:: wikimiki.org ::

Zeus

Zeus

Zeus (kreikaksi Ζεύς) on kreikkalaisten ylijumala ja samalla taivaan, tuulen, pilvien, sateen ja ukkosen jumala kreikkalaisessa mytologiassa. Roomalaiset samaistivat Zeuksen Juppiteriin. Zeus oli titaanien Kronoksen ja Rhean poika. Hän syntyi ja kasvoi Kreetalla. Kronoksen saatua tietää lapsiensa kukistavan isänsä vallasta, hän nieli kaikki lapsensa paitsi nuoren Zeuksen, joka onnistui välttämään tämän kohtalon. Zeus tuli ylijumalaksi vapautettuaan veljensä ja siskonsa sekä kukistettuaan Kronoksen ja tämän kannattajat titaanit kymmenvuotisessa sodassa. Zeuksesta tuli taivaan jumala ja kaikki jumalten johtaja, joka hallitsi Olympos-vuorella yhdessä muiden ylimpien jumalien kanssa. Hänen sisariaan ovat Hera, Poseidon, Demeter, Hestia ja Haades. Zeuksella on lisäksi yksi velipuoli, kentauri Kheiron, jonka äiti oli titaani Okeanoksen tytär Filyra. Olympoksen jumalista hänen lapsiaan olivat Apollo, Artemis, Ares, Dionysos ja Hefaistos. Zeus meni naimisiin siskonsa Heran kanssa, mutta hän oli hyvin uskoton aviomies ja vietteli useita titaaneja, nymfejä ja kuolevaisia naisia. Yleensä hän vietteli nämä jonkun eläimen hahmossa. Hänellä oli näiden kanssa myös useita lapsia, joista luultavasti tunnetuin oli sankari Herakles, Zeuksen ja kuolevaisen naisen Alkmenen poika. Kreikan Olympia oli Zeukselle pyhitetty paikka, jossa järjestettiin joka neljäs vuosi hänen kunniakseen urheilukilpailut – olympialaiset. Olympiaan rakennettiin 400-luvulla eaa temppeli, jossa oli Feidiaan veistämä Zeuksen patsas. Luokka:Antiikin Kreikan jumalat ko:제우스 ja:ゼウス

Kreikkalainen mytologia

Kreikkalaisella mytologialla tarkoitetaan antiikin Kreikan aikaista tarustoa, joka alun perin syntyi ja levisi suullisesti ja runomuotoisesti. Kreikkalaisessa mytologiassa esiintyy paljon jumalia, sankareita ja taruolentoja. Mytologiasta muodostui uskonnon lisäksi filosofia ja kreikkalaisten historia. Myytit olivat suosittuja aiheita taiteessa, näytelmissä ja kirjallisuudessa. Ylimmät jumalat asuivat Olympos-vuorella. Jumalista ylin oli Zeus, Olympos-vuoren jumalia oli kerrallaan 12 kappaletta. Pääjumalien lisäksi lähes joka toiminnolla oli oma jumalansa. Varsinaisten jumalien lisäksi tunnettiin nimeltä suuri määrä kyklooppeja, harpyijoita, titaaneja, seireeneita, kentaureita, nymfejä, satyyreita ja muita taruolentoja. Jumalat eivät ole kreikan mytologiassa pelkästään ihailtavia hahmoja, he kykenevät myös vihaan ja kostoon. Varhaisin ja täydellisin kuvaus jumalten ja jättiläisten alkuvaiheista löytyy Hesiodoksen teoksesta Jumalten synty 700-luvulta ekr. Tarinoissa esiintyy myös suuri joukko muitakin jumalia ja kuolevaisia ihmisiä. Keskeiset tarinat ovat taru Iasonista ja argonauteista, jotka ennen Troijan sotaa lähtevät noutamaan kultaista taljaa Argo-laivalla. Iasonin, jonka isä on Iolcusin kuningas Aeson, taru kietoutuu yhteen Medeian tarinan kanssa. Muita keskeisiä tarinoita olivat Ilias, joka kertoo Troijan sodasta ja Odysseija, tarina Odysseuksen matkoista. Nämä kaksi tarinaa kirjoitti antiikin ajalla elänyt kirjailija Homeros. Kreikkalaisen mytologian ja todellisuuden suhteen selvittäminen on mahdotonta. Troijaa pidettiin pitkään taruna, kunnes Heinrich Schliemann löysi kaupungin rauniot 1870. Aleksanteri Suuren sanottiin myös olleen Zeuksen poika. Olympus-vuorelle kiivettiin ensimmäisen kerran vasta 1913. Edes kirjailija Homeroksen olemassaolosta ei olla yksimielisiä.

Kreikkalaisen mytologian lähteitä

Kreikkalaista mytologiaa on pystytty selvittämään useiden alkuperäislähteiden avulla: #Arkaaisen ja klassisen kauden runous, joka on koottu pääosin kulttimenoista tai ylimystön pidoista. Tärkeimmät: #
- Homeroksen Odysseia, Ilias ja Homeeriset hymnit. #
- Hesiodoksen Jumalten synty (Theogonia) #
- Aiskhyloksen, Sofokleen, Euripideen ja Aristofaneen näytelmiä. #
- Pindaroksen ja Bakkhylideen kuorohymnejä. #Herodotoksen ja Diodorus Siculuksen kaltaisten historioitsijoiden ja Pausaniaksen ja Strabonin kaltaisten, eri puolilla kreikkalaista maailmaa kulkeneiden ja tarinoita muistiin merkinneiden maantieteilijöiden, kirjoituksia. #Aikalaisten myyttientutkijoiden, jotka koostivat myyteistä proosatekstejä tarkoituksena sovittaa yhteen keskenään ristiriitaisia kertomuksia, töitä. #Hellenismin ja Rooman aikaista runoutta. Vaikkakin tämän ajan runous on jo enemmän kirjallista kuin uskonnollista, se sisältää tärkeitä yksityiskohtia, jotka muuten olisivat kadonneet. Tähän sisältyy mm. #
- Hellenistiset runoilijat Apollonios Rhodoslainen ja Kallimakhos. #
- Roomalaiset runoilijat Hyginus, Ovidius, Statius, Valerius Flaccus ja Vergilius #
- Myöhäisantiikin kreikkalaisrunoilijat Nonnos ja Quintus Smyrnaeus. #Apuleiuksen, Petroniuksen, Lollianuksen ja Heliodoroksen romaanit.

Mytologia ja kronologia

Kreikkalaisen mytologian kenttä on erittäin laaja. Se ulottuu varhaisten jumalien ja jättiläisten teoista Troijan sodan ja Seitsemään Thebaa vastaan-näytelmän kautta aina Hermesin lapsuudenkepposiin. Kreikkalaisen mytologian tarkka asettaminen aikajanalle on ristiriitaisuuksista johtuen mahdotonta, mutta suurpiirteinen kronologia voidaan rakentaa. Se jakautuu karkeasti kolmeen osaan: #Jumalten aikaan #Aikaan, jolloin jumalat ja ihmiset olivat vapaasti kanssakäymisissä keskenään ja #Sankarien aikaan, jossa jumalten rooli oli pienempi Arkaaisen ja klassisen kauden kreikkalaiset suosivat selvästi sankarien aikaa. Esimerkiksi sankarien aikaa kuvaavat Ilias ja Odysseia löivät suosiossa selvästi jumaliin keskittyneet Jumalten synnyn ja Homeeriset hymnit. Myöhemmät myyttientutkijat sen sijaan ovat usein pitäneet kiinnostavampana osiona jumalten syntyaikoja. J.R.R Tolkienin tuotannossa on nähtävissä kreikkalaista mytologiaa vastaava kronologia, jossa Silmarillion vastaa Jumalten ja jumalten ja ihmisten aikaa, Taru sormusten herrasta puolestaan sankarien aikaa.

Jumalten aika

Ensimmäiset jumalat

Jumalten ensimmäisen sukupolven tarinoihin kuuluvat mm. syntymyytit ja olymposlaisten jumalten ja titaanien sota. Näiden kertomusten tärkeänä lähteenä on Hesiodoksen Jumalten synty. Kreikkalaisten mukaan ajan alussa oli Kaaos, pohjaton, mieletön kuilu, josta syntyi Gaia, Äiti maa, joka leijuu kuilussa. Syntyy myös Eros, rakkaus. Kaaos synnyttää myös Nyksin, yön, ja Erebosin, pimeyden. Gaia synnyttää Uranoksen, taivaan ja sen jälkeen Pontoksen, meren. Uranos makaa Gaian päällä ja siittää sitä sateellaan. Gaia ja Uranos saavat lapsia: kuusi titaania joista vanhin on Okeanos, maata kiertävä vyö ja nuorin Kronos, kolme kyklooppia Brontes, Steropes ja Arges, jotka ovat omistautuneet ukkoselle ja salamalle (he valmistavat myöhemmin Zeun käyttämän salaman) ja kolme satakätistä hirviötä, Cottos, Briaree ja Gyes, jotka myöhemmin ratkaisevat jumalten ja titaanien sodan. Uranos ei päästä lapsiaan Gaian kohdusta eli maan povesta. Gaia on raivoissaan Uranoksen tyranniasta ja houkuttelee poikansa kapinaan isäänsä vastaan. Nuorin, Kronos, suostuu ja Gaia valmistaa hänelle sirpin, jolla Kronos leikkaa irti Uranoksen sukupuolielimet, jotka hän viskaa olkansa yli. Uranos irroittautuu Gaiasta ja aikaan saa taivaan ja maan väliin tilan, jossa tulevat olennot voivat asustaa. Uranos kiroaa lapsensa ja nimeää heidät titaaneiksi, jumalten ensimmäiseksi sukupolveksi. Sukupuolielimistä tihkuu veritippoja, jotka muodostavat erinyit, verisukulaisiin kohdistuvien rikosten valvomisesta vastaavat, kostoa ylläpitävät jumalat. Tästä verestä syntyvät niin ikään gigantit ja saarnipuiden nymfit. Sukupuolielinten siemennesteestä puolestaan syntyy Eroksen vaikutuksesta Afrodite, rakkauden jumalatar. Sisarensa Rhean kanssa Kronos saa paljon lapsia: Hestian, Demeterin, Heran, Haadeksen ja Poseidonin. Kronos nielee lapsensa heti syntymän jälkeen, koska hänelle on kerrottu että yksi hänen omista lapsistaan tulee syöksemään hänet vallasta. Nuorin poika Zeus välttää kuitenkin syödyksi tulemisen, koska Rhea piilottaa hänet ja antaa kiven Kronoksen nieltäväksi. Vartuttuaan aikuiseksi Zeus syöttää isälleen oksettavaa ainetta ja pelastaa näin sisarensa tämän vatsasta. Zeun ympärille Olympos-vuorelle kokoontui joukko nuoremman sukupolven olymposlaisia jumalia, jotka taistelevat titaaneja vastaan kymmenen "pitkää vuotta", eli käytännössä tuhansia vuosia. Titaanien jälkeläisistä Prometheus vaihtaa Zeun puolelle, mutta pettää tämän myöhemmin. Zeus vapauttaa äitinsä kehoituksesta satakätiset ja kykloopit Tartaroksesta, viimeksimainitut takovat hänelle tuhoisan salamansa. Lopullisessa taistelussa vuoret sortuvat ja maailma ajautuu taas kaaoksen valtaan. Voitokkaan sodan jälkeen titaanit viedään maan alle ja johtaja Atlas pakotetaan rangaistukseksi kannattelemaan taivasta ja kolme veljestä päättävät jakaa maailman: Zeus saa hallita maata, Poseidon merta ja Haades manalaa. Gaia kuitenkin synnyttää vielä yhden lapsen, tällä kertaa Tartaroksen kanssa, nimittäin kauhistuttavan Tyfonin. Zeun ja Tyfonin taistelu aiheuttaa samankaltaisen katastrofin kuin titaanien ja jumalten taistelu: vuoret sortuvat ja meret ja maat muuttavat muotoaan. Tyfon kuitenkin lopulta häviää ja passitetaan Tartarokseen. Seuraavaksi Zeun haastavat gigantit, Uranoksen peniksen verestä syntyneet soturihahmot. Taistelu on verinen ja olymposlaiset alakynnessä, kunnes Zeun ja kuolevaisen Alkmenen poika Herakles torjuu gigantit. Gaia pyrkii auttamaan gigantteja valmistamalla heille kuolemattomuuden tuottavan rohdon, mutta Zeus torjuu tämänkin suunnitelman. Giganttien tappion jälkeen Zeun asema on lopullisesti turvattu ja maailma eräänlaisessa järjestyksessä.

Myöhemmät jumalat

Jumalten toiseen sukupolveen kuuluvat Olympoksella asuneet Apollon, Hermes, Athene yms. Näiden tarinoiden vanhin lähde on Homeeriset hymnit. Olympoksella asuivat jumalat Zeus, Hera, Poseidon, Ares, Hermes, Hefaistos, Afrodite, Pallas Athene, Apollon, Artemis ja Asklepios. Demeter, Hestia, Dionysos ja Haades ovat vaihtuvia. Hestia jätti Olympoksen elääkseen ihmisten parissa, ja Demeter sai lähteä Olympokselta puoleksi vuodeksi tyttärensä Persefonen luo Haadekseen, mistä aiheutuu talvi. Ylijumala Zeus oli myös taivaan, tuulen, pilvien, sateen ja ukkosen jumala. Zeuksella on velipuoli, kentauri Kheiron, jonka äiti oli Okeanoksen tytär Filyra. Zeuksella oli lukuisia lapsia eri puolisojen, nymfien ja kuolevaisten naisten kanssa, jotka hän usein vietteli eläimen hahmossa. Hera, äitiyden suojelija, synnytti Eileithyan, synnyttäjien auttajan. Viisauden jumalan Metisin kanssa Zeus sai Athenen, sodan ja viisauden jumalattaren ja Leto synnytti hänelle kaksoset; auringon ja musiikin jumalan Apollon ja metsästyksen jumalattaen Artemiksen. Kauneuden jumalatar Afrodite syntyi meren vaahdosta, muut jumalan ovat Zeuksen eri puolisoiden jälkeläisiä, paitsi taonnan jumala Hefaistos, joka syntyi mahdollisesti pelkästään Herasta kostoksi Athenan syntymästä.

Ihmisten ja jumalten aika

Ihmisten ja jumalten aika muodostaa sillan jumal- ja sankaritaruston välillä. Tyypillisen kertomus on miesjumalan (useimmiten Zeus) raiskaama ihmisnainen, joka synnyttää sankarillisen jälkeläisen. Jossain tapauksissa jumalatar parittelee ihmismiehen kanssa, kuten Afroditen homeerisessa hymnissä, jossa Afrodite makaa Ankhisesin synnyttäen Aeneasin. Toinen tyyppitapaus on jokin tärkeä esine, kuten Prometheusin jumalilta varastama tuli, tai Tantaloksen Zeuksen pöydästä viemä ambra ja nektariini.

Sankariaika

Varhaisimpiin ja tunnetumpiin sankareihin lukeutui 12 urotyötä suorittanut Herakles. Muut sankarien vanhimman sukupolven edustajat, kuten Perseus ja Bellerophon, jakoivat monia ominaisuuksia Herakleen kanssa. Heidän seikkailunsa olivat yksinäisiä, voimakkaasti mielikuvituksellisia ja sadunomaisia, sisältäen Meduusan ja Khimairan kaltaisia surrealistisia hirviöitä. Sankareiden varhainen sukupolvi ei ollut runoilijoiden keskuudessa yhtä suosittu kuin myöhemmät ja se tunnetaan lähinnä myyttienkirjaajien töistä ja proosakirjoittajien sivuhuomautuksista. He olivat kuitenkin suosittuja kuvataiteissa. Seuraavan sukupolven sankareihin kuuluivat etupäässä kultaista taljaa tavoitelleet argonautit. Tähän sukupolveen kuuluu myös Theseus, joka löi Minotauroksen Kreetalla ja sankaritar Atalanta. Argonauttien ja Troijan sodan välissä oli raskaita, usein lähisukulaisiin kohdistuneita rikoksia tehnyt sankarisukupolvi, joka sisältää mm. Atreuksen, Thyestesin ja Oidipuksen. Tämä sukupolvi oli erityisen suosittu tragedioissa. Troijan sota oli kreikkalaisten mielestä kulminaatiopiste myyttien ja todellisen historian välissä. Se jakautuu:
- Sotaan johtaneisiin tapahtumisiin: (Parisin tuomio, Helenan sieppaus, Ifigeneian uhraaminen.)
- Iliaan tapahtumiin, kuten Akhilleuksen ja Agamemnonin riitaan ja Patrokloksen ja Hektorin kuolemiin.
- Troijan hevosen rakentamiseen ja Troijan tuhoon. (ks. Troijan sota)
- Sankareiden kotiinpaluuseen, sisältäen Odysseuksen harharetket ja Agamemnonin murhan
- Troijan sukupolven jälkeläisten, kuten Orestesin ja Telemakhoksen, vaiheisiin.

Alkuperäteorioita

Antiikissa mm. Herodotos arveli kreikkalaisten lainanneen jumaltarustonsa egyptiläisiltä. Myöhemmät kristilliset kirjoittajat selittivät hellenistisen pakanallisuuden Raamatun kertomusten degeneraatioksi. 1800-1900-luvuilta lähtien arkeologit ja kielitieteilijät ovat pyrkineet selvittämään kreikkalaisen mytologian juuria tieteellisesti. Kielitieteilijät ovat osoittaneet että tietyt jumalat ovat periytyneet indoeurooppalaiselta alkuyhteisöltä, kuten kreikan kielikin. Esimerkiksi Zeus on sanana sukua mm. latinan Jupiterille, sanskritin Dyaeusille ja germaanien Tyrille (näiden pohjalta on kehitetty konstruktio kantaindoeurooppalaisten ylijumalasta, Dyeus). Toisissa tapauksissa jumalhahmon aseman ja funktion samankaltaisuudet viittaavat yhteiseen alkuperään, vaikka kielellistä sukulaisuutta ei ole lähdeaineiston niukkuudesta johtuen osoitettu. Näin on mm. kreikkalaisen mytologian Moirien ja skandinaavisen mytologian Nornien tapauksessa (molemmat ovat mythoksessa kohtalottaria). Arkeologia on puolestaan osoittanut tiivistä kulttuurilainaa Lähi-Idän ja Vähän-Aasian kulttuureilta. Kybele on selvä esimerkki anatolialaisesta lainasta, kun taas Afroditen ikonografia on saanut paljon vaikutteita seemiläiskulttuurien Ishtarilta ja Astartelta. Indoeurooppalais- ja Lähi-itä-teorioiden vastapainoksi jotkut tutkijat ovat spekuloineet mytologian yhteyksistä Kreikan heikosti tunnettuihin esihelleenisiin yhteisöihin, kuten minolaisiin ja pelasgialaisiin. Joidenkin mielestä Hesiodoksen Jumalten synnyssä esiintyvät jumalten kolme pääsukua (Uranus, Gaia yms, Titaanit ja Olympia-vuoren jumalat) peilaavat kolmen ryhmän, minolaisten, mykeneläisten ja helleenien, kaukaista taistelua. Eräät jungilaiset teoreetikot ovat kannattaneet ajatusta, jonka mukaan myyttien alkuperä on ihmismielen universaaleissa arkkityypeissä. Luokka:Kreikkalainen mytologia ko:그리스 신화 ja:ギリシア神話

Juppiter (jumala)

Juppiter (lat. Iuppiter Optimus Maximus, Suurin Paras Juppiter) on alun perin roomalaisten taivaan- ja sen ilmiöiden jumala, sittemmin heidän ylijumalansa. Nimi esiintyy silloin tällöin myös myös muodossa Jupiter. Kohdattuaan kreikkalaiset roomalaiset samaistivat Juppiterin kreikkalaiseen Zeukseen. Juppiterin mukaan on nimetty muun muassa planeetta. Juppiterin genetiivimuoto latinassa on Iovis. Tästä tulee muun muassa termi joviaalinen.

Katso myös

- Rooman valtakunta Luokka:Antiikin Rooman jumalat ko:유피테르 ja:ユピテル

Kronos

Titaani Kronos oli kreikkalaisessa mytologiassa vahvin titaaneista. Kronos oli maailman valtias, kunnes Zeus syöksi hänet vallasta. Zeus oli Kronoksen ja Rhean poika. Titaanit (kuten Atlas ja Kronos) olivat Gaian (maa) lapsia. Luokka:Kreikkalainen mytologia ja:クロノス

Rhea

Rhea on Saturnus-planeetan toiseksi suurin kuu. Sen löysi Giovanni Domenico Cassini joulukuun 23. päivä vuonna 1672. Rhea on saanut nimensä kreikkalaisen mytologian titaani Rhean mukaan. Luokka:Kuut ja:レア (衛星)

Olympos

Olympos tai Olympus tarkoittaa useita asioita:
- vuori Kreikassa, mytologian jumalten koti, katso Olympos (Kreikka)
- lisäksi parikymmentä muuta huippua ympäri maailmaa
- sammunut tulivuori Marsissa, katso Olympus Mons
- japanilainen yhtiö, katso Olympus (yhtiö)
- Dan Simmonsin kirja
- suomalainen tähtiyhdistys ko:올림푸스 (동음이의)

Poseidon

Poseidon oli kreikkalaisessa mytologiassa meren jumala. Muinaiset roomalaiset kutsuivat Poseidonia nimellä Neptunus. Poseidon oli titaanien Kronoksen ja Rhean poika. Kun Poseidon ja hänen veljensä Zeus ja Haades heittivät kosmista noppaa, Poseidon sai haltuunsa meren herruuden. Poseidon sai kykloopeilta lahjaksi kolmikärjen, jonka avulla hän kreikkalaisten mukaan aiheutti maanjäristyksiä. Poseidon oli varsin väkivaltainen jumala ja useat hänen pojistaan perivät isänsä luonteen. Poseidon tunnettiin myös hevosten herrana. Hänen uskottiin asuvan Aigeanmeren pohjassa upeassa palatsissa. Sieltä hänen uskottiin poistuvan merihevosten vetämissä vaunuissa. Kun Odysseus vahingoitti kyklooppi Polyfemosta, joka oli yksi Poseidonin pojista, raivostunut meren jumala upotti Odysseuksen laivan. laiva Luokka:Antiikin Kreikan jumalat ko:포세이돈 ja:ポセイドン

Kentauri

:Taruolento: katso Kentauri (taruolento) Kentauri (latinaksi Centaurus, genetiivi Centauri) on kirkas ja laaja eteläisen taivaan tähdistö. Se sijaitsee Vesikäärmeen hännän alla, Suden ja Purjeen välissä, ja ympäröi kolmelta suunnalta Etelän ristiä. Tähdistön eteläosan halki kulkee Linnunrata, ja siinä sijaitsee muun muassa kirkas Auringon naapuritähti Rigil Kentaurus sekä kirkkain pallomainen tähtijoukko Oomega Centauri. Kentauri ei näy lainkaan Suomessa, sillä tähdistön pohjoisraja on deklinaatio −30, joka nousee eteläisimmässä Suomessa juuri horisontin tasolle.

Mytologia

Kentaurin tähtikuvio esittää Kreikan mytologian Chironia, kentauria, joka muista kaltaisistaan poiketen oli viisas ja hyväluonteinen. Hän opetti ihmissankareita, kuten Jasonia ja Heraklesta. Kerran Herakles ampui Chironia vahingossa myrkkynuolella, ja päästäkseen kivuistaan tämän oli luovuttava kuolemattomuudestaan. Zeus salli Chironin kuolla ja sijoitti hänet tähtitaivaalle. Myös Jousimiehen tähdistön on usein nähty esittävän Chironia, vaikkei hänen tunnusmerkkinsä ollutkaan jousi. Joskus Kentauri on yhdistetty Nuolen tähdistöön, jonka se ampuu kohti Kotkaa. Kotka kidutti Prometheusta, jonka Chiron pyrki pelastamaan. Kentauri näyttää jahtaavan Suden tähdistöä, joka kulkee sen edellä taivaan kiertyessä.

Tähtiä

Suden
- Alfa (α) Centauri tunnetaan myös arabiankielisellä nimellä Rigil Kentaurus, hepreankielisellä nimellä Toliman ja mahdollisesti latinasta peräisin olevalla nimellä Bungula. Se on taivaan neljänneksi kirkkain tähti (−0,03 magnitudia) ja samalla Auringon lähin naapuritähti 4,4 valovuoden etäisyydellään. Se on myös kaksoistähti, jonka komponentit kiertävät toisensa 80 vuodessa ja ovat tällä hetkellä Maasta katsottuna noin 20 kaarisekunnin päässä toisistaan. Alfa Centauri A on G2 V -spektriluokan keltainen kääpiö, samaan luokkaan kuuluvaa Aurinkoa hieman kirkkaampi ja suurempi. Alfa Centauri B on himmeämpi, ja sen spektriluokka on K1 V.
- Proxima Centauri ("lähin" latinaksi) löytyi vuonna 1915, kun Robert Innes mittasi tähtien ominaisliikkeitä Alfa Centaurin lähellä. Hän huomasi himmeän tähden, jolla oli samanlainen liike kuin Alfa Centaurilla. Tähdet ovat todennäköisesti jollain tavalla yhteydessä toisiinsa, ja usein järjestelmä luetaankin kolmoistähdeksi, jolloin Proxima saa tunnuksen Alfa Centauri C. Toistaiseksi ei olla kuitenkaan varmoja, kiertääkö se kahta muuta komponenttia. Proxima Centauri on punainen kääpiötähti, jonka näennäinen kirkkaus on vain +10,7 magnitudia ja absoluuttinen kirkkaus paljon sitäkin pienempi. Se on vielä hieman lähempänä Aurinkoa kuin Alfa Centauri A ja B. Se on mahdollista havaita keskikokoisella harrastajakaukoputkella, mutta vaikea löytää alueen lukuisten himmeiden tähtien seasta.
- Hadar (β Centauri) on tähdistön toiseksi kirkkain tähti (+0,61 magnitudia), ja koko taivaankin tähdistä se on vielä 11:nneksi kirkkain. Se on erittäin valovoimainen sinivalkoinen jättiläistähti ja sijaitsee 525 valovuoden päässä. Yhdessä Alfa Centaurin kanssa se toimii suunnannäyttäjänä Etelän ristiin.

Syvän taivaan kohteita

- Oomega (ω) Centauri (NGC 5139) on Linnunradan suurin ja taivaan kirkkain pallomainen tähtijoukko. Se on helppo havaita paljain silmin, ja niinpä Johannes Bayer antoi sille 1600-luvun alussa oman tähdille tarkoitetun designaation ω. Peilikaukoputkella, jonka objektiivin halkaisija on vähintään 15 senttimetriä, erottuu joukosta jo yksittäisiä tähtiä. Se on noin 17 000 valovuoden päässä ja sisältää useita miljoonia tähtiä.
- Centaurus A (NGC 5128) on epätavallinen galaksi 4,5 astetta Omega Centaurista pohjoiseen. Se on spiraaligalaksin ja elliptisen galaksin välimuoto, jonka halki kulkee tumma pölystä ja kaasusta koostuva vyöhyke, joka on havaittavissa pienehkölläkin kaukoputkella. Galaksi on aktiivinen ja se on Linnunrataa tuhat kertaa voimakkaampi radiosäteilyn lähde.
- NGC 3918 on melko laaja planetaarinen sumu.
- Linnunradan tähtipilvien alueella sijaitsee avonaisia tähtijoukkoja, kuten NGC 5617 ja NGC 5316. Luokka:Tähdistöt ko:켄타우루스자리 ja:ケンタウルス座 th:กลุ่มดาวคนครึ่งม้า

Artemis

Artemis on kreikkalaisessa mytologiassa metsästyksen jumalatar ja Apollonin kaksoissisar, Zeuksen ja Leton tytär. Hänen yllään on lyhyt tunika ja kädessään hänellä on jousi ja nuolikotelo. Hänen vierelleen kuvataan juoksemaan valkoinen naarashirvi. Artemis edisti kasvullisuutta ja varttuvaa elämää, hän on öisen taivaan ja kuun haltijatar, esiintyy saduissa metsän ajattarena ja neitseellisen puhtauden puolustajana. Vastaa roomalaisten Dianaa. Zeus tavoitteli kauniita tyttöjä ja yksi näistä oli titaanien tytär Leto, joka asui Olympoksella. Kun Hera sai kuulla Leton odottavan Zeuksen lasta, hän karkotti tytön lähettäen Python-käärmeen vainoamaan tyttöä minne tämä sitten menikin, jotta Leto ei saisi levätä lainkaan. Yhdeksän uuvuttavan kuukauden jälkeen Leto saapui Sisilian rannikolla sijaitsevaan Ortygiaan, missä hän sai Artemiksen. Yhä Pythonin vainoamana hän siirtyi heti Aigeianmeren Delosaarelle. Sinne Python ei päässyt, ja siellä Leto synnytti Artemiksen kaksoisveljen, Apollonin. Sekä Artemis että Apollon olivat erinomaisia lapsia ja kauniita katsella. Lasten kolmantena syntymäpäivänä Zeus kävi tapaamassa heitä ja oli näkemästään ylpeä. Hän päätti, että lapset kuuluvat Olympokselle. Vuodet vierivät ja Zeus lähetti hakemaan kaksosia. Zeus antoi Apollolle lahjaksi Hefaistoksen tekemät kultaiset vaunut, joiden eteen oli valjastettu valkoiset hevoset, kultaisen jousen ja kotelon täynnä kultanuolia. Zeus ei tiennyt, mitä Artemis olisi halunnut lahjaksi, joten hän kysyi. Artemis vastasi empimättä haluavansa jousen, nuolia ja samanlaiset vaunut kuin Apollo oli saanut, mutta hän halusi ne teetettävän hopeasta eikä kullasta. Hän halusi myös hopealangoista tehdyn metsästysviitan, lauman tulisia että nopsajalkaisia koiria sekä kaksikymmentä metsänneitoa ja kaksikymmentä vedenneitoa palvelijoiksensa ja seuraksensa. Kykloopit, jotka takovat Zeuksen salamat, tekivät Hefaistoksen johdolla Artemikselle hänen hopeajousensa ja -nuolensa. Pan-jumala hankki Spartassa kasvatetut koirat, ja Artemis itse valitsi kauneimmat nymfit metsistä ja joista. Kun kaikki lahjat olivat koossa, Artemis lähetti kaksi nopeinta koiraansa vuorille hakemaan kaksi komeaa hirveä, joita ei saanut olla vahingoitettu. Koirat palasivat tuoden kaksi haarasarvista hirveä, jotka Artemis valjasti vaunujensa eteen. Sitten hän paukautti ruoskaansa hirvien päiden päällä, päästi hurjan huudon ja kiisi matkoihinsa vuorille. Perässä juoksivat hänen nymfinsä kuin nopsat peuranvasat, koirat kiisivät hänen edellään ja niiden kumea haukku kaukui ympärillä olevista kalliosta. Yö ehti tulla eikä Artemis ollut löytänyt hopeanuolilleen sopivaa kohdetta. Hän sytytti Olympoksen tulista soihdun ja sen valossa otti maalikseen kookkaan männyn halkaisten sen kiitävällä nuolellaan kahtia. Seuraavana aamuna toinen hänen nuolensa lävisti villikarjun, joka kuoli heti. Vieläkään Artemis ei ollut löytänyt taitonsa veroista kohdetta, niinpä hän jatkoi matkaa etsien päivät ja nukkuen yöt puiden suojassa. Vihdoin hän tuli pahaan kaupunkiin, jossa hallitsi epäoikeudenmukaisuus ja jonka kaikki asukkaat viettivät paheellista, itsekästä elämää. Kaupungin ohittaessaan hän ampui kolmannen nuolensa sen keskelle. Tuhansiksi hohtaviksi ja tappaviksi kappaleiksi pirstoutuen tuo yksi ainoa nuoli surmasi yhdellä kertaa koko kaupungin asujaimiston. Tieto tästä ja tarinat Artemiksen ampumataidosta levisivät kaikkialle maahan, ja pian hänet tunnettiin metsästyksen jumalattarena, metsästäjänä ja Kuun jumalattarena, koska hän metsästi Kuun hopeisessa valossa. Vaikka Artemis ei lainkaan välittänyt miehistä, vaan oli päättänyt pysyä neitsyenä, kreikkalaiset palvoivat häntä pikkulasten suojelijana. Kenties siksi, että hänen äitinsä sanotaan synnyttäneen hänet kivuttomasti. Luokka:Antiikin Kreikan jumalat ko:아르테미스 ja:アルテミス

Ares

Ares oli kreikkalaisessa mytologiassa sodan ja taistelun jumala. Ares oli Zeuksen ja Heran poika. Ares kuvattiin usein pitkäksi ja komeaksi nuorukaiseksi, mutta luonteeltaan hän oli väkivaltainen ja raakalaismainen. Hänellä ei ollut vaimoa, mutta oli varsinkin kauneuden jumalattaren Afroditen lumoissa. Monien muiden kreikkalaisten jumalten tavoin hän kuitenkin vietteli useita naisia ja sai heidän kautta lapsia. Toisin kuin toista sotaan liitettyä jumalolentoa, sodankäynnin ja viisauden jumaltarta Athenea, muinaiset kreikkalaiset eivät palvoneet Aresta hänen julmuutensa ja väkivaltaisuutensa vuoksi. Antiikin roomalaisten mytologiassa Areksen nimi oli Mars. Luokka:Antiikin Kreikan jumalat ko:아레스 ja:アレス

Hefaistos

Hefaistos oli kreikkalaisessa mytologiassa tulen ja taonnan seppäjumala. Roomalaisten vastine Hefaistokselle oli Vulcanus (tai Volcanus). Hefaistos oli Zeuksen ja Heran poika. Toisin kuin muut Olympoksen jumalat, hän oli lyhyt ja ruma. Hän oli myös äärimmäisen taitava seppä ja rakensi jumalille palatseja, joissa he asuivat Olympoksella ylellisyydessä. Kerran Zeuksen ja Heran välisen riidan aikana epäonninen Hefaistos putosi alas Olympos-vuorelta. Koska hän oli kuolematon jumala, putoaminen ei tappanut Hefaistosta, mutta hän rampautui ikiajoiksi, ja muut jumalat kiusasivat häntä jatkuvasti rampautumisen aiheuttamasta ontumisesta. Hefaistoksen vaimo oli rakkauden jumalatar Afrodite, joka kuitenkin aiheutti aviomiehelleen vaikeuksia uskottomuutensa takia. Luokka:Antiikin Kreikan jumalat ja:ヘパイストス

Sankari

Sankari tai sankaritar on kansanperinteessä ja kirjallisuudessa tarinan päähahmo eli protagonisti. Sankari eroa tavallisesta hahmosta poikkeuksellisten kykyjensä vuoksi, joiden avulla hän yltää sankarillisiin tekoihin. Sankarin vastustajaa kutsutaan antagonistiksi, ja hän on puolestaan tarinan konna.

Sankarin ominaisuuksia

Sankarin peruspiirteet on kirjoitettu ylös jo antiikin aikana. Aristoteleen Runousopissa mainitaan, että tarinan protagonistin on oltava hyveellinen, jotta yleisö samaistuisi häneen. Yleensä sankari edustaa hyvyyttä ja jaloutta, mutta kirjallisuudessa, etenkin tragediassa, sankarilla voi olla myös jokin kohtalokas heikkous, jolloin hän on traaginen sankari. Runousopin mukaan juuri sankarin kohtaamat vaikeudet lisäävät yleisön samaistumista häneen. Monien kansansatujen päähenkilönä on sankariksi kasvava nuorukainen tai nuori tyttö. He ovat usein perheensä kuopuksia, joita muut vähättelevät. Nokkeluutensa tai muiden ominaisuuksiensa avulla he kuitenkin kasvavat sankareiksi. Perinteisiä sankarin urotekoja ovat lohikäärmeiden tai muiden hirviöiden tappaminen sekä tavallisten ihmisten hengen pelastaminen.

Sankarin tyypit

Sankarista on olemassa kaksi perustyyppiä: ylivertainen sankari ja sankariksi kasvava nuori poika (tai tyttö). Ylivertainen sankari käyttäytyy alusta asti kuten sankari. Hän on tietoinen kyvyistään ja asemastaan. Mytologiassa esiintyvät sankarit ovat yleensä ylivertaisia sankareita. Sarjakuvissa ylivertaisista sankareista on kehitelty oma muunnelmansa, yli-inhimilliset voimat omaava supersankari.

Sankareita kirjallisuudessa ja elokuvissa

- Herakles
- Kuningas Arthur
- Beowulf
- Luke Skywalker
- Teräsmies

Katso myös

- Antisankari Luokka:Kirjallisuus ja:ヒーロー

Herakles

Herakles, Herkules (lat. Hercules) on kreikkalaisen mytologian sankarihahmo, Zeun poika ja puolijumala, joka suoritti 12 urotyötä ja liittyi kuoltuaan jumalten joukkoon. Herakles oli ylijumala Zeun ja kuningatar Alkmenen poika, jonka synty on kreikkalaisen mytologian tyypillinen jumalan ja ihmisen kohtaamistarina: Zeus huijasi Alkmenea valepuvussa, tämän aviomiehen hahmossa. Tyypillistä on myös, että Zeun vaimo Hera vainosi mustasukkaisuuttaan Heraklesta. Hera yritti estää Herakleen syntymän ja tämän kasvettua aikuiseksi, ajoi hänet hulluuskohtaukseen, jossa hän surmasi vaimonsa ja lapsena. Delfoin oraakkeli langetti Herakleelle rangaistuksen, jonka mukaan tämän täytyi suorittaa kymmenen urotyötä veriviholliselleen kuningas-Eurystheusille. Näiden suorituksen jälkeen Herakles tulisi kuninkaaksi ja saisi kuolemattomuuden. Eurystheus hylkäsi urotöistä kaksi, joten määräksi tuli 12. Myöhemmin Herakles surmasi hänen vaimonsa Deianeiran raiskanneen kentaurin Nessun. Viimeisillä hetkillään Nessu esitti katuvaista ja suostutteli Deianeran antamaan Herakleelle paidan, joka oli kastettu Nessun vereen ja siemennesteeseen, mikä takaisi Herakleen rakkauden. Herakleen puettua paidan päälleen hänen lihansa kuoriutui irti. Päästäkseen tuskistaan Herakles valmisti itselleen rovion ja pyysi sytyttämään sen, mihin Filoktetes (toisissa versioissa Iolaus tai Poeas) ainona suostui. Hän sai lahjaksi Herakleen jousen ja nuolet, jotka myöhemmin ratkaisivat Troijan sodan. Herakles paloi ja liittyi jumalten joukkoon.

Herakleen urotyöt

Herakleen urotyöt yleisimmässä aikajärjestyksessä:

Nemean leijona

Ensimmäinen tehtävä oli paikallista väestöä terrorisoineen Nemean leijonan taljan hakeminen. Heraklesin ampuma nuoli kimposi leijonan otsasta, jonka jälkeen Herakles meni leijonan luokse ja kuristi sen, Zeun lähettämän Athenen suoman rohkeuden turvin.

Hydra

Toisena tehtävänä oli taltuttaa kauhistuttava hirviö, Tyfonin lapsi ja Nemean leijonan sisar, Hydra. Hydra eli suolla ja saalisti apurinsa, jättiläismäisen ravun kanssa kyläläisiä, jotka joutuivat kävelemään suon ohi vettä hakiessaan. Herakles hakkasi miekallaan Hydran päitä poikki, mutta tälle kasvoi aina kaksi lisää. Herakleen apuri Ioalos keksi polttaa Hydran kaulat sitä mukaa kun Herakles katkoi niitä ja näin Herakles sai katkottua viimeisenkin pään ja surmattua hirviön. Eurystheus ei hyväksynyt urotyötä, koska Herakles oli saanut apua.

Keryneian kauris

Kolmas tehtävä oli kultasarvisen Keryneian kauriin vangitseminen. Kauriin jäljittäminen vei vuoden, minkä jälkeen Herakles pyydysti sen verkkoonsa. Matkalla takaisin Artemis ja Apollos vaativat Heraklesta palauttamaan kauriin. Herakles vieritti syyn Eurystheusin niskaan ja sai luvan pitää kauriin, kunhan ei satuttaisi sitä.

Erymanthoksen villisika

Neljäntenä Herakleen piti vangita elävänä Erymanthoksen vuoren jättiläismäinen villisika. Matkalla vuorelle Herakles tapasi Kentaurit, joiden kanssa joutui taistelemaan näiden juovuttua. Villisian pyydystäminen ei tuottanut vaikeuksia.

Augeiaan tallit

Viidentenä Herakleen piti siivota kuningas-Augeiaan massiiviset tallit lannasta. Herakles suostui tehtävään, jos Augeia luovuttaisi hänelle kymmenesosan karjasta. Athene osoitti Herakleelle tallista heikon kohdan, jonka kautta hän kaivoi kanavan jokiin, joiden vesi huuhtoi lannat. Augeias kieltäytyi luovuttamasta karjaansa ja Eurystheus hylkäsi tehtävän, koska Herakles oli vaatinut siitä palkkiota.

Stymfaloksen linnut

Kuudenneksi Heraklesin piti karkoittaa Stymfaloksen järven keskellä olevassa saaressa oleva lintuparvi, joka häiritsi kalastajia. Herakles pelästytti linnut kastanjeteille ja ampui niitä lingolla. Kaikki linnut kuolivat tai pakenivat.

Kreetan härkä

Seitsemänneksi Herakleen piti taltuttaa Kreetan pelloilla riehunut villi härkä (minotauruksen isä). Herakles vangitsi härän ja toi sen elävänä Eurystheukselle. Härkä kuitenkin pakeni ja jäi Marathoniin terrorisoimaan paikallista väkeä, kunnes Theseus sen tappoi.

Diomedeen tammat

Kahdeksas tehtävä oli pahan Diomedes-kuninkaan ihmislihalla elävien tammojen ryöstäminen. Herakles surmasi Diomedeksen, mutta tammat söivät Herakleen rakkaan apurin ja ystävän Abderoksen.

Hippolyteen vyö

Yhdeksänneksi Herakleen piti tuoda amatsoni-Hippolyteen arvokas jalokivivyö. Hippolyte ihastui kreikkalaisiin ja lupasi luovuttaa vyönsä voidakseen liittyä heihin. Hera kuitenkin otti amatsonin muodon ja uskotteli muille, että kuningatar oli siepattu. Amatsonit hyökkäsivät Herakleen laivaan, ja Herakles joka luuli tulleensa petetyksi, surmasi Hippolyteen ja otti tämän vyön. Retkellä oli mukana Theseus, joka vei Hippolyteen Antiope-sisaren vaimokseen Ateenaan.

Geryonin karja

Kymmenes tehtävä oli kolmipäisen Geryon-miehen karjan hakeminen pitkän matkan takaa, Espanjasta. Matka oli pitkä ja monivaiheinen. Tällä retkellä Herakles laski Afrikan ja Euroopan erottavaan salmeen molemmille puolille mahtavat kalliopaadet: Gibraltarin ja Jebel Musan. Matka jatkui meritse Helioksen lahjoittamalla kulholla. Perillä Abasvuorilla Herakles joutui surmaamaan karjaa vartioineet Eurytionin ja Orthrosin ja takaa-ajoon lähteneen Geryonin. Paluumatkalla Herakles joutui vielä surmaamaan mm. Cacus-jättiläisen ja Sisilian kuningas-Eryksen, jotka tavoittelivat karjaa.

Hesperidien omenat

Yhdestoista tehtävä oli hakea kultainen omena jossain kaukana lännessä sijainneista maagisista puista, jotka Hera oli saanut häälahjaksi Gaialta. Herakles sieppasi vanhus Nereuksen, joka ainoana tiesi puiden sijainnin ja sananmukaisesti kiristi tältä tiedon. Matkalla Herakles tapasi Prometheuksen, jonka Zeus oli sidottanut kallioon kotkan raadeltaviksi rangaistukseksi tulen viemisestä. Herakles ampui kotkan ja vapautti Prometheuksen. Prometheus neuvoi Herakleeta pyytämään Atlas-jättiläistä hakemaan omenan. Kuljettuaan Arabian ja Egyptin halki ja jouduttaan surmaamaan vaivoin Gaian pojan, kuningas-Antaioksen, Herakles saapui Atlasvuorille, jossa Atlas kannatteli taivasta. Atlas suostui tarjoukseen hakea omenat, jos Herakles pitelisi sillä aikaa taivasta. Matkalla Atlas tajusi, ettei hänen tarvitsisi kannatella taivasta enää koskaan. Hän kertoi Herakleelle aikovansa viedä omenat itse Tirynsiin. Herakles suostui, mutta pyysi Atlasta kannattamaan taivasta sen aikaa, kun hän ottaisi tyynyn hartioilleen. Herakles jätti Atlaksen pitämään taivasta ja palasi omenoineen Tirynsiin.

Kerberos

Kahdestoista ja viimeinen tehtävä oli koirahirviö-Kerberoksen hakeminen manalasta. Heraklesin oppaina manalaan toimivat noita-Persefone ja Hermes. Herakles tunkeutui manalaan nukuttamalla Kerberoksen oopiumia sisältäneellä syötillä. Manalassa Herakles suututti ensin Haadesin karjan, joka lähes surmasi hänet. Sen jälkeen hän tapasi ystävänsä Theseuksen ja Peirithooksen, jotka Haades oli asettanut Unohduksen tuoleille, ensin mainitun hänen onnistui pelastaa. Nähdessään Herakleen urotyöt Haades suostui luovuttamaan Kerberoksen, mutta ehdolla että Herakleen oli vangittava se ilman aseita. Herakles muisti, että koirat vihaavat eniten niitä, jotka pelkäävät koiria, joten hän yksinkertaisesti käveli Kerberoksen luokse ja kytki sen liekaan. Luokka:Kreikkalaisen mytologian sankarit ja:ヘラクレス

Olympia

Olympia, katso:
- Olympia, olympialaisten synnyinkaupunki, Kreikka
- Olympian provinssi, Elis, Kreikka
- Olympia, Washingtonin osavaltion pääkaupunki, Yhdysvallat ja:オリンピア

Feidias

Feidias (n. 490–430 eaa) oli antiikin Kreikan kuuluisin kuvanveistäjä. Parthenonin Athenen patsas ja Olympian istuvaa Zeusta esittävä patsas olivat hänen tunnetuimmat työnsä. Zeuksen patsas luettiin yhdeksi silloisen maailman seitsemästä ihmeestä. Feidiaan veistoksia ei ole säilynyt jälkipolville alkuperäisinä, ainoastaan antiikin aikana valmistettuina kopioina. Luokka:Kuvanveistäjät ja:ペイディアス

Luokka:Antiikin Kreikan jumalat

Luokka:Kreikkalainen mytologia Luokka:Jumalat

Schlacht am Frigidus

In der Schlacht am Frigidus siegte der oströmische Kaiser Theodosius I. am 5./6. September des Jahres 394 über seine weströmischen Rivalen Arbogast und Eugenius. Es war eine der letzten großen Schlachten des Römischen Reiches und bedeutete den endgültigen Sieg des Christentums über die heidnischen Religionen. Arbogast, ein Heerführer fränkischer Herkunft in weströmischen Diensten, war der Aufstieg unter Kaiser Valentinian II. gelungen. Als dieser 392 in Vienne ermordet aufgefunden wurde, galt Arbogast als Verantwortlicher für dessen Tod, zumal Arbogast kurz darauf seinen Schützling Eugenius, einen Rhetoriklehrer, zum neuen weströmischen Kaiser ausrufen ließ. Eugenius stand dem Heidentum jedoch sehr freundlich gegenüber, was ihm zwar die Unterstützung einiger altgläubiger Senatoren einbrachte, zugleich aber den oströmischen Kaiser Theodosius I. auf den Plan rief, der in diesen Jahren gerade daran ging, in seinem Reichsteil das Christentum zur alleinigen Staatsreligion aufzuwerten. Nunmehr hatte Theodosius also den willkommenen Anlass, im Westen einzugreifen, was er mit dem Argument, einen Religionskrieg führen zu müssen, begründen konnte. Theodosius machte seinen Sohn 393 zum Mitkaiser und mobilisierte eine gewaltige Streitmacht von 100.000 Soldaten, die er dem Feldherrn Flavius Stilicho unterstellte; der Armee gehörten auch 20.000 Goten an, die von Alarich I. geführt wurden. Von strategischer Bedeutung bei diesem Feldzug war der Übergang nach Italien, der durch die Claustra Alpium Iuliarum gesichert wurde, ein System aus Befestigungen und Mauern in den Julischen Alpen. Das Zentrum dieses Befestigungssystem, das Kastell Ad Pirum an der Straße zwischen Emona (Ljubljana) und Aquileia auf der Passhöhe des Birnbaumer Waldes, hielten die Truppen des Eugenius besetzt. Die oströmischen Verbände konnten die Festung am 5. September 394 einnehmen, wobei vor allem die Goten unter Alarich große Verluste erlitten. Wachend und betend verbrachte der Kaiser die Nacht in der Festung. Am Morgen des nächsten Tages zog er mit seinen Truppen bergabwärts in Richtung Italien und traf vor den Mauern von Castra (Ajdovščina) im Vipava-Tal auf die Hauptstreitmacht des Eugenius. Die Schlacht fand am Flüsschen Frigidus statt (heute Hubelj), einem Nebenfluss des Isonzo. Nach christlicher Auffassung siegte Theodosius mit Gottes Hilfe: Die in dieser Gegend noch heute gefürchtete Bora, ein plötzlich auftretender starker Nordwind, ließ die Geschosse der Truppen des Eugenius zurückfliegen. Eugenius wurde gefangengenommen und noch am selben Tag von Soldaten ermordet. Arbogast beging zwei Tage später Selbstmord. So konnte Theodosius triumphierend in Italien Einzug halten und das Römische Reich ein letztes Mal vereinen. Theodosius starb jedoch bereits drei Monate später am 17. Januar 395 in Mailand, sodass das Römische Reich nun endgültig in zwei Teile zerfiel. Einige Jahre später konnte dann Alarich seine bei der Schlacht gewonnenen Ortskenntnisse in den Julischen Alpen nutzen, um die Westgoten nach Italien zu führen. Vorgeschichte und Verlauf der Schlacht werden unter anderem von dem christlichen Historiker und Theologen Paulus Orosius in seinem Werk Historiae adversum Paganos (7,35) beschrieben.

Literatur

- Otto Seeck und Georg Veith: Die Schlacht am Frigidus, in: Klio 13 (1913), S. 451-467.
- Matthias Springer: Die Schlacht am Frigidus als quellenkundliches und literaturgeschichtliches Problem, in: Westillyricum und Nordostitalien in der spätrömischen Zeit, hrsg. von Rajko Bratoz, Ljubljana 1996, S. 45-94. ISBN 961-6169-03-3 Kategorie:394 Frigidus Kategorie:Spätantike

narty s�owacja programy hotels Vienna hotel a Venezia doda

:: RELATED NEWS ::

Brown Mountain
Brown Mountain is a low-lying ridge, approx. 1.5 miles long, in the Pisgah National Forest near Morganton, North Carolina, on the border of Burke and Caldwell Counties. For perhaps hundreds of years, and since at least the early 1900s, mysterious illuminations have been seen there, known as the internationally famous Brown Mo

All Saints 1.9.7.5.
All Saints 1.9.7.5. was the girl band formed in 1993 by Melanie Blatt, Shaznay Lewis and Simone Rainford. When Simone Rainford left the band, the Appleton sisters joined the band and it was renamed

SMED - Single Minute Exchange of Die
Single Minute Exchange of Die (SMED) is one of the lean production many methods for reducing waste in a manufacturing process. It provides a rapid and efficient way of converting a manufacturing process from running the current product to running the next product. It is also often referred to as Quick Changeover. It is a concept that says all changeovers (and startups) can and should take less than 10 minutes ... hence the phrase Single Minute. Closely associated is an advanced concept of One-Touch Exchange of Die, (OTED), which says changeo

Malcolm Kirk
Malcolm Kirk (December 1936 – 24 August 1987), nicknamed "King Kong Kirk", was an English professional wrestler who rose to prominence — due to the popularity of televised wrestling in Britain — in the 1970s and 1980s. Bald and fearsome looking, he was