen. Se on saanut vaikutteita sekä naapurimaidensa että juutalaisesta ruokatraditiosta vuosisatojen kuluessa. Puola on myös maantieteellisesti suuri maa, joten ruokaperinteet vaihtelevat jonkin verran eri puolilla maata. Puolalaiseen ateriaan kuuluu erottamattomana osana keitto. Tunnetuimmat ovat zurek eli hapanjauhokeitto, kermainen sienikeitto, kanasta tai naudanlihasta tehty lihaliemi, flaki eli lehmänmahakeitto, tomaattikeitto ja barszcz eli punajuurikeitto. Joidenkin keittojen kanssa tarjotaan kotonatehtyä täytettyä pastaa tai keitettyä perunaa. Kylminä alkupaloina syödään hyytelöityä kalaa tai lihaa, lihaleikkeleitä, kotitekoista maksapasteijaa, silliä, savustettua ankeriasta, täytettyjä kananmunia, juuresraasteita, tomaattia, kurkkua ja majoneesisalaatteja. Lämpimänä alkupalana tarjotaan omenan ja sipulin kanssa paistettua kananmaksaa tai lihalla täytettyä kotitekoista pastaa. Pääruokana syödään lihaa; kanaa, kalkkunaa, possua, lammasta tai nautaa. Juhlaruokana tarjotaan omenoilla täytettyä, paistettua ankkaa karpalohyytelön kanssa. Kalaruokiin kuuluvat paistetut lohi, turska, kuha ja taimen. Kalaruokia tarjotaan erityisesti paaston aikaan. Talviaikaan kuuluu bigos, pitkään uunissa haudutettu kaalipata, jossa on myös makkaraa, naudan ja sianlihaa, sipulia ja sieniä. Jouluaaton ruokapöytään kuuluu hyytelöity karppi. Pääruoan kanssa tarjotaan keitettyjä perunoita, riisiä, tattaria, hapankaalia ja erilaisia taikinasta tehtyjä makaroninkaltaisia lisäkkeitä. Ruoan kanssa tajotaan myös tummaa ja vaaleaa leipää sekä voita. Ruoan mausteina käytetään suolaa, maustepippuria, meiramia tilliä, persiljaa ja piparjuurta, sitruunaa ja etikkaa. Jälkiruokana on jäätelöä, hedelmäsalaattia, Charlotka-omenaleivosta, täytekakkuja, joissa on paksut kerrokset vanukkaita ja hyytelöitä. Myös mansikoilla tai mustikoilla täytettyä makeaa pastaa tarjotaan sokerin kanssa jälkiruoaksi. Pullataikinasta tehty leivonnainen, jossa on täytteenä unikonsiemenistä tehtyä massaa tarjotaan juhlaleivonnaisena. Ruokajuomana tarjotaan viiniä, vettä, teetä tai vahvempia alkoholijuomia. Ruoka on aina kauniisti katettu ja pöytä koristeltu. Kukat, pellavainen valkoinen tai käsin kirjottu pöytäliina ja kankaiset servietit kuuluvat kattaukseen. Puolassa tee haudutetaan teelehdistä ja tarjotaan sokerin ja sitruunan kera. Kahvi turkkilaiseen tapaan tehdään näin: jauhettu kahvi laitetaan lasin pohjalle, siihen lisätään keitetty vesi, sokeri ja kerma, sekoitetaan, annetaan laskeutua ja juodaan.
Katso myös

- Puolan autoteollisuus
Linkit

- [http://maps.google.com/maps?ll=52.106505,19.423828&spn=5.993775,16.215820&z=11&t=h&hl=en Puola Google Mapsissa]
- [http://www.puola.fi/ Puolan valtion matkailutoimisto]
- [http://www.poland-tourism.pl Puola] Luokka:Puola als:Polen ms:Poland zh-min-nan:Polska ko:폴란드 ja:ポーランド simple:Poland th:ประเทศโปแลนด์ fiu-vro:Poola

Puola

Historia

Politiikka

Osat

Maantiede

Talous

Väestöjakauma

Kulttuuri

Valko-Venäjä

Valko-Venäjän tasavalta (Respublika Belarus) (valkovenäjäksi: Белару́сь, venäjäksi: Белару́сь, ennen Белору́ссия), on valtio Itä-Euroopassa. Rajanaapureita ovat Puola ja Liettua lännessä, Venäjä idässä, Ukraina etelässä ja Latvia pohjoisessa.

Historia

Valko-Venäjän slaavilainen kansa asettui asuinsijoilleen 500–700-luvulla. 800–1100-luvuilla voimakkaimmaksi vallaksi nousi Polatskin ruhtinaskunta pohjoisessa. Vähäisempiä voimia olivat Turawin ja Mahiljoun ruhtinaskunnat. Polatsk nousi voimakkaimmaksi ja piti muita Rutenian keskuksia vasalleinaan ja hallitsi balttienkin maita lännessä. Se oli myös piispanistuin. Valko-Venäjän valloittivat mongolit 1200-luvulla ja se joutui liettualaisten ja Liettuan suuriruhtinaskunnan alaisuuteen 1200–1400-luvuilla, pääkaupunkinaan aluksi Navahradak ja myöhemmin Vilna. Vuonna 1569 Liettuan suuriruhtinaskunnasta tuli osa Puola-Liettuaa Puolan valittujen kuninkaiden alaisuudessa. Puolan jaoissa Valko-Venäjä jäi Venäjän keisarikunnalle 1795. Venäjän vallankumouksen jälkeen ja Saksan miehityksen aikana 1917 perustettiin lyhytaikainen Valko-Venäjän kansallinen tasavalta. Vuonna 1919 julistettiin perustetuksi Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta, joka oli Neuvostoliiton perustajajäsen. Toisen maailmansodan aikana Valko-Venäjä oli täysin Natsi-Saksan miehittämä vuosien 1941–1944 välillä. Toinen Valko-Venäjää koitellut tapaus oli Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus 1986, joka saastutti laajoja alueita. Valko-Venäjä julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta 27. heinäkuuta 1990. 8. joulukuuta Venäjän Boris Jeltsin, Ukrainan Leonid Kravtšuk ja Valko-Venäjän Stanislav Šuškevitš tapasivat Valko-Venäjällä Belavežkaja Puštšassa, julistaen Neuvostoliiton puretuksi ja Itsenäisten valtioiden yhteisön perustetuksi. Uuden perustuslain jälkeisissä presidentinvaaleissa kesällä 1994 Aleksandr Lukašenko valittiin Valko-Venäjän presidentiksi. Hän on pitänyt valtaa siitä lähtien.

Politiikka

Valko-Venäjää hallitsee presidentti ja kaksikamarinen parlamentti (kansalliskokous). Laillisuutta valvoo korkein oikeus ja perustuslaillinen oikeusistuin. Ylähuoneessa, eli tasavallan neuvostossa (soviet respubliki), on 64 paikkaa, 56 edustajaa valitaan paikallisneuvostoista ja 8 nimittää presidentti, kaikki nelivuotiskausille. Alahuone, eli edustajainhuone on 110-paikkainen, kaikki edustajat valitaan yleisellä äänioikeudella nelivuotiskaudelle. Lännessä Valko-Venäjää on nimitetty Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi presidentti Lukašenkon autoritaarisen aseman vuoksi. Valko-Venäjä on viimeinen Euroopan maa, joka ei ole saanut jäsenyyttä Euroopan neuvostossa. Nykyhallinnon aikana Valko-Venäjällä on tapahtunut oppositiojohtajien ja journalistien katoamisia ja mystisiä kuolemia.

Osat

right Valko-Venäjällä on kuusi aluetta (вобласць) ja yksi horad, pääkaupunki Minsk. Alueet jaetaan edelleen piireiksi eli rajoneiksi. #Minsk (horad) #Brestin voblasti, pääkaupunkinaan Brest (Бе́расьце, Брэст) #Homelin voblasti, pääkaupunkinaan Homel (Го́мель), venäjäksi Gomel #Hrodnan voblasti, pääkaupunkinaan Hrodna (Гро́дна), venäjäksi Grodno, liettuaksi Gardinas #Mahiljoun voblasti, pääkaupunkinaan Mahiljou (Магілёў), venäjäksi Mogilev #Minskin voblasti, pääkaupunkinaan Minsk #Vitsebskin voblasti, pääkaupunkinaan Vitsebsk (Ві́цебск), venäjäksi Vitebsk

Maantiede

Valko-Venäjän maantiede Valko-Venäjän maantiede Valko-Venäjällä ei ole merenrantaa. Maassa on tosin 11000 järveä ja kolme suurta jokea: Niemen, Dnepr ja Pripjat. Valko-Venäjä on verraten tasaista ja soista. Suurin suoalue on Polesie (Polesia) maan eteläosassa. Maan korkein kohta on Dzjažynskja Hara, 346 metriä. Tšernobylin ydinvoimalan 4-reaktorin räjähtäessä Ukrainassa silloisessa Neuvostoliitossa vuonna 1986 Valko-Venäjälle tuli valtaisia säteilylaskeumia. Ne ovat aiheuttaneet Valko-Venäjän luonnolle ja väestölle suuria ongelmia. Valko-Venäjällä esimerkiksi todetaan noin 10 000 syöpä- tai leukemiatapausta vuodessa enemmän nykyään kuin ennen Tšernobylin onnettomuutta.

Talous

Valko-Venäjän talous on varsin huonossa kunnossa pääasiassa ruuanjalostuksen ja raskaan teollisuuden ollessa lamassa Valko-Venäjän poliitikkojen kiistellessä uudistuksista. Korkea inflaatio (28,2 %), mutta vähäinen työttömyys (virallisesti 2,1 %) Preidentti Lukašenko ohjasi maan "markkinasosialismiin" vuonna 1995. Talouskasvu oli 6,1 % vuonna 2003, tosin sitä rajoittaa korkea inflaatio, jatkuva kauppavaje ja huonot suhteet pääasialliseen energiantoimittajaan, Venäjään, joka on myös suurin kauppakumppani. Valko-Venäjällä ei ole suoritettu juurikaan rakenneuudistuksia vuoden 1995 jälkeen. Hallitus kontrolloi tuotteiden hintoja sekä valuuttakursseja, ja yksityisyrityksiä painostetaan usein keskushallinnon taholta. Taloussäännöstely on auttanut merkittävästi köyhempää väestönosaa. Valko-Venäjä on eristäytynyt lännestä ja vapaista markkinoista.

Väestöjakauma

Asukkaista 81,2 % on valkovenäläisiä, 11,4 % venäläisiä, 3,9 % puolalaisia, 2,4 % ukrainalaisia ja 1,1 % muita (1999). 60–70 % asukkaista pitää itseään ortodokseina, 15–20 % katolilaisina ja 5–10 % protestantteina tai muihin uskontokuntiin kuuluvina. Ateisteja on merkittävä osa.

Kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- turve
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot

Linkit

- [http://maps.google.com/maps?ll=53.891391,27.905273&spn=5.463844,15.405029&t=h&hl=en Valko-Venäjä Google Mapsissa] Luokka:Valko-Venäjä Luokka:Entiset neuvostotasavallat ms:Belarus zh-min-nan:Belarus ko:벨라루스 ja:ベラルーシ simple:Belarus th:ประเทศเบลารุส fiu-vro:Valgõvinne

Itämeri

Itämeri on meri Pohjois-Euroopassa Suomen, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Puolan, Baltian maiden ja Venäjän välissä. Itämeren erottaa Pohjanmerestä Kattegatin salmi Ruotsin ja Tanskan välissä. Itämeren keskisyvyys on 55 metriä ja syvin kohta 450 metriä. Itämeren suolapitoisuus on huomattavasti alhaisempi kuin valtamerten, joten se ei ole varsinainen meri vaan murtovesiallas. 6000–4000 vuotta sitten Tanskan salmet olivat syvemmät ja leveämmät kuin nykyisin, jolloin Itämeren suolapitoisuus oli kahdeksankertainen nykyiseen verrattuna. Tuota merellistä ajanjaksoa kutsutaan Litorinameren kaudeksi. Itämeren suurimpia saaria ovat Ruotsiin kuuluvat Gotlanti ja Öölanti, Suomeen kuuluva itsehallintoalue Ahvenanmaa sekä Viroon kuuluvat Saarenmaa ja Hiidenmaa. Ruotsista lainattu nimi (Östersjön) on suomalaisittain hieman harhaanjohtava, sillä Itämeri sijaitsee Suomen länsi- ja eteläpuolella. Vironkielinen nimi merelle onkin "Länsimeri" (Läänemeri). Englannin kielessä ja useimmissa muissa Itämerestä kaukana puhutuissa kielissä Itämeri puolestaan tunnetaan paremmin yksilöivänä "Baltian merenä" (Baltic Sea). Itämeri jaetaan tyypillisesti tarkempiin alueisiin:
- Pohjanlahti on merialue Suomen ja Ruotsin välissä Ahvenanmaasta pohjoiseen.
- Merenkurkku on Pohjanlahden kapein osa (salmi) Vaasan ja Uumajan välissä.
- Selkämeri (Raumanmeri) on Ahvenanmaan ja Merenkurkun välinen osa.
- Perämeri on Pohjanlahden pohjoisin perukka Merenkurkun takana.
- Ahvenanmeri sijaitsee Ahvenanmaan tuntumassa sen etelä- ja länsipuolella.
- Saaristomeri, saaristo Hankoniemen ja Ahvenanmaan välissä, rajoittuu etelässä Pohjois-Itämereen ja pohjoisessa Selkämereen.
- Suomenlahti sijaitsee Suomen ja Viron välissä.
- Riianlahti sijaitsee Saarenmaan ja Riian välissä.
- Pohjois-Itämeri sijaitsee Ahvenanmerestä ja Saaristomerestä etelään. Ilmatieteen laitoksen sille määrittämä pohjoisraja on 59° 50' N.
- Etelä-Itämeri sijaitsee leveysasteesta 58° 20' N etelään.

Itämeren biologia

Itämeren vesi on liian suolaista monille makeanveden lajeille, mutta ei kyllin suolaista valtamerieläimille. Lisäksi Itämeri on geologisesti hyvin nuori, joten vain harvat lajit ovat ehtineet sopeutua elämään siellä. Erityisesti pohjaeläimistö on niukkaa, ja uudet lajit voivat levitä räjähdymäisesti laajoille alueille. Monet Itämereen sopeutuneet valtamerilajit ovat pienikokoisia Pohjanmeressä eläviin verrattuna, esimerkkeinä mainittakoon silakka (kääpiömuoto sillistä) ja sinisimpukka, jotka ovat kooltaa ehkä viidesosan valtameressä elävistä.

Itämeren ympäristöongelmia

Nykyään Itämeri on pahasti rehevöitynyt, mitä todistavat runsaat jokakesäiset leväkukinnot ja veden lisääntynyt sameus. Tärkeimpänä syynä rehevöitymiseen ovat maatalouden ravinnepäästöt. Myös kalankasvatuksella ja asutuskeskuksilla on merkitystä ravinnelähteinä, joskin asutusten osalta jätevesien puhdistus on parantanut tilannetta. Rehevöitymisen seurauksena pohjaan vajoavat kuolleet levät kuluttuvat hajotessaan runsaasti happea, ja pohjan hapettomat alueet ovat laajentuneet. Hapettomissa oloissa pohjasta liukenee lisää ravinteita veteen, mikä rehevöittää merta entisestään ja johtaa noidankehään. Nykyään pahin happikatoalue on Gotlannin ja Öölannin itäpuolella olevassa syvänteessä. Aiemmin Itämeren eläimistöä on vaivannut ympäristömyrkkyjen kuten DDT:n, PCB:n ja elohopean kertyminen. Nämä aineet rikastuvat ravintoketjun huipulle, ja pahimmin kärsivät petokaloja syövät petoeläimet kuten merikotka ja hylkeet. Myrkyt häiritsivät lisääntymistä: hylkeet tulivat hedelmättömiksi ja lintujen munankuoret heikkenivät niin, etteivät ne kestäneet hautovan emon painoa. Sittemmin näiden myrkkyjen päästöt ovat vähentyneet (DDT:n osalta loppuneet kokonaan), minkä johdosta hylje- ja merikotkakannat elpyneet.

Itämeren esivaiheet

Itämeren tunnetuin muinaishistoria liittyy vahvasti jääkauden päättymiseen ja maankohoamiseen. Ennen viimeistä suurta jääkautta niin sanotulla Eemin interglasiaalikaudella noin 125 000 vuotta sitten on Itämeren altaan vaiheilla lainehtinut Eemmeri. Tästä on muistutuksena sekä Ruotsissa että Suomessa esiintyviä suolavesitaskuja paikoissa, joiden ei tiedetä jääkauden sulamisen aikaan olleen merenpinnan alapuolella. Jääkauden aikaisten interstadiaalikausien lämpimähköjen jaksojen tilanteesta on vain vähän tietoa, mutta jääpeite lienee sulanut osittain Itämeren seudulle asti. Tarkemmin Itämeren kehitystä voidaan hahmottaa vasta viime mannerjäätikön sulamisen alusta lähtien. Itämeri oli vuoroin meri, vuoroin valtavan suuri järvi. Jäätikön sulaminen aukaisi järvelle ja mereen vieville salmille tilaa ja maankohoaminen puolestaan sulki salmia. Mannerjää alkoi sulaa noin 12 000 vuotta sitten, jolloin muodostui Baltian jääjärvi, makean veden allas Salpausselkien jäärajasta pitkälle Keski-Eurooppaan. Seuraava Yoldiameri oli yhteydessä Atlantin valtamereen Ruotsin suurten järvien tasolta ja osittain myös Vienanmereen. Tanskan salmet olivat vielä kiinni. Ruotsin maaperän kohotessa meriyhteydet umpeutuivat, ja Itämeren kohdalle kehittyi lyhyehköksi ajaksi makeavetinen Ancylusjärvi. Tanskan salmien avauduttua oli Litorinameren vuoro; tämä on nyttemmin kutistunut ja makeutunut Itämereksi samalla kun Laatokka on irtautunut omaksi järvekseen. Itämeren vaiheiden synty:
- Baltian jääjärvi 13000 eaa
- Yoldiameri 10300 eaa
- Ancylusjärvi 9500 eaa
- Mastogloiameri 8500 eaa
- Litorinameri 7500 eaa
- Itämeri eli Post-Litorinameri 4000 eaa Lisäksi erotellaan joissain yhteyksissä Echineismeri (7300–6800 eaa).

Aiheesta muualla

- [http://www.fmi.fi/saa/index_5.html Ilmatieteen laitos: Merisäätiedotusten ennustusalueet]
- [http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta.html Merentutkimuslaitoksen Itämeriportaali] Luokka:Itämeri ko:발트 해 ja:バルト海 simple:Baltic Sea th:ทะเลบอลติก

Liettua

Liettua on valtio Itämeren rannalla Euroopassa. Se on yksi Baltian maista. Liettuan rajanaapureita ovat Latvia, Valko-Venäjä, Puola ja Kaliningradin läänin kautta Venäjä. Liettuan pääkaupunki on Vilna. Liettuan asukasluku on noin 3,5 miljoonaa ja pinta-ala on 65 200 km² eli noin yksi viidesosa Suomen pinta-alasta. Liettua on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Historia

Liettua oli olemassa jo keskiajalla, ja se mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1009. Saksalaiset yrittivät käännyttää pakanalliset liettualaiset kristinuskoon 1200-luvulla, mutta tuloksetta. Liettuasta tuli ajan myötä ruhtinaskunta, joka kattoi suuria osia Itä-Euroopasta. Siitä tuli lopulta kristitty valtio, kun se rauhanomaisesti yhdistyi Puolan kanssa, muodostaen Puola-Liettuan 1300-luvulla. Tämä liitto säilyi Puolan jakamiseen asti vuoteen 1795, kun Liettua liitettiin Venäjään. Helmikuussa 1918 aikaisempaa pienempi Liettuan kuningaskunta itsenäistyi Venäjän vallankumouksen jälkeen. Liettuasta tuli jo marraskuussa tasavalta, sen jälkeen kun Saksa koki tappion ensimmäisessä maailmansodassa. Vuonna 1940 Neuvostoliitto valloitti Liettuan. Kommunistihallinnon romahdettua Liettua julistautui taas itsenäiseksi 11. maaliskuuta, 1990, ollen ensimmäinen Neuvostotasavalta, joka näin teki. Liettua on tämän jälkeen lähentynyt Länsi-Eurooppaa kohti, ja siitä tuli Euroopan unionin ja NATO:n jäsen vuonna 2004.

Politiikka

Liettuan presidentti on valtionpäämies, ja hänet valitaan vaaleissa viiden vuoden kaudeksi. Presidentti toimii myös armeijan ylipäällikkönä ja johtaa ulkopolitiikkaa. Hän nimittää myös pääministerin, jonka eduskunnan on myös hyväksyttävä. Presidentti nimittää pääministerin esityksen pohjalta muut ministerit, johtavat virkamiehet, tuomarit ja perustuslakituomioistuimen jäsenet. Lietualla on yksikamarinen eduskunta, Seimas, johon valitaan 141 jäsentä neljän vuoden kaudeksi. Puolueilta vaaditaan 5 % maan kaikista äänistä, että ne saavat ehdokkaansa eduskuntaan. 2004

Läänit

Liettua jaetaan 10:een lääniin (apskritys, yksikkö - apskritis), jotka ovat nimetty suurimman kaupungin mukaan. Läänit on jaettu 56:een kuntaan.
- Alytus
- Kaunas
- Klaipeda
- Marijampole
- Panevezys
- Siauliai
- Taurage
- Telsiai
- Utena
- Vilna

Maantiede

Vilna Pääartikkeli: Liettuan maantiede

Väestöjakauma

Yli 80 % Liettuan väestöstä on etnisesti liettualaisia ja puhuvat liettuan kieltä, joka on ainoa virallinen kieli. Vähemmistöihin kuuluvat venäläiset (8 %), puolalaiset (7 %) ja valko-venäläiset (1,5 %). Suurin osa liettualaisista on katolilaisia, loput ovat ortodokseja, protestantteja ja juutalaisia.

Merkittävimmät luonnonvarat

- turve
- meripihka

Merkittävimmät vientituotteet

- liha
- koneet
- maito

Aiheesta muualla

- [http://www.donelaitis.fi/liettua/index.htm Donelaitis-seura - Liettuan ystävyysseura]
- [http://www.liettua.fi Liettuan matkaneuvonta Helsingissä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=55.316643,23.884277&spn=2.776036,8.107910&z=10&t=h&hl=en Liettua Google Mapsissa] Luokka:Liettua Luokka:Entiset neuvostotasavallat fiu-vro:Leedu als:Litauen roa-rup:Litva ms:Lithuania zh-min-nan:Lietuva ko:리투아니아 ja:リトアニア simple:Lithuania th:ประเทศลิทัวเนีย

Kilometri

Metri (tunnus m) on SI-järjestelmän mukainen pituuden yksikkö. Metri määritellään nykyään pituudeksi, jonka valo kulkee tyhjiössä 1/299 792 458 sekunnissa. Vanhan metrin määritelmän mukaan valon nopeus oli likimain 299 792 458 m/s, mutta metrin uudelleenmäärittelyn jälkeen on nopeus tarkalleen sen verran. sekunnissa Aluksi metrin pituuden määrittelemistä varten tehtiin platinan ja iridiumin seoksesta palkki, jossa olevien kahden viivan väli oli metri. Tätä metrin prototyyppiä säilytetään edelleen Pariisissa Mittojen ja painojen museossa. Metri määritettiin kymmenenesmiljoonasosaksi maapallon meridiaaniympyrän neljänneksestä, joka kulki päiväntasaajalta Pariisin läpi pohjoisnavalle. Ensimmäinen prototyyppi, joka perustui vuoden 1790 mittauksiin, poikkesi määritelmästä kuitenkin 0,013% jääden 2 mm liian lyhyeksi. Tämä johtui siitä, ettei maapallon litistymistä navoilta huomioitu laskelmissa. Nykyinen metri perustuu silti tähän prototyyppiin.

Etuliite-muodot ja johdannaisyksiköt

Muita vanhoja pituuden yksiköitä

Hyvin lyhyille mitoille on aikaisemmin käytetty mm. yksikköä ångström (1 Å = 10^-10 m). Tuuma on vanha Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetty pituuden yksikkö (25,4 mm). Kun puhutaan kovin pitkistä matkoista, useimmiten luovutaan metrijärjestelmästä ja käytetään kullekin tieteenalalle ominaisia mittayksikköjä, kuten merimaili, kaapelinmitta, astronominen yksikkö, valovuosi ja parsek.

Katso myös

- Wikisource:Suomeen metrijärjestelmä Luokka:pituusyksiköt ms:Meter ko:미터 ja:メートル simple:Metre th:เมตร

Neliökilometri

Neliökilometri (lyhenne km²) on pinta-alan yksikkö. Yksi neliökilometri on 1000 metriä × 1000 metriä eli 1 000 000 neliömetriä tai hehtaareina ilmaisten 100 hehtaaria. Luokka:Pinta-alayksiköt

Arkeologia

Arkeologia on humanistinen tai yhteiskuntatieteellinen tiede tai oikeammin joukko tieteitä, jotka tutkivat ihmisen menneisyyttä analysoimalla muinaisjäännöksiä eli niitä jälkiä, joita ihmisten toiminta kautta aikojen on jättänyt maaperään tai meren pohjaan. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhat rakennukset ja niiden perustukset, esinelöydöt eli artefaktit, ihmisten hyödykseen käyttämien eläinten ja kasvien jäännökset (kuten makrofossiilit), haudat ja ihmisten jäännökset, laivanhylyt sekä ihmisen maisemassa aiheuttamat muutokset. Arkeologiaa ei pidä sekoittaa paleontologiaan eli muinaisten eliölajien ja ekosysteemien tutkimukseen. Arkeologian tehtävänä on kerätä informaatiota ja esittää tulkintoja sellaisista ihmisen historian osa-alueista ja aihepiireistä, joista kirjallista tietoa on liian vähän tai ei lainkaan. Useimmiten arkeologia tutkii verraten kaukaista menneisyyttä, esi- tai varhaishistoriaa, joka voi ulottua esim. 1700-luvulta miljoonien vuosien takaisiin aikoihin, jolloin ensimmäiset hominidit elivät). Toisinaan arkeologinen tutkimus on kuitenkin tarpeen myös suhteellisen tuoreiden historiallisten tapahtumien selvittämiseksi. Esimerkiksi toinen maailmansota ja 1900-luvun diktatuurien aiheuttamat joukkotuhot ovat jo nyt myös arkeologisia tutkimuskohteita. Arkeologian tutkimusmenetelmiä sovelletaan joskus rikostutkimuksessa (ns. rikospaikka-arkeologia). Jopa sosiologista tutkimusta on tehty arkeologisesti esim. kaatopaikkojen muodostumista ja kulutustottumuksien muutoksia selvitettäessä. Arkeologia käyttää paljon luonnontieteellisiä apumenetelmiä. 1980-luvulta lähtien yhteiskuntatieteellisten teorioiden (esim. Anthony Giddens ja Pierre Bourdieu) ja tieteenfilosofian merkitys arkeologiassa on kasvanut voimakkaasti (ns. interpretatiivinen eli postprosessualistinen arkeologia). Monet arkeologian tutkimussuuntaukset tekevät tiivistä yhteistyötä kirjallisia lähteitä hyödyntävän historiantutkimuksen kanssa (esim. keskiajan arkeologia). Myös antropologia on tärkeä arkeologian lähitiede.

Tutkimussuuntaukset

Koska arkeologian tutkimuskenttä on tavattoman laaja, arkeologia on jakautunut suureksi joukoksi erilaisia tutkimussuuntauksia, joilla on omat erilliset instituutionsa, tutkimusperinteensä ja osittain oma metodiikkansakin. Arkeologian erilaisia osa-alueita ovat esimerkiksi seuraavat:
- assyriologia
- egyptologia
- esihistoriallinen arkeologia
- etnoarkeologia
- indologia
- historiallinen arkeologia
- kaupunkiarkeologia
- keskiajan arkeologia
- klassillinen arkeologia
- linnoitusarkeologia
- meriarkeologia
- rikospaikka-arkeologia
- teollisuusarkeologia Arkeologiaa jäljitteleviä näennäistieteitä kutsutaan vaihtoehtoarkeologiaksi.

Arkeologisia kohteita

Suomessa

- Kuninkaanhauta
- Linnavuoret
- Susiluola

Ulkomailla

- Chichén Itzá
- Nag Hammadi
- Oksyrhynkhos
- Pompeji
- Villa Papyri

Aiheesta muualla

- [http://www.doaj.org/ljbs?cpid=12 DOAJ: Archaeology] Arkeologian Open Access -aikakausjulkaisut Luokka:Arkeologia als:Archäologie ms:Arkeologi ko:고고학 ja:考古学 simple:Archaeology th:โบราณคดี

1323

Tapahtumia

- 12. elokuuta - Pähkinäsaaren rauha solmittiin

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1300-luku ko:1323년

Luokka:Pääkaupungit

Valtioiden pääkaupungit Kaikki pääkaupungit: Luettelo pääkaupungeista Luokka:Kaupungit Luokka:Maantiede

X Roller Coaster

X is the worlds only "4th Dimensional Roller Coaster." It was built by roller coaster company Arrow Dynamics who are famous for making the worlds first tubular steel roller coaster, the Matterhorn Bobsleds at Disneyland. X is located at Six Flags Magic Mountain in Valencia, California. It opened to the public on January 12 2002. X is a unique proto-type design in which the seats can rotate forward or backward 360 degrees in a controlled spin. This is achieved by having 4 rails on the track; 2 for the train, and 2 for the seats. The 2 rails that control the spin of the seats, or "X Rails," are move up and down relative to the track, and spin the train using a rack and pinion gear mechanism. X stands 215-feet in the air and reaches a maximum speed of 76 MPH. The 3,610-foot long layout features six inversions including an amazing sky-dive, two raven turns, one back-flip, and a twisting front flip. X's intimidating structure towers over you as you drive up Magic Mountain Parkway. It is recommended that you arrive early and run to the ride as soon as the gates open in order to avoid extremely long lines later in the day. Although the ride has received mostly rave reviews from enthusiasts and is a huge hit among the general public, X is not flawless. Due to design flaws - particularly with the trains - the ride's opening (originally schedule for summer of 2001) was delayed until January of 2002. In June, the ride closed for several months in order to modify the trains. In August of 2002, the ride re-opened and has been running smoothly ever since. X is prone to mechanical issues, so the ride is closed every Wednesday for inspection.

References

[http://americacoasters.com/database/censura.php?cmd=details&itemid=75 Review of X on America Coasters]

Nieruchomo�ci ��d� Venezia alberghi disco polo ruletka podatki

:: RELATED NEWS ::

Miroslav Blažević
Miroslav Blažević (born February 10, 1935 in Travnik, Bosnia and Herzegovina) is a famous Croatian football manager. He is widely known under his nickname Ćiro.

Football career

Blažević was — by his own admission — only an average football player and therefore began

P Money
P-Money (real name Peter Wadams) is currently scratching and mixing his way at the very top of New Zealand's hip-hop, DJing scene. He is from Papakura City, south of Auckland. P-Money's initial entry into the music industry was via DJ competitions and student radio. He won turntablism competition the New Zealand D

Deus Ex 2
Deux Ex: Invisible War is a computer game produced by now-defunct developer Ion Storm. It is the sequel to Deus Ex (2000). It was released for Microsoft Windows computers and the Xbox game console in the US on Dec

Princess Fahrelnissa Zeid
Princess Fahrelnissa Zeid or Fakhr un-nisa (1901 in Prinkipo, Turkey – 5 September 1991 in Amman, Jordan) was an artist whose work blended the elements of Islamic and Byza

Maneka Gandhi
Maneka Gandhi was born on 26 August 1956 in Delhi and educated at the prestigious Lawrence School, Sanawar. She is the widow of Sanjay Gandhi, the son of Indira Gandhi. A former model and editor of Surya India magazine, Ms. Gandhi entered politics in 1982 afte

Electric razor
:This article is about the cutting device. For philosophical principles inspired by the razor, see Occam's Razor or Hanlon's Razor. A razor is an edge tool (primarily, used in shaving).

Early razors

In its simplest form, a razor is a steel blade attached to a handle. Razors have been identified from Bronze Age Britain. Th

Hair clippers
:This article is about the cutting device. For philosophical principles inspired by the razor, see Occam's Razor or Hanlon's Razor. A razor is an edge tool (primarily, used in shaving).

Early razors

In its simplest form, a razor is a steel blade attached to a handle. Razors have been identified from Bronze Age Britain. Th

Anne Charleston
Anne Charleston (born in Melbourne, Australia) is an Australian actress who is currently based in Ireland and the UK. She is probably most famous for her role as Madge Bishop, in the popular Australian soap opera Neighbours, which she played from 1986-

Krazy and Ignatz
Krazy Kat is a comic strip created by George Herriman, that appeared in weekday and Sunday U.S. newspapers between 1913 and 1944. It was first published in William Randolph Hearst's New York Evening Journal. William Randolph Hearst Krazy Kat evolved from an earlier comic strip of Herriman's, The

Read More...

Krazy & Ignatz
Krazy Kat is a comic strip created by George Herriman, that appeared in weekday and Sunday U.S. newspapers between 1913 and 1944. It was first published in William Randolph Hearst's New York Evening Journal. William Randolph Hearst Krazy Kat evolved from an earlier comic strip of Herriman's, The

Read More...