:: wikimiki.org ::

Washington D.C.

Washington D.C.

Washington D.C. (Washington, District of Columbia) on Yhdysvaltojen pääkaupunki maan itärannikolla Potomac-joen varrella. Washington ei kuulu mihinkään osavaltioon, vaan se muodostaa suoraan Yhdysvaltain kongressin alaisen hallintopiirin (District of Columbian) jolla on rajoitettu itsehallinto, jotta mikään osavaltio ei voisi omia pääkaupunkia. Liittopiiriä ilmoittava lyhenne "D.C." kirjoitetaan tavallisesti kaupungin nimen perään erottamaan se Washingtonin osavaltiosta maan länsirannikolla ja lukuisista samannimisista paikkakunnista toisissa osavaltioissa.

Historia

Washington perustettiin 1790 varta vasten Yhdysvaltain hallinnolliseksi pääkaupungiksi, ja se sai nimensä maan ensimmäisen presidentin George Washingtonin mukaan. Vuonna 1800 maan hallitus siirtyi Philadelphiasta Washingtoniin. District of Columbian eli liittopiirikunnan alue lohkaistiin Marylandin osavaltiosta ja se on ollut vuodesta 1801 Yhdysvaltain kongressin alaisuudessa. Vuonna 1814 brittijoukot polttivat kaupungin.

Maantiede

Washington D.C sijainti maapallon koordinaatistossa on 38° 53′ 42" pohjoista leveyttä ja 77° 02′ 11" itäistä pituutta. Yhdysvaltain tilastokeskuksen eli Census Bureau:n mukaan kaupungin pinta-ala on 177,0 km² josta maata on 159,0 km² ja vettä 18,0 km². Veden osuus on 10,16%.

Väestö

Pääkaupungin asukasluku on noin 600 000 ja kaupunki on osa suurempaa metropolialuetta (Baltimore-Washington Metropolitan Area) jossa asuu yli 7 miljoonaa asukasta. Kaupungin asukkaista on noin 31 % valkoisia ja 60 % mustia. Loput ovat lähinnä aasialaisperäisiä tai latinoja.

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

1814] Washingtonin asemakaava muodostuu suorakulmaisesta katuverkosta, jota leikkaavat viistot, eri osavaltioiden mukaan nimetyt puistokadut eli Avenuet. Kaupungin huomattavin rakennus on uusklassinen, kupolikattoinen kongressitalo Capitol (1793-1851) jossa istuvat USA:n senaatti ja edustajainhuone. Capitolin ympäristössä on useita huomattavia hallintorakennuksia, mm. Korkeimman oikeuden talo ja Kongressin kirjasto (USA:n kansalliskirjasto). Kaupungin pääkatu Pennsylvania Avenue yhdistää sen USA:n presidentin virka-asuntoon Valkoiseen taloon (1792-1800). Capitolin edestä puolestaan lähtee leveä puisto National Mall, jonka keskellä Capitolin ja Valkoisen talon leikkauskohdassa on 170 metriä korkea George Washingtonin muisto-obeliski. Kauempana puistossa Potomac-joen rannalla ovat Thomas Jeffersonin ja Abraham Lincolnin näyttävät muistomerkit. Potomac-joen toisella puolella ovat Arlingtonin valtiollinen hautausmaa sekä puolustusministeriön viisikulmainen rakennus Pentagon. Washington D.C. on suosittu turistikohde siellä olevien lukuisten historiallisten muistomerkkien, museoiden ja urheilujoukkueiden takia.

Organisaatiot

Liittovaltion eri toimielinten keskukset ovat pääkaupungissa, samoin kuin useiden kansainvälisten järjestöjen kuten Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund – IMF) ja Organization of American States (OAS) päämaja. Tämän vuoksi kaupunki on myös suosittu mielenosoitusten järjestyspaikka.

Uskonto

Uskontokuntien prosentuaalinen osuus asukkaista:
- Protestantteja: 68 %
- Katolisia: 16 %
- Muita kristittyjä: 1 %
- Muita uskontoja: 3 %
- Uskonnottomia: 7 %

Aiheesta muualla

- [http://www.dc.gov/ Kaupungin viralliset verkkosivut]
- [http://www.washington.org Kaupungin viralliset matkailusivut] Luokka:Pääkaupungit Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit ja:ワシントンD.C. ko:워싱턴 D.C.

Yhdysvallat

Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka. Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.

Historia

Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin. Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita. Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta. Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue. Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin. Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena. Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.

Politiikka

Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu. Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa. Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.

Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta. Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa. Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia. Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.

Viimeaikaisia väittelynaiheita

Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.

Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Yhdysvaltain osavaltiot: Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Maantiede

Havaiji Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Talous

Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta. Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten. Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa. Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.

Yhteiskunta

Väestö

Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä. Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta. Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000) Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.

Uskonto

Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989) Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin. Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.

Koulutus

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.

Kulttuuri

Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka Luokka:Yhdysvallat zh-min-nan:Bí-kok ko:미국 ms:Amerika Syarikat ja:アメリカ合衆国 simple:United States th:สหรัฐอเมริกา

Yhdysvaltain kongressi

Yhdysvaltain kongressi muodostuu edustajainhuoneesta ja senaatista, ja kokoontuu Capitol-kukkulalle rakennetussa kongressitalossa.

Senaatti

Senaattiin kuuluvien senaattorien määrä riippuu aina suoraan osavaltioiden lukumäärästä. Jokaiselle osavaltiolle kuuluu kaksi senaattoria, osavaltion koosta ja väkimäärästä riippumatta; koska nykyisellään Yhdysvaltoihin kuuluu 50 osavaltiota, senaattoreita on siten tasan sata henkeä.

Senaatin toimintatavat

Vaikka muodollisesti senaatti päättääkin asioista yksinkertaisten enemmistöjen turvin, käytännössä jo 40 prosentin vähemmistöllä on vahvat aseet käsissään estää itselleen epämieluisten lakiesitysten läpimeno. Koska senaattoreiden puheoikeus on periaatteessa rajoittamaton, ja vaaditaan vähintään 60 senaattorin äänet keskustelun katkaisemiseksi, viivytyspuheet voivat pakottaa enemmistökannan kompromissiin tai jopa luopumaan toivomastaan laista, jotta normaalia työskentelyä voitaisiin jatkaa.

Edustajainhuone

Yhdysvaltain edustajainhuonetta usein virheellisesti kutsutaan kongressiksi. Tämä johtuu siitä seikasta että sen edustajia kutsutaan kongressimiehiksi, kun senaattoreita kutsutaan senaattoreiksi vaikka senaattoritkin ovat muodollisesti katsottuna kongressimiehiä. Kun kaikki kongressimiehet, senaattorit mukaan lukien istuvat samassa edustajainhuoneen salissa (esimerkiksi merkittävien valtiovieraiden kunniaksi tai kuunnellakseen presidenttinsä vuosittaista puhetta Yhdysvaltojen tilasta), sitä kutsutaankin kongressin yhteisistunnoksi.

Edustajainhuoneen kokoonpano

Edustajainhuoneen jäsenet valitaan puhtaasti kunkin osavaltion väkimäärään pohjautuen, joten jäsenmäärä lisääntyy väkiluvun kasvaessa, nykyisellään siellä on reilut neljäsataa edustajaa. Luokka:Yhdysvallat ja:アメリカ合衆国連邦議会

1790

Tapahtumia

-
- 9. - 10. heinäkuuta – Kustaa III:n sota: Ruotsin laivasto löi Venäjän Ruotsinsalmen II taistelussa
- 14. elokuuta – Värälän rauha päätti Kustaa III:n sodan.

Syntyneitä

- 23. joulukuuta - Jean-François Champollion, egyptologi

Kuolleita

- 17. helmikuuta - Christfried Ganander, pappi Luokka:1700-luku ms:1790 ko:1790년 simple:1790

George Washington

George Washington (s. 22. helmikuuta 1732 – k. 14. joulukuuta 1799) oli eräs Yhdysvaltain perustajista ja Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti (1789–1797). Hän oli kenraali ja Amerikan siirtokuntien joukkojen ylipäällikkö Amerikan vapaussodassa (1775–1783). Yhdysvalloissa häntä pidetään eräänä maailmanhistorian suurimmista hahmoista. Päinvastoin kuin monet muut vallankumousjohtajat, hän luovutti vallan vapaaehtoisesti demokraattiselle hallinnolle. Yhdysvaltojen pääkaupunki on nimetty hänen mukaansa. George Washingon syntyi Westmoreland Countyissa, Virginiassa. Hänen synnyinpäivänsä on 11. helmikuuta 1731 silloin käytetyn juliaanisen ajanlaskun mukaan. Englantilaisen ajanlaskun vuoden alku on myös 25. maaliskuuta, joten vuosilukukin vaihtuu. Washington oli Virginian orjuudesta hyötyvää plantaasiomistajaeliittiä. Hänen vanhempansa olivat englantilaista sukujuurta. Hän kouluttautui maanmittariksi ja kartoitti Shenandoahin laaksoa Virginiassa. 20-vuotiaana hän peri veljeltään Mount Vernonin tilan lähellä Alexandriaa. Washington nimitettiin 1754 Virginian militian everstiksi, ja hän rakennutti sarjan linnoituksia ranskalaisia ja intiaaneja vastaan. Virgianian kuvernööri määräsi Washingtonin ajamaan ranskalaiset Ohion laaksosta. Ranskalaisten kieltäydyttyä poistumasta, hän hyökkäsi tiedustelupartiota vastaan ja 10 tapettiin. Vastaiskua odotettaessa Washingtonin joukot rakensivat linnoituksen (Fort Necessity). Brittien joukot olivat kuitenkin alivoimaiset ja pieni linnoitus laaksossa jäi tulvan alle ja joukot joutuivat antautumaan ja neuvottelemaan paluustaan Virginiaan. Tapahtuma johti sotaan vuosina 1754–1763. Washingon taisteli sodassa, jossa häneltä ammuttiin kolme hevosta ja neljä kertaa luoti lävisti hänen takkinsa. Vuonna 1757 Washingon erosi armeijasta ja nai rikkaan lesken Martha Dandridge Custisin. Pari muutti Mount Vernoniin maanviljelijöiksi. Washington adoptoi Castisin kaksi lasta, muttei ikinä saanut omia. Washingtonista tuli ensimmäisen siirtokuntien vaaleilla valitun hallinnon, The Virginia House of Burgessesn jäsen. Vuoteen 1774 mennessä Washingtonista oli tullut yksi siirtokuntien rikkaimmista miehistä. Hänet valittiin Virginiasta Continental Congressin, kolmentoista siirtokunnan lakia säätävän elimen jäseneksi 5. syyskuuta–26. lokakuuta 1774. Kongressi sai kaksitoista siirtokunnista boikotoimaan brittiläisiä tuotteita ja estämään viennin Britanniaan vastineeksi parlamentin säätämistä rangaistustoimista siirtokuntien levottomuuksien, erityisesti "Bostonin teekutsujen", vuoksi. Washington valittiin myös toiseen kongressiin, joka kokoontui ensimmäisen kerran 10. toukokuuta 1775, ja alkoi tukea kapinaa hallitsijaa vastaan, luoden siirtokuntien armeijan (Continental Army) ja oman rahan (Continental Dollar). Washington ei tukenut itsenäisyyttä ennen vuotta 1776, tutustuttuaan Thomas Painen kirjoitukseen Common Sense.
Itsenäisyyssota
Thomas Paine Kongressi nimitti Washingtonin armeijan johtoon 15. kesäkuuta 1775. Hänen joukkonsa ajoi britti-armeijan Bostonista 17. maaliskuuta 1776 Halifaxiin, Kanadaan ja Washingtonin joukot siirtyivät New York Cityyn odottamaan hyökkäystä sinne. Washington hävisi Long Islandin taistelun 22. elokuuta ja seuraavat taistelut ajoivat joukon New Jerseyhin. 25. joulukuuta 1776 yönä Washingon hyökkäsi kuningas Yrjö III:n hesseläisjoukkoja vastaan Delaware-joen yli yllätyshyökkäyksessä ja kenraali Charles Cornwallisin joukkoja vastaan Princetownissa 2. tammikuuta 1777 vapauttaen vähitellen osavaltion. Kuitenkin samana vuonna kenraali Howen joukot voittivat Washingtonin joukot Brandywinen taistelussa 11. syyskuuta vallaten siirtokuntien pääkaupungin, Philadelphian. Yritys ajaa brittijoukot tiehensä päättyi häviöön Germantownin taistelussa 2. lokakuuta ja joukot majoittuivat talveksi Valley Forgeen. Washingtonin armeija harjoitteli kevään saksalaisen paroni Friedrich von Steubenin johdolla. 28. kesäkuuta 1778 siirtokuntien armeija hyökkäsi Monmouthin taistelussa Philadelphiasta New Yorkiin marssimassa ollutta brittiarmeijaa vastaan. Viimeinen suuri taistelu pohjoisissa siirtokunnissa päättyi kuitenkin pakenemiseen. Etelässä kenraalit Horatio Gates ja Benedict Arnold voittivat Saratogan taistelun 17. lokakuuta 1777 brittikenraali John Burgoynea vastaan. Tätä pidetään Yhdysvaltain itsenäisyyssodan käännekohtana Ranskan liityttyä siirtokuntien puolelle Britanniaa vastaan. Vuonna 1781 amerikkalaiset ja ranskalaiset joukot ja Ranskan laivasto olivat saartaneet kenraali Cornwallisin Yorktowniin Virgianissa. Washington marssi joukkoineen paikalle ja saartoa kiristettiin, kunnes britit antautuivat. Vuonna 1783 Pariisin sopimuksessa Ison-Britannian kuningaskunta tunnusti Amerikan yhdysvallat.
Presidenttinä
Washington luovutti armeijan ylipäällikön aseman kongressille 23. joulukuuta 1787. Hän oli puheenjohtajana perustuslakia säätävässä kokouksessa 1787, ja valittiin yksimielisesti virkaan 4. helmikuuta 1789 ja vannoi virkavalan 30. huhtikuuta 1789. Washington joutui lainaamaan 600 puntaa muuttaakseen New Yorkiin, jossa Amerikan hallitus kokoontui. Vuonna 1791 liittovaltion hallitus määräsi veron viskille, ja 1794 Washington lähti henkilökohtaisesti johtamaan 13 000 miehen joukot taltuttamaan viskikapinaa Länsi-Pennsylvaniassa. Washington jäi eläkkeelle maaliskuussa 1797 ja vetäytyi Mount Vernoniin maatilalleen. Hän sairastui kaksi vuotta myöhemmin ja kuoli 14. joulukuuta 1799.
Muuta
Washingtonilla oli huonot hampaat, ja hän menetti hampaita 24-vuotiaasta lähtien. Hän käytti tekohampaita, ei kuitenkaan puisia, kuten suosittu tarina kertoo. Washington kohosi aina kenraalimajurin arvoon asti. Vuonna 1976 presidentti Gerald Ford kuitenkin nimitti hänet "armeijoiden kenraaliksi" (General of the Armies of the United States), jotta kukaan upseeri ei ikinä kohoaisi häntä korkeammaksi (General of the Army vastaa suomalaisittain sotamarsalkkaa). Washington, George Washington, George ko:조지 워싱턴 ja:ジョージ・ワシントン simple:George Washington th:จอร์จ วอชิงตัน

Philadelphia

:Tämä artikkeli käsittelee Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitsevaa kaupunkia. Vähässä-Aasiassa sijaitsee myös muinainen kreikkalainen Filadelfia-niminen kaupunki, katso Filadelfia. Philadelphia on Yhdysvaltain osavaltion Pennsylvanian suurin kaupunki. Asukasluku oli 1 517 550 vuonna 2001. Kaupunki perustettiin vuonna 1681 ja sen poliittinen sekä kulttuurillinen merkitys oli aikoinaan suurempi kuin Bostonilla ja New Yorkilla. Pennsylvanian muut merkittävät kaupungit ovat Harrisburg ja järvialueen Pittsburgh. Kaupungin nimi on kreikkaa ja tarkoittaa veljen rakastamista.
Historia
Pennsylvanian siirtokunnan perustaja William Penn perusti Philadelphian 1683, ja se oli Pennsylvanian pääkaupunki vuoteen 1799. Philadelphiasta tuli nopeasti Pohjois-Amerikan siirtokuntien tärkein kaupunki. Siellä allekirjoitettiin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus 1776 ja kirjoitettiin maan perustuslaki 1787; Independence Hall ja Carpenter's Hall, joissa nämä julistukset tapahtuivat, ovat yhä Philadelphian huomattavimmat nähtävyydet. Kaupunki oli 1790-1800 Yhdysvaltain pääkaupunki mutta menetti asemansa vastaperustetulle Washingtonille.
Maantiede
Philadelphia sijaitsee koordinaateissa 39° 59′ 53″, N 75 °8′ 41″ W. Yhdysvaltojen Census Bureau mukaan kaupungin kokonais pinta-ala on 369,4 km². Pinta-alasta maata on 349,9 km² ja vettä 19,6 km². Veden osuus on 5,29%.
Väestö
Washington]
Tunnettuja urheiluseuroja

- Philadelphia Eagles, amerikkalainen jalkapallo, NFL
- Philadelphia Phillies, baseball, MLB
- Philadelphia 76ers, koripallo, NBA
- Philadelphia Flyers, jääkiekko, NHL
Aiheesta muualla

- [http://www.phila.gov/ Philadelphian viralliset verkkosivut]
- [http://wikitravel.org/en/Philadelphia%2C_Pennsylvania Philadelphia Wikitravelissa] Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit ja:フィラデルフィア

Maryland

right Maryland on Yhdysvaltojen osavaltio. Se liittyi liittovaltioon 7. osavaltiona 28. huhtikuuta, 1788. Sen postitunnus on MD. Marylandin rajanaapureina ovat Pennsylvania pohjoisessa, West Virginia lännessä, Delaware idässä ja Virginia etelässä. Osavaltion pääkaupunki on Annapolis. Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot ms:Maryland ko:메릴랜드 주 ja:メリーランド州 simple:Maryland

Yhdysvaltain kongressi

Yhdysvaltain kongressi muodostuu edustajainhuoneesta ja senaatista, ja kokoontuu Capitol-kukkulalle rakennetussa kongressitalossa.

Senaatti

Senaatin toimintatavat

Edustajainhuone

Edustajainhuoneen kokoonpano

Valkoinen talo

Valkoinen talo (englanniksi The White House) on Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington D.C.:ssä sijaitseva Yhdysvaltain presidentin virka-asunto ja pääasiallinen työpaikka. Valkoinen talo on - kuten nimestäkin voi jo päätellä - valkoinen rakennus osoitteessa 1600 Pennsylvania Avenue, NW, Washington D.C. Presidentin työpaikkana käsitettä "Valkoinen talo" käytetään myöskin symbolisesti kuvaamaan presidentin hallintoa, kuten "Tänään Valkoinen talo ilmoitti uudesta työllisyysohjelmasta".

Historia

Yhdysvaltain presidentin Yhdysvaltain presidentin virka-asuntoa alettiin suunnitella sen jälkeen kun Yhdysvaltain kongressi oli päättänyt joulukuussa 1790 Columbian piirikunnan (District of Columbia) perustamisesta. Presidentti George Washington ja kaupunginsuunnittelija Pierre L'Enfant valitsivat rakennuksen paikan. Rakennuksesta järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti yhdeksän ehdotuksen joukosta amerikanirlantilainen James Hoban palladiolaisesta arkkitehtuurista vahvoja vaikutteita saaneella suunnitelmallaan. Rakennuksen kulmakivi laskettiin 13. lokakuuta 1792. John Adams oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti joka muutti siihen asumaan 1. marraskuuta 1800. Rakennuksesta käytettiin alkuaikoina aikakauteen sopivia nimityksiä Presidentinpalatsi (Presidential Palace) ja Presidentinkartano (Presidential Mansion). Vuoden 1812 sodassa brittijoukot hävittivät Washingtonin ja sytyttivät talon tuleen, josta ainoastaan talon ulkoseinät selvisivät. Sodan jälkeen talo restauroitiin ja seinät maalattiin valkoisiksi peittämään savuvahinkoja. Vuodesta 1818 julkisuudessa ryhdyttiin käyttämään nimitystä "Valkoinen talo". Valkoinen talo on ollut perinteisesti melko avoin yleisölle. Valkoisen talon kuva on Yhdysvaltain 20 dollarin setelin kääntöpuolella.

Rakenne

Valkoisen talon koosta on vaikea saada oikeaa käsitystä, sillä suuri osa rakennuksesta on maan alla tai maiseman peitossa. Valkoisessa talossa on:
- 132 huonetta
- 35 kylpyhuonetta
- 6 kerrosta
- 412 ovea
- 147 ikkunaa
- 28 tulisijaa
- 8 portaikkoa
- 3 hissiä
- 5 kokoaikaista keittiömestaria
- 5 000 vierailijaa päivässä
- tenniskenttä
- keilarata
- elokuvateatteri
- juoksurata
- uima-allas Valkoisen talon tunnetuin huone on epäilemättä Oval Office eli presidentin ovaalin muotoinen työhuone. Valkoinen talo on yksi harvoista Washingtonin hallintorakennuksista missä voi liikkua pyörätuolilla. Rakennus muutettiin presidentti Franklin Delano Rooseveltin aikana pyörätuoliystävälliseksi, sillä hän joutui käyttämään pyörätuolia polion takia. 1940-luvun puolivälissä Valkoisen talon todettiin olevan rakenteiltaan turvaton ja välittömässä sortumisvaarassa. Presidentti Harry S. Truman siirrettiin presidentilliseen vierastaloon Blair Houseen sillä aikaa kun Valkoista taloa korjattiin; sen sisustus purettiin ja rakennuksesta jätettiin jäljelle vain ulkoseinät. Sisusta rakennettiin tämän jälkeen uudestaan käyttäen betonia ja metallipylväitä alkuperäisten puuosien tilalla. Joitakin muutoksia tehtiin; presidentin asuintiloja ylimmissä kerroksissa laajennettiin ja ympyränmuotoiseen pylväshalliin lisättiin uusi parveke.

Linkkejä

- [http://www.whitehouse.gov WhiteHouse.gov, Valkoisen talon virallinen sivusto] (ja tämän artikkelin lähdemateriaalia)
- Huomautus: Ennen kuin Valkoinen talo oli virallisesti rekisteröity Internetiin, osoitteet WhiteHouse.org ja Whitehouse.com oli jo rekisteröity. Nämä eivät ole virallisia Valkoisen talon sivustoja. WhiteHouse.org on huumorisivusto, kun taas WhiteHouse.com on pornosivusto.
- [http://memory.loc.gov/cgi-bin/query/I?dag:1:./temp/~ammem_Kern::displayType=1:m856sd=cph:m856sf=3a53372:@@@ Valkoisen talon valokuva n. vuodelta 1846 (dagerrotypia)]
- [http://www.globalsecurity.org/military/facility/dc-4.htm Ilmakuva] Luokka:Virka-asunnot Luokka:Yhdysvallat ja:ホワイトハウス

Maailmanpankki

Termillä Maailmanpankki tarkoitetaan nykyisin kahdesta eri laitoksesta koostuvaa ryhmää. Maailmanpankkiin kuuluvat IBRD (International Bank for Reconstruction and Development) ja IDA (The International Development Association). Maailmanpankin nykyiset tehtävät keskittyvät köyhyyden vähentämiseen ja kestävän kehityksen maailmanlaajuiseen edistämiseen. Maailmanpankki antaa jäsenilleen taloudellista tukea lainojen muodossa, teknistä tukea eri projekteihin sekä neuvoo maiden hallituksia. Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) luotiin toisen maailmansodan jälkeen Bretton Woodsissa pidetyissä neuvotteluissa, jota johtivat Iso-Britannian puolelta John Maynard Keynes ja USA:n puolelta Harry Dexter White (joka jäi myöhemmin kiinni kommunistien vakoojana). Neuvotteluissa USA oli voima-asetelmissa niskan päällä ja Keynes joutui luopumaan monista ideoistaan kuten kansainvälisestä rahayksiköstä. Alun perin oli tarkoitus luoda myös Kansainvälinen Kauppajärjestö, joka perustettiin vasta 1994 nimellä Maailman kauppajärjestö (WTO). Neuvottelujen tuloksena syntyneiden Bretton Woods instituutioiden (Maailmanpankki ja IMF) toimenkuva on myöhemmin käynyt läpi lukuisia muutoksia. Maailmanpankki perustettiin vuonna 1946 rahoittamaan Euroopan ja Japanin jälleenrakentamista. Alussa pankki keskittyi infrastruktuurin, kuten maanteiden, lentokenttien ja voimaloiden korjaamiseen ja jälleenrakentamiseen. Japanin ja Euroopan maiden kehittyessä pankin huomio keskittyi kehitysmaihin. 1990-luvun alkupuolella pankki alkoi myöntää lainoja myös entisille itäblokin maille. Maailman pankin nykyinen puheenjohtaja on yhdysvaltalainen konservatiivipoliitikko Paul Wolfowitz.

Näkemyksiä Maailmanpankista

Monet vasemmistolaiset pitävät Maailmanpankkia (ja Kansainvälistä Valuuttarahastoa) liberaalin talouspolitiikan levittäjänä, kun taas monien liberaalien ja konservatiivien mielestä tällaiset maailmantalouden sääntelyelimet ovat liberaalin talouspolitiikan vastaisia ja lisäksi usein hyväksyvät kohdemaiden sääntelyn ja tukevat niiden suunnitelmataloutta. Vuoteen 2005 asti Maailmanpankkia johtaneen James Wolfensonin on kehuttu lähentäneen Maailmanpankkia kansalaisjärjestöihin. Useiden oikeistolaisten kriitikoiden mukaan hän on liiaksi toteuttanut rikkaiden maiden äänekkäiden kansalaisjärjestöjen tahtoa sen sijaan, että olisi sijoittanut rahat sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä kehitysmaille. Vasemmistolaiset taas näkevät Maailmanpankin usein yhä liian liberalistisena talouspolitiikan suuntaan. Epäselvää on myös, mikä on modernisaation ja siihen sisältyvän talouden rakennemuutoksen osuus nykyään Maailmanpankin ja yleensä kansainvälisen yhteisön kehitysajattelussa. Nykyään puhutaan "köyhyyden vähentämisestä", joka tarkoittaa makrotalouden tasapainottamista talouskasvua varten, sekä suoraan köyhyyteen kiinni käyviä sosiaalisia ohjelmia. Tästä kuitenkin puuttuu teollistamispolitiikka, jolla pyrittäisiin muuttamaan talouden rakennetta. Vahvat kehitysmaat kuten Kiina ja Vietnam pyrkivät sen sijaan tietoisesti muuttamaan taloutensa rakenteen korkean tuottavuuden tuotteita kohti (siitä huolimatta, että ovat yhteistyössä Maailmanpankin kanssa). Luokka:Pankit zh-min-nan:Sè-kài Gûn-hâng ja:世界銀行

Kansainvälinen valuuttarahasto

Kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund - IMF) on kansainvälinen järjestö, joka valvoo maailmanlaajuista kauppaa, vahtimalla ulkomaisia vaihtokursseja ja maksutaseita, ja antaa pyydettäessä teknistä ja taloudellista apua. Järjestö sekoitetaan usein sen sisarjärjestöön Maailmanpankkiin, järjestöjen erona on se, että IMF pitää kirjaa sen jäsenvaltioiden kauppataseista eli periaatteessa sitä kuinka paljon kukin on velkaa toiselle. Maailmanpankki taas myöntää pitkäaikaisempia lainoja yleisempiin tarkoituksiin. IMF toimii investointipankkina lähinnä lainaajien ja lainanantajien välikätenä. Se myy joukkovelkakirjoja yhtiöille, yksilöille ja välillä valtioille ja myöntää lainoja sitä tarvitseville valtioille. ja:国際通貨基金

Luokka:Pääkaupungit

Valtioiden pääkaupungit Kaikki pääkaupungit: Luettelo pääkaupungeista Luokka:Kaupungit Luokka:Maantiede

Stanislaw Nagy

Stanisław Kazimierz Kardinal Nagy SCJ (
- 30. September 1921 in Bieruń Stary, Polen) ein Theologe und Kardinal der römisch-katholischen Kirche-

Leben

Stanislaw Kazimierz Nagy trat im Jahre 1937 der Ordensgemeinschaft der Herz-Jesu-Priester bei, studierte in Krakau und Lublin die Fächer Katholische Theologie und Philosophie. Er empfing am 8. Juli 1945 das Sakrament der Priesterweihe. Er arbeitete anschließend als Rektor eines Knabenseminars in Krakau sowie als Rektor des Priesterseminars in Tarnow. Nach weiterführenden Studien promovierte er 1952 in Moraltheologie; darüber hinaus spezialisierte er sich auf Fragen der Ökumenischen Theologie. Lange wirkte er als Lehrbeauftragter, ab 1968 als Professor für Moraltheologie an der Universität Lublin. 1970 wurde er zusätzlich Direktor der neu gegründeten Abteilung für Vergleichende Religionswissenschaften und Ökumenische Theologie. Ab 1973 nahm er auch einen Lehrauftrag an der Katholischen Universität in Breslau wahr und trat als Autor von Sachbüchern und Mitverfasser einer Katholischen Enzyklopädie in Erscheinung. Außerdem machte er sich als Verfasser mehrerer Biographien über Papst Johannes Paul II. einen Namen. Darüber hinaus gehörte er diversen Kommissionen und Synoden zu Fragen der Ökumene an. Als Ehrung für sein theologisches Lebenswerk ernannte ihn Papst Johannes Paul II., kurz nachdem Nagy sein 82 Lebensjahr vollendet hatte, am 7. Oktober 2003 zum Titularerzbischof von Hólar und nahm ihn am 21. Oktober 2003 als Kardinaldiakon mit der Titelkirche Santa Maria della Scala in das Kardinalskollegium auf. Am Konklave 2005 nahm er nicht teil, da er bereits das 80. Lebensjahr vollendet hatte. Nagy, Stanislaw Kazimierz Nagy, Stanislaw Kazimierz Nagy, Stanislaw Kazimierz Nagy, Stanislaw Kazimierz Nagy, Stanislas Nagy, Stanislaw Kazimierz Nagy, Stanislas Nagy, Stanislaw Kazimierz

heavy metal programy p2p praca w anglii accommodation in Glasgow keno

:: RELATED NEWS ::

Wikipedia:Votes for deletion/Acousmatic

This page is an archive of the discussion about the proposed deletion of the article below. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record.
The result of the debate was keep. I agree with the nominator that this was a mere dictionary definition. Frankly, even with Kappa's expansion, I

. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record.
The result of the debate was

Washington D.C.

Historia

Maantiede

Väestö

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

Organisaatiot

Uskonto

Aiheesta muualla

Yhdysvallat

Historia

Politiikka

Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Viimeaikaisia väittelynaiheita

Osavaltiot

Maantiede

Talous

Yhteiskunta

Väestö

Etniset ryhmät

Uskonto

Koulutus

Kielet

Kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

Merkittävimmät vientituotteet

Yhdysvaltain kongressi

Senaatti

Senaatin toimintatavat

Edustajainhuone

Edustajainhuoneen kokoonpano

1790

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

George Washington

Itsenäisyyssota

Presidenttinä

Muuta

Philadelphia

Historia

Maantiede

Väestö

Tunnettuja urheiluseuroja

Aiheesta muualla

Maryland

Yhdysvaltain kongressi

Senaatti

Senaatin toimintatavat

Edustajainhuone

Edustajainhuoneen kokoonpano

Valkoinen talo

Historia

Rakenne

Linkkejä

Maailmanpankki

Näkemyksiä Maailmanpankista

Kansainvälinen valuuttarahasto

Luokka:Pääkaupungit

Stanislaw Nagy

Leben

. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record. The result of the debate was

Converting gallons per hour to Kg pe Read More...

. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record.
The result of the debate was

Converting gallons per hour to Kg pe

Read More...