:: wikimiki.org ::

YK:n Turvallisuusneuvosto

YK:n turvallisuusneuvosto

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (englanniksi United Nations Security Council) on Yhdistyneiden kansakuntien päättävistä elimistä voimakkain. Turvallisuusneuvosto voi päättää muun muassa rauhanturvaoperaatioista, boikoteista ja saarroista sekä ääritapauksessa sodan julistamisesta yksittäiselle maalle. Turvallisuusneuvostossa on viisi pysyvää jäsenmaata: Kiina, Ranska, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta sekä Yhdysvallat. Pysyvillä jäsenmailla on oikeus estää minkä tahansa päätöksen syntyminen veto-oikeudellaan. Aiemmin Kiinaa edusti Taiwan, sillä kylmän sodan alkuaikoina länsimaat tunnustivat Taiwanin Kiinan tasavallan lailliseksi edustajaksi. Venäjä on samaan tapaan perinyt Neuvostoliiton paikan. Viimeaikoina turvallisuusneuvostoa on kritisoitu kyvyttömyydestä saada aikaan päätöksiä, ja ehdotuksia päätöksentekoelimen reformista on näkynyt julkisuudessa, etenkin Balkanin sotien ja Irakin sodan kokemusten varjossa. Uusia pysyvien jäsenten paikkoja tavoittelevat ainakin Saksa, Brasilia, Etelä-Afrikka, Nigeria ja Japani. Uusille pysyville jäsenille ei suunnitella veto-oikeuden myöntämistä. Yhdysvallat suhtautuu kielteisesti uusien pysyvien jäsenmaiden ottamiseen. Luokka:Yhdistyneet kansakunnat ms:Majlis Keselamatan PBB zh-min-nan:An-chôan Lí-sū-hōe ko:UN 안전보장이사회 ja:国連安全保障理事会 simple:Security Council

Englannin kieli

Englannin kieli on maailman kolmanneksi tai neljänneksi puhutuin kieli kiinan ja mahdollisesti espanjan ja hindin jälkeen natiivipuhujien määrällä mitattuna. Äidinkielenään sitä puhuu noin 380 miljoonaa ihmistä. Kaiken kaikkiaan englantia osaa hyvin tai kohtuullisesti vähintään 600 miljoonaa puhujaa, ja arviolta 2 miljardia ihmistä (eli noin kolmannes maapallon väestöstä) osaa kieltä ainakin jonkin verran. Englanti on viime vuosikymmeninä ollut maailman johtavan kielen asemassa: Se on nyt levinnein ja käytetyin kieli mm. kansainvälisessä kaupassa, politiikassa ja tieteessä. Siitä on tullut nykyajan lingua franca eli maailmankieli. Sen asemaa maailman johtavana kielenä on myös kritisoitu, mm. siitä, että siinä on selvästi vaikeampi oikeinkirjoitus kuin useimmissa muissa kirjoitetuissa kielissä. Englannin kielen merkitys on kasvanut erityisesti 2. maailmansodan jälkeen, lähinnä Yhdysvaltojen ja sen maailmanpoliittisen ja taloudellisen aseman vaikutuksesta. Kieli kuuluu indo-eurooppalaisen kielikunnan germaaniseen kieliryhmään, mutta sisältää suuren määrän lainasanoja ranskasta ja latinasta. Tässä mielessä kieli on siis eräänlainen germaanisten ja latinalaisten kielten sekoitus, mikä saattaa myöskin omalta osaltaan selittää kielen laajenemista maailmankieleksi. Englanti on virallinen tai puhutuin kieli mm. seuraavissa valtioissa:
- Australia
- Bahama
- Etelä-Afrikka
- Filippiinit
- Intia (lähinnä hallinnon, ei käytännön kieli)
- Irlanti
- Jamaika
- Kanada
- Malta
- Uusi-Seelanti
- Yhdistynyt kuningaskunta (Iso-Britannia)
- Yhdysvallat

Kielioppi

Englanti on isoloiva kieli, vaikka se on kehittynyt fleksiota käyttävästä muinaisenglannista. Sanajärjestys (subjekti-verbi-objekti) on siksi kieliopillistunut. Lähes kaikki persoonamuodot ovat hävinneet säännöllisistä verbeistä, lukuun ottamatta yksikön kolmannen persoonan -(e)s-päätettä, esim. goes 'menee'. Aikamuotoja on viisi; futuuri, preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Näistä futuuri, perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan apuverbeillä, imperfekti taas päätteellä -ed. Englannissa ei ole nominien sijamuotoja. Joskus omistuskliitti -'s luokitellaan genetiiviksi, mutta se ei käyttäydy genetiivin tavoin. Kieliopillisia lukuja on kaksi: yksikkö ja monikko. Epäsäännöllisiä verbejä ja monikkoja on paljon. Usein vaihtelut perustuvat vokaalinvaihdoksiin, esim. ablauttiin (esim. swim, swam, swum) tai umlauttiin (esim. man, men). Osa epäsäännöllisistä verbeistä on taipumattomia muotoja (esim. cut).

Äänteet

Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi englannin kielen äänteet. Kuten taulukosta käy ilmi, englannin kielessä on kohtalainen määrä hankausäänteitä. Niistä sibilantit ovat aina labialisoituneet (äännetään pyörein huulin). Hankalimpia äänteitä ovat dentaalit, joiden lausuminen on vaikeaa suurelle osalle englantia vieraana kielenä opiskelevista. Kontrasti soinnillisten ja soinnittomien hankausäänteiden välillä on olemassa, mutta niiden kesken esiintyy myös allofoniaa: esimerkiksi /z/ on allofoni /s/:lle sanassa president, mutta erillinen foneemi sanassa haze "sumu" (vrt. hays "heinät"). Englannissa ei ole tremulantteja eli r-äännettä, muutamia murteita lukuun ottamatta, vaan r on velarisoitunut ja labialisoitunut. Yläluokan brittienglannista r on hävinnyt lähes kokonaan, jättäen vain foneettisia jälkiä ympäröiviin vokaaleihin. Siellä, missä se ei ole hävinnyt, se esiintyy yleensä täryttömänä puolivokaalina. Pohjois-Amerikassa r on muuttunut retrofleksi-puolivokaaliksi tai lisännyt r-värinää läheisyydessään esiintyviin vokaaleihin. Skottienglannissa r on yksitäryinen tremulantti. Britannian murteissa eli brittienglannissa r:n ääntäminen vaihtelee paljonkin; esim. Orkneyn alueen englannissa se on uvulaarinen kuten ranskassa. Englannin kielen muiden konsonanttien perusmuodot ovat suomenkielisille tuttuja. Kontrasti soinnillisten (b, d, g) ja soinnittomien (p, t, k) klusiilien välillä on suurempi kuin suomessa. Lisäksi sanan alussa soinnittomat klusiilit aspiroituvat, eli ne äännetään suuremmalla voimalla siten, että konsonantin jälkeen sointi palaa vasta pienen hetken päästä. ranskassa Vokaaleja on moniin muihin kieliin verrattuna varsin paljon. Murteiden välillä esiintyy lisäksi suuria vokaalinvaihteluita. Brittiläisessä standardienglannissa (ns. Oxford English) pitkien ja lyhyiden vokaalien ero ei ole foneettinen. Kontrasti on sen sijaan tiukkojen ja höllien vokaalien välillä — näiden pituus vaihtelee allofonisesti. Höllä vokaali (esim. bit) on sentralisoitunut (lähempänä švaata) ja sen artikulointi on epätarkempaa. Tiukat vokaalit (esim. beat) lausutaan taas samalla tavalla kuin suomen pitkät vokaalit, eli selkeästi artikuloiden. Murteesta ja allofoniasta riippuu, muuttuuko pituus. Skottienglannissa pituuseroa ei ole, ja sentralisointi jää ainoaksi eroksi. Australian englannissa taas tilanne on päinvastainen: vain pituus on merkitsevä. Erikoisuutena englannissa on puoliväljä lavea keskivokaali [ɜ], esim. standardienglannissa fur [fɜː], joka on yksi harvinaisimmista vokaaleista maailman kielissä, erityisesti jos se on roottinen kuten Amerikassa.

Kirjoitus

Englantia kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla, ilman diakriittisiä merkkejä. Kirjoitusjärjestelmä ei ole foneettinen, vaan vain noin 85 % sanoista ääntyy säännöllisesti. Syitä tähän on monia. Perussyy on se, että normannien valloittaessa Englannin muinaisenglannin säännöllinen kirjoitusjärjestelmä tuhottiin. Englantia alkoivat kirjoittaa normannikirjurit, jotka eivät välttämättä edes osanneet koko kieltä kunnolla. Tätä perua on esim. outo kirjoitustapa queen, vrt. muinaisenglannin cwene. Toinen syy on se, että kielessä on useita lainasanoja, joiden kirjoitustapaa ole haluttu muuttaa. Esimerkiksi "Sioux Falls" lausutaan ensimmäinen sana ranskan ja toinen perusenglannin mukaan: [su: fo:ls]. Yksi syy kirjoitusjärjestelmän monimutkaisuuteen on myös se, että sääntöjä on tahallaan rikottu, jotta sanat vastaisivat paremmin oletettuja etymologioita. Esimerkiksi sana [det] 'velka' haluttiin kirjoittaa debt, jotta se muistuttaisi latinan sanaa debit. Joissain tapauksissa tällaista syytä ei ole edes ollut, esim. sanaan ptarmigan on mielivaltaisesti lisätty alkuun kirjain P kreikan pteron-sanaa imitoiden, vaikka sana on itse asiassa peräisin gaelin sanasta tarmachan. Konsonanttien yksikirjaimiset perusmuodot kirjoitetaan pääsääntöisesti samoin kuin suomessa, poikkeuksina y [j], j, g [dʒʷ] ja r [ɹʷ]. Lisäksi kaikki sananalkuiset plosiivit ovat aspiroituneita. Kirjainyhdistelmiä ovat th joko [θ] tai [ð], ch tai tch [tʃʷ], sh [ʃʷ]. Poikkeuksia on runsaasti, ja usein ne perustuvat sanan ranskalaiseen tai muuhun ulkolaiseen alkuperään; esim. sanassa measure kirjain s merkitsee äännettä [ʒ]. Vokaalit lausutaan täysin eri tavalla kuin latinalaisessa käytännössä yleensä. Ensinnäkin jo muinaisenglannissa oli muutamia vokaalinmerkintätapoja. Koska muinausenglannnissa lyhyen vokaalin jälkeen tuli aina kaksoiskonsonantti, kirjoituksen kaksoiskonsonantit eivät muuta konsonanttia mitenkään, vaan muuttavat edeltävää vokaalia, esimerkiksi filer ääntyy [faIlər], kun taas filler ääntyy [fIlər]. Muinaisenglannin perua on myös se, että sanan lopussa oleva -e muuttaa edellistä vokaalia, esim. lit [lIt] vs. lite [lait]. Tärkeämpi syy vokaalimerkinnän muuttumiseen on se, että 1600-luvulla englannin vokaalit nousivat foneettisella asteikolla kukin yhden askeleen ylöspäin, esimerkiksi ee lausutaan [i:]. Jotkut pitkät vokaalit muuttuivat samalla diftongeiksi. Esimerkiksi englanninkielisten itsensä "pitkiksi" a-, i-, ja o-vokaaleiksi kutsumat äänteet ovat itse asiassa diftongeja: [ei], [ai] ja [ou].

Historia

Englannin kielen historiassa erotetaan yleensä kolme vaihetta:
- Muinaisenglanti (Old English) (vuodet 700-1100)
- Keskienglanti (Middle English) (1100–1500)
- Nykyenglanti (Modern English) (1500-)

Esimerkkejä

'Before they could shout in a praise of the shot, however, a dreaful wail from Bilbo put all thoughts of venison out of their minds. 'Bombur has fallen in! Bombur is drowning!' he cried. It was only too true. Bombur had only one foot on the land when the hart bore down on him, and sprang over him. He had stumbled, thrusting the boat away from the bank, and then toppled back into the dark water, his hands slipping off the slimy roots at the edge, while the boat span slowly off and disappeared.' -J.R.R.Tolkienin teoksesta The Hobbit, vuodelta 1937, suomeksi ilmestynyt nimellä Hobitti eli sinne ja takaisin

Aiheesta muualla

- Wikipedia. Main page Englanninkielinen Wikipedia
- Simple English Wikipedia. Main page Helpon englannin Wikipedia
- [http://www.tracetech.net/sanat/ Englanti–suomi–englanti-sanakirja] Luokka:Englannin kieli Luokka:Australian kielet Luokka:Belizen kielet Luokka:Botswanan kielet Luokka:Englannin kielet Luokka:Etelä-Afrikan kielet Luokka:Gambian kielet Luokka:Guamin kielet Luokka:Guyanan kielet Luokka:Irlannin kielet Luokka:Kanadan kielet Luokka:Kenian kielet Luokka:Lesothon kielet Luokka:Liberian kielet Luokka:Malawin kielet Luokka:Maltan kielet Luokka:Mauritiuksen kielet Luokka:Palaun kielet Luokka:Ruandan kielet Luokka:Sambian kielet Luokka:Seychellien kielet Luokka:Sierra Leonen kielet Luokka:Skotlannin kielet Luokka:Tokelaun kielet Luokka:Ugandan kielet Luokka:Uuden-Seelannin kielet Luokka:Walesin kielet Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan kielet Luokka:Yhdysvaltain kielet Luokka:Zimbabwen kielet als:Englische Sprache ms:Bahasa Inggeris zh-min-nan:Eng-gí ko:영어 ja:英語 simple:English language th:ภาษาอังกฤษ

Yhdistyneet kansakunnat

Yhdistyneet kansakunnat¹ (lyhenne YK, englanniksi United Nations eli UN) on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi. Aluksi järjestöön kuuluivat vain toisen maailmansodan voittajavaltiot Kiina, Neuvostoliitto, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, mutta myöhemmin siihen liittyi myös häviäjän puolella taistelleita. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyys on avoin kaikille "rauhaa rakastaville valtioille", jotka hyväksyvät Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vaatimukset ja ovat järjestön mielestä halukkaita ja kykeneviä täyttämään nämä vaatimukset käytännössä. Järjestössä oli huhtikuussa 2004 191 jäsenvaltiota. Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955. Yhdistyneiden kansakuntien viralliset kielet ovat englanti, ranska, espanja, venäjä, kiina ja arabia.

Toimielimet

Yhdistyneiden kansakuntien tärkeimmät toimielimet ovat:
- Yleiskokous kaikille jäsenille New Yorkissa
- Turvallisuusneuvosto New Yorkissa.
- Talous- ja sosiaalineuvosto New Yorkissa
- Huoltohallintoneuvosto (ei toiminnassa, sillä tällä hetkellä ei ole huoltohallintoalueita)
- Kansainvälinen tuomioistuin Haagissa
- Sihteeristö (sihteeristön johtaja on Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisten avustus- ja työelin (UNRWA)
- Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD)

Ala- ja yhteistyöjärjestöjä

Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi Yhdistyneillä kansakunnilla on useita alajärjestöjä, kuten:
- Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)
- Lastenavun rahasto (UNICEF)
- Maailman terveysjärjestö (WHO)
- Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO)
- Kansainvälinen työjärjestö (ILO)
- Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR)
- Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP)
- Yhdistyneiden kansakuntien teollistamisjärjestö (UNIDO)
- Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA)
- Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT)
- Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)
- Kansainvälinen jälleenrakennuspankki, "Maailman pankki" (IBRD)
- Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC)
- Yhdistyneiden kansakuntien pääomarahasto (UNCDF)
- Maailman postiliitto (UPU)
- Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)
- Maailman ilmatieteen järjestö (WMO)
- Hallitusten välinen neuvoa antava merenkulkujärjestö (IMCO)
- Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellinen komitea (UNSCEAR)
- Soroptimist International (SI)

Viitteet

Soroptimist Internationalssä]] ¹ EU:n Julkaisutoimisto suosittaa kirjoitettavaksi EU-julkaisuissa säädöskielen mukaisesti molemmat sanat isolla, vaikka kielioppaiden mukaan jälkimmäinen osa tulisikin kirjoittaa pienellä.

Katso myös

- Kansainliitto
- Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto
- Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous

Aiheesta muualla

- [http://www.un.org/ Yhdistyneiden kansakuntien viralliset sivut] Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Yhdistyneet kansakunnat ms:Pertubuhan Bangsa-Bangsa Bersatu zh-min-nan:Liân-ha̍p-kok ko:국제 연합 ja:国際連合 simple:United Nations th:สหประชาชาติ

Boikotti

Boikotti tarkoittaa ostamisesta, myymisestä tai muuta taloudellisesta kanssakäymisestä kieltäytymistä. Yleensä boikotin tarkoituksena on pakottaa kohde muuttamaan käyttäytymistään, esimerkiksi epämoraalisena tai epäoikeudenmukaisena pidettyä liiketoimintatapaa. Boikotti sai nimensä irlantilaisen J.J.Boycott'n mukaan. Hän hääti tilaltaan maanvuokraajia vuonna 1880, jolloin maatyöläiset julistivat hänet boikottiin, eikä mies saanut sadonkorjuuaikana palkattua työläisiä. Boikottia on kuitenkin käytetty jo ennen termin keksimistä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa monet orjuuden vastustajat boikotoivat orjatyövoimalla tuotettuja tuotteita ennen sisällissodan syttymistä. Työtaistelukeinona boikotti voi tarkoittaa joko sitä, että 1) työläiset eivät käytä määrätyn tuotantolaitoksen tuotteita tai eivät osta jossain maassa valmistettuja tuotteita, tai 2) työläiset kieltäytyvät työskentelemästä työpaikalla, jossa on työselkkaus käynnissä. Suomessa boikottia ovat käyttäneet esimerkiksi naisjärjestöt. Laajalla tilausten peruuttamisella saatiin maan suurimmat sanomalehdet lopettamaan seksipalveluilmoitusten julkaiseminen. Luokka:Talous ja:ボイコット

Sota

Sota on aseellinen, usein äärimmäisiä väkivaltakeinoja sisältävä taistelu kahden tai useamman täysivaltaisen valtion välillä. Kansainvälisen oikeuden mukaan sotaa voivat käydä vain itsenäiset valtiot tai sodankävijöiksi tunnustetut kapinalliset. Näin myös kapinallisisa sitovat kansainvälisen oikeuden sotaa käsittelevät säännökset. Sota on kautta aikain ollut tavallinen keino ratkaista heimojen ja kansojen väliset riidat, vaikkakin sodassa on jo varahaisvaiheista lähtien pyritty noudattamaan tiettyjä inhimillisiä, kirjoittamattomia sääntöjä. Näitä käsityksiä ruvettiin 1800-luvulla yhdistämään. Vuonna 1864 solmittiin sopimus lääkintähenkilökunnan oikeuksista ja sairaanhoidon järjestelystä. Sopimusta on myöhemmin uusittu pariin otteeseen. Vuonna 1869 Pietarin julistus kielsi räjähtävien luotien käytön ja vuosina 1899 ja 1907 Haagin kongresseissa hyväksyttiin useita kansainvälisiä määräyksiä. Vuonna 1925 kiellettiin bakteerien ja taistelukaasujen käyttö ja 1949 solmittiin Genevessä sopimus haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoisten asemasta, myös sotavankien kohtelua sekä siviilien suojelemista koskevat sopimukset. Sodat ovat nykyaikana ns. kansansotia, kun ne aikaisemmin olivat pääasiassa Euroopan hallitsijahuoneiden keskinäisten kiistojen selvittelyä. Tavallista on, että maan puolustukseen osallistuu maan koko väestö, ja vastustaja pyrkii murtamaan kansan vastarinna. Tätä kutsutaan totaaliseksi sodaksi. Yksittäinen sota, jota ohjaa strategia, koostuu operaatioista, joita ohjaa operaatiotaito. Operaatiot koostuvat edelleen taisteluista, joita ohjaa taktiikka. Tavoitteellisuus tekee sodasta poliittista toimintaa. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla tai sodan uhalla, ei kalliiseen taisteluun ole tarvetta. Vihollisen taistelukyky voidaan poistaa tappamalla ja vangitsemalla sen johtajat ja riisumalla sen armeija aseista. Taistelutahtoon vaikutetaan esimerkiksi propagandalla. Kaupunkien pommittaminen, ruoan ja veden saannin häirintä, sekä lämmön ja sähkön saannin katkaiseminen vaikuttavat sekä taistelukykyyn että -tahtoon. Vihollisen tuhoaminen voi tapahtua (valtion kohdalla) hajottamalla yhteiskuntajärjestys siten, että poliittiset johtajat tapetaan tai vangitaan, hallintoelimet hajotetaan, valtion symboliset tunnusmerkit tuhotaan ja hallitsemaan asetetaan nukkehallitus. Tuhoaminen voi tarkoittaa myös vihollisen kirjaimellista hävittämistä tappamalla väestöä massamaisesti. Kansainvälinen laki kieltää antautuvien sotilaiden ja sivilien vahingoittamisen. Sota on järjestäytynyttä toimintaa, jossa käytetään aseita. Nykyaikana sotakone jaetaan tavallisesti maa-, ilma- ja merivoimiin. Tavallisimpia jalkaväen aseita ovat tuliaseet, käsikranaatit, panssarintorjunta-aseet ja miinat.

Sodankäynnin pysyvät elementit

Sodankäynnin pysyvät elementit ovat sellaisia seikkoja sodankäynnissä, jotka eivät ole muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Näitä ovat ensin sodankäynnin ulottuvuudet. Toiseksi sodankäynnin luonne sydämen asiana ei ole muuttunut. Arvot ja moraali, päättäväisyys, rohkeus, kunnia, kuri, velvollisuus, uskollisuus ja itsensä uhraaminen. Tästä hyvä esimerkki on meneillään (2001 - ) oleva terrorismin vastainen sodankäynti, tilanne Irakissa (2003 -) tai "talvisodan henki". Organisaatiota, jonka jäsenet ovat valmiit kuolemaan organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi on lähes mahdoton voittaa. Kolmanneksi sodankäynnin pysyviä elementtejä ovat sodankäynnin perusfunktiot. Näinä voidaan nähdä esim. huolto, viestitys, tietojen keruu, johtaminen, suojautuminen yllätyshyökkäykseltä, taistelukosketus, liike, suoja ja isku. Pysyvää sodankäynnissä on vielä konfliktin logiikka. Joku arvelee ensin voiman jakautumisen itselleen edulliseksi ja toiseksi arvelee sodankäynnillä saavuttavansa tiettyjä tavoitteita. Tämän jälkeen sota osoittaa miten voima on oikeasti jakautunut ja ovatko tavoitteet saavutettavia. Tämän jälkeen arvioidaan uudelleen tavoitteita ja käytössä olevia resursseja ja tehdään niihin muutoksia. Jne.

Sodankäynnin muuttuvat elementit

Sodankäynin muuttuvat elementit ovat luonnollisesti muut kuin sodankäynnin pysyvät elementit. Muuttuvia elementtejä muuttaa periaatteessa kolmenlaiset asiat:
- sodankäynnin sisäinen dynamiikka, esim. ase - vasta-ase kilpailu, uudet toimialat mm. tekniikka kehityksen ansiosta ja kasvava erikoistuminen
- sodankäynnin ulkopuolinen dynamiikka, esim. yleinen teknologian kehitys, talouden kehitys ja yhteiskunnan ja sen arvojen kehitys
- emergentti, ennustamaton kehitys. Esimerkkinä vaikka sodankäynnin tuhovoiman jatkuva kasvu ja sitten uuden tason saavuttaminen ydinaseilla: Syntyi ase, jota ei ole käytetty kahden ydinasevallan välillä. Tällaista asetta ei ole aiemmin ollut olemassa. Näitä muuttuvia elementtejä ovat siis mm.:
- sodankäynnin käytössä oleva teknologia
- doktriini, sodankäynnin idea
- sodankäynnin koko (heimo, valtio, kulttuuri, globaali)
- sodankäynnin ulottuvuus, teho ja nopeus
- sodankäynnin käytössä olevien ihmisten määrä, laatu, tahto, koulutus jne.
- sodankäynnin käytössä oleva tila ja energia
- sodankäynnin organisaatio yhteiskunnan sisällä (erillinen sotilasluokka, asevelvollisuus, ammattiarmeija, orjat sotilaina (memelukit), miliisilaitos) ja sodankäynnin sisällä (falangi, legioonat ja kohortit, parvelu (engl. swarming), hierarkia ja verkot jne.
- sodankäynnin osajärjestelmät (esim. maa- meri-ja ilmavoimat) niiden suhde
- yhteiskunnat, niiden arvot, teknologia, organisaatio jne. Oleellista sodankäynnissä on siis se, mikä ei ole sodankäynnissä muuttuvaa.

Sotien alkuperä

:Pääartikkeli: Väkivalta Jo ihmisapinat ovat käyneet joukolla vieraita laumoja vastaan. On kuitenkin perinteisesti arveltu, että joskus kivikaudella ihmiset ovat voineet olla rauhanomaisempia kuin nykyisin.

Katso myös

- sodankäynti
- Luettelo sodista
- Luettelo sotilasoperaatioista
- Suomen sodat
- Luettelo taisteluista
- Sotilasarvo
- Sotilasyksiköt
- Salamasota
- Sodankäynnin historia
- Sotateoreetikoita
- Viestintä sodankäynnissä

Linkkejä ja kirjallisuutta

- Sun Zu: Sodankäynnin taito. Englanniksi [http://www.gutenberg.net/etext94/sunzu10.txt The Art of War]
- Clausewitz, Carl von: Sodasta. Englanniksi [http://www.gutenberg.net/etext99/1onwr10.txt On War vol I] Luokka:Politiikka Luokka:Sodankäynti ms:Peperangan ja:戦争 simple:War

Ranska

Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.

Historia

:Pääartikkeli: Ranskan historia Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi. Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji. Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715). 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus. Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.

Politiikka

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP). Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä

Maantiede

Ranskan presidenteistä Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).

Ranskan eurooppalaiset alueet

rekisterikilvissä

- Elsass (Alsace)
- Aquitaine
- Auvergne
- Basse-Normandie
- Bourgogne
- Bretagne
- Centre
- Champagne-Ardenne
- Korsika (erikoisasemassa)
- Franche-Comté
- Haute-Normandie

- Île-de-France
- Languedoc-Roussillon
- Limousin
- Lorraine
- Midi-Pyrénées
- Nord-Pas-de-Calais
- Pays de la Loire
- Picardie
- Poitou-Charentes
- Provence-Alpes-Cote d'Azur
- Rhône-Alpes

Ranskan merentakaiset osat

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
- Guadeloupe
- Martinique
- Ranskan Guayana
- Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
- Mayotte
- Saint-Pierre ja Miquelon
- Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin

Väestö

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.

Kulttuuri

- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kemikaalit
- viini

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuoden päivä	Jour de l'An
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)	Pääsiäinen	Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä)	Pääsiäismaanantai	Lundi de Pâques
1. toukokuuta	Vappu	Fête du Travail
8. toukokuuta	-	Victoire 1945	Toisen maailmansodan loppu
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)	Taivaaseenastumisen muistopäivä	Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)	helluntai	Pentecôte
14. heinäkuuta	Ranskan kansallispäivä	Fête Nationale	Bastillen päivä
15. elokuuta	-	Assomption	Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä	Toussaint
11. marraskuuta	-	Commémoration de l’armistice de 1918	Ensimmäisen maailmansodan loppu
25. joulukuuta	Joulupäivä	Noël

Katso myös

- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö] Luokka:Ranska als:Frankreich ms:Perancis zh-min-nan:Hoat-kok ko:프랑스 ja:フランス simple:France th:ประเทศฝรั่งเศส fiu-vro:Prantsusmaa

Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvat Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti. Suomeksi koko valtiosta käytetään arkikielessä (myös sanomalehdissä) yleensä nimitystä Britannia tai Iso-Britannia, jopa Englanti, mutta nämä ovat valtion pienempiä osia ja siksi epätäsmällisiä (ja viimeksi mainittua walesiläiset, skotit ja pohjoisirlantilaiset voivat pitää loukkaavana). Englanniksi maan virallinen nimi on United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland. Maan pinta-ala on 242 342 neliökilometriä, eli noin 2/3 Suomen pinta-alasta. Asukasluku on noin 60 miljoonaa, joista miltei 20 miljoonaa asuu pääkaupunki Lontoon lähistöllä, nk. Suur-Lontoossa. Vallitseva kieli koko valtiossa on englanti, mutta kymri on käytössä sen rinnalla Walesissa ja gaeli vastaavasti Skotlannissa.

Historia

Yhdistynyt kuningaskunta yhdistyi vähitellen Ison-Britannian saarta hallinneista kuningaskunnista. Wales oli ollut englantilaisten hallitsema jo vuodesta 1284 ja se liitettiin virallisesti Englannin kuningaskuntaan liittosopimuksella 1536. Englanti ja Skotlanti olivat olleet saman hallitsijan hallitsemia jo vuodesta 1603, ja ne liittyivät pysyvästi Ison-Britannian kuningaskunnaksi 1707. Vuoden 1800 liittosopimus liitti Irlannin kuningaskunnan ja Ison-Britannian kuningaskunnan, jolloin muodostui Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. 1922 Irlannin 26 kreivikuntaa muodostivat Irlannin vapaavaltion, kuuden jäädessä liittoon, jonka nimeksi vaihdettiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta 1927. Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun merkittävin teollisuus- ja sotilasmahti ja siirtomaavalta, joka laajimmillaan käsitti noin 30 miljoonaa neliökilometriä ja lähes neljäsosan Maapallon väestöstä. Silloin syntyi sanonta, ettei Aurinko koskaan laske Brittiläisen imperiumin yltä. 1900-luvun alussa Yhdistyneen kuningaskunnan mahti väheni maailmansodissa ja siirtomaiden itsenäistyttyä. Yhdistynyt kuningaskunta on jäsenenä Kansainyhteisössä, Euroopan unionissa ja NATOssa. Sillä on myös toisen maailmansodan voittajavaltiona pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja veto-oikeus sen päätöksiin. Katso myös: Ison-Britannian kuningas

Politiikka

Yhdistynyt kuningaskunta on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana on tällä hetkellä kuningatar Elisabet II. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota. Teoriassa koko Yhdistyneen kuningaskunnan hallinto on olemassa monarkin suopeudesta. Käytännössä valtaoikeuksia ei käytetä, vaan valtaa käyttää demokraattisesti valittu parlamentti ja pääministeri, joka käyttää valtaansa monarkin nimessä. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on kaksikamarinen, 659 jäseniseen alahuoneeseen jäsenet valitaan vaalilla, ja ylähuoneeseen nimitetään. Historiallisesti ylähuoneen jäsenyys on periytynyt, tämä järjestelmä on kuitenkin lopetettu. Pääministeri on parlamentin suurimman puolueen johtaja, tällä hetkellä pääministerinä on Labour-puolueen Tony Blair. Vuonna 1999 käynnistettiin Skotlannin parlamentti ja Walesin kansankokous, joista Skotlannin parlamentilla on lainsäädäntövaltaa. Pohjois-Irlannille on myös sovittu perustettavaksi parlamentti, tosin suunnitelman toteutus on nykyisin jäissä.

Osat

1999 Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan osat Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) osat pinta-alan mukaan:
- 1. Englanti, 130 395 km²
- 2. Skotlanti, 78 782 km²
- 3. Wales, 20 779 km²
- 4. Pohjois-Irlanti, 14 139 km² Englannissa on yhdeksän hallituksen virastoaluetta koillinen, luoteinen, Yorkshire, Humber, itäiset sisämaat (East Midlands), läntiset sisämaat (West Midlands), itäinen, Suur-Lontoo, kaakkoinen ja lounainen. Alueet on edelleen jaettu kreivikuntiin (county) ja keskushallituksen alaisiin alueisiin, paitsi Lontoo, joka koostu kaupunginosista (borough). Skotlannissa on 32 paikallisneuvoston johtamaa aluetta. Walesissä on 22 keskushallinnon alaista aluetta, joista 10 on kaupunkipiirikuntia (County Borough), yhdeksän kreivikuntia ja kolme kaupunkeja. Pohjois-Irlannissa on 26 piiriä (District). Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluu myös joukko erillisalueita. De jure ne eivät ole Yhdistyneen kuningaskunnan osia, vaan kruununsiirtomaita, joiden ulkopolitiikkaa Yhdistynyt kuningaskunta hoitaa. Näitä ovat: Anguilla, Bermuda, Brittiläinen Intian valtameren territorio (British Indian Ocean Territory), Brittiläiset neitsytsaaret (British Virgin Islands), Caymansaaret, Falklandsaaret, Gibraltar, Guernsey, Jersey, Mansaari (Isle of Man), Montserrat, Pitcairn (Pitcairn Islands), Saint Helena, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret (South Georgia and the South Sandwich Islands) sekä Turks- ja Caicossaaret.

Maantiede

Turks- ja Caicossaaret Suurin osa Englannista on kumpuilevaa alankoa. Suurimmat joet ovat Thames ja Severn, joka laskee länteen Bristolin kanaaliin. Wales on enimmäkseen vuoristoista, korkein huippu on Snowdown 1085 m. Skotlannin maantiede vaihtelee, etelässä ovat alamaat ja ylämaat pohjoisessa ja lännessä, kuten myös Skotlannin korkein huippu, Ben Nevis 1343 m. Sisämaahan ulottuu monia vuonoja (firth), ja niiden suuntaisena kulkee syviä järviä (loch). Skotlannin rannikolla on useita saaria ja saariryhmiä, huomattavimmat ovat Hebridit, Orkneysaaret ja Shetlandsaaret. Pohjois-Irlanti on enimmäkseen kukkulaista, Irlannin kanssa on 360 km maarajaa. Yhdistyneen kuningaskunnan saarien määräksi arvioidaan 1098. Rannikon rikkonaisuuden vuoksi mistään kohtaa maata ei ole yli 125 km merelle. Britannian saaren erottaa mantereesta kapeimmillaan Doverin kohdalla vain 35 km levyinen Englannin kanaali. Doverista kulkee meren ali Kanaalin tunneli Ranskaan.

Talous

Yhdistyneen kuningaskunnan talous on yksi maailman suurimpia, BKT:n mukaan mitattuna sijalla kuusi, ja yksi vahvimpia Euroopassa, inflaatio, korot ja työttömyys (4,8 % 2004) ovat pysyneet matalina. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana valtio on yksityistänyt voimakkaasti ja pyrkinyt rajoittamaan hyvinvointivaltion ylläpitomenoja. Maatalous on tehokasta ja pitkälle koneistettua, tuottaen 60 % kulutetusta ruuasta vain 1 %:lla työvoimasta. UK:lla on laajat hiili-, kaasu- ja öljyvarat, energiantuotanto tuottaa 10 % BKT:sta, yksi suurimpia osuuksia teollistuneissa maissa. Sähköstä 80 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, joka tekee UK:sta maailman kuudenneksi suurimman hiilidioksidipäästöjen tuottajan. Palveluala, erityisesti pankkitoiminta, vakuutus ja yrityspalvelut tuottavat suurimman osan BTK:sta, ja työllistävät 70 % työvoimasta, teollisuuden osuuden edelleen vähentyessä. Turismi on myös tärkeä tulonlähde, maassa vierailee 24 miljoonaa turistia joka vuosi, mikä tekee siitä maailman kuudenneksi suosituimman turistikohteen. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on toistaiseksi jättänyt liittymättä euroalueeseen.

Väestö

Etniset ryhmät: englantilaiset 81,5 %; skotit 9,6 %, irlantilaiset 2,4 %; walesilaiset 1,9%; ulsterilaiset 1,8 %; länsi-intialaiset, intialaiset, pakistanilaiset ja muut 2,8 % Uskonnot: anglikaanit ja katoliset 40 miljoonaa, muslimit 1,5 miljoonaa, presbyteerit 800 000, methodistit 760 000, sikhit 500 000, hindut 500 000, juutalaiset 350 000 Kielet: englannin kieli, kymri (26 % Walesin väestöstä), skotlannin kieli; 60 000 puhujaa Skotlannissa

Kulttuuri

Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan kulttuuri Yhdistyneessä kuningaskunnassa on lukuisia kuuluisia yliopistoja ja korkeakouluja, joista vanhimmat ovat Cambridgen ja Oxfordin yliopistot. Britanniassa on syntynyt monta maailmankuulua tutkijaa, kuten Isaac Newton, James Watt, Charles Darwin, Michael Faraday, Charles Babbage, Alexander Fleming ja Tim Berners-Lee. Britit uskovat monien urheilulajien olevan kotoisin Britanniasta: jalkapallo, squash, golf, nyrkkeily, rugby, kriketti, snooker ja biljardi. Monet näistä ovatkin erityisen suosittuja Britanniassa ja valtakunnan entisissä alusmaissa. Tunnettuja proosakirjailijoita ovat esimerkiksi Jane Austen, Agatha Christie, Charles Dickens, Arthur Conan Doyle, Samuel Johnson, Mary Shelley, George Orwell ja J. R. R. Tolkien. Merkittäviä runoilijoita puolestaan ovat esimerkiksi William Shakespeare, George Gordon Byron (Lordi Byron), John Milton, Alfred Tennyson ja Rudyard Kipling. Musiikin alalla kuuluisia säveltäjiä ovat Ralph Vaughan Williams ja Andrew Lloyd Webber (mm. Oopperan kummitus). Britanniassa on monia korkeatasoisia orkestereita kuten BBC:n sinfoniaorkesteri ja Royal Philharmonic Orchestra. Lontoo on yksi maailman musiikkikeskuksista, siellä sijaitsevat monet tärkeät konserttisalit ja Royal Opera House, yksi maailman tärkeimmistä oopperataloista. Kuuluisia brittiläisiä rock-yhtyeitä ovat The Beatles, Rolling Stones, The Who, the Kinks, Led Zeppelin, Pink Floyd, Queen ja Uriah Heep. Edelleen Sex Pistols ja nykyisin Manic Street Preachers, Oasis, ja Radiohead. Lontoo on yksi maailman teatterikeskuksista. Teatterit sijoittuvat pääasiassa Lontoon West Endiin. Televisio- ja elokuvatuotanto on myös merkittävää, tärkein tv-tuottaja on BBC.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- lyijy
- kipsi

Merkittävimmät vientituotteet

- teollisuustuotteet
- koneet
- kemikaalit

Linkkejä

- [http://maps.google.com/maps?ll=54.278055,-2.131348&spn=11.409237,32.431641&z=12&t=h&hl=en Yhdistynyt kuningaskunta Google Mapsissa] Luokka:Yhdistynyt kuningaskunta ms:United Kingdom zh-min-nan:Liân-ha̍p Ông-kok ko:영국 ja:イギリス simple:United Kingdom th:สหราชอาณาจักร

Veto-oikeus

Veto-oikeus on yhden toimijan oikeus estää päätöksenteko pelkästään omalla äänellään. Laaja veto-oikeus hidastaa päätöksentekoa tai tekee sen jopa mahdottomaksi, mutta veto-oikeus on toisaalta perusteltua asioissa, joissa yksimielisyys on erittäin tärkeää. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa viidellä pysyvällä jäsenmaalla on veto-oikeus, koska käytännössä, jos yksikin maa on päätöstä vastaan, se voi estää päätöksen toteutuksen ja muutenkin vaikeuttaa YK:n toimintaa. Veto-oikeus on käytössä YK:n turvallisuusneuvoston lisäksi mm. osassa Euroopan unionin päätöksenteossa. Myös Suomen tasavallan presidentillä on niin sanottu suspensiivinnen veto-oikeus eli hän voi jättää hyväksymättä eduskunnan hyväksymän lain, jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Jos eduskunta hyväksyy sen uudelleen asiasisällöltään muuttumattomana, se tulee voimaan ilman presidentin hyväksymistä. Veto tulee latinan kielestä, jossa se tarkoittaa kiellän tai estän. Klassisessa latinassa sana äännetään vetoo, mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se äännetään suomessa usein veetto. Luokka:Politiikka ja:拒否権

Kiinan tasavalta

Kiinan tasavalta (perinteinen: 中華民國, yksinkertaistettu: 中华民国, Wade-Giles: Chung¹ hua² min² kuo², pinyin: zhōng huá mín guó, zhuyin: ㄓㄨㄥ̄ ㄏㄨㄚ́ ㄇㄧㄣ́ ㄍㄨㄛ́) on valtio, joka perustettiin vuonna 1911 Kiinan 2000 vuotta kestäneen keisariajan seuraajaksi. Nykyään Kiinan tasavalta viittaa Taiwania vuodesta 1949 hallinneen Taipein hallituksen käyttämään ja virallisena pitämäänsä nimeen sille kuuluvasta alueesta. Kiinan tasavaltaa edustava Taipein hallitus hallinnoi Taiwanin, Penghun, Pescadorien, Kinmenin ja Matsun saaria eli käytännössä Taiwanina tunnettua aluetta. Taiwanista käytetään yleensä nimeä Taiwan; pelkkä sana Kiina puolestaan viittaa useimmiten Kiinan kansantasavaltaan.

Historia

:Pääartikkelit: Kiinan tasavallan historia, Kiinan historia Tasavalta perustettiin 1911 Qing-dynastian kaatuessa Kiinassa. Kiina ajautui kuitenkin pian sisällissotaan eri "sotaherrojen" välillä. Nationalistipuolue Guomindang onnistui luomaan hieman yhtenäisyyttä, mutta kommunistien vallankumous 1949 ajoi tasavaltalaiset Taiwanin saarelle. Tasavalta väittää yhä olevansa koko Kiinan laillinen hallitus samoin kuten manner-Kiinan hallitus pitää itseään myös Taiwanin laillisena hallituksena. Taiwan on vähitellen demokratisoitunut ja Guomindang-puolue luovutti lopulta vallan rauhanomaisesti vaaleissa vuonna 2000.

Politiikka

:Pääartikkeli: Kiinan tasavallan politiikka Taiwan on käytännössä itsenäinen, menestyvä ja demokraattinen valtio. Ulkopoliittisten syiden johdosta se ei kuitenkaan ole julistautunut virallisesti itsenäiseksi, eikä sitä ole kansainvälisissä yhteyksissä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tunnustettu. Yhdysvalloilla on lainsäädännössään Taiwanin puolustamiseen liittyvä laki, ns. Taiwan Relations Act, joka takaa Yhdysvaltojen tuen Taiwanille hyökkäyksen sattuessa. Näin jos Kiina hyökkää Taiwaniin, on todennäköistä että se joutuu konfliktiin myös Yhdysvaltojen kanssa. Puolustuksessa Taiwanilla onkin tukenaan pääasiassa Yhdysvaltojen Taiwan Relations Actin nojalla rahoittamat aseet. Näissä olosuhteissa Taiwanin itsenäistymiseen on vielä matkaa, kuten myös Kiinojen yhdistymiseen. Itsenäistymispyrkimyksiä monimutkaistaa myös Kiinassa 14. maaliskuuta 2005 voimaan tullut irtautumisenvastainen laki, joka sallii Kiinan käyttää voimakeinoja Taiwanin itsenäistyessä.

Provinssit

:Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto Koska Kiinan tasavalta on nimellisesti koko Kiina, se teoreettisella tasolla käsittää samat provinssit kuin Kiinan kansantasavalta. Käytännössä tasavaltaan kuuluu kaksi provinssia ja kaksi itsehallinnollista kuntaa:
- Taiwanin provinssi (kokonaisuudessaan)
- 16 kuntaa
- Viisi provinssinhallitsemaa kaupunkia
- Fujianin provinssi (pieneltä osin, pääosin Kansantasavaltaa)
- Kaksi kuntaa tasavallan hallinnassa
- Kaksi itsehallinnolista kuntaa
- Kaohsiung
- Taipei

Maantiede

Taipei :Pääartikkeli: Kiinan tasavallan maantiede, Kiinan maantiede Kiinan tasavallan hallitsemista osista merkittävin on Taiwanin saari.

Talous

:Pääartikkeli: Kiinan tasavallan talous Vaikka Kiinan kansantasavalta ei sallikaan poliittisia yhteyksiä tasavallan kanssa, se ei vastusta kaupallisia yhteyksiä. Niinpä Kiinan tasavalta onkin mm. WTO:n ja APECin jäsen nimellä Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillistullialue (台灣、澎湖、金門及馬祖個別關稅領域, Separate Customs Territory of Taiwan, Penghu, Kinmen and Matsu).

Väestöjakauma

:Pääartikkeli: Kiinan tasavallan väestöjakauma Virallisena kielenä olevan mandariinikiinan lisäksi merkittäviä kieliä ovat min-kiina ja hakka-kiina. Etnisistä ryhmistä suurin on taiwanilaiset (mukaan lukien hakka-kansa). Heitä on väestöstä 84 prosenttia, mantereen kiinalaisia on 14 prosenttia ja alkuperäiskansoja 2 prosenttia

Kulttuuri

:Pääartikkelit: Kiinan kulttuuri, Taiwanin kulttuuri Uskonnoista buddhalaisia, kungfutselaisia ja taolaisia on väestöstä 93 %, kristittyjä 4,5 % ja muihin uskontoihin kuuluvia 2,5 %. Vuonna 1998 lukutaitoprosentiksi arvioitiin 94.

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Perustamispäivä	開國紀念日	Kiinan tasavallan perustaminen 1. tammikuuta 1912
28. helmikuuta	Rauhan muistopäivä	和平紀念日	Helmikuun 28. päivän tapaus 28. helmikuuta 1947
5. huhtikuuta	Hautojenlakaisupäivä	清明節	Chiang Kai-shekin kuolema 5. huhtikuuta 1975
10. lokakuuta	Kaksoiskympin päivä	國慶日	Wuchangin kansannousu 10. lokakuuta 1911
Kuukalenterin 1. kuun 1. päivä	Kiinalainen uusivuosi	春節	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 5. kuun 5. päivä	Lohikäärmeveneiden juhla	端午節	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 8. kuun 15. päivä	Sydänsyksyn juhla	中秋節	Kiinalaisen kalenterin mukaan

Katso myös

- Kiina
- Kiinan kieli
- Kiinan dynastiat
- Kiinalaiset numerot
- Taiwan
- Kiinalainen ooppera ja:中華民国 simple:Republic of China zh-cn:中华民国 zh-tw:中華民國 Luokka:Taiwan

Neuvostoliitto

Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta). Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.

Historia

Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset. Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto. Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918. Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan. Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto. Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa. Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi. Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940. Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla. Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa. Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi. 23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939. Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa. 22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa. Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.

Neuvostoliiton loppu

1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja. Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä. Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui. Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta. Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.

Hallinnollinen jako

Alue	km²	1 000 as (1971)	Pääkaupunki
1. Venäjän federatiivinen sosialistinen neuvostotasavalta	17 075 400	130 700	Moskova
Baškiirien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	143 600	3 800	Ufa
Burjaattien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	351 300	800	Ulan-Ude
Dagestanin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	50 300	1 400	Mahatškala
Jakuutien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	3 103 200	600	Jakutsk
Kabardiinien ja balkaarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	12 500	600	Naltšik
Kalmukkien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	75 900	300	Elista
Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	172 000	700	Petroskoi
Komin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	415 900	960	Syktyvkar
Marin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	23 200	700	Joškar-Ola
Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	26 200	1 000	Saransk
Pohjois-Ossetian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	8 000	550	Ordžonikidze
Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	68 000	3 100	Kazan
Tšetšenien ja ingušien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	19 300	1 100	Groznyi
Tšuvassien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	18 300	1 200	Tšeboksary
Tuvan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	170 500	200	Kyzyl
Udmurtien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	42 100	1 400	Iževsk
Adygein autonominen alue	7 600	400	Maikop
Hakassien autonominen alue	61 900	450	Abakan
Juutalaisten autonominen alue	36 000	170	Birobidžan
Karatšaiden ja tšerkessien autonominen alue	14 100	350	Tšerkessk
Vuoristo-Altain autonominen alue	92 600	170	Gorno-Altaisk
Burjaattien Aginskin kansallinen piiri	19 900	60	Aginskoje
Burjaattien Ust-Ordynskin kansallinen piiri	22 100	150	Ust-Ordynsk
Hanty-Mansin kansallinen piiri	523 100	270	Hanty-Mansiisk
Jamalo-nenetsien kansallinen piiri	750 300	75	Salehard
Komi-permjakkien kansallinen piiri	32 900	220	Kudymkar
Korjakkien kansallinen piiri	301 500	40	Palana
Nenetsien kansallinen piiri	176 700	37	Narjan-Mar
Taimyrin kansallinen piiri	862 100	37	Dudinka
Tšuktsien kansallinen piiri	737 700	97	Anadyr
2. Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta	604 000	47 500	Kiova
3. Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta	2 715 000	13 100	Alma-Ata
4. Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta	450 000	12 300	Taškent
Karakalpakkien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	165 600	700	Nukus
5. Valkovenäjän sosialistinen neuvostotasavalta	207 600	9 100	Minsk
6. Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta	87 000	5 200	Baku
Nahitševanin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	5 500	299	Nahitševan
7. Gruusian sosialistinen neuvostotasavalta	69 700	4 700	Tbilisi
Abhazijan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	8 600	500	Suhumi
Adžarijan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	3 000	300	Batumi
Etelä-Ossetian autonominen alue	3 900	100	Tshinvali
8. Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta	33 700	3 600	Kišinjov
9. Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta	65 200	3 200	Vilna
10. Kirgizistanin sosialistinen neuvostotasavalta	198 500	3 000	Frunze
11. Tadžikistanin sosialistinen neuvostotasavalta	142 500	3 000	Dušambe
Vuoristo Badahšanin autonominen alue	63 700	100	Horok
12. Armenian sosialistinen neuvostotasavalta	29 899	2 500	Jerevan
13. Latvian sosialistinen neuvostotasavalta	63 700	2 400	Riika
14. Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta	488 700	2 200	Ašhabad
15. Viron sosialistinen neuvostotasavalta	45 100	1 400	Tallinna

Neuvostoliiton johtajat

Muodollisesti Neuvostoliittoa johti presidentti. Käytännössä valta oli yleensä jossain muualla, esimerkiksi kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteerillä. Uusi johtaja pyrki vakiinnuttamaan valta-asemansa.
- V. I. Lenin 1922–1924
- J. V. Stalin 1924–1953
- Georgi Malenkov 1953–1955
- Nikita Hruštšov 1955–1964
- Leonid Brežnev 1964–1982
- Juri Andropov 1983–1984
- Konstantin Tšernenko 1984–1985
- Mihail Gorbatšov 1985–1991 ImageSize = width:800 height:100 PlotArea = width:700 height:80 left:0 bottom:20 DateFormat = yyyy Period = from:1919 till:1991 TimeAxis = orientation:horizontal ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920 # there is no automatic collision detection, # so shift texts up or down manually to avoid overlap Define $dy = 25 # shift text to up side of bar PlotData= bar:Leaders color:red width:75 mark:(line,white) align:left fontsize:S from:start till:1922 shift:(-10,$dy) text:Vladimir~Iljits~Lenin from:1922 till:1953 shift:(-30,$dy) text:Josif Stalin from:1953 till:1955 shift:(-7,-5) text:Georgi~Malenkov from:1955 till:1964 shift:(-40,$dy) text:Nikita Hrustsev from:1964 till:1982 shift:(-35,$dy) text:Leonid Breznev from:1982 till:1984 shift:( -7, 5) text:Juri~Andropov from:1984 till:1985 shift:( -3,-20) text:Konstantin~Tsernenko from:1985 till:end shift:(-25,$dy) text:Mihail~Gorbatsov

Katso myös

- Venäjä
- ko:소비에트 연방 ja:ソビエト連邦 simple:Soviet Union th:สหภาพโซเวียต

Balkanin sodat

Balkanin sodat käytiin Balkanin niemimaalla vuosina 1912-1913. Sotia oli oikeastaan kaksi: ensimmäisessä Balkanin sodassa Bulgaria, Montenegro, Kreikka ja Serbia valloittivat alueita Ottomaanien valtakunnalta, toinen Balkanin sota syttyi, kun voittajavaltiot riitaantuivat saaliinjaossa.

Ensimmäinen Balkanin sota

Ensimmäinen Balkanin sota käytiin 1912–1913 Bulgarian, Serbian, Kreikan ja Montenegron välisen liittouman sekä Ottomanien valtakunnan välillä. Liittouma tarkoitus oli vallata Turkille kuuluvat alueet Balkanilla. Sota alkoi lokakuussa 1912, ja liittolaiset saivat vallattua Makedonian sekä osia Traakiasta. Vuonna 1913 Turkki yritti vielä jatkaa sotaa, mutta sen oli antauduttava ja luovuttava melkein kaikisista alueistaan Euroopassa. Vain kapea alue Konstantinopolin länsipuolella jäi turkkilaisten hallintaan.

Toinen Balkanin sota

Toinen Balkanin sota alkoi kesäkuussa 1913, kun voittajat alkoivat riidellä vallattujen alueiden jakamisesta. Kun Itävalta-Unkari ja Italia kieltäytyivät antamasta Serbialle Albaniaa, vaati se korvausta Bulgarialle tulevista Makedonian osista. Kesäkuussa 1913 bulgarialaiset aloittivat sodan serbialaisia ja kreikkalaisia vastaan kärsien tappioita. Heinäkuussa romanialaiset, jotka olivat vaatineet Bulgarialta aluekorvausta sen laajenemisesta menivät rajan yli, ja ottomaanit valloittivat takaisin Edirnen. Bukarestissa elokuussa 1913 solmitussa rauhassa Romania sai eteläisen Dobrudžan, mm. Silistrian. Makedonian jakoivat Serbia ja Kreikka. Kreikka sai tässä jaossa mm. Thessalonikin ja Kavalan. Bulgarialle jäi lopulta vain kapea Egeanmeren rantaan johtava kaistale, ja Montenegroa laajennettiin etupäässä koillisrajallaan. Konstantinopolissa tehdyssä rauhassa samana vuonna ottomaanit saivat pitää Edirnen; raja vedettiin nyt pitkin Maritsa-jokea.

Muita sotia Balkanilla

- Krimin sota
- Jugoslavian hajoamissodat (1991–2001)
- Bosnian sota
- Kroatian sota
- Kosovon sota (1996–1999) Luokka:Sodat ja:バルカン戦争

Saksa

Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.

Historia

Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle. Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. 18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta). Weimarin tasavall