:: wikimiki.org ::

Arabi

Arabi

Arabit eli arabialaiset (arabiaksi عرب ʻarab) ovat suuri seemiläinen etninen ryhmä. Ahtaammassa merkityksessä arabeja ovat vain Arabian nemimaalla asuvat "varsinaiset arabit", ja laajemmassa merkityksessä kaikki arabiankieliset kansat. Arabeja ovat pääasiassa Afrikan pohjois- ja itäosassa, Kaksoisvirranmaalla, Syyriassa ja Palestiinassa elävät kansat. Luoteis-Afrikassa, Sudanissa, Egyptissä ja itäisessä Afrikassa elävät kansat ovat sekakansoja. Arabeja yhdistää pääasiassa arabian kieli. Uskonnoltaan suurin osa arabeista on muslimeja ja pieni, pääosin Palestiinassa ja Libanonissa elävä vähemmistö on kristittyjä. Arabille ei ole täysin yksiselitteistä määritelmää. Ihminen voi määritellä itsensä tai hänet voidaan määritellä arabiksi etnisen alkuperän, arabian kielen tai geeniperimän perusteella. Laajin, poliittinen määritlemä käsittää kaikki Arabiliiton jäsenmaiden kansalaiset. Määritelmästä riippuen arabien määrä vaihtelee noin 200-300 miljoonan ihmisen välillä. Arabit eivät ole täysin yhtenäinen ryhmä, ja monilla ryhmillä on keskinäisiä eriamielisyyksiä. Vanhastaan jako on tapahtunut pohjois- ja eteläarabeihin, ja heimojen keskinäinen kilpailu on usein johtanut aseellisiin vihamielisyyksiin. Vastaavanlaisia vihamielisyyksiä on ollut beduiinien (paimentolaisia) ja fellahien (maanviljelijöitä) välillä.

Historia

Arabien nousu maailmanvallaksi

Vanhalla ajalla arabit elivät Arabian niemimaalla jakautuneina useisiin, keskenään kilpaileviin heimoihin. 600-luvun alussa profeetta Muhamed yhdisti suuren osan heimoista islamin uskontokunnaksi. Muhamedin appiukko Abu Bekr tunnustettiin hänen jälkeensä kalifiksi. Hän pyrki yhdistämään arabiheimoja ja valmistautumaan sotaretkelle Bysanttiin ja Persiaan. Kalifina Abu Bekr ehti ennen kuolemaansa olla kuitenkin vain kahden vuoden ajan. Abu Bekrin seuraajaksi tuli Omar I, joka hallitsi kymmenen vuoden ajan. Omar I oli kyvykäs johtaja. Hänen hallintokautensa aikana arabien valta laajeni nykyisten Syyrian, Palestiinaan, Irakin ja Egyptin alueille. Samalla arabien hallinnoimien alueiden sisäinen järjestys kiinteytyi. Hallintotapa alistettuja kansoja kohtaa oli tavallisesti lempeä, muun muassa aiempi hallintojärjestelmä yleensä säilytettiin ja virkamiehet saivat jatkaa asemissaan arabiylihallinnan alaisina. Myös islamiin kääntyminen oli vapaaehtoista, vaikkakin alistetut kansat joutuivat maksamaan veroja mikäli säilyttivät vanhan uskontonsa. Vuonna 644 Omar murhattiin. Hänen seuraajansa Othman oli valtaan astuessaan iäkäs ja pyrki vahvistamaan oman sukunsa, umaijadien, mahtia. Tällainen menettely herätti voimakasta tyytymättömyyttä, ja Othman surmattiin Muhamedin vävyn Alin johdolla vuonna 644. Ali toimi kalifina vuosina 656-661. Umaijidit eivät olleet tyytyväisiä valintaan, minkä johdosta syttyi sisällissota. Ali voitti sodan, mutta hänet ehdittiin murhata ennen sopimukseen pääsyä, javastustajia johtanut Muawija I pääsi valtaan. Alin kannattajat, šiialaiset, pitävät oikeina kalifeina vain Muhamedin sukuun kuuluvia. Uimajadia, heidän vastustajiaan, alettiin tuolloin kutsua sunniiteiksi.

Umaijadit

Vuoteen 680 vallassa ollut Muawija teki hallintokaudellaan useita hallintorakenteellisia muutoksia. Hän määräsi kalifaatin perinnölliseksi ja määräsi pääkaupungiksi Damaskoksen. Muawija teki valloituksia Välimeren saarilla, Samarkandissa ja Turkestanissa. Maakuntiin asetettiin käskynhaltijoita eli emiirejä, jotka olivat vastuussa kalifille hallinnollisista toimistaan. Ydinmaita tässä syyrialaisessa kalifaatissa olivat Egypti ja Syyria. Vuosina 685-705 vallassa ollut Abd al-Malik valloitti alueita muun muassa pohjoisessa Afrikassa ja Vähässä-Aasiassa, ja hänen seuraajansa Walid I:n aikana 705-715 oli uimajadien kalifaatin mahti äärimmillään, sillä valoittettuja alueita olivat jo Kaspian itäiset alueet, osia Etu-Intiasta, Afrikan pohjoisosa kokonaisuudessaan sekä suurin osa Espanjan alueesta. Vuonna 718 yrittivät umaijadit suurin ponnisteluin vallata Konstantinopolin siinä kuitenkin epäonnistuen. Länsipuolella Poitiers'in taistelussa vuonna 732 Kaarle Martelin voitto esti muslimivallan leviämisen Euroopassa. Noihin aikoihin arabien vallassa oli kuitenkin alue, joka ulottui Atlantilta aina Kiinaan saakka.

Abbasidit

Walid I:n seuraajat olivat heikkoja eivätkä kyenneet pitämään sisäisiä vastarintaliikkeitä kurissa. Varsingin Persiassa oli voimakasta vastustusta, sillä vaikutusvaltaiset ryhmittymät yrittivät saada persialaisia myös korkeampiin valtiollisiin virkoihin. Persialaiset olivat pääasiassa šiialaisia ja opposition johtoon nousivat Muhamedin sedästä Abbasista polveutuvat abbasidit. Oppositio huusi vuonna 749 kalifiksi abbasidi Abdallahin, ja umaijadit tapettiin. Kuitenkin umaijadi Abderrahman pääsi pakenemaan Espanjaan, jonne hän vuonna 755 perusti umaijadilaisen kalifikunnan. Abbasidien voittoa seurasi aitoarabialaisen valtion loppu. Persialaisainesten valta voimistui. Pääkaupunki siirettiin Irakiin, ja virkamiehistö muuttui koostuvaksi useista eri kansallisuuksista, johtohahmonaan kalifi. Abbasidien vallan loppuaikoina kalifilla ei ollut enää todellista valtaa, vaan hän oli ainoastaan Muhamedin sukulaisuuden perusteella asemansa saanut keulakuva. Al-Mansur, Abdallahin veli, teki valloituksia Intiassa, Kappadokiassa ja Armeniassa. Hän myös rakennutti uudelleen Bagdadin ja määräsi sen pääkaupungiksi. Vuosina 786-809 Harun ar-Rašidin ollessa kalifina, eli kalifaatti islamilaisen kulttuurin kukoistuskautta. Tuolloin muun muassa kreikkalaisten filosofien teoksia käännettiin arabiaksi ja käsityötaidot, erityisesti kudonta ja paperinvalmistus, kehittyivät. Myös kauppayhteyksiä solmiutui kaikkiin ilmansuuntiin aina Pohjoismaita, Afrikkaa ja Kiinaa myöten. Islamilainen ja hellenistinen kulttuuri yhdistyivät asteittaisesti, arabia tuli kirjallisuuden, tieteen ja uskonnon hallitsevaksi kieleksi. Itäisillä alueilla tieteen pääpaino oli matematiikassa, alkemiassa, tähtitieteessä ja lääketieteessä. Merkittävimpiä tiedemiehiä olivat matemaatikko al-Khwarizmi (teokset Aritmetiikka ja Algebra) ja tähtieteilijä al Battani, latinalaiselta nimeltään Albategnius, joka havainnoi taivaankappaleiden liikkeitä. Alkemian tunnetuin edustaja oli Djabir ibn Hajjan, latinalaiselta nimeltään Geber. Arabien alkemia ei ollut sama asia kuin yleisesti tunnettu, vaan se vastasi osin nykyajan kemiaa. Kehittynein tiede arabeilla oli kuitenkin lääketiede. Tunnetuimpia lääkäreitä olivat ar-Razi ja ibn Sina, jotka olivat aikakauden edistyneimpiä, myös siinä mielessä, että asennoituivat asioihin myös kriittisesti. Arabien tieteen kehitys loppui ulkonaisten vastoinkäymisten sekä uskonnon vastavaikutuksen seurauksena.

Arabien maailmanvallan loppu

Harun ar-Rašid määräsi valtakunna jaettavaksi poikiensa kesken, ja sai aikaan näin uusia sisäisiä ristiriitoja. Moniet kaukaisten alueiden maaherrat julistivat itsensä alueidensa itsenäisiksi hallitisjoiksi. Kalifi al-Mu'tasim billah, joka hallitsi vuosina 833-842, siirtyi asumaan Samarraan ja käytti turkkilaisia palkkasotureita. Palkkasoturipäälliköt olivat "emiirien emiireitä", ja he saivat niin paljon valtaa, että pystyivät nimittämään ja erottamaan kalifeja. Vuosina 870-892 hallinnut kalifi Al-Mutamid kukisti turkkilaissoturien henkivartioston ja palasi takasin Bagdadiin. Egypti irrottautui maaherransa Ahmed ibn Tulunin johdolla kalifien vallasta. Sittemmin valta Egyptissä siirtyi ihšidideille ja fatimideille, jotka mainitsevat polveutumansa Fatimasta, Muhamedin tyttärestä. Persiassa ja Mesopotamiassa valtaan nousivat bujidit, ja vuonna 1055 vallan anastivat seldšukit. Vuonna 1258 al-Mustasimin toimiessa Bagdadin kalifina, hyökkäsivät idästä mongolit johtajanaan Hulagu. Hulagu teki täydellisesti lopun abbasidien maallisesta vallasta. Vuonna 1517 joutui viimeinen abbasidikalifi luopumaan vallastaan, kun Turkin sulttaani Selim I valloitti Egyptin.

Espanjan kalifaatti

900-luvulla eräs Espanjassa elänyt Abderrahmanin jälkeläinen julistautui kalifiksi. Espanjan kalifaatin pääpaikkoja olivat Toledo ja Córdoba, ja alue oli varsinkin vuosina 912-961 Abderrahman III:n valtakaudella kultturillaan ja hyvinvoinnillaan Euroopan kehittyneintä. 1000-luvulla Espanjan kalifaatti rappioitui sisäisten ristiriitojensa seuraukseana, ja lopullisesti siitä tekivät lopun kristittyjen tunkeutuminen alueelle. Vuonna 1085 Toledo menetettiin Kastilialle. Vuonna 1100-luvulla arabialaiset maurit, johtajinaan almoravidien suku, valloittivat Espanjan maurilaisen osan. Apua he saivat afrikkalaisitlta berberisukuisilta islamilaisilta uskonveljiltään. Myöhemmin Afrikasta tulleet almohadit kukistivat almoravidit. Vuonna 1212 Aragonia kukisti almohadit Las Navas de Tolosan luona. Sittemmin myös Granadan kalifikunta, viimeinen maurien valtakunnoan osa, tunnusti Kastilian ylivallan.

Katso myös

- Arabimaailma
- Arabiliitto
- arabian kieli Luokka:Kansat als:Araber ko:아랍인 ja:アラブ人

Kaksoisvirranmaa

Mesopotamia eli Kaksoisvirtainmaa käsittää lähinnä nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan. Alueen läpi virtaa kaksi suurta jokea, Eufrat ja Tigris. Mesopotamia tulee kreikan sanoista meso - välissä, potamoi - virrat. Mesopotamia on osa ns. hedelmällistä puolikuuta, joka on Lähi-idän vanhan kulttuurin kehto. Urukista löydetyt kirjoitukset ovat maailman vanhimpia, minkä vuoksi Mesopotamia on saanut sivilisaation kehdon maineen. Mesopotamiassa sijaitsivat antiikin aikana mm. Sumerin, Akkadin, Babylonian ja Assyrian valtakunnat. Sittemmin alue päätyi heettiläisten, Persian, seldžukien, Parthian, Rooman, jälleen Persian (sassanidisen), arabien (Bagdadin kalifit), mongolien ja osmanien valtakuntien vallan alle. Luokka:Irak Luokka:Syyria Luokka:Historialliset valtiot ko:메소포타미아 ja:メソポタミア th:เมโสโปเตเมีย

Syyria

Syyrian arabitasavalta on Lähi-idän valtio. Syyrian naapurimaita ovat Jordania, Israel, Irak, Libanon ja Turkki.

Historia

Pääartikkeli: Syyrian historia Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista. Syyria oli osa heettiläisten, Assyrian, Babylonin, Israelin, Egyptin, Persian, Kreikan ja foinikialaisten valtakuntia ennen joutumistaan Rooman alaisuuteen. Syyrian alue oli kristinuskon syntysijoja. Islam laajeni sinne 600-luvulla ja Syyriasta tuli yksi uuden uskonnon keskuksista. Seldžukkien valtakauden ja ristiretkien jälkeen Syyria oli arabien hallussa vuoteen 1516, kunnes osmanit valloittivat sen. Osmanien valtakunnan hajottua ensimmäisen maailmansodan jälkeen Syyria oli Ranskan kansainliiton mandaatti - Ranska oli julistanut itsensä alueen suojelijaksi jo 1700-luvulla. Syyria vapautettiin Vichyn Ranskalta ja julistettiin itsenäiseksi vuonna 1944, mutta vieraat joukot oysyivät maassa vuoteen 1946. Syyria oli YK:n perustajajäsen. Vuoden 1967 kuuden päivän sodan aikana Israel miehitti Golanin kukkulat, joiden miehitys jatkuu edelleen. Syyrian joukot ovat miehittäneet Libanonia vuodesta 1976, virallisesti rauhanturvatehtävissä. Israel ja Syyria ovat satunnaisesti neuvotelleet rauhansopimuksesta Golanin palauttamista vastaan. Yhdysvallat on pitänyt Syyriaa terrorismin tukijana ja asetti sen kauppasaartoon 2004. YK:n turvallisuusneuvoston päätös #1559 2. syyskuuta 2004 vaati kaikkia ulkomaisia joukkoja vetäytymään Libanonista, viitaten peitellysti Syyriaan. YK:n tutkijaryhmä päätyi lokakuussa 2005 tutkimuksissaan tulokseen, että syyrialaiset ja libanonilaiset turvallisuusviranomaiset ovat helmikuun pommi-iskun takana, jossa surmattiin entinen Libanonin pääministeri Rafik Hariri.

Politiikka

Pääartikkeli: Syyrian politiikka Syyria on virallisesti demokraattinen tasavalta, mutta sitä hallitsee totalitaarinen Baath-puolueen hallinto vuoden 1963 kaappauksen jälkeen. Puolueella on 2/3 enemmistö 250 paikan parlamentissa, josta loppu on jaettu riippumattomien ehdokkaiden kesken. Maa on ollut poikkeustilalainsäädännön alainen vuodesta 1963 lähtien. Syyrialle kuuluvat Golanin kukkulat ovat olleet Israelin miehittämät vuodesta 1967, ja maiden välit ovat muutenkin hyvin kireät. Libanon oli käytännössä pitkään Syyrian miehittämä ja maassa oli parikymmentätuhatta Syyrian sotilasta. Keväällä 2005 Syyria vetäytyi Libanonista. Syyrian presidentti on Bashar Al-Assad, edellisen presidentin Hafez Al-Assadin poika. Hafez al-Assad johti maata vuodesta 1971 kuolemaansa vuonna 2000 saakka. Perhe kuuluu šiiojen alawiti-lahkoon. Presidentti valitsee ministerit ja pääministerin, jotka muodostavat hallinnon toimeenpanovallan.

Osat

2000 Pääartikkeli: Syyrian osat Syyriassa on neljätoista maakuntaa (muhafazat):
- Al Hasakah
- Al Ladhiqiyah
- Al Qunaytirah
- Ar Raqqah
- As Suwayda
- Dara
- Dayr az Zawr
- Dimashq
- Halab
- Hamah
- Hims
- Idlib
- Rif Dimashq
- Tartus

Maantiede

Syyrian maantiede Syyria on enimmäkseen kuivaa tasankoa, rannikolla on kaistale välimerellistä kasvillisuutta. Eufratjoki kulkee Syyrian itäosassa. Suurimmat kaupunkit ovat Damaskos, Aleppo pohjoisessa ja Homs. Tärkeimmät kaupungit ovat rannikolla. Ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta talvet leudot. Maan ylängöillä sataa talvisin ajoittain lunta.

Talous

Pääartikkeli: Syyrian talous Syyrian pääasiassa valtion hallinnassa oleva talous on kasvanut hitaammin kuin maan vuotuinen 2,4 % väestönkasvu, ja bruttokansantuote henkilöä kohti on ollut laskussa. Uudistukset ovat sallineet ulkomaisten pankkien tulon Syyriaan, tosin yksityisen pankkisektorin kehitys vie vuosia. Alueen epävakaus katkaisee todennäköisesti vuoden 2002 3,5 % kasvupiikin. Pitkän tähtäimen rajoite on väestönkasvun, teollistumisen ja saastumisen aiheuttama vesipula.

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Syyrian väestöjakauma Syyriassa puhutaan lähinnä arabiaa (80 %); 9,3 % vähemmistö armeniaa ja maan pohjoisosissa myös kurdia, sekä pieni juutalainen vähemmistö. Uskonnoltaan syyrialaisten arabien enemmistö on muslimeja. Sunneja 74 %, pienemmät lahkot yhteensä 16 %. Loput pääasiassa kristittyjä ja hiukan juutalaisia.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Syyrian kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- fosfaatti
- kromi
- mangaani
- asfaltti
- rautamalmi
- suola
- marmori

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- puuvilla Luokka:Syyria ms:Syria zh-min-nan:Syria ko:시리아 ja:シリア simple:Syria th:ประเทศซีเรีย

Sudan

Sudan on valtio Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Egypti, idässä Eritrea sekä Etiopia, kaakossa Uganda sekä Kenia, lounaassa Kongon demokraattinen tasavalta sekä Keski-Afrikan tasavalta, lännessä T%C5%A1ad ja luoteessa Libya. Sudanin pääkaupunki on Khartum.

Jumhuriyat as-Sudan
جمهورية السودان

125px	vaakuna
(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)

Motto: ?

kuva:LocationSudan.png

Omar Hasan Ahmad al-Bashir

Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä

Sijalla 10
2,505,810 km²
5%

Väkiluku
- Yhteensä (Vuosi)
- Tiheys

Sijalla 32
38,114,160 (arvio heinäkuussa 2003)
15/km²

Itsenäisyys

1. tammikuuta, 1956

HDI
- Arvo (2002)

Sijalla 139
0,505

Rahayksikkö

Sudanin dinaari (SDD)

Aikavyöhyke

UTC +2

Kansallislaulu

Internet-verkkotunnus

.SD

Kansainvälinen suuntanumero

249

Historia

Pääartikkeli: Sudanin historia Nykyisen Sudanin alueella oli Kushin kuningaskunta jo 1700-luvulla eaa., jota seurasi antiikin ajalla Nubian kuningaskunta. Islam saapui Sudaniin Egyptistä 600-luvun lopulta alkaen ja 1800-luvun kuluessa suurin osa Sudanista liitettiin ainakin nimellisesti Egyptin vallan alle. Vuosina 1885-1898 Sudania hallitsi kuitenkin Mahdiksi itsensä julistaneen Muhammad ibn Abdallan käynnistämä islamistinen liike. Englantilais-egyptiläisten joukkojen kukistettua "mahdistit" Sudanista tuli Englantilais-egyptiläinen yhteishallintoalue ja osa Brittiläistä imperiumia. Maa itsenäistyi 1. tammikuuta 1956. Etelä-Sudanissa on käyty itsenäistymisestä asti (lukuun ottamatta vuosia 1972-1983) sisällissotaa hallituksen ja Etelä-Sudanin itsenäisyyttä tai itsehallintoa ajavien kapinallisten välillä. Tällä hetkellä Etelä-Sudanin sisällissota on pysähtynyt rauhanneuvotteluihin. :pääartikkeli: Darfurin joukkomurhat Läntisessä Darfurin maakunnassa on vuodesta 2003 ollut käynnissä uusi aseellinen konflikti, jossa osapuolina ovat mustien afrikkalaisten kapinallisryhmät, hallitus ja hallituksen tukemat arabien puolisotilaalliset janjaweed-joukot. Janjaweed-joukkojen on todettu syyllistyneen laajamittaisiin joukkomurhiin ja joukkoraiskauksiin.

Politiikka

Pääartikkeli: Sudanin politiikka

Sudanin valtakunnat

kuva:Sudan-CIA WFB Map.png
Sudanissa on 26 valtakuntaa (wilayat): A'ali an Nil, Al Bahr al Ahmar, Al Buhayrat, Al Jazirah, Al Khartum, Al Qadarif, Al Wahdah, An Nil al Abyad, An Nil al Azraq, Ash Shamaliyah, Bahr al Jabal, Gharb al Istiwa'iyah, Gharb Bahr al Ghazal, Gharb Darfur, Gharb Kurdufan, Janub Darfur, Janub Kurdufan, Junqali, Kassala, Nahr an Nil, Shamal Bahr al Ghazal, Shamal Darfur, Shamal Kurdufan, Sharq al Istiwa'iyah, Sinnar ja Warab.

Maantiede

Pääartikkeli: Sudanin maantiede

Talous

Pääartikkeli: Sudanin talous

Väestöjakauma

Etniset ryhmät: mustia 52%, arabeja 39%, Beja 6%, ulkomaalaisia 2%, muita 1% Uskonnot: Sunni-muslimeja 70%, perinteistä afrikkalaista uskoa tunnustavia 25%, kristittyjä 5%

Kulttuuri

Pääartikkeli: Sudanin kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy

Merkittävimmät vientituotteet

- puuvilla
- lihakarjatuotteet luokka:Sudan ms:Sudan zh-min-nan:Sudan ko:수단 ja:スーダン simple:Sudan th:ประเทศซูดาน

Egypti

Egypti on valtio Pohjois-Afrikassa. Sen naapurivaltioita ovat Israel, Libya ja Sudan. Egyptissä on arabimaista eniten asukkaita. Noin 70 miljoonasta asukkaasta suurin osa on keskittynyt Niilin varrelle ja suistoalueelle. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Kairo ja Välimeren rannalla sijaitseva Aleksandria.

جمهوريّة مصرالعربيّة
Jumhuriyat Misr al-Arabiyah
Egyptin arabitasavalta

Presidentti

Pääministeri

Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä

Sijalla 29
1 001 450 km²
0.6%

Väkiluku
- Yhteensä (2002)
- Tiheys

Sijalla 15
70 712 345
71/km²

HDI
- Arvo (2002)

Sijalla 120
0,653

Itsenäisyys

Britanniasta
28. helmikuuta 1922

Rahayksikkö

Egyptin punta (EGP)

Aikavyöhyke

UTC +2, Kesäaika +3

Kansallislaulu

Bilady, Bilady, Bilady

Internet-verkkotunnus

.eg

Kansainvälinen suuntanumero

Historia

Katso: Muinainen Egypti Rooman valtakunnan hajottua Egypti jäi osaksi Bysanttia, mutta tuli 600-luvulla muslimien valloittamaksi, jolloin koptit jäivät vähemmistöön. Vuonna 1250 mamelukit ottivat vallan. Egypti kuului vuodesta 1517 Ottomaanien valtakuntaan kunnes Yhdistynyt kuningaskunta otti sen suojelukseensa 1882. Ottomaanien valtakunnan hajottua 1914 Egypti jäi virallisesti Britannialle, jonka alla se itsenäistyi 1922 Egyptin kuningaskuntana, joka kesti vuoteen 1952 asti. Vuosina 1958-1961 Egypti muodosti yhdessä Syyrian kanssa Yhdistyneen arabitasavallan.

Politiikka

Hosni Mubarak on ollut presidenttinä 14. lokakuuta 1981 lähtien.

Osat

Egypti on jaettu 26 kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Kuvernöörillä on suurehko valta oman alueensa kehittämisessä.

Kulttuuri

Tunnettuja nähtävyyksiä

- Deir El Medina
- Karnakin temppeli
- Kuningattarien laakso
- Kuninkaiden laakso
- Luxorin temppeli
- Memnonin kolossit
- Sfinksi

Merkittävimmät luonnonvarat

Sfinksi
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- fosfaatti
- mangaani

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy ja öljytuotteet
- puuvilla

Katso myös

- Alabasteri
- Papyrus Luokka:Egypti als:Ägypten ms:Mesir zh-min-nan:Ai-ki̍p ko:이집트 ja:エジプト simple:Egypt th:ประเทศอียิปต์

Arabian kieli

Arabia on maailman puhutuimpia kieliä. Varsinaisesti arabialla tarkoitetaan tavallisesti niin kutsuttua standardiarabiaa eli klassista arabiaa eli koraaninarabiaa. Eri maissa käytetty puhekieli poikkeaa standardista usein huomattavastikin, mutta koska arabia on islamin pyhä kieli, lähes kaikki muslimit ymmärtävät ainakin jonkin verran standardiarabiaa. Äidinkielenä sitä sen sijaan puhuu hyvin harva, tosin osa paikallisista puhekielistä poikkeaa vain vähän standardista, joten äidinkielenä arabiaa puhuvien määrä voidaan arvioida parin sadan miljoonan tienoille. Pääosa puhujista on Lähi-idässä tai pohjois-Afrikassa, mutta myös muissa muslimimaissa sekä myös monissa eurooppalaisissa valtioissa on huomattavat arabiankieliset vähemmistöt. Kirjakielen ja puhekielen valtava ero on johtanut siihen, että kaikki koulutusta saaneet - edes koraanikoulua käyneet - arabit elävät diglossiassa. Tämä tarkoittaa, että he käyttävät epämuodollisissa tilanteissa äidinkielenään puhumaansa murretta, mutta siirtyvät muodollisissa tilanteissa puhumaan kirjakieltä, joka niin sanaston, kieliopin kuin ääntämyksen osalta poikkeaa varsin oleellisesti heidän jokapäiväisestä murteestaan - vähintään yhtä paljon kuin latina ranskasta. Kirjakieltä käytetään myös eri maista kotoisin olevien arabien yhteisenä kommunikaatiovälineenä, koska arabian murteet ovat mm. erilaisten laina- ja substraattivaikutteiden takia saattaneet kehittyä täysin eri suuntiin. Eräät hyvin marginaaliset, arabialaisen kielialueen ulkopuolisilla saarekkeilla puhutut arabian murteet, kuten Nigerian arabia tai eräiden pienten keskiaasialaisten ryhmien puhumat murteet, ovat mm. kirjallisen kulttuurin puutteessa eriytyneet kokonaan erillisiksi kieliksi. Näin kävisi kuitenkin myös keskeisempien murteiden, jos niiden alueella ei pyrittäisi ylläpitämään klassisen kirjakielen taitoa arabien ykseyden merkkinä. Kirjakielen lisäksi Egyptin murteella on merkitystä arabien yhteisenä kommunikaatiovälineenä. Tämä johtuu Egyptin merkittävästä asemasta koko arabimaailman populäärikulttuurituotannossa: esimerkiksi egyptiläisiä elokuvia katsotaan laajalti maan rajojen ulkopuolella. Egyptissä myös puhekielisellä teatterilla on pitkät perinteet, vaikka kaunokirjalisuus laaditaankin arabialaisella kielialueella lähes yksinomaan kirja-arabiaksi. Arabialla on oma kirjaimistonsa, jota kirjoitetaan oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. Lyhyitä vokaaleja ei yleensä kirjoiteta muuten kuin oppikirjoihin, lastenkirjoihin ja Koraaniin. Arabia kuuluu afroaasialaisen kielikunnan seemiläisiin kieliin. Arabian sukukieliä ovat siksi mm. heprea, aramea, amhara, tigre ja foinikia. Arabian niemimaan itä- ja eteläosissa, erityisesti Jemenissä ja Omanissa, puhutaan sitä paitsi ns. eteläarabiaa, joka ei ole arabian murre, vaan arabiasta merkittävästi eroava seemiläinen kieli, mahdollisesti alkujaan läheisempää sukua amharalle kuin (pohjois)arabialle. Muinainen ns. epigrafinen eteläarabia oli hyvin merkittävä kulttuurikieli Arabian niemimaalla ja sillä on yhä arkeologista merkitystä, mutta nykyiset eteläarabialaiset kielimuodot, kuten soqotri ja džibbali, ovat kirjoittamattomien kansanmurteiden asteella.

Linkkejä

- ويكيبيديا. الصفحة الرئيسية Arabiankielinen Wikipedia
- [http://www.nicoweb.com/sirpus/ Arabian Kieli MP3]. luokka:Algerian kielet luokka:Arabiemiirikuntien kielet luokka:Bahrainin kielet luokka:Djiboutin kielet luokka:Egyptin kielet luokka:Eritrean kielet luokka:Irakin kielet luokka:Israelin kielet luokka:Jemenin kielet luokka:Jordanian kielet luokka:Komorien kielet luokka:Kuwaitin kielet luokka:Libanonin kielet luokka:Libyan kielet luokka:Marokon kielet luokka:Mauritanian kielet luokka:Omanin kielet luokka:Palestiinan kielet luokka:Qatarin kielet luokka:Saudi-Arabian kielet luokka:Sudanin kielet luokka:Syyrian kielet luokka:Tšadin kielet luokka:Tunisian kielet ms:Bahasa Arab ko:아랍어 ja:アラビア語 simple:Arabic language th:ภาษาอาหรับ

Libanon

Libanon on valtio Lähi-idässä, Välimeren rannalla. Sen rajanaapurina on idässä ja pohjoisessa Syyria, etelässä Israel.

البنانيّة Al Jumhuriyah al Lubnaniyah

140px	110 px
	Libanonin vaakuna

Motto:

Kuva:LocationLebanon.png

Presidentti

Pääministeri

Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä

Sijalla 160
10 452 km²
1,6 %

Väkiluku
- Yhteensä (Vuosi)
- Tiheys

Sijalla 123
3 727 703
358/km²

Itsenäisyys

Ranskasta
22. marraskuuta 1943

HDI
- Arvo (vuosi)

Sijalla 80
0,758

Rahayksikkö

Libanonin punta (LBP)

Aikavyöhyke

UTC +2 (Kesäaika, +3)

Kansallislaulu

Koullouna Lilouataan Lil Oula Lil Alam

Internet-verkkotunnus

.LB

Kansainvälinen suuntanumero

961

Historia

Pääartikkeli: Libanonin historia

Politiikka

Pääartikkeli: Libanonin politiikka

Kuvernoraatit

Libanon jakautuu 10 kuvernoraattiin (mohafazah) (pääkaupunki suluissa):
- Beyrouth (Beirut)
- Béqaa (Zahlé)
- Liban-Nord (Tripoli)
- Liban-Sud (Sidon)
- Mont-Liban (Baabda)
- Nabatîyé (Nabatîyé)
- Akkar (Akkar)
- Hermel (Hermel)
- Kseroan (Kseroan)
- Chouf (Beittedine)

Maantiede

Beittedine Pääartikkeli: Libanonin maantiede Kuva:Map of Lebanon.png

Talous

Pääartikkeli: Libanonin talous

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Libanonin väestöjakauma

Kulttuuri

Pääartikkeli: Libanonin kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- suola
- kalkkikivi

Merkittävimmät vientituotteet

- hedelmät
- tekstiilit Luokka:Libanon ms:Lubnan zh-min-nan:Lebanon ko:레바논 ja:レバノン simple:Lebanon th:ประเทศเลบานอน

Arabiliitto

Arabiliitto tai "Arabivaltioiden liitto" on arabimaiden järjestö. Sen on samantapainen kuin OAS tai Euroopan neuvosto tai entinen OAU siinä mielessä, että sen tavoitteet ovat pääasiassa poliittisia: näitä kaikkia järjestöjä voidaan pitää eräänlaisina YK:n paikallisina versioina. Seitsemän valtiota perusti Arabiliiton 22. maaliskuuta 1945.

Jäsenet

- Egypti - 22. maaliskuuta 1945 (perustaja) (erotettuna 1979—1989)
- Irak - 22. maaliskuuta 1945 (perustaja)
- Transjordania - 22. maaliskuuta 1945 (perustaja) (myöhemmin muutti nimensä Jordaniaksi)
- Libanon - 22. maaliskuuta 1945 (perustaja)
- Saudi-Arabia - 22. maaliskuuta 1945 (perustaja)
- Syyria - 22. maaliskuuta 1945 (perustaja)
- Jemen - 5. toukokuuta 1945 (perustaja)
- Libya - 28. maaliskuuta 1953
- Sudan - 19. tammikuuta 1956
- Marokko - 1. lokakuuta 1958
- Tunisia - 1. lokakuuta 1958
- Kuwait - 20. heinäkuuta 1961
- Algeria - 16. elokuuta 1962
- Arabiemiirikuntien liitto - 12. kesäkuuta 1971
- Bahrain - 11. syyskuuta 1971
- Qatar - 11. syyskuuta 1971
- Oman - 29. syyskuuta 1971
- Mauritania - 26. marraskuuta 1973
- Somalia - 14. helmikuuta 1974
- Palestiina - 9. syyskuuta 1976 (PLO:n edustamana)
- Djibouti - 9. huhtikuuta 1977
- Komorit - 20. marraskuuta 1993

Pääsihteerit

Linkki

- [http://www.arableagueonline.org/ Virallinen kotisivu] Luokka:Kansainväliset järjestöt ja:アラブ連盟

Beduiinit

.]] Beduiinit (arabian sanasta badawi, بدوي,) ovat arabeja paimentolaisia, joiden asuinaluetta ovat laajat autiomaat Saharan Atlantin puoleiselta rannikolta Siinaihin, Negeviin aina Arabian autiomaan itäisille rannikoille. Beduiineiksi nimitetään tosiinaan myös joitakin ei-arabeja, pääasiassa Punaisenmeren rannikkoa asuttavia bejoja.

Beduiinien perinteinen elämäntyyli

Perinteisesti beduiinit jakautuivat useisiin alaheimoihin, joista kutakin johti šeikki. Beduiinit kasvattivat kameleita, lampaita ja vuohia, sekä erityisen arvostettua Arabian täysveristä hevosta. Vuosisatojen ajan beduiinit ovat vastustaneet ulkopuolisia vaikutteita ja hallinnon pyrkimyksiä sopeuttaa heidät yhteiskuntaan. Kuitenkin 1950-1960-luvulta lähtien on beduiinin perinteisessä elämäntyylissä tapahtunut muutosta. Monet ovat hylänneet perinteisen paimentolaiselämän, muuttaneet Lähi-idän kaupunkeihin ja ryhtyneet tekemään vakituista palkkatyötä. Luokka:Kansat

Arabian niemimaa

Arabian niemimaa on Kaakkois-Aasiassa sijaitseva alue, jossa Aasia, Afrikka ja Eurooppa kohtaavat. Arabian niemimaata rajoittavat Punainenmeri ja Akabanlahti, Arabianmeri, pohjoisessa Omaninlahti ja Persianlahti. Siinaita ja Mesopotamiaa ei lasketa Arabian niemimaahan. Arabian niemimaahan kuuluvat valtiot: Saudi-Arabia, Jemen, Oman, Arabiemiirikunnat, Qatar ja Bahrain. Saudi-Arabia kattaa suurimman osa Arabian niemimaasta. Niemimaalla on kolmannes maailman öljyvaroista. Suuri osa sisämaasta on hiekka-aavikkoa. Aavikoista Rub' al Khali on suurin. Arabian niemimaalla sijaitsevat Islamin pyhät kaupungit Mekka ja Medina. Luokka:Saudi-Arabia Luokka:Niemimaat ko:아라비아 반도 ja:アラビア半島 simple:Arabia

600-luku

Vuosisadat: 400-luku 500-luku - 600-luku - 700-luku 800-luku ----

Tärkeitä tapahtumia

- Islamin synty - Koraani kirjoitetaan.
- Islam leviää Syyriaan, Persiaan, Egyptiin, Pohjois-Afrikkaan ja Keski-Aasiaan.
- Xuan Zang matkustaa Kiinasta Intiaan. Palattuaan hän kääntää buddhalaiset kirjoitukset kiinaksi.
- Serbit saapuvat Balkanille ja jakautuvat kuuteen heimoon.

Tärkeitä henkilöitä

- Muhammed (570 - 632), Islamin uskon perustaja
- Paavi Gregorius Suuri (paavina 590-604)
- Tang-dynastiaan keisari Taizong

Tekniikkaa

- Jalustin Persiaan Kiinasta
- Šatranj, šakin edeltäjä

Ajanjaksoja

- Länsi-Euroopassa ja pohjoismaissa eletään merovingiaikaa

Vuosikymmenet ja vuodet

600-vuosikymmen: 600, 601, 602, 603, 604, 605, 606, 607, 608, 609 610-luku: 610, 611, 612, 613, 614, 615, 616, 617, 618, 619 620-luku: 620, 621, 622, 623, 624, 625, 626, 627, 628, 629 630-luku: 630, 631, 632, 633, 634, 635, 636, 637, 638, 639 640-luku: 640, 641, 642, 643, 644, 645, 646, 647, 648, 649 650-luku: 650, 651, 652, 653, 654, 655, 656, 657, 658, 659 660-luku: 660, 661, 662, 663, 664, 665, 666, 667, 668, 669 670-luku: 670, 671, 672, 673, 674, 675, 676, 677, 678, 679 680-luku: 680, 681, 682, 683, 684, 685, 686, 687, 688, 689 690-luku: 690, 691, 692, 693, 694, 695, 696, 697, 698, 699 (ks. ajan merkitseminen) Luokka:600-luku ko:7세기 ja:7世紀 th:คริสต์ศตวรรษที่ 7

Muhamed

Profeetta Muhammed (noin 570, Mekka – 8. kesäkuuta 632, Medina) on islamin uskonnon perustaja. Nimi translitteroidaan latinalaisilla aakkosilla toisinaan myös Muhamed, Muhammad, Mohammad, Mohammed, Mohamed, Mahommed, Mehmed, Mehmet tai Mahomet. Islamin opin mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen profeetta Muhammed on välittänyt ihmiskunnalle. Muhammed syntyi rikkaaseen kauppiasperheeseen nykyisen Saudi-Arabian alueella. Hänen isänsä kuoli ennen Muhammedin syntymää ja hänet kasvatti hänen isoisänsä Abd al-Muttalib. Muhammedin ollessa 6-vuotias hänen äitinsä Amina kuoli ja 8-vuotiaana hän menetti isoisänsä. Hänen kasvattajakseen tuli hänen setänsä. Muhammedista tuli kauppias. Hän matkusti ympäri Arabiaa ja kävi kauppareittejä pitkin myös Syyriassa. Hän meni naimisiin rikkaan lesken Khadijahin kanssa. Khadijah synnytti hänelle viisi lasta, neljä tytärtä ja yhden pojan. Lapsista tunnetuin oli tytär Fatimah. Muhammed alkoi nukkua luolassa lähellä Mekkaa. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla meditoimassa ollut Muhammed näki arkkienkeli Gabrielin. Hän hämmentyi näystä ja uskoi nähneensä harhoja, mutta Khadijah oli varma sen olleen todellinen näky. Khadijahia pidetään ensimmäisenä Muhammedin seuraajana ja muslimina. Myöhemmin Muhammed näki uusia näkyjä, jotka koottiin myöhemmin koraaniksi. Muhammedin epäillään kärsineen epilepsiasta ja hän sai ilmoituksen uudesta koraanin tekstistä usein kohtausten jälkeen. Noin vuonna 613 Muhammed alkoi levittää sanaa Allahista ja uudesta uskonnosta, islamista. Hänen kannattajiensa määrä nousi nopeasta, mutta jotkut vastustivat häntä ja opetuksiaan. 619 Muhammedin vaimo Khadijah ja setä Abu Talib kuolivat. 622 Muhammed sai tappouhkauksia ja lähti seuraajiensa kanssa Mekasta Medinaan. Tähän aikaan hän otti vaimokseen 9-vuotiaan Aishan. Suhteet Mekan ja Medinan välillä huononivat ja mekkalaiset käskivät kaikkien muslimien lähteä pois kaupungistaan. Maaliskuussa 624 Muhammed johdatti 300 muslimisoturia mekkalaisen karavaanin kimppuun. Mekkalaiset lyötiin, mutta he lähettivät pienen armeijan. 15. maaliskuuta 624 muslimit joutuivat taisteluun yritettyään hyökätä taas karavaanin kimppuun. Mekkalaisia oli 800 ja muslimeilla vain 300 soturia, mutta mekkalaiset lyötiin. Vain 14 muslimia kuoli. 625 Mekasta lähti 3000 sotilasta hyökätäkseen Medinaan. Mekkalaiset löivät muslimit, mutta menettivät liikaa miehiä voidakseen vallata Medinan. 630 Muhammed johdatti jopa 10 000 muslimia Mekkaan. Taistelun lopuksi Mekka valloitettiin ja suurin osa asukkaista kääntyi muslimeiksi. Muhammed tuhosi Kaaban epäjumalien patsaat ja pyhitti sen Allahille. Vuoteen 638 mennessä kaikki viholliset oli lyöty. Muhammed yhdisti Arabian paimentolaiskansat ja käännytti Arabian asukkaat muslimeiksi. Hän sairastui ja kuoli Medinassa 63-vuotiaana. Hänen seuraajansa levittivät islamia Palestiinaan, Syyriaan, Mesopotamiaan, Persiaan, Egyptiin, Pohjois- ja Itä-Afrikkaan sekä Espanjaan. Luokka:Islam Luokka:Saudi-Arabia Luokka:Uskonnolliset hahmot ms:Nabi Muhammad s.a.w. ko:무함마드 ja:ムハンマド・イブン＝アブドゥッラーフ simple:Muhammad th:มุฮัมมัด

Islam

llä tai juutalaisille Daavidin tähdellä.]] Daavidin tähdellä Islam (arabiaksi al-islām الإسلام) on yksi maailman suurimmista uskonnoista ja maailman nopeimmin kasvava uskonto. Se sai alkunsa Arabian niemimaalla 600-luvun alkupuolella. Nykyään suurin osa maailman islamia tunnustavista eli muslimeista on etniseltä taustaltaan muita kuin arabeja. Muslimeita oli vuonna 1993 1,1 miljardia. Arviot muslimien lukumäärästä vuonna 2005 liikkuvat pääosin välillä 1,3–1,5 miljardia. Synnyinseutunsa Arabian niemimaan lisäksi islam on valtauskonto myös Turkissa, Iranissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Albaniassa, Azerbaidžanissa, eräissä Etelä-Venäjän tasavalloissa (Tšetšenia, Tatarstan, Baškiria, Dagestan jne.), Keski-Aasiassa, Pohjois-, Itä- ja Länsi-Afrikassa sekä monin paikoin Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (Pakistan, Indonesia, Malesia jne.). Lukumääräisesti mitaten eniten muslimeita on Indonesiassa. Islam on arabiaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti "alistumista" (Jumalalle). Tarkempi käännös olisi ehkä "alistumisesta seuraava mielenrauha". Sitä voidaan kuvata sekä elämäntavaksi että uskonnoksi. Islamin pyhä kirja on Koraani.

Historia

Koraaniilaisia moskeijoita.]] Koraani Islam syntyi Arabian niemimaalla 600-luvulla profeetta Muhammedin opetusten pohjalle. Hän ilmoitti olevansa Jumalan (arabiaksi Allāh الله) viimeinen profeetta. Näihin aikoihin Arabian niemimaalla valtaosa väestöstä sai toimeentulonsa paimentolaisuudesta, mutta myös maanviljelystä harjoitettiin keitailla ja sateisilla vuoristoalueilla. Islam kuitenkin syntyi kaupunkiympäristössä. Mekan kaupunki sijaitsi monien kauppareittien risteyskohdassa ja oli näin otollinen ympäristö uusien ajatusten kehitykselle. Kaupan mittakaavasta vallitsee kuitenkin erilaisia näkemyksiä, ilmeisesti Mekka oli kuitenkin ainakin alueellisesti merkittävä kaupan keskus. Suuri osa niemimaan ihmisistä harjoitti animistisia uskontoja, mutta myös kristinusko ja juutalaisuus vaikuttivat alueella.

Muhammed

Profeetta Muhammed (noin 570, Mekka–8. kesäkuuta 632, Medina) syntyi rikkaaseen kauppiasperheeseen nykyisen Saudi-Arabian alueella. Hänen isänsä kuoli ennen Muhammedin syntymää ja hänet kasvatti hänen isoisänsä Abd al-Muttalib. Muhammedin ollessa 6-vuotias hänen äitinsä Amina kuoli ja 8-vuotiaana hän menetti isoisänsä. Hänen kasvattajakseen tuli hänen setänsä. Muhammedista tuli kauppias. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla meditoimassa ollut Muhammed näki arkkienkeli Gabrielin. Noin vuonna 613 Muhammed alkoi levittää sanaa Jumalasta ja uudesta uskonnosta, islamista. Kaupungin väestö suhtautui häneen kuitenkin vihamielisesti ja vuonna 622 Muhammed lähti pakoon seuraajiensa kanssa Mekasta Medinaan (ns. hidžra). Islamilainen ajanlasku alkaa tästä tapahtumasta. Tähän aikaan hän otti vaimokseen Aishan. Suhteet Mekan ja Medinan välillä huononivat ja mekkalaiset käskivät kaikkien muslimien lähteä pois kaupungistaan. Tammikuussa 630 Muhammed johdatti jopa 10 000 muslimia Mekkaan. Taistelun lopuksi Mekka valloitettiin ja suurin osa asukkaista kääntyi muslimeiksi. Muhammed tuhosi Kaaban epäjumalien patsaat ja pyhitti sen Jumalalle. Vuoteen 638 mennessä kaikki viholliset oli lyöty. Muhammed yhdisti Arabian paimentolaiskansat. Kun hän sairastui ja kuoli Medinassa vuonna 632, oli suurin osa niemimaata tunnustanut hänen valtansa, vaikka kaikki heimot eivät vielä olleetkaan kääntyneet islamiin.

Islam laajenee

Muhammedin kuoltua Medinan islaminuskoinen väestö pyrki saamaan kaikki arabialueet hallintaansa. Useat aiemmin islamiin kääntyneet heimot kapinoivat pyrkien irtautumaan Medinan määräysvallasta. Muslimit onnistuivat kuitenkin kukistamaan nämä ridda-kapinoiksi kutsutut levottomuudet. Tämän jälkeen alkoi varsinainen islamin laajentuminen Arabian niemimaan ulkopuolella kohti Persiaa ja Bysantin valtakuntaa. Laajenemisen tahdin saneli muslimiyhteisön sisäinen dynamiikka. Arabian niemimaan rauhoituttua ryöstöretkien kohteet oli etsittävä entistä laajemmalta alueelta sekä idässä että lännessä. Bysantin valtakunnan heikkous ja kristittyjen keskinäinen hajaannus mahdollisti nopean laajenemisen lännessä. Muhammedin seuraajat eli kalifit valloittivat nopeassa tahdissa suurimman osan Lähi-itää, Pohjois-Afrikan ja Espanjan. Sadan vuoden aikana Muhammedin kuolemasta islamilainen valtio ulottui aina Atlantilta Keski-Aasiaan. Kyse oli tällöin ennen muuta islamilaisen alueen laajenemisesta, ei käännytyksestä uuteen uskontoon. Valloitettujen alueiden ei-islamilainen väestö oli verovelvollista ja heidän yrityksiään kääntyä islamiin verojen välttämiseksi ei katsottu suopeasti. Alueiden islamisoituminen (kääntyminen uuteen uskontoon) ja arabisoituminen (arabialaisen kulttuurin leviäminen) tapahtuivat myöhemmin ja vaihtelevalla laajuudella. Jotkut alueet kuten Irak sekä islamisoituivat että arabisoituivat nopeasti, mutta esimerkiksi Persia islamisoitui mutta ei arabisoitunut laisinkaan. Toisaalta esimerkiksi Egypti arabisoitui muttei islamisoitunut täysin. Yhtenäinen valtiorakenne hajosi kuitenkin pian ja alkoi kilpailevien dynastioiden ja sisällissotien kausi, jota islamilaiset historioitsijat kutsuvat fitnaksi. Muhammedin aikaa seurasi Mekan ja Medinan ns. ortodoksinen kalifaatti (n. 632-661). Omaijadien kalifaatti (n. 661-750) oli ensimmäinen dynastia kalifeja, jotka eivät olleet suoranaista sukua profeetta Muhammedille itselleen. Abbasidien kalifaatti (n. 750-1258) oli dynastianimi Bagdadin kalifeille, jotka syöksivät Omaijidit vallasta vuonna 750. Dynastia hallitsi 200 vuotta, mutta alkoi vähitellen hiipua turkkilaisen mamelukkien armeijan vallan kasvaessa. Kalifaattien aikaa seurasi turkkilainen Osmanien valtakunta (n. 1300-1918). Huolimatta islamin poliittisen yhteisön sirpaloitumisesta useat islamilaiset valtiot muodostuivat ajan kuluessa suurvalloiksi. Islamin piirin kulttuurikaupungit, kuten Bagdad ja Córdoba, muodostuivat islamilaisen kulttuurin keskuksiksi, joissa edistyivät niin tieteet kuin taiteetkin.

Kohti nykypäivää

1700-luvulta lähtien islamilaiset alueet joutuivat eurooppalaisen imperialismin piiriin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen laajalti tunnustettua, merkittävää kalifaattia ei enää ollut. 1900-luvun kuluessa islamiin vaikuttivat monet muut ideologiat kuten sosialismi, mutta uskonto säilytti ominaispiirteensä. Uskonnon nopea kasvu, länsimaiden kiinnostus islamilaisiin alueisiin, kansainväliset konfliktit ja globalisaatio ovat osaltaan pitäneet islamin merkittävänä nykymaailmaa muokkaavana tekijänä.

Oppi

Islamin tunnustajia kutsutaan muslimeiksi. He uskovat, että Jumala paljasti sanansa ihmiskunnalle profeetta Muhammedin kautta. Muita profeettoja ovat muiden muassa Adam, Abraham, Mooses ja Jeesus. Islam perustuu siis monilta osin samoille periaatteille kuin juutalaisuus ja kristinusko. Muslimit kuitenkin kieltävät Jeesuksen olevan Jumalan poika, kuten kristityt uskovat. Myöskään muut profeetat, kuten Muhammed, eivät ole muslimeille Jumalan poikia, vaan tavallisia ihmisiä, jotka välittivät Jumalan sanomaa ihmisille. Muhammedin takia islamilaisia on vanhastaan kutsuttu lännessä muhamettilaisiksi. Islamilaiset kuitenkin kiistävät olevansa muhamettilaisia, sillä sanan voi tulkita siten, että he palvoisivat Muhammedia, mistä ei ole kysymys. Muslimien mukaan ihmiskunnan tärkein lähde Jumalasta on kuitenkin Koraani, joka on heidän mukaansa virheetön, muuttumaton ja Jumalan viimeinen ilmoitus. Koraanin nähdään korjaavan Tooraan ja Raamattuun ajan kuluessa syntyneitä vääristymiä. Islam näkee juutalaisuuden ja kristinuskon "kirjan uskontoina", jotka on johdettu profeettojen opetuksista. Tämän vuoksi nämä uskonnot ovat islamille erityisen läheisiä. Yksi huomattava islamin ja kristinuskon ero on se, että islam syntyi yhteisöllisenä uskontona. Se ei ollut vain yksilön elämään vaikuttava katsomusjärjestelmä. Niinpä sitä pidetään yhä monin paikoin myös poliittisen ja juridisen elämän säätelijänä. Tämän johdosta monissa islamilaisissa maissa (esim. Iran ja Saudi-Arabia) uskonnon vaikutus näkyy voimakkaana kaikilla elämänaloilla. Toisaalta Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa islamin asema on samantapainen kuin kristinuskon asema Etelä-Euroopassa. Turkki on maallinen valtio ja uskonto on teoriassa erotettu valtiosta yhtä jyrkästi kuin Ranskassa. Islam jakautuu kahteen pääsuuntaukseen, sunnalaisuuteen ja šiialaisuuteen, joiden sisällä puolestaan on erilaisia koulukuntia ja lahkoja. Lisäksi on ahmadiyyalaisia ja druuseja. Sufilaisuus on mystiikkaa korostava islamin suuntaus, jonka seuraajia löytyy niin šiialaisten kuin sunnien joukosta. Poliittiset radikaali-islamilaiset liikkeet ja aseelliset ryhmät (kuten Al-Qaida) nojaavat pääasiassa fundamentalistisiin islamilaisiin suuntauksiin, kuten wahhabismiin eli salafi-suuntaukseen tai intialaisen deobandi-koulukunnan opetuksiin. Tärkeänä periaatteena näissä suuntauksissa on käsite pyhä sota, joka merkitsee Jumalan johtamaa taistelua vääräuskoisia vastaan. Valtavirran islamissa käsite tosin tulkitaan vain hengelliseksi kilvoitteluksi.

Tärkeimmät opinkappaleet

Islamin perusta on lause "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on hänen profeettansa" (arabiaksi lā ilah illā al-Lāh wa-Muhammad rasūl al-Lāh لا إله إلا الله ومحمد رسول الله). Tullakseen muslimiksi täytyy toistaa ja uskoa tämä lause. Kaikki islamin suuntaukset ovat yhtä mieltä tästä lauseesta. Islamiin kuuluu kuusi perususkomusta: #Usko Jumalaan #Usko enkeleihin #Usko Jumalan lähettämiin kirjoihin #Usko profeettoihin ja sanansaattajiin #Usko tuomionpäivään ja ylösnousemukseen #Usko kohtaloon

Viisi peruspilaria

Muslimin tulee elämässään noudattaa viittä peruspilaria. Ne ovat hänen tärkeimmät velvollisuutensa, ja niiden noudattaminen on keskeistä Jumalan miellyttämiseksi. # Shahadah, usko. Uskon todistaminen peruslauseella. # Salat rukous. Viisi rukoiluhetkeä päivittäin. # Zakat, almut. Yleensä 2,5% omaisuudesta vuosittain, jaetaan köyhille. # Sawm, paasto. Ramadanin aikana tulee paastota päivisin. # Hajj, pyhiinvaellus. Muslimin tulee ainakin kerran elämässään matkustaa pyhiinvaellukselle Mekkaan, jos hän vain kykenee siihen. Šiialaiset eivät pidä näitä peruspilareina vaan velvollisuuksina. Heille viisi pilaria viittaavat seuraaviin periaatteisiin:
- Jumalan ykseys
- Jumalan oikeudenmukaisuus
- Profetointi
- Ihmiskunnan johtajuus
- Ylösnousemus

Muita uskomuksia

Muihin uskonkappaleisiin kuuluu usko henkiin (jinnit) ja taikuuteen. Taikuuden harjoittaminen on islamissa ehdottomasti kielletty.

Koraani

Koraani on islamin pyhä kirja. Muslimien mukaan se on Jumalan profeetta Muhammedille välittämä. Muhammed sai 22 vuoden aikana 114 ilmestystä, jotka muodostavat Koraanin 114 suuraa eli lukua. Koraania alettiin koota yhtenäiseksi kirjaksi vasta Muhammedin kuoleman jälkeen. Koraanitekstien eli suurojen kokoajaksi mainitaan Muhammedin medinalainen ystävä Zaid ibn Thābit. Zaid ibn Thābitin kokoaman koraanilaitoksen rinnalla oli todennäköisesti useita vastaavanlaisia kokoelmia. Zaid ibn Thābitin kokoama quraišilaisten murretta seuraava koraanilaitos yleistyi vasta kalifi Otmānin julkaistua sen ja lähetettyä siitä kopiot islamilaisen maailman keskeisiin kaupunkeihin kuten Mekkaan, Medinaan ja Basraan. Koraanin suurat näyttävät olevan järjestetty pituuden mukaan. Poikkeuksen tässä kuitenkin tekee toinen eli Lehmän suura, joka on kaikkiaan 286 jaetta pitkä. Viimeinen Ihmisten suura käsittää vain 6 jaetta. Pituusjärjestyksen lisäksi on havaittu, että koraanin suurat noudattavat ikäjärjestystä. Ikäjärjestys kulkee pääosin takaperoisesti siten, että koraanin lopussa olevat lyhyemmät suurat ovat vanhimpia ja etuosassa olevat pitemmät suurat nuorimpia. Tästä syystä Koraanin painoksissa on yleensä jokaisen suuran alussa merkintä, onko se Mekkan vai Medinan aikakaudelta. Suurat ovat riimiproosamuodossa. Riimiproosa ei ole mitallista, mutta täysin loppusoinnullista. Tyyli oli Muhammedin aikana varsin tyypillinen uskonnollisten ja runollisten tekstien tehokeino. Riimitys helpottaa säkeiden muistamista, mutta tekee Koraanin kääntämisen muille kielille erityisen vaikeaksi. Koraanin suurat käsittelevät usein keskenään samoja asioita. Toistuvana teemana kirjassa on, että oikein uskovat pääsevät kuoltuaan paratiisiin ja vääräuskoiset joutuvat helvettiin. Koraanissa, toisin kuin Raamatussa, myös annetaan paikoin yksityiskohtaisia kuvauksia helvetissä odottavista kärsimyksistä. Koraanin suurista löytyy toistuvien teemojen lisäksi historiallista materiaalia, joka on osittain yhteneväinen Raamatun kertomusten kanssa. Jeesus on Muhammedin jälkeen Koraanissa useiten mainittu Islamin profeetta. Yksi huomattavimmista tutkimuksista Koraanin synnystä on Noeldeke-Schwalley'n Geschichte des Qorans.

Islamilainen ihannevaltio

Noeldeke-Schwalley Islamilaisessa maailmassa uskonnon ja politiikan läheinen suhde selittyy monelta osin lainsäädäntöoikeuden kautta. Klassinen poliittisen islamin teoria pitää islamilaisen valtion tunnusmerkkinä jumalakeskeisyyttä, jolloin koko islamilainen yhteiskunta on valjastettu jumalan lain, šarian toteuttamiseen. Hallinnon tärkein tehtävä on luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat elää Jumalan tahdon mukaisesti. Käytännössä fundamentalistisissa valtioissa – kuten Talibanien vuosina 1995–2001 hallitsemassa Afganistanissa – ihmisten on täytynyt elää hallinnon tulkitseman ja politisoiman Jumalan tahdon mukaisesti. Ihanteellinen islamilainen valtio perustaa ideologiansa ja toimintansa islamin normeille. Malli on löydettävissä legendanomaisesta profeetta Muhammedin elämästä sekä hänen luomastaan teokraattisesta valtiosta, joka kaatui profeetan kuollessa vuonna 632 jaa. Profeetta Muhammedissa itsessään yhdistyivät poliittinen ja uskonnollinen valta ja hän hallitsi maataan Jumalalta saamiensa ilmoitusten ja ilmestysten mukaisesti. Koska profeetta Muhammed oli viimeinen profeetta, "profeettojen sinetti", vastaava ihannevaltio ei ole enää milloinkaan mahdollinen. Profeetan kuolema aiheutti myös valtatyhjiön kehittyvään ja nopeasti laajenevaan arabiyhteisöön. Valtion kasvaessa suurvallaksi muslimit pyrkivät kehittämään sääntöjä, jotka säätelisivät valtion toimintaa Jumalan edellyttämällä tavalla ja pitäisivät valtion lähempänä islamilaista ihannetta. Lainsäädännön ongelman muodosti vallanjako, sillä Muhammedille ei ollut yhtä selkeää seuraajaa. Erilaiset ratkaisumallit valtatyhjiön täyttämiseksi muodostuivat kehityksen tuloksina eriytyneiksi oppisuunnikseen, joista muslimien enemmistöä edustaa sunnalaisuus ja vähemmistöä šiialaisuus. Nyttemmin 1980- ja 1990-luvuilla muslimit ovat palanneet uudelleen samoihin ongelmiin lain asemasta yhteiskunnasta, sekä sen sisällöstä ja alkuperästä. Jotkut muslimit tahtovat luopua maallisen valtion ja lainsäädännön ajatuksista kokonaan ja korvata ne Muhammedin kautta ilmenneille Jumalan opetuksilla. Muslimiveljeskunnan perustaja Hasan al-Banna määrittelee islamistisen ihannevaltion nykyajan vaatimusten mukaisesti ja hänen näkemyksensä nauttii suhteellisen laajaa kannatusta niin sanottujen islamistien keskuudessa. Al-Banna kuvailee autoritaarisen ihannevaltionsa järjestäytymistä seuraavalla tavalla: valtio koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen on Koraanin pohjaava perustuslaki, toinen on neuvonantoon, šuuraan, perustuva yksipuolueinen parlamentti ja kolmas on oikeudenmukainen hallitsija, joka noudattaisi islamin lakeja ja kansan enemmistön tahtoa. Tällaisessa valtiomallissa ei ole tilaa oppositiolle tai uskonnollisille vähemmistöille ja al-Banna itsekin korosti, ettei valtio voisi pysyä yhtenäisenä, jollei vältettäisi keskustelua muun muassa filosofiasta ja metafysiikasta.

Islam nykyään

metafysiikasta enemmistöä ja vaaleammat šiialaista enemmistöä.]] CIA World Factbook 2004:n mukaan islam on maailman toiseksi suurin uskonto. Noin 18 % muslimeista asuu arabimaissa, 20 % Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja noin 30 % Pakistanissa, Intiassa ja Bangladeshissa. Eniten yhden maan sisällä muslimeita on Indonesiassa. Myös Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Kiinassa on merkittävät muslimiyhteisöt. Valtiot, joissa on eniten muslimeja (arvioitu lukumäärä): #Indonesia (213 469 356) #Pakistan (156 491 617) #Intia (129 631 726) #Bangladesh (127 001 272) #Egypti (70 530 237)

Islam Suomessa

Islaminuskolla on suhteellisen pitkät perinteet Suomessa. Tataarivähemmistö on harjoittanut islamia jo 1800-luvun alkupuolelta asti. Ensimmäiset tataarit muuttivat Venäjältä Suomeen kauppiaiksi pian Suomen sodan jälkeen. Helsingin tataarit perustivat maamme enimmäisen islam-yhdistyksen 1830 ja seurakunnan 1925. Esimerkiksi talvi- ja jatkosodissa islaminuskoisille järjestettiin useimmiten vapaata uskonnon tärkeimpien juhlien ajaksi. Nykyisin Suomessa on noin 700 tataaria, joilla on moskeija myös Järvenpäässä ja Tampereella. He ovat pysyneet erossa myöhemmin tulleista muslimeista, eikä seurakuntiinkaan oteta jäseniksi muita kieliä puhuvia. Viime aikoina islamia tunnustavien ihmisten määrä on ollut kasvussa, kun Suomeen on saapunut aiempaa enemmän maahanmuuttajia islamilaisista maista. Suhteet valtaväestöön ovat olleet pääosin hyvät, joskin joitain ongelmiakin on ilmennyt. Enemmän kuin uskonnosta ovat hankaukset syntyneet kulttuurillisista erimielisyyksistä, jotka usein virheellisesti luetaan yksin islamista johtuviksi.

Kirjallisuutta

-
-
-
-
-
-

Katso myös

- Allah
- Ajatolla
- Arabimaailma
- Islamilainen filosofia
- Koraani

Aiheesta muualla

- [http://www.islamopas.com/ Islam-opas] - suomalaisten muslimien kokoama sivusto, jolla tietoa uskonnosta.
- [http://omnibus.uni-freiburg.de/~riexinge/euroislam.html Islam in Western Europe] Luokka:Islam ms:Islam ko:이슬람교 ja:イスラム教 simple:Islam th:ศาสนาอิสลาม

Abu Bekr

Abu Bakr (arabiaksi ابو بكر الصديق, muita kirjoitusasuja mm. Abu Bekr, Abubakar, Abi Bakr, Abu Bakar; s. 573 Mekassa, k. 23. elokuuta 634) oli islamin ensimmäinen kalifi (632–634). Abu Bakr oli Muhammedin appi, profeetan lempivaimon Aišan isä. Hän syntyi Mekassa arabien Quraish-heimoon Banu Tamim -sukuun. Hänen kerrotaan olleen varakas kauppias, joka ei ollut ensimmäisten islamiin kääntyneiden Muhamedin sukulaisten joukossa. Hänen syntymänimensä oli Abd-ul-Ka'ba, "Kaaban palvelija", mutta islamiin käännyttyään hän vaihtoi nimekseen Abd-Allah, "Jumalan palvelija". Yleisimmin hänet tunnetaan kuitenkin nimellä Abu Bakr, arabiankielisen sanan bakr tarkoittaessa nuorta kamelia. Hänen koko nimensä oli Abd-Allah ibn Abi Quhaafah'. Muhammedin kuoltua tämän lähimmät seuraajat valitsivat Abu Bakrin kalifiksi, hänen maanpäälliseksi sijaisekseen. Abu Bakr oli kuitenkin valtaanastuessaan jo varsin iäkäs ja kuoli luonnollisesti hallittuaan vain kahden vuoden ajan. Luokka:Kalifit ms:Saidina Abu Bakar ja:アブー＝バクル th:อะบูบักรฺ

Bysantti

Bysantti oli muinainen kreikkalainen kaupunki. Nykyään se tunnetaan nimellä Istanbul ja se on tunnettu myös nimellä Konstantinopoli. Kaupunki perustettiin vuonna 667 eaa, ja sen kreikkalainen nimi oli Byzantion (Βυζάντιον). Rooman keisari Konstantinus Suuri huomasi kaupungin sijainnin Bosporinsalmen rannalla kolmiomaisen niemen kärjessä. Kaupunkia ympäröi kahdelta puolelta meri ja maapuolelta vahvat muurit. Konstantinus laajensi kaupunkia, rakennutti uudet muurit ja teki siitä Rooman valtakunnan uuden pääkaupungin. Hän oli nähnyt kaupungin sijainnin unessa ja halusi tehdä siitä Uuden Rooman. Kaupunkia alettiin kutsumaan Konstantinuksen kuoleman jälkeen lähtien Konstantinopoliksi ("Konstantinuksen kaupunki"), ja siitä tuli Itä-Rooman pääkaupunki. 330-luvulta lähtien, turkkilaisten valloitukseen asti Konstantinopoli oli itäisen Rooman, Bysantin, pääkaupunki ja Euroopan tärkein uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Renessanssin aikana alettiin Roomaan valtakuntaa kutsua nimeltä Bysantti siitä hetkestä, kun valtakunnan läntinen puoli romahti. Bysantin (kaupungin ja valtakunnan) asukkaat kutsuivat itseään roomalaisiksi aina Konstantinopolin menetykseen saakka. Vuosina 1204-1261 kaupunki oli katolisten ristiretkeläisten vallassa ja se oli latinalaisen keisarikunnan pääkaupunki. latinalaisen keisarikunnan Vuonna 1453 turkkilaiset valtasivat Konstantinopolin, joka turkin kielellä tunnettiin Istanbulina, kuten suomen kielessä Stockholm Tukholmana. Kaupungin nimeä ei varsinaisesti ole vaihdettu. Anekdoottina kerrotaan, että kaupungin uusi nimi olisi tullut siitä, että turkkilaiset kysyivät "mihin tie vie?", ja kreikkalaiset vastasivat: eis teen polis ("kaupunkiin").

Katso myös

- Konstantinopolin piiritys
- Bysantin valtakunta Luokka:Bysantin valtakunta Luokka:Rooman valtakunnan kaupungit ko:비잔티온 ja:ビュザンティオン

Persia

Persia on historiallinen valtio, jonka nimi on nykyään Iran. Persialaiset löivät heitä hallinneet assyrialaiset vuonna 612 eaa. Akemenidien suku hallitsi Persiaa vuoteen 330 eaa, jolloin Aleksanteri Suuri kukisti kuningas Dareios III:n ja poltti silloisen pääkaupungin Persepoliin. Persia kävi monia sotia Roomaa ja Bysanttia vastaan. Vuonna 628 Persia oli romahtanut pitkän Bysanttia vastaan käydyn sodan jälkeen, ja arabit pystyivät valloittamaan Persian vuonna 639. 21. maaliskuuta 1935 Persia vaihtoi virallisesti nimensä Iraniksi. Katso myös: Luettelo Persian kuninkaista ja Satraappi Luokka:Persia ja:ペルシア ko:페르시아 제국

Syyria

Syyrian arabitasavalta on Lähi-idän valtio. Syyrian naapurimaita ovat Jordania, Israel, Irak, Libanon ja Turkki.

Historia

Politiikka

Osat

Maantiede

Talous

Väestöjakauma

Kulttuuri

Pääartikkeli: Syyrian kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- fosfaatti
- kromi
- mangaani
- asfaltti
- rautamalmi
- suola
- marmori

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- puuvilla Luokka:Syyria ms:Syria zh-min-nan:Syria ko:시리아 ja:シリア simple:Syria th:ประเทศซีเรีย

Palestiina

] Palestiina (arabiaksi فلسطين ) on alue Lähi-idässä. Sen poliittinen asema on kiistanalainen. Palestiinasta puhuttaessa pitää erottaa toisistaan Palestiinan alue, palestiinalaishallinto ja Palestiinan arabiväestö, palestiinalaiset, joista osa elää maanpaossa naapurimaissa. Tärkeä asema on myös Palestiinan vapautusjärjestöllä (PLO), jonka johtajana toimi pitkään vastikään menehtynyt Jasser Arafat.

Palestiinan historia

Palestiinasta on kirjoistuslöytöjä jo 2100-luvulta eaa. Egyptiläiset valloittajat valloittivat maan 1500-luvulla eaa. Ensimmäisiä asukkaita olivat indoeurooppalainen heimo, filistealaiset, joka asettui alueelle noin 1200 eaa. Raamatun mukaan kuningas Daavid valloitti heidän maansa. Babylonia valloitti alueen 586 eaa ja Persia liitti Babylonian itseensä. Aleksanteri Suuri valloitti Gazan tienoon 330-luvulla eaa., jonka jälkeen se jaettiin diadokien kesken. Rooma valloitti rannikon 63 eaa. ja maakunta siitä tehtiin vuonna 6. Suuri juutalaiskapina ja Jerusalemin temppelin tuho tapahtui 70. 500-luvulla eaa kreikkalainen historioitsija Herodotos ja myöhemmin Ptolemaeus ja Plinius vanhempi käyttävät alueesta nimeä Syria Palaestina. Roomalaisten kukistettua Juudean juutalaiskapinan 135 maakunta nimettiin Palestiinaksi ja alueen pääkaupunki Jerusal