:: wikimiki.org ::

Arabian Kieli

Arabian kieli

Arabia on maailman puhutuimpia kieliä. Varsinaisesti arabialla tarkoitetaan tavallisesti niin kutsuttua standardiarabiaa eli klassista arabiaa eli koraaninarabiaa. Eri maissa käytetty puhekieli poikkeaa standardista usein huomattavastikin, mutta koska arabia on islamin pyhä kieli, lähes kaikki muslimit ymmärtävät ainakin jonkin verran standardiarabiaa. Äidinkielenä sitä sen sijaan puhuu hyvin harva, tosin osa paikallisista puhekielistä poikkeaa vain vähän standardista, joten äidinkielenä arabiaa puhuvien määrä voidaan arvioida parin sadan miljoonan tienoille. Pääosa puhujista on Lähi-idässä tai pohjois-Afrikassa, mutta myös muissa muslimimaissa sekä myös monissa eurooppalaisissa valtioissa on huomattavat arabiankieliset vähemmistöt. Kirjakielen ja puhekielen valtava ero on johtanut siihen, että kaikki koulutusta saaneet - edes koraanikoulua käyneet - arabit elävät diglossiassa. Tämä tarkoittaa, että he käyttävät epämuodollisissa tilanteissa äidinkielenään puhumaansa murretta, mutta siirtyvät muodollisissa tilanteissa puhumaan kirjakieltä, joka niin sanaston, kieliopin kuin ääntämyksen osalta poikkeaa varsin oleellisesti heidän jokapäiväisestä murteestaan - vähintään yhtä paljon kuin latina ranskasta. Kirjakieltä käytetään myös eri maista kotoisin olevien arabien yhteisenä kommunikaatiovälineenä, koska arabian murteet ovat mm. erilaisten laina- ja substraattivaikutteiden takia saattaneet kehittyä täysin eri suuntiin. Eräät hyvin marginaaliset, arabialaisen kielialueen ulkopuolisilla saarekkeilla puhutut arabian murteet, kuten Nigerian arabia tai eräiden pienten keskiaasialaisten ryhmien puhumat murteet, ovat mm. kirjallisen kulttuurin puutteessa eriytyneet kokonaan erillisiksi kieliksi. Näin kävisi kuitenkin myös keskeisempien murteiden, jos niiden alueella ei pyrittäisi ylläpitämään klassisen kirjakielen taitoa arabien ykseyden merkkinä. Kirjakielen lisäksi Egyptin murteella on merkitystä arabien yhteisenä kommunikaatiovälineenä. Tämä johtuu Egyptin merkittävästä asemasta koko arabimaailman populäärikulttuurituotannossa: esimerkiksi egyptiläisiä elokuvia katsotaan laajalti maan rajojen ulkopuolella. Egyptissä myös puhekielisellä teatterilla on pitkät perinteet, vaikka kaunokirjalisuus laaditaankin arabialaisella kielialueella lähes yksinomaan kirja-arabiaksi. Arabialla on oma kirjaimistonsa, jota kirjoitetaan oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. Lyhyitä vokaaleja ei yleensä kirjoiteta muuten kuin oppikirjoihin, lastenkirjoihin ja Koraaniin. Arabia kuuluu afroaasialaisen kielikunnan seemiläisiin kieliin. Arabian sukukieliä ovat siksi mm. heprea, aramea, amhara, tigre ja foinikia. Arabian niemimaan itä- ja eteläosissa, erityisesti Jemenissä ja Omanissa, puhutaan sitä paitsi ns. eteläarabiaa, joka ei ole arabian murre, vaan arabiasta merkittävästi eroava seemiläinen kieli, mahdollisesti alkujaan läheisempää sukua amharalle kuin (pohjois)arabialle. Muinainen ns. epigrafinen eteläarabia oli hyvin merkittävä kulttuurikieli Arabian niemimaalla ja sillä on yhä arkeologista merkitystä, mutta nykyiset eteläarabialaiset kielimuodot, kuten soqotri ja džibbali, ovat kirjoittamattomien kansanmurteiden asteella.

Linkkejä

- ويكيبيديا. الصفحة الرئيسية Arabiankielinen Wikipedia
- [http://www.nicoweb.com/sirpus/ Arabian Kieli MP3]. luokka:Algerian kielet luokka:Arabiemiirikuntien kielet luokka:Bahrainin kielet luokka:Djiboutin kielet luokka:Egyptin kielet luokka:Eritrean kielet luokka:Irakin kielet luokka:Israelin kielet luokka:Jemenin kielet luokka:Jordanian kielet luokka:Komorien kielet luokka:Kuwaitin kielet luokka:Libanonin kielet luokka:Libyan kielet luokka:Marokon kielet luokka:Mauritanian kielet luokka:Omanin kielet luokka:Palestiinan kielet luokka:Qatarin kielet luokka:Saudi-Arabian kielet luokka:Sudanin kielet luokka:Syyrian kielet luokka:Tšadin kielet luokka:Tunisian kielet ms:Bahasa Arab ko:아랍어 ja:アラビア語 simple:Arabic language th:ภาษาอาหรับ

Puhekieli

Puhekieli on kielen suullisesti käytetty muoto. Sille on ominaista kirja- ja yleiskieltä vapaampi rakenne sekä monesti ympäristöön ja sosiaaliseen kontekstiin liittyvät idiomit. Yleisesti käytetty "murteeton" puhekieli muistuttaa monessa suhteessa pääkaupunkiseudulla puhuttua kieltä. Siinä on useita kielioppi-, ja äännemuutoksia, joita pidetään yleiskieleen sopimattomina, esim. pronominit mä/mun, sä/sun tai passiivin käyttö kolmannen persoonan käskymuotona (mennään). Joskus luullaan, että murteeton kieli olisi puhdasta yleiskieltä, mutta on havaittavissa, että esimerkiksi television keskusteluohjelmissa puhutaan kyllä murteetonta kieltä, mutta ei täydellistä yleiskieltä. Paikallisesti murteetonta kieltä käytetään kyselytutkimuksen perusteella eniten seuraavissa kaupungeissä: Jyväskylä, Lahti, Hyvinkää, Espoo, Hämeenlinna, Vantaa, Helsinki, Porvoo, Kotka ja Vaasa. Jyväskylän ja Keski-Suomen oma murre ei poikkea alun perinkään paljon yleiskielestä. Rannikon kaupungit (pääkaupunkiseutu, Vaasa, Porvoo) taas ovat perinteisesti ruotsinkielisiä, mutta teollistumisen takia kaupunkeihin on virrannut suomenkielistä väestöä eri suunnilta omine erikoisine murteineen, jolloin "murteeton" kieli on ollut hyväksyttävin tapa puhua. Tyypillisiä puhekieliä ovat murteet ja slangit. Murre on esimeksiksi Suomen eri maanosissa puhutut kielet. Slangi on pienemmällä alueella tai yhteisössä puhuttava muunneltu kieli. Slangi on saanut vaikutteita useasti muista kielistä, kuten englannin kielestä. Slangi on enemmäkseen kaupungissa, harrastuksen tai työnkautta omaksuttu puheen muoto. Voidaan puhua myös jonkin alan ammattislangista, jonka terminologiaa ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä. Suomen useissa puhekielissä käytetään anglo-amerikkalaisesta viihteestä poimittuja lainasanoja.

Viite

Aila Mielikäinen, Marjatta Palander. Suomalaisten murreasenteista. [http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/hum/suomi/mielikainen86-109.pdf] Luokka:Kielitiede

Islam

llä tai juutalaisille Daavidin tähdellä.]] Daavidin tähdellä Islam (arabiaksi al-islām الإسلام) on yksi maailman suurimmista uskonnoista ja maailman nopeimmin kasvava uskonto. Se sai alkunsa Arabian niemimaalla 600-luvun alkupuolella. Nykyään suurin osa maailman islamia tunnustavista eli muslimeista on etniseltä taustaltaan muita kuin arabeja. Muslimeita oli vuonna 1993 1,1 miljardia. Arviot muslimien lukumäärästä vuonna 2005 liikkuvat pääosin välillä 1,3–1,5 miljardia. Synnyinseutunsa Arabian niemimaan lisäksi islam on valtauskonto myös Turkissa, Iranissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Albaniassa, Azerbaidžanissa, eräissä Etelä-Venäjän tasavalloissa (Tšetšenia, Tatarstan, Baškiria, Dagestan jne.), Keski-Aasiassa, Pohjois-, Itä- ja Länsi-Afrikassa sekä monin paikoin Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (Pakistan, Indonesia, Malesia jne.). Lukumääräisesti mitaten eniten muslimeita on Indonesiassa. Islam on arabiaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti "alistumista" (Jumalalle). Tarkempi käännös olisi ehkä "alistumisesta seuraava mielenrauha". Sitä voidaan kuvata sekä elämäntavaksi että uskonnoksi. Islamin pyhä kirja on Koraani.

Historia

Koraaniilaisia moskeijoita.]] Koraani Islam syntyi Arabian niemimaalla 600-luvulla profeetta Muhammedin opetusten pohjalle. Hän ilmoitti olevansa Jumalan (arabiaksi Allāh الله) viimeinen profeetta. Näihin aikoihin Arabian niemimaalla valtaosa väestöstä sai toimeentulonsa paimentolaisuudesta, mutta myös maanviljelystä harjoitettiin keitailla ja sateisilla vuoristoalueilla. Islam kuitenkin syntyi kaupunkiympäristössä. Mekan kaupunki sijaitsi monien kauppareittien risteyskohdassa ja oli näin otollinen ympäristö uusien ajatusten kehitykselle. Kaupan mittakaavasta vallitsee kuitenkin erilaisia näkemyksiä, ilmeisesti Mekka oli kuitenkin ainakin alueellisesti merkittävä kaupan keskus. Suuri osa niemimaan ihmisistä harjoitti animistisia uskontoja, mutta myös kristinusko ja juutalaisuus vaikuttivat alueella.

Muhammed

Profeetta Muhammed (noin 570, Mekka–8. kesäkuuta 632, Medina) syntyi rikkaaseen kauppiasperheeseen nykyisen Saudi-Arabian alueella. Hänen isänsä kuoli ennen Muhammedin syntymää ja hänet kasvatti hänen isoisänsä Abd al-Muttalib. Muhammedin ollessa 6-vuotias hänen äitinsä Amina kuoli ja 8-vuotiaana hän menetti isoisänsä. Hänen kasvattajakseen tuli hänen setänsä. Muhammedista tuli kauppias. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla meditoimassa ollut Muhammed näki arkkienkeli Gabrielin. Noin vuonna 613 Muhammed alkoi levittää sanaa Jumalasta ja uudesta uskonnosta, islamista. Kaupungin väestö suhtautui häneen kuitenkin vihamielisesti ja vuonna 622 Muhammed lähti pakoon seuraajiensa kanssa Mekasta Medinaan (ns. hidžra). Islamilainen ajanlasku alkaa tästä tapahtumasta. Tähän aikaan hän otti vaimokseen Aishan. Suhteet Mekan ja Medinan välillä huononivat ja mekkalaiset käskivät kaikkien muslimien lähteä pois kaupungistaan. Tammikuussa 630 Muhammed johdatti jopa 10 000 muslimia Mekkaan. Taistelun lopuksi Mekka valloitettiin ja suurin osa asukkaista kääntyi muslimeiksi. Muhammed tuhosi Kaaban epäjumalien patsaat ja pyhitti sen Jumalalle. Vuoteen 638 mennessä kaikki viholliset oli lyöty. Muhammed yhdisti Arabian paimentolaiskansat. Kun hän sairastui ja kuoli Medinassa vuonna 632, oli suurin osa niemimaata tunnustanut hänen valtansa, vaikka kaikki heimot eivät vielä olleetkaan kääntyneet islamiin.

Islam laajenee

Muhammedin kuoltua Medinan islaminuskoinen väestö pyrki saamaan kaikki arabialueet hallintaansa. Useat aiemmin islamiin kääntyneet heimot kapinoivat pyrkien irtautumaan Medinan määräysvallasta. Muslimit onnistuivat kuitenkin kukistamaan nämä ridda-kapinoiksi kutsutut levottomuudet. Tämän jälkeen alkoi varsinainen islamin laajentuminen Arabian niemimaan ulkopuolella kohti Persiaa ja Bysantin valtakuntaa. Laajenemisen tahdin saneli muslimiyhteisön sisäinen dynamiikka. Arabian niemimaan rauhoituttua ryöstöretkien kohteet oli etsittävä entistä laajemmalta alueelta sekä idässä että lännessä. Bysantin valtakunnan heikkous ja kristittyjen keskinäinen hajaannus mahdollisti nopean laajenemisen lännessä. Muhammedin seuraajat eli kalifit valloittivat nopeassa tahdissa suurimman osan Lähi-itää, Pohjois-Afrikan ja Espanjan. Sadan vuoden aikana Muhammedin kuolemasta islamilainen valtio ulottui aina Atlantilta Keski-Aasiaan. Kyse oli tällöin ennen muuta islamilaisen alueen laajenemisesta, ei käännytyksestä uuteen uskontoon. Valloitettujen alueiden ei-islamilainen väestö oli verovelvollista ja heidän yrityksiään kääntyä islamiin verojen välttämiseksi ei katsottu suopeasti. Alueiden islamisoituminen (kääntyminen uuteen uskontoon) ja arabisoituminen (arabialaisen kulttuurin leviäminen) tapahtuivat myöhemmin ja vaihtelevalla laajuudella. Jotkut alueet kuten Irak sekä islamisoituivat että arabisoituivat nopeasti, mutta esimerkiksi Persia islamisoitui mutta ei arabisoitunut laisinkaan. Toisaalta esimerkiksi Egypti arabisoitui muttei islamisoitunut täysin. Yhtenäinen valtiorakenne hajosi kuitenkin pian ja alkoi kilpailevien dynastioiden ja sisällissotien kausi, jota islamilaiset historioitsijat kutsuvat fitnaksi. Muhammedin aikaa seurasi Mekan ja Medinan ns. ortodoksinen kalifaatti (n. 632-661). Omaijadien kalifaatti (n. 661-750) oli ensimmäinen dynastia kalifeja, jotka eivät olleet suoranaista sukua profeetta Muhammedille itselleen. Abbasidien kalifaatti (n. 750-1258) oli dynastianimi Bagdadin kalifeille, jotka syöksivät Omaijidit vallasta vuonna 750. Dynastia hallitsi 200 vuotta, mutta alkoi vähitellen hiipua turkkilaisen mamelukkien armeijan vallan kasvaessa. Kalifaattien aikaa seurasi turkkilainen Osmanien valtakunta (n. 1300-1918). Huolimatta islamin poliittisen yhteisön sirpaloitumisesta useat islamilaiset valtiot muodostuivat ajan kuluessa suurvalloiksi. Islamin piirin kulttuurikaupungit, kuten Bagdad ja Córdoba, muodostuivat islamilaisen kulttuurin keskuksiksi, joissa edistyivät niin tieteet kuin taiteetkin.

Kohti nykypäivää

1700-luvulta lähtien islamilaiset alueet joutuivat eurooppalaisen imperialismin piiriin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen laajalti tunnustettua, merkittävää kalifaattia ei enää ollut. 1900-luvun kuluessa islamiin vaikuttivat monet muut ideologiat kuten sosialismi, mutta uskonto säilytti ominaispiirteensä. Uskonnon nopea kasvu, länsimaiden kiinnostus islamilaisiin alueisiin, kansainväliset konfliktit ja globalisaatio ovat osaltaan pitäneet islamin merkittävänä nykymaailmaa muokkaavana tekijänä.

Oppi

Islamin tunnustajia kutsutaan muslimeiksi. He uskovat, että Jumala paljasti sanansa ihmiskunnalle profeetta Muhammedin kautta. Muita profeettoja ovat muiden muassa Adam, Abraham, Mooses ja Jeesus. Islam perustuu siis monilta osin samoille periaatteille kuin juutalaisuus ja kristinusko. Muslimit kuitenkin kieltävät Jeesuksen olevan Jumalan poika, kuten kristityt uskovat. Myöskään muut profeetat, kuten Muhammed, eivät ole muslimeille Jumalan poikia, vaan tavallisia ihmisiä, jotka välittivät Jumalan sanomaa ihmisille. Muhammedin takia islamilaisia on vanhastaan kutsuttu lännessä muhamettilaisiksi. Islamilaiset kuitenkin kiistävät olevansa muhamettilaisia, sillä sanan voi tulkita siten, että he palvoisivat Muhammedia, mistä ei ole kysymys. Muslimien mukaan ihmiskunnan tärkein lähde Jumalasta on kuitenkin Koraani, joka on heidän mukaansa virheetön, muuttumaton ja Jumalan viimeinen ilmoitus. Koraanin nähdään korjaavan Tooraan ja Raamattuun ajan kuluessa syntyneitä vääristymiä. Islam näkee juutalaisuuden ja kristinuskon "kirjan uskontoina", jotka on johdettu profeettojen opetuksista. Tämän vuoksi nämä uskonnot ovat islamille erityisen läheisiä. Yksi huomattava islamin ja kristinuskon ero on se, että islam syntyi yhteisöllisenä uskontona. Se ei ollut vain yksilön elämään vaikuttava katsomusjärjestelmä. Niinpä sitä pidetään yhä monin paikoin myös poliittisen ja juridisen elämän säätelijänä. Tämän johdosta monissa islamilaisissa maissa (esim. Iran ja Saudi-Arabia) uskonnon vaikutus näkyy voimakkaana kaikilla elämänaloilla. Toisaalta Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa islamin asema on samantapainen kuin kristinuskon asema Etelä-Euroopassa. Turkki on maallinen valtio ja uskonto on teoriassa erotettu valtiosta yhtä jyrkästi kuin Ranskassa. Islam jakautuu kahteen pääsuuntaukseen, sunnalaisuuteen ja šiialaisuuteen, joiden sisällä puolestaan on erilaisia koulukuntia ja lahkoja. Lisäksi on ahmadiyyalaisia ja druuseja. Sufilaisuus on mystiikkaa korostava islamin suuntaus, jonka seuraajia löytyy niin šiialaisten kuin sunnien joukosta. Poliittiset radikaali-islamilaiset liikkeet ja aseelliset ryhmät (kuten Al-Qaida) nojaavat pääasiassa fundamentalistisiin islamilaisiin suuntauksiin, kuten wahhabismiin eli salafi-suuntaukseen tai intialaisen deobandi-koulukunnan opetuksiin. Tärkeänä periaatteena näissä suuntauksissa on käsite pyhä sota, joka merkitsee Jumalan johtamaa taistelua vääräuskoisia vastaan. Valtavirran islamissa käsite tosin tulkitaan vain hengelliseksi kilvoitteluksi.

Tärkeimmät opinkappaleet

Islamin perusta on lause "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on hänen profeettansa" (arabiaksi lā ilah illā al-Lāh wa-Muhammad rasūl al-Lāh لا إله إلا الله ومحمد رسول الله). Tullakseen muslimiksi täytyy toistaa ja uskoa tämä lause. Kaikki islamin suuntaukset ovat yhtä mieltä tästä lauseesta. Islamiin kuuluu kuusi perususkomusta: #Usko Jumalaan #Usko enkeleihin #Usko Jumalan lähettämiin kirjoihin #Usko profeettoihin ja sanansaattajiin #Usko tuomionpäivään ja ylösnousemukseen #Usko kohtaloon

Viisi peruspilaria

Muslimin tulee elämässään noudattaa viittä peruspilaria. Ne ovat hänen tärkeimmät velvollisuutensa, ja niiden noudattaminen on keskeistä Jumalan miellyttämiseksi. # Shahadah, usko. Uskon todistaminen peruslauseella. # Salat rukous. Viisi rukoiluhetkeä päivittäin. # Zakat, almut. Yleensä 2,5% omaisuudesta vuosittain, jaetaan köyhille. # Sawm, paasto. Ramadanin aikana tulee paastota päivisin. # Hajj, pyhiinvaellus. Muslimin tulee ainakin kerran elämässään matkustaa pyhiinvaellukselle Mekkaan, jos hän vain kykenee siihen. Šiialaiset eivät pidä näitä peruspilareina vaan velvollisuuksina. Heille viisi pilaria viittaavat seuraaviin periaatteisiin:
- Jumalan ykseys
- Jumalan oikeudenmukaisuus
- Profetointi
- Ihmiskunnan johtajuus
- Ylösnousemus

Muita uskomuksia

Muihin uskonkappaleisiin kuuluu usko henkiin (jinnit) ja taikuuteen. Taikuuden harjoittaminen on islamissa ehdottomasti kielletty.

Koraani

Koraani on islamin pyhä kirja. Muslimien mukaan se on Jumalan profeetta Muhammedille välittämä. Muhammed sai 22 vuoden aikana 114 ilmestystä, jotka muodostavat Koraanin 114 suuraa eli lukua. Koraania alettiin koota yhtenäiseksi kirjaksi vasta Muhammedin kuoleman jälkeen. Koraanitekstien eli suurojen kokoajaksi mainitaan Muhammedin medinalainen ystävä Zaid ibn Thābit. Zaid ibn Thābitin kokoaman koraanilaitoksen rinnalla oli todennäköisesti useita vastaavanlaisia kokoelmia. Zaid ibn Thābitin kokoama quraišilaisten murretta seuraava koraanilaitos yleistyi vasta kalifi Otmānin julkaistua sen ja lähetettyä siitä kopiot islamilaisen maailman keskeisiin kaupunkeihin kuten Mekkaan, Medinaan ja Basraan. Koraanin suurat näyttävät olevan järjestetty pituuden mukaan. Poikkeuksen tässä kuitenkin tekee toinen eli Lehmän suura, joka on kaikkiaan 286 jaetta pitkä. Viimeinen Ihmisten suura käsittää vain 6 jaetta. Pituusjärjestyksen lisäksi on havaittu, että koraanin suurat noudattavat ikäjärjestystä. Ikäjärjestys kulkee pääosin takaperoisesti siten, että koraanin lopussa olevat lyhyemmät suurat ovat vanhimpia ja etuosassa olevat pitemmät suurat nuorimpia. Tästä syystä Koraanin painoksissa on yleensä jokaisen suuran alussa merkintä, onko se Mekkan vai Medinan aikakaudelta. Suurat ovat riimiproosamuodossa. Riimiproosa ei ole mitallista, mutta täysin loppusoinnullista. Tyyli oli Muhammedin aikana varsin tyypillinen uskonnollisten ja runollisten tekstien tehokeino. Riimitys helpottaa säkeiden muistamista, mutta tekee Koraanin kääntämisen muille kielille erityisen vaikeaksi. Koraanin suurat käsittelevät usein keskenään samoja asioita. Toistuvana teemana kirjassa on, että oikein uskovat pääsevät kuoltuaan paratiisiin ja vääräuskoiset joutuvat helvettiin. Koraanissa, toisin kuin Raamatussa, myös annetaan paikoin yksityiskohtaisia kuvauksia helvetissä odottavista kärsimyksistä. Koraanin suurista löytyy toistuvien teemojen lisäksi historiallista materiaalia, joka on osittain yhteneväinen Raamatun kertomusten kanssa. Jeesus on Muhammedin jälkeen Koraanissa useiten mainittu Islamin profeetta. Yksi huomattavimmista tutkimuksista Koraanin synnystä on Noeldeke-Schwalley'n Geschichte des Qorans.

Islamilainen ihannevaltio

Noeldeke-Schwalley Islamilaisessa maailmassa uskonnon ja politiikan läheinen suhde selittyy monelta osin lainsäädäntöoikeuden kautta. Klassinen poliittisen islamin teoria pitää islamilaisen valtion tunnusmerkkinä jumalakeskeisyyttä, jolloin koko islamilainen yhteiskunta on valjastettu jumalan lain, šarian toteuttamiseen. Hallinnon tärkein tehtävä on luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat elää Jumalan tahdon mukaisesti. Käytännössä fundamentalistisissa valtioissa – kuten Talibanien vuosina 1995–2001 hallitsemassa Afganistanissa – ihmisten on täytynyt elää hallinnon tulkitseman ja politisoiman Jumalan tahdon mukaisesti. Ihanteellinen islamilainen valtio perustaa ideologiansa ja toimintansa islamin normeille. Malli on löydettävissä legendanomaisesta profeetta Muhammedin elämästä sekä hänen luomastaan teokraattisesta valtiosta, joka kaatui profeetan kuollessa vuonna 632 jaa. Profeetta Muhammedissa itsessään yhdistyivät poliittinen ja uskonnollinen valta ja hän hallitsi maataan Jumalalta saamiensa ilmoitusten ja ilmestysten mukaisesti. Koska profeetta Muhammed oli viimeinen profeetta, "profeettojen sinetti", vastaava ihannevaltio ei ole enää milloinkaan mahdollinen. Profeetan kuolema aiheutti myös valtatyhjiön kehittyvään ja nopeasti laajenevaan arabiyhteisöön. Valtion kasvaessa suurvallaksi muslimit pyrkivät kehittämään sääntöjä, jotka säätelisivät valtion toimintaa Jumalan edellyttämällä tavalla ja pitäisivät valtion lähempänä islamilaista ihannetta. Lainsäädännön ongelman muodosti vallanjako, sillä Muhammedille ei ollut yhtä selkeää seuraajaa. Erilaiset ratkaisumallit valtatyhjiön täyttämiseksi muodostuivat kehityksen tuloksina eriytyneiksi oppisuunnikseen, joista muslimien enemmistöä edustaa sunnalaisuus ja vähemmistöä šiialaisuus. Nyttemmin 1980- ja 1990-luvuilla muslimit ovat palanneet uudelleen samoihin ongelmiin lain asemasta yhteiskunnasta, sekä sen sisällöstä ja alkuperästä. Jotkut muslimit tahtovat luopua maallisen valtion ja lainsäädännön ajatuksista kokonaan ja korvata ne Muhammedin kautta ilmenneille Jumalan opetuksilla. Muslimiveljeskunnan perustaja Hasan al-Banna määrittelee islamistisen ihannevaltion nykyajan vaatimusten mukaisesti ja hänen näkemyksensä nauttii suhteellisen laajaa kannatusta niin sanottujen islamistien keskuudessa. Al-Banna kuvailee autoritaarisen ihannevaltionsa järjestäytymistä seuraavalla tavalla: valtio koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen on Koraanin pohjaava perustuslaki, toinen on neuvonantoon, šuuraan, perustuva yksipuolueinen parlamentti ja kolmas on oikeudenmukainen hallitsija, joka noudattaisi islamin lakeja ja kansan enemmistön tahtoa. Tällaisessa valtiomallissa ei ole tilaa oppositiolle tai uskonnollisille vähemmistöille ja al-Banna itsekin korosti, ettei valtio voisi pysyä yhtenäisenä, jollei vältettäisi keskustelua muun muassa filosofiasta ja metafysiikasta.

Islam nykyään

metafysiikasta enemmistöä ja vaaleammat šiialaista enemmistöä.]] CIA World Factbook 2004:n mukaan islam on maailman toiseksi suurin uskonto. Noin 18 % muslimeista asuu arabimaissa, 20 % Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja noin 30 % Pakistanissa, Intiassa ja Bangladeshissa. Eniten yhden maan sisällä muslimeita on Indonesiassa. Myös Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Kiinassa on merkittävät muslimiyhteisöt. Valtiot, joissa on eniten muslimeja (arvioitu lukumäärä): #Indonesia (213 469 356) #Pakistan (156 491 617) #Intia (129 631 726) #Bangladesh (127 001 272) #Egypti (70 530 237)

Islam Suomessa

Islaminuskolla on suhteellisen pitkät perinteet Suomessa. Tataarivähemmistö on harjoittanut islamia jo 1800-luvun alkupuolelta asti. Ensimmäiset tataarit muuttivat Venäjältä Suomeen kauppiaiksi pian Suomen sodan jälkeen. Helsingin tataarit perustivat maamme enimmäisen islam-yhdistyksen 1830 ja seurakunnan 1925. Esimerkiksi talvi- ja jatkosodissa islaminuskoisille järjestettiin useimmiten vapaata uskonnon tärkeimpien juhlien ajaksi. Nykyisin Suomessa on noin 700 tataaria, joilla on moskeija myös Järvenpäässä ja Tampereella. He ovat pysyneet erossa myöhemmin tulleista muslimeista, eikä seurakuntiinkaan oteta jäseniksi muita kieliä puhuvia. Viime aikoina islamia tunnustavien ihmisten määrä on ollut kasvussa, kun Suomeen on saapunut aiempaa enemmän maahanmuuttajia islamilaisista maista. Suhteet valtaväestöön ovat olleet pääosin hyvät, joskin joitain ongelmiakin on ilmennyt. Enemmän kuin uskonnosta ovat hankaukset syntyneet kulttuurillisista erimielisyyksistä, jotka usein virheellisesti luetaan yksin islamista johtuviksi.

Kirjallisuutta

-
-
-
-
-
-

Katso myös

- Allah
- Ajatolla
- Arabimaailma
- Islamilainen filosofia
- Koraani

Aiheesta muualla

- [http://www.islamopas.com/ Islam-opas] - suomalaisten muslimien kokoama sivusto, jolla tietoa uskonnosta.
- [http://omnibus.uni-freiburg.de/~riexinge/euroislam.html Islam in Western Europe] Luokka:Islam ms:Islam ko:이슬람교 ja:イスラム教 simple:Islam th:ศาสนาอิสลาม

Muslimi

Historia

Muhammed

Islam laajenee

Kohti nykypäivää

Oppi

Tärkeimmät opinkappaleet

Viisi peruspilaria

Muita uskomuksia

Muihin uskonkappaleisiin kuuluu usko henkiin (jinnit) ja taikuuteen. Taikuuden harjoittaminen on islamissa ehdottomasti kielletty.

Koraani

Islamilainen ihannevaltio

Islam nykyään

Islam Suomessa

Kirjallisuutta

-
-
-
-
-
-

Katso myös

- Allah
- Ajatolla
- Arabimaailma
- Islamilainen filosofia
- Koraani

Aiheesta muualla

Äidinkieli

Äidinkieli on kieli, jonka henkilö oppii ensimmäisenä. Lapsi oppii yleensä äidinkielensä perusteet perheeltään, ja peruskoulussa hän aloittaa – olettaen, että henkilö suorittaa peruskoulun – oppiaineen äidinkieli. Äidinkielen hyvää osaamista pidetään erittäin tärkeänä, koska sen katsotaan olevan ajattelemisen perusta. Äidinkielen huono osaaminen myös vaikeuttaa muiden kielten oppimista. Tämän takia äidinkielellä onkin opetuksessa keskeinen osa. Henkilöllä voi olla myös useita äidinkieliä. Luokka:Kielitiede zh-min-nan:Bó-gí ja:母語 simple:Mother tongue

Afrikka

Afrikka on maailman kolmanneksi suurin maanosa. Sen pinta-ala on 30 065 000 km² ja se peittää 20,3 % Maan pinta-alasta. Afrikan yli 800 miljoonaa asukasta muodostavat seitsemäsosan ihmiskunnasta. Afrikassa kulminoituvat monet maailman pahimmista ongelmista, veden puute yhtenä niistä. Talous ja yhteiskunta eivät vielä kehity toivotulla tavalla. Afrikassa on runsaasti raaka-aineita, mutta erittäin vähän jalostavaa teollisuutta.

Valtiot

Eurooppa

Eurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa. Aasian

Etymologia

Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).

Historia

Katso pääartikkeli Euroopan historia. Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.

Euroopan määritelmä

Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta. Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio. Vatikaanivaltio Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):

- Alankomaat
- Albania
- Andorra
- Belgia
- Bosnia ja Hertsegovina
- Bulgaria
- Espanja
- Irlanti
- Islanti
- Italia
- Itävalta
- Kreikka
- Kroatia
- Latvia
- Liechtenstein
- Liettua
- Luxemburg
- Makedonia
- Malta
- Moldova
- Monaco
- Norja

- Portugali
- Puola
- Ranska
- Romania
- Ruotsi
- Saksa
- San Marino
- Serbia ja Montenegro
- Slovakia
- Slovenia
- Suomi
- Sveitsi
- Tanska
- Tšekki
- Turkki
- Ukraina
- Unkari
- Valko-Venäjä
- Vatikaanivaltio
- Venäjä
- Viro
- Yhdistynyt kuningaskunta

Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä. 2004 Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä

Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa. Luokka:Mantereet Luokka:Eurooppa als:Europa roa-rup:Evropa ms:Eropah zh-min-nan:Europa ko:유럽 ja:ヨーロッパ simple:Europe th:ทวีปยุโรป

Arabialainen kirjaimisto

Arabialainen kirjaimisto on kirjaimisto, jota käytetään mm. arabian ja persian kirjoittamiseen. Kirjoitussuunta on oikealta vasemmalle, ylhäältä alas. Ennen lokakuun vallankumousta Keski-Aasian kieliä (uzbekki, kirgiisi, tadzikki, kazakki, turkmeeni) kirjoitettiin myös arabialaisilla kirjaimilla, mutta sittemmin siirrytiin kyrillisiin kirjamiin. Turkissa siirryttiin arabialaisesta kirjaimistosta latinalaiseen kirjaimistoon Mustafa Kemal Atatürkin aloittaman laajan uudistusohjelman yhteydessä. Luokka:Kirjoitusjärjestelmät als:Arabisches Alphabet ja:アラビア文字

Afroaasialaiset kielet

Afroaasialaisia kielet on kielikunta, johon kuuluu noin 240 kieltä. Niitä puhuu 285 miljoonaa ihmistä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Kielikuntaa on aiemmin kutsuttu myös seemiläis-haamilaisiksi kieliksi, mutta nimityksestä on nykyisin luovuttu, koska kielten jaolla seemiläisiin ja haamilaisiin kieliin ei ole kielitieteellistä perustetta.

Luokittelu

Afroaasialaiset kielet jaetaan kuuteen kieliryhmään. Berberikielet
- kabyyli (kabili, kabyli)
- tamašek (tuaregi) Tšadilaiskielet
- hausa Egyptiläiset kielet
- egypti (kopti) Seemiläiset kielet
- Itäseemiläiset kielet
- akkadi
- ebla (oletettu myös keskiseemiläiseksi)
- Keskiseemiläiset kielet
- amurru
- ugarit
- foinikia
- aramea
- arabia
- heprea
- malta
- Eteläseemiläiset kielet
- amhara
- ge'ez
- tigre
- tigrinja Kuušilaiset kielet (Kušiittiset kielet)
- afar (afari)
- bejaude
- oromo (= afaan oromo, galla)
- somali Omoottiset kielet
- aari Kuušilaisiin kieliin luetaan yleensä myös bedauje (bedža, beja), vaikka toisinaan sitä pidetään omana afroaasialaisten kielten alaryhmänä. Luokka:Kielikunnat Luokka:Kieliryhmät ja:アフロ・アジア語族

Jemen

Jemen on valtio Kaakkois-Aasiassa Arabian niemimaalla. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Saudi-Arabia ja idässä Oman. Jemeniä myös ympäröi Arabianmeri, Adeninlahti ja Punainenmeri.

الجمهوريّة اليمنية
Al-Jumhuriyyah al-Yamaniyah

Punainenmeri	Jemenin vaakuna
(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)

Ei mottoa

Kuva:LocationYemen.png

Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä

Sijalla 48
527 970 km²
Ei merkittävästi

Väkiluku
- Yhteensä (2003)
- Tiheys

Sijalla 53
19 349 881
37/km²

Itsenäisyys
- Yhdistyi

(Pohjois- ja Etelä-Jemenistä)
22. toukokuuta 1990

BKT
- Yhteensä (2003)
- Asukasta kohden

Sijalla 116
15,22 miljardia dollaria
800 dollaria

HDI
- Arvo (2002)

Sijalla 149
0,482

Jemenin Rial (YER)

UTC +3

Internet-verkkotunnus

.YE

Kansainvälinen suuntanumero

+967

Historia

Jemen on yksi Lähi-Idän vanhimmista asutuskeskuksista. 800 eaa – 500 jaa. se oli osa Minaeanin, Sabaeanin, Himyariten, Qatabanin, Hadramawtin ja Awsanin kuningaskuntia, jotka ylläpitivät tuottoisaa maustekauppaa. Roomalaiset kutsuivat aluetta nimellä "Arabia Felix" ("Onnellinen Arabia") maustekaupan tuottaman vaurauden vuoksi. Keisari Augustus yrittikin valloittaa sen, mutta retkikunta epäonnistui. 600-luvulla valta siirtyi islamilaisille kalifeille. Kun kalifivalta luhistui, entinen pohjoinen Jemen jäi yleensä Zaiddiyah-uskonsuuntaan kuuluvien imaamien vallan alle monien dynastioiden ajaksi. Imaamit vakiinnuttivat teokraattisen poliittisen järjestelmän, joka piti pintansa nykyaikaan asti. Egyptiläiset sunnikalifit valtasivat suuria alueita pohjoisesta Jemenistä läpi 1000-luvun. 1500-lukuun mennessä ja jälleen 1800-luvulla pohjoinen Jemen oli osa Ottomaanien valtakuntaa, ja joissakin vaiheissa sen imaamit hallitsivat myös eteläistä Jemeniä. Jako Pohjois- ja Etelä-Jemeniin tapahtui brittien valloitettua Jemenin eteläosan. Turkkilaisten valta loppui Pohjois-Jemenissä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja britit poistuivat vuonna 1967, jolloin Jemenin kansantasavalta perustettiin. Pohjois-Jemen ja Etelä-Jemen yhdistyivät lopullisesti vuonna 1990 nykyiseksi Jemenin tasavallaksi.

Politiikka

Pääartikkeli: Jemenin politiikka Jemen on tasavalta, jolla on kaksikamarinen lainsäädäntöelin. Presidentti, 301-paikkainen eduskunta ja 111-paikkainen shura-neuvosto jakavat vallan hallituksessa. Presidentti on valtion- ja pääministeri hallituksenpäämies. Kansa valitsee presidentin vähintään kahdesta hallituksen asettamasta ehdokkaasta, ja pääministeri valitaan presidentin toimesta. Presidenttikausi kestää seitsemän ja hallituskausi kuusi vuotta. Äänioikeus on jokaisella yli 18-vuotiaalla. Jemenin presidentti Ali Abdullah Saleh valittiin 1999; seuraavat vaalit pidetään vuonna 2006. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa puolue General People's Congress (GPC) sai enemmistön äänistä. Vaalit nähtiin kansainvälisessä tarkastelussa vilpittöminä, eikä väkivaltaisuuksia ilmennyt samalla tavalla kuin edellisinä vaalivuosina. Jemenillä ei ole riippumatonta oikeuslaitosta. Aikaisemmat etelän ja pohjoisen lait on yhdistetty. Oikeusjärjestelmä koostuu erillisistä kauppaoikeuksista ja Sanaássa sijaitsevasta korkeimmasta oikeudesta.

Osat

Jemen on jaettu 19 maakuntaan (muhafazat).
- Abyan
- 'Adan
- Ad Dali'
- Al Bayda'
- Al Hudaydah
- Al Jawf
- Al Mahrah
- Al Mahwit
- 'Amran
- Dhamar
- Hadhramaut
- Hajjah
- Ibb
- Lahij
- Ma'rib
- Sa'dah
- Sanaá
- Shabwah
- Ta'izz

Maantiede

Pääartikkeli: Jemenin maantiede Kuva:Yemen-map.gif

Talous

Pääartikkeli: Jemenin talous

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Jemenin väestöjakauma Toisin kuin muut kansat Arabian niemimaalla, jotka ovat olleet paimentolaisia tai puolipaimentolaisia, jemeniläiset ovat pysyneet lähes täysin paikallaan eläen pienissä kylissä ja kaupungeissa ylängöillä ja rannikkoseuduilla. Jemeniläiset ovat jakautuneet kahteen islamilaiseen pääryhmään: pohjoisen šiialaiseen Zaidiin ja etelän sunnalaiseen Shafi'in. Jemeniläiset ovat pääosin seemiläistä alkuperää. Virallinen kieli on arabia, joskin englantia ymmärretään yhä enemmän suurissa kaupungissa. Itäisillä alueilla puhutaan joitakin ns. eteläarabialaisia kieliä, jotka eivät ole arabian murteita, vaan siitä poikkeavia seemiläisiä kieliä. Kun Pohjois- ja Etelä-Jemen perustettiin, useimmat vähemmistöryhmät hävisivät. Jemenillä on yksi maailman suurimmista syntyvyysasteista; keskiverto jemeniläisnainen synnyttää seitsemän lasta.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Jemenin kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- kala
- suola
- marmori

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- puuvilla

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia

Luokka:Jemen ms:Yaman zh-min-nan:Yemen ko:예멘 ja:イエメン th:ประเทศเยเมน

Ar

Argon on järjestysluvultaan 18. alkuaine ja kuuluu jalokaasuihin. Sitä on noin 0,9 prosenttia ilmakehästämme. Kaasu on väritön, hajuton ja mauton. Kuten muitakin jalokaasuja, argonia pidettiin pitkään reagoimattomana. Kuitenkin viime vuosina ensimmäiset tunnetut argon-yhdisteet maailmassa on tuotettu ja analysoitu Helsingin yliopiston kemian laitoksella fysikaalisen kemian laboratoriossa. Argonia erotetaan ilmakehästä tislaamalla: kun ilmaa jäähdytetään, eri ainesosat nesteytyvät eri lämpötiloissa. Argon on yleisin jalokaasu joten sitä käytetään, kun tarvitaan reagoimatonta kaasua. Yleisin käyttötapa on hehkulamppujen täytekaasuna. Joitakin reaktiivisia metalleja kuten titaania hitsattaessa tarvitaan argonilla täytetty tila, jottei metalli hapetu. Luokka:Alkuaineet ms:Argon ko:아르곤 ja:アルゴン simple:Argon th:อาร์กอน

Luokka:Algerian kielet

Algerian kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Bahrainin kielet

Bahrainin kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Egyptin kielet

Egyptin kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Eritrean kielet

Eritrean kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Israelin kielet

Israelin kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Jordanian kielet

Jordanian kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Komorien kielet

Artikkeleita Komoreilla puhuttavista kielistä. Luokka:Kielet maittain Kielet

Luokka:Kuwaitin kielet

Kuwaitin kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Libanonin kielet

Libanonin kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Libyan kielet

Libyan kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Marokon kielet

Marokon kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Mauritanian kielet

Mauritanian kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Omanin kielet

Omanin kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Palestiinan kielet

Palestiinan kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Saudi-Arabian kielet

Saudi-Arabian kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Syyrian kielet

Syyrian kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Tšadin kielet

Tšadin kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Luokka:Tunisian kielet

Tunisian kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Kielet

Berlinale 2005

Die 55. Internationalen Filmfestspiele Berlin fanden vom 10. Februar bis zum 20. Februar 2005 statt.

Wettbewerb

Im offiziellen Wettbewerb wurden folgende Filme gezeigt (in Reihenfolge der Aufführung):
- Man to Man – Regie: Régis Wargnier (Eröffnungsfilm)
- Thumbsucker – Regie: Mike Mills
- Asylum – Regie: David Mackenzie
- Hotel Rwanda – Regie: Terry George (außer Konkurrenz)
- Provincia Meccanica – Regie: Stefano Mordini
- Les temps qui changent – Regie: André Téchiné
- One Day in Europe – Regie: Hannes Stöhr
- U-Carmen e-Khayelitsha – Regie: Mark Dornford-May
- Sophie Scholl – Die letzten Tage – Regie: Marc Rothemund
- In Good Company – Regie: Paul Weitz
- Paradise Now – Regie: Hany Abu-Assad
- Le promeneur du Champ de Mars – Regie: Robert Guédiguian
- Tickets – Regie: Ermanno Olmi, Abbas Kiarostami & Ken Loach (außer Konkurrenz)
- Kakushi Ken - Oni no Tsume – Regie: Yoji Yamada
- Gespenster (Film) – Regie: Christian Petzold
- Fateless – Regie: Lajos Koltai
- Les Mots Bleu – Regie: Alain Corneau
- The Life Aquatic with Steve Zissou – Regie: Wes Anderson
- Tian bian yi duo yun – Regie: Tsai Ming-Liang
- Sometimes in April – Regie: Raoul Peck
- Solnze – Regie: Alexander Sokurow
- De Battre Mon Coeur s’est arrêté – Regie: Jacques Audiard
- Kong Que – Regie: Gu Changwei
- Anklaget – Regie: Jacob Thuesen
- Hitch – Regie: Andy Tennant (außer Konkurrenz)
- Kinsey – Regie: Bill Condon (Abschlussfilm, außer Konkurrenz)

Internationale Jury

Die Jury wurde 2005 von dem deutschen Regisseur Roland Emmerich als Präsident geführt. Weitere Jurymitglieder waren: Ingeborga Dapkunaite (Schauspielerin aus Litauen), Bai Ling (Schauspielerin aus China), Franka Potente (Schauspielerin aus Deutschland), Wouter Barendrecht (Produzent und Vorstandschef des Weltvertriebs Fortissimo Films aus Niederlande), Nino Cerruti (Modeschöpfer und Gründer des Mode-Labels "Cerruti 1881" aus Italien), Andrei Kurkow (Drehbuchautor, Kameramann und Schriftsteller aus der Ukraine).

Preisträger

Preise der Internationalen Jury

Goldener Bär: U-Carmen e-Khayelitsha von Mark Dornford-May Silberne Bären in folgenden Kategorien:
- Großer Preis der Jury: Kong Que von Gu Changwei
- Beste Regie: Marc Rothemund (Sophie Scholl – Die letzten Tage)
- Beste Schauspielerin: Julia Jentsch (Sophie Scholl – Die letzten Tage)
- Bester Schauspieler: Lou Taylor Pucci (Thumbsucker)
- Für eine herausragende künstlerische Leistung: Tsai Ming-Liang (für das Drehbuch zu Tian bian yi duo yun)
- Beste Filmmusik: Alexandre Desplat (De Battre Mon Cœur s’est arrete) AGICOA-Preis Der Blaue Engel: Paradise Now von Hany Abu-Assad
Alfred-Bauer-Preis: Tian bian yi duo yun von Tsai Ming-Liang

Preise der Internationalen Kurzfilm-Jury

(Jurymitglieder: Gabriela Tagliavini (Argentinien), Marten Rabarts (Neuseeland), Susan Korda (USA))
- Goldener Bär für den besten Kurzfilm: Milk von Peter Mackie Burns
- Preis der Jury (Silberner Bär): The Intervention von Jay Duplass und Jam Session von Izabela Plucinska
- Lobende Erwähnung: Don Khishot Be´Yerushalaim von Dani Rosenberg

Weitere Preise

- Preis der ökumenischen Jury: Sophie Scholl - Die letzten Tage von Marc Rothemund
- Preis der FIPRESCI: Tian bian yi duo yun von Tsai Ming-Liang

Panorama

- Panorama-Publikumspreis: Va, vis et deviens von Radu Mihaileanu
- Panorama-Publikumspreis für einen Kurzfilm: Hoi Maya von Claudia Lorenz
- Preis der ökumenischen Jury: Va, vis et deviens von Radu Mihaileanu
- Preis der FIPRESCI: Massaker von Monika Borgmann, Lokmann Slim, Hermann Theißen Panorama Kurzfilmpreise (vergeben von der Internationalen Kurzfilm-Jury):
- Bester Kurzfilm: Green Bush von Warwick Thornton
- Spezialpreis der Jury: Tama Tu von Taika Waititi

Kinderfilmfest

Die Jurys von Kinderfilmfest und 14plus vergaben Preise an folgende Filme: den Gläsernen Bären der Kinderjury erhielt der niederländische Film Bluebird von Mijke de Jong. Der Gläserne Bär für den besten Kurzfilm ging an The Djarn Djarns von Wayna Blair. Der Gläserne Bär der Jugendjury (14plus) ging an den Film Voces Inocentes von Luis Mandoki.

Sektionsübergreifende Preise

Teddy Awards

- Teddy für den besten Spielfilm: Un Año sin Amor von Anahí Berneri
- Teddy für den besten Dokumentarfilm: Katzenball von Veronika Minder
- Teddy für den besten Kurzfilm: The Intervention von Jay Duplass

Ehrenpreise

Goldener Ehrenbär

- Im Kwon-taek, koreanischer Filmemacher
- Fernando Fernán Gómez, spanischer Schauspieler, Regisseur und Drehbuchautor

Berlinale Kamera

(vergeben von der Festivalleitung)
- Katrin Saß, deutsche Schauspielerin (u.a. Good bye, Lenin!)
- Daniel Day-Lewis, britischer Schauspieler (u.a. Gangs of New York)
- Helene Schwarz, "1966 begann sie ihre Arbeit als Sekretärin an der Deutschen Film- und Fernsehakademie (DFFB) und ist heute mit 78 Jahren noch als engagierte Studienberaterin tätig." (aus der Begründung der Festspiele)
- Shochiku, 1895 gegründetes japanisches Filmstudio, produzierte Filme von u.a. Yasujiro Ozu, Akira Kurosawa und Takeshi Kitano

Weblinks

- [http://www.film-zeit.de/home.php?action=archiv&static=festival_berlinale_presse Presseschau des Jahres 2005 auf film-zeit.de] #2005

Online Casino jednor�ki bandyta wegetarianizm blackjack bwin

:: RELATED NEWS ::

Gurb
Gurb è un comune spagnolo di 1.955 abitanti situato nella comunità autonoma della Catalogna. Categoria:Comuni della comunità della Catalogna

Arabian kieli

Linkkejä

Puhekieli

Viite

Islam

Historia

Muhammed

Islam laajenee

Kohti nykypäivää

Oppi

Tärkeimmät opinkappaleet

Viisi peruspilaria

Muita uskomuksia

Koraani

Islamilainen ihannevaltio

Islam nykyään

Islam Suomessa

Kirjallisuutta

Katso myös

Aiheesta muualla

Muslimi

Historia

Muhammed

Islam laajenee

Kohti nykypäivää

Oppi

Tärkeimmät opinkappaleet

Viisi peruspilaria

Muita uskomuksia

Koraani

Islamilainen ihannevaltio

Islam nykyään

Islam Suomessa

Kirjallisuutta

Katso myös

Aiheesta muualla

Äidinkieli

Afrikka

Valtiot

Keskinen Afrikka

Itäinen Afrikka

Pohjoinen Afrikka

Eteläinen Afrikka

Läntinen Afrikka

Eurooppa

Etymologia

Historia

Euroopan määritelmä

Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Arabialainen kirjaimisto

Afroaasialaiset kielet

Luokittelu

Jemen

Historia

Politiikka

Osat

Maantiede

Talous

Väestöjakauma

Kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

Merkittävimmät vientituotteet

Ar

Luokka:Algerian kielet

Luokka:Bahrainin kielet

Luokka:Egyptin kielet

Luokka:Eritrean kielet

Luokka:Israelin kielet

Luokka:Jordanian kielet

Luokka:Komorien kielet

Luokka:Kuwaitin kielet

Luokka:Libanonin kielet

Luokka:Libyan kielet

Luokka:Marokon kielet

Luokka:Mauritanian kielet

Luokka:Omanin kielet

Luokka:Palestiinan kielet

Luokka:Saudi-Arabian kielet