:: wikimiki.org ::
| Yleismittari |
Yleismittari
Yleismittari on sähkötekniikassa käytetty instrumentti, jossa yhdistyy
useita eri mittaustoimintoja. Lähes poikkeuksetta laitteet osaavat
mitata ainakin virtaa, jännitettä sekä resistanssia. Jossain malleissa
voi olla lisänä myös seuraavia toimintoja:
# Lämpötilan mittaus (vaatii erillisen ulkoisen anturin)
# Kondensaattorin kapasitanssin mittaus
# Kelan induktanssin mittaus
# Dioditesteri (näyttää diodin kynnysjännitteen)
# Transistorin vahvistuskertoimen mittaus
# Paristotesteri
# Taajuusmittari
# Erilaisia tallennustoimintoja ja PC-kommunikaatio
Halvoissa malleissa mitta-alueet on yleensä valittava manuaalisesti,
mutta siirryttäessä hieman hintavampiin laitteisiin, mukaan tulee
myös automaattinen alueen valinta. Lisäksi eroa halpojen ja kalliiden
mallien välillä löytyy mm. laitteen tarkkuudesta, mitta-alueiden
laajuudesta ja käyttöturvallisuudessa (halvat mallit eivät yleensä
kestä sähköverkossa mahdollisesti esiintyviä jännitepiikkejä kovin
hyvin, ja tämän seurauksena laite joko vain rikkoontuu, tai mikäli
eristeet pettävät, voi seurauksena olla lisäksi sähköisku).
Mittarissa esiintyvä merkintä CAT I/II/III/IV tarkoittaa mittarin
ylijännitesuojausluokkaa. Luokkia on neljä erilaista:
# CAT I - Ei sähköverkkokäyttöön! Ainoastaan pienjännite-elektroniikan mittaamiseen.
# CAT II - Pistorasiataso (esim. kodinkoneet, PC:t jne)
# CAT III - Ryhmäkeskustaso (esim. moottorit ja sähköpäätaulut)
# CAT IV - Sähkönjakelujärjestelmän syöttötaso.
Toisin sanoen CAT II mittarin on kestettävä mittausjännitteestä riippuen,
jopa tuhansien volttien ylijännite toistuvasti. Lisätietoa suojausluokista
saat linkistä:
[http://www.kontram.fi/output/mittaustekniikka/yleismittareiden_ylijannitesuojaus.htm Yleismittareiden ylijännitesuojaus]
Luokka:Elektroniikka
Luokka:Sähkötekniikka
Luokka:Mittalaitteet
JänniteSähköinen jännite (tunnus U) tai sähköinen potentiaali on SI-järjestelmässä volteissa (V) mitattava suure. Lyhyesti sanottuna jännite on sähköinen korkeusero, kun elektronit ja protonit pyrkivät "toistensa luo". Eli niiden välillä on aina tietty jännite.
Jännitettä voidaan mitata esim. yleismittarilla. Jännitettä ajan funktiona (jännitteen signaalimuotoa) voidaan mitata oskilloskoopilla.
"Kotitaloussähkössä" jännite on nykyään 230 V (vaihejännite eli vaihtojännitteen tehollisarvo vaiheen ja nollan välillä). Pääjännite on 400 V (jännite kahden vaihejohtimen välillä). Ennen jännitemuutoksia ko. jännitteet olivat 220 / 380 V.
Tyypilliset paristojen jännitteet vaihtelevat 1,5-9 V. Ajoneuvojen akkujen jännitteet ovat yleensä joko 12 V (henkilöautot) tai 24 V (raskaat ajoneuvot). Yleensä alle 50 V jännitteet ovat ihmiselle vaarattomia kosketeltaessa (pienjännitelaitteet).
Esimerkiksi paristossa miinus- ja plusnavan välillä on jännite, jonka ansiosta virta alkaa toimimaan, koska elektronit yrittävät saada jännite eron tasattua.
Katso myös
- Sähköisten suureiden analogiat
Luokka:Suureet
Luokka:elektroniikka
Luokka:sähkötekniikka
Luokka:Sähköstatiikka
Luokka:Sähködynamiikka
ja:電圧
ResistanssiResistanssi eli sähkövastus, lyhyemmin vastus (tunnus R) on fysiikassa ja sähkötekniikassa suure, joka yhdessä sähköjännitteen kanssa määrää aineessa kulkevan sähkövirran voimakkuuden. Johteen resistanssi R = U/I, missä U on johteen yli vaikuttava jännite ja I on siinä kulkeva virta. Resistanssin mittayksikkö on ohmi.
Resistanssia voi mitata tavanomaisella yleismittarilla. Resistanssin voi myös määrittää vastuksen yli vaikuttavan jännitteen ja vastuksen läpi kulkevan virran avulla, koska resistanssi on jännitteen suhde virtaan.
Kappaleen resistanssi riippuu aineen ominaisuuksista ja kappaleen mitoista; esim. lankamaisen johtimen resistanssi on verrannollinen langan pituuteen ja käänteisesti verrannollinen sen poikkipinta-alaan. Resistanssi riippuu myös lämpötilasta; metalleilla se yleisesti kasvaa lämpötilan kasvaessa, puolijohteilla ja elektrolyyteillä se taas pienenee lämpötilan kasvaessa. (Katso lämpötilariippuvuudesta tarkemmin artikkeli ominaisvastus.) Suprajohtavuutta eli resistanssin täydellistä katoamista esiintyy useilla metalleilla ja seoksilla alhaisissa lämpötiloissa. Resistanssin käänteisluku on konduktanssi (tunnus G) eli johtavuus.
Tietyn aineen ominaisresistanssi eli ominaisvastus on poikkileikkaukseltaan pinta-alayksikön suuruisen ja yksikön pituisen johtimen resistanssi. Se voidaan määritellä lausekkeena: ρ =R·A/l, missä R on johtimen resistanssi, l sen pituus ja A poikkileikkauksen ala. Laite tai rakenneosa, jonka tarkoituksena on synnyttää tietynsuuruinen resistanssi, on vastus.
Sähköistä vaihtovirtavastusta nimitetään impedanssiksi (tunnus Z).
Katso myös Sähköisten suureiden analogiat
Luokka:Suureet
Luokka:ElektroniikkaLuokka:Sähkötekniikka
ja:電気抵抗
ko:전기저항
LämpötilaLämpötila on suure, joka kuvaa, miten kuuma jokin esine tai aine on. Lämpötila on makroskooppinen fysikaalinen suure — se voidaan siis havaita vain suurella atomijoukolla muttei yksittäisillä atomeilla. Lämpötila kuvaa atomien ei-translatiiviseen (esim. värähtelyyn, siis ei pitkällä aikavälillä atomin sijaintia muuttavaan) liikkeeseen sitoutunutta energiaa. Kappaleiden ollessa eri lämpötiloissa niiden välillä voi lämpöä (lämpöenergiaa) siirtyä kuumemmasta kappaleesta kylmempään.
Jäähdyttäminen tarkoittaa kappaleen lämpötilan alentamista siirtämällä siihen sitoutunutta lämpöenergiaa muualle, kuten veteen, ilmaan tai johonkin metalliin. Usein käytetään erilaisten jäähdytysmenetelmien yhdistelmiä.
Lämpötilaa (tunnus T) mitataan SI-järjestelmässä kelvineillä (K) tai celsiusasteilla (°C). Etenkin USA:ssa lämpötilan mittaukseen käytetään Fahrenheit-asteikkoa. Lämpötilan mittavälineenä käytetään lämpömittaria.
Luokka:suureet
Luokka:Lämpöoppi
ko:온도
ja:温度
th:อุณหภูมิ
Kapasitanssi
Kondensaattori on laite, joka varastoi energiaa sähkökenttään muodostamalla sähkövarauksien epätasapainon laitteen sisälle. Kondensaattoria voidaan pitää myös komponenttina, joka pyrkii estämään jännitteen muutosta navoissaan sallimalla suuriakin virran muutoksia lävitseen.
Tyypillinen kondensaattori koostuu kahdesta elektrodista, joista kumpikin varastoi samansuuruisen mutta erimerkkisen sähkövarauksen. Elektrodit on eristetty toisistaan, mutta elektrodien välille muodostuu sähkökenttä. Jos varaus ylittää kondensaattorin kapasitanssin, tapahtuu läpilyönti tuhoten kondensaattorin. Läpilyönnit ovat todennäköisempiä huonolaatuisissa kondensaattoreissa, joita tuli markkinoille vuosina 2001-2002 kiinassa tapahtuneen piraattivalmistuksen myötä. Ne olivat varsinkin tietokoneiden emolevyjen käyttäjien ongelmana.
Kapasitanssi
Kondensaattorin kapasitanssi (symboli C) on suure, joka kuvaa varauksen suuruutta suhteessa elektrodien väliseen potentiaalieroon. Näin ollen:
:
Mitä suurempi kapasitanssi kondensaattorilla on, sitä suurempi varausero siihen muodostuu tietyllä jännitteellä. Kapasitanssin SI-järjestelmän mukainen yksikkö on faradi, joka vastaa yhden voltin potentiaalieroa yhden coulombin sähkövarauksella. Faradi on hyvin suuri yksikkö käytännön sovelluksiin, joten yleensä käytetään etuliiteyksiköitä pikofaradi (pF), nanofaradi (nF) ja mikrofaradi (μF).
Kapasitanssi voidaan laskea myös kondensaattorin virran i ja jännitteen muutoksen Δu/Δt suhteesta:
:C = i/(Δu/Δt)
Yleisin kondensaattorityyppi on levykondensaattori, jossa elektrodit ovat metallilevyjä. Kahden yhtä suuresta, samansuuntaisesta levyelektrodista koostuvan levykondensaattorin kapasitanssi on
:
missä A on elektrodin pinta-ala, D on levyjen välinen etäisyys, ε0 on tyhjiön sähköinen permittiivisyys ja εr on levyjen välissä olevan eristeen sähköinen permittiivisyys.
Energia
Kondensaattoriin varautunut energia on yhtä suuri kuin se työ, joka tehtiin kun kondensaattoria varattiin.
Olkoon kondensaattorin kapasitanssi C, ja siihen varautunut varaus Q. Kun pieni varaus dQ siirretään elektrodilta toiselle, siis potentiaalieron U=Q/C läpi, tehdään työ dW:
.
Kondensaattorin kokonaisenergia saadaan siten integroimalla tämä infinitesimaalisen pieni siirto koko varauksen Q yli:
Kondensaattori sähköisissä piireissä
Tasavirta ei kulje kondensaattorin läpi, sillä elektrodit on eristetty toisistaan. Kun kondensaattoriin kytketään tasavirta, se varautuu ja saavuttaa lopulta tasapainotilan, jossa elektrodeissa on varaukset +Q ja -Q.
Vaihtovirtapiireissä kondensaattori kuitenkin läpäisee virtaa. Virran jatkuva vaihtelu saa aikaiseksi jatkuvaa vaihtelua kondensaattorin varauksessa, joka synnyttää virtaa. Kondensaattori siis vastustaa vaihtovirran kulkua, mutta ei estä sitä kokonaan. Tätä vastustavaa ominaisuutta vaihtovirtapiireissä kutsutaan kapasitiiviseksi reaktanssiksi (XC; yksikkö ohmi) ja se määritellään:
:
missä f on vaihtovirran taajuus ja C kondensaattorin kapasitanssi. Nähdään heti, että kun taajuus lähestyy nollaa hertsiä (tasavirta), kapasitiivinen reaktanssi lähestyy ääretöntä, aivan kuten pitääkin. Toisaalta hyvin suurella taajuudella kapasitiivinen reaktanssi on niin pieni, että se voidaan jättää huomiotta käytännön sovelluksissa.
Katso myös
- reaktanssi.
Luokka:Elektroniikka
ja:コンデンサ
th:ตัวเก็บประจุ
Kela (laite)Kela on laite, joka varastoi hetkellisesti energiaa magneettikenttäänsä. Kelaa voidaan ajatella komponenttina, joka pyrkii estämään lävitsensä kulkevan virran muutoksia sallimalla navoissaan suuriakin jännitteen muutoksia.
Kelan suuruutta kuvaa sen induktanssi, jota mitataan henryissä (H).
Kelan induktanssi aiheuttaa vaihtovirtavastusta jännitteen muutoksille. Tätä kutsutaan induktiiviseksi reaktanssiksi. Sitä mitataan ohmeina kuten tasavirralla resistanssiakin. Vastustaessaan kaikkia jännitteen muutoksia kela siis vastustaa myös vaihtovirtaa. Tämän takia kelaa kutsutaan usein myös nimellä kuristin - se kuristaa vaihtovirran kulkua.
Kela rakentuu käämistä, joka on rauta- tai ilmasydämen päällä. Myös suoralla johtimella tai johtolenkillä on pieni induktanssi.
Jos samalla sydämellä on monta käämistystä muodostuu muuntaja. Kelaa kutsutaan solenoidiksi etenkin, jos kelaa käytetään sähköisen voiman muuttamiseksi mekaaniseksi voimaksi.
Kelan induktiivinen reaktanssi voidaan laskea seuraavalla kaavalla (f on taajuus ja L kelan induktanssi):
:
Luokka:elektroniikka
Luokka:sähkömagnetismi
ja:インダクタンス
DiodiDiodi on puolijohdekomponentti, joka päästää virran kulkemaan lävitseen vain yhteen suuntaan.
Diodi saadaan syntymään siten, että liitetään p-tyyppinen ja n-tyyppinen puolijohdeaine yhteen.
Mikäli anodi eli p-puoli on negatiivinen katodiin eli n-puoleen nähden, on diodi estosuuntainen, rajavyöhykkeen leveys vain kasvaa. Kun anodi positiivinen katodiin nähden, on diodi myötäsuuntainen (päästösuuntainen). Tällöin rajapinta kumoutuu ja diodi johtaa sähkövirtaa. Diodia voidaan käyttää mm. tasasuuntaajana (muodostetaan tasavirtaa vaihtovirrasta) tai radiotekniikassa ilmaisimena.
Katso myös
- LED
- Zenerdiodi
Luokka:elektroniikka
ko:다이오드
ja:ダイオード
Transistori
Transistori on kytkimenä, vahvistimena tai muistin elementtinä toimiva puolijohdekomponentti. Nykyisin tavallisimmat transistorityypit ovat bipolaaritransistori, kanavatransistori ja hilaeristetty bipolaaritransistori.
Transistori korvasi pitkälti paljon suuremmat, epäluotettavammat ja enemmän tehoa kuluttavat elektroniputket. Transistorit elektroniikan peruselementteinä korvasi myöhemmin monessa sovellutuksessa mikropiiri. Elektroniputki – transistori – mikropiiri -kehitys on mahdollistanut elektroniikan jatkuvan pienenemisen ja samanaikaisen tehon (älykkyyden) kasvun, siis mm. kotitietokoneet, digi-TV:t, kännykät ja laajakaistayhteydet.
Transistorin keksivät 1947 Yhdysvaltalaisen Bell Telephone Laboratoryn fyysikot Walter Brattain ja John Bardeen. Ensimmäinen transistori oli kullasta ja germaniumista rakennettu kärkitransistori. Vuotta myöhemmin samaan tutkijaryhmään kuulunut William Shockley kehitti bipolaarisen liitostransistorin, joka perustuu kahteen erisuuntaiseen ja perättäiseen pn-liitokseen joko pn-np (pnp-transistori) tai np-pn (npn-transistori). Bipolaari-määritys tarkoittaa sitä, että transistorin toiminnassa käytetään hyväksi molempia varauksenkuljettajatyyppejä (aukkoja ja elektroneja), kun taas unipolaari-transistoreissa vain toista tyyppiä. Teollisesti transistoreita alettiin valmistamaan 1951 ja jo saman vuosikymmenen puolivälissä liitostransistori oli syrjäyttänyt kärkitransistorit lähes kokonaan. Tällöin myös kehitettiin uusi, kanavaefektiin (field effect) perustuva transistori.
Kanavatransistorissa päävirtapiirin muodostaa puolijohdekanava ja siinä kulkevan virran suuruutta ohjataan kanavasta sähköisesti eritetylle hilalle tuotavalla jännitteellä. Kanavatransistorit loivat pohjan mikropiiriteknologialle. Kanavatransistorit voidaan helposti prosessoida ohuisiin piikiekkoihin vieriviereen ja liittää samalla alustalla sähköisesti toisiinsa ja muihin samaan kiekkoon integroituihin komponentteihin integroitujen piirin tuottamiseen. Piirikoon kasvaessa ja sen sisältämien miljoonien transistorien myötä nykyinen transistoriteknologia on saavuttanut äärirajansa. Uusina ratkaisuina mikropiirisovelluksiin on testattu mm. nanoteknologiaan, kvanttimekaniikkaan, spintroniikkaan ja molekyylitoimintaan perustuvia transistorirakenteita, jolloin transistorin ohjaamiseen voi riittää vain yksi elektroni.
Luokka:Elektroniikka
ko:트랜지스터
ja:トランジスタ
Taajuus
Taajuus on tietyssä ajassa tapahtuva toistojen määrä. Taajuutta voidaan mitata määrittelemällä ensin jokin aikaväli, ja tutkimalla sen jälkeen, kuinka monta kertaa jokin ilmiö tapahtuu tämän aikavälin aikana. Kun kertojen lukumäärä jaetaan aikavälin pituudella, saadaan taajuus. Jos taas tiedetään kahden samanlaisena säännöllisin aikavälein toistuvan tapauksen välinen aika T (eli jakso), saadaan taajuus tämän ajan käänteisluvusta 1/T.
Taajuuden yksikkö on 1/s, jota kutsutaan nimellä hertsi (tunnus Hz), joka tulee saksalaisen fyysikon Heinrich Rudolf Hertzin nimestä. Yksi hertsi kertoo tapahtuman toistuvan kerran sekunnissa - kymmenellä hertsillä toistoja on kymmenen kappaletta sekunnissa.
Sähkötekniikan sini-signaaleilla puhutaan usein myös kulmataajuudesta. Taajuuden f ja kulmataajuuden ω välillä on seuraava riippuvuus:
:ω = 2π·f
Katso myös
- luettelo radion, valon ja infrapunan taajuuksista on sähkömagneettinen spektri
- siniaalto
Luokka:Fysiikka
Luokka:Aaltoliike
Luokka:Suureet
ko:진동수
ja:周波数
th:ความถี่
Luokka:ElektroniikkaTämä luokka listaa artikkeleita elektroniikasta sekä siihen läheisesti liittyvistä sähköisistä ilmiöistä ja sähköfysiikasta.
Luokka:Fysiikka
Luokka:Viestintätekniikka
Luokka:Tekniikka
ja:Category:電子工学
ko:분류:전자공학
Luokka:SähkötekniikkaSähkötekniikan artikkeleja. Sivuavia luokkia ovat fysiikka ja elektroniikka.
Luokka:Tekniikka
Luokka:MittalaitteetMittalaitteita käsitteleviä artikkeleja.
luokka:työkalut
Luokka:Fysiikka Category:New Zealand physicistsPhysicists
Category:Physicists by nationality
Sklep Zoologiczny darmowe statystyki godwka accommodation in Glasgow metal
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Banque privée
Une banque privée est une banque qui rend des services financiers très personnalisés et sophistiqués, souvent résumés sous l'expression « gestion de fortune », à des particuliers détenant un patrimoine net important.
Les banques généralistes ont souvent un département spécialisé, et parfois des agences spécifiques, qui procurent à une clientèle sélectionnée des services de niveau analogue à ceux d'une banque privée.
C
|
Nikolaï Podgorny
Nikolai Viktorovitch Podgorny (parfois orthographié Podgornyï), né le 10 février (ou 18 février ?) 1903 à Karlovka Ukraine, mort le 11 janvier 1983, était un dignitaire du parti communiste et de l'État soviétique.
Il fit ses études à l'Institut technologique de
|
Henri Institoris
Henri Institoris ou Heinrich Kramer est né à Sélestat (Schlettstadt en allemand) en Alsace en 1436. Il est mort en 1505 en Bohême.
C'est un religieux dominicain connu pour avoir écrit avec Jacques Sprenger le
|
Madeleine de la Tour d'Auvergne
Madeleine de la Tour d'Auvergne, née en 1495, morte le 28 avril 1519.
Elle était la fille de Jean III (1467-1501), comte d'Auvergne (1497-1501), et de Jeanne de Bourbon (1465-1511).
Elle fut elle-même, de 1501 à tournoi est employé pour de nombreuses compétitions sportives.
Tournoi médiéval
Au Moyen Âge, un tournoi est une compétition, sorte de jeu opposant plusieurs chevaliers en armes, le plus souvent dans un espace ouvert et devant un public.
Attention
|
Berliner Weiße
Catégorie:Bière allemande
La Berliner Weiße est une bière de fermentation haute brassée à Berlin (Allemagne) et dans ses alentours. Très légère en alcool (2,5 à 3
|
|
Nikolaï Podgornyï
Nikolai Viktorovitch Podgorny (parfois orthographié Podgornyï), né le 10 février (ou 18 février ?) 1903 à Karlovka Ukraine, mort le 11 janvier 1983, était un dignitaire du parti communiste et de l'État soviétique.
Il fit ses études à l'Institut technologique de
|
|
