Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Aro

Aro

Aro eli steppi on luonnonvaraisen mehu-, heinä- ja ruohokasvillisuuden ja joskus myös pensaiden peittämä verrattain kuiva ja puuton alue. Niitä tavataan usein lauhkealla ja subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä ja ne ovat usein tasankoja, joskus myös vuoristoissa, joilla ei kuivuuden vuoksi vilja menesty. Keväisin arotkin kukkivat kun sipuli- ja mukulakasvit puhkeavat kukkaan lyhyen sadekauden aikana. Kesät ovat suhteellisen kuivat ja kuumat, talvet taas tuulisia ja kylmiä. Maailmalla laajoja aroalueita on Unkarista Etelä-Venäjän ja Siperian kautta aina Tyynellemerelle asti. Muita suuria aroalueita ovat Pohjois-Amerikan preeriat ja Etelä-Amerikan pampat. Pampan itäosa on yksi Argentiinan vehreimpiä alueita. Arot ryhmitellään usein vallitsevan kasvillisuuden mukaan ruoho- heinä- ja pensasaroihin. Suola-aro ja aavikkoaro ovat aavikon ja aron välimuotoja. Pensasaro on usein aavikoiden reunamaita.

Tasanko

Tasanko on laaja, suhteellisen yhtenäinen tasainen alue, joka sijaitsee alangon yläpuolella (yli 200 metriä meren pinnasta). Sitä kutsutaan myös ylätasangoksi. Suomessa tasanko on alue, jonka korkeusvaihtelut ovat pienempiä kuin 5 metriä. Luokka:Maantiede

Vilja

Vilja on heinäkasvien siemeniä, joita kasvatetaan ravinnoksi. Viljaa kasvatetaan maapallolla enemmän kuin mitään muita ravintokasviryhmiä, ja se antaa ihmisille enemmän ravintoa kuin mikään muu ravintoaineryhmä. Eräissä kehitysmaissa köyhät ihmiset syövät lähes pelkästään viljaa. Kehittyneissä maissa viljansyönnin osuus on pienempi mutta silti merkittävä. Vaikka eri viljalajeissa on eroja, niiden viljely on periaatteessa varsin samankaltaista. Kaikki ovat yksivuotisia heinäkasveja: yhdellä kylvämisellä saadaan yksi sato. Kylmien alueiden viljaa on usein kahta tyyppiä: syys- ja kevätviljaa. Viljan ravintosisällöstä suurin osa on hiilihydraattia, mutta niissä on myös merkittävä määrä proteiinia, vaikka aminohappojen koostumus ei olekaan optimaalinen. Kokojyvävilja on hyvä kuidun, eräiden hyödyllisten rasvahappojen, vitamiinien ja muiden hivenaineiden lähde. Viljalajeja, suunnilleen vuosituotannon järjestyksessä
- vehnä (Triticum sp.), lauhkean ilmaston päävilja
- riisi (Oryza sativa), trooppisen ilmaston päävilja
- maissi (Zea mays), Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Afrikan käytetyin vilja; paljon myös karjan rehuna
- sulkahirssi (Pennisetum sp.), Afrikassa ja Aasiassa
- durra (Sorghum vulgare), Afrikassa
- ruis (Secale cereale), kylmässä ilmastossa
- kaura (Avena sativa), viileässä viljastossa ja paljon myös karjan rehuna
- ohra (Hordeum vulgare), myös mallasohrana käytetty
- tefheinä (Eragrostis tef), yleinen Etiopiassa, mutta viljellään harvoin muualla
- intiaaniriisi (Zizania aquatica)
- spelttivehnä (Triticum spelta), vehnän läheinen sukulainen Luokka:Ruoka Luokka:Maanviljelys zh-min-nan:Ngó·-kok ja:穀物 ms:Bijirin simple:Corn

Kevät

Vuodenajat Suomessa
Vuodenaika Kuukausi
Talvi Tammikuu
Helmikuu
Kevät Maaliskuu
Huhtikuu
Toukokuu
Kesä Kesäkuu
Heinäkuu
Elokuu
Syksy Syyskuu
Lokakuu
Marraskuu
Talvi Joulukuu
Vuodenajat ovat ilmastossa tapahtuvan vuotuisen kierron vaiheita. Niiden vaihtelu on seurausta maapallon pyörimisakselin kaltevuudesta suhteessa Aurinkoon. Kaltevuuden vaikutukset ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, ja siksi eri kulttuureissa on erilaisia tapoja jaotella vuosi osasiinsa. Esimerkiksi päiväntasaajan lähellä sijaitsevilla alueilla puhutaan vain sateisesta tai monsuuni- ja kuivasta kaudesta. Toisaalta Australian pohjoisosissa elävät alkuperäiskansat jakavat vuoden peräti kuuteen vuodenaikaan. Suomalaisesta näkökulmasta on luontevaa jakaa vuosi neljään vuodenaikaan: talveen, kevääseen, kesään ja syksyyn.

Vuodenajat

Talvi

Talvi määritellään kestämään usein välillä 1. marraskuuta–31. maaliskuuta. Talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle 0 °C:n. Etelässä talvi yleensä alkaa marraskuun aikana ja Lapissa lokakuun puolivälissä. Talvisin autoissa käytetään nasta- tai kitkarenkaita.

Kevät

Meteorologiassa kevät on aikaa, jolloin lämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä.

Kesä

Kesällä lämpötila on enemmän kuin 10 °C, ja helle on, jos ulkolämpötila on yli 25 °C.

Syksy

Syksyllä lämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä.

Vuodenajat eri asteikoilla

Vuodenajat kuvina

Kuva:Schneelandschaft_Furx.JPG|Talvella kasvit ovat levossa. Kuva:Urban spring blooms.jpg|Keväällä kasvit alkavat jälleen kasvamaan. Kuva:The Chase Wood - Newbury.jpg|Kesä on kasvun aikaa. Kuva:Czechia, Jicin, Wallenstein's alley.jpg|Syksyllä puut kellastuvat ja pudottavat lehtensä.

Aiheesta muualla

Luokka:Maantiede ja:季節 simple:season

Kesä

Vuodenajat Suomessa
Vuodenaika Kuukausi
Talvi Tammikuu
Helmikuu
Kevät Maaliskuu
Huhtikuu
Toukokuu
Kesä Kesäkuu
Heinäkuu
Elokuu
Syksy Syyskuu
Lokakuu
Marraskuu
Talvi Joulukuu
Vuodenajat ovat ilmastossa tapahtuvan vuotuisen kierron vaiheita. Niiden vaihtelu on seurausta maapallon pyörimisakselin kaltevuudesta suhteessa Aurinkoon. Kaltevuuden vaikutukset ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, ja siksi eri kulttuureissa on erilaisia tapoja jaotella vuosi osasiinsa. Esimerkiksi päiväntasaajan lähellä sijaitsevilla alueilla puhutaan vain sateisesta tai monsuuni- ja kuivasta kaudesta. Toisaalta Australian pohjoisosissa elävät alkuperäiskansat jakavat vuoden peräti kuuteen vuodenaikaan. Suomalaisesta näkökulmasta on luontevaa jakaa vuosi neljään vuodenaikaan: talveen, kevääseen, kesään ja syksyyn.

Vuodenajat

Talvi

Talvi määritellään kestämään usein välillä 1. marraskuuta–31. maaliskuuta. Talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle 0 °C:n. Etelässä talvi yleensä alkaa marraskuun aikana ja Lapissa lokakuun puolivälissä. Talvisin autoissa käytetään nasta- tai kitkarenkaita.

Kevät

Meteorologiassa kevät on aikaa, jolloin lämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä.

Kesä

Kesällä lämpötila on enemmän kuin 10 °C, ja helle on, jos ulkolämpötila on yli 25 °C.

Syksy

Syksyllä lämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä.

Vuodenajat eri asteikoilla

Vuodenajat kuvina

Kuva:Schneelandschaft_Furx.JPG|Talvella kasvit ovat levossa. Kuva:Urban spring blooms.jpg|Keväällä kasvit alkavat jälleen kasvamaan. Kuva:The Chase Wood - Newbury.jpg|Kesä on kasvun aikaa. Kuva:Czechia, Jicin, Wallenstein's alley.jpg|Syksyllä puut kellastuvat ja pudottavat lehtensä.

Aiheesta muualla

Luokka:Maantiede ja:季節 simple:season

Talvi

Vuodenajat Suomessa
Vuodenaika Kuukausi
Talvi Tammikuu
Helmikuu
Kevät Maaliskuu
Huhtikuu
Toukokuu
Kesä Kesäkuu
Heinäkuu
Elokuu
Syksy Syyskuu
Lokakuu
Marraskuu
Talvi Joulukuu
Vuodenajat ovat ilmastossa tapahtuvan vuotuisen kierron vaiheita. Niiden vaihtelu on seurausta maapallon pyörimisakselin kaltevuudesta suhteessa Aurinkoon. Kaltevuuden vaikutukset ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, ja siksi eri kulttuureissa on erilaisia tapoja jaotella vuosi osasiinsa. Esimerkiksi päiväntasaajan lähellä sijaitsevilla alueilla puhutaan vain sateisesta tai monsuuni- ja kuivasta kaudesta. Toisaalta Australian pohjoisosissa elävät alkuperäiskansat jakavat vuoden peräti kuuteen vuodenaikaan. Suomalaisesta näkökulmasta on luontevaa jakaa vuosi neljään vuodenaikaan: talveen, kevääseen, kesään ja syksyyn.

Vuodenajat

Talvi

Talvi määritellään kestämään usein välillä 1. marraskuuta–31. maaliskuuta. Talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle 0 °C:n. Etelässä talvi yleensä alkaa marraskuun aikana ja Lapissa lokakuun puolivälissä. Talvisin autoissa käytetään nasta- tai kitkarenkaita.

Kevät

Meteorologiassa kevät on aikaa, jolloin lämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä.

Kesä

Kesällä lämpötila on enemmän kuin 10 °C, ja helle on, jos ulkolämpötila on yli 25 °C.

Syksy

Syksyllä lämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä.

Vuodenajat eri asteikoilla

Vuodenajat kuvina

Kuva:Schneelandschaft_Furx.JPG|Talvella kasvit ovat levossa. Kuva:Urban spring blooms.jpg|Keväällä kasvit alkavat jälleen kasvamaan. Kuva:The Chase Wood - Newbury.jpg|Kesä on kasvun aikaa. Kuva:Czechia, Jicin, Wallenstein's alley.jpg|Syksyllä puut kellastuvat ja pudottavat lehtensä.

Aiheesta muualla

Luokka:Maantiede ja:季節 simple:season

Tuuli

:Tuuli voi viitata myös etunimeen, katso Tuuli (etunimi). Tuuli on ilmakehässä liikkuva maapallon pinnan suuntainen ilmavirtaus. Tuulen energianlähde on Aurinko, joka lämmittää maapalloa epätasaisesti. Syntyvät lämpötilaerot saavat aikaan ilmanpaineen eroja, ilmanpaine-erot puolestaan paine-erovoiman joka laittaa ilman liikkeelle. Tuulen nopeuteen vaikuttaa myös kitka. Maapallon pyörimisen aikaan saama Coriolis-ilmiö vaikuttaa tuulen suuntaan, ei nopeuteen. Ihminen on osannut jo vuosisatoja käyttää tuulen voimaa hyväkseen purjehtimisessa ja tuulimyllyissä. Tuulivoimalla tuotetaan nykyisin myös sähköenergiaa. Väärän suuntainen, liian voimakas tai nopeasti muuttuva tuuli voi aiheuttaa vaaratilanteita ilmailussa ja vesiliikenteessä. Suuri tuulennopeus — myrskyt, hirmumyrskyt, tornadot — aiheuttaa katastrofeja koko ihmiskunnalle.

Tuulten synty

Tuulet muodostuvat siitä, että eri seuduilla vallitseva erilainen lämpötila saa aikaan eroja myös ilmanpaineessa, jolloin ilma alkaa virrata korkeamman paineen alueelta matalamman alueelle päin. Jos jokaisessa maanpinnan kanssa samassa suunnassa olevassa ilmakerroksessa vallitsee suuremmalla alueella sama lämpötila ja kylmemmät ilmakerrokset ovat alimpana, on ilmanpaine sama sekä maanpinnalla että jokaisessa maanpinnasta yhtä korkealla olevassa kerroksessa. Kun ilma lämpiää jossakin kohden, niin se laajenee ja pullistuu ylöspäin. Seurauksena on, että lämmenneessä kohdassa jonkin ilmakehässä olevan kerroksen yläpuolelle tulee enemmän ilmaa kuin mitä on tasapainotilassa olevan paikan yläpuolella samalla korkeudella, ja paineen sama-arvopinnat kohoavat. Tasapaino häiriintyy, ja ilma virtaa ylempänä kylmempien paikkojen kohdille, jonne siis alkaa vuorostaan keräytyä lisää ilmaa. Tämä puolestaan saa aikaan ilmanpaineen kasvun ja sama-arvopintojen nousun kylmemmissä paikoissa lähellä maanpintaa sekä ilmavirtauksen maata pitkin lämpimämpää paikkaa kohden, jossa ilmanpaine on tällä välin alkanut laskea. Näin lämpiämisen yhteydessä muodostuu ilmavirtauksia. Täten syntynyt tuuli ei kuitenkaan puhalla suoraan ilmanpaineen korkeasta matalaan päin paineen laskun eli gradientin suuntaan, vaan poikkeaa siitä kitkan eli maanpinnan hankauksen ja maan pyörimisliikkeen vaikutuksesta pohjoisella pallonpuoliskolla oikealle ja eteläisellä pallonpuoliskolla vasemmalle (ns. Coriolis-ilmiö). Tällainen virtausliike määritellään Buijs-Ballot'n keksimällä baarisella tuulisäännölla: jos seisomme selkä tuulta vasten, on matalan alue vasemmalla puolella hiukan eteenpäin ja korkean alue oikealla taaksepäin. Mitä suurempi on gradientti, sitä voimakkaampana tuuli puhaltaa, nousten syvissä mataloilla eli sykloneissa myrskyksi ja pyörteissä hirmumyrskyksi. Voimakkaissa pyörreliikkeissä on keskipakoisvoimalla suurempi vaikutus kuin pyörimisliikkeen aikaansaamalla poikkeuksella. Ylempänä maan pinnasta, noin parin sadan metrin korkeudesta alkaen, tuuli jo puhaltaa kohtisuoraan gradienttia vastaan eli isobaariviivojen suuntaan, mutta maan pinnan epätasaisuudet saavat aikaan hankausta lähellä sitä, minkä takia tuuli kääntyy isobaarin suunnasta enemmän tai vähemmän matalan keskusta kohden.

Maapallon tuulet

Maapallon pinnalla ja sitä ympäröivässä ilmakehän pohjimmaisessa n. 10 km vahvassa troposfäärikerroksessa muodostuu lämpöolojen erilaisuuden vuoksi yleinen planetaarinen tuulijärjestelmä lämpimien päiväntasaaja- ja kylmien napaseutujen välillä. Päiväntasaajan seuduille virtaa ilmaa molemmilta puolin pasaatituulina, yläilmoissa käy sitä vastoin virtaus tasaajalta poispäin antipasaatina. Viimeksimainittu kääntyy kauempana tasaajasta enemmän itään päin eikä pääse etenemään kauas navoille, vaan laskeutuu n. 30° leveydellä maanpintaa kohden muodostaen vakinaisia korkean alueita ja tyyniä seutuja. Täältä navoille päin muodostuu vaihtelevien ilmavirtausten alue, jossa pohjoisella osalla maapalloa lounaistuulet ovat vallitsevina. Ilman kiertokulku tapahtuu tällöin etupäässä säänhäiriöiden välityksellä, joten lämpimämpi ilma pääsee vain hitaasti lähemmäksi napaseutuja. Välistä voi kylmä polaarivirtaus pohjois- ja koillistuulilla tunkeutua kauas etelään, vieläpä pasaatituulten alueelle saakka. Luonteenomaista tälle alueelle on, että nämä eriluontoiset virtaukset, lämmin tropiikkinen tai ekvatoriaalinen ja kylmä polaarinen, käyvät vierekkäin mitä moninaisimmissa muodoissa. Pasaatituulilla on auringon liikkeen perusteella vuotuinen vaihtelukausi. Huomattavimmat vuodenaikojen mukaan puhaltavat tuulet ovat monsuunit, kesällä merimonsuuni manterelle päin ja talvella maamonsuuni merelle päin. Päivittäisiä, samanluontoisla jaksotuulia ovat maa- ja merituuli sekä vuoristoseuduissa vuori- ja laaksotuuli. Paikallisista tuulista ansaitsee mainita Alppien föhn, Italian scirocco, Adrianmeren bora, Ranskan etelärannikon mistraali, Meksikon nortes, Etelä-Amerikan pampero, Venäjän buraani sekä pölytuuli samum. Pyörretuulten nimityksiä ovat orkaani, hurrikaani, taifun, tornado, pilvenpyörre eli trombi sekä tuulispää.

Tuulen suunta

Tuulen suunta nimetään sen mukaan, mistä tuulee. Esimerkiksi pohjoistuulella tuulee pohjoisesta. Meteorologiassa käytetään kompassisuuntia. Esimerkiksi suunta 90 astetta tarkoittaa, että tuulee idästä.

Tuulen nopeus

Alun perin Amiraali Beaufortin kehittämä boforiasteikko kuvaa tuulen vaikutuksia, ja sitä voi käyttää tuulen nopeuden silmämääräiseen arviointiin.

Aiempia käsityksiä tuulesta

Tuuli on purjeen keksimisestä lähtien ollut tärkeä ihmiskunnalle. Tuuli on kuljettanut kauppiaita, tutkijoita ja valloittajia kaukaisiin maihin, mutta myös yltyessään rajuilmaksi ollut kauhistus. Tuulta on ilmeisesti yritetty lepyttää ja ohjailla rukouksin ja uhrein kaikkialla, ja jotkut ovat pyrkineet nostamaan rajuilmoja vihollisen tuhoksi. Tästä innostuen USA käytti salaisessa projektissa suuria summia sään muuttamiseksi vihollisten sotatoimia haittamaan. Myöhemmin YK:n välityksellä saatiin aikaan sääilmiöiden muuttamisen kieltävä sopimus. Euroopassa on ainakin keskiajalla uskottu, että litteän maan reunoilla olevat henkiolennot, tuulettaret tai muut, saavat puhaltamalla tuulet aikaan. Tällaisia olentoja on piirretty karttoihin myös renessanssin aikaan, vaikka niihin ei luultavasti olla enää silloin uskottu. Eräät Pohjois-Amerikan metsäintiaanit uskoivat, että tuulen aikaansaavat puut huojuttamalla lehtiään. Suomessa tuulta on yritetty muuttaa rukoilemalla muun muassa Ukkoa. Ulkomailla kerrottiin suomalaisten noitien taidoista vaikuttaa tuuleen. Heidän kerrottiin halutessaan aikaansaavan hirmumyrskyn. Suomalaiset noidat myös myivät merenkulkijoille jonkinlaisia solmuja, joita avaamalla saattoi aikaansaada tuulen. Jos solmua avasi vähän, tuli kevyt tuulenvire, jos sitä avasi hieman enemmän, tuli vankka tuuli, mutta jos sen erehtyi avaamaan kokonaan, nousi hirmumyrsku.

Katso myös


- Tuulishear Luokka:Meteorologia Luokka:Mytologia ja:風

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit


- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet


- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad
- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin
- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit


- Moskova
- Pietari

Autonominen alue


- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat


- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
PvmSuomalainen nimiPaikallinen nimiHuomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuutauusivuosiНовый годvaltiollinen juhlapäivä
7. tammikuutaortodoksinen jouluРождествоvaltiollinen juhlapäivä
23. helmikuutaisänmaan puolustajan päiväДень защитника отечестваvaltiollinen juhlapäivä
8. maaliskuutakansainvälinen naistenpäiväМеждународный женский деньvaltiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuutakevään ja työn juhlaПраздник весны и трудаvaltiollinen juhlapäivä
9. toukokuutavoitonpäiväДень Победыvaltiollinen juhlapäivä
12. kesäkuutaVenäjän Federaation kansallispäiväДень независимостиvaltiollinen juhlapäivä
4. marraskuutakansallisen yhtenäisyyden päivävaltiollinen juhlapäivä
12. joulukuutaperustuslain päiväДень конституцииvaltiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla


- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Tyynimeri

Tyynimeri (myös Tyyni valtameri tai Iso valtameri) on maailman suurin merialue, joka sijaitsee Aasian ja Amerikan mantereiden välissä. Se on kooltaan 179 679 000 km² ja peittää yhden kolmasosan maapallon pinta-alasta. Maapallon syvin kohta, Mariaanien hauta (10 911 metriä merenpinnan alapuolella) sijaitsee Tyynessämeressä. Pohjois–eteläsuunnassa valtameren pituus on noin 15 500 km ja itä–länsisuunnassa noin 19 800 km. Tyynessämeressä sijaitsee noin 25 000 saarta (pääasiassa Päiväntasaajan eteläpuolella), enemmän kuin muissa merissä yhteensä. Valtavaa saaristoaluetta kutsutaan yleisnimellä Oseania. Alun perin Fernão de Magalhães nimesi meren latinaksi Mare Pacificumiksi, josta juontuu meren nimi monilla muillakin kielillä.

Korkeuserot


- Matalin kohta: −10 911 m, Mariaanien haudan pohjalla.
- Korkein kohta: 0 m
- Keskisyvyys: 4 270m

Ilmasto

Tyynenmeren lämpötila pysyttelee ympäri vuoden 21–27 celsiusasteen välillä. Muutoksia meren normaalin lämpötilaan aiheuttaa 3–5 vuoden välein syntyvä El Niño -sääilmiö.

Tyynenmeren sivumeret


- Tasmaninmeri
- Korallimeri
- Etelä-Kiinan meri
- Beringinmeri
- Ohotanmeri
- Arafuranmeri
- Japaninmeri
- Filippiinienmeri
- Rossinmeri
- Salomonmeri
- Bandanmeri
- Itä-Kiinan meri
- Celebesinmeri
- Sulunmeri
- Jaavanmeri
- Carpentarianlahti
- Molukkienmeri
- Keltainenmeri
- Seraminmeri
- Kalifornianlahti
- Floresinmeri
- Balinmeri
- Bohainmeri
- Bismarckinmeri Luokka:Meret zh-min-nan:Thài-pêng-iûⁿ ko:태평양 ja:太平洋 simple:Pacific Ocean th:มหาสมุทรแปซิฟิก

Preeria

Preeria on Pohjois-Amerikan keskiosissa, etupäässä Yhdysvalloissa oleva alue, jolla kasvaa enimmäkseen ruohoa, pensaita ja muita matalia kasveja. Aluetta sanotaan myös "Suuriksi Tasangoiksi" - Great Plains. Preerian ydinalue on Ohion, Indianan, Illinoisin ja Iowan osavaltioissa. kanadassa preeriaa on Albertassa, Saskatchewanissa ja Manitobassa. Nimitys preeria (prairie) tulee ranskan kielen niittyä tarkoittavasta sanasta, aluehan kuului alun perin ranskalaisille siirtomaaisännille. Alue jaetaan Yhdysvalloissa joskus 100 pituuspiirin mukaan lyhytruohoiseen preeriaan lännessä ja pitkäruohoiseen idässä. Preeria tarkoittaa yleensä pitkäruohoista preeriaa. Preerialla vaelteli alun perin suuria biisonilaumoja. Preeriakoirat ja kojootit olivat myös alueen eläimiä. Uudisraivaajat metsästivät niitä ja 200 vuodessa ottivat maan viljelykseen. Pieniä preeria-alueita on myös itäisillä metsäalueilla. Nämä preeriat ovat mahdollisesti intiaanien kaskeamalla synnyttämiä. Preerialla on usein paloja, jotka ovat ihmisten tai luonnon, esim salaman, aiheuttamia. Preeria on kasvillisuustyyppiä joihin kuuluvat lauhkeat ruohoarot, savannit ja pensasarot, joille on yhteistä se, että kasvillisuus on pääosin ruohoa ja pensaita ja se, että ilmasto on lauhkea ja sademäärä keskinkertainen. Preerian kaltaisia maita ovat Venäjän ja Ukrainan arot ja Argentiinan Pampas. Luokka:Maantiede Luokka:Yhdysvallat

Etelä-Amerikka

Etelä-Amerikka on maanosa, joka sijaitsee Keski-Amerikan eteläpuolella. Etelä-Amerikan itsenäiset valtiot:
- Argentiina
- Bolivia
- Brasilia
- Chile
- Ecuador
- Guyana
- Kolumbia
- Paraguay
- Peru
- Suriname
- Uruguay
- Venezuela Ei-itsenäiset alueet:
- Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Falklandinsaaret (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Ranskan Guayana (Ranskan territorio) Luokka:Etelä-Amerikka Luokka:Mantereet zh-min-nan:Lâm Bí-chiu ko:남아메리카 ja:南アメリカ simple:South America th:ทวีปอเมริกาใต้

Pampa

Pampa on aroalue Argentiinan länsi- ja eteläosissa, Uruguayssä ja Brasilian eteläkärjessä. Pampan tyypillisimmät kasvit ovat pensaat ja ruohot. Usein toistuvat ruohikkopalot estävät korkeamman metsän kasvun. Pampan maaperä on viljavaa, ja sateet jakaantuvat melko tasaisesti ympäri vuoden. Ilmasto on lauhkea, joten alue sopii hyvin maanviljelylle. Keski-Argentiinan pampaplla kasvatetaan soijaa. Sellaisia osia pampasta, jotka jäävät säännöllisesti tulvavesien alle, käytetään laidunmaana. Luokka:Argentiina

Argentiina

Argentiina (espanjaksi Argentina) on suuri valtio Etelä-Amerikassa. Argentiinan naapurimaita ovat Bolivia, Brasilia, Chile, Paraguay ja Uruguay.

Historia

Ensimmäiset alueelle saapunut eurooppalainen oli conquistadori Juan Díaz de Solís, joka löysi Rio de la Platan vuonna 1516. Buenos Airesin siirtokunta perustettiin 1580 osana Perun varakreivikuntaa. Rio de la Platan varakreivikunta perustettiin 1776. Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltain itsenäisyyssodan aatteiden siivittämänä Buenos Airesissa annettiin itsenäisyysjulistus 1810. Kreivikunnan muut osat olivat kuitenkin yhtä innokkaita itsenäistymään Rio de la Platasta kuin Espanjasta. Kenraalaiden José de San Martín ja Simón Bolívar johtamissa itsenäisyyssodissa espanjalaiset lyötiin ja Argentiina itsenäistyi 9. heinäkuuta 1816. Tämän jälkeen vallasta kamppailivat keskusvaltaa kannattavat unitarios ja liittovaltiota kannattavat mazorqueros. Bolivia erosi liitosta 1825 ja Uruguay 1828. Tämän ajan merkittävä hahmo oli kenraali Juan Manuel de Rosas, joka hallitsi tyrannina 1829—1852. Uruguayn ja Brasilian tukemana kenraali Justo Urquiza suoritti vallankumouksen ja Argentina sai perustuslain 1853. Vuosina 1865—1870 Argentiina, Brasilia ja Uruguay sotivat verisen sodan Paraguayta vastaan. Vuoden 1929 suuren laman ja maailmanlaajuisten talousvaikeuksien aikana Argentiinan armeija syrjäytti presidentti Hipolito Yrigoyen vallasta. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana maata hallitsi oikeistolainen presidentti Juan Domingo Perón, jonka vaimo Eva Perón eli Evita on miltei pyhimys Argentiinassa.Evita Perón perusti useita köyhien avustusohjelmia ja työskenteli ahkerasti myös naisten aseman parantamiseksi. Argentiinan naiset saivat äänioikeuden vuonna 1947. Useat natsit pakenivat sodan päätyttyä Perónin Argentiinaan. Peronilaisen kauden jälkeen vallan kaappasi sotilasjuntta vuonna 1976. Argentiina yritti valloittaa Britannian hallussa olevat Falklandsaaret 2. huhtikuuta 1982. Britit lähettivät koko laivastonsa paikalle ja Argentiina antautui ankarien taisteluiden päätteeksi 14. kesäkuuta 1982. Sotilasjuntta kaatui ja Argentiina palasi demokratiaan 1983. Vuoden 2001 lopussa Argentiina ajautui pahoihin talousvaikeuksiin ja maa julistautui maksukyvyttömäksi. Talousromahdus heikensi keskiluokan asemaa, palkka laski lähes puoleen, pankkisäästöt haihtuivat olemattomiin. 27. huhtikuuta 2003 järjestettiin presidentinvaalit, joissa vasemmistolainen peronisti Néstor Carlos Kirchner Ostoic valittiin valtaan kahden vuoden väliaikaishallinnon jälkeen.

Väestöjakauma

Virallinen kieli on espanjan kieli. Muita merkittäviä kieliä ovat arabia (n. miljoona puhujaa), italia (n. 1,5 miljoonaa), quechua (n. 800 000) ja saksa (n. 400 000). 88 % argentiinalaisista asuu kaupungeissa. Uskonnot: Katolisuus 92 %, protestantismi 2 %, juutalaisuus 2 %, muut 4 %

Kulttuuri

Argentiinalaiset ovat jalkapallokansaa. Argentiinalaisia poikia yhdistää yksi asia, jalkapallo on oltava jokaisella. Hyvä esimerkki on maailmanmestaruuden voittaminen, mikä saa koko maan hurmokseen. Tango on kotoisin Argentiinasta. Argentiinan maailmalla tunnetuin kirjailija lienee Jorge Luis Borges.

Osat

Jorge Luis Borges Argentiinassa on 23 provinssia (provincias; provincia) ja yksi liittopiiri (distrito federal), pääkaupunki. # Ciudad Autónoma de Buenos Aires # Buenos Aires # Catamarca # Chaco # Chubut # Córdoba # Corrientes # Entre Ríos # Formosa # Jujuy # La Pampa # La Rioja # Mendoza # Misiones # Neuquén # Río Negro # Salta # San Juan # San Luis # Santa Cruz # Santa Fe # Santiago del Estero # Tierra del Fuego, Antártida e Islas del Atlántico Sur # Tucumán

Merkittävimmät luonnonvarat

Jorge Luis Borges
- lyijy
- sinkki
- tina
- kupari
- öljy
- kivihiili
- hedelmällinen maaperä

Merkittävimmät vientituotteet


- lihakarja ja siitä saatavat tuotteet
- vehnä
- koneet Luokka:Argentiina ms:Argentina ko:아르헨티나 ja:アルゼンチン simple:Argentina th:ประเทศอาร์เจนตินา fiu-vro:Argentina

Aavikko

:Aavikko tarkoittaa myös Aavikko-nimistä yhtyettä Aavikko Aavikko on kuivuuden, kuumuuden tai kylmyyden takia lähes kasviton alue. Aavikot ovat elämälle vihamielisiä paikkoja. Yleensä aavikolla tarkoitetaan kuivuusaavikkoa, aluetta jolla sataa harvoin. Noin kolmannes Maan pinta-alasta on aavikkoa. Tunnetuin aavikko on Sahara Afrikan pohjoisosissa. Muita ovat esimerkiksi Death Valley Yhdysvalloissa sekä Arabian niemimaan aavikot. Aavikkojen maaperä on yleensä hiekkaa tai kiveä ja aavikoilla saattaa esiintyä hiekkadyynejä sekä vuoria ja muinaisten jokien uomia. Aavikko on kuivuutensa ja usein myös kuumuutensa takia elämälle vihamielinen paikka. Silti aavikoilla elää joitain eläin- ja kasvilajeja. Kasvillisuutta on erittäin niukasti, ja sekin on matalia pensaita tai kaktuksia. Tuuli on merkittävin tekijä aavikoiden maaston muokkaajana. Aavikoiden keskellä saattaa olla lähteiden ympärillä keitaita, alueita joilla on kasvillisuutta.

Aavikon kasvillisuus

Aavikkojen kasvillisuus on joko piikkistä pensaikkoa tai kaktuksia, joissa on piikkejä suojaksi eläimiä vastaan ja jotka kykenevät varastoimaan suuria määriä vettä. Jos aavikoilla sattuu satamaan, kukkivat monet kasvit.

Miksi on aavikoita?

Alueen kuivuus määritellään haihtumisen ja sademäärän suhteena. Kuivusaavikoilla on korkea lämpötilasta johtuva veden haihtuminen ja matala sademäärä. Korkeapaineet ovat alueita joilla ei sada. Korkeapaineessa ilma laskeutuu alas, pilvien muodostuminen ja sade vaativat yleensä nousevia ilman liikkeitä. Maapallolla on joitain alueita, jonne muodostuu melko pysyviä korkeapaineita. Suurimmat aavikot kuten Sahara ja Arabian autiomaa sijaitsevat keskileveysasteilla korkeapainevyöhykkeellä. Joissain tapauksissa vuoret ja mantereet estävät sateiden kulkeutumista alueelle. Joskus sateet tulevat aina tietystä suunnasta vakaina pysyvien ilmevirtausten mukana. Toisissa tapauksissa meren syvyyksistä kumpuava kylmä merivirta aiheuttaa rannikolla alueen, jolla ilma laskeutuu alas eli on korkeapaine.

Aavikoiden luokittelu

hiekkadyynejä Monesti aavikko vaihtuu arosta asteittain kasvillisuuden vähetessä aavikoksi. Aavikkoa ympäröi monesti pensasaroksi tai puoliaavikoksi kutsuttu niukkakasvinen alue. Aavikoiden luokittelut perustuvat maisematyyppeihin ja ilmastotyyppeihin. Aavikot luokitellaan kolmeen ryhmään: hiekka-aavikot, kivikkoaavikot ja kallioaavikot. Aavikot voidaan luokitella kuivuusrajojen perusteella puolikuiviin, kuiviin ja erittäin kuiviin. Karkea raja aavikolle on alle 100-250 mm sadetta vuodessa, mutta tämä vaihtelee vuoden keskilämpötilan mukaan siten, että lämpötilan kasvaessa myös aavikon rajana oleva sademillimetrimäärä kasvaa. Tämä johtuu siitä, että lämpötilan nousu lisää aina haihtumista. Aavikko on aina niin kuiva, ettei se käytännössä pysty haihduttamaan vesimäärää, joka siihen sataa. Puhutaankin teoreettisesta eli potentiaalisesta haihtumisesta PET (potential eva-transporation). P/PET tarkoittaa sademäärän ja haihtumisen suhdetta, joka on käytännöllinen kuivuusmittari.
- Kuivahkot alueet P/PET 0.65-0.50
- Puolikuiva eli semiaridi P/PET 0.50-0.20
- Kuiva eli aridi P/PET 0.20-0.05
- Erittäin kuiva eli hyperaridi P/PET 0.00-0.05

Aavikoiden leviäminen

Aavikoiden reunoilla ja muilla kuivilla alueilla on viljelyn aiheuttama pohjakasvillisuuden häviäminen. Normaalia kuivemmat kaudet ovat tuhoisia maaperälle. Pölymyrskyt irroittavat maan, jota kuivuuden tuhoaman kasvillisuus ei kykene sitomaan. Hiekkadyynejä ilmestyy peltojen paikalle. Näin kävi USA:ssa 30-luvulla joillain preeriaseuduilla.

Aavikoita


- Sahara
- Arabian aavikot Nafud, Rub Al Khali
- Karakum Turkmestanissa
- Kyzylkum
- Australian aavikot
- Gobi kiinassa
- Thar rajasthanissa Intiassa
- Namibian aavikko
- Death Valley
- Perun rannikkoaavikot ko:사막 ja:砂漠

CD57

The (Hagelin) CD-57 was a portable, mechanical cipher machine manufactured by Crypto AG, first produced in 1957 (1). It was derived from the earlier CD-55, and was designed to be compatible with the larger C-52 machines. Compact, the CD-57 measured merely 5 1/8in × 3 1/8in × 1 1/2in and weighed 1.5 pounds. The CD-57 used six wheels. A variant is the CD-57(RT), a similar device using a one-time pad system rather than rotating wheels. The STG-61 was a licensed copy of the CD-57 by Hell [http://www.gemmary.com/instcat/11/p23-203-11.html]. Sullivan (2002) shows how the CD-57 can be attacked using a hillclimbing search technique.

Notes

(1) — one website gives the production dates as "1956 and 1957" [http://www.jproc.ca/crypto/cd57.html], another website says "first produced in 1957" (http://www.gemmary.com/instcat/11/p25-214-11.html)<--link is now broken, but as this is a reference I am keeping the text of the link-->.

See also


- M-209

References


- Wayne G. Baker, Solving a Hagelin, Type CD-57, Cipher, Cryptologia, 2(1), January 1978, pp1–8.
- Louis Kruh, Cipher Equipment: Hagelin Pocket Cryptographer, Type CD-57, Cryptologia, Volume 1, 1977, pp255–260.
- Geoff Sullivan, Cryptanalysis of Hagelin machine pin wheels, Cryptologia, 26(4), pp257–273, October 2002.

External links


- [http://www.hut-six.co.uk/cd57/index.html Photographs and a simulator (Windows)]
- Photographs of the CD-57: [http://www2.kulturprozent.ch/digitalbrainstorming/data/events/stuerzinger/image01.jpg], [http://www2.kulturprozent.ch/digitalbrainstorming/data/events/stuerzinger/image02.jpg], [http://www2.kulturprozent.ch/digitalbrainstorming/data/events/stuerzinger/image03.jpg]
- Jerry Proc's pages: [http://www.jproc.ca/crypto/cd57.html], [http://www.jproc.ca/crypto/cd55.html]
- [http://www.gemmary.com/instcat/11/p25-215-11.html Information about the STG-61] Category:Encryption devices

Doda i Virgin Pozycjonowanie prace magisterskie seo seo










































:: RELATED NEWS ::
Elton.tv
Elton.tv was a German late night television comedy talk show hosted by Elton, produced by Stefan Raab's company Raab TV and shown Thursdays after TV total on Pro 7. T
Motown 25: Yesterday, Today, Forever
" during the Motown 25 special]] Motown 25: Yesterday, Today, Forever was a 1983 television special produced by Suzanne de Passe for Motown Records, to commemorate Motown's twenty-fifth year of existence. Interestingly, however, Motown was founded in 1959, meaning that a twenty-fi
Cabo Trafalgar
Cape Trafalgar (Arabic: رأس الطرف الأغر (Altaraf alagar); Spanish: Cabo Trafalgar) is a headland in Cadiz Province in the south-west of Spain. The name appears to be derived from the Arabic, Taraf al-Gharb, which means Cape of the West.
Motown 25
" during the Motown 25 special]] Motown 25: Yesterday, Today, Forever was a 1983 television special produced by Suzanne de Passe for Motown Records, to commemorate Motown's twenty-fifth year of existence. Interestingly, however, Motown was founded in 1959, meaning that a twenty-fi

Matilde Serao
Matilde Serao (1856—1927) was a Greek-born Italian journalist and novelist. She was the founder and editor of Il Giorno, and she also wrote several novels. Her father was an Italian, a political emigrant, and her mother a Greek. She began by becoming a schoolmistress at
Henrique I
:For the Count of Portugal see: Henry, Count of Portugal left Henry, the cardinal-king or Henrique (in Portuguese, pron. IPA //) the Chaste (Port. o Casto) (January 31 1512 -
Don Harron
Donald H. Harron, OC , O.ont , BA (born September 19, 1924 in Toronto, Ontario) is a Canadian comedian, actor, director, journalist, author and composer. Don Harron is best known for the character Charlie Farquharson, a personality he first por
Danube script
The Old European Script (also known as the Vinča alphabet, Vinča script or Vinča-Tordos script) is a name sometimes given to the markings on prehistoric artefacts found in south-eastern Europe. Some believe the markings to be a writing system of the Vinča culture, which inhabited the region around 6000-4000 BC. Others doubt t
All Rights Reserved 2005 wikimiki.org