:: wikimiki.org ::
| Xinjiang |
Xinjiang
Xinjiang (新疆, pinyin: Xīnjiāng) on autonominen alue Kiinassa. Kiinan autonomiset alueet ovat jotakin vähemmistökansallisuutta varten varattuja, Xinjiang on varattu uiguureille, minkä vuoksi alueen muodollinen nimi onkin Xinjiang uiguurien autonominen alue. Nimeä on latinisoitu suomeksi myös muotoon Sinkiang. Muita nimiä alueelle ovat Kiinan Turkestan tai Itä-Turkestan.
Historia
Xinjiang on ollut enemmän tai vähemmän Kiinan hallussa Han-dynastiasta lähtien, sillä sen kautta kulkeva silkkitie piti turvata. Se on kuitenkin ollut varsin autonominen, sillä se on kovin kaukana Kiinan pääalueista.
Provinssi perustettiin Qing-dynastian aikana 1884. Kansantasavalta teki siitä autonomisen alueen 1. lokakuuta 1955.
Maantiede
Xinjiang on suurin Kiinan hallinnollisista alueista. Tianshan-vuori jakaa sen kahteen syvänteeseen, Dzungarianin syvänne on pohjoisessa ja Tarimin syvänne etelässä.
Xinjiangin ja samalla koko Kiinan alin kohta sijaitsee 155 metriä merenpinnan alapuolella, korkeimman vuoren yltäessä 8611 metrin korkeuteen Kashmirin rajalla.
Naapurimaat: Mongolia, Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Afganistan, Pakistan ja Intia (Kashmir)
Naapuriprovinssit: Tiibet, Gansu ja Qinghai
Karakorumin maantie yhdistää Kashgarin Pakistanin Islamabadiin.
Merkittäviä kaupunkeja: Urumqi, Turpan, Kashgar, Karamay, Yining, Shihezi
Talous
Xinjiang tuottaa hedelmiä, kuten rypäleitä ja meloneja. Lisäksi siellä on mineraaleja ja öljyä.
Väestöryhmät
Xinjiangissa on useita islamilaisia turkinsukuisia kansoja, mm. uiguurit ja kažakit. Lisäksi siellä elää hui-kiinalaisia, kirgiisejä, mongoleja, venäläisiä jne.
Keskushallinto yrittää kiinalaistaa Xinjiangia sijoittamalla sinne enemmän han-kiinalaisia. Han-kiinalaisten osuus väestöstä onkin noussut kuudesta 40 % vuoden 1949 jälkeen.
Kulttuuri
- Kiinan islamilainen ruokakulttuuri
Muuta
- Lop Nor, jossa Kiina on tehnyt ydinkokeita, sijaitsee Xinjiangissa.
- Itä-Turkestanin separatistit ajavat uiguurien itsenäisyyttä ja toimivat Xinjiangissa.
Aiheesta muualla
- [http://www.xj.gov.cn Hallinnon virallinen sivusto] (kiinaksi)
- [http://www.xzqh.org/quhua/65xj/index.htm Tietoa osa-alueista] (kiinaksi)
Luokka:Kiina
ko:신장 웨이우얼 자치구
ja:新疆ウイグル自治区
th:เขตปกครองตนเองซินเจียง
PinyinPinyin (拼音 pīnyīn) tarkoittaa sananmukaisesti "yhdistää ääniä" (paremmin käännettynä "fonetisoida") kiinan kielessä. Sillä tarkoitetaan tavallisesti järjestelmää nimeltä Hanyu pinyin (汉语拼音, missä "Hanyu" tarkoittaa kiinan kieltä), joka on mandariinikiinan latinisaatiojärjestelmä. Se hyväksyttiin Kiinan kansantasavallassa 1958 ja otettiin siellä käyttöön 1979. Se korvasi aiemmat latinisointijärjestelmät kuten Wade-Giles-järjestelmän. Vastaavia järjestelmiä on kehitetty muillekin murteille ja kielille Kiinassa.
Pinyin on sittemmin hyväksytty lähes kaikkialla maailmassa mandariinin latinisointijärjestelmäksi, mikä helpottaa aiempaa tilannetta, jossa lukuisilla kieliryhmillä oli kullakin omat kiinan latinisointijärjestelmät ja käännösten tekeminen oli vaivalloista. ISO hyväksyi pinyinin mandariinin latinisointijärjestelmäksi 1979. Siitä on tullut myös yleisin tapa syöttää kiinaa tietokoneelle.
Lausuminen
Pinyiniä käytetään osoittamaan kiinan merkkien lausuminen mandariinikiinassa. Kiinassa sillä on erityisesti merkitystä niille koululaisille, jotka eivät puhu mandariinia äidinkielenään (yleistä erityisesti Etelä-Kiinassa), vaan opettelevat sitä vieraana kielenä pinyiniä apuna käyttäen. Myös ulkomailla se on käytössä kiinan opetuksen apuvälineenä sekä kirjoitustapana kiinalaisille henkilöiden ja paikkojen nimille mm. lehdistössä.
Mandariinikiinan äänteet ovat pääosin varsin helppoja suomalaisillekin. Pinyin-järjestelmässä kirjainten ääntäminen kuitenkin poikkeaa tuntuvasti suomen kirjoitusjärjestelmän ääntämisestä; pinyin on pääsääntöisesti lähempänä englannin kuin suomen kirjoitusjärjestelmää (joskaan se ei vastaa sitäkään). Erityisesti huomioitavia suomalaisten kannalta ovat suomessa soinnillisia äänteitä merkitsevät "b", "d" ja "g", jotka pinyinissä ääntyvät soinnittomina kuten suomen "p", "t" ja "k". Nämä jälkimmäiset pinyinissä merkitsevät (soinnittomia) aspiroituja äänteitä (kuten ao. kirjaimet englannissa). Lisäksi "y" on suomen "j" eivätkä "x" ja "q" ole lähelläkään suomalaista lausumista.
Lausumissäännöt tarkemmin
:a: IPA [a] (paitsi ian tai yan), kuten suomen "a"
:ao: IPA [au̯], a kuuluu huomattavasti selkeämmin kuin o, joka lausutaan tässä suomen "o":ta "u-maisempana"
:b: IPA [p], kuten suomen "p"
:c: IPA [tsʰ], kuten "ts", mutta aspiroituna; kuten englannin cats
:ch: IPA [tʂʰ], paksu versio pinyinin "c":stä; kuten englannin chin
:d: IPA [t], kuten suomen "t"
:e: IPA [ɤ], takainen, pyöristämätön vokaali, lausutaan kuta kuinkin samoin kuin englannin epämääräinen artikkeli a
:ê: IPA [ɛ], lähes kuten suomen "e"
:ei: IPA [ei], kuten suomessa
:er: IPA [ɝ], kuten pinyinin "e", mutta kieli sykyssä suulakea vasten; vähän takaisempi kuin englannin her
:f: IPA [f], kuten suomessa
:g: IPA [k], kuten suomen "k"
:h: IPA [x], kuten suomen "h" jos perässä tulee "a", muuten vähän rahinaa mukaan, kuten espanjan "j"
:i: IPA [i], kuten suomessa, ellei edessä ole "c", "ch", "r", "s", "z" tai "zh", jolloin lausuminen on kuten pinyinin "e" mutta hieman suljetumpi
:ie: IPA [iɛ], kuten suomessa, paino on "e":llä
:iu: IPA [iou̯], lausutaan kuin iou
:j: IPA [tɕ], suunnilleen kuin englannin jeep, aspiroimaton
:k: IPA [kʰ], aspiroitu "k" (kh), kuten englannin "k"
:l: IPA [l], kuten suomessa
:m: IPA [m], kuten suomessa
:n: IPA [n], kuten suomessa
:o: IPA [u̯], [ʊ], lähellä suomen "o":ta
:ong: IPA [ʊŋ], suunnilleen suomen "ung"
:p: IPA [pʰ], aspiroitu "p" (ph), kuten englannin "p"
:q: IPA [tɕʰ] aspiroitu versio pinyinin "j":stä, lähes kuin englannin cheap
:r: IPA [ʐ], suunnilleen samoin kuin englannin read
:s: IPA [s], kuten suomessa
:sh: IPA [ʃ], kuten suomen "š" eli suhu-s
:t: IPA [tʰ,] aspiroitu "t" (th), kuten englannin "t"
:u: IPA [u], [y], kuten suomen "u", paitsi jos edellä on y, x, j tai q, jolloin se lausutaan kuin suomen "y"
:uo: IPA [uo], u on lyhyempi ja kevyempi kuin o
:ü: IPA [y], kuten suomen "y"
:üe: IPA [yɛ], kuten suomen "ye", y on kevyt ja lyhyt
:w: IPA [w], kuten englannissa; ei äänny jos perässä tulee u
:x: IPA [ɕ], kuten sh mutta ei yhtä "paksu", sh:n ja s:n väliltä
:y: IPA [j], kuten suomen "j", ei äänny jos perässä tulee i tai ü
:z: IPA [ts], aspiroimaton versio pinyinin "c":stä, kuten suomen "ts"
:zh: IPA [tʂ], aspiroimaton versio pinyinin "ch":sta, kuten suomen "tš"
Oikeinkirjoituksen erikoisuuksia
- u:lla alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen w
- i:llä tai ü:llä alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen y
- ü kirjoitetaan u jos kyseisessä paikassa mandariinikiinassa ei voi olla u-äännettä (kuten ju, qu ja xu) ja ü vain jos vastaava u-tavu on olemassa (kuten lü ja nü)
- iou, uei, ja uen lyhenevät muotoihin iu, ui, un jos niitä edeltää konsonantti (täten poiketen lausumisesta)
- muo- ja puo-äänteet kirjoitetaan mo ja po.
- Heittomerkkiä (') käytetään jos tavujako ei ole yksiselitteinen, esim. pi'ao (皮袄) vs. piao (票), ja Xi'an (西安) vs. xian (先).
- Yksin tavuna esiintyvä "e" kirjoitetaan ê, muulloin e. Schwa kirjoitetaan aina e.
- zh, ch ja sh voidaan lyhentää ẑ, ĉ, ŝ , mutta näitä ei käytetä juuri koskaan.
- ng voidaan lyhentää ŋ, muttei sitä käytetä juuri koskaan.
- Koska ü voi olla vaikea syöttää tietokoneelle, sen sijaan syötemetodeissa käytetään yleensä v:tä (jota ei käytetä pinyinissä lainkaan).
Toonit
Pinyin-järjestelmä sisältää luonnollisesti myös mandariinikiinan toonit, jotka merkitään kirjaamalla sen vokaalin yläpuolelle diakriittinen merkki, joka ei ole mediaalin asemassa. Seuraavassa esimerkissä toonitettu vokaali on a.
# Ensimmäistä toonia merkitsee yläviiva eli makroni (ˉ) vokaalin päällä:
#: ā
# Toista toonia merkitsee akuutti aksentti (ˊ):
#: á
# Kolmatta toonia merkitään karonilla, (ˇ, jota joskus kutsutaan käänteiseksi sirkumfleksiksi). Tämä ei ole sama kuin breve (˘, joka ei ole kulmikas), vaikka Internetissä breveä käytetäänkin paljon väärin karonin sijasta.
#: ǎ
# Neljättä toonia merkitsee graavi aksentti (ˋ):
#: à
# Viides tooni esitetään kirjoittamalla vokaali ilman toonimerkkiä:
#: a
:(Joskus se voidaan kirjoittaa merkitsemällä piste ennen tavua, esimerkiksi ·ma.)
Koska monista tietokoneen kirjasimista puuttuvat yläviiva ja karon aksentteina, on hyvin tavallista kirjoittaa tooni numerona tavun perään (esim. "tóng" (tong nousevalla toonilla) kirjoitetaan "tong2"). Numerointi menee kuten edellä on esitetty, paitsi että viides tooni voi olla joko numero 5 tai 0, esim. ma0 (吗, jota käytetään kysymyksen merkkinä).
Pinyinin vokaalien järjestys on a, o, e, i, u, ü. Toonimerkki sijoitetaan sen vokaalin päälle, joka tuosta listasta esiintyy tavussa ensimmäisenä. Poikkeuksena iu silloin kun sen lausuminen on iou, jolloin tooni merkitään u:n päälle, sillä o (osana ou:ta joka on lyhentynyt u:ksi) edeltää i:tä - siis iú.
Toonit merkitään tavallisesti vain oppikirjoihin, mutta ne ovat välttämättömiä oikean lausumisen esittämiseksi.
Pinyin Taiwanilla
Kiinan tasavalta (eli Taiwan) on todennäköisesti ottamassa käyttöön oman pinyin-version, joka tunnetaan nimellä tongyong pinyin. Tähän asti siellä on käytetty zhuyin-järjestelmää perusopetuksessa. Latinisointiin siellä ei ole sovittua standardia, mutta käytännössä yleisin on ollut Wade-Giles, usein hieman muunnettuna. 1990-luvun lopussa hallitus teki päätöksen siirtyä pinyin-järjestelmään, jota seurasi kiivas keskustelu siitä voidaanko ottaa käyttöön Kansantasavallasta tullut hanyu pinyin vai täytyykö käyttöön ottaa jokin muu järjestelmä.
Pinyinin kannattajat puolustavat kantaansa sanoen, että se on kansainvälinen standardi, jota käytetään kaikkialla maailmassa. Uutta järjestelmää haluavat sanovat, että Taiwanilla olisi kansallisen identiteettinsä vuoksi oltava erilainen järjestelmä kuin Kansantasavallalla. 1998 Taiwanilla kehitettiin uudeksi järjestelmäksi tongyong pinyin, joka on pääosin samanlainen kuin hanyu pinyin, mutta kirjoittaa joitakin äänteitä eri kirjaimilla.
Lokakuussa 2002 Taiwanin hallitus virallisti tongyong pinyinin, mutta vain hallinnollisella määräyksellä minkä paikallishallinto voi ohittaa. Guomindang-puolueen hallitsemat paikkakunnat, huomattavimpana Taipei, ovat ohittaneet määräyksen ja ottaneet käyttöön hanyu pinyinin (joskin he käyttävät isoja kirjaimia jossain märin manner-Kiinasta poiketen). Niinpä Taiwanilla kylteissä on vaihteleva latinisaatio, useimmissa paikoissa käytetään tongyong pinyiniä, mutta joissakin hanyu pinyiniä. Hyvin kummalliselta tämä näyttää Taipeissa, jossa maanteiden kyltit, jotka ovat maan hallituksen hallinnassa, käyttävät eri latinisaatiojärjestelmää kuin katukyltit, jotka ovat kaupungin hallinnassa.
Vuonna 2003 pinyiniä ei vielä ollut käytössä perusopetuksessa Taiwanilla. Hallitus on tehnyt päätöksen latinisaation pikemmin kuin zhuyinin käytöstä, mutta vielä ei olla päästy yksimielisyyteen siitä, mitä pinyiniä tulisi käyttää. Käyttöönottoa hidastaa vielä se, että opettajien lisäkoulutus vaatii voimavaroja.
Ulkoiset linkit
- [http://www.pinyin.info/ Pinyin.info] - kattava selitys pinyinistä Unicodessa.
- [http://www.pinyin.info/unicode/testpage.html testisivu pinyinille]
- [http://www.math.nus.edu.sg/aslaksen/read.shtml Lue/kirjoita Unicodea käyttämällä]
- [http://www.geocities.com/hao520/research/papers/pinyin-comparison.htm Tongyong ja Hanyu Pinyinin erot]
- [http://lcweb.loc.gov/catdir/pinyin/ Yhdysvaltain kongressin kirjaston pinyiniin siirtymisprojekti]
- [http://enciclopedia.us.es/wiki.phtml?title=pinyin IPA-pinyin vastaavustaulukko (sivun lopussa)]
- [http://www.pinyin.info/unicode/marks3.html Automaattinen muunnos tooninumeroista toonimerkeiksi]
- [http://www.foolsworkshop.com/ptou/convert.php Toinen automaattinen muunnosväline]
- [http://www.helsinki.fi/~alhonen/pinyinconv.html Imuroitavissa oleva muunnosväline erilaisille pinyin-järjestelmille ja zhuyinille]
Kirjasimia
:UTF-8 Unicode kattaa pinyinin hyvin, katso yksityiskohtia sivulta [http://www.pinyin.info/ Pinyin.info]
- [ftp://ftp.netscape.com/pub/communicator/extras/fonts/windows/Cyberbit.ZIP Netscape Cyberbit-kirjasin]
- [http://www.wiedenhof.nl/ul/pinyinok.ttf PiyinOK.ttf]
- [http://www.wiedenhof.nl/ul/pinyinok.fot PinyinOK.fot]
Luokka:Kiina
luokka:kirjoitusjärjestelmät
ko:병음
ja:ピン音
th:พินอิน
Kiinan alueellinen hallintoKiinan alueellinen hallinto jakautuu noin viiteen tasoon keskushallinnon alapuolella. Nämä tasot ovat provinssitaso (省级), prefektuuritaso (地级), piirikuntataso (县级), kuntataso (乡级) ja kylätaso (村级). Alueilla on hallinnon lisäksi merkittävä kulttuurillinen rooli, ihmiset usein samastavat itsensä kotiprovinssiinsa, joista kullakin on omat stereotypiansa.
(Artikkelissa esitettävät eri aluetyyppien lukumäärät Kiinan kansantasavallan osalta olivat ajanmukaisia 31. joulukuuta 2002)
Artikkelissa käytettävät suomennokset ovat äkkiseltään keksittyjä, niitä on hyvä parantaa ja artikkelista muutenkin keskustella.
2002
Provinssitaso (省级)
Provinssitason alueita on neljää eri tyyppiä:
- Provinssit
- Itsehallinnolliset kunnat (eli provinssintasoiset kaupungit), jotka eivät jakaudu prefektuuritasolle
- autonomiset alueet on määritelty jollekin vähemmistökansallisuudelle
- erityishallintoalueet, jotka säilyttävät vanhan aluehallintonsa
Suurin osa näiden rajoista periytyy Ming-dynastian ajoilta, joskin Kiinan kansantasavalta on tehnyt niihin useita muutoksia. Tuoreimmat muutokset ovat Chongqingin ja Hainanin korottaminen provinsseiksi ja Hong Kongin ja Macaon liittäminen erityishallintoalueiksi.
Kiinan kansantasavallassa on 22 provinssia (teoriassa Taiwan on 23. provissi), neljä itsehallinnolista kuntaa, viisi autonomista aluetta ja kaksi erityishallintoaluetta. Vaikka nämä 33 (+Taiwan) ovat keskushallinnon alaisuudessa, käytännössä provinsseilla on laajat valtuudet määrätä itse esimerkiksi talouteensa liittyvistä asioista.
Kiinan tasavalta (Taiwan) hallitsee kokonaisuudessaan yhtä provinssia ja osia toisesta, minkä lisäksi sillä on kaksi itsehallinnollista kuntaa. Virallisesti tasavalta hallitsee kaikkia Kiinan provinsseja ja autonomisia alueita, mukaan lukien jopa Kansantasavallan itseensä liittämää Tiibetin autonomista aluetta.
Provinssit:
- Taiwan
- Fujian, josta tasavalta käytännössä hallitsee kahta piirikuntaa (县):
- Kinmen
- Lienchiang
Itsehallinnolliset kunnat:
- Kaohsiung
- Taipei
Prefektuuritaso (地级)
Kiinan kansantasavallassa on yhteensä 332 prefektuuritason aluetta:
- 275 Prefektuuritason kaupunkia (地级市) tai aliprefektuuritason kaupunkia (副地級市)
- 22 prefektuuria/aluetta (地区)
- 30 autonomista prefektuuria (自治州)
- 5 liittoa (盟) (kaikki Sisä-Mongoliassa)
Kiinan tasavallalla ei ole prefektuuritason kaupunkeja, aliprefektuuritason kaupunkeja eikä autonomisia prefektuureja.
Piirikuntataso (县级)
Piirikuntatason alueita Kiinan kansantasavallassa on yhteensä 2860:
- 830 kaupunkialuetta (市辖区), joita ei ole prefektuurien eikä liittojen alaisuudessa
- 381 piirikuntatason kaupunkia (县级市)
- 1478 piirikuntaa (县), joita hallinnoivat piirikunnan tuomarit
- 116 autonomista piirikuntaa (自治县)
- 49 lippua (旗) (kaikki Sisä-Mongoliassa)
- 3 autonomista lippua (自治旗) (kaikki Sisä-Mongoliassa)
- 2 erityisvyöhykettä (特区)
- 1 metsävyöhyke (林区)
Kiinan tasavallassa piirikuntatason kaupunkien tilalla on provinssinhallinnoimia kaupunkeja.
Kuntataso (乡级)
Piirikuntatasoa alempia määritettyjä hallintoalueita on Kiinan kansantasavallassa yhteensä 44 821, mutta niitä ei tässä sen tarkemmin eritellä.
Kuntatason yksiköitä ovat:
- kunnat (镇)
- pienkunnat (乡), tai maalaismaisemmat alueet
- kansalliset/etniset pienkunnat (民族乡), joissa on erityisen paljon vähemmistökansojen edustajia
- urbaanit alivyöhykkeet (街道办事处 "katutoimistot", tai 办/辦), joita on vain piirikuntatason kaupungeissa tai vyöhykkeissä (ei piirikunnissa). Ne ovat selvästi kuntia ja pienkuntia pienempiä, mutta kehittyneempiä.
Kylätaso (村级)
- korttelikomitea (居民委员会, lyhenne: 居委)
- kyläkomitea (村民委员会) eli kyläläisryhmä (村民小组), joka on kaikkein vähiten kehittynyt ja lukumäärältään suurin alue (ne ovat kuitenkin muuttumassa muiksi alikuntatason yksiköiksi, joten määrä on vähenemässä)
- hallinnollinen kylä (行政村)
- luonnollinen kylä (自然村)
Korttelikomiteoiden ja alivyöhykkeiden asemesta kaupungilla saattaa olla:
- naapurusto (居民区)
- yhteisö (社区)
Katso myös
- Luettelo Kiinan hallinnollisista alueista bruttokansantuotteen mukaan
- Luettelo Kiinan hallinnollisista alueista pinta-alan mukaan
- Luettelo Kiinan hallinnollisista alueista väkiluvun mukaan
- Luettelo Kiinan hallinnollisista alueista väestötiheyden mukaan
Ulkoiset linkit
- [http://www.sungwh.freeserve.co.uk/chinese/chinasch.htm Schematic Representation of the Provinces of China]
- [http://www.asiawind.com/pub/forum/fhakka/mhonarc/msg00311.html Literal Meaning and Brief History of the Provinces]
- [http://www.asinah.net/chinaprovinces.html Provinces of the People's Republic of China]
- [http://www.china.org.cn/english/eng-shuzi2003/gq/biao/1-1.htm Statistics]
- [http://big5.xinhuanet.com/gate/big5/news.xinhuanet.com/ziliao/2003-08/22/content_1039416_3.htm Hallintotasojen kuvaukset] (kiinaksi, perinteiset merkit)
- [http://202.130.245.40/ch-zhengzhi/zhengzhi6.htm Kaikki samalla sivulla]
- [http://www.xzqh.org/index.htm Hallintoalueet kuntatasolle saakka] (kiinaksi, yksinkertaistetut merkit)
Alueellinen hallinto
ko:중화인민공화국의 행정 구역
ja:中華人民共和国の行政区分
simple:List of provinces of China
Kiinan etniset ryhmätKiina on melko homogeeninen valtio, eli väestöstä suurin osa, yli 92%, koostuu han-kiinalaisista. Muita etnisiä ryhmiä eli kansoja on historian aikana huomioitu melko heikosti. Ennen Kiinan kansantasavallan perustamista, ajatus viidestä kansasta oli yleisesti vallalla oleva tulkinta kiinalaisten koostumuksesta. Nämä viisi kansaa olivat han-kiinalaiset, mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja hui-kiinalaiset.
Pian perustamisensa jälkeen Kansantasavalta järjesti laajan tutkimuksen erilaisista etnisistä ryhmistä Kiinassa. Tutkimuksen kuluessa lähes 400 ryhmää ilmoittautui vähemmistökansaksi. Näistä poistettiin päällekkäiset ilmoittautumiset ja lopullinen tulkinta päätyi 55 vähemmistökansaan. Jaottelu on osittain mielivaltainen: toisinaan samaan kansaan luetaan toisistaan etnisesti ja kielellisesti jyrkästi eroavia ryhmiä, toisinaan taas esimerkiksi uskonto on riittänyt erottamaan tietyn västöryhmän omaksi "kansakseen". Kansantasavalta on muodostanut lukuisia autonomisia alueita näille vähemmistökansoille, minkä lisäksi vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, mm. yhden lapsen politiikka ei pääsääntöisesti koske niitä ja vähemmistökansoille on varattu kiintiöitä yliopistojen ja muiden oppilaitosten opiskelupaikoista.
Kiinan viralliset 56 kansallisuutta kokojäjestyksessä ovat:
- Han-kiinalaiset (汉族 : Hàn Zú)
- Zhuangit (壮族 : Zhuàng Zú)
- Mantšut (满族 : Mǎn Zú)
- Huit (回族 : Huí Zú)
- Miaot (苗族 : Miáo Zú) (Hmong)
- Uiguurit (维吾尔族 : Wéiwúěr Zú)
- Yit (彝族 : Yí Zú)
- Tujiat (土家族 : Tǔjiā Zú)
- Mongolit (蒙古族 : Měnggǔ Zú)
- Tiibetiläiset (藏族 : Zàng Zú)
- Buyit (布依族 : Bùyī Zú)
- Dong-kansa (侗族 : Dòng Zú)
- Yaot (瑶族 : Yáo Zú)
- Korealaiset (朝鲜族 : Cháoxiān Zú)
- Bait (白族 : Bái Zú)
- Hanit (哈尼族 : Hāní Zú)
- Li-kiinalaiset (黎族 : Lí Zú)
- Kasakit (哈萨克族 : Hāsàkè Zú)
- Dait (傣族 : Dǎi Zú, joista käytetään myös nimeä Dai Lue, yksi Thaimaan etnisistä ryhmistä)
- She-kansa (畲族 : Shē Zú)
- Lisut (傈僳族 : Lìsù Zú)
- Gelaot (仡佬族 : Gēlǎo Zú)
- Lahut (拉祜族 : Lāhù Zú)
- Dongxiangit (东乡族 : Dōngxiāng Zú)
- Wa-kansa (佤族 : Wǎ Zú) (Va)
- Shuit (水族 : Shuǐ Zú)
- Naxit (纳西族 : Nàxī Zú) (mukaan lukien Mosuot (摩梭 : Mósuō))
- Qiangit (羌族 : Qiāng Zú)
- Tu-kansa (土族 : Tǔ Zú)
- Xibet (锡伯族 : Xíbó Zú)
- Mulamit (仫佬族 : Mùlǎo Zú)
- Kirgiisit (柯尔克孜族 : Kēěrkèzī Zú)
- Daurit (达斡尔族 : Dáwòěr Zú)
- Jingpot (景颇族 : Jǐngpō Zú)
- Salaarit (撒拉族 : Sǎlá Zú)
- Blangit (布朗族 : Bùlǎng Zú)
- Maonanit (毛南族 : Màonán Zú)
- Tadžikit (塔吉克族 : Tǎjíkè Zú)
- Pumit (普米族 : Pǔmǐ Zú)
- Achangit (阿昌族 : Āchāng Zú)
- Nu-kansa (怒族 : Nù Zú)
- Evenkit (鄂温克族 : Èwēnkè Zú)
- Ginit (京族 : Jīng Zú)
- Jinot (基诺族 : Jīnuò Zú)
- De'angit (德昂族 : Déáng Zú)
- Uzbekit (乌孜别克族 : Wūzībiékè Zú)
- Venäläiset (俄罗斯族 : Éluōsī Zú)
- Yuguurit (裕固族 : Yùgù Zú)
- Bonanit (保安族 : Bǎoān Zú)
- Menbat (门巴族 : Ménbā Zú)
- Oroqinit (鄂伦春族 : Èlúnchūn Zú)
- Drungit (独龙族 : Dúlóng Zú)
- Tataarit (塔塔尔族 : Tǎtǎěr Zú)
- Hezhenit (赫哲族 : Hèzhé Zú)
- Lhobat (珞巴族 : Luòbā Zú)
- Gaoshanit (高山族 : Gāoshān Zú) (Taiwanin alkuperäiskansa)
Uskonnot
Uskontojen mukaan nämä kansallisuudet sijoittuvat myös eri ryhmiin, tosin kaikkia ryhmiä ei voida jaotella uskontojen mukaan.
- Buddhalaisuus: dait, mongolit, naxit (myös mosuot), tiibetiläiset ja yugunit.
- Islam: bonanit, dongxiangit, huit, kasakit, kirgiisit, salaarit, tadžikit, tataarit, uiguurit ja uzbekit.
- Kreikkalaiskatolisuus: venäläiset
- Kristinusko (yleisesti): miaot, yaot ja yi-kiinalaiset.
- Šamanismi: daurit, evenkit ja oroqenit.
Ulkoiset linkit
- [http://www.china-un.org/eng/c2982.html Ethnic minority]: by PRC government in the UN in New York
- [http://www.paulnoll.com/China/Minorities/index.html Photos]
- [http://www.e56.com.cn Etninen kirjapaino]: tavoista ja autonomisista alueista (kiinaksi)
ja:中国の少数民族の一覧
Etniset ryhmät
Luokka:Kansat
UiguuritUiguurit ovat islaminuskoinen turkinsukuinen kansa, jota elää Xinjiangissa Kiinan kansantasavallassa, Uzbekistanissa, Kazakstanissa ja Kirgisiassa. Kiinaksi uiguurit tunnetaan nimellä wéiwú'ěr (perint.: 維吾爾 yksink.: 维吾尔). Uiguurit ovat yksi Kiinan 55 virallisesti tunnustetusta vähemmistökansasta.
Uiguurit polveutuvat Keski-Aasian turkinsukuisista paimentolaiskansoista, ja uiguurin kieli on edelleen hyvin lähellä turkin kieltä, tosin sitä kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin. Uiguureilla oli 700—800-luvuilla Keski-Aasiassa laaja valtio, ja kaupankäynti mm. Tang-dynastian hallitseman Kiinan kanssa oli vilkasta. Muinaiset uiguurit hallitsivat monia silkkitien tärkeitä kaupunkeja. Uiguurit olivat pääosin buddhalaisia, mutta osin myös manikealaisia tai kristittyjä (nestoriolaisia). Nykyään uiguurit ovat muiden Keski-Aasian kansojen tavoin islaminuskoisia.
Kiinan hallitus pitää uiguuriaktivismia terrorismina, mitä Yhdysvallat ei ole liittolaisineen valmis vielä myöntämään. Mahdollisista terroriteoista ei ole paljoa tietoja, mutta Kiinan hallitus väittää, että uiguureilla olisi yhteyksiä al-Qaidaan ja on alkanut 11. syyskuuta 2001 New Yorkin terrori-iskun seurauksena pitää tuhansia uiguuriaktivisteja vangittuina osana Yhdysvaltain julistamaan maailmanlaajuista terrorin vastaista sotaa. Venäjällä ja Kazakstanissa osittain myötäillään kantaa.
Luokka:Kansat
Luokka:Turkkilais-tataarilaiset kansat
ja:ウイグル人
LatinisaatioLatinisaatio tai romanisaatio merkitsee tapaa kirjoittaa latinalaisin aakkosin kieltä, jossa on käytössä jokin muu kirjoitusjärjestelmä. Usein latinisaatiolla tarkoitetaan tällaista menettelyä vain silloin, kun translitteraatio kieleltä toiselle ei ole mahdollinen, eli latinisoitavan kielen kirjoitusjärjestelmästä ei voida muodostaa vastaavuutta latinalaiseen aakkostoon. Tällaisella tavalla kirjoitettavia kieliä ovat ainakin kiina ja japani.
Perinteisesti myös koreaa ja vietnamia on kirjoitettu kiinan kirjoitusjärjestelmällä, minkä vuoksi näidenkin translitterointia edelleen usein kutsutaan latinisoinniksi. Koska vietnamia kuitenkin nykyisin kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla (ks. quốc ngữ), latinisaatio-sanaa kuulee lähinnä vain ns. CJK-kielten (engl. Chinese, Japanese, Korean) yhteydessä ja lyhenne CJKV on vain vähäisessä käytössä.
Joskus latinisaatio ajatellaan kuitenkin yläkäsitteeksi kaikille tavoille edustaa muita kirjoitusjärjestelmiä latinalaisin aakkosin, jolloin sen osa-alueet ovat translitteraatio, transkriptio ja foneeminen muunnos. Tällöin esimerkiksi venäjänkin translitteraatio olisi latinisointia. Se, millä tavalla latinisoinnin tuloksena syntyvät sanat lausutaan on järjestelmäkohtaista.
Kiinan latinisointi
Mandariinikiinalle on olemassa lukuisia latinisointijärjestelmiä, mikä onkin johtanut siihen, että kiinalaisia paikkojen ja henkilöiden nimiä latinisoidaan useilla eri tavoilla (esim. Peking vs. Beijing). Manner-Kiinan virallinen järjestelmä on 1950-luvulta lähtien ollut hanyu pinyin, Taiwanilla yleisin järjestelmä on Wade-Giles. Lisäksi on olemassa lukuisia muita järjestelmiä mandariinin ja kantoninkiinan latinisointiin, näistä enemmän artikkelissa kiinan latinisointi.
Japanin latinisointi
Japaniksi latinalaista aakkostoa kutsutaan nimellä "Romaji". Yleisiä järjestelmiä japanin latinisointiin ovat Hepburn-latinisointi ja Kunrei-shiki. ISO 3602 on ISO:n hyväksymä järjestelmä.
Korean latinisointi
Koreaksi latinalaista aakkostoa kutsutaan nimellä "Romaja". Yleisin latinisointijärjestelmä on viime vuosiin saakka ollut McCune-Reischauer, jota edelleen käytetään Pohjois-Koreassa. Sen sijaan Etelä-Koreassa hyväksyttiin vuonna 2000 korean uudistettu latinisaatio, joka ratkaisee useita McCune-Reischauer-järjestelmän ongelmakohtia. Tienviittojen ja oppikirjojen on siirryttävä uudistettuun järjestelmään niin pian kuin mahdollista. Ihmisten nimet on jätetty heidän itse ratkaistavakseen, mutta virallisen järjestelmän käyttäminen on suositeltavaa.
Kolmas järjestelmä, Yale-latinisaatio esiintyy pääosin englanninkielisessä akateemisessa kirjallisuudessa. 1900-luvun alussa kun Venäjä osoitti mielenkiintoa Koreaa kohtaan kehitettiin myös tapoja esittää koreaa kyrillisellä aakkostolla.
Luokka:Kirjoitus
Silkkitie
Silkkitie oli joukko yhteenliittyneitä vesi- ja maareittejä, jotka kulkivat Etelä-Aasian halki Kiinan Chang-ansta (nyk. Xian) Syyrian Antiokiaan ja muihin Lähi-idän ja Euroopan kohteisiin. Silkkitien kautta kautta kuljetettiin silkkiä ja muita kauppatavaroita, kuten norsunluuta, kultaa ja jalokiviä karavaaneilla ja laivoilla.
Silkkitien juuret pohjaavat Aleksanteri Suuren valloituksiin 300-luvulla eKr ja etenkin Kiinan pyrkimyksiin saada polittista ja sotilaallisista valtaa Keski-Aasiassa toisella vuosisadalla eKr, mikä edesauttoi kauppasuhteiden syntymistä lännen ja idän välillä. Reittien käyttäminen silkinvientiin alkoi roomalaisten kiinnostuttua silkistä ajanlaskun ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen. Silkkitien suurin kukoistuskausi koettiin Tang-dynastian aikana n. 600-700 jKr. Silkkite taantui Mongolivaltakunnan hajaantumisen jälkeen 1300-luvulla ja lopullisesti 1400-luvulta alkaen Kiinan ja Euroopan välisten merireittien löytymisen myötä.
Termi silkkitie on käännös saksan sanasta Seidenstraße, jota käytti saksalainen maantieteilijä Ferdinand von Richthofen 1800-luvulla.
Hellenistinen valloitus
Euroopan, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan välillä on ollut kauppayhteyksiä jo hyvin varhaisina aikoina, samoin Kiinan ja Keski-Aasian. Ensimmäinen merkittävä askel kohti lännen ja kaukoidän yhdistävää kauppareittiä otettiin kun Makedonian Aleksanteri Suuri tunkeutui 300-luvulla eKr syvälle Keski-Aasiaan ulottaen valtakuntansa lähes nykyisen Kiinan rajoille. Kun yksi Aleksanterin entisistä kenraaleista, Ptolemaios, nousi valtaan Egyptissä, alkoivat he harjoittaa kauppaa Mesopotamiaan, Intiaan ja Itä-Afrikkaan maayhteyksien ja Punaisen meren satamiensa kautta. Kauppaan osallistuivat monet välikädet, kuten nabatealaiset ja muut arabit. Kreikkalaisten valta Keski-Aasiassa kesti kolme vuosisataa ja laajeni edelleen idemmäs etenkin Euthydemusin kaudella. Kreikkalaisten arvellaan lähettäneen retkikuntia aina Kiinan Turkestaniin.
Kiinan tunkeutuminen Keski-Aasiaan
Turkestan
Seuraava askel koettiin n. 130 eKr Kiinan Keski-Aasiaan suuntaamien lähetystöjen myötä. Keisari Wudi lähetti "Suuren matkailijan" Chang Chienin tugaanien vuokse tarkoituksena solmia heidän kanssaan liitto hunneja vastaan. Tämä ei onnistunut, mutta Chienin vaiherikas matka toi keisarille tietoja alueen vauraista ja aiemmin tuntemattomista kuningaskunnista, kuten Ferganasta, Baktriasta ja Parthiasta, joiden kanssa kiinalaiset pyrkivät kauppasuhteisiin. Kiinalaiset olivat erityisen kiinnostuneita ferganalaisten hallussa olleista kookkaista ja voimakkaista hevosista joita kutsuttiin taivaallisiksi hevosiksi. He lähettivät kymmeniä lähetystöä näihin maihin ja aina Seleukidien hallitsemaan Syyriaan saakka.
Silkkitie syntyi varsinaisesti viimeisellä esikristillisellä vuosisadalla Kiinan Han-dynastian pyrkimyksistä vahvistaa reittiä Intiaan ja länsimaailmaan. Näihin pyrkimyksiin kuului sekä alueiden haltuunotto Tarimin altaassa jotta kauppasaattueita voitaisiin suojella rosvoilta, että diplomaattisuhteiden luominen naapurivaltioihin. Merellinen silkkitie avautui Kiinan hallitseman Jiaozhin (nykyisin Vietnamin alueella, Hanoin lähellä) kautta. Se laajeni Intian ja Sri Lankan satamien kautta roomalaisten Egyptin ja nabatealaisten Punaisen meren satamiin asti.
Suurinta osaa Tarimin altaasta peittää Taklamakanin autiomaa, joka yhdessä sen koillispuolella sijaitsevan Gobin autiomaan ja eteläpuolella sijaitsevan Himalajan vuoriston kanssa oli pitkään toiminut luontaisena esteenä lännen ja kaukoidän välissä. Taklamakan on eräs maailman vihamielisimmistä seuduista, polttavan kuuma, kuiva ja erityisen vaarallisista hiekkamyrskyistään tunnettu hiekka-aavikko, jota paikalliset kutsuvat kuoleman maaksi. Kauppakaravaanit kulkivat autiomaan reunoja keitailta toisille, mutta olivat alttiita alueen paremmin tunteville rosvoille. Niinpä Han-dynastia perusti oman hallituksensa Wuleihin, Taklimakanin autiomaan pohjoiselle reunalle suojellakseen aluetta. Samoihin aikohin alueelle, Turfanin altaaseen perustettiin myös Gaochangin kaupunki. Siitä kehittyi keskus Huihe-kuningaskunnalle, jonka asukkaat muodostivat alueen nykyisten asukkaiden uiguurien esi-isät.
Syntyi monia kaupunkeja, usein keitaiden lähettyville, jotka toimivat kaupan välikäsinä. Aavikon laajeneminen ja eroosio kuitenkin uhkasi näitä asutuksia alati ja ne vaativat jatkuvaa asutusta ja huoltoa. Monet kaupungit ja asutuskeskukset tyhjenivät ja hautautuivat ajan saatossa hiekkaan ja niistä jäivät muistuttamaan vain paikalliset tarinat hiekkaan hautautuneista kaupungeista. Alueen vaikeakulkuisuuden takia monet niistä kulttuuriaarteineen löydettiin vasta 1900-luvun tutkimusmatkailijoiden, kuten Sven Hedinin myötä.
Rooman imperiumi ja silkki
Pian Rooman vallattua Egyptin 30 eKr, säännölliset kontaktit ja kauppayhteydet Intian, Kaakkois-Aasian, Kiinan, Lähi-idän, Afrikan ja Euroopan välillä lisääntyivät räjähdysmäisesti. Maa- ja merireitit olivat toisinsa läheisessä yhteydessä ja tuotteita, teknologioita ja ajatuksia alkoi levitä maanosista toisiin. Maanosien välinen kauppa oli säännöllistä, organisoitua ja "suurvaltojen" suojelemaa. Intensiivinen kauppa Kiinan ja Rooman imperiumin välillä alkoi pian silkin voimalla, johon roomalaiset olivat hullaantuneet. Silkkikaupan välittäjinä toimivat parthialaiset.
Rooman senaatti laati tuloksetta asetuksia, jotka sääntelivät silkinkäyttöä moraalisin ja taloudellisin perustein. Silkkiä, jonka roomalaiset luulivat kasvavan puissa, pidettiin säädyttömänä, koska sen ei katsottu peittävän vartaloa tarpeeksi. Silkin suosio johti valtakunnasta poispäin suuntautuvaan kultavirtaan.
Myöhemmän Han-dynastian kronikka kertoo, että ensimmäinen roomalainen lähettiläs kävi Kiinassa merellistä reittiä vuonna 166. Tätä seurasi useita roomalaisia lähetystöjä.
Keski-Aasian taloudellinen ja kulttuurinen vaihto
166
Buddhalaisuus alkoi kulkeutua silkkitietä pitkin Kiinaan ja edelleen idemmäs noin viimeiseltä esikristilliseltä vuosisadalta alkaen. Aleksanteri Suuren valloitukset synnyttivät nykyisen Pakistanin-Afganistanin alueelle ns. kreikkalais-buddhalaisen kulttuurin jossa intialaiset ja kreikkalaisperäiset vaikutteet sekoittuivat. Koska suoran tien Intiasta Kiinaan esti Himalajan vuoristo, oli kaukoitään levinnyt buddhalaisuus juuri tätä kreikkalaisväritteistä muotoa. Esimerkiksi tapa kuvata Buddhaa ihmishahmoisena on kreikkalaista vaikutusta: vanhempi traditio ei voinut ajatella jumalaksi korottautuneen Buddhan kuvaamista ihmiseksi. Muita silkkitien kautta Kiinaan levinneitä uskontoja olivat manikealaisuus ja harhaopiksi Roomassa nimetty kristinuskon muoto nestoriolaisuus.
Kushan keisarikunta joka sijaitsi Intian niemimaan koillisosissa, oli kulttuurivaihdon keskus. Kushan synnyttämästä kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta ovat todisteina toiselle vuosisadalle ajoittuvat aarrelöydöt, jotka sisältävät runsaasti esineitä kreikkalais-roomalaisesta, kiinalaisesta ja intialaisesta kulttuuripiiristä.
Kushan keisarikunta
Kauppa lännen ja idän välillä kehittyi myös meritse päätepisteinään Aleksandria Egyptissä ja Guangzhou Kiinassa, mikä synnytti roomalaisia kauppatukikohtia Intiaan. Silkkitie edusti varhaista poliittista ja kulttuurista integraatiota kaupan kautta. Kukoistuskautenaan silkkitie loi kansainvälisen kulttuurin, joka yhdisti niinkin kaukaisia kansoja kuin unkarilaisia, armenialaisia ja kiinalaisia.
Silkkitien vauraudet loivat uuden mahdollisuuden alueen paimentolaisille ryöstäjinä tai kauppaa suojelevina palkkasotureina ja monista paimentolaisheimoista tuli taitavia sotureita. Silkkitie synnytti osaltaan monia paimentolaislähtöisiä sotilasmahteja, kuten Kasaarien imperiumin ja Mongolivaltakunnan.
Silkkitien huippukohta koettiin Tang-dynastian aikana 700-luvulla. Tällöin Chang-an kasvoi jopa kahden miljoonan asukkaan metropoliksi, jonka asukkaissa olivat edustettuina kaikki aikansa ammatit ja useat kansallisuudet. Tang-dynastian jälkeisen viiden dynastian ajan poliittisen hajaannuksen aikana silkkitie taantui. Song-dynastia yhdisti Kiinan uudelleen, mutta silkkitie ei enää saavuttanut Tang-dynastian aikaista loistoaan.
Mongoliaika
Song-dynastian luona n.1280]]
Harvoja poikkeuksia, kuten Marco Poloa ja joitain kristillisiä lähetyssaarnaajia lukuun ottamatta, silkkitietä ei matkustettu päästä päähän. Tavarat liikkuivat lukuisten välikäsien kautta, mikä nosti niiden hintoja. Mongolien ekspansio yli Aasian vuosina 1215-1360 auttoi tähän tuoden silkkitielle poliittista stabiilisuutta.
Mongolien valtakunnan hajaantuminen aiheutti kuitenkin myös silkkitien poliittisen, kulttuurisen ja taloudellisen hajaannuksen. Mongolivaltakunnan hajaannuksen jälkeen Silkkitien poliittiset voimapiirit muuttuivat kulttuurisesti ja taloudellisesti erillisiksi ja yhteydet niiden välillä vähenivät. Osaltaan kiinteiden, alueellisten valtioiden muodostumiseen vaikutti musta surma, joka oli tuhoisa paimentolaisväestölle, osaltaan ruudin tuottama sotilaallinen voima, joka vahvisti kiinteitä valtioita.
1400-luvulta alkaen silkkitien korvasi merikuljetukset Vasco da Gaman löytämää Afrikan kiertävää merireittiä pitkin.
Löytöretket: Eurooppa tavoittelee Aasiaa
Silkkitien katoaminen oli tärkeimpiä tekijöitä jotka motivoivat eurooppalaisia etsimään uutta reittiä Kiinaan. Valtavat voitot odottivat sitä, joka kykenisi muodostamaan suoran kauppayhteyden Aasiaan. Kristoffer Kolumbuksen vuoden 1492 Amerikan löytöretken alkuperäinen motiivi oli uuden silkkitien luominen. Aluksi eurooppalaisille oli suuri pettymys havaita, että Aasian ja Euroopan välissä oli uusi manner.
Pyrkimys tehdä suoraa kauppaa Kiinan kanssa oli myös Portugalin motiivi sen ekspansiossa Afrikan taakse vuoden 1480 jälkeen. Sitä seurasivat hollantilaiset ja englantilaiset 1600-luvulla.
Media
YLE TV2 esitti Japanin tv:n tuottamaa Silkkitie nimistä dokumentti-sarjaa vuosina 1984-85. Sen jälkeen sarja on uusittu kahdesti.
Luokka:Silkkitie
Luokka:Liikenneväylät
ja:シルクロード
1884 Tapahtumia
-
Syntyneitä
-
Kuolleita
- 19. maaliskuuta - Elias Lönnrot, lääkäri ja kirjailija
Luokka:1800-luku
ms:1884
ko:1884년
simple:1884
th:พ.ศ. 2427
1955 Tapahtumia
- 2. tammikuuta - Panaman presidentti Jose Antonio Remonin salamurha.
- 8. helmikuuta - Nikolai Bulganin syrjäytti Georgi Malenkovin Neuvostoliiton johdossa.
- 13. helmikuuta - Israel sai haltuunsa neljä seitsemästä Kuolleen meren kääröstä
- 25. maaliskuuta - Yhdysvaltain tulli takavarikoi Allen Ginsbergin runon Howl 520 kappaletta siveettömänä.
- 5. huhtikuuta - Winston Churchill erosi pääministerin virasta terveyssyistä, hänen seuraajakseen tuli Anthony Eden.
- 5. toukokuuta - Länsi-Saksasta tuli itsenäinen valtio.
- 9. toukokuuta - Kylmä sota: Länsi-Saksa liittyi NATOon.
- 14. toukokuuta - Kahdeksan itäblokin maata solmivat puolustusliiton Varsovassa.
- 17. heinäkuuta - Disneyland avattiin Anaheimissa, Kaliforniassa.
- 27. heinäkuuta - Liittoutuneiden miehitys päättyi Itävallassa (alkoi 9. toukokuuta 1945).
- 20. elokuuta - Marokossa berberisissit hyökkäsivät Atlasvuorten alueella kahteen ranskalaiseen asutukseen, surmaten 77 Ranskan kansalaista.
- 27. elokuuta - Guinnessin ennätysten kirjan ensimmäinen julkaisu.
- 16. syyskuuta - Sotilasvallankaappaus Argentiinassa syrjäytti Juan Perónin.
- 2. lokakuuta - ENIAC-tietokone poistettiin käytöstä.
- 7. lokakuuta - Viimeiset saksalaiset sotavangit vapautettiin Neuvostoliitosta.
- 23. lokakuuta - Saarland liittyi jälleen Länsi-Saksaan kansanäänestyksen jälkeen.
- 26. lokakuuta - Itävalta julistettiin jälleen itsenäiseksi tasavallaksi uudella perustuslailla ja ikuisesti neutraaliksi.
- 29. lokakuuta - Neuvostoliiton taistelulaiva Novorossisk upposi Sevastopolin satamassa törmättyään sodanaikaiseen miinaan. 608 merimiestä kuoli. Laivaston ylipäällikkö Nikolai Kuznetsov erotettiin onnettomuuden johdosta. (Onnettomuudesta annettiin tietoja vasta 1980-luvulla).
- 23. marraskuuta - Kookossaaret siirtyivät Yhdistyneeltä kuningaskunnalta Australian hallintaan.
- 1. joulukuuta - Montgomeryssa, Alabamassa ompelijatar Rosa Parks pidätettiin hänen kieltäydyttyään antamasta istumapaikkaa bussissa valkoiselle miehelle. Valitus tuomiosta sai Yhdysvaltain korkeimman oikeuden julistamaan rotusyrjinnän perustuslain vastaiseksi, ja pastori Martin Luther King, Jr. aloitti myöhemmin menestyksekkään bussiboikotin Montgomeryssa tapauksen johdosta.
- 14. joulukuuta - Albania, Unkari, Espanja, Sri Lanka, Nepal, Itävalta, Portugali, Romania, Laos, Libya, Jordania, Kamputsea, Irlanti, Italia, Bulgaria ja Suomi otettiin YK:n jäseniksi.
- 19. joulukuuta - Sudanin parlamentti julisti itsenäisyyden.
Syntyneitä
- 6. tammikuuta - Rowan Atkinson, koomikko
- 18. tammikuuta - Kevin Costner, näyttelijä
- 26. tammikuuta - Eddie Van Halen, muusikko
- 8. helmikuuta - John Grisham, kirjailija
- 10. helmikuuta - Pelle Miljoona, muusikko
- 24. helmikuuta - Steve Jobs, Apple Computerin perustaja
- 24. helmikuuta - Alain Prost, Formula 1 -ajaja
- 11. maaliskuuta - Nina Hagen, laulaja
- 19. maaliskuuta - Bruce Willis, näyttelijä
- 18. toukokuuta - Chow Yun-Fat, näyttelijä
- 29. toukokuuta - James Gosling, Java-ohjelmointikielen kehittänyt tietotekniikan kehittäjä
- 8. kesäkuuta - Tim Berners-Lee, WWW:n keksijä
- 4. elokuuta - Billy Bob Thornton, näyttelijä
- 10. elokuuta - Sari Baldauf, Nokia Oyj:n varatoimitusjohtaja
- 10. syyskuuta - Marja-Liisa Kirvesniemi, maastohiihdon olympiavoittaja
- 21. syyskuuta - Mika Kaurismäki, elokuvaohjaaja
- 28. lokakuuta - Bill Gates, Microsoftin perustaja
- 4. marraskuuta - Matti Vanhanen, Suomen pääministeri
- 13. marraskuuta - Whoopi Goldberg, näyttelijä
Kuolleita
- 5. tammikuuta - Yves Tanguy, ranskalainen taiteilija (s. 1900)
- 8. maaliskuuta - Clémentine Albertine Marie Léopoldine, Belgian kuningas Leopold II:n tytär (s. 1872)
- 11. maaliskuuta - Sir Alexander Fleming, penisiliinin keksijä (s. 1881)
- 12. maaliskuuta - Charlie Parker, jazzmuusikko (s. 1920)
- 18. huhtikuuta - Albert Einstein, fyysikko (s. 1879)
- 12. elokuuta - Thomas Mann, kirjailija
- 30. syyskuuta - James Dean, näyttelijä (s. 1931)
Nobelin palkinnot
- Fysiikka: Willis Eugene Lamb, Polykarp Kusch
- Kemia: Vincent du Vigneaud
- Lääketiede: Axel Hugo Theodor Theorell
- Kirjallisuus: Halldór Kiljan Laxness
- Rauha: Ei jaettu
ms:1955
ko:1955년
ja:1955年
simple:1955
th:พ.ศ. 2498
Kashmir
Kashmir on kiistelty alue Intian, Pakistanin ja Kiinan raja-alueella. Kukin maa hallitsee osaa Kashmirista.
Kashmir itsenäistyi brittiläisestä Intian dominiosta, mutta liittyi valtionpäämiehensä maharadža Hari Singhin päätöksellä 26. lokakuuta 1947 itsenäistyvään Intian liittovaltioon autonomisena osavaltiona. Autonomisen osavaltion asema kesti vuoteen 1953 saakka. Osa Intian vaatimasta Kashmirista on Pakistanin ja osa Kiinan hallussa:
- Intia: Jammu ja Kashmirin laakso
- Kiina: Ladakhin Aksai Chin, Pakistanin 1963 Kiinalle luovuttama osa pohjoisesta alueesta
- kaupunkeja: Demchok, Khurnak Fort, Nyingxi, Sumdo, Tielongtan, Tianshuihai ja Dabongliutan
- Pakistan: Azad Kashmir ja pohjoinen alue
- kaupunkeja: Dansam, Khapalu, Karmango ja Skárdu
Nykyhistoria
Intian jako Intiaksi ja Pakistaniksi
Kashmirin rajat ovat olleet kiistanalaiset siitä lähtien kun Intian itsenäistyessä brittien puolelta itsenäistymisestä vastannut viimeinen Brittiläistä imperiumia edustava Intian varakuningas lordi Mountbatten ilmoitti 3. kesäkuuta 1947 Intian jaettavan Pakistaniksi ja Intiaksi.
Tämä oli lähinnä Muslimiliigaa johtaneen pakistanilaisen Ali Jinnahin vaatimus ja välttämättömyys jo 1946 alkaneiden levottomuuksien vuoksi.
Kashmir, Jammu ja Ladakh
Muslimienemmistöisistä Intian osista tuli Pakistan, mihin kuului vuoteen 1971 saakka myös Itä-Pakistaniksi kutsuttu Bangladesh. Hinduenemmistöisestä osasta tuli nykyinen Intia.
Kashmir on jakautunut kulttuurisesti kolmeksi kokonaisuudeksi: islamilaisenemmistöiseksi Kashmirin laaksoksi, hinduenemmistöiseksi Jammuksi ja buddhalaiseksi Ladakhiksi. Kashimirin koillisinta osaa Aksai Chiniä, hallitsee Kiinan kansantasavalta, jolle Intia menetti alueen lyhyen rajasodan jälkeen 11. lokakuuta 1959. Pohjoista- ja läntistä osaa hallitsee Pakistan, suurinta eteläistä ja itäistä osaa, nykyistä Kashmiria ja Jammua Intia.
Kiinan mukaan Ladahkiin kuuluva Aksai Chin on osa Tiibetiä, jonka itsenäisyys loppui kun kiinalaiset valtasivat sen ja pakottivat lopulta uskonnollisen valtionpäämiehen, 14. Dalai Laman pakenemaan 31. maaliskuuta 1959 Intiaan Lhasasta. Kiista Kashimirin rajalinjasta Ladakhissa oli kiristynyt Intian ja Kiinan välillä jo 1956-1957, kun Kiina rakensi sotilastietä kiistellylle alueelle vahvistaakseen läsnäoloaan. Intia tehosti sotilaallista partiointiaan alueella.
Intian itsenäistyminen ja jakaminen Intiaksi sekä Pakistaniksi vaativat kaiken kaikkiaan noin 500 000 kuolonuhria. Jaolla taattiin kuitenkin se, etteivät brittiläisen Intian dominion muslimit joutuneet vähemmistöön hinduenemmistöiseksi muodostuvassa itsenäisessä Intiassa.
Britit suosittelevat Intiaa Kashmirille
Lordi Mountbatten kehoitti Kashmiria päättämään 15. elokuuta 1947 mennessä, olisiko Kashmirin kuuluttava Pakistaniin vain Intiaan, mutta maharadžan Hari Singh ei halunnut päättää asiasta näin nopeasti.
Poonchin väestö painosti Hari Singhiä liittymään Pakistaniin elokuussa 1947. Syntyi levottomuuksia, ja maharadža käski hindulaskuvarjojoukkojensa ampua muslimimielenosoittajia, minkä seurauksena satoja kuoli. Asianajaja Sardar Muhammad Ibrahim perusti islamilaisen Azad Kashmirin kapinahallituksen ja aloitti sissisodan maharadžaa vastaan.
Muslimit taistelevat Kashmirista
Lokakuuhun mennessä oli myös kostoa vaativia pataanitaistelijoita alkanut tulla luoteis-Kashmiriin. He voittivat maharadžan joukot tämän pääkaupungissa Srinagarissa. Hari Singh pakeni Jammuun ja vetosi Intiaan kapinallisten takaisin lyömiseksi. Hari Singh hyväksyi 26. elokuuta 1947 Kashmirin liittämisen Intiaan, minkä hyväksyi Intian puolesta varakuningas lordi Mountbatten.
Seuraavana päivänä 27. elokuuta 1947 Intia avasi ilmasillan Srinagariin ja hyökkäsi heimotaistelijoita vastaan rajusti. Pakistan suunnitteli vastaavansa Intian hyökkäykseen, mutta Pakistanin armeijan komentajana toiminut brittiläinen kenraali Gracey kieltäytyi. Pakistanin valtionpäämis Ali Jinnah ehdotti välitöntä tulitaukoa ja myöhemmin järjestettävää kansanäänestystä Kashmirin ja Jammun asemasta.
YK:n turvallisuusneuvosto edellyttää kansanäänestystä
Tammikuussa 1948 vetosi Intia Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon vaatien Pakistania vetämään heimosotilaat Kashmirista. Pakistan vastasi väittämällä, että Kashmir oli liitetty Intiaan väkivalloin.
Turvallisuusneuvosto ryhtyi käymään neuvotteluja asiasta Intian ja Pakistanin kanssa esittäen maiden hallituksille, että Kashmirin pitäisi ratkaista vapaalla ja demokraattisella kansanäänestyksellä.
Pakistania pyydettiin takaamaan se, että sieltä tulleet ei-kashmirilaiset taistelijat vedettäisiin Kashmirista kansanäänestyksen vapauden turvaamiseksi. Intiaa pyydettiin vetämään armeijansa Kashmirista ja jättämään jäljelle vain pienen yleistä ja järjestystä turvaavan joukon alueelle.
Kesken asian käsittelyn Intia karkotti heimotaistelijat takaisin Pakistaniin. Pakistan vastasi siirtämällä vakinaista armeijaansa Kashmiriin ja täysimittainen sota Intian kanssa alkoi. Pakistanin armeija otti johdettavakseen myös Azad Kashmirin kapinallisarmeijan.
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto ehdotti 13. elokuuta 1948 välitöntä tulitaukoa, Intian ja Pakistanin armeijoiden vetäytymistä sekä kansanäänestystä Yhdistyneiden kansakuntien valvomana. Intian ja Pakistanin hallitukset hyväksyivät päätöslauselman.
Aselepo YK:n tarkkailussa
Tammikuussa 1949 alettiin toteuttaa päätöslauselmaa, mikä aloitti Yhdistyiden kansakunntien jatkuvan sotilastarkkailun alueella edelleen jatkuvassa UNMOGIP (United Nations Military Observer Group in India and Pakistan) -nimisessä operaatiossa.
Heinäkuuhun 1949 mennessä oli tulitaukolinja määritelty. Pakistanin puolelle jäi pohjois-osa Jammusta, Poonch ja kapea länsikaistale Kashmirista, Gilgit ja Ladakhin aluetta Kiinan rajalta, Intialle taas Kashmirin laakso, Jammu ja toinen osa Ladakhin aluetta Tiibetin (nykyisin Kiinan) rajalta.
Äänestyksiä ja uusia taisteluita
1953 äänesti Intian haltuun jääneen Kashmirin vaaleilla valittu kansalliskokous osa Kashmiria Intiaan liittymisestä, mitä eivät Pakistan eikä YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyneet, koska se ei ollut päätöslauselman edellyttämä kansanäänestys.
1955 Intia ja Pakistan sopivat pitävänsä joukkonsa kuuden mailin päässä aselepolinjasta.
1956 uusi vaaleilla valittu Intian haltuun jääneen Kashmirin osan kansalliskokous päätti liittymisestä Intiaan Azad Kashmirin jäädessä Pakistanin haltuun. Pakistanin ja YK:n vastalauseista huolimatta ei Intia ollut valmis kansanäänestykseen.
1959 kiinalaiset joukot miehittivät Aksai Chinin alueen Ladakhista. 1963 Kiina ja Pakistan sopivat Pakistanin ja Kiinan rajankulusta Kashmirissa siten, että Intian itselleen vaatima alue kuuluu Kiinalle. Elokuussa 1965 puhkesi uusia taisteluita Intian ja Pakistanin välille. Sota päättyi Yhdistyneiden kansakuntien välittämään aselepoon syyskuussa 1965.
Neuvostoliitto välittää
Tammikuussa 1966 Pakistanin presidentti Ajub Khan ja Intian pääministeri Lal Bahadur Shastri tapasivat Taškentissa Neuvostoliiton hallituksen kutsusta ja sopivat joukkojen vetämisestä viimeisimpiä vihollisuuksia edeltäneilla paikoille. Joulukuussa 1971 puhkesi sota Intian ja Pakistanin välille Itä-Pakistanin Intian tukemasta itsenäistymisestä Bangladeshiksi, mistä seurasi taisteluja myös Kashmirissa. Aselepolinjaksi sovittiin joulukuussa 1972 1971 tulitaukolinja.
Uutta islamilaista aktivismia
1980-luvun lopulla Intian vastainen taistelu Kashmirissa voimistui joidenkin vaatiessa liittymistä Pakistaniin ja toisten itsenäisyyttä ja liittoa Pakistanin kanssa. 1987 vaalien jälkeen puhkesi levottomuuksia ja 1990 alue otettiin suoraan presidentin hallintaan. Kapinallisjoukot ovat taistelleet varsinkin Intiaa vastaan vuodesta 1989. 1995 järjestettävät vaalit peruutettiin moskeijan polttamista seuranneiden mellakoiden johdosta. Levottomuudet puhkesivat uudelleen toukokuussa 1999 Intian ilmavoimien iskettyä Pakistanin puolella oleviin kapinallisten tukikohtiin. Tulitauko saatiin aikaan heinäkuussa 1999.
2002 kapinallisten hyökkäykset Kashmirissa aiheuttivat suuret joukkojen keskitykset Pakistanin ja Intian välille. 1980-luvun lopun jälkeen arviolta 40 000 ihmistä on saanut surmansa näissä levottomuuksissa.
Maanjäristys
Lokakuussa 2005 Pakistania kohtasi maanjäristys, millä oli vaikutuksensa myös Kashmirissa.
Aiheesta muualla
- [http://www.runic-europe.org/finnish/peace/dpi1634.html Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatiot]
Katso myös
- kashmirvilla
luokka:Intian osavaltiot
Luokka:Pakistan
Luokka:Kiina
Luokka:Kiistanalaiset alueet
ja:カシミール
Venäjä
Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.
Historia
Pääartikkeli: Venäjän historia
Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio.
Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917.
Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.
Politiikka
Pääartikkeli: Venäjän politiikka
Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy.
Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli
liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon,
valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli
duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.
Ihmisoikeusrikokset
Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.
Venäjän federaation subjektit
Pääartikkeli: Venäjän osat
Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön.
Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.
Maantiede
Pääartikkeli Venäjän maantiede
Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m.
Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj.
Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista
Venäjän alueet
Tasavallat
Luettelo Venäjän kaupungeista
Luettelo Venäjän kaupungeista
#Adygeia (Адыгея)
#Altai (Алтай)
#Baškortostan, Baškiria (Башкортостан)
#Burjatia (Бурятия)
#Dagestan (Дагестан)
#Ingušia (Ингушская)
#Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская)
#Kalmukia (Калмыкия)
#Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия)
#Karjala (Карелия)
#Komi (Коми)
#Mari (Марий-Эл)
#Mordva (Мордовия)
#Saha (Jakutia) (Саха (Якутия))
#Pohjois-Ossetia (Северная Осетия)
#Tatarstan (Tataria) (Татарстан)
#Tuva (Тува)
#Udmurtia (Удмуртия)
#Hakassia (Хакасия)
#Tšetšenia (Чечня)
#Tšuvassia (Чувашия)
Aluepiirit
- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)
Alueet
Liittovaltion kaupungit
- Moskova
- Pietari
Autonominen alue
- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)
Autonomiset piirikunnat
- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)
Talous
Pääartikkeli Venäjän talous
Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja.
Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%.
Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde.
Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.
Väestö
Pääartikkeli: Venäjän väestö
Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa,
vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua.
Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit.
Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.
Kulttuuri
Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan.
Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua.
Katso myös venäläinen keittiö.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| 1. tammikuuta & 2. tammikuuta | uusivuosi | Новый год | valtiollinen juhlapäivä |
| 7. tammikuuta | ortodoksinen joulu | Рождество | valtiollinen juhlapäivä |
| 23. helmikuuta | isänmaan puolustajan päivä | День защитника отечества | valtiollinen juhlapäivä |
| 8. maaliskuuta | kansainvälinen naistenpäivä | Международный женский день | valtiollinen juhlapäivä |
| 1. & 2. toukokuuta | kevään ja työn juhla | Праздник весны и труда | valtiollinen juhlapäivä |
| 9. toukokuuta | voitonpäivä | День Победы | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. kesäkuuta | Venäjän Federaation kansallispäivä | День независимости | valtiollinen juhlapäivä |
| 4. marraskuuta | kansallisen yhtenäisyyden päivä | | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. joulukuuta | perustuslain päivä | День конституции | valtiollinen juhlapäivä |
Aiheesta muualla
- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
-
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
als:Russland
roa-rup:Rusii
ms:Russia
zh-min-nan:Lō·-se-a
ko:러시아
ja:ロシア
simple:Russia
th:สหพันธรัฐรัสเซีย
Kirgisia
Kirgisian tasavalta, aiemmin Kirgistan (kirgiisiksi: Кыргызстан; Kyrgyzstan, joskus myös Kirgisistan) on valtio Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kiinan kansantasavalta, Kazakstan, Tadžikistan ja Uzbekistan.
Historia
Pääartikkeli: Kirgisian historia
Kirgisia liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1864. Neuvostoliitossa siitä tuli 1937 Kirgiisien sosialistinen neuvostotasavalta. Neuvostoliiton uudistusten myötä maan nimi muutettiin 1991 Kirgistanin (Kyrgystanin) tasavallaksi ja uudelleen 1993 Kirgisian tasavallaksi (Kyrgyzin tasavalta).
Maaliskuussa 1991 88,7% kirgisialaisista äänesti Neuvostoliitossa pysymisen puolesta. Neuvostoliiton vallankaappauksen jälkeen elokuussa 1991 presidentti Askar Akajev ja varapresidentti German Kuznetsov kuitenkin erosivat kommunistisesta puolueesta, jonka koko johto erosi, ja korkein neuvosto julisti tasavallan itsenäiseksi. Akajev valittiin presidentiksi ilman vastaehdokkaita lokakuussa 1991 ja Kirgisia liittyi Itsenäisten valtioiden yhteisöön.
Politiikka
Pääartikkeli: Kirgisian politiikka
Neuvostoliiton jälkeiset vuodet
Ensimmäisinä itsenäisyysvuosina presidentti Akajev tuki uudistuspolitiikkaa, maan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiset talousvaikeudet eivät ole kuitenkaan merkittävästi helpottaneet ja siirtyminen markkinatalouteen on kesken. Köyhyysrajan alapuolella on 60 % väestöstä. Pankkien ja maatalouden uudistukset ovat edelleen tekemättä.
Presidentinvalta vakiintuu
1993 korruptioepäily aiheuttivat suuren skandaalin, josta johtuen varapresidentti Feliks Kulov erosi joulukuussa. Presidentti sai jatkaa kauttaan kansanäänestyksen jälkeen. Perustuslakiuudistus epäonnistui 1994 ja presidenttiä syytettiin vallan haalimisesta itselleen. Hän vastasi syyttäen kommunistipuoluetta lain voimaantulon estämisestä. Uudistukset saatiin viimein voimaan lokakuussa 1994 kansanäänestyksen jälkeen ja ensimmäiset vapaat vaalit saatiin järjestettyä helmikuussa 1995. Suurin osa kaksikamarisen parlamentin, Jogorku Keneshin paikoista meni puolueiden ulkopuolisille ehdokkaille. Uuden perustuslain voimaansaamisen jälkeen uudet parlamenttivaalit järjestettiin 1996. Helmikuussa 1996 järjestettiin jälleen kansanäänestys – perustuslain vastainen – joka teki perustuslakiin lisäyksen lisäten presidentin valtaa ja poisti määräyksen parlamentin valitsemisesta yleisellä äänioikeudella. 1998 äänestettiin jälleen perustuslain lisäyksistä ja helmikuussa ja maaliskuussa 2000 kaksi parlamenttivaalien kierrosta. Ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan vaaleja ei voity pitää vapaina tai reiluina.
Oppositio voimistuu
2002 opposition johtava hahmo, Azimbek Beknazarov vangittiin, mikä johti mellakoihin ja viiden ihmisen kuolemaan Jalal-Abadissa. Feliks Kulov tuomittiin toukokuussa 10 vuodeksi vankeuteen virka-aseman väärinkäytöksistä, ja koko hallitus erosi. Nikolai Tanajevin hallitus on ollut toiminut siittä asti. Marraskuussa oppositio ilmoitti marssivansa pääkaupunkiin ja vaativansa presidentin eroa, poliisi pidätti suuren joukon mielenosoittajia.
Kesäkuussa 2003 parlamentin alahuone ilmoitti presidentti Akajeville ja kahdelle muulle neuvostoajan johtajalle myönnettävästä immuniteetista syytteitä vastaan, minkä on toivottu johtavan Akajevin luopumiseen vallasta. Oppositio ilmoitti muodostavansa liiton hallituspuolueita vastaan vuoden 2005 vaaleissa.
Tulppaanivallankumous
Vuoden 2005 parlamenttivaalien jälkeen Kirgisia on ollut poliittisesti sekasorron vallassa. Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden moittimat vaalit aiheuttivat suurta eripuraa. Maaliskuun lopulla oppositio järjesti suuren protestin, joka päättyi lopulta presidentin palatsin valtaamiseen. Maan korkein oikeus mitätöi vaalitulokset palauttaen vanhan parlamentin väliaikaisesti valtaan. Akajev pakeni maasta, ja tilalle tuli väliaikaiseksi presidentiksi Kurmanbek Bakijev. Heinäkuussa järjestettiin uudet vaalit, jotka Bakijev voitti ylivoimaisella äänten enemmistöllä.
Osat
Kurmanbek Bakijev
Pääartikkeli: Kirgisian osat
Kirgisiassa on 7 aluetta (oblastia) ja kaksi hallinnollisesti alueisiin rinnastettavaa kaupunkia (shaar):
- Biškek (kaupunki, shaar)
- Batkenin alue
- Tšuin alue (pääkaupunki Tokmok)
- Jalal-Abadin alue
- Narynin alue
- Ošin alue
- Oš (kaupunki, shaar)
- Talasin alue
- Issyk-Kulin alue/Ysyk Kölin alue (Karakol, entinen Prževalsk)
Maantiede
Issyk-Kulin alue
Pääartikkeli: Kirgisian maantiede
Kirgisian ilmasto vaihtelee kuivasta mannerilmastosta polaari-ilmastoon ja subtrooppiseen etelä-osissa.
Tienšanin vuoristo ulottuu koko maahan. Korkein kohta: Jengish Tšokusu (entinen Pik Pobedy) 7 439 m. Kiinan ja Kirgisian rajalla on 3752 m korkeudessa Torugartin sola, jonne rakennetaan rautatietä Kiinan ja Kirgisian yhdistävää rautatietä. Vuoristojen vedet ovat vesivoiman lähde. Viljelymaata on 7 % pinta-alasta, laitumia 44 % ja metsiä 4 %. Kirgisiassa on maailman suurin luonnonvarainen pähkinäpuumetsä.
Kirgisian maantiede
Issyk Kul on 182 km pitkä järvi, joka oli neuvostoaikana suosittu lomanviettokohde. Järvi sijaitsee 1620 m korkeudessa ja on 702 m syvä.
Talous
Pääartikkeli: Kirgisian talous
Kirgisian talous perustuu pääasiassa maanviljelyyn, josta saadaan 40% BKT:sta ja jossa työskentelee puolet työvoimasta. Tärkein maataloustuote on puuvilla. Teollisuustuotteita ovat kulta, elohopea, uraani ja sähkö. Talousuudistuksissa Kirgisia oli neuvostomaiden etulinjassa. Talousromahdus Neuvostoliiton hajotessa oli syvä, mutta 1995 mennessä vienti alkoi nousta ja inflaatio putosi 88 %:sta 1994 15 %:iin 1997. Talous on kasvanut joka vuosi sitten 1999.
Väestöjakauma
1999
Pääartikkeli: Kirgisian väestöjakauma
Etniset ryhmät: kirgiisit 52,4%, venäläiset 18%, uzbekit 12,9%, ukrainalaiset 2,5%, saksalaiset 2.4%, muut 11,8%
Uskonnot: islam 75%, ortodoksinen 20%, muut 5%
Venäjän kielestä tehtiin virallinen kieli maaliskuussa 1996 alueilla joissa venäläiset ovat enemmistöinä.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kirgisian kulttuuri
Kirgiisien eeppinen runoelma on Manas, joka kertoo Manasista ja hänen jälkeläistensä sodasta uiguureja vastaan 800-luvulla. Runoelma on mainittu jo 1400-luvulla, mutta sitä ei kirjoitettu ylös ennen vuotta 1885.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kulta
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- villa
- metallit
- puuvilla
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
als:Kirgisistan
ms:Kyrgyzstan
zh-min-nan:Kyrgyzstan
ko:키르기스스탄
ja:キルギスタン
| | |
