:: wikimiki.org ::
| YK |
YK
Yhdistyneet kansakunnat¹ (lyhenne YK, englanniksi United Nations eli UN) on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi. Aluksi järjestöön kuuluivat vain toisen maailmansodan voittajavaltiot Kiina, Neuvostoliitto, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, mutta myöhemmin siihen liittyi myös häviäjän puolella taistelleita. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyys on avoin kaikille "rauhaa rakastaville valtioille", jotka hyväksyvät Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vaatimukset ja ovat järjestön mielestä halukkaita ja kykeneviä täyttämään nämä vaatimukset käytännössä. Järjestössä oli huhtikuussa 2004 191 jäsenvaltiota. Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955.
Yhdistyneiden kansakuntien viralliset kielet ovat englanti, ranska, espanja, venäjä, kiina ja arabia.
Toimielimet
Yhdistyneiden kansakuntien tärkeimmät toimielimet ovat:
- Yleiskokous kaikille jäsenille New Yorkissa
- Turvallisuusneuvosto New Yorkissa.
- Talous- ja sosiaalineuvosto New Yorkissa
- Huoltohallintoneuvosto (ei toiminnassa, sillä tällä hetkellä ei ole huoltohallintoalueita)
- Kansainvälinen tuomioistuin Haagissa
- Sihteeristö (sihteeristön johtaja on Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisten avustus- ja työelin (UNRWA)
- Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD)
Ala- ja yhteistyöjärjestöjä
Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi
Yhdistyneillä kansakunnilla on useita alajärjestöjä, kuten:
- Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)
- Lastenavun rahasto (UNICEF)
- Maailman terveysjärjestö (WHO)
- Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO)
- Kansainvälinen työjärjestö (ILO)
- Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR)
- Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP)
- Yhdistyneiden kansakuntien teollistamisjärjestö (UNIDO)
- Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA)
- Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT)
- Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)
- Kansainvälinen jälleenrakennuspankki, "Maailman pankki" (IBRD)
- Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC)
- Yhdistyneiden kansakuntien pääomarahasto (UNCDF)
- Maailman postiliitto (UPU)
- Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)
- Maailman ilmatieteen järjestö (WMO)
- Hallitusten välinen neuvoa antava merenkulkujärjestö (IMCO)
- Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellinen komitea (UNSCEAR)
- Soroptimist International (SI)
Viitteet
Soroptimist Internationalssä]]
¹ EU:n Julkaisutoimisto suosittaa kirjoitettavaksi EU-julkaisuissa säädöskielen mukaisesti molemmat sanat isolla, vaikka kielioppaiden mukaan jälkimmäinen osa tulisikin kirjoittaa pienellä.
Katso myös
- Kansainliitto
- Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto
- Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous
Aiheesta muualla
- [http://www.un.org/ Yhdistyneiden kansakuntien viralliset sivut]
Luokka:Kansainväliset järjestöt
Luokka:Yhdistyneet kansakunnat
ms:Pertubuhan Bangsa-Bangsa Bersatu
zh-min-nan:Liân-ha̍p-kok
ko:국제 연합
ja:国際連合
simple:United Nations
th:สหประชาชาติ
Englannin kieli
Englannin kieli on maailman kolmanneksi tai neljänneksi puhutuin kieli kiinan ja mahdollisesti espanjan ja hindin jälkeen natiivipuhujien määrällä mitattuna. Äidinkielenään sitä puhuu noin 380 miljoonaa ihmistä. Kaiken kaikkiaan englantia osaa hyvin tai kohtuullisesti vähintään 600 miljoonaa puhujaa, ja arviolta 2 miljardia ihmistä (eli noin kolmannes maapallon väestöstä) osaa kieltä ainakin jonkin verran.
Englanti on viime vuosikymmeninä ollut maailman johtavan kielen asemassa: Se on nyt levinnein ja käytetyin kieli mm. kansainvälisessä kaupassa, politiikassa ja tieteessä. Siitä on tullut nykyajan lingua franca eli maailmankieli. Sen asemaa maailman johtavana kielenä on myös kritisoitu, mm. siitä, että siinä on selvästi vaikeampi oikeinkirjoitus kuin useimmissa muissa kirjoitetuissa kielissä.
Englannin kielen merkitys on kasvanut erityisesti 2. maailmansodan jälkeen, lähinnä Yhdysvaltojen ja sen maailmanpoliittisen ja taloudellisen aseman vaikutuksesta.
Kieli kuuluu indo-eurooppalaisen kielikunnan germaaniseen kieliryhmään, mutta sisältää suuren määrän lainasanoja ranskasta ja latinasta. Tässä mielessä kieli on siis eräänlainen germaanisten ja latinalaisten kielten sekoitus, mikä saattaa myöskin omalta osaltaan selittää kielen laajenemista maailmankieleksi.
Englanti on virallinen tai puhutuin kieli mm. seuraavissa valtioissa:
- Australia
- Bahama
- Etelä-Afrikka
- Filippiinit
- Intia (lähinnä hallinnon, ei käytännön kieli)
- Irlanti
- Jamaika
- Kanada
- Malta
- Uusi-Seelanti
- Yhdistynyt kuningaskunta (Iso-Britannia)
- Yhdysvallat
Kielioppi
Englanti on isoloiva kieli, vaikka se on kehittynyt fleksiota käyttävästä muinaisenglannista. Sanajärjestys (subjekti-verbi-objekti) on siksi kieliopillistunut.
Lähes kaikki persoonamuodot ovat hävinneet säännöllisistä verbeistä, lukuun ottamatta yksikön kolmannen persoonan -(e)s-päätettä, esim. goes 'menee'. Aikamuotoja on viisi; futuuri, preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Näistä futuuri, perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan apuverbeillä, imperfekti taas päätteellä -ed.
Englannissa ei ole nominien sijamuotoja. Joskus omistuskliitti -'s luokitellaan genetiiviksi, mutta se ei käyttäydy genetiivin tavoin. Kieliopillisia lukuja on kaksi: yksikkö ja monikko.
Epäsäännöllisiä verbejä ja monikkoja on paljon. Usein vaihtelut perustuvat vokaalinvaihdoksiin, esim. ablauttiin (esim. swim, swam, swum) tai umlauttiin (esim. man, men). Osa epäsäännöllisistä verbeistä on taipumattomia muotoja (esim. cut).
Äänteet
Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi englannin kielen äänteet.
Kuten taulukosta käy ilmi, englannin kielessä on kohtalainen määrä hankausäänteitä. Niistä sibilantit ovat aina labialisoituneet (äännetään pyörein huulin). Hankalimpia äänteitä ovat dentaalit, joiden lausuminen on vaikeaa suurelle osalle englantia vieraana kielenä opiskelevista. Kontrasti soinnillisten ja soinnittomien hankausäänteiden välillä on olemassa, mutta niiden kesken esiintyy myös allofoniaa: esimerkiksi /z/ on allofoni /s/:lle sanassa president, mutta erillinen foneemi sanassa haze "sumu" (vrt. hays "heinät").
Englannissa ei ole tremulantteja eli r-äännettä, muutamia murteita lukuun ottamatta, vaan r on velarisoitunut ja labialisoitunut. Yläluokan brittienglannista r on hävinnyt lähes kokonaan, jättäen vain foneettisia jälkiä ympäröiviin vokaaleihin. Siellä, missä se ei ole hävinnyt, se esiintyy yleensä täryttömänä puolivokaalina. Pohjois-Amerikassa r on muuttunut retrofleksi-puolivokaaliksi tai lisännyt r-värinää läheisyydessään esiintyviin vokaaleihin. Skottienglannissa r on yksitäryinen tremulantti. Britannian murteissa eli brittienglannissa r:n ääntäminen vaihtelee paljonkin; esim. Orkneyn alueen englannissa se on uvulaarinen kuten ranskassa.
Englannin kielen muiden konsonanttien perusmuodot ovat suomenkielisille tuttuja. Kontrasti soinnillisten (b, d, g) ja soinnittomien (p, t, k) klusiilien välillä on suurempi kuin suomessa. Lisäksi sanan alussa soinnittomat klusiilit aspiroituvat, eli ne äännetään suuremmalla voimalla siten, että konsonantin jälkeen sointi palaa vasta pienen hetken päästä.
ranskassa
Vokaaleja on moniin muihin kieliin verrattuna varsin paljon. Murteiden välillä esiintyy lisäksi suuria vokaalinvaihteluita.
Brittiläisessä standardienglannissa (ns. Oxford English) pitkien ja lyhyiden vokaalien ero ei ole foneettinen. Kontrasti on sen sijaan tiukkojen ja höllien vokaalien välillä — näiden pituus vaihtelee allofonisesti. Höllä vokaali (esim. bit) on sentralisoitunut (lähempänä švaata) ja sen artikulointi on epätarkempaa. Tiukat vokaalit (esim. beat) lausutaan taas samalla tavalla kuin suomen pitkät vokaalit, eli selkeästi artikuloiden. Murteesta ja allofoniasta riippuu, muuttuuko pituus. Skottienglannissa pituuseroa ei ole, ja sentralisointi jää ainoaksi eroksi. Australian englannissa taas tilanne on päinvastainen: vain pituus on merkitsevä.
Erikoisuutena englannissa on puoliväljä lavea keskivokaali [ɜ], esim. standardienglannissa fur [fɜː], joka on yksi harvinaisimmista vokaaleista maailman kielissä, erityisesti jos se on roottinen kuten Amerikassa.
Kirjoitus
Englantia kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla, ilman diakriittisiä merkkejä. Kirjoitusjärjestelmä ei ole foneettinen, vaan vain noin 85 % sanoista ääntyy säännöllisesti. Syitä tähän on monia. Perussyy on se, että normannien valloittaessa Englannin muinaisenglannin säännöllinen kirjoitusjärjestelmä tuhottiin. Englantia alkoivat kirjoittaa normannikirjurit, jotka eivät välttämättä edes osanneet koko kieltä kunnolla. Tätä perua on esim. outo kirjoitustapa queen, vrt. muinaisenglannin cwene. Toinen syy on se, että kielessä on useita lainasanoja, joiden kirjoitustapaa ole haluttu muuttaa. Esimerkiksi "Sioux Falls" lausutaan ensimmäinen sana ranskan ja toinen perusenglannin mukaan: [su: fo:ls]. Yksi syy kirjoitusjärjestelmän monimutkaisuuteen on myös se, että sääntöjä on tahallaan rikottu, jotta sanat vastaisivat paremmin oletettuja etymologioita. Esimerkiksi sana [det] 'velka' haluttiin kirjoittaa debt, jotta se muistuttaisi latinan sanaa debit. Joissain tapauksissa tällaista syytä ei ole edes ollut, esim. sanaan ptarmigan on mielivaltaisesti lisätty alkuun kirjain P kreikan pteron-sanaa imitoiden, vaikka sana on itse asiassa peräisin gaelin sanasta tarmachan.
Konsonanttien yksikirjaimiset perusmuodot kirjoitetaan pääsääntöisesti samoin kuin suomessa, poikkeuksina y [j], j, g [dʒʷ] ja r [ɹʷ]. Lisäksi kaikki sananalkuiset plosiivit ovat aspiroituneita. Kirjainyhdistelmiä ovat th joko [θ] tai [ð], ch tai tch [tʃʷ], sh [ʃʷ]. Poikkeuksia on runsaasti, ja usein ne perustuvat sanan ranskalaiseen tai muuhun ulkolaiseen alkuperään; esim. sanassa measure kirjain s merkitsee äännettä [ʒ].
Vokaalit lausutaan täysin eri tavalla kuin latinalaisessa käytännössä yleensä. Ensinnäkin jo muinaisenglannissa oli muutamia vokaalinmerkintätapoja. Koska muinausenglannnissa lyhyen vokaalin jälkeen tuli aina kaksoiskonsonantti, kirjoituksen kaksoiskonsonantit eivät muuta konsonanttia mitenkään, vaan muuttavat edeltävää vokaalia, esimerkiksi filer ääntyy [faIlər], kun taas filler ääntyy [fIlər]. Muinaisenglannin perua on myös se, että sanan lopussa oleva -e muuttaa edellistä vokaalia, esim. lit [lIt] vs. lite [lait].
Tärkeämpi syy vokaalimerkinnän muuttumiseen on se, että 1600-luvulla englannin vokaalit nousivat foneettisella asteikolla kukin yhden askeleen ylöspäin, esimerkiksi ee lausutaan [i:]. Jotkut pitkät vokaalit muuttuivat samalla diftongeiksi. Esimerkiksi englanninkielisten itsensä "pitkiksi" a-, i-, ja o-vokaaleiksi kutsumat äänteet ovat itse asiassa diftongeja: [ei], [ai] ja [ou].
Historia
Englannin kielen historiassa erotetaan yleensä kolme vaihetta:
- Muinaisenglanti (Old English) (vuodet 700-1100)
- Keskienglanti (Middle English) (1100–1500)
- Nykyenglanti (Modern English) (1500-)
Esimerkkejä
'Before they could shout in a praise of the shot, however, a dreaful wail from Bilbo put all thoughts of venison out of their minds. 'Bombur has fallen in! Bombur is drowning!' he cried. It was only too true. Bombur had only one foot on the land when the hart bore down on him, and sprang over him. He had stumbled, thrusting the boat away from the bank, and then toppled back into the dark water, his hands slipping off the slimy roots at the edge, while the boat span slowly off and disappeared.' -J.R.R.Tolkienin teoksesta The Hobbit, vuodelta 1937, suomeksi ilmestynyt nimellä Hobitti eli sinne ja takaisin
Aiheesta muualla
- Wikipedia. Main page Englanninkielinen Wikipedia
- Simple English Wikipedia. Main page Helpon englannin Wikipedia
- [http://www.tracetech.net/sanat/ Englanti–suomi–englanti-sanakirja]
Luokka:Englannin kieli
Luokka:Australian kielet
Luokka:Belizen kielet
Luokka:Botswanan kielet
Luokka:Englannin kielet
Luokka:Etelä-Afrikan kielet
Luokka:Gambian kielet
Luokka:Guamin kielet
Luokka:Guyanan kielet
Luokka:Irlannin kielet
Luokka:Kanadan kielet
Luokka:Kenian kielet
Luokka:Lesothon kielet
Luokka:Liberian kielet
Luokka:Malawin kielet
Luokka:Maltan kielet
Luokka:Mauritiuksen kielet
Luokka:Palaun kielet
Luokka:Ruandan kielet
Luokka:Sambian kielet
Luokka:Seychellien kielet
Luokka:Sierra Leonen kielet
Luokka:Skotlannin kielet
Luokka:Tokelaun kielet
Luokka:Ugandan kielet
Luokka:Uuden-Seelannin kielet
Luokka:Walesin kielet
Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan kielet
Luokka:Yhdysvaltain kielet
Luokka:Zimbabwen kielet
als:Englische Sprache
ms:Bahasa Inggeris
zh-min-nan:Eng-gí
ko:영어
ja:英語
simple:English language
th:ภาษาอังกฤษ
24. lokakuuta24. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 297. päivä (298. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 68 päivää.
24. lokakuuta vietetään Suomessa YK:n päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Rasmus, Asmo
:- suomenruotsalainen kalenteri: Fjalar, Rasmus
:- ortodoksinen kalenteri: Aarre
:- saamenkielinen kalenteri: Algebeaivi
:- vanhemmissa kalentereissa: Aallotar, Ester, Evergistus, Evert, Ewergistus, Natanael, Nathanael, Pasi, Salome, Severus
Tapahtumia
- 1360 - Brétignyn rauhansopimus vahvistettiin Calais'ssa, mikä merkitsi satavuotisen sodan ensimmäisen vaiheen päättymistä.
- 1648 - Kolmikymmenvuotinen sota päättyi, kun Westfalenin rauhansopimus allekirjoitettiin.
- 1795 - Puolan jaot: Puolan ja Liettuan reaaliunioni päättyi Itävallan, Preussin ja Venäjän jaettua alueen keskenään.
- 1812 - Napoleonin sodat: Maloyaroslavetsin taistelu.
- 1861 - Yhdysvalloissa valmistui ensimmäinen mantereen poikki kulkenut lennätinlinja, mikä päätti Pony Expressin valtakauden.
- 1917 - Ensimmäinen maailmansota: Caporetton taistelu (toiselta nimeltään Karfreitin) alkoi itävaltalaisten ja italialaisten liittoutumien välillä, minkä jälkiselvittelyjä Ernest Hemingway kuvasi myöhemmin kirjassaan Jäähyväiset aseille.
- 1929 - Musta torstai: New Yorkin pörssi romahti ja maailmanlaajuinen talouskriisi alkoi.
- 1930 - Brasilian ensimmäinen tasavallan presidentti Washington Luís Pereira de Sousa syrjäytettiin verettömällä vallankaappauksella. Getúlio Dornelles Vargasista tuli "väliaikainen presidentti".
- 1935 - Italia hyökkäsi Etiopiaan.
- 1944 - Toinen maailmansota: japanilainen lentotukialus Zuikaku tuhoutui yhdysvaltalaisten lentokoneiden hyökkäyksessä Leyten lahden taistelussa viimeisenä Pearl Harborin hyökkäykseen osallistuneena lentotukialuksena.
- 1945 - Yhdistyneet kansakunnat perustettiin San Franciscossa.
- 1956 - Neuvostoliitto tunkeutui Unkariin.
- 1964 - Pohjois-Rhodesia itsenäistyi Yhdistyneestä kuningaskunnasta Sambiana (Etelä-Rhodesia säilyi siirtokuntana).
- 1970 - Salvador Allende valittiin Chilen presidentiksi.
- 1973 - Jom Kippurin sota päättyi.
- 1980 - Puolan hallitus laillisti Solidaarisuus-ammattiyhdistysliikkeen toiminnan.
- 1998 - Avaruustutkimus: Deep Space 1 -komeetta/asteroidiluotain laukaistiin matkaan.
- 2002 - Poliisi pidätti tarkka-ampuja-sarjamurhaajat John Allen Muhammadin ja Lee Boyd Malvon, mikä päätti Washington D.C.:n alueella tapahtuneen 10 henkeä vaatineen murhasarjan.
- 2003 - Ilmailu: Concorde teki viimeisen kaupallisen lentonsa. Tähän päättyi yliäänennopeudella toimineiden matkustajalentokoneiden aikakausi.
- 2005 - Hurrikaani Wilma aiheutti laajaa tuhoa Kuubassa ja Floridassa saavuttuaan Meksikosta.
Syntyneitä
- 51 - Rooman keisari Domitian († 96)
- 1632 - Anton van Leeuwenhoek, hollantilainen mikrobiologi, kehitti mikroskoopin käyttöä ja edisti solututkimusta (näki ja kuvasi ensimmäisenä mm. bakteerin) († 30.8.1723)
- 1903 - Aino-Inkeri Notkola, suomalainen näyttelijä († 18.1.1999)
- 1915 - Bob Kane, sarjakuvataitelija ja Batmanin luoja († 3.11.1998)
- 1925 - Luciano Berio, italialainen säveltäjä (kehitti mm. elektronimusiikkia) († 27.5.2003)
- 1925 - Helena Anhava, suomalainen runoilija
- 1931 - Sofia Gubaidulina, venäläis-tatarialainen säveltäjä
- 1936 - Bill Wyman, muusikko (The Rolling Stones -yhtye)
- 1939 - F. Murray Abraham, Oscar-palkittu näyttelijä (elokuvasta Amadeus; muita elokuvia: Star Trek: Insurrection)
- 1943 - Seppo "Paroni" Paakkunainen, suomalainen muusikko
- 1947 - Kevin Kline, Oscar-palkittu näyttelijä (elokuvasta Kala nimeltä Wanda; muita elokuvia: Jäämyrsky)
- 1970 - Jarkko Martikainen, muusikko (YUP:n laulaja)
- 1976 - Taina Kolkkala (o.s. Uppa), suomalainen keihäänheittäjä
Kuolleita
- 1601 - Tyko Brahe, tanskalainen astrologi, tähtitieteilijä ja alkemisti
- 1799 - Karl Ditters von Dittersdorf, itävaltalainen säveltäjä ja viulisti
- 1852 - Daniel Webster, yhdysvaltalainen poliitikko
- 1898 - Pierre Puvis de Chavannes, ranskalainen taidemaalari
- 1944 - Louis Renault, autojen valmistaja, natsien yhteistoimintahenkilö
- 1945 - Vidkun Quisling, norjalainen poliitikko ja kuuluisa maanpetturi
- 1948 - Franz Lehár, itävaltalais-unkarilainen säveltäjä (mm. operetti Iloinen leski)
- 1957 - Christian Dior, vaikutusvaltainen ranskalainen muotisuunnittelija (s. 1905)
- 1991 - Gene Roddenberry, Star Trek -televisiosarjan käsikirjoittaja ja tuottaja (s. 1921)
- 1997 - Don Messick, ääninäyttelijä lukuisissa animaatiofilmeissä
- 2001 - Wolf Rüdiger Hess, saksalainen uusnatsi (natsijohtaja Rudolf Hessin poika)
Juhlapäiviä
- Sambia: Itsenäisyyspäivä (1964).
- YK: Yhdistyneiden kansakuntien päivä ("United Nations Day"). Vietetty vuodesta 1948. YK:n peruskirja (eli YK:n syntymäpäivä) astui voimaan 24.10.1945.
- YK: Maailman kehitystiedotuksen päivä ("World Development Information Day"). YK:n yleiskokous päätti päivän vietosta vuonna 1972.
----
Katso myös: kalenteri ~ 23. lokakuuta, 25. lokakuuta
Luokka:Lokakuu
-10-24
Luokka:Suomen liputuspäivät
ms:24 Oktober
ko:10월 24일
ja:10月24日
simple:October 24
th:24 ตุลาคม
1945 Tapahtumia
- 5. tammikuuta - Neuvostoliitto tunnusti Puolan uuden neuvostomielisen hallituksen.
- 17. tammikuuta - Neuvostoliitto vallotti Varsovan.
- 27. tammikuuta - Puna-armeija saapui Auschwitz ja Birkenaulle Puolassa ja löysi keskitysleirit.
- 30. tammikuuta - Wilhelm Gustloff upposi Itämerellä saatuaan kolme torpedon osumaa Neuvostoliiton sukellusveneen S-13 ampumana. 9300 pakolaista hukkui.
- 4. helmikuuta–11. helmikuuta - Presidentti Roosevelt, pääministeri Winston Churchill ja Josif Stalin tapaavat Jaltan konferenssissa.
- 8. helmikuuta - Yhdysvaltain pommitus tappaa 35000 Dresdenissä.
- 10. helmikuuta - S-13 upotti Pillausta (Baltisk) lähteneen SS General von Steubenin, 4500 hukkui.
- 13. helmikuuta - Neuvostoliitto sai viimein vallattua Budapestin.
- 14. helmikuuta — Kaksipäiväiset rajut Dresdenin pommitukset alkoivat.
- 16. helmikuuta - Yhdysvaltalaisjoukot nousevat maihin Corregidorilla, Filippiineillä.
- 19. helmikuuta - Iwo Jiman taistelu, 30000 USA:n merijalkaväen sotilasta nousi maihin Iwo Jimalla.
- 23. helmikuuta - Yhdysvallat valtasi Manila, Filippiinien pääkaupungin.
- 24. helmikuuta - Ahmed Maher pašša, Egyptin päämies, surmataan parlamentissa.
- 1. maaliskuuta - Anne Frank, natsien tunnetuin uhri, kuolee Bergen-Belsenissä.
- 3. maaliskuuta - Suomi julisti sodan akselivalloille, taisteltuaan saksalaisia vastaan jo edellissyksystä lähtien.
- 6. maaliskuuta - Romaniassa perustettiin kommunistivetoinen hallitus.
- 7. maaliskuuta - Yhdysvaltalaisjoukot saavat haltuunsa sillan Reinin yli Remagenissa ja aloittavat joen ylityksen.
- 9. maaliskuuta–10. maaliskuuta - USAAF hyökkäsi Tokioon palopommein, 100000 asukasta saa surmansa.
- 17. maaliskuuta - Japanin Kobeen hyökättiin 331:lla B-29-pommittajalla, yli 8000 kuolee.
- 18. maaliskuuta - 1250 pommikoneen hyökkäys Berliiniin.
- 19. maaliskuuta - Adolf Hitler määräsi kaikki Saksan teollisuuden, sotilasrakennelmat, kuljetuslaitokset ja viestinnän tuhottavaksi.
- 19. maaliskuuta - Japanin pommikoneet saavat osuman lentotukialus USS Frankliniin, surmaten 800 miehistöstä.
- 21. maaliskuuta - Brittijoukot valtasivat Mandalayn Burmassa.
- 22. maaliskuuta - Arabiliitto perustettiin Kairossa.
- 30. maaliskuuta - Neuvostojoukot etenivät Itävaltaan.
- 1. huhtikuuta - Yhdysvaltalaisjoukot nousivat maihin Okinawalla.
- 7. huhtikuuta - Japanin taistelulaiva Yamato upotettiin 300 km pohjoiseen Okinawalta sen ollessa matkalla itsemurhahyökkäykseen.
- 12. huhtikuuta - Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt kuoli virassaan, häntä seurasi varapresidentti Harry S. Truman.
- 13. huhtikuuta - Neuvostojoukot valtasivat Wienin.
- 16. huhtikuuta - Neuvostoliiton L-3 torpedoi pakolaisia kuljettavan rahtialuksen Goya Gdanskinlahdella. 7000 hukkui.
- 25. huhtikuuta - Yhdistyneiden kansakuntien perustamisneuvottelut San Franciscossa.
- 25. huhtikuuta - Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton armeijat kohtaavat Elbellä jakaen Saksan kahtia.
- 28. huhtikuuta - Italialaiset partisaanit teloittivat diktaattori Benito Mussolinin ja hänen rakastajattarensa Clara Petaccin.
- 28. huhtikuuta - Kenraali Siilasvuo ilmoitti Lapin sotatoimien päättyneen.
- 30. huhtikuuta - Adolf Hitler ja hänen vaimonsa Eva Braun tekivät itsemurhan Berliinissä Führerbunkerissa. Karl Dönitz seuraa Hitleriä valtakunnanpresidenttinä ja Joseph Goebbels valtakunnankanslerina.
- 1. toukokuuta - Goebbels ja hänen vaimonsa Magda tekivät itsemurhan surmattuaan kuusi lastaan. Dönitz nimitti kreivi Lutz Schwerin von Krosigkin valtakunnankansleriksi.
- 2. toukokuuta - Neuvostoliitto ilmoitti Berliinin valtauksesta. Punalippu nostetaan valtiopäivätalon katolle.
- 2. toukokuuta - Jugoslavian armeija ja sloveenit valtasivat Triesten.
- 3. toukokuuta - RAF upotti keskitysleirivankeja kuljettaneet Cap Arconan, Thielbeken ja sairaalaiva Deutschland IV:n Lyypekinlahdessa. 10000 saa surmansa. SS ampui selviytyneet vangit.
- 3. toukokuuta - Tiedemies Wernher von Braun ja hänen 120 hengen tutkimusryhmänsä antautui yhdysvaltalaisjoukoille. He saattoivat myöhemmin alkuun Yhdysvaltain avaruusohjelman.
- 5. toukokuuta - Kanadalaisjoukot vapauttivat Amsterdamin.
- 7. toukokuuta - Kenraali Alfred Jodl allekirjoitti Saksan ehdottoman antautumisen Reimsissä, Ranskassa. Sopimus tuli voimaan seuraavana päivänä.
- 8. toukokuuta–29. toukokuuta - Ranskalaisjoukot ja vapautetut italialaiset sotilaat kukistavat kapinan Algeriassa.
- 9. toukokuuta - Amerikkalaiset pidättivät Hermann Göringin, Norjassa pidätettiin Vidkun Quisling.
- 9. toukokuuta - Neuvostoliitto valtasi Prahan.
- 9. toukokuuta - Kenraali Alexander Löhr, armeijaryhmä E:n komentaja, allekirjoitti saksalaisten miehitysjoukkojen antautumisen Sloveniassa.
- 15. toukokuuta - Toisen maailmansodan viimeiset taistelut Euroopassa Poljanassa lähellä Slovenj Gradecia, Sloveniassa.
- 23. toukokuuta - Britit pidättivät Karl Dönitz ja Lutz Schwerin von Krosigkin Flensburgissa. He olivat viimeiset saksalaisjohtajat ennen vuotta 1949.
- 30. toukokuuta - Iranin hallitus vaati neuvosto- ja brittijoukkoja vetäytymään maasta.
- 1. kesäkuuta - Britit valtasivat Libanonin ja Syyrian.
- 21. kesäkuuta - Okinawan taistelu päättyi.
- 26. kesäkuuta - YK: peruskirja allekirjoitettiin.
- 1. heinäkuuta - Saksa jaettiin miehitysjoukkojen kesken.
- 5. heinäkuuta - Filippiinit ilmoitettiin vapautetuksi.
- 9. heinäkuuta - Kokkola-Kerimäki-linjalla sattui täydellinen auringonpimennys.
- 16. heinäkuuta - Trinity, ensimmäinen atomipommikoe. 6 kg plutoniumia saa aikaan 19 kT räjähdyksen.
- 17. heinäkuuta - Potsdamin konferenssi, viimeinen kolmen suurvallan johtajien tapaaminen.
- 21. heinäkuuta - Harry S. Truman hyväksyi atomipommin käytön.
- 23. heinäkuuta - Vichyn Ranskan johtaja marsalkka Philippe Pétain vietiin oikeuteen maanpetoksesta.
- 26. heinäkuuta - Winston Churchill erosi pääministerin virasta konservatiivipuolueen kärsittyä tappion. Clement Attleesta tulee uusi pääministeri.
- 30. heinäkuuta - Japanilainen sukellusvene I-58 torpedoi salaisesta tehtävästä palaavan USS Indianapolisin. 900 hengissä selviytynyttä jäi neljäksi päiväksi veden varaan. Yli 600 heistä jäi haiden saaliiksi ennen pelastumista.
- 31. heinäkuuta - Vichyn Ranskan Pierre Laval antautui liittoutuneille Itävallassa.
- 6. elokuuta - Hiroshima tuhottiin Enola Gay -nimisestä B-29-pommittajasta pudotetulla Little Boy -ydinpommilla kello 08:16 paikallista aikaa.
- 8. elokuuta - Neuvostoliitto julisti sodan Japanille liittoutuneiden sopimuksen mukaisesti ja aloitti hyökkäyksen Mantšuriassa.
- 9. elokuuta - Nagasaki tuhottiin 22 kt Fat Man -ydinpommilla kello 11:02. 60000–80000 kuoli heti.
- 14. elokuuta - Japani hyväksyi antautumisehdot. Toinen maailmansota päättyi.
- 15. elokuuta - Keisari Hirohito ilmoitti antautumisesta kello 12:00 radiossa. VJ-päivä (Victory over Japan Day) Yhdysvalloissa.
- 17. elokuuta - Indonesialaiset nationalistit Sukarno ja Mohammed Hatta julistivat Indonesian tasavallan perustetuksi. Hollantilaiset siirtomaaviranomaiset eivät hyväksy.
- 19. elokuuta - Ho Chi Minhin johtama Viet Minh otti vallan Hanoissa.
- 2. syyskuuta - Kenraali Douglas MacArthur ja amiraali Chester Nimitz hyväksyivät Japaniin virallisen antautumisen USS Missourilla Tokionlahdella.
- 2. syyskuuta - Ho Chi Minh muotoili Vietnamin itsenäisyysjulistuksen ja yhtenäisyyden.
- 4. syyskuuta - Japanilaiset joukot antautuvat Wake Islandlla.
- 8. syyskuuta - Yhdysvallat miehitti Etelä-Korean, Neuvostoliitto pohjoisen.
- 17. lokakuuta - Eversti Juan Perónin vallankaappaus Argentiinassa.
- 21. lokakuuta - Naiset saivat äänioikeuden Ranskassa.
- 24. lokakuuta - YK:n perustettiin viiden turvallisuusneuvoston jäsenmaan ja enemmistön 46:sta muusta peruskirjan allekirjoittajasta ratifioitua sen peruskirjan.
- 13. marraskuuta - Kenraali ja sotasankari Charles de Gaulle valittiin Ranskan presidentiksi.
- 20. marraskuuta - Nürnbergin oikeudenkäynti 24 natsijohtajaa vastaan alkoi.
- 29. marraskuuta - Jugoslavian kansantasavalta julistettiin perustetuksi. Tito nimettiin presidentiksi.
- marraskuu - Ensimmäinen yleiskäyttöinen elektroninen tietokone, ENIAC (Electronic Numerical Integrator Analyzer and Computer) valmistui.
- 27. joulukuuta - Terrori-iskuja brittien sotilastukikohtiin Palestiinassa.
Syntyneitä
- 10. tammikuuta - Rod Stewart, laulaja.
- 29. tammikuuta - Tom Selleck, näyttelijä.
- 9. helmikuuta - Mia Farrow, näyttelijä.
- 14. helmikuuta - Liechtensteinin Hans Adam II.
- 21. maaliskuuta - Bjarne Kallis, poliitikko.
- 30. maaliskuuta - Eric Clapton, blues-kitaristi.
- 28. toukokuuta - John Fogerty, amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä
- 19. kesäkuuta - Aung San Suu Kyi, myanmarilainen runoilija, Nobelin rauhanpalkinnon voittaja.
- 15. heinäkuuta - Matti Wuori, asianajaja.
- 17. elokuuta - Katri Helena, iskelmätaivaan sinivalkoinen kiintotähti
- 3. syyskuuta - Aldo Moro, italialainen poliitikko.
- 3. syyskuuta – Asko Sarkola,professori, teatterinjohtaja ja näyttelijä.
- 21. marraskuuta - Kalervo Kummola, jääkiekkovaikuttaja.
- 7. joulukuuta - Marion Rung, suomalainen laulaja
Kuolleita
- 12. maaliskuuta - Anne Frank, Bergen-Belsenin keskitysleirillä
- 26. maaliskuuta - David Lloyd George, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri.
- 9. huhtikuuta - Wilhelm Canaris, Abwehrin johtaja, hirtettiin Flossenbürgin keskitysleirillä
- 12. huhtikuuta - Franklin Delano Roosevelt, Yhdysvaltain presidentti, virassaan
- 28. huhtikuuta - Benito Mussolini, Italian diktaattori
- 30. huhtikuuta - Adolf Hitler, Saksan diktaattori ja natsijohtaja, itsemurha
- 1. toukokuuta - Joseph Goebbels, Saksan propagandaministeri, itsemurha
- 23. toukokuuta - Heinrich Himmler, Gestapon johtaja, itsemurha syanidilla
- 3. elokuuta - Rudolf Holsti, poliitikko, pitkäaikainen ulkoministeri
- 10. elokuuta - Robert Goddard, tiedemies
- 23. elokuuta - Stéphanie Clotilde Louise Herminie Marie Charlotte, Belgian kuninkas Leopold II:n tytär
- 24. syyskuuta - Johannes Wilhelm Geiger, fyysikko
- 26. syyskuuta - Béla Bartók, säveltäjä ja pianisti
- 15. lokakuuta - Pierre Laval, Vichyn Ranskan päämies, teloitettu
- 24. lokakuuta - Vidkun Quisling, miehitetyn Norjan päämies, teloitettu
- 20. joulukuuta - Kenraali George S. Patton, auto-onnettomuus
Nobelin palkinnot
- Fysiikka: Wolfgang Pauli
- Kemia: Artturi Ilmari Virtanen
- Kirjallisuus: Gabriela Mistral
- Lääketiede: Sir Alexander Fleming, Ernst Boris Chain, Sir Howard Walter Florey
- Rauha: Cordell Hull
Luokka:1945
ms:1945
ko:1945년
ja:1945年
simple:1945
th:พ.ศ. 2488
San Francisco
San Francisco on kaupunki ja piirikunta Tyynenmeren rannalla Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Se sijaitsee San Franciscon niemimaan kärjessä, ja sitä ympäröi lännestä Tyyni Valtameri ja idästä San Franciscon lahti. Itse kaupunki on mäkistä maastoa ja sijaitsee pahalla maanjäristysalueella.
San Franciscon kaupungin asukasluku on noin 792 000 ja maapinta-ala noin 120 km². Sitä ympäröivä metropolialue (San Francisco Bay Area) on noin 7 miljoonalla asukkaallaan maan viidenneksi suurin. Alueen kaksi muuta tärkeintä kaupunkia ovat San José ja Oakland.
Kaupunki on tunnettu vapaamielisyydestään ja monista nähtävyyksistään. 1950-luvulta alkaen sitä on on pidetty Yhdysvaltain ala- ja vaihtoehtokulttuurien keskuksena, ja sillä oli tärkeä asema mm. beatnikien ja hippiliikkeen keskuudessa. Se oli myös 1990-luvun lopun kaupallisen "Internet-huuman" (dot-com boom) keskus Yhdysvalloissa.
San Franciscon eteläpuolista aluetta, jolla toimii paljon korkean teknologian yrityksiä, kutsutaan nimellä Piilaakso.
Kaupungin pormestari on demokraattien Gavin Newsom, joka voitti 2003 pormestarinvaalissa täpärästi vihreiden Matt Gonzalezin.
Historia
2003
Ensimmäiset eurooppalaiset, jotka saapuivat San Franciscoon vuonna 1776, olivat espanjalaisia.
Kaupunki kasvoi nopeasti vuonna 1848 alkaneen Kalifornian kultaryntäyksen ansiosta. Tuolloin kahdessa vuodessa (tammikuu 1848 - joulukuu 1849) kaupungin väkimäärä nousi 1000 asukkaasta 25 000 asukkaaseen.
Vuonna 1906, huhtikuun 18. päivänä San Francisco lähes tuhoutui maanjäristyksessä, mutta se uudelleenrakennettiin nopeasti. Maanjäristys oli pahimpia Yhdysvalloissa koskaan sattuneista (8,3 Richter).
Maantiede
Richter
Yhdysvaltojen Census Bureaun mukaan kaupungin pinta-ala on 600,7 km² josta maata on 120,9 km² ja vettä 479,7 km². Veden osuus on 79.86%. Kaupungin koordinaatit ovat 37° 46' N 122° 26' W.
San Francisco sijaitsee lähellä San Andreasin siirrosta joten kaupunki on hyvin altis maanjäristyksille.
Ilmasto
San Franciscoa ympäröi vesi kolmelta suunnalla. Kaupungin ilmastoon vaikuttaakin suuresti Tyynen valtameren kylmä merivirta. Sää on ympäri vuoden erittäin leuto ja alueella vallitsee välimerenilmasto. Kesät alueella ovat viileitä ja sumuisia. Päivän ylinkeskilämpötila on 15 – 20 °C. Talvet ovat suhteellisen lämpöisiä, eikä lämpötila juurikaan laske pakkasen puolelle.
Sateet ovat kesällä alueella erittäin harvinaisia mutta talvisin on ajoittain erittäin sateista. Lunta ei alueella käytännössä sada koskaan. Kaupungin länsiosa on viileä käytännössä ympäri vuoden. Itäosa kaupungista on usein sumuinen johtuen kylmän meren ja toisaalta sisämaan lämmön kohtaamisesta. Kesän lämpötilat ovat San Franciscossa huomattavasti Kalifornian sisäosia alhaisempia. Sumua esiintyy vähiten syyskuussa joka on lämpöisin kuukausi vuodesta
Tammikuussa alinkeskilämpötila on 8 °C ja ylinkeskilämpötila 14 °C. Elokuun alinkeskilämpötila on 13 °C ja ylinkeskilämpötila 22 °C. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 56,6 cm. Heinäkuussa ja elokuussa ei käytännössä sada ollenkaan.
Kaupunginosat ja nähtävyydet
San Francisco koostuu monista erilaisista kaupunginosista, joista tunnetuimpia ovat Downtown, Chinatown ja Fisherman's Wharf.
San Franciscon Downtown on suuri ja täynnä pilvenpiirtäjiä ja kauppakatuja. Downtownin Union Square on kaupungin ehdoton keskipiste.
Chinatown on San Franciscon kuuluisimpia kaupunginosia, ja samalla maailman suurin kiinalaiskeskittymä Aasian ulkopuolella. Kiinalaiset alkoivat muuttaa San Franciscoon 1850-luvulla. Chinatown on kehittynyt siitä ghetosta, johon San Franciscon kaupungin perustajat pakottivat kiinalaiset 1800-luvulla. Nykyisin Tong-salaseuran sotien päivät, jolloin taisteltiin alamaailman ja oopiumiluolien hallinnasta, ovat ohi. Noiden seikkailujen jännitys on nykyään korvattu yleisellä kansalaisylpeydellä, varsinkin San Franciscon herkkusuiden yhteydessä. Nykyisin Chinatownissa vallitsee aidon kiinalaisen pikkukaupungin ilmapiiri värikkäine rakennuksineen ja lohikäärmelyhtyineen. San Franciscossa asuu yli 80 000 kiinalaista ja se on suurin kiinalaisyhdyskunta Aasian ulkopuolella. Kanta-asuinaluetta rajoittavat Broadway sekä Bush, Kearny ja Stockton ja sen värikkään keskustan muodostavat Grand Avenuen kahdeksan korttelia.
1800-luvulla
Fisherman's Wharf, kaupunginosa aivan San Franciscon koilliskärjessä, toimi 1800-luvulla kalastajien asuinpaikkana. Nykyisin Fisherman's Wharf on tunnettu paitsi vanhoista laivoista ja laitureista niin myös kalaruuista, lukuisista kaupoista, merileijonista sekä tietenkin upeista näkymistä yli San Francisco Bayn.
Golden Gate Bridge on luultavasti San Franciscon tunnetuin maamerkki. 1970 metriä pitkän sillan rakentamiseen kului yli 4 vuotta ja se maksoi yli 35 miljoonaa dollaria. Golden Gate Bridge avattiin 1937 yhdistämään kaupunki Marin Countyyn.
San Francisco on tunnettu myös "kaapeliraitiovaunuistaan" (cable car). Kaupungissa on käytössä 3 kaapelivaunulinjaa; Powell-Hyde, Powell-Mason ja California Street. Vaunut kehitti Andrew Smith Hallidien toimeksiannosta William Eppelsheimer, ja ne otettiin alun perin käyttöön vuonna 1873.
Alcatraz Island, San Franciscon edustalla sijaitseva pahamaineinen vankilasaari, on nykyisin kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä. Alcatrazista tehtiin liittovaltion vankila vuonna 1934 ja sen toiminta lopetettiin 1963.
Tunnetut urheiluseurat
- San Francisco 49ers, amerikkalainen jalkapallo, NFL
- San Francisco Giants, baseball, MLB
MLB
Aiheesta muualla
- [http://www.ci.sf.ca.us/ San Franciscon virallinen kotisivu]
- [http://wikitravel.org/en/article/San_Francisco Wikitravel-matkaopas San Franciscoon]
- [http://www2.helsinginsanomat.fi/klik/alcatraz/alcatraz.html Armoton Alcatraz - webortaasi Alcatrazin historiasta]
Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit
Luokka:San Francisco
ko:샌프란시스코
ja:サンフランシスコ
Toinen maailmansota
Toinen maailmansota käytiin vuosina 1939-1945. Sota käytiin pääasiassa Saksan, Italian ja Japanin johtamien akselivaltojen ja Yhdistyneen Kuningaskunnan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, johtamien liittoutuneiden välillä. Saksan itärintaman sota tunnettiin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä nimellä Suuri isänmaallinen sota.
Toinen maailmansota on tuhoisin sota ihmiskunnan historiassa ja se vaati yli 50 miljoonan ihmisen hengen.
Sotaa edeltäneet vuodet
Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa ja sotakorvausten aiheuttamat taloudelliset ongelmat avasivat tien valtaan vuonna 1919 perustetulle, sittemmin Adolf Hitlerin johtamalle NSDAP-puolueelle. Vuonna 1932 NSDAP sai eniten paikkoja vaaleissa ja 1933 Saksan presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Päästyään valtaan Hitler kielsi muut puolueet ja von Hinderburgin kuoltua yhdisti presidentin ja valtakunnankanslerin virat, nousten Saksan diktaattoriksi. Saksan koko hallintojärjestelmä uudistettiin ja perustettiin ensimmäiset keskitysleirit jotka oli tarkoitettu poliittisille toisinajattelijoille ja rikollisille.
Noustuaan führeriksi Hitler rikkoi Versaillesin rauhansopimuksessa määrättyä Saksan demilitarisointia. Armeijan kehittäminen uudelleen alkoi Geneven aseriisuntakongressien epäonnistuttua vuonna 1932–1934. Koska muut vallat eivät vähentäneet aseitaan Saksan tasolle, Hitler ilmoitti aseistavansa Saksan niiden tasolle. Vuoteen 1935 mennessä asevarustelu oli jo hyvässä käynnissä.
Asevarustelu huolestutti Ranskaa, joka varusti uudelleen vuosina 1929–1934 rakennetun Maginot-linjan. Puolustuslinja ulottui Belgian rajalta Sveitsin rajalle, mutta Saksa oli jo ensimmäisessä maailmansodassa kiertänyt linjan hyökkäämäällä Belgian kautta. Ilman Britannian tukea Ranska seurasi vierestä Saksan varustautumista.
Britannia kannatti aluksi Saksan varustautumista ja allekirjoitti kesäkuussa 1935 Anglo-saksalaisen laivastosopimuksen, jossa Saksan laivaston koko sallittiin lisättäväksi 35 % Kuninkaallisen laivaston koosta. Hitler kokeili uusia aseitaan Espanjan sisällissodassa 1936–1939 lähettäen Francon avuksi Luftwaffen Condor-legioonan.
Myös Italiassa oli vuonna 1922 noussut valtaan Benito Mussolinin johtama fasistinen puolue. Italian ja Saksan hallitsevien ryhmien samankaltaiset aatteet johtivat vuonna 1936 ystävyyssopimuksen solmiseen ja 1939 sotilasliittoon. Sopimusta nimitettiin Rooman-Berliinin akseliksi ja maita akselivalloiksi. Myöhemmin liittoon liittyi vielä Japani 1940.
Versaillesin sopimusta Hitler rikkoi toistamiseen miehittämällä Reininmaan vuonna 1936, marssittaen 30000 miestä Kölniin 7. maaliskuuta 1936. Ranska seurasi jälleen vierestä Britannian hyväksyessä Saksan marssin "omalle takapihalleen". Remilitarisoinnin jälkeen Hitler järjesti kansanäänestyksen, jossa 98,8 % äänestäjistä tuki hänen toimiaan. Tämä jälkeen hän rakensi oman puolustuslinjansa, Westwallin Ranskaa vastaan.
Kun Neville Chamberlainista tuli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 28. toukokuuta 1937, hän jatkoi Saksan toimet hyväksyvää politiikkaa, uskoen Hitlerin aikeena olevan vain yhdistää saksankieliset kansat. Chamberlain ei uskonut Saksan ryhtyvän sotaan, vaikka Churchill siteerasi Mein Kampfia, jossa Hitler oli kirjoittanut hankkivansa lisäalueista idästä – miekan voimalla.
Itävallan fasistit halusivat liittyä Saksaan, vaikka Itävallan kansleri Kurt von Schuschnigg halusikin pitää maan itsenäisenä. Ilman ulkovaltojen tukea hän tapasi Hitlerin Berliinissä ja hyväksyi Hitlerin tukijan Arthur Seyss-Inquartin sisäministeriksi. Mellakointi Wienissä yltyi, ja Schuschnigg pakotettiin eroamaan. Seyss-Inquart kutsui Hitlerin joukot apuun, ja 13. maaliskuuta 1938 Wehrmachtin joukot ylittävät rajan. Kansanäänestyksessä Itävallan liittäminen Saksaan, nk. Anschluss, sai 99,75 % tuen.
Itävalta oli menettänyt kolmen miljoonan saksankielisen asuttamat sudeettialueet Saint-Germainin sopimuksessa 1919 Tšekkoslovakialle. Anschlussin jälkeen sudeettisaksalaisten johtaja Konrad Henlein vaati liittoa Saksan kanssa. Tšekkoslovakia oli yksin, mutta se varautui sotaan. Sodan välttämiseksi Chamberlain neuvotteli Hitlerin kanssa kolme kertaa Berchtesgadenissa, Godesburgissa ja Münchenissä. Münchenin sopimus allekirjoitettiin 29. syyskuuta 1938 Hitlerin, Mussolinin, Chamberlainin ja Ranskan Edouard Daladierin kesken. Tšekkoslovakian pääministeri Edvard Beneš ei ollut läsnä. Sopimuksessa sovittiin Saksan saavan sudeettialueet kansanäänestyksen jälkeen, Unkarin ja Puolan saavan alueita Tšekkoslovakialta, ja Britannian ja Saksan solmivan luottamussopimuksen. Chamberlainin palattua Lontooseen hän julisti saavuttaneensa "rauhan meidän aikanamme". Hitler oli tyytymätön ja julisti Chamberlainin pilanneen hänen marssinsa Prahaan.
Maaliskuussa 1939 Hitler pakotti Liettuan luovuttamaan saksankielisen Memelin Saksalle. Seuraavaksi hän uhkasi pommittaa Prahaa, jolloin Tšekkoslovakia antautui. Chamberlain tajusi sopimuksen epäonnistuneen. Britannia antoi Puolalle takuut tuestaan ja aloitti varustautumisen.
Hitler kohdisti nyt katseensa Puolaan ja alueisiin, jotka se oli saanut rauhansopimuksessa. Hitlerin useista vaatimuksista huolimatta Puola ei suostunut alueluovutuksiin ja turvautui Ranskan ja Britannian kanssa solmimaansa puolustusliittoon.
Sodan alku
Puolassa 1940.]]
Elokuussa 1939 Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov-Ribbentrop-sopimus). Näin Hitler pystyi ilman Neuvostoliiton uhkaa hyökkäämään Puolaan. Saksa hyökkäsi 1. syyskuuta 1939 Puolaan ja aloitti toisen maailmansodan. Saksa kukisti Puolan muutamassa viikossa Neuvostoliiton miehittäessä Puolan itäosat.
Puolan jälkeen Neuvostoliitto pyrki vahvistamaan vaikutusvaltaansa ja solmi Baltian maiden kanssa turvallisuussopimukset joka antoi Neuvostoliitolle luvan sijoittaa sotilastukikohtia niiden alueille. Suomen kanssa käydyt neuvottelut epäonnistuivat, kun suomalaiset eivät suostuneet rajamuutoksiin ja tukikohdan vuokraamiseen Hangossa. Neuvotteluiden epäonnistuttua Neuvostoliiton ja Suomen välillä käytiin talvisota 1939-1940. Sodan päätteeksi Neuvostoliitto sai vaatimansa alueet ja enemmänkin, eikä se antanut alun perin lupaamiaan kompensaatioalueita.
Länsirintamalla liittoutuneet eivät uskaltaneet käynnistää suuria operaatioita. Saksa miehitti huhtikuussa 1940 Tanskan ja Norjan, koska Britannia ja Ranska tiettävästi suunnittelivat jo Suomen talvisodan aikana Norjan satamien valloittamista ja aluevesien miinoittamista sekä Narvik - Kiruna - Luleå -rautatien valloittamista edetäkseen sieltä etelään kohti Saksaa. Toukokuussa Saksa käynnisti hyökkäyksen länsirintamalla. Alankomaat antautui 15. toukokuuta, Belgia 28. toukokuuta ja Ranska 22. kesäkuuta. Britit onnistuivat kuitenkin evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquessa.
Itä-Euroopassa Neuvostoliitto miehitti Baltian 15. kesäkuuta-17. kesäkuuta ja Romanian Bessarabian 28. kesäkuuta.
Ranskan sotaretken jälkeen Hitler alkoi valmistella hyökkäystä Neuvostoliittoon. Saksan Luftwaffe pommitti rajusti Britanniaa ja yritti lamaannuttaa Kuninkaalliset ilmavoimat, mutta ei kuitenkaan onnistunut siinä. Taistelu Britanniasta oli hävitty ja Hitler siirsi Englannin miehityksen tulevaisuuteen.
Balkan
Vuoden 1940 lopulla Italia hyökkäsi Kreikkaan Albaniasta, mutta sotamenestys jäi keskinkertaiseksi. Keväällä 1941 Jugoslaviassa tapahtunut Saksalle vihamielinen vallankaappaus provosoi Hitlerin toimimaan. Saksa, Italia, Unkari, Romania ja Bulgaria hyökkäsivät Jugoslaviaan, jonka puolustus romahti hetkessä. Jugoslavian sotavoimia ei kuitenkaan onnistuttu tuhoamaan, vaan kommunistit ja kansallismieliset serbit muodostivat sissiosastoja, jotka ahdistelivat miehittäjiä sodan loppuun asti. Sissien lukumäärä on arvioitu yli sadaksituhanneksi. Balkanin miehittäminen sitoi runsaasti Saksan joukkoja. Osia Jugoslaviasta liitettiin naapurimaihin, ja lopuista muodostettiin Kroatian ja Serbian valtiot. Kroatiaa hallitsivat kiihkokansalliset kroaatit Ante Pavelicin johdolla. Kroatian alueella asuvia serbejä murhattiin joukoittain keskitysleireissä.
Myös Kreikka vallattiin maalis-huhtikuussa 1941. Raskaimmat taistelut käytiin Kreetan hallinnasta.
Itärintama
Kreetan
Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon (Operaatio Barbarossa) 22. kesäkuuta. 1941. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan, antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Virallisen linjauksensa mukaan Suomi kuitenkin kävi erillistä sotaa eikä ollut Saksan liittolainen. Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrakanin-Arkangelin linjalle asti. Hyökkäyksen alkuvaihe sujui hyvin ja paljon puna-armeijan joukkoja joutui vangeiksi. Saksan joukot saartoivat Leningradin ja etenivät lähelle Moskovaa, mutta eivät pystyneet valloittamaan kaupunkia ja talven 1941-1942 aikana puna-armeija pystyi lukuisiin vastahyökkäyksiin.
Länsivaltojen sotamateriaaliapu auttoi Neuvostoliittoa kestämään pahimman pulan yli. Kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä. Syksyllä eteminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradin kaupungista Volgan varrella. Kun taistelu kaupungista oli käynnissä, Neuvostoarmeija keräsi joukkoja saartaen saksalaisen 6. Armeijan Stalingradin alueelle. Tätä sotatoimea kutsuttiin peitenimellä "Operaatio Uranus" ja se oli ensimmäinen muun kuin Stalinin itsensä suunnittelema taistelutoimi sodan alettua. Von Pauluksen 300 000 miehen armeijan henkiinjääneet antautuivat 2. helmikuuta 1943.
Keväällä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja valtasivat takaisin Harkovan kaupungin. Heinäkuussa 1943 Kurskin kaupungin lähellä käytiin historian suurin panssaritaistelu saksalaisten hyökätessä Neuvostoliiton linnoitettua rintamaa vastaan. Maihinnousu Italiaan ja Neuvostoliiton vastahyökkäys pakottivat saksalaiset keskeyttämään hyökkäyksen saavuttamatta tavoitteitaan. Aloite itärintamalla siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle. Vuoden lopulla puna-armeija oli jo edennyt Smolenskiin ja Kiovaan.
Vuoden 1944 alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella joka sai lopulta Suomen solmimaan erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa syyskuussa. 22. kesäkuuta alkoi Neuvostoliiton Operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 1 000 km pituisella rintamalinjalla. Saksan 500 000 sotilaan Keskinen armeijaryhmä tuhottiin täysin ja 350 000 sotilasta jäi vangeiksi. Romania antautui elokuussa ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti.
14. huhtikuuta 1945 Neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16. huhtikuuta päättyen Berliinin valtaukseen 2. toukokuuta 1945.
Pohjois-Afrikka
2. toukokuuta
Pohjois-Afrikassa 1940 britit olivat torjuneet Italian hyökkäykset Egyptiin. Akselivallat kävivät välillä menetyksellistäkin sotaa vuoteen 1942 asti Erwin Rommelin johdolla, kunnes brittijoukot löivät saksalaisen Afrikan armeijakunnan El Alameinin taistelussa loka-marraskuussa 1942. Tunisiassa vastarinta päättyi toukokuussa 1943.
Vuoden 1941 lopulla Yhdysvallat oli tullut mukaan sodankäyntiin. Josif Stalin vaati länsivaltoja avaamaan Euroopassa toisen rintaman. Eteneminen aloitettiin kuitenkin ensiksi Pohjois-Afrikassa maihinnousulla 8. marraskuuta 1942. Saksa päätti vallata Ranskan miehittämättömätkin osat ranskalaisiin kohdistuneen epäluulon takia. Pohjois-Afrikassa saksan sotaonni kääntyi El Alameinin taistelussa.
Kun saksalaiset oli karkoitettu Pohjois-Afrikassa seurasi maihinnousu Sisiliaan 10. heinäkuuta 1943. Italiassa oltiin oltu tyytymättömiä sotaan ja Italia vetäytyi sodasta. Mussolini pakotettiin eroamaan ja Italia solmi aselevon 3. syyskuuta 1943. Liittoutuneet pääsivät Roomaan 4. kesäkuuta 1944, mutta Pohjois-Italiaa saksalaiset pitivät hallussaan toukokuuhun 1945 asti.
Länsirintama
6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Normandiassa, joka yllätti saksalaisten puolustuksen. Elokuussa 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Rivieralle. Liittoutuneet pääsivät Pariisiin 25. elokuuta 1944. Vuoden 1944 lopulla taisteluja käytiin jo Alankomaissa ja Elsass-Lothringenissa
Vastoinkäymisten takia Saksassa oli syntynyt salaliitto, joka yritti surmata Hitlerin pommilla 20. heinäkuuta 1944. Vastarintaliike murskattiin ja saksalaiset kokosivat joukkonsa ja tekivät vastahyökkäyksen länsirintamalla Ardenneilla. Alkumenestyksestä huolimatta huolto-ongelmat ja polttoainepula pysäyttivät Wehrmachtin panssarikärjen ja hyökkäys tyrehtyi. Päämäärä Antwerpen jäi vain 100 kilometrin päähän. Liittouneiden painaessa päälle Saksalla ei enää ollut voimia pitää saavuttamiaan asemia, vaan se joutui aloittamaan lopullisen perääntymisen Reinin ylitse.
Saksan alueen puolustus murtui tammi-huhtikuussa 1945. Liittoutuneet olivat sopineet miehitysrajaksi Elbe-joen ja puna-armeija ja länsiliittoutuneiden joukot kohtasivat siellä 25. huhtikuuta 1945. Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta ja Mussolini surmattiin 28. huhtikuuta.
Saksa antautui lopullisesti 8. toukokuuta. Sota Euroopassa oli päättynyt liittoutuneiden voittoon. Saksa jaettiin Ranskan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kesken miehitysalueisiin. Myös Saksan pääkaupunki Berliini, joka jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle jaettiin kolmen voittajavallan ja Ranskan välillä vyöhykkeiksi. Liittoutuneet jakoivat Itävallan neljäksi miehitysalueeksi, jotka myöhemmin itsenäistyivät Itävallan valtiona.
Myöhemmin Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden välit kiristyivät, mikä johti kylmään sotaan.
Sota Aasiassa
kylmään sotaan
Japani oli hyökännyt Kiinaan jo vuonna 1937, ennen toisen maailmansodan alkua. Toisen maailmansodan aloituspäiväksi Aasiassa lasketaankin yleensä 7. joulukuuta 1941, jolloin Japanin ilmavoimat pommitti Yhdysvaltojen laivastotukikohtaa Pearl Harborissa, tuhoten suuren osan Tyynen valtameren laivastosta ja aiheuttaen Yhdysvaltojen liittymisen sotaan liittoutuneiden puolella. Japanin hyökkäyksen alkaessa sodanjulistus oli jo perillä Yhdysvaltojen valtiokoneistossa, mutta koska viestin tärkeyteen ei oltu kiinnitetty huomiota, se avattiin liian myöhään.
Samanaikaisesti Japani aloitti suurhyökkäyksen Malesiaan, Borneoon ja Filippiineille, vallaten mm. Singaporen briteiltä. Japanilaisen voittokulku jatkui toukokuuhun 1942, jolloin Port Moresbyn valtaus epäonnistui Yhdysvaltojen laivaston ansiosta. Kuukautta myöhemmin neljä japanilaista lentotukialusta upotettiin Midway-saaren taistelussa, siirtäen Japanin puolustuskannalle.
Pitkän ja raskaan kampanjan avulla liittoutuneet valtasivat takaisin Japanin valtaamia alueita. Vuonna 1945 myös Neuvostoliitto julisti sodan Japania vastaan, vallaten takaisin Mantšurian. 15. elokuuta 1945, viikko Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten jälkeen, Japani antautui ja miehitettiin.
Katso myös
- Luettelo sotilasoperaatioista
- Nürnbergin oikeudenkäynnit
- Salamasota
- Stalingradin taistelu
- Sota
- Varsovan kansannousu
- Enigma
- Kamikaze
Luokka:Toinen maailmansota
als:Zweiter Weltkrieg
ms:Perang Dunia II
ko:제2차 세계 대전
ja:第二次世界大戦
simple:World War II
th:สงครามโลกครั้งที่สอง
Neuvostoliitto
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta).
Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.
Historia
Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset.
Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto.
Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918.
Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan.
Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto.
Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa.
Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi.
Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940.
Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla.
Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa.
Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi.
23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939.
Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa.
22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa.
Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.
Neuvostoliiton loppu
1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja.
Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä.
Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui.
Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta.
Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.
Hallinnollinen jako
| | |
