Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Vjatšeslav Molotov

Vjatšeslav Molotov

Vjatšeslav Mihailovitš Molotov (Вячесла́в Миха́йлович Мо́лотов) (s. 25. helmikuuta 1890 tai 9. maaliskuuta uutta lukua – 8. marraskuuta 1986) oli neuvostoliittolainen politiikko ja diplomaatti. Molotov ja Stalin itse olivat ainoat bolševikkien johtohahmot jotka selvisivät hengissä 1930-luvun suurista puhdistuksista. Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (Скря́бин), hän oli säveltäjä Aleksandr Skrjabinin sukulainen. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molotok = vasara). Hänet pidätettiin 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli nyt nimetty Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Hänellä oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan editorina ennen alettuaan työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa 1921. Joulukuusta 1930 toukokuuhun 1941 Molotov oli kansankomissaarien neuvoston puhemies (Sovnarkom), joka oli Neuvostoliiton hallituksen päämiehen asema, vaikkakin Kommunistisen puolueen pääsihteerin alainen. Suuren katovuosien aikana 1932–1933 Molotov viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa, huolimatta nälänhädästä hänen onnistui kerätä 4,2 miljoonaa tonnia viljaa 4,6 miljoonan tonnin tavoitteesta. 1941 Toukokuussa 1939 hänestä tuli ulkoasioiden kansankomissaari (ulkoministeri), ja hän hoiti molempia virkoja, kunnes Stalin otti Sovnarkomin aseman kaksi vuotta myöhemmin. Molotov neuvotteli Britannian ja Ranskan kanssa elokuussa 1939, ja kun neuvottelut epäonnistuivat, hän solmi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen Natsi-Saksan Joachim von Ribbentropin kanssa. Sopimuksen ehtojen mukaan Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17. syyskuuta 1939 Saksan vallattua maan länsiosat 1. syyskuuta alkaneessa hyökkäyksessä. Puolan itäosa liitettiin Neuvostoliittoon ja luokkavihollisten pidätykset ja siirrot alkoivat liitetyllä alueella. Politbyroon jäsenenä Molotov hyväksyi lukuisia kansanvihollisten joukkoteloituksia. 5. maaliskuuta 1940 politbyroo hyväksyi Lavrenti Berijan valmisteleman 25700 Puolan intelligentsian jäsenen teloituksen, johon sisältyi myös 14700 puolalaista sotavankia. Katyńin verilöylynä tunnetusta tapahtumasta syytettiin sodan jälkeen saksalaisia. Tunteja Saksan hyökkäyksen jälkeen 22. kesäkuuta 1941 Molotov julisti Neuvostoliiton taistelevan voittoon asti. Molotov oli Neuvostoliiton edustajan liittoutuneiden kokouksissa Teheranissa 1943, Jaltan konferenssissa 1945, Potsdamissa ja YK:n perustavassa kokouksessa 1945. Molotov toimi sodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski (Андре́й Выши́нский) korvasi hänet. Molotov erotettiin politbyroosta 1952 ja hänen vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa. Stalinin kuoleman jälkeen 1953 Molotov palasi politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštševin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštševille, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja 1964 mennessä Molotov siivottiin puolueesta kokonaan. Molotovin sallittiin liittyä puolueeseen jälleen 1984, tosin vain symbolisena eleenä. Hän kuoli Moskovassa 8. marraskuuta 1986 96-vuotiaana ja viimeisenä merkittävänä Venäjä vallankumoukseen 1917 osallistuneena hahmona. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.

Linkkejä


- [http://heninen.net/njet/njetmolotoff.mp3 Matti Jurvan laulu Molotoffista] Molotov ja:ヴャチェスラフ・モロトフ

9. maaliskuuta

9. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 68. päivä (69. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 297 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Auvo :- suomenruotsalainen kalenteri: Edvin :- ortodoksinen kalenteri: Rauli, Valeri :- saamenkielinen kalenteri: Ávvu :- vanhemmissa kalentereissa: 40 Martyriä, Francisca, Hipparchus, Mechtild, Prudentius, Torbjörn

Tapahtumia


- 1796 - Napoleon Bonaparte avioitui ensimmäisen kerran Joséphine de Beauharnaisin kanssa.
- 1841 - Yhdysvaltain korkein oikeus päätti Amistadin tapauksessa (kaapattuja afrikkalaisia, jotka kaappasivat heitä kuljettaneen orjalaivan), että heidät oli otettu orjiksi laittomasti.
- 1900 - Saksassa naiset vaativat oikeutta osallistua yliopistojen pääsykokeisiin.
- 1945 - Toinen maailmansota: Tokion pommitus. Yhdysvaltain B-29 Superfortress -pommikoneet pommittivat Tokiota palopommein. Tulimyrskyssä kuoli yli 100 000 henkeä.
- 1959 - Barbie-nukke esiteltiin.
- 1964 - Ensimmäinen Ford Mustang valmistui Ford Motor Companyn kokoonpanolinjalta.
- 1967 - Josif Stalinin tytär Svetlana Allilujeva loikkasi Yhdysvaltoihin.
- 1975 - Alaskan halki kulkevan öljyputkiston (Trans-Alaska Pipeline System, "TAPS") rakentaminen alkoi.
- 1986 - Yhdysvaltain laivaston sukeltajat löysivät avaruussukkula Challengerin pahoin vaurioituneet miehistötilat, jotka sisälsivät kaikkien seitsemän astronautin ruumiit.
- 2004 - John Allen Mohammed sai kuolemantuomion osallisuudestaan Beltwayn tarkka-ampujahyökkäyksiin lokakuussa 2002. Lee Boyd Malvo tuomittiin elinkautiseen.

Syntyneitä


- 1454 - Amerigo Vespucci, tutkimusmatkailija ja kartantekijä († 1512)
- 1900 - Howard Aiken, tietokonealan pioneeri ("Yhdysvaltain tietojenkäsittelytarpeen kattamiseen riittää kuusi elektronista tietokonetta") († 1973)
- 1918 - Mickey Spillane, kirjailija
- 1918 - George Lincoln Rockwell, yhdysvaltalainen natsijohtaja († 1967)
- 1923 - Walter Kohn, itävaltalais-yhdysvaltalainen fyysikko, vuoden 1998 (jaetun) Nobelin kemianpalkinnon saaja
- 1934 - Juri Gagarin, kosmonautti, ensimmäinen ihminen avaruudessa († 1968)
- 1940 - John Cale, säveltäjä ja muusikko (Velvet Underground -yhtye)
- 1943 - Bobby Fischer, šakinpelaaja
- 1951 - Michael Kinsley, journalisti ja Slate-lehden perustaja
- 1964 - Juliette Binoche, ranskalainen näyttelijä, Oscar-voittaja (Englantilainen potilas, 1996)
- 1987 - PikkuG, rap-laulaja

Kuolleita


- 1989 - Robert Mapplethorpe, yhdysvaltalainen valokuvaaja (s. 1946)
- 1992 - Menachem Begin, Israelin pääministeri (s. 1913)
- 1993 - C. Northcote Parkinson, historioitsija ja kirjailija (byrokratiaa kuvaava "Parkinsonin laki") (s. 1909)
- 1994 - Charles Bukowski, kirjailija ja runoilija
- 1996 - George Burns, vaudeville-koomikko, laulaja ja näyttelijä, Oscar-voittaja (s. 1896)
- 1997 - The Notorious B.I.G. (Christopher Wallace), rap-muusikko (s. 1972)
- 2000 - Tuomas von Boehm, taiteilija ---- Katso myös: kalenteri ~ 8. maaliskuuta, 10. maaliskuuta Luokka:Maaliskuu -03-09 ko:3월 9일 ja:3月9日 simple:March 9 th:9 มีนาคม

8. marraskuuta

8. marraskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 312. päivä (313. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 53 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Aatos :- suomenruotsalainen kalenteri: Styrbjörn :- ortodoksinen kalenteri: Mikael, Mika, Miihkali, Mikko, Raafael :- saamenkielinen kalenteri: Ámmá, Ámmol, Ámmon, Ápmot, Ámmot :- vanhemmissa kalentereissa: Castanus, Castor, Gottfrid, Klaudius, Vendela, Vesivalo, Villehad, Villehaldus, Villehart, Willehad, Wolmar

Tapahtumia


- 1519 - Hernán Cortés saapui Tenochtitlániin ja asteekkihallitsija Montezuma II vastaanotti hänet loistokkaasti, kuin kotiinpalaavan jumalan.
- 1520 - Tukholman verilöyly alkoi: menestyksellinen tanskalaisvaltaus johti noin sadan ihmisen teloittamiseen Ruotsissa.
- 1793 - Ranskan vallankumous: Ranskan vallankumoushallitus avasi Pariisissa Louvren yleisölle museona.
- 1864 - Abraham Lincoln valittiin uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi voitolla George McClellanista.
- 1889 - Montana hyväksyttiin Yhdysvaltojen 41:nneksi osavaltioksi.
- 1892 - Grover Cleveland valittiin toisen kerran Yhdysvaltain presidentiksi voitolla Benjamin Harrisonista ja James B. Weaverista. Hänen presidenttikautensa eivät olleet peräkkäisiä.
- 1895 - Sähköä tutkiessaan Wilhelm Röntgen löysi röntgensäteilyn.
- 1923 - Olutkellarikaappaus: Adolf Hitler johti natseja epäonnistuneessa vallankaappausyrityksesä Münchenissä.
- 1932 - Franklin Delano Roosevelt voitti Herbert Hooverin ylivoimaisesti Yhdysvaltain presidentinvaalissa.
- 1933 - Suuri lama: New Deal. Presidentti Roosevelt ilmoitti Civil Works Administrationin perustamisesta. Organisaation tehtävänä oli luoda työtä yli 4 miljoonalle työttömälle.
- 1935 - Fernand Bouisson Ranskan pääministeriksi.
- 1937 - Natsien näyttely "Ikuinen juutalainen" (Der ewige Jude) avattiin Münchenissä.
- 1963 - Finnairin DC-3 syöksyi maahan Maarianhaminassa.

Syntyneitä


- 1622 - Kaarle X Kustaa, Ruotsin kuningas
- 1739 - Henrik Gabriel Porthan, suomalainen humanisti
- 1863 - Eero Järnefelt, suomalainen taiteilija
- 1894 - Maximilian Kolbe, fransiskaanimunkki
- 1939 - Laila Kinnunen, laulaja

Kuolleita


- 1674 - John Milton, englantilainen runoilija
- 1964 - Viljo Revell, suomalainen arkkitehti
- 1986 - Vjatšeslav Molotov, neuvostoliittolainen poliitikko
- 2005 - Paavo Liski, näyttelijä ja teatteriohjaaja (s. 1939) ---- Katso myös: kalenteri ~ 7. marraskuuta, 9. marraskuuta Luokka:Marraskuu -11-08 ms:8 November ko:11월 8일 ja:11月8日 simple:November 8 th:8 พฤศจิกายน

1986

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Espanja ja Portugali liittyvät Euroopan yhteisöön.
- 1. tammikuuta - Aruba irtautuu Alankomaiden Antilleista ja saa laajennetun autonomian.
- 9. tammikuuta - Hävittyään patenttioikeudenkäynnin Polaroidille, Kodak jättää pikakameravalmistuksen.
- 20. tammikuuta - Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska ilmoittavat aikeista rakentaa Tunneli Englannin kanaalin ali.
- 24. tammikuuta - Voyager 2 avaruusluotain lentää Uranuksen ohi.
- 28. tammikuuta - Avaruussukkula Challenger tuhoutuu onnettomuudessa.
- 29. tammikuuta - Yoweri Kaguta Musevenista tulee Ugandan tasavallan presidentti viisivuotisen itsenäisyyskamppailun jälkeen.
- 5. helmikuuta - Libanonilainen muslimiryhmä kaappaa YK:n helikopterin miehistön ja matkustajat. Joukossa on kaksi suomalaista. Kaappaajat luulevat helikopteria israelilaiseksi.
- 7. helmikuuta - Haitin diktaattori Jean-Claude Duvalier pakenee maasta.
- 9. helmikuuta - Halleyn komeetta ohitti Maan.
- 19. helmikuuta - Neuvostoliitto laukaisee avaruusasema Mirin ensimmäisen modulin.
- 25. helmikuuta - Filippiinien presidentti Ferdinand Marcos pakenee 20 vuoden hallinnon jälkeen, presidentiksi Corazón Aquino.
- 28. helmikuuta - Ruotsin pääministeri Olof Palme ammutaan matkalla teatterista kotiin.
- 8. maaliskuuta - Japanin luotain Suisei lentää Halleyn komeetan ohi, tutkien sen koronaa ja aurinkotuulta.
- 23. maaliskuuta - Suomalainen rahtilaiva Karelia ajaa karille Gotska sandössa Gotlannin edustalla. 6 kuolee.
- 3. huhtikuuta - IBM esittelee ensimmäisen kannettavan tietokoneen, PC Convertiblen.
- 6. huhtikuuta - USA:n sotilaiden keskuudessa suosittu La Belle -disco räjäytetään Länsi-Berliinissä, 3 kuolee ja 230 loukkaantuu. Libyaa pidetään syyllisenä.
- 26. huhtikuuta - Tšernobylin lähellä Ukrainassa V.I. Lenin -ydinvoimalan reaktorissa syttyy grafiittitulipalo, joka aiheuttaa historian vakavimman ydinonnettomuuden. 31 kuolee suoraan onnettomuuden takia, ja suuria määriä radioaktiivisuutta pääsee ympäristöön.
- 26. toukokuuta - Euroopan yhteisö ottaa käyttöön Euroopan lipun.
- 8. kesäkuuta - Entinen YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim valitaan Itävallan presidentiksi.
- 23. heinäkuuta - Lontoossa Yorkin herttua, prinssi Andrew menee naimisiin Sarah Fergusonin kanssa.
- 21. elokuuta - Nyos-järvestä Kamerunissa purkautuu kaasua, joka tukehduttaa 2000 ihmistä 20 km:n säteellä.
- 1. syyskuuta - Neuvostoliiton risteilyalus Admiral Nahimov törmää rahtialus Petr Vasevin kanssa Mustallamerellä ja uppoaa, 448 kuolee.
- 5. syyskuuta - Pan Amin lento 73, mukanaan 358 ihmistä, kaapataan Karachin kansainvälisellä lentokentällä.
- 6. syyskuuta - Istanbulissa synagogan räjähdyksessä kuolee 21 juutalaista ja kaksi terroristia. Tekijäksi ilmoittautuu neljä eri arabijärjestöä.
- 7. syyskuuta - Desmond Tutusta tulee Etelä-Afrikan anglikaanikirkon ensimmäinen musta arkkipiispa.
- 7. syyskuuta - Urho Kekkosen hautajaisiin Helsingissä osallistuu arvovieraita neljästäkymmenestä maasta.
- 11. syyskuuta - New Yorkin pörssiromahdus: Dow Jones -indeksi laskee yhden päivän aikana 86,6 pistettä, siihen mennessä suurin koskaan yhden päivän aikana tapahtunut pudotus.
- 7. lokakuuta - Dingo hajoaa virallisesti. Tiedotustilaisuudessa Neumann ja Pepe Laaksonen. Samana päivänä hajoamisesta tiedottaa mm. Tv-uutiset ja Ajankohtainen kakkonen.
- 10. lokakuuta - 7,5 richerin maanjäristys tappaa 1500 San Salvadorssa, El Salvadorssa.
- 11. lokakuuta - Liennytys: Ronald Reagan ja Mihail Gorbatšov tapavat Reykjavikissa. Huippukokous päättyy tuloksettomana.
- 21. lokakuuta - Marshallinsaaret itsenäistyy Yhdysvalloista. Samana päivänä Helsingin metrorata laajenee Itäkeskuksesta Kontulaan.
- 28. lokakuuta - Vapaudenpatsaan satavuotispäivät New York Cityssa.
- 3. marraskuuta - Mikronesia itsenäistyy Yhdysvalloista.
- 3. marraskuuta - Iran-Contra skandaali: Libanonilainen lehti Ash-Shiraa paljastaa Yhdysvaltain myyneen aseita Iraniin vapauttaakseen seitsemän amerikkalaista panttivankia Libanonissa.
- 11. marraskuuta - Sperry Rand ja Burroughs fuusioituvat luoden Unisysin, maailman toiseksi suurimman tietotekniikka-alan yhtiön.
- 25. marraskuuta - USA:n oikeusministeri Edwin Meese paljastaa asemyynnistä saatujen varojen menneen Contra-sisseille Nicaraguassa.
- 6. joulukuuta - Myrsky eteläisillä merialueilla ja lumipyry maan etelä- ja keskiosassa.
- 6. joulukuuta - Erikoispikajuna 57 Lapponia suistui raiteilta Lapualla.
- 23. joulukuuta - Voyager, Burt Rutanin suunnittelema lentokone pilotteina Dick Rutan ja Jeana Yeager, laskeutuu ensimmäiseltä välilaskuttomalta ja tankkauksettomalta maailmanympärilennolta.

Tuntematon päivä


- Naurava kulkuri kappaleen Vesa-Matti Loirin levyttämänä ja esittämänä valittiin vuoden parhaaksi kotimaiseksi jazz-levytykseksi.

Syntyneitä


- Olsenin kaksoset, Mary-Kate Olsen ja Ashley Olsen
- 24. marraskuuta - Mischa Barton, näyttelijä

Kuolleita


- 24. tammikuuta - L. Ron Hubbard, scifi-kirjailija, skientologian perustaja
- 28. tammikuuta - Avaruussukkula Challengerin miehistö: Francis R. Scobee, Michael J. Smith, Judith Resnik, Ellison Onizuka, Ronald McNair, Greg Jarvis, Christa McAuliffe.
- 11. helmikuuta - Frank Herbert, scifi-kirjailija
- 28. helmikuuta - Olof Palme, Ruotsin pääministeri.
- 14. huhtikuuta - Simone de Beauvoir, kirjailija ja feminismin teoreetikko
- 2. toukokuuta - Henri Toivonen, ralliajaja
- 13. kesäkuuta - Benny Goodman, jazz-muusikko
- 18. heinäkuuta - Maiju Gebhard, astiankuivauskaapin keksijä
- 31. elokuuta - Urho Kaleva Kekkonen, Suomen 8. presidentti
- 27. syyskuuta - Cliff Burton, muusikko, Metallican basisti
- 28. joulukuuta - Andrei Tarkovski, ohjaaja Luokka:1980-luku Luokka:1986 als:1986 ms:1986 ko:1986년 ja:1986年 simple:1986 th:พ.ศ. 2529

Kirovin alue

Kirovin alue (venäjäksi Kirovskaja oblast) on hallintoalue Venäjällä Koillis-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Arkangelin alueeseen ja Komiin, idässä Permin aluepiiriin ja Udmurtiaan, etelässä Tatarstaniin ja Mari El’iin sekä lännessä Nižni Novgorodin, Kostroman ja Vologdan alueisiin. Alueen pinta-ala on 120 800 km².

Maantiede

Kirovin alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon itäosassa. Alueen itäosa kuuluu Kaman ylänköön. Alueen merkittävin joki on Volgaan laskeva Vjatka. Lisäksi alueen koillisosassa virtaa Kama.

Väestö

Kirovin alueen asukasluku on 1 603 000 (1999) ja väentiheys 13,3 as./km². Alueen suurin kaupunki on Vjatka, jossa on 456 600 asukasta (1999). Enemmistö asukkaista on nykyään venäläisiä, mutta alueella asuu myös tataareja, udmurtteja ja mareja.

Hallinto

Kirovin alue on yksi Venäjän federaation alue (subjekti) ja sen pääkaupunki on Vjatka (nimenä 1174-1781 Hlynov ja 1932-91 Kirov) . Alue on jaettu hallinnollisesti 39 piiriin ja 19 kaupunkialueeseen. Paikallishallinnosta vastaavat kuvernööri ja alueduuma.

Talous

Tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus-, metalli-, kemian-, metsä-, puunjalostus-, elintarvike- ja kevytteollisuutta. Lisäksi fosfaattien tuotantoa. Alueen maatalous on keskittynyt karjanhoitoon sekä viljan, pellavan ja vihannesten viljelyyn. Vjatka on alueen rautatieverkon keskus ja siellä on myös tärkeä lentokenttä.

Historia

Kirovin alue on vanhaa udmurttien ja muiden suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-aluetta. Novgorodilaiset kauppiaat perustivat udmurtien asuinalueelle Hlynovin kaupungin vuonna 1174. Kaupungin ympärille muodostui itsenäinen Vjatkan tasavalta, joka liitettiin Venäjään 1489. Venäjän keisarikuntaan kuuluessaan alue kuului Vjatkan kuvermenttiin. Luokka:Venäjän alueet

Aleksandr Skrjabin

Aleksandr Nikolajevitš Skrjabin (Алекса́ндр Никола́евич Скря́бин, 6. tammikuuta 1872 - 27. huhtikuuta 1915) oli venäläinen säveltäjä ja pianisti.

Elämä

Skrjabin syntyi Moskovassa. Hän aloitti pianon soittamisen jo nuorena Nikolai Zverevin johdolla. Myöhemmin hän opiskeli Moskovan konservatoriossa. Skrjabin oli kiinnostunut musiikin lisäksi teosofiasta. Vuodet 1909-1910 hän vietti Brysselissä.

Musiikki

Skrjabin sävelsi paljon musiikkia pianolle. Hänen varhaisissa teoksissaan oli vaikutteita puolalaisen säveltäjä Frederic Chopinin musiikista. Myöhemmin säveltäjä onnistui luomaan hyvin omaperäisen tyylin. Musiikin venäläinen modernismi liitetään useimmin juuri hänen hahmoonsa. Hänen sävellystensä subjektiivisen mystismin ja hysteerisen ekstaattisuuden on katsottu edustavan musiikin symbolismia ja futurismia. Tunnetuimpiin teoksiin kuuluu muun muassa kymmenen pianosonaattia. Skrjabin, Alexander ja:アレクサンドル・スクリャービン simple:Alexander Scriabin

Kazan

Kazan (tataarin kielellä: Qazan, venäjäksi: Казань), Tatarstanin pääkaupunki, Privolžskin maakunnassa, on yksi Venäjän suurimmista kaupungeista. Se on suuri teollisuuden, kaupan, kulttuurin ja myös tataari-kulttuurin tärkein keskus. Se sijaitsee Volga ja Kazanka/Qazansu -jokien yhtymäkohdassa keskellä Euroopan venäläistä osaa. Euroopan

Nimi

Kaupungin nimen alkuperä ei ole selvillä. Kirjaimellinen käännös tataari-kielen sanasta qazan tarkoittaa keitintä. Nimi on voinut myös saada alkunsa sanasta qazğan, joka on tataariksi kaivettu oja.

Historia

Kazanin perustivat 900-luvulla Volgan bulgarialaiset. Se oli rajapiste Volgan bulgarialaisten ja suomalaissukuisten heimojen välillä (Mari, Udmurt). 1000–1100-luvuilla Kazan suojeli Volgan kauppakanavaa Skandinaviasta Iraniin. Se oli kauppakeskus, ja tärkein kaupunki bulgarialaisille siirtolaisille Kazanin alueella. 1200-luvulla siirtolaiset Bolğarista and Bilärista saapuivat uudestaan Kazaniin, joka oli mongoleiden tuhoama.

Historiallinen väkiluku


- 1550 – 50 000
- 1708 – 40 000
- 1830 – 43 900
- 1839 – 51 600
- 1859 – 60 600
- 1862 – 63 100
- 1883 – 140 000
- 1897 – 130 000
- 1917 – 206 600
- 1926 – 179 000
- 1939 – 398 000
- 1959 – 667 000
- 1979 – 989 000
- 1989 – 1 094 400
- 1997 – 1 076 000
- 2000 – 1 089 500
- 2002 – 1 153 000 Luokka:Tatarstan Luokka:Venäjän kaupungit ko:카잔 ja:カザン

Pietari (kaupunki)

Pietari (venäjäksi Санкт-Петербург, Sankt-Peterburg, lempinimeltään Питер, Piter) on noin 4,6 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Se on Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki, ja tärkein Venäjän Itämeren satamakaupunki. Lisäksi Pietari on maailman pohjoisin yli miljoonan asukkaan kaupunki. Se sijaitsee Suomenlahden pohjukassa, Nevan suistossa ja suiston saarissa. Pietari Suuren vuonna 1703 perustama kaupunki toimi Venäjän pääkaupunkina aina vuoteen 1918 asti. Pietari on suoraan Venäjän federaation alainen eli yksi federaation subjekteista, ja sitä ympäröi Leningradin alue eli oblast, joka myös on itsenäinen subjekti. Vuonna 1914 kaupungin uudeksi nimeksi tuli Petrograd (Петроград). Vuonna 1924 uudeksi nimeksi tuli Leninin mukaan Leningrad (Ленинград). Alkuperäinen nimi otettiin uudelleen käyttöön Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991.

Maantiede

1991 Pietari on rakennettu Neva-joen varrelle, lähelle paikkaa jossa joki laskee Suomenlahteen. Kaupungin alueella on 42 saarta, joita yhdistää yli 340 siltaa. Pietaria ympäröivät alueet ovat varsin tasaisia ja koko kaupungin historiallinen keskusta on alle 4 m korkeudella merenpinnasta, osat siitä ovat jopa merenpinnan alapuolella. Pietarin ilmastoon vaikuttaa meren läheisyys ja ilmasto onkin lauhempi kuin monissa muissa samoilla leveysasteilla olevissa paikoissa. Tammikuun keskilämpötila on -8 °C. Kevät on viileä, ja joskus Laatokka-järven jäiden irtoaminen ja ajautuminen Nevaa pitkin kaupungin alueelle saa lämpötilan laskemaan pakkaselle vielä huhtikuussakin. Heinäkuu on lämpimin kuukausi jolloin keskilämpötila on noin 20 °C.

Ympäristö

Kaupungin leveät kadut ja meren läheisyydestä johtuva tuulisuus takaavat kaupungin ilman kohtalaisen laadun, vaikka liikenne ja kaupungin teollisuus ovatkin merkittäviä ilmansaastuttajia. Neva on suuri joki, jonka keskimääräinen virtaus on 2 500 m³ sekunnissa ja jonka valuma-alue on kooltaan 300 000 km² ja siksi kaupungin jätevesien osuus joen kokonaisvirtaamasta jää kohtalaisen pieneksi, nykyisin noin 2%:iin. Pietarin jätevesien vaikutus kaupungin lähivesiin ja koko Suomenlahden tilaankin on kuitenkin huomattava. Neva laskee järvimäiseen Nevan estuaariin, johon tulee vain harvoin suolaista vettä muualta Itämerestä. Näin alueen vedenlaatu onkin hyvin riippuvainen Laatokan ja Neva-joen tilasta ja Pietarista alueelle lasketuista jätevesistä. Vaikutusta on entisestään lisännyt tulvapato, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1979 mutta joka on vielä osin keskeneräinen. Tulvapadon tarkoituksena on estää Itämeren veden nouseminen kaupungin alueelle. Pietarin kaupunki on Itämeren suurin yksittäinen saastuttaja erityisesti rehevöitymistä aiheuttavien fosfaattien ja typen osalta, koska edelleen noin 1/3 kaupungin jätevesistä ohjataan käsittelemättömänä mereen. Monien kansainvälisten projektien avulla Pietarin jätevesikysymykseen on pyritty vaikuttamaan ja onkin todennäköistä, että tilanne tulee lähivuosina paranemaan. Jo kaupungin olemassa olevilla vedenpuhdistamoilla käyttöön otettu tehostettu fosfaatinpoisto parantaisi koko itäisen Suomenlahden tilaa. Koska Suomenlahdella plankton ei talvella kuluta jääpeitteen takia mereen päätyneitä ravinteita, näkyy Pietarin vaikutus eniten jäiden lähdön jälkeisessä levien ja planktonin kevätkukinnassa Kaakkois-Suomen rannikolla. Kesällä ravinteiden vaikutus rajoittuu pääsääntöisesti Nevan estuaariin, jossa havaitaankin voimakasta leväkukintaa koko avovesikauden. Arvioitaessa Pietarin vaikutusta Itämeren rehevöitymiseen, tulee kuitenkin muistaa, että Itämeren koko typpikuormituksesta vain 14% tulee asutusjätevesistä. Suurin kuormittaja on maatalous, joka tuottaa noin 41% kaikista typpikuormituksesta.

Historia

Aleksanteri Nevski (eli Aleksanteri Nevalainen) kukisti ruotsalaiset lähellä Neva-joen suuta vuonna 1240. Nevajoen suistossa oli 1300-luvulla ruotsalainen linnoitus Maankruunu (r. Landskrona), joka kuitenkin nopeasti hävitettiin Novgorodin toimesta. Stolbovan rauhassa 1617 alue siirtyi lopullisesti Ruotsille, jolloin Nevanlinna syntyi. Nevanlinna sai kaupunkioikeudet 1642. Kaupungissa oli Kaarle IX:n vuonna 1611 rakennuttama linnoitus Nyenskans.

Pietari Suuri

Kaarle IX Suuren Pohjan sodan (1700–1721) alussa venäläiset joukot valloittivat alueen ja Pietari Suuri perusti vuonna 1703 Pietarin Nevanlinnan paikalle. Kaupungin nimeksi tuli Sankt Pieter Burkh hollantilaisittain. Alkujaan kaupunki oli tarkoitettu ainoastaan linnoitukseksi ruotsalaisten uusia hyökkäyksiä vastaan ja sen ensimmäinen rakennus olikin Pietari-Paavalin linnoitus. Kaupungin rakennustöihin tuotiin valtavat määrät ruotsalaisia sotavankeja ja venäläisiä maaorjia ja tuhannet heistä kuolivat sairauksiin, uupumukseen ja nälkään. Kaupungin rakentamisen rahoittamiseksi Pietari Suuri verotti rajusti kaikkea mahdollista, mm. partoja, arkkuja ja jopa itse kuolemaa kuuluisalla sieluverolla, joka oli käytännössä alempien sosiaaliluokkien miehille kohdistettu kuolinvero. Vuonna 1712 Pietari julisti kaupungin pääkaupungikseen ja pakotti vastahakoiset virkamiehet, aateliset ja kauppiaat muuttamaan Moskovasta uuteen pääkaupunkiin ja rakentamaan sinne uudet kotinsa. Pietari Suuren kuollessa vuonna 1725 Pietarista oli kasvanut 40 000 asukkaan kaupunki (noin 8% Venäjän sen ajan kaupunkilaisväestöstä) ja 90% Venäjän ulkomaankaupasta kulki sen kautta. Kaupungin keskustaksi oli muodostunut Nevan etelärannan Amiraliteetin ympäristö.

Katariina Suuri

1725 Katariina Suuri nousi valtaan vuonna 1762 kaappaamalla valtaistuimen aviomieheltään Pietari III:lta. Katariina ylläpiti hyvin mahtipontista hovielämää ja oli vasta valmistuneen talvipalatsin ensimmäinen asukas. Katariina myös aloitti keisarillisen taidekokoelman keräämisen, joka myöhemmin muodosti nykyisen Eremitaašin taidemuseon kokoelma perustan. Taidekokoelman kasvun takia jouduttiin rakentamaan myös uusia rakennuksia talvipalatsin kylkeen. Nämä rakennukset tunnetaan nykyisin nimellä Pieni ja Vanha Eremitaaši. Lisäksi palatsikompleksin yhteyteen rakennettiin teatteri, joka on edelleen toiminnassa. Katariina oli suuri tieteiden ja taiteiden tukija. Hänen hallintoaikanaan valmistuivat Pietariin tiedeakatemian ja taideakatemian rakennukset, Venäjän ensimmäinen julkinen kirjasto (josta muotoutui nykyinen Venäjän kansalliskirjasto) sekä edelleen käytössä oleva Gostiny Dvorin kauppahalli Nevski prospektin varrelle. Katariinan aikana venäläinen musiikkielämä sai paljon länsimaisia vaikutteita ja Katariina palkkasi useita muun muassa italialaisia kuoronjohtajia ja säveltäjiä hovinsa palvelukseen. Katariina Suuri uudisti myös Pietarin hallintoa. Vuonna 1766 perustettiin pormestarin (gorodskoi golova) virka ja vuonna 1774 muodostettiin kaupunginhallitus (Magistrat), joka jo 1786 muutettiin kaupungin duumaksi.

Aleksanteri I:stä II:een

Katariina Suuren kuoleman jälkeen, vuonna 1796, valtaan nousi hänen poikansa Paavali I. Hän toteutti ultra-konservatiivista politiikkaa, rajoitti Pietarin paikallista hallintoa ja otti useita askeleita muuttaakseen Venäjän byrokraattiseksi valtioksi. Tällainen politiikka teki Paavalista hyvin epäsuositun ja vaikka hän salamurhien pelosta rakennutti itselleen turvallisemman Mihailovskin palatsin, hänet salamurhattiin omaan vuoteeseensa 12. maaliskuuta 1801. Salamurhan takana oli Paavalin oma poika, josta tuli tsaari Aleksanteri I. Aleksanteri I:n hallituskaudella Venäjän armeija torjui Napoleonin hyökkäyksen maahan ja voitetut ranskalaisten sotaviirit ovat edelleen nähtävissä Kazanin katedraalissa, johon myös venäläisten komentaja kenttämarsalkka Kutuzov on haudattu. Vuonna 1818 aloitettiin Iisakin kirkon rakennustyöt, jotka saatiin päätökseen vasta 40 vuotta myöhemmin. Iisakin kirkon Aleksanteri I yllättävä kuolema Taganrogin kaupungissa Siperiassa joulukuussa 1825, aikaansai poliittisen kaaoksen. Konstantin, Aleksanterin veli, joka oli perimysjärjestyksessä seuraavana, kieltäytyi kruunusta ja valtaan nousi sen sijaan Aleksanterin toinen veli Nikolai. Joukko liberaaleja nuoria armeijan upseereita ei hyväksynyt Nikolaita tsaariksi, toivoen että Konstantin olisi allekirjoittanut Venäjälle perustuslain. Kapinaa kutsuttiin dekabristikapinaksi, koska se tapahtui joulukuussa (venäjäksi dekabr). Konstantinin kieltäydyttyä kruunusta kapina kukistettiin voimakeinoin ja kapinan johtajat teloitettiin tai lähetettiin Siperiaan. Mahdollisesti dekabristikapinasta johtuen Nikolai I toteutti hyvin konservatiivista hallintoa. Pietarista tuli sotilaallisen tarkasti hallittu ja jopa siviili-instituutioita hallittiin sotilasakatemioiden tavoin. Vaikka Nikolain politiikka johti maan taloudelliseen taantumaan ja takapajuisuuteen, samalla Venäjällä otettiin teollisen yhteiskunnan ensiaskeleita. Vuonna 1837 valmistui maan ensimmäinen rautatie, joka yhdisti Pietarin Tsarskoje Selon (eli tsaarien kylä, nykyisin Puškin) kaupunkiin (jossa sijaitsi Romanovien kesäpalatsi Katariinanpalatsi). Pietarista tuli entistä mahtavampi suurkaupunki. Palatsin aukiolle pysytettiin Aleksanterin pylväs ja rakennettiin yleisesikunnan rakennukset talvipalatsia vastapäätä. Kulttuuri kuitenkin kukoisti Nikolai I aikana. Pietarissa Fjodor Dostojevski kirjoitti mestariteoksensa, Mihail Glinka loi perusteet venäläiselle musiikille säveltämällä maan ensimmäisen oopperan ja kamarimusiikkia ja Aleksandr Puškin kirjoitti runonsa. Vuonna 1861 tapahtunut maaorjuuden lakkauttaminen ja kaupungin voimakas teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla toi Pietariin valtavat määrät köyhiä työläisiä. Tämä johti ylikansoitukseen, huonoon hygieniaan ja tautiepidemioihin. Nämä olosuhteet loivat pohjan kaupungin myöhempiin levottomuuksiin.

Vuoden 1905 vallankumous ja ensimmäinen maailmansota

maaorjuuden Vuonna 1905 kaupungissa, Venäjän kannalta katastrofaalisesti päättyneen Japanin sodan jälkeen, sosiaalinen levottomuus puhkesi vallankumoukseksi verisunnuntain johdosta. Sotilaat avasivat 9. lokakuuta tulen kohti rauhanomaista mielenosoitusta, joka oli toimittamassa tsaarille vetoomusta. Mielenosoittajia ammuttiin tämän jälkeen eri puolilla kaupunkia ja kuolleiden määrä arvioidaan tuhansiksi. Tapahtumat vahvistivat vallankumouksellisia liikkeitä ja saivat poliittisen opposition rivit yhtenäisiksi. Seuraavina kuukausina maanviljelijöiden ja sotilaiden kapinat (joista kuuluisin tapahtui panssarilaiva Potjomkinilla) ja muut mielenosoitukset levisivät koko valtakuntaan. Lev Trotskin johtama Pietarin neuvosto julisti yleislakon, joka pysäytti koko maan. Tsaari Nikolai II oli pakotettu antamaan "lokakuun manifestin", jossa myönnettiin monia kansalaisoikeuksia ja luotiin Duuma, kansallinen parlamentti. I maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 maassa koettiin (lyhyt) kansallistunteen nousu ja liian saksalaisena pidetty kaupungin nimi muutettiin Petrogradksi (Петроград). Tuolloin kaupungissa asui noin 2,1 miljoonaa ihmistä.

Vuoden 1917 vallankumous ja sisällissota

1914 Pietari oli jälleen vuonna 1917 vallankumouksen kehtona. Kaupungissa työläisten mielenosoitukset kääntyivät yleislakoksi ja sotilaat kapinoivat maaliskuussa. Petrogradin neuvosto toimi rinnakkain reformistisen väliaikaishallituksen kanssa. Huhtikuussa Lenin palasi kaupunkiin organisoimaan bolševikkipuoluetta. Lopullisesti vallankumous tapahtui 24. lokakuuta, kun bolševikit miehittivät keskeiset asemat kaupungista. Aurora-laiva, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen lähtölaukaus, on nykyisin museona Nevan rannalla. Uusi hallitus toimi kaupungissa maaliskuuhun 1918, jolloin se joutui saksalaisten hyökkäyksen pelossa siirtymään Moskovaan. Leninin kuoltua 1924 nimettiin kaupunki jo samana vuonna hänen muistokseen Leningradiksi. Siitä tuli 1930-luvulla Stalinin teollistamisohjelman keskus ja vuoteen 1939 mennessä kaupungissa asui 3 miljoonaa ihmistä ja siellä sijaitsi Venäjän teollisesta tuotannosta noin 11%. Stalin kuitenkin pelkäsi kaupungista muodostuvan kilpaileva valtakeskittymä Kremlille, ja paikallisen kommunistijohtaja Sergei Kirovin murha vuonna 1934 aloitti Stalinin puhdistukset.

Toinen maailmansota

:Pääartikkeli: Leningradin piiritys 22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Nopeasti saksalaiset valloittivat suuria alueita länsi-Neuvostoliitosta, ja Leningrad saarrettiin. Saksalaiset yrittivät valloittaa Leningradin ja pyysivät siihen apua suomalaisilta, mutta Suomen marsalkka Mannerheim ei siihen suostunut. Leningrad joutui kestämään piiritystä vuoteen 1944 asti. Piirityksen aikana ruoka ja polttoaine oli kaupungissa hyvin vähissä. Talvella 1942–1943 kaupungissa ei ollut vettä, lämmitystä, julkista liikennettä ja hyvin vähän sähköä. Alimmillaan ruoka-annoksen koko oli vain 120 g leipää päivässä. Useita satoja tuhansia ihmisiä evakuoitiin kaupungista Laatokan yli kuuluisaa elämän tietä (Doroga žizni) pitkin, joka oli ainoa piiritetyn kaupungin maailmaan yhdistävä reitti. Kesäisin ihmisiä kuljetettiin lautoilla ja talvisin rekat kulkivat aurattua jäätietä pitkin jatkuvan vihollistulituksen alla. Piirityksen aikana Dmitri Šostakovitš sävelsi 7. sinfoniaansa, lisänimeltään Leningrad, kaupungissa, vaikka teos viimeisteltiinkin Kuybishevissä, jonne säveltäjä perheineen evakuoitiin lokakuussa 1941. Valmistuttuaan teos esitettiin piiritetyssä kaupungissa. Lähes 900 päivän piirityksen (blokada) aikana kaupungissa kuoli ainakin 641 000 ihmistä (joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 800 000). Noin puoli miljoonaa piirityksen uhria on haudattu Pietarin liepeillä olevalle Piskarevin hautausmaalle. Leningrad oli ensimmäinen kaupunki, jolle myönnettiin sankarikaupungin (город-герой) arvonimi vuonna 1945.

Toisesta maailmansodasta nykypäivään

Saksalaisten piiritys tuhosi Pietarista 2,2 miljoonaa neliömetriä asuintiloja ja 2,8 miljoonaa vaurioitui, joten aina 1960-luvulle asti suuri osa kaupunkilaisista joutui elämään kommuuniasunnoissa, koska asunnoista oli pulaa. Monista muista neuvostokaupungeista poiketen Pietari jälleenrakennettiin noudattaen paljon sen vanhaa ulkonäköä. Monet kulttuurikohteet, esimerkiksi Pietarhovi ja Puškinin palatsi rakennettiin käytännössä uudelleen. Neuvostoliiton hajottua syyskuussa 1991 kaupungin vanha nimi otettiin jälleen käyttöön kansanäänestyksen jälkeen.

Väestö

Viimeisimmän väestönlaskennan mukaan, joka valmistui 9. lokakuuta 2002, Pietarissa oli 4 159 635 asukasta, joka on noin 3 % koko Venäjän väkiluvusta. Keskipalkka vuonna 2003 oli 2179 ruplaa (n. 176€). Pietariin saa muuttaa vain, jos voi esittää itselleen asunnon ja työpaikan tai menee pietarilaisen kanssa naimisiin. On todennäköistä , että monilla ihmisillä ei ole tätä pakollista rekisteröintiä ja he asuvat kaupungissa laittomasti (ja eivät siten ole väestönlaskennassa mukana). ILO:n arvion mukaan Pietarissa on noin 16 000 katulasta (vuonna 2000). Virallisten tilastojen mukaan kaupungin asukkaista 89,1 % on venäläisiä, 2,1 % juutalaisia, 1,9 % ukrainalaisia ja n. 1 % valkovenäläisiä. Näiden lisäksi huomattavia vähemmistöryhmiä kaupungissa ovat tataarit, kaukaasialaiset, usbekit, vepsälaiset, suomalaiset ja azerbaidzanilaiset. Enemmistö kaupungin asukkaista on ortodokseja, mutta kaupungissa on myös toimivia yhteisöjä buddhalaisia, muslimeja, juutalaisia ja luterilaisia.

Asukasmäärän kehitys

Vuoteen 1944 asti luvut ovat arvioita, vuodesta 1959 vuoteen 2002 tiedot perustuvat väestönlaskentoihin ja vuoden 2005 tieto on arvio. 2005

Hallinto

Pietari on suoraan Venäjän federaation alainen kaupunki, kuten Moskovakin. Pietari on Leningradin alueen eli oblastin ja Venäjän federaation pohjoisen alueen (Се́веро-За́падный федера́льный о́круг) hallintokeskus, mutta on siitä erillinen alue. Pietarin korkein päättävä viranomainen on pormestari, joka toimii myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Pormestarina toimii tällä hetkellä Valentina Matvijenko. Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin toimi vuosina 1994–1998 kaupungin apulaispormestarina. Kaupungissa toimeenpanovalta kuuluu pormestarille, hänen johtamalleen kaupunginhallitukselle, pormestarin kanslialle ja alueellisille hallintoyksiköille, jotka ovat pormestarin alaisuudessa. Kaupungin lainsäädäntövalta kuuluu kokonaan kaupunginvaltuustolle. Kaupunginvaltuusto koostuu 50 valtuutetusta, jotka valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Valtuusto laatii kaupungin järjestyssäännön, kaupungin lait ja asetukset. Se myös vahvistaa kaupungin budjetin, hallinnon rakenteen, kaupungin kehittämisprojektit, hallinnoi kaupungin omaisuutta ja ratifioi kaupungin tekemät sopimukset.
- Luettelo Pietarin hallintoalueista: lainsäädäntövalta
- #Admiralteiski (Адмиралтейский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Коломна
- #
  - Сенной округ
- #
  - Адмиралтейский округ
- #
  - MO Nro 4
- #
  - Измайловское
- #
  - MO Nro 6
- #Frunzenski (Фрунзенский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 71
- #
  - МО Nro 72
- #
  - MO Купчино
- #
  - МО Nro 74
- #
  - МО Nro 75
- #
  - МО Nro 76
- #Kalininski (Калининский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Гражданка
- #
  - Академический
- #
  - Финляндский округ
- #
  - МО Nro 21
- #
  - Пискаревка
- #
  - Северный
- #
  - Прометей
- #Kirovski (Кировский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 25
- #
  - Ульянка
- #
  - МО Nro 27
- #
  - Autuansaari (Автово)
- #
  - Нарвский округ
- #
  - МО Nro 30
- #
  - МО Nro 31
- #Kolpinski (Колпинский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Kolpino (Колпино)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Metallostroi (Металлострой)
- #
  - Petro-Slavjanka (Петро-Славянка)
- #
  - Pontonny (Понтонный)
- #
  - Sapyorny (Сапёрный)
- #
  - Ust-Ižora (Усть-Ижора)
- #Krasnogvardeiski (Красногвардейский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Полюстрово
- #
  - Suuri Ohta (Большая Охта)
- #
  - Pieni Ohta (Малая Охта)
- #
  - МО Nro 35
- #
  - Ржевка
- #Krasnoselski (Красносельский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Krasnoje Selo (Красное Село)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 37
- #
  - МО Nro 38
- #
  - Сосновая поляна
- #
  - Урицк
- #
  - МО Nro 41
- #
  - МО Nro 42
- #Kronštadski (Крондштатский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Kronstadt (Кронштадт)
- #Kurortny (Курортный)
- #
- Kaupungit:
- #
  - Siestarjoki (Сестрорецк)
- #
  - Terijoki (Зеленогорск)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Valkeasaari (Белоостров)
- #
  - Kellomäki (Комарово)
- #
  - Metsäkylä (Молодёжное)
- #
  - Pesotšnaja (Песочный)
- #
  - Kuokkala (Репино)
- #
  - Vammelsuu (Серово)
- #
  - Lautaranta (Смолячково)
- #
  - Ollila (Солнечное)
- #
  - Tyrisevä (Ушково)
- #Lomonosovski (Ломоносовский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Kaarosta (Ломоносов)
- #Moskovsk (Московский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Московская Застава
- #
  - Гагаринское
- #
  - Новоизмайловское
- #
  - MО Nro 47
- #
  - Звездное
- #Nevski (Невский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 49
- #
  - МО Nro 50
- #
  - Обуховский
- #
  - Рыбацкое
- #
  - МО Nro 53
- #
  - МО Nro 54
- #
  - Невский округ
- #
  - Оккервиль
- #
  - МО Nro 57
- #Pavlovski (Павловский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Pavlovsk (Павловск)
- #
- Asuinalue:
- #
  - Tjarlevo (Тярлево)
- #Petrodvortsovi (Петродворцовый)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Pietarhovi (Петерго́ф)
- #
- Asuinalue:
- #
  - Strelna (Стрельна)
- #Petrogradski (Петроградский)
- #
- Asuinalue:
- #
  - МО Nro 58
- #
  - Кронверкское
- #
  - МО Nro 60
- #
  - Аптекарский остров
- #
  - Петровский
- #
  - МО Nro 63
- #Primorski (Приморский)
- #
- Asuinalue:
- #
  - Лахта-Ольгино
- #
  - МО Nro 65
- #
  - МО Nro 66
- #
  - Комендантский Аэродром
- #
  - МО Nro 68
- #
  - Юнтолово
- #
  - МО Nro 70
- #
  - п. Лисий Нос
- #Puškinski (Пушкинский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Puškin (Пушкин)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Aleksandrovskaja (Александровская)
- #
  - Suosaari (Шушары)
- #Tsentralni (Центральный)
- #
- Asuinalue:
- #"
  - Дворцовый округ
- #
  - МО Nro 78
- #
  - Литейный округ
- #
  - Смольнинский
- #
  - Лиговка-Ямская
- #
  - Владимирский округ
- #Vasileostrovski (Василеостровский)
- #
- 5 kuntaa
- #
- Asuinalue:
- #
  - МО Nro 7
- #
  - МО Nro 8
- #
  - МО Nro 9
- #
  - Морской округ
- #
  - МО Nro 11
- #Vyborgski (Выборгский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Levašovo (Левашово)
- #
  - Parkala (Парголово)
- #
  - Сампсониевское
- #
  - Светлановское
- #
  - Сосновское
- #
  - МО Nro 15
- #
  - Парнас
- #
  - Шувалово-Озерки

Talous

Parkala Neuvostoliiton aikana suurin osa silloisen Leningradin teollisuudesta liittyi sotateollisuuteen ja Neuvostoliiton hajottua se joutui suuriin vaikeuksiin. Vuosien 1992 ja 1995 välissä teollinen tuotanto laski noin 75 %. Viimevuosina Pietariin on muodostunut paljon uutta modernia teollisuutta, jotka ovat muuntaneen monet keskustan ja kaupungin ympäristön teollisuusalueet uuteen käyttöön ja näin merkittävästi elvyttäneet alueen taloutta. Tätä talouden myönteistä kehitystä on tukenut kaupungin korkeasti koulutettu työvoima ja useat maailmanluokan yliopistot ja tutkimuslaitokset. Tärkeimmiksi teollisuudenaloiksi ovat nousseet konepajateollisuus, laivanrakennus, elintarviketeollisuus ja paperiteollisuus. Pietari on Venäjän suurin tavarasatama ja toimii merkittävänä liikennekeskuksena. Viimevuosina myös turismista on tullut tärkeä taloudellinen tekijä, ja Pietariin saapuukin enemmän turisteja kuin mihinkään muuhun Venäjän kaupunkiin. Pietarin työvoiman arvioidaan olevan 2,6 miljoonaa, noin puolet asukasluvusta ja työttömyyden noin 3% työvoimasta, vaikka viralliset työttömyystilastot ovat hyvin epätarkkoja johtuen Venäjän laajasta harmaasta taloudesta.

Liikenne

Pietari on koko kaupungin historian ajan ollut yksi Venäjän tärkeimmistä liikenteen solmukohdista ja satamista, Venäjän ikkuna länteen. Kaupungissa on merisatama (Suomenlahdelle), jokisatamia Nevan deltassa ja se on kanavajärjestelmän, joka yhdistää Itämeren Mustaanmereen, päätepiste. Kaupungista on säännöllistä raideliikennettä Suomeen Sibelius-, Repin- ja Tostoi-junilla. Kaupungin kansainvälinen lentokenttä on nimeltään Pulkovo. Kaupungin metro aloitti toimintansa vuonna 1955 ja sisältää nykyisin neljä linjaa. Pietarin metro kulkee syvimmällä maailman metroista; sen asemat ovat keskimäärin 60 m syvyydessä. Metrolinjaa on yhteensä 94,4 km ja asemia 56. Metroon on suunnitteilla kaksi uutta linjaa, jotka kaksinkertaistaisivat sen pituuden. Metron lisäksi kaupungissa on julkista bussi- ja raitiovaunuliikennettä sekä yksityistä minibussiliikennettä.

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

raitiovaunu raitiovaunu raitiovaunu Pietarin alkuperäinen rakennussuunnitelma 1700-luvun alusta edustaa kaupunkisuunnittelussaan ainutlaatuista saavutusta suunnitelman vaativuuden ja järjestelmällisyyden suhteen. Muun muassa arkkitehtien Rastrellin, Vallin de la Mothen, Cameronin, Rinaldin, Zaharovin, Voronihinen, Rossin ja Montferrandin suunnitelmat vaikuttivat voimakkaasti venäläiseen ja suomalaiseen 1700- ja 1800-lukujen arkkitehtuuriin. Kaupungin vanhan keskustan rakennuksissa yhdistyvät barokkin ja uusklassismin arkkitehtuurityylit. Pietari tunnetaan kulttuurikaupunkina, jonka vetonauloja ovat monet nähtävyydet sekä yli sata museota, mm. maailman merkittävimpiin taidemuseoihin kuuluva Eremitaaši (Эрмитаж). Kaupungissa on kymmeniä korkeakouluja ja kolme yliopistoa. Pietarin historiallinen keskusta on UNESCOn maailmanperintökohteiden luettelossa. Keskeisiä nähtävyyksiä
- Kirkot
  - pyhien Pietarin ja Paavalin kirkko (useat tsaarit on haudattu tänne)
  - Iisakin kirkko (oikeammin katedraali)
  - Pyhän Nikolain katedraali
  - Kirkko veren päällä
  - Kazanin jumalanäidin kirkko
  - Aleksanteri Nevskin lavra, eli luostari
- Linnakkeet ja palatsit
  - Talvipalatsi
  - Pietari-Paavalin linnoitus
  - Jusupovin palatsi
  - Pietarhovi (Pietarin ulkopuolella)
  - Menšikovin palatsi
- Museot
  - Eremitaasi
  - Venäläisen taiteen museo
  - Dostojevskin kotimuseo
- Muut
  - Piskarevin hautausmaa
  - Marinski-teatteri
  - Marskenttä
  - Amiraliteetti
  - Aurora-laiva
  - Vaskiratsastaja

Kulttuuri

Pietari on ollut venäläisen kulttuurin keskus erityisesti 200-vuotisen pääkaupunkiaikansa ajan, jolle sijoittui venäläisen kulttuurin kulta-aika.

Kirjallisuus

Pietarissa ovat eläneet ja vaikuttaneet lähes kaikki 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuoliskon venäläiset kirjailijat. Venäjän luetuin ja rakastetuin runoilija, Aleksandr Puškin, syntyi kaupungissa vuonna 1799. Vuonna 1820 Puškin karkoitettiin tilapäisesti Pietarista Etelä-Venäjälle vuonna 1820 ja sai palata takaisin vasta Nikolai I astuttua valtaan. 27. tammikuuta 1837 Puškin haastoi ranskalaisen paroni Georges D'Anthésin kaksintaisteluun tämän vieteltyä avoimesti runoilijan vaimoa. Puškiniin osui pistooleilla järjestetyssä kaksintaistelussa ja hän kuoli kaksi päivää myöhemmin. Monet runoilijan kuuluisimmista runoista sijoittuvat tai kertovat Pietarista. Fjodor Dostojevski 1821–1881 oli tarkka Pietarin köyhälistön ja kaupungin vaarallisen puolen kuvaaja. Pietarissa järjestetään nykyisin kaupunkikierroksia, joissa voi tutustua sekä kirjailijaan, että Rikos ja rangaistus -romaaniin liittyviin rakennuksiin. Nikolai Gogol 1809–1852 vaikutti suuren osan urastaan Pietarissa. Hän ei pitänyt kaupungista, mikä käy ilmi myös kokoelmasta Pietarilaisnovelleja, jossa kaupunki esitetään pienen ihmisen kannalta painostavana ja järjettömänä. Anna Ahmatova (1889–1966) eli lähes koko elämänsä Pietarissa. Hän joutui kommunistisen puolueen epäsuosioon ja näki vuosien saatossa perheensä vangitsemisen ja kuoleman sekä monien ystäviensä karkoituksen stalinismin aikana. Työssään Ahmatova kuvaa kaupunkia Venäjän historian ja omien kokemustensa kautta realistisesti ja monumentaalisesti.

Musiikki

stalinismin Katariina Suuri perusti hovinsa yhteyteen hovikappelin, jonka tehtävänä oli laulaa hovin jumalanpalveluksissa. Hän toi myös säveltäjiä ja kuoronjohtajia Pietariin ulkomailta, erityisesti Italiasta, tuomaan länsimaisia vaikutteita venäläiseen musiikkielämään. Vuosien saatossa hovikappelin kuoronjohtajina toimivat mm. Giuseppe Sarti ja Baldassare Galuppi, joista jälkimmäinen toimi myös hovikappelin pitkäaikaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän Dmitri Bortnjanskin opettajana. Anton Rubinsteinin johtamasta Venäjän musiikkiseurasta muodostettiin Pietarin konservatorio vuonna 1861, ensimmäinen Venäjällä. Konservatoriosta tuli koko Venäjän taidemusiikin keskus ja siellä opiskeli ja opetti vuosien saatossa mm. Nikolai Rimski-Korsakov, Pjotr Tšaikovski, Sergei Rahmaninov, Nikolai Prokofjev ja Dmitri Šostakovitš. Kommunismin aikana Rock-musiikkia pidettiin länsimaisena porvarillisena keksintönä ja sen esittämistä ja julkaisua ei tuettu, mutta siitä huolimatta 1960-luvulla Beatlesin myötä se rantautui myös Venäjälle. Aluksi rock-yhtyeet matkivat läntisiä esikuviaan, mutta vähitellen alkoi syntyä myös paikallista musiikkia. 1980-luvulla useita merkittäviä yhtyeitä syntyi Leningradissa ja Rubinšteinin kadun rock-klubi oli maan edelläkävijöitä. Yhtyeiden kuten Zoopark, Akvarium, Alisa ja Kino musiikkia levitettiin laittomilla nauhoilla (magizdat). Tänä päivänä Pietarissa on useita aktiivisia rock-klubeja ja kaupallisen MTV-tarjonnan lisäksi aktiivinen underground musiikkielämä. Tunnettuja pietarilaisia yhtyeitä ovat mm. ska punk bändi Leningrad, Mumii Troll (jonka nimi tulee Muumi-peikosta) ja Nol.

Tärkeimmät teatterit ja konserttisalit

Muumi-peikosta
- Bolšoi Zal (suuri sali) on Pietarin kuuluisan filharmonisen sinfoniaorkesterin kotipaikka. Filharmoninen orkesteri perustettiin vuonna 1882. Orkesteri on kantaesittänyt useita suurten venäläisten säveltäjien teoksia, mukaan lukien Pjotr Tšaikovskin kuudennen sinfonian, jonka säveltäjä itse johti vain yhdeksän päivää ennen kuolemaansa. Tällä hetkellä orkesterin ylikapellimestarina toimii Juri Temirkanov.
- Mariinski-teatteri on sekä Kirovin oopperan, että Kirovin baletin (tunnetaan myös nimillä Marinskin baletti ja ooppera) kotinäyttämö. Kirovin baletissa ovat sen historian aikana tanssineet muun muassa Rudolf Nurejev, Vaslav Nijinsky ja Anna Pavlova, joka on erityisesti tunnettu kuolevan joutsenen tulkinnastaan. Sekä baletin että oopperan ylikapellimestarina toimii nykyisin Valeri Gergijev, joka on nostanut esitysten tason maailman huippuluokkaan.
- Eremitaašin teatteri on Katariina Suuren palatsinsa yhteyteen rakentama teatteri, jossa järjestetään silloin tällöin konsertteja ja oopperaesityksiä.

Urheilu

Pietari-Paavalin linnoitus toimii pietarilaisten uimapaikkana ympäri vuoden. Talvisin Nevan jäähän sahataan 10 m pitkä avanto uimista varten. Paikan tunnistaa helposti linnakkeen muuriin maalatusta mursusta (mursu on venäjänkielessä lempinimi avantouimareille). Pietarin suurin jalkapalloseura Zenit (vuoteen 1940 Stalinets) perustettiin jo vuonna 1925 ja on yksi maan kuuluisimpia seuroja. Zenit ei saavuttanut suurta menestystä 1990-luvun puolessavälissä, mutta uuden valmentajan Anatoli Davidovin johdolla se voitti maan mestaruuden vuonna 1998. Erityisesti ottelut Moskovan Spartakia vastaan herättävät suuria tunteita kaupungissa. Pietarin kaupunki isännöi vuonna 1994 hyvän tahdon urheilukilpailuja.

Tunnettuja urheiluseuroja


- Zenit (jalkapallo)
- SKA (jääkiekko)

Aiheesta muualla


- [http://www.zerkalo.info/index.php?section=matkat/matkakohteet/pietariopas&page=opas Anna Häkkisen kirjoittama matkaopas]
- [http://www.saint-petersburg.com/ Pietarin kaupunki]
- [http://petersburgcity.com/ Official Internet guide to St. Petersburg, the cultural capital of Russia]
- [http://www.reksoft.com/visitors-info/ Visitors Info] The stuff you need to know on planning a trip to Russia and St. Petersburg.
- als:Sankt-Petersburg ko:상트페테르부르크 ja:サンクトペテルブルク

Helmikuun vallankumous

Helmikuun vallankumouksessa Nikolai II luopui keisarinvallastaan veljensä hyväksi, joka luovutti vallan Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Pietarissa vallankaappaushuhujen vallitessa ja elintarvikepulan vaivatessa puhkesi lakkoja ja mielenosoituksia 26.2./11.3.1917. Lopulta mielenosoittajien ja lakkolaisten määrä Pietarissa nousi 200 000 :een ja sotilaspiirin komentaja kenraali Habalovia käskettiin lopettamaan levottomuudet. 26.2./11.3.1917 sotilaat avasivat tulen väkijoukkoja vastaan. Seuraavana päivänä kuitenkin rykmenttejä siirtyi mielenosoittajien puolelle perustaen Työläisten ja sotilaiden edustajien neuvoston. Nikolai II luopui keisarinvallastaan 2.3./15.3.1917 siirtäen valtansa veljelleen, joka luovutti sen edelleen Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Pietarin levottomuuksissa kuoli aikalaisarvioiden mukaan 266 ja haavoittui 958 ihmistä. Myöhemmin on esitetty 443 kuolleen ja 1514 haavoittuneen. Venäjällä oli käytössä juliaaninen kalenteri, jonka mukaan vallankumous on nimetty helmikuun vallankumoukseksi. Gregoriaanisen kalenteri mukaan tapahtumat alkoivat 11. maaliskuuta 1917. Luokka:Venäjän historia Luokka:Vallankumoukset

Pravda

Pravda (Правда, suomeksi Totuus) oli Neuvostoliitossa kommunistisen puolueen virallinen sanomalehti vuosina 1918—1991. Lehteä julkaistaan edelleen, mutta länsimaissa se muistetaan ennen kaikkea kylmän sodan ajalta. Pravda-nimisiä sanomalehtiä (vähemmän kuuluisia) on ilmestynyt ja ilmestyy muitakin (mm. Slovakiassa). Netissä ilmestyvän Pravda Onlinen perustivat aikoinaan 1991 sanomalehdestä eronneet toimittajat tammikuussa 1999. Sillä ei ole mitään tekemistä nykyisen paperi-Pravdan kanssa.

Linkki


- [http://english.pravda.ru/ Pravda Online englanniksi] Luokka:Sanomalehdet

Josif Stalin

23. elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Stalin seisovat hänen takanaan.]] Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin istuvat kuvassa keskellä.]] :Josif Stalin on myös panssarivaunu. Josif Vissarionovitš Džugašvili (s. 21. joulukuuta 1879 [oikea syntymäaika 6. joulukuuta 1878], Gori, Gruusia; k. 5. maaliskuuta 1953, Neuvostoliitto), vallankumousnimeltään Josif Stalin (Иосиф Сталин ) oli Vladimir Iljitš Leninin seuraaja Neuvostoliiton johdossa.

Nousu valtaan

Stalin syntyi Gorin kaupungissa Gruusiassa (nyk. Georgia) Vissarion (Beso) Ivanovitš Džugašvili -nimiselle suutarille ja Jekaterina Georgijevnalle. Stalinin lapsuus oli rankka ja hän joutui usein näkemään nälkää. Stalin lähetettiin 11-vuotiaana opiskelemaan ortodoksisen kirkon papiksi, mutta sosialistinen vallankumouksellisuus vei miehen pois uralta. (Kun Stalin myöhemmin Neuvostoliiton johtajana vieraili synnyinkodissaan ja tapasi äitinsä, tämä oli edelleen sitä mieltä että parempi olisi ollut jos "sinusta olisi tullut pappi.") Vuonna 1899 Stalin erotettiin pappisseminaarista ja hän siirtyi toimimaan Leninin bolševikkipuolueen tehtävissä Kaukasuksella. Vuosien 1902 ja 1917 välillä hänet vangittiin ja karkotettiin Siperiaan useaan otteeseen. Hänen olennaisin kirjallinen tuotoksensa tältä ajalta on Marxismi ja kansallisuuskysymys. Bolševikkipuolueessa häntä pidettiinkin kansallisten vähemmistöjen (lyh. natsmen) kysymyksiin erikoistuneena henkilönä ja 1912 hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan. Venäjän sisällissodassa Stalin toimi bolševikkihallinnon kansallisuusasian kansankomissaarina ja bolševikkipuolueen hallinnollisissa tehtävissä. 1922 Stalin nousi bolševikkipuolueen pääsihteeriksi, virkaan, jota tuolloin pidettiin lähinnä rutiininomaisena hallinnollisena tehtävänä, mutta josta Stalin muokkasi Neuvostoliiton tärkeimmän johtotehtävän. Neuvostovallan vakiinnuttua Venäjällä ja Leninin kuollessa 1924 puolueen sisällä käynnistyi valtataistelu Stalinin ja Lev Trotskin välillä. Vastapainoksi Trotskin näkemyksille Stalin kehitti oman teoriansa sosialismin rakentamisesta yhdessä maassa, Neuvostoliitossa, hyläten siihenastisen ja Trotskin kannattajineen kehittämänn ajatuksen vallankumouksen levittämisestä maailmalle. Trotski aliarvioi Stalinia todetessaan, että Stalin oli "mitätön keskinkertaisuus". Stalin osasi myös peittää valtapyrkimyksensä. Kaikessa hiljaisuudessa rakentamansa hallintokoneiston kontrollin avulla Stalinin onnistui voittaa Trotski kannattajineen ja nousta sekä Neuvostoliiton että Kominternin johtoon.

Valtakausi

Stalinin johdolla 1920-luvun markkinahenkisempi NEP-talouspolitiikka korvattiin talousuudistusohjelmalla, joka muutti Neuvostoliiton talouden viisivuotissuunnitelmiin perustuvaksi, investoi huomattavasti raskaan teollisuuden rakentamiseen ja pakkokollektivisoi maatalouden pienistä yksityisviljelmistä suuriksi kolhooseiksi 1929. Kollektivisointi aiheutti laajaa vastarintaa ja nälänhädän, joista Stalin syytti kulakkeja eli ”varakkaita talonpoikia”, joita ammuttiin ja lähetettiin Gulagiin kapitalistisina pettureina. Samaan aikaan toteutettiin "kulttuurivallankumous", suuri propaganda-kampanja. Nuoret komsomolilaiset vallankumoukselliset lähetettiin maaseudulle julistamaan sosialismia paikallisille. Stalinin väkivaltainen diktatuuri ja poliittisiin vastustajiin suunnattu terrori sai huippunsa 1930-luvun puolivälissä aloitetuissa puhdistuksissa. Erityisen vainoharhaiseksi Stalin muuttui Leningradin puoluesihteerin Sergei Kirovin murhan jälkeen vuonna 1934. Stalin alkoi nähdä kaikkialla vihollisia, sabotöörejä ja vakoojia. Stalin puhdisti puoluekoneistoa ja yhteiskuntaa ideologisista – todellisista ja kuvitelluista – vihollisista. Näytösoikeudenkäynneissä lukuisille vanhoille puna-armeijan upseereille ja vanhoille bolševikeille langetettiin kuolemantuomioita. Miljoonia tavallisia ihmisiä ammuttiin, salamurhattiin, lähetettiin vankileireille Siperiaan tai katosi yksinkertaisesti jäljettömiin. Pelkästään maatalouden pakkokollektivisointia seuranneessa nälänhädässä kuoli noin seitsemän miljoonaa ihmistä vuosina 1930-1933. Eri arvioiden mukaan vuosien 1929-1939 kokonaisväestönmenetys on noin 15-20 miljoonaa henkeä. Myös tuhannet Neuvostoliittoon paenneet tai muuttaneet suomalaiset kommunistit menettivät henkensä, yleensä "suomalaisen porvariston vakoojiksi" syytettyinä (jopa kansalaissodan aikainen kansanvaltuuskunnan johtaja, punaisen Suomen diktaattori Kullervo Manner katosi 1930-luvulla, julistettiin kuolleeksi v. 1971). Puhdistuksiin liittyivät laajat väestönsiirrot, joissa Neuvostoliiton etnisiä väestöjä siirreltiin maan osista toisiin (vähemmistöt oli luokiteltu luotettavuutensa perusteella) – siirrettyihin kuuluivat muun muassa tataarit, kalmukit, ingušit, tšetšeenit, Volgan saksalaiset, inkeriläiset, Karjalan työkansan kommuunin suomalaiset ja monet muut kansat. Stalin myös rakensi ympärilleen valtavan henkilökultin. Toisessa maailmansodassa Stalin onnistui kuitenkin mobilisoimaan äärimmilleen Neuvostoliiton voimavarat ja selviytyi lopulta suureksi voittajaksi laajentamalla Neuvostoliiton valtapiirin Itä-Eurooppaan. Stalinin kuoltua 1953 Neuvostoliiton johtajaksi nousseeen Georgi Malenkovin seuraaja Nikita Hruštšov kumosi monien Stalinin ajan terrorista kärsineiden tuomiot ja käynnisti NKP:n XX puoluekokouksessa 1956 puolueen sisäisen kritiikin, jossa Stalinin ympärille rakennettu henkilökultti purettiin.

Kirjallisuutta


- Isaac Deutscher: Stalin
- Edvard Radzinski: Stalin Stalin, Josif Stalin, Josif Stalin, Josif ko:이오시프 스탈린 ja:ヨシフ・スターリン simple:Josef Stalin th:โจเซฟ สตาลิน http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kahvihuone

1930

Tapahtumia


- 27. tammikuuta - Espanjan diktaattori Miguel Primo de Rivera erosi.
- 30. tammikuuta - Kenraali Damaso Berenquer Espanjan uudeksi pääministeriksi.
- 18. helmikuuta - Clyde Tombaugh tutki tammikuussa otettuja valokuvia ja löysi Pluton
- 2. maaliskuuta - Mohandas Gandhi ilmoitti Intian varakuninkaalle kansalaistottelemattomuuden alkavan yhdeksän päivän kuluttua.
- 12. maaliskuuta - Mohandas Gandhi aloitti 200 mailin protestimarssin merta kohti 78 seuraajansa kanssa protestoidakseen brittien suolamonopolia. Monet muut liittyivät heihin ennen perillepääsyä 5. huhtikuuta.
- 28. maaliskuuta - Konstantinopoli ja Angora vaihtoivat nimensä Istanbuliksi ja Ankaraksi.
- 29. maaliskuuta - Heinrich Brüning nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi.
- 22. huhtikuuta - Lontoon laivastosopimus Yhdistyneen kuningaskunnan, Japanin ja Yhdysvaltain välillä.
- 17. toukokuuta - Ranskan ulkoministeri André Tardieu päättää vetää viimeiset joukot Reininmaalta, Saksasta. Ne lähtivät 30. kesäkuuta mennessä.
- 24. toukokuuta - Amy Johnson laskeutuu Darwiniin, Australiaan lennettyään 11 000 mailin matkan ensimmäisenä naisena. Hän lähti 5. toukokuuta.
- 21. kesäkuuta - Vuoden pituinen asevelvollisuus tuli pakolliseksi Ranskassa.
- 7. heinäkuuta - Lapuan liikkeen masinoima talonpoikaismarssi
- 13. heinäkuuta - Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskisat järjestettiin.
- 7. elokuuta - Richard Bedford Bennettista tuli Kanadan 11. pääministeri.
- 12. elokuuta - Turkin joukot tunkeutuvat Persiaan taistelemaan kurdeja vastaan.
- 27. elokuuta - Sotilasvallankaappaus Perussa.
- 6. syyskuuta - Josef Felix Urileun epäonnistunut vallankaappaus Argentiinassa.
- 14. syyskuuta - Kansallissosialistinen puolue saa 107 paikkaa Saksan parlamentissa – 18,3 %:lla äänistä siitä tulee toiseksi suurin puolue.
- 16. syyskuuta - Argentiinan presidentti Hipólito Irigoyen syöstiin vallasta.
- 24. syyskuuta - Ilmalaiva Graf Zeppelin vieraili Helsingissä.
- 24. lokakuuta - Brasiliassa Getúlio Dornelles Vargas teki vallankaappauksen.
- 2. marraskuuta - negus Haile Selassie kruunattiin Etiopian keisariksi.
- 2. joulukuuta - Suuri lama: Yhdysvaltain presidentti Herbert Hoover pyytää kongressilta 150 miljoonaa dollaria julkisiin töihin työpaikkojen luomiseksi.
- 19. joulukuuta - Tulivuori Merap purkautui, 1300 kuolonuhria.
- 28. joulukuuta - Mohandas Gandhi matkustaa Iso-Britanniaan neuvottelemaan.
- Walther Bothe ja H. Becker löytävät neutronin

Syntyneitä


- 20. tammikuuta - Buzz Aldrin, astronautti
- 30. tammikuuta - Gene Hackman, näyttelijä
- 21. maaliskuuta - Mauno Koski, professori
- 24. maaliskuuta - Steve McQueen, elokuvaohjaaja ja -tuottaja († 1980)
- 25. maaliskuuta - Paavo Noponen, urheilutoimittaja
- 3. huhtikuuta - Helmut Kohl
- 10. huhtikuuta - Spede Pasanen, viihdetaiteilija
- 15. huhtikuuta - Vigdís Finnbogadóttir, Islannin presidentti
- 11. toukokuuta - Edsger Dijkstra, tietojenkäsittelyteoreetikko
- 31. toukokuuta - Clint Eastwood, näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja
- 27. kesäkuuta - Ross Perot, miljonääri ja poliitikko
- 5. elokuuta - Neil Armstrong, astronautti
- 12. elokuuta - George Soros, liikemies
- 25. elokuuta - Sir Sean Connery, näyttelijä
- 23. syyskuuta - Ray Charles, muusikko († 2004)
- 14. lokakuuta - Mobutu Sese Seko, Zairen presidentti († 1997)
- 23. lokakuuta - Unto Mononen, laulaja, säveltäjä (mm. Satumaa)
- 28. lokakuuta - Bernie Ecclestone, formula 1 -magnaatti
- 3. joulukuuta - Jean-Luc Godard
- 11. joulukuuta - Jean-Louis Trintignant, näyttelijä
- 21. joulukuuta - Kalevi Sorsa, poliitikko († 2004)

Kuolleita


- 23. helmikuuta - Horst Wessel, natsi-ideologi, säveltäjä
- 6. maaliskuuta - Alfred von Tirpitz, suuramiraali (s. 1849)
- 16. maaliskuuta - Miguel Primo de Rivera, Espanjan diktaattori
- 13. toukokuuta - Fridtjof Nansen, tutkimusmatkailija, naparetkeilijä, Nobelin rauhanpalkinnon saaja
- 7. heinäkuuta - Arthur Conan Doyle, englantilainen kirjailija ja Sherlock Holmesin luoja.
- 24. heinäkuuta - Santeri Alkio, kirjailija, lehtimies ja poliitikko.
- 29. syyskuuta - Ilja Repin, taidemaalari

Valtioiden päämiehet


- Zog I, Albanian kuningas (1928 - 1939)
- Albert I, belgialaisten kuningas (1909 - 1934)
- Getulio Vargas, Brasilian presidentti (1930 - 1945, 1950 - 1954).
- Haile Selassie, Etiopian keisari (1930 - 1936, 1941 - 1974).
- Viktor Emanuel III, Italian kuningas (1900 - 1946)
- Mihail Kalinin, Neuvostoliiton presidentti (1922 - 1946)
- Haakon VII, Norjan kuningas
- Kustaa V, Ruotsin kuningas (1907 - 1950).
- Paul von Hindenburg, Saksan presidentti (1925 - 1934)
- Hirohito, Shōwa-keisari (1926 - 1989)
- Lauri Kristian Relander, Suomen presidentti (1925 - 1931).
- Kristian X, Tanskan ja Islannin kuningas (1912 - 1947)
- Mustafa Kemal, Turkin presidentti (1923 - 1938)
- Miklós Horthy, Unkarin valtionhoitaja (1920 - 1944)
- Yrjö V, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Pohjois-Irlannin kuningas, Intian keisari (1910 - 1936)
- Herbert Clark Hoover, Yhdysvaltain presidentti (1929 - 1933) ms:1930