:: wikimiki.org ::

Volgograd

Volgograd

:Hakusana 'Stalingrad' ohjautuu tänne. Stalingradin taistelusta kertoo artikkeli Stalingradin taistelu. Volgograd on kaupunki Etelä-Venäjällä Volgan varrella Itä-Euroopassa. Se on Volgogradin alueen hallinnollinen keskus. Kaupungissa on 1,1 miljoonaa asukasta. Volgograd on perustettu vuonna 1598. Vuoteen 1925 asti se tunnettiin nimellä Tsaritsyn, vuosina 1925–1961 nimellä Stalingrad. Kaupungissa käytiin toisessa maailmansodassa kuuluisa Stalingradin taistelu.

Ystävyyskaupungit

- Coventry, Englanti (1943)
- Ostrava, Tšekin tasavalta (1948)
- Kemi, Suomi (1953)
- Liège, Belgia (1954)
- Dijon, Ranska (1959)
- Torino, Italia (1961)
- Port Said, Egypti (1962)
- Chennai, Intia (1966)
- Hiroshima, Japani (1972)
- Köln, Saksa (1988)
- Chemnitz, Saksa (1988)
- Cleveland, USA (1990)
- Toronto, Kanada (1991)
- Jilin, Kiina (1994)
- Chengdu, Kiina (1998)
- Krusevac, Serbia (1999)
- Ruse, Bulgaria (2001)

Kuuluisia volgogradilaisia

- Jelena Isinbajeva, seiväshyppääjä Luokka:Venäjän kaupungit ko:볼고그라드 ja:ヴォルゴグラード

Stalingradin taistelu

Stalingradin taistelu oli toisen maailmansodan käännekohta ja yksi ihmiskunnan verisimmistä taisteluista. Taistelu koostuu etelävenäläisen Stalingradin (nykyään Volgograd) kaupungin piirityksestä saksalaisten toimesta, kaupunkitaistelusta ja venäläisten vastahyökkäyksestä. joka aikanaan saartoi ja tuhosi saksalaisjoukot. Miestappiot ovat arviolta noin 1–2 miljoonaa. Akselivallat menettivät noin neljänneksen itärintaman miesvahvuudestaan, eivätkä koskaan toipuneet menetyksestä. Venäläisille, joiden sotilaita kaatui noin miljoona, voitto merkitsi Neuvostoliiton vapauttamisen alkua, joka lopulta johti natsi-Saksan kaatumiseen vuonna 1945. Kun Saksa aloitti suurhyökkäyksensä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, sen päätavoitteena oli Leningradin, Moskovan ja Ukrainan valloitus yli kolmen miljoonan sotilaan voimin. Alun perin Stalingrad ei ollut tärkeä kohde Hitlerin sotasuunnitelmassa, mutta kun puna-armeija onnistui torjumaan Saksan hyökkäyksen joulukuussa 1941, suunnitelmat menivät uusiksi. Seuraavana kesänä Hitler päätti aloittaa suurhyökkäyksen etelässä ja idässä tavoitteenaan vallata Kaukasuksen öljykentät ja vehnävarat ja katkaista Volgan liikennereitit. Huhtikuussa 1942 Hitler määräsi, että Stalingrad oli joko vallattava tai eristettävä tämän suurhyökkäyksen yhteydessä. Tästä kolme kuukautta myöhemmin kaupunki oli jo Saksan tärkein valloituskohde. Stalingradin tehtaissa valmistui myös suuri osa Neuvostoliiton sotatarvikkeista, joten sen valloittaminen oli strategisesti kannattavaa. Saksan armeija sai 13. heinäkuuta käskyn hyökätä Stalingradiin. Neljä päivää myöhemmin Hitler kuitenkin käski kenraali Hothin 4. panssariarmeijan Kaukasuksella olevien joukkojen tueksi ja heikensi näin hyökkäyksen tehoa merkittävästi. Stalingradin puolustus oli tässä vaiheessa heikko, joten panssarivaunujen avulla kaupunki olisi voitu vallata verraten helposto venäläisiltä. 29. heinäkuuta Hitler määräsikin panssarivaunut takaisin kaupunkiin, mutta tähän mennessä Neuvostoliitto oli jo ehtinut tehostaa puolustustaan. Neuvostosotilaat pitivät huolen siitä, että saksalaiset joutuivat taistelemaan oloissa, joihin eivät olleet tottuneet ja joissa he eivät voineet hyödyntää perinteistä taktiikkaansa. Puolustajat pysyttelivät niin lähellä vihollistaan, etteivät saksalaiset lentokoneet voineet pommittaa venäläisten etulinjoja. Pommittaessaan kaupunkia saksalaiset myös vaikeuttivat omaa taisteluaan, sillä kun sortuneet talot tukkivat tiet, eivät hyökkääjien panssarivaunut pystyneet etenemään. Ahtailla kaduilla panssarivaunut ja kaupunkisotaan tottumattomat saksalaiset olivat helppoa saalista neuvostosotilaille ja näiden taitaville sala-ampujille. Saksalaisten ainoa mahdollisuus oli valloittaa koko kaupunki pala palata ja rakennus rakennukselta. Neuvostoliiton pienet kivääriryhmät tekivät tästä huomattavan vaikeaa, sillä sotilaat puolustivat kaupungin jokaista tuhoutunutta rakennusta tarmokkaasti ja saattoivat jopa kivittää saksalaisia. Ainoa tapa vallata rakennus oli murtautua sisään ja puhdistaa se huone huoneelta neuvostosotilaista ja usein nämä palasivat myöhemmin uudestaan ja valtasivat menetetyt alueet takaisin. Stalinin ensimmäinen sijainen sotatoimien johtamisessa, kenraali Georgi Žukov valmisteli suurta vastahyökkäystä Stalingradin vapauttamiseksi, mutta se sai odottaa marraskuulle asti, jolloin pakkasen kovettama maa helpottaisi tankkien liikkumista. Sillä aikaa kenraali Vasili Tšuikov joukkoineen joutui olemaan Stalingradin raunioissa syöttinä, jolla pyrittiin houkuttelemaan kaupunkiin lisää saksalaisia. Hitler epäili Neuvostoliiton suunnittelevan vastahyökkäystä ja määräsi 22. panssaridivisioonan Stalingradin joukkojen vahvistukseksi, mutta puolet tankeista ei toiminut ja suunnitelma takerteli pahasti. Muun muassa panssarivaunujen suojana ollet oljet aiheuttivat sen, että niihin kylmää pakoon kerääntyneet hiiret olivat nakertaneet sähköjohtojen kuoria ja saaneet aikaan oikosulkuja. Neuvostoliitto oli koonnut vastahyökkäykseen 500 000 miestä, 900 panssarivaunua ja 1 100 lentokonetta. Kun hyökkäys viimein alkoi 19. marraskuuta 1942, kuudennen armeijan avuksi lähetetyt saksalaisjoukot karkoitettiin. Muutamassa päivässä kenraali Friedrich Paulus ja hänen 250 000–300 000 miestään olivat saarroksissa. Paulus lähetti Hitlerille sähkeen, jossa hän pyysi vetäytymislupaa, mutta tämä ei suostunut hyväksymään tappiota, ja määräsi 6. armeijan pysymään asemissaan ja odottamaan apua. Sotilaille oli määrä toimittaa tarvikkeita lentoteitse, kunnes panssaridivisioonat onnistuisivat tunkeutumaan kaupunkia piirittävien neuvostojoukkojen läpi. Luftwaffe kuitenkin menetti huoltoyrityksissään 500 konetta ja Hothin panssarivaunut pysäytettiin noin 50 kilometrin päässä kaupungista. Stalingradiin piiritetyt saksalaiset joutuivat kohtaamaan Venäjän talven kesävarusteissa. Miehiä kuoli punatautiin, pilkkukuumeeseen ja nälkään. Rotat järsivät nukkuvien sotilaiden paleltuneita jalkoja. Armeijan 4 000 hevosta syötiin ja lihan loputtua sotilaan päiväannos oli määräyksen mukaan kulhollinen keittoa ja 60 grammaa leipää. Puna-armeijan lähestyessä Paulus joutui hylkäämään Gumrakissa, 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta olevan päämajansa, mutta Hitler ei vieläkään antanut lupaa antautumiseen. Lopulta sotamarsalkaksi ylennetty (arvomerkit pudotettiin lentokoneesta) Paulus päätti antautua ilman johtajansa lupaa. 31. tammikuuta 1943 Venäläiset saapuivat hänen Univermagin varastorakennuksessa sijaitsevaan päämajaansa. Tuolloin hän tervehti näitä sanoen "Hyvää päivää", kohottamatta kättään natsitervehdykseen. Saksalaiset menettivät Stalingradin taistelussa noin 147 000 miestä. Neuvostoliitto puolestaan 470 000 miestä. Neuvostoliitto teloitti Stalingradin taisteluissa noin 13 500 omaa sotilastaan. Neuvostoliiton ilmoituksen mukaan 91 000 saksalaista joutui Neuvostoliiton vankileireille, joista vain noin 6 000 heistä selvisi hengissä. Stalingradin tappio oli käännekohta Saksan sodankäynnille, sillä sen jälkeen sen eteneminen itärintamalla vaihtui jatkuvaksi perääntymiseksi. luokka:Taistelut Luokka:Toinen maailmansota ja:スターリングラード攻防戦 th:ยุทธภูมิสตาลินกราด

Volga

Volga on Euroopan pisin ja runsasvetisin joki. Volgan pituus on 3685 kilometriä. Volga virtaa täysin Venäjällä. Volgan varrella asuu monia eri kansoja, joten Volgalla on myös monia eri nimiä, joista tässä esimerkkejä:
- venäjäksi Во́лга
- tataariksi İdel, Идел,
- tšuvassiksi Атăл (Atăl)
- mordvaksi Рав (Raw)
- mariksi Юл (Jul)
- saksaksi Wolga Volga saa alkunsa Valdailta ja virtaa ensin itäiseen ja sitten eteläiseen suuntaan, ja lopuksi laskee Kaspianmereen. Volgan merkittävimmät sivujoet ovat Oka ja Kama. Volga on yhteydessä Itämereen ja Vienanmereen Volgan-Itämeren vesitien kautta, ja Mustaanmereen Volgan-Donin kanavan kautta. Suurin osa Volgaa on purjehduskelpoista. Volgan varrella sijaitsee useita vesivoimaloita ja tekojärviä. Volgan ekologinen tilanne on huonontunut likavesien ja patoaltaiden takia huomattavasti. Luokka:Venäjän joet ja:ヴォルガ川

Volgogradin alue

Volgogradin alue (venäjäksi Volgogradskaja oblast) on hallinnollinen alue Etelä-Venäjällä Itä-Euroopassa Volgan ja Donin alajuoksujen ympärillä. Se rajoittuu pohjoisessa Saratovin alueeseen, idässä Kazakstaniin, kaakossa Astrahanin alueeseen ja Kalmukiaan, lounaassa Rostovin alueeseen, lännessä Voronežin alueeseen. Alueen pinta-ala on 113 900 km².

Maantiede

Volgogradin alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon kaakkoisosassa. Aivan pohjoisin osa kuuluu Volgan ylänköön. Alueen läpi virtaavat Volga ja Don. Alue on pääasiassa aroa. Suurimmat järvet ovat Volgogradin tekojärvi Volgassa ja Tsimljanskin tekojärvi Donissa.

Väestö

Volgogradin alueen asukasluku on 2 693 000 (1999) ja väentiheys 23,6 as./km². Suurimmat kaupungit ovat Volgograd (995 800 as.), Volžski (287 200 as.) ja Kamyšin (126 700 as.).

Hallinto

Volgogradin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Volgograd (nimenä vuoteen 1925 Tsaritsyn ja 1925-61 Staliningrad). Alue on jaettu hallinnollisesti 33 piiriin ja 18 kaupunkialueeseen. Paikallishallinnon johdossa on kuvernööri ja alueduuma.

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat öljynjalostus, koneenrakennus, rauta- ja värimetallurgia sekä kemian-, petrokemian-, metalli-, rakennusaine-, puusepän-, kevyt- ja elintarviketeollisuus. Lisäksi on öljyn ja maakaasun tuotantoa. Maatalous on keskittynyt viljan, auringonkukan siementen, sinapin siementen, kurpitsojen ja karjataloustuotteiden tuotantoon. Alueen rautatieverkon keskus on Volgograd. Sieltä johtaa radat Keski-Venäjälle, Ukrainaan, Kaukasiaan, Astrahaniin ja Saratoviin. Volgogradissa on myös tärkeä lentokenttä. Alueella on myös Volgan-Donin kanava.

Historia

Toisessa maailmansodassa alueen länsi- ja eteläosa oli Saksan miehittämä 1942-43. Volgogradin luon käytiin 1943 ratkaiseva Staliningradin taistelu, jonka jälkeen Neuvostoliitto valtasi alueen takaisin. Sodan jälkeen alueeseen liitettiin Volgan Saksalaisten autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan eteläosa, koska Volgan saksalaiset oli karkotettu Siperiaan ja Keski-Aasiaan ja heidän tasavaltansa oli lakkautettu. Luokka:Venäjän alueet

1598

Vuosisadat: 1400-luku - 1500-luku - 1600-luku Vuosikymmenet: 1540 1550 1560 1570 1580 - 1590 - 1600 1610 1620 1630 1640 Vuodet: 1593 1594 1595 1596 1597 - 1598 - 1599 1600 1601 1602 1603 ----

Tapahtumia

- 7. tammikuuta - Boris Godunov julistettiin Venäjän tsaariksi
- 25. syyskuuta - Kaarle IX kukistaa Sigismundin Stångebron taistelussa
- Ranskan kuningas Henrik IV:n Nantesin edikti antoi hugenoteille uskonnonvapauden 1598.
- Englanti palautti Calais'n Ranskalle Vervinsin rauhassa

Syntyneitä

- 25. kesäkuuta - Giovanni Riccioli, italialainen tähtitieteilijä

Kuolleita

- Luokka:1500-luku ko:1598년 simple:1598

1961

Tapahtumia

- 3. tammikuuta - Presidentti Dwight Eisenhower ilmoitti Yhdysvaltain katkaisseen diplomaattiset suhteet Kuubaan.
- 7. tammikuuta - Nelipäiväisessä konferenssissa Casablancassa, viisi Afrikan maata päätti perustaa NATOn kaltaisen puolustusliiton. Maat olivat Marokko, Yhdistynyt arabitasavalta, Ghana, Guinea ja Mali.
- 20. tammikuuta - John F. Kennedy astui Yhdysvaltain presidentin virkaan.
- 25. tammikuuta - Uusi juntta nousi valtaan El Salvadorissa syrjäytettyään edellisen kolme kuukautta hallinneen juntan "liiasta vasemmistolaisuudesta."
- 31. tammikuuta - Yhdysvallat lähetti ensimmäisen simpanssin (nimeltään Ham) avaruuteen.
- 4. helmikuuta - Portugalin siirtomaasota alkoi Angolassa.
- 11. helmikuuta - Adolf Eichmannin oikeudenkäynti alkoi Jerusalemissa
- 15. helmikuuta - Boeing 707 putosi maahan Belgiassa, surmaten 73, mukaan lukien koko Yhdysvaltain kaunoluistelujoukkue.
- 15. helmikuuta - Keski- ja Etelä-Euroopassa sattui täydellinen auringonpimennys.
- 3. maaliskuuta - Hassan II kruunattiin Marokon kuninkaaksi.
- 15. maaliskuuta - Etelä-Afrikka vetäytyi Brittiläisestä kansainyhteisöstä.
- 18. maaliskuuta - Suomi oli ensimmäistä kertaa mukana Eurovision laulukilpailussa Cannesissa. Laila Kinnunen sijoittui kappaleella "Valoa ikkunassa" jaetulle seitsemännelle sijalle.
- 29. maaliskuuta - Yhdysvaltain Washington, DC:n asukkaat saivat perustuslain 23. lisäyksellä äänioikeuden presidentinvaaleissa.
- 12. huhtikuuta - Juri Gagarin teki ensimmäisen avaruuslennon. Avaruusalus Vostok 1 kiersi maapallon kerran; lento kestää 108 minuuttia.
- 17. huhtikuuta - Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa.
- 22. huhtikuuta - Kolme de Gaullen algerianpolitiikkaa vastustavaa ranskalaiskenraalia epäonnistuivat vallankaappauksessaan.
- 24. huhtikuuta - Wasa-laiva nostettiin Tukholman satamasta.
- 27. huhtikuuta - Sierra Leone itsenäistyy.
- 5. toukokuuta - Alan Shepard on ensimmäinen amerikkalainen avaruudessa Freedom 7 aluksella (tunnetaan myös nimellä Mercury 3).
- 16. toukokuuta - Sotilasvallankaappaus Etelä-Koreassa, Do Young Tsang valtaan.
- 19. toukokuuta - Venera 1 lensi ensimmäisenä luotaimena Venuksen ohi. (Tosin luotain rikkoutui, eikä lähettänyt dataa.)
- 25. toukokuuta - Apollo-ohjelma: Kennedy kertoi kongressille tavoitteestaan lähettää ihminen Kuuhun ennen vuosikymmenen päättymistä.
- 28. toukokuuta - Peter Benensonin artikkeli The Forgotten Prisoners julkaistiin useissa lehdissä. Tätä pidetään Amnesty Internationalin alkuna.
- 4. kesäkuuta - John F. Kennedyn ja Nikita Hruštševin huippukokous Wienissa. Asialistalla ovat ydinkokeet, aseistariisunta ja Saksan asema.
- 19. kesäkuuta - Kuwait itsenäistyi.
- 25. kesäkuuta - Irakin presidentti Abdul Karim Kassem ilmoitti aikovansa liittää Kuwaitin Irakiin, Kuwait pyysi apua brittijoukoilta.
- 21. heinäkuuta - Virgil "Gus" Grissom suorittaa USAn toisen avaruuslennon Mercury-kapselilla ja on vähällä hukkua laskeutumisvaiheessa.
- 1. elokuuta - Rajuilma "Maire" riehui maan etelä- ja keskiosassa.
- 13. elokuuta - Berliinin muurin rakennustyöt aloitetaan piikkilanka-aidan vetämisellä.
- 17. lokakuuta - "Pariisin taistelu": Ranskan poliisi hyökkäsi 30000 algerialaisten ulkonaliikkumiskieltoa protestoivaa mielenosoittajaa vastaan. Virallinen kuolleiden määrä on 3, mutta ihmisoikeusjärjestöt arvioivat määräksi 240.
- 18. lokakuuta - Leonard Bernsteinin West Side Story -musikaalista tehty elokuva saa ensi-iltansa.
- 19. lokakuuta - Arabiliitto otti Kuwaitin suojelukseensa, brittijoukot vetäytyvät.
- 30. lokakuuta - Neuvostoliitto räjäytti 58 megatonnin Tsar-Bomban Novaja Zemljalla. Tämä on suurin koskaan räjäytetty ydinpommi.
- 30. lokakuuta - Noottikriisi Suomessa, Neuvostoliitto vaati toimenpiteitä Länsi-Saksan ja sen liittolaisten uhkan torjumiseksi.
- 31. lokakuuta - Josif Stalinin ruumis poistettiin Leninin mausoleumista.
- 31. lokakuuta - Hurrikaani Hattie iski Belize Cityyn, 400 kuollutta, 65000 jäi kodittomiksi.
- 12. marraskuuta - Stalingradin nimi vaihdettiin Volgogradiksi.
- 16. marraskuuta - Britannian konservatiivihallitus ryhtyi rajoittamaan maahanmuuttoa Brittiläisen kansainyhteisön maista.
- 2. joulukuuta - Kylmä sota: Fidel Castro ilmoitti radiopuheessa omaksuneensa marxismi-leninismin ja Kuubasta tulevan kommunistisen valtion.
- 9. joulukuuta - Tanganjika sai itsenäisyyden ja julistautui tasavallaksi presidenttinään Julius Nyerere. (Yhdistyi 1964 Sansibarin kanssa Tansaniaksi).
- 10. joulukuuta - Neuvostoliitto katkaisi diplomaattiset suhteet Albaniaan.
- 11. joulukuuta - Vietnamin sota alkoi ensimmäisen yhdysvaltalaiskopterien ja 400 sotilaan saapumisella Saigoniin.
- 15. joulukuuta - Israelilainen sotilastuomioistuin tuomitsi Adolf Eichmannin kuolemaan rikoksistaan.
- 19. joulukuuta - Goa luovutettiin Intialle 400 vuoden Portugalin hallinnon jälkeen.
- 31. joulukuuta - Marshall-apu päättyi jaettuaan 12 miljardian dollaria apua Euroopan jälleenrakentamiseen. OEEC:sta tulee OECD.
- Allan Sandage löysi ensimmäisen kvasaarin
- Elokuussa runsaita sateita ja Kokemäenjoen vesistössä pahoja tulvia.

Syntyneitä

- 26. tammikuuta - Wayne Gretzky, jääkiekkoilija
- 17. helmikuuta - Helena Sinervo, runoilija
- 9. kesäkuuta - Michael J. Fox, näyttelijä
- 1. heinäkuuta - Diana Spencer, Walesin prinsessa († 1997)
- 28. heinäkuuta - Ruben Stiller, juontaja
- 30. heinäkuuta - Ressu Redford, muusikko
- 6. elokuuta - Simo Rantalainen, työskennellyt mm. juontajana
- 1. syyskuuta - Heikki Kujanpää, näyttelijä.
- 28. lokakuuta - Erja Häkkinen, toiminut mm. juontajana
- 31. lokakuuta - Peter Jackson, elokuvaohjaaja
- 16. joulukuuta - Bill Hicks, amerikkalainen stand-up-koomikko
- 30. joulukuuta - Ben Johnson, urheilija

Kuolleita

- 4. tammikuuta - Erwin Schrödinger, fyysikko
- 26. helmikuuta - Muhammed V, Marokon kuningas
- 2. huhtikuuta - Amos Anderson, liikemies ja mesenaatti (s. 1878)
- 9. huhtikuuta - Ahmed Zogu, Albanian pääministeri 1922–, presidentti 1925– ja kuningas Zog I 1928–1939.
- 13. toukokuuta - Gary Cooper, näyttelijä
- 30. toukokuuta - Rafael Leónidas Trujillo, Dominikaanisen tasavallan diktaattori.
- 6. kesäkuuta - Carl Jung (s. 1875)
- 28. kesäkuuta - Yrjö Leino, poliitikko
- 30. kesäkuuta - Lee De Forest, insinööri ja elektroniputken keksijä (s. 1873)
- 2. heinäkuuta - Ernest Hemingway, kirjailja
- 1. syyskuuta - Eero Saarinen, arkkitehti
- 18. syyskuuta - Dag Hammarskjöld
- 11. lokakuuta - Chico Marx, yksi Marx-veljeksistä (s. 1887) ko:1961년 ja:1961年 simple:1961 th:พ.ศ. 2504

Toinen maailmansota

Toinen maailmansota käytiin vuosina 1939-1945. Sota käytiin pääasiassa Saksan, Italian ja Japanin johtamien akselivaltojen ja Yhdistyneen Kuningaskunnan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, johtamien liittoutuneiden välillä. Saksan itärintaman sota tunnettiin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä nimellä Suuri isänmaallinen sota. Toinen maailmansota on tuhoisin sota ihmiskunnan historiassa ja se vaati yli 50 miljoonan ihmisen hengen.

Sotaa edeltäneet vuodet

Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa ja sotakorvausten aiheuttamat taloudelliset ongelmat avasivat tien valtaan vuonna 1919 perustetulle, sittemmin Adolf Hitlerin johtamalle NSDAP-puolueelle. Vuonna 1932 NSDAP sai eniten paikkoja vaaleissa ja 1933 Saksan presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Päästyään valtaan Hitler kielsi muut puolueet ja von Hinderburgin kuoltua yhdisti presidentin ja valtakunnankanslerin virat, nousten Saksan diktaattoriksi. Saksan koko hallintojärjestelmä uudistettiin ja perustettiin ensimmäiset keskitysleirit jotka oli tarkoitettu poliittisille toisinajattelijoille ja rikollisille. Noustuaan führeriksi Hitler rikkoi Versaillesin rauhansopimuksessa määrättyä Saksan demilitarisointia. Armeijan kehittäminen uudelleen alkoi Geneven aseriisuntakongressien epäonnistuttua vuonna 1932–1934. Koska muut vallat eivät vähentäneet aseitaan Saksan tasolle, Hitler ilmoitti aseistavansa Saksan niiden tasolle. Vuoteen 1935 mennessä asevarustelu oli jo hyvässä käynnissä. Asevarustelu huolestutti Ranskaa, joka varusti uudelleen vuosina 1929–1934 rakennetun Maginot-linjan. Puolustuslinja ulottui Belgian rajalta Sveitsin rajalle, mutta Saksa oli jo ensimmäisessä maailmansodassa kiertänyt linjan hyökkäämäällä Belgian kautta. Ilman Britannian tukea Ranska seurasi vierestä Saksan varustautumista. Britannia kannatti aluksi Saksan varustautumista ja allekirjoitti kesäkuussa 1935 Anglo-saksalaisen laivastosopimuksen, jossa Saksan laivaston koko sallittiin lisättäväksi 35 % Kuninkaallisen laivaston koosta. Hitler kokeili uusia aseitaan Espanjan sisällissodassa 1936–1939 lähettäen Francon avuksi Luftwaffen Condor-legioonan. Myös Italiassa oli vuonna 1922 noussut valtaan Benito Mussolinin johtama fasistinen puolue. Italian ja Saksan hallitsevien ryhmien samankaltaiset aatteet johtivat vuonna 1936 ystävyyssopimuksen solmiseen ja 1939 sotilasliittoon. Sopimusta nimitettiin Rooman-Berliinin akseliksi ja maita akselivalloiksi. Myöhemmin liittoon liittyi vielä Japani 1940. Versaillesin sopimusta Hitler rikkoi toistamiseen miehittämällä Reininmaan vuonna 1936, marssittaen 30000 miestä Kölniin 7. maaliskuuta 1936. Ranska seurasi jälleen vierestä Britannian hyväksyessä Saksan marssin "omalle takapihalleen". Remilitarisoinnin jälkeen Hitler järjesti kansanäänestyksen, jossa 98,8 % äänestäjistä tuki hänen toimiaan. Tämä jälkeen hän rakensi oman puolustuslinjansa, Westwallin Ranskaa vastaan. Kun Neville Chamberlainista tuli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 28. toukokuuta 1937, hän jatkoi Saksan toimet hyväksyvää politiikkaa, uskoen Hitlerin aikeena olevan vain yhdistää saksankieliset kansat. Chamberlain ei uskonut Saksan ryhtyvän sotaan, vaikka Churchill siteerasi Mein Kampfia, jossa Hitler oli kirjoittanut hankkivansa lisäalueista idästä – miekan voimalla. Itävallan fasistit halusivat liittyä Saksaan, vaikka Itävallan kansleri Kurt von Schuschnigg halusikin pitää maan itsenäisenä. Ilman ulkovaltojen tukea hän tapasi Hitlerin Berliinissä ja hyväksyi Hitlerin tukijan Arthur Seyss-Inquartin sisäministeriksi. Mellakointi Wienissä yltyi, ja Schuschnigg pakotettiin eroamaan. Seyss-Inquart kutsui Hitlerin joukot apuun, ja 13. maaliskuuta 1938 Wehrmachtin joukot ylittävät rajan. Kansanäänestyksessä Itävallan liittäminen Saksaan, nk. Anschluss, sai 99,75 % tuen. Itävalta oli menettänyt kolmen miljoonan saksankielisen asuttamat sudeettialueet Saint-Germainin sopimuksessa 1919 Tšekkoslovakialle. Anschlussin jälkeen sudeettisaksalaisten johtaja Konrad Henlein vaati liittoa Saksan kanssa. Tšekkoslovakia oli yksin, mutta se varautui sotaan. Sodan välttämiseksi Chamberlain neuvotteli Hitlerin kanssa kolme kertaa Berchtesgadenissa, Godesburgissa ja Münchenissä. Münchenin sopimus allekirjoitettiin 29. syyskuuta 1938 Hitlerin, Mussolinin, Chamberlainin ja Ranskan Edouard Daladierin kesken. Tšekkoslovakian pääministeri Edvard Beneš ei ollut läsnä. Sopimuksessa sovittiin Saksan saavan sudeettialueet kansanäänestyksen jälkeen, Unkarin ja Puolan saavan alueita Tšekkoslovakialta, ja Britannian ja Saksan solmivan luottamussopimuksen. Chamberlainin palattua Lontooseen hän julisti saavuttaneensa "rauhan meidän aikanamme". Hitler oli tyytymätön ja julisti Chamberlainin pilanneen hänen marssinsa Prahaan. Maaliskuussa 1939 Hitler pakotti Liettuan luovuttamaan saksankielisen Memelin Saksalle. Seuraavaksi hän uhkasi pommittaa Prahaa, jolloin Tšekkoslovakia antautui. Chamberlain tajusi sopimuksen epäonnistuneen. Britannia antoi Puolalle takuut tuestaan ja aloitti varustautumisen. Hitler kohdisti nyt katseensa Puolaan ja alueisiin, jotka se oli saanut rauhansopimuksessa. Hitlerin useista vaatimuksista huolimatta Puola ei suostunut alueluovutuksiin ja turvautui Ranskan ja Britannian kanssa solmimaansa puolustusliittoon.

Sodan alku

Puolassa 1940.]] Elokuussa 1939 Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov-Ribbentrop-sopimus). Näin Hitler pystyi ilman Neuvostoliiton uhkaa hyökkäämään Puolaan. Saksa hyökkäsi 1. syyskuuta 1939 Puolaan ja aloitti toisen maailmansodan. Saksa kukisti Puolan muutamassa viikossa Neuvostoliiton miehittäessä Puolan itäosat. Puolan jälkeen Neuvostoliitto pyrki vahvistamaan vaikutusvaltaansa ja solmi Baltian maiden kanssa turvallisuussopimukset joka antoi Neuvostoliitolle luvan sijoittaa sotilastukikohtia niiden alueille. Suomen kanssa käydyt neuvottelut epäonnistuivat, kun suomalaiset eivät suostuneet rajamuutoksiin ja tukikohdan vuokraamiseen Hangossa. Neuvotteluiden epäonnistuttua Neuvostoliiton ja Suomen välillä käytiin talvisota 1939-1940. Sodan päätteeksi Neuvostoliitto sai vaatimansa alueet ja enemmänkin, eikä se antanut alun perin lupaamiaan kompensaatioalueita. Länsirintamalla liittoutuneet eivät uskaltaneet käynnistää suuria operaatioita. Saksa miehitti huhtikuussa 1940 Tanskan ja Norjan, koska Britannia ja Ranska tiettävästi suunnittelivat jo Suomen talvisodan aikana Norjan satamien valloittamista ja aluevesien miinoittamista sekä Narvik - Kiruna - Luleå -rautatien valloittamista edetäkseen sieltä etelään kohti Saksaa. Toukokuussa Saksa käynnisti hyökkäyksen länsirintamalla. Alankomaat antautui 15. toukokuuta, Belgia 28. toukokuuta ja Ranska 22. kesäkuuta. Britit onnistuivat kuitenkin evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquessa. Itä-Euroopassa Neuvostoliitto miehitti Baltian 15. kesäkuuta-17. kesäkuuta ja Romanian Bessarabian 28. kesäkuuta. Ranskan sotaretken jälkeen Hitler alkoi valmistella hyökkäystä Neuvostoliittoon. Saksan Luftwaffe pommitti rajusti Britanniaa ja yritti lamaannuttaa Kuninkaalliset ilmavoimat, mutta ei kuitenkaan onnistunut siinä. Taistelu Britanniasta oli hävitty ja Hitler siirsi Englannin miehityksen tulevaisuuteen.

Balkan

Vuoden 1940 lopulla Italia hyökkäsi Kreikkaan Albaniasta, mutta sotamenestys jäi keskinkertaiseksi. Keväällä 1941 Jugoslaviassa tapahtunut Saksalle vihamielinen vallankaappaus provosoi Hitlerin toimimaan. Saksa, Italia, Unkari, Romania ja Bulgaria hyökkäsivät Jugoslaviaan, jonka puolustus romahti hetkessä. Jugoslavian sotavoimia ei kuitenkaan onnistuttu tuhoamaan, vaan kommunistit ja kansallismieliset serbit muodostivat sissiosastoja, jotka ahdistelivat miehittäjiä sodan loppuun asti. Sissien lukumäärä on arvioitu yli sadaksituhanneksi. Balkanin miehittäminen sitoi runsaasti Saksan joukkoja. Osia Jugoslaviasta liitettiin naapurimaihin, ja lopuista muodostettiin Kroatian ja Serbian valtiot. Kroatiaa hallitsivat kiihkokansalliset kroaatit Ante Pavelicin johdolla. Kroatian alueella asuvia serbejä murhattiin joukoittain keskitysleireissä. Myös Kreikka vallattiin maalis-huhtikuussa 1941. Raskaimmat taistelut käytiin Kreetan hallinnasta.

Itärintama

Kreetan Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon (Operaatio Barbarossa) 22. kesäkuuta. 1941. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan, antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Virallisen linjauksensa mukaan Suomi kuitenkin kävi erillistä sotaa eikä ollut Saksan liittolainen. Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrakanin-Arkangelin linjalle asti. Hyökkäyksen alkuvaihe sujui hyvin ja paljon puna-armeijan joukkoja joutui vangeiksi. Saksan joukot saartoivat Leningradin ja etenivät lähelle Moskovaa, mutta eivät pystyneet valloittamaan kaupunkia ja talven 1941-1942 aikana puna-armeija pystyi lukuisiin vastahyökkäyksiin. Länsivaltojen sotamateriaaliapu auttoi Neuvostoliittoa kestämään pahimman pulan yli. Kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä. Syksyllä eteminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradin kaupungista Volgan varrella. Kun taistelu kaupungista oli käynnissä, Neuvostoarmeija keräsi joukkoja saartaen saksalaisen 6. Armeijan Stalingradin alueelle. Tätä sotatoimea kutsuttiin peitenimellä "Operaatio Uranus" ja se oli ensimmäinen muun kuin Stalinin itsensä suunnittelema taistelutoimi sodan alettua. Von Pauluksen 300 000 miehen armeijan henkiinjääneet antautuivat 2. helmikuuta 1943. Keväällä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja valtasivat takaisin Harkovan kaupungin. Heinäkuussa 1943 Kurskin kaupungin lähellä käytiin historian suurin panssaritaistelu saksalaisten hyökätessä Neuvostoliiton linnoitettua rintamaa vastaan. Maihinnousu Italiaan ja Neuvostoliiton vastahyökkäys pakottivat saksalaiset keskeyttämään hyökkäyksen saavuttamatta tavoitteitaan. Aloite itärintamalla siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle. Vuoden lopulla puna-armeija oli jo edennyt Smolenskiin ja Kiovaan. Vuoden 1944 alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella joka sai lopulta Suomen solmimaan erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa syyskuussa. 22. kesäkuuta alkoi Neuvostoliiton Operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 1 000 km pituisella rintamalinjalla. Saksan 500 000 sotilaan Keskinen armeijaryhmä tuhottiin täysin ja 350 000 sotilasta jäi vangeiksi. Romania antautui elokuussa ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti. 14. huhtikuuta 1945 Neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16. huhtikuuta päättyen Berliinin valtaukseen 2. toukokuuta 1945.

Pohjois-Afrikka

2. toukokuuta Pohjois-Afrikassa 1940 britit olivat torjuneet Italian hyökkäykset Egyptiin. Akselivallat kävivät välillä menetyksellistäkin sotaa vuoteen 1942 asti Erwin Rommelin johdolla, kunnes brittijoukot löivät saksalaisen Afrikan armeijakunnan El Alameinin taistelussa loka-marraskuussa 1942. Tunisiassa vastarinta päättyi toukokuussa 1943. Vuoden 1941 lopulla Yhdysvallat oli tullut mukaan sodankäyntiin. Josif Stalin vaati länsivaltoja avaamaan Euroopassa toisen rintaman. Eteneminen aloitettiin kuitenkin ensiksi Pohjois-Afrikassa maihinnousulla 8. marraskuuta 1942. Saksa päätti vallata Ranskan miehittämättömätkin osat ranskalaisiin kohdistuneen epäluulon takia. Pohjois-Afrikassa saksan sotaonni kääntyi El Alameinin taistelussa. Kun saksalaiset oli karkoitettu Pohjois-Afrikassa seurasi maihinnousu Sisiliaan 10. heinäkuuta 1943. Italiassa oltiin oltu tyytymättömiä sotaan ja Italia vetäytyi sodasta. Mussolini pakotettiin eroamaan ja Italia solmi aselevon 3. syyskuuta 1943. Liittoutuneet pääsivät Roomaan 4. kesäkuuta 1944, mutta Pohjois-Italiaa saksalaiset pitivät hallussaan toukokuuhun 1945 asti.

Länsirintama

6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Normandiassa, joka yllätti saksalaisten puolustuksen. Elokuussa 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Rivieralle. Liittoutuneet pääsivät Pariisiin 25. elokuuta 1944. Vuoden 1944 lopulla taisteluja käytiin jo Alankomaissa ja Elsass-Lothringenissa Vastoinkäymisten takia Saksassa oli syntynyt salaliitto, joka yritti surmata Hitlerin pommilla 20. heinäkuuta 1944. Vastarintaliike murskattiin ja saksalaiset kokosivat joukkonsa ja tekivät vastahyökkäyksen länsirintamalla Ardenneilla. Alkumenestyksestä huolimatta huolto-ongelmat ja polttoainepula pysäyttivät Wehrmachtin panssarikärjen ja hyökkäys tyrehtyi. Päämäärä Antwerpen jäi vain 100 kilometrin päähän. Liittouneiden painaessa päälle Saksalla ei enää ollut voimia pitää saavuttamiaan asemia, vaan se joutui aloittamaan lopullisen perääntymisen Reinin ylitse. Saksan alueen puolustus murtui tammi-huhtikuussa 1945. Liittoutuneet olivat sopineet miehitysrajaksi Elbe-joen ja puna-armeija ja länsiliittoutuneiden joukot kohtasivat siellä 25. huhtikuuta 1945. Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta ja Mussolini surmattiin 28. huhtikuuta. Saksa antautui lopullisesti 8. toukokuuta. Sota Euroopassa oli päättynyt liittoutuneiden voittoon. Saksa jaettiin Ranskan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kesken miehitysalueisiin. Myös Saksan pääkaupunki Berliini, joka jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle jaettiin kolmen voittajavallan ja Ranskan välillä vyöhykkeiksi. Liittoutuneet jakoivat Itävallan neljäksi miehitysalueeksi, jotka myöhemmin itsenäistyivät Itävallan valtiona. Myöhemmin Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden välit kiristyivät, mikä johti kylmään sotaan.

Sota Aasiassa

kylmään sotaan Japani oli hyökännyt Kiinaan jo vuonna 1937, ennen toisen maailmansodan alkua. Toisen maailmansodan aloituspäiväksi Aasiassa lasketaankin yleensä 7. joulukuuta 1941, jolloin Japanin ilmavoimat pommitti Yhdysvaltojen laivastotukikohtaa Pearl Harborissa, tuhoten suuren osan Tyynen valtameren laivastosta ja aiheuttaen Yhdysvaltojen liittymisen sotaan liittoutuneiden puolella. Japanin hyökkäyksen alkaessa sodanjulistus oli jo perillä Yhdysvaltojen valtiokoneistossa, mutta koska viestin tärkeyteen ei oltu kiinnitetty huomiota, se avattiin liian myöhään. Samanaikaisesti Japani aloitti suurhyökkäyksen Malesiaan, Borneoon ja Filippiineille, vallaten mm. Singaporen briteiltä. Japanilaisen voittokulku jatkui toukokuuhun 1942, jolloin Port Moresbyn valtaus epäonnistui Yhdysvaltojen laivaston ansiosta. Kuukautta myöhemmin neljä japanilaista lentotukialusta upotettiin Midway-saaren taistelussa, siirtäen Japanin puolustuskannalle. Pitkän ja raskaan kampanjan avulla liittoutuneet valtasivat takaisin Japanin valtaamia alueita. Vuonna 1945 myös Neuvostoliitto julisti sodan Japania vastaan, vallaten takaisin Mantšurian. 15. elokuuta 1945, viikko Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten jälkeen, Japani antautui ja miehitettiin.

Katso myös

- Luettelo sotilasoperaatioista
- Nürnbergin oikeudenkäynnit
- Salamasota
- Stalingradin taistelu
- Sota
- Varsovan kansannousu
- Enigma
- Kamikaze Luokka:Toinen maailmansota als:Zweiter Weltkrieg ms:Perang Dunia II ko:제2차 세계 대전 ja:第二次世界大戦 simple:World War II th:สงครามโลกครั้งที่สอง

Coventry

Coventry on kaupunki West Midlandsin kreivikunnassa Englannissa. Coventryn kaupunkialueen (metropolitan borough) asukasluku on 304 746 (2002 arvio). Se on siis Englannin yhdeksänneksi suurin kaupunki. Coventry on ennen kaikkea autojen ja moottoripyörien kaupunki. Alan teollisuutta on ollut alueella jo vuodesta 1896. Alkaen nykyisin tuntemattomista nimistä kuten Coventry Motette ja Great Horseless Carriage Co., jatkuen tutummilla nimillä Daimler ja Triumph, kaupungin teollisuushistoria on automerkkien paraatia. Peugeotillakin on kaupungissa tehdas. Kuuluisat Lontoon taksit tehdään Coventryssä, ja siellä on myös Jaguarin pääkonttori ja yksi tehtaista. 1970- ja 1980-luvulla autoteollisuudella meni huonosti ja Coventryssä oli työttömyysprosentti pahimmillaan yli 20 %. Viime vuosina Coventry on toipunut lamasta kun uudet teollisuudenalat asettuvat kaupunkiin. Luonnollisesti Coventryn suurin nähtävyys on Liikennemuseo (Coventry Transport Museum). Toisessa maailmansodassa Saksa pommitti Coventryä samoin kuin muita suuria teollisuuskaupunkeja. Mm. katedraali romuttui täysin. Uusi katedraali avattiin 1962 vanhan raunioiden viereen.

Katso myös

- Lady Godiva Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan kaupungit

Englanti

:Englanti viittaa joko maahan tai kieleen. Tässä käsitellään maata, kieli käsitellään artikkelissa englannin kieli.

England

englannin kieli	englannin kieli
(Lisätietoja)	(Lisätietoja)

Kuninkaallinen Motto: Dieu et mon droit
(ranskaa, tarkoittaa: Jumala ja oikeuteni)

ranskaa

Virallinen kieli

Ei ole, käytännössä englanti

Pääkaupunki

Lontoo

Pinta-ala
- Yhteensä

Sijalla 1
130 395 km²

Väkiluku
- Yhteensä (2001)
- Tiheys

Sijalla 1
49 138 831
377/km²

Yhdistyminen

UTC +0 (Kesäaika UTC +1)

Kansallislaulu

Epävirallisia:
God Save the Queen
Land of Hope and Glory
Jerusalem

Englanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Ison-Britannian saarta. Arkisesti sanalla viitataan myös koko valtioon, mikä on kuitenkin väärin ja saattaa suututtaa muista Yhdistyneen kuningaskunnan osista kotoisin olevia ihmisiä. Englanti on Yhdistyneen kuningaskunnan osista suurin sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan.

Historia

Englanti yhtenäisenä maana muovautui 600-luvun ja 800-luvun välisenä aikana anglien, saksien ja juuttien kuningaskuntien vähittäisen yhdistymisen myötä. Wessexin kuningasta Egbertiä (kuoli 839) pidetään yleisesti ensimmäisenä koko Englannin kuninkaana, vaikkakin hänen arvonimensä oli Bretwalda (sananmukaisesti Britannian lääninherra) ja teoriassa hän oli samanarvoisten englantilaisten hallitsijoiden johtaja. Arvonimi "Englannin kuningas" syntyi kaksi hallitsijapolvea myöhemmin, sen ensimmäinen kantaja oli Alfred Suuri (hallitsi 871-899). Joskus Englannin historia aloitetaan vasta Vilhelm Valloittajan valtaannoususta 1066, ehkä siitä syystä, että tällöin päästään aloittamaan ajasta viimeisen onnistuneen valloituksen jälkeen. Hän järjesteli uudelleen englantilaisen aristokratian, mutta ei voida sanoa hänen perustaneen tai yhdistäneen maata. Suuri osa olemassaolevasta anglosaksisesta infrastruktuurista säilyi ja normannisiirtolaiset muodostivat vain vähemmistön (joskin vallassaolevan sellaisen) Englannissa. Nykyaikaisemmassa historiankirjoituksessa Englannin historiaa aletaan usein tarkastella jo ajalta ennen kuin siitä muodostui Englanti, tarkastellen kelttien ja gallialaisten valloituksia sekä Julius Caesarin ja myöhempien roomalaisten valloituksia.

Politiikka

Englanti lakkasi olemasta poliittisena yksikkönä vuoden 1707 unionisopimuksen myötä Ison-Britannian kuningaskunnan syntyessä. Sen jälkeen Isoa-Britanniaa on hallinnut Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Vuonna 1999 Skotlanti ja Wales saivat omat parlamenttinsa, jättäen Englannin ainoaksi Ison-Britannian osaksi unionissa ilman edustavaa elintä. Eräät tahot ovat kaivanneet Englannin parlamenttia, mutta nykyinen Labour-puolueen johtama hallitus pitää Englantia liian suurena alivaltiollisen edustuselimen omaavaksi yksiköksi ja ajaa sen sijaan paikallishallitusten perustamista. Kannatus Englannin parlamentille on suurinta maan pohjoisosissa. Toisin kuin muissa osissa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Englannissa ei juuri kukaan kaipaa itsenäistymistä. Tämä johtuu pääosin Englannin johtavasta asemasta kuningaskunnassa. Lainsäädännössä Englanti on samassa yksikössä kuin Wales vuoden 1284 Rhuddlan-asetuksen ja vuoden 1536 unionisopimuksen voimaanastumisten jäljiltä. Skotlanti ja Pohjois-Irlanti ovat erillisiä yksiköitä myös lainsäädännössä.

Paikallishallinto

Englanti on paikallishallintoa varten jaettu yhdeksään lääniin (katso Englannin läänit), jotka puolestaan on jaettu yhteensä 81 kreivikuntaan. Suur-Lontoon lääni (Greater London) ei kuitenkaan kuulu mihinkään kreivikuntaan. Lisäksi maassa on 354 kuntaa, jotka toimivat paikallishallinnon alimpana tasona. Luokka:Englanti ms:England zh-min-nan:England ko:잉글랜드 ja:イングランド simple:England th:แคว้นอังกฤษ

Ostrava

Ostrava on Tšekin kolmanneksi suurin kaupunki, joka perustettiin vuonna 1267. Vuonna 2005 Ostravassa oli 313 088 asukkaita). Vuoteen 1945 asti kaupunki tunnettiin nimellä Moravska Ostrava. Kaupunki toimii maan raskaan metalliteollisuuden keskuksena, siellä on mm. öljynjalostusta ja kivihiiliesiintymiä.

Katso myös

- Banik Ostrava, jalkapalloseura Luokka:Tšekin kaupungit ko:오스트라바

Kemi

:Kemi on myös kaupunki Karjalassa. ---- Kemi (pohjoissaameksi Giepma) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Lapin maakunnassa, Lapin läänissä. Sana Kemi tarkoittaa tallattua niittyä.

Historia

Kemin kaupunki perustettiin Keisarillisen Majesteetin asetuksella 5. maaliskuuta 1869. Kemin satama perustettiin samanaikaisesti, ja kaupunki sai myös tapulikaupunkioikeudet eli käytännössä oikeuden ulkomaankauppaan. Jo ennen kaupunkioikeuksia oli Kemiin perustettu puunjalostusteollisuutta (Laitakarin höyrysaha 1863). Kaupungin perustamisen jälkeen Kemin seutu kasvoi nopeasti yhdeksi merkittävimmistä puunjalostusteollisuuden keskittymistä Suomessa. Kemi Oy aloitti toimintansa 1893, Kemi Oy:n sulfiittiselluloosatehdas käynnistettiin 1919, Veitsiluoto Oy aloitti toiminnan perustamalla sahan Veitsiluodon kaupunginosaan 1922 ja selluloosatehtaan 1930. Teollisuuden kasvun myötä myös liikenneyhteydet paranivat: rautatie 1902 ja lentokenttä 1939. Vuoteen 1931 teollisuuslaitokset ja työväestön asuinalueet sijaitsivat maalaiskunnissa kaupungin ulkopuolella. Vuoden 1931 alussa esikaupungit tehtaineen liitettiin kaupunkiin ja kaupunki muuttui teollisuus- ja työläiskaupungiksi. Kaupungin maapinta-ala nousi 5,8 neliökilometristä 83,5 neliökilometriin. Väkiluku kasvoi 3543:sta 16 795:een. Talvi- ja jatkosotien aikana Kemin kaupunki säästyi pommituksilta, mutta Lapin sodassa saksalaiset räjäyttivät Kemin kaupungintalon ja Kemijoen sillat. Sodan jälkeinen aika oli Suomessa epävarmaa aikaa, jolloin kommunistien vallankaappausta pelättiin. Kemin tapahtumat vuonna 1949 saivat alkunsa lakosta Kemi Oy:n Pajusaaren tehtailla. Lakot päättyivät kahden ihmisen kuolemaan mielenosoitusmarssin aikana Kemin veritorstaina 18. elokuuta. Puunjalostusteollisuuden edelleen laajentuessa paperi- ja kartonkiteollisuuteen Kemistä kasvoi 1960-luvulle tultaessa lähes 30 000 asukkaan kaupunki. Kemi oli tuolloin toiseksi tärkein ja suurin Pohjois-Suomen kaupungeista heti Oulun jälkeen. 1970-luvulla automaation vähentäessä teollisuuden työvoiman tarvetta, ja valtion keskittäessä virastojaan läänin pääkaupunkiin Rovaniemelle, Kemin väkiluku kääntyi selvään laskuun.

Elinkeinoelämä

Suurimpia yksityisiä työllistäjiä kaupungissa ovat Stora Enson Veitsiluodon paperitehtaat sekä Karihaarassa toimiva Metsä-Botnian ja Finnforestin puunjalostusteollisuus. Merkittävä teollinen työnantaja on myös Outokummun omistama Kemin kromikaivos, joka sijaitsee Keminmaassa. Ajoksessa sijaitsevat kauppamerenkulun kannalta merkittävä syväsatama sekä tuulivoimapuisto. Kemi on kohottanut viime vuosina profiiliaan matkailuelinkeinon piirissä. Kaupungin tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä ovat muun muassa Lumilinna ja jäänmurtaja Sampo.

Poliittinen rakenne

Voimakkaan teollisen historian vuoksi Kemissä on vahva poliittisesti vasemmistolainen perinne. Kaupunginvaltuuston nykyinen rakenne on seuraava:
- Vasemmistoliitto (14)
- SDP (12)
- Keskusta (8)
- Kokoomus (5)
- Suomen Kommunistinen Puolue (1)
- Kristillisdemokraatit (1)
- Liberaalit (1)
- Kommunistinen työväenpuolue (1)

Nähtävyydet

- Jalokivigalleriassa on Euroopan monipuolisin ja laajin kokoelma jalokiviä.
- Maailmankuulu Lumilinna rakennettiin ensimmäisen kerran 1996.
- Arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema Kemin kirkko on valmistunut 1902. Kirkko on yksi kauneimmista uusgoottilaisista kirkkorakennuksista Suomessa.
- Kaupungintalon näköalatasanteelta voi nähdä koko Kemin kaupungin.

Ystävyyskaupungit

- Luulaja, Ruotsi
- Tromssa, Norja
- Wismar, Saksa
- Newtownards, Pohjois-Irlanti
- Ringköbing, Tanska
- Liptovsky Mikulas, Slovakia
- Volgograd, Venäjä
- Nacala, Mosambik
- Szèkesfèhervàr, Unkari

Kaupunginosat

- Sauvosaari
- Peurasaari
- Karjalahti

- Koivuharju
- Karihaara
- Paattio

- Kivikko
- Tervaharju
- Nauska

- Syväkangas
- Takajärvi
- Ritikka

- Hepola
- Rytikari
- Ajos

Aiheesta muualla

- [http://www.kemi.fi/ Kemin kaupungin kotisivut]
- [http://www.snowcastle.net/ Kemin lumilinnan sivut] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Kemi

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös

- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet

- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Liège

Liege (fr. Liège; wa. Lîdje; nl. Luik; de. Lüttich; la. Leodium) on samannimisen maakunnan pääkaupunki ja Belgian kolmanneksi suurin kaupunkimainen yhteiskunta, suurin Valloniassa.

Nimen etymologia

Liegen kaupungin nimen alkuperästä esitetään useita erilaisia tulkintoja. Koska Liege on vanha roomalaisajalta peräisin oleva kaupunki, niin eräiden teorioiden mukaan sen alkuperänä olisi sama nimi kuin Pariisillakin eli Lutèce, joka puolestaan tulee suota merkitsevästä sanasta «lucotætia». Tätä teoriaa täydennetään vielä kaupungin saksalaisen nimen Lüttich läheisyydellä. Tätä roomalaisteoriaa kritisoidaan voimakkaasti ja tuodaan lähtäkontina esille myös termit «Lætica» (siirtokunta) ja «Leudica» (vapaa). Ei kuitenkaan ole mahdotonta, että kansan keskuudessa nämä kaikki eri lähtökohtaiset nimet ovat sulautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi roomalaisvallan ja myöhemmän germaanisen kansainvaelluksen aikana. Nykytutkimuksen valossa on kuitenkin todennäköisempää, että lähtökohtana olisi frankinkielinen «Leudica» eli «julkinen paikka», mistä valloninkielinen kaupunginnimi «Lîdje» selkeästi on johdettavissa.

Yleistä

Kaupungissa on noin 185.000 asukasta, mutta ns. kaupunkikeskuksen eli suur-Liegen alueella asukkaita on noin 600.000. kaupungin pinta-ala on noin 7.000 hehtaaria. Sen alin paikka on 58 metriä ja ylin 238 metriä merenpinnasta. Liege on sijainnut ja sijaitsee vielä tänäänkin kansanvälisessä Meuse ja Ourthe -jokien risteyksessä. Se on ollut monien eri kansojen ja kulttuurien kohtauspisteessä. Kaupungista on matkaa 25 kilometriä Alankomaiden Maastrichtiin ja 40 kilometriä Saksan Aacheniin, joka on vanha Kaarle Suuren hallituskaupunki. Belgia oli suurimman osan 1800-luvusta Euroopan mantereen teollistunein valtio. Liege oli eräs maan teollisuuden keskuksia, joka kohotti Vallonian taloudellista merkitystä koko maan taloudessa. Alueen teollisuus keskittyi hiilen, teräkseen ja konepajateollisuuteen. Joskin 1800-luvun taloudellista vaurautta ja nousua on seurannut 1900-luvun jyrkkä taloudellinen alamäki ja perinteisten teollisuusalojen lopettaminen, tai vähintäänkin voimakas alasajo. Vielä tänäänkin useat suuret kuonakasat osoittavat hiilen keskeisestä merkityksestä aiemmin alueen taloudelle. Nykyisin Liege on keskellä Euroopan suuria kuljetusreittejä ja on panostanut niihin runsaasti taloudellisia resurssejaan. Liege keskittyy logistiikan antamiin taloudellisiin mahdollisuuksiin yhdistäen kanavaliikenteen, raitioliikenteen, ilmailun ja maantieliikenteen tarjoamat mahdollisuudet.

Historia

Liegen seutu on ollut asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Vanhimmat asutuksen jäljet johtavat noin vuoden 200.000 eaa. Mutta kaupungin perustaminen varsinaiseksi kaupungiksi tapahtuu kuitenkin vasta voin vuoden 700 paikkeilla. Maastrichtin piispalla Lambertilla oli huvila Liegen alueella ja siellä hänen murhasivat hänen kilpailijansa lähettämät murhaajat. Murhapaikasta kehittyi pyhiinvaelluskohde ja lopulta murhatun piispan seuraaja kuljetti edeltäjänsä maalliset jäänteet Liegen nykyiselle paikalle ja rakensi sinne pienen kappelin. Mikään kuitenkaan todista, että samalla olisi haluttu muuttaa hiippakunnan pääkaupunkia, mutta niin vain käytännössä tapahtui. Muodostuneen kaupungin alueella tai lähistöllä syntyi mm. frankkien kuningas ja keisari Kaarle Suuri noin vuonna 742. Kaarlen hallinnon päätyttyä 820 viikingit hävittivät seutua ensimmäisen kerran. Ja Verdunin sopimuksella tehdyssä valtakunnan jaossa Liege tuli osaksi Lothringenin aluetta. Kaupungista tuli Liegen ruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 980 kun keisari vahvisti Liegen piispan omistusoikeudet. Piispalle kuului maa-omistuksen myötä myös maallisen ruhtinaana arvo sekä keisarin takaama täydellinen koskemattomuus. Privilegioiden antaja oli keisari Otto II, ja näin varsinainen Liegen valtio oli syntynyt, ja sellainen se oli aina vuoteen 1795 saakka. Koko tämän pitkän historiallisen ajan Liegen kaupungin ja Liegen ruhtinaskunnan, jotka johti ruhtinas-piispa, historiat ovat pitkälti samat. Euroopassa 1700-luvulla yleistyneet liberaalit valituksen aaatteet löysivät suosiollisen maaperän myös Meusen rantakaupungista. Kaupunkiyhteisö koki vuonna 1789 myös oman vallankumouksensa, joskin onnellisemman kuin Pariisissa, sillä Liegessä ei katkottu kauloja. Kaupungin oma vallankumous kuitenkin johti Liegen itsenäisyyden päättymiseen. Ruhtinaskunnan alueet liitettiin pian tämän jälkeen Ranskan tasavaltaan vuosiksi 1895-1815 ja sen jälkeen Alankomaiden kuningaskuntaan vuosiksi 1815-1830. Vuonna 1830 useat Liegen asukkaat osallistuivat jälleen uuteen vallankumoukseen, jonka seurauksena syntyi Belgian kuningaskunta. Kaupungin historiassa, varsinkin Belgian kuningaskunnan muodostumisen jälkeen, oleellista on voimakas eri alojen teollisuuden rakentaminen ja kehittäminen aina kankaan kudonnasta aseiden valmistukseen. Liege oli toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka mitä tyypillisin eurooppalainen teollisuuskaupunki, jonka elämä ja oleminen olivat hyvin samankaltaista kuin muuallakin. Vain sodat toivat suuria poikkeuksia tavanomaiseen arkeen. Kaupungin puolustusrakenteiden urheat vastustustaistelut saksalaisia hyökkääjiä vastaan vuonna 1914 johtivat Ranskan kunnialegioonan suurristin saamiseen 7. elokuuta 1919. Liege oli ensimmäinen ei-ranskalainen kaupunki jolle tuo arvostettu tunnustus osoi