:: wikimiki.org ::
| Yhdysvaltain Dollari |
Yhdysvaltain dollariDollari (lyhenne: $) on hyvin yleinen nimi rahayksiköille. Useimmiten dollarista puhuttaessa tarkoitetaan Yhdysvaltain dollaria, joka on maailman merkittävin valuutta. Sen vahvoja kilpailijoita ovat euro ja jeni.
Sana dollari tulee monessa Euroopan maassa aiemmin käytössä olleesta rahayksiköstä taaleri, ja USA:n dollarista voidaan käyttää myös vanhahtavaa nimitystä taala. Symboli $ on alun perin ollut Yhdysvaltojen (United States) monogrammi, eli kirjaimet U ja S kirjoitettuna päällekkäin.
Lisäksi seuraavien maiden rahayksikkönä on dollari, näistä puhuttaessa yleensä mainitaan myös maan nimi, esim. Kanadan dollari:
- Australia
- Bahama
- Bahrain
- Barbados
- Belize
- Bermuda
- Brunei
- Caymansaaret
- Fidži
- Guyana
- Hongkong
- Jamaika
- Kanada
- Liberia
- Namibia
- Singapore
- Salomonsaaret
- Taiwan
- Trinidad ja Tobago
- Uusi-Seelanti
- Zimbabwe
Useassa Karibianmeren valtiossa on käytössä Itä-Karibian dollari. Näitä ovat:
- Antigua ja Barbuda
- Dominica
Luokka:Rahayksiköt
ko:달러
ja:ドル
simple:Dollar
Yhdysvaltain dollariDollari (lyhenne: $) on hyvin yleinen nimi rahayksiköille. Useimmiten dollarista puhuttaessa tarkoitetaan Yhdysvaltain dollaria, joka on maailman merkittävin valuutta. Sen vahvoja kilpailijoita ovat euro ja jeni.
Sana dollari tulee monessa Euroopan maassa aiemmin käytössä olleesta rahayksiköstä taaleri, ja USA:n dollarista voidaan käyttää myös vanhahtavaa nimitystä taala. Symboli $ on alun perin ollut Yhdysvaltojen (United States) monogrammi, eli kirjaimet U ja S kirjoitettuna päällekkäin.
Lisäksi seuraavien maiden rahayksikkönä on dollari, näistä puhuttaessa yleensä mainitaan myös maan nimi, esim. Kanadan dollari:
- Australia
- Bahama
- Bahrain
- Barbados
- Belize
- Bermuda
- Brunei
- Caymansaaret
- Fidži
- Guyana
- Hongkong
- Jamaika
- Kanada
- Liberia
- Namibia
- Singapore
- Salomonsaaret
- Taiwan
- Trinidad ja Tobago
- Uusi-Seelanti
- Zimbabwe
Useassa Karibianmeren valtiossa on käytössä Itä-Karibian dollari. Näitä ovat:
- Antigua ja Barbuda
- Dominica
Luokka:Rahayksiköt
ko:달러
ja:ドル
simple:Dollar
ValuuttaValuutalla tarkoitetaan valtion rahaa ja rahayksikköä.
Suomen valuutta on euro, joka otettiin käyttöön seteleinä ja kolikkoina vuonna 2002, mutta tilivaluuttana jo 1999. Aiempi Suomen valuutta oli markka. Euron valuuttatunnus on EUR ja Suomen markan FIM.
Katso myös
- Luettelo maiden valuuttakoodeista
- Dollari
Aiheesta muualla
- [http://europa.eu.int/comm/translation/currencies/fitable1.htm Euroopan komission ohje Maat ja valuutat]
- [http://www.ratesfx.com/index.fi.html Valuuttakurssit]
Luokka:Raha
ko:화폐
ja:通貨
simple:Currency
th:สกุลเงิน
Euro:Euro on myös Australiassa elävä kengurulaji.
kengurulaji
Euro (valuuttatunnus EUR) on Euroopan unionin yhteinen valuutta, joka on tällä hetkellä käytössä kaikissa EU:hun ennen vuotta 2004 liittyneissä maissa lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ruotsia ja Tanskaa, jotka käyttävät yhä omia kansallisia valuuttojaan. Näistä maista Iso-Britannia ja Tanska ovat liittyneet EU:hun aikaisemmin, jolloin sopimus ei vielä edellyttänyt myös yhteisvaluutan käyttöönottoa, ja niinpä ne voivat pysytellä luvallisesti euron ulkopuolella. Sen sijaan Ruotsi allekirjoitti jo liittyessään sopimuksen Euroopan talousyhteistyöstä ja siten myös euroon liittymisestä. Vuonna 2004 mukaan liittyneet EU-maat ottanevat euron käyttöön aikaisintaan vuonna 2006 — tämän on ainakin Viro asettanut tavoitteekseen.
Katso tarkemmin myös: Euroalue
Eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Virallinen raha eurosta tuli jo kuitenkin 1. tammikuuta 1999, jolloin sitä alettiin käyttää tilivaluuttana.
Yksi euro vastaa 5,94573 Suomen markkaa (eli 1 markka vastaa 0,1681879 euroa). Euron sadasosa on sentti. Euron kurssia ja korkotasoa valvoo ja pyrkii kontrolloimaan Euroopan keskuspankki.
Euron merkitseminen
Euron kansainvälinen kolmikirjaiminen tunnus (ISO-standardin mukaan) on EUR, jota käytetään pääasiassa kansainvälisessä rahaliikenteessä. Lisäksi on olemassa erityinen euro-symboli (€). Euron lyhenteenä käytetään joskus e-kirjainta, jos symboli ei ole käytettävissä. Paras tapa merkitä euro on olla lyhentämättä sitä ollenkaan. Sentin virallinen lyhenne suomen kielessä on snt, jonka rinnalla voidaan käyttää myös muissa kielissä yleistä lyhennettä c.
Euron symboli on mukana Unicode-merkkijärjestelmässä, ja sen esittämiseksi voi käyttää esimerkiksi Latin 9 -merkistöä, joka on Latin 1:stä eurokelpoiseksi muokattu versio.
Setelit ja kolikot
Latin 1
Latin 1
Päätös euroseteleiden ulkomuodosta tehtiin joulukuussa 1996. Toisin kuin kansallisessa rahassa, niissä ei ole kansallisia tunnisteita, vaan niissä korostetaan sitä, mikä eurooppalaisille on yhteistä. Pääasiasiallisena kuvituksena ovat eri aikakausien ja tyylisuuntien ikkunat ja sillat, jotka kuvastavat avautumista kohti muita ihmisiä ja yhteyksiä heihin. Setelit ovat suuruudeltaan 5, 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 euroa ja niiden koko vaihtelee siten, että pieniarvoiset setelit ovat pieniä ja koko suurenee mitä suurempiarvoinen seteli on kyseessä.
Yksi euro jakautuu sataan senttiin. Kolikkojen nimellisarvot ovat: 2 euroa, 1 euro ja 50, 20, 10, 5 ja 2 senttiä sekä 1 sentti. Kolikkojen toisella puolella on yhteinen Eurooppa-aihe ja rahan arvo. Toisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Suomalaisten eurokolikkojen kansallisella puolella on suomuurain kahden euron kolikossa, laulujoutsenia yhden euron kolikossa ja pieniarvoisissa kolikoissa leijonakuvio.
€ on euron tunnus, jota käytetään muun muassa kaikissa hintamerkinnöissä.
Käyttö
Suomessa päätettiin alusta alkaen olla käyttämättä yhden ja kahden sentin kolikoita. Syynä on pikkukolikoiden epäkäytännöllisyys käteisellä maksettaessa. Tähän oli Suomessa totuttu jo markka-ajan viimeisinä vuosina, jolloin pienin käytetty kolikko oli kymmenpenninen.
Syyskuusta 2004 alkaen myös Hollannissa aiotaan luopua kahdesta pienimmästä kolikosta, koska niiden käyttö on liian kallista. Laskelmien mukaan jokaisen yksisenttisen käsittelystä aiheutuu neljän sentin kulut. Myös Belgiassa suunnitellaan (2004) pikkukolikoista luopumista, ja niiden vastustus muissakin euromaissa on kasvamaan päin.
Linkkejä
- [http://www.euro.fi/ www.euro.fi]
- [http://www.ecb.int/ www.ecb.int]
- [http://www.eurobilltracker.com www.eurobilltracker.com] (hupi: seuraa euroseteleiden liikkumista)
Luokka:Rahayksiköt
Luokka:Euroopan unioni
ms:Euro
zh-min-nan:Euro
ko:유로
ja:ユーロ
simple:Euro
th:ยูโร
fiu-vro:Õuro
TaaleriTaaleri tai taalari on nimitys monissa maissa 1500-1800-luvuilla lyödyille rahoille. Nimitys juontuu böömiläisesta Saint Joachimsthalista, jonka hopeakaivoksen hopeasta ensimmäiset taalerit tehtiin. Dollarit ja Slovenian tolarit ovat saaneet nimensä taalerista.
Ruotsissa taalerin juuria voidaan hakea Taalainmaalta (Dalarna), jossa sijaitsee sittemmin Unescon maailmanperintökohteeksi julistettu historiallinen kuparikaivos. Erityisesti 1600-luvulla kuparin ollessa metallina arvossaan rahoja alettiin lyödä Taalainmaan kupariin eli taaleriin. Koska rahan arvo oli suhteessa siihen käytetyn metallin arvoon, kuparitaalerit olivat varsin suuria ja painavia kuparipellin kappaleita eli plootuja (plåt on pelti ruotsiksi). Karkeasti verraten yksi kuparitaaleri oli vajaa yksi kilo kuparia. Tukholman vanhan kaupungin Myntmuseumissa voi kokeilla vanhojen taalereiden painoa.
1600-luvun alkupuolella kaksi (hopea?)markkaa vastasi yhtä kuparitaaleria ja kaksi kuparitaaleria yhtä hopeataaleria. Kurssit kuitenkin vaihtelivat eri rahojen välillä niihin käytettyjen metallien arvon vaihtelun mukaan. Taalerin ostovoima vaihteli talouden yleisten lainalaisuuksien mukaan. Esimerkiksi marraskuussa 1776 Turussa tynnyrillinen rukiita maksoi 60 kuparitaaleria ja ja tynnyrillinen ohria 42 kuparitaaleria. Samaan aikaan Tukholmassa rukiit maksoivat 44-45 ja ohrat 30 taaleria tynnyriltä.
1994 Ahvenanmaalla pyrittiin laskemaan 100 taalerin juhlaraha, mutta se kiellettiin, koska valtakunnan rahayksiköksi oli määrätty markka.
Luokka:Rahayksiköt
Bahama
Bahaman liittovaltio on Atlantin valtameressä sijaitseva itsenäinen valtio. Se koostuu noin 700 saaren ketjusta, joista noin 30 on asuttua. Bahama käsittää Länsi-Intian saariston pohjoisimman saariryhmän Bahamasaaret, jota nimeä käytetään epävirallisissa yhteyksissä suomen kielessä myös itse valtiosta. Bahama sijaitsee Kuuban ja Floridan välissä. Bahaman saarivaltion kokonaispinta-ala on noin 14 000 neliökilometriä ja asukkaita on vähän yli 300 000.
Historia
Pääartikkeli: Bahaman historia
Kristofer Kolumbus saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Bahamasaarille lokakuussa 1492. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, mille Bahamasaarista Kolumbus rantautui ensimmäisenä. Mahdollisia vaihtoehtoja ovat mm. San Salvador, Watlings Island ja Samana Cay. Bahama on entinen Ison-Britannian siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1973.
Politiikka
Pääartikkeli: Bahaman politiikka
Valtion johdossa on kuningatar Elisabet II, sillä Bahama kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Häntä edustaa saarilla Bahaman kenraalikuvernööri. Hallituksen johdossa on pääministeri, joka on yleensä parlamenttivaaleissa voittaneen puolueen johtaja. Bahaman parlamentti koostuu kahdesta huoneesta.
Alueet
Pääartikkeli: Bahaman alueet
Maantiede
Bahaman alueet
Pääartikkeli: Bahaman maantiede
Pinta-alaltaan suurin saari on Andros lännessä. Pääkaupunki Nassau (yli 170 000 asukasta) sijaitsee Androsista itään New Providencen saarella, missä asuu noin 2/3 Bahaman koko väestöstä. Muita tärkeitä saaria ovat Grand Bahama pohjoisessa ja Inagua etelässä.
Pinnanmuodot: 700 saarta, koostuvat vulkaanisen kallioperän päällä olevasta korallikalkista
Kasvillisuus: saaret kallioisia tai suoperäisiä, karibianmänty-, saarni- ja tammimetsiä.
Kuuluisimmat nähtävyydet: Nassaun kaupat, Coral World -akvaario, Androksen saaren koralliriutat, The Exumas-saariketju, San Salvador-saari.
Bahaman sijainti altistaa sen usein trooppisten pyörremyrskyjen tuhoisille vaikutuksille.
Talous
Pääartikkeli: Bahaman talous
Merkittävät luonnonvarat: suola, puu, aragoniitti
Merkittävimmät vientituotteet: matkailu, öljyjalosteet
Ympäristö- yms. riskit/uhat: Trooppiset syklonit, koralliriuttojen tuhoutuminen, matkailu- ja öljyteollisuuden jätteet.
Saaret ovat suosittu matkailukohde etenkin pohjoisamerikkalaisten keskuudessa.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Bahaman väestöjakauma
Virallisen kielen englannin lisäksi muita kieliä: kreolienglanti, kreoliranska
Uskonnot: 75 % protestantteja, 19 % katolisia
Kulttuuri
Pääartikkeli: Bahaman kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- suola
- puu
- aragoniitti
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
- öljyjalosteet
Muita tietoja
- Valtiomuoto: Kuningaskunta (Kansainyhteisön jäsenvaltio)
- BKT: 11 820 USD/asukas (1995)
- Valtion velka/BKT: 12,9 % (1994)
- HDI: 0,851
- HDI-sijaluku: 31.
- Imeväiskuolleisuus: 23 % (1996)
- Lukutaitoisuus: 98 %
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Aiheesta muualla
- [http://www.thebahamasguide.com/islands/index.html Tietoja saarista]
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Bahama
ms:Bahamas
zh-min-nan:Bahamas
ko:바하마
ja:バハマ
simple:Bahamas
Bahrain
Bahrain on pääosin autiomaan peittämä valtio Persianlahden lounaisosassa. Bahrain on moderni arabimaa, joka on erikoistunut öljynjalostukseen ja kansainväliseen pankkitoimintaan.
Bahrainin valtio sijaitsee pienellä saarella Persianlahdella. Pieni silta yhdistää sen Saudi-Arabiaan.
Maantiede
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
maakaasu
maakaasu
Luokka:Bahrain
ms:Bahrain
zh-min-nan:Bahrain
ko:바레인
ja:バーレーン
simple:Bahrain
th:ประเทศบาห์เรน
BelizeBelize on valtio Keski-Amerikassa. Belizen pohjois- ja länsipuolella on Meksiko, etelässä Guatemala ja idässä Karibianmeri.
Historia
Pääartikkeli: Belizen historia
Belizen alue kuului mayojen kulttuuripiiriin aina 1500-luvulta eaa. eurooppalaisten saapumiseen asti. Maya-kulttuurin Klassisella kaudella aina vuoteen 1200 asti alue oli todennäköisesti tiheämmin asuttu kuin koskaan sen jälkeen. Belizen alueelta on löydetty lukuisten maya-kaupunkien raunoita.
Eurooppalainen asutus Belizessä alkoi 1638 haaksirikkoutuneiden englantilaisten merimiesten perustamasta siirtokunnasta. Seuraavan 200 vuoden aikana englantilaiset perustivat alueelle lisää asutuksia joiden pääasiallisena vientituotteena oli puutavara. Alueesta tuli virallisesti Britannian siirtomaa kuitenkin vasta 1840 nimellä "Brittiläinen Honduras".
Maa sai itsehallinnon vuonna 1964 ja nimi muutettiin Belizeksi 1973. Pelko aluetta itselleen vaatineen Guatemalan hyökkäyksestä viivytti itsenäisyyttä vuoteen 1981. Guatemala tunnusti Belizen 1992.
Maan suurin kaupunki kärsi suuresti hurrikaanista vuonna 1931 ja uudelleen 1961. Jälkimmäisen hurrikaanin tuhojen jälkeen uutta pääkaupunkia Belmopania alettiin rakentaa sisämaahan ja hallinto siirtyi sinne 1971.
Politiikka
Pääartikkeli: Belizen politiikka
Maa on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollisena valtionpäämiehenä on Englannin monarkki Elizabeth II. Kuningatarta edustaa kenraalikuvernööri jonka täytyy olla belizeläinen. Käytännön hallitusvalta on pääministerin johtamalla hallituksella.
Kaksikamarisen parlamentin vaaleilla valittuun edustajainhuoneseen kuuluu 29 jäsentä.
Maassa on kaksipuoluejärjestelmä. Vuosien 1998 ja 2003 vaalit on voittanut pääministeri Said Musan johtama sosiaalidemokraattinen "Kansan demokraattinen puolue" (PDP), Dean Barrow'n johtama konservatiivinen "Yhtynyt demokraattinen puolue" (UDP) on oppositiossa.
Hallinnollinen jako
Belize on jaettu kuuteen alueeseen (district)
- Belize District
- Cayo District
- Corozal District
- Orange Walk District
- Stann Creek District
- Toledo District
Belizen politiikka
Belizen politiikka
Maantiede
Pääartikkeli: Belizen maantiede
Belizen pohjoisosa on suurimmaksi osaksi rannikkotasankoa ja tiheätä sademetsää. Etelässä ovat matalat Mayavuoret, joilla sijaitsee maan korkein kohta Victoria Peak (1160 m). Karibianmeren rannikolla on koralliriuttoja ja pieniä saaria. Belizestä löytyy läntisen pallonpuoliskon pisin valliriutta ja koko maailman toiseksi pisin heti Ison Valliriutan jälkeen.
Ilmasto on trooppinen ja sadekausi kestää toukokuulta aina marraskuulle. Maa kärsii säännöllisesti hurrikaaneista ja tulvista.
Talous
Pääartikkeli: Belizen talous
Belizen talous on keskittynyt paljolti maatalouteen ja turismiin. Tärkein vientituote on sokeri, mutta banaanituotanto on maan suurin työllistäjä. Myös sitrushedelmien tuotanto on laajaa.
Väestö
Pääartikkeli: Belizen väestö
Etnisesti suurin osa väestöstä on sekoittunutta. Noin puolet on eurooppalaisten ja mayojen jälkeläisiä eli mestitsejä, 10% on mayoja, 25% on kreoleja eli afrikkalaisia tai afrikkalaisten ja eurooppalaisten jälkeläisiä ja 6% garifunoja eli intiaanien ja afrikkalaisten jälkeläisiä. Maassa asuu myös arabeja, kiinalaisia, intialaisia sekä eurooppalaisperäisiä ryhmiä.
Maan virallinen ja yleisesti käytetty kieli on englanti, mutta n. 50% asukkaista puhuu äidinkielenään espanjaa. Osa puhuu myös mayakieliä, englannin kreolia, saksaa ja garifunaa (arawakin sukuinen intiaanikieli).
Uskonnollisesti n. 50% on katolisia ja loput pääosin protestanttisten kirkkokuntien jäseniä. Noin 5% kuuluu saksankielisten mennoniittien yhteisöön.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Belizen kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- palisanteri
- mahonki
- chicle-massa, purukumin raaka-aine
- langustit
- katkat
Merkittävimmät vientituotteet
- sokeriruoko
- sitrushedelmät
- banaanit
- langustit
- katkat
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Keski-Amerikan valtiot
Luokka:Belize
ms:Belize
zh-min-nan:Belize
ko:벨리즈
ja:ベリーズ
simple:Belize
Bermuda
Bermuda on Yhdistyneen kuningaskunnan merentakainen alue (territorio), saarivaltio jolla on sisäinen itsehallinto. Bermuda sijaitsee Atlantin valtameressä.
Bermudan pinta-ala 58,8 km² ja asukasluku on noin 64 500 (vuoden 2003 arvio). Bermudan virallinen kieli on englanti ja pääkaupunki on Hamilton. Virallinen valuutta, Bermudan dollari, vastaa arvoltaan Yhdysvaltain dollaria.
Bermuda löydettiin 1500-luvun alussa, luultavasti vuonna 1503. Siitä on kehittynyt yksi maailman tärkeimmistä merellä sijaitsevista talouskeskuksista. Bermudaa pidetään usein veroparatiisina. YK:n siirtomaavallan purkamista (dekolonisaatiota) tarkasteleva komissio luokittelee Bermudan yhdeksi kuudestatoista vuoden 1945 jälkeisestä ei-itsehallinnollisesta alueesta.
[http://www.un.org/Depts/dpi/decolonization/trust3.htm]
Merkittävimmät luonnonvarat
- kalkkikivi
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
Katso myös
Bermudan kolmio
Linkkejä
- [http://www.gov.bm Gov.bm] - Bermudan viralliset kotisivut
- [http://www.bermuda-island.net Bermuda-Island.net] - Bermudaan matkaavan opas
- [http://www.bermuda4u.com Bermuda 4U] - Bermudan opas
- [http://www.bermuda-online.org/ Bermuda Online]
Luokka:Bermuda
Luokka:Saaret
zh-min-nan:Bermuda
ja:バミューダ諸島
Caymansaaret
right
Caymansaaret, Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuuluva kolmen korallisaaren muodostama veroparatiisi Karibianmerellä. Kristoffer Kolumbus löysi saaret 1503.
- Pinta-ala 259 km²
- Pääkaupunki George Town
Merkittävimmät luonnonvarat
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
- kilpikonnatuotteet
center
Luokka:Karibianmeren epäitsenäiset alueet
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Yhdistynyt kuningaskunta
zh-min-nan:Cayman Kûn-tó
ja:ケイマン諸島
ko:케이맨 제도
Guyana
Guyanan kooperatiivinen tasavalta on valtio Etelä-Amerikan pohjoisosissa, Surinamen ja Venezuelan välissä Atlantin valtameren rannalla.
Historia
Pääartikkeli: Guyanan historia
Ensimmäisten eurooppalaisten saapuessa alueelle 1500-luvulla, nykyisen Guyanan alueella asuivat arawak- ja carib-intiaaniheimot. Hollantilaiset perustivat ensimmäiset siirtokunnat alueelle 1600- ja 1700-luvuilla. 1800-luvulla britit ottivat alueen haltuunsa ja antoivat sille nimeksi "British Guiana", Brittiläinen Guiana 1831.
Orjuus lopetettiin 1834, minkä seurauksena mustaihoisia siirtyi kaupunkeihin asumaan ja sokeriplantaaseille tuotiin työläisiä Intiasta, Kiinasta ja Portugalista. Tämä etninen sekoitus on ajoittain elävöittänyt myös politiikkaa. Guyana itsenäistyi 1966 ja siitä tehtiin tasavalta 1970. Se jäi Brittiläisen kansanyhteisön jäseneksi.
Politiikka
Pääartikkeli: Guyanan politiikka
Alueet
Pääartikkeli: Guyanan alueet
Guyana on jaettu 10 alueeseen (region):
- Barima-Waini
- Cuyuni-Mazaruni
- Demerara-Mahaica
- East Berbice-Corentyne
- Essequibo Islands-West Demerara
- Mahaica-Berbice
- Pomeroon-Supenaam
- Potaro-Siparuni
- Upper Demerara-Berbice
- Upper Takutu-Upper Essequibo
Maantiede
Upper Takutu-Upper Essequibo
Pääartikkeli: Guyanan maantiede
Guyanan ilmasto on trooppinen, tavallisesti kuuma ja kostea, mitä rannikolla tuulet helpottavat. Sadekausia on kaksi, toukokuusta elokuun puoliväliin ja marraskuun puolivälistä tammikuun puoliväliin.
Talous
Pääartikkeli: Guyanan talous
Guyanan talous pohjautuu pääosin maatalouteen ja kaivostoimintaan. Siellä on puutetta osaavasta työvoimasta, minkä lisäksi infrastruktuuri on puutteellinen.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Guyanan väestöjakauma
Guyanassa on kolme pääväestöryhmää: intialaisia on noin 50 % väestöstä, he asuvat pääosin maaseudulla. Kaupunkiväestöstä suurin osa on afrikkalaista alkuperää (36 % väestöstä). Maan sisäosissa asuvat intiaanit, joita on noin 7 %. Lopuista suurin osa on kiinalaisia, eurooppalaisia (erit. portugalilaisia ja brittejä) tai edellisten sekoituksia.
Tärkeimmät uskonnot ovat kristinusko (50 %), hindulaisuus (35 %) ja islam (10 %). Väestöstä 90 % asuu rannikon läheisyydessä.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Guyanan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
- kulta
- timantit
- puu
- kala
- katkaravut
Merkittävimmät vientituotteet
- bauksiitti
- sokeri
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Guyana
ms:Guyana
zh-min-nan:Guyana
ko:가이아나
ja:ガイアナ
simple:Guyana
th:ประเทศกายอานา
Hongkong
Hongkong (香港, pinyin: xiānggǎng, virallisesti suomeksi Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue Hongkong) on kaupunki eteläisessä Kiinassa.
Hongkong on yksi maailman liberaaleimmista talouksista ja tärkeimmistä kansainvälisen talouden keskuksista. Hongkong on erittäin tiheästi asuttu pilvenpiirtäjäkaupunki ja sen seitsemän miljoonaa asukasta nauttivat korkeaa elintasoa. Entinen Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaa on nyt Kiinan kansantasavallan hallinnassa "yksi maa, kaksi järjestelmää" periaatetta soveltaen. Sille on perustuslaillisesti taattu suhteellisen korkea autonomia, esimerkiksi, sillä on oma lainsäädäntönsä, valuuttansa, tullinsa, lentoliikenneoikeudet ja maahanmuuttolakinsa. Vain puolustus ja diplomaattiset suhteet ovat Pekingin keskushallinnon vastuulla.
Hongkong kirjoitetaan usein Hong Kong.
Historia
Kiinan kansantasavallan
Pääartikkeli: Hongkongin historia
Yhdistynyt kuningaskunta miehitti Hongkongin saaren ensimmäisen oopiumsodan yhteydessä 1841. Kyseessä oli ensimmäinen ns. epäoikeudenmukaisista sopimuksista, jotka Kiinan Qing-dynastia joutui solmimaan. Tätä ennen paikka oli varsin merkityksetön eikä siellä ollut merkittävää asutusta. Toisen oopiumsodan seurauksena osa Hongkongiin liittyvästä Kowloonin niemimaasta luovutettiin myös Britannialle 1860. 1. heinäkuuta 1898 tämän yhteydessä olevaa maa-aluetta (nk. Uudet territoriot) vuokrattiin Britannialle 99 vuodeksi.
Kiinan kansantasavalta aloitti neuvottelut Britannian kanssa Hongkongin palauttamisesta virallisesti 1982. 19. joulukuuta 1984 Kiinalais-brittiläinen yhteisjulistus ilmoitti siirtokunnan muuttuvan Kiinan erityishallintoalueeksi 1. heinäkuuta 1997, Uusien territorioiden vuokrasopimuksen umpeutuessa. Yhteisjulistus ilmoitti Hongkongissa noudatettavan "yksi maa, kaksi järjestelmää"-järjestelyä, jonka kansantasavalta alun perin suunnitteli Taiwanin varalle. Sopimus tarjosi Hongkongille autonomian kaikissa asioissa ulkopolitiikkaa ja puolustusta lukuun ottamatta.
1980-luvulta lähtien Britannia alkoi luoda Hongkongille itsehallinnollisia instituutioita vanhan kolonialistisen järjestelmän tilalle. Vaaleilla valittu osuus hallinnosta jäi kuitenkin aina pieneksi.
Politiikka
Taiwanin
Pääartikkeli: Hongkongin politiikka
Piirit (District)
Pääartikkeli: Hongkongin piirit
Maantiede
Hongkongin piirit
Pääartikkeli Hongkongin maantiede
Talous
Pääartikkeli Hongkongin talous
Hongkong on jatkuvasti Heritage-instituutin vuosittaisessa taloudellisen vapauden tutkimuksissa [http://cf.heritage.org/index2004test/country2.cfm?id=HongKong ensimmäisellä sijalla]. Lähiaikoina taustalla on ollut pelko, että Kiinan kasvava vaikutus Hongkongin politiikkaan aiheuttaisi tilanteen muuttumisen.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Hongkongin väestöjakauma
Kulttuuri
Pääartikkeli Hongkongin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- maasälpä
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- elektroniikka
- pienteollisuustuotteet
Luokka:Kiinan kaupungit
Luokka:Hongkong
ms:Hong Kong
zh-min-nan:Hiong-káng
ko:홍콩
ja:香港
simple:Hong Kong
th:เขตปกครองพิเศษฮ่องกง
Kanada
Kanada on pohjoisamerikkalainen liittovaltio. Kanadan pinta-ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku noin 32 miljoonaa. Viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Pääkaupunki on Ottawa. Muita suuria kaupunkeja ovat mm. Calgary, Edmonton, Montreal, Toronto ja Vancouver. Kanadan rajanaapurina on Yhdysvallat etelässä ja luoteessa (Alaska). Kanada oli aiemmin Britannian siirtomaa.
Kanada on läheisessä liittosuhteessa Yhdysvaltoihin: ne kuuluvat molemmat mm. NATOon ja muodostavat yhdessä Meksikon kanssa Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen.
Historia
Ranskalaisen löytöretkeilijän, Jacques Cartierin katsotaan löytäneen Kanadan, kun hän vuonna 1534 saapui St. Lawrencen lahteen. Englantilainen John Cabot näki Newfoundlandin saaren kylläkin jo vuonna 1497. Kanadan eurooppalainen asuttaminen alkoi 1600-luvulla, jolloin ranskalaiset perustivat Quebec Cityn (1608) ja Montrealin (1642).
Politiikka
Hallitsija on virallisesti Englannin kuningatar Elizabeth II, käytännössä pääministeri Paul Martin.
Hallinnolliset alueet
Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta; provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus. Kanadan provinssit ovat:
- Alberta
- Brittiläinen Kolumbia
- Manitoba
- New Brunswick
- Newfoundland ja Labrador
- Nova Scotia
- Ontario
- Prinssi Edwardin saari
- Quebec
- Saskatchewan
Ja territoriot:
- Luoteisterritoriot
- Nunavut
- Yukon
Maantiede
Kanada on samoilla leveysasteilla kuin Länsi-Eurooppa, mutta siellä on huomattavasti kylmempää. Ilmasto vaihtelee suuressa maassa eri paikoin. Kanada on harvaanasuttu valtio, kuten Suomi.
Talous
Kanada on high-tech-teollisuusyhteiskunta, joka muistuttaa Yhdysvaltoja niin talousjärjestelmän, tuotannon kuin korkean elintason myötä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut tuotanto-, kaivos- ja palvelusektorien kasvu on muuttanut valtion maatalousyhteiskunnasta nykyaikaiseksi teollisuusyhteiskunnaksi. Kanada on energian puolesta omavarainen. Itärannikolla ja provinsseissa on suuret luonnonkaasuvarannot sekä muita luonnonvaroja.
Merkittävimmät luonnonvarat
- nikkeli
- sinkki
- kupari
- kulta
- lyijy
- hopea
- puu
- kala
- kivihiili
Merkittävimmät vientituotteet
- vilja
- koneet
- teollisuustuotteet
Luokka:Kanada
als:Kanada
ms:Kanada
zh-min-nan:Canada
ko:캐나다
ja:カナダ
simple:Canada
th:ประเทศแคนาดา
Namibia
Namibia on valtio lounais-Afrikassa. Käytöstä poistunut nimitys Ambomaa (englanniksi ja saksaksi Ovamboland) on koskenut Namibian pohjoisosassa asuneen amboheimon aluetta. Namibian naapurit ovat Angola ja Sambia pohjoisessa, Botswana idässä ja Etelä-Afrikka etelässä. Se itsenäistyi Etelä-Afrikasta vuonna 1990 ja on siten yksi maailman nuorimmista valtioista.
Historia
Namibiaa ovat asuttaneet san-, damara- ja nama-kansat sekä 1300-luvulta lähtien bantut. Saksalaiset ottivat maan haltuunsa 1800-luvulla, ja maa sai nimekseen Lounais-Afrikka, lukuun ottamatta Britannian hallitsemaa Walvis-lahtea.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Etelä-Afrikka miehitti maan ja piti sitä hallussaan Kansainliiton mandaatilla toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Etelä-Afrikka otti maan täysin hallintaansa.
Marxilainen "Lounais-Afrikan kansanjärjestö" (SWAPO) -nimellä kulkeva sissiryhmä käynnisti alueella itsenäisyyssodan 1966. Vuonna 1988 Etelä-Afrikka suostui lopettamaan hallintonsa aluella YK:n alueellisen rauhansuunnitelman mukaisesti. Itsenäisyyden Namibia sai 1990. Walvis-lahti luovutettiin Namibialle 1994.
Namibiaa on Suomessa joskus luonnehdittu Suomen siirtomaaksi johtuen suomalaisten lähetyssaarnaajien ja Martti Ahtisaaren panoksesta namibialaisen yhteiskunnan syntyyn ja itsenäistymiseen.
Politiikka
Namibia on monipuoluedemokratia, jossa puolueeksi järjestäytyneellä SWAPO:lla on kuitenkin hyvin vahva asema. Presidentti ja parlamentin 72-jäseninen kansalliskokous valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Parlamentin toisella kamarilla, alueita edustavalla kansallisneuvostolla on lähinnä neuvoa-antava rooli.
Viimeisimmissä parlamenttivaaleissa SWAPO sai 76,1% äänistä ja 55 paikkaa kansalliskoukseen. Tärkeimmät oppositiopulueet ovat sosiaalidemokraattinen Demokraattien kongressi (CoD), 9,9% ja 7 paikkaa sekä konservatiivinen Demokraattinen Turnhall-allianssi (DTA), 9,5% ja 7 paikkaa.
Maantiede
Martti Ahtisaarenn rajan tuntumassa.]]
Namibia pinnanmuodostumista keskeinen on keskiosien pohjois-eteläsuuntainen ylänkö, jonka korkein kohta Brandberg kohoaa 2606 metrin korkeuteen. Keskusylängön rannikonpuoleisella kaistaleella avautuu Namibin aavikko, itäpuolella Kalaharin autiomaa.
Ilmasto vaihtelee aavikkoilmastosta subtrooppiseen ja on suurimmaksi osaksi kuivaa ja kuumaa. Sadetta saadaan vähän ja epäsäännöllisesti.
Alueet
frame
Namibia jakautuu 13 alueeseen:
- Caprivi
- Erongo
- Hardap
- Karas
- Kavango
- Khomas
- Kunene
- Ohangwena
- Omaheke
- Omusati
- Oshana
- Oshikoto
- Otjozondjupa
Talous
Kaivostoiminta on tärkeässä roolissa Namibian taloudessa. Maa tuottaa muun muassa timantteja, kultaa, sinkkiä, lyijyä ja uraania. Maataloudella on kuitenkin edelleen suuri merkitys: noin puolet namibialaisista on siitä riippuvaisia, vaikka sen osuus bruttokansantuottesta on suhteellisen pieni. Kalastus on myös merkittävä elinkeino.
Väestöjakauma
Kalastusissa]]
Namibian väestöstä 87,5% on mustia afrikkalaisia, 6% valkoisia ja 6,5% värillisiä.
Mustista suurin osa kuuluu ovamboihin, joita on n. 50% Namibian koko väestöstä.
Muita merkittviä etnisiä ryhmiä ovat kavangot (9%), hererot (7%), damarat (7%) namat (5%), caprivilaiset 4% ja alkuperäiskansa bushmannit 3%.
Valkoisista noin 60 % on afrikaansinkielisiä, 30% saksankielisiä ja 10 % englanninkielisiä.
Uskonnollisesti 80–90 % väestöstä on kristittyjä, loput perinteisten afrikkalaisten uskontojen seuraajia. Kristityistä ryhmistä suurin ovat luterilaiset, joita on noin puolet väestöstä. Muita kristillisiä ryhmiä ovat muun muassa katoliset, anglikaanit ja metodistit.
Merkittävimmät luonnonvarat
luterilaiset
- timantit
- kupari
- uraani
- kulta
- maakaasu
- lyijy
- tina
- sinkki
- suola
- vanadiini
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- timantit
- kupari
Luokka:Namibia
ms:Namibia
zh-min-nan:Namibia
ko:나미비아
ja:ナミビア
Singapore
Singapore (Singaporen tasavalta, kiina: 新加坡共和国 Xīnjiāpō Gònghéguó, malaiji: Republik Singapura; tamili: சிங்கப்பூர் குடியரசு), on kaupunkivaltio pienellä saarella Kaakkois-Aasiassa, Malaijan niemimaan kärjessä, Malesian Johorin osavaltiosta etelään ja Indonesian Riau saarista pohjoiseen. Sen koordinaatit ovat 1°17.583′N 103°51.333′E, vain 137 km päiväntasaajalta pohjoiseen. Nimi Singapore juontuu malaijin] sanaan singa (leijona), joka taas juontuu sanskritin samaa tarkoittavaan sanaan सिंह siMha, ja Sanskritin sanaan पुर pura (kaupunki).
Saarella asuu lähes 5 miljoonaa asukasta ja se on pilvenpiirtäjä-tyyppisen asumisen vuoksi maailman tiheimmin asuttuja kaupunkeja.
Singapore on yksi maailman liberaaleimmista talouksista. Sitä pidetään yhtenä maailman tehokkaimmista yhteiskunnista, jossa urbaani suunnitelu, julkinen liikenne, yhteiseloa vaalivat lait, yritysystävällinen ympäristö, huippuosaajien houkuttelu ja yksi maailman korkealaatuisimmasta koulutusjärjestelmistä tarjoavat asukkaille erittäin korkean elintason.
Historia
Pääartikkeli: Singaporen historia
Singaporen saarelle perustettiin jo 14. vuosisadalla satama ja linnoitus nimeltä Temasek, mutta moderni Singapore perustettiin vasta vuonna 1819 brittiläiseksi kauppatukikohdaksi. Singaporelle myönnettiin itsehallinto vuonna 1959. Vuonna 1963 Singapore liittyi Malesiaan, mutta se erotettiin federaatiosta ja itsenäistyi vuonna 1965.
Politiikka
Pääartikkeli: Singaporen politiikka
Singapore on tasavalta Westminsteriläisellä järjestelmällä. Kuten esimerkiksi Suomessa, siinä päätäntävalta on yhdellä eduskunnalla ja toteutusvalta pääministerin johtamalla hallituksella. Alunperin tasavallan presidentti oli vain seremoniaalinen tasavallan johtaja, mutta perustuslainmuutoksessa vuonna 1991 luotiin vaaleilla valittu presidentin virka jolla on veto-oikeus muutamissa tärkeissä päätöksissä kuten kansallisten varantojen käytössä ja tärkeiden lainsäädännöllisten virkojen nimityksissä.
Singaporea pidetään yhtenä maailman vähiten korruptioituneista maista. Sen hallintokulut ovat myös varsin pienet. Pitkään pääministerinä toimineen Lee Kuan Yewn autoritaarinen hallintotyyli on aiheuttanut kritiikkiä. Näennäisesti demokraattisista rakenteista huolimatta People's Action Party (PAP)-puolue on hallinnut maata itsenäistymisestä asti, ja oppositiolla on n. 40 % äänisaaliista huolimatta vain 2 paikkaa 83-paikkaisessa eduskunnassa. Maan kolmanneksi pääministeriksi valittu Lee Hsien Loong on Lee Kuan Yewn poika, mutta nepotismin vihjailuihin on vastattu kunnianloukkaussyytteillä. Suurin osa singaporelaisista ei ole kovin kiinnostunut kansallisesta politiikasta. Mielenilmaisuja viime aikoina ovat aiheuttaneet mm. uusien MRT-asemien valmistumisen hitaus, Irakin sota ja homoseksuaalien oikeudet.
Singapore nauttii yhdestä maailman pienimmistä rikostilastoista, sillä rangaistukset rikoksista ovat tiukat. Aluksi järjestelmä herätti epäilyksiä, mutta järjestelmän tuomaa turvallisuutta, siisteyttä ja hyvinvointia arvostetaan nyt laajasti asukkaiden keskuudessa. Esimerkiksi roskaaminen tai julkinen juopuminen tuovat sakkoja, yhteiskuntapalvelua tai vankeutta.
Singaporella on suhteellisen lämpimä suhde Malesian kanssa, erityisesti johdon vaihduttua molemmissa maissa. Erimielisyyksiä on silti vesioikeuksista ja Pedra Branca kivimuodostelmasta.
Maantiede
Singapore koostuu yhdestä timantin muotoisesta pääsaaresta ja joukosta pieniä, enimmäkseen asumattomia ympäröiviä saaria. Noin Suomen pääkaupunkiseudun kokoinen, halkaisijaltaan noin 40 km leveä saari sijaitsee 1°22 N leveysasteella ja on siten ilmastoltaan trooppinen.
Singaporen pienemmistä saarista, Jurong saari, Pulau Tekong, Pulau Ubin ja Sentosa ovat suurimpia. Singaporen korkein maantieteellinen kohta on 164m korkea Bukit Timah kukkula.
Ilman luonnollisia makeaveden jokia ja järviä, ensisijainen Singaporen sisäinen vesilähde on vesisade, jota kerätään keräimillä. Vesisade tarjoaa 50% Singaporen vesitarpeesta; loput toimitetaan Malesiasta. Keräimien lisäksi vedenkierrätys (NEWater) ja suolanpoistolaitteistoja on valmistumassa tai ehdotettu vähentämään riippuvuutta ulkomaalaisesta vedestä.
Singaporessa on trooppinen ilmasto ilman selviä vuodenaikoja Köppenin ilmastolajittelun mukaan. Sen ilmasto on karaktisoitavissa yhtenenevänä lämpötilalla ja paineella, korkealla kosteudella ja runsaalla sateella. Lämpötilat vaihtelevat 23ºC ja 35ºC välillä. Keskiarvoisesti suhteellinen kosteus on noin 90 prosenttia aamulla ja 60 prosenttia iltapäivällä. Pitkäaikaisen raskaan satamisen aikana suhteellinen kosteus saavuttaa usein 100 prosenttia.
suhteellinen kosteus
suhteellinen kosteus
Talous
Pääartikkeli: Singaporen talous
Singaporella on hyvin kehittynyt vapaaseen markkinatalouteen pohjaava talous, jossa valtiolla on suuri rooli. Sen bruttokansantuote asukasta kohti on maailman korkeimpia ja sitä pidetään yhtenä "Itä-Aasian tiikereistä". Sisäiset markkinat ovat suhteellisen pieniä, ja talous on hyvin riippuvainen viennistä ja sen asemasta kansainvälisen kaupankäynnin keskuksena.
Singapore kärsi pahasti vuoden 2001 globaalista taantumasta ja romahduksesta teknologiasektorilla. The Economic Review Committee (ERC), perustettu joulukuussa 2001, teki pääasialliset suositukset talouden uusimisesta. Singapore esitteli tuotteiden ja palveluiden arvolisäveron (the Goods and Services Tax, GST) vuonna 1994, lähtien 3 prosentissa. Se on lisännyt valtion tuloja ja auttanut vakauttamaan hallituksen menoja talouden reformissa suuntaamaan taloutta enemmän palveluihin ja jalostamiseen elektroniikkateollisuuden sijasta. Vuonna 2004 toteutetun noston jälkeen arvolisävero on nyt 5 prosenttia.
Talous on sittemmin palautunut ja talouskasvu oli 8.4 prosenttia vuonna 2004. Hallitus toivoo löytävänsä pitkällä aikavälillä uusia kasvualueita, jotka ovat vähemmän haavoittuvaisia ulkoisille liiketoimintasyklien muutoksille, mutta pitää suuntauksensa ylläpitää Singapore Kaakkois-Aasian keskuksena taloudessa ja high-techissä. BKT asukasta kohti vuonna 2005 on 28,228 USD ja työttömyysaste on 3.3 prosenttia.
Singaporen satama on maailman vilkkaimpia, ja Singaporen lentokenttä on kriittinen solmukohta sekä Aasian sisäisillä että Euroopan ja Australian välisillä lennoilla.
Singaporessa on maailmanlaajuisesti parhaimman tasoisimpia yksityisiä sairaaloita ja erityisesti Kaakkois-Aasialaiset käyttävät sen palveluita paljon. Maassa on viime vuosina panostettu paljon hyvin tuloksin mm. tutkimukseen bioteknologiassa ja geeniteknologiassa.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Singaporen väestöjakauma
Singaporen väestöjakauma
Singaporen väestöjakauma
Singaporen väestöjakauma
Singapore on toiseksi tiheimmiten asuttu maa maailmassa. 84% prosenttia singaporelaisista asuu kaupungin laadukkaissa julkisissa asunnoissa, joita tarjoaa Housing and Development Board (HDB).
Singaporen väestö, vaikkakin vain 4.42 miljoonaa heinäkuussa 2005, on suhteellisen monimuotoinen verrattuna useimpiin maihin, kuten myös läheisen Malesian väestö. Kiinalaiset, jotka ovat olleet enemmistönä siirtomaa-ajalta asti, muodostavat 76.8 prosenttia singaporelaisista. malaijit, jotka ovat maan alkuperäisasukkaita, muodostavat 13.9 prosenttia, tosin tämä sisältää monia ryhmiä muualta Malaijin saaristosta kuten jaavalaisia, bugis-kansaa, Bawean-kansaa and Minang-kansaa. Intialaiset ovat kolmanneksi suurin etninen ryhmä 7.9 prosentin osuudella, sisältäen muutamia tamiliryhmiä, jotka muodostavat suurimman intialaisryhmän, ja muita kuten malayalee-ryhmiä, punjabilaisia and bengalilaisia. Loput ovat pienempiä ryhmiä kuten arabeja, juutalaisia, thai-kansaa, japanilaisia, ja eurasiaalainen väestö.
Singaporessa on monia uskontoja sen monenmuotoisen väestön vuoksi. Yli 40% singaporelaisista ilmoittaa uskonnokseen buddhalaisuuden. Taolaisuus, konfutselaisuus ja buddhalaisuus ovat sulautuneet yhdeksi suurimmalle osalle kiinalaista väestöä. Muslimeja on noin 14% väestöstä. Suurin osa heistä on malei, mutta edustajia on myös muissa etnisissä ryhmissä. Katolilaiset ja muut kristityt muodostavat 14% väestöstä.
Etninen yhteiselo on singaporilaisille erittäin tärkeää rasististen mellakoiden jälkeen 60-luvulla. Yhteiseloa on korostettu kaikkialla yhteiskunnassa, kuten kouluksessa, asevoimissa ja asumisessa. Tähän mennessä periaate on ollut laajalti onnistunut, ja juuri yhtään merkkejä etnisestä eripurasta ei ole ollut 70-luvun jälkeen. Nykyisiä puheenaiheita on mm. kielto muslimien huivia julkisissa kouluissa. Lokakuussa 2005 singaporilainen tuomittiin kuukaudeksi vankilaan rasistisisten loukkauksien esittämisestä blogissa.
Kansallinen kieli on malaiji historiallisista syistä. Viralliset kielet ovat englanti, mandariini-kiina, malaiji ja tamili. Englantia on suosittu maan kielenä itsenäistymisestä lähtien, ja sitä puhuu enemmistö väestöstä.
Speak Mandarin-kampanjat (Puhu mandariinikiinaa, virallisesti Speak Mandarin Campaign tai SMC) ovat kannustaneet kiinalaista väestöä opettelemaan mandariinikiinaa. Alunperin kiinalaiset maahanmuuttajat eivät ymmärtäneet toisiaan, koska he tulivat eri osista Kiinaa ja olivat kielellisesti etääntyneet kiinalaisiin kieliin kuten hokkien, kantoninkiina, hokchia, teochew, hakka, fuzhou ja hainan. Tämän vuoksi malaiji oli usein yhteinen kieli. Speak Mandarin-kampanjan aikana mandariinikiina tuli yhdistäväksi tekijäksi nuorison keskuudessa, mutta tämä tapahtui malaijin käytön kustannuksella. Nykyään on järjestetty Speak Bahasa Melayu-kampanja (puhu malaijia-kampanja).
Koulutus
Pääartikkeli: Koulutus Singaporessa
Koulutusjärjestelmää Singaporessa hallinnoi opetusministeriö (Ministry of Education[http://www.moe.edu.sg/] tai MOE) joka ohjaa koulutuslinjauksien vetämistä ja toteuttamista. Se kontrolloi julkisten, valtion rahoitusta saavien koulutusinstituutioiden kehitystä ja hallintoa, mutta myös ohjeistaa ja tarkkailee yksityisiä kouluja.
Vammaiset lapset koulutetaan erikoiskoulutusta (SPED) antavissa kouluissa, joista huolehtii Voluntary Welfare Organisations (VWO) [http://www1.moe.edu.sg/specialeducation/welfare.htm] osittain MOEn rahoittamana.
Tammikuussa 2003 säädettiin laki [http://statutes.agc.gov.sg/non_version/cgi-bin/cgi_retrieve.pl?actno=REVED-51&doctitle=COMPULSORY%20EDUCATION%20ACT%0a&date=latest&method=part Compulsory Education Act], joka määrää tietyn oppivelvollisuuden kaikille kouluikäisille lapsille ja teki vanhemmille rikolliseksi epäonnistua lapsen kirjoittautumisessa kouluun ja lapsen säännöllisen osallistumisen varmistamisessa. Singaporessa englanti ei vain ole ensimmäinen kieli, mutta toimeksiannon kieli aineissa kuten matematiikka, tiede (fysiikka, kemia ja biologia) ja niin edelleen. Kuten entinen pääministeri Lee Kuan Yew visioi, englanti on kieli joka yhdistää kaikki Singaporilaiset etnisestä ja kulttuurisesta tausta riippumatta ja sitoo Singaporen muuhun maailmaan.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Singaporen kulttuuri
Singaporelainen kulttuuri on väestön kirjavan taustan vuoksi ainutlaatuinen. Kulttuurinen diffuusio on antanut rikkaan monimuotoisuuden, yhtenä tunnetuimmista esimerkeistä on Singaporelainen keittiö.
Singaporessa käytetty englanti on pääasiassa brittienglantia joillakin amerikan englannin vaikutuksilla. Paikallinen murre tai kreolikieli tunnetaan nimellä Singapore Colloquial English, mutta yleensä siitä käytetään vain nimeä "Singlish". Siihen on lainattu sanastoa ja kielioppia erilaisista kiinan kielistä, maleista ja intialaisista kielistä. Singlish on laajalti identtinen manglishiin (Malesiassa puhutti englanti). Singlishin käytön aste vaihtelee, arkielämässä sen käyttö on laajaa kun taas virallisissa yhteyksissä puhutaan englantia. The Speak Good English Movement on kannustanut Singaporelaisia puhumaan hyvää englantia. Viime aikoina Singlishin merkitys on nähty myös tärkeänä osana kulttuurista identiteettiä.
Englannin käyttö väestön keskuudessa on laajentunut sen jälkeen, kun englanti otettiin ensimmäiseksi kieleksi Singaporen koulutusjärjestelmässä. Englanti on yleisin kieli Singaporelaisessa kirjallisuudessa.
Singapore nähdään kosmopolitaanisena, monikulttuurisena yhteiskuntana. Hallitus on 1990-luvun lopulta asti pyrkinyt edistämään Singaporea taiteen ja kulttuurin keskuksena, mm. teatterin ja musiikin. Vuonna 2003 avattiin esiintyvien taiteden keskus Esplanade - Theatres on the Bay, jota kutsutaan myös nimellä "The Durian" viitaten sen yhtäläisyyksiin durian-hedelmän kanssa. Vuonna 2005 hallitus laillisti rahapelit houkutellakseen lisää turisteja ja on päättänyt rakentaa kasinolla varustettuja 'integroituja lomakohteita' Marina Southiin ja Sentosaan. Samalla laillistettiin bar-top tanssiminen ja benji-hyppääminen. Päätökset saatiin vasta suurten ristiriitaisuuksien värittämän keskustelun jälkeen.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- elektroniikka
- koneet
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Pääkaupungit
ms:Singapura
zh-min-nan:Sin-ka-pho
ko:싱가포르
ja:シンガポール
simple:Singapore
th:ประเทศสิงคโปร์
Salomonsaaret
Salomonsaaret on saaristovaltio Tyynessä valtameressä, Papua-Uuden-Guinean itäpuolella. Se on osa Brittiläistä kansainyhteisöä. Se koostuu yli 990 saaresta, joiden yhteispinta-ala on yli 28 000 neliökilometriä.
Historia
Yhdistynyt kuningaskunta teki Salomonsaarista protektoraattinsa 1890-luvulla. Toisen maailmansodan aikana saarilla käytiin ankaria taisteluja. Saaret saivat itsehallinnon 1976 ja itsenäisyyden 7. heinäkuuta 1978.
Saarilla puhkesi sisällissota vuonna 1999. Hallitus ei kyennyt pysäyttämään eri ryhmien välisiä taisteluja, osin siksi, että poliisi- ja turvallisuushenkilökunnan jäsenet olivat usein jonkin kilpailevan ryhmittymän kannalla. Heinäkuussa 2003 saarten kenraalikuvernööri teki virallisen avunpyynnön ulkomaille. Kansainvälinen 2 200-henkinen turvallisuusjoukko-osasto saapuikin paikalle elokuussa 2003 Australian ja Uuden-Seelannin johtamana. Näiden lisäksi operaatioon osallistui joukkoja 20 Tyynenmeren maasta.
Politiikka
Salomonsaaret on parlamentaarinen demokratia, joka kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Valtionpäämies on Britannian monarkki, paikallisesti häntä edustaa viiden vuoden välein valittava kenraalikuvernööri. Maalla on yksikamarinen parlamentti, jossa on 50 edustajaa. He toimivat edustajina neljän vuoden kauden. Parlamentti voi kuitenkin äänestää itsensä hajotettavaksi kesken kauden. Parlamentti valitsee pääministerin, joka nimittää muun hallituksen.
Provinssit
Salomonsaaret jakautuu yhdeksään provinssiin ja yhteen pääkaupunkialueeseen (merkitty tähdellä):
- Central
- Choiseul (Lauru)
- Guadalcanal
- Honiara
-
- Isabel
- Makira
- Malaita
- Rennell ja Bellona
- Temotu
- Western
Maantiede
Salomonsaaret on laaja saaristovaltio Papua-Uuden-Guinean itäpuolella, joka koostuu yli 990 saaresta. Läntisimmän ja itäisimmän saaren välimatka on noin 1 500 km. Erityisesti Santa Cruz-saaret (Vanuatun pohjoispuolella) ovat erillään muista, yli 200 km päässä. Suuremmilla saarilla on erinäisiä tulivuoria, joista osa on aktiivisia. Monet pienemmistä saarista ovat itse asiassa hiekan ja palmupuiden peittämiä atolleja.
atolleja
Talous
Suurin osa väestöstä elää maatalouden, kalastuksen tai metsänkasvatuksen varassa. Useimmat valmistuotteet ja öljy tuodaan maahan ulkomailta. Saarilla on mineraaliesiintymiä, mm. lyijyä, sinkkiä, nikkeliä ja kultaa. Saarten puuteollisuus kärsi Kaakkois-Aasian talousongelmista 1998. Talous palasi kuitenkin likimain aiemmalle tasolle jo 1999 kullan hinnannousun avittamana.
Väestöjakauma
Valtaosa saarten väestöstä on melanesialaisia (93 %). Muut merkittävät väestöryhmät ovat polynesialaiset (4 %), mikronesialaiset (1,5 %), eurooppalaiset (0,8 %) ja kiinalaiset (0,3 %).
Väestöstä suurin osa on kristittyjä, anglikaaneja on 45 %, katolisia 18 %, metodisteja tai presbytaareja 12 %, baptisteja 9 %, adventisteja 7 % ja muita protestantteja 5 %. Alkuperäisuskontoihin uskoo noin 4 % väestöstä.
Kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- kulta
- bauksiitti
- fosfaatti
- lyijy
- sinkki
- nikkeli
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- kopra
- kala
- puutavara
Luokka:Salomonsaaret
ms:Kepulauan Solomon
zh-min-nan:Solomon Kûn-tó
ko:솔로몬 제도
ja:ソロモン諸島
simple:Solomon Islands
th:หมู่เกาะโซโลมอน
Trinidad ja Tobago
Trinidadin ja Tobagon tasavalta on tasavalta Karibianmerellä, Venezuelasta pohjoiseen. Valtio koostuu Trinidadin ja Tobagon saarista, joista Trinidad on huomattavasti suurempi sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan.
Historia
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon historia
Politiikka
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon politiikka
Hallinnollinen jako
Maantiede
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon maantiede
Talous
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon talous
Väestö
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon väestö
Kaksi tärkeintä etnistä ryhmää ovat afrikkalaista alkuperää olevat (39,5 prosenttia väestöstä), jotka polveutuvat saarille tuoduista orjista, ja intialaiset (40,3 prosenttia väestöstä), jotka polveutuvat lähinnä Intiasta tuoduista sopimustyöläisistä. Suurin osa jäljelle jäävästä väestöstä on etnisesti sekoittunutta, joskin saarilla asuu myös jonkin verran eurooppalaista ja kiinalaista alkuperää olevia, sekä saarten alkuperäisten intiaaniasukkaiden jälkeläisiä.
Uskonnollisesti suurimmat yhteisöt ovat katoliset (29,4 prosenttia), hindut (23,8 prosenttia), muslimit (5,8 prosenttia) ja presbyteerit (3,4 prosenttia).
Kulttuuri
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon kulttuuri
Trinidad ja Tobagon kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- asfaltti
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Trinidad ja Tobago
ms:Trinidad dan Tobago
zh-min-nan:Trinidad kap Tobago
ko:트리니다드 토바고
ja:トリニダード・トバゴ
Uusi-Seelanti
Uusi-Seelanti on valtio Tyynen valtameren lounaisosissa. Se on kahdesta pääsaaresta koostuva saarivaltio, joka on varsin hyvin eristyksissä muista maista. Australia on noin 2 000 km päässä luoteessa. Etelässä on Antarktis ja pohjoisessa Uusi-Kaledonia, Fidži ja Tonga. Uuden-Seelannin pinta-ala on noin 270 000 neliökilometriä ja asukasluku noin 4 miljoonaa.
Historia
Maorit asuttivat Uuden-Seelannin joskus vuosien 500 ja 1300 välillä. Ensimmäisinä eurooppalaisina sinne saapui Abel Janszoon Tasmanin johtama retkikunta, joka purjehti Etelä- ja Pohjoissaaren länsirannikkoa myöden 1642. Hollantilaiset luulivat sitä yhdeksi saareksi ja antoivat paikalle nimen Staaten Landt. Koska he olivat kotoisin Zeelandin provinssista, he antoivat paikalle myöhemmin nimeksi "Nieuw Zeeland".
Kapteeni James Cook teki kattavan tutkimuksen saarista 1769. Tämä johti eurooppalaisten valaanpyyntimatkoihin ja myöhemmin eurooppalaisten kolonisaatioon. Waitangin sopimus 6. helmikuuta 1840 Britannian hallituksen ja maorien välillä liitti Uuden-Seelannin Britannian valtaan.
Maantiede
Uusi-Seelanti sijaitsee melkein itäisen ja läntisen pallonpuoliskon rajalla. Uuden-Seelannin lähin naapurivaltio on 2000 kilometrin merimatkan päässä sijaitseva Australia.
Uusi-Seelanti koostuu kahdesta saaresta, pohjois- ja eteläsaaresta, jotka erottaa Cookinsalmi. Pohjoissaarella on toimiva tulivuori ja kuumia järviä ja geysirejä, joista kohoaa kuuma vesisuihku kymmenien metrien korkeuteen. Eteläsaari on hieman pohjoissaarta suurempi ja siellä sijaitsee korkeita lumihuippuisia vuoria. Saaren eteläosissa sijaitsee kapeita ja suuria, jopa satojen metrien syvyisiä vuonoja. Joidenkin vuonojen reunat nousevat kohtisuoraan taivasta kohti.
vuono
vuono
vuono
Aiheesta muualla
- [http://www.govt.nz/en/aboutnz/ Tietoja Uuden-Seelannin hallinnosta englanniksi]
Luokka:Uusi-Seelanti
als:Neuseeland
ms:New Zealand
zh-min-nan:Aotearoa
ko:뉴질랜드
| | |
