Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Yhdysvaltain Presidentti

Yhdysvaltain presidentti

Amerikan Yhdysvaltojen presidentillä on eurooppalaisiin pääministereihin tai presidentteihin verrattuna huomattavat valtuudet. Presidentti on valtionpäämies ja hallituksen johtaja sekä asevoimien ylipäällikkö. Maan perustuslain mukaan presidentti toimikausi on neljä vuotta ja henkilö voidaan valita vain kahdeksi kaudeksi. Yhdysvaltain varapresidentti valitaan samalla kertaa presidentin pariksi. Yhdysvaltojen maailmanpoliittisen aseman vuoksi USA:n presidenttiä kutsutaan usein "maailman mahtavimmaksi mieheksi" ja kulloinenkin presidentti on maailman tunnetuimpia ihmisiä.

Presidentin valtuudet

Yhdysvaltojen presidentin tehtävä antaa laajat valtuudet. Perustuslain mukaan presidentin tulee "huolehtia lakien panemisesta täytäntöön". Tämän vastuun kantamiseksi presidentti johtaa liittovaltion toimeenpanevaa elintä – noin 4 miljoonan ihmisen kokoista hallintoa, johon siviilihallinnon lisäksi kuuluu yli miljoona aktiivipalveluksessa olevaa sotilashenkilöä.

Edellytykset tehtävään

Yhdysvaltojen perustuslain artikla 2, kohta 1 asettaa seuraavat edellytykset tehtävään: # syntyperäinen Yhdysvaltojen kansalainen # 35 vuoden ikä # asunut Yhdysvalloissa 14 vuotta Presidentti valitaan USA:ssa välillisillä vaaleilla eli äänestäjiksi rekisteröityneet kansalaiset äänestävät kussakin osavaltiossa valitsijamiehiä eli elektoreita, jotka valitsevat presidentin ehdokkaiksi asettuneiden henkilöiden joukosta.

Yhdysvaltain presidentit

# George Washington (federalisti, 1789-1797) # John Adams (federalisti, 1797-1801) # Thomas Jefferson (demokraattinen republikaani, 1801-1809) # James Madison (demokraattinen republikaani, 1809-1817) # James Monroe (demokraattinen republikaani, 1817-1825) # John Quincy Adams (demokraattinen republikaani, 1825-1829) # Andrew Jackson (demokraattinen republikaani, 1829-1837) # Martin Van Buren (demokraattinen republikaani, 1837-1841) # William Henry Harrison (whig, 1841) # John Tyler (whig 1841-1845) # James Knox Polk (demokraatti 1845-1849) # Zachary Taylor (whig, 1849-1850) # Millard Fillmore (whig, 1850-1853) # Franklin Pierce (demokraatti, 1853-1857) # James Buchanan (demokraatti, 1857-1861) # Abraham Lincoln (republikaani, 1861-1865) # Andrew Johnson (republikaani, 1865-1869) # Ulysses S. Grant (republikaani, 1869-1877) # Rutherford B. Hayes (republikaani, 1877-1881) # James Garfield (republikaani, 1881) # Chester A. Arthur (republikaani, 1881-1885) # Grover Cleveland (demokraatti, 1885-1889) # Benjamin Harrison (republikaani, 1889-1893) # Grover Cleveland (demokraatti, 1893-1897) (Sama kuin #22) # William McKinley (republikaani, 1897-1901) # Theodore Roosevelt (republikaani, 1901-1909) # William Howard Taft (republikaani, 1909-1913) # Woodrow Wilson (demokraatti, 1913-1921) # Warren G. Harding (republikaani, 1921-1923) # Calvin Coolidge (republikaani, 1923-1929) # Herbert Hoover (republikaani, 1929-1933) # Franklin D. Roosevelt (demokraatti, 1933-1945) # Harry S. Truman (demokraatti, 1945-1953) # Dwight D. Eisenhower (republikaani, 1953-1961) # John F. Kennedy (demokraatti, 1961-1963) # Lyndon B. Johnson (demokraatti, 1963-1969) # Richard Nixon (republikaani, 1969-1974) # Gerald Ford (republikaani, 1974-1977) # James "Jimmy" Carter (demokraatti, 1977-1981) # Ronald Reagan (republikaani, 1981-1989) # George Bush (republikaani, 1989-1993) # William "Bill" Clinton (demokraatti, 1993-2001) # George W. Bush (republikaani, 2001- ?) Federalistit ja whigit ovat republikaanisen puolueen edeltäjiä. Demokraatit puolestaan esiintyivät 1800-luvun alkupuolella nimellä demokraattiset republikaanit.

Presidentin palkka ja muut etuisuudet

Presidentin vuosipalkan kehitys
PäivämääräPalkka
24. syyskuuta, 178925,000 $
3. maaliskuuta 187350,000 $
4. maaliskuuta 190975,000 $
19. tammikuuta 1949100,000 $
20. tammikuuta 1969200,000 $
20. tammikuuta 2001400,000 $
Ensimmäinen kongressi äänesti 25 000 dollarin palkan puolesta George Washingtonille, mutta tämä ei ottanut rahoja vastaan. Vuodesta 2001 lähtien presidentti on nauttinut noin 400 000 dollarin vuosipalkkaa.

Faktoja

Neljä presidenttiä on salamurhattu:
- Abraham Lincoln vuonna 1865, ampuja oli John Wilkes Booth
- James Garfield vuonna 1881, ampuja oli Charles J. Guiteau (Guiteau ampui, mutta Garfield kuoli epäpätevän hoidon vuoksi)
- William McKinley vuonna 1901, ampuja oli Leon Czolgosz
- John F. Kennedy vuonna 1963 ampuja oli Lee Harvey Oswald, vaikkakin tapauksen todellisesta tekijästä tai tekijöistä on paljon erilaisia teorioita.[http://www.archives.gov/research_room/jfk/house_select_committee/committee_report_gunmen.html]. Neljä muuta kuoli toimessa luonnollisista syistä:
- William Henry Harrison, keuhkokuume 1841
- Zachary Taylor, vakaviin ruuansulatushäiriöihin 1850
- Warren G. Harding, sydänkohtaus 1923
- Franklin Delano Roosevelt, aivoverenvuoto 1945 Yksi presidentti on eronnut tehtävästä:
- Richard Nixon vuonna 1974 Kahta presidenttiä kohtaan on aloitettu erotusprosessi, vaikka kumpaakaan ei sitten toimeenpantu.
- Andrew Johnson vuonna 1868 (senaatti kieltäytyi toimeenpanemasta lainvoimaista erottamista)
- Bill Clinton vuonna 1998 (senaatti ei vahvistanut erottamista, joten se ei tullut lainvoimaiseksi) Yksi presidentti on valittu tehtävään useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi:
- Franklin Delano Roosevelt

USA:n presidenttien kirkkokunnat

Baptistikirkko: Jimmy Carter, Bill Clinton, Warren G. Harding, Harry S. Truman, Kongregationalisteja: Calvin Coolidge, Disciples of Christ -kirkko: James Garfield, Lyndon Johnson, Ronald Reagan, Reformoitu kirkko: Theodore Roosevelt, Martin Van Buren, Episkopaali- eli anglikaanikirkko: Chester A. Arthur, George Bush, Gerald Ford, William Henry Harrison, James Madison, James Monroe, Franklin Pierce, Franklin Delano Roosevelt, Zachary Taylor, John Tyler, George Washington, Presbyteerikirkko: James Buchanan, Grover Cleveland, Dwight D. Eisenhower, Benjamin Harrison, Andrew Jackson, James Knox Polk, Woodrow Wilson, Unitaristikirkko: John Adams, John Quincy Adams, Millard Fillmore, William Howard Taft, Metodistikirkko: George W. Bush, Ulysses S. Grant, Rutherford B. Hayes, William McKinley, Kveekariyhteisö: Herbert Hoover, Richard Nixon, Roomalaiskatolilainen: John F. Kennedy, Ei kirkkokuntaa: Thomas Jefferson, Andrew Johnson, Abraham Lincoln.

Katso myös


- Valkoinen talo
- Yhdysvaltain kongressi
- Yhdysvaltain varapresidentti Luokka:Politiikka Luokka:Yhdysvallat Luokka:Yhdysvaltojen presidentit ko:미국의 대통령 ja:アメリカ合衆国大統領 simple:President (United States) th:ประธานาธิบดีแห่งสหรัฐอเมริกา

Yhdysvallat

Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka. Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.

Historia

Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin. Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita. Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta. Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue. Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin. Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena. Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.

Politiikka

Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu. Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa. Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.

Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta. Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa. Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia. Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.

Viimeaikaisia väittelynaiheita

Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.

Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Yhdysvaltain osavaltiot: Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Maantiede

Havaiji Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Talous

Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta. Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten. Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa. Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.

Yhteiskunta

Väestö

Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä. Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta. Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000) Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.

Uskonto

Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989) Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin. Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.

Koulutus

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.

Kulttuuri

Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka Luokka:Yhdysvallat zh-min-nan:Bí-kok ko:미국 ms:Amerika Syarikat ja:アメリカ合衆国 simple:United States th:สหรัฐอเมริกา

Presidentti

] Presidentti on valtionpäämies tasavaltalaisessa hallitusmuodossa. Presidentin asema otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1789. Etelä-Amerikan valtioiden itsenäistyessä myös ne ottivat käyttöön presidentin tittelin johtajilleen, usein tarkoituksellisesti perustaen perustuslakinsa Yhdysvaltain perustuslakiin. Suomessa kulloisenkin valtionpäämiehen titteli on tasavallan presidentti, entisiä presidenttejä puolestaan kutsutaan vain presidenteiksi. Euroopan ensimmäinen eurooppalainen presidentti oli Ranskan toisen tasavallan presidentti 10. joulukuuta valittu ja 20. joulukuuta 1848 virkavalan vannonut Napoleon Bonaparten veljenpoika Ludvig Napoleon, josta tuli 2. joulukuuta 1851 keisari Napoleon III. Ranskan ensimmäinen tasavalta oli vielä käyttänyt roomalaista järjestelmää, jossa johtajana olivat konsulit. Ensimmäinen presidentti Aasiassa oli Kiinan tasavallan presidentti Sun Jat-sen 1912. Afrikan ensimmäinen presidentti oli Liberian presidentti Joseph Jenkins Roberts 1848-1855 ja 1872-1874. Syy Liberian varhaiseen tasavaltalaisuuteen on se, että Liberia perustustaltaan yhdysvaltalaistyylinen maa, koska se perustettiin lähinnä kveekareiden pyrkimyksistä tarjota kotimaa Afrikkaan palaaville entisille orjille. Presidenttejä on valittu kansalaisten valitsemien valitsijamiesten kokouksen päätöksillä, suoralla kansanvaalilla tai parlamenttien valitsimina. Myös useat diktaattorit ovat virkanimikkeeltään presidenttejä, vaikka estävät käytännössä vastaehdokkaita kilpailemasta presidentin tehtävästä tasavaltalaisten periaatteiden mukaan. Voimakkaasti enemmistöparlamentaarisissa maissa ei presidentillä välttämättä ole suurta päivänpoliittista valtaa, vaan hän on pelkästään maan keulakuva. Tällöin todellinen johtaja on usein pääministeri. Tässä mielessä jotkin tasavallat muistuttavat parlamentaarisia monarkioita. Maita jossa presidentillä on merkittävästi valtaa maan asioihin, ovat mm. Yhdysvallat, Venäjä ja Ranska. Maita, joissa presidentti on lähinnä keulakuva, ovat esimerkiksi Saksa, Intia, Italia ja Irlanti.

Suomen tasavallan presidentti

:Pääartikkeli: Suomen presidentti. Suomen ensimmäiset valtionpäämiehet Pehr Evind Svinhufvud 1918 ja Carl Gustaf Emil Mannerheim 1918-1919 olivat valtionhoitajia, koska hallitusmuoto oli vielä vakiintumaton. Suomen ensimmäinen presidentti oli Kaarlo Juho Ståhlberg 1919-1925. Suomessa presidenteiksi on valittu kolmivaiheisella valitsijamiesäänestyksellä Kaarlo Juho Ståhlberg 1919, Lauri Kristian Relander 1925, Pehr Evind Svinhufvud 1931, Kyösti Kallio 1937, Juho Kusti Paasikivi 1950, Urho Kekkonen 1956, 1962, 1968 ja 1978 sekä Mauno Koivisto 1982 ja 1988. Poikkeuksellisia valintapoja on ollut Risto Rytin valitseminen presidentiksi 1940 Kyösti Kallion presidentiksi valinneiden vuoden 1937 valitsijamiesten avulla, Mannerheimin valinta presidentiksi 1944 eduskunnan päätöksellä, Juho Kusti Paasikiven valinta 1946 Mannerheimin presidenttikauden loppuun eduskunnan säätämällä lailla sekä Urho Kekkosen valitseminen lyhennetykssi nelivuotiseksi kaudeksi poikkeuslailla 1974. Ensimmäisen kerran Suomessa suoralla kansanvaalilla ilman valitsijamiehiä valittiin presidentiksi Martti Ahtisaari 1994. Vuoden 1988 vaaleissa Mauno Koivisto voitti valitsijamiesten suorittaman vaalin, mutta silloisen lain mukaan valitsijamiehiä ei olisi tarvittu, jos joku ehdokkaista olisi saanut yli 50 prosenttia kansan antamista äänistä.

Sanan alkuperä ja muita merkityksiä

Presidentti-nimitystä käytetään myös korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenteistä ja hovioikeuksien presidenteistä. Myös järjestöt voivat kutsua johtajaa presidentiksi, esimerkiksi Lions-klubi ja Helvetin enkelit. Presidentti-nimitystä käytetään myös suuryhtiöiden hallitusten puheenjohtajista. Sanan presidentti alkuperä on ranskan kielessä, johon se muodostettiin latinan sanasta praesidēre (='johtaa'). Alkuperäisiin osasiinsa pilkottuna tämä latinan verbi tarkoittaa sananmukaisesti edessä istuvaa, so. pöydän päässä istuvaa eli puheenjohtajaa.

Katso myös


- Irlannin presidentti
- Italian presidentti
- Kiinan presidentti
- Kiinan tasavallan presidentti
- Ranskan presidentti
- Saksan presidentti
- Suomen presidentti
- Venäjän presidentti
- Yhdysvaltain presidentti Luokka:Politiikka Luokka:Valtionhallinto ja:大統領 simple:President

Yhdysvaltain varapresidentti

Yhdysvaltain varapresidentti on toiseksi korkein virka Yhdysvaltojen hallinnossa. Hänen sanotaan olevan vain yhden sydämenlyönnin päässä presidentin virasta, koska varapresidentistä tulee presidentti virassa olevan presidentin kuollessa, erotessa tai joutuessa erotetuksi. Kahdeksan varapresidenttiä on noussut virkaan presidentin kuoltua ja yksi eroamisen vuoksi. Varamiehen roolin lisäksi, varapresidentin ainoa perustuslaillinen velvollisuus on toimia senaatin puhemiehenä.

Pätevyys virkaan

Varapresidentin tulee täyttää samat perustuslain vaatimat ehdot kuin presidentinkin. Henkilön tulee olla syntyperäinen Yhdysvaltojen kansalainen, ainakin 35-vuotias ja olla asunut Yhdysvalloissa vähintään 14 vuotta. Vastavalittu varapresidentti astuu virkaansa juuri ennen vastavalittua presidenttiä. Toisin kuin presidentin virkavala, varapresidentin valaa ei ole tarkoin määritelty perustuslaissa. Valasta on käytetty useita versioita vuoden 1789 jälkeen ja nykyisin käytössä olevaa valaa käytetään myös senaattorien, edustajainhuoneen jäsenten ja muiden hallinnollisten virkamiesten virkaanastujaisissa.

Yhdysvaltain varapresidentit

-----
- 1 Saapui New Yorkiin ennen George Washington valintaa ja nimitettiin varapresidentiksi yhdeksän päivää ennen presidenttiä.
- 2 Kuoli virassa.
- 3 Erosi virasta.
- 4 Nousi presidentiksi istuvan presidentin kuoltua.
- 5 Sai kuolinvuoteellaan kongressilta erivapauden tulla nimitetyksi 20 päivää myöhemmin yrittäessään toipua Havannassa Kuubassa.
- 6 Nousi varapresidentiksi perustuslain 25. muutoksen turvin.
- 7 Toimi presidenttinä perustuslain 25. muutoksen turvin. Luokka:Politiikka Luokka:Yhdysvallat ja:アメリカ合衆国副大統領

1789

Tapahtumia


- George Washington valittiin Yhdysvaltojen ensimmäiseksi presidentiksi. (Ks. Yhdysvaltain presidentti.)
- Ranskan suuri vallankumous alkoi.
- HMS Bountyn kapina eteläisellä Tyynellämerellä.

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1700-luku ms:1789 ko:1789년 simple:1789

John Adams

:Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltain presidenttiä. Katso myös John Adams (säveltäjä). John Adams (säveltäjä) John Adams (s. 30. lokakuuta 1735 – k. 4. heinäkuuta 1826) oli Yhdysvaltojen 2. presidentti (1797–1801). Hänen poikansa John Quincy Adams oli Yhdysvaltain 6. presidentti (1825–1829). ja:ジョン・アダムズ ko:존 애덤스 simple:John Adams Adams, John

1801

Tapahtumia


- 1. tammikuuta: Yhdistynyt kuningaskunta syntyi, kun sen liittosopimus astui voimaan

Syntyneitä


- 30. kesäkuuta: Frederic Bastiat, taloustieteilijä
- 17. elokuuta: Fredrika Bremer, kirjailija
- 23. lokakuuta: Albert Lortzing, säveltäjä

Kuolleita


- 11. tammikuuta - Domenico Cimarosa, säveltäjä
- 23. maaliskuuta - Paavali I, Venäjän keisari
- 25. maaliskuuta - Novalis, saksalainen runoilija Luokka:1801 ko:1801년

1801

Tapahtumia


- 1. tammikuuta: Yhdistynyt kuningaskunta syntyi, kun sen liittosopimus astui voimaan

Syntyneitä


- 30. kesäkuuta: Frederic Bastiat, taloustieteilijä
- 17. elokuuta: Fredrika Bremer, kirjailija
- 23. lokakuuta: Albert Lortzing, säveltäjä

Kuolleita


- 11. tammikuuta - Domenico Cimarosa, säveltäjä
- 23. maaliskuuta - Paavali I, Venäjän keisari
- 25. maaliskuuta - Novalis, saksalainen runoilija Luokka:1801 ko:1801년

1809

Tapahtumia


- 29. maaliskuuta - Porvoon maapäivät, Suomen edustajat vannovat uskollisuutta Venäjän tsaari Aleksentari I:lle.
- 17. syyskuuta - Haminan rauha, jossa Ruotsi luovuttaa Suomen alueen Venäjälle

Syntyneitä


- 19. tammikuuta - Edgar Allan Poe, amerikkalainen kirjailija ja runoilija.
- 12. helmikuuta - Abraham Lincoln, Yhdysvaltain presidentti
- 12. helmikuuta - Charles Darwin, Brittiläinen tiedemies
- 31. maaliskuuta - Nikolai Gogol, venäläinen kirjailija
- Antti Andelin - suomalainen kielitietelijä

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1809 ko:1809년 simple:1809

1809

Tapahtumia


- 29. maaliskuuta - Porvoon maapäivät, Suomen edustajat vannovat uskollisuutta Venäjän tsaari Aleksentari I:lle.
- 17. syyskuuta - Haminan rauha, jossa Ruotsi luovuttaa Suomen alueen Venäjälle

Syntyneitä


- 19. tammikuuta - Edgar Allan Poe, amerikkalainen kirjailija ja runoilija.
- 12. helmikuuta - Abraham Lincoln, Yhdysvaltain presidentti
- 12. helmikuuta - Charles Darwin, Brittiläinen tiedemies
- 31. maaliskuuta - Nikolai Gogol, venäläinen kirjailija
- Antti Andelin - suomalainen kielitietelijä

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1809 ko:1809년 simple:1809

James Monroe

James Monroe (s. 28. huhtikuuta 1758 – k. 4. heinäkuuta 1831) oli Yhdysvaltojen 5. presidentti (1817–1825). Monroe, James ko:제임스 먼로 ja:ジェームズ・モンロー

1825

Tapahtumia


- 8. heinäkuuta - Suomen viimeinen rauhan aikana kuolemaantuomittu, Tahvo Putkonen, teloitettiin.

Syntyneitä


-

Kuolleita


- 7. toukokuuta - Antonio Salieri, italialainen säveltäjä Luokka:1800-luku ms:1825 ko:1825년

1825

Tapahtumia


- 8. heinäkuuta - Suomen viimeinen rauhan aikana kuolemaantuomittu, Tahvo Putkonen, teloitettiin.

Syntyneitä


-

Kuolleita


- 7. toukokuuta - Antonio Salieri, italialainen säveltäjä Luokka:1800-luku ms:1825 ko:1825년

1829

Tapahtumia


- Hietaniemen hautausmaa vihittiin käyttöön

Syntyneitä


- 21. tammikuuta: Oskar II, Ruotsin kuningas
- 2. helmikuuta: Alfred Edmund Brehm, tietokirjailija

Kuolleita


- 6. huhtikuuta: Niels Henrik Abel, matemaatikko
- 28. joulukuuta: Jean-Baptiste Lamarck, naturalisti Luokka:1800-luku ms:1829 ko:1829년 simple:1829

1829

Tapahtumia


- Hietaniemen hautausmaa vihittiin käyttöön

Syntyneitä


- 21. tammikuuta: Oskar II, Ruotsin kuningas
- 2. helmikuuta: Alfred Edmund Brehm, tietokirjailija

Kuolleita


- 6. huhtikuuta: Niels Henrik Abel, matemaatikko
- 28. joulukuuta: Jean-Baptiste Lamarck, naturalisti Luokka:1800-luku ms:1829 ko:1829년 simple:1829

Martin Van Buren

Martin Van Buren (s. 5. joulukuuta 1782 – k. 24. heinäkuuta 1862) oli Yhdysvaltojen 8. presidentti (1837–1841). Buren, Martin ko:마틴 밴 뷰런 ja:マーティン・ヴァン・ビューレン

1837

Tapahtumia


- Nikolai I perusti Jyväskylän kaupungin

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1837 ko:1837년 simple:1837 th:พ.ศ. 2380

William Henry Harrison

William Henry Harrison (s. 9. helmikuuta 1773 – k. 4. huhtikuuta 1841) oli Yhdysvaltojen 9. presidentti (1841). Ennen presidenttiyttään Harrison tunnettiin voitokkaana intiaanisotien kenraalina. Tullessaan valituksi presidentiksi 68-vuotiaana vuonna 1841 Harrison oli kaikkien aikojen vanhin virkaan astunut henkilö. Hän piti ennätystä hallussaan 140 vuotta, kunnes Ronald Reagan valittiin tehtävään 69-vuotiaana. Päivä jona William Henry Harrison vannoi virkavalansa, 4. maaliskuuta 1841, oli poikkeuksellisen kylmä ja tuulinen päivä. Siitä huolimatta Harrison vannoi valan ilman päällystakkiaan ja piti kaiken lisäksi historian pisimmän virkaanastujaispuheen. Harrison sai myöhemmin keuhkokuumeen ja kuoli täsmälleen kuukauden kuluttua virkaan astumisestaan 4. huhtikuuta 1841. Harrisonin varapresidentti John Tyler seurasi häntä presidenttinä. Harrison, William Henry ko:윌리엄 헨리 해리슨 ja:ウィリアム・H・ハリソン

John Tyler

John Tyler (s. 29. maaliskuuta 1790 – k. 18. tammikuuta 1862) oli Yhdysvaltojen 10. presidentti (1841–1845). Hän oli toinen presidentti, joka oli syntynyt itsenäisyysjulistuksen allekirjoituksen jälkeen, ja ensimmäinen presidentti, jonka edeltäjä oli kuollut virassaan. Tyler, John ko:존 타일러 ja:ジョン・タイラー simple:John Tyler

1845

Tapahtumia


- Texas liittyy Yhdysvaltoihin
- Karl Marx ja Friedrich Engels karkoitetaan Ranskasta

Syntyneitä


- 3. maaliskuuta - Georg Cantor, matemaatikko, joukko-opin luoja
- 27. maaliskuuta - Wilhelm Röntgen, fyysikko, Nobelisti

Kuolleita


- 8. kesäkuuta - Andrew Jackson, Yhdysvaltain 7. presidentti Luokka:1800-luku ms:1845 ko:1845년 simple:1845

James Knox Polk

James Knox Polk (s. 2. marraskuuta 1795 – k. 15. kesäkuuta 1849) oli Yhdysvaltojen 11. presidentti (1845–1849). Hänen aikanaan Teksas liittyi Yhdysvaltain osavaltioksi ja valtio laajeni silloiseen uuteen Meksikoon (nykyiset New Mexicon ja Arizonan osavaltiot) ja Kaliforniaan. Polk, James Knox ko:제임스 K. 포크 ja:ジェームズ・K・ポーク

1845

Tapahtumia


- Texas liittyy Yhdysvaltoihin
- Karl Marx ja Friedrich Engels karkoitetaan Ranskasta

Syntyneitä


- 3. maaliskuuta - Georg Cantor, matemaatikko, joukko-opin luoja
- 27. maaliskuuta - Wilhelm Röntgen, fyysikko, Nobelisti

Kuolleita


- 8. kesäkuuta - Andrew Jackson, Yhdysvaltain 7. presidentti Luokka:1800-luku ms:1845 ko:1845년 simple:1845

1849

Tapahtumia


- 5. kesäkuuta - Tanskasta tuli uuden perustuslain myötä perustuslaillinen monarkia.
- Italialainen keksijä Antonio Meucci keksi puhelimen
- Helsingin teknillinen reaalikoulu (nyk. Teknillinen korkeakoulu) perustettiin

Syntyneitä


- 29. kesäkuuta - Sergei Witte, venäläinen liberaali poliitikko
- 14. syyskuuta - Ivan Pavlov, tiedemies
- August Strindberg, kirjailija

Kuolleita


- 10. toukokuuta Hokusai - Japanilainen puupainotaitelija
- 15. kesäkuuta - James Knox Polk Yhdysvaltojen 11. presidentti
- 7. lokakuuta - Edgar Allan Poe, amerikkalainen kirjailija ja runoilija.
- 17. lokakuuta Frédéric Chopin, puolalais-ranskalainen säveltäjä ja pianisti Luokka:1800-luku ko:1849년 simple:1849

Zachary Taylor

Zachary Taylor (s. 24. marraskuuta 1784 – k. 9. heinäkuuta 1850) oli Yhdysvaltojen 12. presidentti (1849–1850). Hän oli toinen virassa kuollut Yhdysvaltain presidentti. Taylor oli alun perin sotilas ja ylipäällikkö sodassa Meksikoa vastaan 1846–1848. Sotamenestykset johdattivat hänet vaalivoittoon ja Yhdysvaltain presidentiksi. Taylor, Zachary ko:재커리 테일러 ja:ザカリー・テイラー simple:Zachary Taylor

1850

Tapahtumia


- Taiping-liikkeen johtajia pidätettiin Kiinassa, kapina sai alkunsa.

Syntyneitä


- 13. marraskuuta – Robert Louis Stevenson, skotlantilainen kirjailija (esim. Aarresaari, Tohtori Jekyll ja Mr Hyde).

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1850 ko:1850년 simple:1850

Millard Fillmore

Millard Fillmore (s. 7. tammikuuta 1800 – k. 8. maaliskuuta 1874) oli Yhdysvaltojen 13. presidentti (1850–1853). Fillmore, Millard ko:밀러드 필모어 ja:ミラード・フィルモア simple:Millard Fillmore

Kohinoor diamond

"Koh-i-noor" (کوۂ نور) is from the Persian language and means "Mountain of Light". The Koh-i-Noor, Koh-i-Nur, or Kohinoor is a 105 carat (21.6 g) diamond that originated in the Indian subcontinent and belonged to various rulers at different points in its history, very often passing from one to another by force or deceit. In 1851 the diamond was given, in controversial circumstances, to Queen Victoria and taken to Britain. It is currently in the consort's crown made for Queen Elizabeth, consort of crown King George VI of the United Kingdom, and part of the Crown Jewels of the United Kingdom. Like all significant jewels, the Koh-i-Noor diamond has its share of legends. This particular stone is reputed to bring misfortune or death to any male who wears or owns it - a claim which its history has, so far, not disproven. Conversely, it is reputed to bring good luck to women owners. It is, by legend, worth the amount of wealth generated around the whole world in seven days.

Origins and early history

The stone is surrounded with myth and legend, and accurate records are hard to verify. Despite claims it was discovered 5,000 years ago, and a number of stories connecting it with the famous personality 'Krishna', the first historically confirmable note mentioning it dates from 1526, in the Baburnama, the memoirs of Babur, the first Mogul ruler of India. In this document the stone was described as belonging to the Rajah of Malwa, India, in 1294.

Stone of the emperors

The diamond was taken from the Rajah of Malwa by force by Sultan Ala ud din Khilji and then owned by a succession of Mogul rulers including Babur himself in 1526. The Taj Mahal was constructed by the Emperor Shah Jahan between 1630 and 1653. When Shah Jahan's son, Emperor Aurangazeb, put his ailing father under house arrest at nearby Agra Fort, legend has it that he had the Koh-i-noor stationed against a window so that Shah Jahan could look at the stone and see the Taj reflected in it. There it stayed until the invasion of Nadir Shah in 1739 and the sacking of Agra and Delhi. Along with the Peacock Throne, he also carried off the Koh-i-noor to Persia in 1739. It was allegedly Nadir Shah who exclaimed Koh-i-Noor! when he finally managed to obtain the famous stone, and this is how the stone gained its present name. Certainly there is no reference to this name before 1739. The valuation of the Koh-i-noor is given in the legend that one of Nadir Shah's consorts supposedly said, 'If a strong man should take five stones, and throw one north, one south, one east, and one west, and the last straight up into the air, and the space between filled with gold and gems, that would equal the value of the Koh-i-noor' After the assassination of Nadir Shah in 1747 it came into the hands of Ahmad Shah of Afghanistan. It was passed down to his descendants until it was taken by the Sikh Maharaja (King) of Punjab Ranjit Singh, during a campaign in Afghanistan in 1813.

The diamond passes out of India

Ranjit Singh later crowned himself as the ruler of Punjab and willed the Koh-i-noor to a Hindu temple in Orissa while on his deathbed in 1839. But there was dispute about this last-minute testament, and in any case it was not executed. On March 29, 1849, the British flag was hoisted on the citadel of Lahore and the Punjab was formally proclaimed to be part of the British Empire in India. One of the terms of the Treaty of Lahore, the legal agreement formalising this occupation, was as follows: :The gem called the Koh-I-Noor which was taken from Shah Shuja-ul-Mulk by Maharajah Ranjit Singh shall be surrendered by the Maharajah of Lahore to the Queen of England. The Governor-General in charge for the ratification of this treaty was Lord Dalhousie. More than anyone, Dalhousie was responsible for the British acquiring the Koh-i-Noor, in which he continued to show great interest for the rest of his life. Dalhousie's work in India was sometimes controversial, and his acquisition of the diamond, amongst many other things, was criticised by some contemporary British commentators. Although some suggested that the diamond should have been presented as a gift to the Queen, it is clear that Dalhousie felt strongly that the stone was a spoil of war, and treated it accordingly. Writing to his friend Sir George Cooper in August of 1849, he stated this: :The Court [of the East India Company] you say, are ruffled by my having caused the Maharajah to cede to the Queen the Koh-i-noor; while the 'Daily News' and my Lord Ellenborough [Governor-General of India, 1841-44] are indignant because I did not confiscate everything to her Majesty... [My] motive was simply this: that it was more for the honor of the Queen that the Koh-i-noor should be surrendered directly from the hand of the conquered prince into the hands of the sovereign who was his conqueror, than it should be presented to her as a gift -- which is always a favour -- by any joint-stock company among her subjects. So the Court ough to feel. Dalhousie arranged that the diamond should be presented by Ranjit Singh's successor, Duleep Singh, to Queen Victoria in 1851. Duleep travelled to Britain to do this. The presentation of the Koh-i-Noor to Victoria was the latest in the long history of transfers of the stone as a spoil of war.

The Great Exhibition

The British public were given a chance to see the Koh-i-Noor when the Great Exhibition was staged in Hyde Park, London in 1851. The correspondent of The Times reported: :The Koh-i-noor is at present decidedly the lion of the Exhibition. A mysterious interest appears to be attached to it, and now that so many precautions have been restored to, and so much difficulty attends its inspection, the crowd is enormously enhanced, and the policemen at either end of the covered entrance have much trouble in restraining the struggling and impatient multitude. For some hours yesterday there were never less than a couple of hundred persons waiting their turn of admission, and yet, after all, the diamond does not satisfy. Either from the imperfect cutting or the difficulty of placing the lights advantageously, or the immovability of the stone itself, which should be made to revolve on its axis, few catch any of the brilliant rays it reflects when viewed at a particular angle. The Times

The Crown Jewels

This disappointment in the appearance of the stone was shared by many. In 1852, under the personal supervision of Victoria's consort, Prince Albert, the diamond was cut from 186 1/16 carats (37.21 g) to its current 105.602 carats (21.61 g), to increase its brilliance. Albert consulted widely, took enormous pains, and spent some £8,000 on the operation, which reduced the weight of the stone by a huge 42% - but nevertheless Albert was still dissatisfied with the result. The stone was mounted in a tiara with more than two thousand other diamonds. Later the stone was to be used as the centre piece of the crowns of the Queens consort of the United Kingdom. Queen Alexandra was the first to use the stone, followed by Queen Mary. In 1936, the stone was set into the crown of the new Queen Elizabeth (later known as the Queen Mother), wife of King George VI. In 2002, the crown rested atop her coffin as she lay in state.

Campaign to return the Koh-i-noor to India

The Government of India has repeatedly lobbied the British Government and the British monarchy for the return of this diamond. Claims have also been made by Pakistan and Iran. As of 2005, the gem remains in the 'Tower of London' United Kingdom.

References


- The Great Diamonds of the World by Edwin Streeter,
- The Baburnama by Babur, translated into English by Annette Beveridge 1922,
- Akbarnama by Abul Fazal, translated into English by Henry Beveridge
- Travels in India by Jean Baptiste Tavernier, translated into English by Valentine Ball and William Crooke
- The archives of the London Times.

External links

[http://famousdiamonds.tripod.com/koh-i-noordiamond.html The World of Famous Diamonds] Category:Famous gems Category:History of India

online casinos mieszne filmy accommodation in valencia Zapraszamy gry










































:: RELATED NEWS ::
Vann Ness
Van Ness-UDC is a Washington Metro station in Washington, DC on the Red Line. Van Ness-UDC serves the University of the District of Columbia, with entrances on Connecticut Avenue at Veasey Street and Van Ness Street. It also serves the Howard University Law School, and also the
Universal God of Law
U-God (born Lamont Hawkins, October 11, 1970 in Brownsville, Brooklyn, New York, USA) is an African American rapper and member of th
Baby U
U-God (born Lamont Hawkins, October 11, 1970 in Brownsville, Brooklyn, New York, USA) is an African American rapper and member of th

BABS
Beam Approach Beacon System (or BABS) is an automatic RADAR landing system developed in the early 1940's. It was a responder (or transponder) mounted in a Hillman van and placed at the end of the runway. It was interrogated by Rebecca mounted in an aircraft. It responded
Four-Bar Killer
U-God (born Lamont Hawkins, October 11, 1970 in Brownsville, Brooklyn, New York, USA) is an African American rapper and member of th

All Rights Reserved 2005 wikimiki.org